6 | Satakunnan Kansa Uutiset | Maanantai 25. helmikuuta 2013 Toimitus: [email protected] Uutispäivystys: 010 665 8318, vaihde 010 665 132 Paalu painuu piukkaan Paaluttajat: HANNA LEPPÄNEN/SK Täriseekö kuljettaja vielä kotonakin? Ärsyttääkö jatkuva melu? Heli Tuominen Pori Tunk, tunk, tunk, tunk, tunk. 60-tonninen paalutuskone iskee teräsputkea maahan Puuvillan työmaalla. Kone täristää niin, että kuljettaja kai vapisee vielä kotonakin. –Ei sitä edes huomaa, 25 vuotta paalutusta tehnyt Harri Inget tyrmää. –No ehkä ensimmäiset iskut tuntuvat vähän, jos maa on jäässä. Entäs melu, eikö se ärsytä? –Pitäähän työn ääni kuulua. Kuulosuojaimet vaimentavat ihan tarpeeksi, Ingetin työpari Mika Sinkkonen sanoo. PUUVILLAN työmaalla häärii kolme Kantolan Paalutuksen konetta. Kuljettaja istuu koneen sisällä ja ulkona häärii apumies, joka kiinnittää paalut koneeseen ja katkoo ylimääräiset osat. Suunnittelijoiden ohjeet kertovat, minne paaluja laitetaan ja kuinka syvälle ne lyödään, jotta ne kantavat vaaditun kuorman. Paalun korkeus on 15 metriä. Usein yksi ei riitä vaan paaluja lyödään useita päällekkäin. Betonipaalun yleisin koko on 35 kertaa 35 senttimetriä. Teräspaalu on kapeampi: sen halkaisija on 14 senttiä. Jos maaperä on höttöä, paalu hujahtaa alas hetkessä. Kuitenkin yleensä turvaudutaan hydrauliikkaa hyödyntävään koneeseen. –Neljän tonnin klimppi hakkaa paalua maahan. Klimppi pudotetaan 30–50 sentin korkeudelta paalun päälle, Inget yrittää selittää niin, että maallikkokin ymmärtää. RADIOTA voi pitää auki paalutuskoneen sisällä. Sen sijaan kuulosuojaimissa musiikki ei saa pauhata turvallisuussyistä. –Kyllä koneen radio on aina päällä. Ei ole väliä mitä sieltä tulee, puhe tai musiikki käy, Inget sanoo. Paalutuskoneenkuljettajaksi ei voi opiskella missään. Fakta Paalutus Paalutuskoneessa on noin 20–30 nappulaa ja vipua. Yleensä niistä tarvitaan vain muutamia. Kone painaa noin 60 tonnia. Paalut voivat olla betonista tai teräksestä. Suomessa on vain noin 40–50 paalutuskonetta, joten suurin osa niistä on aina jollain työmaalla. Mika Sinkkonen (vas.) ja Harri Inget ovat Puuvillan työmaalla työpari. Inget ohjaa paalutuskonetta, ja Sinkkonen häärii apupoikana. Työn oppii vain käytännössä. reissaavat suurimman osan vuodesta työmailla Suomessa ja muuallakin. PAALUTTAJAT Inget asuu Turussa, Sinkkonen Porvoossa. Nyt molempien asuntona on porilainen hostelli. Miehet lähtevät kotikonnuille vain viikonloppuisin – jos silloinkaan. –Ei sitä kotona enää osaa ollakaan. Vaimo siellä kyllä odottaa, Inget sanoo. Puuvillan työmaalla miehet ovat poikkeuksellisen kauan, useita kuukausia. –Näin isoja urakoita tulee kerran kymmenessä vuodessa. Keskimäärin olemme työmailla kaksi viikkoa, Inget kertoo. Paaluttajista ja muista työ- miehistä tulee työmailla yhtä suurta perhettä riitoineen päivineen. –Kuulisit vaan ne jutut ehtoolla, kun mennään saunaan, Sinkkonen nauraa.