TERVETULOA ESPOOSEEN
Sukukokous Luontokeskus Haltiassa 24.8.2014
Ensimmäiset vuosisatansa Simulan suku eleli ja asui Laitilan eteläisissä kylissä sekä
Uudenkirkon (myöh. Kalanti, nykyään Uusikaupunki) ja Vehmaan alueilla. Jostain
syystä simulalaisia oli varsin niukasti jo Laitilan pohjoiskylissä. Eniten sukua on
löytynyt Vidilän, Koukkelan ja Kodjalan kylistä, mutta Mudainenkin on mukana. Kun
ihmisille ruvettiin antamaan sukunimiä, nimeäjinä olivat enimmäkseen papit. Liekö
joku d-kirjaimeen mieltynyt pappi ollut asialla kyliäkin nimettäessä. Nimet ovat sikäli
outoja, että Laitilan puhekieleen ei kuulu d:tä. Se on ree. Niinpä Simulankin talo
seisoo Virilässä ja koulu Korilassa. Kalannista löytyy Haudon kylä. Asutuksen
paikallisuuteen oli selvä syynsä: Senaikaiset mahdollisuudet laajempaan liikkumisen
olivat varsin rajoittuneet. Kulku tapahtui jalan, vesitse ja ratsain. Tiestö koheni
vähitellen, mikä mahdollisti kärry- ja rekikyydit. Julkinen liikenne on Simulan suvun
mittapuun mukaan vielä hyvin nuori ilmiö.
Naimaikäisillä ei siis ollut juuri muuta mahdollisuutta kuin valita puolisonsa läheltä.
Sukukirjojen nimiä tutkimalla huomaa hyvin pian, että paikalliset asukkaat ovat
hiukan pidemmällä sihdillä katsoen kaikki enemmän tai vähemmän sukulaisia
keskenään. Nimet ovat hyvin säilyneet. 1500-1600 luvulla suvussa esiintyi nimi
Laiska. Jaakko-nimistä Laiskaa ei sukukirjasta löytynyt. 1700-luvun jälkeen ei Laiskoja
ole enää esiintynyt; emmehän me nyt laiskoja ole?
Satunnaisia tapauksia lukuun ottamatta suku levisi Turun toiselle puolelle, kun 1860luvulla syntyneet Samuel Samuelinpojan tyttäret Alku Vilhelmiina ja Aino Sofia
avioituivat Karunaan ja Piikkiöön. Kumpikin sukuhaara on ollut erittäin
hedelmällinen, joten jälkeläisiä on runsaasti.
Nykyiset mahdollisuudet liikkua ovat paiskoneet suvun jäseniä ympäri Suomea.
Yleensä Turun ympäristöstä on muutettu töihin lähinnä Turkuun. Helsinkiläiset ovat
turkulaisia ”monirotuisempia”. Mutta yllättävän paljon Simulan suvun jäseniä on
pääkaupunkiseudullekin siunaantunut. Minulla ei ole tilastoa asiasta, mutta joku
heitti väitteen, että Espoo olisi suvun suurin asuttaja.
Tähän astiset sukukokoukset sekä kirkkopyhät/suvisenssit on vietetty Piikkiön ja
Laitilan välimaastossa. Suvisensseillä Viurilan kartanossa heräsi ajatus, että eikö olisi
jo aika kokoontua Espoossakin. Ja pian se tapahtuu.
Suomen toiseksi suurin kaupunki
Espoon kaupungissa ei ole yhtä keskusta. Mutta on Tapiola, Leppävaara, Espoon
keskus (”kirkonkylä”), Matinkylä, Soukka, Kivenlahti jne. , joista moni vastaa
asukasmäärältään kohtalaisen kokoista kaupunkia. Itse asun ”Suur-Leppävaarassa”,
jossa on yli 60.000 asukasta. Espoolaisia moititaan rikkaiksi, vain keskellä Espoota
sijaitsevassa Kauniaisissa väki on varakkaampaa, mutta Espoon Westend menee
siitäkin ohi. Mutta ilman lisääntyvää velkaa ei Espookaan näytä pärjäävän.
Helsinkiläisillä on maailmankin mittapuun mukaan erittäin harvinainen keskuspuisto.
Mutta espoolaiset panevat paremmaksi. Meillä on suorastaan ainutlaatuinen
kansallispuisto, Nuuksion järviylänkö, joka alkaa suoraan tiiviistä asutuksesta.
Vuonna 2013 valmistunut Suomen luontokeskus Haltia sijaitsee juuri Nuuksiossa,
Pitkäjärven rannalla. Saatte kokouskutsun mukana esitteen, jossa kerrotaan
keskuksen palveluista ym.
Sukuseuran hallitus on rakentanut ohjelman siten, että osallistujilla on valintansa
mukaan mahdollisuus tutustua keskuksen näyttelyyn tai lähteä vaikkapa
patikoimaan viereisen Solvallan urheiluopiston ympäristössä risteileville lukuisille
reiteille. Molempi parempi.
Kokous alkaa auditoriossa klo 12.00. Kokousasioita seuraa viihdepuoli, jossa suvun
jäsenet esittävät ohjelmaa. Eikä mitä tahansa. Laulupuolesta vastaavat Saima Hyökki
ja Tomi Hiirsalmi Polyteknikkojen kuoron kvartetin kanssa. Saima on jo tunnettu
taitelija. (googlatkaa niin näette). Haapasen lapset Aino, Saima ja Lauri esiintyivät
aikaisemmin sukujuhlassa 10.8.1997 ja Tomi 11.8. 2002. Hyvin lauloivat jo silloin,
puhumattakaan nykytasosta. Simulan suku asustaa enimmäkseen Helsingin ja
Rauman välisellä alueella. Matkan varrelle osuu monenlaista puheenpartta.
Esimerkkinä seuran sihteeri Yrjö Berg (synt. Stadin kundi) ja sukumme kirjailijan
Elma Kleemolan (käänsi mm. Kalevalan laitilaksi) tyttären Irmeli Jaakkolan versiot
Kalevalasta Rauman ja Laitilan murteella sekä Stadin slangilla. Viihdeosuuden
jälkeen on ruokailu yläkerran yhdistetyissä kabineteissa klo 14.00, minkä jälkeen
jokainen on vapaa tekemään mitä haluaa. Mutta näyttelyn läpikäyneenä haluan
sanoa, että sitä ei kannata jättää väliin, kun kerran on tänne asti ajellut.
Esitteen kartan mukaan osaatte suunnistaa Haltiaan. Turun suunnasta tuleville
annan vihjeen: poistukaa Turun moottoritieltä liittymän n:o 28 kohdalla.
Seuraamalla Haltian opastetauluja olette n 10 km:n ajon jälkeen Haltiassa.
Parkkipaikka on tien vastakkaisella puolella. Suosikaa kimppakyytejä! Ja muistakaa
laittaa suvun pinssi rintapieleen! Tervetuloa! Usuttakaa muitakin suvun jäseniä,
erityisesti nuoria mukaanne.
Lapsuuden muistoja
Soitellessani Hyökin Saimalle, hän vastasi puhelimeen Saima. Siinä tulvahti mieleeni
lapsuuden muistoja. Äitini Paula oli nuorena töissä sukulaistyttönä Kodjalan
Saukolassa, enimmäkseen kutojana kuten Simulassakin. Talon emäntä oli ehtoinen
Saima Saukola (Saukla Saima, os. Simula). Sieltä isäni, Järvisen Eino Lappi Tl:stä
Paulan bongasi. Eino oli Härinäjoen perkuutyömaalla ja kortteerasi Saukolassa.
Ollessani lapsi vierailimme usein sukuloimassa Saukolassa. On hienoa, että Saima
on äidin äidin äitinsä nimikaima. Vähemmän hienoa on huomata kuinka pahuksen
vanha sitä jo olenkaan, kun noin kaukaisia asioita muistelen.
Espoossa 30.6.
Jouko Järvinen, sukuseuran hallituksen varapuheenjohtaja