1. No category

·---'----,~=======~---------------
70 VUOTTA SITTEN
Suojeluskuntalaisten viimeinen
palvelus isänmaalle
••
••
ASEKAIKENIA
PELASTI SUOMEN
Suojeluskunnat lakkautettiin Suomessa välirauhansopimuksen mukaisesti syksyllä 1944. Tasavallan presidentti
vahvisti lain 3.11.1944, ja puolustusministeriö teki päätöksen
marraskuun 6. päivänä, että suojeluskunnat on lakkautettava
seuraavana päivänä. Piiritasolla suojeluskuntien tehtävät
siirtyivät sotilaspiireille. Mutta entiset suojeluskuntalaiset
tekivät vielä isänmaalleen palveluksen. Asekätkentä ei olisi
ilman suojeluskuntalaisia onnistunut. Suojeluskuntalaiset
asekätkijät pelastivat Suomen.
• Teksti: Lauri Väättänen, yleisesikuntaeverstiluutnantti
60
SUOMEN SOTILAS 6 • 2014
Isänmaata valmistauduttiin puolustamaan
pahimmassakin tilanteessa.
oppuke!>ällä 1944, kun sota oli vielä käynnissä, ideoivat Päämajan everstiluutnant·
ti Usko Haahtl seka majurit Reino Lukkari
ja Reino Arimo suunnitelman pahimman
vaihtoehdon varalle. Jos Neuvostoliitto pyrkisi Suomen miehittämiseen, maan
puolustusta vanen hajavarastoitaisiin sotavarustusta 35 000 miehelle ja kuhunkin suojeluskuntapiiriin organisoitaisiin pataljoonan
suuruinen taisteluosasto. Hajavarastointisuunnitelma sai e\Crsti Valo Nlhtllän
ja päämajoitusmestari, kenraaliluutnantti Aksel Airon hyväksynnän. Airo
informoi asiasta myös Suomen marsalkkaa. joka oli elokuussa aloittanut
tehtävänsä tasavallan presidenttinä.
Everstiluutnantti Usko Haahden
suunnitelman mukaan maan 34 suojeluskuntapiiriin määrättiin hajavarastointia johtamaan 2. yleisesikuntaupseeri. Nämä huolellisesti valitut
upseerit saivat Mikkelissä tehtävämääräyksensä syys-lokakuun vaihteessa. Päämajassa asioita hoidettiin salaisesti, ja sama periaate toteutettiin piiritasolla ja myös
kunnissa kenttätasolla. Tehtävät olivat salaisia, mutta
ne kuuluivat normaaliin maanpuolustustyöhön. Isänmaata valmistauduttiin puolustamaan pahimmassaklo
tilantee~sa.
Hajavarastointisuunnitelma-nimi ei asioita tutki
valle kommunistisille Valpolie ja sisäasiainministeriön tutkintaelimelle sopinut. Niinpä alettiinkin puhua
salaisesta ja laittomasta asekätkennästä. Toiminnassa
mukana olevia miehiä alettiin nimittää asemiehiksi.
Asekätkennän merkitys
Sotavarustus onnistuttiin hajavarastoimaan syksyn
1944 ja talven 1945 aikana. Koko Suomea valmistauduttiin puolustamaan. Oli tehty tarvittavat valmistelut,
aseita ja \'arUstusta kärttäisivät tarvittaessa suojeluskuntapiirien, ja niiden tultua lakkautetuiksi, sotilaspiirien iskupataljoonat.
Liittoutuneiden valvontakomissio huomasi pian,
että hajavarastointisuunnitelma oli normaaliin maanpuolustusvalmisteluihin kuuluvaa suunnittelua ja vai-
mistclua. Komissio ei pidempään enää tukenut vasemmiston väitteitä laittomasta asekätkennästä. Kun Stalin
lähetti Zdanovin Suomeen, oli ohjeena ollut, että Zdanov hoitaisi Suomessa asiat samalla tavalla kuin ne oli
tehty Virossa vuonna 1940. Miehitysvalmisteluja tehtiin
jossakin. Sen tiesi Zdanovkin.
Suomalaisten arkistolähteiden mukaan Arvo Poika
lUominen tapasi myöhemmin 1950-lu\'Ulla Pariisissa Valo Nihtilän ja kertoi everstille, että
asekätkentä oli pelastanut Suomen. Tuominen perusteli väitettään sillä, että
Valvontakomission johtaja Andrei
Zdanov oli raportoinut Moskovassa Stalinille Suomessa valmistellusta operaatiosta. Stalinin päätös oli
tämän jälkeen ollut !>e, että Suomen
vuoro tulee myöhemmin. On muistettava, että sota ei todellakaan ollut vielä syksyllä 1944 ohi. :'\euvostoliitto keskittyikin Suomen sijaan
omien operaatioidensa loppuunsaattamiseen Puolassa, Unkarissa ja
Hekkoslo\·akiassa. Näitä operaatioita
ei saisi vaarantaa hukkaamalla niukkoja
resursseja Suomen suunnalle. Arvo Poika Tuomisen
todistuksen valossa näyttäisi siis siltä, että Suomi pelastui asekätkennän ansiosta. Vasta sen jälkeen, kun ~'los­
kovan arkistot avautuvat, saadaan tietää tämän asian
venäläinen todellisuus.
Asemiehet
Suomalaistutkijat perustavat omat arvionsa asekätkennän merkityksestä osittain edellä mainittuun tietoon
Arvo Poika Tuomisen kertomuksesta eversti NihtilälJe ja toisaalta omiin tutkimuksiinsa. Asekätkentätutkija
eversti Ma ttl Lukkari on todennut asekätkenniln ja nimenomaan sen paljastumisen olleen varoitus 1\euvostoliitolle. Marttll\Jrtola arvioi, että Neuvostoliitto olisi
saattanut vuonna 1944 pyrkiä Suomessa samaan, minkä se saavutti vuosina 1939-1940 Virossa. Suomen hajavarastointivalmistelut oli tehty niin hyvin, että Suomen miehittäminen olisi vaatinut runsaasti joukkoja, ja
Neuvostoliitto olisi toimillaan hankaloittanut länsisuhteidensa solmimista. Puna-armeija kävi myös til}1tä sotaa Euroopassa vielä toukokuun 1945 alkuun asti.
SUOMEN SOTILAS 6 • 2014
61
70 VUO TTA SITTEN
Suomessa ei voida saavuttaa sotilaallista menestystä,
mutta Suomesta voidaan sotakorvauksilla saada tukea
neuvostotaloudelle.
jen keskeyttamiseUä näin Zdanovin
ja Suomen kommunistien kädet. Asekätkentä pelasti Suomen, siis myös
näiden todisteiden valossa
Eversti Pertti Kllkld on kirjoittanut
Nihtilän elämäkerran. Sen mukaan
Nihtilä oli Pariisissa Tuomisen tavatessaan kysynyt tältä lopuksi Suomen
pelastamisesta. "Mahtaako olla var·
ma, että näin on ?" Hän 1\tominen
- sanoi: "Aivan varmasti näin on. En
puhu Teitä lohduttaakseni."
Ketkä kätkivät aseet?
• Vakka-Suomen Suojeluskuntapiirin
2. yleisesikuntaupseerin Lauri Miettisen
valitsemista kymmenestä kuntasolun
johtajasta vain yhdellä ei ollut aktiivi suo·
jeluskuntalaisen taustaa.
Helsingin Sanomien arvostettu
tOimittaja ja kolumni~ti OUI Klvlnen
(1939-2014) kertoi oman näkemyk·
sensä asekätkennän merkitykses·
tä joulukuussa 2013. Kivisen mukaan
asekätkentä oli jatkoa torjuntataisteluille. Neuvostoliiton mahdolliset miehitystoimet Suomessa olisivat asekätkennän takia vaarantanect
tai jopa estäneet rauhansopimukscs·
sa sovittujen sotakorvausten maksamisen. Suomessa ei voida saavuttaa
sotilaallista menestystä, mutta Suomesta voidaan sotakorvauksilla saada
tukea neuvostotaloudelle. Telakoiden
'{örauha tuli taata. Neuvostoliitto tarvtt~i sotakorvauksiin kuulu'.ia aluksia.
Stalin ja hänen Moskovan asiantun·
tijansa sitoivat miehitysvalmistelu-
62
SUOMEN SOTILAS 6 • 2014
Olen tutkinut asekätkentää ja kirjoit·
tanut kirjan Lauri Miettinen ja asekät·
kentä Vakka-Suomessa. Olen selvit·
tänyt kymmenen vakkasuomalaisen
kunnan osalta, miten siellä 1944-1945
sotavarustusta hajavarastoitiin.
Kymmenestä kuntasolun johtajas·
ta \'ain yhdellä ei ollut aktii'.isuojeluskuntalaisen taustaa. Hänkin, eli Lokalahden kuntasolun johtaja Uuno
Heininen oli ollut suojeluskunnan
jäsen, mutta todennäköisesti majuri Lauri Miettinen 2. yleisesikuntaupseerina oli tehnyt valintansa sillä pe·
rusteella, että Heininen ja ~tiettinen
olivatjatkosodan aseveljiå.lauri Miettinen oli Vakka-Suomen Suojeluskun·
tapiirin aluepäällikkönä Vehmaalla
vuodesta 1937 alkaen ja edelleen vä·
lirauhan aikana 1940-1941
Muut Vakka-Suomen kuntavastaa·
vat olivat tullessaan tehtäviin valituik·
si oman paikallisen suojeluskuntaosa
johdossa. Apulaisikseenkin he valitsivat useimmissa tapauksissa suojeluskuntamiehiä. Maakunnissa ja kunnis·
sa sotavarusruksen haja\arastointia
tehtiin todellisena suojcluskuntaryönä. Uudenkaupungin kauppias Arvo
Mäkinen , Laitilan huoltojohtaja Antti
Ee rola ja Mynämtlen turkiskasvattaja
Väinö Metsämäki olivat aktiivisuojeluskuntalatsia tai oman suojeluskuntaosa paikallispäälliköitä.
Suojeluskuntalaisista
asekätkennän runkomiehitys
Matti Lukkarin Asekätkentti-kirjassa
esitetään perusvaaumukset tehtäviin
nimetyille 2. yleisesikumaupseereille. Yksi näistä on: "Hänen tuli tuntea suojeluskuntapiirinsä alue ja sen
avainhenkilöitä jo ennestään.·
Kirjoittaessaan siitä, millaisia kenitätason asekätkijät olivat Lukkari toteaa: "Lähes kaikkia asekätkennässä
mukana olleita yhdisti vel\'ollisuudentunnon ohella suojeluskunta-aate.
• Mynämaen asekatkennan kuntasolun
johtaja turkiskasvattaja Vai no Metsamäki oli kuu lunut suojeluskuntaan vuodesta 1918.
--- Oli kuntia, joissa Uihrs kaikki asekuntoiset miehet kuulut\'at suojeluskuntaan. Myös kun tien ja kylien tärkeimmät mielipidevaikuttajat olivat
poikkeuksetta oman su ojeluskuntaosa johtomiehiä. Useassa tapauksessa
oli suorastaan mahdotonta sivuttaa
suojeluskunnan paikallispäällikköä
valittae~~a kunnan solun johtajaa."
Lukkari toteaa edelleen, että yli 99
prosenttia syytteeseen asetetuista oli
kuulunut suojeluskuntaan Joukosta
ei voi lö} tåä muuta yhteistä piirrettä.
On perusteltua todeta sotavarustuksen hajavarastoinnin olleen suojeluskuntalaisten työtä.
Asekätkentä kiinnostaa
edelleen
Tutkin vttosina 2012-2013 viiden vakkasuomalaisen kunnan asekätkentää.
Tutkimusteni tulokset julkaistiin näiden kuntien veteraanimatrikkeleissa.
Niiden sivuilta ovat veteraanien jälkeläiset päässeet tutustumaan myös
paikalliseen asekätkentään. Tiedän,
että näitä kirjoja on luettu ahkerasti.
Jatkoin asekätkentätutkimuksiani
\iiden lisäkunnan osalta. Tutkimuksiini liittyen pidin monna 2014 alustuksia ja keskustelutilaisuuksia asekätkennästä Laitilassa, Mynämäellä
ja Uudrssakaupungissa Iltatilaisuuksiin osallistUI satoja henkilöitä. Pitkään salattu ja vaiettu aihe koettiin
kiinnostav-ill<si.
Keski-Suomen museo Jyväskylässä järjesti kesällä asekätkcntänäyttelyn. Siellä viisituhatta näyttelyvierasta sai "oppitunnin asekatkennästä".
Esillä oli paljon keskisuomalaista asekätkentää. Esiin kaivetuista kätköistä oli tuotu näytteille aseluurankoja.
Valokuvin ja tekstein esiteltiin muun
muassa Viitasaaren sankarihaudasta
monna 2006 esiin otetut kätköaseet.
• Eversti Valo Konstantin Nihtilä (1 896-1 973) on kenties itsenäisyytemme ajan merkittavimpiä sotilaita. Nihtilä oli merkittava vaikuttaja niin talvi- kuin jatkosodan kohtalonhetkillä. Asekatkennässä hänen roolinsa oli keskeinen. Kiitokseksi palveluksistaan Nihtilä karsi vankeustuomion. Ja hantä ei koskaan ylennetty kenraaliksi, eikä
hän saanut Mannerheim-ristiä.
Kaikkeen tutkimustyössä käytettyyn lähdemateriaaliin en ole
päässyt vieläkään
tutustumaan.
vaieta. Kaikkeen tutkimustyössä käytettyyn lähdemateriaaliin en ole pääsS)1 vieläkaan tutustumaan.
Kapteeni (myöhemmin eversti)
Martti Keskitalo laati tutkimuksensa
otsikolla "Suomen puolustusvoimain
vuoden 1944 asekätkennän tausta, organisaatio. suunnitelmat ja niiden toteuttaminen sekä toiminnan paljastumiseen johtaneet tekijåt" Työtä ei
leimattu salaiseksi, mutta Puolustusvoimat vaikeni siitä. Keskitalo joutui antamaan silloiselle Sotakorkea-
. ..
Asekätkennästä on myös
vaiettu
Sain kesallä 2013 \inkin \UOnna 1967
Sotakorkeakoulussa laaditusta asekätkentaä käsittelevästä dtplomityöstä. Nyt tiedän, että tuota työtä pidettiin vuosia lukkojen takana ja siitä piti
SUOMEN SOTILAS 6 • 2014
63
70 VUO TTA SITTEN
• leksu: laun \'äattanen
koulun johtajalle kunniasanan. että ei
puhu tai esitelmöi tutkimuksestaan.
Oman tutkijakappaleensa Keskitalo
sai vasta vuonna 1992.
Tästä tutkimuksesta on johonkin
joutunut yksi liite, joka puuttuu sekä
Keskitalon kappaleesta että Kansallisarkbtossa säilytettävästä kappaleesta.
l.iitteen otsikko on "Pirkka-Hämeen
Suojeluskuntapiirin alueella paljastuneet ja paljastumattomat materiaalikätköt sekä sissitoiminnan johtamista varten tiedustellut komentopaikat
ja rakennettu johdinlinja (kartta)". En
ole yrityksistäni huolimatta onnistunut kadonnutta liitettä lö}tämään.
Pitkä hiljaisuus päättyy
Koettaessani selvittäa, miksi Keskitalon työstä \'aiettiin samaan aikaan.
kun tasavallan presidentti Urho Kek·
kone n mm1tt1 puolustusministeri
Arvo Pentin esityksestä kenraalima·
juri Yrjö Keinosen puolustusvoimain
komentajaksi ja jatkossa vielä kenraaliluutnantti Reino Arlmon pääesikunnan päälliköksi. Pentti, Keinonen
ja Arimo olivat kaikki tulleet aikanaan
tuomituiksi
asckätkentäoikeudenkäynneissä.
Olisiko vaikenemisen ja saiaarnisen
perusteena ollut sama syy kuin itse
asekätkennässäkin. Asekätkentä oli
ollut varautumista pahimman vaih·
toehdon varalta, ja nyt vaiettiin pa·
himman vaihtoehdon varalta. Eversti Valo Nihtilän ja hänen apulaistensa
suunnitelma oli jo asekätkentäaikaan
samanlainen kuin 1960-luvulla kä;ttöön otetun alueellisen puolustuksen
suunnitelma. Varmuuden vuoksi oli
parempi vaieta. että tiedot eivät vuoda ulkopuolisille ja ulkomaille.
Varauksellisesta suhtautumisesta asekatkentään kertoo myös se, enä
vuonna 1984 ei Matti Lukkari saanut
esimiehiltään eikå palvelustovereiltaan mitään kommentteja julkaise·
mastaan Asekätkentä-kirjasta. Tämä
tal:)u on osittain hälvennyt vasta, kun
Elisabeth Rehn antoi vuonna 1992
maanpuolustuskurssin
avajaispuheessaan tunnustuksen asckätkennällc ja asemiehille. :J
64
SUOMEN SOTILAS 6 • 2014
SUOMEN TUNNETUIN
••
••
ASEKATKENTAASE
ikkelin Päämajan organisoiman asekätkennän
lisäksi tapahtui myös
spontaania kätkemistä.
Epäonnistunut esimerkki tästä on Helsingissä tapahtunut
ruotsinkielisen Old Boys -suojeluskunnan omien aseidensa kätkeminen.
Kätköt paljastuivat jo marraskuussa
1944. Old Boys -kätkentä ja Helsingin
Suojeluskuntapiirin kätkentä olivat
täysin erillisiä.
Jatkosodan aikaisen l. Divisioonan
jääkärikomppanian päällikkö Lauri
Törni kätki yhdessä komppanian asealiupseerin Arvo Männlstön kanssa
toisten tietämänä vastaisuuden varal·
Ie komppanian aseita Enon korpimet·
sään. Kun Lauri Törni kaatui vuonna
l966Vietnamissa, tiesi tästä Enon kätköstä enää Arvo Männistö.
Yhdessä Sotamuseon kanssa Männistö oli valmis purkamaan vanhan
kätkön vuonna 1992. Olikohan Männistö saanut vinkin maaliskuisesta
Elisabeth Rehnln puheesta? Ensim·
M
mäinen yritys löytää kätkö tehtiin syksyllä 1992. Kätkö jäi silloin löytyrnättä.
Toukokuussa 1993 tehtiin uusi yritys ja kätkö sekä aseet löytyivät. Arvo
Männistö kertoi silloin, että kesällä
1944 oli Törnin komppaniassa kolme
pikakiväärimiestä. Yksi heistä oli ollut
Ma uno Koivisto eli todennäköisyydellä yhden suhde kolmeen olisi kätköstä esiin otettu Degtjarev eli Emma
ollut presidentin ase.
Asetta tunnistettaessa siitä puuttui
kantohihnan yiäkiinnike sekä tukija·
lat. Näillä perusteilla ase saanaisi olla
Kotviston ase. Lopullisesti presidentti tunnisti aseen omakseen, kun sen
tukin ontelosta löytyi kirjaUtu sotasaaliiksi otenu nenäliina. Sellaisen oli
pikakiväärimies Mauno Koivisto laittanut aseeseensa.
Tämä Suomen tunnetuin asekätköase on esillä Sotamuseossa. Näyttelyvitriinissä on esillä myös löytymisestä kertovia tekstitauluja ja
valokuvia. a
• Sotamuseossa on esillä presidentti Mauno Koiviston käytössä ollut Degtjarev- eli
Emma-pikakivääri. Kuvassa näkyy myös aseen tukln onteloon kätketty nenäliina, jos·
ta Koivisto tunnisti aseen omakseen.