Samppanjaa, samppanjaa!
18 Taittinger Samppanjaa, samppanjaa! Samppanja on kupliva, hieno ja hullaannuttava juoma, joka sopii kaiken kanssa. Samppanjaasiantuntija Essi Avellan ei ole vielä keksiny t tilanne tta, johon samppanja ei sopisi. Michaela von Kügelgen Kuva Stt-lehtikuva, Pekka Sakki ”Samppanja on viininä todella uniikki, puoliksi luksustuote ja puoliksi viini. Moni, joka nauttii samppanjaa, hullaantuu siihen. Kuplissa on sitä jotain, tarvitsee vain kuulla korkin poksahdus ja juhla voi alkaa”, Essi Avellan kuvailee. Hänen mielestään samppanjaa tarjoamalla pystyy viestimään tilaisuuden olevan tärkeä tai ainutlaatuinen. ”Viininä samppanja on hyvin linjakas, hapokas, kepeä ja hienostunut. Korvaavaa kuohuviiniä ei oikein tahdo löytyä”, Avellan jatkaa. Kohta 15 vuotta viinien asiantuntijana toiminut Avellan eksyi viinimaailmaan puolivahingossa. Opiskelujensa loppuvaiheessa hän päätyi Ranskaan viinitilalle töihin, ja sen jälkeen viinistä on tullut hänen elantonsa. Hienoin samppanjamuisto liittyy kesällä 2010 Ahvenanmeren pohjalta löytyneisiin pulloihin 1800-luvun alusta. ”Oli hienoa päästä maistamaan historiaa. Varsinaisena makuna samppanja ei ollut varsinaisesti hyvää, mutta elämyksenä se oli todella hieno.” Taittinger kuuluu niihin harvoihin samppanjayrityksiin, jota pyöritetään perheen voimin. Se on innovatiivinen samppanjatalo, jossa pelkästään 2000-luvulla on kehitetty kolme uuttaa juomaa. Taittingerin laadukas samppanjaportfolio on myös erittäin tuttu Essi Avellanille. ”Tyyliltään Taittingerin samppanjat ovat erottuvimmista päästä. Niissä on vahva Chardonnay-osuus, joka tekee niistä erittäin hienostuneita”, Avellan sanoo. Taittinger haluaa tarjota Taste of Helsinki -tapahtumassa syvemmän sukelluksen Taittingerin maailmaan ja kertoa perheen tarinaa ja samppanjoiden tyyleistä. Samalla avataan samppanjan mysti- syyttä tarjoamalla mahdollisuus maistaa Taittingerin samppanjoita rinnakkain. ”Samppanjan tyylilajeja on monia ja haluamme avata kuluttajien silmiä lajien suhteen. Samppanjalla ja samppanjalla on eronsa”, Liisa Tirronen Taittingeria maahantuovalta Fondbergilta kertoo. Essi Avellan suosittelee Taste of Helsingin Taittinger samppanjakouluun osallistumista, varsinkin jos samppanjat eivät ole niin tuttuja entuudestaan. Hänen mielestään samppanjan moniulotteisuus tulee esiin vasta eri juomia maistamalla. ”Vaikka on käynyt monissa viinitastingeissä, saattaa olla, ettei ole koskaan päässyt maistelemaan samppanjoita rinnakkain. Champagnen alue on yksi moniulotteisimmista, mutta moni ei tiedä sen nyansseista. Myös kellarimestarin kädenjälki näkyy lopputuloksessa poikkeuksellisen paljon”, Avellan kertoo. Viime vuosien aikana Avellan on myös huomannut hienoisen samppanjabuumin. Muun muassa Alkon myynti on kasvanut ja matkat Champagnen alueelle ovat lisääntyneet. ”Nykyään näkee myös miesporukoita, joissa juodaan samppanjaa. Ennen piti olla vähintään yksi nainen mukana”, Avellan hymyilee. Hänen mielestään samppanjaa voi harrastaa samalla lailla kuin viinejä, mutta samppanjaharrastus on vielä lapsenkengissä. ”Liian paljon ostetaan vielä halvinta juomaa, kannustan hankkimaan viinejä, joissa on enemmän makuja ja luonnetta.” Paulig 19 Kahville kumppani Jälkiruoan kuin jälkiruoan kanssa tarjotaan usein perinteistä, kotoa löy t y vää kahvia, vaikka jokin erilainen kahvi toisi ruoan maun paremmin esiin. Pauligilla on maisteltu kahve ja ja leivonnaisia ristiin rastiin ja löyde tt y parhaat yhdistelmät. Michaela von Kügelgen Kuva Paulig Ruokaviinit valitaan huolella ja ajatuksen kanssa, mutta jälkiruoan kanssa tarjotaan kahvia, jota sattuu kaapista löytymään. Kuulostaako tutulta? Viinissä on noin viisisataa aromiainetta, kahveista vapautuu paahtamisen seurauksena lähes tuhat, joten myös kahvien eroihin voi kiinnittää huomiota. ”Juhla Mokka sopii hyvin Suomessa suosittujen vehnästen kanssa ja Fazerin sinisen kanssa se muodostaa upean makuparin. Sitruunanmakuinen juustokakku sen sijaan peittää Juhla Mokka -kahvin aromeita ja korostaa hapokkuutta. Sille Presidentti Tumma Paahto on hyvä kumppani, ne muodostavat yhdessä samettisen ryhdikkään makuyhdistelmän”, Harri Hytönen Paulig Instituutista kertoo. Oikean kahvin yhdistäminen tiettyyn jälkiruokaan on Pauligillekin suhteellisen uutta. Makupareja on etsitty tosissaan vasta muutaman vuoden ajan kahvivalikoiman kasvaessa. Kahveja on kuitenkin jo pitkään vertailtu keskenään samalla tavalla kuin viinejä. ”Haluamme innostaa kuluttajia tutustumaan eri kahveihin kertomalla niiden ominaisuuksista jo kaupan hyllyllä, samalla tavalla kuin Alkossa kerrotaan viinien ominaisuuksista hintalapun vieressä”, Hytönen sanoo. Hänen mielestään myös ravintoloiden pitäisi panostaa enemmän jälkiruokakahveihin ja miettiä, mikä kahvi sopii juuri kyseiseen annokseen. ”Nyrkkisääntönä voisi todeta, että mitä voimakkaamman makuinen jälkiruoka on, sitä tummapaahtoisempi kahvi tarvitaan. Niissäkin on makueroja, joten testaaminen kannattaa.” Myös kahvikupilla on vaikutusta. Hytönen pyytää minua maistamaan kahta eri kupillista kahvia. Ensimmäisen hörpyn otan kulta- ”Mitä voimakkaamman makuinen jälkiruoka on, sitä tummapaahtoisempi kahvi tarvitaan.” reunaisesta ja sirosta kahvikupista. Maku on hieman hapokas. Toisen hörpyn otan Teema-mukista ja maku on pehmeämpi. ”Kummassakin kupissa on samaa kahvia. Olemme tehneet sokkotestejä, jotka ovat näyttäneet kuppien erojen merkityksen”, Hytönen kertoo. Kahvikuppi vaikuttaa makuelämykseen samalla tapaa kuin viinilasi viinimaailmassa – eroja on ja ne ovat myös huomattavissa. Vaikka Paulig on löytänyt parhaat makuparit, Hytönen ymmärtää, ettei jokaisella voi olla montaa eri kahvilaatua kotonaan. Itsekin hän suosii tuttua ja konstailematonta Juhla Mokka -kahvia aamuisin, kun taas täydellisen aterian viimeistelee espresso ja pala laadukasta tummaa suklaata. ”Juhlat kannattaa kuitenkin pitää juhlallisina ja viimeistellä menukokonaisuudet kahvia myöten. Esimerkiksi, jos hääkakku on perinteinen kermakakku, Pauligin 1–2 paahtoasteen kahvit sopivat siihen parhaiten. Monilajiseen jälkiruokapöytään kannattaa valita tummapaahtoisempi vaihtoehto, paahtoaste 2,5–3”, Hytönen sanoo. Lisätietoa: makuparit.pauligcafe.fi/kahvit/ 20 Magners Siiderin syntymailla Makeaa vai kuivaa? Siiderimielt ymyksiä on monia, mutta kuivemmat siiderit valloittavat pikkuhiljaa Suomen markkinoita. Irlantilaise t Magners-siiderit ovat omaa luokkaansa suomalaisiin siiderisukulaisiinsa verrattuna. Tekijä Michaela von Kügelgen, Kuva magners ”Irlannissa Magners on erittäin suosittu juoma, varsinkin kun sää sallii”, Ursula McMullan Pohjois-Irlannista kertoo. McMullan on tullut vuodeksi Suomeen Magners-siidereiden lähettilääksi. Hän myöntää, että suomalaisten ja irlantilaisten siidereiden välillä on eroja. Magnersin siiderit ovat hieman kuivempia kuin useimmat suomalaiset siiderit. ”Magners tehdään tuorepuristetusta omenamehusta ja siideriin tulee 17 eri omenalaatua. Magnersin siidereitä ei valmisteta mehutiivisteestä, jonka ansioista siiderit ovat erittäin laadukkaita. Valmistusprosessissa kunnioitetaan vanhoja perinteitä vuodesta 1935, jolloin William Magner aloitti siiderin valmistamisen.” Siideri käy 5–10 päivää, jonka jälkeen seuraa 6–24 kuukauden kypsytys ilmatiiviissä tankeissa. Koulutetut maistajat testaavat säännöllisesti makua ja arvioivat kypsyvän siiderin luonnetta. McMullan kertoo, että Magnersin päärynäsiiderin kuiva maku on yllättänyt monet suomalaiset, jotka ovat maistaneet juomaa. ”Sanon aina, ettei siideriä kannata tuomita maistamatta. Monilla on tietynlainen kuva päärynäsiideristä, ja suurin osa yllättyy kuivasta mausta. Olen monta kertaa kuullut, että tämähän on oikeasti hyvää”, McMullan kertoo. Irlannissa Magners on selvästi myydyin siideri ja yhtä kuuluisa kuin irlantilaiset oluet. ”Irlannista ei löydy pubia, jossa ei tarjoiltaisi Magnersia”, McMullan hymyilee. Hän kertoo, että Magners on tehnyt paljon töitä tuomalla esiin luonnollisuuden, aitouden ja irlantilaisuuden siiderin tärkeinä piirteinä. Magners on laadukas siideri, joka on suunnattu kypsemmälle yleisölle. Magnersin valmistamo sijaitsee Tipperaryn kreivikunnassa Irlannissa. Magners saa omenansa omistamistaan 120 hehtaarin tarhoistaan sekä sopimustuottajilta. ”Magnersin tekoon käytetään paljon aikaa, joten tuote kannattaa myös nauttia rauhassa, eikä janojuomana. Magners teki siideristä hyväksytyn juoman”, McMullan kertoo. 24-vuotias siiderilähettiläs Ursula McMullan juo siiderinsä aina jäiden kanssa ja mieluiten tuopista. Hänen mielestään Magnersin siiderit sopivat loistavasti kesäiltojen grillijuhliin tai aurinkoiselle piknikille. Omena- ja päärynäsiiderin lisäksi Magnersilta on keväällä tullut uutuus suomalaisille markkinoille – marjanmakuinen Magners Berry. ”Siideri eroaa paljon suomalaisista makeista marjasiidereistä olemalla yhtä kuiva kuin Magnersin muut siiderit. Monet eivät halua juoda makeita ja keinotekoisen makuisia siidereitä”, McMullan sanoo. Laitilan wirvoitusjuomatehdas 21 Perinteitä ja makua kunnioittaen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan ideologia perustuu tekemiseen paloon. Vuonna 1995 kenelläkään limonaadin valmista jista ei ollut tie toa alasta, mutta heillä oli sitäkin enemmän intoa. Tässä tapauksessa se on ollut avain menest ykseen. Tekijä Michaela von Kügelgen, Kuva Veli-Matti Hoikka Vanhan ajan limonaadien valmistaminen alkoi seitsemäntoista vuotta sitten hyvin vaatimattomissa puitteissa Fazerin vanhassa munanporaamossa Laitilassa. ”Juomat tehtiin käsityönä ja etiketitkin liimattiin itse. Kaikki lähti kolmen herran toimesta, joilla ei ollut mitään tietoa alasta”, kertoo Laitilan myyntijohtaja Henri Tahvanainen. Oluen valmistus alkoi vuonna 1999, kun romulavalta löytyi vanha meijerisäiliö. Kun säiliöön kytkettiin höyryä tuottava jäätyneiden putkistojen sulatuspoltin, Laitilan ensimmäinen panimolaitteisto oli syntynyt. Innovaatio sai nimekseen Steam Beer Boiler. ”Laitilaa ohjaa tunteen palo ja intuitio enemmän kuin tutkimukset. Yritys on suomalainen menestystarina, joka vasta puhkeaa kukkaan.” Tahvanainen kuvailee yrityksen toimintaa ja tuotteita luotettaviksi, rehellisiksi, aidoiksi ja luonnonläheisiksi. ”Laitilan limonaadit ovat lisäaineettomia ja ne heijastavat sitä, mistä koko liikeidea lähti käyntiin. Haluamme ylläpitää nostalgisia arvoja tuottamalla aitoja tuotteita perinteikkäällä tavalla”, Tahvanainen sanoo. Luonto ja suomalaiset arvot ovat myös iso osa Laitilan Wirvoitusjuomatehdasta. ”Kukko-oluet tehdään tuulivoimalla ja tuotannosta syntynyt mäski menee ravinnoksi paikalliselle lihakarjalle.” Laitilan Wirvoitusjuomatehdas mielletään vielä pienpanimoksi, vaikka se on Suomen neljänneksi suurin panimo. ”Nykyään isotkin panimot haluavat olla pienpanimoita. Käsityönä valmistetut oluet ovat nousussa. Ne ovat tuotteita, jotka ovat tarkkaan haistettu ja maistettu, ja joissa käsityön leima näkyy tuotteen pienissä yksityiskohdissa ja laadussa. Artesaanioluet eivät ole brändi- Oluen valmistus alkoi 1999, kun romulavalta löytyi vanha meijerisäiliö. lähtöisiä, eikä niitä ole suunniteltu laajalle yleisölle”, Henri Tahvainen sanoo. Taste of Helsinki -tapahtumaan Laitilan panimo kutsuu pienen joukon Suomen artesaanipanimoita mukaan oluiden maisteluelämykseen. Tapahtuman kävijöillä on ainutlaatuinen mahdollisuus maistaa käsintehtyjä suomalaisia oluita Kukko tasting - tapahtumassa. ”Kävijät saavat nauttia upeista kulinaarisista kokemuksista tapahtumassa. Haluamme antaa vaihtoehtoja ja mahdollisuuden maistaa erityyppisiä oluita yhdistettynä eri ruokavaihtoehtoihin”, Tahvanainen kertoo. Tapahtumassa juhlistetaan myös Kukko-oluen kymmenvuotispäivää omalla Kukko-baarilla, jossa on mukana myös Laitilan aidot limonaadit. Kukon tuotantoon, tuotteeseen ja laatuun satsataan paljon ja tavoitteena on saada Kukko helposti saavutettavaksi kaikille kuluttajille, niin päivittäistavarakaupassa kuin sen ulkopuolisissa myyntipisteissäkin. ”Kukko-baarissa voi maistaa Kukko-brändiin kuuluvia juomia – tummaa, alea, pilsiä ja lageria. Kukko on kaupallistettu suomalaiselle kuluttajalle ja se tehdään edelleenkin laatu edellä, suomalaisia arvoja kunnioittaen. Siinä on haluttu säilyttää suomalaisen työn ja tekemisen ilo”, Tahvanainen sanoo. 22 Tamminen Rotukarja kruunaa hyvän aterian Nykyään kulutta jat ovat enemmän valveutuneita ruoan suhteen ja haluavat tie tää ruoan alkuperästä sekä tuotannosta. Tammisen lihatukulle alkuperä on yksi toiminnan perusteista. Michaela von Kügelgen Kuva Lihatukku Tamminen ”Alkuperämerkitys on erittäin tärkeä. Haluamme tietää ja kertoa, mistä myymämme liha on tullut. Tätä voisi sanoa lähiruoan määritelmäksi”, Tammisen toimitusjohtaja Pasi Tamminen sanoo. Toisen sukupolven perheyritys Tamminen käsitteli viime vuonna noin 17 miljoonaa kiloa lihaa. Jokaisessa myyntiin tulevassa paketissa on merkintä, josta selviää, missä liha on tuotettu ja minkä rotuinen eläin on kyseessä. Kuluttaja pystyy siis helposti jäljittämään, miltä tilalta kyseinen liha tulee. Kaikki Tammisen tuottajat kasvattavat jalostettuja liharotuisia eläimiä. Roduilla on omat erityispiirteensä, mutta tärkeintä on tuottaa hyvää ja laadukasta lihaa. ”Eläimet on jalostettu nimenomaan lihaa varten, eikä maidontuotantoon. Eläimet ovat huomattavasti isompia ja liha on mureampaa ja maukkaampaa”, Tamminen kertoo. Kuten viineillä, myös eri lihalaaduilla on omat ainutlaatuiset ominaisuutensa. Tammisen tuotteet aidosta rotukarjan pihvilihasta ovat todellisille lihanystäville sekä kotimaisuutta arvostaville kulinaristeille. Hyvien raaka-aineiden kanssa on myös vaikeampi epäonnistua. ”Lihan maustaminen on helppoa. Isälläni on tapana sanoa suolaa ja juhlapäivänä vähän pippuria. Kerran tarjoilimme jauhelihapihvejä, jotka olivat maustettu ainoastaan sormisuolalla ja monet kysyivät, millä pihvit olivat maustettu”, Tamminen hymyilee. Hänen mielestään liha pääsee parhaiten oikeuksiinsa vähällä maustamisella. Kaikki Tammisen lihat myydäänkin maustamattomina. ”Näin kuluttajat voivat maustaa kotona, ei se niin vaikeaa ole. Sillä tapaa pääsee kokeilemaan.” Pasi Tammisen mielestä Suomeen on syntynyt uusi ruokakulttuuri viime vuosien aikana. ”Lihan maustaminen on helppoa. Isälläni on tapana sanoa suolaa ja juhlapäivänä vähän pippuria.” ”Kutsutaan kaverit syömään ja valmistetaan ruokaa hyvistä raaka-aineista. Ruoka saa lisä-arvoa, kun voi kertoa, mistä liha on peräisin. Samalla kavereihin voi tehdä vaikutuksen.” Myös kokkiohjelmat ovat tuoneet uusia tuulia suomalaisten keittiöihin. Monissa ohjelmissa on esimerkiksi korostettu paistomittarin käyttöä. ”Pihviä paistaessa paistomittari ei ole välttämätön, mutta isompaa lihapalaa on vaikeaa valmistaa ilman mittarin apua”, Tamminen sanoo. Samalla kun kotikokit oppivat uusia kokkausmenetelmiä myös raaka-aineet joutuvat tarkempaan syyniin. Hyvien raaka-aineiden merkitys korostuu esimerkiksi illallisella. ”Jos tarjoilet ruoan kanssa 80 euron viiniä, et varmasti halua valmistaa halvinta pihviä. Monet haluavat, että ruoan raaka-aineet vastaavat viinin ja muun tarjoilun tasoa”, Tamminen sanoo.
© Copyright 2024