Luotettavuus toimintatutkimuksessa

Luotettavuus toimintatutkimuksessa
Validiteetti - tulosten pätevyys eli vastaavatko tulokset aiottua tarkoitusta, saatiinko mitä
haluttiin?
Validiteetista puhuttaessa tarkoitetaan sitä, missä määrin tulokset vastaavat asetettuja tavoitteita.
Tapahtuiko juuri sen kaltainen parannus, kuin toivottiin? Mittauksen yhteydessä kysytään mittaako jokin
mittari juuri sitä muutosta, jota tutkimuksessa oli tarkoituskin aikaansaada.
Usein mittaaminen tapahtuu haastattelemalla organisaation jäseniä ja kyselemällä heiltä oliko muutos
odotetun kaltainen. Tällöin on hyvä pohtia validiteettia arvioitaessa sitä, että haastattelu tuo esille
objektiivisen tiedon lisäksi subjektiivista arviointia, jota länsimaisessa tiedeperinteessä pidetään heikompana
todisteena. Toisaalta mikäli haastateltavat ovat sitä mieltä että saatiin mitä haluttiin, niin se puolestaan
vahvistaa validiteettia. Organisaatiot eivät ole koneita, vaan ne koostuvat ihmisistä, jotka etsivät merkityksiä.
Tästä syystä objektiivisen, usein numeerisen tiedon mittaaminen ei yksin kykene antamaan tyydyttäviä
vastauksia.
Reliabiliteetti - tulosten toistettavuus myös muualla kuin tässä tutkimuksessa
Entäpä jos samankaltainen kehittämishanke tehtäisiin jossain toisessa organisaatiossa, tapahtuisiko
sielläkin vastaavanlainen parannus? Usein kuvitellaan, että reliabiliteetissa on kyse siitä, ettei toista
samanlaista organisaatiota ole olemassa, joten reliabiliteetti jää heikoksi. Tämä on kuitenkin virheellinen
tulkinta, sillä meitä kiinnostaa toimenpiteiden yleistettävyys, mikä tyypillisesti liiketaloudessa on vahvaa,
sillä mikä tahansa vastaavanlainen organisaatio usein hyötyy samoilla menetelmillä toteutetusta
kehittämisestä.
Toisinaan törmäämme ajatukseen, että länsimaisessa tiedeperinteessä toimintatutkimusta ei pidetä
ylipäätään reliaabelina menetelmänä. Mikäli näin todella olisi, johtaisi se väistämättä siihen, ettei sellaisia
aloja kuin liiketaloustiede saati kaupallinen koulutus ylipäätään voisi olla olemassa. Yksikään oppi ei olisi
sovellettavissa lukuisissa organisaatioissa ympäri maailman eikä opiskelijoiden ponnistelu tuottaisi hyötyä
millekään organisaatiolle. Näin ei kuitenkaan onneksi ole, joten reliabiliteettia voidaan tarkastella
toimintatutkimuksen lähtökohdista tässä esitetyn ajattelun mukaisesti. Kiinnostuksen kohteena on tällöin se,
kuinka yleistettävä vs. spesifi menetelmä on kulloinkin käytössä.
Verifiointi - tulosten todentaminen eli tehtiinkö tutkimus oikein ja onko todistelu luotettavaa?
Tämä liittyy jälleen objektiivisuuteen ja subjektiivisuuteen. Verifioinnissa voi puntaroida työssä
esitettyjen todisteiden objektiivisuutta: työssä väitetään tapahtuneen parannus, joka pitää todistaa jollakin
tavalla. Onko tuo todistelu tapahtunut luotettavasti eli oikein? Verifiointi ja validiteetti ovat läheisiä
käsitteitä ja niiden eroa voi tarkastella esim. seuraavasti:
validiteetti: tehtiinkö sellainen luomus kuin aiottiin?
verifiointi: tehtiinkö kyseinen luomus oikein?
Mikäli on esimerkiksi suoritettu haastatteluita muutoksen hyödyllisyyden todisteluksi, on syytä arvioida
ovatko haastattelut suoritettu valitun haastattelu-menetelmän mukaisesti. Onko tutkija toiminut neutraalisti
vaikuttamatta haastateltavien näkemyksiin, jne? Mikäli haastattelujen raportointi opinnäytetyössä ei ole
luotettavaa, se voi merkitä todistelun epäonnistumista.
Jukka Kaisla