Paalu painuu piukkaan Paaluttajat

6 | Satakunnan Kansa
Uutiset
|
Maanantai 25. helmikuuta 2013
Toimitus: [email protected]
Uutispäivystys: 010 665 8318, vaihde 010 665 132
Paalu painuu piukkaan
Paaluttajat:
HANNA LEPPÄNEN/SK
Täriseekö
kuljettaja
vielä
kotonakin?
Ärsyttääkö
jatkuva
melu?
Heli Tuominen
Pori
Tunk, tunk, tunk, tunk, tunk.
60-tonninen paalutuskone
iskee teräsputkea maahan
Puuvillan työmaalla.
Kone täristää niin, että
kuljettaja kai vapisee vielä
kotonakin.
–Ei sitä edes huomaa, 25
vuotta paalutusta tehnyt
Harri Inget tyrmää.
–No ehkä ensimmäiset iskut tuntuvat vähän, jos maa
on jäässä.
Entäs melu, eikö se ärsytä?
–Pitäähän työn ääni kuulua. Kuulosuojaimet vaimentavat ihan tarpeeksi, Ingetin
työpari Mika Sinkkonen sanoo.
PUUVILLAN työmaalla häärii
kolme Kantolan Paalutuksen
konetta.
Kuljettaja istuu koneen
sisällä ja ulkona häärii apumies, joka kiinnittää paalut
koneeseen ja katkoo ylimääräiset osat.
Suunnittelijoiden ohjeet
kertovat, minne paaluja laitetaan ja kuinka syvälle ne
lyödään, jotta ne kantavat
vaaditun kuorman.
Paalun korkeus on 15 metriä. Usein yksi ei riitä vaan
paaluja lyödään useita päällekkäin.
Betonipaalun yleisin koko
on 35 kertaa 35 senttimetriä.
Teräspaalu on kapeampi: sen
halkaisija on 14 senttiä.
Jos maaperä on höttöä,
paalu hujahtaa alas hetkessä.
Kuitenkin yleensä turvaudutaan hydrauliikkaa hyödyntävään koneeseen.
–Neljän tonnin klimppi hakkaa paalua maahan.
Klimppi pudotetaan 30–50
sentin korkeudelta paalun
päälle, Inget yrittää selittää
niin, että maallikkokin ymmärtää.
RADIOTA voi pitää auki paalutuskoneen sisällä. Sen sijaan kuulosuojaimissa musiikki ei saa pauhata turvallisuussyistä.
–Kyllä koneen radio on
aina päällä. Ei ole väliä mitä
sieltä tulee, puhe tai musiikki
käy, Inget sanoo.
Paalutuskoneenkuljettajaksi ei voi opiskella missään.
Fakta
Paalutus
Paalutuskoneessa on
noin 20–30 nappulaa ja
vipua. Yleensä niistä tarvitaan vain muutamia.
Kone painaa noin 60 tonnia.
Paalut voivat olla betonista tai teräksestä.
Suomessa on vain noin
40–50 paalutuskonetta,
joten suurin osa niistä on
aina jollain työmaalla.
Mika Sinkkonen (vas.) ja Harri Inget ovat Puuvillan työmaalla työpari. Inget ohjaa paalutuskonetta, ja Sinkkonen häärii apupoikana.
Työn oppii vain käytännössä.
reissaavat
suurimman osan vuodesta
työmailla Suomessa ja muuallakin.
PAALUTTAJAT
Inget asuu Turussa, Sinkkonen Porvoossa. Nyt molempien asuntona on porilainen hostelli. Miehet lähtevät
kotikonnuille vain viikonloppuisin – jos silloinkaan.
–Ei sitä kotona enää osaa
ollakaan. Vaimo siellä kyllä
odottaa, Inget sanoo.
Puuvillan työmaalla miehet ovat poikkeuksellisen
kauan, useita kuukausia.
–Näin isoja urakoita tulee
kerran kymmenessä vuodessa. Keskimäärin olemme työmailla kaksi viikkoa,
Inget kertoo.
Paaluttajista ja muista työ-
miehistä tulee työmailla yhtä suurta perhettä riitoineen
päivineen.
–Kuulisit vaan ne jutut
ehtoolla, kun mennään saunaan, Sinkkonen nauraa.