SAMURAI
Kulttuuri 10.12.2013 4,95 € JAPANI-EXTRA keskusteluseuraa GEISHOISTA Kioton temppelit Samurai -se joka palvelee Roosa Räsänen AVI13b 2 S amurait ratsastavat jälleen. Hollywoodin hymypoika Tom Cruise heiluu miekkoineen valkokankaalla. Kapteeni Nathan Algerina hän kääntyy taistelemaan samuraiden rinnalla Japanin keisarillista armeijaa vastaan. Viimeinen Samurai- elokuvassa eletään 1870-lukua, lähes tuhat vuotta hallinneen sotilasluokan auringonlaskua. Perinteiset miekat, keihäät ja jouset vastaan modernin armeijan tuliaseet. Huonostihan siinä samuraille käy. Mutta tähtinäyttelijä Cruise valaistui bushidosta, soturihengestä. Tarkalleen ottaen bushido tarkoittaa soturin tietä. ”Tunnen sen arvot vahvasti omakseni: kunnian, lojaalisuuden, lähimmäisenrakkauden”, hän sanoi ensi-illan alla joulukuussa. Elokuva on pyörinyt suomessa kaksi viikkoa. Sotilasluokan moraaliin tutustuttaa myös laaja Samurai-näyttely Tampereella. Pietari Suuren antropologisesta ja etnografisesta museosta, Kunstkamerasta, on tuotu ensi kertaa näytille yli 300 esinettä. Haarniskat, aseet ja maalaukset ovat tsaareille annettuja lahjoja, sotaretkien saaliita sekä tutkimusmatkailijoiden aarteita. Museokeskus Vapriikissa samurait ovat kaikkea muuta kuin elämysteollisuuden myyttisiä sankareita. Aikanaan heitä pelättiin – eikä syyttä. Elämä kuin kirsikan kukka ”Mikään yhteiskunta ei hyväksyisi enää samuraita”, Kai Koskinen sanoo. Koskinen on jyväskyläläisen budoseura Aikiken pääkouluttaja. Hän on harrastanut vanhoja budolajeja yli kymmenen vuotta. Koskinen on yksi esiintyjistä näyttelyyn tehdyssä multivideossa, jossa taistellaan miekoin ja keihäin. Bu-jutsulajit, kuten Katori Shinto Ryu ja Hontai Yoshin Ryu, periytyvät samurailta. Koskinen on ”yksi ketjun pala pitkässä lenkissä”, vaikka aseellisille taistelutaidoille ei ole käyttöä tosielämässä, ei edes perjantai-illan nakkikioskijonossa. Samurait olivat työpaikallaan, sotatantereella, armottomia tappajia. Tämän päivän ammattipalkkasotureita. ”Heidän moraalisääntönsä olivat kuitenkin vähän kunniallisempia kuin palkkasotureilla”, Koskinen uskoo. Samurailla oli tosin lupa tappaa alempiarvoinen talonpoika tai kauppias, jos tämä oli rikkonut käytössääntöjä. Tuosta vaan miekalla, varoittamatta, ilman rangaistuksen uhkaa. Taposta samurai joutui tekemään kirjallisen selvityksen paikalliselle viranomai- ■ Samuraiden kahva SAMURAI – SE JOKA PALVELEE Samurai oli säälimätön sotilas. Mutta rauhan aikana hänestä tuli hyveellinen kotirintamamies, joka opiskeli runoutta ja teeseremoniaa. Harvinainen näyttely tuo tupsutukkaiset japanilaissoturit Tampereelle. Roosa Räsänen AVI13b Roosa Räsänen AVI13b selle. Myös oma henkiriepu oli löyhässä, ja sen sotilas tiesi. Samurain elämää kuvattiin kirsikan kukaksi, koska ”sotilaan elämä on lyhyt ja kaunis”. ”Samurait elivät sodalle ja kuolemalle”, Koskinen sanoo. Sokeaa uskollisuutta Samurai, ”se joka palvelee”, kuului sotilasluokkaan, jota johti shoguni, sotilasdiktaattori. Heidän alapuolellaan olivat eri maakuntia komentavat daimiot, lääninherrat. Sotilas oli sokean uskollinen herralleen. ”Oli aikoja, jolloin samurai teki tsuifukun, tappoi itsensä, kun hänen isäntänsä kuoli. Myöhemmin tapa kiellettiin”. Lojaalisuudelle alistettu yksilön elämä on yhä tuore käyttövoima Lähi-idän tai Irakin itsemurhaiskuissa. Länsimaissa uskollisuus, löyhäkin, on jauhautunut tomuksi markkinavoimien puristuksessa. ”Työelämässä voi olla vaikea löytää firmaa, joka on lojaali, vaikka itse olisi lojaali”, Koskinen sanoo. ”Uskollisuutta ei kannata tuhlata mihin tahansa. Perheessä se on yhä tärkeä arvo.” Sotilaaksi parturissa Samuraiperheen poika tarttui puumiekkaan kolmivuotiaana. Oikean 3 4 ”Jos lampaalla on leijonan talja, se on silti lammas.” ■ Shogunilla, japanilai- sella sotakenraalilla oli paljon auktoriteettiä. aseen, mamorigatanan, itsepuolustusmiekan, hän sai 5 –7 -vuotiaana. Jo silloin hänen piti pystyä suojautumaan suvun vihollisilta, rosvoilta ja kiertolaisilta. Soturintaitoihin – sotataktiikkaan, jousiammuntaan, ratsastukseen, keihäänkäyttöön ja aseettomaan itsepuolustukseen – hän tutustui reilu kymmenvuotiaana. Sotilaaksi poika otettiin parturissa. Hänelle leikattiin seremoniassa tupsutukka, jota kutsuttiin ”miehiseksi kampaukseksi”, maegamidachiksi. 16-vuotiaan samurain piti käyttäytyä ja pukeutua kuin mies. Henkistä kanttia koeteltiin äärimmäisin keinoin. ”Vanhemmat saattoivat laittaa pojan yöllä mestauspaikalle leikkaamaan teloitetulta korvan irti ja tuomaan se kotiin.” Rohkeus on taidoista vaativin. Yhä vielä, Aikiken pääkouluttaja Kai Koskinen sanoo. «Voin neuvoa sata tekniikkaa, mut- ta luonnetta on vaikea kehittää.Jos lampaalla on leijonan talja, se on silti lammas.” Miekalla rumaa jälkeä Samurairohkeudelle oli perusteensa: vastustaja kohdattiin silmästä silmään. Miekat, keihäät ja jouset silpoivat pelottavan rumaa jälkeä. ”Luoti tekee kauniin reiän miekkaan verrattuna”, Koskinen muistuttaa. ”Nykysodassa sotilas ei juuri näe niitä, jotka hän tappaa. Se on helpompi kestää henkisesti.” Koskinen harjoittelee vanhaa budoa oikealla miekalla, pareittain käytetään puumiekkoja. Silloinkaan ei ole kyse leikistä: mitään suojia ei käytetä. ”Jos puumiekka osuu päähän, kallo saattaa murtua. Aika ajoin tulee viiltohaavan tapaisia ruhjevammoja, ja sormet turpoavat kaksinkertaisiksi.” Katori, 550 vuotta vanha miekkailukoulu, ei järjestä peruskursseja Suomessa. Oppilaaksi haluavan on otettava yhteys opettajaan, joka päättää, onko kokelas sovelias lajiin. ”Vanhaa Roosa Räsänen AVI13b budoa ei voi verrata uusiin urheilullisiin itsepuolustuslajeihin, joissa tavoitellaan voittoa, rahaa ja mainetta”. Koskinen ei tarttunut purkaakseen aggressioitaan, vaan löytääkseen itsensä. ”Aluksi piti saada oma elämä järjestykseen, päästä pois huonoista porukoista”, hän sanoo. ”Nyt tunnen, että olen valmis kohtaamaan mitä tahansa. Tajuan, että läheisen kuolemakin kuuluu elämään.” Lävistysvoima testattiin Miekka oli samurain sielu, sotilasluokan tunnus ja uskollisuuden symboli. Samurai kantoi siviiliasussa kahta miekkaa, pitkää katanaa ja lyhyttä wakizashia. perusvarustus oli pujotettu vyön väliin vasemmalle kupeelle, terät ylöspäin. Sotatamineissa, haarniska päällä, kannettiin pitkää tachia terä alaspäin, ja lisäksi tantoa, tikaria, jolla käsirysyssä pystyi leikkaamaan vihollisen pään irti. Miekat olivat taottua taidekäsityötä, koristeltuja ja persoonallisia. Vanhat, käsintehdyt terät olivat kestäviä ja kevyitä. Joskus valmis miekka myös testattiin ja tulos kaiverrettiin miekan ruotiin. ”Yhdellä miekaniskulla saattoi läpäistä jopa 3 – 4 ruumista”, Koskinen sanoo. Rauhaton rauhanaika Samuraiden valtakausi jakautui ajallisesti kahtia. Sotaisa kausi päättyi ja rauhan aika alkoi vuonna 1600. Aseet ja itsepuolustuslajit olivat erilaisia so- 5 dassa kuin suvantovaiheessa. Niin oli myös samurai. Säälimätön soturi oli rauhan aikana enimmäkseen hyveellinen kotirintamamies. Myös tätä vähemmän tunnettua puolta valottaa museokeskus Vapriikin näyttely. Sotilas opiskeli kirjainmerkkien piirtämistä, runoutta, teeseremoniaa, ikebanaa eli kukkien asettelun taidetta ja aseetonta itsepuolustusta. Henkiset taidot olivat sijaistoimintaa tappamaan tottuneelle taistelijalle. ”Samuraista tuli rauhaton rauhan aikoina. Hänen moraaliaan oli pidettävä yllä”, Koskinen sanoo. Ratsumies ei ollut kotona kuitenkaan perinteinen tohvelisankari, pehmoisä. Avioliitto oli sukujen välinen sopimus, eikä aviomieheltä odotettu uskollisuutta vaimoaan kohtaan. Jos taas vaimo juoruili, varasti tai kuorsasi, samurai sai hankkiutua hänestä eroon. Sielu asuu vatsassa Kunnia oli samuraille miehen mitta. Kunnian vastakohta oli häpeä. ”Jos samurai voitti kaksintaistelun, hän voitti itselleen”, Koskinen sanoo, ”mutta jos hän hävisi, häviö kosketti yhteisöä. Häpeästä oli yksi ulospääsytie: rituaalinen itsemurha, harakiri tai oikeammin seppuku, joka on sanan kiinalaisperäinen ääntämistapa. Seppuku on yksi suurimmista samuraimyyteistä, Koskinen väittää. ”Ei itsemurhaa tehty vähäisestä häpeästä. Seppukulle täytyi olla järkevä syy.” Itsemurha saatettiin tehdä myös äärimmäisenä mielenilmauksena tai rangaistuksena. Rituaalissa oli tarkat säännöt. Lyhyt miekan terä kierrettiin paperiin, kärjestä jätettiin noin viisi senttiä paljaaksi. Miekka pistettiin vatsan vasemmalle puolelle, vedettiin vatsan poikki oikealle ja nostettiin ylöspäin kohti rintaa. Isku suunnattiin vatsaan, koska sielun uskottiin asuvan siellä. Soturiluokan nainen teki itsemurhan katkaisemalla kaulavaltimon kaiken-tikarilla. Jotta hän ei olisi paljastanut kuolonkamppailuaan sopimattomalla tavalla, hän sitoi jalat vyöllä yhteen. Samurailla oli avustaja, joka lopetti tuskat iskemällä pään irti tarkalla miekaniskulla. Kaulan etuosan piti jäädä ruumiiseen kiinni. Kuolleen samurain kasvoille ei saanut jäädä tuskaista ilmettä. ■ Samurain haarniska Samurait käyttivät muiden niiden aikojen sotilaiden tavalla haarniskaa johon kuului sotilasarvosta riippuen erimäärä erilaisia ja laatuisia suojia. Haarniskaa ei käytetty ainoastaan kehon suojaustarkoituksessa, vaan myös ilmaisemaan samurain asema ja mahti. Tästä syystä tehtiin monia erilaisia haarniskoita, erikoisesti Heian ja Kamakuran aikakaudella (794-1333). Haarniskoiden pelottava ulkomuoto johtuu siitä, että sotureiden haluttiin näyttävän demoneilta. Ne tehtiin eri metalleista ja kankaista. Samuraiden haarniskat pyrittiin tekemään mahdollisimman kevyiksi, tämä keveyden havittelu taas johtui siitä, että samurait taistelivat lähes aina lähietäisyydeltä ja taistelutekniikat vaativat nopeaa liikehdintää. ■ Roosa Räsänen AVI13b
© Copyright 2024