3/2012
Anturainen Kotkan Koiraystäväin Seura ry:n jäsenlehti Nro 3/2012 Kotkan Koiraystäväin Seura ry www.kotkankoiraystavainseura.fi Anturainen on Kotkan Koiraystäväinseura ry:n jäsenlehti, joka ilmestyy, kun juttuja on riittävästi. Sisältö: Viimeistä viedään 2 Puheenjohtajan palsta 3 Muutoksia hallitukseen ja palkittuja 3 Koirakorjaamolla osa 2 4 Pietu 8 Viestikapula kiertää 9 BH VPVA Mirtillon Miestenmies ”Vallu” 10 Toko-koulutusohjaajakurssilla 13 Toko-jaosto tiedottaa 18 Helvi suoritti BH-kokeen 19 Näyttelyjaos tiedottaa 21 Miten MatchShow syntyy eli kurkistus kulissien taakse 22 Metsäkirkko 24 Uusia muotovalioita 25 Pentuja – ja Pietu 26 Urakka luumusta 27 Carloksen ja Sannan agilitytaival 28 Agilityn seuranmestarit 2012 30 Agilityn piirimestaruustuloksia 31 Luokkanousijoita 32 Missä luuraa Puuha-Nestori? 33 Pietu ja joulupukki 34 Etukannen kuva: Maija-tonttu piparilaatikossa kuva: Johanna Kiviharju 1 Julkaisija: Kotkan Koiraystäväin Seura ry Rek.nro 153.054 Päätoimittaja, aineiston vastaanotto: Jaana Siltanen [email protected] Taitto: Jaana Siltanen Lehden toimitus: Jaana Siltanen Paino: Kopioniini, Kotka Painos: 373 kpl Seuraavan Anturaisen ilmestyminen 2013 (suluissa viimeinen materiaalien toimituspäivä): 1/2013 (31.3.2013) Ilmoitushinnat: ½ sivu 10 EUR ¼ sivu 5 EUR (Valio- ja pentueilmoitukset ilmaisia) Kasvattajan (jäsen) vuosi-ilmoitus (julkaistaan 4 peräkkäisessä lehdessä): 1/8 sivu 5 EUR ¼ sivu 10 EUR Aineistosta: – Jutut, kuvat ja juttuideat ovat aina tervetulleita – Tekstit sähköpostitse päätoimittajalle. Mainitse kirjoittajan nimi ja kuvien kuvaaja. Kuvat ja teksti mielellään erillisinä. – Kuvat mielellään sähköpostitse jpg-tiedostona ja mahdollisimman suurella resoluutiolla otettuna. Viimeistä viedään! Nimittäin tämä on viimeinen paperiversio Anturaisesta. Ensi vuodesta lähtien Anturainen ilmestyy vain nettiversiona seuran kotisivuilla. Viimeinen paperinen lehti on siis oikea keräilykappale . Aktiivinen vuosi 2012 alkaa olla lopuillaan. Halli on ollut ahkerassa käytössä. On ollut agilitykisoja, tokokisoja, match show:ta ja erilaisia koulutustilaisuuksia. Lisäksi hallia on vuokrattu myös muuhun käyttöön. Itse halli alkaa olla lopputarkistusta vaille valmis. Iso urakka on siis voiton puolella, mistä erityinen kiitos kaikille hallitalkoissa ahertaneille ja erinäisiäkin papereita ELY-keskukselle ja muille tahoille vääntäneille. On hienoa omistaa oma halli! Seuramme on siinä mielessä esimerkillinen, että tarjoamme hyvin monenlaisille harrastajille mahdollisuuden harrastaa. Koirakoulussa luodaan pohjaa perustottelevaisuudelle, ja jos toko-kärpänen iskee, on myös mahdollista päästä toko-treeniryhmiin varsinaista kisavalmennusta varten. Näyttelykoulutuksessa ja match show:ssa saadaan eväitä virallisiin näyttelykoitoksiin. Agility-koulutusryhmät valmentavat tasoon tai ikään katsomatta erilaisia koirakkoja joko harrastamaan huvin vuoksi tai kisaamaan virallisissa kisoissa. Kaikki nämä erilaiset toiminnat vahvistavat ihmisen ja hänen koiransa suhdetta. Kun tätä kirjoitan, on joulukuu juuri alkanut ja kuin sen kunniaksi maa on saanut kunnollisen lumipeitteen. Sekös on useimmista koirista hauskaa. Vuoden viimeiset agilitykisat ovat onnellisesti ohi, mitä nyt muutama sähkökatkos tuotti jännitystä. Heli ja Kiho porhalsivat radan pimeästä huolimatta loppuun, tuloksena nollarata ja agilityserti. Loistavaa hermojen hallintaa! Vuoden viimeiset tokokisat ovat viikon päästä ja sitten hallille laskeutuu kisarauha – ainakin vuoden vaihteeseen asti. Toivotan kaikille Kotkan Koiraystäväin Seuran jäsenille ja Anturaisen lukijoille suloista ja stressitöntä joulun odotusta ja menestyksekästä tulevaa vuotta 2013. Jaana, Assi, Saaga ja Friida Koiran Joulu Koiralla mielessään jouluiset ilot, purkki ja lahjat ja omenakilot. Siksipä heilahtaa karvainen tassu, siksipä kurisee nälkäinen massu, että on tarpeen hetkinen vartoa, odottaa, paastota, punoa vartoa. Koiran mielessä joulu väikkyy kynttilän valo silmissä läikkyy mieli on auvoinen, mieli on avoin viettääkseen joulua koiran tavoin. Elina Karjalaisen runosta mukaeltu 2 Puheenjohtajan palsta Syksyn vuosikokous pidettiin viimeistä kertaa vuokratiloissa, ensi keväästä lähtien kokoustellaan omissa tiloissa. Henkilövalinnat ja talousarvio sekä toimintasuunnitelma saatiin keskustellen hyväksyttyä ja niistä toisaalla tässä lehdessä. Kiitän hallitustyöskentelyn päättäneitä ja kannustan uusia valittuja aktiiviseen toimintaan. luotan siihen, että näin myös tapahtuu. Pieniä juttuja, kuten pihan viimeistely odottaa vielä kuitenkin ensi kesää. Talousarviota laadittaessa hallitus päätti esittää tämän lehden painattamisen lopettamista ja siirtymistä nettilehteen. (Kopioimme muutaman lukukappaleen sekä hallille että kentälle.) Perusteluna seuraavaa: Kustannustehokkuus, jolla vapautamme n. 2500 euroa muuhun käyttöön ja vältymme, ainakin toistaiseksi, jäsenja harjoitusmaksujen korotuksilta. Tulkaa sankoin joukoin Karhulan kirkolle eläinten joulurauhan julistustilaisuuteen. Viimevuotinen tilaisuus oli lämminhenkinen ja miellyttävä laskeutuminen joulurauhaan. Infoa muualla tässä lehdessä. Pääkaupunkiseudulla on Helsingin Kennelpiirin toimesta järjestetty jo vuosia eläinten joulurauhan julistustilaisuus. Hienoa, että yhdistyksemme järjestää tällaisen nyt ensimmäistä kertaa ja toivon, että jäsenemme kerkeävät sinne lemmikkeineen. Tilaisuus kestää kaikkineen vain n. ½ tuntia, joten sydämellisesti tervetuloa kaikki. Halliprojekti päättyy, vihdoin!!! Vielä puuttuu vähän sähköä, vettä ja ilmastointia kuitenkin. Tämän vuoden loppuun on oltava valmista ja Esitän yhdistyksen puolesta kiitokseni kaikille aikaansa ja vaivaansa uhranneille sekä olen kovin, kovin helpottunut, kun projekti siirtyy ylläpitovaiheeseen. Haluan lopuksi toivottaa kaikille oikein Rauhallista Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta 2012. Harry Turtiainen Puheenjohtaja Muutoksia hallitukseen vuonna 2013 Sihteeriksi Anu Skrikon tilalle tulee Niina Halonen. Rahastonhoitajaksi Mia Öhmanin tilalle tulee Riitta Oksman, joka näin jää pois toisen agilityvastaavan tehtävistä. Näyttelyjaoston vastaava vaihtuu. Tarja Ukkolan tilalle tulee Marja Evälahti. Koirakoulun vastaava vaihtuu myös. Marja Evälahden tilalle tulee Jaana Roimola. Kymenläänin kennelpiiri palkitsi pronssisella harrastusmerkillä seuran jäseniä. Jaana Siltanen Marjut Havuaho Annukka Lehikoinen Marja Evälahti Terhi Ripatti 3 Koirakorjaamolla osa 2 teksti Kati Paakkanen Kohti kaunista käytöstä, eli elämää korjaamokeikan jälkeen Viime lehteen kirjoittelin käynnistämme koirakorjaamolla testauksessa ja hihnatunnilla. Nyt on aika katsoa, miten harjoittelu sujui ja miten meillä nykyään menee ”korjatun” koiran kanssa. Kun lähdimme kotiin hihnakävelytunnilta, tuntui että olemme valovuoden päässä tavoitteesta; rennosta, omistajaa kuuntelevasta ja tarkkailevasta koirasta, joka on luovuttanut määräysvallan ihmiselle ja jäänyt luottavaisena odottamaan ohjeita. Melko nopeasti kuitenkin hihnakävelyharjoituksilla alkoi olla haluttua vaikutusta. Ja sanon nopeasti, en suinkaan helposti, sillä helppoa meidän ulkoilumme ei aluksi tosiaankaan ollut! Koira yritti kaikin tavoin keksiä porsaanreikiä uusiin sääntöihin ja löytää konsteja ylimääräisen huomion saamiseksi. Ja säännöthän olivat, että hihna ei kiristy koskaan, ei koiran eikä ohjaajan toimesta. Ja koiraa ei jätetä lenkillä selän taakse, mutta koiran on saatava haistella mahdollisimman paljon. Kyllä me harjoittelimme! Minulla on luultavasti täydellinen hullun maine nykyään meidän kylällä, sen verran omituisia kuvioita ja mutkitteluja tehtiin välillä ihan vain harjoituksen vuoksi. Välillä seisottiin 4 pitkiä toveja vaan paikallamme käyden henkien taistoa, välillä tehtiin suorastaan akrobaattisia kuvioita, kun koira yritti kaikin keinoin päästä selän taakse ja minä pitää sitä edellä. Toisinaan käytiin läheisen koulun pihalla kävelemässä ympyröitä ja kiemuroita, joskus käveltiin ihan vain omaa kotitietä edestakaisin. Ideana on, että koiran on lakattava ennakoimasta, arvailemasta ja yrittämästä ”johtaa joukkoja” haluamaansa suuntaan. Sen tulee kulkea taluttajan mukana rentona riippumatta siitä, ollaanko menossa kotiportin ohi vaikka kahdeksatta kertaa tai onko vastassa vaikkapa toinen koira. Tie ei siis tosiaankaan ollut helppo, etenkin ensimmäinen viikko oli todella haastavaa. Jokaiselle kävelylle, siis mukaan lukien aamu- ja iltapissatukset, täytyi ihan todella henkisesti valmistautua. Koskaan ei tiennyt, milloin koira taas päätti kokeilla oikein toden teolla, vieläkö säännöt pätevät ja löytyisikö tällä kertaa joku kiva porsaanreikä. Onneksi ohjeenakin oli, että lenkit pidetään aluksi lyhyinä, korkeintaan kolme varttia ja se saa sisältää paljon haistelua. Pidempään ei olisi kumpikaan jaksanut kerralla keskittyä kaikkeen uuteen. Mutta sitten vaivannäkö ja määrätietoisuus alkoi tuottaa tulosta! Ja loppujen lopuksi kuitenkin todella nopeasti. Vajaassa viikossa edistys oli jo huimaa, vaikka hetkellisiä takapakkeja vielä tulikin Kun lenkkeily alkoi sujua sääntöjen mukaisesti ilman ongelmia, harjoiteltiin vielä toisten koirien ohitukset kuntoon. Meillähän ei mitään remmirähinäongelmaa ollutkaan, mutta vähän turhan paljon koira kiinnostui vastaantulijoista, tuijotteli häntä ja korvat tanassa ja tuhahteli yms. Nyt ohjeena oli kieltää välittömästi, kun koira osoittaa ensimmäisiä kiihtymisen merkkejä (tuijottaa, nostaa korvia tai häntää). Kiellosta koiran tulisi palata rentoon hihnakävelyyn ja jatkaa vaikkapa haistelua. Jos näin ei käy, tulee uudestaan kielto ja kolinapurkki tehosteena. Muistaakseni kaksi purkituskertaa riitti. Nykyään vastaantulijoita vilkaistaan kerran tai pari, nenä vähän nuuskuttaa ja sitten palataan omiin haisteluhommiin. Vaikka vastaantulija rähjäisikin! Näistä erityisen vaikea oli toteuttaa tuo ensimmäinen sääntö. Minä, kuten meistä niin moni, olin opettamalla opettanut koiran odottamaan ”vapaa” – lupaa, katsomaan silmiin, istumaan. Sehän keräsi valtavat kierrokset jo lähtölupaa odottaessa ja lähti sora sinkoillen – parhaassa tapauksessa kadotakseen saman tien horisonttiin. Nyt sen oli aluksi todella vaikea ymmärtää, että saa ihan vain mennä, kun remmi irtoaa, mutta ei saa mennä lujaa vaan pitää lähteä rauhallisesti. Tai no, minun oli vaikea kertoa sille mitä halusin. Avaimiksi ongelmaan löytyi syvään hengittäminen, rauhalliset liikkeet ja superrauhallinen hiljainen ”mennään” kehotus. Yhdistettynä napakkaan kieltoon aina kun lähtö meni säntäilyksi. Parin onnistuneen kerran jälkeen homma olikin sillä selvä. Koira ei lähde enää hippulat vinkuen ja korvat koristeena lepattaen, vaan jatkaa remmin irrotuksen jälkeen matkaansa rentoa rauhallista ravia ja pysähtyy useimmiten suoraan ensimmäiselle ruohotupsulle nuuhkimaan. Kyllä se sitten lenkin edetessä intoutuu riekkumaankin entiseen malliin, mutta mieli pysyy silti rennompana ja sen myötä korvat kuulolla. Soitin Marialle tilannepäivityspuhelun. Kerroin miten meillä on mennyt ja sain ohjeet kuinka lähteä harjoittelemaan vapaana oloa uudelleen. Luoksetulossahan meillä ei suurta ongelmaa ollutkaan, paitsi silloin jos koira ehti niin kauas, ettei näköyhteyttä ollut. Nyt ohjeeksi tuli tarvittaessa tehdä laumahäätö. Se toteutetaan, kun koira jättää selvästi luoksetulokutsun huomioimatta. Silloin käännytään takaisin tulosuuntaan. Kun koira sitten jossain vaiheessa yrittää tulla luo tai sännätä ohitse omia aikojaan, käännytään vihaisesti ympäri, nakataan kolinapurkilla ja ajetaan koira pois vaikkapa sopivien voimasanojen saattelemana. Tarvittaessa toistetaan, jos koira edelleen yrittää pyrkiä mukaan. Kun koira sitten jää epätietoisena seisomaan aloilleen, se kutsutaan iloisesti luokse ja kehutaan välittömästi kun se lähtee liikkeelle ja jatketaan kehuja koko matkan. Ideana on kertoa koiralle, että jos aikoo kuulua tähän laumaan, on paikalle tultava silloin kun kutsu kuuluu eikä viidestoista päivä. Kerran piti koiran kokeilla tätäkin, sen koommin ei ole luoksetuloa juurikaan kyseenalaistettu, tai jos on, pieni murahdus riittää muistinvirkistykseksi. Myös tuon edellä pysymis – säännön koira omaksui nopeasti. Ehkä siksikin, että olihan se tuttua jo hihnakävelystä. Tähän tarvittiin lähinnä hieman ennakointia minulta niin, että kun koira oli tulossa kohti selvänä aikomuksenaan juosta ohitse, estin sen aikeet jo ajoissa selkeällä Vapaana oloonkin tuli uudet säännöt: 1) Koira ei saa sännätä omistajan jaloista tuhatta ja sataa. Ei, vaikka olisinkin odottanut nätisti istuen ja silmiin tapittaen lupaa. Tämä siksi, että koira oppii nopeasti käskyttämään omistajaa toimintoihin tietynlaisella käytöksellä (”Kun istun nätisti, saan herkun / pääsen juoksemaan / lähdetään lenkille…”) ja haluttu rauhallisen rento mielentila jää saavuttamatta, koska koira aktiivisesti tekemällä koettaa vaikuttaa ihmisen toimiin. 2) Koira tulee kutsusta luokse välittömästi ja lujaa. Joka ikinen kerta. Mutta sen perään ei huhuilla turhaan. Jos se on menossa liian kauas, sitä kielletään menemästä. 3) Koira ei saa kiertää omistajaa ympäri tai edelleenkään jäädä selän taakse. Kiertäminen on paimentamista ja hallintayrityksiä, koira pysyköön siis omistajan etupuolella. 5 kehonkielellä ja eteen siirtymisellä. Haisteluita jäin edelleen takaviistoon odottelemaan, kuten hihnassakin kävellessä. Mikä sitten on muuttunut? Uskomattoman moni asia, ja suurin osa ihan itsestään. - Kotona koira ei tuijota ja seuraa minua varjon lailla, vaan makoilee jossain nukkumassa. Lienee rennompaa koirallekin tämä, kuin jatkuva valmiudessa olo! - Lähtötilanteet ovat rauhallisia. Vaikka koira selvästi innostuukin, se malttaa odottaa aloillaan ja elämöimättä. Kauankin. Jos se alkaa kiihtyä, se rauhoittuu käskystä, edellyttäen että itse pysyn rauhallisena enkä kiihdytä koiraa kiihtymällä itse.. - Kaikenlainen sählääminen on loppunut oikeastaan kokonaan. Koira, jota luulin vaan synnynnäiseksi hessuhopoksi, onkin yhtäkkiä ihan järjellinen. Se ei törmäile, ei tallo varpaille, ei pyöri eikä hyöri tassuja kuivatessa, osaa työntää pään pantaan, matkustaa autossa rauhassa aloillaan ja niin edelleen. Eikä mitään näistä tarvinnut erikseen opettaa, se vain yhtäkkiä osasi. (eli aiempi sählääminen oli lähinnä kunnioituksen puutetta) - Kaikki pienikin vetäminen ja hihnan kiristäminen loppui. Myös esimerkiksi puolen vaihtaminen, pysähtyminen ja liikkeelle lähtö onnistuvat helposti yhdellä kehotuksella ilman sählinkiä – ja nämäkin ilman kouluttamista. Ihan kuin koira olisi äkkiä alkanut ymmärtää puhetta! (tai ainakin alkanut kuunnella sitä…) - Vapaana ollessaan koira on rennompi ja pysyy rauhallisena jos niin haluan. Riehaantuuhan se toki iloiseen kirmailuun, mutta ei kiihdy hysteeriseen säntäilyyn, jossa juostaan päin puita tai kadotaan kuulomatkan ulkopuolelle. Turvallisuuskin on siis lisääntynyt kun on tullut tolkku mukaan. Koira myöskin oppi ravaamaan käskystä yhdellä lenkillä, samoin pysähtymään. Silloin hämmästyin itsekin, miten hyvin se olikaan kuulolla ja halukas tekemään kuten pyydän, ei se muuten olisi omaksunut täysin uusia 6 käskyjä niin vaivattomasti ja nopeasti – ja ilman mitään nameja tai muita palkintoja kuin suullinen kehu! Nykyään pystyn pitämään sitä vapaana oikeastaan missä tahansa, se kulkee sitä askellajia ja vauhtia kuin minä haluan ja niin lähellä ja rauhallisesti kuin haluan (tai kaukana ja lujaa kuin annan…) - Ennen koira kakkasi lenkin aikana semmoiset seitsemän kertaa. Ja aina mahdollisimman korkealle. Nyt kakataan kerran, korkeintaan kaksi, ojan pohjalle. Hämmästyttävä juttu, mutta muuta syytä en keksi, kuin sen, että kakka oli ennen ihan jotain muuta kuin pelkkä vessahätä! Ihan kiva muutos etenkin silloin, kun lenkkeillään jossain missä kakat on kerättävä. ;) - Koiraan voi luottaa! Osaan ennakoida sen menemisiä ja tekemisiä ja tiedän että se kuuntelee minua, vaikka mikä olisi. Vapaanakin, vaikka en koko ajan näkisi sitä, tiedän missä se menee. - Harrastuksissakin kuuntelu on parantunut ja olen oppinut paremmin lukemaan koiran viretiloja ja hiljalleen myös hallitsemaan niitä niin, että uskallan jopa tarkoituksella ”nostaa” sitä, kun tiedän että saan sen myös halutessani laskettua alemmas. Ja koira on paremmin kuulolla ja halukkaampi työskentelemään minulle. Lisäksi olen oppinut ymmärtämään, miten paljon omat mielialani vaikuttavat koiran tekemiseen. Miten tästä eteenpäin? Kaiken kaikkiaan tämä on ollut valtavan antoisa ja kiinnostava matka. Olen oppinut paljon koirien käytöksestä ja logiikasta. Olen oppinut tuntemaan ja tulkitsemaan omaa koiraani paremmin. Mutta ennen kaikkea tämä on ollut henkinen matka. Kasvun paikka, jossa olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin. Koska itse asiassahan koirassa ei ollut korjattavaa, vaan omistajassa. Kun minun ja mieheni käytös korjattiin oikeanlaiseksi, koira korjaantui itsestään. Vielä on pitkälti matkaa jäljellä, enkä tiedä voiko kukaan ihminen koskaan täydellisyyteen päästä, mutta ainahan voi kuitenkin tavoitella parempaa! Olen joutunut opettelemaan (tai saanut opetella) omien mielentilojen tiedostamista ja hallintaa. Ja sen tiedostamista, miten mieliala vaikuttaa omaan toimintaan ja sitä kautta koiraan ja sen toimintaan. Olen opetellut hengittämään ja rentoutumaan tietoisesti. Rauhoittumaan ja taas hengittämään. Nykyään koira kertoo minulle, milloin alan olla stressaantunut, jännittynyt, kiireinen, hätäinen, huolestunut tai mitä tahansa muuta kuin rento, rauhallinen ja itsevarma. Silloin on ihan hyvä pysähtyä, hengittää ja miettiä onko se kaikki hönkiminen todella tarpeen. Yleensä ei ole. Jatkan siis oman mielen hallinnan harjoittelua, koira väsymättömänä opastajana. Vielä ei olla perillä, mutta uskon että suunta on oikea, sillä nykyään meillä on koiran kanssa mukavaa yhdessä! Kati jatkaa: Hiukan "PEVI"-metodista Vaikka jo pelkkä sana kolinapurkki saisi niskakarvasi nousemaan pystyyn - lue edes tämä! Lyhenne PEVI tulee Pertti "Peetsa" Vilanderista. Ikävä kyllä monille tuosta tulee mieleen vain se kauhea kolinapurkki ja jääkausi. Luullaan, että sitten koiraa ei enää ikinä saa paijata tai helliä tai että se säikytellään tottelemaan ja lytätään tahdottomaksi robotiksi. Vaan luulo ei ole tiedon väärti! Yritän nyt lyhyesti kertoa perusajatukset konstien taustalla: ■ Kaikki perustuu koirien lajityypilliseen käyttäytymiseen eli siihen, miten ne toimivat keskenäänkin. Ihmisten kuuluu opetella kohtelemaan koiraa samoin, kuin toinen koirakin kohtelisi. ■ Kun ihminen toimii itsevarmasti ja rauhallisesti, hänen on mahdollista ansaita koiran silmissä "johtajan" paikka. ■Johtaja on ensisijaisesti sellainen, johon muut laumanjäsenet voivat luottaa. Hän suojelee laumaansa ulkopuolisilta vaaroilta sekä huolehtii että lauman jäsenten tarpeet (turvallisuus, ruoka, juoma, ulkoilu, liikunta, leikki, hellittely...) tulee tyydytettyä. Johtaja on aina reilu ja johdonmukainen. ■Johtajuutta ei siis voi vain ottaa diktaattorin elkein, se nimenomaan pitää omalla toiminnalla ja käytöksellä ansaita! KOLINAPURKKI ja JÄÄKAUSI ■Jääkausi tarkoittaa 1-3 viikon jaksoa, jonka aikana koiraa ei huomioida muuten, kuin perustarpeiden hoidolla (ruokinta, ulkoilutus). Sille ei puhuta, sitä ei rapsutella eikä sitä yleensä ainakaan aluksi edes kielletä. Se ikäänkuin "erotetaan" laumasta. Jääkauden tarkoituksena on saada perheessä johtajan paikalle päässeen koiran asema horjumaan, jotta se myöhemmin on valmiimpi kuuntelemaan ihmistä ja ottamaan vastaan koulutusta päästäkseen takaisin laumaan. Jääkausi auttaa myös ihmisiä huomaamaan, mitä virheitä koiran kanssa on tehty ja sisäistämään uusia toimintatapoja. Jääkautta ei ole tarkoitus pitää kuin kerran koiran elämässä, kouluttaja arvioi koiran testattuaan, minkä pituinen jääkausi on tarpeen! Liian pitkä jääkausi vahingoittaa koiran ja omistaan suhdetta ja omin avuin aloitettu kokeilu voi vaikeuttaa myöhempää koulutusta. ■Ideana on, että omistaja oppii uuden elinikäisen asenteen ja tavan toimia koiran kanssa, jotta voisi 7 ansaita paikkansa lauman johtajana. Tällöin kolinapurkki saattaa olla tarpeen osoittamaan koiralle, että omistaja todella on tosissaan ja aikoo tästä lähtien ottaa lauman asiat hoidettavakseen. Jääkauden jälkeen ei saa palata vanhoihin tottumuksiin, muuten koulutus on mennyt hukkaan. ■Kolinapurkin käytöstä on tarkoitus päästä eroon mahdollisimman nopeasti. Se on pelkkä kiellon tehoste, eikä sitä koskaan käytetä ilman edeltävää "ei"-käskyä. Koiran on siis mahdollista aina välttää kolinapurkki tottelemalla kieltoa. ■Kun kolinapurkkia käytetään oikein, koira ei ala pelätä purkkia, eikä sitä missään tapauksessa ole tarkoitus satuttaa purkilla. Purkki ikäänkuin jäljittelee toisen koiran nopeaa ärähdystä. ■Kouluttaja arvioi koiran testattuaan, miten kovaääninen purkki juuri kyseessä olevalle koiralle on tarpeen ja opettaa omistajalle kädestä pitäen oikeanlaisen purkin käytön ja ajoituksen. Kolinapurkkia ei tulisi siis omin päin vain "kokeilla", sillä se yksistään ei ratkaise mitään koiraongelmia vaan on pelkästään koulutuksen apuväline! Tavoitteena on omistajaansa kuunteleva ja luottavaisesti suhtautuva koira, joka voi elää elämäänsä koiramaisesti. Se on levollinen ja rentoutunut, koska sen ei tarvitse huolehtia lauman asioista, vaan sillä on "johtaja" omistaja, joka huolehtii kaikesta. Kun tämä perusasia on kunnossa, voi koiraa hellitelläkin. Sen kanssa voi harrastaa mitä tahansa ja kouluttaessa sitä tottakai palkitaan namein ja leluin runsain mitoin. Lisätietoa: Vilander: Koirankorjauskirja Fennel: Kuuntelen koiraani http://www.koiraneuvola.fi/ -> keskustelupalsta Pietullekin saattaisi pieni koulutussessio tehdä oikein hyvää 8 VIESTIKAPULA KIERTÄÄ Borderterrieri Aku teksti ja kuva Sofia Heinänen Pyhtäällä kolmen koiran kanssa asun minä, Sofia Heinänen, äiti, isä ja pikkusisko. Nuorin koirista on Aku. Se on minun harrastuskoirani. Aku on 4vuotias ja rodultaan borderterrieri. Aku tuli, kun olin noin 7-vuotias. Ennen Akun tuloa olin ollut äidin mukana kaikenlaisilla koirakentillä, sekä harjoitellut agilityä ryhmässä meidän vanhimman koiran kanssa. Kun aloimme miettiä minulle koiraa, kaikkien vaatimusten jälkeen päädyimme borderiin. Aku tuli minulle ensisijaisesti agilitykoiraksi. Ensin opeteltiin perusjutut, ja Akun ollessa noin 6 kuukautta menimme agilityn alkeiskurssille. Sitten siirryimme harjoittelemaan Agi-Kotkille. Nyt kilpailemme 3-luokassa, treenaamme ja käymme koulutuksissa. Harjoiteltavaa riittää. Aku on opettanut paljon, ja olen saanut jo tähän mennessä paljon erilaista tietoa ja näkemyksiä agilitystä ja muista koiralajeista. Näyttelyissä oli tarkoitus käydä, jos Akusta ei tulisi H:n koiraa. Näyttelytreenit aloitimme pennusta lähtien. Aku on nyt Suomen, Viron ja Liettuan muotovalio sekä yhtä CACIBIA vaille kansainvälinen valio. Junior handler kuuluu myös pienimuotoisesti harrastuksiin, tosin Aku ei aina ole ollut kehässä, vaan olen vienyt useasti jotain lainakoiraa. Aku on mukava ja helppo koira ottaa mukaan minne vain. Se ei stressaa mistään, sillä on lehmän hermot. Motivoinnin kanssa olemme joutuneet tekemään töitä. Uuden lelun, joka on lihapullasukka, ansiosta olemme löytäneet uutta ”poweria” koiraan. Lihapullasukka toimii, koska Aku on ahne. Riistaviettiäkin Akulta löytyy, ja paljon, sillä Akua ei voi pitää metsässä vapaana. Mukavaa joulun odotusta koiruuksille omistajineen. Toivottavat Sofia ja Aku Viestikapula siirtyy seuraavaksi Akun kasvattajalle, Laura Kalliolle. 9 BH VPVA MIRTILLON MIESTENMIES ”VALLU” kirjoittanut Jaana Vikman Rannan suuntainen vienti. Kuvaaja Hanna Lejonqvist VALLU SAAVUTTI VEPEVALION ARVON 16.9.2012 INKOOSSA! Oli juhannus 2006, kun meille saapui pieni 8kg:n karvapallo. Olin etsinyt rotua jonkin aikaa ja päädyin landseerin. Se on monipuolinen harrastuskaveri eikä pelkää koviakaan pakkasia, sekä rakastaa uimista. Aloimme heti käydä toko-treeneissä ja kasvattaja järjesti myös omia koulutuksia. Vallun ollessa puolivuotias pääsimme Haminaan jälki- ja pelastushaku ryhmään. Siitä alkoi jokaviikkoinen treenaaminen. Jälkimetsässä vauhtia piisasi, ilmaisi esineet ja loppupalkkakin löytyi melkein joka kerta. Ongelmaksi tuli minun liikkuminen, en oppinut hallitsemaan liinaa ja lukemaan koiraa, joten parin vuoden päästä jätimme sen lajin ja keskityimme hakuun. Vallu rakastaa ihmisiä yli kaiken ja sen myös maalimiehet saivat kokea. Ilmaisu tulee haukkumalla ja se ei ole ihan tyypillistä Vallulle. Ensin piti rakastaa maalimies menemällä syliin ja nuolemalla, sitten heittäytyä maahan ja pyöriä siellä, esittää, ettei jaksa haukkua ja lopulta äänen avaus ravistamalla. Suojahanskat oli tarpeen (kuolan takia). Joulukuussa 2011 osallistuimme pelastushakukokeeseen. Ensin piti suorittaa tottis-osuus ja niinhän siinä kävi, että minä unohdin ja koira toimi, joten ei päästy metsään hakemaan ukkoja. BH-kokeen kävimme suorittamassa Kouvolassa 3.5.2009. Se oli myös edellytys, jotta sai osallistua pelastushaku kokeeseen. 10 Toko-kokeissa kävimme kaksi kertaa syksyllä - 09. Kaikki muut osiot menivät lähes täydellisesti, mutta paikallaan makuussa ei oma luottamus riittänyt (huonoja kokemuksia möllikisoissa). Agilityn alkeiskurssille osallistuimme, kun Vallu oli vuoden ikäinen. Jatkoryhmässä olimme jonkin aikaa, mutta oma tilanne ei enää sallinut jatkaa. Se oli kuitenkin sellaista kivaa, mistä me molemmat nautittiin. Talvella olemme käyneet ahkion/vankkurien kanssa kouluilla vedättämässä lapsia. Kotkan matkailutapahtumiin olemme myös osallistuneet. Joskus kaupassa käynti tapahtuu vankkureilla, Vallu vetää minut sekä kauppatavarat. Kesällä -07 menimme ensimmäisen kerran vepe treeneihin. En tiennyt lajista mitään ja muut sitten kertoivat, mitä olisi tarkoitus tehdä. Eli Vallu suoritti kaikki alo-luokan liikkeet, itse vaan ihmettelin. Aloimme käydä säännöllisesti harjoituksissa ja silloinhan vasta aloin ymmärtää jutun juonen. Kaksi ensimmäistä kesää kävimme kaksissa kokeissa Valkealassa ja tulokset ei olleet päätä huimaavia. Vienti on yleensä se, mikä eniten aiheuttaa ongelmia. Muistan kun katselin voi-luokan koiria ja ihmettelin, miten ne voi osata noin hyvin. Kesällä -09 saimme sitten toisen 1- tuloksen ja siirryimme avo-luokkaan. Saimme tässä vaiheessa Kotkan kaupungilta rannan ja kaksi iltaa viikossa harjoitella. Me kävimme kerran viikossa, mikä riitti mainiosti, koska Vallu ei kestä toistoja. Kesällä 2010 keräsimme kolmista kokeista 1 tulokset ja siirryimme voi-luokkaan. Ensimmäisen voiluokan kokeen kerkesimme suorittaa loppukesästä ilman harjoituksia ja tulos oli sen mukainen. Kaisa Sormunen ohjasi Vallua, itse kävelin keppien kanssa. Sitten alkoivat ongelmat. Maaliskuussa 2012 Vallulla todettiin vasemman takajalan ristisiteiden repeäminen. Leikkaus tehtiin Kouvolan el.lääkäasemalla. Kuntous oli pitkäjännitteistä, fyssaria, akvaariossa kävelyä, hieromista, taivuttelua, rauhallista kävelyä jne. Olimme Kaisan kanssa katsoneet jo kesän kisakalenterin ja 7 vepe-kisaan oli tarkoitus lähteä. Tehtiin myös toimintasuunnitelma; Kaisa ohjaa koska mun polvi ei kestä. Valluhan rakastaa kaikkia vieraita ja oli hurmiossa, kun Kaisa kerran kävi harkoissa ja kertoi, mitä piti tehdä. Kesäkuussa sitten kohti Tikkakoskea ja ensimmäistä kesän kisaa. Voi sitä riemua, kun kotiin viemiseksi oli 1- tulos. Seuraava etappi oli Hämeenlinna kahden viikon päästä. Muutamia vahvistavia harjoituksia ja jälleen 1-tulos. Nyt oli jo odotukset korkealla, puuttui vain yksi 1-tulos. Seuraavat kolme kisaa sitten menivätkin riman ali ja viimeinen kisa Kurikassa osoitti, että ei ole kaikki kunnossa. Vallu ei halunnut hypätä veneestä, vaikka rakasti hyppäämistä. Minun päätös oli, että nyt ei enää kisoihin. Suurin osa koirista hyppää kumiveneestä niin, että ne ponnistavat ponttoonilta. Vallu on aina hypännyt suoraan eli ponnistanut veneen pohjalta yli ponttooniin, joka rasittaa lannerankaa. Se on isolle koiralle rankkaa ja siitä varmaan löyty syy ,miksi ei halunnut enää hypätä. Heinäkuussa oli viimeinen kisa ja palasimme rauhalliseen kuntoutukseen. Aloitimme myös jumpalla takareisien vahvistamiseksi sekä uimista pellarit päällä. korjasi liikettä niin, että kaikki mahdollisuudet jäivät vielä 1-tulokseen. Ennen viimeistä liikettä tuomari kysyi, oliko kännykkä ym. arvotavarat pois taskuista! Silloin tiesin, että jos tämä menee hyvin niin ”pääsen” uimaan. Liike oli rannan suuntainen vienti, esine veneestä toiselle veneelle. Kun olin saanut luvan annoin oman tossun Vallulle ja komennon vie, silloin lähti ja luovutus tapahtui täydellisesti. Saman tien alkoi venetuomari soutaa ulapalle, minä kiipesin veneen laidalle ja hyppäsin VALIO uinnille :D Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvata, Vallu tuli vielä hakemaan minut rantaan. Jaana ja Vallu valiouinnilla kuvaaja Jatta Vikman SUURI KIITOS kasvattaja Hanna Lejonqvist, entiset ja nykyiset treenikaverit, Kaisa Sormunen sekä kaikki jotka olette olleet osaltanne vaikuttamassa tähän saavutukseen. Vallu oli ilmoitettu viimeiseen kisaan Raaseporiin 16.9. ja ajattelin katsella, miten kunto kestää. Vielä edellisenä iltana tarkkailin Vallua ja tein päätöksen, eikun kisaamaan. Jatta Vikman lähti meidän seuraksi ja kuvaajaksi. Sattui vielä olemaan ensimmäinen kisa missä ei ollut yhtään tuttua kannustusjoukoissa, mutta ei ollut paineitakaan. Vallu suoritti liikkeet täydellisesti, mutta maalilinjan ohituksia tuli sen verran, että viimeiseen liikkeeseen mentäessä oli varaa vain yhteen virhepisteeseen. Tässä tuli taas todistetuksi tottiksen osuus, aikaisemmin olen käyttänyt yleiskutsua täällä, mutta hukkuvan kohdalla otin käskyt käyttöön ja komensin tänne, jolloin Vallu 11 Vallu kantaa itse palkinnot korissa. Kuvaaja Jatta Vikman Vallu täyttää ensi keväänä 7v. ja riippuen kunnosta jatketaanko ensi kesänä vepeilyä. Vepen SM-kisat ovat syyskuussa 2013 ja hienoahan se olisi sinne päästä. Täytyisi vaan opettaa Vallu liukumaan ponttoonin yli, jotta säästyisi turhalta rasitukselta. Silloin kun ei tehdä mitään, niin Vallu on aivan ihanteellinen kotikoira, ei turhia hötkyile mutta kun lähdetään hommiin, niin on aivan satasella mukana. Vesipelastuksesta voi lukea lisää Suomen Landseeryhdistyksen sivuilta. Ps. Toivottavasti jatkoa seuraa, kotona (Martan poika) landseer Jorma 1½ v. Odottaa jo innolla ensi kesää ja toivottavasti kisa riemuja! Hauskoja Talven Riemuja ja Kesää Odotellen! Jaana & BH VPVA VALLU Talven riemuja kuvasi Jaana Vikman. In memoriam Vallu ei enää tämän talven riemuja kokenut, sillä marraskuussa tuli surullisia uutisia. Vallu menehtyi äkilliseen sairauteen lauantai-iltana 3.11.2012 Suru on sanaton. Meillä on niin ikävä sinua. Jaana ja Mikko, Martta ja Jore. Tyhjä kaulapanta naulassa työtön talutusremmi ovenpielessä, vaan tuhat iloista muistoa niiden täysiltä ahkerilta päiviltä muistuttaa: Oli se elämää täysin rinnoin! 12 Toko-koulutusohjaajakurssilla Alkuesittelyn kirjoitti Hannele Mäkelä, kuvat Saija Jaatinen KKS järjesti toko-koulutusohjaajakurssin. Edellytyksenä kurssille oli oman seuran suositus. Kurssi oli kestoltaan 4 päivää, eli käytännössä kaksi viikonloppua, 27.-28.10 ja 10.-11.11, ja paikkana KKS:n halli. Osallistujia oli parisenkymmentä, mukana 4 omasta seurasta ja lisäksi mm. Lappeenrannasta ja Imatralta. Osallistujissa oli niin tokon harrastajia kuin arkitottelevaisuusryhmien ohjaajiakin, sekä koiranomiksi opiskelevia. Kurssin vetäjänä toimi Pernilla Tallberg, joka on kokenut koiraharrastaja ja on toiminut tokotuomarina Suomen lisäksi mm. Ruotsissa ja Virossa. Lisäksi hän on mukana Kennelliiton toko-jaostossa Kurssi koostui teoriaosuuksista sekä tokon koesääntöjen tuntemusta testaavasta kokeesta, jonka kaikki läpäisivät. Lisäksi molempina viikonloppuina oli paljon käytännön harjoituksia. Kiitos vielä kaikille harjoituskoirakoille! Toiseen koulutusviikonloppuun piti jokaisen lisäksi suunnitella teoreettinen toko-kurssi, sekä kirjoittaa essee (min. A4) valitsemastaan koulutusongelmasta ja sen ratkaisuehdotuksista. Nämä tehtävät purettiin keskustellen läpi. Kurssi edellytti myös joko omaa toko-kokeeseen osallistumista tai sitten jonkin toko-kokeen seuraamista. Lisäksi koulutuspäivien jälkeen täytyy suorittaa 10 ryhmänohjauskertaa, jonka jälkeen voi hakea koulutusohjaaja pätevyyttä Kennelliitolta. 13 Mielessä oli jo pitempään oman treenaamisen ohessa alkanut itää ajatus oman tokoryhmän aloittamisesta. Vaan miten ja mistä aloittaa? Seuran koulutusohjaajakurssi tulikin siten juuri sopivaan kohtaan. Kurssi oli tosi käytännönläheinen ja Pernillan kokemukseen perustuvat esimerkit olivat hyödyllisiä. Porukka kurssilla oli tosi aktiivista ja paljon oli keskustelua ja pohdintaa, sekä uusia näkökantoja. Vaikka itse olikin tokoa harrastanut jo jonkin aikaa, tuli myös paljon uutta tietoa. Oma rohkeuskin ryhmänohjaajaksi aloittamisessa kasvoi paljon, etenkin kun kurssisuunnitelmaa pääsi suunnittelemaan jo koulutuksen aikana ja siitä sai hyvää palautetta. Niinpä tammikuussa alkaakin 'Tokon esikoulu'-ryhmä, jonka aloitusta odotan jännittyneenä, mutta innostuneena. Oli kyllä tosi kiva perehtyä tokojuttuihin näin mahtavassa porukassa! Hannele Mäkelä Lähdin koulutusohjaajakurssille ajatuksissa, jos saisin uusia ideoita kouluttamiseen ja jos joskus ottaisi oman tokoryhmän vedettäväksi. Olen koirakouluissa käynyt perustottelevaisuutta vetämässä ja se on mukavaa puuhaa, mutta kiva olisi jossain vaiheessa ottaa oma pieni porukka, jonka oppisi tuntemaan ja jonka edistymistä pääsisi seuraamaan. Kurssissa minusta parasta oli se, kuinka erilaisia ihmisiä siellä oli. Oli pitkän linjan tokoharrastajia ja ihan aloittelijoita. Kokemuksia vaihdettiin ja mielenkiintoisia keskusteluja saatiin aikaiseksi. Koiran kouluttamisessa kun harvoin on sitä yhtä ja oikeaa tapaa tehdä asioita. Kurssi ei todellakaan ollut mitään tylsää luentotyyppistä istuskelua vaan käytännön harjoituksia ja juuri näitä mielenkiintoisia keskusteluja. Kurssin vetäjänä Pernilla Tallberg oli mielestäni todella mukava ja oli mielenkiintoista, kun hän kertoi tokotuomarin näkökulmaa tähän lajiin. Kiitos minunkin puolesta kaikille kurssilaisille ja järjestäjille! Tästä sai taas uutta intoa treenaamiseen ja kouluttamiseen! Jaana Roimola 14 Suunnitelmissani oli kurssittautua jo vuonna 2009, jolloin seura edellisen kerran järjesti tokon koulutusohjaajakurssin, mutta aikataulut eivät silloin sopineet yksiin. Sittemmin olen jo ehtinyt kouluttaa niin omaa temppu- kuin tokoryhmääkin sekä vetää seuran koirakouluja aina silloin tällöin. Koulutusohjaajakokemusta on kertynyt myös agilityn puolelta. Nyt ajattelin kuitenkin käydä tämän kurssin, koska halusin nähdä, mitä sillä olisi annettavanaan. Ja kyllähän siitä hyötyä oli. Mielenkiintoisinta oli minusta kuunnella osallistujien erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja koiran kanssa elämiseen, olemiseen ja kouluttamiseen sekä ennen kaikkea tokoliikkeiden opetukseen, kun kävimme läpi kurssitehtäviä ja harjoitteita. Oli myös kiva kuulla toko-tuomarin näkemyksiä liikkeiden suorittamiseen ja koekäytäntöihin liittyviin kysymyksiin. Ja lisäksi tuli kerrattua tenttiä varten sääntökirjan sisältö! Koulutusohjaajana toimiminen on tosi kivaa ja opettavaista. Tällä hetkellä ei vain aika tahdo riittää viikoittaisen toko-ryhmän vetämiseen. Keväällä-kesällä olisi kuitenkin suunnitelmissa vetää jonkinlainen tiiviskurssi operanttiin ehdollistamiseen eli arkisemmin naksutinkoulutukseen liittyen. Annukka Lehikoinen Seuramme tokovastaava Terhi oli aikoja sitten puhunut mahdollisuudesta järjestää tokon koulutusohjaajakurssi ja kyseli kurssista kiinnostuneita. Minähän silloin ilmoitin olevani kiinnostunut osallistumaan. Sitten kun itse kurssin aika lähestyi, niin meinasi mennä "pupu pöksyyn". Oma tokohistoriani kun ei ole kovin pitkä ja kisaura melkoisen lyhyt. KKS:n koirakoulussa olen ollut useasti vetäjänä ja siitä hommasta olenkin tykännyt. Itsekin kun aikoinaan tuli koirakoulussa käytyä ja sain sieltä paljon kullanarvoisia vinkkejä. Olenkin ajatellut sitten vastavuoroisesti antaa oman panokseni koirakoululaisille. Toivottavasti edes muutama koirakko on vinkeistäni /harjoituksistani jotain irti saanut. Tokon koulutusohjaajakurssille osallistuin sillä mielellä, että saisin jotain eväitä koirakoulujenkin vetämiseen. Ennen ensimmäistä kurssikertaa jännitti ihan kamalasti. Taisinpa jopa jotain "paniikkipostia" lähettää kurssin järjestäjälle. Kai sitä tuli ajateltua ettei itse mistään mitään tiedä ja kaikki muut kurssilla ovat varmaan tokon "ammattilaisia". Kaikki jännitys katosi heti kurssin alkumetreillä. Oli kiva huomata, että meitähän oli kaiken tasoisia ja muutenkin erilaista porukkaa. Koko kurssin parasta antia oli ehdottomasti keskustelut, joita porukassa käytiin. Tunnelma oli vapaa ja kaikki osallistuivat keskusteluun, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Tykkäsin myös erittäin paljon kurssimme vetäjästä, Pernillasta, joka piti meidät hyvin asiassa, mutta ei heti hermostunut, jos hieman aiheet lähti rönsyilemään. Ylipäätänsä ihmiset kurssilla olivat mukavia ja oli tosi kiva viettää aikaa saman henkisten eli koiraihmisten kesken. Ja tarttui sieltä paljon vinkkejä myös omaan treenaamiseen. Jatkossa on tarkoitus saada kurssin vaatimat harjoittelukerrat täyteen koirakouluja vetämällä. Suurempia suunnitelmia ei ole. Keräilen tässä vielä itsekseni toko-oppeja sekä kokemusta ennen kuin minut nähdään tokokoulutusohjaajana. Joskus tulevaisuudessa voisin hyvinkin nähdä itseni pienen, motivoituneen ja tavoitteellisesti treenaavan porukan kanssa toimimassa! Kiitos vielä kaikille kurssilla mukana olleille ja järjestäjille sekä omalle seuralle tästä mahdollisuudesta ja kivoista kurssitiloista! Sanna Saikkonen 15 Toko-tuloksia ja koulutustunnuksia Seuramme järjesti toko-piirimestaruuskisat hallilla syyskuun puolessa välissä. Tuomareina toimivat Pernilla Tallberg ja Marita Packalen. Joukkuekisassa KKS 1-joukkue sijoittui kolmanneksi. Joukkueita oli 9. Voi-luokassa kolmanneksi tuli Marianne Lammenaho ja borderterrieri Luru. Avo-luokassa voitti Tiina Nurminen ja beauceron Oiva. Jaetulle toiselle sijalle tulivat Jaana Siltanen ja portugalinvesikoira Friida. Alo-luokassa toiseksi tulivat Marianne Lammenaho ja phalene Mökö. Kolmanneksi sijoittuivat Katri Arvila ja labradorinnoutaja Puntta. TK 1- koulutustunnuksia ovat saaneet phalene Fly Away's Pink Panther ”Mökö” s.2.9.2005 om.ja ohj. Marianne Lammenaho kasvattaja Henna Lipo Ykköstulokset Kotka 16.9.2012 176,5 p Kouvola 14.10.2012 178 p Kotka 3.11.2012 193 p 16 Pernilla Talberg Riikka Pulliainen Salme Mujunen australianpaimenkoira Connaclan Dianella "Nella" synt. 06.07.2010 Omistaja: Kirill Siren (ohjaaja Kaisa Siren) Kasvattaja: Suvi Nieminen, Tampere Ykköstulokset Kouvola, 29.4.2012 169,5 p Elimäki 20.5.2012 174 p Kotka 16.9.2012 171,5 p Riikka Pulliainen Harri Laisi Pernilla Tallberg labradorinnoutaja Merryhunter Anton "Puntta" s.29.2.2008 (syntynyt karkauspäivänä) omistaja Katri Arvila, Ykköstulokset Kotka 5.11.11 Kotka 11.2.12 Kotka 16.9.12 Timo Pussinen Riikka Pulliainen Pernilla Tallberg FI MVA Idejomas Talvi Halla "Tinka" synt. 20.2.2006 om. Pilvi Uotila kasv. Hanna Pajari-Seppänen Ykköstulokset: Hausjärvi 5.2.2012 182,5p Kotka 11.2.2012 183p Hamina 30.5.2012 186p KP 17 Harri Laisi Riikka Pulliainen Tommi Varis Belgianpaimenkoira malinois Frosty Forest Sideswipe "Fläp" s. 19.9.2010 om. ja ohj. Suvi Koivunen Kasvattaja Iida Vakkuri Ykköstulokset 26.8.2012 Hämeenlinna 188 p Harjula Ossi 2.9.2012 Janakkala 182 p Pörsti Hannele 15.9.2012 Hamina 177 p Nokelainen Anne Bh-koe 27.8.2012 Saksala Hyväksytty Vesa Häkkinen kuva Helena Minkkinen Toko-jaosto tiedottaa: Tulevia toko-kisoja vuoden 2013 alussa: 26.1. tuomarina Riikka Pulliainen (ilmoittautumiset Hannele Mäkelälle) 16.2. tuomarina Tommi Varis (ilmoittautumiset Saija Jaatiselle) 23.3. tuomari avoin (ilmoittautumiset Terhi Ripatille) Tarkemmat tiedot tulevat seuran sivuille. Toko-jaosto toivottaa kaikille seuran jäsenille Hyvää Joulua ja menestyksekästä Uutta Vuotta 2013. Koirakoulujaos kiittää innokkaita ohjaajia ja koiria kuluneesta vuodesta sekä toivottaa Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2013. Koirakoulut jatkuu talvella 2013 alkaen sunnuntaina 6.1. klo 11.00. Pakkasraja talvella on 15C. Uusiin tehtäviin siirtyessäni toivotan uudelle koirakouluvastaavalle Roimolan Jaanalle paljon tsemppiä tehtävääsi. -Marja Evälahti 18 Helvi suoritti BH-kokeen Kuva Jaana Vikman Pieni esittely lienee paikallaan näin aluksi. Olen 29-vuotias pyhtääläinen kahden lansun omistaja. Vanhempi koirani on 7-vuotias Peku ja nykyään aktiivisemman harrastuskoirani virkaa toimittaa pian 4-vuotias Helvi, FI & LT & EE MVA TK1 BH Neris Grafika. Nyt kirjoittelenkin tuon viimeisimmän lyhenteen tiimoilta. Helvin kanssa on kivaa harjoitella erilaisia asioita, koska se on peruspositiivinen, iloinen koira, jolle ohjaajan hyväksyntä on tärkeää. Kaikkein suurin etu on kuitenkin sen ahneus; Helvi syö lähes mitä tahansa ja rakastaa ruokaa. Lelut ja leikkiminen eivät ole niin sen suosiossa, mutta kyllä se tietyssä vireystilassa tykkää vääntää. Ihmisrakkaus on sekä etu että haitta. Helvin ihmisrakkaus kun menee mielistelevän puolelle, niin se tykkäisi ylenpalttisesti tervehtiä kaikkia tuomareita, liikkeenohjaajia jne. Tottelevaisuuskoulutuksessa vaikeaa onkin ollut opettaa Helvi jättämään huomiotta ihmiset. Toinen joskus haasteellinen asia on Helvin keskittymiskyky. Se innostuu, jos joku leikittää koiraansa. Se haluaisi mukaan menoon, jos jotkut koirat tervehtivät toisiaan iloisesti. Se haluaisi saalistaa, jos joku pikkukoira juoksee sen näköpiirissä. Eli Helvi on häiriöherkkä. Halusin suorittaa BH- eli käyttäytymiskokeen, koska se on ”esikoe” muihin pelastuskoirakokeisiin. Harjoittelemme Helvin kanssa 19 pelastushakua ja jonkun verran myös pelastusjälkeä ja toiveena olisi joskus pystyä osallistumaan kokeisiin näissä lajeissa. Arvostan koulutustunnusta myös sinällään, koska se on osoitus koiran koulutustasosta sekä yhteiskuntakelpoisuudesta. Käyttäytymiskoe ei ole ihan pelkkä läpihuutojuttu (ainakaan landseerin kanssa), koska se sisältää todella pitkän seuraamisen ja myös paikalla makaaminen on kestoltaan suhteellisen pitkä. Harrastamme Helvin kanssa TOKO:a, joten oikeastaan siltä pohjalta sen tottelevaisuus on rakennettu. Palveluskoirien tottelevaisuudessa on joitakin pieniä eroavaisuuksia TOKO:n kanssa, mutta pääpiirteissään samanlaisia suorituksia arvostetaan. Keväällä saimme TOKO:ssa kasaan alokasluokan tulokset koulutustunnukseen TK1, joten ajattelin, että Helvi voisi olla kypsä suorittamaan BH:n. Kaakon Käyttökoirat Ry – seura, jossa treenaamme pelastuskoiralajeja – järjesti touko-kesäkuun vaihteessa kurssin käyttäytymiskokeeseen tähtääville ja osallistuimme Helvin kanssa kurssille. Kurssilla harjoittelimme käyttäytymiskokeen eri osioita ja huomasin, että Helvi osaa ne aika hyvin. Kurssin lopuksi oli mölli-BH, jonka arvosteli palveluskoirakokeiden tuomari. Möllikoe ei mennyt meillä hyvin, keli oli liian kuuma Helville ja seuraaminen oli innotonta. Ihmeekseni tuomari kuitenkin sanoi, että tuolla suorituksella olisi läpäissyt tottelevaisuusosuuden. Kesä meni tottistauolla ja syksyllä sitten aloitimme treenaamisen uudelleen. Rohkaistuin ilmoittamaan Helvin BH-kokeeseen ja muutaman viikon ajan ennen koetta kävin hakuporukkamme tottistreeneissä Haminassa painottamassa BH-kokeessa tarvittavia taitoja. TOKO:ssa kun ei koskaan harjoitella esim. henkilöryhmässä kulkemista. Lokakuun lopussa sitten suuntasimme koiran kanssa Imatran Palveluskoirayhdistyksen järjestämään käyttäytymiskokeeseen, jonka tuomaroi Jaana Silvo. Kokeeseen kuuluu ns. seuraamiskaavio, joka suoritetaan ensin kytkettynä ja sitten vapaana. Seuraamisessa kuljetaan normaalikäyntiä, juoksua ja hidasta käyntiä, siinä on käännöksiä oikealle ja vasemmalle, täyskäännöksiä ja pysähdyksiä. Koiraa seurautetaan myös henkilöryhmässä sekä remmissä että irti. Henkilöihin tulisi suhtautua neutraalisti. Koe suoritetaan pareittain ja Helvi suoritti parissaan ensin liikkeet, kun toinen koira oli sen aikaa paikallaan makuussa. Kenttä oli varsin lyhyt ja kapea, juuri mahtui kaavion suorittamaan. Seuraamiset kytkettynä ja taluttimetta menivät suunnilleen samalla tavalla. Välillä Helvi seurasi niin hyvin kuin se parhaimmillaan osaa ja välillä kontakti tipahti. Helvi pysytteli kuitenkin koko ajan hyvin mukana, vaikka katse hieman harhaili. Minua vähän jännitti kiinnostuuko Helvi henkilöryhmän ihmisistä tai yleisöstä, joka oli sijoitettu ihan lähelle J-mutkaa, jossa tehdään käännös oikealle. Onneksi Helvi keskittyi seuraamistehtäväänsä ja ainoastaan ihan pienesti nuuhkaisi henkilöryhmässä ohittamaamme ihmistä. kuva Jaana Vikman Seuraamisten jälkeen suoritetaan jättöliikkeet. Ensimmäisessä valmistelevassa osuudessa koira seuraa noin 15 askelta, sitten pysähdytään ja jätetään koira istumaan ohjaajan edetessä vielä toiset 15 askelta. Tuomarin merkistä ohjaaja palaa 20 koiran sivulle. Toisessa seuraamista samat 15 askelta, sitten pysähdys ja koira käsketään maahan, ohjaaja poistuu noin 30 askeleen päähän ja tuomarin merkistä kutsuu koiran luokse. Nämä liikkeet ovat helpottuneet sääntömuutoksen myötä, aiemmin istuminen ja maahanmeno tehtiin vauhdista ohjaajan pysähtymättä. Nykysääntöjen mukaan ohjaaja pysähtyy ja antaa käskyn istumiseen tai maahan menemiseen ennen kuin jatkaa kulkuaan. Helvin seuraamiset valmistelevassa osuudessa eivät olleet mitenkään loistavia, aloin jo epäillä ottaako se nopeasti perusasennon minun pysähtyessäni ja kuunteleeko se sitä seuraavaa käskyä. Onnekseni näin kuitenkin tapahtui. Istumisessa, kun Helvi ottaa perusasennon automaattisesti minun pysähtyessäni, käytin jättökäskynä sääntökirjan ”istu” tilalta TOKO:sta meille tuttua ”odota”-käskyä. Istuminen meni oikein hyvin ja koira odotti rauhallisesti paluutani. Maahanmeno ja luoksetulo meni myös kokonaisuutena hyvin. Taas alun seuraaminen olisi voinut olla paljon innokkaampaa, mutta Helvi meni hyvin perusasennon kautta maahan ja jäi paikoilleen. Kutsuttaessa se tuli reipasta vauhtia (laukkaa) sivulleni. Palveluskoirakokeissa luoksetulo tulisi suorittaa siten, että koira tulee ohjaajan eteen istumaan ja siitä siirtyy sivulle. En ole kuitenkaan ehtinyt vielä Helville tätä opettaa, kun TOKO:ssa saa tulla suoraan sivulle ja ollaan tehty niin. Tuomari huomautti asiasta, mutta sillä ei ole vaikutusta, jos muuten menee hyvin. Näiden kuvioiden jälkeen vaihdoimme parin kanssa paikkaa ja Helvi siirtyi paikalla makaamiseen. Ohjaaja käskee koiran maahan ja poistuu noin 30 askeleen päähän jääden selin koiraan seisomaan. Minä sanoin Helville maahanmenokäskyn lisäksi odottamiskäskyn (TOKO:sta tuttu kaava), vaikka PK-sääntöjen mukaan annetaan pelkkä maahanmenokäsky. Ehkäpä tuomari ei kuullutkaan, kun välimatkaa oli sen verran… Paikalla makaamisessa luotin koiraan täysin. Helvi on sangen varma näissä jutuissa, se ei ole sitten ensimmäisen TOKO-starttimme noussut paikalla makuusta. Ja nyt olimme vielä saaneet tehdä hommia ennen paikalla makuuta, joten suurin energiabuusti oli koiralta hälvennyt ja se makaili kuulemma erinomaisen rauhallisesti, mutta kuitenkin tarkkaavaisesti. Jännittävin kohta tässä on kai se, kun toinen ohjaaja kutsuu oman koiransa luoksetuloon; tässäkin kokeessa yksi koira lähti paikaltaan juoksemaan toista koirakkoa kohti siinä kohtaa. Tuomarin merkistä palasin Helvin luokse ja käskin sen perusasentoon. Näin oli tottelevaisuusosuus ohitse. Kuuntelimme vielä tuomarin arvioinnit: HYVÄKSYTTY TOTTELEVAISUUS ja sitten kiireen vilkkaa pois kentältä palkitsemaan koiraa! Kaupunkiosuus on tervehermoiselle koiralle ihan helppo juttu. Jos koira on liikkunut ihmisten ilmoilla eikä ole aggressiivinen, niin sen läpäisee. Siirryimme Imatran keskustaan kaupunkiosuuden suoritusta varten. Kysyin tuomarilta, haluaako hän seuraamista vai mukana kulkemista ja tämä tuomari halusi mukana kulkemista. Kaupunkiosuudella koiralle saa puhua niin paljon kuin haluaa, kuin olisi normaalilenkillä. Hihnan kiristymistä on kuitenkin vältettävä. Kaupungilla kohdataan lavastettuja tilanteita sekä yleensä myös kokeen ulkopuolisia ihmisiä/koiria yms. Koiran kanssa kävellään tuomarin ohjeiden mukaan väkijoukossa, keskustellaan ihmisten kanssa, auto käynnistetään, ovi pamautetaan, ohi menee pyöräilijä, hölkkääjiä, vieras koira jne. Ihan tavallisia arkielämän tilanteita. Lisäksi koira jätetään seinään kytkettynä hetkeksi yksin ohjaajan poistuessa näkösuojaan. Yksin olevan koiran ohitse menee ihmisiä ja koira. Helvi oli kaupunkiosuudella rauhallinen. Se käveli vierelläni häntä iloisesti heiluen ja malttoi hienosti keskustelujen aikana käydä käskystä istumaan sivulle. Pyöräilijää ja vastaan tulevaa koiraa se ei noteerannut mitenkään, lenkkeilijöitä se haukahti. Tuomari sanoi, että koira on ilmeisesti juttelevaa tyyppiä ja ilmoittelee minulle ympäristön asioista. Miten oikeassa hän olikaan! Yksin jätettynä Helvi käyttäytyi ihanteellisesti, se oli täysin välinpitämätön ohittavaa koiraa ja ihmisiä kohtaan. Kaupunkiosuus hyväksytty ja täten käyttäytymiskoe hyväksytty! Hieno tunne kerta kaikkiaan. BH-terveisin Marika Koski Helvin koetulos Imatralta 21.10.2012, tuomari Jaana Silvo: PAKK1, BH ________________________________________________________________________ Näyttelyjaos tiedottaa: Näyttelyjaos on toiminut nykyisenlaisena 4 vuotta ja koko sen ajan olen ollut jaoksen vetäjä. Nyt on tullut aika vaihtaa "veturi" ja siirtyä "junanvaunuksi" eli opettajasta tulee oppilas ) Haluan kiittää kuluneista vuosista kaikkia harjoituksissa sekä mätsäreissä kävijöitä. SUURIN KIITOS kuuluu kuitenkin näyttelyjaoksen ahkerille työmyyrille, teidän kanssanne on ollut ilo työskennellä. Toivotan uudelle "veturille", Evälahden Marjalle, paljon onnea tulevalla taipaleella. Tarja ------------------------------------------------------------------------------------------------- NÄYTTELYJAOS TOIVOTTAA KAIKILLE OIKEIN RAUHAISAA JOULUN AIKAA SEKÄ ONNEA ALKAVALLE VUODELLE! 21 Miten MatchShow syntyy eli kurkistus kulissien taakse. Näyttelyjaos on pitkin kulunutta vuotta järjestänyt ”mätsäreitä”, joissa osanotto on ollut sangen runsas. Ihan tyhjästä ei näitä epävirallisia näyttelyjäkään aikaan saada, vaan ne vaativat runsaasti erilaisia valmistelutöitä. Tämän vuoden lopussa näyttelyjaoston vetäjä vaihtuu. Ukkolan Tarjan tilalle tulee Marja Evälahti, molemmat erittäin aktiivisesti näyttelyjaostossa toimineita henkilöitä. Molemmat kertovat omat ajatuksensa siitä, mitä tarvitaan, että syntyy hyvä match show. 25.11. oli vuoden viimeinen Match Show seuran hallilla. Kuinka monet mätsärit KKS on järjestänyt kuluneen vuoden aikana? Marja: Tuomareita ei aina ole helppo löytää. Kaikki kaverit on käytetty jo monta kertaa. Me yritämme saadatuomareiksi seuran ulkopuolisia henkilöitä. Tarja: Olemme järjestäneet tänä vuonna 8 kpl mätsäreitä. Mitä kaikkea muuta ”näkymätöntä” ennakkovalmistelutyötä tarvitsee tehdä ennen mätsäreitä, entä sen jälkeen? Mätsäreissä on yleensä paljon koiria. Mikä mahtaa olla tähän syynä? Tarja: Mätsärit ovat pehmeä tapa totuttaa koiria virallisiin näyttelyihin. Vaikka mätsärit pyritäänkin järjestämään saman tyyppisinä kuin oikeat näyttelyt ovat, ei touhu ole kuitenkaan totista toimintaa. Tuomarit ja kehätoimitsijat ohjaavat ja neuvovat koirien ohjaajia joten vasta-alkajatkin uskaltavat tuoda koiransa kehään. Marja: Mätsärit on hyviä harjoittelutapahtumia pennuille ja aikuisillekin koirille, jotka aikovat käydä näyttelyissä.Olemme pyrkineetkin järjestämään seuran mätsärit ennen jotain lähi- tai isoa näyttelyä. On mukana tietysti niitäkin, jotka tulevat mätsäriin ihan vain palkintojen takia. Mätsäreihin tarvitaan paljon valmistelutyötä. Kuinka helppo on löytää tuomarit? Tarja: Pyrimme etsimään jokaiseen mätsäriin uudet tuomarit, joten toisinaan tuomareiden löytämiseksi saa tehdä todella paljon töitä, toisinaan taas onnistaa heti ensi kysymällä. 22 Tarja: Jotta mätsärit saadaan pidettyä on ensin varattava paikka, jossa ne voidaan pitää. Näyttelyjaoksemme on siinä suhteessa todella onnekas, koska meillä on kesäaikaan käytössä Ahlströmin kenttä ja talviaikaan oma halli. Seuraavaksi kysytään tuomarit ja kehätoimitsijat, jotka pyörittävät toimintaa kehässä ja sovitaan muut työnjako, kuten ketkä ottavat ilmoittautumiset ja ketkä tarkastavat rokotuksia. Sitten tehdään ja jaetaan mainokset, hankitaan ja laitetaan valmiiksi palkinnot, ruusukkeet ja tuomari- sekä kehätoimitsijalahjat. Lisäksi tehdään osallistujaluettelopohjat ja numerolaput, leikellään kehässä jaettavat nauhat ja kahvionpitäjä käy ostoksilla + leipoo myytävää kahvioon. Mätsäripäivänä tehdään kehät sekä pystytetään kahvio ja ilmoittautumisten vastaanotto. Kun mätsärit ovat ohi, siivotaan paikat, lasketaan kassa, puhtaaksikirjoitetaan tulokset ja lähetetään ne sekä mahdolliset valokuvat kotisivujen pitäjälle. Marja: Palkintojen hankkiminen, tuomarien etsiminen,kehäsihteerien hankkiminen, ennen oman hallin valmistumista piti talvella etsiä paikka, mainoksen tekeminen, ruusukkeiden ja palkintojen laittaminen valmiiksi, ilmoittautumislistojen printtaaminen, buffan valmistelut, kehien rakentaminen... Kuinka suuri/pieni joukko teitä on mätsäreitä valmistelemassa? Tarja: Valmistelutyöhön osallistuu tällä hetkellä 5 henkilöä. Koirakirjo ja ikähaitari on todella suuri. Mihin asioihin match shown tuomari kiinnittää huomiota, kun hän arvostelee koiria? Tarja: Jokaisella tuomarilla on varmaan omat tapansa arvostella koirakoita, mutta mätsärituomarin tulisi ennen kaikkea kiinnittää huomiota koiran ja sen esittäjän yhteistyöhän sekä ohjaajan taitoon käsitellä kauniisti koiraansa. Marja: Mätsärissä tuomari katsoo koiran ja esittjän yhteistyötä ja miten koira antaa käsitellä itseään. Liikkeet on myös tärkeää katsoa... se miten koira osaa esiintyä, eli onko se jo konkari vai amatööri 23 näyttelykehässä ei pitäisi vaikuttaa tuomarin päätökseen. Onko jo tiedossa, milloin on ensi vuoden ensimmäinen mätsäri? Tarja: Vielä ei päivämääriä ole lyöty lukkoon, mutta näyttelyjaos pitää tänä vuonna vielä yhden kokouksen, joten eiköhän ne päivämäärät kohta saada. Kannattaa seurata seuran kotisivuja. Marja: Vielä ei ole päätetty seuraavan mätsärin ajankohtaa. Mahdollisesti helmikuun loppupuolella tai maaliskuussa. Mitä toiveita mätsärin järjestäjällä on kävijöille? Tarja: Toivoisimme osallistujien muistavan, etteivät mätsärit ole virallisia näyttelyitä, joten jätetään se kireä pipo kotiin ja pidetään hauskaa koirien kanssa. Marja: Että mätsäriä ei otettaisi liian vakavasti. Se on vain leikkimielinen koiranäyttely. Ja tietysti se, että pidettäisi huoli siitä, että oman koiran jätökset sekä omat roskat kerättäisiin roskikseen itse. Metsäkirkko Kymin kirkonmäellä 19.12.2012 klo 18.00 Olet tervetullut lemmikkisi kanssa kuulemaan joulurauhan julistusta koko luomakunnalle Glögi- ja piparitarjoilu Järjestää: Kymin Seurakunta ja Kotkan Koiraystäväinseura ry. 24 Uusia Muotovalioita Mva portugalinvesikoira Tajmadoran Frida ”Friida” s.29.12.2009 om. Jaana Siltanen kasv.Eija Suomela Sertit 25.8.2012 Mäntyharju 17.9.2011 Savitaipale 28.8.2011 Kouvola Raija Tammelin Damir Vucic Kresten Scheel -------------------------------------------------------------------------------------------Fi Mva Ee Mva keskik. villakoira Celesterling Secret Well Kept "Kitty" s. 22.3.2012 ohj. Raakel Räsänen kasv. Vappu ja Mirjam Räsänen sertit 11.6.2011 Villakoirakerhon erikoisnäyttely, Aura Smyckova Renata 3.12.2011 Helsinki Holbourn Patrick 18.8.2012 Kouvola Kruczek Jakub 4.11.2012 Tarto Stockmari Harto 25 Pentujapentujapentujapentujapentujapentujapentujapentuja 26 Urakka luumusta Isäntä haki koiran tarhasta, kun piti lähteä harjoituksiin. Katsottiin, että kaikki ei ole kunnossa. Koira on ihan muissa maailmoissa ja suusta tulee vaahtoa. Siispä päivystävälle mars ja koira tiputukseen. Siinä meni perjantai-ilta. Lauantaina katsottiin, että koira on nipinnapin hengissä. Siispä Helsinkiin. Tavoitettiin eläinlääkäri vasta matkalla Perillä eläinlääkäri katsoi, että nukutetaanko koira pois saman tien. No, ei. Siispä kuvataan. Kuvissa näkyi pieniä siruja??? Ja nesteytetään lisää. Käydään tässä välissä syömässä, kun lähdettiin aamulla ilman ruokaa. Kiva mennä Helsingissä ravintolaan: Isännän takki on veressä ja siinä itessään :o) Ja minulla oli jalka paketissa, joten kinkkasin keppien kanssa. Olimme varmaankin näky. Takaisin eläinlääkärille. Siinä puhuttiin isännän kanssa, että koira haisee ihan luumun mäskille. Sunnuntaina taas päivystävälle eläinlääkärille, minne koira jo kävelee omin jaloin. Maanantaina omalle eläinlääkärille.. Koiran tilaa seurataan pitkään. Tuomi on kauttaaltaan myrkyllinen, ja luumu on tuomen sukuinen kasvi. Siinä vain kivi on myrkyllinen. Samoin kirsikassa, persikassa, omenassa. Luumun kivi on niin pieni, että normaalisti se tulee koiran elimistön läpi, mutta Santtu oli purrut sen rikki! Onko tällä tapahtumalla mitään tekemistä sen kanssa, että Santtu kuoli puoli vuotta myöhemmin. Sen perna oli laajentunut. Tätä en osaa sanoa. Eläinlääkärille kannattaa mainita asiasta, jos lemmikillä ilmenee vastaavia oireita. Tästä on aikaa nyt jokunen vuosi. Santtu oli kuollessaan 13-vuotias. Eläinlääkäri totesi vain, että eihän sillä vielä ikä tullut vastaan. Koira kun oli corgi. teksti ja kuva Ulla Mantere 27 Viime Anturaisessa kerrottiin Heinosen Sannan ja villakoira Carloksen upeasta menestyksestä agilityn SMkisoissa. Luvattiin, että tässä numerossa kuulemme tästä parivaljakosta enemmän. Ja tässä tämä esittely nyt on. Carloksen ja Sannan agilitytaival Elettiin vuoden 2010 juhannusta Tuorlassa. Oma ”kisa”-koirani Remo oli läpikäynyt ison leikkauksen toukokuussa ja oli juhannuskisoissa mukana turistina. ”Harrastelija”-Tepon kanssa sentään pääsin kisaamaan muutaman kisan ihan sillä Tepon omalla tasolla. Tuorlaan juhannusta viettämään olivat saapuneet myös Keiskin Ipe ja Hellu. Vanhoja tuttuja agilitynja villakoirien tiimoilta. Heillä mukanaan myös uusi medi-luokassa kisaava harmaa keskikokoinen villakoira Carlos. Carloksen olin tavannut muutamia kertoja eri kisapaikoilla sen ollessa vielä ihan pentu. Jossain kisan tiimellyksessä Hellu onnistui liukastelemaan nurmikentällä siihen malliin, että lainaohjaaja oli tarpeen. Siinä tuli sitten luvattua, että voinhan minä yhden radan juosta. Eipä ollut minkäänlaista hajua koiran oppimista komennoista, osaamisesta tms. Hyvinhän tuo meni. Kymppi radalta kepeillä ja kolmas sija! 28 Koiralle minun tapani ohjata oli täysin uutta ja outoa. Seuraava tapaaminen Carloksen kanssa olikin sitten kuukauden kuluttua Kouvolassa. Carlos oli siihen mennessä jo noussut kakkosluokkaan. Taas extempore ohjaajan vaihto hyppyradalle. Poika kulki upeasti ja vetäisi mahtavan -12,03 voittonollan! Niissä kisoissa Hellu ja Ipe sitten alkoivat ”vihjailemaan”, josko voisin alkaa juoksentelemaan Carloksen kanssa vähän enemmänkin. Minullehan se oli oikea onnenpotku. Voisin jatkaa kisaamista innokkaan nuoren koiran kanssa. Remolla kuitenkin oli ikää jo jonkin verran + toipilaana olo ja Teposta ei olisi ns. kisakoiraksi. Omaksi ilokseen kisaavaksi kuitenkin. Muutaman harjoituskerran jälkeen sitten startattiin Lappeenrannassa, josta yliaika tulos. Tätä ennen Hellu oli luotsannut Carloksen jo kolmosluokkaan. Kisaradalla koiran luottamus minuun ei vielä ollut kohdillaan ja kesken radan piti välillä tarkistaa, että mamma ja pappa eivät ole hyljänneet. Tässä vaiheessa ongelmia ilmeni myös ohjauskuvioiden keskinäisessä ymmärtämisessä. Ei mikään ihme, kun muutama kerta oli vasta yhdessä kirmailtu.Mietittiin Carloksen omistajien kanssa, mihin pitää treenissä panostaa, minkä teen eri tavalla kuin mihin koira oli tottunut. Koska välimatkaa oli jonkun verran ja treenaaminen viikoittain ei ollut mahdollista, treenauttivat Hellu ja Ipe Carlosta yhdessä sovituin tavoin. Oli aika uskomatonta nähdä, miten koira oppii tekemään asioita uudella tavalla, vaikka treenauttaja on eri ohjaaja kuin kisaohjaaja. Minä yritin opetella selkeyttämään ohjaustani. Myös Hellulta saadun Carlos-sanakirjan opetteleminen auttoi ohjauskuvioiden hiomisessa. Mm. kääntökomennot kun olivat täysin eri, kuin mihin olin omien koirieni kanssa tottunut. Ja tavoitteethan toki pistettiin heti korkealle. Yksi kolmosluokan nolla vuoden loppuu mennessä. Seuraava kisa oli kuukauden kuluttua Lappeenrannassa 9.10.2010 ja tulihan se nolla! ja tuli oikein tuplanolla. Vauhti ei vielä ollut kohdallaan, mutta ihan kivalta näytti ja tuntui. Ongelma oli ohjaajan ja koiran suhde. Se ei vielä ollut kehittynyt siihen pisteeseen, että luottamus puolin ja toisin olisi näkynyt tekemisessä. Tästä edettiin n. 1-2 x kuukaudessa treenaamalla ja välillä kisaamalla. Pikkuhiljaa homma eteni ja seuraavan kesän nollat sm-kisoihin ja karsintoihin olivat maaliskuussa kasassa!! Täysin yli tavoitteiden. 2011 Sm-kisat ja karsinnat mentiin kokemusta hakemaan. Sm-kisoissa juoksunartut meidän tietämättä odottelivat juuri sen meidän teltan edessä ja yhdistelmä juoksunarttu + nuori, kokematon uros = aivot narikassa. Yksilökisassa meni osa radasta haahuillen. Joukkuekisa meni -Sanna- 29 sentään vitosen virheellä. Karsinnoissa päästiin toiselle päivälle, mutta koirakon kokemattomuus yhdessä tekemisestä näkyi sunnuntain puolella hylyissä ns. helpoissa paikoissa. Ohjaajana en vielä osannut lukea koiraa kunnolla. Siitä sitten jatkettiin nenä kohti seuraavaa kesää. Kerta kaksi kuukaudessa yhdessä treenaten Hellun ja Ipen edelleen tehden väliajat upeaa työtä koiran kehittymisen eteen. Minun ja Carloksen suhde parani pikkuhiljaa ja tulostakin alkoi tulla. Agilityja hyppyvalion arvot, SM-kisoissa neljäs sija (se pirun ohjaajan moka hyppiksellä. 0,03 sekunnin tappio kahden radan yhteistuloksella pronssista). Karsinnoissa toiselle päivälle. Siellä koiran kokemattomuus ”isoista” tilanteista tuli ilmi muutamalla: Hei tuolla on Pertti, pitäis päästä morjestamaan, karkailulla. Ei siinä voinut kuin nauraa. Ei itku tai kiukuttelu olisi mitään auttanut. Carloksella oli kuitenkin hyvä meno ja rento fiilis. Tällä hetkellä ensi vuoden tarvittavat nollat on kasassa ja tästä on hyvä jatkaa. Yhdessä treenaamista on edelleen 1-2 x kuussa. Treenit tehdään kuitenkin ajatuksella ja täysillä. Lähinnä käydään Timon ja Ninan treenit ja itse yritän ottaa kaiken mahdollisen tiedon ja opin sieltä irti. Paljon mielikuvaharjoittelua ja kokeilua omien koirien kanssa. Mielestäni lainakoiran ohjaajana on tärkeää, että itse osaan kuviot mahdollisimman hyvin ennen kuin menen niitä Carloksella kokeilemaan. Carloksen ja minun suhde on kehittynyt ajan myötä molemminpuoliseksi luottamukseksi. Vauhti kasvaa ja vaaralliset tilanteet. Tavoitteita on, mutta niitä kohti mennään ilolla ja huumorilla. Ei hammasta purren. Ison kiitoksen ansaitsevat Hellu ja Ipe. Carloksella on kunto kohdallaan ja asiat on opetettu upeasti. Nautin joka treenistä ja kisasta Carloksen kanssa. Agilityn seuranmestarit vuosimallia 2012 kuvat Eija Aronen Mestareiden on helppo hymyillä. Miniluokka (Nemi, Caru, Raisu) Mediluokka (Sabi) Maksiluokka (Xena, Taika, Teri) 30 Agilityn piirimestaruuskisat 2012 pidettiin Haminassa. Tässä seuran menestystä kyseisissä kekkereissä. Minit: 1 .schipperke Luka ja Aija Lauhkonen 2. kääpiövillakoira Remo ja Susanna Heinonen Joukkueet: Mini-joukkue yhteistulos, tuomari Tuija Kokkonen, joukkueita 8 3.Kotkan Koiraystäväin Seura Mini 1 (KOTKA) 102,24 -29,76 10 10 1 schipp Eku Mökötuvan Eku Aija Lauhkonen 2 parson Raisu Tupla-Täplän Raivotar Nina Venäläinen 3 käävil Remo Apolet Impressio Susanna Heinonen 4 schipp Luka Luuvitosen Moonraker Aija Lauhkonen Maksi-joukkue yhteistulos, tuomari Tuija Kokkonen, joukkueita 12 3. Kotkan Koiraystäväin Seura ry (KOTKA) 102,79 -29,21 20 20 1 borcol Alma No Doubt Aconcagua Tarja Rousku 2 borcol Siru No Doubt Knights And Day Tarja Hietala 3 borcol Venla No Doubt A Knight's Tale Sanna Heinonen 4 borcol Xena No Doubt The Dark Knight Kai Skriko 31 Luokkanousijoita Kolmosluokkaan ovat nousseet: bordercollie No Doubt Knights and Day ”Siru” s 14.10.2012 om. ja ohj. Tarja Hietala kasv. Elina Hannikainen LUVAt 8.8.12 omissa kisoissa, tuomari Anne Savioja (2 0-rataa samana pvnä ) 8.9.12 Agi-Kotkien kisa Pyhtäällä, tuomari Risto Ojanperä x-rotu Teri s. 29.12.2006 om. ja ohj. Sanna Saikkonen LUVAt 19.8.2012 7.10.1012 13.10.2012 Hamina Helsinki Kotka Tuija Kokkonen Martti Salonen Harri Huittinen Eurasier Essente Oscar O’Deau ”Jymy” s. 25.11.2009 om.ja ohj. Eija Aronen LUVAt 18.4.2012 Kotka 4.8.2012 Porvoo 4.11.2012 Vantaa 32 Pertti Siimes Salme Mujunen Anders Virtanen Mittelspitz Lumikummun Exciting Effect "Pirke" s. 18.2. 2010 om. ja ohj. Helena Koski kasvattaja: Ahola Arja LUVAt kakkosiin Kotka 20.11.2011 Porvoo 4.8.2012 Hamina 19.8. 2012 luokkaan Hannele Lummeranta Salme Mujunen Tuija Kokkonen SERT siirto 2 LUVAt kolmosiin Pyhtää 8.9.2012 Kotka 13.10.2012 Kotka 13.10.2012 luokkaan Risto Ojanperä Harri Huittinen Harri Huittinen SERT siirto 3 Kakkosiin on noussut keskikokoinen villakoira Fi Mva Ee Mva Celesterling Secret Well Kept "Kitty" s. 22.3.2012 ohj. Raakel Räsänen kasv. Vappu ja Mirjam Räsänen LUVAt 5.8.2012 15.9.2012 7.10.2012 Kirkkonummi Seppo Savikko Vantaa Kati Wala Kouvola Allan Mattson Masa kyselee : Missä mahtaa luurata "puuhaNestori" kiertopalkinto. Palautus toimistolle. Masa 33 Varoitus Jos et halua, että sinua tervehditään tassuin ja heiluvan hännin, älä tule sisään - koska täällä asuu koira... Jos irtokarvat eivät sovi vaatteisiisi tai huonekalut häiritsevät sinua, älä tule sisään - koska täällä asuu koira... Jos et pidä kylmästä kirsusta tai märästä kielestä, älä tule sisään - koska täällä asuu koira... Mutta jos mikään edellisistä ei sinua haittaa... saat osaksesi rakkautta välittömästi, kun astut ovesta sisään - koska täällä asuu koira. 34 Palautusosoite : Kotkan Koiraystäväin Seura ry c/o Anu Skriko Kanahaukantie 4 B 8 49220 Siltakylä Kotkan Koiraystäväinseura ry:n hallitus 2012: Puheenjohtaja Harry Turtiainen Patteristonkuja 6 A 6, 48400 Kotka puh. 050 599 1645, email: [email protected] Jäsenmaksut 2012: Varsinainen jäsen 20 EUR Perhejäsen 10 EUR Liittymismaksu (uusi jäsen) 10EUR Varapuheenjohtaja ja agilityvastaava Riitta Oksman email: [email protected] Rahastonhoitaja (Yhdistyksen laskutusosoite) Mia Öhman Turvalantie 43 as 8, 48700 Kotka puh. 044 276 2181 email: [email protected] Sihteeri (osoitteenmuutokset) Anu Skriko puh. 050 3550116, email: [email protected] Agilityvastaava Matti Rousku Karhunsuontie 46, 48810 Kotka puh. 050 467 0480 email: [email protected] Tokovastaava Terhi Ripatti 040 7326671 email: [email protected] Koirakouluvastaava Marja Evälahti robelmand @ gmail.com 040-5711021 Näyttelyvastaava Tarja Ukkola Syväojanpolku 26, 48720 KOTKA puh. 050 523 0135 email: [email protected] Kotkan Koiraystäväin Seura ry:n tilinumerot Käyttötili FI77 5172 0220 066147 OKOYFIHH - Tälle tilille maksetaan mm jäsenmaksut, näyttelymatka ja näyttelytreenimaksut. - Käyttötilille maksetaan myös muut, ei lajikohtaiset maksut. Lajikohtaiset tilit Toko-tili FI66 5172 0220 095542 OKOYFIHH - tälle tilille maksetaan tokon kausi- ja kurssimaksut, möllitokot ja virallisten tokokisojen osallistumismaksut Agi-tili FI55 5172 0220 074885 OKOYFIHH - tälle tilille maksetaan agin kausi- ja kurssimaksut, mölliagit ja virallisten agikisojen osallistumismaksut Kaikissa maksuissa tulee olla tekstiviitteenä koirakon tiedot ja laji sekä tunniste esim. agikausi loka-marras 2011 Maija Meikäläinen ja Moppe. 35
© Copyright 2024