Jyväskylän Piha- ja Puutarhasanomat no10 2012 (2).pdf
Numero 10 JYVÄSKYLÄN PIHA– JA PUUTARHASANOMAT 15. 3. 2012 Jyväskylän Puutarhaseura ry. 116. toimintavuosi Omenoista iloa ympäri vuoden Vieraile puutarhassa Jyväskylän Puutarhaseuran jäsenet ovat jo vuosien ajan vierailleet toistensa pihoissa. Tutustumiset on toteutettu pihakävelyinä ennalta sovittuina päivinä ja ajankohtina rasittamatta isäntäväkeä muilla velvoitteilla kuin halukkuutena esitellä pihaansa. Tämä toimintamuoto on saavuttanut suuren suosion. Vuoden 2012 puutarhateema on ”Avoimet Puutarhat” Teema on yhteispohjoismainen ja huipentuu 19.8. 2012. Tuona päivänä toivotaan tuhansien puutarhojen kautta Pohjolan avautuvan vierailijoiden ihasteltaviksi. Teemasta lisää sivulla 3. Kaikki siis joukolla silmät auki ja avoimin mielin toteuttamaan vuoden 2012 puutarhateemaa. Tervetuloa puutarhaan Tässä numerossa: Omenoista iloa ympäri vuoden Hyöty ja silmänilo yhdistyvät 1 Tie pihaan käy portin kautta 2 Perinteinen ruotsalainen ’Särsö’ on loistavan kaunis syysomena. Tässä lehdessä on puutarhaneuvos Anssi Krannilan kirjoitus ruvenkestävistä, Keski-Suomessa menestyvistä omena– ja päärynälajikkeista. Tämä lehden numero kannattaa laittaa talteen. Kuva: Anssi Krannila. Hyöty ja silmänilo yhdistyvät Kaunista ja maistuvaa Vihanneskasveja sommittelemalla saa puutarhaan rakennettua viehättäviä kokonaisuuksia. Etuna on se, että alueen voi suunnitella joka vuosi uusiksi eli kalustaa aina tuoreen näköiseksi. Tervetuloa avoimiin puutarhoihin 3 Minun puutarhani 4-5 Perennat 6 Harmilliset nilviäiset 7 Puutarhamatka ruåtsiin 8-9 Ruven kestävät omena– ja päärynälajikkeet Omenalajikkeet 10- Päärynälajikkeet 12 Omenasato talteen mehuna 13 Ilmoituksia 14 Ilmoituksia 15 Jyväskylän Puutarhaseura ry:n toiminnasta ja Toimintakalenteri 2012 16 Myös monet yrtit ovat koristeellisia ja soveltuvat yhtä hyvin kukkaryhmiksi kuin perinteiseen riviviljelyyn. Yrttien tuoksut lisäävät niiden viehättävyyttä paitsi ihmisille myös perhosille ja muille pölyttäjähyönteisille. 12 Kasvinvuorotuksesta on hyvä huolehtia pienissäkin kasviryhmissä. Samalla paikalla ei tule viljellä yhtä kasvilajia monta vuotta peräkkäin. Erinomainen maanparantaja on samettikukka, joka torjuu juuria vahingoittavia ankeroisia ja samalla lisää kasveille hyödyllisiä mykorritsasieniä maassa. Myös typensitojakasvit, kuten soveltuvat väliviljelykasveiksi, kuten tuoksuherne. Islannissa kasvivalikoima on niukka, mutta siellä osataan sommitella kasvimaakin koristeelliseksi. Teksti ja kuva: puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen Sivu 2 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Tie pihaan käy portin kautta Pääkirjoitus ja kuvat : Puutarhaneuvos Esko Alm Useimmilla meistä, - todennäköisesti kaikilla Jyväskylän Puutarha– ja Pihasanomien lukijoilla, on lukuisia kokemuksia lähiluonnosta. Luonto metsineen, peltoineen, soineen, kallioineen ja vesistöineen antaa uskomattoman paljon virikkeitä ja rentoutusta, kun siellä liikkuu aistit avoinna ja kiireettömästi. Vähintään yhtä antoisaa on tutustua rakennettuun lähiympäristöön ja luvan kanssa myös yksityisiin pihoihin. Jokainen ahertaa omassa pihassaan ja kokee onnistumisia ja joskus vähän takapakkiakin. Kun piha on kauneimmillaan, niin kyllä sitä haluaa näyttää ystävillekin, miksei myös muille pihansa laittajille. Pihaa ei välttämättä jaksa jatkuvasti pitää tiptop- kunnossa. Yleensä siinäkin asiassa terävöidytään joihinkin merkkipäiviin tai kun on tulossa vieraita. Pihoista voi usein löytyä riemastuttavia yksityiskohtia. Tänä vuonna vietetään valtakunnallista puutarhapäivää elokuussa. Lieneekö liian utopistista toiveajattelua, jos sillä viikolla mahdollisimman monessa pihaliittymässä olisi pikkukyltti ”Tervetuloa tänään katsomaan pihaamme”. Alueellisten puutarhayhdistysten toiminnassa puutarhaharrastajia on liikkeellä isompana ryhmänä. Esimerkiksi Jyväskylän Puutarhaseuran jäsenet ovat kokeneet nämä ”pihakävelyt” erinomaiseksi sosiaaliseksi kanssakäymistavaksi. Portti rajaa näkymää ja kutsuu peremmälle pihaan. Puutarha palkitsee hoitajansa On hieno elämys nostaa alkukesän ensimmäiset porkkanat tai poimia ensimmäiset herneenpalot omasta kasvimaasta. Tai keittää pihapalstalta kaivetut ensimmäiset uudet perunat ja maustaa ne tuoreilla tillinvarsilla. Se on varmasti sitä lähiruokaa ja on tieto siitä, missä kasvit ovat kasvaneet. Ennen näitä ensisatoja on pihassa saatu monissa tapauksissa kokea yhdessä tekemistä ja opittu käden taitoja koko perheen voimin. Kiireisen elämänrytmin ja usein stressaavan päivätyön vastapainoksi kaipaamme hermolepoa ja mielenrauhaa. Puutarha ja piha luovat sille erinomaiset puitteet. Kun tähän lisätään vielä tavallisesta arkirutiinista poikkeava fyysinen työ ja askartelu, niin positiivinen vaikutus aivan tutkimustenkin valossa kasvaa. Siinä vanhatkin akut lataantuvat! Nurmikon tai istutusten hoito tai kasvimaatyöt ulkoilmassa ovat todellista hyötyliikuntaa. Puutarha toimii hyvänä ja palkitsevana kuntosalina. TUTKITUILLA KASVEILLA ONNISTUT FinE-tunnus auttaa sinua hankkimaan kestäviä, satoisia ja kauniita kasveja. FinE-kasvit on lisätty tarkkaan tutkituista ja tautitestatuista, ilmastonkestävistä emokasveista. Lisätietoa FinE-kasveista löytyy MTT:n verkkopalvelusta: www. mtt.fi/kasper/puutarhakasvit INFORMAATIOSIVUSTO Paljon tietoa puutarhan suunnittelusta, rakentamisesta ja hoidosta Numero 10 Sivu 3 Tervetuloa avoimiin puutarhoihin ja avoimetpuutarhat.fi palveluun! Katarina Lassheikki, Puutarhaliitto Elokuussa vietämme Suomessa valtakunnallista puutarhapäivää teemalla Avoimet Puutarhat. Siitä huolimatta, että yhteinen teemapäivä ”10 000 puutarhaa Pohjolassa” antaa vielä odottaa itseään, ovat portit tulevan kesän aikana avoinna tuhansiin puutarhoihin myös Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa. Suomessa avointen puutarhojen teemapäivää vietetään ensimmäistä kertaa elokuun 19. päivänä. Etelä-Suomessa ajankohta voi tuntua myöhäiseltä, mutta pohjoisemmat puutarhaharrastajat ovat ottaneet tiedon ajankohdasta kiitollisuudella vastaan. Tavoitteena on, että avointen puutarhojen teemapäivästä tulee säännöllisesti toistuva samaan tapaan kuin esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa. Mikäli tarpeen voimme seuraavan kerran valita aikaisemman ajankohdan. Avointen puutarhojen teemapäivään on valmistauduttu bongaamalla puutarhoja viime kesästä lähtien.”Bongaa puutarha” – teemalla kiinnitettiin huomio kokemisen arvoisiin puutarhakohteisiin ja kehotettiin ilmoittamaan niitä vierailukohteiksi. Puutarhabongaukselle asetettu tavoite saavutettiin mukavasti. Tähän mennessä 131 puutarhakohdetta on saatu bongattua mukaan ja niitä esitellään vuoden alussa julkaistussa avoimetpuutarhat.fi -verkkopalvelussa. Avointen puutarhojen teemapäivä ja avoimetpuutarhat.fi -verkkopalvelu on reipas askel oikeaan suuntaan puutarhaharrastuksen, -kulttuurin ja puutarhamatkailun edistämisessä. Verkkopalvelun myötä on vihdoin tullut mahdolliseksi vaivatta löytää itseään kiinnostavia kotipuutarhoja ja muita puutarhakohteita ympäri Suomen. Tutustumalla verkkopalveluun huomaa, että se edustaa mukavasti suomalaista puutarhakulttuuria. Mukana on aivan tavallisia hoidettuja pihoja, mökkipuutarhoja, palstaviljelmiä, rakennettuja puutarhoja, mutta myös huippuhienoja palkintopihoja, julkisia puistoja, kasvikokoelmia, kauppapuutarhoja ja jopa puutarhaterapiakohteita. Kaikkia kohteita yhdistää rakkaus puutarhanhoitoon ja aito halu jakaa kokemuksia puutarhanhoidosta toisten samanhenkisten kanssa. Avoimetpuutarhat.fi -verkkopalvelu valmistuu lopulliseen muotoonsa ja julkistetaan suurelle yleisölle maalis-huhtikuussa hyvissä ajoin ennen avointen puutarhojen teemapäivää elokuussa. Tällä hetkellä verkkopalvelussa suoritetaan ohjelmointiviimeistelyjä, täydennetään kuvagallerioita ja rakennetaan puutarhaseurojen toimintaa esittelevä osio. Verkkopalveluun ja samalla myös avointen puutarhojen teemapäivään mukaan ilmoittautuminen tapahtuu rekisteröimällä oman puutarhakohteensa verkkopalveluun ja ilmoittamalla kohteensa aukioloajaksi 19.8.2012. Teemapäivän jälkeen verkkopalvelu jatkaa toimintansa puutarhamatkailurekisterinä. Kaikille mukaan ilmoittautuneille toimitetaan käyttäjätunnus sähköpostitse, jonka jälkeen puutarhanomistaja pääsee kirjautumaan verkkopalvelun muokkaustoimintoihin ja itse päivittämään puutarhaprofiilinsa tiedot. Verkkopalvelu on kaksikielinen (suomi ja ruotsi) ja siihen on liitetty monipuoliset hakutoiminnot ja karttatoiminnot. Jokainen puutarhakohde esittäytyy omassa puutarhaprofiilissaan, jossa kohteesta on lyhyt kuvaus, kuvagalleria, yhteystiedot ja palvelut sekä palvelukieli ja aukioloajankohdat. Aukioloajan voi puutarhanomistaja itse päättää. Useat ovat ilmoittaneet pitävänsä puutarhaporttinsa auki teemapäivänä 19.8.2012 esimerkiksi klo 12–18. Toiset ovat ilmoittaneet pitävänsä portit auki esimerkiksi alkukesästä sopimuksen mukaan. Kevään aikana lähetetään mukaan ilmoittautuneille lisätietoa ja ohjeita avointen puutarhojen tapahtuman järjestämiseksi. Puutarhaliiton paikallisyhdistystoimikunta järjestää kesäkuussa paikallisyhdistysten aktiiveille tutustumismatkan Ruotsiin. Matkan tarkoituksena on tutustua sikäläisiin avoimiin puutarhoihin ja kerätä palautteita aikaisempina vuosina siellä järjestetyistä avointen puutarhojen teemapäivistä. Lisätietoja ja esitemateriaalia julkaistaan lisäksi Avoimet Puutarhat esiintyy Puutarhaliitto ry:n verkkosivuilla molemmilla kotimaisilla kielillä. Sivuilla kannattaa käydä useampaan kertaan tutustumassa avoimiksi ilmoitettuihin puutarhoihin. Tietoa päivitetään kevään ja kesän kuluessa. Kohteista on esittelyt kuvin ja tekstein. Puutarhaliitto ry on Suomen puutarha-alan keskusjärjestö. Se toimii puutarhaalan yritysten etujärjestönä ja on koonnut siipiensä suojaan alan lukuisat ammattijärjestöt ja harrastustoimintaa edistävät paikallisjärjestöt. Puutarhaliiton keskeinen toiminta on neuvonta, joka on suunnattu sekä ammattialoille että harrastajille. avoimetpuutarhat.fi -verkkopalvelussa tapahtumasivulla sitä mukaan kun sitä valmistuu. Verkkopalvelun toteutuksesta vastaavat Puutarhaliitto ja sen paikallisyhdistystoimikunta sekä Svenska Trädgårdsförbundet. Maiju ja Yrjö Rikalan säätiö on hankkeen päärahoittaja. Muita rahoittajatahoja ovat Puutarhaliitto, Kotipuutarhalehti sekä Nylands Svenska Trädgårdssällskap. Verkkopalvelun osoite on: www.avoimetpuutarhat.fi Tapahtumaan osallistuvien puutarhojen sijainnit löytyvät verkkosivustosta. Oheisessa kartassa on kuvattu tilanne vuoden 2012 alussa. Kesään mennessä tutustumiskohteita on jo enemmän. Sivu 4 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Minun puutarhani Teksti ja kuvat : Seija Jokinen Vuosia sitä vatvottiin ja lopulta tehtiin päätös: 2007 keväällä alkoi uuden talon rakentaminen. Tontti on puolen hehtaarin suuruinen ja omituisen muotoinen: mökin ja talon ympärys on lähes neliskanttinen, mutta sen lisäksi ostim- me pitkän savikkoisen maakaistaleen talolta maantielle. Muutimme maaliskuun lopussa 2008. Pihan teko alkoi heti lumien sulettua. ”Kaksikymmentäviisi vuotta pihan hoitoa sekä mökillä että kotona alkoivat riittää. Pikkuhiljaa mieleen hiipi ajatus yhdistää nämä kaksi pihaa ja rakentaa talo mökin yläpuolelle. Siis tehdä loppu kahden pihan hoidosta ja edestakaisin ajosta kotiin ja mökille. ” Seija Jokinen Suuret rehevät perennaryhmät ovat vaikuttava näky kukkaloistossaan. Eri jaloangervolajikkeita yhdistelemällä saa samalla vaihtelevan että yhtenäisen istutuksen. Puutarhan kärhökokoelma on mittava. Isännän rakentamien tukien varassa kiipeilee kaikkiaan noin 50 lajiketta. Kärhöjen värit vaihtelevat purppuranpunaisista sinivioletteihin ja valkoisiin. Numero 10 Sivu 5 Minun puutarhani Pihan perustamistyöt Maanpinnan muotoilun hoiti mallikkaasti paikallinen Maansiirtourakointi Ijäs Oy. Tontille tulevan tienvierustan kalliot varjeltiin ehjinä. Suurin osa tontilla käytetystä maasta on lähtöisin täältä. Ei olisi ollut järkeä ostaa kaikkea maata. Varsinkin perennaistutusten kohdalla saviseen peltomaahan sekoitettiin runsaasti kalkkia ja PK:ta jyrsimellä. Haavan, pajun ja juolavehnän juuret kaivoin lapion terän syvyydeltä pois. Hirveä työ, inhottaa ajatellakin. Järven puoleisen rinteen täytimme kasvillisuudella. Koska osa tontin peltomullasta käytettiin pihanrakennuksessa, rikkaruohoja sai olla kitkemässä tämän tästä. Rikkaruohojen hillitsemiseksi levitimme peltomullan päälle kerroksen rikkaruohotonta ostomultaa. Maantielle johtavan pihatien varresta savikkokaistale tasattiin ja nurmetettiin. Muuten siinä olisi ollut sankka pajukko, seassa horsmaa ja mesiangervoa. Viime vuosina kaistaleeseen on istuteltu erilaisia puita. Kaikenkaikkiaan leikattavaa alaa on paljon ja itseään saa siitä syyttää. Luonnontilassa ei tontista ole mikään kohta, sillä täällä kasvaisi muuten pajukkoa ja haapoja eli hoidettavaa on. Mökin ympärys oli onneksi jo valmis ennen taloprojektia. Talo jää töyräälle mökin yläpuolelle. Jouko urakoi piharakenteet Rakennuksien väliin jyrkkään rinteeseen oli pakko tehdä raput, joiden vierustalle Jouko rakensi puron. Pihan muutkin rakenteet ovat Joukon tekemiä. Sentään ajatukset hänen kanssaan kulkevat samaa rataa. Ei ole tarvinnut tehdä kuten TV:n englantilaisessa puutarhaohjelmassa, jossa talon isäntä ja emäntä olivat jakaneet pihan kahtia pensasaidalla. Koska he olivat niin eri mieltä puutarhan ratkaisuista, kumpainenkin hoiti omaa puoltaan mielihalujensa mukaan. Kasvit pihan mukaan Tontin suuri koko saneli meillä paljon, millaisia kasveja missäkin käytetään. Rahaa kaiken ostamiseen ei ollut. Koska meillä rinnettä on paljon, siihen ei kokemuksista viisastuneina haluttu laittaa nurmea. Sen sijaan istutimme perennoja ja pensaita, jotka leviävät ja peittävät isot alueet sitoen maata. Varsinkin virpiangervo hoiti hommansa kuorma-auton parkkipaikan vierustalla mallikkaasti. Ei kasva minkäänlaista rikkaruohoa alla ja vesi ei vie multaa mennessään. Vuorenkilpi selviää talon edustalla tosi kuumassa eikä peitä järvinäkymää. Entisessä talossa aloittelevana pihanlaittajana kylvin heinää puiden ja pensaiden juurelle asti. Alustojen hoito oli hankalaa ja pian otin lapion käteen ja käänsin nurmet nurin. Nyt tätä virhettä ei enää tehty. Juurialueet jätimme reilusti mullokselle. Seinien vierustoilla ei ole istutuksia eikä nurmea kosteusongelmien välttämiseksi. Tontille tuodun hiekan seassa oli niin paljon kiviä, että ne käytettiin kivetyksiin seinustoille. Paljon hoidettavaa Hoidettava alue on iso ja aika usein pihalla on kaksi takamusta pystyssä. Naapuri väittääkin, että ei muista, miltä meidän naamavärkkimme näyttää. Jouko tekee raskaimmat työt. Hän on innostunut kanttaamaan istutukset muutaman kerran kesässä. Sen lisäksi hän kontaten leikkaa saksilla nurmen istutusten reunasta. Nurmenleikkuutähteen olemme laittaneet katteeksi niihin kohtiin, joissa se ei silmää pahemmin häiritse. Rikkaruohoja tulisi muuten älyttömästi. Siementä lentää ympäristön pelloilta ja puista. Pajua, koivua ja haapaa on pikkutaimina tuhottomasti. Horsma on myös vihonviimeinen. Se itää kasvien alla ovelasti ja lopulta sitten pää kurkistaa yli muiden. Maanpeitekasvit ovat hyvä ratkaisu pensaiden alla. Meillä on siihen tarkoitukseen rentoakankaalia ja suikeroalpia. Samaan tarkoitukseen istutetut keltakirjopeippi ja violetti pikku- talvio menivät jo niin mahdottomuuksiin kasvussaan, että saivat lähdöt. Nousivat jo pensaiden oksistoon. Onhan meillä pieni kasvimaakin. Siitä tosin vain kolmasosassa on enää hyötykasveja. Loppuosassa on perennojen taimia, kuinkas muutenkaan. Ravinteita reilusti Kasveille on syötetty hevosenpeetä ja juotettu kanankakka-merilevä -lientä. Vähintään joka toinen vuosi olemme myös kalkinneet istutukset kalkinkarttajia lukuunottamatta. Nurmikon hyvinvointi on minun pakkomielteeni. Talon ympärillä olevasta nurmesta kitken rönsyleikikit ja piharatamot pois ruuvimeisselillä. Talon lähelle emme jätä nurmen leikkuun jälkeen leikkuujätettä, joten lannoitan aika usein kestolannoksella. Jos nurmi yhtään alkaa kellastua, meillä jo käsi lannoitepussissa rapisee... Muualla tontilla nurmet on mitä on. Mahtava köynnöskokoelma Jouko on tehnyt köynnöskaaria ja tukia harjateräksestä. Kärhöjä meillä on n. 50 lajiketta. Kotimaan lisäksi olen hankkinut kärhöjä Virosta Kivistikeiltä sekä Saksasta Westphalilta. Talveksi suojaan juurialueen hiekalla ja päälle laitan vielä talvensuojaturvetta. Muita arkajalkoja suojaan pakkaspeitteellä. Helmiorapihlajan, piikkiaralian, hibatuijan, kanadanhemlokin ja valkokartiokuuset peittelen joka talvi. Ruusuorapihlajaa tekisi mieli uskaliaasti kokeilla. Kasvien ulkonäkö ratkaisee Tärkeintä minulle kasvien valinnassa ei ole lajikkeiden määrä, vaan kasviryhmien ulkonäkö ja värien yhteensopivuus. Keltaisesta väristä en erityisemmin välitä. Lempikasvejani ovat leimut, jaloangervot, keijunkukat, päivänliljat ja kärhöt. Niillä on suhteellisen pitkä kukintaaika ja ne ovat näyttäviä. Korkeat perennat ovat alkaneet käydä hermoilleni, koska ne sateiden aikana vaativat tuentaa. Sinisävyiset vaalean lilat ja purppuranpunaiset värit sointuvat yhteen. Suurikukkaisten kärhöjen viehätys on sekä kukinnan runsaudessa että muodossa. Lajikemäärällä näyttää kuitenkin olevan taipumusta lisääntyä. Siihen vaikuttavat vierailut taimitarhoilla, nettikaupat, harrastajien keskinäiset taimien ja siementen vaihdot sekä netin keskustelupalstat. Uutta tietoa tulee myös puutarhalehdistä. Olen erityisen viehättynyt englantilaisten tavasta yhdistellä ruusuja ja perennoja. Lisäksi heidän käyttämänsä termi ”mixed borders” miellyttää. Kaiken kaikkiaan näiden kanavien kautta avautuu uusi maailma. Mitä enemmän tietoa saa, sitä vähemmän huomaa tietävänsä. Talvella valmistellaan kesää Talviaikana suunnittelen seuraavan kesän töitä. Olen kirjoittanut vihkoon muistiin, mitkä kasvit aion siirtää muualle. Lisäksi talvella ehdin tutustua puutarhaystävien nettipäiväkirjoihin ja bongata sieltä lajikkeita, joita olisi mukava kokeilla omassa pihassa. Pimeän ajan puuhaksi jää myös kasviluettelon päivittäminen, koska osa kasveista siirtyy ilmavoimiin ja tilalle tulee hankittua uusia. Olisipa kasveilla jalat…. Haasteellista on muistaa päivittää tiedot kasvien paikkojen siirroista. Joskus näet osoittautuu, että joko lehdistön tai kukinnan puolesta kasvi ei sovi ensimmäiselle kasvupaikalleen, vaan siirtyy ämpärin pohjalla parempaan ympäristöön. Puutarhaseurasta vertaistukea Puutarhaseuran toiminnassa saa nähdä muita samanhenkisiä harrastajia. Seura järjestää mielenkiintoisia luentoja ja retkiä. Erityisesti pidän pihavierailuista. On jännittävää huomata, miten erilaisia puutarhat ja niiden omistajien mielenkiinnon kohteet ovat. Puutarhan hoitaminen tuo sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia. Tuntuisi ikävältä elää ilman puutarhaa. Kärhötukien lisäksi Jouko- isäntä on rakentanut pihan muutkin rakenteet. Puutarhan portaiden kehyksenä ovat monilajiset perennaistutukset. Syyskesän väriloistoa loistoa kookkaiden perennojen muodostamassa ryhmässä. Syysleimut ovat tässä vaiheessa kesää katseenvangitsijoina. Sivu 6 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Perennat Teksti ja kuvat: Jari Särkkä Levisiat kivikkopuutarhan kaunistuksia Suomessa on viljelty suhteellisen vähän levisioita, vaikka ne ovat mitä kauneimpia kivikkokasveja. Tarhalevisioilla on näyttävä ja melko pitkä kukinta-aika. Levisioiden vähäiseen käyttöön suurimpana syynä lienee käsitys niiden heikosta talvenkestävyydestä. Niissä on kuitenkin useita melko hyvin menestyviä lajeja, joilla ei ole suurempia ongelmia mikäli kasvupaikka on sopiva. Levisioiden huonoon menestymiseen on useimmiten syynä vääränlainen kasvupaikka. Levisiat tarvitsevat menestyäkseen läpäisevää, sorapitoista maata. Ne ovat happaman maan kasveja, joten kalkitus voi olla niille haitaksi. Parhaiten ne menestyvät kaltevalle pinnalle istutettuna soransekaiseen multamaahan istutettuna. Keväinen auringonpaiste maan ollessa jäässä voi olla niille tuhoisaa, liikamärkyys tappaa ne myös herkästi. Syksyinen vesisade ja sitä seuraava nopea ja kova pakkanen voi ne myös tappaa. Rannikoilla talvehtimista voi varmistaa asettamalla niille ”sateensuojaksi” lasin tai jonkin muun levyn kasvin päälle tikkujen varaan. Levisioiden pääkukinta on alkukesästä. Kesälevisia ja siitä jalostetut tarhalevisiat jatkavat kukintaansa pitempään kuin muut levisiat. Niiden kukat ovat raidallisia tai punaisen eri sävyisiä. Pikku- ja kevätlevisian lehdistö lakastuu kukinnan jälkeen, joten niiden kasvupaikka tulee jättää rauhaan. Kaikkien levisioiden kukat ovat tähtimäisiä. Isolevisialla on nimensä mukaisesti hyvin isot kukat. Levisioiden kukkien väri vaihtelee valkoisesta punaisen eri sävyihin. Lehdet ovat ikivihreitä lukuun ottamatta pikku- ja kevätlevisiaa. Tähtilevisian ’Little Plum’ lajikkeella lehdistö osittain kuolee talven aikana. Muilla lajeilla lehdistö on keväällä vihreä. Erityisen hieno laji on isolevisia, jolla on paljon suuria kukkia ja kukinta alkaa aikaisin toukokuulla. Kasvustosta voi tulla jopa 30 cm leveä. Yksittäiset kukat ovat noin 4 cm leveitä. Tarhalevisioilla ja kesälevisialla kukat ovat värittyneet raidallisesti. Levisiat sopivat hyvin muiden kivikkokasvien kanssa, mutta täytyy varmistaa erityisesti syksyisin, ettei minkään muun kasvit lehdistö pääse peittämään levisioiden lehtiä. Jos näin käy niin vaarana on, että koko kasvin mätänee. Kukissa ei ole mitään mainittavaa tuoksua. Kukintaa jatkuu melko pitkään. Levisioita kannattaa istuttaa 3-5 kpl yhteen ryhmään. Mullan pinta kannattaa peittää karkealla soralla. Pohjois-Pohjanmaalla ovat menestyneet ainakin seuraavat lajit: Kevätlevisia - Lewisia nevadensis (L. pygmaea var. nevadensis), pikkulevisia – Lewisia pygmaea, kanadanlevisia – Lewisia rediviva, isolevisia – Lewisia tweedyi, tarhalevisia – Lewisia Cotyledon-ryhmän lajikkeista ’Regenbogen’ (’Rainbow’) ym., kesälevisia – Lewisia cotyledon var. howellii, tähtilevisia – Lewisia Longipetala-ryhmä ’Little Plum’ ja ’Little Peach’. Lisäksi on kokeiltu lajeja Lewisia sierraea ja Lewisia longipetala, jotka eivät ole olleet koristearvoltaan niin hienoja kuin edelliset. Levisiat okukkivat alkukesästä . Lapinakileija Pohjoisen erikoisuus Suomeen kotiutuneet kasvilajit jatkavat meillä evoluutiota ja ajoittain niistä viljelyssä kehittyy kantoja, jotka jo selvästi poikkeavat kantamuodoistaan. Lapinakileija on tällaisesta kehityskulusta oiva esimerkki. Lapinakileija (Aquilegia ’Olympia’) on runsaskukkainen Lapista löytynyt akileijakanta. Laji muistuttaa paljon japaninakileijaa, mutta kukkien keskusta on keltaisempi. Kantaa on viljelty pohjoisen taimistoilla vuosia. Talvenkestävyys lajilla on erinomainen, ainoastaan märällä kasvupaikalla voi tulla talvehtimisongelmia. Kasvi on erinomainen aurinkoisen – puolivarjoisen perennaryhmän kasvi. Paahteisessa paikassa kukinta menee nopeammin ohitse, joten normaali aurinkoinen paikka on sille paras. Lapinakileija on melko vaatimaton kasvupaikan suhteen. Se tarvitsee normaalin multamaan, jossa saa olla seassa hiekkaa. Märällä kasvupaikalla talvehtiminen heikkenee. Siemenlisäyksestä vaijhtelua Lajia lisätään siemenistä. Akileijojen risteytymisen takia lapinakileijan joukossa voi olla joskus yksilöitä, jotka eivät ole perinteistä lapinakileijaa, vaan niissä on ominaisuuksia Kasvi on tuuhea, mätäsmäinen ja noin 40 cm muilta akileijoilta. korkea kasvi. Kukinta on runsas ja pääkukinta on alkukesällä, kukinnan alkaessa jo tou- Kasvia on löytynyt Lapista muutamista puutarhoista. Sen alkuperä ei ole tiedossa, todennäkokuun loppupuolella. Kukat ovat lyhytkanköisesti se on syntynyt jossain kotipuutarhassa nuksisia ja sinikeltaisia. Kukan sisäosa on risteymän tuloksena. keltainen ja kannukset ovat siniliilat. Keijumaisen viehättävä lapinakileija. Profeetankukka (Arnebia pulchra) on yksi parhaimpia alkukesän perennoja pohjoisessa Suomessa. Sitä on viljelty Oulun- ja Lapin läänin taimistoilla yli 20 vuotta. Viljelyssä oleva kanta on peräisin Martti Ohenojan kotipuutarhasta. Hän otti sen viljelyyn 1980-luvulla ulkomaisen siemenvaihdon kautta. Laji saatiin häneltä taimistoille viljelyyn ja se on menestynyt erinomaisesti pohjoisen oloissa. Profeetankukka kuuluu lemmikkikasvien heimoon, jolle on tyypillistä karheat lehdet. Profeetankukka kasvaa noin 40 cm korkeaksi ja puoli metriä leveäksi kasviksi kesän mittaan. Pääkukinta on Raahen korkeudella kesäkuussa. Kukinta alkaa yleensä touko-kesäkuun vaihteessa ja jatkuu juhannuksen jälkeen muutamia päiviä. Mikäli kukkavarret katkotaan kukinnan jälkeen pois ja heinäkuussa sattuu kylmempi kausi, niin elokuussa kasvi kukkii vielä jonkin verran uudelleen. Yksittäiset kukat ovat tummankeltaisia avautuessaan ja niissä on viisi mustaa täplää kukan nielussa. Kukan vanhetessa väri haalistuu ja täplätkin katoavat näkyvistä. Uusia kukkia kiertyy kukkavarresta ja ne sijoittuvat kasvin yläosaan. Kukinta on voimakkaan keltainen ja näyttävä. Lehdet ovat pitkiä, kielimäisiä. Kukinnan alussa ne ovat vielä melko lyhyitä, mutta kesän mittaan lehdistö kasvaa tuuheammaksi ja pisimmillään lehdet ovat noin 30 senttiä pitkiä. Kasvin talvenkestävyys on hyvä. Taimistollamme istutuksissa voi sanoa vain yhden taimen kuolleen ja sekin johtui hieman vääristä olosuhteista. Profeetankukan tärkeimmät vaatimukset ovat, että kasvupaikka on aurinkoinen ja maaperä on läpäisevää hiekkamultamaata. Todennäköisesti savi ja turve eivät sovi sen kasvualustaan. Hieman kohollaan oleva kasvualusta on paras, jotta liika vesi valuu kasvin juurelta pois. Kasvin saa todennäköisesti tapettua vain siten, että istuttaa sen tasamaalle paikkaan, johon kertyy vettä. Profeetankukka Kivikon kestävä erikoisuus Kasvi on kotoisin niinkin kaukaa kuin Iranin ja Afganistanin alueen vuoristoista. Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan kukinta ajoittuu hieman eri rytmiin kuin Suomessa. Viljelyssä on nähtävästi eri kantoja, joista Ohenojan viljelyyn ottama kanta näyttäisi olevan parhaasta päästä tai sitten EteläSuomen olosuhteissa kasvista ei kehity kivikon kestäviä erikoisuuksia Lajia lisäämme siemenistä omista emokasveista. Siemenen kehittymisessä on vuosittain suurta vaihtelua ja yleensä siemeniä tuleekin melko vähän. Jakaminen tälle lajille ei ole suositeltavaa, koska jakamisen jälkeen kasvi kituu pitkään ja voi jopa kuolla. Profeeteankukka (Arnebia pulchra) kukkii kesäkuussa kauniin keltaisena kasvustona. Sivu 7 Numero 10 Vieraslajit puutarhassa: Harmilliset nilviäiset Teksti ja kuvat: Hannele Niemelä Elämää lehtokotiloiden kanssa Lehtokotilot tulivat meille nelisen vuotta sitten. Ensimmäisenä kesänä näkyi harvalukuinen tiedustelujoukko, seuraavana vuonna alkoi muutto, ja nyt ne ovat jo kotiutuneet. Asiantuntijat opastavat, että siisteys auttaa torjunnassa. Nurmikot on pidettävä lyhyinä ja pientareet siisteinä. Lehti- ja risukasat ja avokompostit tulee hävittää. Lehtokotilot ja laiska tarhuri ovat kuitenkin huono yhdistelmä. Asiantuntijoiden neuvojen mukaan toimiminen on minulle mahdotonta: liian työlästä ja lisäksi se vaatisi menemistä myös naapureiden pihoihin, sillä ainakaan kaikkia naapureita ei puutarhanhoito ja kotiloiden torjunta kiinnosta. Koska elämää ilman lehtokotiloita ei enää ole, on opeteltava elämään niiden kanssa. Tontillamme on selkeästi kaksi erilaista aluetta. Kuivempi puoli on lähes vapaa kotiloista, kosteammalla alueella niitä taas on runsaasti. Tähän saakka olen torjunut niitä lähinnä mekaanisesti, siis keräämällä. Parhaiten kotiloita löytyy aamulla tai illalla, jolloin ne tulevat näkyviin. Päivällä niitä taas voi etsiskellä lymypaikoista. Erityisen suosittu piilopaikka on taponlehtikasvusto, jonka alla on varjoisaa ja vilpoisaa. Mekaanista torjuntaa Kotiloille voisi virittää piiloja, esimerkiksi laudanpaloja, myös tarkoituksella. Eläinten tappaminen tuntuu pahalta, ja ohjeiden mukainen kuumaan veteen tai suolaveteen upottaminen ei minulta onnistu. Niinpä olen murskannut kotilot kahden tiiliskiven välissä, ainakin kuolema on silloin varma ja nopea. Sanotaan, että kotilonraatoja ei saa jättää pihalle, koska niiden haju houkuttelee kotiloita proteiinipitoiselle aterialle naapuripihoistakin. Tässäkään asiassa en aina ole tehnyt ohjeiden mukaan. Joukkoteurastuksen uhrit upotan suljettuun kompostiin, mutta yksittäiset raadot jäävät yleensä tiilien väliin kuivumaan, enkä ole koskaan huomannut kotiloita tiilien väliin tirkkimässä. Oikeat kasvivalinnat Toistaiseksi tuhot ovat olleet ihmeteltävän vähäiset. Kuvittelen sen johtuvan siitä, että tontilla riittää kotiloille muutakin evästä kuin koristekasvit. Viime kesänä aloin kartoittaa kasveja, jotka ovat kotiloille joko erityisen houkuttelevia tai vähemmän kiinnostavia. sit ja muut keväiset sipulikasvit, esikot, pionit, keijunkukat, syysleimut, akileijat, useimmat koristeheinät ja kurjenpovet. Myös bambut ovat saaneet olla rauhassa. Karheat tai kovat lehdet säästyvät tuhoilta parhaiten ja ymmärrettävistä syistä myös piikkiset kasvit. Kasvien myrkyllisyys ei näytä kotiloita haittaavan: vaaleajouluruususta syödään niin kukat kuin lehdetkin. Sen sijaan tarhajouluruusuihin eivät kotilot ole koskeneet. Esteitä etanoille Parhaiten kotiloille pihallamme maistuvat daaliat, lupiinit, ritarinkannukset ja kuunliljat. Lupiinit joutavat hyvin, enkä ritarinkannuksiakaan sure. Sen sijaan kuunliljojen reiät harmittavat. Onneksi paksulehtisimmät niistä vastustavat kotiloiden raastinkieltä hyvin, joten kaikista kuunliljoista ei tarvitse luopua. Myös kahvinporot sopivat happamahkossa maassa viihtyvien kuunliljojen tyvelle kotiloesteeksi. Daalioita olen tyytynyt kasvattamaan ruukuissa. Ruukku sinänsä ei ole kotiloille kuin korkeintaan hidaste, mutta olen sijoittanut ruukut alustoille, jonka muodostavat betonilaatta ja sen alle sijoitettu pienempi betonitai tiiliskivi. Kotilot varmaan selviäisivät siitä- Kuunlilja on saanut tyvelleen kerroksen kahvinporoja, jotka hillitsevät etanoiden etenemistä mehevien lehtien kimppuun. kin haasteesta, mutta eivät viitsi, kun ruokaa riittää muualla. Keräilyn lisäksi olen vähäisissä määrin käyttänyt kasvien juurille levitettäviä esteitä, kuten karkeaa hiekkaa, tuhkaa tai kuivaa sahanpurua. Myös koivutisle ja kuparilanka voisivat toimia esteinä, mutta niistä minulla ei ole kokemuksia. Kemiallinen torjunta Kotiloita ja etanoita voi toki torjua myös myrkyin, mutta niitä olen välttänyt, etteivät muut eläimet kärsi. Varteenotettava vaihtoehto on kuitenkin Ferramol, jonka vaikuttava aine on rautafosfaatti. Sillä on saatu hyviä tuloksia, eikä se ole vahingollista muille eliöille. Se on varsin hintavaa, mutta toisaalta riittoisaa. Viime syksynä hankin sitä suuren laatikollisen, ja aion aloittaa torjuntatoimet heti keväällä. Ehkä jo ensi kesänä saan kotilokannan merkittävästi pienemmäksi. Tutkimukset ovat vielä alussa, mutta ainakin seuraavia uskaltaisin kotilopihaan suositella: saniaiset, ruusut, valko- ja sinivuokot, narsis- Espanjansiruetana on häijyläinen, joka levinnyt taimien mukana Suomeen. Sen tekemistä tuhoista kantautui jo vuosia sitten tarinoita mm. Lappeenrannan seudulta. Etanaa kutsuttiin meillä aluksi varsin kuvaavasti tappajaetanaksi. Nämä etanat ovat sittemmin levittäytyneet vähitellen pohjoisemmas ja niitä on jo esiintynyt Keski-Suomessakin. Ruotsissa tämän maanvaivan kanssa on opittu elämään. Kuvan yksilö tuli puutarhaseuralaisia vastaan kesäretkellä Göteborgin ulkopuolella Florinska Rosengardenin pihakäytävällä. Kuva Marjatta Uosukainen Joidenkin kasvien kukat maistuvat lehtiä paremmin, taitavalle kiipeilijälle korkeallakin oleva herkku on helppo saalis. Kotilot ovat yllättävän nopeita. Keräilyyn kannattaa varata tarpeeksi korkeareunainen astia, muuten saalis karkaa takaisin ympäristöön. Sivu 8 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Puutarhamatka ruåtsiin Teksti: Muutarhuri Antero Liimatainen, Sysmä näyttivätkin! Kasveja oli myös hyvä valikoima myytävänä ja kyllä niitä ostettiinkin. Muutarhuriltakin meni tonni, mutta kyllä kasvejakin tuli! Ongelmana ei näyttänyt niinkään olevan rahna, vaan se, ehtikö ottaa kasvin ns. haltuun ennen muita. Esimerkiksi Gladiolus illyricusta saivat vain muutamat. Minäkin. Kauan jo olimme tätä Sinikan kanssa odottaneetkin. Kun Lehtimäen tutunvärinen bussi kaarsi Jari-Pekan pihaan, kaikki tästä eteenpäin tulisi olemaan seikkailua. Edessä olisi matka, jolla visa vinkuisi eikä se tekisi edes kipeää, korkeintaan jälkikäteen! Anneli S. istui jo autossa ja matka alkoi välittömästi kohti Jyväshyvää. Sen verran matkalla hiljennettiin, että saatiin pari tyttöä kyytiin Leivonmäen TB:ltä. Sen verran liukasliikkeinen Korn oli, että yrittäessäni pysyä hänen vauhdissaan maa veti yhtäkkiä puoleensa! Onnekseni Kaisa B. ehti laittaa kaatuessani ostoskorin muutarhurin ja maan väliin. Kyllä siinä silti meni kylki ruvelle ja paitakin punastui. Kun hätä on suurin, on apukin lähellä ja Annikki K. puhdisti haavan vichyllä ja nenäliinalla! Myöhäinen kiitos hänelle, nahka on luotu pariin kertaan ja väritkin käyty läpi sinisestä keltaiseen. Taimipihan parkkipaikalla touhut näyttivät siltä, kuin muutettaisiin pysyvästi jonnekin. Muuttolaatikoita ja pullovettä oli runsaasti tarjolla. Toivottavasti kaikki muuttolaatikot ovat tätä kirjoitettaessa palautuneet puhtaina ja pestyinä Hannu L:lle ja edelleen Petäjävedelle. Matka alkoi sovitusti, olimmehan kaikki paikalla. Kärsät kohti Turkua, välillä yhdet kahvit ja sisäännyimme Silja Europaan. Jokainen ravitsi itseään omien mieltymystensä mukaan. Muutarhuri otti tavanomaiset "mammas kötbullar med mus" eli lihapullat ja muussin! Siirtyminen laivasta maihin on näköjään aina samanlaista jonottamista. Siinähän ollaan kuin tönkkösuolatut muikut nelikossa. Joku sanoikin sattuvasti, kun tuumasi, että tällaisessa jonossa voi tulla isäksi ettei itsekään huomaa... Matka kohti Göteborgia alkoi. Mainio oppaamme Leena liittyi seuraamme ja kertoili Tukholman historiaa ja nykypäivää. Kun lähdetään kohti Norrköpingiä, sattuu useimpien suomalaisten silmiin muutamia tutunoloisia tieviittoja: Mörkö ja Hölö ovat sellaisia. Matkalla Göteborgiin pysähdyimme Ruotsin makeimmassa kylässä, Grännassa, joka tunnetaan Polkagris- makeisistaan. Niitä väännetään julkisesti lähes joka talossa. Eipä ollutkaan ihme, että alkoi hiukomaan! Nousimme bussiin ja ajoimme törmän päälle Brahehusiin syömään. Ruoka oli makoisaa. Alkuun oli hässäkkää, jossa jotkut saivat valita ruokansa ja toiset saivat sitä mitä annettiin. Hannu L. vaihtoi (=unohti puhelimen Brahehusiin) puhelimensa ruokaan, mutta katui myöhemmin! Göteborgiin saavuttuamme majoituimme Hotelli Scandic Europaan. Illalla tutustuimme pienessä sateessa Göteborgin kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa oli todella paljon näkemistä. Puutarha oli hyvin hoidettu, laaja ja siellä oli paljon kasveja. Katsomista riitti, "Nenäliinapuu" ei ollut ainoa ihmetystemme kohde. Sisko ja sen veli muutarhuri kirjaviisaina Kuva: Johannes Verasdonck. kulkija ja kasvattaa suurimman osan kasveistaan pelkässä hiekassa tai paremminkin sorassa. Tietenkin on kasveja, jotka tarvitsevat turvetta tai muunlaisen kasvualustan, mutta suurin osa kasveista kasvaa pelkästään hiekassa. Peterin ohje oli yksinkertainen: kasa soraa, kasvit ilman multaa hiekkaan, kastelu kerran ja OK! Syksyllä siimaleikkuri ja lehtipu- hallin ja kaikki on valmista kuin papin aamenella. Peterillä on maailmanlaajuista taimien hankintaa, hänen veljensä kiertää kuulemani mukaan maailmaa polkupyörällä hankkien Peterille kasvatettavaa. Peter kertoi istuttaneensa viime kesänä mm. 1200 sinivaleunikkoa pelloksi ja kyllä ne upeilta kukkiessaan Kuva: Johannes Verasdonck. Suon takana oli upea Primula pulverulentaesiintymä . Sitä ei ollut myytävänä, mutta kun pyysin lapiota lainaksi, Korn kävi hakemassa kokolailla hyvän mättään matkamuistoksi. Niitä jaettiin ja kasvamassa on nyt reipas kolmekymmentä hienoa tainta. Yritin siinäkin seurata puutarhuria, mutta hän ylitti suon kuin aropupu muutamalla loikalla. Maan vetovoima näyttää kohtelevan meitä erilailla! Hyvästit Kornin pariskunnalle, tanskalaisbussi tulisi heti jälkeemme. Ehdimmepä ensin! Tie takaisin oli yhtä mutkainen kuin tullessammekin. Hannu L. yritti vaihtaa Peteriltä sateenvarjolla perennoita. Ei tainnut näkyä laskun loppusummassa, kuten ei sateenvarjoakaan bussissa! Nälkä oli hiipinyt bussiin. Gunnebon linna oli seuraava etappimme. Kiertelimme linnan puistossa ja odotimme ruokailua, joka oli jostakin syystä myöhässä ja eri rakennuksessa kuin oli sovittu. Maan tavan mukaan ruoka oli seisovassa pöydässä ja kalaa oli maksimissaan kaksi palaa/sierainpari. Lisukkeena oli omatekoista rituratuleipää, vihanneksia ja mm. keitettyä kaskiruista. Lohi oli mausteliemessä eikä sitä oltu keitetty lainkaan. Meikäpoika ei loheen koskenut, koska jo koulussa opetettiin äidinkielen tunnilla: "Hauki on kala", eikä siinä lohesta mitään puhuttu! Rituratu-näkkileipää monet ostivat matkamuistoiksi. Eija T. (ja moni muukin) osti paremmanpuoleiset oksasakset, koska ne sopivat hänen asusteisiinsa kuin suutarin sormi sian kärsään. Iltapäivällä kävimme lähellä hotelliamme olevassa Göteborgin Kasvitieteellisen Puutarhan ystävien ylläpitämässä puutarhassa, joka toiminnallaan tukee kasvitieteellistä puutarhaa. Hieno paikka. Illalla odotimme hotellin nurkalla viettäen innoissamme menopaussia. Lähtisimme vielä käymään eräässä yksityispi- Seuraavana kohteena oli Peter ja Mirjam Kornin puutarha, joka olikin varmaan useimmille retkemme kohokohta tai ainakin yksi niistä. "Ohrapetteri" (Korn = ohra) on oman tiensä Nenäliinat oli ripustettu puuhun Göteborgin kasvitieteellisessä. Kuva: Marjatta Uosukainen Lumoava valesiniunikko. Kuva: Marjatta Uosukainen Pirteä punainen esikko (Primula pulverulenta). Kuva: Marjatta Uosukainen Karhunlaukkaa lounaaksi. Kasvia esittelee Mauritz Vestberg. Kuva: Johannes Veras- Myös kasvien pakkaaminen on taidetta. Kuva: Johannes Verasdonck. Numero 10 Sivu 9 8.—13.6. 2011 hassa lähistöllä. Meillä ei kuitenkaan jostakin syystä ollutkaan vastaanottoa ko. puutarhassa. Ilta vapaa! Nälkä, mikä ihana tekosyy lähteä kaupungille! Monien vaiheiden jälkeen meidät vastaanotti Restaurant Bamboo, Mongolian barbeque. Olipa taas uusi kokemus ainakin meikäläiselle. Runsaitten alkupalojen jälkeen alkoi varsinainen syönti. Ruoka valittiin lautaselle monista vaihtoehdoista ja valmistettiin saman tien. Eniromaista! Ruoka maksoi 204 "rupiaa", eli n. 22 euroa. Ei paha kun siinä oli kaikki ja jopa pieni lahjakin muistoksi. Lauantai-aamuna aamupalan jälkeen lähdimme taas taipaleelle Ollin ohjaksin. Jostakin peltoaukealta löytyi Florinska Rosengarden, jonka pihassa seisoi kaksi Rolls Roycea, jotka kiinnostivat ainakin koiraspuolisia. Kukkiakin oli tarjolla. Anneli S. osti riippakatsuran, mie Aralia jacobinan ja monta muutakin kannettiin bussille (siis kasveja)! Seuraavaksi menimme eräälle puutarhalle, jossa olisi pitänyt ruuan odottaa valmiina. Ei odottanut! Istuimme ja odotimme. Kun oli kulunut kymmenen minuuttia, ravintoloitsija kävi hakemassa päärakennukselta keittolevyn. Kymmenen minuutin kuluttua hän haki jatkoroikan. Vielä hyvän tovin odoteltuamme olikin karhunlaukkakeitto syötävissä. Lopuksi joimme kahvit ja söimme leivoksen. Olin jonon viimeinen, eikä minulle enää riittänytkään leivosta! Ei se mitään, tyttö kipaisi jostakin kaksi leivosta ja myyjien välillä syntyi kärhämä. Toinen väitti, että leivokset oli laskettu väärin ja toinen väitti laskeneensa oikein, mutta jonkun ottaneen kaksi leivosta. Kun lähdimme, asiasta vielä keskusteltiin. Taisipa jäädä mysteeriksi. Illaksi saavuimme Västra Arokseen, eli Västeråsiin ja majoituimme taas Scandiciin. Eräs matkaaja sanoi vessanpöntön olleen niin matalan, että selkä nyrjähti. Allekirjoittanut on samaa mieltä, kenellehän tuollaiset lasten hätälät ovat oikein rakennettu? Karhunlaukkakeitto jätti tilaa vatsaan ja yksi jos kolmaskin suunnisti kaupungille syömään. Niin mekin! Kun saimme perunoita ja pihvin lautaselle niin johan siinä suoletkin hoilasi hoosiannaa. Aamuyhdeksältä Olli ohjasti meitä kohti Tukholmaa ja uusia kohteita. Seuraavana oli vuorossa suomalaissyntyisen kirjailijan Hannu Sarenströmin villi puutarha. Saimme selostuksen suomenkielellä. Sarenström on Ruotsissa tuttu tv:stä ja keittokirjoistaan. Hän kertoili pihastaan mm. sen, ettei ole muilta kiireiltään sitä juuri ehtinyt hoitamaan. Perennoita yms. kasveja oli niin paljon, että rikkaruohot olivat hävinneet taistelun maaherruudesta! Esim. hajulaukkaa oli hyvinkin paljon. Olin huomaavinani, että joku onnellinen sai kurjenpolvea kotiin vietäväksi. Viinikotiloita näytti olevan syötäväksi asti ja kissa teki pihassa ainakin puolentoista metrin korkuisia hyppyjä. Karhunlaukkaa näytti olevan runsaasti tien vieressä. Olisi siitä saanut sopan vaikka armeijalle. Tuna Trägård oli seuraava pysähdyspaikka. Puutarha on perustettu 1946 ja monien mutkien, sukupolvenvaihdosten ja mm. vihannesviljelyn kautta on lopulta päädytty perennoihin ja kesäkukkiin. Juuri täältä ovat peräisin Enköpingin puistojen kasvit. Gruppo Finlandialle annettiin 10 % prosentin alennus ja kauppa näytti käyvän hyvin. Liki kymmenen tainta otti suunnakseen Sysmän. Puutarhalla oli myös erittäin hyvä kahvi ja leivokset. Usein käytetään fraasia "piste i:n päälle", tässä tarinassa tarvittaisiin vähintään kaksoispistettä! Zetas-puutarhamyymälää ei nimittäin voi ohittaa, kunhan sen ensin löytää. Valikoimista kertoo jotakin heidän lähes satasivuinen luettelonsa ja kun sivulla on n. 60 kasvia, voi laskea valikoimaa... Zetas ei ehkä ole halpa, mutta valikoima on valtava. Jos Visa jossakin vinkui, niin täällä se suorastaan parkui. Vähän helpottaa kun tietää, että oli 46 kohtalotoveria. Kolkwitzia, Euonymus, Maackia ja lisäksi vielä perennoita. Huh, huh, sanoisi Mertaranta! Joku oli mainostanut etukäteen Zetasta paikkana, jossa Hannu L:n rahnat loppuu kesken! Tuntuu uskottavalta. Ennen laivalle lähtöä, kävimme ihastelemassa Slussenin satamaa Diakonissalaitoksen viereiseltä tasanteelta, josta avautuu upeat näköalat. Viereisestä kioskista ostimme jäätelöä odotellessamme laivaa. Tein paluumatkalla pienen gallupin bussissa ja ynnäsin, että olimme yhteensä ostaneet 743 kasvia. En usko! Oli niitä taatusti yli tuhat! Laivamatkasta ei sen kummempia huomioita, rannan Supermarketissa oli paljon tuttuja liikkeellä... Laiva oli siistimpi kuin menomatkalla, nukutti oikein hyvin ja välttelin ruuhkaa laivasta poistuttaessa. Laskelmieni mukaan rikastutimme Svea-mamman maata reilulla 5000 eurolla pelkästään kasviostoilla! Laskettaessa kaikki ynnämuut, kuten puutarhatarvikkeet, rituratuleivät, valurautapadat jne., ollaankin ihan kunnioitettavissa summissa. Kaatuneita oli vain kaksi ja hekin selvisivät naarmuilla ja mustelmilla. Vammat eivät vaikuta mitenkään tähän ihanaan tautiin. Hulluuteen. Erinomainen matka! Det var jättekiva! Kiitos kaikille! Tuntuu hyvältä harrastaa, olevansa vähän hullu, tietäen ettei tarvitse olla koskaan yksin. Seuraavaa matkaa odotellen: muutarhuri liimatainen. Muut matkallaiset kiittävät muutarhuri Liimataista ansiokkaasta tapahtumien ylöskirjauksesta! Peter Kornin puutarhassa oli myös myytävänä monipuolinen valikoima perennoja. Bussin kyljen kukkakoristelu sopi hyvin matkan teemaan. Kuva: Johannes Verasdonck. Kellokuusama (Kolkwtzia amabilis ) kukki Göteborgin seudulla todella upeasti. Tämä vaaleampunakukkainen komistus osoittautui useimmille matkalaisille tuntemattomaksi. Kasvi saattaa menestyä edullisilla paikoilla myös Keski-Suomessa. Kuva: Marjatta Uosukainen. Tekstissä mainittujen paikkojen lisäksi vierailimme myös Rockdalan pelargoniparatiisissa kukkaloistosta ja kahvista nauttimassa. Ja toki myös ostoksilla. Kuva Marjatta Uosukainen. Sivu 10 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Ruven kestävät omena– ja päärynälajikkeet Teksti ja kuvat: Puutarhaneuvos Anssi Krannila Nykyisten kiristyneiden kasvinsuojelumääräysten mukaan kotipuutarhurilla ei juurikaan ole mahdollista torjua omenarupea kemiallisin ruiskutuksin. Myös vallitseva suuntaus puhtaasta ja itse tuotetusta lähiruuasta sotii torjuntaruiskutuksia vastaan. Mikä siis vaihtoehdoksi? Omenarupi Omenarupi on pahin meidän nykyomenalajikkeita vaivaava ja satoa pilaava sienitauti. Rupi talvehtii maahan varisseissa lehdissä. Keväällä ja alkukesällä uudet ripi-itiöt valmistuvat varisseissa lehdissä ja lentävät puun uusille lehdille. Tauti muodostaa rihmaston lehtiin, mikä näkyy aluksi kellertävinä, myöhemmin harmaina laikkuina. Laikkuihin muodostuu kesäitiöitä kantavia osia. Kesäitiöt leviävät paitsi uusiin lehtiin myös kasvaviin omenan raakileisiin. Itiöt itävät raakileen pinnalla kosteissa oloissa ja kasvattavat rihmaston hedelmään. Hedelmä laikkuuntuu ja saattaa kasvun myötä jopa halkeilla. Rupilaikut ovat oivallisia tartuntakohtia myös keltamuumiotaudille, jonka itiöt pääsevät omenaan vain haavan kautta. Omenan alkukotina pidetään Kazakstanin seudun vuoriston lehtomaisia vuorilaaksoja. Sieltä omena levisi n. 3000 vuotta sitten mm Välimerelle päin. Makedoniassa ja Kreikassa kiinnostuttiin omenan jalostuksesta ja lisäämisestä. Hyvien kantojen lisäämiseen käytettiin muinaisten sumerialaisten kehittämää varttamismenetelmää, jolla saatiin kannan perimä pysymään samanlaisena. Omenakulttuuri jatkui Rooman valtakuntaan ja sieltä pohjoisempaan Eurooppaan sekä löytöretkeilijöiden mukana Amerikkaan. Länsimainen omenalajikkeiden jalostus keskittyi Kaikissa tärkeimmissä omenanjalostusmaissa on meneillään toisenlainen kehitys kuin ennen. Nyt pyritään risteytysteitse siirtämään hyviin lajikkeisiin rupea torjuva geeni ( Vfgeeni ilmaisee täydellistä kestävyyttä ja Vmgeenin omaava lajike on kestävä neljää tavallisinta rupirotua vastaan). Näitä geenejä on löytynyt mm Malus floribundasta ja alkuperäisistä Kazakstanin seudun omenista, joille annettiin 1700-luvulla nimeksi Malus sieversii. Paha rupisaastunta Lobo-lajikkeessa. pelkästään hyvän maun, kauniin värin ja suuren sadon tavoitteisiin. Siinä toki onnistuttiin muualla niin kuin myös Suomessa. Tämän jalostuslinjan seurauksena nykylajikkeemme ovat tavattoman arkoja saastumaan omenarupeen. Ruvenkestävyys ei ollut jalostuksen kriteerinä – luotettiin kemialliseen tautien torjuntaan. Pisimmällä tällaisten ruvenkestävien lajikkeiden jalostus on Pohjois-Amerikassa ja Venäjällä. Myös Euroopassa on kehitys meneillään. Amerikkalaiset ja eurooppalaiset lajikkeet ovat ilmastossamme sangen talvenarkoja. Venäjällä on ankarat talvet ja sikäläiset jalosteet on kehitetty länttä ankarimpiin oloihin. Meidän on siis taas kerran turvauduttava veläläisiin lajikkeisiin, uusiin rupiresistentteihin jalosteisiin. Vanha lajikkeistommehan on pääosin venäläistä alkuperää kuten Kanelilajikkeet, Valkea Kuulas, Sokerimiron ja Antonovka. Omenalajikkeet Teksti ja kuvat: Puutarhaneuvos Anssi Krannila Seuraavassa esittelen joitakin pääasiassa venäläisiä rupiresistenttejä tai muutoin ruvenkestäviä omenalajikkeita ja pari päärynälajiketta, joiden menestymisestä Keski-Suomessa on kokemuksia. Koska lajikkeet ovat hyvin uusia, kokemukset ovat vielä lyhytaikaisia, mutta kuitenkin suuntaa antavia. Afrodita (oikealla) Omenahybridi 814:n (Malus floribunda X Golden Delicious) vapaapölytteinen siemenjälkeläinen. Jalostettu Oriolin hedelmänjalostusinstituutissa Venäjällä, koeviljelyyn 1998, lajikkeeksi se rekisteröitiin 2005. Täysin omenaruven kestävä aikainen talvilajike, sisältää Vf-geenin. Aikainen talvilajike, jonka hedelmät säilyvät tammikuulle saakka, mutta ovat käytettävis- Aelita (yllä) (Sentjabrskoje) Lajike on syntynyt risteytyksestä Wealthy X Koritshnoje polosatoje (keltakaneli). Jalostettu yhteistyössä Moskovan yliopiston ja Mitshurinskin tutkimuslaitoksen kanssa. Venäjällä valtakunnalliseen kokeiluun 1980, lajikkeeksi Venäjän luoteisosiin 1999. Lajikkeen talvenkestävyys on hyvä samoin sä jo lokakuusta alkaen. Lajike on hyvin runsassatoinen ja sato alkaa keskiaikaisin. Hedelmät keskikokoisia, 125 – 140 g, tasalaatuisia ja lievästi särmikkäitä. Malto on valkeaa, tiivistä, punajuovaista, hienorakeista ja mehukasta. Maku on happoisenmakea, miellyttävä, hieno pöytähedelmä. Menestynyt Suomessa mm. Kärkölässä, Hirvensalmella ja Kontiolahdella. ruvenkestävyys, syyslajike, säilyvyys n. 2 kk. Satoisuus on hyvä n. 14 tn/ha, tulee aikaisin satoikään. Hedelmät ovat kooltaan n. 100 g, tasakokoisia, kauniita, pyöreän kartiomaisia. Malto on kellertävää, mehevää, hienorakeista ja keskikovaa. Maku on erittäin hieno, makeanhappoinen, aromaattinen. Menestynyt hyvin Hirvensalmella (III vyöhyke). Junyj Naturalist (yllä) Risteymä: Koritshnoje Polosatoje (keltakaneli) X Wealthy. Jalostettu Mitshurinskin puutarhainstituutissa, kokeiluun 1968 ja lajikkeeksi 1993. Erinomainen talvenkestävyys ja hyvä ruvenkestävyys Luoteis-Venäjällä. Myöhäinen kesälajike, jonka hedelmät säilyvät n. 2 kk, hedelmät ovat hyvin käsittelynkestä- viä. Satoisuus on hyvä ja runsas, jonkin verran esiintyy jaksottaisuutta. Hedelmät ovat keskikokoisia, 100 – 130 g, kauniin litteänpyöreitä, malto on keskikovaa, kermanvaaleaa, hienorakeista ja mehuisaa. Maku on hyvä, hapokkaanmakeaa ja lievästi aromista (joskin aluksi outo aromi). Menestynyt hyvin Hirvensalmella (III vyöhyke). Sivu 11 Numero 10 Ruven kestävät omena– ja päärynälajikkeet Koritshnoje novoje (yllä) (uusi Kaneli) Risteytys: Koritshnoje polosatoje (keltakaneli) X Wealthy. Jalostettu Mitshuriniskin puutarhantutkimusinstituutissa. Valtakunnallisiin kokeisiin lajike otettiin vuonna 1950 ja nimettiin lajikkeeksi vuonna 1965 mm Venäjän luoteisosiin. Myöhäinen syyslajike, jonka hedelmät säilyvät tammikuulle. Lajikkeella on hyvä ruven- ja talvenkestävyys. Satoisuus on runsas, joskin jaksottainen, sato alkaa keskiaikaisin. Hedelmät ovat keskikokoisia, 120 – 150 g, pyöreitä tai pyöreän kekomaisia. Malto on kermanvaaleata ja mehukasta. Maku on erittäin hieno, hapokkaan makea, aromaattinen ja herkullinen. Medunitsa (Hunajainen ) (yllä) Risteytys: Wealthy X Koritshnoje polosatoje (Keltakaneli). Jalostettu Mitshurinskin puutarhantutkimusinstituutissa ja suositellaan mm. Luoteis-Venäjälle.Talven- ja ruvenkestävyys hyvät. Menestynyt hyvin mm Hirvensalmella ja Kontiolahdella. Satoisuus keskinkertainen ja tulee satoikään 4 – 5 vuotiaana. Kesäomena, joka säilyy n. kuukauden. Hedelmät ovat keskikokoisia 110 – 120 g, litteänpyöreitä tai pyöreän kartiomaisia. Malto on kermanvaaleaa, tiivistä, hienorakeista ja erittäin mehukasta. Maku on erittäin hyvä aromikkaan hunajanmakuinen ja mehevä. Omaa kesäomenaksi pitkän käyttöajan. Orlovim (yllä) Risteytys: Antonovka Obyknovennaja X SR 0523 (Melbaa mukana). Jalostettu Oriolissa 1977, rekisteröity lajikkeeksi 1989. Myöhäinen kesäomena. Talvenkestävyys on erinomainen, ruvenkestävyys hyvä, sisältää Vmgeenin. Runsassatoinen ja tulee aikaisin satoikään. Hedelmät ovat kookkaanpuoleisia, 130 – 170 g. Malto on tiivis, mutta murea, karkearakeinen ja erittäin mehukas. Omenat ovat erittäin hyvän makuisia, hapokkaanmakeita ja aromikkaita. Menestynyt hyvin Hirvensalmella, Pieksämäellä ja Suonenjoella. Slava Pobediteljam (yllä) ( Slava peremotzhtsam ) Kandil Orlovskij (yllä) Syntynyt omenahybridi 1924 ((Malus floribunda x Wealthy) X (Malus floribunda x Jonathan)) vapaapölytyssiemenestä. Jalostettu Oriolin hedelmänjalostusinstituutissa, koeviljelyyn 1997, lajikkeeksi rekisteröinti 2002. Omaa täydellisen resistenssin omenarupea vastaan, sisältää Vf-geenin. Kandil Orlovskij on talvilajike, jonka varastointikestävyys on hyvä helmikuulle saakka. Pakkasenkestävyys on Antonovkan luokkaa. Sato on runsas ja aikaisin alkava. Omenat ovat tasakokoisia n. 135 g. Malto on vihertävää, hienorakeista ja mehukasta. Maku on erittäin hyvä, makeanhappoinen, aromaattinen. Linnan Omena (yllä) Ainoa ruvenkestävä suomalainen lajike. Alkuperä Ilmari Linnan hedelmätarhasta (syntyperästä ei tietoa). Konsulentti Aapo Leskisen esiin nostama lajikie on löytynyt uudelleen Leskisen vanhoista koetarhoista Lohjalla. Lajike on ilmeisesti täysin ruvenkestävä (ei tutkittu geenistöä). Aikainen talvilajike, kypsyy marraskuussa ja säilyy ainakin joulukuulle. Hedelmät ovat vaihtelevan kokoisia, yleensä kookkaita. Sato on runsas, malto kiinteää ja erittäin mehukasta (jopa 80 % puristemehua). Maku on aika happoinen ja tanniininen, sopii mehu-, viini- ja siideriomenaksi. Orlovskij Pioner (yllä) Risreytys: Antonovka Krasnobotshka X SR 0523 (Melbaa mukana). Jalostettu Oriolin hedelmänjalostusinstituutissa 1976 – 1985, kokeiluun 1989, lajikkeeksi 1999. Syysomena, joka säilyy n. 2 kk. Talvenkestävyys erittäin hyvä (kuva Collienderin hedelmätarhasta Pamjat Isajeva (yllä) Risteytys: Antonovka Krasnobotshka X SR 0523. Jalostettu Oriolissa, koekäyttöön Venäjällä 1992. Talvenkestävyys on erittäin hyvä, samoin ruvenkestävyys, sisältää Vm-geenin. Myöhäinen syyslajike, hedelmät säilyvät joulu- Sotkamossa). Omenaruvenkestävyys lähes täydellinen, sisältää Vm-geenin. Satoisuus on hyvin runsas ja alkaa melko aikaisin, raakileharvennettava. Hedelmät ovat keskikokoisia tai suuria, 135 – 170 g, lievästi särmikkäitä, kauniita. Malto on tiivis, vihertävä, karhea , mehukas ja miellyttävän hapokkaanmakea. kuulle. Satoisuus on runsas, mutta sato alkaa verrattain myöhään. Hedelmät ovat suuria, 150 – 250 g litteänpyöreitä. Malto on kermanväristä, tiivistä ja mehukasta. Maku on miellyttävä ja hyvä, makea ja sopivan happoinen, aromaattinen. Risteytys: Papirovka (Valkea Kuulas) X MacIntosh. Jalostettu Mlievin puutarhantutkimuslaitoksessa Ukrainassa 1928, kokeiluun 1948, lajikkeeksi 1975. Syyslajike, jonka hedelmät säilyvät 1,5 kk. Talvenkestävyys suhteellisen hyvä, ruvenkestävyys hyvä. Satoisuudeltaan lajike on runsas, vanhemmiten on lievää jaksottaisuutta, sato alkaa aikaisin. Hedelmät ovat keskikokoisia tai vähän suurempia, 125 – 150 g, pallomaisia tai vähän pitkulaisia. Malto on kermanvaaleaa, joskus punajuovaista, erittäin mehukasta. Maku on makeanhapokas, raikas, ja aromikas, erittäin hyvä. Menestynyt Hirvensalmella hyvin, Suonenjoella ja Kontiolahdella saanut lieviä pakkasvaurioita. Solnyshko (yllä) Syntynyt omenahybridi 814:n (Malus floribunda 821 X Golden Delicious) vapaasti pölyttyneestä siemenestä. Jalostettu Oriolin hedelmänviljelyinstituutissa 1981 – 1993. Otettu koeviljelyyn 1998 ja nimetty lajikkeeksi 2001. Täydellisesti omenaruven kestävä sisältäen Vf-geenin. Meillä myöhäinen syysomena, hedelmät säilyvät joulukuulle. Hedelmät ovatlievästi pitkulaisia, 130 – 160g. Malto on kermanväristä, tiivistä, hienorakeista ja mehukasta. Maku on hieno, sokerisen happoinen, erittäin miellyttävä. Menestynyt koeviljelmillä mm Hirvensalmella, Kärkölässa, Suonenjoella ja Kontiolahdella. Sivu 12 Jyväskylän Piha– ja Puutarhasanomat Ruven kestävät omena– ja päärynälajikkeet Sisäsivun jutun otsikko Teksti ja kuvat: Puutarhaneuvos Anssi Krannila Särsö (Cloetta ) Tämän lehden kannessa on kuva omenalajikkeesta ’Särsö.’ Se on ruotsalainen syysomena, jota voi varastoida n. 1,5 kk. Särsö ”löydettiin” vuonna 1917, joten se on Suomen Tasavallan ikäinen. Lajike on vuosikymmenien kuluessa osoittanut hyvää talvenkestävyyttä aina Vaasa – Kuopio – Joensuu linjalle. Se on myös hyvin vastustuskykyinen rupea vastaan eikä siinä juurikaan esiinny pihlajanmarjakoin tuhoja. Hedelmät ovat keskikokoisia tai suurehkoja, litteänpyöreitä, kauniita. Maku on miedon happoinen, vähän makea, lievästi aromaattinen. Strojevskoje (yllä) Lähtöisin omenahybridi 814:n (Malus floribunda 821 X Golden Delicious) vapaapölytteisestä siemenestä. Lajike on jalostettu Oriolin hedelmänjalostuslaitoksella. Lajikekokeiluun se otettiin Venäjällä vuonna 1997 ja lajikerekisteriin vuonna 2001. Sai diplomin ja kultamitalin Moskovan hedelmänäyttelyssä 1999. Uslada Risteyteymästä Narodnoje X Severjanka, (molemmilla vanhemmaislajikkeilla on taustassaan useita risteytyksiä). Jalostettu Moskovan yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa 1962 – 1972. Syyslajike, hedelmät säilyvät joulukuulle ja hedelmillä hyvä käsittelynkestävyys. Talvenkestävyys on hyvä, verrattavissa Antonovkaan. Ruvenkestävyys on melko hyvä. Hedelmät ovat tavallisesti keskikokoisia n. 120 g, pyöreän kartiomaisia, kauniita. Malto on valkeaa, kuoren alta lievästi punertavaa, hienorakeista ja mehukasta. Hedelmät ovat miellyttävän makuisia, happoisenmakeita, aromi muistuttaa vadelmaa. Ruvenkestävyys on täydellinen, sillä lajikkeella on Vf-geeni. Talvenkestävyys hyvä Venäjällä. Aikaissatoinen, sato on runsas ja vuosittain toistuva. Hedelmät ovat 120 – 170 g, kirkkaan vadelmanpunaisia. Malto on vaalean vihertävää, tiivistä, suurirakeista ja mehukasta. Maku on hyvää, aromaattista, makeaa ja sopivan happoista. Tshistotel (yllä) Risteytys: Antonovka Obyknovennaja X SR 0523 (melbaa mukana). Jalostettu Oriolin hedelmänjalostusinstituutissa 1977, valtakunnalliseen kokeiluun 1989. Talvilajike, jonka hedelmät säilyvät helmikuun lopulle. Talvenkestävyys on erittäin hyvä, verrataan Antonovkaan. Ruvenkestävyys on hyvä, sisältää Vm-geenin. Satoisuus on runsas ja aikaisin alkava, vaatinee raakileharvennusta. Hedelmät ovat suurehkoja, 150 – 180 g, pyöreitä ja kauniita. Malto on vihertävää, melko tiivistä, hienorakeista ja mehukasta. Maku on hyvä, happoisenmakea lievästi aromikas. Venjaminovskoje (yllä) Omenahybridi 814:n ( Malus floribunda X Golden Delicious vapaapölytteinen siementaimi. Jalostaja on Oriolin hedelmänjalostusinstituutti, koeviljelyyn vuonna 1997, nimetty lajikkeeksi vuonna 2001. Täysin ruvenkestävä, sisältäen Vf-geenin. Talviomena, joka säilyy varastossa helmikuulle. Lajike on hyvin satoisa, 11-vuotiaista puista on saatu Venäjällä 15 tn/ha. Talvenkestävyys on ollut hyvä Kärkölässä ja Kontiolahdella. Hedelmät ovat keskikokoisia n. 130 g. Malto on kermanväristä, tiivistä, hienorakeista ja erittäin mehevää. Maku on makeahko ja sopivan happoinen, erittäin hyvä. Päärynälajikkeet Teksti ka kuvat: Puutarhaneuvos Anssi Krannila, Studentsheskoje (yllä) Risteytys: Wealthy X Bessemjanka Mitshurinskaja. Jalostettu Moskovan yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa vuonna 1951, tuli lajikekokeiluun 1974 ja nimettiin lajikkeeksi vuonna 1989. Myöhäinen talvilajike, jonka hedelmät säilyvät toukokuulle. Talvenkestävyys suhteellisen hyvä, ruvenkestävyys hyvä. Satoisuus runsas ja jokavuotinen, tulee hyvin aikaisin satoikään. Hedelmät ovat keskikokoisia, 100 – 150 g, tasakokoisia, kauniin pyöreitä ja värikkäitä. Malto on vihertävää, hienorakeista ja mehukasta. Maku on miellyttävä hapokkaan makea. Keski-Suomessa viljeltäviksi soveltuvat venäläiset lajikkeet Lada ja Tshizhovskaja. Lada Lada on venäläinen risteymä, jossa on suomalaisuutta mukana: Olga (Yleinen suomalainen päärynä x Pyrus ussuriensis) x Lesnaja Krasavitsa (Flemish Beauty). Lada on jalostettu Moskovan maatalousakatemiassa vuonna 1955. Lajikekokeisiin se otettiin vuonna 1980 ja nimettiin lajikkeeksi vuonna 1993. Talvenkestävyys on erittäin hyvä, samoin hyvä päärynäruvenkestävyys. Lada on aikainen kesälajike, joka kypsyy jo elokuun lopulla ja hedelmät säilyvät kylmässä jopa 2 kuukautta. Satoikään lajike tulee aikaisin ja sadot ovat runsaita. Hedelmät painavat 100 – 120 g. Malto on kellertävää, mehukasta ja hienorakeista. Maku on hyvä ja miellyttävä, lievästi päärynäarominen. Lajike on menestynyt hyvin mm Hirvensalmella, Suonenjoella ja Kontiolahdella. Tshizhovskaja Lajikkeella on samat vanhemmat kuin edelli- Lada sellä Lada-lajikkeella. Risteytys tehtiin vuonna 1956, koeviljelyyn jaloste otettiin vuonna 1980 ja lajikkeeksi se rekisteröitiin vuonna 1993. Lajike kypsyy meillä syyskuun alkupuolella ja säilyy kylmässä n. puolitoista kuukautta. Talvenkestävyys on erittäin hyvä ja ruvenkestävyys erinomainen. Sato on runsas ja jokavuotinen sekä aikaisin alkava. Hedelmien paino on 100 – 120 g ja muoto on pitkulainen. Malto on tiivistä, mehuisaa ja pehmeää. Maku on makeanhappoinen, päärynämäisen maukas. Menestynyt hyvin mm Hirvensalmella, Suonenjoella ja Kontiolahdella. Tshizhovkaja ja Lada sopivat toisilleen pölyttäjiksi. Tshizhovskaja Numero 10 Sivu 13 Omenasato talteen mehuna Teksti ja kuvat: Veli Vihonen Aivan liian usein kotipihan omenasadon tie kulkee puun juurelta kompostiin. Pudonneet omenat jäävät monesti puun juurelle, josta ne seuraavana keväänä pihaa haravoitaessa raavitaan lehtikompostiin. Moni kotipuutarhuri tuskailee sekä suurta satovaihtelua että omenien matoisuutta. Jos satoa tulee ylen määrin, tarhuri ei oikein tiedä mitä omenilla tekisi. Sadon saa kätevästi talteen tuoremehuasemalla. Hedelmä- ja marjanviljelijäin liiton erikoiskonsulentti Tuija Tanska toteaa, että mehustus on käyttökelpoisin kotiomenien hyödyntämiskeino tuoreena syömisen ohella. Hän harmittelee, että tuoremehun valmistus kotipuutarhan sadosta on vähentynyt, sillä tuoremehuasemia on syksy syksyltä yhä harvemmassa. Kotipuutarhojen omenasadon arvioidaan olevan 1-20 miljoonan kilon välillä. Vuosittainen vaihtelu on siis suurta. Ammattiviljelmien sato Suomessa on tavallisesti noin 5 miljoonaa kiloa. Suomeen tuodaan n. 50 milj. kiloa omenoita vuodessa! Ammattimainen omenanviljely on onneksi kasvamassa Suomessa ja erityisesti Ahvenanmaalla. Uudet Suomessa menestyvät ruvenkestävät omenalajikkeet ilahduttavat myös kotipuutarhureita. Silti kotimaisen omenan markkinointia ei ole saatu kuntoon monista yrityksistä huolimatta. Valitettavasti keskusliikkeiden tuontiyhtiöt ostavat mieluiten ulkomailta. Jos kotimaisia omenia on marketeissa, ne ovat huonosti esillä ja niitä kohdellaan liian kovakouraisesti hedelmätiskeillä. Poikkeuksena ovat jotkut yksityiset kauppaliik- keet. Kotipuutarhojen omenasadolle ns. omakäyttö on lähes ainut mahdollisuus. Kun kotitarhojen satokausi on melko lyhyt ja kotitalouksissa ei yleensä omenien säilytykselle ole sopivia tiloja, jää mehustus miltei ainoaksi sadon hyödyntämisen tehostamisen keinoksi. Tuontimehut kuitenkin laimentavat mehustusintoa, sillä moni erehtyy vertaamaan omenamehun valmistuskustannuksia tarjousmehujen hintoihin. Kotoisen omenamehun etuina on mehustajan tieto omeniensa kasvatuspaikasta ja ruiskuttamattomuudesta. Keski-Euroopassahan omenatarhoissa joudutaan suorittamaan ruiskutus jopa kymmenkunta kertaa kasvukaudessa. Tiedottamista ja valistusta tarvitaan Hedelmä- ja marjanviljelijäin liitto on keskittynyt ammattiviljelijöiden asioihin. Kotoisten omenoiden käyttövalistuksessa tarvitaan yhä muita yhdistyksiä, kuten esimerkiksi Martta-yhdistyksiä ja Maa- ja kotitalousnaisia. Myös siirtolapuutarhayhdistykset voisivat valistaa jäseniään omenan käytön mah- Jyvässeudun leijonaklubi (Äijälä) hoitaa tuoremehuasemaa jo vuosien kokemuksella. Talkoolaisista ovat vuorossa Raimo ja Marja-Liisa Poutanen, jotka pullottavat pastöroitua omenamehua dollisuuksista. ja taustalla uurastavat Pirkko ja Aarre Korkia-aho. Jatkamme, jos koneet ja työntekijät kestävät Teuvo ja Marketta Piispanen kaatavat täysinäisiä laatikollisia omenia mehustuskoneen kuljetushihnalle. ”Vaan kyllä niistä tulee niin ihana mehu”, he huokasivat. Konetta hoitivat Jyvässeudun Lions Club (Äijälä) heleänä syyspäivänä vuonna 2011. Keski-Suomessa toimii muutama mehuasema. Yksi niistä on Jyväskylässä. Leijonaklubi on jo muutaman syksyn ajan jatkanut aiemmin paikallisen Martta-yhdistyksen hoitaman tuoremehuaseman toimintaa Viherlandian entisessä talousrakennuksessa Jyväskylän Kuokkalassa. Klubi osti Martoilta koneet. Klubin presidentti Antti Knuuttila kertoi, että talkootyöllä mehuasema on pystytty pitämään toiminnassa etenkin kun työporukassa on mukana insinöörejäkin. Antti lupailee varovasti, että mehustusta jatketaan taas ensi syksynä, mikäli koneisiin saadaan varaosia ja vapaaehtoisia talkootyöntekijöitä löytyy. Palkkatyövoimaa mehustus ei kestä. LC-Järjestö käyttää mehustuksesta kertyvät varat koulutuksen tukemiseen ja mm. vammaistyöhön. Mehustuksen jatko riippuu myös työtilan omistajasta eli vuokrasopimuksesta ja sen kohtuullisuudesta. Syksyllä 2011 Klubin mehuasema aloitti elokuun lopulla ja lopetti lokakuun 5. päivänä. Yhteensä 24 työpäivänä se mehusti 14,2 tonnia omenia. Edellisenä syksynä mehustettiin peräti 20 tonnia omenoita. Kesän 2011 omenasato oli ainakin Jyvässeudulla selvästi pienempi kuin vuotta aiemmin. Vuotuiset satovaihtelut vaikuttavat siis myös mehuaseman toimintaan. Knuuttila arvioi, että mehuasemaa ja mehuasemia tarvitaan vastaisuudessakin. Antti Knuutilalla on omakohtaisia kokemuksia myös omenoiden työläästä ja hitaasta mehustuksesta kotikeittiössä. Mehuasemalla mehustus käy kätevästi ja lopputulos on laadukasta. Tieto mehuasemien olemassaolosta täytyy saada kotipihapuutarhurien tietoon. Hyötykasvien viljely kotipihoissa on kasvattanut kiinnostusta, myös uusia omenapuulajikkeita halutaan istuttaa yhä useampaan puutarhaan. Yllä: Marketta Piispanen (oikealla) on juuri tuonut Kuokkalasta mehukkaita punaisia syysomenia mehustettavaksi. Puristinta hoitaa taustalla Reijo Louna. Vasemmalla: LC-klubin presidentti Antti Knuuttila on ahkera talkoolainen mehuasemalla. Pastöroitu tuoremehu pakataan puhtaisiin pulloihin, joissa mehu säilyy tuoreen raikkaana ongelmitta talvikaudella nautittavaksi. Todellinen lähituote! Sivu 14 Suosi paikallisia toimijoita KIITÄMME LEHDESSÄMME ILMOITTANEITA PENSASMUSTIKOITA Myös itsepoimintana 040‐831 3240 Rauli Vepsäläinen Kiurunkuja 6, 41350 Laukaa as. TAIMIPIHASTA TAIMI PIHAAN ! Hyviä taimia on ilo istuttaa – oikeita neuvoja helppo noudattaa ! Tervetuloa! ma-pe 9-20, la 9-18, su 12-16 Toimitamme autokuormittain Viljavuuspalvelu Oy:n tutkimaa HYVÄÄ MULTAA Tilaukset: 0400 - 642 896 Juha Holm Suosi paikallisia toimijoita Numero 10 Sivu 15 Käy yhdistyksemme verkkosivuilla www.jyvaskylanpuutarhaseura.fi Nurmikkomullat, maisemointikivet, murskeet ja kaivinkonetyöt Hannu ja Seppo Anttonen Ky, Äänekoivisto Puh. 0400-345 937, 040-539 4462 Pihaneuvonta Eeva Kortepuro Pihasuunnitelmat Neuvontakäynnit - pihasuunnittelua -pihaneuvontaa Piipanniementie 20 41450 Leppälahti 040 8211530 [email protected] www.pihaneuvonta.net VIHERAHONEN Puh. 0400-344 811 Helena Ahonen-Tarkiainen www.viherahonen.fi KAIKKI PUUTARHA-ALAN TYÖT Puutarhaoppaat ja viimeisin lehtemme ovat saatavilla Juho Jussilan myymälässä Mullan valmistus, myynti ja kuljetus: - kalkittua, lannoitettua ja seulottua multaa - nurmikko– ja istutusmullat, myös itse noudettuna pienemmät erät Kuorikkeet ja hakkeet Murskeet Kysy myös omakoti- ja teollisuustontteja Puh. 0400-679 377 Jussi Ala-Krekola, Saksalantie 25, 41310 Leppävesi, Jyväskylän Puutarhaseura ry. Jyväskylän Puutarhaseura ry. 116. toimintavuosi Jyväskylän Puutarhasanomat Päätoimittaja: Marjatta Uosukainen Taitto ja toimitus: Marjatta Uosukainen, Sirpa Haakana, Maija Jussila-Savo, Hannele Niemelä, Riitta Peräinen ja Pauliina Alm, Ilmoitukset: Sirpa Haakana, Jouko Hyytiäinen, Maija Jussila-Savo, Hannu Liimatainen, Pauliina Alm ja Marjatta Uosukainen Paino: Lehtisepät Oy, Pieksämäki painosmäärä 6500 kpl Puutarhaseuran retket suuntautuvat usein taimistoihin sekä lähialueella että kauempana. Kesällä 2011 seura vieraili Leivonmäellä ja Hirvensalmella. Retkillä tutustutaan henkilökohtaisesti alan yrittäjiin ja heidän ajatuksiinsa. Leivonmäellä puutarhansa perennavalikoimaa esitteli tilan emäntä Eija Tommola. Tietopaketin lisäksi Jyvässeudulla monen puutarhan kasvivalikoima taas monipuolistui ja moni kasvi löysi vierailulla uuden kodin. Uutuuksia on aina kiva kokeilla. Kuva: Marjatta Uosukainen. Jyväskylän Puutarhaseuran tapahtumakalenteri vuonna 2012 Kesäkauden ulkopuolella kokoonnumme sunnuntaisin klo 16.00 yleensä Viherlandian kokoustilaan Viherniekkaan, kesäaikana retkeilemme kiinnostavissa puutarhakohteissa sekä vierailemme harrastajien pihoissa ns. pihakävelyillä. Ti 03.07 klo 18.00 Pihakävely Konginkankaalla yksityispihassa La 07.07 Retki Raahen seudulle (mm. Särkän Perennataimisto) Ti 17.07 klo 18.00 Pihakävely Kuohulla yksityispihassa Ti 31.7 klo 18.00 Pihakävely Lintukankaalla yksityispihassa La 11.08 Retki Ahosen taimistolle ja pihakävely Vesannolla yksityispihassa Ti 21.08 klo 18.00 Pihakävely Vaajakoskella yksityispihassa Kivikon perennat Jari Särkkä/Särkän Perennataimisto (Ravintola ja Juhlapalvelu Mirka) Ti 04.09 klo 18.00 Pihakävely ja taimienvaihto Lievestuoreella yksityispihassa La 14.04 Retki Puutarha 2012-messuille Tampereelle Su 23.09 klo 16.00 Kolmosvyöhykkeen kootut kokeilut, Viherlandia Kirjailija Mari Mörö (Viherlandia) Su 22.04 klo 16.00 Kiven käyttö puutarhassa (Viherlandia) Su 21.10 klo 14.30 Kuun vaikutus puutarhassa Anne Pöyhönen, Yläkuu kustannus (paikka avoin) La 10.11 klo 13.00 Satokauden päättäjäiset Su 25.11 klo 16.00 Minun ruusuni Ruusuharrastaja Lauri Simonen, Viitasaari (Viherlandia) Yhteistilaisuus Suomen ruususeuran kanssa Lisätietoja tapahtumista saat jäsentoiminnan vetäjältä Hannu Liimataiselta, seuran jäsenkirjeistä ja kotisivuiltamme. Su 19.02 klo 16.00 Su 25.03 klo 14.30 Miten hyödynnän kesän yrttisatoa Keski-Suomen Martat (Viherlandia) Su 06.05 klo 16.00 Puutarhan uutuuskasvit Pirjo Uuttana/Viherlandia Oy (Viherlandia) Ti 22.05 klo 18.00 Pihakävely ja taimien vaihto Keljossa yksityispihassa La-Su 09.-10.6 Retki Etelä-Suomeen (mm. Kumpulan kasvitieteellinen puutarha ja PuutarhaTahvoset) Ti 12.06 klo 18.00 Pihakävely Vihtavuoressa yksityispihassa Verkkosivut: www.jyvaskylanpuutarhaseura.fi
© Copyright 2024