EasySport -palloilukerhot syrjäytymisen ehkäisi- jänä

EasySport -palloilukerhot syrjäytymisen ehkäisijänä
Helsingin yliopisto
Käyttäytymistieteellinen tiedekunta
Opettajankoulutuslaitos
Pro gradu -tutkielma
Kasvatustiede
Syyskuu 2014
Tytti Haltsonen
Ohjaaja: Heikki Ruismäki
Tiedekunta - Fakultet - Faculty
Laitos - Institution - Department
Käyttäytymistieteellinen
Tekijä - Författare – Author Tytti Haltsonen
Opettajankoulutuslaitos
Työn nimi - Arbetets titel
EasySport –palloilukerhot syrjäytymisen ehkäisijänä
Title: EasySport – playing ball clubs against social exclusion
Oppiaine - Läroämne – Subject Kasvatustiede
Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare - Level/Instructor
Aika - Datum - Month and year
Sivumäärä
Pro gradu -tutkielma / Heikki Ruismäki
09/2014
66 s + 1 liite s.
Lasten ja nuorten pahoinvointi ja riski syrjäytyä kasvavat koko ajan. Liikunnan mahdollisuudet elämänlaadun parantamiseen on mielenkiintoinen ja ajankohtainen tutkimuskohde, sillä liikunnan merkitys ihmisen psyykkiselle hyvinvoinnille on suuri ja liikunnan avulla on mahdollisuus tukea lasten ja
nuorten syrjäytymisen ehkäisyä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää minkälaiset lapset osallistuvat Helsingin kaupungin
EasySport -matalankynnyksen liikuntakerhoihin. Tutkimuksessa pyritään selvittämään kohtaako EasySport -toiminta oikeat lapset voidakseen toimia syrjäytymisen ehkäisijänä vai osallistuuko kerhoihin pääasiassa jo urheilevia ja harrastavia lapsia urheiluseuroista. Analysoin myös sitä, parantaako
liikuntakerhoon osallistuminen lasten sosiaalista vuorovaikutusta tai lisääkö se lasten ystävyyssuhteita. Pidän myös tärkeänä lasten mielipidettä siitä, miten matalan kynnyksen toiminta eroaa perinteisestä urheiluseuratoiminnasta ja koululiikunnasta.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu syrjäytymisestä ja sen ehkäisystä sekä liikunnan vaikutuksista psyykkisessä ja sosiaalisessa kehityksessä. Teoriaosuudessa käsitellään myös urheiluseuratoimintaa ja liikunnanopetusta suhteessa matalan kynnyksen liikuntaan.
Tutkimuskysymykset olivat:
Minkälaisia lapsia EasySport -kerhoihin osallistuu? Kohtaako EasySport -toiminta oikeat lapset
voidakseen tukea syrjäytymisen ehkäisyä?
Miten EasySport -kerhot eroavat perinteisestä urheiluseuratoiminnasta, mikä tekee EasySportista matalankynnyksen toimintaa?
Edistävätkö EasySport -kerhot lasten sosiaalista kehitystä?
Tutkimuksen kohteena olivat siis EasySport -palloilukerhoihin osallistuvat lapset. Tutkimus toteutettiin lomakehaastatteluna vierailemalla kahdeksassa EasySport -palloilukerhossa. Kyselyyn vastasi
yhteensä 71 iältään 7 -13 – vuotiasta lasta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja
aineiston analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen perusteella selvisi, että EasySport –kerhoihin osallistuvat lapset ovat pääasiassa maahanmuuttajataustaisia poikia. Toiminta tukee maahanmuuttajien kotoutumista, joka on osa syrjäytymisen ehkäisyä. Palloilukerhot kehittävät myös lasten vuorovaikutustaitoja ja säännöllinen osallistuminen kerhoon voi parantaa lasten elämänlaatua ja sytyttää liikuntainnostuksen. Tulosten perusteella
toiminnan voidaan myös katsoa edistävän lasten sosiaalista kehitystä ja ystävyyssuhteita. EasySport –
palloilukerhoihin osallistuvat lapset kokevat toiminnan mielekkäänä ja erilaisena kuin liikunnanopetus tai urheiluseuratoiminta, koska kerhossa lapsilla on mahdollisuus päättää ohjelmasta ja liikkuminen koetaan vapaammaksi.
Avainsanat – Nyckelord: Syrjäytyminen, syrjäytymisen ehkäisy, matalan kynnyksen liikunta, sosiaalinen
kompetenssi, vertaissuhteet, minäkäsitys ja sosiaalinen vuorovaikutus.
Social exclusion, prevention of the exclusion, easy access sport,social competence, selfimage, social interaction
Keywords:
Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited
Helsingin yliopiston kirjasto, keskustakampuksen kirjasto, käyttäytymistieteet / Minerva
Tiedekunta - Faculty
Laitos - - Department
Behavioural Sciences
Tekijä - Author Tytti Haltsonen
Teacher Education
Työn nimi –
EasySport –palloilukerhot syrjäytymisen ehkäisijänä
Title
EasySport –playing ball clubs against social Exclusion
Oppiaine – Subject Education
Työn laji/ Ohjaaja - Level/Instructor
Master’s Thesis / Heikki Ruismäki
Aika
-
Month
09/2014
and
year
Sivumäärä Number of pages
66 pp. + 1 appendices
Tiivistelmä - Referat - Abstract
The emotional instability and the risk of being socially excluded are growing all the time among the
children and young people. The chances of physical activities improving the quality of life is an
interesting and current study, as for a human being the physical activities play a big role in one's
psychological well-being, and there is a good chance to prevent children's and young people's social
exclusion with sports. This study was purposed to find out what kind of children take part to
Helsinki's EasySport -easy access sport clubs. The study is supposed to find out if the EasySport action is reaching the right children, which are in threat of being socially excluded or are the
participating children mainly already having experience in sport clubs and sport as a hobby. I am also
analyzing if participating a sport club is improving child's social interaction or if it's bringing more
friendships. I also think it's very important to know the children's opinion about how this easy access
action differs from a traditional sport club action and physical education at school.
The study's theoretical frame of reference forms from the social exclusion and it's prevention as well
as the affection of sports in psychological and social development of a person. The sport club action
and physical education in relation to easy access sports are also handled in the theory part.
The research questions were:
What kind of children are participating the EasySport-clubs?
Is the EasySport-action reaching the right children to support the prevention of the social exclusion?
How do the EasySport-clubs differ from the traditional sport club action? What makes the EasySport
an easy access action?
Are the EasySport-clubs encouraging children's social development?
The target of the research was, therefore, the children participating the Easy Sport -ball clubs. The
study was carried out in form interview by visiting eight Easy Sport -ball clubs. A total of 71 children
from age 7 to 13 responded to the survey. The study was conducted as a qualitative case study and
the data was analyzed using content analysis.
Based on the study it became clear that the children participating the EasySport-clubs are mainly
boys with immigrant background. The activity supports the integration of immigrants, which is part
of the prevention of the exclusion. Ball clubs also develops children's communication skills and the
regular participation in the club can improve the children's quality of life and ignite the enthusiasm of
exercise. The results of the operation can also be seen as contributing to children's social development and friendships. The children participating the Easy Sport -ball clubs experience the activity
meaningful and different from the school sports or sport club activity, because the children have the
opportunity to decide what the program includes and the activities are considered more free.
Avainsanat: Syrjäytyminen, syrjäytymisen ehkäisy, matalan kynnyksen liikunta, sosiaalinen
kompetenssi, vertaissuhteet, minäkäsitys ja sosiaalinen vuorovaikutus.
Keywords:Social exclusion, prevention of the exclusion, easy access sport, social competence, selfimage, social interaction.
Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited
City Centre Campus Library/Behavioural Sciences/Minerva
Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information
Sisällys
1 JOHDANTO ..................................................................................................... 1 2 LIIKUNTA ELÄMÄNLAADUN PARANTAJANA ............................................... 4 3 SYRJÄYTYMINEN JA SYRJÄYTYMISEN EHKÄISY ..................................... 6 3.1 Syrjäytyminen ....................................................................................... 6 3.2 Syrjäytymisen ehkäisy .......................................................................... 9 4 SOSIAALISET TAIDOT SYRJÄYTYMISEN EHKÄISYSSÄ .......................... 11 4.1 Sosiaalinen kompetenssi ja vuorovaikutus .......................................... 11 4.2 Minäkuva............................................................................................. 13 4.3 Vertaissuhteet ..................................................................................... 14 4.4 Vertaissuhteet liikuntaharrastuksessa ................................................ 14 5 LIIKUNTA SYRJÄYTYMISEN EHKÄISYSSÄ ................................................ 16 5.1 Koululiikunta ......................................................................................... 18 5.2 Urheiluseuratoiminta ............................................................................ 20 5.3 Matalan kynnyksen urheilu................................................................... 22 5.4 EasySport -toiminta .............................................................................. 25 6 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TUTKIMUSKYSYMYKSET .................................. 26 7 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ........................................................................ 27 7.1 Tutkimuksen kohde .............................................................................. 27 7.2 Tutkimusmenetelmä, laadullinen tapaustutkimus ............................... 28 7.3 Aineiston hankinta............................................................................... 29 7.4 Aineiston analysointi ........................................................................... 31 8 TUTKIMUSTULOKSET JA NIIDEN TULKINTAA .......................................... 33 8.1 EasySport -palloilukerhoihin osallistuvat lapset .................................. 33 8.2 EasySport – urheiluseuratoiminta ....................................................... 37 8.3 EasySport – koululiikunta.................................................................... 38 8.4 Sosiaaliset suhteet liikuntakerhossa ................................................... 39 8.5 Yhteenveto .......................................................................................... 41 9 LUOTETTAVUUS .......................................................................................... 49 10 POHDINTAA ................................................................................................ 50 LÄHTEET .......................................................................................................... 59 1 Johdanto
Liikunnan ilo ja ryhmään kuulumisen tunne ovat asioita, joiden tulisi kuulua jokaisen lapsen elämään. Kansallisten liikuntasuositusten mukaan lasten tulisi
liikkua vähintään 2 tuntia päivässä, koska liian vähäinen liikunta on terveysriski
ja lisää mm. ylipainoisuutta. Liiallisesta istumisesta on myös käyty julkista keskustelua ja mm. UKK-instituutin tutkija Pauliina Husu on tutkinut pitkäaikaisen
istumisen vaikutuksia ja todennut liiallisen istumisen lisäävän jopa kuolleisuutta
(Husu, Paronen, Suni & Vasankari, 2014, 38). Yleisesti liikunnallisen elämäntavan lisäämistä on pidetty yhtenä yhteiskuntamme tärkeimmistä tavoitteista.
Samaan aikaan liian vähäisen liikkumisen kanssa on julkisuudessa ollut paljon
keskustelua lasten harrastusten kustannuksista, jotka ovat vuosikymmenessä
jopa kolminkertaistuneet. Korkeat kustannukset jättävät yhä useammat lapset ja
nuoret harrastustoiminnan ulkopuolelle. (HS, 9.4.2014). Vähäisen liikunnan lisäksi olemme saaneet lukea kirjoituksia lasten ja nuorten sosiaalisten ja mielenterveysongelmien lisääntymisestä. Myös lasten ja nuorten riski syrjäytyä on
kasvanut.
Näistä ongelmista havahtuneena Helsingin kaupunki, monien muidenkin kuntien
ja kaupunkien tapaan, on ryhtynyt tarjoamaan alakouluikäisille lapsille maksutonta liikuntaa koulujen tiloissa iltapäivisin. Tämän tutkimukseni kohteena oleva
EasySport -toiminta on osa näitä toimenpiteitä.
EasySport –hanke sai alkunsa halusta edistää moniarvoisempaa liikuntakulttuuria, tasapuolisempia liikunnanharrastamisen mahdollisuuksia sekä kehittää liikuntapalveluita, joissa lapset pääsevät itse ääneen toiminnan sisältöjen suunnittelussa. Toiminta on toteutettu matalankynnyksen henkeen ja se on avointa kaikille lapsille. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten Helsingin
kaupungin järjestämä matalankynnyksen EasySport -toiminta ja erityisesti palloilukerhot ovat onnistuneet kohtaamaan syrjäytymisuhan alla olevia lapsia ja
näin tukemaan lasten vertaissuhteita, sosiaalisen vuorovaikutuksen kehittymistä
ja toimimaan syrjäytymisen ehkäisijänä.
2
Urheiluharrastuksen on todettu ehkäisevän lasten ja nuorten syrjäytymistä, sillä
harrastus tuo lapselle onnistumisen elämyksiä, aikuiskontakteja, parantaa ystävyyssuhteita ja kasvattaa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Urheiluharrastuksen
parissa lapsi saa toimia ryhmässä, jossa on muita samanikäisiä lapsia. Vertaisryhmään kuuluminen on tärkeä osa lapsen persoonallisuuden kehitystä ja eheän minän omaavalla lapsella on pienempi riski jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle,
siis syrjäytyä.
Vuosia urheiluseuratoiminnassa mukana olleena ja joukkueurheilua harrastaneena olen huomannut lasten ja nuorten harrastustoiminnan kehityksen kulkevan yhä kilpailullisempaan suuntaan hinnalla millä hyvänsä. Tämä tarkoittaa
usein harrastemaksujen kohtuutonta nousua ja harrastajien valikoitumista sellaisiksi lapsiksi, joiden vanhemmilla on mahdollisuus tukea lapsensa harrastustoimintaa taloudellisesti.
Tämä kehitys on kuitenkin väärä, koska näillä keinoilla urheiluseurat rajaavat
toiminnastaan pois suuren osan lapsia, joiden potentiaali urheilijoina jää täysin
huomioimatta ja mahdollisuus yhteisölliseen vuorovaikutukseen oman ikäryhmänsä kanssa evätään.
Liikunnan harrastamisen tulisi olla tasapuolisesti mahdollista kaikille halukkaille
ja jokaisen lapsen tulisi voida harrastaa liikuntaa tavalla, joka on hänelle itselleen mieluisa. Raha ei ainoastaan ole avain hyvälle urheilumenestykselle ja
vahvistaakseni kantaani haluan tutkia matalankynnyksen liikuntatoimintaa, joka
on suunniteltu tukemaan juuri näiden urheiluseurojen ulkopuolelle jäävien lasten
liikuntaharrastuksen mahdollistamiseksi. Omasta koripallo taustastani johtuen
olen rajannut tutkimuksen koskemaan EasySport –palloilukerhoja.
Tutkimukseni tavoitteena on selvittää voidaanko matalankynnyksen liikuntatoiminnalla ylipäätään tukea syrjäytymisen ehkäisyä ja siihen osallistuvien lasten
sosiaalista kehitystä. Koska urheiluseurojen tarjoamaan harrastustoimintaan
osallistuvat pääasiassa sellaiset lapset, joiden vanhemmilla on mahdollisuus tu-
3
kea heidän harrastustaan niin taloudellisesti kuin osallistumallakin, on mielenkiintoista pystyvätkö nämä matalankynnyksen liikuntakerhot kohtaamaan myös
lapsia, jotka eivät muuten voisi osallistua harrastustoimintaan vai osallistuuko
kerhoihin pääasiassa sellaisia lapsia, jotka urheilevat muutenkin, ja jotka hakevat liikuntakerhosta lisäharjoittelumahdollisuutta pärjätäkseen yhä kovenevassa
kilpailussa.
Tutkimukseni tarkoituksena on lisäksi selvittää, mikä tekee EasySport toiminnasta matalankynnyksen urheilua ja miten toimintaan osallistuvat lapset
kokevat sen eroavan perinteisestä urheiluseuratoiminnasta ja koulun liikunnan
opetuksesta.
4
2 Liikunta elämänlaadun parantajana
Suomen liikunta ja Urheilu Ry:n yhdessä usean liikuntatahon kanssa toteuttaman kansallisen liikuntatutkimuksen (2010) mukaan vain alle puolet lapsista ja
nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, joten joka toisen lapsen ja nuoren liikkumista on lisättävä. Kouluikäisten liikuntasuositusten mukaan, lasten ja
nuorten tulee liikkua vähintään 1-2 tuntia päivässä ja yli kahden tunnin mittaisia
istumajaksoja tulee välttää (Kansallinen liikuntatutkimus, 2010).
Lasten ja nuorten urheiluharrastukselle on siis perustelunsa ja vaikka siitä on
käytettävissä vähemmän tutkimustietoa kuin aikuisten fyysisestä aktiivisuudesta, on huoli lasten ja nuorten passivoitumisesta ja etenkin arkiliikunnan vähenemisestä aiheellinen. Muita liikunnan kanssa kilpailevia ajanvietteitä on tänä
päivänä paljon ja lapset viettävät entistä enemmän aikaa tietokoneiden, pelikonsoleiden ja mobiililaitteiden ääressä. Ruutuajan osuus on kasvanut kymmenessä vuodessa hyvin runsaasti. (Miettinen, Rotkirch, 2012, 107-108.)
Tästä huolimatta urheilu on kuitenkin edelleen suosituin 3–18-vuotiaiden harrastus, suomalaisista lapsista ja nuorista 92 % harrastaa liikuntaa. Suosituimmat
lajit ovat jalkapallo, pyöräily, uinti, juoksulenkkeily, hiihto ja salibandy. Eniten
suosiota ovat lisänneet juoksulenkkeily, kuntosaliharjoittelu, salibandy ja ratsastus. (Kansallinen liikuntatutkimus, 2010.)
Urheilua harrastetaan pääasiassa urheiluseuroissa, jopa 43 % kansalliseen liikuntatutkimukseen osallistuneista lapsista ilmoitti harrastavansa urheilua urheiluseurassa. (Kansallinen liikuntatutkimus 2010.) Urheiluseuraharrastuksen esteeksi on kuitenkin muodostumassa kasvavat kustannukset, jotka ovat nousseet
keskusteluihin viime aikoina. Liikuntaharrastus urheiluseurassa saattaa olla liian
kallista jo kahdelle kolmesta suomalaisesta. (Puronaho, 2014, 7.)
5
Suomen valtion yhtenä liikuntapolitiikan tavoitteena on liikunnallisen elämäntavan edistäminen (Puronaho, 2014, s. 7). Liikunnan tärkein yhteiskunnallinen perustelu on fyysisestä kunnosta ja toimintakyvystä huolehtiminen, minkä kautta
voidaan vaikuttaa laajemminkin kansalaisten fyysiseen terveyteen ja muun muassa pidentää työkykyisyysaikaa. Yksilötasolla liikunnan lisääminen merkitsee
hyvinvoinnin kohoamisen ohella myös elämänlaadun kokonaisvaltaista paranemista. (Laakso, 2007, 19.)
Fyysisen hyvinvoinnin parantamisen ohella liikunnan on katsottu edistävän
myös psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Näin ollen liikunta on erityisen tärkeää lapsille ja nuorille. (Laakso, Nupponen & Telama, 2007, s. 42.) Liikunnan
parissa koetaan suuria tunteita, onnistumisen elämyksiä, ryhmään kuulumisen
tunteita ja oppimisen ja osaamisen tuottama mielihyvä sekä tappion karvaus
ovat elämyksiä, joita ei välttämättä muualla voi kokea. (Lintunen, 2007, 30.)
Pohja liikunnalliseen elämään luodaan jo lapsuudessa. Lapsuuden ja nuoruuden liikunta-aktiivisuudella ja harrastuneisuudella on merkitystä myös aikuisiän
liikunnan kannalta (Laakso ym., 2007, 56). Perhe on erittäin vahva tekijä lapsen
liikuntaan sosiaalistamisessa ja liikunta-aktiivisuuteen vaikuttamisessa ja vanhempien liikuntaharrastuksella on todettu olevan yhteys lapsen liikuntaharrastukseen. Vanhempien vaikutus voi näkyä hyväksyvänä liikunta-asenteena, käyttäytymismalleina, rohkaisuna, sosiaalisen tuen osoittamisena, liikuntaan kohdistuvien odotusten asettamisena ja ohjeiden antamisena. Myös muiden perheen
jäsenten liikunta-aktiivisuus voi edistää lapsen liikuntaharrastusta. Perheen lisäksi tärkeä liikuntaan sosiaalistava tekijä on lapsen kaveripiiri eli vertaisryhmä,
jonka merkityksiä käsittelen tuonnempana. ( Laakso ym. 2007, 58-59.)
Useiden tutkimusten mukaan fyysinen aktiivisuus ja liikunnallinen elämäntapa
ovat tavoittelemisen arvoisia asioita ja liikunta tukee lapsen ja nuoren fyysistä,
psyykkistä ja sosiaalista kasvua. Siksi liikuntaharrastusten tulisi olla kaikkien
saatavilla. Tässä tutkimuksessa keskityn näistä liikunnan tuottamista hyödyistä
liikuntaharrastuksen mahdollisuuksiin tukea lasten sosiaalista vuorovaikutusta
ja toimia syrjäytymisen ehkäisijänä.
6
3 Syrjäytyminen ja syrjäytymisen ehkäisy
Syrjäytyminen ja syrjäytymisen ehkäisy ovat tämän tutkimuksen keskeisiä käsitteitä, sillä tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, voidaanko matalankynnyksen
liikuntakerhotoiminnalla tukea syrjäytymisen ehkäisyä. Tästä johtuen tässä luvussa määritellään mitä syrjäytymisellä tarkoitetaan yleisesti ja mitkä ovat toimenpiteitä, joilla lasten ja nuorten syrjäytymistä pyritään ehkäisemään.
3.1 Syrjäytyminen
Syrjäytymisen käsite omaksuttiin suomalaiseen keskusteluun 1970-luvulla.
Tuolloin syrjäytymisellä tarkoitettiin työttömyyttä, työkyvyttömyyttä ja ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä. Myöhemmin syrjäytyminen on saanut muita merkityksiä ja sillä on tarkoitettu yleisesti huono-osaisuutta ja sen kasautumista. syrjäytymisellä voidaan tarkoittaa taloudellista, sosiaalista, sukupuolista, seksuaalista, rodullista tai uskonnollista syrjäytymistä, mutta viime aikoina näistä on
nostettu esiin lähinnä taloudellinen ja sosiaalinen syrjäytyminen. Syrjäytyminen
rinnastetaan siis yleensä köyhyyteen, mutta viime aikaisessa eurooppalaisessa
keskustelussa syrjäytymineen on kuvattu tarkoittavan henkilöä, joka on samanaikaisesti köyhä, yhteiskunnasta eristynyt ja kyvytön käyttämään laillisia etuuksiaan. (Taskinen, 2001, 4.)
Edellä mainittu määritelmä kuvaa aikuista syrjäytynyttä, mutta lasten ja nuorten
syrjäytymisestä puhuttaessa on todettu, että kyse on erilaisista asioista. Lasten
ja nuorten syrjäytyminen on epäselvää eikä aikuisista käytetty käsite sovellu
lasten tutkimiseen. (Taskinen, 2001, 5.)
Syrjäytyminen -käsite viittaa siis keskeisesti aikuisuuteen ja aikuismaiseen yhteiskunta-asemaan ja monien tutkijoiden mukaan onkin ollut epäselvää voidaanko nuorten kohdalla puhua syrjäytymisen riskeistä vai tulisiko puhua syrjäytymisvaarasta. (Linnakangas & Suikkanen, 2004, 28.) Ritva Kuulan (2000)
mukaan lasten ja nuorten syrjäytymisen rinnakkaisterminä voidaan käyttää lei-
7
mautumista. Se tarkoittaisi, että syrjäytyneeksi voitaisiin kutsua ketä tahansa
lasta tai nuorta, joka poikkeaa joukosta, on erilainen kuin muut eikä noudata
kulttuurinsa käytöstapoja, on opintosuorituksissaan alle keskitason tai, jonka
persoonallisuus on jollain lailla poikkeava. Leimautumisen käsite ei siis ole kovin käyttökelpoinen sen eriytymättömyyden vuoksi. (Kuula, 2000, 42).
Kaarina Laine (2005) määrittelee syrjäytymisen pitkäkestoisena prosessina,
jossa erilaiset sosiaaliset ongelmat ajavat ihmisen erilleen yhteiskunnasta.
Usein mukana on myös psykososiaalisia ja elämänhallintaan liittyviä ongelmia.
Lapsen ja nuoren persoonallisuuden kehittymiseen vaikuttaa kaikki sosiokulttuurinen vuorovaikutus ja kehityksen riskitekijät, jotka heijastuvat aina aikuisiälle
asti, vaikuttavat negatiivisesti lapsen kehitykseen. Riskitekijöiden kasautuminen
merkitsee selvää syrjäytymisriskiä jo lapsuudessa. (Laine, 2005, 207.) Siksi
lapsen elämänhallinnan tukeminen ja sosiaalisten taitojen kehittäminen on erityisen tärkeää.
Pauli Siljander (1996) puolestaan näkee syrjäytymisen kasaantuvana huonoosaisuutena, jolle on tyypillistä moniongelmaisuus: epäonnistuminen koulussa,
perheessä, sosiaalisissa suhteissa, työmarkkinoilla jne. Kysymys on prosessista, jossa eri vaiheet seuraavat toisiaan ja muodostavat eräänlaisen noidan kehän. (Siljander, 1996, 8.)
Syrjäytyminen on myös määritelty vaiheittain eteneväksi prosessiksi, jonka vaiheet ovat seuraavanlaisia:
1. vaikeudet kotona, koulussa tai sosiaalisessa ympäristössä
2. koulun keskeyttäminen tai alisuorittaminen
3. huono työmarkkina-asema
4. täydellinen syrjäytyminen, johon sisältyy työn vieroksuminen, sosiaaliavun varassa eläminen, päihdeongelmat ja kriminalisoituminen
5. eristäytyminen yhteiskunnasta
(Takala, 1992, 38).
8
Syrjäytymisessä voidaan erottaa toisistaan syrjäyttämisen prosessi ja sitä seuraava syrjäytymisen tila (Taskinen, 2001, 7). Syrjäyttäminen liittyy erityisesti lasten ja nuorten syrjäytymiseen. Vertaisryhmän ulkopuolelle jääminen ja jatkuva
torjunta vahvistavat lapsen tunnetta ulkopuoliseksi jäämisestä ja lisäävät syrjään vetäytymistä. (Laine, 2005, 208. )
Teemu Vartiamäki ja Miika Niemelä (2010) käsittelevät teoksessaan lasten syrjäytymistä, joka voi alkaa esimerkiksi siitä, että lapsi jätetään aina ulkopuoliseksi
koulussa, harrastuksessa ja vapaa-ajalla huonon käytöksen takia. Ulkopuolelle
jättäminen on lapselle suora viesti siitä, että hänestä ei pidetä eikä häntä hyväksytä. Kyse on syrjäyttämisestä ja osattomuuden voimistamisesta, joka on
aina aikuisen syy. (Vartiamäki, Niemelä, 2010, 49.)
Tutkijatohtori Elina Pekkarinen (2012) on luennoinut Kouluterveyspäivillä lasten
ja nuorten syrjäytymisestä. Hän painottaa, että lasten ja nuorten syrjäytymisestä
puhuttaessa on erityisen tärkeää tunnustaa käsitteen moniulotteisuus, sillä lapset ja nuoret itse mieltävät syrjäytymisen yksinäisyydeksi - syrjään jäämiseksi
vertaissuhteista (Pekkarinen, 2012, 16).
Reija Paananen (2012) muistuttaa, että syrjäytymisestä puhuttaessa unohdetaan toisinaan myös se, että usein ongelmat juontavat juurensa varhaisempiin
elämänvaiheisiin. Perusta myöhemmälle hyvinvoinnille luodaan lapsuudessa ja
lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin vaikuttavat niin ikään perimä kuin biologinen,
psykologinen ja sosiaalinen ympäristökin. Kehitykseen vaikuttavat myös lähiympäristön välittävien tekijöiden kautta ajankohtaiset yhteiskunnalliset päätökset ja sukupolvien ketjussa siirtyvien geneettisten ominaisuuksien lisäksi
myös sosiaaliset, aineelliset ja kulttuuriset elämänhallinnan voimavarat. (Paananen, 2012, 15.)
Riski syrjäytyä tarkoittaa siis heikompia sosiaalisia mahdollisuuksia kansalaiseksi kasvamisessa. Heikompiin sosiaalisiin mahdollisuuksiin kuuluu muun muassa lapsen perushoiva ja psykososiaalinen hyvinvointi ja perheen sosioekonominen tilanne. (Järventie 1999, 120).
9
Köyhyys ja perheen heikko taloudellinen tilanne heikentävät lapsen kehitysedellytyksiä, vaikeuttamalla liittymistä yhteiskuntaan. Köyhillä lapsilla on myös tutkittu olevan heikompi koulumenestys ja turvattomampi elinympäristö. (Taskinen,
2001, 25.)
3.2 Syrjäytymisen ehkäisy
Syrjäytymisvaarassa olevan nuoren kohdalla lähtökohtana on usein päihderiippuvainen perhe sekä vaikeudet lapsuudessa, jotka ovat johtaneet huonoon itsetuntoon. Tärkeimpänä tekijänä on kuitenkin kokonaistilanne nuoren perheessä
ja sosiaalisen tukiverkon puuttuminen. (Linnakangas & Suikkanen, 2004, 47.)
Syrjäytymisen ehkäisyssä tavoitteena on orientoitua haasteellisten nuorten kohtaamisen monin eri tavoin elämän eri osa-alueilla, kuten koulussa, nuorisotyössä, harrastuksissa ja kotioloissa (Linnakangas & Suikkanen, 2004, 37).
Kodin, koulun ja yksityisen elämänpiirin tiivis vuorovaikutus tukee nuoren kehitystä. Parhaimmassa tapauksessa niihin sisältyy voimavaratekijöitä kuten hyvä
huolenpito kotona, nuoren kehitystä tukeva opettaja koulussa, rakentavaan
ajankäyttöön suuntaavat ystävät ja harrastukset sekä terveyttä tukevien tottumusten omaksuminen. Kuhunkin elämänpiiriin voi kasautua myös riskitekijöitä,
jotka vievät lasta kielteiseen suuntaan. (Linnakangas & Suikkanen, 2004, 37.)
Lasten ja nuorten syrjäytymistä tutkinut Irmeli Järventie (2009) on selonteossaan selvittänyt, että lasten ja nuorten syrjäytymiseen liittyy usein monia erilaisia tekijöitä, kuten kouluvaikeudet, päihteiden käyttö, epäsosiaalinen ryhmäytyminen ja heikot vuorovaikutustaidot sekä vetäytyminen sosiaalisesta ympäristöstä. Hän on tutkimuksessaan pureutunut näihin ongelmiin ja pohtinut niille ratkaisua. Yhdeksi tukikeinoksi hän on kehittänyt ennaltaehkäisevän kenttätyön,
jossa kokeiltiin mm. seikkailukasvatusta. Se on terapeuttinen ryhmätyömenetelmä, jossa pyritään vahvistamaan sosiaalista identiteettiä ja ryhmän yhteenkuuluvuuden tunnetta. (Järventie, 1999, 110 - 111.)
10
Syrjäytymisen ehkäisyssä pyritään tuottamaan lapsille positiivisia kokemuksia,
joita saadakseen lapsi tarvitsee tiettyjä taitoja. Nämä taidot Järventie on jaotellut
kolmeen osaan:
1. Kovat taidot, eli fyysiset taidot, taito tehdä jotain
2. pehmeät taidot eli sosiaaliset taidot mm. kommunikointitaito
3. metataidot kuten vastuunotto ja päätöksen teko
(Järventie, 1999, 111).
Järventie (1999, 118) jatkaa, että erityisen tärkeää lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä on identiteetin ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen.
Sirpa Taskinen (2001, 53) puolestaan kiteyttää lapsen kehitysedellytykset kolmeen keskeiseen tekijään, joiden avulla tuetaan lasten tasapainoista kasvua ja
yhteiskuntaan sopeutumista.
Nämä tekijät ovat:
1. Perushoiva ja huolenpito, jolla tarkoitetaan turvallista kasvuympäristöä,
perustarpeita, kuten ruoka ja juoma ja vaatetus
2. vuorovaikutus, johon kuuluvat puhe ja muu kommunikaatio, sosiaalistaminen kulttuuriseen perintöön ja normeihin
3. hyväksyntä eli ymmärretyksi tuleminen
(Taskinen, 2001, 53.)
Keskeinen asia lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä on siis elämähallinnan vahvistaminen. Elämänhallinnan puuttuessa yksilö on kyvytön kohtaamaan
erilaisia elämäntilanteita. Elämänhallinta viittaa lasten ja nuorten kohdalla heidän kasvuolosuhteisiinsa. (Lämsä, 2009, 38).
11
Miettinen & Kuitunen (1996) määrittelevät elämänhallinnan kykynä pitää koossa
omaa elämäänsä ja jakavat sen sisäiseen ja ulkoiseen elämänhallintaan. Ulkoisella elämänhallinnalla tarkoitetaan ympäristössä olevia aineellisia mahdollisuuksia, kuten ihmissuhdeverkostoa, kun taas sisäisessä elämänhallinnassa on
kyse ihmisen omista kyvyistä sopeutua ja ratkaista ongelmia. ( Miettinen & Kuitunen, 1996, 144 – 145.)
Tässä tutkimuksessa keskityn syrjäytymisen ehkäisyssä edellä mainittuun elämänhallinnan tukemiseen, jolla tarkoitetaan Lämsän (2009) mukaan ihmisen
hyvinvoinnin tukemista ja perustarpeiden tyydyttämistä sekä yhteiskuntaan
osallistumiseen ohjaamista. (Lämsä 2009, 55). Elämänhallinnan tukemiseen liittyvät olennaisesti lapsen sosiaaliset taidot ja kyky vuorovaikutukseen.
4 Sosiaaliset taidot syrjäytymisen ehkäisyssä
4.1 Sosiaalinen kompetenssi ja vuorovaikutus
Christiina Salmivalli (2000) määrittelee teoksessaan sosiaalisen kompetenssin
eli sosiaalisen pätevyyden tarkoittavan yksilön kykyä saavuttaa omia päämääriä
niin, että myönteiset vuorovaikutussuhteet muihin säilyvät (Salmivalli, 2000, 71).
Kaarina Laineen (2005) mukaan taas sosiaalinen kompetenssi on laaja käsite,
jonka määritelmässä on keskeistä ihmisen kyky tuottaa positiivisia ja välttää
muiden negatiivisia reaktioita. Sosiaalisesti kyvykäs henkilö osaa siis käyttäytyä
sellaisella tavalla, jonka muut hyväksyvät (Laine, 2005, 114).
Sosiaalisen kompetenssin on katsottu olevan myös yhteiskuntakelpoisuudesta
ja tasapainoisesta persoonallisuudesta kertova yksilön piirre. Se muodostuu
useasta osa-alueesta, joista tärkeimpiä ovat myönteinen minäkuva, hyvä itsetunto, täsmällinen kommunikointi, kyky ratkaista ristiriitoja ja kyky luoda suhteita
toisiin ihmisiin ja tiedostaa normit. (Ahvenainen, 2001, 47.)
12
Sosiaalisen kompetenssin kehittäminen ja vuorovaikutustaitojen parantaminen
ovat oleellinen osa lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyä (Linnakangas &
Suikkanen, 2004, 47). Lapsi tarvitsee myönteisiä kokemuksia ja hyväksytyksi
tulemisen tunnetta, mitkä toteutuvat parhaiten vertaisryhmässä.
Ihmisen sosiaalinen kehitys on elämänpituinen prosessi, joka alkaa varhaislapsuudesta ja jatkuu aina vanhuusikään saakka. Kehitykseen vaikuttaa koko lasta
ympäröivä sosiaalinen konteksti, johon kuuluvat perhe, yhteisön arvot ja asenteet, kulttuurin taloudelliset sekä poliittiset rakenteet. Lapsen perustarpeista
huolehdittaessa perheen hyvinvointi on tärkeää, jotta vanhemmilla olisi voimavaroja huolehtia lapsistaan ja mahdollisuus tarjota heille turvallinen kasvuympäristö. Tämä on perusedellytys myönteisen sosiaalisen kompetenssin kehittymiselle. (Laine, 2005, 125.)
Sosiaaliseen kompetenssiin liittyvät keskeisesti vuorovaikutustaidot, jotka ovat
käyttäytymisen taitoja, joita tarvitaan onnistumiseen vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa vaativissa tilanteissa. Ne ovat opittuja, joskin synnynnäisellä temperamentilla voi olla vaikutusta (Laine, 2005, 115-116).
Ihmisten välistä vuorovaikutusta säätelee minäkäsitys. Jos esimerkiksi ihmisellä
on alhainen itsetunto, hänellä on usein vaikeuksia suhtautumisessa itseensä ja
muihin (Laine, 2005, 143).
Sosiaalinen vuorovaikutus kuvaa Rovion ja Lintusen mukaan ihmisten keskinäistä suhdetta ajallisesti pysyvänä prosessina. Se on vaikuttamista, koska
muut vaikuttavat meihin ja käyttäydymme ryhmässä eri tavalla kuin yksin. (Rovio & Lintunen, 2009, 22.)
13
4.2 Minäkuva
Ihmiset ovat vuorovaikutuksessa monien ihmisten kanssa. Varsinaisesta sosiaalisista ihmissuhteista voidaan puhua silloin, kun vuorovaikutus on toistuvaa ja
vastavuoroista ja siihen liittyy sen osapuoliin kohdistuvia odotuksia. Myönteiset
ihmissuhteet tukevat ihmisen psyykkistä hyvinvointia. (Laine, 2005, 140)
Ihmisen minäkäsitys on sosiaalisen vuorovaikutuksen elementtinä tärkein. Se
määrää hänen asenteitaan, toimintaansa ja käyttäytymistään sosiaalisissa tilanteissa. Minänsä avulla ihminen antaa merkityksen tapahtumille. Lapsen minäkäsitys kehittyy pikkuhiljaa hänen sosiaalisten kokemustensa karttuessa. Negatiivisen minäkuvan omaava lapsi ei kykene ottamaan vastaan palautetta onnistumisistaan tai hyväksytyksi tulemisestaan ryhmässä. Myönteinen minäkäsitys
tukee positiivista suhtautumista tulevaisuuteen ja auttaa tekemään realistisia tavoitteita tulevaisuutta varten. (Aho, 2005, 20.)
Lapsen ja nuoren minäkuva kehittyy hiljalleen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa
toisten ihmisten kanssa. Minä on persoonallisuuden ydin ja persoonallisuus
muodostuu yksilölle tunnusomaisista ja pysyvistä piirteistä. Koko ihmisen elämä
pyörii hänen minänsä ympärillä ja siksi kasvattajan tulee tuntea lapsen minäkäsityksen eri osa-alueet ja niiden tärkeys lapselle, voidakseen vaikuttaa positiivisen itsetunnon syntymiseen. (Aho, 2005, 24.)
Liikuntaharrastus kasvattaa lapsen sosiaalista pääomaa, sillä liikuntaryhmässä
lapsi saa positiivisia kokemuksia, toimii vuorovaikutuksessa saman ikäisten lasten kanssa ja oppii sosiaalisia taitoja sekä tuntee ryhmään kuuluvuutta (Bailey
2005, 74).
Parhaiten nuoren minäkuva ja itsetunto kehittyvät itsesäädellyssä toiminnassa,
jossa nuoret saavat itse suunnitella ja järjestää toimintaa. Omatoimisuus ja vastuunottaminen kehittävät lasta myös moraalisesti. Osallisuus voi vaikuttaa myös
lasten viihtyvyyteen ja sosiaalisten suhteiden kehittymiseen. (Telama, 2000,
72.)
14
4.3 Vertaissuhteet
Ryhmätilanne on yksilön kannalta merkittävä asia, sillä ihmisen minä syntyy
meistä. Ihminen löytää oman yksilöllisyytensä ryhmässä samaistumalla ja peilaamalla ja jäsentää jatkuvasti minuuttaan palautteella, jota muut ryhmän jäsenet hänen toiminnastaan antavat. (Rovio & Lintunen, 2009, 14.)
Vertaissuhteet eli samanikäisten ja suunnilleen samalla kehitystasolla olevien
lasten kanssa luotujen suhteiden merkitystä lasten kehityksessä on viimeaikoina tutkittu paljon. Vertaisten kanssa opitaan tietoja, taitoja ja asenteita ja koetaan asioita, jotka vaikuttavat lasten ja nuorten sopeutumisen lisäksi myös hyvinvointiin ja pitkälle heidän tulevaisuuteensa. (Salmivalli, 2000, 15.)
Vertaisryhmään kuuluminen on tärkeää ja palkitsevaa, sillä kaveriporukka tarjoaa ajanvietettä, kumppanuutta ja tunteen johonkin kuulumisesta. Ryhmässä
opetellaan yhdessä toimimista, kompromissien tekemistä ja oman paikan ottamista. Vertaisryhmässä tapahtuvan sosiaalisen vertailun kautta lapsi oppii paljon itsestään ja saa tukea minäkuvansa rakentamiseen. (Salmivalli, 2000, 33.)
Myös ystävyyssuhteet ovat tärkeitä lapsen sosiaaliselle kehitykselle. Ystävyyssuhteilla ja vertaisryhmällä on selvä yhteys lapsen ja nuoren psykososiaaliseen
kehitykseen. Vuorovaikutussuhteet tarjoavat juuri sellaisen kontekstin, jossa perustaidot ja kyvyt pääsevät esille ja kehittyvät. (Laine, 2005, 206.)
4.4 Vertaissuhteet liikuntaharrastuksessa
Lapsen kehityksen kannalta on hyvä kuulua myös vapaa-ajalla johonkin ryhmään, jolla on yhteinen tavoite. Tässä tarkoituksessa harrastaminen urheiluseurassa on paikallaan. Vaihtoehtona ovat myös lasten itse muodostamat ryhmät,
joissa ei ole aikuisia johtamassa toimintaa. Parhaimmillaan näitä ryhmiä ovat
pihoilla pelaavat ja muuta toimintaa harrastavat porukat, mutta huonoimmillaan
nämä lasten ja nuorten itse kokoamat ryhmät voivat olla myös taloudellisia tai
muita etuisuuksia itselleen haalivia rikollisjengejä. (Turkka, 2008, 54.)
15
Liikunnalla on nuorille tiettyä itseisarvoa, sillä se on eri muodoissaan lapsille
tärkeä elämysten lähde ja sosiaalisen kanssakäymisen muoto. Se kehittää
nuorten omatoimisuutta ja nuorten välinen vuorovaikutus ja yhteistoiminta ovat
edellytyksenä toisten kanssa toimimiselle ja toisten huomioon ottamiselle. Hyvät
sosiaalisen vuorovaikutuksen taidot tukevat myös kommunikointia ristiriitatilanteiden ratkaisemisessa ja luovat pohjaa moraalisen ajattelun kehittymiselle. (Telama, 2007, 71 – 72.)
Lasten ryhmäytyminen joukkueeksi on hienoa ja heidän oma verkostonsa ja
heitä varten luotujen verkostojen vastaanottaminen on yhteinen lahja kaikille
toiminnassa mukana oleville. (Turkka, 2008, 54.)
Joukkueurheilu kehittää lasten yhteistyökykyä. Pelissä kaikki tarvitsevat apua ja
tukea ja toisen pelaajan huomioon ottaminen vaatii oman psyykkisen ja fyysisen
kehitystason tuntemista. Yhteispelin positiivisena kannustimena toimii joukkueen sisäinen paine puhaltaa yhteen hiileen. Myös kurinalaisuuden oppiminen ja
sääntöjen noudattaminen palvelevat muussakin elämässä. (Turkka, 2008, 100,
103.)
Osallisuus, osallistuminen, ryhmään kuuluminen ja samaistuminen ovat yksi kokemuksellisuuden alue. Yhteenkuuluvuus on teoreettisen tai käsitteellisen kokemuksen kuvauksen lisäksi myös aito tunne, jota yksilö hakee pelatessaan
joukkueessa. (Pirnes & Tiihonen, 2001, 208.)
Osallisuuskokemuksen saaminen vaatii aikaa, jotta yhteenkuuluvuuden tunteet
ehtivät ryhmässä kehittyä. Ryhmän tulee rakentua yksilölle merkittäväksi ja turvalliseksi yhteisöksi niin, että hän on itse saanut olla mukana muokkaamassa
yhteisöä haluamaansa suuntaan. Jos toiminta on liian valmiiksi organisoitua tai
aikuiset ovat hoitaneet kaiken nuorten puolesta, voivat osallisuuskokemukset
jäädä saamatta ja suhde yhteisöön jäädä syntymättä tai katketa. (Pirnes & Tiihonen, 2010, 208.)
16
5 Liikunta syrjäytymisen ehkäisyssä
Ohjatun toiminnan kuten liikuntaharrastuksen on katsottu tukevan syrjäytymisen
ehkäisyä. Kun toiminta on osallistavaa ja tasa-arvoista ja sen tavoitteena on että jokainen lapsi kokee itsensä arvostetuksi ja hyväksytyksi ja se kehittää lasten
sosiaalista kehitystä yhteistoiminnalla, sillä on positiivinen vaikutus syrjäytymisen ehkäisemiseen. (Paju & Honkala, 2008, 110-111.)
Liikuntaharrastuksessa on mahdollisuus lapsen sosiaalisen kasvun ja minäkuvan tukemiseen. Joukkueessa lapsi oppii vuorovaikutustaitoja ja kohtaamaan
pettymyksiä ja nauttimaan onnistumisista (Bailey, 2005, 80).
Urheiluharrastuksessa lapset ovat tekemisissä toistensa kanssa. Ryhmätilanteella on tärkeä vaikutus yksilön kannalta, sillä minä syntyy meistä. Ihminen jäsentää ryhmätilanteessa minuuttaan suhteessa palautteeseen, jota toiminnastaan saa, ryhmän muut jäsenet toimivat hänelle peilinä, johon hän voi heijastaa
toimintaansa. Ryhmään kuuluminen lisää yksilön itsetuntemuksen kehittymistä,
joka vaatii aina kanssakäymistä ja toimimista muiden kanssa. (Rovio & Lintunen, 2009, 14, 16.) Liikunta myös kasvattaa lapsen sosiaalista pääomaa, yhteinen toiminta luo yhteisöllisyyttä, jota voidaan yhdessä yhteenkuuluvuuden tunteen kanssa pitää yhtenä kasvatusvuorovaikutuksen tärkeänä päämääränä. Liikunnan sosiaalisella pääomalla viitataan usein myös sosiaalisiin verkostoihin,
normeihin ja luottamukseen, jotka ryhmässä muodostuvat ja jotka ovat vaikuttavat myönteisesti jopa fyysiseen terveyteen (Lintunen & Kuusela, 2009, 203.)
Risto Telama (2000) käsittelee liikunnan ja urheilun mahdollisuuksia tukea lapsen kasvua ja kehitystä Mari Miettisen toimittamassa teoksessa ”Haasteena
huomisen hyvinvointi”. Telaman mukaan ohjattu tai lasten omaehtoinen liikunta
on tärkeä sosiaalistumisympäristö. Syynä tähän on lasten suuri ajankäyttö vertaisryhmissä leikkien ja pelaten tai ohjatussa toiminnassa harrastuksen parissa.
Liikunta ei suoraan kehitä lapsen sosiaalistumista, mutta tarjoaa siihen loistavat
puitteet. Kaikki riippuu lopulta siitä, miten liikunta on organisoitu. (Telama, 2000,
60.)
17
Riikka Åstrand (2007) on tutkinut Pro Gradu -tutkielmassaan pitkäaikaisen harrastuksen mahdollisuutta ehkäistä syrjäytymistä ja toteaa, että harrastus voi ennaltaehkäistä syrjäytymistä, mikäli seuraavat seikat on huomioitu:
•
Ei vaadi vanhemmilta panostusta:
Harrastus on joko ilmainen tai hyvin edullinen ja helposti saatavissa.
•
Ohjaaja on omistautunut asialle:
Ohjaaja on sisäistänyt toiminnan arvon, eikä toiminnassa noudateta tiukkaa aikataulua. Ohjaajalla on persoona pelissä ja kyky innostaa lapsia.
•
Toiminta on merkityksellistä:
Toiminta on pitkäjänteistä, intensiivistä, tavoitteellista ja haastavaa. Se
on toteutettu niin, että itseohjautuvuus korostuu ja se tarjoaa lapsille
elämyksiä, kuten leirit, pelit, esiintymiset.
•
Harrastus tarjoaa vahvan aikuisten ja lasten muodostaman yhteisön:
Yhteisö kunnioittaa erilaisuutta ja korostaa yhteisvastuuta.
•
Kohderyhmä on tarkoin määritelty:
Osallistujien ikä, sukupuoli ja sosiaalinen tausta on huomioitu toiminnan
suunnittelussa.
•
Toiminnan lajivalinnan merkitys on huomioitu:
Liikuntalaji tulee valita niin, että toiminta voi olla edullista ja saavutettavaa, monipuolista ja sen puitteissa on mahdollista luoda ryhmälle yhteiset tavoitteet.
(Åstrand, 2007, 116.)
Liikuntaharrastus voi parhaimmillaan kehittää myös lasten yhteistyökykyä, auttavaisuutta ja kykyä ymmärtää erilaisuutta (Autio & Kaski, 2005, s. 56).
18
Se, miten lapsi viettää vapaa-aikaansa, voi parhaimmillaan olla kouluun verrattavissa oleva kehitystä tukeva voimavara, sillä harrastus kehittää sosiaalisia taitoja, vahvistaa pystyvyyden tunnetta ja lisää sosiaalista pääomaa. Merkitys on
suuri erityisesti lapsilla, joilla on ongelmia esimerkiksi kotioloissaan ja perhesuhteissaan. (Telama, 2000, 55.)
Opetushallituksen liikuntaa ja oppimista käsittelevän tilannekatsauksen (2012)
perusteella liikunnan on myös todettu parantavan oppimistuloksia, koska liikunta vaikuttaa aivojen verenkiertoon, rakenteisiin ja toimintaan edullisesti. Liikunnalla on todettu olevan vaikutusta myös luokkahuonekäyttäytymiseen. Luokissa,
joissa koulupäivään kuuluu enemmän liikuntaa, on todettu olevan huomattavasti
vähemmän häiriökäyttäytymistä. Liikunnan lisääminen parantaa myös oppilaiden keskittymistä. (Syväoja, Kantomaa, Laine, Jaakkola, Pyhältö & Tammelin,
2012, 5, 18.)
5.1 Koululiikunta
Valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2004) mukaan alakoulujen liikunnanopetuksen päämääränä on:
“Vaikuttaa myönteisesti oppilaan fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen
toimintakykyyn ja hyvinvointiin sekä ohjata oppilasta ymmärtämään liikunnan terveydellinen merkitys.” (POPS, 2004, 247)
Liikunnanopetuksen tulee tarjota oppilaalle sellaisia tietoja, taitoja ja kokemuksia, joiden pohjalta on mahdollista omaksua liikunnallinen elämäntapa. Opetuksessa ja arvioinnissa tulee ottaa huomioon luonnon olosuhteet ja vuodenajat,
paikalliset olosuhteet, lähiympäristön ja koulun tarjoamat mahdollisuudet sekä
oppilaan erityistarpeet ja terveydentila. (POPS, 2004, 247.)
19
Vuosiluokilla 1-4 liikunnanopetus etenee motorisista taidoista kohti lajitaitoja.
Opetuksen päätavoitteiksi on määritelty, että oppilas oppii motorisia perustaitoja
monipuolisesti ja saa virikkeitä liikunnan harrastamiseen, oppii hyvinvointia
edistäviä ja turvallisia liikuntatapoja, uimataidon ja kehittyy itsenäisen työskentelyn ja yhteistyötaidoissaan. (POPS, 2004, 248.)
Opetuksen keskeisenä sisältönä ovat:
• juoksu, hypyt, heitot ja niiden soveltaminen eri liikuntamuotoihin
• voimistelu ilman välineitä, välineillä ja telineillä
• musiikki- ja ilmaisuliikunta sekä tanssit
• leikki-, viite-, pienpelit ja eri palloilulajeja
• luontoliikunta
• talviliikunta
• veteen totuttautuminen ja uintiharjoitukset
• liikunnalliset leikit
Ylemmillä vuosiluokilla 5-9 liikunnanopetuksessa tulee ottaa huomioon oppilaiden kasvun ja kehityksen erot ja kehitysvaiheessa korostuvat sukupuolten väliset eroavaisuudet. Liikunnanopetuksen tavoitteena on edelleen kehittää motorisia perustaitoja ja oppia liikunnan lajitaitoja. Oppilaan tulisi myös ymmärtää liikunnan merkitys hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitämisessä ja oppia kehittämään
ja tarkkailemaan toimintakykyään, oppia toimimaan itsenäisesti ja ryhmässä ja
hyväksymään itsensä sekä suvaitsemaan erilaisuutta. Tutkimukseni kannalta
tärkeä tavoite on, että oppilas tutustuu liikunnan harrastusympäristöihin ja osaa
etsiä tietoa liikunnan harrastamismahdollisuuksista. (POPS, 2004, 249.)
Opetuksen keskeiset sisällöt ovat hyvin samankaltaiset kuin alemmillakin luokilla erotuksenaan siirtyminen leikistä pikku hiljaa lähemmäs oikeita lajitaitoja ja
oman toimintakyvyn ja lihashuollon huomioiminen. (POPS, 2004, 249.)
20
Uuden opetussuunnitelman suunnittelutyö on käynnissä ja perusopetuksen seuraavan opetussuunnitelman on määrä tulla voimaan vuonna 2016. Uuden opetussuunnitelman perustelusuunnitelman mukaan tässä vuonna 2016 voimaan
tulevassa opetussuunnitelmassa tavoitteet liikunnanopetuksen osalta eivät juurikaan muutu. Liikunnanopetuksen tehtävää on hieman täsmennetty, mutta sisällöltään se on hyvin saman kaltainen:
” Liikunnan opetuksen tehtävänä on vaikuttaa oppilaan hyvinvointiin tukemalla sekä myönteistä suhtautumista omaan kehoon, että fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä samalla vahvistaen liikunnallisen
elämäntavan perustaa.”
(POPS2016, 2014, 123.)
Aiemmasta poiketen uudessa opetussuunnitelmassa korostetaan liikunnan tehtävää myönteisen minäkäsityksen luojana ja osallisuuden kokemusten tarjoajana sekä oppilaiden vastuuntuntoisuuden kehittämistä. Keskeisissä sisällöissä
painotetaan lajitaitojen sijaan toimintakyvyn eri osa-alueiden kuten fyysisen,
psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn kehittämistä. (POPS2016, 2014, 124.)
5.2 Urheiluseuratoiminta
Maarit Tuomanen (2007) on määritellyt pro gradu -tutkimuksessaan urheiluseuran käyttäen liikuntakomitean mietintöä (1991) lähteenään. Tämän määritelmän
mukaan urheiluseuralla tarkoitetaan järjestöä, jonka tehtävänä on edistää jäsentensä vapaa-ajan harrastusta. Urheiluseura on vapaaehtoisorganisaatio ja sen
toiminta perustuu sen jäsenistön aktiivisuuteen. (Liikuntakomitean mietintö,
1991, Tuomasen, 2007, 14, mukaan.)
Urheiluseurojen toiminnan perustana ovat kansalaistoiminta ja liikuntaharrastus.
Liikunnallisten ja urheilullisten tavoitteiden lisäksi urheiluseuran toiminnan yhtenä päätarkoituksena on nuorisokasvatus (Heinilä & Koski, 1991, 2–6).
21
Urheiluseuroista löytyy kilpaurheiluseuroja, kuntoliikuntaseuroja ja monialaseuroja. Kilpaseurojen toimintatarkoituksena on kilpailumenestys tai liikuntasaavutuksiin pyrkiminen, kuntoseurat puolestaan pitävät tärkeimpänä liikunta- ja ulkoiluharrastusta itsessään. Monialaseurat ovat edellisten yhdistelmiä. (Heinilä &
Koski, 1991, s.18).
Jali Westergårdin (1990, 93) mukaan urheiluvalmennuksen tavoitteena on
mahdollisimman hyvien tulosten saavuttaminen. Jorma Kukkonen (1990) puolestaan näkee, että perinteisessä urheiluvalmennuksessa korostuu kilpailun lisäksi ihmisen fyysisen kehityksen edistäminen, mutta varsinkaan lasten ja nuorten valmennus ei saisi jäädä tälle tasolle, vaan tunne-elämän ja sosiaalisuuden
kehittäminen on huomioitava (Kukkonen, 1990, 59).
Urheiluseuratoimintaa voidaan pitää organisoituna urheilutoimintana, jota Weinbergin ja Gouldin (2003) mukaan luonnehtii aikuiskeskeisyys. Tämä tarkoittaa
sitä, että aikuiset eli valmentajat ja ohjaajat ovat vastuussa harjoittelusta ja asettavat säännöt toiminnalle. Tämän lisäksi kaikelle organisoidulle liikunnalle on
ominaista liitettävyys tiettyyn aikaan ja paikkaan. (Weinberg & Gould 2003,
117.)
Palomäki ja Heinkinaro-Johansson (2011, 26) lisäävät, että organisoitua liikuntaa harrastetaan yleensä ohjatusti. Ja Nupponen (1997, 20) lukee organisoituun
liikuntaan esimerkiksi urheiluseurojen tai koulujen liikuntakerhotoimintaan osallistumisen. Näiden näkemysten perusteella EasySport -toiminta ja urheiluseuratoiminta eivät eroaisi toisistaan, koska molemmat ovat organisoituja ja niitä harrastetaan ohjatusti.
22
5.3 Matalan kynnyksen urheilu
Matalan kynnyksen urheilutoiminnalla tarkoitetaan erityisesti liikuntakerhoja, jotka on suunnattu kaikille. Toiminta palvelee kaikkia osallistujia, mutta erityisesti
vähän liikkuvia lapsia. Matalan kynnyksen toiminnalla on tiettyjä tunnuspiirteitä,
joista ainakin yhden tulee täyttyä, jotta toiminta voidaan luokitella matalan kynnyksen toiminnaksi. Näitä tunnuspiirteitä ovat:
-
Edullisuus, kerhot ovat usein ilmaisia tai osallistumaan pääsee hyvin matalin kustannuksin
-
Toiminta lähellä lapsen arkiympäristöä, koululla tai läheisellä liikuntapaikalla
-
Monipuoliset sisällöt
-
Liikunnan perustietojen ja –taitojen kehittäminen
-
Erikseen ja yhdessä tarpeen mukaan eriyttäen ja yhdistäen
(Valo RY, 2013, 8).
Matalan kynnyksen liikuntakerhojen sisällöt voivat olla hyvin erilaisia ja toimintaa voidaan järjestää sekä yhden lajin liikuntakerhona, jolloin monipuolista toimintaa höystetään yhden lajin perustaitojen painotetulla harjoittelulla, että monipuolisena liikuntakerhona, jossa liikunnan perustaitoja harjoitellaan ilman lajipainotuksia. (Valo Ry, 2013, 9.)
Liikuntakerho voi olla kaikille avoin, jolloin mukaan voi tulla kuka tahansa, tai
kutsukerho, jolloin osallistujat kutsutaan mukaan toimintaan esim. ylipainoisille
lapsille suunnattu liikuntakerho tai muslimityttöjen uimakoulu (Valo Ry, 2013, 9).
Myös ohjaajajärjestelyt voivat vaihdella. Ohjaajina voivat toimia nuoret itse, iltapäiväkerhoissa opettajat tai kerhoja voidaan järjestää yhteistyössä urheiluseurojen kanssa, jolloin vetäjät tulevat seuran toimesta (Valo Ry, 2013, 9.)
Matalan kynnyksen liikuntakerhoille on kehitetty oma toimintamallinsa, joka on
rakennettu tukemaan käytännön kerhotoimintaa ja jossa kuvataan matalan kynnyksen toimintaa järjestettäessä huomioitavat osa-alueet. (Valo Ry, 2013, 12.)
23
Matalan kynnyksen liikuntakerhojen toimintamalli on kuvattu kuvassa 1.
Kuva 1. (Valo Ry, 2013, 12.)
Toimintamalli on rakennettu tukemaan käytännön kerhotoimintaa ja siinä kuvataan huomioon otettavat osa-alueet keskeltä ulospäin. Kaiken lähtökohtana on
lapsi/nuori, jonka liikunnan riemu taataan turvallisen ilmapiirin luomisella ja onnistumisen kokemusten mahdollistamisella. (Valo Ry, 2013, 12.)
24
Seuraavalla kehällä ovat käytännön toimintaa tukevat ja kynnystä madaltavat
osa-alueet, joihin kuuluvat erilaiset toimintatavat, kuten avoin toiminta, jossa
harjoitteet sopivat jokaiselle, soveltava toiminta, jossa sääntöjä, alueita tai välineitä muokataan jokaisen liikkujan tarpeita vastaaviksi, rinnakkainen toiminta,
jossa kaikki tekevät samaa harjoitetta samassa tilassa, kukin omalla tasollaan ja
erillinen toiminta, jossa eritasoista tai erilaista harjoittelua kaipaavat liikkujat on
jaettu omiin ryhmiinsä. (Valo ry, 2013, 14.)
Tällä samalle kehälle kuuluu myös jäsentäminen, joka tarkoittaa selkeästi suunniteltua ohjausta. Jäsentäminen antaa sekä ohjaajalle että osallistujalle mahdollisuuden ennakoida tilanteita. Lisäksi tutut toimintamallit luovat turvallisuuden
tunnetta. Jäsentämistä ovat esimerkiksi ajan ja tilan jäsentäminen. (Valo Ry,
2013, 14.)
Käytännön toimintaa tukemaan on luotu myös OSAT-ajattelu, jossa ohjaaja voi
yksinkertaisten kysymysten avulla miettiä, onko oleellinen otettu huomioon. O=
opetus eli millä tyylillä opetan, S= säännöt ja ohjeet, miten muutan sääntöjä ja
ohjeita niin, että mahdollistan jokaisen osallistumisen, A= Asianmukaiset välineet, miten voin edistää lasten onnistumisen kokemuksia välineen kokoa ja painoa muuttamalla, T= tila ja ympäristö, miten tilaa voi muokata sopivammaksi?
(Valo Ry, 2013, 14-15.)
Uloimmalla kehällä ovat suunnittelun avaimet, eli toiminnan suunnitteluun liittyvät osa-alueet. Toiminnan hyvä suunnittelu tarkoittaa sitä, että ennen toiminnan
käynnistämistä otetaan huomioon ne tekijät, jotka voivat edesauttaa tai toisaalta
hankaloittaa matalankynnyksen toiminnan toteutumista. (Valo Ry, 2013, 16.)
25
5.4 EasySport -toiminta
Helsingin kaupunki otti vuonna 2010 käyttöön Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman. Ensimmäisellä kaudella liikuntavirasto sai satojen eurojen suuruisen erillismäärärahan, joka mahdollisti lasten ja nuorten liikuntapalveluiden
kehittämisen hyvinvointisuunnitelman tavoitteita toteuttaen. Tarkoituksena oli
kehittää palveluita, johon osallistumisen kynnys on tehty mahdollisimman matalaksi, jolloin kuka tahansa liikuntataitoihin, varallisuuteen tai kansallisuuteen
katsomatta voi osallistua. Tästä syntyi alakoululaisille lapsille suunnattu toimintamalli, EasySport. (Soini, 2013, 1, 5.)
EasySport -toimintamallissa liikuntavirasto tuottaa liikuntapalveluita alakoululaisille lapsille yhteistyössä opetusviraston sekä helsinkiläisten urheiluseurojen
kanssa. EasySport -toiminnan tarkoituksena on tarjota helposti saatavilla olevaa, edullista tai kokonaan maksutonta matalan kynnyksen harrasteliikuntaa
kaikenlaisille lapsille. Toiminnan ohjauksesta vastaavat pääasiassa urheiluseurojen ohjaajat ja toimintaa järjestetään iltapäivisin koulujen tiloissa tai koulujen
lähellä olevissa liikuntapaikoissa. Toiminta on avointa ja pääsääntöisesti maksutonta eikä edellytä koko kaudeksi sitoutumista. Toimintaan osallistuminen ei
myöskään vaadi lapsilta erityisiä liikunnallisia taitoja, ja koululaiset voivat osallistua toimintaan ilman erillistä ilmoittautumista. Näiden elementtien avulla osallistuminen on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi kaikenlaisille lapsille.
(Soini, 2013, 16.)
Keskeisimpänä kohderyhmänä EasySport -toiminnassa ovat sellaiset 3.-6.luokkalaiset lapset, jotka ovat vaarassa jäädä syrjään hyvinvointia tukevista liikuntaharrastuksista. Toimintaa on suunniteltu yhdessä koulujen kanssa ja koulu on määritellyt muun muassa sen, minkälaista liikuntaa oppilaat ovat toivoneet
sekä sen, suunnitellaanko ryhmät tytöille ja pojille erikseen. Kerhojen ohjelma
on suunniteltu niin, että lapset saavat vaikuttaa siihen ja ohjaajat on koulutettu
käsittelemään erilaisia, usein aikaisemmin liikuntaa harrastamattomia lapsia.
Osa kerhoista toteutetaan yhteistyössä helsinkiläisten urheiluseurojen kanssa.
(Soini, 2013, 17.)
26
Helsingin liikuntavirasto on pyrkinyt hankkeissaan vahvistamaan autonomisen
liikunnanharrastamisen mahdollisuuksia, ja tuomaan hyvin totiseksi muuttuneelle kilpaurheilutoiminnalle vastapainoa. EasySport -kerhoissa aikuisjohtoista lasten ja nuorten liikuntakulttuuria pyritään suuntaamaan kohti toimijoiden omannäköistä toimintaa ja edistämään lasten osallisuuden kokemuksia sekä huomioimaan vuorovaikutus- ja tunnetaidot toiminnan menestystekijöinä. Myös lasten
ja nuorten kasvattamista sosiaaliseen ja henkilökohtaiseen vastuuseen harrasteliikunnan keinoin korostetaan. (Soini, 2013, 7.)
Tämän tutkimuksen kohteena ovat EasySport -palloilukerhot, joita järjestetään
yhteensä 14 paikassa eri puolilla Helsinkiä. Palloilukerhot on järjestetty yhteistyössä eri urheiluseurojen kanssa ja niiden ohjelmassa on pelata lasten toivomia palloilupelejä. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttii jalkapallo, jota toivottiin
lähes jokaisessa vierailemassani kerhossa. Helsingin liikuntaviraston selvityksen mukaan EasySport tavoittaa arvioiden mukaan jopa noin 2000 lasta lukukaudessa. Sekä lapsilta että vanhemmilta saatu palaute on ollut lähes poikkeuksetta positiivista. (Soini, 2013, 18.)
6 Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymykset
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää minkälaiset lapset osallistuvat
Helsingin kaupungin EasySport -matalankynnyksen liikuntakerhoihin. Lisäksi
haluan selvittää onko EasySport -kerhoilla mahdollisuus toimia syrjäytymisen
ehkäisijänä vai osallistuuko kerhoihin pääasiassa jo urheilevia ja harrastavia
lapsia urheiluseuroista. Analysoin myös sitä, parantaako liikuntakerhoon osallistuminen lasten sosiaalista vuorovaikutusta tai lisääkö se lasten ystävyyssuhteita. Tutkimukseni kohteena ovat EasySport -palloilukerhoihin osallistuvat lapset.
Kiinnostavaa on myös, miten matalan kynnyksen toiminta lasten mielestä eroaa
perinteisestä urheiluseuratoiminnasta ja koululiikunnasta?
27
Tutkimuksen tehtävä on siis selvittää minkälaiset lapset osallistuvat EasySport matalan kynnyksen liikuntakerhoihin ja miten paljon lapsia siirtyy urheiluseuroihin toiminnan kautta. Voiko toiminta tukea syrjäytymisen ehkäisyä?
Tutkimusongelmat/-kysymykset:
1. Minkälaisia lapsia EasySport -kerhoihin osallistuu? Kohtaako EasySport toiminta oikeat lapset voidakseen tukea syrjäytymisen ehkäisyä?
2. Miten EasySport -kerhot eroavat perinteisestä urheiluseuratoiminnasta, mikä tekee EasySportista matalan kynnyksen toimintaa?
3. Edistävätkö EasySport -kerhot lasten sosiaalista kehitystä?
Näihin tutkimuskysymyksiin vastauksia etsitään selvittämällä kerhoihin osallistuvien lasten taustoja ja heidän mielipiteitään EasySport –palloilukerhojen toiminnasta kyselylomakkeen avulla.
7 Tutkimuksen toteutus
7.1 Tutkimuksen kohde
Tämän tutkimuksen kohteena ovat Helsingin kaupungin liikuntatoimen järjestämiin matalan kynnyksen EasySport -palloilukerhoihin osallistuvat lapset ja nuoret sekä heidän taustansa. Tutkimukseni on myös tarkoitus selvittää, miten EasySport -kerhot eroavat koulun liikunnanopetuksesta ja perinteisestä urheiluseuratoiminnasta ja voivatko ne toimia syrjäytymisen ehkäisijöinä.
EasySport -palloilukerhoja on järjestetty kevään 2014 aikana yhteensä 14 paikassa eri puolilla Helsinkiä. Pääasiassa kerhot sijoittuvat sellaisille alueille, joilla
on paljon vuokra-asuntoja ja maahanmuuttajia. Kyselyn tein yhteensä 8 kerhossa, osa kerhoista rajautui pois pienen osallistujamäärän vuoksi. Tutkimukseeni
28
osallistui lapsia Kontulan, Meri-Rastilan, Herttoniemenrannan, Soinilan ja Pohjois-Haagan alakouluilla toimineista kerhoista. Kyselyyn vastasi yhteensä 71 iältään 7-13 –vuotiasta lasta. Vastanneista 50 on maahanmuuttajataustaisia.
7.2 Tutkimusmenetelmä, laadullinen tapaustutkimus
Käsitteet ”laadullinen” tai ”kvalitatiivinen” ymmärretään karkeimmillaan aineiston
ja sen analyysin muodon kuvauksena. Tutkimukseni tutkimusmenetelmä on
laadullinen tapaustutkimus, jonka Eskola ja Suoranta (1998, 65) määrittelevät
”empiiriseksi tutkimukseksi, jossa tutkitaan nykyajassa tapahtuvaa ilmiötä todellisessa elämäntilanteessa sen omassa ympäristössä.”
Kvalitatiivisessa eli laadullisessa tutkimuksessa lähtökohtana on todellisen elämän kuvaaminen. Tutkimuksessa on otettava huomioon, että todellisuutta ei voi
jakaa mielivaltaisesti osiin vaan tapahtumat muovaavat samanaikaisesti toinen
toisiaan ja niille on mahdollista löytää monensuuntaisia suhteita. Laadullisessa
tutkimuksessa pyritään tutkimaan kohdetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.
(Hirsijärvi, Remes & Sajavaara, 1997, 157.)
Tapaustutkimuksella tarkoitetaan sellaista tutkimusta, jossa kerätään yksityiskohtaista ja intensiivistä tietoa yksittäisestä tapauksesta tai pienestä joukosta
toisiinsa suhteessa olevia tapauksia. Tapaustutkimuksen tavoitteena on yleensä
ilmiöiden kuvailu (Hirsijärvi ym. 1997, 130-131).
Yleensä tapaustutkimus kohdistuu vain yhteen tapaukseen, mutta myös useaan
tapaukseen kohdistuvat tutkimukset ovat mahdollisia (Eskola & Suoranta, 1998,
65).
Tapaustutkimuksen taustalla on ajatus siitä, että tapauksen mahdollisimman
monipuolinen erittely sisältää aineksia yleistykseen. Laadullisten tapaustutkimusten pohjalta ei kuitenkaan ole tarkoitus tehdä samalla tavalla empiirisesti
yleistettäviä päätelmiä kuin tilastollisessa tutkimuksessa. (Eskola & Suoranta,
1998, 65–66.)
29
Rob VanWynsberghe ja Samia Khan (2007) arvioivat artikkelissaan Redefining
Case Study tapaustutkimusta. Se ei heidän mukaansa ole tutkimusmetodi, koska aineistoa ei voi ohjatusti kerätä tapaustutkimusmetodeja käyttäen, se ei ole
myöskään tutkimusasetelma, koska se ei tarjoa tarkkaa ohjetta siitä, miten tapaustutkimus tulee tehdä. Metodologiaksikaan tapaustutkimusta ei voida luonnehtia sillä, se ei tarjoa teoriaa tai analyysiä siitä, miten tutkimuksessa tulisi
edetä. (VanWynsberghe & Khan, 2007, 4). Tapaustutkimus on siis tutkimusote,
joka soveltuu hyvin yksittäisten ilmiöiden tutkimiseen käytännönläheisyytensä ja
yksityiskohtaisuutensa vuoksi.
7.3 Aineiston hankinta
Laadullinen aineisto on ilmaisuasultaan tekstiä, joka voi olla syntynyt tutkijasta
riippuen tai riippumatta. Esimerkkejä laadullisesta aineistosta ovat mm. erilaiset
haastattelut ja havainnoinnit. (Eskola & Suoranta, 1998, 15.) Eskolan ja Suorannan (1998) mukaan laadullisessa tutkimuksessa yleisin aineiston keruutapa
on haastattelu. Tässä tutkimuksessa olen käyttänyt aineiston hankintaan puolistrukturoitua lomakehaastattelua, jonka toteutin kyselylomakkeella, johon lapset
vastasivat kerhovierailuni aikana. Puolistrukturoidussa kyselyssä kysymysten
muotoilu ja järjestys on kaikille sama, jolloin myös kysymyksillä on sama merkitys kaikille. Kysely- /lomakehaastattelu on puolistrukturoitu, koska vain lomakkeen taustakysymykset ovat strukturoituja ei vastausvaihtoehdot on annettu
valmiiksi, ja loput kysymyksistä ovat avoimia kysymyksiä, joihin vastaavat saavat vastata vapaasti. (Eskola & Suoranta, 1998, 87.)
Lomakehaastattelussa ei voi kysellä ihan mitä tahansa, vaan kysymykset tulee
asetella niin, että ne ovat tutkimuksen tarkoituksen ja ongelmanasettelun kannalta merkityksellisiä (Tuomi & Sarajärvi, 2009, 75). Siksi pohdinkin lomaketta
tehdessäni tarkkaan, miten kysymäni asiat tukevat tutkimuskysymyksiäni.
30
Kyselyntutkimusten etuna voidaan pitää sitä, että niiden avulla voidaan kerätä
laaja tutkimusaineisto: tutkimukseen voi osallistua suuri määrä henkilöitä ja kysymyksiä voi olla paljon. Menetelmä on tehokas, koska se säästää tutkijan aikaa ja vaivannäköä. Kyselytutkimuksen heikkoutena on, että aineisto jää melko
pinnalliseksi ja teoreettisesti vaatimattomaksi. Tutkija ei myöskään voi varmistua siitä, miten vakavasti vastaajat ovat suhtautuneet tutkimukseen tai miten
onnistuneita kysymykset ovat vastaajan ymmärtämisen näkökulmasta.
(Hirsijärvi, Remes & Sajavaara, 1997, 186.)
Haastattelu on yleisen aineistonkeruumuoto laadullisessa tutkimuksessa, koska
haastattelun avulla tutkija pääsee lähelle haastateltavan kokemuksia ja asenteita. (Peräkylä & Ruusuvuori, 2005, 869). Haastattelu ei kuitenkaan soveltunut
tutkimukseeni, koska halusin tavoittaa suuren joukon palloilukerhoihin osallistuvia lapsia, siksi olen käyttänyt aineiston hankintaan puolistrukturoitua lomakehaastattelua, jonka toteutin kyselylomakkeella, johon lapset vastasivat kerhovierailuni aikana.
Vaikka Tuomi & Sarajärvi (2009, 75) ovat sitä mieltä, ettei lomakehaastattelulla
ole juurikaan tekemistä laadullisen tutkimuksen kanssa vaan sitä käytetään
yleisesti kvantitatiivisten tutkimusten aineistonkeruumenetelmänä, olen sitä
mieltä, että se soveltui hyvin kyseisen kohdejoukon tutkimiseen, kun kysymykset ovat sellaiset, että niihin saatujen vastausten analysointi on mahdollista. Toteutin lomakehaastattelun puolistrukturoituna. Se tarkoittaa sitä, että kysymykset oli laadittu niin, että osa kysymyksistä, lähinnä ne, joissa kysyttiin vastaajien
taustatietoja, kuten ikää ja sukupuolta olivat ns. rastiruutuun kysymyksiä, mutta
kerhoa ja lasten ajatuksia varten tehdyt kysymykset ovat avoimia, joihin jokainen saa vastata oman mielipiteensä mukaan.
Lomakehaastattelussa ei voi kysellä ihan mitä tahansa, vaan kysymykset tulee
asetella niin, että ne ovat tutkimuksen tarkoituksen ja ongelmanasettelun kannalta merkityksellisiä (Tuomi & Sarajärvi, 2009, 75). Siksi pohdinkin lomaketta
tehdessäni tarkkaan, miten kysymäni asiat tukevat tutkimuskysymyksiäni.
31
Kysymys aineiston koosta tutkimukseen osallistuvien määrästä on hyvin yleinen. Alemmissa opinnäytteissä vähemmän kuin yksi sadasta on arvioitu tieteellisesti merkittäväksi. Opinnäytteissä aineiston kokoa ei tule pitää merkittävänä
kriteerinä, mutta se ei poista sitä, etteikö aineiston kokoon tulisi kiinnittää huomiota. (Tuomi & Sarajärvi, 2009, 85.)
Minun tutkimuksessani aineiston koko oli riittävä, koska se kattoi kaikki sellaiset
kerhot, joissa toimintaan osallistuu aktiivisesti yli viisi lasta. Matalankynnyksen
kerhoissa osallistujamäärät vaihtelevat, koska kerhoihin ei tarvitse erikseen ilmoittautua ja siksi uskonkin, että tavoitin kyselylläni suurimman osan kerhojen
kävijöistä.
7.4 Aineiston analysointi
Kerätyn aineiston analyysi, tulkinta ja johtopäätösten teko ovat tutkimuksen tärkein asia. Analyysivaiheessa tutkijalle selviää, minkälaisia vastauksia hän ongelmiinsa saa. Voi myös käydä niin, että tutkimuskysymyksiä joudutaan muuttamaan analyysivaiheessa. (Hirsijärvi, Remes & Sajavaara, 1997, 216 -217.)
Sisällönanalyysi on perusanalyysimenetelmä, joka sopii käytettäväksi kaikissa
laadullisissa tutkimuksissa. Sisällönanalyysiä voi pitää yksittäisen metodin lisäksi väljänä teoreettisena raamina, joka voidaan liittää erilaisiin analyysikokonaisuuksiin. (Tuomi & Sarajärvi, 2009, 91.)
Sisällönanalyysillä tarkoitetaan kirjoitettujen, kuultujen tai nähtyjen sisältöjen
analyysiä hyvin väljänä teoreettisena kehityksenä. Näin ollen voidaan katsoa
useimpien laadullisten tutkimusten analyysimenetelmien perustuvan jollain tavalla sisällönanalyysiin. (Tuomi & Sarajärvi, 2009, 91.)
32
Aineiston analyysillä tarkoitetaan yleisesti sen käsittelyä, jonka etenemisen kuvaamiseksi on esitetty seuraavanlainen runko:
1. Päätä mikä aineistossa on kiinnostavaa
2. a) käy aineisto läpi ja merkitse kiinnostusta tukevat asiat, b) rajaa ulos
kaikki muu, c) kokoa merkityt asiat
3. luokittele, teemoittele tai tyypittele aineisto
4. kirjoita yhteenveto
(Tuomi & Sarajärvi, 2009, 92).
Tässä tutkimuksessa aineiston analysoinnissa on käytetty lajittelua. Aloitin analysoinnin lukemalla ensin kaikki lomakkeet läpi ja lajittelin vastaukset ensin kerhojen mukaan. Tämän jälkeen tarkistin strukturoituihin kysymyksiin saamani
vastaukset, joiden avulla olin pyrkinyt selvittämään lasten taustatietoja ja lajittelin lomakkeet uudelleen sukupuolen mukaan ja vielä uudelleen äidinkielen perusteella. Näin sain selville muun muassa tyttöjen ja poikien määrän ja vastaajien maahanmuuttajien osuuden. Tämän jälkeen teemoittelin vastaukset erilaisten teemojen mukaan. Teemoittelulla tarkoitetaan aineiston luokittelua niin, että
siinä painottuu se, mitä kustakin teemasta on sanottu. Lukumäärillä ei ole merkitystä vaan kyse on laadullisen aineiston ryhmittelystä erilaisten teemojen mukaan. (Tuomi & Sarajärvi, 2009, 93.)
Sitten teemoittelin avoimet kysymykset käyttäen apuna tutkimuskysymyksiäni,
joihin halusin saada vastuksen. Myös haastattelulomakkeeni kysymykset olin
jaotellut tutkimuskysymysteni mukaan. Teemoittelun avulla pyrin myös etsimään
vastauksista yhdenmukaisuuksia.
33
8 Tutkimustulokset ja niiden tulkintaa
Tässä luvussa käsittelen tutkimuskyselyn tuloksia. Tarkastelen tuloksia osaalueina, jotka olen muodostanut tutkimuskysymysteni perusteella. Ensin käsittelen vastauksia kyselylomakkeen kysymyksiin, jotka koskevat kerhoihin osallistuvien lasten taustoja, sen jälkeen siirryn tarkastelemaan lasten arvioimia eroja
EasySport -palloilukerhojen ja urheiluseuratoiminnan tai liikuntatuntien välillä.
Lopuksi käsittelen sosiaalisiin suhteisiin liittyviin kysymyksiin saatuja vastauksia.
8.1 EasySport -palloilukerhoihin osallistuvat lapset
Tein kyselyn vierailemalla yhteensä seitsemässä EasySport -palloilukerhossa
pääasiassa Itäisessä Helsingissä. Ensimmäisenä vierailin Kontulan ala-asteella,
jossa järjestetään kaksi EasySport –palloilukerhoa. Kerhoihin osallistuvat lapset
on jaettu ikäjakauman mukaan. Nuorempien kerhossa, joka on suunnattu 1.-2. luokkalaisille, oli vain kolme osallistujaa, mutta 3.-6. –luokkalaisille suunnatussa
kerhossa osallistujia oli 14. Seuraava kohteeni oli Herttoniemenrannan koulu,
jossa toimivat erilliset palloilukerhot tytöille ja pojille. Tyttöjen kerhossa osallistujia oli vain kaksi ja ohjaajan mukaan kerhossa ei ole koko aikana käynyt kuin
maksimissaan neljä tyttöä. Sen sijaan poikien kerho oli osanottajamäärältään
suurin vierailemistani, paikalla oli 20 poikaa. Myös Meri-Rastilassa on erilliset
kerhot tytöille ja pojille, siellä oli havaittavissa samankaltainen tilanne. Tyttöjen
kerhossa paikalla oli neljä tyttöä, mutta poikien kerhossa 10. Ohjaajien mukaan
tyttöjen kerhossa on keväällä käynyt maksimissaan kuusi tyttöä ja poikien kerhoon osallistuu pääasiassa noin 15 poikaa. Näiden kaikkien kerhojen ohjausjärjestelyt on tehty yhteistyössä jonkin urheiluseuran kanssa.
Malmilla, Soinisen koululla, toimiva kerho oli hieman erilainen sillä sen ohjaajana toimii koulussa koulunkäyntiavustajana työskentelevä brasilialainen entinen
ammattijalkapalloilija. Hänen mukaansa kerhoon on riittänyt tulijoita ja hän on
joutunut tilan puutteen vuoksi rajaamaan osallistujamäärän 15 lapseen. Kyselyä
34
tehdessäni paikalla oli 14 poikaa. Lisäksi kävin yhdessä kerhossa PohjoisHaagan ala-asteella. Siellä oli paikalla aluksi 8 lasta, mutta kaksi poikaa lähti
kotiin ennen ohjelman alkamista erimielisyyksien vuoksi, joten kyselyyni vastasi
vain kuusi lasta. Ohjaajan mukaan kerhossa kuitenkin käy aktiivisesti 10 -12
lasta. Pohjois-Haagan kerhoa ohjaa myös urheiluseuran kautta tuleva valmentaja. Kaiken kaikkiaan näissä kerhoissa paikalla oli yhteensä 71 iältään 7-13 vuotiasta lasta, joista äidinkieleltään suomenkielisiä 21. Tyttöjä tutkituista oli
selvä vähemmistö, vain 13, kun taas poikia 58.
EasySport -kerhoja järjestetään paljon Itä-Helsingissä, jossa maahanmuuttajataustaisen väestön osuus on suuri (10 %), (Hilska, 2013, 18 ). Maahanmuuttajalasten osuus myös kerhoon osallistuvissa lapsissa on siis suuri, noin 70 % EasySport -palloilukerhoihin osallistuvista lapsista puhuu äidinkielenään jotain
muuta kuin Suomea tai Ruotsia.
Osallistujien äidinkielen jakaumaa on kuvattu kuviossa 1.
70 60 50 40 Somali
30 20 Suomi
10 0 -­‐10 Kuvio 1. Äidinkieli
Muu
Arabia Venäjä
Kurdi
Vietnam
Bosnia
35
Urheiluseuraan Easysport -kerhon lisäksi vastasi kuuluvansa 42 lasta, tosin urheiluseura ei käsitteenä ollut lapsille täysin selvä, vain 25 vastaajaa pystyi kertomaan urheiluseuran nimen, muut sekoittivat mm. kyseisen palloilukerhon urheiluseuraan. Urheiluseuraan kuulumisen olen päätellyt urheiluseuran nimestä
tai muusta tarkemmasta selvityksestä, urheiluseuraan kuuluviksi olen siis tulkinnut 25 vastaajaa.
Muita harrastuksia osallistujilla on jonkin verran palloilukerhon lisäksi. Niitä ovat
muun muassa tyttökerho, musiikki, tanssi, partio ja kuntosali. Urheiluseuraan
kuuluvista lapsista lähes kaikki olivat aloittaneet seurassa ennen kerhossa aloittamistaan. Vain muutama ilmoitti aloittaneensa urheiluseurassa kerhon innostamana. Suurimmalla osalla vastaajista on perheessä muitakin jäseniä, jotka
harrastavat liikuntaa. Melko moni ilmoitti, että myös hänen vanhempiensa harrastuksena on liikunta. Vapaa-aikaansa vastaajista suurin osa viettää ulkona
kavereiden kanssa tai pelaten.
Kysymykseen vanhempien ammatista vastasi suurin osa kyselyyn osallistuneista. 35:n lapsen isällä on ammatti ja 21:n äidillä, 22 lasta ilmoitti molempien vanhempiensa käyvän töissä ja lapsia, joiden kumpikaan vanhempi ei ole työssä,
on osallistuneista 26. Osa ilmoitti vanhemman ammatiksi opiskelun, jonka olen
tässä tutkimuksessa tulkinnut ammattina.
Marko Kantomaa, Tuija Tammelin, Hanna Ebeling ja Anja Taanila (2010), käsittelevät Liikunta & Tiede lehdessä julkaistussa artikkelissaan tutkimustaan, jossa
he ovat tutkineet liikunnan yhteyttä muun muassa nuorten tunne-elämän ja
käyttäytymisen häiriöihin. Tämän tutkimuksen perusteella perheen sosioekonominen asema vaikuttaa lasten liikunta-aktiivisuuteen. Vanhempien ammattia
kysyttäessä oli tarkoitus selvittää lasten perheiden sosioekonomista tilannetta.
Lapsista 30 % ilmoitti, että molemmilla vanhemmilla on ammatti, toinen vanhemmista on työssä 25 %:lla vastanneista. Suomenkielisistä lapsista työssä
käymättömien vanhempien perheessä asuu vastanneista 7.
Vanhempien työssäkäyntiä kuvataan seuraavalla sivulla kuviossa 2.
36
70 60 Äidillä ei ammattia
50 Isällä ammatti
Isällä ei ammattia
40 30 Äidillä ammatti
20 10 0 Kuvio 2. Vanhempien työssäkäynti
EasySport -palloilukerhoihin osallistuvista lapsista suuri osa käy kerhossa aktiivisesti ja heidän vanhempansa tukevat liikuntaharrastusta, mutta kerhoon kuljetaan kuitenkin yksin tai kaverin kanssa. Suuri osa urheiluseuroihin kuuluvista
lapsista on kuulunut seuraan jo ennen EasySport -kerhon aloittamista ja lasten
perheissä harrastetaan liikuntaa. Kerhoon osallistutaan pääasiassa kaverin
kanssa, tosin suuri osa on myös saanut kavereita kerhosta. Ilman kavereita
kerhoon tulleita lapsia, jotka eivät ole tutustuneet kerhossa uusin ystäviin oli viisi, joista neljä ilmoitti käyvänsä kerhossa epäsäännöllisesti. Osallistujat ovat siis
pääsääntöisesti lapsia, joiden kotiolot vaikuttavat olevan kunnossa, liikunta kuuluu heidän elämäänsä ja vanhemmat ovat kiinnostuneita heidän tekemisistään.
Suurimmalla osalla lapsista on kerhossa kavereita tai he ovat tutustuneet uusiin
kavereihin kerhossa. EasySport -kerho tarjoaa lapsille mahdollisuuden harrastaa liikuntaa ilman suuria kustannuksia ja viettää aikaa liikunnan parissa ystävien kanssa.
37
8.2 EasySport – urheiluseuratoiminta
Kysymys miten EasySport -toiminta eroaa urheiluseuratoiminnasta osoittautui
lapsille melko vaikeaksi, toisaalta kohtuullisen alhainen urheiluseuroihin kuuluvien lasten määräkin vaikutti mahdollisesti kysymyksen haastavuuteen. Lasten
mielestä suurimmaksi eroavaisuudeksi osoittautui se, että EasySport palloilukerhossa pelataan useita erilaisia lajeja, kuten eräs yleisurheilua harrastava 11 – vuotias tyttö kuvailee:
”Tässä kerhossa tehään kaikkee.”
Niin ikään 11-vuotias taekwondoa harrastava poika toteaa vastauksessaan:
”Siellä voi pelata ihan mitä vaan.”
10-vuotias poika kertoo EasySport -kerhon olevan erilaista kuin urheiluseuratoiminta, koska
”Saa tehdä enemmän asioita vapaammin.”
Eräs 11-vuotias jalkapalloileva poika puolestaan perustelee EasySport palloilukerhon olevan erilaista kuin urheiluseuratoiminta, koska
”Siinä ovat minun ystäväni”
Moni lapsista jätti kysymyksen kokonaan vastaamatta, mutta useat niistä lapsista, jotka siihen vastasivat kertovat EasySport –palloilukerhossa olevan kivempaa kuin urheiluseurassa. Noin puolet vastanneista mainitsee valinnanvapauden EasySportin eduksi. Muutama vastaaja oli myös sitä mieltä, että urheiluseurassa harjoittelu on raskaampaa, kun taas osan mielestä EasySport- ja urheiluseuratoiminta ovat ihan samanlaista.
38
8.3 EasySport – koululiikunta
Kysymykseen miten EasySport -toiminta eroaa koululiikunnasta vastauksia tuli
enemmän ja suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että kerhossa pelataan
enemmän pallopelejä kuin koulun liikuntatunneilla. Myös valinnanvapaus ja
mahdollisuus päättää tekemisestä erottavat EasySport -toiminnan koulun liikuntatunneista, kuten eräs jääkiekkoileva 7–vuotias poika kuvaileekin:
”Siellä voi vaikuttaa mitä tehdään”
Toinen 7- vuotias poika kertoo, että:
”Täällä saa olla vapaa”
Eräs 12-vuotias poika on sitä mieltä, että:
”Koululiikunnassa ei saa ehdottaa.”
Ja erään 11-vuotiaan tytön mielestä EasySport -kerhossa on erilaista kuin koululiikunnassa, koska:
”Täällä saa tehdä, mitä haluu”
Useampi lapsi mainitsee koulun tilat tai ulkoliikunnan määrän erottavaksi tekijäksi EasySport -kerhon ja koululiikunnan välillä. EasySport on myös erilaista,
koska:
”Ei ole niin rankkoja juttuja”
39
Vapaus valita ja päättää siitä, mitä kerhossa tehdään nousee esille monen lapsen vastauksissa ja se tuntuukin olevan lapsille tärkeä asia. Lasten osallisuuteen panostaminen onkin yksi EasySport –toiminnan päätavoitteista ja sen voidaan katsoa toteutuneen ainakin palloilukerhoissa.
8.4 Sosiaaliset suhteet liikuntakerhossa
Ohjattu liikuntatoiminta voi tukea lasten sosiaalisia suhteita, kun se on hyvin
suunniteltua ja ohjaajat koulutettu kohtaamaan erilaisia lapsia. (Telama, 2000,
57.) Näin on myös EasySport -kerhoissa. Ryhmässä lapset ovat yhdessä vertaistensa kanssa ja matalan kynnyksen liikuntakerholle ominaisena toimintana
lapset saavat yhdessä vaikuttaa kerhossa pelattaviin peleihin. Se kehittää lasten vuorovaikutustaitoja ja opettaa ottamaan toiset huomioon. EasySport kerhojen toimintatavoitteena on pyrkiä huomioimaan lasten inhimillinen toimintakyky täysvaltaisesti, tästä syystä toiminnan keskiössä ovat fyysisen kehityksen lisäksi sensomotoristen, kognitiivisten ja sosioemotionaalisten valmiuksien
ja taitojen kehittäminen. Sosioemotionaalisen toimintakyvyn kehitystä tuetaan lisäämällä osallisuuden ja toimijuuden kokemuksia yhteenkuuluvuuden tunteen
tärkeyttä unohtamatta. (Soini, 2013, 7.)
Kuten jo aikaisemmin on todettu, EasySport -palloilukerhoihin osallistuvista lapsista lähes kaikki kulkevat kerhoon yksin tai ystävän kanssa, vain yhden lapsen
vanhempi oli saattanut hänet kerhoon. Lähes kaikki vastaajat kuitenkin kertoivat
vanhempiensa tukevan heidän liikuntaharrastustaan. Uusia ystäviä kerhosta
olivat saaneet lähes kaikki yksin kerhoon tulleet lapset. Vain viisi vastaajaa ilmoitti tulleensa kerhoon yksin, eikä ole tutustunut kerhossa uusiin ystäviin.
Näistä neljä ilmoitti käyvänsä kerhossa epäsäännöllisesti. Säännöllisesti kerhoon osallistuu 61 vastaajaa eli lähes kaikki. Vastaajat kertoivat kuulleensa kerhosta pääasiassa koulussa opettajalta tai kaverilta.
40
Lasten ja nuorten yksinäisyys on kasvava psyykkinen ja sosiaalinen ongelma,
sillä se altistaa masennukselle ja ahdistukselle. Nämä mielenterveyden häiriöt
taas puolestaan altistavat syrjäytymiselle, jolloin lapsi tai nuori on vaarassa jäädä koulu- ja työelämän ulkopuolelle. Nuorten harrastustoimintaan panostamalla
voidaan vaikuttaa yksinäisyyteen sillä sen paras torjuja on sosiaalinen verkosto,
jossa ketään ei jätetä yksin. (Suomen punainen risti 2011).
EasySport –palloilukerhoissa pyritään tukemaan lasten sosiaalisen verkoston ja
ystävyyssuhteiden kehittymistä. Kysymykseen oletko tutustunut EasySport kerhossa uusiin ystäviin vastaajista 39 eli yli puolet vastasi kyllä. Kyseisen kohdan täysin vastaamatta jätti kuusi lasta ja epämääräisesti esimerkiksi sekä kyllä
että ei, vastasi kolme lasta. Ei vastauksen valitsi 25 vastaajaa.
Uusia ystävyyssuhteita kuvataan kuviossa 3.
70 60 50 40 On saanut uusia ystäviä
30 20 10 0 Kuvio 3. Uudet ystävyyssuhteet.
Ei ole saanut uusia ystäviä
Tyhjä tai molemmat
41
EasySport -palloilukerhossa ehdottomasti hauskinta on ollut jalkapallo, jota
useassa kerhossa lapset pääasiassa toivoivatkin. Yleisesti pelaaminen ja vapaa
liikunta ovat kerhoihin osallistuvien lasten mieleen. Kaksi poikaa mainitsee kerhon mukavimmaksi asiaksi ystävät ja yksi tyttö ”partasuu ohjaajan”.
70 60 50 40 30 Jalkapallo
20 10 Kaikki Muut pelit
Joku muu
Ystävät
0 Kuvio 4. Mukavinta EasySportissa.
8.5 Yhteenveto
Terveysvaikutustensa lisäksi liikunnan on tutkittu lisäävän onnellisuutta ja hyvää
mieltä ja parantavan näin myös harrastajansa elämänlaatua. (Nupponen, 2011,
43.) Suomalaiset lapset ja nuoret liikkuvat tutkitusti liian vähän, lasten ja nuorten
fyysisen aktiivisuuden on todettu parantavan psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia, ehkäisevän ylipainoa ja vahvistavan muun muassa hengitys- ja verenkiertoelimistöä. (Fogerholm, 2011, 83.) Lasten liikunnan harrastamista tulisi siis tukea ja pyrkiä edistämään.
42
Helsingin kaupungin liikuntaviraston järjestämän EasySport –toiminnan tarkoituksena on tarjota helposti saatavilla olevaa, edullista tai kokonaan maksutonta
matalan kynnyksen harrasteliikuntaa kaikille lapsille. Pääasiallisena kohderyhmänä EasySport -toiminnassa ovat sellaiset 3.-6.- luokkalaiset lapset, jotka ovat
vaarassa jäädä syrjään hyvinvointia tukevista liikuntaharrastuksista. (Soini,
2013, 16.)
Tämän tutkimuksen kohteena ovat olleet kahdeksan EasySport –palloilu nimellä
kulkevaa kerhoa ja tavoitteena selvittää millaiset lapset toimintaan osallistuvat.
Tutkimuskyselyyn vastasi 71 lasta. Lapset olivat iältään 7-13 –vuotiaita eli kaikki
alakoulun luokka-asteet ovat edustettuina. Kerhoihin osallistuu pääasiassa poikia. Vastaajista suurin osa oli äidinkieleltään maahanmuuttajataustaisia, vain
vajaa kolmannes kerhoihin osallistuvista lapsista on suomea äidinkielenään puhuvia.
Maahanmuuttajien osuus oli minulle yllätys, vaikka EasySport -kerhoja järjestetäänkin eniten alueilla, joihin maahanmuuttajat ovat keskittyneet. Suomessa
asui vuonna 2012 n. 195 500 ulkomaan kansalaista, mikä on 3,6 % koko suomen väestöstä. Maahanmuuttajat ovat keskittyneet suurimpiin kaupunkeihin ja
eniten ulkomaalaisia asuu Helsingissä, jonka väestöstä peräti 8,4 % on maahanmuuttajia. Vieraskielisiä Suomessa asuu 266 949 eli 4,9 % kansalaisista
puhuu äidinkielenään jotakin muuta kuin suomea tai ruotsia. (Väestöliitto, 2014.)
Ulkomaalaisväestön jakautumista Suomen eri kaupunkeihin kuvataan tarkemmin seuraavalla sivulla kuvassa 2.
43
Kuva 2. Ulkomaalaisväestön osuus Suomen suurimmissa kaupungeissa 2012.
(Tilastokeskus, väestö, 2012)
Erityisesti Itä-Helsingissä, jossa EasySport –toimintaa paljon järjestetään, maahanmuuttajia on jopa 10 % väestöstä. Äidinkielenään Itä-Helsingin maahanmuuttajat puhuvat yleisimmin Somalia (Hilska, 2003, 108). Somalia äidinkielenään puhui myös suurin osa EasySport -palloilukerhoissa käyvistä maahanmuuttajalapsista.
Osallistujien sosioekonomista taustaa selvitettiin vanhempien ammatteihin liittyvällä kysymyksellä. Vastausten perusteella melkein kaikkien osallistujien vanhemmista vähintään toinen käy töissä. Myös urheiluseuraan kuulumisen voidaan katsoa kertovan perheen sosioekonomisesta tilanteesta, sillä urheiluseurassa harrastaminen vaatii usein perheeltä suuriakin taloudellisia panostuksia.
Urheiluseuraan vastaajista ilmoitti kuuluvansa yli puolet, tosin urheiluseuran
määritelmä oli osalle lapsista ehkä hieman vieras, eivätkä vastaajat olleet osanneet mainita urheiluseuran nimeä. Tästä johtuen tulkitsin urheiluseuraan kuuluviksi ainoastaan ne lapset, jotka olivat osanneet kertoa, mihin urheiluseuraan
kuuluvat.
44
Lapsen perherakenne ja suhteet vanhempiin vaikuttavat lapsen hyvinvointiin.
Tässä tutkimuksessa näitä suhteita haluttiin selvittää kysymyksellä ”tukevatko
vanhemmat sinua liikuntaharrastuksessasi?”. Tutkittaessa liikuntaharrastuksen
vaikutusta lasten riskiin syrjäytyä, lähestyin lapsen suhdetta perheenjäseniinsä
liikunnan kautta. Useissa tutkimuksissa on havaittu riippuvuus kodin liikunnallisuuden ja lasten liikuntakiinnostuksen välillä. Vanhempien myönteisyydellä liikuntaharrastuksia kohtaan ja tuella ja hyväksynnällä on katsottu olevan vaikutusta lapsen liikunnalliseen aktiivisuuteen. (Lehmuskallio, 2011, 26.) Ja onhan
vapaa-ajan liikuntaharrastuksen aloittaminen aina lapsen perheen valinta (Hakala, 1999 ,106).
Lapsuusiän liikuntaharrastuksen on myös katsottu vaikuttavan aikuisiän liikuntaaktiivisuuteen (Telama, 2000, 58) . Tähän tutkimukseen osallistuneista lapsista
suurin osa kertoi vanhempiensa tukevan heidän liikuntaharrastustaan ja suurimmalla osalla myös joku muu perheessä harrastaa liikuntaa. Myös vapaaajallaan kyselyyn osallistuneet lapset pelaavat mieluiten jalkapalloa ja ovat kavereiden kanssa ulkona.
Mari Lehmuskallio on tutkinut lasten ja nuorten liikuntakiinnostukseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen mukaan kaverit ovat tärkein lasten liikuntakiinnostukseen vaikuttava tekijä. (Lehmuskallio, 2011, 29.) Myös tässä tutkimuksessa kavereilla on ollut suuri vaikutus kerhoon osallistumiseen. Vastaajista lähes kaikki
olivat tulleet kerhoon yksin tai ystävän kanssa, vain yksi vastaaja kertoi äidin
saattaneen hänet paikalle. Uusia ystäviä kerhosta oli saanut 40 vastaajaa, joista
ystävän kanssa kerhoon tulleita oli vain muutama. Ne, jotka ilmoittivat, etteivät
olleet saanet kerhosta ystäviä, olivat joko valmiiksi tulleet kaverin kanssa tai ilmoittivat käyvänsä kerhossa epäsäännöllisesti, minkä voidaan katsoa vaikuttavan ystävyyssuhteiden syntymiseen. Pääsääntöisesti vastaajat osallistuvat kerhoon säännöllisesti, vaikka sitoutumispakkoa ei ole, vain muutama lapsi ilmoitti
käyvänsä kerhossa epäsäännöllisesti.
45
Liikuntaa ja urheilua pidetään hyvänä harrastuksena, koska sillä on sosiaalistavaa vaikutusta. Liikuntaharrastus ja varsinkin joukkuetoiminta kehittää lapsen
sosiaalisia taitoja ja auttaa tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. (Telama, 2007, 55.) Liikuntaharrastuksen on myös nähty auttavan nuoria pysymään
poissa pahanteosta. Richard Bailey (2005) on tutkinut liikunnan aloittamisen yhteyttä muun muassa rikollisuuteen ja tullut tulokseen, että liikuntaharrastus voi
vaikuttaa vähentävästi nuorten joutumiseen rikosten tielle (Bailey, 2005, 82).
Lapsen ja nuoren urheiluharrastukset vahvistavat lapsen itsetuntoa, antavat
rohkeutta ja lisäävät itseluottamusta (Miettinen, 1999, 126). Ryhmässä lapselle
kertyy sosiaalista pääomaa, joka koostuu ystävyydestä, suosiosta ja luottamuksesta toisten lasten keskuudessa. Laajat toimintamahdollisuudet antavat lapselle mahdollisuuden osoittaa sosiaalista pätevyyttä. (Ahlström, 2001, 40.) EasySport –palloilukerhot toimivat lasten sosiaalisia suhteita edistävinä, koska ne
ovat avoimia kaikille ja toiminta on suunniteltu niin, että lapset ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Liikunnan sosiaaliset ja psykologiset vaikutukset ovat kuitenkin hyvin riippuvaisia siitä, miten toiminta ja vuorovaikutustilanteet on järjestetty (Telama, 2007, 57).
Verrattaessa EasySport -toimintaa urheiluseuratoimintaan ja koululiikuntaan
lapset nostivat esille valinnanvapauden ja monipuolisen tarjonnan, jotka ovatkin
matalankynnyksen toiminnan tunnusmerkkejä. Kukaan vastaajista ei pitänyt urheiluseuratoimintaa tai koululiikuntaa mukavampana kuin EasySport -kerhoa,
mutta muutama mainitsi urheiluseurojen harjoitusten olevan fyysisesti raskaampia. EasySport –kerhojen voidaan katsoa myös lisäävän lasten liikkumista sillä
vastaajista lähes kaikki kertoivat liikkuneensa kerhon ansiosta enemmän kuin
aikaisemmin.
Koululiikunnassa opetuksen tärkeimpänä tavoitteena opettajat pitävät sitä, että
oppilaat omaksuvat myönteisen asenteen liikuntaa kohtaan ja kokevat liikkumisen iloa. Liikunnanopetuksessa on hyvin tavallista, että liikuntakasvatus perustuu liikuntamuotoihin tai sisältöihin, joita koululiikunnassa opetetaan ja liikuntalajit nähdään tärkeänä välineenä tavoitteisiin pyrittäessä (Heikinaro-Johansson &
Huovinen & 2003, 111).
46
Opettamalla liikuntataitoja ja tietoja ja tarjoamalla myönteisiä liikuntakokemuksia
koulussa pyritään kehittämään oppilaiden fyysistä kuntoa ja luomaan oppilaille
liikunnallinen elämäntapa ja tarve edistää hyvinvointiaan (Heikinaro-Johansson
ym., 2003, 108–109). Lajipainotteisuudesta johtuen koululiikunnan tuottamat
myönteiset liikuntakokemukset jäävät kuitenkin oppilaille usein vähäisemmiksi,
sillä positiiviset kokemukset vaativat onnistumisia ja lajitaitojen oppiminen eli
onnistuminen vaatii harjoituskertoja, joita koululiikunnassa ei pystytä tarjoamaan. (Heikinaro-Johansson ym., 2003, 111.) EasySport -palloilukerhot poikkeavat tästä toimintatavasta selkeästi, sillä kerhoissa palloilulajien taitoja ei juurikaan harjoitella, vaan lajeja pelataan lasten omista lähtökohdista. Tärkeintä
on, että lapset liikkuvat ja oppivat toimimaan ryhmässä sekä huomioimaan toisiaan, lajitaitojen harjoittelulla ei niinkään ole merkitystä.
Urheiluseuroissa harjoittelu puolestaan tähtää mahdollisimman hyviin tietyn lajin
taitoihin, sillä harjoittelulle on yleensä asetettu kilpailulliset tavoitteet, joihin pääseminen on tärkeää. (Westergård, 1990, 93.) Erityisesti joukkuelajeissa ryhmädynamiikka on suuressa roolissa, joukkueen hengellä ja yhtenäisyydellä on suuri merkitys pelillisten tavoitteiden saavuttamisessa. Urheiluseuratoiminta ja EasySport -toiminta poikkeavat toisistaan siinä, että urheilujoukkueen harjoittelu
on tavoitteellista ja suunnitelmallisempaa. EasySportissa puolestaan paneudutaan liikunnan ilon ja riemun tuottamiseen, ilman tulostavoitteita. Verrattaessa
EasySport –toimintaa joukkuelajien urheiluseuraan, ryhmässä toimimista ja vuorovaikutusta harjoitellaan varmasti molemmissa.
Tulosten perusteella keskiverto EasySport –palloilukerhoon osallistuvan lapsen
voidaan siis katsoa olevan maahanmuuttajataustainen, liikunnasta ja erityisesti
jalkapallosta innostunut poika, jonka vanhemmista ainakin toinen käy työssä ja
perheeseen kuuluu joku muukin, joka harrastaa liikuntaa, hänen vanhempansa
tukevat häntä liikuntaharrastuksessa. Hän ei kuulu urheiluseuraan ja kulkee
kerhoon yksin tai kaverin kanssa ja käy siellä säännöllisesti. Kerhosta hän on
saanut uusia ystäviä ja on liikkunut kerhon ansiosta enemmän kuin aikaisemmin. EasySport –kerhon toimintaan hänet on ohjannut mukaan opettaja tai kaveri ja vapaa-aikaansa hän viettää mieluiten ulkona leikkien tai pelaten.
47
Aikaisempia tutkimuksia
Syrjäytyminen on aiheena hyvin ajankohtainen. Tutkimuksia liikunnan vaikutuksista syrjäytymisen ehkäisyssä löytyi kuitenkin melko vähän. Aineistonani käyttämä Richard Baileyn (2005) artikkeli käsitteli englantilaista tutkimusta, jossa
vertailtiin liikunnanopetuksen, urheilun ja syrjäytymisen suhdetta. Tutkimuksen
mukaan liikunta parantaa fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia, kognitiivista ja akateemista kehitystä ja vähentää rikollisuutta sekä luvattomia poissaoloja. Liikuntaharrastuksessa sosiaaliset taidot kehittyvät ja elämän laatu paranee, mikä tukee syrjäytymisen ehkäisyä. (Bailey, 2005, 71-84.)
Aiheeseen liittyvistä suomalaisista tutkimuksista tutustuin Jukka Erosen ja Kurt
Palmrootin (2013) Pro Gradu- tutkielmaan, joka käsittelee liikunnanopetuksen
mahdollisuuksia tukea syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria. Tutkimuksen
mukaan liikunnalla on positiivinen vaikutus nuorten elämän hallinnan tunteeseen ja sosiaalisuuteen. Koululiikunta voi tukea syrjäytymisen ehkäisyä, jos se
on järjestetty niin, että oppilaat saavat osallisuuden tunteen ja kokevat onnistumisen elämyksiä ja innostuvat liikunnasta niin, että aloittavat liikuntaharrastuksen myös vapaa-ajalla. (Eronen & Palmroot, 2013, 75, 76.)
Riikka Åstrand (2007) puolestaan on tutkinut Pro Gradu –tutkimuksessaan harrastustoiminta syrjäytymisen ehkäisijänä, miten pitkäjänteinen ohjattu harrastustoiminta voi toimia suojaavana tekijänä syrjäytymistä vastaan. Hän syventyy
kahden harrastusorganisaation Suvelan sirkuksen ja jääkiekkojoukkue IceHeartsin toimintaan haastattelemalla toiminnassa mukana olevia ohjaajia ja syrjäytymisvaarassa olleita nuoria. (Åstrand, 2007, 8-9.)
Tutkimuksen perusteella liikunta voi ehkäistä syrjäytymistä ja tukea nuoren kasvua tasapainoiseksi kansalaiseksi, sillä se tuo lapsille luottamuksellisia ihmissuhteita ja onnistumisen elämyksiä. Hyvin järjestettynä liikuntaharrastus voi olla
kokonaisvaltaista kehityksen tukemista, jota erityisesti harrastusten ulkopuolelle
jääneet tarvitsisivat. (Åstrand, 2007, 142 – 143.)
48
Liikunnan ja syrjäytymisen ehkäisyn yhteyksiä on tutkittu myös sosiaalisen kerrostumisen eli taloudellisen epätasa-arvon näkökulmasta Euroopan Unionissa
aloitettuun ”Sport for all” –toimintamalliin kohdistuneessa Ilse Hartmann-Tewsin
(2006) tutkimuksessa, jota hän käsittelee artikkelissaan. Tutkimuksessa on perehdytty kyseisen toimintamallin mahdollisuuksiin tukea syrjäytymisen ehkäisyä
tarjoamalla liikuntamahdollisuus kaikille. Tutkimuksen perusteella Euroopan
unionin tulisi panostaa tutkimukseen liikuntaryhmään kuulumisen vaikutuksista
syrjäytymisen ehkäisyyn, sillä liikunnalla voidaan tukea yksilön sosiaalista kehitystä ja lisätä kansalaisten tasa-arvoa. (Hartmann-Tews, 2006, 109 -110.)
Kaikissa tarkastelemissani aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu liikunnalla
olevan syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus. Liikuntaryhmän tuomat sosiaaliset
kontaktit, sitoutuminen harrastukseen, onnistumisen elämykset ja elämänhallintataitojen kehittyminen tukevat lapsen ja nuoren persoonallisuuden kasvua ja lisäävät psyykkistä hyvinvointia. Liikunnan on myös katsottu tarjoavan lapselle
elämyksiä, joita ei saa missään muualla. Harrastusryhmät ovat myös hyviä
paikkoja solmia ystävyyssuhteita.
Helsingin kaupungin liikuntaviraston EasySport –toimintaan liittyen ei ole tehty
aikaisempia tutkimuksia. Sen sijaan matalankynnyksen liikuntaa esimerkiksi
WAU Ry:n (valtakunnallinen lasten ja perheiden terveyden edistämiseen pyrkivä hyvinvointijärjestö) toimintaa on tutkittu muutamissa ammattikorkeakoulutasoisissa päättötöissä. Tuomas Kosunen tutki työssään sitä, miten matalankynnyksen liikuntakerhot tavoittavat ne lapset, jotka ovat yhdistyksen tavoitteena. Hänen tutkimuksensa perusteella WAU –kerhot pystyivät tarjoamaan liikuntamahdollisuuden sellaisille lapsille, jotka muuten jäisivät harrastusten ulkopuolelle, lisäksi sillä on mahdollisuus tukea syrjäytymisen ehkäisyä, mikä on yksi
kerhon tavoitteista, sillä kerhoihin osallistuu paljon lapsia, jotka ovat alemmasta
sosiaaliluokasta tai maahanmuuttajia. (Kosunen, 2013, 35-36.) Vaikka kyseinen
tutkimus on vain päättötyö, eikä yliopistotason tutkimus, Wau Ry:n toiminta on
hyvin lähellä EasySport –toimintaa ja kyseisen tutkimuksen tulosten perusteella
voidaan tehdä ennakko-oletuksia myös tämän tutkimuksen tuloksista.
49
9 Luotettavuus
Laadullista tutkimusta arvioidaan sen luotettavuuden perusteella. Tutkimuksen
pääasiallisin luotettavuuden kriteeri on tutkija itse ja luotettavuuden arviointi
koskee koko prosessia (Eskola & Suoranta, 1998, s. 211).
Luotettavuutta tulee arvioida, sillä vaikka tutkimuksessa pyritään välttämään
virheiden syntymistä, tulosten pätevyys ja luotettavuus vaihtelevat (Hirsijärvi,
Remes & Sajavaara, 1997, 226).
Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta parantaa tarkka selostus tutkimuksen toteuttamisesta (Hirsijärvi ym. 1997, 227). Tutkimuksen toteutusta kuvaavassa luvussa olen eritellyt tarkasta tutkimuksen toteutuksen ja kuvannut aineiston keruuta ja olosuhteita aineiston keräämiselle tarkasti. Koska tutkimusaineistoni on
kerätty alle 15 –vuotiaille lapsille tehdyllä kyselyllä, on sille haettu eettinen ennakkoarviointi ihmistieteiden eettisen ennakkoarvioinnin lautakunnalta. Eettisen
ennakkoarvioinnin lautakunnan lausunnon mukaan eettiset kriteerit ovat täyttyneet kyselyä tehtäessä.
Tutkimukseni luotettavuutta tukee myös valitsemani aineiston keruutapa, kyselytutkimus, sillä puolistrukturoidussa kyselyssä kysymysten muotoilu ja järjestys
on kaikille sama, jolloin myös kysymyksillä on sama merkitys kaikille. Kysymykset ovat taustakysymyksiä lukuun ottamatta avoimia, jolloin vastaaja saa vastata omin sanoin (Eskola & Suoranta, 1998, s. 87). Aineiston analyysissa olen ollut huolellinen ja tarkka ja säilyttänyt aineistoa asianmukaisesti ja luottamuksellisesti.
Keräämäni aineisto on kooltaan riittävä. Aineiston koko saattaa vaikuttaa tulosten luotettavuuteen. Otantaa tehtäessä tulee pitää mielessä sen edustavuus ja
yleistettävyys. Nämä ovat tärkeitä seikkoja varsinkin kyselytutkimusta tehtäessä, jotta tutkimuksesta tulee selkeä, ja riittävän syvällinen (Gobo, 2004, 405).
50
Pidän tutkimustani luotettavana, koska se on sekä sisäisesti että ulkoisesti validi, kyselylomake on kaikille vastaajille sama eikä haastattelija ole vaikuttanut
vastauksiin. Sisäisellä validiteetilla viitataan tutkimuksen teoreettisten ja käsitteellisten määrittelyjen sopusointuun. Niiden tulee olla loogisessa suhteessa
keskenään. Ulkoinen validiteetti puolestaan mittaa tehtyjen tulkintojen ja aineiston välisen suhteen pätevyyttä.
Tutkimukseni reliabiliteetti on myös hyvä, eli tutkimusaineiston tulkinta ei sisällä
ristiriitaisuuksia. (Eskola & Suoranta, 1998, s. 214.) Olen myös kuvannut tarkoin
tutkimukseni etenemistä ja noudattanut eettisiä periaatteita sekä käyttänyt lähdeviittauksia ja lainauksia asianmukaisesti.
10 Pohdintaa
Liikunnan merkitykset ovat pitkään painottuneet sen harjoittajalleen aiheuttamiin
fyysisiin muutoksiin. Viime aikoina liikunnan yhteydessä on alettu painottaa sen
sosiaalisia vaikutuksia ja niiden tutkimista erityisesti sosiaalisena pääomana, joka lisää elinvuosia ja ehkäisee syrjäytymistä. Urheilu tuottaa ihmiselle voimakkaita kokemuksia ja osallistuminen liikuntaharrastukseen herättää usein vahvoja tunteita. Yhdistettäessä nämä kokemukset osallisuuden tunteeseen, lisäävät
ne liikunnan suosiota kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäjänä. (Pirnes & Tiihonen, 2010, 207.)
Liikuntaharrastus tukee lapsen kasvua ja kehitystä niin terveyden edistämismielessä kuin sosiaalisestikin. Lisäksi harrastus tarjoaa lapselle aikuiskontakteja ja
vertaisryhmän, jossa kehittyä.
Tässä tutkimuksessa on pohdittu liikunnan merkitystä lapsen elämälle ja todettu, että liikunnan tulisi olla osa lapsen ja nuoren elämää, koska liikunnan avulla
ei tueta ainoastaan lapsen fyysistä kasvua vaan sillä on suuri rooli myös henki-
51
sen ja psyykkisen kasvun tukijana. Siksi olisikin erityisen tärkeää, että liikunnan
harrastaminen vapaa-ajalla olisi lapsille mahdollisimman helppoa, eikä vaatisi
vanhemmilta niin suuria panostuksia. Taloudellisen panostuksen lisäksi urheiluseurassa harrastaminen vaatii tänä päivänä myös vanhemmilta aktiivista osallistumista kuten harjoituksiin kuljettamista ja erilaisia varainkeruu- ja talkootöitä.
Lasten ja nuorten urheiluharrastusten kustannukset ovat nousseet viimeaikoina
merkittävästi. Tämä rajoittaa lasten osallistumismahdollisuuksia ja jättää osan
lapsista kokonaan harrastustoiminnan ulkopuolelle. (Puronaho, 2014, 8.) Kyseinen muutos on harmillinen, kun samaan aikaan käydään keskustelua liikunnan
tärkeydestä ja merkityksestä hyvinvoinnille. Tähän huutoon tutkimukseni kohteena olevat Helsingin kaupungin liikuntatoimen järjestämät matalan kynnyksen
EasySport -kerhot pyrkivät vastaamaan tarjoamalla lapsille ja nuorille mahdollisuuden harrastaa liikuntaa edullisesti ja helposti ilman sitoumuksia, sillä EasySport -matalankynnyksen toiminta on aloitettu tavoitteenaan tuoda liikuntaharrastusmahdollisuus kaikille lapsille. Aikuisjohtoista lasten ja nuorten liikuntakulttuuria on haluttu suunnata enemmän toimijoiden omannäköiseksi ja lasten ja
nuorten hyvinvointisuunnitelman asettamien tavoitteiden mukaisesti hankkeissa
on pyritty edistämään lasten ja nuorten osallisuuden kokemuksia sekä huomioimaan vuorovaikutus- ja tunnetaitojen merkitys toiminnan menestystekijöinä.
Toiminnalla pyritään kasvattamaan lapsia ja nuoria sosiaaliseen ja henkilökohtaiseen vastuuseen harrasteliikunnan keinoin. (Soini, 2013, 5.)
Toiminta EasySport –kerhoissa on järjestetty niin, että kerho toimii lasten omalla
koululla koulupäivän yhteydessä ja sinne saavat tulla kaikki ne lapset, jotka haluavat. Kerhon alussa ryhmä päättää yhdessä, mitä kyseisellä kerralla pelataan.
Ohjaajasta riippuen toiminta on vapaata tai hyvin vapaata. Ennen tutkimuksen
aloitusta ja kerhoissa vierailua kuvittelin, että palloilukerhoihin osallistuisi pääasiassa urheiluseurajoukkueessa pelaavia lapsia, jotka hakevat kerhosta niin
kutsuttuja lisäharjoituksia. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan kerhoissa palloilee
pääasiassa lapsia, joilla ei ole muuta urheiluharrastusta. Syynä saattaa olla se,
että pelaaminen on organisoiduissa lajiharjoituksissa käyville lapsille liian vapaata tai toisaalta se, että tutkimukseni kohteena olleet kerhot olivat palloilukerhoja, mutta eivät profiloituneet suoraan minkään lajin palloilulajin kerhoiksi,
52
vaikka jalkapallo näyttäytyikin ohjelmassa varsin voimakkaasti. EasySport valikoimassa on erikseen esimerkiksi EasySport -salibandy ja EasySport -futis,
jotka mahdollisesti vetävät puoleensa enemmän lajin taitajia.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää millaisia lapsia EasySport –
kerhoihin osallistuu. Tutkimuksen kohteena olleisiin EasySport -palloilukerhoihin
osallistuvista lapsista 70 % on maahanmuuttajataustaisia. Maahanmuuttajat
ovat usein juuri niitä lapsia, joiden mahdollisuudet harrastaa urheiluseuroissa
ovat kalliiden kustannusten vuoksi heikommat, vaikka lapset ovat innokkaita
liikkumaan ja kiinnostus pelaamiseen on kova. Näin ollen EasySport -toiminta
on heille erityisen tervetullutta.
Maahanmuuttajavoittoisuuden lisäksi, kerhoihin osallistuu pääasiassa poikia.
Vaikka joillakin kouluilla on järjestetty erilliset ryhmät tytöille, ne eivät ole saaneet suurta suosiota. Vieraillessani näissä tyttöjen kerhoissa, huomasin myös,
että tytöt eivät toivoneet mitään palloilulajia vaan halusivat mieluummin roikkua
köysissä, kiipeillä tai hyppiä trampoliinilla. Ehkäpä tytöt kaipaavat palloilusta innostuakseen organisoidumpaa ohjausta. Maahanmuuttajanaisten liikunnan tunnuspiirteitä koskevan tutkimuksen mukaan maahanmuuttajanaisten tärkein liikunnan merkitysulottuvuus on sosiaalisuus, peleihin liittyvä kilpailullisuus puolestaan ei ole heille ollenkaan merkityksellistä (Zacheus, Koski & Mäkinen 2011,
68). Vierailemissani poikien kerhoissa sen sijaan pääasiana oli pelaaminen, peli, useimmiten jalkapallo, haluttiin aloittaa heti saliin tultua.
Lisäksi tässä tutkimuksessa on haluttu selvittää, onko EasySport -toiminnalla
mahdollisuus tukea syrjäytymisen ehkäisyä. Maahanmuuttajien riskiä syrjäytyä
on pidetty keskimääräistä suurempana, mikäli kotouttamistoimenpiteissä ei onnistuta, sillä heillä on suuri riski jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle puutteellisen
kielitaidon, työttömyyden, vähävaraisuuden ja heikkojen koulutulosten vuoksi.
Maahanmuuttajataustaisten lasten on myös vaikeampi löytää ystäviä. (Alitolppa-Niitamo, 2003, 39.)
53
Kotoutumisella tarkoitetaan uuden kotimaan tapojen ja kulttuurin omaksumista
omaa alkuperäistä kieltä ja kulttuuria unohtamatta, mikä Suomessa tarkoittaa
yhteiskuntaan sopeutumista, kielen oppimista ja työelämässä tarvittavien taitojen oppimista ja oman kielen ja kulttuurin ylläpitämisen tukemista. (Zacheus
ym., 2013, 64.)
Liikunnan ja urheilun on katsottu olevan hyvä keino helpottaa maahanmuuttajien kotoutumista, sillä urheilu toimii rajojen rikkojana ja yhdistävänä tekijänä erilaisten kulttuurien ja kansalaisuuksien välillä. Urheilu tukee muun muassa uuden kielen oppimista ja sosiaalisten kontaktien luomista sekä vahvistaa itsetuntoa. (Zacheus, 2010. 217.) Näin ollen EasySport -kerhoon ja vertaisryhmään
kuulumisen voidaan katsoa tukevan heidän sopeutumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Kerhoissa hyvin erilaisista kulttuureista olevat lapset pelasivat ja
toimivat yhdessä. Lapset keskustelivat keskenään suomen kielellä, vaikka suurimman osan äidinkieli on joku muu. EasySport –kerho tukee siis vuorovaikutustaitojen lisäksi lasten suomen kielen taitoa.
Kuten aikaisemmin on jo mainittu syrjäytymiseen liittyviä tekijöitä ovat aikuisen
puute, kyvyttömyys itseilmaisuun ja elämänhallinnan puuttuminen (Talvitie,
2003, 57). Näihin kaikkiin on mahdollista vaikuttaa liikuntaharrastuksella. Yleisesti ottaen liikuntaharrastuksen on katsottu voivan vähentää lasten ja nuorten
syrjäytymisriskiä, sillä se tarjoaa lapselle ryhmään kuulumisen tunteita, onnistumisen elämyksiä, kasvattaa sosiaalista pääomaa ja kehittää vuorovaikutustaitoja, jotka ovat merkittäviä aineksia lapsen elämänlaadun parantamisessa.
Riikka Åstrand on tutkinut pitkäjänteisen urheiluharrastuksen vaikutuksia lasten
ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Hän tuo tutkimuksessaan esille, että harrastus tuo lapsen elämään luottamuksellisia ihmissuhteita ja onnistumisen elämyksiä ja voi näin toimia kokonaisvaltaisen kehityksen tukijana. Hänen tutkimuksensa mukaan lasten pahoinvointi johtuu siitä, että elämänlaatu on heikkoa.
Harrastus voi olla ”ovi elämään”, koska siellä saa tuntea vahvoja tunteita onnistumisista epäonnistumisiin, haaveilla ja kokea yhdessä. (Åstrand, 2007, 147.)
54
EasySport –kerhoihin osallistuminen on avointa eikä vaadi lapsilta sitoutumista.
Kaupunki järjestää kerhoja vuodeksi kerrallaan, joten harrastaminen ei välttämättä voi olla kovin pitkäjänteistä. Tutkimukseeni osallistuneet lapset käyvät
kuitenkin kerhossa säännöllisesti ja ovat näin ollen varsin sitoutuneet harrastukseensa. Näin ollen voidaan katsoa, että EasySport –kerholla on mahdollisuus
parantaa lasten elämänlaatua. Ainakin kerhoissa, joissa ohjaaja on koko ajan
sama, myös lapsen ja aikuisen välisen kontaktin on mahdollista syntyä.
Malmilla Soinisen koululla toimivassa EasySport –kerhossa ohjaajan vaikutus
on ollut erittäin suuri ja se oli havaittavissa myös vieraillessani siellä. Kerhoa ohjaa brasilialainen entinen jalkapalloilija, joka myös työskentelee koululla koulunkäyntiavustajana. Kerhossa harjoitellaan pääasiassa jalkapalloa, vaikka kerho
toimiikin ”palloilu” nimellä. Ohjaaja on hyvin aktiivinen ja järjestää kerhossa käyville lapsille myös muuta oheisohjelmaa, kuten kannustusretken jalkapallootteluun. Kerhoon olisi niin paljon tulijoita, että osallistujien määrää on tilanpuutteen vuoksi jouduttu rajoittamaan. Toiminta kerhossa oli huomattavasti organisoidumpaa kuin muissa EasySport –palloilukerhoissa, joissa vierailin ja ohjaajan ja lasten välille oli selvästi muodostunut luottamuksellinen kontakti.
Lapsi tarvitsee aikuisen tukea kehittyäkseen tasapainoiseksi kansalaiseksi. Yhtä tärkeää lapsen kehityksen kannalta ovat ystävät ja vertaisryhmä, johon kuulua. Urheilu ja liikuntaryhmät tarjoavat lapselle paikan minäkäsityksen kehittymiselle. Vertaisryhmässä saman ikäiset lapset saavat tukea toisiltaan, voivat verrata itseään toisiinsa ja ennen kaikkea saava onnistumisen elämyksiä, jotka tukevat heidän kasvuaan. Ohjaajan rooli toiminnan onnistumisessa on tärkeä.
Toiminnan tavoitteena tulee olla positiivisten kokemusten tuottaminen ja lasten
osallistamisen ja tasa-arvon parantaminen. (Paju & Honkala, 2008, 110-111.)
Näihin positiiviseen liikuntakokemuksiin ja onnistumisen elämyksiin pyrittiin panostamaan myös tutkimukseni kerhoissa. Huomasin kuitenkin, että vertaisryhmän palaute pelitilanteessa voi myös olla hyvin raakaa. Kun voittaminen ja kilpailu saavat vallan, lapset eivät välttämättä osaa harkita sanojaan ja esimerkiksi
huonosta syötöstä saattoi nousta ikäväkin meteli, jonka rauhoitteluun ohjaaja
sai käyttää voimiaan. Toisaalta epäonnistumisetkin kuuluvat elämään ja liikun-
55
nan parissa saatujen onnistumisen kokemusten myötä ne laimenevat ja pian
unohtuvat kokonaan.
Vaikka lasten ja nuorten harrastaminen urheiluseuroissa on lisääntynyt, omatoiminen liikkuminen ja koulun liikuntakerhoihin osallistuminen on vähentynyt
(Lehmuskallio, 2011, 29). EasySport -kerhojen markkinoinnista on vastannut
pääasiassa liikuntavirasto, joka tiedottaa toiminnasta nettisivuillaan ja jakamalla
esitteitä liikuntapaikoissaan ja kouluilla. Kouluille, joilla tai joiden läheisyydessä
toimintaa järjestetään on tehty tarvittaessa erillisiä mainoksia ja tiedotuksessa
on hyödynnettykoulujen Wilma –järjestelmää. (Soini, 2013, 17.) Kyselyyn vastanneet lapset ilmoittivatkin usein opettajan olleen ohjaamassa lapsia kerhoon.
Jos vanhemmat eivät ole aktiivisesti tukemassa lapsensa harrastusta ja koulunkäyntiä, koulusta tulevat viestit eivät tavoita lasta, eikä hän todennäköisesti saa
tietää mahdollisuudesta osallistua liikuntakerhoon. Pienet koululaiset eivät
myöskään usein osaa tarkkailla koulujen ilmoitustauluja tai ottaa liikuntapaikoilta
mukaansa kerhoesitteitä. Muutaman vierailemani palloilukerhon ohjaajat mainitsivat, ettei kerhosta oikeastaan ole tiedotettu ainakaan heidän toimestaan, eivätkä läheskään kaikki koulun lapset tiedä kerhon olemassa olosta.
Vaikka EasySport –kerhot yleisesti ottaen tavoittavat erittäin suuren määrän
lapsia (vuonna 2012 jo yli 2000 lasta), ainakin palloilukerhoihin mahtuisi osallistujia huomattavasti enemmän. Näin ollen olisi tärkeää panostaa koulujen aktiivisuuteen oppilaiden ohjaamisessa kerhoihin. Opettajien olisi hyvä ohjata kerhoon myös sellaisia lapsia, jotka eivät ehkä osoita suurta kiinnostusta liikuntaa
kohtaan koulussa, tällöin toiminnalla voitaisiin tavoittaa myös lapsia, jotka tarvitsevat harrastusta saadakseen sisältöä elämäänsä. Tällaisia lapsia kerhoissa ei
kyselyn perusteella juurikaan käy. Kerhoihin osallistuvista suomalaistaustaisista
lapsista vain seitsemän on perheestä, jossa vanhemmat eivät käy töissä, eikä
heillä ole muita harrastuksia ja vain kolme ilmoitti käyvänsä kerhossa yksin eikä
ole saanut kavereita.
56
Koska EasySport –palloilukerhot pyörivät pääasiassa yhteistyössä jonkin urheiluseuran kanssa ja ohjaajat tulevat seuran puolelta. Myös urheiluseurat voisivat
olla aktiivisempia lisäämään osallistujamääriä esimerkiksi esittelemällä liikuntatunneilla toimintaansa ja kertomalla siinä ohessa EasySport -kerhosta, jossa
pääsee pelaamaan, joskin myös muita lajeja. Yksi jatkotutkimusaihe voisikin olla, mitä urheiluseurat tekevät tukeakseen heikommassa sosiaalisessa asemassa olevien lasten harrastamista.
Matalankynnyksen liikuntaan liittyy olennaisesti lasten osallisuus, joka näkyy
pääasiassa mahdollisuutena vaikuttaa kerhotunnin sisältöön. Lapset saavat
päättää, mitä kerhossa kulloinkin tehdään. Vaikka pelaaminen itsessään kehittää lasten yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, yhdessä päättäminen vaatii niitä
vielä enemmän. EasySport -kerho on mainio paikka opetella toisen huomioon
ottamista ja yhteistä päätöksen tekoa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on myös ollut selvittää, miten lapset kokevat
EasySport –toiminnan eroavan perinteisestä urheiluseuratoiminnasta ja koulun
liikuntatunneista. Moni mainitsee, että EasySportissa on hauskempaa, koska
harjoittelu ei ole yhtä raskasta kuin urheilujoukkueessa. Suurimpana erona sekä
urheiluseuroihin, että liikuntatunteihin voidaan kuitenkin katsoa lasten mielestä
olleen vapaus tehdä asioita ja mahdollisuus vaikuttaa kerhossa pelattaviin peleihin. Tähän myös liikuntavirasto on halunnut panostaa toimintaa suunnitellessaan.
Ohjaajaan kohdistuvatkin suuret odotukset, sillä aikuisen eli ohjaajan, pystyä
luomaan päätöksen teon puitteet sellaisiksi, että lapset kykenevät toimimaan
järkevästi yhteistyössä ja ottaa huomioon, että lasten kyky käyttää valtaa ja tehdä päätöksiä on rajallinen. (Soini, 2013, 9.)
57
Lasten osallistaminen päätöksen tekoon on melko uusi ilmiö, jota painotetaan
myös vuonna 2016 voimaan tulevassa uudessa opetussuunnitelmassa. (POPS
luonnos 2016, 2014, 124.) Ohjaajalle tuottamien haasteiden lisäksi se vaatii
myös paljon lapsilta. Miten päätöksen teko tilanteet hoidetaan niin, että ääneen
pääsee mahdollisimman moni, eivätkä päätöstä tee aina vahvimmat ja kovaäänisimmät lapset? Yhteistyön harjoittelu vaatii varmasti aikaa ja pitkäjänteisyyttä.
Tämän tutkimuksen perusteella liikuntaharrastuksella yleisesti voidaan tukea
syrjäytymisen ehkäisyä. EasySport –toiminta ei varsinaisesti ole syrjäytymistä
ehkäisevää, sillä toiminta kohtaa lähinnä valmiiksi liikkuvia ja innokkaita, pääasiassa maahanmuuttajataustaisia lapsia, mutta EasySport –toiminnan voidaan
katsoa täyttävän tavoitteensa tarjota maksutonta liikuntaa kaikille lapsille.
Mikäli toimintaa haluttaisiin kohdistaa enemmän syrjäytymisvaarassa oleviin
lapsiin, tulisi sen markkinointia profiloida enemmän lapsille, jotka eivät ole selkeästi innostuneet liikunnasta ja joiden elämänhallinnassa on ongelmia. Tässä
voisi apuna olla sosiaalitoimi, jonka kanssa yhteistyössä EasySportissa onkin jo
toteutettu joitain liikuntaryhmiä, tai opettajien aktiivisempi osallistuminen lasten
kerhoihin ohjaamiseen. Tässä syrjäytymisen ehkäisyn panostamiseen keskittyvässä toiminnassa mainetta on niittänyt jääkiekkojoukkue Icehearts, joka toimii
kotien ja koulujen lisäksi aktiivisessa yhteistyössä sosiaalihuollon kanssa.
Syrjäytymisvaarassa oleva lapsi tarvitsee aikuisen läsnäoloa. Se onnistuu myös
liikuntaryhmässä, vaikka mukana on muitakin lapsia. Ohjaajalta vaaditaan vain
kiinnostusta lapsia ja heidän elämäänsä kohtaan. Lapsen tulee tuntea olonsa
turvalliseksi ja saada positiivisia kannustavia kokemuksia, joiden tuottaminen on
liikunnan avulla helppoa. Terveellinen elämä, ohjattu vapaa-ajan toiminta yhdistettynä muihin liikunnan tuomiin etuihin, kuten hyvään oloon, ystäviin, vertaisryhmään ja minän positiiviseen kehittymiseen, tukevat lapsen kasvua ja kehitystä ja auttavat sopeutumaan yhteiskuntaan. Nämä kaikki ominaisuudet toteutuvat
myös EasySport –toiminnassa, vaikka toiminta onkin vapaampaa ja lyhytjänteisempää kuin monissa muissa harrastusryhmissä.
58
Näitä kaikkia yllä mainittuja seikkoja olen tutkimuksessani pohtinut halutessani
selvittää liikunnan vaikutusta syrjäytymisen ehkäisyssä. Tämän tutkimuksen perusteella matalankynnyksen liikunnalla on positiivisia vaikutuksia siihen osallistuvien lasten elämään ja sen voidaan katsoa tukevan lasten elämää ja antavan
osallistujilleen myönteisiä kokemuksia ja tuottavan liikunnan iloa.
Jatkotutkimusaiheita matalan kynnyksen liikuntaa ja syrjäytymisen ehkäisyyn
liittyen on paljonkin. Aikaisemmin mainitsemani urheiluseurojen toiminnan kohdistamisen heikommassa sosiaalisessa asemassa oleviin lapsiin lisäksi, olisi
tarpeen kehittää keinoja saada enemmän lapsia mukaan matalana kynnyksen
kerhotoimintaan. Myös lasten osallistamisen tapoja ja ohjaustoiminnan organisointia voisi tarkastella useasta näkökulmasta.
EasySport ei siis ole suoranaista syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa, mutta
edullisuudellaan ja helppoudellaan toiminnalla on mahdollisuus tukea myös syrjäytymisen ehkäisyä. Liikunta ylipäätään tuottaa lapsille niin paljon hyviä asioita
ja kokemuksia, että osallistumisen mahdollistaminen on erityisen tärkeää ja toivottavaa. Tässä tavoitteessaan Helsingin kaupungin voidaan katsoa onnistuneen EasySport –hankkeen avulla hyvin. On toivottavaa, että kaupunki pystyy
jatkossakin tarjoamaan vastaavaa liikuntatoimintaa ja kohtaamaan entistä
enemmän innokkaita, liikunnasta nauttivia lapsia.
59
Lähteet
Aho S. (2005). Minä. Teoksessa Minä, me ja muut sosiaalisissa ympäristöissä.
Laine K. (toim.). Keuruu: Otava.
Ahvenainen, O., Ikonen, O. & Koro, J. (2001). Johdatus erityiskasvatuksen käytäntöön. WSOY, Porvoo.
Alitolppa-Niitamo A. (2005). Maahanmuuttajataustaiset perheet ja hyvinvoinnin
edellytykset. Teoksessa. Alitolppa-Niitamo A., Söderling I. & Fogel S. (toim.).
Olemme muuttaneet - Näkökulmia maahanmuuttoon, perheiden kotouttamiseen
ja ammatillisen työn käytäntöihin. Väestöliitto: Väestöntutkimuslaitos ja Kotipuu.
Saatavissa: [http://vaestoliittofibin.directo.fi/@Bin/9798ab03454e0d08589be3c15117418c/1410461755/applica
tion/pdf/490819/Olemmemuuttaneet.pdf]
Autio T. & Kaski S. (2005). Ohjaamisen taito. Helsinki: Edita.
Bailey R. (2005). Evaluating the relationship between physical education, sport
and social inclusion. Journal of Educational review. vol 57 no 1.
Boxberg K. (2014.4.15.). Harrastaa voi maksuttakin. Helsingin Sanomat
15.4.2014.
Eronen J. & Palmroot K. (2013). Pallo keskelle ja peliä – Liikunnan keinoin syrjäytymistä vastaan. Tampereen yliopisto. Opettajan koulutuslaitos. Kasvatustieteen ProGradu –tutkielma.
Eskola J. & Suoranta J. (1998). Johdatus Laadulliseen tutkimukseen. Jyväskylä:
Gummerus.
60
Fogerholm M. (2011). Lapset ja nuoret. Teoksessa. Terveysliikunta. Fogrholm
M., Vuori I. & Vasankari T. (Toim.). Duodecim. UKK-Instituutti. Keuruu: Otava.
Gobo G. (2007). Sampling, Representativeness and Generazability. Teoksessa
Seale C., Gobo G., Gubrium J.F. & Silverman D. (Eds.). (2007). Qualitative research Pactise. London & Thousand Oaks: Sage.
Hakala L. (1999). Liikunta ja Oppiminen. Jyväskylä: Gummerus.
Hartmann-Tews I. (2006). Social satisfaction in sport and sport policy in the European union. European Journal of Sport and Society. 3(2), 109-124.
Heikinaro-Johansson P., Huovinen T. & Kytökorpi L. (2003). Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Porvoo: WSOY.
Heinilä K. & Koski P. (1991). Suomalainen liikuntaseura. Helsinki: Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 125.
Hilska P. (2003). Juhlapyhien vietto monikulttuurisessa päiväkodissa. Teoksessa Kallioniemi, A., Räsänen, A. & Hilska, P. (toim.) (2003). Lapsen sielun maisema. Studia Pedagogae 30. Helsinki. Hakapaino.
Hirsjärvi S., Remes P. & Sajavaara P. (2003). Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.
Järventie I. (1999). Syrjäytyvätkö lapset. Tutkimus 1990-luvun lasten perushoivasta, hyvinvoinnista ja lastensuojelupalveluiden käytöstä Helsingissä.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja. Helsinki: Edita.
Kantomaa M., Tammelin T., Ebeling H. & Taanila A. (2010). Liikunnan vaikutus
nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin, koettuun terveyteen ja koulumenestykseen. Liikunta & Tiede 47(6). 30-37.
61
Kuula R. (2000). Syrjäytymisvaarassa oleva nuori koulun paineessa: Koulu ja
Nuorten syrjäytyminen. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja. joensuu: Joensuun yliopisto.
Kukkonen J. (1990). Valmennus on kasvatusta. Teoksessa Westergård J. & Itkonen H. (toim.) Lapsi ja nuori urheiluseurassa. Turku: Offset.
Laakso L. (2007). Johdatus liikuntapedagogiikkaan ja liikuntakasvatukseen. Teoksessa Heikinaro-Johansson P. (toim.). Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan.
Jyväskylä: WSOY.
Laakso L., Nupponen H. & Telama R. (2007). Kouluikäisen liikunta-aktiivisuus.
Teoksessa Heikinaro-Johansson P. (toim.). Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan.
Jyväskylä: WSOY.
Laine K. (2005). Minä, me ja muut sosiaalisissa ympäristöissä. Keuruu: Otavan
kirjapaino.
Lehmuskallio M. (2011). Ei VilleGalle vaan vertaiset, valmentajat ja vanhemmat
– lasten ja nuorten näkemyksiä liikuntakiinnostuksensa vaikuttajista. Liikunta &
Tiede 48 (6/2011). 24-31.
Linnakangas R & Suikkanen A. (2004) Varhainen puuttuminen, mahdollisuus
nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja.
Helsinki: Edita Prima.
Lintunen T. (2007). Liikunta terveyden edistäjänä. Teoksessa HeikinaroJohansson P. (toim.). Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Jyväskylä: WSOY.
62
Lintunen T. & Kuusela M. (2009). Vuorovaikutuksen edistäminen liikuntaryhmässä. Teoksessa Rovio E., Lintunen T. & Salmi O. (toim.). Ryhmäilmiöt liikunnassa. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 163. Tampere: Esa Print Oy.
Lämsä A-L. (2009). Tuhat tarinaa lasten ja nuorten syrjäytymisestä. Oulu: Oulun
Yliopisto.
Miettinen A. & Rotkirch A. (2012). Yhteistä aikaa etsimässä, lapsiperheiden
ajankäyttö 2000-luvulla. Perheparometri. Väestöliitto. Helsinki : VL-Markkinointi
Oy.
Nupponen R. (2011). Liikunta ja koettu hyvinvointi. Teoksessa. Terveysliikunta.
Fogrholm M., Vuori I. & Vasankari T. (Toim.). Duodecim. UKK-Instituutti. Keuruu: Otava.
Nupponen H. (1997). 9-16 –vuotiaiden liikunnallinen kehittyminen. Research
Reports on Sport and health 106. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus.
Nurmi, J.-E.Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L. & Ruoppila, I.
(2006). Ihmisen psykologinen kehitys. WSOY, Porvoo.
Paananen R. (2012). Syrjäytyvätkö lapset. Esitys Terveyden ja hyvinvointilaitoksen Kouluterveyspäivillä 2012.
Saatavilla:
[http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80504/Kouluterveyspaivat%202012
_tiivistelmakirja.pdf?sequence=1]
Paju R. & Honkala S. (2008). Kulttuurista voimaa lasten ja nuorten päivään ohjaustoiminnan avulla. Teoksessa Heleena Lehtonen (toim.) Sytykkeitä Syrjäytymisen ehkäisemiseen. Hämeenlinna: Tampereen yliopisto.
63
Pekkarinen E. (2012). Luusereita, rebeleitä vai kingejä? – Yhteisönäkökulma
nuorten syrjäytymiseen. Esitys Terveyden ja hyvinvointilaitoksen Kouluterveyspäivillä 2012. Saatavilla:
[http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80504/Kouluterveyspaivat%202012
_tiivistelmakirja.pdf?sequence=1]
Peräkylä A. & Ruusuvuori J. (2005). Analyzing talk and text. Teoksessa Linkoln
Y. & Denzin N.k. Handbook of qualitative research.
Pirnes E. & Tiihonen A.. (2010). Hyvinvointia liikunnasta ja kulttuurista. Käsitteiden, kokemusten ja vastuiden uusia tulkintoja. Kasvatus & Aika 4 (2), 203-235.
POPS (2004). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Helsinki:
Opetushallitus.
POPS-luonnos 2016 (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet
2016 luonnos. Helsinki: Opetushallitus.
Puronaho K. (2014). Drop out vai throw-out? – Tutkimus lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja.
Saatavissa:
[http://www.sport.fi/system/resources/W1siZiIsIjIwMTQvMDQvMDgvMTJfNDJfN
TJfOTQzX1R1dGtpbXVzX2xhc3Rlbl9qYV9udW9ydGVuX2xpaWt1bnRhaGFyc
mFzdHVzdGVuX2t1c3Rhbm51a3Npc3RhLnBkZiJdXQ/Tutkimus%20lasten%20j
a%20nuorten%20liikuntaharrastusten%20kustannuksista.pdf]
Rintanen H. (2001). Lasten ja nuorten syrjäytymisen taustatekijöitä pitkittäistutkimusten valossa. Teoksessa. Taskinen S. (toim.). ”Huono ennuste” Mitä on
lasten ja nuorten syrjäytyminen?. Helsinki: Stakes.
Rovio E. & Lintunen T. (2009). Johdanto liikunnan ryhmäilmiöihin. Teoksessa
Rovio E., Lintunen T. & Salmi O. (toim.). Ryhmäilmiöt liikunnassa. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 163. Tampere: Esa Print Oy.
64
Salmivalli K. (2000). Kaverien kanssa. Keuruu: Otavan Kirjapaino.
Siljander P. (1996). Syrjäytyminen – Aatteiden ja murroksen kriisi. Teoksessa
Siljander P. & Ulvinen V.-M. (toim.) Syrjäytymisestä selviytymiseen. Vaikeuksien kautta elämänhallintaan. Oulu: Oulun yliopisto.
Soini Tytti. (2013). EasySport loppuraportti. Helsingin kaupungin liikuntatoimi.
Suomen Punainen Risti. 2011. Nuorten yksinäisyyteen ja syrjäytymiseen
puututtava voimakkaammin. Verkkojulkaisu. Luettu 24.8.2014.
Saatavilla:
[http://www.punainenristi.fi/uutiset/nuorten-yksinaisyyteen-ja-syrjaytymiseenpuututtava-voimakkaammin].
Syväoja H., Kantomaa M., Laine K., Jaakkola T., Pyhältö K. & Tammelin T.
(2012). Liikunta ja Oppiminen, tilannekatsaus – lokakuu 2012. Opetushallitus.
Takala M. (1992). Kouluallergia – yksilön ja yhteiskunnan ongelma. Acta universitatis Tamperensis ser A Vol 335. Tampere: Tampereen yliopisto.
Taskinen S. (2001). Mitä tarkoitetaan lasten ja nuorten syrjäytymisellä?. Teoksessa. Taskinen S. (toim.). ”Huono ennuste” Mitä on lasten ja nuorten syrjäytyminen?. Helsinki: Stakes.
Telama R. (2000). Kuinka liikunta ja urheilu tukevat kasvua ja sosiaalista kehitystä kouluiässä?. Teoksessa Miettinen M. (toim.) haasteena Huomisen hyvinvointi – miten liikunta lisää mahdollisuuksia? Jyväskylä: Painoporras Oy.
Tuomanen Maarit. (2007). Urheiluseuran ja koulun yhteistyö. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Opettajankoulutuslaitos. Kasvatustieteen Pro-Gradu tutkielma.
65
Tuomi J. & Sarajärvi A. (2009), Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Latvia:
Tammi.
Turkka I & Turkka V. (2008). Icehearts, joukkue kasvun tukena. Jyväskylä: PSkustannus.
Valli R. (2001). Kyselylomaketutkimus. Teoksessa Aaltola J. & Valli R. (toim.)
Ikkunoita tutkimusmetodeihin (100–101, 111). Jyväskylä: PS-kustannus.
Valo Ry (2013). Ideaopas matalankynnyksen liikuntakerhotoimintaan.
Valo Ry. (2010). Kansallinen liikuntatutkimus. SLU:n julkaisusarja 7/2010. Suomen liikunta ja urheilu SLU ry.
VanWynsberghe R. & Khan S.. (2007). Redefining Case Study. International
Journal of Qualitative Methods 6(2). 80 -94.
Vartiamäki T. & Niemelä M. (2010). Icehearts – koulun kyljessä. Vaasa: Arkmedia.
Weinberg R. S. & Gould W. (2003). Foundations of Sport Exercise Psychologhy. United States: Human kinetics.
Vertanen I. (2008). Yrittäjyyskasvatus syrjäytymisen ehkäisemisessä. Teoksessa Heleena Lehtonen (toim.) Sytykkeitä Syrjäytymisen ehkäisemiseen. Hämeenlinna: Tampereen yliopisto.
Zacheus T. (2010). Liikunnan ja urheilun merkitys maahanmuuttajien kotoutumiselle. Kasvatus & aika 4 (2). 203-235.
Zacheus T., Koski P. & Mäkinen S. (2011). Naiset paitsiossa – Maahanmuuttajanaisten liikunnan tunnuspiirteitä Suomessa. Liikunta & Tiede 48 (1), 63-70.
66
Westergård J. (1990). Nappulasta mestariksi vai nappulamestariksi?. Teoksessa. Westergård J. & Itkonen H. Lapsi ja nuori urheiluseurassa. Turku: Offset.
Åstrand R. (2007). Mustakin olis voinut tulla joku huligaani jos mä en olis siihen
sirkukseen
jumittunu.
Harrastustoiminta
syrjäytymisen
ehkäisijänä
-
tapaustutkimus Suvelan sirkuksesta ja IceHeartsista. Helsingin yliopisto. Opettajan koulutuslaitos. Kasvatustieteen Pro Gradu –tutkielma.
67
Liitteet
Liite 1
Hei!
Olen Tytti Haltsonen, opiskelen Helsingin yliopistossa luokanopettajaksi ja teen parhaillaan päättötutkielmaani, joka koskee EasySport -kerhoja ja niihin osallistuvia lapsia. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää
minkälaisia lapsia EasySport -palloilukerhoihin osallistuu ja onko toiminnalla mahdollisuus tukea lasten sosiaalisia suhteita ja ehkäistä syrjäytymistä. Haluan myös selvittää, miten EasySport -palloilukerho mielestäsi eroaa urheiluseuratoiminnasta tai koulun liikuntatunneista. Tutkimustani varten tarvitsen apuasi ja toivon, että vastaisit tähän kyselyyn, aikaa vastaamiseen kuluu n. 15 minuuttia. Vastaaminen on vapaaehtoista ja voit keskeyttää vastaamisen milloin vain ilman, että kerrot syytä. Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti eikä sinua voi tunnistaa vastaustesi perusteella. Kiitos avustasi!
Terveisin,
Tytti Haltsonen
EasySport - liikuntaryhmä_______________________________________________________
1. Olen tyttö poika
2. Ikä :
_____ 3. Äidinkieli: ___________________________
4. Isän ammatti: _____________________________ Äidin ammatti: _______________________
5. Kuulun urheiluseuraan
En
6. Aloitin urheiluseurassa EasySportin innostamana: En
Kyllä
Mihin? _________________________
Kyllä
7. EasySport kerhosta minulle kertoi: ________________________________________________
8. EasySportin lisäksi harrastan säännöllisesti: ________________________________________
9. EasySportin ansiosta olen liikkunut enemmän kuin aikaisemmin
Kyllä
Ei
10. Osallistun EasySportiin
yhdessä ystäväni kanssa
yksin
11. Olen tutustunut liikuntaryhmässä uusiin ystäviin
Kyllä
12. EasySport-liikuntaan olen osallistunut
säännöllisesti
epäsäännöllisesti
13. Kuljen EasySport-liikuntakerhoon
Yksin
Kaverin kanssa
Äidin tai isän kanssa
14. Vanhempani tukevat minua liikuntaharrastuksessani:
Kyllä
Ei
Ei
15. EasySportissa mukavinta on ollut: ________________________________________________
16. EasySport on erilaista kuin urheiluseurassa pelaaminen, koska: ________________________
17. EasySport on erilaista kuin koululiikunta, koska: _____________________________________
______________________________________________________________________________
18. Myös muut perheeni jäsenet harrastavat liikuntaa, ketkä? _____________________________
______________________________________________________________________________
19. Vietän vapaa-aikaani mieluiten: __________________________________________________