Jyväskylän Piha ja Puutarhasanomat 2014.pdf
Numero 12 JYVÄSKYLÄN PIHA– JA PUUTARHASANOMAT 14. 3. 2014 Jyväskylän Puutarhaseura ry. 118. toimintavuosi Superkasvi — Puolukka Vuoden 2014 valtakunnallinen puutarhateema on Voimaa puutarhasta — puutarhavoimaa Vuoden teemalla halutaan korostaa puutarhanhoidon merkitystä ihmisten henkiselle ja ruumiilliselle terveydelle. Puutarha on paikka, jossa ihminen latautuu, saa iloa vaikkapa itseilmaisun kautta. Puutarhassa työskentely, ajoittain rankkakin ponnistelu, intohimoinen uuden luominen tai täydellinen rauhoittuminen poistavat stressiä. Jäljelle jää onnellisuuden tunne. Jaa kokemuksiasi Avoimet Puutarhat Puolukka on vähitellen taipunut puutarhakasviksi. Vaatimattomana kasvina se on helposti viljeltävä myös pihaistutuksissa. Markkinoille on tullut kotimaisena uutuutena marjoiltaan poikkeavan suuri puolukka, joka on alun perin löytynyt Kalannista. Kasvia on monistettu mikrolisäämällä ja sille on annettu lajikenimi Otson Karkki. teemapäivänä 29.6.2014 Vahvistukaa puutarhoissa! Tässä numerossa: Superkasvi puolukka 1 Merkillinen talvi 2 Varo tulipoltetta 3 Pihan huoltokirja 4 Ruusujuuret 5 Muutarhurin nuoruusmuistoja 6 Muuten olemme sitä mieltä... 7 Peruna pitää mielen korkealla ja nälän loitolla 8-9 Syötävän hyviä köynnöksiä 10 Kasvien salattu maanalainen elämä 11 Latviassa 2013 12-13 Kantojyrsinnälle on tarvetta 13 Ilmoituksia Monikäyttökasvi Erinomainen luonnonmarja Puolukka on perinteisesti ollut Suomessa parhaiten hyödynnettyjä luonnonantimia, ja marjojen terveydelliset vaikutukset on tunnettu kansan keskuudessa laajasti. Puolukan käyttö oli talouksissa helppoa, koska marjojen poiminta-aika oli syksyisin varsin pitkä ja niiden säilyvyys varastoaitoissa ja kellareissa oli hyvä pitkälle talveen. Ei siis ihme, että puolukkasurvokset, -mehut ja -hillot ovat olleet erottamaton osa suomalaista ruokavaliota. Otson Karkki Puolukka on luontaisesti mäntyjen alla kasvava aluskasvi. Metsätyyppiluokituksessa puolukkaa kasvavat kangasmaastot luokiteltiin puolukkatyypin metsiksi. Koska puolukkaa riitti metsissä yllin kyllin kaikkien käyttöön, sen viljelyä ei ole ennen koettu tarpeelliseksi. Nykyisin hyviä puolukkamaita eivät kaikki enää onnistu löytämään, joten on tullut aika kokeilla myös puolukan viljelyä. Nyt puolukan viljelyn voi aloittaa kotipi- hallaankin. Suomessa on laskettu markkinoille Kalannista löytynyt luonnonvaraisen puolukan poikkeuksellisen suurimarjainen lajike nimeltään Otson Karkki. Sen marjojen paino on 0,5-0,6g, vastaavasti tavallinen puolukka painaa n. 0,3g. Puolukka on kaunis maanpeitekasvi ja menestyy myös kivikkoryhmissä. Ja marjojen poimintakin sujuu vaivatta! Puolukka on kaikin puolin monikäyttöinen kasvi. Sillä voi paikata maisemavaurioita ja vaikka istuttaa viherkattoihin. 14-15 Jyväskylän Puutarhaseura 16 ry:n Toimintakalenteri 2014 Puolukka on kasvutavaltaan tuuhea ja hyvin versova. Puolukkakasvuston kauniita yksityiskohtia ovat alkukesällä kauniit kukat, syksyllä koristeelliset, terveelliset marjat ja ympäri vuoden kiiltävä, ikivihreä lehdistö. Teksti ja kuvat: puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen Sivu 2 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Merkillinen talvi Pääkirjoitus ja kuvat : Puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen Tällä paikalla oli aluksi tarkoitus käsitellä vuoden puutarhateemaa ja avoimia puutarhoja. Talvi on kuitenkin ollut niin poikkeuksellinen, että sitä on pakko käsitellä tässä yhteydessä. Miesmuisti on tunnetusti lyhyt, joten painettuna lehteen ihmettely vuoden kulusta säilynee muistissa paremmin. Talvi 2014 on ollut miesmuistiin hyvin poikkeuksellinen. Ilmatieteen laitoksen mukaan näin vähäluminen talvi on Keski-Suomessa ollut viimeksi 41 vuotta takaperin. Hiihtäjille ei talvesta ole ollut mihinkään. Puutarhassa saatoimme välttyä myyrätuhoilta, sillä pikkuveitikoilla ei ollut piilopaikkoja lumen suojissa. Kasvillisuudelle kevät voi tuottaa ikäviä yllätyksiä, sillä lumeton maa on routaantunut kasvien juuristoalueilla melko syvältä. Koska juuret ovat usein kasvien heikoiten pakkasta ja jäätymistä sietävä kohta, on jonkinasteisia vaurioita odotettavissa etenkin perennoilla. Puuvartiset kasvit ovat toisaalta hyötyneet edullisesta syksystä ja leudosta talvesta. Kevätpäivän tasauksen jälkeen monien kasvien talvilepo saattaa lämpimillä säillä alkaa purkautua. Seurauksena voi olla ennenaikainen kasvuun lähtö ja mahdollisten myöhäisten kevätpakkasten tuloksena pahat hallavauriot. Joka tapauksessa tänä keväänä kannattaa tehdä poikkeavista kasvihavainnoista huomioita, sillä voi olla että vastaavaa talvea voi joutua odottamaan kymmeniä vuosia! Avoimet puutarhat on ideana levinnyt myös naapurimaissamme. Jyväskylän Puutarhaseura pääsi kesällä 2013 tutustumaan Viron ja Latvian yksityispihoihin. Voimaa puutarhasta - puutarhavoimaa! On Puutarhaliiton vuoden 2014 teema. Jyväskylän puutarhaseura ei järjestä mitään erityistä tapahtumaa teemapäivän merkeissä. Avoimia Puutarhoja voi taas käydä ihastelemassa vaikkapa 29.6 avoinna olevista keskisuomalaisista pihoista. IIoitaan itse kukin omasta puutarhastamme koko kesän. Matkaillessa saa myös hyviä vinkkejä omaan puutarhaan. Pieni kaarisillan malli on helppo taltioida mukaan kameran muistilevylle varsin yksityiskohtaisestikin. Tämä pittoreski pikkumiljöö löytyy Pietarsaaresta. INFORMAATIOSIVUSTO Paljon tietoa puutarhan suunnittelusta, rakentamisesta ja hoidosta Numero 12 Sivu 3 Evira varoittaa: Varo tulipoltetta Teksti: Marjatta Uosukainen Tulipolte on karanteenitauti, josta on ilmoitettava kasvinsuojeluviranomaisille! Epäilyttävistäkin tapauksista on syytä kääntyä kasvisuojeluviranomaisten puoleen. tuttavaa, että tautia esiintyy nykyisin ruusukvitteni. Taudin oireita ovat naapurimaissamme Ruotsissa ja Vi- kukkien ja nuorten kasvinosien musrossa. tuminen, vähitellen oksien tuhoutuTulipolte on bakteeritauti, joka leviää minen ja kuoliolaikut kasvien runhyönteisten, lintujen ja erityisesti goisssa. Kasvista erittyy vaaleaa Tulipoltetta ei toistaiseksi ole vielä tavattu Suomessa ja meillä on suoja-alueoikeus taudin suhteen. Tulipolte on vaarallinen kasvitauti, jota esiintyy lähes kaikissa EU-maissa. Suomen kannalta on erittäin huoles- ihmisten toiminnan välityksellä. Bakteerin tuottama lima voi lähietäisyydellä levitä kasvista toiseen myös vesiroiskeissa ja hoitotyövälineissä. Taudin isäntäkasveja ovat päärynä, omena, orapihlaja tuhkapensaat ja Alan tapahtumia 2014 bakteerilimaa. Jos tautia tavataan, sairaat kasvit ja tartuntavaarassa olevat taudin isäntäkasvit hävitetään. Lisää aiheesta voit lukea Eviran internet-sivuilta. Kasvinsuojeluviranomaiset www. evira.fi Evira kasvinterveysyksikkö ELY-keskusten tarkastajat Sivu 4 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Puutarhan huoltokirja Teksti ja kuvat: Esko Alm, puutarhaneuvos Puutarhakalenteri on useille puutarhassa ja pihassa ahkeroiville monivuotinen tuttavuus. Niissä yleensä kerrotaan muistin virkistämiseksi mitä mihinkin aikaan vuodesta tulisi tehdä. Hyvää tietoa kaikin puolin. Lisäksi kalentereissa on tilaa omille muistiinpanoille. Eläköön puutarhakalenterit edelleenkin. Pihalle oma huoltokirja Pihan huoltokirjalle ja sen ylläpidolle on monia tärkeitä perusteita. Tässäkin tapauksessa huoltokirjaan merkitään tärkeät perustiedot. Niitä ovat pihan perustamisvuosi, suunnittelijat, rakentajat jne. Ehkä teknisiä tietoja tärkeämpää on kasvien inventointi. Mitä pihassa kasvaa ja mistä ovat kotoisin. Milloin ne on pihaan hankittu. Myös luonnonvaraiset tärkeimHuoltokirjat ovat nykypäivää mät kasvit tunnistetaan ja kirjataan muisAinakin auton hanskalokerosta löytyy tiin. Kaikki tämä on arvokasta luonnonvanykyisin myös auton huoltokirja, joka seu- ratietoa valtakunnallisessakin laajuudesraa autoa koko tämän elinkaaren ajan. sa. Huoltokirja on tarpeellinen tietolähde Omakotitalossa perustietoihin kuuluvat auton omistajalle. Myyntitilanteessa huol- luonnollisesti myös asukkaiden nimet. tokirja kiinnostaa erityisesti ostajakandi- Taloyhtiössä lähinnä isännöitsijän ja hallidaatteja. Hyvin huollettu ja ollut yhdellä tuksen puheenjohtajan nimi, sekä koomistajallaollut ajopeli— se on jo kovajut- koonpano mahdollisesta asukas- tai talotoimikunnasta. Huoltokirjasta tulee löytu! Viime vuosina on tullut tunnetuksi myös tyä myös tiedot mahdollisesta huoltosopi”Talon huoltokirja”. Sekin on koettu hy- muksesta ulkopuolisen huoltoyhtiön vinkin tärkeäksi, jopa välttämättömäksi kanssa. Eli, mitä kuuluu kiinteään hoitoniin asuntoyhtiöissä kuin omakotitalois- sopimukseen ja mitkä tehtävät ovat eriksa. Huoltokirjaan kirjataan talon tärkeät seen tilattavia tai jäävät esim. asukkaiperustiedot, kuten milloin rakennettu, den tehtäväksi. mitä peruskorjauksia on tehty ja toteute- Päiväkirja on tärkeä tut huoltotoimenpiteet. Ne ovat arvokkaita lähtötietoja niin ikään myös myyntiti- Pihan huoltokirjassa vähintään yhtä tärlanteessa tai talon historiaa muutoin keä on päiväkirjan osuus. Siihen merkitaustoitettaessa. Pihalle ja puutarhalle ei tään muistiin ”päivittäiset” muistiinpanot vuodesta toiseen: Päivämäärä, mitä tehty siinä varsinaisesti ole omaa osiotaan. ja kuka teki. Osa näistä toimenpiteistä Pihan huoltokirjan voi tehdä oman maun mukaan. Toki sininen ruutuvihkokin kelpaa, mutta kauniilla kansikuvalla varustettu kansio on käytännöllisempi. Lisäsivuilla ja liitteillä aineiston täydentäminen käy helpommin. Kuva Esko Alm kuten kylvö, lannoitus, kalkitus, ruohonleikkuu ja sadonkorjuu voidaan kirjata muistiin valmiiseen taulukkopohjaan. Erikseen ja vapaamuotoisemmin pidetään kirjaa myös puiden ja pensaiden leikkaamisista, sekä mahdollisista kasvinsuojelutoimenpiteistä. Oman dokumenttinsa muodostavat vanhojen kasvien poistot (esim. puiden kaadot) ja uudisistutukset. Taloyhtiöissä huoltokirjavastaavat Kaikissa taloyhtiöissä, olisi luontevaa jos nimetyt asukasedustajat tai vaikka talotoimikunta pitävät tätä pihan huoltokirjaa. Juuri tällä on monia myönteisiä merkityksiä sosiaalisessa kanssakäymisessä ja ns. yhteisöllisyydessä, sekä pihan arvostuksen nousemisessa. Nykytekniikka avuksi Joku saattaa ajatella tälle huoltokirjalle sähköistä sovellusta. Siitä vaan. Mutta, sitä en tiedä miten se toimii kun asukkaat vaihtuvat, samoin ”kirjanpitäjät”. Montako versiota vuosien varrella yhden ja saman talon pihan huoltokirjasta näin syntyisi? Ja kenellä kulloinkin olisi se koko historian kattava korjailematon Varsinaisia rajoituksia ei muistiinpanoille alkuperäinen tieto muistitikulla? Ehkäpä ole. Jokainen voi tuottaa sisällön halua- toistaiseksi on syytä ottaa huoltokirjasta mallaan tavalla ja sama kirja on käytössä varmuuden vuoksi myös paperikopio. vuodesta toiseen. Tarvittaessa lisätään sivuja. Huoltokirjan loppuun on varattu tilaa esim. valokuville, lupa-asiakirjoille, Johdot, putket ja kaapelit pihassa asemapiirustukselle ja pihasuunnitelmilHaja-asutusalueillakin piilotetaan le, sekä erilaisille työselityksille. Myös maan alle nykyisin viemäreitä, vesitilan tai pihan vanhat historiatiedot voisijohtoja ja erilaisia kaapeleita. Niivat löytyä huoltokirjan liitetiedostosta. den paikkoja ei aina muisteta ja Kyllä sininen ruutuvihkokin tärkeä muiskaivutöissä sattuu vahinkoja. Pihan tio on. Omista vihkoistani löydän vuosithuoltokirjan voisi aloittaa vaikka taiset perunoiden istutusajankohdat – ja kartoittamalla kaikki maanalaiset milloin sain keväällä verkolla ensimmäisalakarit. (Toimituksen huomautus) sen kalan. Pihassa on myös erilaisia rakenteita ja kalusteita. Vuosittain niitä voi tulla uusia tai entisiä poistua. Myös niistä tulisi löytyä ajan tasalla olevaa tietoa huoltokirjasta. Milloin on leikkivälineet tarkastettu, milloin tehty korjauksia, milloin on komposti pantu muhimaan jne. Numero 12 Sivu 5 Ruusujuuret Teksti ja kuvat: Jari Särkkä Ruusujuurien (Rhodiola) suku kuuluu maksaruohokasveihin. Välillä ruusujuuria on pidetty maksaruohojen (Sedum) sukuun kuuluvina, mutta nykyisin niiden katsotaan kuuluvan omaan sukuunsa. Ruusujuurien suku on laaja ja lajien rajauksesta johtuen on vaikea sanoa montako lajia sukuun kuuluu, kuitenkin kymmeniä lajeja. Ainoa Suomessa luonnonvaraisena kasvava on pohjanruusujuuri (Rhodiola rosea). Lajia esiintyy Lapin tunturialueilla ja jokivarsilla. Eteläisin luonnonvarainen esiintymä on Pudasjärvellä. Omat kokemukseni ruusujuurista rajoittuvat lajeihin, joita olemme viljelleet Raahessa. Olemme saaneet uusia lajeja kokeiluun puutarhaharrastajilta myös Pohjois-Norjasta. Aika monet ruusujuurilajit kestävät hyvin pohjoisen oloja, mutta pieniä pettymyksiäkin on tullut. Vuosien varrella olemme kokeilleet noin 20 ruusujuurilajia, joista osa on ollut koristearvoltaan mitättömiä. Kestäviä ja koristeellisia on viitisen lajia. Viljelyssä on muutamia lajeja tässä esiteltyjen lisäksi. Pohjanruusujuuri (Rhodiola rosea) Pohjanruusujuuri tuli meillä viljelyyn heti taimiston perustamisen aikoihin eli 1985. Kanta, jota viljelemme on peräisin Haminan Vehkalahdelta, Reitkallin puutarhurikoulun perennaistutuksista. Pohjanruusujuuri on kaksikotinen eli emi- ja hedekukat sijaitsevat eri yksilöissä. Reitkallin kanta on emikantaa, joka muodostaa laajemmat mätäsmäiset kasvustot kuin kotimaiset pohjoiset kannat. Kukinta sillä on vaatimattomampaa kuin lappilaisella kannalla, mutta kasvutapa koristeellisempi. Todennäköisesti Reitkallin kanta on peräisin Alpeilta. Laji on erittäin käyttökelpoinen karuissa olosuhteissa, sillä se kestää ajoittaista märkyyttä ja kuivuutta, sekä muutenkin ääreviä olosuhteita. Meillä Raahen tienoilla on usein lumettomia tai vähälumisia talvia ja routa hiipii syvälle maaperään. Pohjanruusujuurella ei ole koskaan ollut mitään talvehtimisongelmia, vaikka se on kasvanut kivimuurilla, joka on pakkaselle alttiina joka puolelta. Pohjanruusujuuremme kasvaa noin 30 cm korkeaksi ja lähtee keväällä aikaisin kasvuun. Lämpötiloista riippuen sen lehdistö saa kylmässä punertavaa sävyä ja kasvutapa on jännittävä. Kesemmällä versot saavat sinertävät värisävynsä ja kesäkuulla versojen latvoihin muodostuvat kellanvihreät kukinnot. Kotimaisilla Lännenruusujuuri (Rhodiola rhodantha) Punaruusujuuri Rhodiola kirilowii var. rubra kannoilla kasvusto näyttää jäävän hieman pienemmäksi ja versot ovat hieman pystympiä. Lehdistö on silläkin sinertävä, mutta hedeyksilöiden kukinnot ovat koristeellisempia ja keltaisempia kuin reitkallilaisella kannalla. Punaruusujuuri (Rhodiola kirilowii var. rubra) Pieni ja sievä ruusujuuri Pohjois-Amerikan Kalliovuorilta on muita ruusujuurilajeja arempi. Se on muiden ruusujuurien tapaan kivikkokasvi ja jää noin 15-20 cm korkeaksi. Kasvusto on pysty ja vaaleanpunaiset kukinnot muodostuvat versojen latvoihin keskikesällä. Olemme kokeilleet paria eri kantaa, joista olemme valinneet toisen viljelyyn. Kasvien lisäystä vaikeuttaa se, ne eivät joka vuosi muodosta itävää siementä. Johtuneeko se sääoloista vai sopivien pölyttäjien puuttumisesta? johtui nähtävästi poikkeuksellisen nopeasta lämpötilan muutoksesta. Tähkäruusujuuri (Rhodiola semenovii) Kukinnan jälkeen punaruusujuuren ver- Laji on kotoisin Kazakstanista ja Kiinan sostoa kannattaa hieman typistää, jotta luoteisosien vuoristoista. Vaaleanvihreä kasvusto pysyy siistinä. Punaruusujuuret lehdistö erottaa muista esitellyistä lajeislisätään kasvullisesti jakamalla ja tällä ta. Tähkäruusujuuri on pystykasvuinen ja tavalla uusia taimia saadaan melko hi- kasvin lehdet ovat kapeat. Korkeutta kastaasti. Tästä johtuu, että taimien hinta on villa on 30-50 cm. Kukat ovat kellanpukorkeampi ja kasvia ei joka vuosi ole naisia. Talvenkestävyys tälläkin lajilla on saatavilla. hyvä. Toinen kestävä, pitkään viljelty ruusujuurilaji on kotoisin Kiinan vuoristoista. Ainakin pohjoisessa entisen Oulun ja Lapin läänien alueella sitä on kasvatettu vuosikymmeniä. Meillä oleva paikallinen kanta on hyvin vanha, todennäköisesti lähemmäksi 100 vuotta viljelyssä ollut. Rönsyruusujuuri (Rhodiola integrifolia) Laji on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja Koillis-Aasiasta. Rönsyruusujuuri on matalakasvuinen ja voimakkaasti juuriston kautta leviävä. Kukat ovat ruskeanoransseja. Muunnoksella var. atropurpurea kukat ovat punertavampia. Rönsyruusujuuren talvenkestävyys on hyvä. Voimakkaan leviämisen takia se kannattaa istuttaa rajatulle kasvualustalle. Laji on erinomainen kasvi kuiviin luiskiin ja se kestää karumpiakin olosuhteita. Punaruusujuurella lehdistö on tummemman vihreä ja ”havumaisempi” kuin pohjanruusujuurella. Kasvi kasvaa noin 40 cm korkeaksi ja sen latvoihin muodostuu oranssinpunaiset kukinnot. Kasvista on liikkeellä useita eri kantoja, jotka hieman poikkeavat toisistaan. Väri on voimakas ja huomiota herättävä. Keväällä 2013 lämpötila kohosi rannikolla poikkeuksellisen nopeasti jo toukokuulla korkealle ja kasvukausi alkoi todella nopeasti. Punaruusujuuren kukintojen väri oli aika vaatimaton ja luulimmekin, että olemme vahingossa sekoittaneet oranssinpunakukkaisen kannan rusehtavampikukkaisen idänruusujuuren kanssa. Tämä värin muuntelu kuitenkin Ruusujuuri Rhodiola sp. ”1” (Kuva yllä) Pohjanruusujuuri Rhodiola rosea Reitkalli Viimeisenä esittelen ruusujuurilajin, joka on peräisin puutarhaharrastajalta Pohjois-Norjasta. Kuva on otettu Tromssan kasvitieteellisessä puutarhassa, missä siitä käytetään työnimeä ”1”, koska ei ole tiedossa, että mikä tämä ruusujuurilaji on. Se on huomattavan matalakasvuinen, enimmillään vain 10 cm korkea ja kapealehtinen. Kukinnot ovat laakeita, vihreänkeltaisia. Kukkiessaan kasvi on hauskan näköinen ja kukkien väri on erikoinen. Laji kestää erinomaisen hyvin ääreviä olosuhteita. Laji leviää voimakkaasti juuriston kautta ja helposti se pujahteleekin muiden kasvien joukkoon. Kuivallakin kasvupaikalla se leviää voimakkaasti ja se kannattaa istuttaa rajatulle alueelle. Sivu 6 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Muutarhurin nuoruusmuistoja Teksti Antero Liimatainen, muu (?) tarhuriliimatainen Päätin kokeilla. Jo heti ensimmäinen askel oli harha-askel! Räsähti tosi pahasti. Toinenkin askel tuotti lasinhelinää. Säikähdin todella! Panin juoksuksi, kunnes tajusin, että joka askeleella meni aina uusi kasvulavan ruutu rikki. En ehtinyt huomata, katsoiko puutarhuri, mutta selkäsauna tuntui tuhat kertaa todennäköisemmältä kuin lottovoitto. Selkäsaunaa en kuitenkaan saanut. Käki saattoi olla mestari myös diplomatian alalla… Kasvien parissa touhutessa tulee joskus mieleen, mistähän tämä ”tauti” on saanut alkunsa? Olisiko peräti sukuvika? Tuskinpa vain. Isäni oli verokarhu eivätkä kukat tainneet häntä kiinnostaa. Itse olen verottanut vain naapureitten kukkapenkkejä, useimmiten luvanvaraisesti. Äidin kukkapenkit Äidilläni oli useitakin kukkapenkkejä jo 50-luvulla. Asuimmehan maalla, järvikin oli ihan rannassa. Rantaan vei noin metrin levyinen hiekkapohjainen polku, jonka molemmilla sivuilla oli kukkapenkit. Penkit oli erotettu ympäröivästä maailmasta kiuaskiven kokoisilla pyöreillä kivillä. Lavaviljelyn oppi kantapään kautta En silloin tiennyt lavaviljelystä mitään, enkä tiennyt, että ruudut olivat lasia, jotka oli altapäin huolellisesti savettu liiallisen paahteen estämiseksi. Ruusukvitteni ja neilikkaruusu olivat lapsuuden pihamme kasveja ja kotoisin juuri tuolta Rauhaniemen puutarhalta. En ole varma, vieläkö ne ovat hengissä. Pitänee tarkistaa kunhan routa sulaa. Penkit kitkettiin ja polku pysyi ruohottomana hyvin yksinkertaisin konstein: heinäsuolaa silloin tällöin. Toimisi varmaan nykyisinkin. Kodin kasvivalikoima Kasvivalikoima oli silloin pieni, mutta useimpia kasveja löytyy edelleenkin pihoistamme. Akileijoja, unikoita, orvokkeja, harjaneilikoita ja särkynyttä sydäntäkin muistaakseni oli. Unohtaa ei sovi vanhaa kunnon jorriinia, eli daaliaa. Aitan nurkalla kasvoi juhannussireeni, joka saattoi oikeasti olla unkarinsyreeni. Juhannusruusuja oli naapureissa, mutta en muista, että meillä olisi ollut. Kasviemme alkuperää en tarkoin tiedä, mutta hollantilainen P. Bakker Hillegoomista välitti jo silloin kasveja koteihin. Jotakin kautta niitä meillekin ilmestyi. Sisäkukat Kasvit jo kurkistelevat keskitalvella Muutarhuri ihastui jo nuorena tulenpunaisiin unikonkukkiin. Ihastus erilaisiin kukkiviin kasveihin näkyy tänä päivänä hänen omassa puutarhassaan. Jyväskylän Puutarhaseura kävi tutustumassa hänen aarteisiinsa kesällä 2013. kukkaa, joki-iiristä ja tähkätädykettä. Osa niistä lienee hengissä edelleenkin. Luonnonkasveista ihailin vanamoa, kieloa, metsätähteä, oravanmarjaa, vehkoja, raatetta ja kihokkia. Rannassa kasvoi vaivaiskoivua ja juolukkaa, jolla jatkettiin mustikkareissun piirakkamarjoja. Ovat mitä ilmeisimmin syötäviä, koska tätä vielä kirjoittelen! Luonnonpuut Puista tulevat mieleen pihlajat, tuomet ja yksi käärmekuusi. Äiti puhui usein riidenmarjasta ja saattaa olla, että jossain oli myös näsiää. Naapurin navetan vieressä kasvoi ihmeellinen karviaispensas. Sen marjat olivat peukalonpään kokoisia ja niissä oli 1-2 cm:n pituinen ”karva”. SelYön prinsessan kukintaa olivat naapurit- laisia en ole koskaan sen jälkeen nähnyt. kin ihmettelemässä. Tuvassa oli suuri Lupiini riesana kiinanruusu ja minusta tuntuu, että uusia kukkia siihen tuli päivittäin. Jerikon- Lupiinit on ihan pakko mainita. Ne tekivät ruusua pidimme tassilla vedessä, kun silloin tuloaan kotiseudulleni. Niillä oli näytimme sitä kavereillemme. taipumus levitä voimakkaasti. Niin tapahtui myös meillä. Lupiini karkasi läheiseen Luonnosta kukkia pihalle peltoon eikä sitä saatu siitä kotikonstein Olin ahkera luonnossa liikkuja ja toin löy- pois. Naapuri koetti Fordsonillaan ja kaktämiäni kasveja pihaamme mm. ranta- sisiipisellä vältillä kyntää. Ei onnistunut! Sisäkukkia oli runsaasti. Tuvassa kasvoi muratti, joka peitti koko katon ja osan seinää. Pituutta sillä oli kymmeniä metrejä. Hortensiat, unelma ja pahanhajuiset pelakuut viihtyivät myös meillä, sekä verenpisarat, joita salaa ”poksuteltiin”. Yön prinsessa kuului muutarhurin kodin sisäkukkavalikoimaan. Öistä kukkijaa on syystäkin ihailtu naapurustossa. Kuva Marjatta Uosukainen Tätä kirjoittaessani ulkona on plusasteita ja juuri eilen lisäsin lohikäärmevehkalle kukkapenkkiin 20 cm uutta multaa. Kielsin sitä kurkistelemasta enää. Traktori nosti nokkaansa kuin entinen piikalikka. Kyllä peltoon piti myrkkyä lykä- Eiköhän kurkistella mummonpenkit läpi ensi kesänä – sieltä voi löytyä nuoruustä! muistoja! Ikimuistoinen puutarhavierailu Elämäni ensimmäisen puutarhavierailuni tein Rauhaniemen taimistolle ollessani iältäni vajaa kymppi. Olimme ajelleet isäni kanssa Jawalla siskoni luo Kuokkalaan. Mieleeni jäivät pysyvät muistot puutarhaesittelystä, vaikka silloin ei kyllä naurattanut. Apulaiskaupunginpuutarhuri Tauno Käki esitteli meille miten ja mistä kaikki kauniit kukat kaupungin istutuksiin olivat peräisin. Lähdimme kohti Äijälän jokea. Puutarhuri Käki esitteli paikan kasvatuksen saloja, joista en tietenkään mitään ymmärtänyt. Valkoinen laattakäytävä Jäin vähän jälkeen muista ja ajattelin kummissani, miksi emme kävelleet kauniita valkoisista laatoista tehtyjä käytäviä pitkin vaan niitten sivussa. Lapsen päässäni oli ilmiselvää, että kävelemistä var- Mummonpenkistä voi löytyä vaikka unikkoja! Kuva Marjatta Uosukainen tenhan valkoisten laattojen täytyi olla. Muutarhurin puutarhaunelman toteutuksessa on selvästi käytetty lapsuudesta tuttuja elementtejä. Äidinkin kukkapenkit oli eristetty ympäröivästä maailmasta kiuaskivien kokoisilla kivillä. No, Antero on iso mies, joten kiuaskivetkin ovat tietysti kookkaita. Järvikin on ihan rannassa. Kasvivalikoima on kuitenkin runsas. Kuva Marjatta Uosukainen. Muutarhurin pihamaalla on erilaisia otuksia. Onneksi niistä on oikein liikennemerkki varoittamassa portista sisään tulijaa. Kuvat Marjatta Uosukainen Sivu 7 Numero 12 Muuten olemme sitä mieltä Teksti: Enni Mertanen, Marjatta Uosukainen, Johannes Verasdonck ja Pauliina Alm Istuimme iltana muutamana aloittelemassa puutarhaseuran johtokunnan kokousta. Joku oli myöhässä ja paikallaolijoilla tuntui jokaisella olevan jotain hampaan kolossa. Joulu oli juuri takanapäin ja sen takia kaikki lähes omavaraisetkin olivat joutuneen kaupassa asioimaan. Kaali herätti paljon keskustelua. Sehän on selvästi aliarvostettu. Se on kotioloissakin erinomaisen hyvin säilyvä tuote. Etenkin keräkaalin hinta on niin halpa, että ihmisiä nolottaa ostaa sitä. Isosta kaalista saa perheelle syötävää monelle aterialle. Kaaleja on monta eri käyttötarkoituksiin sopivaa lajia. Myös kaalin lajikekirjon toivoisi näkyvän kaupoissa. Kaalista on tulossa oikein muotikasvis maailmalla ja niiden terveysvaikutukset on kiistattomasti osoitettu. Mikä ihmeen yleisperuna? Johannes aloitti toteamalla, että ahvenanmaalainen puikula hajoaa hetkessä. Lapin puikula on suojattu alkuperänimitys; sen sijaan puikulana saa myydä muuallakin tuotettua perunaa. Perunajuttu jatkui Marjatan toteamuksella: Mitä helkkaria se on se yleisperuna ilman ensimmäistäkään merkintää lajikkeesta? Kuitenkin meillä perunanviljelijät ovat jo vuosia yrittäneet opettaa kuluttajia valitsemaan käyttötarkoitukseen parhaiten sopivan lajikkeen. Valintaa on vielä helpotettu erivärisin pussein, joissa on selvät lajikemerkinnät. Mutta kuitenkin kaupassa vielä myydään epämääräistä yleisperunaa pussissa tai ilman. Omena päivässä, mutta millainen ? Kasvisten käsittely kaupoissa… Omenoiden pahoinpitely vähittäiskaupoissa tekee tuhoisaa jälkeä. Erityisen arkoja lommoutumiselle ovat kotimaiset omenat. Tarpeetonta hävikkiä syntyy, kun hedelmien pilaantuminen alkaa jo myymälätiskillä. Kuva: Johannes Verasdonck. ansaitsisi kananmunan kohtelun kaupassa – siis myyntiin alkuperäisessä laatikossaan, ilman käsittelijän suorittamaa heittelyä ja läjitystä. Ne laatikoistaan kumotut ja asiakkaiden pehmeiksi puristelemat tomaatit pitäisi myydä puoleen hintaan kastiketarpeiksi. Mukiloidut ja kolhuista pehmenneet tomaatit eivät houkuta asiakkaita. Ja taas syntyy hävikkiä. Keksiikö kauppa keksii uusia omenalajikkeita nykyään? Mitä ihmettä on punakeltainen omena? Etenkin ahvenanmaalaiset omenanviljelijät ovat panostaneet kuluttajaneuvontaan. Vuonna 2013 on laadittu 13 eri omenalajikkeesta tuotelehtisiä, joita kaupat voivat käyttää ahve- Entäpä kumipukukurkku… nanmaalaisten tuotteiden esillepanoon. Ålands tredgårshallin sivuilta ne löytyvät (www.ath.ax): Geneva Early, Transparent Blanche, Julyred, Nanna, Jaspi, Collina, Discovery, Summerred, Amoros/Aroma, Lobo, Rajka, Rubinola, Zari, Santana, Rubinstep. Mutta jälleen kaupassa viljelijän selkeistä pakkausmerkinnöistä huolimatta kaikki nämä omenat myydään punakeltaisina. Omenalaatikot pinotaan kaupassa vielä siten, että tuottaja- ja lajiketieto on piilossa. Toki tiedonhaluinen asiakas voi kääntää laatikkoa siten että halutut tiedot saa näkyville. Toinen meitä harmittanut asia oli kotimaisten omenoiden läjityskäytäntö myymälöissä. Tuottajamme pakkaavat kotimaiset omenat asianmukaisesti laatikoihin lajikkeittain, mutta kaupassa niitä syrjitään ja kaltoin kohdellaan. Ulkomaiset omenat ovat nätisti lajikkeittain laatikoissaan, mutta kotimaiset kaadetaan surutta läjään myyntipaikassa. Seurauksena on hienojen lajikkeiden kolhiintuminen ja mätäneminen jo myymälöissä. Syntyy paljon hävikkiä. Pidetäänkö kotimaisia jotenkin huonompina? Eihän kotimaisia kananmuniakaan kipata kekoihin vaan ne ovat kauniisti koteloissaan. Mielestämme hyvät kotimaiset omenat ansaitsevat arvostusta ja ne pitäisi voida ostaa alkuperäisestä laatikosta ja myös laatikoittain. Jotkut meistä haluaisivat syödä ainakin omenan päivässä… Kumpi kurkku on houkuttelevampi? Me haluaisimme kurkun luonnonkuoressa. Kasvissyöjä sanoi, että muovikuorinen nakkikin on helpompi avata kuin kotimainen kurkku tiukasta kääreestään. Eikö kauppa suostu ottamaan kurkkuja ilman muovikuorta? Kurkullahan on jo omasta takaa luonnollinen suojakuori päällään. Reikäinen muovipussi olisi vielä siedettävä pakkaus kurkulle. Toivottavaa kuitenkin olisi, että kurkkujakin olisi saatavissa ilman ylimääräisiä kuoria laatikoissa. Aliarvostetut kasvikset Kasvisten aliarvostus näkyy matalina tuottajahintoina. Kasvisten käyttöä pitäisi lisätä määrällisesti ja monipuolistaa lajija lajikekirjoa. Punajuuren kulutus on lisääntynyt huomattavasti, onhan siitä tullut myös julkkiskokkien käyttämä trendituote. ”Ihan itketti maksaa euro kahdenkilon punajuuripussista” kertoi Pauliina. Enniltä jäivät kyllä itäneet punajuuret kauppaan – pussissa oli enemmän juuria kuin punajuuren mukuloita. Olisikohan ne olleet liian lämpimässä? Jäimme porukalla arvuuttelemaan saako viljelijä tuotteesta palkkansa? Osa punajuurista kuulemma käännetään peltoon. Valikoima näyttää onneksi lisääntyvän, Johannes kertoi nähneensä jo keltaisia ja raidallisiakin punajuuria kaupassa, voi kun saataisiin vielä valkoisiakin. Kasvisten kostutus on rutiinia monissa maissa - legionellan pelossako sitä ei Suomessa käytetä? Kostutus pitäisi kasvikset tuoreina ja estäisi kuivumista. Kasviksille sopiva lämpötila ei saa olla liian kylmää, ei liian lämmintä eikä ilmankosteus liian alhainen. Juuresten pilkkomisenkin voisi jättää kotikokin tehtäväksi, emme me kuluttajina ihan avuttomia ole! Onneksi lainsäädäntö tulee tässä avuksi: Kasvisten paloittelu teettää kaupassa töitä, koska paloiteltuun kasvikseen täytyy laittaa pakkausmerkinnät, mm. viimeinen myyntipäivä. Mutta miksi ihmeessä vesipitoiset melonit voivat olla Suomessa kaupassa halkaistuina huoneenlämmössä? Tätä me haluamme Mitä me sitten kaupalta haluamme? Arvostusta tehdylle työlle, niin tuottajille, hyville tuotteille kuin myöskin jalostajille. Samalla kaupan oman työn arvostus nousee ja kate kasvaa. Kasvisten ja hedelmien käyttöä pitäisi yleisesti lisätä, joten myöskin kaupan volyymi lisääntyy sitä mukaa. Turhaan hävikkiin kauppa voi vaikuttaa omalla toiminnallaan kohtelemalla tuotteita arvostaen. Voisiko kauden sesonkituotteita tarjota edullisesti, kohtuullisella hinnalla? Hyvistä tuoreista Porkkanaa saa jo muutenkin kuin muovi- lähituotteista olemme valmiita maksapussissa. Porkkanoista voisi olla kaupan maan. muitakin lajikkeita kuin ”pestyt porkkanat” ja ”multaporkkanat”. Siemenvalikoimiin perehtyneet tietävät, että porkkaTalvipäivän Tulinen Kaalikeitto noissa on erityisen karoteenipitoisia ja 700 g tomaattimurskaa, 500 g keräsäilyvyydeltään erilaisia lajikkeita. Erityikaalia pieniksi paloiksi leikattuna, sen makeitakin porkkanoita on olemas300 g sipulia pilkottuna sekä reilusti sa. valkosipulia. Vettä lisätään niin palSipulivalikoima on kaupassa varsin mujon, että ainekset peittyvät. Kasviskava, ja iso osa siitä on kotimaista. Mutta lientä nestemäärän mukaan. Mausmiksi kaikki irtosipulit ovat kaupassa kakteeksi kämmenen pohjallinen mauskosluokkaa? Minne ne ykkösluokan siputepippuria. Keittoa lit menevät? Marjatta tiesi kertoa, että keitetään hauduttaen 45 minuuttia. huonolaatuisen hollantilaisen istukassipulin takia muutamat suomalaiset sipuLopuksi keitto maustetaan. Erinlinviljelijät ovat siirtyneet taimikasvatukomainen kaalin perusmauste on seen, joka varmistaa sipulin hyvän laakynteli. Itämaista tulisuutta keittoon dun. saadaan currylla, chilijauheella tai tuoreella chilillä. Näitä mausteita on syytä käyttää oman makumieltymykseen mukaan. Pahoinpidellyt tomaatit Joku huomautti, että eipä mollata kauppaa, vaan annetaan tunnustustakin. Kauppa on viime vuosina lisännyt tomaattivalikoimaa kiitettävästi. Kaupasta kuin kaupasta saa yleensä punaisia ja keltaisia tomaatteja, on kirsikkatomaatteja ja luumutomaatteja ja terttutomaattejakin. Pienet kotimaisetkin erikoistomaatit ovat kaupassa valmiiksi pakattuina siisteissä rasioissaan, mutta entä se Tiesitkö tämän? Vasemmalla on kasvis ja oikealla on elintarvike. Kokonainen kasvis tavallinen punainen arkitomaatti? Tämä muuttuu pilkottaessa elintarvikkeeksi ja siinä pitää olla elintarvikkeita koskevat kotimaiselta tuottajalta saatu laatutuote pakkausmerkinnät, kuten vähimmäissäilyvyysaika. Kuvat Marjatta Uosukainen. Hyvää ruokahalua! Sivu 8 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Peruna pitää mielen korkealla ja nälän loitolla Teksti ja kuvat JP.Palohuhta, tuotantopäällikkö, Suomen siemenperunakeskus Oy, Leppiojantie 31, 91800 Tyrnävä: Peruna voidaan terveellisyytensä, monipuolisuutensa ja edullisuutensa vuoksi ehdottomasti lukea ruoka-aineittemme parhaimmistoon. Se on varmaankin lähes kaikille kotipuutarhureille tuttu viljelykasvi, joka tuottaa mielihyvää kasvaessaan, kukkiessaan, sadonkorjuun aikaan ja varsinkin ruokapöydässä. Lajikkeiden runsaus saattaa kuitenkin hämmentää, sillä jokaisella lajikkeella on omat viljelyominaisuutensa ja erityisesti omat käyttötarkoituksensa. Perunan syönti pitää ihmisen hyvällä tuulella, sillä se kohottaa aivojen serotoniinitasoja. Parhaimmillaan sen positiiviset vaikutukset voittavat mielialalääkkeetkin - luonnon omilla keinoilla. Vaikka perunassa onkin suhteellisen paljon hiilihydraatteja, niistä suuri osa on niin pitkäketjuisia, että ne itse asiassa toimivat elimistössä kuidun tavoin. Koska pääosa perunasta on vettä, sen syöminen tuottaa nopeasti kylläisyyden tunteen, joka säilyy pitkään. Näin peruna toimii erittäin hyvänä apuna painon hallinnassa. Lisäksi peruna sisältää monipuolisen kattauksen hivenaineita ja vitamiineja. Suomalaiset saavat edelleen suuren osan C-vitamiinistaan nimenomaan perunasta. Perunassa on myös foolihappoa, jonka tarve lisääntyy raskausaikana. Proteiiniakin perunassa on enemmän kuin monissa puuroissa (ks. www.fineli.fi). Keskimääräinen suomalainen perunansyöjä saa vain noin 5 % päivittäisistä kaloreistaan perunasta. Tässä vain muutamia niistä syistä, miksi perunansyöjillä onkin mieli korkealla, paino kurissa ja ruuansulatus kunnossa. Lajikkeita jokaiseen makuun Perunalajikkeita on Suomen markkinoilla vuosi vuodelta enemmän - tällä hetkellä lähennellään jo sataa lajiketta. Lajikkeen valinnassa kannattaa miettiä ainakin sellaisia asioita kuin lajikkeen aikaisuus (varhais-, kesä- tai talviperuna), lajikkeen keittotyyppi (kiinteä, yleisperuna tai jauhoinen) ja lajikkeen taudinkestävyys ja säilyvyys. Kotitarveviljelijät pyrkivät yleensä kasvattamaan perunansa ilman torjunta-aineita ja ehkä myös ilman keinolannoitteita. Suurimmaksi ongelmaksi tällöin tulee perunaruton torjunta. Lajikkeen valinnalla voidaan riskiä hieman pienentää, mutta täysin rutonkestävää lajiketta tuskin markkinoilta löytyy. Yksi keino on valita mahdollisimman aikaisia lajikkeita, jotka ehtivät tuottaa hyvän sadon ennen ruttoepidemian alkua. Suomen varhaisimman lajikkeen viittaa on jo vuosikymmenten ajan kantanut Hankkijan Timo, vaikka moni lajike onkin yrittänyt päästä samaan asemaan. Aika näyttää, onko uusista tulokkaista voittajaksi. Aikaisuuden lisäksi Timon suosioon on vaikuttanut sen kyky lähteä kasvuun myös kylmässä maassa. Timon sesonki on kuitenkin melko lyhyt, sillä kasvettuaan sopivan kokoiseksi se myös jatkaa kasvuaan turhankin isoksi, jolloin laatu ei enää kaikkia miellytä. Seuraavaksi onkin kesäperunoiden aika, ja siihen porukkaan onkin jo enemmän tunkua. Vanha Siikli on monille tutuin kesäperuna, mutta uusia lajikkeita on tullut sen rinnalle useitakin - osaa niistä voidaan pitää myös varhaisperunoina. Joillekin voivat olla tuttuja nimiä esim. Perunan kukinta-aikaan Pohjanmaan lakeuksilla avautuu näin mahtavia näkymiä. Arielle, Annabelle, Lady Felicia, Solist tai Musica on Melodyn tapaan alhaisen lanVelox, noitustason lajike. Se on keittolaadulMonikäyttöisimpiin kesäperunoista kuu- taan kiinteä, joten se pakataan yleensä luu ehdottomasti Lady Felicia. Jauhoi- vihreään pussiin. Musica sopii samoihin suusasteikolla Lady Felicia osuu suurin käyttötarkoituksiin kuin Nicola: einespepiirtein puoliväliin: melko kiinteästä mel- runaksi, kuorimoperunaksi ja salaattipeko jauhoiseen. Se soveltuu niin keittoihin, runaksi. Musica on kuitenkin Nicolaa salaatteihin kuin laatikoihinkin; samoin selvästi aikaisempi ja kestävämpi maltosuurkeittiöiden annosperunaksi. Aikaisuu- kaarivirusta vastaan. tensa vuoksi se on erinomainen kesä- ja Jauhoisissa lajikkeissa on menossa syysperuna, mutta sitä voidaan viljellä eräänlainen sukupolvenvaihdos. Puikula myös varhaisperunaksi. Lady Felician etu toki säilyy monien suosikkina, mutta Pion se, että se toimii erittäin hyvin myös to-lajike on poistumassa laajamittaisesta varastoitavana perunana läpi koko talven. viljelystä. Manttelinperijöiksi tässä sarSen sisäinen laatu pysyy tasaisena koko jassa pyrkivät mm. Afra, Challenger ja varastointikauden, eikä siinä havaita so- Fontane. Mielenkiintoisimpia uutuuksia keroitumista tai keittotummumista. Aikai- ovat voimakkaan keltamaltoinen ja mausuutensa vuoksi Lady Felicia ehtii useim- kas Lady Amarilla sekä lastuperunaksimiten tuottaa sadon ennen perunaruton kin käytetty Lady Britta. leviämistä - se on siis varteenotettava Värikoodit valinnan apuna vaihtoehto myös luomutuotantoon. Syksyä lähestyttäessä tarjolla olevien Kuluttajan voi olla vaikeaa muistaa lajikperunalajikkeiden määrä kasvaa. Syyspe- keiden nimiä ja ominaisuuksia. Sen runoiden ja talviperunoiden raja onkin vuoksi on kehitetty värikoodijärjestelmä, häilyvä - kaikki tämän ryhmän lajikkeet jonka avulla kaupasta voidaan valita säilyvät hyvin varastossa seuraavaan ke- kutakin ruokalajia varten sopivimmat vääseen asti, jos on toimittu oikein kaikis- perunat. Jotkut lajikkeet sopivat aina tietyn värikoodin alle, mutta olosuhteet sa vaiheissa. voivat vaikuttaa erän jauhoisuuteen. Syksyn lajikkeista voidaan luetella laajimMyyjän pitäisikin aina varmistaa keittomin viljelty joukko: Melody, Nicola, Challenger, Asterix, Musica, Saline, Carrera, kokeella erän ominaisuudet. Rikea, Fontane, Gala, Rosamunda ja Marabel. Näiden lisäksi on vielä iso tukku pienempiä lajikkeita - joko tulevia tai entisiä suosikkeja. Melody on noussut viime vuosien aikana Suomen suosituimmaksi lajikkeeksi. Tärkeitä syitä tähän ovat lajikkeen maku, laatu ja viljelyn tuottavuus. Melody on melko jauhoinen, vaaleankeltamaltoinen yleislajike. Lajikkeen keittolaatu vaihtelee melko kiinteästä melko jauhoiseen - viljelyoloista ja -tekniikasta riippuen, joten Melody pakataan joko keltaiseen tai vihreään pussiin. Melody kasvaa erittäin niukalla typpilannoituksella, mikä säästää viljelijän kukkaroa. Melodyn mukulakoko kasvaa suureksi jo melko aikaisin kasvukaudella, mutta se ei kuitenkaan ole varhaisperuna: laatu on parhaimmillaan vasta kunnollisen tuleentumisen jälkeen, sillä tärkkelystä kertyy mukuloihin riittävästi vasta syksyllä. Melodylla on pitkä itämislepo, joten se säilyy varastossa pitkään itämättä. Hanki vain virallisesti tarkastettua siemenperunaa, jolla on pakkauksessaan vakuustodistus. Idätysohjeita Käytä vain virallisesti tarkastettua siemenperunaa, jolla on pakkauksessaan vakuustodistus. Näin voit olla turvallisin mielin, sillä tällainen siemen on varmasti puhdasta vaarallisista kasvintuhoojista ja täyttää muutenkin viralliset vaatimukset. Idätys nopeuttaa perunan taimettumista ja sadon muodostumista. Samalla se auttaa välttämään joitakin perunan tauteja - esim. perunaseittiä. Idätyksestä on eniten hyötyä silloin kun käytettävissä oleva kasvuaika on lyhyt. Idätysaikaan vaikuttavat lajike, käyttötarkoitus ja istutusmenetelmä. Varhaisperunalla ammattiviljelijät käyttävät usein aikaista yksi-ituidätystä keskellä talvea, minkä jälkeen siementä säilytetään taas kylmässä istutukseen asti. Näin mukulaan kehittyy vain yksi hallitseva verso. Mukuloita kehittyy kasviin vähän, mutta ne saavuttavat nopeasti riittävän koon. Toisena vaihtoehtona varhaisperunalle on pitkä idätys melko viileässä. Idätys toteutetaan hajavalossa, noin 12– 15 asteen lämmössä. Normaalisti idätyksellä pyritään lyhyisiin (n. 1-1,5 cm), tanakkoihin valoituihin. Nämä kehittyvät Vihreällä koodilla merkityt perunat ovat lajikkeesta ja mukuloiden kasvun ja vamalloltaan kiinteitä, hyvin koossa pysyviä rastoinnin aikana keräämästä lämja niiden tärkkelyspitoisuus on alhainen. pösummasta riippuen 2–5 viikossa. Ne sopivat hyvin mm. laatikkoihin, kiusaAikaisille, herkästi itäville lajikkeille riituksiin, keittoihin ja salaatteihin. Esimerktää usein noin viikon mittainen kejä: Musica, Nicola 'viritysidätys', jonka tuloksena silmut Keltaisen koodin perunoista puhutaan yleensä 'yleisperunoina', sillä ne sopivat kohtuullisen hyvin melkein kaikkiin ruokalajeihin. Ne kuuluvat ominaisuuksiltaan ääripäiden väliselle alueelle. Niiden jauhoisuus vaihtelee melko kiinteästä melko jauhoiseen. Keitettäessä ne saattavat hieman hajota. Esimerkkejä: Melody, Van Gogh vasta heräilevät. Tämä menetelmä sopii varsinkin ammattiviljelijöille, joiden istutuskoneet eivät ole riittävän hellävaraisia istuttamaan kunnolla idätettyä tavaraa. Idätyksen aikana on erityisesti varottava mukuloiden kostumista ja hapenpuutet- Punaisella koodilla merkitään jauhoisimmat, helposti soseutuvat perunat. Jauhoisuus voi johtua korkeasta tärkkelyspitoisuudesta tai solukon rakenteellisista tekijöistä. Punaisen värikoodin perunat sopivat mm. muusi- ja uuniperunaksi ja leivontaan. Esimerkkejä: Afra, Lady Claire, Puikula, Rosamunda. Hyvin itänyt peruna Numero 12 Sivu 9 Perunat käyttötarkoituksen mukaan ta. Kosteus saattaa räjäyttää alkavan seittisaastunnan. Hapenpuute voi iskeä helposti itävään perunaan, jos laatikot on peitetty muovilla ja lämpötila nousee korkeaksi. Näin tukehtuneet mukulat voivat jäädä pellossa kokonaan taimettumatta. Blue Congo Sadonkorjuu ja varastointi Lady Britta Peruna on parhaimmillaan maassa juuri ennen nostoa. Nostossa se saa helposti kolhuja ja kosteissa oloissa pinnoilleen mm. perunaruttosienen itiöitä. Kuoren haavoista pääsee helposti taudinaiheut- Rosamunda Rosamunda tajia mukulan sisään, mikä voi sitten näkyä myöhemmin varastointikaudella pilaantumisena. Mitä hellävaraisemmin mukulat korjataan, sitä paremmin ne säilyvät varastossa. Sadonkorjuun jälkeen perunat pitäisi saada mahdollisimman nopeasti pinnoiltaan kuiviksi, jotta ruttoitiöt eivät pääse itämään ja tunkeutumaan mukuloihin. Pienillä erillä tämä kuivattaminen olisi helpointa tuulisella, aurinkoisella säällä ulkona, sillä myös auringon UVvalo tuhoaa ruttoitiöitä mukuloiden pinnoilta. Kovin pitkään mukuloita ei kannata pitää auringossa, sillä ne vihertyvät herkästi. Varastossa tai kellarissa alkukuivatus voidaan tehdä erillisten puhaltimien avulla. Varastoinnin alkuvaiheessa kannattaa lämpötila pitää vielä parin–kolmen viikon ajan n. 12-15 asteessa, jolloin mahdolliset kuoren haavat parantuvat. Tä- Puikula Siikli män jälkeen lämpötila lasketaan tasaisesti kohti lopullista varastointilämpötilaa, 3,5-4,0°C. Parhaiten peruna säilyy, jos lämpötila pysyy tasaisena eikä kosteutta pääse tiivistymään mukuloiden pinnoille. Melody Lady Felicia Jääkaapin vihanneslokerossa perunat voivat syyspuolella säilyä jopa pari kuukautta, mutta keväällä itäminen voi alkaa jo muutamassa päivässä. Samalla ne alkavat myös nopeasti nahistua. Musica Hellävarainen mukuloiden käsittely on edellytys perunoiden hyvälle varastosäilyvyydelle Rosamunda kukkii kauniisti ja kelpaa kukkapenkkiinkin. Perunareseptejä KYLMÄSAVULOHISOSEKEITTO n. 1 kg perunoita (jauhoista lajiketta, esim. Lady Claire) 1 purjo n. 50 g voita (kuullottamiseen) n. 1 l vettä 2 kpl kalaliemikuutioita n. 200 g kylmäsavulohta 2 dl hyla-vispikermaa Maustamiseen tilliä, rouhittua mustapippuria ja suolaa (jos tarvitsee) Kuullota kuutioidut perunat ja viipaloitu purjo kattilassa. Lisää vettä sen verran, että perunat ja purjot peittyvät. Lisää myös kalaliemikuutiot. Kypsennä ja soseuta. Lisää suikaloitu kylmäsavulohi ja kerma. Sekoita ja kuumenna. Lisää tilli ja mausta mustapippurilla. SININEN PERUNAMUUSI 1 kg Blue Congo –perunalajiketta 75 g voisulaa 2 tl suolaa 0,5 tl valkopippuria 0,5 tl muskottipähkinää Perunat kypsennetään mikroaaltouunissa useammassa erässä tai uunissa kuorineen, annetaan hieman jäähtyä ja kuoritaan. Perunat soseutetaan perunapuris- timella tai siivilän läpi. (Peruna liisteröityy herkästi soseutettaessa sauvasekoittimella.) Lisää joukkoon voisula. Mausta seos suolalla, valkopippurilla ja muskottipähkinällä. PIKAINEN PERUNA-ATERIA MIKROSSA Mikrouunissa perunat kypsyvät nopeammin kuin keittämällä. Kypsennysajan pituus riippuu perunoiden määrästä, koosta ja muodosta. Pyöreät mukulat vaativat vähän pidemmän ajan kuin pitkulaiset. Harjoittelemalla löytää sopivimman ajan. Yhdelle hengelle riittävä annos syntyy esimerkiksi näin: Pese kaksi keskikokoista perunaa. Pane ne kuoripäällisinä pakastusrasiaan ja kansi päälle. Pane rasia mikrouuniin, joka on asetettu 600 w teholle ja ajaksi seitsemän minuuttia. Kun kaksi minuuttia on kulunut, lisää rasiaan yksi porkkana. Seitsemän minuutin jälkeen perunat ja porkkanat ovat sopivan kypsiä ja vaativat vain kunkin maun mukaiset kastikkeet ja lisukkeet. Varo liian pitkää kypsennysaikaa, sillä se tekee perunat vaikeammin kuorittaviksi ja rakenteen sitkeäksi. Sivu 10 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Syötävän hyviä köynnöskasveja Teksti ja kuvat: Puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen Viiniköynnöksen viljelyä on alettu kokeilla Suomessa. Kaikkialla se ei kuitenkaan vielä onnistu. Ilmaston lämpenemistä odotellessa meillä on kuitenkin mahdollista kokeilla muita köynnöskasveja, joilla on syötävät marjat tai hedelmät. Siperiasta on meille kotiutunut varsin mielenkiintoinen palsamiköynnös. Se tunnetaan luontaisella levinneisyysalueella hyvänä lääkekasvina. Niinikään aasialaista alkuperää oleva laikkuköynnös on ollut meillä koristekasvina kauan, mutta yleensä kirjavalehtisenä hedekasvina. Vähitellen on alkanut yleistyä myös marjoja tuottava emikukallinen versio. Palsamiköynnös Kasvitieteessä palsamiköynnös kuvataan lehtensä varistavaksi, köynnöstäväksi pensaaksi, joka voi kasvaa yli 10 m mittaiseksi. Kasvi kiipeilee lähes minkä hyvänsä tuen ympärille kietoutuen. Köynnöksen nuoret versot ovat punaiset. Lehdet ovat soikeat, niissä on suippo kärki ja lehtilapojen reunat ovat heikosti hampaiset. Pienet vaaleanpunaiset kukat ovat tuoksuvat, melko huomaamattomat lehdistön kätkössä. Myös puuaines on tuoksuva. Syyskesällä kehittyvät marjat alkavat erottua lehdistön seasta valkoisina rypäleinä. Syyskuussa marjat ovat täysin kypsiä ja väriltään korallinpunaisia, hiukan läpikuultavia. Lehtien syysväritys on vaaleankeltainen, lähes valkoinen. Tunnettu lääkekasvi Palsamiköynnös on kotoisin Venäjältä, Amurin ja Sahalinin alueilta sekä Kiinasta, Japanista ja Koreasta. Kiinalainen lääketiede on hyödyntänyt kasvin marjoja ammoisista ajoista. Vanhoissa kirjoituksissa köynnöksen marjojen on kuvattu pidentävän ikää ilman vanhenemista, antavan energiaa, hoitavan uupumusta ja yskää ja seksuaalista kykyä. Neuvostoliitossa kasvia tutkittiin ja todettiin palsamiköynnöksen stimuloivan keskushermostoa. Näin palsamiköynnös voi vähentää uupumusta ja parantaa työkykyä. Kemiallisissa analyyseissä marjoista on Kuvat vasemmalla: Palsamiköynnös kas- löydetty lignaaneja, kuten schisandriinia. vaa joko köynnöksenä tai siitä voi kasvat- Kiinalaisten tutkimusten mukaan nämä lignaanit parantavat vastustuskykyä ja taa kauniin aidan verkkoaidan päälle. suojaavat maksaa. Palsamiköynnöksen on todettu vähentävän tulehdusreaktiota ja täten se soveltuu yskän ja myös astman hoitoon. Raaka palsamiköynnösmehu on kirvelevää mutta todellista palsamia myös haavoille. Kirpakat marjat Palsamiköynnöstä on meillä kutsuttu myös sitruunaköynnökseksi, koska marjat ovat happaman kirpeät. Marjojen maku on hyvin erikoinen, se on hiukan pihkainen, mutta samalla raikas happoisuus tekee niistä talouskäytössäkin oikein mielenkiintoisen. Marja ei ole kovin suuri; halkaisijaltaan alle 1 cm. Marjat ovat 7-8 cm pituisissa tertuissa. Siemenet ovat melko suuret, muodoltaan munuaismaiset ja hyvin kitkerät. Jos marjoista käyttää vain pelkän mehun, sen voi juoda mehuna tai teenä tai siitä voi valmistaa hyytelöä. Kirpeä ja hiukan pihkainen maku soveltuu hyvin mm. riistaruokien kanssa nautittavaksi. Pieniksi annoksiksi pakastettu mehu soveltuu myös salaatinkastikkeisiin sitruunamehun ja viinietikan sijaan. Viljelyvaatimukset Palsamiköynnös on pääsääntöisesti kaksikotinen, mutta toki poikkeuksiakin on. Marjojentuotannon varmistamiseksi on kuitenkin varminta istuttaa useampi siemenestä lisätty yksilö. Vaikka köynnös on komea ja se pyrkii hanakasti ylöspäin, marjoja haluavan on syytä istuttaa palsamiköynnökset vaikka aidaksi. Silloin sadonkorjuussa ei tarvita tikapuita. Syyskesällä köynnöksessä alkaa muodostua marjaterttuja, jotka syyskuussa ovat kypsyneet korallinpunaisiksi ja hapokkaiksi marjoiksi. Kiinanlaikkuköynnös ’Annikki’ Annikki on kiinanlaikkuköynnöksen (Actinidia kolomikta) Suomesta on löytynyt yksikotinen kanta eli sillä ovat hede– ja emikukat samassa kasvissa. Syksyisin köynnöksen lehdistön alle muodostuu pieniä, helposti varisevia marjoja, Marjojen kuori on ohut ja läpikuultava. Marjat ovat maistuvia vasta täysin kypsinä. Kypsät marjat ovat pehmeitä ja maultaan makeita ja aromaattisia. Herkullisen makunsa ansiosta ne ovat oikeita napostelumarjoja. Raaka marja sen sijaan on kova eikä maku ei ole lainkaan suun mukainen. Kiinanlaikkuköynnös kasvaa luonnonvaraisena Itä-Aasiassa ja Venäjän Kaukoidässä. Laji on normaalisti kaksikotinen, eli hede ja emikukat sijaitsevat eri yksilöissä. Hedeyksilöt ovat suosittuja koristeköynnöksiä valkokirjavien ja loppukesällä vaaleanpunakirjavien lehtiensä ansiosta. Vasemmalla on koristekasvina käytetyn kiinanlaikkuköynnöksen kukinto. Marjova lajike ’Annikki’ on lehdistöltään lähes laikuton, mutta bonuksena köynnöksen lehdis- Kiinanlaikkuköynnöksen kukinta on runtön kätköön muodostuu pieniä, makeita marjoja. Marjat muistuttavat rakenteeltaan sas ja pienten valkoisten kukkien miellyttävä tuoksu leviää puutarhassa laajalle. kiivin hedelmiä, mutta kuori on ohut ja läpikuultava. Kuva Marjatta Uosukainen ’Annikki’ on melkoisen reheväkasvuinen köynnös, jonka lehdistä vain vähäinen osa saa laikkuköynnökselle tyypillisen kirjavan värityksen. Kuva Marjatta Uosukainen Sivu 11 Numero 12 Kasvien salattu maanalainen elämä Teksti ja kuvat: Mauritz Vestberg, MMT, dosentti Maa kuhisee elämää, jota on erityisen paljon kasvien juuristovyöhykkeellä. Suurin osa maan eliöstöstä on ihmissilmälle näkymätöntä, mikroskooppisen pientä. Maan alla on jopa suurempi biologinen monimuotoisuus kun maan päällä. olosta. Typpeä sitovia nystyräbakteereita esiintyy palkokasveissa, mutta myös esim. tyrnissä ja lepässä. Typpisymbioosia paljon yleisempi on kuitenkin useimmissa puutarha-, pelto ja luonnonkasveissa esiintyvät sienijuuri-symbioosi. Kourallisessa maata on miljardeittain eliöitä, joista enemmistö on ihmiselle tuntemattomia lajeja. Eliöiden vuorovaikutukset maassa ovat niin monimutkaisia, että Leonardo Da Vincin noin 600 vuotta sitten lausuma viisaus pätee edelleen: Sienijuuri Sienijuurella tarkoitetaan sienen ja juuren muodostamaa yhteistä rakennetta. Sienijuurettomia kasveja toki löytyy, mutta sienijuuri on niin yleinen ilmiö, että eräs alan tutkija on sanonut että ”Tiedämme enemmän taivaankappaleiden ”kasveilla ei ole juuri vaan niillä on sieniliikkeistä kuin jalkojemme alla olevasta juuri”. Sienijuuret jaetaan kolmeen pääryhmään: Sisäsienijuuri (ent. endomykormaaperästä”. ritsa), pintasienijuuri (ent. ektomykorritMonimuotoisuus kasvien hyväksi sa) ja sekatyypin sienijuuri (ent. ektendoMaassa on mm. sieniä, bakteereita, viruk- mykorritsa). sia, alkueläimiä, leviä, sukkulamatoja, punkkeja, hyppyhäntäisiä, änkyrimatoja ja Keräsienijuuret puutarhakasveilla lieroja. Muhevassa puutarhamaassa voi Sisäsienijuurista maatalous- ja puutarhaolla yli tonnin verran lieroja per hehtaari. kasveilla esiintyvä keräsienijuuri (ent. Myös eliöiden monimuotoisuus on erittäin arbuskelimykorritsa eli AM-sieni) on yleisuurta. Erään arvion mukaan maassa on sin. Keräsienijuurta esiintyy useimmilla jopa 1 500 000 sienilajia, 500 000 leväla- maatalous ja puutarhakasveilla sekä monilla puuvartisilla kasveilla, kuten ruusujia ja 30 000 bakteerilajia. Maassa olevista eliölajeista toiset ovat kasvienheimon kasveilla pihlaja, tuomi ja taudinaiheuttajia ja toiset kasveille hyödyl- hedelmäpuut. Lisäksi keräsienijuurellisia lisiä. Suuri osa eliöistä on myös sellaisia, puita ovat vaahterat, lepät, saarnet ja joista ei voida nykymenetelmin osoittaa kataja. Tämä sienijuurityyppi muodostaa negatiivista eikä positiivista vaikutusta kerännäköisen rakenteen, eli arbuskelin kasveihin tai maaperään. Hyvin hoidetussa juurisolujen sisään sekä itiöitä ja sienirihmaassa eri eliölajit ovat tasapainossa, jol- mastoa juuristovyöhykkeelle. Monia syötäviä sieniä kasvattavat pintasienijuuret loin ”hyvät” eliöt pitävät ”pahat” kurissa. ovat metsäpuiden vallitsevia sienijuuria. Puutarhakasvien juuristojen pinnoilla voi mikroskoopilla tarkastellen erottua sekä ohuita sienirihmastoja että erivärisiä ja kokoisia sieni-itiöitä. Kuvissa on Glomus hoi sienen eri-ikäisiä itiöitä. Eloperäisen aineksen kiertokulku Sienijuurisymbioosissa kasvi toimittaa sieniosakkaalle jopa 10-15 % yhteyttä- Keräsienijuuret elävät osittain kasvien juurisoluissa, joissa ne muodostavat kerämistään sokereista. Vastavuoroisesti sie- mäisiä rakenteita eli arbuskeleja. ni ottaa maasta ravinteita ja vettä isäntäkasvin käyttöön. Sieni kehittää kasvin Toimiva sienijuuri mahdollistaa kasvien Keräsienijuurten hyödyntäminen kasjuuristovyöhykkeelle laajan rihmastover- fosforilannoituksen vähentämisen ilman vinviljelyssä että satotaso kärsii. Sienijuurisienen ohut koston, joka toimii kasvin lisäjuuristona. rihmasto pystyy tunkeutumaan paljon pie- Järkevällä vuoroviljelyllä ja fosforilanAM-sienten osuus juuriston kokonaisbio- nempiin maahuokosiin kuin juuri. Tästä noituksen kohtuullistamisella suosimassasta voi olla jopa 15 %. Sienirih- syystä sienijuurellinen kasvi sietää ääriolo- taan peltojen ja puutarhojen luontaimaston avulla kasvi pystyy ottamaan rasuhteita sienijuuretonta kasvia paremmin. sesti esiintyvää sienijuurta. vinteita ja vettä useita kertoja isommasta maatilavuudesta kuin pelkän juuriston Sienijuurisienten muodostama rihmasto Maaperästä voidaan myös eristää on myös bakteerien kanssa tärkeä maan hyödyllisiä sienikantoja. Parhaista siekautta. mururakennetta ylläpitävä tekijä, jolloin nikannoista on mahdollista tehdä sieFosforin hyödyntäminen tehostuu sienijuuri vähentää eroosiota. Sienijuuren nijuurituote käytettäväksi puutarha- ja Tärkein sienten ottama ravinne on fosfo- on myös todettu lisäävän kasvien vastus- viherrakennuskasveilla. Jotkin maaperämikrobit elävät symbioosis- ri, mutta myös kasvin typen, kalin, sinkin tuskykyä maalevintäisiä kasvitauteja ja MTT:ssäkin on kehitetty kaupallinen sa kasvien kanssa. Symbioosissa molem- ja kuparin otto lisääntyy sienijuurisymbi- ankeroisia vastaan. Myko-Ymppi niminen sienijuurituote. mat osapuolet hyötyvät toistensa läsnä- oosin ansiosta. Maaperäeliöstöllä on keskeinen rooli eloperäisen aineksen hajotuksessa ja muuntamisessa kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Erityisen tärkeä merkitys pieneliöillä on typen, fosforin ja rikin kierroissa. Näissä tapahtumissa mikrobistolla on yleensä ensisijainen rooli, mutta myös maaperäeläimet kuten lierot osallistuvat eloperäisen aineksen hajotukseen ja kiertoon. Ne pilkkovat ainesta ja kuljettavat sitä maan eri kerroksiin, missä se sekoittuu kivennäismaan kanssa. Eläimet siis parantavat mikrobien toimintaedellytyksiä ja nopeuttavat huomattavasti hajotustoimintaa sitä kautta. Salaisuudet paljastuvat maan pinnalla Omenapuun juurissa elävät sienijuuret vaikuttavat merkittävästi jopa omenapuiden kasvuun. Kuvassa äärimmäisenä vasemmalla on rivi taimia, joissa ei ole sienijuurta. Muiden taimien juuriin on ympätty mykorritsasienet ja symbioosi on toiminut hyvin. Vasemmalla ilman sienijuurta kasvava mansikka jäi pienikasvuiseksi ilman voimakasta lannoitusta ja runsasta kastelua. Samanlaisissa olosuhteissa hyvin toimivan sienijuuren ansiosta mansikat kasvavat tasapainoisesti ja elinvoimaisesti. Sivu 12 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Matka Rebublica Latvijaan 2013 Teksti ja kuvat muutarhuri Antero Liimatainen Sieltähän se siniharmaa Keski-Suomen Liikenteen bussi ilmestyi Jämsän suunnalta kuin tyhjästä. Ei kun menoksi! Oli aikainen aamu, matkustajat näyttivät iloisilta kuin Googlen hymiöt, vaikka heillä oli jo jonkinlainen takapuolituntuma matkaan. Sellainen varmaan tulisi meillekin, ennen kuin Riikan silhuetti olisi silmiemme edessä. Matka jatkui tarpeellisin välipysähdyksin ja Helsingissä Eckerö Linen Finlandija-laiva nieli matkaajat busseineen. Pihavierailu matkan varrella Tallinnassa meitä odotti osaava ja miellyttävä oppaamme Virve Poom. Tästä lähtien kaikki sujuisi ”Poomminvarmasti”. Matkavastuu siirtyi Matkatoimisto Astellarialle. Ensimmäisen puutarhavierailun teimme Sapeväljaan Jana ja Margus Proosin pihaan. Katseltavaa oli paljon ja kauppakin kävi. Keväisin pihassa on Jaanan kertoman mukaan vettä, jota maanalainen puro tuo pintaan. Mieleeni jäi Matkaopas Virve Poom (kuvassa vasemmalOppaamme Virve huolehti ansiokkaasti kaikissa kohteissa tiedon välittymisestä retkeläisille. sähkötolpan nokassa oleva haikaran pe- la) liittyi joukkoomme Tallinnasta. Kuva Ante- Sapeväljassa muutarhuria tuijan takana taisivat kiinnostaa tässä vaiheessa vain haikarat. sä, johon emo kantoi ruokaa. Sain kuvan- ro Liimatainen. Kuva Marjatta Uosukainen kin upeasta linnusta. Lähtiessämme lintu oli velmun näköinen ja minusta näytti, ilmeisesti rakastavaisten kohtauspaikka, koska siihen oli lukittu satoja lukkoja ja että se lähti seuraamaan meitä. avaimet varmaan virrassa. Joissakin Latvian rajan ylitimme iltakahdeksan näytti olevan nimet ja päiväyksetkin. kieppeillä. Satakaksivuotias Hotelli Vikto- Epäilenpä, että niitä on sieltä joskus surija Riiassa otti matkalaiset suojiinsa tun- kelleltu arjen koittaessa takaisinkin. Raktia myöhemmin. Huoneet olivat vaatimatkaus kestää aikansa!! tomia eikä juuri kahta samanlaista tainKävimme myös Buldurin puutarhakoululnut olla. la, jota esitteli opettaja Aivar Lacis. Koulu Riian puistot ja puutarhat on aloittanut jo 1940. Katseltavaa oli, Aamiaisen jälkeen lähdimme Zeppelin- mutta myyntiä ei. Monien kasvien tuotehalleille jo kahdeksaksi. Paljon olisi ollut oikeudet oli myyty muistaakseni hollantinähtävää, mutta tunnit ovat lyhyitä ja latit laisille. polttivat taskussa. Paljon kuitenkin ehdit- Lauantai-aamuna ensimmäisenä kohteetiin, jopa kahville! Kasvien nimet olivat na oli Baltezers taimimyymälä, joka oli hepreaa tai latvijaa, jos niitä yleensä oli varmaan yksi retken kohokohdista. Tainimetty. Itse ostin puupionin nimeltään misto on erikoistunut havukasveihin, ’Carrera’. Pussukoita näytti olevan muilla- mutta kyllä sieltä muutakin löytyi - ja palSiguldassa näimme reheviä yksityispihoja kauniine yksityiskohtineen (vasemmalla ) ja puiskin. jon! Hinnat olivat kohtuulliset ja kassa- tossa kävelykepit olivat kasvaneet varsin komeisiin mittoihin. Kuvat Marjatta Uosukainen. Seuraavaksi teimme vierailun Latvian kuitista löytyivät kasvien latinalaiset niYliopiston Kasvitieteelliseen Puutarhaan. met. tään, vaikka ikää on 71v. Seuraava piha Illalla menimme kaupungille ja ostoksille. Satoi tihkua, se ei iloa pilannut. Multasorjäi ainakin minulle kaikkein parhaiten Iltakävelyllä suunnistettiin nenän avulla Yksityispihat Siguldassa met ovat tottuneet kaikenlaisiin säihin. mieleen. Tarmokkaiden puutarhureiden ja kas kummaa – istuimme jossakin patiVaikka ostopakkoa ei ollutkaan, nyssyköi- Päivän ohjelmaan kuului myös kaksi yksi- yhteisikä oli nimittäin 175 (89+86) vuot- olla, joka houkutteli nälkäisiä iltakävelijöitä vietiin taas bussille päin. Jotenkin jäi tyispihaa Siguldassa. Ensiksi kävimme ta! Pariskunta kertoi hoitavansa puutar- tä. Eräs nuorisojoukkoon kuulunut huumielikuva, että puutarha oli vielä puo- tutustumassa Aivars Irben pihaan. Irben haa päivittäin kolme tuntia. He olivat sitä dahti ohikulkiessaan, että Super! Hän vaimo osallistui pihan esittelyyn ja lienee mieltä, että puutarhaharrastus pitää hei- lienee tarkoittanut päässäni ollutta Wäiliunessa talven jäljiltä. turha mainita, että pusseja vietiin taas Lounaan jälkeen Riian puistot katsastet- linjurille päin. Aivars jatkaa edelleen työ- dät hengissä. Otetaan heistä mallia! nämöisen päähinettä. Upea piha! tiin ja upeiksi havaittiin. Eräällä sillalla oli Riian Riian kaupunkipuistot kaupunkipuistot olivat olivat upeita. upeita. Vierailumme Vierailumme aikaan aikaan huomiota huomiota kiinnittivät kiinnittivät runsaat runsaat pionipioniistutukset. istutukset. Myös Myös ruusut ruusut ja ja jasmikkeet jasmikkeet kukkivat kukkivat ja ja tuoksuivat tuoksuivat parhaimmillaan. parhaimmillaan. Ja Ja asukkaat asukkaat osaosasivat sivat nauttia nauttia puistoistaan. puistoistaan. Kuva Kuva Marjatta Marjatta Uosukainen. Uosukainen. Baltezers taimimyymälässä ja taimistossa oli myös laajat esittelyalueet, joissa kasveja voitiin ihastella näyttävissä istutuksissa. Esittelypuisto antoi erinomaisen kuvan Latvian viherrakentamisen tasosta. Kuva Marjatta Uosukainen. Numero 12 Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Sunnuntai -aamuna mukaamme pyrki itsepäinen kissa, jonka Hannu L. oli jo kerran kantanut aamiaisravintolasta kadun yli ja kieltänyt enää tulemasta ravintolaan. Siitä huolimatta kissa pyrki kyytiimme ja olisi mitä ilmeisimmin tullut mukaamme! Se melkein onnistui aikeissaan. Kotimatkallakin nähtävää Kotimatkalla näimme upeita maisemia, mäntykankaita ja mäkiä. Näimme myös melkein silmänkantamattomiin ulottuvia ”pirunpeltoja” joissa kasvoi jättiputkea! Tallinna alkoi lähestyä ja piipahdimme Ülli-Riina Sildnikin yksityispihassa. Onnistuimme ennen sateen alkamista haalimaan häneltä hieman lisää taimikuormaa. Pihavierailun jälkeen siirryimme Hortesin puutarhamyymälään, jossa kasvit jäivät ostamatta sateen takia. Muutama rohkea kyllä taisi itsensä kastella. Mahtoi olla rankin sade mitä koskaan olen nähnyt, eikä ulos ollut mitään asiaa. Loppumatkasta näyttivät matkaajat jo aikalailla unisilta. Iso-Äiniölle jäi kaksi tyytyväistä matkaajaa kasveineen. Matkalaukut jatkoivatkin sitten vahingossa Jyväskylään! Sivu 13 Ammattiapua erikoistöissä Kantojyrsinnälle on tarvetta Teksti ja kuvat Mark Kaartti / Varakonemies Vanhan ja arvokkaankin puun kaataminen on toisinaan väistämätöntä. Harva tulee ajatelleeksi, että se ikiihana pihapuu on suurin myrskyriski, ja sen kaataminen tulisi tehdä aina ajoissa – kun se vielä on helppoa. Paikalle jää tällöin kanto mahdollisine pintajuurineen. Kaadetun puun kanto jakaakin sitten mielipiteitä. On selvää, että se häiritsee pihanhoitoa. Varsin usein kanto on voittanut myöskin palkinnon auton muovipuskurin ja kannon välisissä mittelöissä. Mutta kun se tuliaistonttu on aina istunut siinä kannonnokassa? Puutarhatonttujen valtaistuimen paikka ei ole kuitenkaan aina pihassa. Jos koti on muurahaisten vaivaama, melko usein kannattaakin katsoa millainen kuhina siinä pihakannossa käy. Jonkinlaisena ohjesääntönä voidaankin pitää vähintään 20 metrin etäisyyttä rakennuksista. Jokaisella on näkemys kannon poistosta Satojatuhansia kantoja jyrsineen ammattilaisen korville ei mikään kannonpoistometodi ole vierasta - kaikki on kuultu, ja jäljet varsin usein myös nähty. Varsin usea on itsensä lisäksi rikkonut siihen autonsa, traktorinsa, jopa urakoitsijan kaivinkoneen. Polttamisista ja lahotusaineista liikkuu villejä kaupunkilegendoja. Perhesopuakin on koeteltu. Jostain syystä suurta osaa jyrsittävistä kannoista onkin nakertanut yksi ja toinen. Laihoin tuloksin. Ei ole siis varsinainen ihme, jos kantoihin liittyy suuria tunteita. Joka paikkaan se iso mies itsensä tunkeekin— hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Kuva Antero Liimatainen Kantoa ei voi kaivaa pois, sen voi kaivaa vain ylös Saan viikoittain yhteydenottoja liian myöhään. Piha on tärvelty suurella kaivinkoneella, ja tuloksena on järkyttävä kasa kantojätettä. Jätehuollon mielestä useimmiten ongelma sellaista. Maapaakkuineen suuri kanto voi painaa helposti tonnin. Pintajuuria revitään ylös laajalta alueelta. Jokainen voi arvailla, mitä järeän kaivinkoneen kustannukset kuljetuksineen ovat. Entä kun siihen lisätään täytemaa, kuormaus-, kuljetus- sekä ennallistamis- ja jätekustannukset? Ja kaiken olisi voinut välttää soittamalla paikalle vastuuvakuutetun kantojyrsinnän ammattilaisen! Pihalle nostettuja kantoja ei voi enää jyrsiä, vaikka tätä niin usein kysytäänkin. Sen sijaan kannoista pääsee kokonaan eroon yksinomaan jyrsimällä. portit eivät ole yleensä este, sillä laite kapenee hydraulisesti. Nopeasti liikkuvat timanttiterät jauhavat kannon pian hakkeeksi. Kanto jyrsitään ja paikalle jää vain kasa haketta Varakonemies on kotimainen yritys, jonka vastuulliseen toimintaan luottaa merkittävä osa toimialueen kunnista, yrityksistä ja yksityisistä. Kaikessa toiminnassa otetaan huomioon turvallisuus, ympäristöystävällisyys ja tehokkuus. Asiakkaalle se näkyy edullisina kokonaiskustannuksina. Onneksi yhä useampi on kuitenkin tietoinen kantojyrsinnästä. Siinä missä kaivinkoneelle on ehdoton sijansa pihatyössä, kantojyrsin sopii parhaiten omaan käyttötarkoitukseensa. Nykyaikaisella kalustolla kannon jyrsiminen on siisti, nopea ja edullinen toimenpide. Radio-ohjattu dieselmoottorinen kantojyrsin jyrähtää käyntiin, ja se kulkee kumiteloillaan – jälkiä jättämättä – kannon luokse. Kapeatkaan Jäljellä on pieni kuoppa, ja kasa kantopurua. Purun voi kantaa pensaiden juurelle, ja tilalle pieni määrä uutta multaa. Tasan niin helppoa se on. Työn kustannukset riippuvat kannon koosta ja lukumäärästä. Kaikista kannoista pääsee kuitenkin varmasti eroon, samoin kuin pintajuurista – sentintarkasti. Kantojyrsinnässä käytetty laitteisto kulkee kumiteloilla eikä ei aiheuta pihalla merkittäviä vaurioita ympäristölleen. Sivu 14 Suosi ammattitaitoa! KIITÄMME LEHDESSÄMME ILMOITTANEITA Lue lisää Jyväskylän Puutarhaseuran verkkosivuilla www.jyvaskylanpuutarhaseura.fi Taimia, tarvikkeita, palveluita, tuotteita TAIMIPIHASTA TAIMI PIHAAN ! Hyviä taimia on ilo istuttaa – oikeita neuvoja helppo noudattaa ! Tervetuloa! ma-pe 9-20, la 9-18, su 12-16 PENSASMUSTIKOITA Hankamäentie 279 Uurainen, Kotaperä, 040-733 6631 - Kesäkukat - Äitienpäiväkukat - Amppelit Avoinna touko-kesäkuu Myös itsepoimintana 040‐831 3240 Rauli Vepsäläinen Kiurunkuja 6, 41350 Laukaa as. Kysy osaajilta! Numero 12 Jyväskylän Puutarhaseura ry:n tapaa messuilla Palviljongissa 14.-16. 3. 2014. Seura myy messuosastollaan mm. hienoa kirjaansa Sivu 15 Vihersuunnittelua, neuvontaa, rakentamista ym. Pikkukaupungin Pihoja– ja Puistoja Muina aikoina Puutarhaoppaat ja viimeisin lehtemme ovat saatavilla Juho Jussilan myymälässä Maa-ainekset, konetyöt, muut palvelut Mullan valmistus, myynti ja kuljetus: - kalkittua, lannoitettua ja seulottua multaa - nurmikko– ja istutusmullat, myös itse noudettuna pienemmät erät Kuorikkeet ja hakkeet Murskeet Kysy myös omakoti- ja teollisuustontteja Jussi Ala-Krekola, Saksalantie 25, 41310 Leppävesi, p. 0500-635 217 Toimitamme autokuormittain Viljavuuspalvelu Oy:n tutkimaa HYVÄÄ MULTAA Pihaneuvonta Tilaukset: 0400 - 642 896 Juha Holm Eeva Kortepuro Maansiirto Veljekset Holm Oy Kantojen jyrsintä 0400 62 77 99 / Ylönen VIHERSUUNNITTELU AHONEN PIHASUNNITELMAT NEUVONTAKÄYNNIT Puh. 0400 344 811 Helena Ahonen-Tarkiainen www.viherahonen.fi Puh. 0400-679 377 - pihasuunnittelua -pihaneuvontaa Piipanniementie 20 41450 Leppälahti 040 8211530 [email protected] www.pihaneuvonta.net Jyväskylän Puutarhaseura ry. Jyväskylän Puutarhaseura ry. 118. toimintavuosi Jyväskylän Puutarhasanomat Päätoimittaja: Marjatta Uosukainen Taitto ja toimitus: Marjatta Uosukainen, Pauliina Alm, Enni Mertanen ja Johannes Verasdonck. Ilmoitukset: Pauliina Alm, Jouko Hyytiäinen, Hannu Liimatainen, Enni Mertanen Marjatta Uosukainen ja Johannes Verasdonck. Paino: Lehtisepät Oy, Pieksämäki painosmäärä 8500 kpl ISSN 2341-9237 Satoi tai paistoi, Jyväskylän Puutarhaseura ry. retkeilee vuosittain kotimaisissa taimistoissa. Kesällä 2013 retkeliltiin Sysmässä Perenna Puutarha Pöntisellä. Ihmettelyn kohteena on esittelypuistossa pajuista rakennettu lehtimaja. Kuva: Marjatta Uosukainen Jyväskylän Puutarhaseuran tapahtumakalenteri vuonna 2014 Kesäkauden ulkopuolella kokoonnumme sunnuntaisin klo 16.00 yleensä Viherlandian kokoustilaan Viherniekkaan. Kesäaikana retkeilemme kiinnostavissa puutarhakohteissa sekä vierailemme harrastajien pihoissa ns. pihakävelyillä. Lisätietoja tapahtumista saat jäsentoiminnan vetäjältä Hannu Liimataiselta, seuran jäsenkirjeistä ja kotisivuiltamme. Ti 22.07. Pihakävely yksityispihassa Vihtasillassa La-su 26. - 27.07. Retki Mikkeliin ja Joensuuhun, mm. Hirvensalmen Taimisto ja Joensuun kasvitieteellinen puutarha Kurssi ”Pihataidetta koivunrisuista”, Oy Juho Jussila. Artesaani Mika Virta, Sirpa Haakana Ti 29.07. klo 18.00 Pihakävely yksityispihassa Laukaan kirkonkylässä La 12.04. Retki puutarhamessuille Tampereelle Messu– ja urheilukeskukseen Ti 12.08. klo 18.00 ja 19.00 Tutustumiskäynti Mustankorkean jätteenkäsittelyasemalla Su 18.05. klo 16.00 Luento ”Puutarhan uutuuskasvit”, Viherlandia. Myymäläpäällikkö Pirjo Uuttana/Viherlandia Ti 26.08. klo 18.00 Pihakävely yksityispihassa Jyväskylässä Tuohimutkassa La 07.06. Retki Hyvinkäälle v. 2013 asuntomessualueelle ja Riihimäelle (Puutarhatalo Sydänmaa) Ti 02.09. klo 18.00 Pihakävely ja taimienvaihto yksityispihassa Palokan Kirrissä Ti 17.06. klo 18.00 Pihakävely ja taimien vaihto yksityispihassa Vesangassa Su 21.09. klo 16.00 Luento ”Kasvien salattu maanalainen elämä”, Viherlandia. Mauritz Vestberg, MTT Laukaa La 28.06. Kurssi ”Pihakoristeita betonista”, Oy Juho Jussila. Artesaani Mika Virta, Sirpa Haakana Ti 23.09. klo 19.30 Pihakävely yksityispihassa Keljonkankaalla Su 29.6 Valtakunnallinen Avoimet puutarhat-tapahtuma (www.avoimetpuutarhat.fi) Su 12.10. klo 16.00 Luento ” Luontainen kasvuvoima ” , Santeri Pihkoluoma , Pinsiön Taimisto. La 05.07. Retki Karstulaan Ahosen Taimistolle ja Rajalan taimistoon Viitasaarelle La 08.11. klo 13.00 Satokauden päättäjäiset Ti 08.07. klo 18.00 Pihakävely yksityispihassa Jyväskylässä MäkiMatissa Su 23.11. klo 16.00 Luento ”Oulujoen taimiston parhaat ruusut”, Viherlandia. Matti Kulju, Oulujoen taimisto Su 30.03. klo 14.00 Luento ”Kasvupaikan valinta – oikea kasvi oikeaan paikkaan”, Ravintola Mirka. Hortonomi Marjaana Meuronen, Vesivehmaan Perenna La 05.04. klo 10-14 - Yhteistilaisuus ruususeuran kanssa Verkkosivut: www.jyvaskylanpuutarhaseura.fi
© Copyright 2024