KULTI-SANOMAT Itä-Suomen Yliopiston Kuopion Kampuksen #1 / 2011 Biotieteiden Opiskelijoiden Ainejärjestön järjestölehti Kultisanomat #1|2011 Julkaisija Sisältö Kulti ry Osoite Yliopistonranta 1E 70211 Kuopio Web http://www.kultiry.net Päätoimittaja Oskari Timonen - [email protected] Kirjoittajat Topi Väisänen Lauri Reuter Inkeri Heikkilä Joonas Khabbal Pirkko Lammi + muut Markus Oja Taitto & Kuvankäsittely Oskari Timonen • Paavo pingviinikissan seikkailut vol. 2 • Biotieteilijän neoprimitiivinen sienisoppa Vaihtaritarinat: ✤ Englanti - Inkeri Heikkilä ✤ Ranska - Joonas Khabbal • Olli avautuu vol. 2 • 30 vuotta myöhemmin... • Kivikautiset - otteita Wanhoista Kulti-Sanomista • Miksi ammattiliittoja tarvitaan? • Kulti ry:n Hallitus 2011 TULEVIA TAPAHTUMIA 17.3. 14th Grade Contact @ Lukema 19.3. ISYY:n ensimmäiset vuosijuhlat 30.3. XXX-bileet @ Lukema 4.4 Kultin vuosijuhlat Paino HUOM!: Kopijyvä Painos 70kpl Lehden artikkelit ovat kirjoittajiensa henkilökohtaisia mielipiteitä eivätkä edusta Kulti ry:n virallista kantaa. 2 3 4 6 10 15 16 21 22 23 Paavo Pingviinikissan Seikkailut Syötä tekstiä kirjoittamalla 3 Biotieteil SIEN Ainekset 2 ja 3 sotketaan sekaisin ja sullotaan pussiin, joka suljetaan tiiviisti niin kutsutulla Jeesus-teipillä. Tässä tapauksessa käytetty sieni-inokulaatti oli paikallisessa yliopistossa jalostettu Pleurotus o s t re a t u s – k a n t a ( k a v e r e i d e n k e s k e n oisterivinokas). Aikaansaatu viritelmä asetellaan lämpimään (n. +24 °C) ja pimeään paikkaan, esimerkiksi keittiön kaappiin oluttölkkien taakse, hautumaan noin kahdeksi viikoksi. Näiden kahden viikon aikana valkea sienirihmasto kasvaa läpi koko kasvualustan ja erittää entsyymejä, jotka nakertavat substraattia pienemmiksi helposti absorboitaviksi molekyyleiksi. Parin viikon kuluttua substraattipaketti nostetaan valoon, esimerkiksi vaatekaapin päälle, ja pussin kylkeen tehdään muutamia viiltoja. Happi / hiilidioksidi – suhteen muutos sekä valon määrän lisääntyminen käynnistävät sienirihmaston kehittymisen ensin primordioiksi ja edelleen itiöemiksi. Ruoka on parhaimmillaan hyvin primitiivinen kokemus. Tappaa eläin ja syödä se – tuntea yhteys luontoon ja ihmisen eläimellisyyteen! Helppo einesruoka kaikissa muodoissaan on erkaannuttanut ajan lapsen pahasti siitä mitä ravinto oikeasti on. Ruuan valmistaminen raakaaineista lähtien saattaa olla äärimäisen ravisteleva kokemus. Siksi, hyvät kanssa luonnontieteilijät, haluan jakaa kanssanne aivan erinomaisen tajuntaa laajentavan ja mieltä avartavan ruokaohjeen. Lienee paikallaan huomioida, että seuraava ei millään tavalla riko Suomen lakia. Kokeile tätä kotona! Tässä vaiheessa rihmaston metabolia muuttuu oleellisesti. Edellisten viikkojen aikana pureskellut ravinteet imaistaan nyt rihmaston sisälle ja kuljetetaan kehittyviin itiöemiin. Myös substraatin sisältämä vesi saa kyytiä: pienen pienet primordiat kasvavat silmissä samalla kun substraattimassa menettää painoa ja kutistuu. Muutamassa päivässä paketin kyljistä puskee ulos lukemattomia pieniä sieviä sieniä! Viikko nk. fruittaamisen alusta on aika korjata sato; kauniiksi rykelmiksi kasvaneet vinokkaat on aika leikataan irti. Tämän sienisopan valmistuksen ensimmäissä vaiheessa tarvitset: 1. Pienellä suodatinkankaan palalla varustetun muovipussin 2. Pari kiloa olkipohjaista, steriloitua substraattia, terästettynä tarpeellisilla hivenaineilla 3. Oman henkilökohtaisen suosikkisienen puhdasviljelmän agar-maljalla 4 ijän neoprimitiivinen ISOPPA Normaalit oisterivinokkaat, jotka kasvavat täällä lahoavien puiden kyljissä, tuottavat tässä vaiheessa käsittämättömiä määriä itiöitä, jotka leviävät tuulen mukava ihan joka paikkaan. Kaupallisessa sienten tuotannossa itiöt olivat vielä muutamia vuosia sitten valtava ongelma. Sen lisäksi että itiöt tukkivat kaikki mahdolliset suodattimet, ne aiheuttivat myös vakavia hengitystieongelmia poimijoille. Nakkaa paloitellut sienet pataan sipulin ja voin seuraksi. Nyt on syytä olla kärsivällinen ja käännellä muhennosta rauhassa kunnes tuoksu käy vastustamattomaksi. Aika lisätä vettä sekä roimasti kermaa. Reipas natriumkloridin lisääminen tuo sienen aromeja mukavasti esille. Pippuria ei kannata myöskään unohtaa. Nyt pata kannattaa peittää kannella ja jättää muhimaan rauhassa siksi aikaa kun pohdit elämän pieniä käpyjä. Itse asiassa vielä vähän aikaa sitten kasvatetut oisterivinokkaat kerättiin suojahaalareihin ja painemaskeihin varustautuneena. Kiitos kehittyneiden geenimarkkereiden ja modernien jalostustekniikoiden Wageningenin yliopiston sankarilliset mykologit onnistuivat lopulta jalostamaan kannan joka ei kykene tuottamaan lainkaan itiöitä. Tällä kertaa kyseessä on juuri tuo nimenomainen kanta ja jätän suojanaamarin odottamaan seuraavaa kertaa. Suurin osa länsimaissa kaupallisesti tuotetuista oisterivinokkaista edustavat tänä päivänä juuri tätä tiettyä itiötöntä kantaa. Siispä materiaalin oman puhdasviljelmän tekoon voit hankkia helposti lähimmästä marketista. Loppujen lopuksi, tämän sienisopan maun tekee sen tarina. Soppaa lusikoidessa pieni luonnontieteilijä saattaa suorastaan liikuttua sen ihmeen edessä, että nuo uskomattoman herkulliset orgaaniset aromiaineet, maukkaat proteiinit ja hiilihydraatit olivat vielä muutama viikko sitten olkea. Ohi lipuvan värähtelevän hetken voin tuntea primitiivistä yhteyttä maailmankaikkeuden kanssa; olemme kai lopulta vain osa orgaanisen hiilen kierron jatkumoa. Taikasieniä – kerrassaan! Seuraavassa vaiheessa tarvitset: 1. padan 2. edellisen vaiheen vinokassadon 3. nyrkillisen voita ja pari sipulia 4. reilusti kermaa 5. suola ja pipppuria Lauri Reuter Wageningen, Hollanti 5 ”We all live in a ye Vaihtaritarina Englannista Halusin vaihtoon Englantiin, koska olen aina ollut vähän Englanti-hullu, lukenut Jane Austenia, Brontën siskoja ja muita englantilaisia klassikkoja, katsonut televisiosta brittisarjoja ja miettinyt, miltä tuntuisi samoilla nummilla. Vaihtopaikkaa oli helppo hakea ja lopulta, joskin hieman myöhässä (brittiläiseen tapaan) sain tiedon, että pääsen vaihtoon Surreyn yliopistoon kaupunkiin nimeltään Guildford, mikä oli ihan outo nimi minulle vielä silloin. Kevätlukukausi 2010 alkoi helmikuun alussa, kesti kesäkuun puoleenväliin ja välissä oli kuukauden pääsiäisloma. Ronald Ross Road 66-73, flat 71, room GU2 7YW Tämä kämppämme oli Manor Park nimisessä yliopiston asuntolassa off-campus, joka oli lähellä Tescoa (eli kauppaa) ja Sport Parkia (yliopiston urheilukeskus). Meitä asui samassa asunnossa yhteensä seitsemän vaihtaria, 2 suomalaista, 2 ranskalaista, 2 hongkongilaista ja yksi saksalainen, ja meillä kaikilla oli omat huoneet ja kylpyhuoneet. Keittiön jaoimme keskenämme ja siitä tulikin nopeasti meidän asuntomme ja sitten kaikkien yliopiston vaihtarien yhteinen ajanviettoja biletys-tila. 6, Guildford Heti ensimmäisenä iltana omassa asunnossani sattui hauska kommellus, kun en ollut vielä tavannut yhtäkään kämppiksistäni. Lähdin käymään juuri lentokentältä saapuneena ja väsyneenä kauppaan ostamaan perus välttämättömyyksiä, kuten astioita, ruokaa, nettijohdon... Raahasin tavaroita kaupasta asunnon ovelle, kaivoin korttiavaimeni esiin ja yritin avata ulko-ovea - mutta avain ei toiminutkaan! Pieni epäluulo hiipi mieleeni ja mietin, olenko oikeassa talossa, kun kaikki olivat niin identtisiä. Joku avasi minulle sattumalta oven, pääsin huoneiston nro. 71 ovelle saakka ja soitin ovikelloa. Vaaleahiuksinen tyttö tuli avaamaan oven ja selitin hänelle, että korttini ei toiminut tai en ollut edes 100 % varma olinko oikeassa asunnossa. Tyttö haki huoneestaan asuntoilmoituksensa, jossa luki asunnon osoite (joka oli myös minun) ja bongasin siitä hänen nimensä (Noora). Sitten vasta tajusin, että hänkin oli Suomesta, olimme nimittäin koko ajan puhuneet toisillemme englantia! Samana iltana ja seuraavana päivänä tapasin loput asuintoverini ja sain onneksi uuden toimivan avainkortin. Asuinkaupunkini Guildford oli luonnonläheinen kaupunki Lontoon kupeessa, junalla matkaa Waterloon asemalle oli ainoastaan noin puoli tuntia. Guildfordin keskusta oli tyypillinen 6 llow submarine...” englantilainen, jossa yhdistyi vanhaa ja uutta, pubeja ja kauppoja sekä puutarhoja ja kauppakatuja. Guildford ylpeilee Liisa ihmemaassa -kirjailijalla Lewis Carrolilla, jonka hauta löytyy Guildfordin hautausmaalta. Knoppitietona, "Linnunradan käsikirja liftareille" -kirjassa Ford Prefect esitti maassa asuessaan olevansa kotoisin Guildfordista! Suosituiksi ajanviettopaikoiksi kaikille vaihtareille muodistuivat meidän asunnon keittiön lisäksi, Chansellors ja Legion sekä Tickled Ivory Piano Bar, jossa soitettiin opiskelijailtaisin livenä tanssittavaa piano musiikkia. "We all live in a yellow submarine..." muodostui vaihtarien lempilauluksi, jota usein hoilasimme Piano Barissa, keittiössämme, bussissa, kadulla, yliopistolla... Koska kämpässämme asui pelkkiä vaihtareita, saimme idean järjestää muutamia illanviettoja meidän eurooppalaisten asukkien oman maan teemalla, missä jokainen tarjoaisi oman maansa perinne ruokia ja juomia ja loisi tunnelmaa musiikkilla ja muulla ohjelmalla. Ensin oli saksalainen ilta, jossa Tanja tarjoili alkuruokana butterklösschersuppea, pääruokana kässpätzleä ja jälkkärinä apfelstrudelia. Suomalainen ilta järjestettiin vappuna, jossa minä, Noora ja naapurin Noora tarjosimme sienikääryleitä, makaronilaatikkoa, munkkeja, silliä, ruisleipää, salmiakkia ja suklaata ja tietenkin sisuista ja fisuista tehtyjä snapseja ja illallisen jälkeen pidimme suuret vappubileet kaikille vaihtareille. Suuri hitti oli poseeraus yo-lakki päässä yhden vaihdossa olleen teekkarin kanssa, jolla oli haalarit ja teekkarihattu mukanaan vappua varten. Ranskalaisessa illassa kuuntelimme Edith Piafia, Blandine ja Bertrand tarjosivat ratatoullea ja juustoja ja loppuilasta Bertrand antoi meille oppitunnin viineistä. Lämpiminä kevätja kesäpäivinä olimme piknikillä ja grillailimme Manor Parkin lammella ja siemailimme Iced Caramel Machiatoja Starbucksilta. Lukukauden lopuksi ylioppilaskunta järjesti Manor Parkin asukkaille lammen ympärillä ilmaiset grillibileet, jossa tarjoiltiin hampurilaisia ja rannalla oli pomppulinna, sekä muita pomppuvehkeitä. Surreyn yliopiston kampus oli laaja alue, jossa oli puistoja, suuri kirjasto, monia rakennuksia, ravintoloita, kahviloita ja baareja. Yliopistossa pystyi opiskelemaan laajalti eri aineita, vaikka suurin osa vaihtareista tosin opiskeli joko lakia tai kauppatieteitä. Biotieteen opiskelijoita oli minun lisäkseni vain kaksi muuta suomalaista, mutta eri pääaineilla. 7 jatkuu Vaihtaritarina Englannista Kursseja kävin lopulta kolme kappaletta, eli tulihan siellä opiskeltuakin. Pääaineena Kuopiossa minulla on ravitsemus- ja elintarvikebiotekniikka ja Surreyssa kävin kursseja mikrobiologiasta ja ruokakemiasta. Laboratoriokurssit olivat parasta, koska siellä töitä tehtiin ryhmissä ja pääsin tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin. He olivat todella mukavia ja teimme yhdessä työselkkareita myös vapaa-ajalla. Laboratoriovälineiden löytäminen oli välillä vähän hankalaa, kun ei tiennyt tavaroiden nimiä englanniksi ja joitain välineitä oli hieman hankala kuvailla... Melkein puolet opiskelijoista ravitsemus- ja elintarvikepuolella olivat tulleet valtion apurahoilla Aasiasta, joten englantilaisia oli joillain kursseilla vain puolet koko ryhmästä. heidän kanssaan bussireissulla Skotlannissa. Seuraavan Skotlannin reissun suoritin mielelläni lentokoneella, koska bussimatka venyi 13 tunnin mittaiseksi renkaan puhkeamisen ja ruuhkan vuoksi... Laboratoriokäytännöt olivat hieman erilaiset ja muutaman kerran teki mieli hakata päätä seinään opiskelijoiden osaamisen tason vuoksi. Ihmettelin useasti, miksi kaikki laittavat liekin päälle heti kun tulevat tunnille ja sammuttavat vasta lähtiessään, vaikka liekkiä ei edes tarvittaisi koko tunnilla. Myöhemmin minulle selvisi, että liekillä yritettiin luoda steriili ympäristö omalle työpöydälle! Matkustelin paljon ja kävin kaksi kertaa Skotlannissa, Walesissa, Bathissa, Oxfordissa, Brightonissa, Isle of Wightissa, Windsorissa ja vaikka missä ympäri Isoa-Britanniaa sekä Pariisissa. Tietenkin Lontoo tuli erityisen tutuksi, kun kiertelimme Big Benin kellotornin ja Oxford Streetin väliä useaan otteeseen ja vierailimme museoissa ja puistoissa. Kuningatar jäi näkemättä, kun hän ei paljon vietä aikaansa Buckinghamin palatsissa. Islannin tuhkapilvet aiheuttivat minullekin ongelmia, kun pääsiäisloman Suomi-visiitiltä pääsi lähtemään Englantiin viikkoa myöhemmin kuin oli aikomus, minkä vuoksi pari selkkaria palautui hieman nopeasti väsättyinä. Surreyn yliopistossa oli aktiivinen ylioppilaskunta, joka omisti kampuksella 3-4 baaria ja yökerhoa, jotka toimivat no-profit periaatteella, eli hinnat olivat hyvin alhaiset. Ensimmäistä kertaa Rubixissa, ylioppilaskunnan yökerhossa, ollessamme siellä soi peräkkäin Darudea ja Bomfunk MC'siä ja tietenkin me suomalaiset vaihtarit olimme liekeissä :D Lisäksi ylioppilaskunta järjesti ahkerasti muita tapahtumia retkiä ja itse olin 8 Paras tapa liikkua paikasta toiseen kaupunkien välillä oli junat, joista sai ryhmä ja offpeak alennuksia (ks. vinkit), Lontoossa helpointa oli kulkea metrolla ja Guildfordissa bussilla (kun ne eivät jättäneet tulematta). Wappuna matkalla jatkopaikkaamme bussissa oli kaikilla niin suuret bileet, että bussikuski ei suostunut liikkumaan ennen kuin koko bussi oli hiljaa. Tämä ei meinannut onnistua pitkään aikaan, kunnes lopulta yksi kovakeuhkoinen miesmatkustaja huusi "SHUT THE FUCK UP!" ja pääsimme pienten hurraa huutojen jälkeen jatkamaan matkaa... Vaihdossa olossa parasta oli se, että kaikki halusivat tutustua uusiin ihmisiin ja siksi oli helppoa alkaa jutella toisen aivan tuntemattomankin tyypin kanssa. Siten sain heti alussa monia uusia tuttavuuksia ja osan kanssa tutustui niin hyvin, että vieläkin voi sanoa omaksi ystäväkseen. Eniten Englannista jään kaipaamaan ystäviä, meidän asuntoa, illanviettoja ja hengailuja, matkustamista ja seikkailua eli oikeastaan sitä elämää, jota vietin vaihtoni ajan. Muistellen Legionia, Piano Baria, Odeonia, Primarkia, New Lookia, Nandosia, Werherspoonsia... Englantilaisten lempipuuhat minun mielestäni: ★Kaikesta varoittaminen ja ilmoittaminen: "Historical sites can be dangerous!" vanhan kartanon pihassa, "Fire kills children" tulitikkuaskissa, "Vegetarian" salaattipaketissa.. ★Ihmetteleminen, kun nainen tilaa kokonaisen tuopin puolikkaan sijaan ★Kummalliset joukkourheilulajit, kuten alastonpyöräily tai puolenkaupungin vesisota ★Bussien odottelu, kun puolet busseista eivät kuljekaan. "Delayed"! TOP 5 vinkit 1. Ilmainen opastettukierros Lontoossa, jonka järjestää Sandeman's New Europe -yritys. Nuorille suunnattua opastusta, myös muualla Euroopassa, kuten Edinburghissa, Pariisissa, Berliinissä... KVG. 2. Haggis Adventures -yritys. Järjestää matkoja ympäri Britanniaa ja Eurooppaa, itse olin Walesissa ja Skotlannissa. Hyvin kohtuulliset hinnat ja jälleen nuorille suunnattua opastusta. Wild and Sexy! 3. Bath ja free Bath tour, jonka järjestää kaupunki. Ihanat vanhat peribrittiläiset oppaat kierrättävät ympäri Bathia ja jutustelevat. Meidän opas oli käynyt retkellä Karjalassa! 4. Ryhmäalennus junissa ja off-peak matkustus. Säästät paljon rahaa, kun matkustat 3-4 hengen ryhmissä ja ei-ruuhka-aikaan eli vaihtelevasti 9-10 jälkeen aamulla. 5. Kaupoista suosittelen Primarkia ja Argosia. Primark myy vaatteita, koruja, kenkiä, laukkuja ja muuta hyvin halpaan hintaan. Argosista saat halvalla melkein mitä vain keksit. Oikeasti. Itse ostin petivaatteita, ilmapatjan, urheilukassin, tyhjiöpusseja... "Cheers Mates!" With regards, Inkeri Heikkilä 9 PATONKIA, VIINIÄ No, ei täysin. ''Tajusin oikeastaan vasta lentokoneen laskeutuessa Lyonin kentälle, että tulen asumaan täällä melkein vuoden tästä hetkestä eteenpäin. Mihin olenkaan itseni sotkenut. Tämä ei olisi mikään viikon, parin mittainen loma, josta lähdetään melko pian takaisin kotisuomeen. Tuoreessa muistissa on vielä se hirveä säätämisen ja epätietouden määrä, joka viime keväästä lähtien on ollut. Ja nyt joudun selvittelemään asiat yksin vieraalla kielellä. Huonompi homma, sillä yhtäkkiä en saanut edes lentokoneen kapteenin puheesta selvää.'' Vaihtoonlähteminen oli ollut mielessä jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien. Ulkomailla asuminen ja itsekseen pärjääminen vieraassa ympäristössä olivat kiehtovia haasteita ja halusin myös parantaa kielitaitojani. Nyt jos koskaan on erinomainen tilaisuus lähteä ulkomaille asumaan: opinnot joustavat, eikä töitä tai lapsia ole vielä estämässä omien siipien kokeilua. Tosiaan, olin lukuvuoden 2009-2010 Erasmusvaihdossa Université Claude Bernard Lyon 1:ssä, Lyonissa, Ranskassa. Kieltä osasin jo jonkun verran ja muutenkin olin asunut Ranskassa jo aiemmin perheeni kanssa vuoden verran (12 wee esiteininä tosin), joten kynnys lähteä ei ollut loppujen lopuksi kovin suuri. Muista maista mm. USA ja Kanada houkuttelivat vaihtomaina mutta hakijamäärien suuruuden ja etukäteen hoidettavien paperiasioiden paljous johtivat lopulta kiinnostuksen lopahtamiseen. Kohdeyliopistooni ei varsinaisesti ollut voimassaolevaa sopimusta Erasmusohjelman kautta mutta asia ratkesi sopimalla vaihdostani Lyonin yliopiston kanssa. Saapuminen Lyoniin tarjosi kahdenlaista alkushokkia. Oikeastaan vasta lentokoneen laskeutuessa lentokentälle tilanne konkretisoitui päässäni: tulisin asumaan ulkomailla kokonaisen vuoden. Se oli samalla hyvin jännittävä tunne mutta olo oli myös hieman orpo. Toinen shokki oli paikallisten ihmisten ystävällisyys ja auttavaisuus. Ensimmäisen ratikkalippuni minulle tarjosi täysin tuntematon nainen, jota olin sattunut auttamaan portaissa raskaan laukun kantamisessa. Yliopiston puolesta tilanne oli sitten hieman toisenlainen. Heillä oli kyllä tarjota kv-tuutorointia mutta tuutoreita oli kerrallaan ’töissä’ kaksi henkilöä kaikille yliopiston vaihtareille yhteensä. Luonnollisesti heidän aikansa ei riittänyt kaikkeen mutta erittäin avuliaasti he hoitivat minulle asunnon, siihen liittyvät paperit ja sopimukset ja tarvittavat elintärkeät tiedot elämisen ja opiskelun aloittamiseen. Asuminen Asuntoni oli aivan yliopiston vieressä ja se oli yliopiston asuntola, joten naapureina oli muita opiskelijoita. Sain sen onnekseni heti ensimmäisenä päivänä Lyoniin saavuttuani ja ihan ok kämppä se oli. 18m2:n yksiö omalla vessalla, suihkulla ja keittiöllä riitti hyvin tarpeisiini, eikä kunnossakaan ollut valittamista. Ainut ongelma muodostui huonosta ilmanvaihdosta ja eristyksen puutteesta. Talvella tai kylmänä syyspäivänä kokatessa, vesi tiivistyi ikkunoihin ja valui noroina lasia pitkin. Huomasin myöhemmin, että vettä tiivistyi myös seiniin koska lattialle ilmestyi välillä mystisiä lammikoita. Valitettavasti seinässä kasvoi myös hometta yhdessä vaiheessa talvea mutta se oli vain maalipinnassa, eikä onneksi rakenteissa kasvanutta hometta. 10 ja PANTOMIIMEJÄ Vaihtotarinani Ranskasta. Hyvästä ruuasta puhuttaessa mainitaan aina ranskalainen keittiö ja sen kulinaristiset herkut. No jaa, ei niitä makuaistin ilotulituksia ainakaan kouluruokaloissa tarjoiltu. Monipuolisuutta silti löytyi. Ranskalaisen keittiön tyypillinen piirre ja suurin eroavaisuus suomalaiseen ruokaan on kasvisten suuri määrä. Lyonissa oikeaoppinen lautasmalli taisi toteutua useita kertoja, jopa minun kohdallani. Ruokakulttuurista täytyy mainita vielä se hyvä puoli, että ainakin viikonloppuaamuisin kaduille ilmestyy suuria toreja, joissa myydään tuoreita hedelmiä, vihanneksia, juustoja ja sieniä melko halvalla. Hinnat lienevät samalla tasolla halvimpien supermarkettien kanssa mutta tavarat ovat oikeasti tuoreita ja tinkimisvaraa löytyy lähes aina. luennoitsijan puhe kuului todella epäselvästi takarivillä istuvan vaihtarin korviin. Ja suurin vaikeus oli se, että luennoilla kirjoittamani muistiinpanot ovat ainoat muistiinpanot, jotka sain. Luentorunkoja ei tullut nettiin, joten ainut kurssimateriaali olivat ah, niin täydelliset luentomuistiinpanoni. Henkilökohtaisesti pidän tätä suhteellisen haastavana tehtävänä jo suomeksi, joten ranskaksi homma tuntui aluksi mahdottomalta koska enhän usein edes ymmärtänyt mitä siellä edessä sanottiin. Ajan myötä kielitaito kehittyi ja kevätpuolella ymmärsin jo käytännössä kaiken, mitä opettajat sanoivat ja pystyin tekemään melkolailla paikkaansapitävät muistiinpanotkin. Paikalliset ainejärjestöt eivät olleet läheskään yhtä aktiivisia kuin Kuopion suurimmat ainejärjestöt, joten bileiden ja tapahtumien järjestäminen oli enemmänkin kolmannen osapuolen hommana. Vapaa-aikanani kiertelin ympäri Lyonin kaupunkia ja varsinkin alussa vietin usein koko päivän vain katsellen rakennuksia, kulkien teitä ja tutustuen kaupunkiin jalkaisin. Syksyllä en juurikaan käynyt opiskelijariennoissa johtuen Opiskelu Opinnoissa vaikeinta oli luennoitsijan ymmärtäminen ts. kielimuuri. Vaikka pärjäsin kohtuullisesti jokapäiväisessä elämässä ranskankielentaidoillani, niin silti tieteellisen ja asiallisen opetuspuheen kuuntelu oli vähintäänkin haasteellista. Oman mausteensa soppaan toivat muut opiskelijat; heitä oli reippaasti yli sata luentosalissa ja jokainen päästää hieman ääntä keskustellessaan, joten jatkuu 11 jatkuu Vaihtaritarina Ranskasta mista ''Vaihtoonlähteminen tarkoittaa kaiken alka öön, johon alusta (tai no, ainakin jos muutat yksi ketään, et e hankit itse kaikki tarvikkeet). Et tunn skään myö aina ymmärrä mitä muut sanovat, etkä sa Prisman, tiedä mistä hankit tavaroita. Suomes vähän joka Supermarketin tai Siwan kylttejä on Ulkomailla uu. tunt kin aina kulmassa, tai siltä se se paljoa eipä ta on varmaan sama juttu mut auta, kun et tiedä kauppojen nimiä.'' juuri paikallisen kv-osaston leväperäisyydestä. En ollut saanut tietoa tapahtumista ja myöhästyneet opinnot tuottivat päänvaivaa. Hieman yllättäen jo pelkkä sopeutuminen ja vieraan kielen jatkuva käyttö vei voimia, eikä illalla jaksanut enää lähteä mihinkään. Keväällä, kun asiat alkoivat jo sujumaan, tutustuin myös Lyonin yöelämään hieman paremmin. Syksyäni leimaa voimakas sekavuus ja asioiden selvittäminen, jotka veivät aikaa ja voimia sosiaalisilta suhteilta. Tosin liityin paikalliseen salibandyjoukkueeseen ja tutustuin heidän kauttaan ranskalaiseen joukkue-/kaverihenkeen. Kaupunki Kaupunki on todella kaunis ja nähtävyyksiä on paljon. Keskustan läpi virtaa kaksi jokea, Rhône ja Saône, joiden varrelle kelpaa mennä aurinkoisena päivänä istuskelemaan pidemmäksikin aikaa. Kauniina päivänä Lyon on aivan uskomattoman hieno paikka. Suomessa kauneus tulee luonnosta ja koskemattomuudesta mutta Lyonissa ja Ranskassa ylipäätään arkkitehtuuri, vanhat rakennukset ja kivitalot tuovat erilaisia positiivisia elämyksiä. Elokuviin pääsee opiskelijakortilla huomattavasti halvemmalla kuin Kuopiossa nykyisin. Taidemuseoita yms löytyy, kun vain etsii. Yliopistokampuksen vieressä on suuri puisto, Parc de la Tête d'or, jossa on eläintarha, tekolampi ja suuret nurmikentät. Puistosta löytyy myös kasvitieteellinen puutarha, joten paikka on ehdottomasti yksi parhaista vapaaajanviettopaikoista. Viikonloppuisin aikaisin herääminen kannattaa, sillä toreillakäyminen on oma kokemuksensa. Julkinen liikenne on Lyonissa todella hyvin järjestetty. Neljä metro- ja neljä ratikkalinjaa yhdessä kattavan bussiverkoston kanssa kuljettavat kyllä paikasta toiseen vaivattomasti ja myös halvalla. Lisäksi kaupungissa on myös Vélo’Vniminen lainapyöräjärjestelmä, josta voit lainata pyörän asemasta A ja jättää sen asemalle B. Näitä asemia on kaupungin alueella yli 300, joten paikoista ei ole pulaa. Mitä jäi käteen? Kokemukset ulkomailla asumisesta, kielitaito, itseluottamuksen ja itsenäisyyden kasvaminen taitavat olla niitä parhaita puolia vaihdossaolemisesta. Ranskassa asuminen on hyvin erilaista Suomeen verrattuna ja sen voi ymmärtää vasta kun on sitä itse kokeillut. Asiat voi tehdä ja toteuttaa hyvin monella eri tavalla. Ja tosiaan, viikonlopuksi et sitten voikaan mennä kotiin ja antaa pyykkejäsi äidin pestäväksi vaan itsenäisyys saa ihan uusia ulottuvuuksia ulkomailla. Samalla, kun asioita tekee ihan itse, niin huomaa niiden sittenkin onnistuvan pikkuhiljaa ja sitä kautta itseluottamus saa lisävahvistusta. Vaikeudet kuuluvat ehdottomasti vaihtoon; ilman niitä ei osaa arvostaa ansaittuja hyviä hetkiä. Joonas Khabbal 12 13 PerkinElmer is a global company focused on improving the health and safety of people and their environment. Our Human Health business develops research and diagnostic instrumentation technologies as well as clinical resources and support services, all to fight illness proactively, provide medical insight more accurately and develop therapies more quickly. The Turku Site represents one of PerkinElmer’s major manufacturing and product development sites. 14 Olli avautuu #2 Tartteisko tulostaa? No niin minunkin, mutta selkeästi jonkun sosiaalinarkkarin virtuaaliparsasato on huomattavasti tärkeämpi asia yhteiskunnan menestykselle, kuin sinun endokrinologian kurssimateriaali… Tai ainakin tällaisen kuvan saa Snellmanian uudessa, hienossa kirjastossa. Ihanien akateemikkotoverieni keskuudessa on siis noussut tällainen järkyttävän riemastuttava ajanviettotrendi, joka ilmeisesti oikeuttaa älykkäät ja filmaattiset ihmiset tuhlaamaan muiden älykkäiden ja filmaattisten ihmisten aikaa hirviömäisin tavoin varaten kirjastomme nopeaakin nopeammat tietokonepäätteet omiin pikku aktiviteetteihin. Ikävä kyllä nämä aktiviteetit ovat niinkin helvetin rakentavia, kuten esimerkiksi joku älyvapaa maanviljelypeli sosiaalimediassa tai vaikka Serbian Ö-liigan pyörätuolitennis. Ja tosiaankin kun tästä epäkohdassa sattuu huonon päivän motivoimana huomauttamaan syylliselle, niin silloin on syyllisen oma arvomaailma täysin hajalla ja tämä sankari tuijottaa huomauttajaa kuin henkilöä, joka on ilmestynyt Linnanjuhliin housut kintuissa. Toivottavasti piston sydämessään tunteneet tankkaavat traktorinsa ja keräävät maissinsa, tai mitä ihmettä lie tekevätkään, jossain missä tämä tekeminen ei aiheuta verenpaineen nousua kanssaeläjille. Ei se ole oikeasti niin perhanan vaikeaa! Yleensä tällaiseen tekoon syyllistynyt koneenhamstraaja nöyrtyy tappioon huomatessaan koneiden vähäisen määrän suhteutettuna tulostushalukkaisiin. Jos tämä viimeistään ei siirrä nettikasvattajan huomiota ahdinkoosi, niin hienovarainen, verbaali motivaationkohotus kyllä siirtää. Tämä yleensä palauttaa uskon ihmiskuntaan, vaikkakin harvinaisen itsepäisiä tapauksia on löytynyt. Parhaimpia tilanteita ovat eittämättä ne, jossa joku kulturelli musiikinystävä epäonnistuu huomaamaan kuinka jäätävän kovalla hän kuuntelee sitä hermoja raastavaa massapoppia. Tässä tilanteessa audiosaaste yltää lukusaliin asti tehden jo valmiiksi ”helppoon” tenttii lukemisesta vielä vähän helpompaa. 15 30 vuotta ja muutama lis eli miten nopeasti Vuonna 1980 aloitimme opinnot Kuopion korkeakoulussa, Kemia-Biokemiakurssiohjelmalla. Opiskeluaika oli ihanaa ja hauskaa, kurssimme oli pieni ja yhteistyö tiivistä, niin opiskelussa kuin vapaa-ajallakin. Opiskelujen loputtua kaikki muuttivat työn perään eri puolille Suomea ja osoitteet katosivat. Tuolloin matkapuhelimia vasta keksittiin eikä WWW:stä tai sähköpostiosoitteista vielä tiedetty mitään. Missä kaikki nyt ovat? Osa meistä on pitänyt yhteyttä toisiinsa, osa näkee toisiaan erilaisilla koulutuspäivillä ja muutamat Kuopioon töihin jääneet näkevät toisiaan useinkin (varsinkin ne, jotka sattuivat menemään naimisiin keskenään). Melkein kaikkien osoitteet saatiin selvitettyä ja kurssitapaaminen järjestettiin Kuopiossa elokuussa 2010, tuolloin oli kulunut täsmälleen 30 vuotta opiskelujen aloittamisesta. Vuonna 1980 aloituspaikkoja oli 20, opiskelemaan saapui 16 innokasta ja 30-vuotiskurssitapaamiseen saatiin kerättyä näistä puolet eli 8. No, lisäksi tuli terveisiä ja kirje vielä kahdelta muulta. Minkälaisia ihmisiä me olimme opiskelujen alkaessa? ✤ ✤ ✤ ✤ ✤ keskimääräinen ikä oli 19 vuotta Suurin osa (13) tuli suoraan lukiosta yhdellä oli laborantin ja yhdellä farmaseutin tutkinto ja joku oli käynyt armeijaa,,, 3 oli Kuopiolaisia, muut tulivat eri puolilta Suomea: Alahärmä, Muhos, Kajaani, Pietarsaari, Kokkola, Alavus, Jämsä, Leppävirta, Kouvola, Hyvinkää, Lohja, Helsinki. Kotiin oli siis lähes kaikilla pitkä matka ja yksinään asuminen kaikille uutta. ”Mikä ihmeen vuokrasopimus?”, ”Pitääkö se opintolaina nostaa kaksi kertaa vuodessa?”, ”Mä en oo ikinä matkustanut junassa”, ”Mä en oo ikinä käynyt pizzeriassa; miten siellä käyttäydytään?” Nämä ja paljon muuta selvisi jo ensimmäisen vuoden aikana. Millaista oli opiskelijan elämä vuonna 1980? Kuopion korkeakoulu oli uusi, toiminut vasta alle 10 vuotta. Rakennuksista vain Canthia oli valmis, kemian laitos ja laboratoriot olivat kaupungilla Puistokadulla. Opiskelija-asuntoja oli vähän; Puijonlaaksossa ”ilotalo” ja Kuntokuja, Särkiniemen opiskelija-asunnot ja Leväsellä jotain. Neulamäkikin oli vielä rakentamatta. Suurin osa joutui ainakin aluksi asumaan ”yksityisellä” joka tuolloin tarkoitti esimerkiksi yhtä huonetta jossain eläkeläispariskunnan kolmiossa (IIIIK). Opiskelija-soluasunnot olivat siis haluttuja, lähes luksusta. Ja rahoitus: niukkaahan se oli kaikilla meillä. Tuolloin opintorahalla kustannettiin suurin piirtein vain vuokra ja valtion takaamalla opintolainalla elettiin. Käsittääkseni kaikki joutuivat ottamaan kaiken mahdollisen valtion takaaman opintolainan. Matkapuhelimista ei tiedetty vielä mitään ja lankapuhelimetkin olivat opiskelijoille liian kalliita, joten kotiin soiteltiin kolikkopuhelimilla. Opiskelija-asuntojen rappukäytävässä oli yksi kolikkopuhelin ja jokailtainen jono puhelimeen. Vapaa-aikanakin tavattiin kurssikavereita ja sääntönä oli; jos haluat kahvia, tuot omat pullat tai keksit mukana. Yllättävän paljon yhteisiä tapaamisia meillä olikin, siis ”isommallakin” 16 äkilo myöhemmin… aika kuluukaan? porukalla, johon yritettiin saada aina koko kurssi mukaan; järjestettiin pikkujoulut puuroinen ja torttuineen, pidettiin peli-iltoja (UNO, SKIPBO ja muita korttipelejä) katsottiin tv:tä (sen luona, jolla oli TV. Olikohan tuolloin jo peräti kolme TVkanavaa?) ja kuunneltiin LP-levyjä (sen luona, jolla oli levysoitin ja levyjä). Levyjen omistaja pääsi muokkaamaan muiden musiikkimakua tehokkaasti, mm. Led Zeppelin, Bruce Springsteen, Eppu Normaali tulivat tutuiksi. Kenelläkään ei ollut autoa, joten käveltiin ja pyöräiltiin. Niin ja olihan Kuopiossa peräti kaksi elokuvateatteriakin! Ja millaista oli muistojen kultaama varsinainen opiskelu? No opiskeleminen oli niitä luentoja, laskuharjoituksia, laboratoriotöitä, tenttejä ja lukemista. Ja uusintatenttejä. Ja kaikki opiskelu oli mukavaa. Paitsi jotkut tentit. Ja jotkut pitkästyttävät luennot. Niin ja jotkut tylsät laskuharjoitukset. Luennoilla istuttiin suomalaistyyppisesti pääasiassa takarivissä. Tämä koski niitä isoja luentoja joissa oli mukana myös lääketieteen, hammaslääketieteen ja farmasian opiskelijat. Meillähän iso osa ensimmäisen vuoden kursseista oli yhteisiä. Sitten kun oli niitä vain meidän kursseille järjestettyjä luentoja (max 16 henkilöä) oli kansoitettava sali edestä käsin. Tämä pieni kurssilaisten määrä ja luentojen vapaaehtoisuus aiheutti välillä ongelmia. Tietysti me kaikki istuttiin ahkerasti kaikilla luennoilla, mutta varsinkin perjantai-iltapäiviin jouduttiin kehittelemään luentorinki; sovittiin keskenämme ketkä menevät luennolle. Ensinnäkin, että luennolla istuisi edes jonkunlainen määrä kuuntelijoita ja toiseksi että o s all is tu jat k ir jo i tt iv at k aik en luennoilla kerrotun muistiin ja vielä parin kalkkieripaperin läpi, jolloin poissaolijatkin saivat luentomuistiinpanot. (Huom kalkkieripaperin käyttö tuli PALJON halvemmaksi kuinkalliit kopiot k o p i o k o n e e l l a ) . Luentomuistiinpanokokoelma olikin sitten varsin kirjavaa käsialaltaan. Tuolloin ei luennoitsijoilta herunut luentomuistiinpanoja! Laskuharjoituksissa käytettiin myös yhteistyötekniikkaa; tavallisesti laskutehtävät ehdittiin ratkoa yhteisvoimin luennoilla tai yliopiston käytävillä. Vaikeimmat kopioitiin suoraan Paavolta tai Mikolta. Muistaakseni. Mutta eipä ole tullut niitä käsittämättömiä matematiikan matriiseja enää ratkottaviksi. Hyvä yhteistyö sujui myös laboratoriotöissä; sen takia niistä varmaan jäikin niin hyviä muistoja. Kaikki auttoivat toisiaan, paitsi milloin otettiin käyttöön viidakon laki; kuka ensimmäiseksi ehti sai olla ensimmäinen, muut odottivat. Oli kai meillä joskus jotain kiistojakin, mutta kunhan pojat tekivät niin kuin tytöt sanoivat niin kaikesta selvittiin. 17 jatkuu 30 vuotta ja muutama lisä kilo myöhemmin... Miten opiskelut sujuivat? ★ 1 valmistumisesta ei tietoa ★ 1 lähti ensimmäisen vuoden jälkeen opiskelemaan Helsingin tekniseen korkeakouluun Kemiaa ja valmistui sieltä. Kurssitapaamista hän muisti kirjeellä. On koulutustaan vastaavissa töissä Helsingissä. ★ 1 lähti toisen vuoden jälkeen opiskelemaan Helsingin yliopistoon orgaanista kemiaa. Hän on koulutustaan vastaavassa työssä jo vuodesta 1989 Orionilla, tällä hetkellä osastopäällikkönä ★ 1 siirtyi opiskelemaan proviisoriksi (Biokemian opintoja kuitenkin aika pitkälle ehti suorittaa: melkein biokemisti). Hänkin on ehtinyt olla useassa työpaikassa, koulutustaan vastaavassa työssä: Star, Orion, Kaupunginsairaalan apteekki, Farmos. Nykyisin Vetcare – laatupäällikkö/vastuualainen johtaja tukkukauppapuolella Turussa ★ 12 sai filosofian maisterin paperit Kuopion korkeakoulusta/Kuopion yliopistosta. Jollakin se viimeinen gradun rutistus kesti vähän kauemmin; viimeisin sai paperit ulos v. 94 (14 vuotta aloituksesta) mutta hänkin oli kyllä alaa vastaavissa töissä jo viidennen opiskeluvuoden jälkeen. Mitä nämä kaksitoista Kuopiosta Kemia-Biokemialta valmistunutta nyt tekevät työkseen? ✴ ✴ ✴ ✴ ✴ ✴ ✴ Neljästä valmistuneesta ei saatu tämänhetkistä tietoa, heistä yhdellä tiedetään olevan jatko-opintoja ATK-alalta ja toisella tekniikan alalta. Yksi innostui opiskelusta eikä osannut lopettaa, vaan suoritti FM tutkinnon jälkeen lääketieteellisen ja erikoistui kemiasta kiinnostuneena laboratoriolääkäriksi. (Kemistinäkin ehti olla töissä yksityisessä firmassa, joten työttömyyden takia ei toista tutkintoa suorittanut) Yksi työskenteli aluksi Tamrossa ja Oriolassa, välillä YK-joukoissa kunnes päätyi sairaalalaboratorioon ja suoritti sairaalakemistin tutkinnon. Nykyisin HUSLABissa Hyvinkäällä. Luonnontieteiden akateemisen liiton aktiivi. Yksi aloitti uransa Kuopion Yliopistolla mikrobiologilla tuntiopettajana, on nykyisin Kuopiossa Medfilesin tuotekehityksen ja analytiikan vastuualuejohtajana Yksi on Helsingissä lääkelaitoksella Yksi on tehnyt pitkän uran Koneella, firman nimi on muuttunut ja työtehtävien nimi, mutta hommat pysyneet samana. Myös pitkä työrupeama ulkomailla kuului asiaan. Kaksi ajautui professoreiksi UEF:oon. Molemmilla on väitöskirja ja työskentelyä ulkomailla. Mitä jäi opiskeluajoista mieleen? ✦ ✦ Opiskelukaverit, ehdottomasti. Oman kurssin lisäksi myös ylempien ja alempien kurssien aktiivisimmat juhlijat ja osallistujat jäivät mieleen Kun Paavo ja Mikko järjestivät Vapunvieton: sima oli niin hyvin käynyttä ettei pysynyt pullossa (Jonkun ainesosan annostelun tarkkuus ei ihan osunut?) ja munkkeja olivat paistaneet ämpärillisen; niitä syötiin koko viikko. 18 ✦ ✦ ✦ ✦ ✦ ja muistatteko että pikkujouluissa annettiin lahjat, mutta ei ostettua vaan sellaista mitä jollakin oli ylimääräistä; mä sain hiusharjan joka on vieläkin käytössä. Exkursiot (Uppsala, Lontoo, Lappeenranta, Joensuu, Oulu) ja saatiinhan me kerran Kuopioon vieraiksi Lappeenrannan teekkareita; siitä tapaamisesta poikikin sitten tulevaisuudessa yksi avioliitto viisine lapsineen… KULTIN bileet, fysiikan opiskelijat, Pohjalainen osakunta Tempaukset, tapahtumat, konsertit, musiikit, elokuvat; • • • • • mm. kun vedettiin pyörillä puista saunaa ympäri Kuopiota useamman päivän ja jokainen meistä kai kävi siellä saunomassakin… Saunanvedon ME! Kuka muistaa vielä rauhanmarssin (lumessa ja tuiskussa)? Ja Veikko Vennamon puheet vappuna torilla Hassisen kone yo-kunnan lukuvuoden avajaisissa 1980 Kerran oltiin ylioppilaskunnan kanssa perunannostotalkoissa; tuolla oli ensimmäinen tutustuminen tappais-keittoon. jatkuu 19 jatkuu 30 vuotta ja muutama lisäkilo myöhemmin... Ja mitä me oltaisiin näillä tiedoilla muutettu opinnoissa? ✤ ✤ ✤ ✤ ✤ ✤ ✤ ✤ Laboratoriotyöt opiskelujen aikana olivat erityisen mukavia, mutta töissä monikaan ei enää päässyt käytännön laboratoriotöihin, vaan työ on enemmänkin paperihommia. Firmoissa töissä olevat olisivat tarvinneet yrityskoulutusta. Nythän sitä olisi jo tarjolla, mutta osataanko sitä ottaa opintoihin mukaan? Esiintymistaidon koulutuksesta olisi hyötyä kaikille. Suomalaiset on niin ujoja vieläkin. Ikä kyllä auttaa tuohonkin. Kieliopintoja voisi hyvinkin olla enemmän Opetustaitoja myös osa tarvitsee. No se pakollinen Cooperintesti oli ihan kansakoulumaista! ATK:tahan meillä oli silloin suurin piirtein niin paljon kun sitä oli tarjolla ja tuolloin ei paljoa ollut. Ei ole paljoa hyötyä ollut Basic- tai Pascal-ohjelmointikielestä, mitä tuolloin luettiin, mutta antoihan tuo kuvan siitä, mitä se ohjelmointi on. Enpä siitäkään haluaisi luopua. Nykyisin opiskelijoiden keskuudessa vallitsee käsitys että moni valmistuu työttömäksi. Millaiset työnäkymät bioalalla omien kokemuksienne mukaan on? Saitteko töitä helposti vai jäittekö valmistumisen jälkeen pitkäksi aikaa vaille oman alan töitä? ★ ★ ★ Meillekin väläyteltiin opintojen aikana työttömyyttä; ja koska Kuopion koulutus tähtäsi sairaalakemistin tehtäviin, niin ainakaan tuota pestiä ei kaikille lupailtu. Muistaakseni joku kemistiliiton edustaja kävi meitä masentamassa tuollaisilla puheilla. Vieläkin muistan. Tylyä. Kaikistahan ei ole tietoja (4 tiedot puuttuvat), mutta ainakin meistä paikalle ilmaantuneista (8 + kaksi kirjettä + yksi varmatieto = 11) kaikki saivat töitä heti valmistumisen jälkeen ja osa jo ennen valmistumista. Lisäksi yksi työllistyi alkuvaiheessa enemmänkin kotiin (=5 lasta) Positiivista ajattelua tulevaisuuteen! Millaisia vinkkejä antaisitte nyt jälkiviisaana opiskelijoille ja ainejärjestöille opiskeluaikaan liittyen? ✴ ✴ ✴ ✴ ✴ ✴ ✴ ✴ Älä jää neljän seinän sisään Osallistu! Kaikkeen mahdolliseen mihin aika riittää ja joka ei ole laitonta! Järki käteen kuitenkin! Järjestä tapahtumia itse, tai kerää porukkaa kokoon ja osallistu muiden järjestämiin juttuihin! Nämä jäävät eniten mieleen, kerryttävät kokemuksia. Ainejärjestöjen, osakuntien (jos ne vielä toimivat) ja ylioppilaskunnan tapahtumat! Ja jos aktiivina osallistut toimintaan, saat hyvän koulutuksen kokous ja järjestelytaitoihin. Työelämässä meistä iso osa on jos jonkinlaisessa järjestössä toimijana. Tässä vaiheessa on paras mahdollinen aika kehittää sosiaalisia taitoja! Solmikaa tuttavuuksia, älkää fakkiutuko yhden tai kahden kaverin klikeiksi, oikeassakin elämässä pitää pystyä tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Tämä on hyvää aikaa ihmetellä muiden omituisuuksia ja kehittää omia. Kokeile erilaisia harrastuksia! Kuuntele erilaista musiikkia! Lähde uteliaisuudesta/yllytyksestä sellaisiinkin konsertteihin/tapahtumiin mihin et olisi kuvitellutkaan meneväsi. Opiskelutkin on syytä suorittaa, jos et onnistu heti ensimmäisellä kerralla; älä lannistu. Tenttien läpimeno toisella tai kolmannella uusinnalla saattaa olla vain plussaa: joskushan asioiden on pakko jäädä mieleen! 20 KIVIKAUTISET Otteita Wanhoista Kulti-Sanomista 1983 21 Miksi ammattiliittoja tarvitaan? Vastaus tähän kysymykseen on moninainen, mutta lyhyesti: koska työelämä ei ole ideaalinen. Ideaalisessa työelämässä työnantajat kilpailisivat työntekijöistä, työntekijät voisivat valita työpaikkansa ja toiminta olisi tasavertaista ja reilua kaikkia kohtaan. Todellisuus on kuitenkin, etteivät ihmiset ole niin ideaalisia, että yllä oleva toimisi. Useimmiten työnantajalla on ylitarjontaa työntekijöiden suhteen ja harva on niin kova asiantuntija, että voi vapaasti valita missä työskentelee. Lisäksi reiluutta, yhdenvertaisuutta ja työlainsäädäntöä rikotaan tahallaan ja tahattomasti, koska käytäntöjä ja lakeja ei aina tunneta riittävän hyvin tai niiden tarkoitusta ei ymmärretä. Ammattiliitot syntyivät turvaamaan työntekijöiden etuja teollistumisen aikana, kun työntekijät eivät enää hyväksyneet epäreiluutta ja mielivaltaa työnantajien taholta. Oli kohtuutonta, että raskaana olevan naisen tuli synnyttää kutomakoneen vieressä työpaikalla siinä pelossa, että menettäisi työpaikkansa. Tai että jokaisesta päivästä käytettiin puolet työntekoon, työtä piti tehdä nälässä ja vapaa aikaa oli alle kaksi tuntia päivässä. Alku oli tietenkin rankka, koska työnantajat eivät halunneet luopua vallasta. Suomessa ammattiyhdistysliike on hyvin vahva, noin 70 % työntekijöistä kuuluu ammattiliittoon. Siksi työelämämme ja monet nykyään itsestään selvinä pidetyt asiat on saatu lainsäädäntöön. Kahdeksan tunnin työpäivä, 4 viikon vuosiloma, seitsemän kuukauden äitiysloma, määräaikaisten työsuhteiden rajoittaminen ja apurahan saajan sosiaaliturva ovat esimerkkejä asioista, joita ei olisi ellei ammattiyhdistysliike olisi niitä vaatinut. Suomi ja muut pohjoismaat ovat tässäkin tapauksessa poikkeus muuhun maailmaan. Vastaavasti työnantajaliike on vahva. Noin 90 % työnantajista kuuluu työnantajaliittoihin eli heidän toimintansa on myös järjestelmällistä. Työlainsäädännön tehtävä on suojella työntekijää eli tasoittaa pelikenttää teetettävästä työstä, työn tarpeesta ja laajuudesta määräävän työnantajan kanssa. Ammattiliitot pyrkivät vaikuttamaan siihen, että työlainsäädäntöä noudatetaan ja ettei sairaita käytäntöjä pääsisi syntymään. Eräät suurimmista ongelmista korkeasti koulutetuilla tällä hetkellä ovat työnkuormittavuus, työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen ja työpaikkakiusaamiseen puuttuminen. Ongelmat eivät siis enää ole aina suuria ja valtakunnallisia, vaan yksilöityjä ja työpaikkakohtaisia. Luonnontieteiden asiantuntijat tekevät pääasiassa työtä aivoillaan ja silloin asiat, jotka häiritsevät työstä palautumista tai haittaavat suoraa ajattelutyötä ovat todella merkittäviä. Mielenterveysongelmat ovat myös kasvussa opiskelijoiden keskuudessa. Ne johtuvat osaltaan työelämän käytänteistä ja heijastuvat valmistumisen jälkeen sinne takaisin. Oravanpyörä tulee katkaista, jotta meillä kaikilla olisi hyvä ja oikeudenmukainen työelämä. Voisi ajatella, että työnantajien ja työntekijöiden tavoitteet olisivat lopulta samat ja asioista olisi helppo sopia. Hyvinvoiva ja motivoitunut työntekijä on myös työnantajan etu, koska tuottavuus kasvaa ja pysyy pidempään vakiona. Tätä ideaalia rajoittaa raha. Työnantajien edun mukaista on, että työntekijät tekevät tulosta ja liiketoiminta on kannattavaa. Valitettavasti työntekijät ja työnantajat ovat usein eri mieltä siitä, kuinka voittoisaa yrityksen toiminnan tulisi olla. Henkilöstökulut ovat työnantajan suurimmat kulut. Niinpä työnantaja pyrkii saamaan osaavaa työvoimaa mahdollisimman halvalla, jotta se voi tehdä parempaa tulosta. Työntekijät puolestaan haluavat kohtuullisen korvauksen osaamisestaan ja ajankäytöstään sekä hyvät olosuhteet, joissa tehdä töitä. 2011 kevään neuvotteluissa on jälleen puhuttu paljon palkan korotuksista. Inflaatio syö vuosittain palkkojen reaaliarvoa ja inflaatiota pienemmän palkankorotuksen hyväksyminen käytännössä tarkoittaa palkan alennusta. Samaisen inflaation takia opintotukeen pitäisi saada vuosittain korotus eli se tulisi sitoa indeksiin. 22 Viimeiset aseet ammattiliittojen arsenaalissa ovat lakot eli työnteosta kieltäytyminen ja työnantajien puolelta työsulku eli työnteon keskeyttäminen. Molemmissa tapauksissa yritys ei tuota eli tekee päivittäin tappiota ja työntekijät menettävät joka päivä palkkansa. Tilanne on aina huono molemmille, mutta valitettavasti välillä nämä keinot ovat ainoat, joilla saadaan toinen puoli kaivettua kieltäytymisen poterostaan neuvottelupöytään puhumaan niistä vaikeista asioista. Ammattiliittoja tarvitaan, jotta työelämä olisi reilua ja jotta meistä jokaisen ei tarvitsisi opiskella sivutoimiseksi lakimieheksi osatakseen valvoa etujaan työelämässä. Ammattiliitto tarvitsee sinua, jotta toimintamme pysyisi ajan tasalla ja vastaisi tarpeitasi työelämässä. - Markus Oja Kirjoittaja on Luonnontieteiden Akateemisten Liitto LAL:n opiskelija-asiamies. www.luonnontieteilijat.fi http://www.youtube.com/watch?v=184NTV2CE_c Kulti ry:n Hallitus 2011 Puheenjohtaja Joonas Khabbal Excursiovastaava Maria Järvelä khabbal(ät)student.uef.fi jarvelamaria(ät)gmail.com Varapuheenjohtaja, KV-vastaava Inkeri heikkilä Tiedotus- & liikuntavastaava Olli Jääskeläinen iheikkil(ät)hytti.uku.fi ojaaskel(ät)student.uef.fi Rahastonhoitaja, Kirjavastaava Krista Kokki Laitteisto- & PR-vastaava Mikael Marttinen kkokki(ät)hytti.uku.fi mikaelm(ät)student.uef.fi Sihteeri, Hallituksen koordinaattori Marianne Lalli SOPO- & vaatevastaava Hanna Hämäläinen marianne.lalli(ät)uef.fi hanzulino(ät)hotmail.com Tila- & tarjoiluvastaava, KOPO-vastaava Maiju Piirainen LAO-Kuopio-yhteyshenkilö Eemeli Ryynänen mpiirain(ät)student.uef.fi eemelir(ät)student.uef.fi Tapahtumavastaavat Stiina Kokkonen stiinak(ät)student.uef.fi Paula Walle walle.paula(ät)gmail.com 23 24