Työmatkalla Ranskassa
Suoritin viiden viikon
työssäoppimisjakson keväällä Ranskan
Lyonissa. Maahan mennessäni olin
opiskellut ranskaa alle lukuvuoden, joten
kielitaitoni ei ollut kovin vahva. Se ei
kuitenkaan haitannut. Tärkeintä oli oma
asenteeni ja kiinnostukseni vierasta kieltä
ja kulttuuria kohtaan. Englannilla ja
heikolla ranskalla pärjäsin hyvin.
Kuitenkin paremmalla kielitaidolla olisin
saanut matkasta enemmän irti.
Ranskan kulttuuriin oli helppo ihastua.
Maan tapojen mukaan läheisiä tuttuja
tervehdittiin aina sydämellisesti poskisuudelmin. Naapureita ja muita tuttuja tervehdittiin aina
ystävällisesti ”bonjour”. Jotakin pyydettäessä, kulttuuriin kuului aina ” s'il vous plaît”. Lyonissa
ihmiset olivat erittäin ystävällisiä, esimerkiksi julkisissa kulkuneuvoissa toistettiin ”pardon” tai tietä
kysyttäessä ”excuse-moi”. Tietä jouduin kysymään monesti, ja aina sain apua. Työkulttuuri
Ranskassa oli oman näkemykseni mukaan samankaltainen kuin Suomessa. Työntekoa arvostettiin,
töitä tehtiin paljon ja työntekijät olivat tarkkoja.
Työpaikkani oli pieni huonekaluverstas Ebénisterie Damien Fargeton, joka oli erikoistunut
vanhoihin kaappeihin ja lipastoihin. Työnantajani puhui vain hieman englantia, joten minun piti
puhua ja ottaa ohjeita vastaan myös ranskaksi. Työkaverini puhui vain ranskaa. Selviydyin
kuitenkin hyvin kielellisesti ja sain riittävästi ohjeistusta. Pomoni ja työkaverini olivat erittäin
ystävällisiä minua kohtaan.
Työnkuvaani kuuluivat puutyöt ja pintakäsittelyt. Tein entisöinnin vanhaan talonpoikaistuoliin, joka
keikkui liitoksistaan ja oli osittain rikki. Purin sen osiin, korjailin liitoksia, puhdistin vanhat liimat
ja tein uusia puuosia sekä lopuksi kokosin sen eläinliimalla. Samat työvaiheet toistin vanhan
keinutuolin kanssa. Keinutuolin kaarevien muotojen takia uusien puuosien teossa oli haastetta.
Kokosin sen käyttäen vanhoja ruuveja. Suurin työni tämän kuukauden aikana oli viilutettu lipasto.
Poistin lakan, hioin kevyesti ja lakkasin pinnan sellakalla, jonka jälkeen vahasin sen, mikä sai
aikaan kauniin kiillon. Helat puhdistin ja kiinnitin takaisin paikoilleen. Viimeisellä viikollani
pomoni oli lomalla, joten olin koululla tekemässä teknisiä piirustuksia. Kahtena viimeisenä
päivänäni työskentelin Lyonin vanhassa kaupungissa puupuolen opettajan pajalla, jossa korjasin
kaksi verhoiltua pikkutuolia. Harjoittelujakson aikana sain täydennystä ammatilliseen osaamiseeni.
Asuin koko tämän työharjoitteluni ajan hostellilla nimeltään Auberge de Jeunesse de Vieux Lyon,
Lyonin vanhan kaupungin liepeillä. Maksoin huoneesta 19e/yö. Asuminen Lyonissa ei ollut kovin
halpaa eikä näin lyhyelle ajanjaksolle ollut helppo löytää asuntoa. Hostellilla oli kaikki tarpeellinen:
nukkumapaikka, vaatimaton aamiainen ja yhteinen keittiö. Ruoanlaitto mahdollisuus oli erittäin
hyvä asia, joten selvisin edullisemmin ruokakustannuksissa. Majoittuminen tapahtui 4-8-hengen
huoneissa. Hostelliasumisessa hyvä puoli oli se, että tutustuin paikallisiin ihmisiin, sekä sain
elinikäisiä ystäviä ympäri maailmaa. Hostellilla oli aina jotain meneillään, eikä tarvinnut olla yksin.
Olisi ollut täysin erilaista asua yksin vuokralla Lyonissa. Sain matkasta paljon enemmän irti
mahtavien ihmisten seurassa. Kulttuuriin pääsi helposti sisään, kun tunsi jonkun paikallisen.
Yleisesti ottaen Lyonissa ihmiset olivat superystävällisiä.
Lyon on suhteellisen iso kaupunki, joten työmatkat taittuivat parhaiten metrolla. Metroverkosto oli
kattava ja metroja kulki parin minuutin välein. Kaikkiin paikkoihin ei kuitenkaan päässyt metrolla,
jolloin käytin kaupungin sisäisiä junia ja busseja. Latasimme työharjoittelujakson matkakortit, jotka
kävivät kaikissa kulkuneuvoissa kuukauden ajan (opiskelijahinta 30e).
Muuten hintataso Ranskassa vastasi mielestäni meidän hintojamme. Ruoka oli huomattavasti
halvempaa suuremmissa supermarketeissa verrattuna turistialueiden pikkuruokakauppoihin.
Vaatteiden ja tavaroiden hinnat riippuivat siitä, mistä osti. Suuremmissa kaupungeissa (esim. Lyon
ja Pariisi) hinnat olivat korkeammat kuin pikkukaupungeissa.
Ystävällisten ihmisten lisäksi yksi
parhaimmista asioista Ranskassa oli
ruoka. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Tavallinen käytäntö oli, että ruokatauko
töistä oli 2 tuntia. Lounas nautittiin
normaalisti hyvän viinin kanssa ja
patongit olivat hyvin tavallinen
välipala, nimittäin patonkivalikoimat
olivat huimia. Lounastauoilla leipomot
(boulangerie) kuhisivat ihmisiä..
”Tavallisen” patongin saattoi saada 0,4
eurolla ja täytettynä 3,5 eurolla.
Ravintolassa syöminen oli yhtä kallista
kuin täällä, mutta ruoka oli taivaallista.
Myös jälkiruoat ja leivokset olivat erittäin hyviä.
Korkea elintaso näkyi kaupunkikuvassa. Suurkaupunkielämän lisäksi Lyonissa voi nähdä
kulttuurisen puolen: upeat suihkulähteet, kirkot, museot ja idyllisen vanhan kaupungin. Kaikki
toimii ja yleisillä paikoilla on siistiä. Tosin näin myös vilauksen kaupungin nurjasta puolesta:
suurimpien juna-asemien yhteydessä saattoi nähdä kodittomien slummiasumista pienissä teltoissa.
Sää oli hyvä ensimmäisen viikkoni (huhtikuun alku) Ranskassa. Aurinko paistoi ja mittari näytti 20
astetta. Loput neljä viikkoa oli sadetta, melko kylmää ja tuulista. En antanut sen kuitenkaan häiritä,
vaan pukeuduin sään mukaan. Olin kuitenkin alun perin olettanut, että Ranskassa olisi lämpimämpi
kevät.
Kaiken kaikkiaan matka oli upea kokemus, jota en vaihtaisi mihinkään. Sain harjoitella omaa
englantiani joka päivä, ja mikä parasta, opin ranskaa. Opettavaisinta oli matkustaa yksin, ettei
tarvinnut käyttää suomea, sillä Lyonissa ei kovin helposti törmännyt suomalaisiin. Yksin
matkustaessa oli helppoa tutustua uusiin ihmisiin. Hostellillamme monet muutkin nuoret ihmiset
matkustivat itsekseen. Eniten Ranskasta jäinkin kaipaamaan siellä tapaamiani ihmisiä, joihin pidän
yhteyttä edelleen. Omaa alaani ajatellen Ranska olisi hyvä maa tehdä töitä, koska siellä on paljon
enemmän vanhoja huonekaluja kuin Suomessa.
Mari Mäkelä, Huonekalurestaurointi III