1. No category

pentagrammi
Lector ium Rosicrucianum
Ainoastaan tulilintu voittaa pahuuden
Orfeuksen mysteerit
Orfeus ja Euridike
Orfiset mysteerit
Näytelmä mahdottomasta rakkaudesta
Orfiset mysteerit ja seireenit
”Kun tuli ilta”
Filippuksen evankeliumi
Kylvö ja sadonkorjuu
(R)evoluutio 2012
2012
NUMERO
1
Lectorium Rosicrucianumin,
Kultaisen Ruusuristin Kansainvälisen Koulun Aikakauslehti
Pentagrammi -lehden tarkoituksena on kiinnittää
lukijoiden huomio uuteen aikaan, joka nyt on ihmiskunnan kehityksessä koittanut.
Pentagrammi on kaikkina aikoina ollut uudestisyntyneen ihmisen, uuden ihmisen symboli. Se on myös
symboli kaikkeudesta ja sen ikuisesta syntymisestä,
jossa toteutuu jumalallinen suunnitelma. Symbolilla
on arvonsa kuitenkin vain silloin kun se rohkaisee
toteuttamiseen. Ihminen, joka toteuttaa Pentagrammia mikrokosmoksessaan, omassa pienoismaailmassaan, on transfigurismin polulla. Pentagrammi
kutsuu lukijaa toteuttamaan itsessään tämän henkisen
vallankumouksen.
Yhteystiedot
Lectorium Rosicrucianum
PL 55
40701 Jyväskylä
sähköposti: [email protected]
kotisivu: www.kultainenruusuristi.fi
pankkiyhteys: hsop 568000-2221178
pentagrammi
Pentagrammissa kerrotaan Valosta, jota ihmiskunnalle on aina annettu lahjaksi. Käsillä oleva numero ei
tee poikkeusta. Jan van Rijckenborgh näyttää ensimmäisessä artikkelissa, kuinka Valo, jota Orfeuksen
seitsenkielisen lyyran taivaallinen musiikki symboloi,
aikaansai noin 12000 vuotta sitten tuhansien henkiinheräämisen Vähä-Aasiassa.
Artikkeleissa Filippuksen evankeliumi, Kylvö ja sadonkorjuu sekä Ainoastaan tulilintu voittaa pahuuden
teemme aikamatkan eri filosofioihin. Sukellamme
syvälle tietoisuutemme menneisyyteen Lokin (Lusiferin) kanssa, joka sammutti valon idun ihmisessä,
Baldrissa.
Päädymme näin oivalluksen tielle, jolla todellinen
ihminen voi ylösnousta Feeniks-linnun tavoin.
Kerromme Orfeuksesta myös toisessa artikkelissa,
tällä kertaa hänen mahdottomasta rakkaudestaan
Euridikeen ja siitä tehdystä oopperasta. Musiikki
pystyy välittämään jumalallisen tulen kipinöitä, ja Orfeuksen lyyra toden totta liittää maan Dionysoksen
hengenhurmion sfäärien korkeampiin energioihin.
Näin se vaikuttaa vielä tänä päivänä, mutta Euridike,
ihmissielu, ei vielä ole riittävän tietoinen…
Pentagrammin päätösartikkelina on säteilyasiantuntija Dieter Broersin katsaus lähitulevaisuuteen,
alkaneeseen vuoteen 2012. Hänen sanomansa
kuuluu: jos nostamme värähtelyämme elämänasenteellamme, voimme kohdata maata odottavat suuret
muutokset luottavaisin mielin.
13. vuosikerta numero 1 2012
sisällys
orgioita vai hengen hurmiota
orfiset mysteerit 2
Filippuksen evankeliumi
”kun tuli ilta” 8
kylvö ja sadonkorjuu 10
uskonto ja filosofia
nyky-yhteiskunnassa
ainoastaan tulilintu voittaa
pahuuden 14
orfeus ja euridike
näytelmä mahdottomasta
rakkaudesta 20
orfiset mysteerit ja seireenit 26
edda
ragnarök – vanhan maailman
tuho 31
kirjakatsaus: miksi ihmiskunta on evoluutiohypyn edessä
(r)evoluutio 2012 36
Kansikuva: Eteläranskalainen taiteilija Mona
Roussette kuvaa Feeniksin, uudestisyntyneen
sieluihmisen, uuden tietoisuuden maailmaa
hohtavin värein. L’oiseau Phénix. Mona
Roussette, Bergerac, Ranska. www.lagaleriedemona.com
de mysteriën van orpheus 1 1
ORGIOITA VAI HENGEN HURMIOTA
orfiset mysteerit
J. van Rijckenborgh
Euroopassa,Yhdysvalloissa ja Kanadassa on menneen kesän aikana esitetty Cristoph Willipald von Glückin oopperaa Orfeus ja Euridike. Vuonna 1776 säveltäjä
uppoutui mytologiaan ja muokkasi upein sävelkuluin tarua Orfeuksesta, laulajasta,
joka sai taianomaisella äänellään ja lyyrallaan jopa kivet liikkumaan. Pentagrammin
toimitus esittelee parissa artikkelissa tämän muinaisilta esikreikkalaisilta ajoilta
peräisin olevan henkisen näytelmän taustoja.
V
anhoista opetetuista Orfeusta koskevista käsityksistä on hyödyllistä
vapautua, vaikka ne pitäisivät paikkansa. Tämä sen vuoksi että olemme tottuneet tekemään täysin vääriä johtopäätelmiä
opitusta. Meillä on todennäköisesti vaikeuksia kunnioittaa Orfeus- ja Dionysos-ihmeitä,
joihin luetaan mm. orgiat.
Orgioilla on paha kaiku, ja on totta, että
ne muuttuivat myöhemmin, turmeltuneessa
Rooman valtakunnassa, viininhöyryisiksi pinnallisiksi rietasteluiksi Orfeuksen ja
Dionysoksen mysteerien varjolla. Alkuperäisissä orgioissa vietettiin mysteerirituaaleja.
Dionysoksen ja Orfeuksen kerrotaan suuresti
kunnioittaneen viinimaljaa. Näiden kahden
mystisen hahmon väitetään hullaannuttaneen
etenkin naisväkeä.
Dionysoksen vaikutus oli ilmakehällistä
värähtelyä. Kun värähtely pyyhkäisi jotakin
seutua, sille herkät naiset jättivät kotinsa,
puolisonsa ja lapsensa kokoontuakseen jumalansa luo. Heidän väitetään heittäytyneen
2 pentagrammi 1/2012
orgioihin hysteerisinä ja viiniä nauttineina.
Tarina kertoo: ”Kesken kotiaskareiden viiniköynnökset alkoivat yhtäkkiä kiemurtaa kangaspuiden ympärille, katosta pisaroi maitoa
ja hunajaa. Naiset tarttuivat johonkuhun lapsistaan, repivät tämän kappaleiksi ja menivät
vuoren sisään, jossa he antautuivat jumalalliseen hurmioon mainadien kanssa. Epidemian
kaltainen hulluus valtasi ihmiset ja vei heidät
tahdottomina mukaansa. Se katkaisi kaikki
siteet ja sai ihmiset elämään estottomasti.”
Eräs toinen tarina kertoo: ”Eräässä paikassa
kolme sisarusta jätti hurmion vallassa kotinsa ja ahmaisi imeväiset vauvansa.”
Kirjallisuudessa meille kerrotaan sen olleen kuin painajaisunta, jossa jumala pakotti
ihmiset yhä mielipuolisempaan hulluuteen.
Dionysos, Orfeusta inspiroinut jumala ja
kantharos (juoma-astia).Taustalla nymfi tai
mainadi. Fresko Herculaneumissa, 1. vuosisata jaa. Napoli, kansallismuseo, kuva © Luciano
Pedicini.
Jan van Rijckenborgh ja Catharose de Petri lukeutuivat
Kultaisen Ruusuristin Hengenkoulun perustajiin, jotka
selvittivät oppilailleen vapautuspolkua monin eri tavoin eläen
sen käytäntöönpanon esimerkkeinä. He hyödynsivät monia
universaalien opetusten alkuperäistekstejä.
orfiset mysteerit 3
Kuva oopperasta Orfeus ja Euridike.
C.W. von Glück, heinäkuu 2011, Paleis Soestdijk, Alankomaat kuva © Leo van Velzen.
Hän oli suuri metsästäjä, joka raahasi häntä
palvovia naisia mukanaan kuin metsästyskoiria. Kukapa ei olisi kuullut näistä bakkanaaleista? Dionyysisen hulluuden mukaansa
tempaamat naiset raivosivat kuin raatelevat
pedot. Mitä meidän pitäisi ajatella kaikesta,
mitä meille on opetettu ja asiaa ymmärtämättä esitetty satuina ja taruina? Mikä
heijastui niin pirullisesti Rooman dekadensseihin? Eikö sitten nykyajan alkoholisti palvo
Bacchusta?
Muinaisten legendojen ja tarujen tapahtumat
esitetään ikään kuin ne olisivat tosiasioita,
ja näin dialektista karkeutta ja synnillisyyttä
saadaan korostettua. Onko näitä viiniltä ja
haureudelta haiskahtavia mysteerejä mahdoton riisua hunnuistaan ja hyödyntää niitä
kutsuna uuteen elämään? Se on täysin mahdollista, koska niiden jumalallinen sanoma
on niin selvä, että lapsikin voi sen ymmärtää.
Esitämme asioiden selkeän rakenteen. Orfi4 pentagrammi 1/2012
set mysteerit ovat peräisin esihistorialliselta
ja tarunhohtoiselta ajalta. Niiden voidaan
sanoa alkaneen noin 12000 vuotta sitten.
Tämä on syytä pitää mielessä, kun tutkitaan
puhtaasti kristosentrisiä ajatuksia kymmenisentuhatta vuotta eaa.
Orfeus vertautuu kaikkiin suuriin uskonnonopettajiin. Hän välitti yhteenvedon universaaleista mysteereistä kirjoittamatta itse
mitään ylös.
Hänen rinnallaan esiintyi Dionysos, myrskyisä hengenajaja. Häntä tutkiva voi todeta
täysin järkiperäisesti, että Dionysos edustaa
Pyhän Hengen toimintaa, joka pyyhkäisee
maan yli kuin myrskytuuli herättäen dialektisia ihmisiä kaikkialla, missä se vain onnistui, ajaen heidät ekstaasiin, orgioihin.
Kun Kristuksen opetuslapset kokivat helluntaijuhlan, monet väittivät heidän ”olleen juopuneet makeasta viinistä”. Ekstaasi,
Vanhoissa teksteissä kuvataan ihmisten reaktiota pyhään
kosketukseen, jonka valtavuus pelästytti ulkopuolisia
taivaallinen ilo, jonka universaalin hengen
kosketus aiheuttaa, sekä siitä seuraavat teot
ovat tavallisesta maisesta ihmisestä niin
epäloogisia ja absurdeja, että he kuvaavat
näitä ihmisiä hulluiksi. Vanhoissa teksteissä
kuvataan ihmisten reaktiota pyhään kosketukseen. Se oli niin valtava, että ulkopuoliset
pelästyivät sitä.
Ajan myötä ihmisen roturuumis kiteytyi ja
ihmiselämän todellisuus kivettyi yhä enemmän. Kovettuminen ulottui fyysisen ruumiin
lisäksi myös persoonallisuuden toisiin ruumiisiin, persoonallisuuden piirteisiin, koko
elinpiiriin ja käyttäytymiseen. Kiteytymisen
lisäksi kaikki elintoiminnat hidastuivat. Vähä
vähältä ihmisen reaktiokyky heikkeni, ja jos
toteamme, että heikentyminen eteni samaa
tahtia tietoisuuden kapseloitumisen kanssa,
voimme ymmärtää, että hengen kosketus
12000 vuotta sitten, 2000 vuotta sitten ja
vielä 700 vuotta sitten oli huomattavasti
dynaamisempaa ja reaktiotäyteisempää kuin
meidän aikanamme.
Seitsemänsataa vuotta sitten sadoittain
ihmisiä saapui kataarien huomaan ja liittyi
enduraan havaittuaan ja koettuaan Hengen
kosketuksen.
Kaksituhatta vuotta sitten tuhansittain
ihmisiä liittyi Pyhään Henkeen Kristuksen
opetuslasten kutsusta ja antoi kastaa itsensä.
Tämä kaste ei kuitenkaan ollut ulkoinen
rituaaliteko, koska sen aikana värähtelyt ko-
ettiin ja niihin reagoitiin henkilökohtaisesti.
UNIVERSAALI POLTTOPISTE 12000 vuotta
sitten Orfeuksen ja Dionysoksen mysteerit
pystyivät ymmärrettävästi herättämään vielä
suurempia ihmisjoukkoja uuteen elämään,
kysymyksessä oli voimakas joukkoreaktio.
Se sai niin valtavat mittasuhteet, että tapahtunutta ymmärtämättömät jälkijoukot ovat
kuvanneet sen olleen järisyttävää. Heidän
välittämänsä tarut ovat säilyneet tähän päivään saakka.
Tuhansia vuosia sitten aivan koko Vähä-Aasia oli universaalin kosketuksen yhtenäinen
polttopiste. Alueen kansat saivat nauttia sen
armosta. Egypti, Kaanaa, Syyria, Persia ja
Balkanin eteläosat olivat universaalin veljeskunnan pyhien mysteerien sadonkorjuupelto.
Noiden aikojen sato käsitti kymmenisentuhatta vapautunutta sielua.
Tällä arjalaisuuden merkittävällä ajalla mysteerit näyttivät ulkoisesti tarkastellen ikään
kuin syrjäyttävän toisensa. Mitä tapahtuikaan
muinaisessa Kreikassa! Tosiasiassa kaikille
ihmisille tarjottiin tilaisuus saavuttaa vapautuminen. Kysymyksessä oli viimeinen suuri
mahdollisuus koskettaa arjalaista ihmiskuntaa ja korjata viimeinen suuri sato, ennen
roturuumiin liiallista kiteytymistä ja sen
aiheuttamaa satojen pienenemistä.
Kuka nykyihminen ymmärtäisi ja näkisi
Hengen? Kenellä olisi riittävästi tietoisuutta
orfiset mysteerit 5
Käsitteet danaidien seula ja Sisyfoksen työ ovat peräisin
Orfeus-mysteerien kuvakielestä
ja valmiutta reagoidakseen spontaanisti?
Muinaisaikojen tuhannet ja seitsemänsadan vuoden takaiset sadat ovat kutistuneet
parhaimmillaankin kymmeniksi. Sen eteen,
että yksi ainoa ihmissielu avautuisi riittävästi
Valolle, täytyy nykyisin kamppailla todella
lujasti. Onnistuessaan veljet ja sisaret polvistuvat kiittämään tästä yhdestä pelastetusta
sielusta. He ovat yhtä kiitollisia kuin orfilaiset hierofantit kymmenistä tuhansista.
Dionysoksen palvontaan liittyvä viini symboloi Pyhän Hengen toimintaa ja on verrattavissa pyhän ehtoollisen viiniin. Kun
viiniköynnökset kietoutuivat naisten kangaspuiden ympärille, katon viinitertuista
tihkui viiniä kuin maitoa ja hunajaa. Tämä
tarkoittaa, että Hengen kosketus oli niin
voimakas, etteivät ihmiset pystyneet jatkamaan arkielämäänsä, vaan heidän oli pakko
reagoida spontaanisti. Muinaisina aikoina
lukemattomat ihmiset reagoivat Dionysoksen
myrskyisiin voima-aaltoihin. He tiesivät ja
ymmärsivät, koska he olivat saaneet Orfeuksen opetusta, joiden kerrotaan olleen lauluja
ja runoja, joita Orfeus lauloi ja esitti seitsenkielisen lyyransa säestyksellä. Tämä soitin
on tahdon ja joogan poikien maaginen,
vapauttava instrumentti, jumalallisen ihmisen
seitsenkertainen kyky.
Orfeus esitti laulunsa lyyran säestyksellä.
Aikamme dialektinen, ymmärtämätön tutkija
pitää niitä todennäköisesti pessimistisinä.
6 pentagrammi 1/2012
Orfeuksen väitettiin olleen erittäin synkkä
opettaja. Asiaa voidaan tarkastella kuitenkin
myös toiselta kannalta. Mitä Orfeus sanoi?
Hänen mukaansa ihminen on syntinen ja
onneton, koska hänen luontonsa on kaksijakoinen. Tämän mekin tiedämme.
Orfeuksen mukaan oli turhaa kaivata autuasta eloa tuonpuoleisuudessa. Lainaamme
hänen toivettaan: ”päästä irti kierrosta ja
hengittää uudelleen kurjuuden jälkeen”. Tiedämme tarkalleen, mitä hän tarkoitti.
Orfeus opetti elämän olevan turmiollista
kiertokulkua, jonka vanki ihminen on. Ja
tässä vankilassa ihminen siirtyy suuttumuksesta mielipahaan ja synnistä toiseen.
Orfeus käsittelee opetuksissaan luonnon
syntiä ja kurjuutta, mutta hän saarnasi myös
sen ylittävästä vapautumisesta. Vapautuminen
on keskeisessä asemassa. Ajankohtaistaakseen
ja mahdollistaakseen vapautumisen Orfeus selitti kirjaimellisesti kaiken, mikä koski
dialektisten rajoitusten maailmaa. Danaidien
seula ja Sisyfoksen työ ovat peräisin orfisten
mysteerien kuvakielestä.
Lukija saattaa tuntea kertomukset danaideista ja Sisyfoksesta. Danaidit olivat alkuperäisestä valtakunnasta poistettuja synnintekijöitä, jotka tuomittiin keskeytyksettömään
vedenkantoon pohjattomalla seulalla. Ankaran elämänjanon kiusaamina danaidit tekivät
tätä toivotonta työtä. Astia ei täyttynyt koskaan, milloinkaan he eivät saaneet vilvoittaa
janoisia huuliaan raikkaalla vedellä.
Sisyfos tuomittiin ikiajoiksi pyörittämään jättiläismäistä kiveä ylös mäkeä. Aina kun hän
pääsi mäen päälle, kivi vierähti uudelleen
alas. Mitä näillä tarinoilla halutaan sanoa,
lienee sanomatta selvää.
Puhuessamme noususta, kukoistuksesta ja
tuhoutumisesta olemme mahdollisesti ylioptimistisia. Orfeuksen tarkastelutapa on
todennäköisesti oikeampi, sillä sen mukaan
tässä maailmassa loppuun suoritettu on aina
tuhoutumista. Koko elämämme todistaa
tästä.
Paikoissa ja rakennuksissa, joissa Orfeuksen opetuksia tutkittiin, danaidit ja heidän
seulansa, Sisyfos ja hänen kivensä kuvattiin
muutamalla suoralla viivalla. Voidaan sanoa,
että näillä kahdella pelkistetyllä vertauskuvalla koko dialektiikka onnistuttiin kuvailemaan perinpohjaisesti jo 12000 vuotta sitten.
Todella pessimististä, mutta vain tätä luontoa
koskevilta osiltaan! Tärkeintä oli vapautuminen, kierrosta irtautuminen. Miten se tapahtui?
Ensimmäiseksi piti vapauttaa jumalallinen
kipinä, joka oli jäänteenä langenneessa mikrokosmoksessa. Toiseksi oppilaan tuli kulkea
orphicos bios-tie, luonnon itsen kuolettamisen
tie, jonka jälkeen orfisten mysteerien oppilaat omaksuivat poikkeuksellisen elämänasenteen ja kulkivat tietään hiljaisina. He
poikkesivat luonnollisesti lähes kaikilta osin
totutusta elämänmoraalista.
Kolmanneksi oppilas kulki ns. rituaalista tietä,
mikä tarkoittaa järjestelmän koskettamista,
hajottamista ja kohottamista Pyhään Henkeen, Pyhän Hengen avulla. Tämä rituaalinen tie on Dionysoksen tie, jolla hengen
myrskytuuli puhaltaa oppilaan laulaessa
vapautuslauluaan: ”Olin maan ja tähtitaivaan
lapsi, mutta alun perin olen taivaasta. Totisesti, sinä sen tiedät!”
Pyhää toimintaa, opetuksia ja uutta elämäntapaa noudattavasta polun kulkemisesta seurasi vapautuminen kurjuuden kahleista. Tällä
tavalla luonnon pessimismi vaihtui pyhiinvaeltajien säkenöivään innostukseen ja kylläisyyteen. Hengen viini oli kyllästänyt heidät.
He tanssivat kuin bakkanaaleissa, mutta niin
tekivät muinoin kaikki pyhimykset ja vapautuneet. Tätä kuvaillaan myös Psalmeissa. He
tanssivat vapautustanssiaan monadien, uusien
sielujen ja vapautuneiden ja uudestisyntyneiden henkien, kanssa. He lauloivat Orfeuksen
seitsenkielisen lyyran säestyksellä:
”Terve teille kärsineille,
tätä ette vielä koskaan ole kokeneet.
Ihmisestä tuli Jumala.” µ
orfiset mysteerit 7
“kun tuli ilta”
”Myllynkiveä pyörittävä aasi kulki sata mailia. Kun se päästettiin vapaaksi, se jäi
paikoilleen.Vaikka jotkut ihmiset kulkevat paljon, he eivät päädy mihinkään. Illan
koittaessa he eivät ole nähneet kaupunkia, kylää, luomakuntaa, luontoa, voimaa
eivätkä enkeliä. Aivan turhaan nämä raukat ovat vaivaa nähneet.” (jae 52)
T
ämän otteen Filippuksen evankeliumista voidaan tulkita tarkoittavan sitä,
että me nykyihmiset juoksemme ympyrää kertomuksen aasin tavoin. Jauhamme
viljaa ammatissamme, sukumme parissa ja
yhteiskunnassa hyvin vaivalloisesti, ainaisesta
kiireestä kärsien. ”Illan koittaessa” ja aktiivisen toimintamme loppuessa emme ole ehtineet nähdä mitään. Emme ole tunnistaneet
olennaisia asioita ihmistenvälisissä suhteissa
(ei kaupunkia, kylää) emmekä luonnossa:
eläinten, kasvien ja luonnonvoimien ydinolemus on jäänyt huomaamatta. Emme ole
tietoisesti kokeneet yliaistillisten maailmojen kollektiivisia hyviä ja pahoja energioita
emmekä vapautuneet niistä. ”Aivan turhaan
nämä raukat ovat vaivaa nähneet.”
Filippuksen evankeliumi on kirjoitettu lähes
2000 vuotta sitten, mutta siitä voi tunnistaa
nykyihmisen tilan. Ikään kuin evankeliumi
olisi löytynyt meidän aikanamme vain muistuttamaan tilanteestamme.
Evankeliumi selvittää tilannettamme ja
näyttää mahdollisuuden – suoranaisen välttämättömyyden – noudattaa elämäntapaa, jolla
kirjoittaja vie meidät todelliseen määränpäähämme. Evankeliumi nimittäin kuvaa myös
uudenlaista tilaa ja sen saavuttamista.
”Ne, jotka perivät kuolleet, ovat itsekin kuolleita ja perivät kuolleita. Ne, jotka perivät
elävän, elävät ja saavat periä sekä elävät että
kuolleet.” (jae 3)
8 pentagrammi 1/2012
Niin kauan kuin juoksemme aasin tavoin ympyrää ja märehdimme turhaan ongelmiamme,
myös meidät syödään yhä uudelleen. Koemme pelkkää ”kuolemaa”, vaikka elämme fyysisesti, ja sen perusteella olemme kuitenkin
”kuolleita”. On vain yksi tapa periä ”elävä”:
tiedostamaton henkikipinä, henkiydin, tarvitsee oikeaa ravintoa ja tilaa kasvaakseen.
Kun henkikipinä saadaan kehittymään henkisellä tiellä Filippuksen evankeliumin yksityiskohtaisesti kuvaamalla tavalla, ”perimme
elävän”, elämän katoamattomuudessa sekä
myös ”kuoleman”. Ikuisuudesta elävälle
kaikki, myös kuollut, saa mielekkyytensä ja
palvelee häntä.
Evankeliumin sanojen mukaan jokainen
ihminen on helmi, joka ei ole menettänyt
arvoaan, vaikkei se vielä olisi saavuttanut
täydellistä loistoaan. ”Helmeä (katoamatonta ydintä) ei aleta halveksia, vaikka se viskattaisiin mutaan (yhteiskunnan ja yksilön
kaoottisuuteen), eikä siitä tule arvokkaampi,
vaikka se voideltaisiin balsamilla (kiedottaisiin
harhoihin). Se on omistajalleen aina yhtä arvokas. Samoin Jumalan lapset, missä he sitten
ovatkin (harhojen mudassa), ovat arvokkaita
Isälleen.” (jae 48)
Vain hän itse voi vapauttaa itsensä loasta ja
väärästä balsamoinnista. Siten helmi, katoamaton olemuksemme, palautuu täydelliseen
loistoonsa. Filippuksen evankeliumissaan
käyttämä kuvakieli ja sen tapahtumat tuovat
FILIPPUKSEN EVANKELIUMI
katoamattoman maailman lähellemme ja välittävät katoamattomia totuuksia elämästämme ja ytimestämme.
Nämä kuvat, vertaukset ja symbolit ymmärtävä palkitaan yllättävillä oivalluksilla. µ
Kirjallisuutta: Nag Hammadin kätketty viisaus. WSOY.
Fresko kuvaa herkästi rukoilijoiden omistautuneisuutta ja sielunjanoa. Ensimmäiset kristityt,
jotka 200-luvulla etsivät pakopaikkoja (ja hautoja!)
vihamielisen Rooman maanalaisista käytävistä,
pitivät Kristusta ”ihmisten paimenena”.Vastaavasti
hermeetikot pitivät Hermestä ”Pymanderina”,
mikä tarkoittaa samaa.
Priscilla-katakombin fresko Roomassa, n. 200–225 jaa..
“kun tuli ilta” 9
kylvö ja sadonkorjuu
Itse kukin elättelee toiveita onnellisesta tulevaisuudesta. Opiskelija
uneksii loistavasta urasta, huippu-urheilija kultamitalista, näyttelijä myrskyisistä suosionosoituksista. Todellisuus voi olla kuitenkin toisenlainen,
jopa painajaismainen. Epäilyä, vastarintaa, katkeruutta, toisinaan suurta
hämmästystä, kun tulokset eivät vastaakaan odotuksia.
10 pentagrammi 1/2012
I
hmiset sanovat, että joku on ”syntynyt
onnellisten tai onnettomien tähtien alla”.
Olisi ehkä osuvampaa sanoa onnellisten
ja onnettomien tähtien alla, mutta muilta
osin kielikuva lienee jokseenkin realistinen,
koska syntymän tähtikartta ei ole niin sattumanvarainen kuin monet kuvittelevat. Eri
inkarnaatioiden aikana suoritetut teot sekä
nykyisen elämämme sato piirtävät magneettisia pisteitä ja voimalinjoja mikrokosmoksemme taivaankannelle, jotka sanotaan myös
auriseksi olennoksi.
Jokaisen mikrokosmisen asukkaan taivaankansi sisältää hankitusta sielunlaadusta todistavan kirkkaan puolen lisäksi epätoivotun ja
torjutun pimeän puolen. Paketissa on sekä
kannustimia että jarruja, hyvää ja pahaa.
Kokonaistaakka merkitsee yksilölle ennalta
määräytymistä. Eri olosuhteissa persoonallisuus käyttää sisäisiä lahjojaan näennäisen
sokeasti edistymiseen, toisaalta hänen on
yritettävä neutraloida ja parantaa perityt tai
itse hankitut tahrat ja ruhjeet. Tässä ei ole
mitään outoa – ihmisen olemassaolontila on
kuin magneetti, joka vetää puoleensa ja torjuu ympäristön vaikutuksia hänen lipikansa
halujen ja kunnianhimojen mukaan. Tähän
saakka kaikki vaikuttaa suhteellisen yksinkertaiselta, mutta tässä ei ole vielä kaikki.
Ihminen pitää itseään tavallisesti erillisenä
yksilönä, mutta olemme kuin läpinäkyvillä
langoilla tiukasti kiinni toisissamme samaan
tapaan kuin aurinkokunta muodostaa erilli-
sen järjestelmän, vaikka kuuluu maailmankaikkeuteen. Yksilö ottaa joka ainoan askelensa todellisuudessa ihmiskunnan hyväksi
tai sitä vastaan, eteen- tai taaksepäin. Todellisuudessa ei ole kuin yksi ihminen: Ihminen.
Me kaikki olemme lähtöisin tästä Ihmisestä,
persoonallisuutemme ja sen fyysinen olemus,
ilmaisutapamme, vastaavasti kuin sanat ovat
kielen ilmaisumuotoja.
Keskinäisistä siteistä johtuen kokoamme
persoonallisen sadon lisäksi ryhmän ja jopa
koko maailman vaikutuksia. Sen vuoksi
niin yksilöt kuin kokonaiset kansat kulkevat
omia, toisinaan hyvin dramaattisiakin teitä,
joiden syitä ei voi suoraan johtaa historian
kulusta tai ajankohtaisesta tilanteesta. On
ilmeistä, että järkkynyt tasapaino on palautettava keinolla millä hyvänsä, velka lankeaa
maksettavaksi, ansioista tulee saada palkkio.
Kuka siitä päättää? Mikä jumala tai demoni
lähettää minulle karhukirjeen, vaikka en ole
allekirjoittanut velkasopimusta? Tämäkö on
sitä ylistettyä rakkautta ja oikeudenmukaisuutta?
Törmäämme iäisyyskysymykseen kärsimysten tarkoituksesta. Sellaista jumalaa ei
ole olemassakaan, joka kirjaisi toimiemme
plussia ja miinuksia ja määräisi sitten oikean rangaistuksen tai palkkion, sillä tase on
selvillä joka ainoa sekunti. Yli-inhimillinen,
ylevä energia pitää jokaisen ihmisen ulottuvilla ylielektronista, magneettista, parantavaa
lääkeannostelijaa ja ojentaa siitä sopivan
kylvö ja sadonkorjuu 11
Uusi elämänasenne ei ole yksisuuntaista liikennettä
annoksen tervehdyttävää terapiaa.
Olemmeko sairaita? Kyllä, Ihmisen ja ihmisen, puheiden ja sanan, lähteen ja elävän
ilmennyksen välillä on usein liian leveä
juopa. Olemme aikojen myötä vajonneet yhä
syvemmälle ulkonaisuuksiin, sanahelinään ja
aineeseen ja loitonneet yhä kauemmas alkuperästämme, elämänlähteestä.
Ainoastaan elämänlähteessä vallitsee tasapaino, ja siitä pulppuava virta ei voi jäädä
seuraamaan sivusta ihmisen toiminnan alamäkeä. Sillä on kuitenkin ongelma: ihmisen
vapaa tahto. Rakkaus ei saa puuttua asioihin,
mutta voi ohjata ja korjata niitä virtana.
Siksi on tapana sanoa, että kohtalo on parasta, mitä osaksemme voi koitua. Syvällinen
toteamus, mutta kun on jo venytty yli omien
rahkeiden, sitä on joskus vaikea hyväksyä!
Alkuperäinen ihminen on vapaa olento,
koska hän on ”Jumalan kuva ja hänen kaltaisensa”. Hänellä on täysi vapaus reagoida
tähän tarjoukseen. Hän voi taistella sitä
vastaan, ja silloin se muuttuu kohtaloksi; hän
voi tyytyä siihen ja tehdä mitä parhaimmaksi näkee, ja silloin hän vain tottuu osaansa.
Kypsempi sielu ymmärtää elämäntiensä, hyväksyy sen tehtäväkseen ja tekee läpimurron
seuraavalle spiraalille, todelliseen ihmiskehitykseen.
Ihminen voi hyödyntää lahjojaan tai pyrkiä
hautaamaan ne, mutta niiden hautaaminen
ei tuo kuin hetken helpotuksen, koska kova
12 pentagrammi 1/2012
pähkinä putkahtaa yllättäen jossakin muodossa esiin niin kauan, kunnes se on rikottu. Antiikin Kreikassa oli joka tilanteeseen
pari jumalaa tai jumalatarta. Ihmiskohtalon
ohjaaminen kuului Nemesikselle, jumalattarelle, jolla oli side silmillä ja vaaka kädessä.
Roomalaisilla sama jumalatar oli rouva Justitia. Justitia tarkoittaa oikeudenmukaisuutta:
”Dura lex, sed lex.” (Laki on kova, mutta
se on laki!) Kansa pukee saman ajatuksen
sananlaskuksi ”Mitä kylvät, sitä myös niität.”
Miten reagoimmekin kohtaloomme, valinnoillamme on aina seurauksia. Voimme alkaa
noudattaa täysin uudenlaista elämänasennetta, mutta se ei ole yksisuuntaista liikennettä, sillä siihen sisältyvät suhtautumisemme
elämään ja elämän suhtautuminen meihin.
Arpaamme, kohtaloamme, emme saa arpapelillä, sillä olemme itse kasanneet tietämme
tukkivat kivikasat, kaivaneet kuopat, niin
yksilöinä kuin kollektiiveina. Vaikka kaikki
vaikuttaisi näköalattomalta, meidän täytyy
tasoittaa tie itsemme ja toisten hyväksi, ja
siihen kykenemme.
Vastustamisen, kärsivänä tuhoutumisen ja
aktiivisen hyväksymisen lisäksi on olemassa
neljäs tapa reagoida kohtaloon. Koska ikuisuuden olemus on tasapaino, harmonia, oikeudenmukaisuus ja rakkaus, voimme vedota
rakkauteen tasapainon järkkyessä ja oikeudenmukaisuuden syyttäessä meitä. Voimme
toimia näin samassa määrin kuin olemme
rakkaus, ilmaiseksi emme saa mitään. Ymmärryksen, oivalluksen ja armahduksen puhjetessa kukkaan olemuksessamme maailman
hyvyys ja pahuus raukeavat.
Kädenojennuksen hyväksyminen nostaa
ihmisen todellisuuteen, jossa ei ole palkintokorokkeita. Tämä todellisuus on äärettömästi
korkeampi ja syvällisempi kuin suurteot, joihin ihminen oli milloinkaan kuvitellut pystyvänsä. Omakuva on muuttunut yllättävällä
tavalla, on löytynyt paikka kokonaisuudessa
velan ja velanmaksun, oman kunnianhimon
ja menestyksen ulkopuolelta.
Uutta velkataakkaa ei kerry, ansioita ei enää
tavoitella, on valppautta huomata tuhon ja
nousun merkit sisällä ja ulkopuolella. Jokaisen kuihtuneen kukan tilalle avautuu uusi
nuppu niin suuressa kuin pienessäkin maailmassa. Rakkauden valtava kannustava voima
merkitsee jatkuvaa uudistumista pitkällä
kotimatkallamme, joka jatkuu, kunnes kaikki
aikaan syövytetty on ikuisuutta. µ
kylvö ja sadonkorjuu 13
ainoastaan tulilintu voittaa
pahuuden
Kun uskonnon vaikutus yhteiskuntaan heikkeni, kiinnostus filosofiaan kasvoi. Kun Jumala
oli työnnetty taka-alalle, filosofian haluttiin antavan vastauksia perimmäisiin kysymyksiin.
Todellinen, täysiarvoinen elämänfilosofia pystyy tarjoamaan vastauksia ja herättää sen
vuoksi suuria odotuksia.
A
iemmin elämänkysymyksiin etsittiin
ratkaisuja pääasiassa teologiasta filosofian ollessa korkeintaan teologian
aputiede, joka valmisti uskovaista ilmoitettujen totuuksien ymmärtämiseen. Filosofian
opiskelu rajattiin sen nojalla pappien yksinoikeudeksi. Valistusajalla filosofia vapautui
tästä pakkopaidasta ja alkoi dialogin muodikkaiden luonnontieteiden kanssa.
Vastustaakseen keskiaikaista maailmankuvaa luonnontieteet irtautuivat uskonnosta ja
muuttuivat empiirisiksi. Niitä hallitsi mekanistinen kausaliteettilaki, jonka mukaan
kaikki syntyi ja tapahtui ilman jumaluuden
vaikutusta. Sama ajattelutapa siirtyi filosofiaan. Metafysiikka ja uskonto hylättiin elämän peruskysymysten ratkaisemisen apuna.
Monien filosofien mielestä heidän omaan
maailmankatsomukseensa oli tarpeetonta
jättää tilaa uskonnollisille käsitteille, ja esim.
Nietzsche lausui: ”Jumala on kuollut.”
Kun teokraattinen maailmankuva ei enää
estellyt filosofeja, he laativat yksilönvapauteen nojaavia moraalisia elämänsääntöjä.
Monet filosofit joutuivat tällöin hämmennyksiin, koska heidän oli pakko myöntää,
että luonnontieteen vaikutus ei ulottunut
näihin puoliin olemassaolostamme. Silta jäi
rakentamatta tieteellisen ihmistutkimuksen
ja tieteen vastaamatta jättämien elämänkysymysten välille. Moraalikysymyksissä ajauduttiin liian usein materialistiseen ja biologiseen
14 pentagrammi 1/2012
ihmiskuvaan.
PAHUUS JA FILOSOFIEN VOIMATTOMUUS Kun
filosofi olettaa eettisyyden olevan riippumatonta uskonnosta, hänen tulee kysyä, mihin
lähimmäisenrakkauden hyvyysihanne perustuu. Tämäkin filosofinen lähestymistapa
korvaa huonosti sen, että uskonto on suunnanantajana hylätty. Sen sijaan paluu mysteeriokouluissa annettuun viisaudenopetukseen
saattaa torjua tämän puutteen.
Uskonnoton filosofia käsittelee myös pahuutta puutteellisesti, sillä filosofit tuntuvat
karttavan esittämästä ajatuksiaan nykyajan
pahuuden muodoista. Pahuutta pidetään
moraalisena puutteena, josta voidaan syyttää
yksilön vastuuttomuutta, sitä että yksilö ei
kanna vastuutaan vaan vetoaa yksilönvapauteensa.
Amerikkalainen filosofi Susan Neiman
hämmästeli siitä, että pahuuden ongelma on
sivuutettu filosofiassa niin pitkään. Nykyiset
filosofit jättävät vastaamatta tähän kysymykseen, koska he pitävät pahuutta aikansa eläneenä uskonnollisena käsitteenä eikä heillä
sen vuoksi ole mitään mielekästä sanottavaa
siitä. Silti kukaan asioita pohtiva ihminen ei
Energinen elämänvoima ja uusi dynamiikka – tulilinnun vertauskuvalliset tunnukset
– pääsevät oikeuksiinsa tässä ranskalaistaiteilija Uleskin työssä.
L’oiseau Phénix © Uleski 2007
USKONTO JA FILOSOFIA NYKY-YHTEISKUNNASSA
ainoastaan tulilintu voittaa pahuuden 15
voi ohittaa pahuuden metafyysistä ongelmaa. Kysymys miksi maailmassa tapahtuu
toistuvasti sellaista, minkä ei pitäisi tapahtua, paljastaa, ettei selitystä löydy ilman että
metafyysinen ulottuvuus hyväksytään osaksi
tarkastelua.
Onko pahuus sitten rajattavissa puhtaasti
teologiseksi ongelmaksi? Eikö pahuuden
ongelma ole ankkuroituneena nimenomaan
ihmisen sisimpään? Tämän luonnon ihminen
tuntee hyvyyden ainoastaan väistämättömän
vastakohtansa pahuuden kautta.
Valtauskonnon mukaan pahuus on saatanan
vaikutuksesta otettu moraalinen harha-askel.
Kirkon opetusten mukaan pahuutta oli
kirkon määräysten rikkominen, mikä johti
usein siihen, että uskovaisten omatunnontuskat olivat epäaitoja ja synnintunto pelkkää
teeskentelyä. Pahuuden juureen ihmisessä ei
koskettu!
PAHUUDEN SYY Pahuuden syistä ja olemuksesta on esitetty lukuisia selityksiä. Rudolf
Steiner selittää kirjassaan Pahuuden mysteeri, että pahuus synnytettiin muinaisina aikoina elämän kehittymisen välttämättömäksi
edellytykseksi. Elämä kehittyi voimakkaammin ja paremmin, kun se synnytti vastusta
ja vastavoimia, ja vasta myöhemmin pahuus
muuttui tarkoitusten vastaisesti haittatekijäksi, lähestulkoon ”väistämättömäksi” pahaksi.
Kun me ihmiset koemme elämäntiellämme
16 pentagram 5/2011
vastusta, sorrumme helposti valitettaviin tekoihin. Tämän perusteella pahuuden voidaan
katsoa olevan jokaisen ihmisen itsesäilytysvaiston negatiivinen napa. Toinen selitys löytyy hermeettisestä viisaudesta, jonka mukaan
pahuus syntyy tietämättömyydestä. Yllättävän
yksinkertaista! Mitä tämä tarkoittaa?
On varmaa, ettei tässä tarkoiteta järkitietoa vaan todellisen ihmisyyden täydellistä
tiedostamattomuutta. Intensiivisen itsetutkiskelun avulla pitäisi olla mahdollista päästä
perille pahuuden tosiolemuksesta sellaisena
kuin se on jokaisen ihmisen sisällä. Näin
maailmaa ja ihmistä ohjaavia lainalaisuuksia
voidaan oivaltaa paremmin.
Ihmisen pyrkimyksiin vaikuttavat eniten
vallanhimo, arvostuksentarve ja omistuksenhalu, jotka usein aiheuttavat itsensä yliarvostamista, itsepuolustusta ja itsekkyyttä.
Niin pitkään kuin olemassaolontaistelu on
toimintamme vaikuttimena, teemme tosin
poliittisia ja taloudellisia muutoksia, muttemme muuta luonnonlakeja. Ei tarvitse olla
ennustaja kertoakseen, mitä itsekkyyden
jatkuva harjoittaminen lopulta aiheuttaa.
Jännitteet ja pyrkimykset huipentuvat purkauksiin – kuten ampumavälikohtaukseen
Utøyan saarella Norjassa ja mellakoihin Englannin kaupungeissa. Tällaisiin äärimäisiin
ratkaisuihin päätyminen on kauheaa, muttei
juuri estettävissä.
Onko pahuus voitettavissa yksilön oikealla
Silloin tulilintu ilmaantuu mahtavana symbolina ja merkkinä
todellisesta ajattelijasta, joka ihminen pohjimmiltaan on
ja puhtaalla oivalluksella? Tämä on ainoa
keino, sillä ulkopuoliseen auktoriteettiin
vetoaminen on näköalatonta. Nykyihmisen
huippuunsa kehittynyt yksilöllisyys pakottaa
jokaisen meistä määräämään itse, mitä teemme elämällämme. Itsensä toteuttaminen on
siten tärkein tehtävä, joka jokaista odottaa.
Tehtävä ei ole helppo, mutta jos sitä kaipaa
sisäiseen orientoitumiseen valmiina, edessä
on intensiivinen ja kiehtova etsintäretki.
Ihminen voi tajuta, että on olemassa myös
toinen todellisuus kuin tämä, joka perustuu yhteiskunnalliseen moraaliin. Jos hänen
sisimmässään on epämääräinen muistikuva
toisesta todellisuudesta, hän saattaa yhtäkkiä oivaltaa kirkkaasti, että kaksijakoisuus
ja moraalinen pahuus ovat tämän maailman
ominaisuuksia, joita on mahdotonta voittaa
tämän maailman rajojen sisällä. Hän ymmärtää, ettei tämä nykyinen elämänkenttä voi
olla alun perin meille tarkoitettu elinalue
eikä se koskaan muutu sellaiseksi. Perusmuutoksen tulee tapahtua ihmisessä itsessään – se on avain, jolla vapautua pahuudesta. Tällaisessa elämän käännekohdassa
hän kokee uskonnottomien filosofioiden ja
dogmaattisten uskontojen riittämättömyyden
ja voimattomuuden. Silloin tulilintu, Feeniks,
ilmaantuu hänelle mahtavana symbolina ja
merkkinä alkuperäisen ihmisen, todellisen
manaksen, ylösnousemuksesta.
TULILINNUN VOIMA JA UUSI ELÄMÄNASENNE Näin tulilintu palauttaa sekä filosofialle
että uskonnolle niiden todellisen voiman.
Todellisen uskonnon avulla yhteys luonnon ulkopuolella olevaan ylevään elämään
voidaan palauttaa. Jumalalliseen elämään
jälleen saatu yhteys kohottaa tulilinnun eli
jalon henki-ihmisen ylös luontosyntyisestä
ruumiista. Uudeksi ihmiseksi muuttumisen
prosessi vapauttaa yksilön minän vankilasta
ja luonnonvoimien ikeestä.
Kaikkien maailmanuskontojen sisäinen oppi
kertoo kuolemattomasta sielusta, jolla on
yhteys henkeen. Vain uudestisyntynyt sielu
pääsee ikuisen rauhan alkuperäiseen, jumalalliseen maailmaan. Radikaali prosessi, jossa
minä syöstään vallasta itsen antautumisella,
tuottaa uusia oivalluksia, kyllä, uuden tietoisuuden, joka mahdollistaa tietoisen uuden
elämäntilan. Ihmisen suurimpana ongelmana
näyttäisi olevan kyky ymmärtää uskontojen
ja viisaudenkirjoitusten ydin ilman, että hän
pystyy toteuttamaan sitä teoissaan. Paavalin
mukaan ihminen jää ”sanan kuulijaksi, eikä
hänestä tule sanan toteuttajaa”. Mutta vain
teko muuttaa tiedon viisaudeksi.
Millainen uusi elämänasenne on? Alussa
painopiste siirtyy vastuunottoon arkielämän
teoista. Vastuuta ei voi sysätä toisille, ei edes
vapahtavalle jumaluudelle. Vastuun tulee
huipentua lempeäksi suhtautumiseksi kanssaihmisiin, eläimiin ja luontoon, mutta tähän
ainoastaan tulilintu voittaa pahuuden 17
Uusi oivallus vapauttaa meidät onnettomasta harhakäsityksestä, että tämä katoavainen minä olisi tosi itse
ei pidä pysähtyä, vaan tulee pyrkiä kärsivällisesti ja periksi antamatta itsen antautumiseen. Toisen voimakentän energioita, Jumalan luonnon puhtaita elämänytimiä, tulee
alkaa vähä vähältä mutta varmasti sulauttaa
itseensä. Uutta elämänasennetta voidaan toteuttaa vain näillä voimilla, niitä käytettäessä
eletään puhtaasta rakkaudenvoimasta, mihin
viitataan raamatunsanoilla: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” ja ”Ei minun, vaan
sinun tahtosi tapahtukoon.”
Kun minä lakkaa olemasta tärkeä, elämä
muuttuu yllättävän yksinkertaiseksi. Kanssaihmisten oivaltavasta palvelemisesta tulee
itsestäänselvyys ja uuden elämänasenteen
ydintoimintaa.
RYHMÄYKSEYS TUOTTAA YKSIMIELISYYTTÄ
Kultaisen Ruusuristin Hengenkoulu, yksi
maailmamme polttopisteistä, joissa vapautetaan valovoimaa, korostaa ryhmän pyrkimysten, suuntautumisen ja keskinäisen suojelun
ilmapiirin ja voimakentän yhtenäisyyttä.
Tämä edistää henkistä muutosprosessia sekä
konkreettista fyysistä uudistusprosessia. Ihmisen fyysinenkin puoli muuttuu, kun hän
kirkastuneella tietoisuudellaan ja puhdistuneella sydämellään saa elävän yhteyden
henkiseen matriisiin, ryhmän luovaan muutosvoimaan. Ryhmän jäsenet noudattavat
yhteisessä pyrkimyksessään sisäistä uskontoa
ja vastaanottavat sekä lahjoittavat auttavia ja
vapauttavia Valon voimia sitoutuneesti pal18 pentagrammi 1/2012
vellen ihmiskuntaa.
FEENIKS, VAPAUTUMISEN VERTAUSKUVA Tuli-
lintu edustaa sekä hengentulta että ehdottomaan vapauteen pääsemistä. Henkitulta
voidaan pitää todellisena uskona, sisäisenä
yhteytenä hengen maailmaan. Sen avulla
noustaan nopeasti umpiruosteisten, minää
ruokkivien uskonkäsitysten yläpuolelle. Uusi
oivallus, tieto asioista, joita ei vielä näe, vapauttaa ihmisen onnettomasta harhakäsityksestä, että tämä katoavainen minä olisi tosi
itse. Juuri tämä vanha käsitys itsestä sitoo
suhteellisuuksien maailmaan ja estää saavuttamasta tosi Itsen.
UUSI VOIMAVARA Kun ihminen löytää tosi
Itsen, hänellä on avain henkijärjestelmän
todelliseen luovaan tietoisuuteen. Se edellyttää kvanttihyppyä tietoisuuden korkeampaan
ulottuvuuteen, niin että hän irtautuu tämän
maailman suhteellisesta elämäntodellisuudesta. Hyödyntäessään vapauttavien luovien
kykyjen äärettömiä voimavaroja ihminen
nousee kirjaimellisesti tämän maailman
yläpuolelle. Tuleva uusi ihminen on ikuisen
maailman asukas.
Suhteellinen maailma on silta, jota pitkin
päästään vastarannalle. Ylitys on mahdollinen. Maailma, joka ei ole pysyvä asuinpaikkamme, voi auttaa meitä tiedostamaan tosi
Itsen aateluuden. µ
Lähdetiedot saatavissa toimitukselta.
Suuri, myrskystä kohoava lintu vaikutti voimakkaasti Bauhaus-taiteilija Lyonel Feiningeriin. Lyonel Feininger,Vogelwolke (Wolke nach dem Sturm), 1926. Cambridge: Busch-Reisinger Museum, Massachusetts, USA..
ainoastaan tulilintu voittaa pahuuden 19
näytelmä mahdottomasta
rakkaudesta
Moniselitteinen kertomus Orfeuksesta ja Euridikestä inspiroi useita säveltäjiä, kuten Monteverdiä, Glückia ja Offenbachia. He pukivat tämän mahdottomasta rakkaudesta kertovan
tarun musiikiksi. Siihen on syynsä: ei ole toista taiteenmuotoa, joka pääsisi yhtä lähelle
jumalallisen rakkauden (Orfeus) henkeä kuin musiikki. Hengen tavoin myös musiikki kiehtoo
ja viehättää, mutta on samalla haihtuvaista ja käsittämätöntä. Hengen tavoin musiikilla ei ole
menneisyyttä eikä tulevaisuutta. Se herää eloon ja toimintaan nykyisyydessä. Samoin kuin
hengen kosketus myös musiikki voi kipinöidä jumalallista tulta.
ORFEUS JA EURIDIKE
T
aru ”Eräänä päivänä Zeuksen poika
Apollon näki ihmisten antautuvan
syntiseen, jumalattomaan elämään
ja monenlaiseen kohtuuttomuuteen maan
päällä. Vaikka ihmiset olivat hyväksyneet
Jumalan elämänsä korkeaksi tavoitteeksi,
käytännössä se ei näkynyt.
Valon, ikuisen nuoruuden, muusien ja lääkintätaidon jumala Apollon päätti auttaa
ihmiskuntaa vuodattamalla henkensä hänelle
vihittyyn Kalliope-nimiseen papittareen, joka
oli runouden ja kaunopuheisuuden muusa.
Hän synnytti pojan, jolle antoi nimen Orfeus. Foinikialaisperäinen nimi tarkoittaa Valon
parantamaa (aour=valo; rophae=parannus).
Häntä kunnioitettiin sointuvilla lisänimillä,
kuten mettä valuva ihmistenpelastaja, kolmasti kruunattu: taivaassa, maan päällä ja
varjojen valtakunnassa.
Apollon lahjoitti Orfeukselle seitsenkielisen lyyran tämän ollessa vielä nuori poika,
ja muusat, hänen tätinsä, opettivat poikaa
soittamaan ja laulamaan. Kukin lyyrankieli edusti seitsemäsosaa luomisharmoniasta.
Aina kun Orfeus näppäili sointuja kielillä,
luomakunta säteili hänen Valoaan. Orfeuksen
20 pentagrammi 1/2012
tultua täysi-ikäiseksi hän jätti äitinsä ja sisarensa, muut kahdeksan muusaa, viedäkseen
jumalallisen musiikin maan päälle.
Valon pojan ääni ja kielisoitin olivat niin
puhtaat, ylevät ja teeskentelemättömät,
että sotilaiden kerrotaan laskeneen aseensa,
villieläinten laskeutuneen kuin taiottuina
hänen jalkojensa juureen, puiden kiskoneen
juurensa maasta päästäkseen lähemmäs ja
jopa kallioiden lähteneen kulkemaan kohti
taivaallista laulajaa.”
JUMALALLINEN VAIKUTUS Tällä vertauksella
halutaan kertoa, mitä tapahtuu, kun elävä,
värähtelevä alkuperäisen yliluonnon voima
koskettaa tavallista luontoa korkeasti värähtävillä, puhtailla energioillaan. Orfeuksen
myytin ymmärtääksemme meidän tulee
lähteä antiikin Kreikan ihmiskuvasta, joka
on vanhan mysteeriviisauden läpäisemää
esittäen ihmisen perustavanlaatuisesti kaksijakoisena olentona.
Toisaalta on luonnon levoton, eläimellinen mutta myös yleviä taipumuksia omaava ihminen, joka alituiseen etsii rauhaa ja
tasapainoa jatkuvassa liikkeessä olevasta
maailmasta, josta rauhaa ja harmoniaa ei
voi löytää. Syynä on ihmisen elämänkentän vastakohtaisuus: päivä-yö, valo-pimeys,
rakkaus-viha, elämä-kuolema. Rytmi saa
ihmisen elämään, mutta itseään puolustaessaan hän takertuu vastakohtaisuuksien
jompaankumpaan napaan. Hän haluaa
terveyttä, ei sairautta, runsautta, ei
puutetta, elämää, ei kuolemaa, rakkautta, ei vihaa. Kahden navan
laki, dialektiikka, on kuitenkin
armoton ja muuttaa kaiken
vastakohdakseen. Mikään
ei ole pysyvää.
Toisaalta ihmisessä
on jumalallinen
alkuperuste, joka
alkaa kehittyä, kun
luonnon ihminen
on valmis ja halukas
siihen. Jumalallinen
alkuperuste suo
ihmiselle oivallusta
maisen olemassaolon surkeudesta
sekä kaipauksen,
valtavan koti-ikävän
toisenlaista, vapaata, puhdasta ja ylevää elämää kohtaan.
Kaikkien aikakausien
mysteeriokouluihin
näytelmä mahdottomasta rakkaudesta 21
Orfeuksen rakkauden ainoa tarkoitus on johdattaa Euridike
toisen kuoleman portista henkielämään
22 pentagrammi 1/2012
on otettu ja otetaan ihmisiä, jotka tuntevat
jumalallisen vaikutuksen sieluunsa. Uusi
sielutus kasvaa vapaana animaalisesta ylivallasta, ylevän, jumalallisen tiedon inspiroimana. Yhteys henkeen täyttää ihmisen lopulta
kokonaan.
Orfeuksen tarun mukaan yliluonnosta, alkuperäisestä jumalallisesta elämänkentästä,
tulee impulsseja, jotka pyrkivät herättämään
ihmisen piilevät henkiset mahdollisuudet.
Puhdas henkiydin on usein vajonnut sydämen syvyyksiin ja on luonnon alemmassa
elämässä rehottavien rikkaruohojen peittämä, mutta siitä huolimatta se kytee, myötävärähtelee ja reagoi Orfeuksen herätyshuutoon. Jopa maiseen omaisuuteen tarrautuva
ihminen näkee hänen musiikkinsa ansiosta
väläyksen mahdollisuudesta elää toisenlaista,
pelotonta elämää, jossa mieltä vailla oleva
rämpiminen on loppunut.
SISÄINEN RAUHA Orfeuksen musiikki nostaa
ihmisen elämän arkisen tason, alituisen olemassaolonkamppailun, yläpuolelle. Ihminen
laskee aseensa ja lakkaa taistelemasta maailmassa, jota hallitsee vahvimman laki ”syö
tai tule syödyksi”. Halut ja vietit eivät enää
Orfeus johdattaa Euridiken Hadeksesta (Orhpée
ramenant Eurydice des enfers). Jean-Baptiste Camille Corot, 1861. Houston: Museum of fine arts. Texas,
USA.
hallitse häntä.
Hermojännitys aivo-selkäydinjärjestelmässä
(ihmisen elämänpuussa) rauhoittuu taivaallisen musiikin värähtelykentässä. Minäihmisen ilmennysmuodot, kallionjärkäleet,
lähtevät liikkeelle, muuttuvat kevyemmiksi ja
aiheuttavat entistä vähemmän vastusta.
Orfeuksen musiikki on tarkoitettu ihmisen
jumalalliselle alkuperusteelle. Ellei ihminen
pyri korkeampaan vaan tyytyy perustarpeidensa tyydyttämiseen, hän ei kuule eikä
ymmärrä värähtelevää ääntä. Jumalallisen
herätyshuudon sisäisesti liikuttama ihminen
kuulee ensireaktionaan Orfeuksen musiikin
lähestyvän itseään ja jäsentävän myös alempaa luontoa.
Tarkastelkaamme myyttiä Euridike-nymfin
kannalta. Euridike on ihmissielu, joka on
avautunut Orfeuksen herätyshuudolle, muttei vielä riittävästi tiedosta, mitä tuo musiikki häneltä edellyttää. Ensiheijasteena Euridike pyrkii säteilemään ympärilleen iloa, jota
jumalallinen kosketus herättää hänen sisimmässään. Näyttäisi siltä kuin hän onnistuisi
harmonian, rauhan ja elämänilon sitomisessa
itseensä ja niiden levittämisessä. Tarussa tämä kuvataan Orfeuksen ja Euridiken
avioliiton mahdottomuutena. Jumalallinen ja
mainen elämänkenttä poikkeavat toisistaan,
joten niitä ei voi todellisuudessa koskaan
liittää yhteen. Tarinan mukaan Orfeuksen
ja Euridiken avioliitto sinetöitiin huonojen
näytelmä mahdottomasta rakkaudesta 23
Orfeuksen rakkaus oli kuitenkin liittynyt koskemattomaan
henkiseen keskukseen Euridiken sielussa – ja näin varustettuna hän lähti etsimään Hadesta
ennusmerkkien alla: soihdut joiden oli määrä
valaista hääsalia, eivät syttyneet, koska ne
olivat kostuneet. Niiden kitkerä savu sokaisi Hymenin, aivoliiton jumalan avioliittoon
siunaamisen aikana.
Siinä samassa kun Euridike alkoi uskoa
pystyvänsä Orfeuksen musiikin avulla pysäyttämään dialektisen pyörän, niin etteivät onni, harmonia ja rauha enää vaihtuisi
onnettomuudeksi, epäharmoniaksi ja ristiriidoiksi, hänet ajetaan julmasti valheellisesta
paratiisistaan. Hän tanssi Orfeuksen musiikin
tahdissa, onnesta humaltuneena metsäniityllä
ja astui vahingossa käärmeen päälle. Käärme
pisti häntä kantapäähän ja hän kaatui kuolleena maahan.
Orfeuksen surua ei voinut mitata, ei niinkään siksi, että Euridike kuoli, vaan koska
hänen sielunsa jumalallinen osanen ei vielä
ollut päässyt riittävään kasvuun. Euridike ei
ollut vielä lopullisesti luopunut vastakohtaisuuksien maailmasta. Maahan suuntautunut
tietoisuus sokaisi hänet eikä hän ollut vielä
päässyt mysteerien hunnun toiselle puolelle astuakseen siellä ylösnousun polulle.
Orfeuksen rakkaus oli kuitenkin liittynyt
koskemattomaan henkiseen keskukseen
Euridiken sielussa – ja näin varustettuna
hän lähti etsimään Hadesta manalan varjojen valtakunnasta. Kreikkalaisille oli selvää,
ettei kuolema merkinnyt maisen olemassaolon päättymistä. He tiesivät sielun – elämän
24 pentagrammi 1/2012
aikana rakentuneen viettien, intohimojen ja
ajattelukaavojen kokonaisuuden – jatkavan
jonkin aikaa elämäänsä fyysisen ruumiin
jätettyään maisille aisteille näkymättömässä
eteerisessä elämänkentässä. Kuolemanjälkeinen elämä on pelkkä menneen elämän heijaste, jossa ei voi kehittyä eteenpäin. Lopulta
se sammuu. Kreikkalaisen taruston mukaan
maahan sidotut sielut viettävät Hadeksessa
murtunutta, aneemista ja yhä varjomaisempaa elämää.
Toinen kuolema Myös ruusuristiläiset
puhuvat maailmasta, joka koostuu näkyvästä
ja näkymättömästä puolesta (Hades tarkoittaa sitä, joka ei näe), joista kummassakin
ollaan väliaikaisesti. Niiden välillä pyörii
lakkaamatta syntymän ja kuoleman pyörä. Se
jatkaa pyörimistään, kunnes ihmisen korkeammat puolet ovat voimistuneet ohjatakseen hänet Apollonin elämänkentille, aurinkomaailmaan, ihmiskunnan alkuperäiselle
elämänalueelle.
Universaali opin ja Orfeus-mysteerien
mukaan kokelaan tulee kuolla kaksi kertaa
vapautuspolulla. Ensimmäiseksi kohtaamme
tavallisen ja tutun nopean kuoleman, jossa
fyysinen ruumis laitetaan pois vanhuuden,
sairauden tai väkivallan seurauksena. Tämä
kuolema ei vapauta häntä pyörästä. Ellei
ihminen radikaalisesti luovu alemmasta
luonnostaan, kierto jatkuu kuolemasta syn-
Jean Cocteau (1889–1963) toteutti vuonna 1949 kuuluisan filmin Orfeus, jonka pääroolissa oli aikansa
sydäntenmurskaaja Jean Marais (1913–1998).
tymään, syntymästä kuolemaan.
Toinen kuolema, rakenteellinen kuolema, on
irtautumista siitä, mikä pakottaa syntymään
yhä uudelleen; se on jatkuvan inkarnoitumisen syiden lakkauttamista. Niihin kuuluu
halujen, viettien, himojen ja taipumusten
valtava kirjo, joka harhauttaa ihmisen aina
vain toistamaan niiden tyydytysyrityksiä.
Janoa ei voi sammuttaa näin. Vapautuspolkua kulkeva kokelas pyrkii lakkauttamaan
kaikki halut. Toisen kuoleman kautta hän
herää henkiin kuolemattomien sielujen maailmassa.
Toivomme, että lukija kokee nyt ymmärtävänsä Orfeuksen tarua paremmin kuin
ennen. Orfeuksen rakkauden ainoa tarkoitus
on johdattaa Euridike toisen kuoleman portista henkielämään. Euridikesta voi tulla Orfeuksen todellinen morsian vasta sitten, kun
hän on vapautunut haluluonnon ylivallasta.
Seuraavassa artikkelissa tarkastelemme tapaa,
jolla Orfeus, veljeskunnan toiminta, tarttuu
työhön. µ
näytelmä mahdottomasta rakkaudesta 25
orfiset mysteerit
ja seireenit
Pluton Hades, antiikin Kreikan mahtikuva, on kuin nykyihmiskunnan valtavirran hedelmätön elämännäytelmä. Sen sisältämät arkkityypit auttavat sieluja
ymmärtämään tapaa, jolla heidän haluluontonsa pitää heitä vankinaan.
E
räs arkkityypeistä on Tantalos,
joka oli kiinni tyydyttämättömien maisten halujensa kalliossa. Tantalos halusi sammuttaa janonsa sääriään pitkin valuvalla vedellä,
mutta vesi pakeni. Hän tavoitteli
nälkäisenä rypäleitä päänsä yläpuolelta, mutta viiniköynnös kavahti
pois.
Sisyfos oli kaamea esimerkki maisen
luonnon kultivointivimmasta. Hän
vieritti kivenjärkälettä vuorenrinnettä ylös, halusi toisin sanoen saada
alemman luonnon, materian, muotojen maailman, vastaamaan korkeamman tason lakeja painovoimalakeja
vastustamalla. Aina kun hän oli saavuttamaisillaan tavoitteensa, järkäle
lähti vierimään alas. Hänen täytyi
ikuisen toiston lain alaisena alkaa
aina vain uudestaan. Samaa kuvaa
esittävät danaidit, jotka oli määrätty
kantamaan vettä seulalla.
Kaikki nämä vertaukset koskettavat
sielua samalla totuudella: haluluonnon jano ja ihmisen itsesäilytysvaisto
eivät tuota pysyvää tyydytystä, vaiva
on turhaa, energia ehtyy, nälkä jää.
Kun Orfeus tarun mukaan kävi manalassa etsimässä Euridikeä, hänen
kaiken läpäisevä musiikkinsa sai Tantaloksen, Sisyfoksen ja danaidit kat-
26 pentagrammi 1/2012
somaan ylöspäin, ja silloin he oitis unohtivat
kärsimyksensä. Tämä ihana vertaus osoittaa,
että jumalallinen rakkaus irrottaa kosketetun
ihmisen yhdellä voimakkaalla liikkeellä haluluonnon kahleista ja näyttää hänelle uusia
tulevaisuudennäkymiä. Orfeuksen musiikki
ei kuitenkaan tee muuta kuin kutsuu, se ei
pakota mihinkään. Henkeä janoavan sielun
tulee lähteä vapautuspolulle vapaasta tahdostaan. Orfeuksen rakkaudenvoima auttaa
sielua kieltämään haluolemuksensa janon,
mutta sen on tapahduttava pakottamatta. Sen
vuoksi Persefone, manalan jumalatar, salli
Orfeuksen etsiä Euridikeä ja antoi hänen
kulkea Euridiken edellä ylöspäin, mutta hänellä ei ollut lupaa katsoa taakseen, seurasiko Euridike perässä. Tämä tarkoittaa, että
jumalallinen henki saa kietoa sielun vain
persoonattomalla rakkaudensiteellä.
Kun Orfeus löytää Euridiken Hadeksen
ahdistavasta hiljaisuudesta ja läpipääsemättömästä pimeydestä, tämä seuraa häntä
ylöspäin spiraaleissa, jotka kuljettavat heitä
syvien kuilujen ja lähes kulkukelvottomien teiden kautta. Sielu, joka haluaa jälleen
yhtyä henkeen, kokee Jumalansa hyljänneen
voimakasta yksinäisyyttä. Yksinäisyydessä
hän voittaa luonnonegon pelot, pohjattomaan kuiluun putoamisen herättämän kauhun. Sielu oppii luottamaan sokeasti henkiseen oppaaseen, jonka läsnäolon se tuntee
näkemättä tätä vielä.
Tarussa tapahtuu nyt monien mielestä käsittämätön käänne. Orfeus, joka ei koko aikana
ollut kuullut askeleita takanaan, vilkaisi
taakseen nähdäkseen, seurasiko Euridike.
Silloin hän näki vilauksen rakastetustaan
Euridikestä, joka luisui ojennettuun käteen
tarttuen takaisin pimeyteen.
Tämä kreikkalaisen mysteeriviisauden dramaattinen paradoksi tarkoittaa kuitenkin sielun lopullista vapautumista. Euridike menetti
ensimmäisessä, käärmeenpiston aiheuttamassa kuolemassaan fyysisen ilmennysmuotonsa.
Hadeksen pimeydestä hänet nostaa, askel
askeleelta valoa kohti, ehdoton luottamus
Orfeukseen. Haluolemus menettää vähä
vähältä otteensa hänestä. Johtuen siitä, ettei
hänen sielunsa ollut riittävän vahva silloin,
kun Valo lähestyi häntä suoraan, manala otti
hänet jälleen huomaansa, ja sen syvyyksissä
hänen vanhat kuorensa hävisivät. Hetkellä
jolloin yliluonnon Valo sai välittömän yhteyden häneen, maiset silmät näkevät vanhan
hahmon tuhoutumisen. Vanha haluluonto
haihtui Hadeksen utuihin, orfisista mysteereistä osallisten vihittyjen silmien edessä hän
kokee toisen kuolemansa, jossa vapautuneen
sielun, Euridiken, ja ikuisen hengen, Orfeuksen, todellinen avioliitto voidaan solmia. Joissakin muunnelmissa kerrotaan, että
Orfeus ja Euridike liittyivät yhteen jumalten
maailmassa ikuiseksi kaksiykseydeksi ja että
Lyyran tähtikuvio on jätetty ihmiskunnalle
orfiset mysteerit ja seireenit 27
Therapeutai
Therapeutai tarkoittaa kreikan kielessä huoltajia,
on kaiverrettu kultalevyille ja niissä on ohjeita
Muinaisessa Kreikassa oli useita mysteeriokou-
palvelijoita, palvojia. He pitivät huolta tietämät-
kuoleman jälkeiselle ajalle (vihkimysohjeita)
luja (mustès’n mysteeri = vihitty; mus = suljetut
tömyydessä harhailevista, kärsivistä ihmisistä,
niille, jotka olivat halukkaat nousemaan ”Or-
silmät ja suu), joista tunnetuimpia ovat Eleusiin
palvelivat uuteen elämään herännyttä sielua ja
feuksen lyyran askelmat” ja olivat hyväksyneet
pienet mysteerit ja Dionysoksen suuret mys-
palvoivat kaiken luojaa.
puhdistumisen, omistautumisen ja palvelemisen
teerit. Orfeusta pidetään suurten mysteerien
Vuodesta 2000 eaa. lähtien, yli tuhannen
elämäntavan.
perustajana, ja ne ovat peräisin hyvin kaukaisilta
vuoden ajan, jatkui puhtaan orfisen vihkimyksen
Eräässä taulussa ihmissielu sanoo: Olen maan
ajoilta. Jotkut sijoittavat ne 12000 vuoden
maanalainen virta, ja kuudennella vuosisadalla
ja tähtitaivaan lapsi, mutta rotuni on ainoastaan
taakse, Atlantiksen jäänteiden yhteyteen. Ne
eaa. lähde alkoi jälleen pulputa. Delfoissa oli
taivaasta
siirtyivät idästä Kaukasuksen kautta Traakiaan.
Apollonille, Orfeuksen isälle, vihitty temppeli.
Orfeuksen seuraajat nimittivät itseään ”tera-
Menneen vuosisadan lopulla löydettiin joukko
peuteiksi”, koska he toimivat myös parantajina.
orfisia hymnejä Italian ja Kreetan haudoista. Ne
pysyväksi todisteeksi tästä.
Tavallisesti taru tulkitaan niin, että Orfeus
menetti Euridiken ikiajoiksi ja harhaili sitten
yksinäisenä ja lohduttomana Traakian sankoissa metsissä. Tässäkin versiossa on ideaa,
sillä alkuperäänsä etsivä, Orfeuksen musiikin koskettama sielu, joka ei vastaa kutsuun
yhtyä Hengen maailmaan eikä astu Orfeuksen alas laskemia ääniportaita ylös, tuottaa
Orfeukselle syvää tuskaa. Orfeuksen tuska
jäi myyttisinä aikoina usein ymmärtämättä.
Siksi sanotaan, että kun Orfeus lauloi pelkkiä kärsimyksen lauluja vastakaikua vailla
jääneestä rakkaudestaan ja kieltäytyi soittamasta kevyttä tanssimusiikkia, johon ihmiset
olivat tottuneet, bakkantit (luonnonvoimat,
jotka pyrkivät upottamaan ihmiset maallisen
onnellisuuden humuun) raivostuivat ja repivät hänet kappaleiksi.
Kateellisen suuttumuksensa vallassa he
viskasivat lyyran ja Orfeuksen pään veteen
toivoen, että kaikki muistot Orfeuksesta
pyyhkiytyisivät ihmismielistä. Tämä kertomus muistuttaa tarua Osiriksesta ja Sethistä, joka kateuttaan murhasi kuninkaansa ja
veljensä ja heitteli ruumiinosat sinne tänne.
Pappien kerrotaan kalastaneen lyyran vedestä ja säilyttäneen sitä sittemmin Apollonin
temppelissä odottaen uusia viestejä Valolta,
joka vuodattaisi jälleen jumalallisia ääniaaltoja epäharmoniassa elävän ihmiskunnan
28 pentagrammi 1/2012
ylle. Orfeuksen henkinen perintö ei kuitenkaan ollut turvassa pappien huomassa. Kun
Neanthus halusi hyödyntää lyyran maagisia
voimia omiin pimeisiin tarkoituksiinsa, hän
suostutteli erään papin luovuttamaan lyyran
itselleen ja ripustamaan temppeliin sen jäljitelmän, niin ettei ryöstöä huomattaisi.
Neanthus meni syrjäiseen paikkaan ja yritti
käyttää soitinta, mutta hänen harjaantumattomat sormensa tuottivat vääriä sointuja.
Lauma villikoiria juoksi heti paikalle, hyökkäsi hänen kimppuunsa ja ahmaisi hänet
suihinsa. Epäpyhät kädet eivät voi koskaan
häpäistä Orfeuksen perintöä. Tarina Orfeuksen päästä paljastaa sen. Kun se oli viskattu
veteen, se ei uponnut vaan keinui aalloilla ja
lauloi yleviä hymnejä ikuisesta totuudesta.
Monissa taruissa vesillä tarkoitetaan näkymättömiä voima- ja energiavirtoja, jotka
virtaavat makrokosmoksen, kosmoksen ja
mikrokosmoksen läpi liittäen avaruuden ja
ajan ihmeelliseksi kokonaisuudeksi.
Orfeuksen pään (universaalin, ikuisen viisaudensymbolin) sanotaan olleen elävässä
vedessä. Tällä ilmaistaan, että häpäisemätön
henkinen tieto on aina ja kaikkialla käytettävissä, tässä ja nyt. Todellista tietoa janoavat voivat ammentaa tästä lähteestä kaiken
tarvitsemansa.
Mainittakoon vielä, että kreikkalaisessa tarustossa puhutaan kahdenlaisesta, vastak-
Rodinin marmoriveistos kuvaa
upeasti Orfeuksen
epätoivoa ja Euridiken vajoamista
takaisin kallioon,
Hadeksen yöhön.
1893. New York: The
Metropolitan Museum
of Art.
orfiset mysteerit ja seireenit 29
kaisella tavalla vaikuttavasta laulamisesta.
Toisaalta Orfeus, jonka laulu voi herättää
ihmisen jumalallisen alkuperusteen, toisaalta
seireenien laulu, joka houkuttelee korkeampaa tavoitetta etsivää ihmistä harhateille.
Seireenit olivat alun perin hyvin kehittyneitä
luonnonolentoja, jotka pystyivät nousemaan
siivilleen ja kohoamaan kuolevaisten maailmassa saavutettavissa olevan taidon huipulle,
jumalten maailman rajalle. Heidän alkuperänsä ei kuitenkaan ollut jumalallinen eikä
heillä ollut lupa mennä jumalten maailmaan.
Koska heillä oli kerrassaan upea laulutaito
ja hienostunut musikaalisuus, he luulivat
voivansa kilpailla muusien kanssa. Tällainen
ylimielisyys kostautui: he muuttuivat olennoiksi, jotka olivat puoliksi naisia, puoliksi
lintuja. Heidät puettiin teräviin terässulkiin
ja heidän oli pakko luopua siivistään. Monet
tarut kertovat seireenien houkuttelevan lähes jumalallisella laulullaan merenkulkijoita
(niitä, jotka Odysseuksen tavoin purjehtivat
etsimään todellista määränpäätään) kääntymään päin vaarallisia vesipyörteitä tai kallioisia rantoja, joille heidän laivansa haaksirikkoutuvat.
Tunnetuin lienee kertomus, jossa Odysseus
vastustaa seireenien houkutuksia laittamalla
soutajien korviin vahatulpat ja käskemällä
sitoa itsensä laivan mastoon. Myös argonauttien piti purjehtia seireenien ohi etsiessään
kultaista taljaa. Seireenien mukaansatempaa30 pentagrammi 1/2012
va laulu valtasi heti erään argonautin mielen,
niin että hän hyppäsi yli laidan ja hukkui.
Orfeus oli kuitenkin mukana Argon laivassa,
ja hän viritti kiireesti lyyransa ja mursi soitollaan seireenien taian, ja se pelasti kaikki
muut miehistön jäsenet.
Nykyiselle tietoisuudelle tarujen kieli ei
aina aukene, mutta yksi sen sanomista lienee
selvä: Ihmisen, jota Orfeuksen lyyran äänten
värähtelyt sisäisesti koskettavat, on valittava,
alkaako hän myötävärähdellä jumalallisen
musiikin tahdissa päästäkseen uuteen elämänkenttään vai kuunteleeko hän edelleen
seireenien houkuttelevaa laulua haaksirikkoutuen kerta kerran jälkeen perustavanlaatuisesti särkyneen olemassaolontodellisuuden
kallioita vasten. µ
Keskenään hyvinkin erilaisten kulttuurijaksojen aikana meille on välitetty lukemattomia myyttejä. Varhaisten sivilisaatioiden edustajat kuvailevat niissä maailman
alkuperää, luonnonvoimien toimintaa, jumalia ja kuolemanjälkeistä kohtaloamme.
ragnarök
vanhan
maailman
tuho
Eddan mukaan puolijumala Lokin ilmaantumisella oli suuri merkitys ihmisen kehitykselle. Maailmojen luomisen alussa Loki varusti
Heimdallrin luoman Bilfrost-sillan värein
ja loihti sen sateenkaareksi, minkä jälkeen
maailma oli valmis ihmisen tulla.
Lokia voidaan pitää voimana, joka mahdollisti erottamisen ja erilaistumisen. Kuten
Kreikan taruston Prometeus myös hän osallistui ihmisen luomiseen. Lokin ja Prometeuksen lahjana ihmiskunta sai loogisen,
abstraktisen ajattelun, jonka avulla ihmisestä voisi aikanaan tulla jumalten kaltainen.
Myös Loki ja Lusifer kuuluvat yhteen, sillä
he edistivät kiistattomasti ihmisen kehitysragnarök vanhan maailman tuho 31
tä, joskaan eivät ilmaiseksi. Kolme erilaista
tarustoa, islantilais-norjalainen, kreikkalainen
ja kristillinen, kuvaa järkiperäisen ajatteluntulen synnyttäneen impulssin luonnetta
erittäin yhtenäisesti.
Lusifer ja Loki olivat vastuussa ensimmäisten
hyvyyden ja pahuuden merkkien ilmaantumisesta. Kun ihminen oli alkanut ajatella,
hän jäi kiinni tekojensa seurauksiin, toisin
sanoen hänen tekojensa ulkoiset ja sisäiset
seuraukset rajoittivat hänen tietoisuuttaan
yhä enemmän. Teot määräsivät millainen tietoisuus oli. Viisaus ja jumalallinen järki, jotka
ihminen oli siihen asti havainnut ja joita hän
oli noudattanut sisäisesti, loittonivat, kunnes
hän lakkasi näkemästä ”jumalia”, henkisiä
32 pentagrammi 1/2012
energioita, jotka olivat ohjanneet häntä siihen saakka.
Odinn ja hänen joukkonsa, ts. ihmisen todellinen itse, haalistuivat. Ihmisen piti oppia
toimimaan oman oivalluksen varassa. Tämä
pohja oli erittäin heikko, koska oivallusta
ei ollut! Alussa luonnonvoimat vaikuttivat
häneen tiedostamattomasti, epätoivoisesti,
vailla viisautta ja rakkautta – tai ainoana
rakkautenaan oma etu ja suvunjatkaminen.
Toimintaa johtivat milloin erehdys, valheet
ja oma etu, joiden aiheuttajina olivat itsepuolustus ja itsekkyys, milloin hyvyyden ja
omaisuuden varjelemisen impulssit. Sielu
eksyi ulkoisen maailman ongelmalliseen
sekaannukseen, jossa vallitsivat näennäisyys
Asgardslaisten hurja metsästys. Odinnin
tarustoon pohjautuva maalaus. Peter
Nicolai Arbo (1872).
Oslo: Norjan kansallismuseo
ja harhauttaminen. Tunne-elämä muuttui
itsekkääksi, ajattelu järkivoittoiseksi ja tahto
jättäytyi viettien ohjailemaksi.
BALDR Lokin rinnalla oli jumala Baldr, yksi
Odinnin taka-alalle jääneistä pojista. Hän
symboloi valoisaa ja kirkasta maailmaa, korkean henkisen elämän viimeistä elementtiä,
josta ihminen oli lähtöisin: Odinnia. Baldr
on ihmisen valoelementti, passi jumalalliseen
rakkauteen ja universaaliin näköön. Hänellä
oli erikoinen lahja: niin kauan kuin hän eli,
hänen asuttamastaan palatsista säteili jatkuvasti Valoa ja kevättä maan päälle, ihmiset
puhuivat totta ja olivat viisaita. Hän edusti
kaunopuheisuutta, ja hänen hyväntahtoinen
oikeudenmukaisuutensa piti huolta siitä, ettei kukaan muistellut menneisyyden synkkiä
päiviä.
Tarina kertoo edelleen, että joku olisi surmaava Baldrin. Baldrin kuolema tuhoaisi
kultaisen maailmanjärjestyksen, jossa ihmiset
ja jumalat olivat osalliset samasta aurinkomaailmasta. Jumalat tahtoivat estää tämän
onnettomuuden. He vannottivat jokaista
aineellista ja aineetonta yksilöä olemaan
tekemättä pahaa Baldrille. Jopa jumalten pahimmat vihamiehet, jättiläiset, olivat valmiit
antamaan tämän lupauksen. He kaikki halusivat säilyttää Valon ja entisen harmonisen
maailmanjärjestyksen.
Jumalat paljastivat sopimuksen tuoman
riemun juhlallisissa turnajaisissa ja halusivat
todistaa kaikille, ettei Baldria tosiaankaan
voinut haavoittaa. Torin vasara ja Odinnin keihäs eivät jättäneet naarmuakaan.
Sen sijaan ovela Loki oli muuttanut itsensä
tilaisuuden tullen vanhaksi eukoksi ja udellut Frigg-jumalattarelta, Odinnin puolisolta,
oliko mitään tai ketään, joka ei ollut antanut
valaa. Frigg vastasi, että mistelinverso, joka
kasvoi Valhöllin länsipuolella, oli ollut liian
nuori, eikä sitä sen vuoksi ollut velvoitettu
vannomaan. Loki veisti sen oksasta nuolen
ja antoi sen sokealle Hödr-jumalalle aasojen käydessä uuteen sotaleikkiin. Loki pyysi
Hödriä tähtäämään Baldriin. Ensin Hödr
kieltäytyi sillä perusteella, ettei hän nähnyt
Baldria. Mutta Loki ohjasi hänen kättään ja
suuntasi sen oikein, ja kun nuoli osui Baldriin, hän kaatui kuolleena maahan.
HEL Jumalten ja maailman kaikkien olen-
tojen suru oli mittaamaton, mutta mikään
ei enää voinut pelastaa Baldria. Hän saapui
Helin, manalan hallitsijan luo. Eräs jumalten
lähetti sai tehtäväkseen ratsastaa Helin luo
ostaakseen Baldrin vapaaksi. Hel laittoi ehdoksi, että joka ainoan tuli käydä itkemässä
hänen edessään osoituksena suuresta surusta.
Niin tapahtui – kaikki vuodattivat kuumia
kyyneleitä Baldrin menettämisen vuoksi.
Kaikki muut paitsi Thöck, vanha jätitär, joka
ei todellakaan surrut Baldria, päinvastoin.
ragnarök vanhan maailman tuho 33
Kun Loki käytti taikakei
aikaan päinvast
Nimi Thöck tarkoittaa kavaluutta ja ilkeyttä.
Kovettuneessa sydämessään hän ei nähnyt
Baldrin Valossa mitään hyödyllistä vaan omien tavoitteidensa uhkaajan. Baldrin täytyi siis
jäädä Helin valtakuntaan.
Niin kauan kuin kosminen tietoisuus on
suorassa ja aktiivisessa yhteydessä henkiseen
maailmaan, Baldrin valovoima on kaikkiallinen. Kehitys kuitenkin vaati veronsa.
Tehdäkseen täydellisiä havaintoja ulkoisessa maailmassa ja tullakseen itsetietoiseksi
ihmisten oli luovuttava kanssakäymisestään
jumalten kanssa. Tämä tapahtui keskittymällä
kokonaan aineen maailman tapahtumiin.
Näin Baldrin kirkkaat ja sädehtivät energiat
heikkenivät kehityksen myötä, ja hänen kuolemansa – joka kuten aina mysteereissä, oli
symbolinen – sinetöi ihmisessä tiedostamattomana vaikuttavan valotoiminnan lopun,
jota oli jo kauan sitten ennustettu. Henkinen
alkuperuste vaipui pois, aineellinen ja ulkoinen ottivat sen paikan. Havainnot kirkkaista, unenomaisista astraalisfääreistä hävisivät
kokonaan aistien keskittyessä uskomatto34 pentagrammi 1/2012
man kiehtovaan maiseen kehitykseen. Se oli
kirjaimellisesti kiehtova, koska ihminen oli
siitä lähin yhä enemmän vastuussa siitä, mitä
hänelle tapahtui. Eddan tarinoista näkyy, että
sen sankarit olivat erittäin aloitekykyisiä.
Aineen ja muodon maailma oli ihmiselle
uusi haaste. Hän loi uuden järjestyksen ja
minän ja ei-minän näennäisesti päättymättömän polarisoitumisen. Tämä prosessi alkoi
toiminnanvapaudessa ja johti lopulta jokaisen ihmisen täydelliseen vapautumiseen.
Uuden vapauden myötä syntyi kuitenkin
myös vankeus, joka rajoitti ja kahlitsi olemassaoloamme. Entinen vapaus muuttui
syyn ja seurauksen kahleiksi, joita on lähes
mahdoton enää avata.
Aukeneminen on mahdollista vain kun
henkisen näön hengenvoimat tekevät uuden,
tietoisen läpimurron! Latentiksi muuttunut
Valovoima pysyy kätkettynä sisimpäämme,
kunnes muisto poraa sen jälleen esiin, herättää sen ja vetoaa tietoisuuteemme. Silloin
Baldr vapautuu, koska ”koko luomakunta
suree häntä” ja ihminen käsittää kokemussatonsa pohjalta, että ilman Valoa ei ole todel-
nojaan Baldriin,Valoon, sammuttaakseen sen, hän sai lopulta
aista: hän mahdollisti sen syntymän uudella tavalla
lista elämää, joka ansaitsisi nimen elämä.
Baldrin tuhouduttua jumalat vangitsivat Lokin ja kahlitsivat hänet kallioon. Käärmeen
kidasta pisaroi jatkuvasti myrkkyä hänen
ruumiiseensa. Kuinka syvällinen todellisuudenkuvaus!
Tämä ei ollut rangaistus vaan metafora, joka
kuvaa aineen kallioihin kahlittua ihmisjärkeä
koko ajan määräilevää dialektiikan henkeä,
käärmeen myrkkyä, tietoisuutta. Ajattelun
suora yhteys jumalalliseen intuitioon katkesi.
Ihmisestä tuli nukkuva jumala. Tämä tapahtuma käynnisti jumalten tuhon. Ragnarök,
maailman mullistus, alkoi.
Säe 26 ja alkuosa 27:stä kuuluvat:
Minä näin Baldrille,
Odinnin pojalle,
veristyneelle jumalalle,
varatun kohtalon:
näin, miten kohosi
tasankojen ylle
hentoinen, kaunis
mistelikasvi.
Se oksa juuri,
näöltä niin ohut,
oli murheen ase,
Hödr sen ampui […]
Misteli on parantava kasvi ja Valon ja ikuisen
elämän, mutta samalla materian taikavoimien
vertauskuva. Kun Loki käytti taikakeinojaan
Baldriin, Valoon, sammuttaakseen sen, hän
sai lopulta aikaan päinvastaista: hän mahdollisti sen syntymän uudella tavalla. Kun ihminen pyrkii kaikin voimin omiin tavoitteisiinsa, hänen sisimpänsä jumalallisen voiman on
pakko ”kuolla”, muuttua latentiksi ja hävitä
taka-alalle.
Loki vaikutti suoraan siihen, että Hödrin
nuoli surmasi ihmisen Valoa näkevän osan,
näkevän Baldrin. Järki tuntee vain vaihtoehdot ”kyllä” ja ”ei” ja on sokea Baldrin Valon
atmosfäärille, elämälle ja keväälle.
Muinaisina aikoina jumalten energiat heijastuivat ihmisten kasvavaan tietoisuuteen.
Itsenäistynyt tietoisuus aiheutti sokeuden.
Tarkoituksena oli mahdollistaa itsen ja yksinäisyyden kokemukset. Peili himmeni alkuperäiselle, sisäiselle elämälle ja avautui yhä
enemmän asioiden ulkopuolelle. Entisenkaltainen yhteistyö jumalten kanssa päättyi.
Jotta ihmisestä tulisi jumala, jumalten oli
vetäydyttävä pois. Alkoi pitkä odotus: alkaako ihmiskunta viimeinkin etsiä jumalallisia
valovoimia! µ
Kirjallisuutta: Eddan jumalrunot. WSOY.
ragnarök vanhan maailman tuho 35
KIRJAKATSAUS
DIETER BROERS:
MIKSI IHMISKUNTA ON EVOLUUTIOHYPYN EDESSÄ*
(r)evoluutio 2012
Kirjoittaja paneutuu auringon aktiivisuuteen, magneettisen pohjoisnavan nopeaan siirtymiseen, maata ympäröivän van Allenin vyöhykkeen pienenemiseen,
Schumann-resonanssiin, ihmisen yhteyteen kosmokseen, ”ajan ajattomaan
kudokseen” ja ihmiseen ”kosmisena uneksijana”. Dokumenttipohja on kauttaaltaan erittäin hyvää.
A
uringon aktiviteetti muuttaa maan
sähkömagneettista kenttää. Vuonna
2012 auringon toiminnan kasvu saavuttaa huippunsa. Luonnontieteilijät odottavat, että vuonna 2012 eri puolilla maailmaa tapahtuu luonnonmullistuksia, kuten
maanjäristyksiä, tulvia ja niiden aiheuttamia
laajoja sähkökatkoksia.
Broers näkee täysin toisenlaisia seurauksia.
Tietyillä sähkömagneettikentillä on todistettava vaikutus aivoihin. Aivokapasiteetti, josta
yli 90 % jää käyttämättä, kasvaa, kun aivot
altistuvat tietyille kentille ja taajuuksille.
Auringon aktiviteetti vaikuttaa neurofysiologisiin ja biokemiallisiin tapahtumiin aivoissa
sekä aivosairauksiin.
Maan magnetismin lyhytkestoinen huojunta
aiheuttaa lisääntyvää masennusta ja aivoinfarkteja, telepaattisia kykyjä ja luovuutta,
joka näkyy huippusuorituksina mm. musiikin
36 pentagrammi 1/2012
ja kirjallisuuden alalla.
Aurinkokuntamme kulkee tähdistöjen välissä ja läpi. Meidän aikanamme se lähestyy
galaktisen keskuksen vaikutuskenttää, mikä
aiheuttaa äärimmäistä ja tähän asti tuntematonta säteilyä. Tämä vaikuttaa ilmastoon,
talouselämään ja psyykeen. Vuosi 2012 on
kriittinen, koska silloin auringon aktiviteetti
on maksimaalinen ja kosmisen säteilyn kriittinen piste saavutetaan.
Tämän edessä voidaan joko avuttomina antautua tai tiedostaa valtavan muutosprosessin
kynnyksellä oleminen ja valmistautua siihen
pelottomasti ilman hysteriaa. Tarvitaan intuitiota, pelkkä järki ei auta. Broersin mukaan
vuoden 2012 tapahtumat aiheuttavat evoluutiohypyn, joka tuo tullessaan uudentyyppisen
tietoisuuden ja yhteiskuntaelämän.
UUTTA VALOA MAAN PÄÄLLE Elämän pe-
riaatteena on muutos, joka usein toteutuu
hyppäyksittäin. Nykyaikaisilla tieteellisillä
menetelmillä on ollut mahdollista todentaa, että mayojen kalenteri on hyvin tarkka.
Mayojen kalenterin jaksot vastaavat tarkasti
auringonpilkkujen aktiivisuuden jaksollisuutta. Mayat ennustivat, että vuonna 2012
tapahtuu valtava muutos, eikä heidän mielestään kannattanut jatkaa kalentereiden laatimista siitä eteenpäin.
Nasan mukaan maan magneettikentässä voi
puhjeta ”täydellinen” aurinkomyrsky, jossa
voi tapahtua Caringtonin voimakkuusluokan
purkaus. Carington löysi vuonna 1859 rajun
aurinkomyrskyn ja ”valkean valon ilmiöitä”,
joiden vaikutuksesta silloinen sähkösanomaverkosto petti. Vuonna 1989 Quebecissä, Kanadassa, oli laaja sähkökatkos, joka lamautti
kaiken julkisen elämän. Yksikään tietokone ei toiminut, lentokoneet jäivät kentille,
kaikkialla uhkasi kaaos. Samantapaista ilmeni
vuonna 2003 Ruotsissa. Nämä ennakoivat
tapahtumia, joita Nasan mukaan on odotettavissa suuressa mittakaavassa tämän vuoden
kuluessa.
Mayojen mukaan ”21.12.2012 maan yllä
loistaa uusi valo, joka aloittaa uuden ajanjakson”. Tarkoitetaanko tällä Caringtonin
”valkeaa valoa” vai henkistä ulottuvuutta?
Myös menneisyyden tutkimukset maailman
valtakuntien noususta ja tuhosta sekä auringon jaksoista, Babylonian valtakunnasta,
mayakulttuurista ja Rooman valtakunnasta
antavat aavistella jotakin tämäntyyppistä.
YLIANNOSTUS GAMMASÄTEILYÄ Astrofyysi-
kot olettavat auringon kiertävän suurempaa
aurinkoa, Siriusta. Myös mayojen mukaan
tähdistöllä, johon kuulumme, on ”keskusau-
rinko”. Broersin mukaan se on hiljan löytynyt musta aukko, jota koko aurinkokuntamme kiertää yhden kierroksen kestäessä n.
225 miljoonaa vuotta.
Viime aikoina keskuksessa on ollut poikkeuksellista toimintaa, joka ei sovi tiedemiesten nykyiseen kuvaan maailmankaikkeudesta. Gammasädepurkaukset on suunnattu
mustasta aukosta maahan päin kuin auton
etuvalot. Myös mayat kertoivat synkronoidusta keskusauringon säteestä, joka vaikuttaa
ihmiseen tiettyinä aikoina. Maa, aurinko ja
keskusaurinko alkavat värähdellä samalla
tavalla ja ”kalibroituvat”. Avaruuteen sinkoutuu aurinkomme koronasta sähköisesti
latautuneita kaasuja, plasmaa, joka aiheuttaa
maan päällä magneettisia myrskyjä ja revontulia.
Kirjassa esitetään mielenkiintoinen ajatus,
että olemme erittäin herkkiä näille vaikutuksille. Solujemme DNA on kuin antenni,
joka vastaanottaa gammasäteilyä; DNA:n
hiilimolekyylit reagoivat kaikupohjana.
DNA:n kaikki atomaariset osat ottavat
vastaan sähkömagneettisia energioita kuin
radioantennit. Hiilikiteet voimistavat niitä.
Solumme vastaanottavat kosmoksesta sähkömagneettisia signaaleja. Gammasäteiden
värähtelytaajuudet vastaavat atomiemme
perushiukkasia ja aiheuttavat kauaskantoisia
muutoksia kehossa ja aivoissa. Ne varustavat
meidät täysin uudella rakenteella. Auringon
ja ihmisen elektronien sähködynaaminen
vuorovaikutus koodaa DNA:mme kaksoiskierteen uudelleen.
Vuonna 1968 löydettiin suora yhteys (psykiatristen) sairauksien ja kosmoksen välillä.
Silloin nimittäin huomattiin, että psykiatristen klinikoiden potilastulvan räjähdysmäinen
(r)evoluutio 2012 37
kasvu ja voimakkaat auringonpurkaukset
korreloivat yllättävästi keskenään.
VAPAAEHTOINEN VAI PAKOTETTU MUUTOS
Muutoksesta tulee laajamittainen ja se tapahtuu paljon suuremmassa mittakaavassa
kuin toisiinsa yhteydessä olevissa mallinnus- ja teoriasysteemeissä (paradigmoissa)
tai jossakin poliittisessa järjestelmässä (esimerkkinä kommunismin tuho). Se kehittää
dynamiikan, joka pyyhkäisee kaikki totutut
elämänmuodot maan päältä. Mayat kertovat
vuoden 2012 heränneistä ihmisistä, jotka
täyttävät pyhän tehtävän, sekä maan suuresta
puhdistuksesta. Myös itäisen Malin dagonkansa kertoo siirtymästä kuolemattomuuteen
ja noususta jumalalliseen Nommoon.
Kasvava säteily vähentää hyppäyksittäin
maata suojaavan kenttää, mikä voi tuhota
38 pentagrammi 1/2012
kaiken elämän. Voidaanko siitä päätellä, että
ainoa toivo on myötävaikuttaa aktiivisesti
tietoisuuden muuttumiseen?
Kristillisessä traditiossa puhutaan viimeisestä
tuomiosta, jota ennen tapahtuu apokalyptisiä
katastrofeja. Myös Nostradamus viittaa tällaiseen väistämättömään muutosprosessiin.
Jules Romains, veljellisen sosialismin ja
veljellisen solidaarisuuden esitaistelija sekä
Unanismen perustaja pitää uuden henkisen
ulottuvuuden avaamista välttämättömänä
kriisin koittaessa. Hän todistaa, että finanssimarkkinoiden sortuminen ja jäätikköjen
sulaminen johtuu ihmisen toiminnasta, joten
inhimillinen ajattelu täytyy kokonaisuudessaan muuttaa.
Aivojen alueet, jotka ovat herkkiä intuitiolle,
”sydämen havainnoille”, ovat järjen peitossa.
Sivistyksestä on seurannut, että ihminen on
Kaikkien aikojen viisaudenopetusten mukaan itse on
kuolemattoman sielun synonyymi
menettänyt intuition, jonka se korvaa järjellä. Kuitenkin vain intuitiivinen alue avaa
tien henkiseen itseen, joka muutoin pysyy
kätkössä.
Intuitiolla pääsee neljänteen ulottuvuuteen, ”kaikkeen olevaan”, joka on maisen
morfogeneettisen tietopankin ulkopuolella.
Evoluution tarkoituksena on, että elimistö
omaksuu yhä monimutkaisempia muotoja ja
kokoaa yhä rikkaampia kokemuksia kosmiseen arkistoon.
Ihminen voi peilata tietoisuudellaan kaikkea
havaitsemaansa ja myöntää sen arvon. Minän
aikakaudella on ollut ja on edelleen tarkoituksensa. Olemme kuitenkin luultua enemmän kietoutuneet toisiimme ja kosmokseen.
Olemme herkkiä erilaisille meitä vaaniville
vaikutuksille. Tämä voi auttaa meitä hyödyntämään vuonna 2012 ja sen jälkeen esiintyviä tapahtumia omassa kehityksessämme.
Itse ei ole sama asia kuin minä, egomme,
vaan kuuluu korkeampiin ulottuvuuksiin.
Kautta aikojen filosofia on pitänyt itseä
kuolemattoman sielun synonyyminä. Tällä
hetkellä itseä tosin hallinnoi ego, mutta henkisyyttä ilmentyy siinä osassa olemustamme
ja aivojamme, joka toimii minän älyllisen
ajattelun ulkopuolella. Minä voi kuitenkin
väärinkäyttää energiaansa. Minän hallitsemat
ihmiset ovat vaarallisia aseita.
Friedrich Schiller on kirjoittanut: ”Vasta
sitten kun ihminen sallii sydämensä ohjata
järkeään, maailma muuttuu paremmaksi.”
PELKOON EI OLE AIHETTA Jotta maailma saa-
taisiin pelastettua lopulliselta tuhoutumiselta
evoluution muutosprosesseissa, meidän tulee
luopua minästämme. Nykyinen tietotulva
on niin valtava, ettei kukaan enää hallitse sitä. Henkinen sisäänpäin kääntyminen
auttaa minää muuttumaan. Tähän mennessä
vain muutamat ovat ryhtyneet tähän, mutta
ennen pitkää maan magnetismin muutokset
vaikuttavat kaikkiin planeettamme asukkaisiin gammasäteilyn ja auringon aktiviteetin
muodossa.
Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse pelätä tätä.
Muutoksen perustuvat kosmiseen evoluutioon, jossa vanha kuona on heitettävä pois.
Henkisen totuuden etsijät ovat arvokkaana
esimerkkinä, koska he näyttävät, millä tavalla
minä voidaan voittaa. Jos jatkamme ajatteluamme entisellä minäkeskeisellä tavallamme,
emme pysty integroitumaan uuden ihmisen
ulottuvuuteen. Ainoastaan viisauden ja muutoksen tiet ohjaavat meidät varmasti muutosten läpi. Tämä on loogista.
Sähkömagneettiset kentät voivat herättää aivovirtausten taajuuksia, joita muutoin syntyy
vain syvässä meditoinnissa. Broers kirjoittaa:
”Kysykäämme rehellisesti, olemmeko valmiit
jatkamaan kehitystämme. Ajattelumme luo
todellisuutemme.” Platon kertoo maailman
valon olevan ”varsinaista”. Hänen mukaansa
(r)evoluutio 2012 39
olemisen takana on korkeampi idea. Fyysikko David Bohm, Krishnamurtin ihailija
ja ystävä, oli kuin kotonaan henkitieteissä ja
luonnontieteissä. Hän viittasi uuteen järjestelmään, jota voitaisiin verrata hologrammin
rakenteeseen: jokaiseen osaan sisältyy koko
hologrammin informaatio. Bohmin todellisuudentulkinta on erittäin mielenkiintoinen:
kaikki eetterin ilmiöt muuttuvat energiasta
ja informaatiosta materiaksi, mutta muuttuvat aikanaan taas puhtaaksi energiaksi. Materialisaatio on aina ajallista. Hän nimittää
sykliä hololiikkeeksi, jossa materia ja henki
sulautuvat yhdeksi.
Näkyvä todellisuus on kätkössä olevan
järjestelmän holografinen heijaste. Eksplisiittinen järjestelmä (todellisuutemme) on
meidän näkemämme maailma, mutta implisiittinen järjestelmä on primääri todellisuus: korkeampi henkinen dimensio, totuus,
intelligenssi, oivallus, lempeys, Platonin
”korkeimmat arvot”. Nämä ovat vaikutelmia
siitä, mitä voimme kokea, kun vaiennamme
järkemme ja minämme ja poistamme suotimet.
Me ihmiset teemme tietoisuudenvallankumouksen, jonka ydin on evoluutiossa: muutumme uusiksi ihmisiksi. DNA:n toimimattomat osat voidaan aktivoida: geneettinen ja
henkinen potentiaalimme aktivoituu. Dieter
Broers toivoo tämän tapahtuvan ja esittää
näkemyksensä uudesta ihmisestä. Hänen
40 pentagrammi 1/2012
mukaansa muutos voi kuitenkin toteutua
vain silloin, kun annamme sille muodon
aktiivisesti.
Voisivatko odotettavissa olevat aurinkomyrskyt ja gammasäteilyn kasvu liittyä
pelastavaan asioihin puuttumiseen? Sekö on
kosmoksen tarkoitus, kuten mayat itsestäänselvyytenä olettivat? Broers on vakuuttunut
siitä, ettei ihminen voi päätyä muutokseen
ilman kosmista ”tukea”. Hän sanoo: ”Herättelen jokaista vapauttamaan itsessään
voimaa, joka olisi intuition ja uudelleenlöytämisen muodossa hänen apunaan. Kaikissa
ihmiskunnan tarustoissa kerrotaan siitä, että
ihminen voi muuttua korkeamman olemassaolontilan olennoksi. Ellemme valmistaudu,
jäämme avuttomina kosmisten energioiden
armoille ja tuhoudumme.” µ
* Dieter Broers, (R)evolution 2012. Warum die
Menschheit vor einem Evolutionssprung steht. Berlin 2009. [(R)evoluutio 2012. Miksi ihmiskunta on
evoluutiohypyn edessä. ] Kirjaa ei ole suomennettu
Minän aikakaudella on ollut
ja on edelleen tarkoituksensa.
Olemme kuitenkin luultua
enemmän kietoutuneet
toisiimme ja kosmokseen.
Olemme herkkiä meitä
vaaniville vaikutuksille.
Tämä voi auttaa meitä
hyödyntämään vuoden
2012 aikaisia ja sen jälkeen
tulevia tapahtumia omassa
kehityksessämme.
Itse ei ole sama kuin minä,
egomme, vaan kuuluu
korkeampiin ulottuvuuksiin.
Kautta aikojen filosofia on
pitänyt itseä kuolemattoman
sielun synonyyminä. Tällä
hetkellä ego tosin hallitsee
itseä, mutta henkisyys
ilmentää itseään siinä osassa
olemustamme ja aivojamme,
joka toimii minän älyllisen
ajattelun ulkopuolella.