orimattilan seurakunnan leirikoti 30-vuotias
Veikko Halsvaha / Leirikoti 30 v. ORIMATTILAN SEURAKUNNAN LEIRIKOTI 30-VUOTIAS Orimattilan seurakunnan kirkkoneuvostossa nousi 1950-luvun loppupuolella vireille hanke oman leirialueen ja kesäkodin saamiseksi seurakunnalle, mahdollisesti yhdessä Orimattilan kunnan kanssa. Oman leirikeskuksen saaminen koettiin tärkeäksi työmuotojen monipuolistamiseksi ja kehittämiseksi ja erityisesti lapsi- ja nuorisotyön tarpeita varten. Siihen asti seurakunnan leirit oli enimmäkseen pidetty Iitin Arrajärvellä. Kirkkoneuvosto asetti 7.12.1959 asiaa hoitamaan toimikunnan, johon kirkkohallintokunnan jäsenten lisäksi kuuluivat seurakunnan papit sekä jäsentä kirkkoneuvostosta. Seuraavana vuonna tehtiin tiedusteluja mm. Kalliojärven alueelta, jolta tarjottu paikka kuitenkin todettiin mm. korkean ja kallioisen maaston sekä syvien rantojen ja korkean hinnankin vuoksi tarkoitukseen sopimattomaksi. Keväällä 1961 tarjoutui mahdollisuus hankkia Kyrönniemestä Mallusjärven rannalta maaviljelijä Heimo Isokyröltä alue, jonka katsottiin täysin vastaavan leirikeskukselle asetettavia vaatimuksia. Päätös 2,4 ha:n määräalan ostosta tehtiin kirkkovaltuustossa 14.6.1961. Kirkkoneuvosto valitsi 14-jäsenisen toimikunnan, jonka tehtävänä oli suunnitella alueen käyttöönottoon liittyviä toimenpiteitä. Ensimmäisessä kokouksessaan toimikunta esitti kirkkohallintokunnalle mm. leirialueelle johtavan tien kunnostusta, soranajoa uimarannalle, alueen yleissuunnitelman laatimista sekä saunan rakentamista. Puustoa päätettiin harventaa talkoovoimin. Jo samana kesänä pidettiin alueella seurakunnan tyttö- ja poikaleirejä. Silloin asuttiin teltoissa ja todella luonnon helmassa, ainoina rakennelmina pieni tilapäinen koju ruoka- ym. tarvikkeille ja raakalaudasta ulos kyhätty pitkä pöytä ruokailua varten. ENSIMMÄINEN RAKENNUSVAIHE Kirkkovaltuuston valitsema leirialueen hoitokunta, johon kuuluivat Tatu Iivonen kirkkohallintokunnasta, Pentti Papinaho kirkkovaltuustosta, Paavo Suomela kyläläisten edustajana sekä Paavo Muinonen papiston edustajana, antoi arkkitehti Pekka Laurilan tehtäväksi kokonaissuunnitelman laatimisen alueelle. Se esiteltiin valtuustolle toukokuussa 1962. Suunnitelma todettiin erittäin onnistuneeksi, mutta toteuttamisen katsottiin vaativan huomattavia pääomia, joten rakentaminen oli hoitokunnan mielestä jaettava useammalle vuoden osalle. Saman vuoden joulukuussa valtuusto hyväksyi Pekka Laurilan laatimat päärakennuksen, rantasaunan ja ulkorakennuksen piirustukset sekä kustannusarvion ja varasi rakentamista varten määrärahan vuoden 1963 talousarvioon. Talvella järjestettiin Mallusjärven ympäristökylissä tukkikeräys Leirikodin rakennustyön hyväksi ja se tuottikin huomattavan määrän rakennusmateriaalia. Urakkasopimus urakoitsija Eemeli Vihreämäen kanssa allekirjoitettiin 19.3.1963 ja hyväksyttiin valtuustossa paria viikkoa myöhemmin. Päärakennus tuli saada valmiiksi saman vuoden elokuun loppuun mennessä. Valtuuston pöytäkirja kertoo, että päätöksen merkittävyyden vuoksi puheenjohtaja Paavo Muinosen ehdotuksesta laulettiin nuorten virrestä 488 säkeistöt 4 ja 7. 1 Veikko Halsvaha / Leirikoti 30 v. Ensimmäinen rakennusvaihe, 330 m2, sisälsi mm. juhlasalin, keittiön, 5 majoitushuonetta ja toimistotilan sekä pienen asunnon emäntä-vahtimestarille. Lämmitysjärjestelmänä oli lämminilmakehittimellä varustettu ilman kiertoon perustuva öljylämmitys. Saunarakennus rannalla oli kooltaan 60,5 m2 sisältäen löylyhuoneen, pesutilan ja takkahuoneen. Rakennusten tarkastus ha vastaanotto tapahtui 24.9.1963. Tilojen vihkiäisjuhla pidettiin piispantarkastuksen yhteydessä 20.9.1963. Vihkimisen toimitti Helsingin hiippakunnan silloinen piispa Martti Simojoki, jonka puheen teemana olivat Raamatun sanat ”Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne”. Nämä sanat piispa olisi halunnut piirtää vihkimänsä rakennuksen seiniin, antamaan suuntaa sen tapahtumille. Juhlasalin seinälle hankittiin kuvanveistäjä Pentti Papinahon pronssiveistos ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni”. Kirkonkylän vanhusten piiri lahjoitti saarnatuolin kirjaliinan, jonka käsityönopettaja Anna-Liisa Liikanen oli valmistuttanut Kansalaiskoulussa. Ulkorakennuksen urakoi Lepo Suomela vuonna 1965. LAAJENNUSVAIHEITA Majoitustilat todettiin pian riittämättömiksi, varsinkin kun alun perin yhteismajoitushuoneeksi varattu tila oli heti otettu ruokailuhuoneeksi. Majoitustiloihin liittyvät peseytymistilat puuttuivat päärakennuksesta kokonaan. Laajennussuunnitelmat lähtivät liikkeelle vielä 60–luvun lopulla. Piirustukset tilattiin jälleen arkkitehti Pekka Laurilalta ja ne valmistuivat keväällä 1970. Laajennukseen sisältyi 6 majoitushuonetta ja tarvittavat peseytymistilat, lattiapinta-ala oli yhteensä 140 m2. Kirkkovaltuusto hyväksyi piirustukset ja rakentamisen, urakasta sovittiin rakennusmestari Olavi Järvisen kanssa. Työt alkoivat välittömästi ja kestivät koko talven ajan. Lämmitysjärjestelmäksi tuli suora sähkölämmitys. Töiden vastaanottotarkastus pidettiin 22.4.1971. Pesutilojen yhteyteen rakennetut WC:t otettiin käyttöön vasta vuonna 1976, jolloin Leirikodille rakennettiin Upo Oy:n toimittama jätevedenpuhdistamo. Toinen laajennushanke toteutui vuonna 1980. Piirustukset laati tällä kertaa arkkitehti Tapani Isotupa ja hyväksyttiin kirkkovaltuustossa 13.12.1979. Rakennusta jatkettiin nyt kummastakin päästä. Toiseen päähän valmistui uusi emännän asunto ja toiseen uusi saunaosasto alakerrassa olevine takkahuoneineen. Rakennuksen saunanpuoleiseen päätyyn sijoitettiin ulkotakka. Laajennustöiden pääurakka annettiin KariRakenteelle, LVI-työt urakoi nyt niin kuin aikaisemmissakin rakennusvaiheissa Orimattilan Putkityö ja sähkötyöt Orimattilan Sähköpalvelu. Laajennustöiden vastaanottotarkastus pidettiin 26.11.1980. Rakennus oli täten saavuttanut nykyiset mittansa, pituutta on n. 62 m ja lattiapinta-alaa yhteensä 716 m2. Majoitustiloja on 40 hengelle kahden, neljän ja kuuden hengen huoneissa. Ruokasalissa on tilaa 40 ruokailijalle. Pienempiä korjaus-, kunnostus-, ja muutostöitä on rakennuksissa vuosien varrella suoritettu tarpeen mukaan. Tällä hetkellä on tulossa ajankohtaiseksi Leirikodin peruskorjaussuunnitelman laatiminen ja toteuttaminen, koska yksittäisillä tilapäiskorjauksilla ei rakennusta enää pystytä pitämään sen runsaan käytön edellyttämässä kunnossa ja tarkoituksenmukaisella tasolla. 2 Veikko Halsvaha / Leirikoti 30 v. RIIHIKIRKKO JA LEIRIKODIN ALUE Leirikodin mäelle pystytettiin riihikirkko vuonna 1979. Tämä pieni tunnelmallinen rakennus koottiin hirsistä, jotka oli purettu kirkonkylässä nykyisen Puistotien ja Sairaalatien kulmauksessa sijainneesta pappilan vanhasta puimala- ja riihirakennuksesta. Kirkon rakensi urakoitsija Olavi Taavila arkkitehti Tapani Isotuvan suunnitelmien ja piirustusten mukaisesti. Työ vastaanotettiin 14.8.1979 ja kirkon vihki seurakunnassa suoritetun piispantarkastuksen yhteydessä 28.10.1979 piispa Aimo T. Nikolainen avustajinaan asessori Jussi Talasniemi , lääninrovasti Matti Korppi-Tommola ja kirkkoherra Esa Siljamäki. Riihikirkossa on istumatilaa n. 30 hengelle. Lepo Suomela on toimittanut kirkkoon kelopuisen alttariristin, jonka materiaali on tuotu Saariselältä asti. Alttariseinällä olevan lintua esittävän luonnon taideteoksen on tuonut Tapani Isotupa. Kirkonkello on saatu lahjoituksena Niemenkylän Ahin talosta. Riihikirkossa pidetään jumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia, erityisesti leirien yhteydessä. Muutama avioparikin on vihitty yhteiselle taipaleelleen riihikirkon hämärässä. Ulkoalueelle on vuosien mittaan suoritettu erilaisia kunnostus- ja rakennustöitä. Pallokenttä saatiin alueelle jo vuonna 1964, myöhemmin sitä on paranneltu useita kertoja. Leirikodin edustan järjestely ”liikenneympyröineen” toteutettiin arkkitehti Laurilan suunnittelemalla tavalla. Leirikodin aluetta on salaojitettu, tasoitettu ja raivattu sekä kaunisteltu erilaisin istutuksin. Saunarantaa on ruopattu syvemmäksi ja kummankin saunan lähettyville on rakennettu laiturit. Vesihuolto on ajoittain aiheuttanut ongelmia leirikodin toiminnalle. Nykyisin käytössä oleva porakaivo on vuodelta 1977. Vuonna 1988 saatiin järven rantaan arkkitehti Erkki Karjalaisen suunnittelema uusi iltanuotiopaikka penkkeineen. LEIRIKODIN LAUTAKUNTA Leirikodilla on alusta alkaen ollut kirkkovaltuuston valitsema hoitokunta, jonka nimi vuonna 1977 muuttui lautakunnaksi. Ensimmäisen hoitokunnan puheenjohtajana oli Paavo Muinonen ja jäseninä Esteri Kyrö, Oiva Kyrö, Lepo Suomela ja Veikko Halsvaha. Heidän lisäkseen ovat jäseninä lyhyemmän tai pidemmän aikaa olleet Leevi Antikainen, Tuula Karjalainen, Timo Kyrö, Reino Luoma, Kyllikki Niklander, Heikki Nikula, Lauri Ollikka, Anelma Puskala, Matti Saarinen ja Vuokko Sydänmaa. Lautakunnan puheenjohtajana on nykyisin Anelma Puskala. Lepo Suomela on ollut alusta asti mukana ja hänen asiantuntemuksensa ja käytännön taitonsa ovat olleet suureksi avuksi rakennusten ja alueiden hoito- ja kunnostustöissä. Sihteerinä on alusta asti ollut Veikko Halsvaha. Leirikodin kokouksissa ovat nykyisin mukana kirkkoneuvoston edustaja, nuorisonohjaaja ja leirikodin emäntä. Lautakunnan tehtäviin kuuluu Leirikodin rakennuksista, alueista j irtaimistosta huolehtiminen sekä Leirikodin toimintaa, talousarviota ja henkilövalintoja koskevien esitysten tekeminen kirkkoneuvostolle. 3 Veikko Halsvaha / Leirikoti 30 v. LEIRIKODIN TYÖNTEKIJÄT Leirikodilla on vakituisena työntekijänä ollut alusta lähtien emäntä-vahtimestari, jonka nimitys vuonna 1989 muuttui emännäksi. Talonmiehen tehtäviä varten on vuodesta 1987 lähtien palkattu oma sivutoiminen työntekijä. Leirikodin emännät: Esteri Kyrö Kaija Ollila Päivi Onninen Anneli Taavitsainen Leena Sampo Vuokko Sydänmaa Eine Kyllönen 1963 – 1975 1975 – 1976 1976 – 1977 1977 1978 – 1979 1980 – 1986 1987 – Emännän pitempiaikaisina sijaisina ovat lisäksi toimineet Eeva-Liisa Grönblom 1984 ja Kirsi Airola 1986. Kiireisimpänä leiriaikana on emännällä ollut kesäapulaisia. Sylvi Salminen toimi avustajana siivoustehtävissä useiden vuosien ajan Leirikodin toiminnan alkuvuosina. Talonmiehen tehtävät: Olavi Lehtinen Kari Kyllönen 1987 – 1991 1992 – TOIMINTA Leirikoti on kolmikymmenvuotisen olemassaolonsa aikana pyrkinyt tarjoamaan yhä paremmat tilat ja olosuhteet lukuisille erilaisille tapahtumille ja toiminnoille. Varsin monella orimattilalaisella onkin omakohtaisia muistoja Leirikodista vietetyistä hetkistä. Kävijöitä on ollut pienistä päiväkerholaisista ikäihmisiin asti. Monet järjestöt ja yhteisöt ovat Leirikodista löytäneet sopivat kokoontumis- ja toimitilat tapahtumilleen. Tiloja on vuokrattu runsaasti myös seurakunnan ulkopuolisille järjestöille, kouluille ym. ja jonkin verran myös toisten seurakuntien ja jopa puolustusvoimien käyttöön. Vuosien mittaan on Leirikodilla vietetty tuhansia leiripäiviä ja kävijöitä on ollut kymmenin tuhansin. Vuoden 1992 aikana Leirikodilla kävi viitisenkymmentä eri ryhmää. Seurakunnan päiväkerho on kokoontunut siellä säännöllisesti jo useiden vuosien ajan. Leiririppikoulut ovat tulleet vuosi vuodelta yhä suositummaksi. Muista ryhmistä mainittakoon esimerkiksi partiolaiset, seurakunnan lapsi- ja nuorisoryhmät, leirikoululaiset, kehitysvammaiset, sotainvalidit ja -veteraanit, työttömät ja eläkeläiset. Erilaisia juhlia ja kokouksia on vuosittain toistakymmentä. Leirikodin käyttöpäiviä oli viime vuonna yhteensä 172 ja käyntejä 2546. Kokonaisuutena voidaan sanoa, että Leirikodilla on ollut ja on edelleen erittäin merkittävä sijansa seurakunnan toiminnoissa. Sen suojissa vietetyissä tuokioissa on varmasti moniin mieliin jäänyt itämään jotakin kristinuskon syvimmästä sanomasta. Siellä on saatu lepoa ja virkistystä arkisen elämän keskelle. Iltanuotion tai takkatulen ääressä on voinut avoimin mielin yhtyä Leirikodilla usein lauletun virren 560 sanoihin: ”On laannut voima tuulten. Vaikene puhe huulten, vain sydän puhua nyt saa.” 4 Veikko Halsvaha / Leirikoti 30 v. LIITE: LEIRIKODIN JA -ALUEEN HANKINTAA, RAKENTAMISTA JA HOITOA VARTEN VALITTUJA HOITO- JA TOIMIKUNTIA Kirkkoneuvoston 7.12.1959 valitsema toimikunta, jonka tehtävänä oli etsiä leirikeskukselle sopiva alue: Kirkkohallintokunnasta Tatu Iivonen, Toivo Murto, Gunnar Mäenpää ja Eino Peltonen Papistosta Edvin Nousiainen, Paavo Muinonen ja Rainer Kangas Kirkkoneuvostosta Pentti Kyrö ja Juho Montonen Kirkkoneuvoston 27.8.1961 asettama toimikunta, jonka tehtävänä oli suunnitella alueen käyttöönottoon liittyviä toimenpiteitä: Veikko Halsvaha, Reijo Jukarainen, Väinö Jääskeläinen, Esko Kalervo, Rainer Kangas, Aune Kyrö, Erkki Kyrö, Oiva Kyrö, Pentti Kyrö, Paavo Muinonen, Erkki Saarinen, Arvo Sivula ja Paavo Suomela. Kirkkovaltuuston 4.12.1961 valitsema leirialueen hoitokunta vuosiksi 1962 - 1963: Tatu Iivonen, kirkkohallintokunnan edustaja Paavo Muinonen, papiston edustaja Pentti Papinaho, kirkkovaltuuston edustaja Paavo Suomela, kyläläisten edustaja Leirikodin hoitokunta / lautakunta: Leevi Antikainen Veikko Halsvaha Tuula Karjalainen Esteri Kyrö Oiva Kyrö Timo Kyrö Reino Luoma Kyllikki Niklander Heikki Nikula Lauri Ollikka Anelma Puskala Matti Saarinen Lepo Suomela Vuokko Sydänmaa 1979 – 1963 – 1991 – 1963 – 1976 1963 – 1978 1979 – 1990 1983 – 1986 1977 – 1990 1987 – 1977 – 1982 1977 – 1977 – 1978 1963 – 1991 – 5
© Copyright 2024