Siperian maaoravan hoito-opas

Siperian maaoravan
hoito-opas
Copyright © Jonna Majava
Kaikki oikeudet pidätetään.
Tämän julkaisun tai sen osan jäljittäminen ilman tekijän kirjallista lupaa painamalla,
monistamalla, äänittämällä tai muulla tavoin on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty.
Siperian maaoravan hoito-opas – Jonna Majava
Sisällysluettelo
1 Johdanto ......................................................................................................................................................... 2
2 Lemmikin hankinta ......................................................................................................................................... 2
3 Siperian maaorava .......................................................................................................................................... 3
3.1 Yleistä ...................................................................................................................................................... 3
3.2 Luonnollinen elinympäristö..................................................................................................................... 5
3.2.1 Levinneisyys...................................................................................................................................... 5
3.2.2 Elintavat............................................................................................................................................ 6
3.2.3. Tunnelit............................................................................................................................................ 6
3.2 Hoito ........................................................................................................................................................ 6
3.2.1 Terveys.............................................................................................................................................. 7
3.2.2 Käsittely ............................................................................................................................................ 9
3.2.3 Vapaana pito................................................................................................................................... 10
3.3 Häkki ...................................................................................................................................................... 10
3.3.1 Häkin koko ...................................................................................................................................... 10
3.3.2 Häkin sisustus ................................................................................................................................. 11
3.4 Oman oravan valitseminen.................................................................................................................... 12
3.4.1 Oravat yhdessä ............................................................................................................................... 12
3.5 Ruokinta................................................................................................................................................. 12
3.5.1 Hiilihydraatit ................................................................................................................................... 13
3.5.2 Rasvat ............................................................................................................................................. 13
3.5.3 Proteiinit ......................................................................................................................................... 14
3.5.4 Vitamiinit ja mineraalit ................................................................................................................... 14
3.6 Lisääntyminen........................................................................................................................................ 14
Lähdeluettelo................................................................................................................................................... 16
1
Siperian maaoravan hoito-opas – Jonna Majava
1 Johdanto
Oravat ovat kiehtovia eläimiä ja mukavia lemmikkejä. Maaoravat olivat vielä joitakin vuosia sitten
harvinaisia lemmikkejä Suomessa, mutta ne ovat yleistyneet nopeasti ja uusia yksilöitä tuodaan Suomeen
vähän väliä.
Oravat kaipaavat parasta mahdollista hoitoa aivan kuten muutkin lemmikit, mutta toistaiseksi
suomenkielisestä kirjallisuudesta ei ole löytynyt kovinkaan paljoa tietoa maaoravasta lemmikkinä. On
todella ikävää, että suosiotaan kasvattavasta lemmikistä ei ole kunnollisia hoito-ohjeita, sillä läheskään
kaikki ihmiset eivät ymmärrä mitä kaikkea orava tarvitsee, eivätkä oravia myyvät lemmikkieläinliikkeet
läheskään aina osaa kertoa ostajalle kaikkea tarpeellista.
2 Lemmikin hankinta
Kaikkien lemmikkien hankintaa tulee aina miettiä huolella. Tässä on muutamia kysymyksiä, joita ennen
lemmikin hankintaa on hyvä miettiä:
1. Kuinka pitkäksi aikaa voin sitoutua lemmikin hoitoon?
Mieti miten elämäntilanteesi mahdollisesti muuttuu seuraavien vuosien aikana. Voitko varmasti sitoutua
hoitamaan lemmikkiä koko sen elinajan? Hamsterit elävät vain pari vuotta, kun taas esim. kanit ja oravat
ovat pitkäikäisempiä lemmikkejä ja niiden hankintaa on harkittava tarkemmin.
2. Kuinka paljon minulla on tilaa uudelle lemmikille? Onko ympäristö hyvä?
Hamsteri ei vie terraarionsa kanssa paljoa tilaa, mutta oravat tarvitsevat suuren häkin. Ison häkin lisäksi
oravat, kuten myös esim. kanit tarvitsevat tilaa liikkua vapaana. Varmista, että tila jossa lemmikki
pääasiallisesti ulkoilee, on lemmikille sopiva.
3. Kuinka paljon minulla on aikaa uudelle lemmikille? Mikä lemmikki sopii juuri minulle?
Toiset lemmikit selviävät vähemmällä hoidolla ja huolenpidolla. Toiset ovat aktiivisia päivällä, toiset taas
illalla ja yöllä. Mieti minkälainen tilanteesi on ja miten se saattaa muuttua. Uuteen kotiin muuttaessaan
monet lemmikit tarvitsevat aluksi paljon enemmän aikaa, jotta ne tottuvat ihmiseen ja käsittelyyn.
4. Miten järjestän lemmikin hoidon ollessani lomalla/poissa kotoa?
Mahdolliset hoitopaikat/hoitajat on hyvä miettiä valmiiksi, jos joudutkin olemaan yllättäen pidempään
poissa kotoa.
5. Onko minulla varaa uuteen lemmikkiin?
Lemmikkiin kuluva raha ei suinkaan jää sen hankintaan ja ensimmäisiin tarvikkeisiin. Kaikki lemmikit
tarvitsevat niille sopivaa ruokaa, joskus tämä voi tulla oletettua kalliimmaksi. Muista myös varautua
mahdollisiin eläinlääkäri kustannuksiin. Esimerkiksi jyrsijöillä on paljon hammasvikoja, joiden takia
eläinlääkärissä saattaa joutua käymään oletettua useammin. Lemmikin hoitamatta jättäminen on aina
2
Siperian maaoravan hoito-opas – Jonna Majava
eläinsuojelurikos. Korkeat eläinlääkärikulut eivät siis missään nimessä voi olla syynä lemmikin hoitamatta
jättämiseen.
6. Onko lähipiirissä allergisia ja mitä teen jos uusi allergia puhkeaa?
Jotkut lemmikit ovat allergisoivampia kuin toiset. Jos jollakin tutullasi on laji, jonka olet ajatellut hankkia,
olisi siihen hyvä käydä tutustumassa koko perheen voimin, muutenkin kuin vain allergian pois sulkemiseksi.
7. Selviääkö uusi lemmikki nykyisten lemmikkien/lasten kanssa?
Häkkilemmikit ovat usein omissa tiloissaan, mutta kaikilla niilläkin on oltava oma aikansa ulkoiluun häkin
ulkopuolella. Kissat tai koirat, jotka ovat liiankin kiinnostuneita häkissä elävästä lemmikistä, voivat stressata
häkissä elävää eläintä kohtuuttomasti. Tällaisessa tapauksessa häkin olisi hyvä olla sellaisessa huoneessa,
jonne kissat ja koirat eivät pääse.
Vaikka lapsi haluaisi hankkia jonkin lemmikin ja sitoutuisi sitä hoitamaan, on lemmikki silti aina aikuisen
vastuulla. Aikuisten tulee miettiä tarkkaan, minkälainen lemmikki heidän lapsellensa sopii ja osaavatko
varmasti kaikki perheen lapset käsitellä kyseistä lemmikkiä oikein.
8. Onko minulla tarpeeksi tietoa lemmikin ruokinnasta ja muusta hoidosta?
Etsi mahdollisimman paljon tietoa lemmikistä, jonka aiot hankkia. Harvinaisimmista lajeista voi olla vaikea
löytää tietoa, mutta lajin kasvattajilta ja harrastajilta kannattaa kysyä jos jokin asia on jäänyt epäselväksi.
Ota myös selvää miten laji elää luonnonoloissa. Tämä kertoo usein parhaiten niiden tarpeista. Kun
lemmikille osataan antaa oikeanlainen elinympäristö, on sillä kaikin puolin paljon parempi olla.
Jos olet epävarma lemmikin tilantarpeesta, elintavoista, sille sopivasta ympäristöstä, ruokinnasta tai
muusta hoidosta, niin ota siitä selvää ennen lemmikin hankintaa. Vaikka jokin eläin näyttää suloiselta ja
vaikuttaa helppohoitoiselta, voidaan väärällä hoidolla eläimestä tehdä sairas ja joskus jopa aggressiivinen.
3 Siperian maaorava
3.1 Yleistä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:
Kunta:
Pääjakso:
Alajakso:
Luokka:
Lahko:
Alalahko:
Heimo:
Aitotumaiset Eucarya
Eläinkunta Animalia
Selkäjänteiset Chordata
Selkärankaiset Vertebrata
Nisäkkäät Mammalia
Jyrsijät Rodentia
Oravamaiset Sciuromorpha
Oravat Sciuridae
3
Siperian maaoravan hoito-opas – Jonna Majava
Alaheimo: Varsinaiset oravat Sciurinae
Suku:
Eutamias
Laji:
sibricus
Maaoravat ovat eloisia, ystävällisiä ja vikkeliä
olentoja. Näiden ominaisuuksien lisäksi niiden
loputon uteliaisuus tekee niistä mielenkiintoisia
lemmikkejä. Ne eivät kuitenkaan viihdy kovin
pitkään sylissä, niitä ei pahemmin silitellä, vaan
ne ovat todella aktiivisia eläimiä, jotka eivät
paljoa malta pysyä paikallaan.
Täysikasvuisen Siperian maaorava (Eutamias
sibiricus tai Tamias sibiricus)on 13–19cm pitkä.
Standardi värinen orava on vaaleanruskea ja sen selässä kulkee pituussuunnassa viisi tummanruskeaa
raitaa. Sen mahassa on harmaata sekä hieman valkoista. Maaoravalla on sisäiset poskipussit ja tuuhea
häntä, joka on lähes ruumiinmittainen. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Siperianmaaorava)
Aikuinen maaorava painaa n. 70-120g. Lemmikkeinä pidettyjen oravien elinikä vaihtelee suuresti. Joidenkin
lähteiden mukaan ne elävät 6-10 vuotta. (http://www.faunatar.fi/fin/index.php?page_id=137) Joidenkin
mukaan urokset elävät 4-8 vuotta ja naaraat 5-12 vuotta. Tiettävästi vanhin lemmikkimaaorava oli yli 18vuotias (USA:ssa), mutta myös Euroopasta huhutaan löytyneen useampia 15 ikävuoden ylittäneitä
oravia(http://www.maaoravat.com/Maaoravat/backgrounds_.html).
Myös Suomessa maaoravasta näkee jonkin verran valkoista värimuunnosta kermanvärisin raidoin.
Valkoinen orava on siis värimuunnos, albiinot ovat hyvin harvinaisia. Ulkomailla maaoravista tunnetaan
myös väri ”cinnamon” eli kaneli. Tässä värimuunnoksessa turkin mustat osat ovat muuttuneet ruosteen
ruskeiksi ja normaalin turkin ruskea on muuttunut oranssiksi.
Valkoisen (ja kanelin) värimuunnoksen aiheuttava geeni on maaoravilla resessiivinen geeni. Jotta
maaoravan poikanen olisi valkoinen, on sen saatava molemmilta vanhemmiltaan valkoista värimuunnosta
aiheuttava geeni. Näin ollen kahden valkoisen oravan poikaset ovat aina valkoisia. Myös standardiruskeat
oravat voivat saada valkoisia poikasia, jos molemmilla vanhemmilla on valkoista värimuunnosta aiheuttava
geeni piilevänä. Jos toiselta oravan vanhemmista puuttuu kokonaan valkoista värimuunnosta aiheuttava
geeni, tulee poikasista aina ruskeita. (http://www.maaoravat.com/Maaoravat/Colours_.html)
4
Siperian maaoravan hoito-opas – Jonna Majava
3.2 Luonnollinen elinympäristö
3.2.1 Levinneisyys
Luonnonoloissa elävien Siperian maaoravien levinneisyys ulottuu Äänisen itäpuolelta tundran
eteläpuoliseen Siperiaan, Japaniin ja Koreaan saakka. Tällä valtavalla alueella on arveltu olevan yhdeksän
erilaista maaorava lajia ja alalajia. Alalajien suurimmat erot ovat hampaissa ja raitojen leveydessä.
Lemmikkinä pidetyt oravat ovat ilmeisesti peräisin kahdesta alalajista (Eutamias sibiricus lineatus ja
5
Siperian maaoravan hoito-opas – Jonna Majava
Eutamias sibiricus barberi), jotka ovat peräisin Japanista ja Koreasta. Siperian maaorava viihtyy metsissä ja
jokivarsien pensaikoissa. Havu- ja sekametsät ovat oraville parhaita, sillä niissä on runsas ruohokasvillisuus.
(http://fi.wikipedia.org/wiki/Siperianmaaorava)
3.2.2 Elintavat
Siperian maaorava liikkuu päiväsaikaan. Se herää varhain aamulla ja touhuaa aktiivisesti koko päivän.
Oravat ovat taitavia kiipeilemään ja voivat hypätä oksalta toiselle jopa 5-7 metrin välisiä matkoja. Nimensä
mukaisesti maaoravat viihtyvät maassa ja puiden sekä pensaiden alimmilla oksilla. Ne seikkailevat harvoin
yli kahden metrin korkeudessa maanpinnasta. Lämpiminä vuodenaikoina maaoravilla on pesiä puissa,
mutta talveksi ne majoittuvat maan alle tunneleihin. Kesäaikaan oravat käpertyvät pesäkoloonsa
nukkumaan illalla kello kuuden ja kahdeksan välillä. Iltojen pimetessä oravat nukkuvat joka päivä hieman
enemmän.
Hamsterien tapaan maaoravat keräävät varastoja ympäri vuoden. Ruokaa kerätään lähinnä tunneleihin,
mutta joitakin kätköjä haudataan muualle reviirille. Ruuan hamstraaminen lisääntyy loppukesästä ja
syksystä, jolloin maaoravat valmistautuvat talveen. Ruoka kuljetetaan tunneleihin poskipusseissa.
Ruokavarastojen avulla maaoravat selviävät talvesta, jolloin ne pysyttelevät lähinnä maan alla. Talvella
kylmimmillä alueilla maaoravat horrostavat, mutta eivät yhtäjaksoisesti. Talvihorros kestää vain muutaman
päivän kerrallaan. Lämpimänä päivänä talvella oravat saattavat tulla maan pinnalle aurinkokylpyyn.
Lemmikkeinä pidetyt oravat nukkuvat harvoin varsinaista talviunta lämmitetyssä sisätilassa. Usein ne vain
nukkuvat talvella tavallista pidempiä aikoja. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Siperianmaaorava)
3.2.3. Tunnelit
Maaoravat kaivavat kolonsa juuristoon tai kaatuneen puun alle. Sisäänkäynti on usein hyvin piilossa
kasvien, kivien tai juurien takana. Maaoravilla on kahdenlaisia tunneleita. Ensimmäiseen kuuluu
yksinkertainen tunneli ja pesäkammio, jota käytetään väliaikaisena kotina. Toinen on laajempi
tunneliverkosto, johon kuuluu lukuisia sivukammioita ruuanvarastoimiseen ja käymälöiksi, sekä
pesäkammio, joka on pehmustettu ruohoilla, lehdillä jne. Tunnelin syvyys vaihtelee maaperän mukaan 4095 cm välillä ja pituutta tunnelilla voi olla jopa 4 metriä. Kaivaessaan tunnelia maaorava kaivaa työtunnelin
kautta, jonka eteen ylimääräinen maa-aines kerääntyy. Varsinainen sisäänkäynti kaivetaan alhaalta auki ja
työtunneli suljetaan umpeen, jolloin tunnelin sisäänkäyntiä on vaikea löytää. Vaaran uhatessa maaoravat
juoksevat harvoin suoraan tunneliinsa, vaan piiloutuvat muualle. (Henwood)
3.2 Hoito
Maaoravan hoito on hyvin samanlaista kuin muidenkin jyrsijöiden, mutta on silti muutamia asioita, joihin
kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Maaoravat tekevät usein tarpeensa johonkin tiettyyn paikkaan,
joten häkkiä siivotessa ei välttämättä tarvitse siivota paljon muuta kuin vessapaikat. Maaoravien jätökset
eivät useinkaan haise kovin voimakkaalle, mutta jos häkissä alkaa haista, on edellisestä siivouksesta kulunut
liian pitkään.
Kerätyt ruokavarastot tuovat oravalle turvallisuuden tunnetta, joten niihin ei kannata koskea. Oravat
tekevät itselleen myös mielellään pesiä. Oravan tekemän pesän hajottamista kannattaa myös välttää, jottei
aiheuta oravalle turhaa stressiä. Varsinkin jos pesässä on poikasia, ei siihen kannata koskea lainkaan. Oravat
6
Siperian maaoravan hoito-opas – Jonna Majava
kyllä usein vaihtavat pesäpaikkaa toiseen, jos edellinen on liian likainen. Oravalla on tietysti oltava
häkissään tarpeeksi pesäpaikkoja, jotta se voi muuttaa pesäänsä tarpeen vaatiessa.
Maaoravan kynsiä ei tarvitse leikata, sillä ne kuluvat oravien touhutessa. Terävät kynnet ovat jopa
välttämätön apu oravan liikkumiselle, koska orava luottaa kynsiinsä ja siihen, että ne aina pitävät
kiipeillessä ja hyppiessä paikasta toiseen. Kynsien kulumista voi kuitenkin tehostaa laittamalla häkkiin
suuria kiviä. Häkissä tulisi myös olla jotakin kovaa purtavaa, esim. pajunoksia, jotta maaoravan hampaat
eivät kasvaisi ylipitkiksi. Maaoravia ei tarvitse pestä, eikä niiden turkki vaadi muutenkaan hoitamista, sillä
oravat pitävät itse huolta turkistaan ja sen puhdistuksesta.
(http://www.maaoravat.com/Maaoravat/care_.html)
3.2.1 Terveys
Oravien oudoista kuolemista nuorella iällä kuulee yllättävän paljon. Jotkut arvelevat tämän johtuvan
sisäsiitoksesta, mutta mitään varsinaisia tutkimuksia oravien perinnöllisistä sairauksista tai niiden
sisäsiittoisuudesta ei ole tehty. Oravien hoidosta ei ole ihmisillä paljoa tietoa, joten osa kuolemista johtuu
varmasti vain vääränlaisesta hoidosta. Oravat ovat pääasiassa terveitä lemmikkejä, kunhan vain
huolehdimme niistä parhaalla mahdollisella tavalla. Oravat ovat todella vauhdikkaita eläimiä ja saattavat
välillä pudota korkeiltakin paikoilta. Yleensä putoaminen ei niitä haittaa, mutta harvoissa tapauksissa
saattaa käydä niin, että orava loukkaantuu ja tarvitsee eläinlääkärin hoitoa.
3.2.1.1 Haavat
Ikäviä tapaturmia sattuu kaikkein eniten kun oravat tappelevat keskenään. Väärissä olosuhteissa, esim. liian
paljon oravia liian pienessä häkissä, oravat muuttuvat aggressiivisiksi tai stressaantuneiksi, jolloin oravien
terveys on suurimmassa vaarassa. Jos oravalla on vain pieniä haavoja, on niiden usein hyvä antaa parantua
itsestään. Haavojen aiheuttaja on kuitenkin selvitettävä ja varmistettava, ettei orava loukkaa itseään
uudestaan.
Haavan hoito tarvitsee eläinlääkärin apua, jos haava on suuri, eikä lakkaa vuotamasta tai jos haava aukeaa
aina uudestaan oravan liikkuessa.
3.2.1.2 Ummetus ja ripuli
Oravien ummetuksen aiheuttaa usein jokin, jota niiden ei ole tarkoitus syödä. Tällaisia voivat olla
esimerkiksi pehmikkeeksi annetut vanut ja villat. Ummetuksen hoidossa on tärkeää poistaa ummetuksen
aiheuttaja. Tuoretta ruokaa on myös hyvä antaa tavallista enemmän. Kalanmaksaöljy saattaa auttaa
joissakin tapauksissa.
Ripulin yleisin syy on taas tuoreruuan liiallinen määrä ja ruokavalion nopea muutos. Imettävillä naarailla on
usein löysempää ulostetta kuin normaalisti, joten siitä ei kannata huolestua. Kuten ummetuksen hoidossa,
myös ripulin aiheuttaja on poistettava. Maissijauhon lisääminen ruokaan saattaa helpottaa ripulia, samoin
kuin vadelman lehdet. Jotkut suosittelevat myös kuivaa leipää. On erittäin tärkeää, että ripuli ei jatku päiviä,
sillä eläin voi menettää ripulissa liikaa nestettä ja jopa kuolla. (Henwood, 1998, 50)
7
Siperian maaoravan hoito-opas – Jonna Majava
3.2.1.3 Ylikasvaneet hampaat
On harvinaista, että oravan hampaat kasvavat liian pitkiksi. On kuitenkin mahdollista että näin käy, jos
oravalla on ruokavaliossaan liikaa pehmeitä ruokia tai sillä on vääränlainen purenta. Jos hampaat ovat
päässeet kasvamaan liian pitkiksi, on orava vietävä eläinlääkäriin, jotta hampaita voidaan lyhentää.
Ruokavaliota on myös muutettava välittömästi, jotta hampaat kuluvat jatkossa luonnollisesti. Kaikki kova
ruoka, kuten kuorelliset pähkinät, tekevät hyvää oravan hampaille. Seuraavat oireet voivat olla seurausta
ylikasvaneista hampaista: kuolaaminen, märkä leuka ja/tai rinta, huono ruokahalu, laihtuminen, leukojen
toispuoleinen käyttö, tulehtunut leuka ja/tai apatia. (Henwood, 1998, 50–51)
3.2.1.4 Iho-ongelmat
Useimmat iho-ongelmat johtuvat vääränlaisesta ruokinnasta. Rasvat ovat erityisen tärkeitä ihon ja turkin
hyvinvoinnin kannalta. Joskus iho-ongelmia aiheuttavat myös erilaiset loiset ja sienitulehdukset. Molemmat
ovat sisällä pidettävillä maaoravilla harvinaisia, mutta mahdollisia. Molemmissa tapauksissa kannattaa
kääntyä eläinlääkärin puoleen. Oravalle saatetaan antaa jokin lääkitys, mutta tämän lisäksi häkki on syytä
puhdistaa huolellisesti. Kaikki pesätarvikkeet ym. kannattaa hävittää ja häkin sisustuselementit desinfioida.
Parhaiten osien puhdistaminen tapahtuu korkeassa lämpötilassa, esimerkiksi saunassa.
Stressi saattaa altistaa krooniselle ihottumalle, jolloin karvat tippuvat kokonaan ihottuman alueelta, usein
mahan alta ja kyljistä. Stressin lisäksi ihottumaa voi oravilla aiheuttaa vitamiinien puutos, joten mikäli
oravalla ilmenee ihottumaa, kannattaa ostaa oravalle juomaveteen sekoitettavia vitamiinitippoja. Tällöin
pitää vain muistaa vaihtaa oravan juomavesi tarpeeksi usein, koska vitamiinipitoinen vesi menee
nopeammin huonoksi.
3.2.1.5 Stressi
Liian vähäinen liikunta ja pienet tilat aiheuttavat stressiä, joka ilmenee toistuvina liikkeinä. Orava saattaa
toistella samaa liikettä useita tunteja, kuten hyppelyä paikallaan puolelta toiselle. Stressi saattaa näkyä
myös turkin kunnossa ja orava voi jopa syödä häntäänsä.
Suuret muutokset oravan elämässä kuten muutto ja omistajan vaihdos aiheuttavat stressiä. Kun
oravaperheessä syntyy jälkikasvua, uros halutaan joskus erottaa eri häkkiin naaraasta ja poikasista, mutta
se voi olla kova paikka urokselle ja aiheuttaa voimakasta stressiä.
Ihmisten flunssa voi tarttua myös maaoravalle ja se myös tarttuu herkemmin, jos orava kärsii stressistä.
Flunssainen orava kyyhöttää usein yhdessä paikassa, sen turkki on pörhöllään ja se aivastelee, eikä se
innostu vauhdikkaista leikeistä.
Talvivarastonkeruustressin päällä ollessa voi olla hyvä tarjota oravalle myös sellaista syötävää, jota se ei voi
varastoida, esimerkiksi pilttiä. Muutenkin on tarkkailtava oravan syömistä, sillä jos orava vain varastoi ja
varastoi, se saattaa unohtaa syömisen ja pahimmassa tapauksessa kuolla nälkään, vaikka ruokaa olisi koko
ajan yllin kyllin. Stressin välttämiseksi oravan on hyvä antaa kerätä itselleen suuret varastot. Tuoreruoka on
kuitenkin pidettävä poissa varastoista, jottei se pilaannu.
(http://www.maaoravat.com/Maaoravat/healthy_.html)
8
Siperian maaoravan hoito-opas – Jonna Majava
3.2.1.6 Ennenaikainen kuolema
Vaikka lemmikin kuolema on surullista ja herättää paljon tunteita, on silti pysyttävä järkevänä. Tämä on
tärkeää varsinkin jos lemmikki kuolee ennenaikaisesti ja samassa taloudessa on muita lemmikkejä. On
tärkeää selvittää, mihin lemmikki on kuollut, jotta toisia lemmikkejä voidaan suojella esimerkiksi
mahdollisilta tarttuvilta taudeilta.
Lemmikin kuolinsyyn selvittämiseksi kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin tai Eviraan. Säilytä kuollutta
eläintä kuivassa ja viileässä paikassa, ellet pysty toimittamaan sitä heti tutkittavaksi. Mitä nopeammin eläin
saadaan tutkittavaksi, sitä parempi.
3.2.2 Käsittely
Usein oravat kesyyntyvät helposti, kun niille vain tarjoaa rauhallisesti kädestä ruokaa, eikä säikytä niitä
missään vaiheessa. Toiset oravat ovat kuitenkin paljon arempia ja tarvitsevat omistajaltaan paljon aikaa ja
kärsivällisyyttä. Jos orava ei ole heti pienestä pitäen tottunut ihmiseen, tai se on saanut huonoja
kokemuksia ihmisestä, on sen kesyttäminen vaativampaa.
Jos kotiin juuri tuotu orava on selvästi säikky ja peloissaan, kannattaa sen ehdottomasti antaa ensin
rauhassa tutustua uuteen elinympäristöönsä. Kun orava löytää itselleen mahdollisen pesäpaikan tai muita
hyviä piilopaikkoja häkistä, se tuntee olonsa turvallisemmaksi. Kun orava on kotiutunut, voi sille tarjota
herkkuja häkin verkon läpi. Tämä ei ole oravalle läheskään yhtä pelottavaa kuin käsi sen häkissä. Vältä
äkkinäisiä liikkeitä ja yllättäviä ääniä aran oravan lähellä. Oravaa ei saa missään vaiheessa pakottaa
tulemaan ihmisen luo, vaan kesyyntymisen on tapahduttava oravan ehdoilla.
Jos orava on tottunut saamaan herkkuja verkon läpi, ei sen läpi kannata työntää sormiaan. Oravat olettavat
sormen olevan ruokaa ja saattavat näykkäistä. Siperian maaoravat purevat harvoin ihmistä tarkoituksella,
usein ne luulevat sormia ruuaksi.
Ruokaa lisätessä häkkiin voi käden jättää ruokakupin viereen. Kun oravat ovat tottuneet, että käsi on
häkissä, eikä tee niille mitään pahaa, voi oravia hieman silitellä niiden syödessä. Ruokaillessaan orava
keskittyy syömiseen niin täydellisesti, ettei paljon muusta välitä. Näin orava tottuu huomaamattaan
ihmiseen ja saattaa lopulta tulla kädelle kun siinä on jotakin herkkuja tarjolla. Kesyimmät oravat käyttävät
jo omistajaansa vaivattomasti kiipeilytelineenä.
Joskus oravaa tarvitsee tutkia lähempää tai sille on tehtävä hoitotoimenpiteitä. On suositeltavaa käyttää
hanskoja, sillä eläimen joutuessa ahdistavaan tilanteeseen se todennäköisesti puree päästäkseen pois. Liian
paksut hanskat voivat vaikeuttaa oravan käsittelyä, ohuet puutarhahanskat käyvät oikein hyvin. Oravan
kiinni saamiseen voi käyttää apuna esimerkiksi ohutta kangasta. Maaoravaa ei saa ikinä ottaa kiinni
hännästä, sillä hännän nahka voi repeytyä irti. Tämä on lajin luonnollinen puolustuskeino petoja vastaan,
jotka ovat saaneet otteen vain hännästä. Häntä paranee kyllä nopeasti. Paljaaksi jäänyt kohta surkastuu
pois, jolloin jäljelle jää siisti tynkä.
Jos orava on hyvin tottunut ihmiseen, on sen käsitteleminen paljon helpompaa. Jos eläin ei panikoi liikaa
ihmisen kädessä, sitä on helppo pitää paikallaan. Etu- ja keskisormi kierretään oravan olkapäiden yli niin,
että sormien nivelet hallitsevat pään liikkeitä. Toinen vaihtoehto on pitää peukaloa oravan leuan alla ja
painaa oravan päätä hellästi taaksepäin, jolloin eläin ei pääse puremaan yhtä helposti. Tällöin on kuitenkin
varottava painamasta oravan kurkkua. (http://www.maaoravat.com/Maaoravat/taming_.html)
9
Siperian maaoravan hoito-opas – Jonna Majava
3.2.3 Vapaana pito
Vaikka maaoravilla on oltava iso häkki, on niiden silti hyvä päästä myös vapaaksi häkistään jaloittelemaan ja
tutkimaan ympäristöään. Vapaana olevia oravia on kuitenkin hyvä valvoa, sillä ne saattavat keksiä vaikka
mitä. Esimerkiksi kukkaruukut multineen tongitaan usein läpi.
Ainakin aluksi vapaana pito kannattaa rajata vain yhteen huoneeseen, jotta oravia voi pitää paremmin
silmällä. Ikkunat on pidettävänä kiinni ja kaikki pienet kolot kannattaa tukkia huolella. Aluksi on myös hyvä
pitää vain yhtä oravaa kerrallaan vapaana, sillä nopeat oravat ehtivät vaikka minne kun hetkeksikin käännät
selkäsi.
Kun orava päästetään vapaaksi, ei sitä saa pakottaa ulos häkistä, vaan sen on annettava edetä omaa
tahtiaan. Oravat harvoin ryntäävät ulos. Ne lähestyvät kaikkia uusia asioita hitaasti. Maaoravan varautunut
olemus näkyy sen hännästä: se pörhistää häntänsä tai heiluttelee sitä edes takaisin selkänsä yllä.
Verhot, sähköjohdot ja kaikki muu, mitä pitkin pääsee kiipeämään ylöspäin, on oravien mieleen. Ihmiseen
totutetut oravat kiipeilevät myös mielellään olkapäille, varsinkin jos niille on ruokaa tarjolla.
Maaoravan saaminen takaisin häkkiin voi viedä aikaa. Jotkut oravat oppivat tulemaan takaisin häkkiin ruuan
avulla. Oravan on hyvä päästä helposti itse häkkiinsä. Kun orava menee itse takaisin, ei häkin ovea kannata
rynnätä sulkemaan. Tällaiset äkilliset liikkeet saattavat säikyttää oravan pahasti ja vaikeuttaa häkkiin
palaamisen opettamista. (http://www.maaoravat.com/Maaoravat/OutOfCage_.html)
3.3 Häkki
3.3.1 Häkin koko
Vaikka maaoravat ovatkin pieniä, ne tarvitsevat suuren häkin ja paljon tilaa liikkua. Eläinkaupoissa on
harvoin tarpeeksi suuria häkkejä saatavilla, sillä useimmat kauppojen suurimmat häkit ovat aivan liian
pieniä oravalle. Useimmat oravan omistajat ovatkin päätyneet rakentamaan häkin itse, mutta suuriakin
häkkejä saa joistakin paikoista tilaamalla.
Oleellista häkin valinnassa on korkeus, eli matalat ja leveät marsun tai kanin häkit eivät ole sopivia
maaoravalle. Itse suosittelisin häkin korkeudeksi vähintään 150 cm ja pohjaksi vähintään 100 cm x 50 cm.
Yksin elävä orava tarvitsee vähintään 0,5-1 m3 ja pariskunta vähintään 2 m3. Oravien häkkien koot
vaihtelevat todella paljon, mutta yleinen ohje on, että mitä suurempi häkki, sitä parempi.
Häkin verkon pinnojen väliä kannattaa myös miettiä. Jos häkissä on tarkoitus pitää vain täysikasvuisia
oravia, voivat pinnojen välit olla jopa 20 mm. Usein suositeltu verkon pinnojen väli on kuitenkin 10–12 mm.
( http://www.maaoravat.com/Maaoravat/cage_.html)
Häkin kokoa on myös hyvä miettiä sen mukaan, kuinka monta oravaa siinä tulee olemaan. On kuitenkin
hyvä muistaa, että toisinaan pienestäkin asti yhdessä eläneet oravat eivät enää jossakin vaiheessa tule
toimeen keskenään. Jos siis aikomuksena on hankkia kaksi oravaa ja niille yhteinen häkki, olisi hyvä, että
häkin saa jaettua kahteen erilliseen osaan, jotta oravat voidaan tarpeen vaatiessa erottaa toisistaan.
Häkin paikkaa kannattaa myös miettiä tarkkaan. Siperian maaoravat ovat sopeutuneet monenlaiseen
ilmastoon, joten oravalle voi tehdä myös ulkohäkin, jossa se on ainakin kesäisin. Sisällä häkki ei saa olla
10
Siperian maaoravan hoito-opas – Jonna Majava
paikassa, jossa vetää. Ulkohäkissä on myös oltava riittävästi suojaa tuulen ja sateen varalle. Maaoravat
pitävät aurinkokylvyistä, mutta häkki ei saa olla kokonaan auringossa, sillä oravan on päästävä varjoon
kuumina päivinä. Häkkiä suunnitellessa kannattaa myös muistaa riittävä ilmanvaihto.
3.3.2 Häkin sisustus
Oravat kiipeilevät mielellään paljon ja niillä on muutenkin hyvä olla mahdollisimman paljon virikkeitä
häkissään, sillä tylsistyneet oravat saattavat alkaa hajottaa itse häkkiä, varsinkin sen puisia osia.
Luonnolliset, suuret oksat ovat hyviä häkin sisustuksessa. Kiipeilymahdollisuuksia voi lisätä myös paksulla
köydellä.
Oravilla on hyvä olla paljon pesäpaikkoja, sillä toisia ne saattavat käyttää vessoina, toisia ruokavarastoina ja
vain joitain itse nukkumiseen. Pesiä kannattaa sijoitella eri korkeuksiin, sillä usein oravat nukkuvat
mielellään korkeimmassa pesässä, mutta toiset saattavat valita pesän myös aivan lattiatasosta.
Eläinkaupoista on saatavilla paljon erilaisia pesäkoppeja, mutta niitä voi tehdä myös itse puusta, pienistä
pahvilaatikoista ja kookospähkinöistä. Puiset tai vaneriset pesämökit ovat kuitenkin painavia ja oravien
tehdessä niihin tarpeitaan haju ei välttämättä enää lähde pois. Muoviset osat on helppo puhdistaa ja itse
tehdyt pahvipesät voi kätevästi vaihtaa uusiin. Lisäksi muoviset ja pahviset kopit ovat kevyitä, jolloin niitä
on helppo laittaa roikkumaan häkin ylempiin osiin.
Kannattaa kokeilla monia erikokoisia ja -muotoisia pesäkoppia, sillä jokainen orava on yksilöllinen ja mieltyy
erilaisiin pesiin. Esimerkkinä voin kertoa omista ensimmäisistä oravistani: Toinen rakasti kookokseen
kaiverrettua pesää, kun taas toinen piti isosta laatikosta, jossa oli kaksi sisäänkäyntiä. Jälkimmäinen oli
paljon arempi, ja sille oli varmasti turvallisemman tuntuista, kun se pääsi pesästään kahta eri reittiä ulos.
Monet oravat kaivelevat mielellään maata, joten häkkiin olisi hyvä lisätä myös jokin laatikko, jossa orava saa
rauhassa kaivella ”maata”. Maa-aineksen laatikkoon voi tehdä sekoittamalla esimerkiksi puuhaketta,
turvetta, sammalta ja heinää. Jos oravat kaivavat tunneleita, heinä auttaa ehkäisemään tunneleiden
romahtamista. Sahanpurua voi käyttää häkissä, mutta liian hieno sahanpuru saattaa aiheuttaa
silmätulehduksia. Jotkut oravat pitävät myös juoksupyöristä, mutta kannattaa varmistaa, että juoksupyörä
on turvallinen ja sopivan kokoinen oravalle.
Oravalle kannattaa yrittää keksiä mahdollisimman paljon tekemistä häkkiin. Erilaiset kiipeilytelineet, putket
ja muut piilopaikat ovat todella hyviä. Virikkeitä keksiessä vain mielikuvitus on rajana, kunhan vain muistaa
ajatella oravan turvallisuutta.
Varsinkin naaraat tekevät mielellään kunnollista pesää, joten oravalle voi antaa esimerkiksi vessapaperia
pesänrakennusta varten. Pesänrakennusmateriaaliksi saattavat kelvata myös kuivat lehdet, heinä ja silputtu
paperi. Sukat ja muut kankaiset riippumatot ovat myös todella mukavia, mutta kannattaa muistaa, että
purkautuessaan kankaat voivat olla oraville hengenvaarallisia. Fleece on oravaturvallinen kangas, sillä siitä
ei voi irrota mitään lankoja, joihin oravat kuristuisivat. Kangaspalat voi myös leikata niin pieniksi, ettei niistä
varmasti ole oravalle haittaa, mutta se saa silti käytettyä niitä pesänsä rakentamiseen. Kaikenlaista vanua
kehotetaan välttämään, sillä suolistoon joutuessaan se on vaarallista. Lisäksi vanun sanotaan voivan jäädä
kiinni esimerkiksi eläimen jalkaan lankojen tapaan. (http://www.kurrefoorumi.com/cgibin/foorumi/YaBB.pl?num=1100067901/20)
11
Siperian maaoravan hoito-opas – Jonna Majava
3.4 Oman oravan valitseminen
Harvat lemmikkieläinliikkeet myyvät maaoravia, koska ne vievät niin paljon tilaa. Jos päädyt hankkimaan
oravan lemmikkiliikkeestä, kysy mistä se on peräisin. Monet liikkeissä myytävät oravat ovat kasvatettu
kaupalliseen tarkoitukseen, joka tarkoittaa, että niitä on saatettua pitää suuria määriä pienissä häkeissä.
Tällaiset eläimet eivät ole olleet paljoa ihmisen kanssa tekemisissä, jolloin niitä on vaikea kesyttää. Jotkut
tällaiset oravat eivät välttämättä ikinä kesyynny täysin. Yksityisillä kasvattajilla on enemmän aikaa olla
eläintensä kanssa, jolloin oravat tottuvat ihmiseen jo pienestä pitäen. Kasvattajia saattaa olla joskus vaikea
löytää, mutta varsinkin keväisin internetistä löytää joidenkin poikueiden myynti-ilmoituksia.
Mistä sitten lemmikki hankitakaan, pitää sen kunto aina tarkistaa. Terve eläin on eloisa ja sillä on kirkkaat
silmät ja kiiltävä turkki. Huonoja merkkejä ovat haavat, epämuodostuvat ja huonot liikkeet.
3.4.1 Oravat yhdessä
Oraville halutaan usein lajikumppani seuraksi, jotteivät ne olisi yksinäisiä. Oravat alkavat kuitenkin hyvin
herkästi tapella keskenään, jolloin ne on pakko eristää omiin häkkeihinsä. Yleensä vastakkaiset sukupuolet
tulevat parhaiten toimeen keskenään vielä aikuisenakin. Jos kaksi toisilleen ennestään vierasta maaoravaa
halutaan asuttaa samaan häkkiin, on häkin hyvä olla molemmille osapuolille uusi. Uuden ympäristön tuoma
epävarmuus saattaa ehkäistä tappeluita. Tämä kuitenkin pätee paremmin aikuisiin yksilöihin, kuin alle
vuoden ikäisiin. Jos häkki kuitenkin on jo ennestään toisen koti ja sinne halutaan lisätä uusi orava, tulee
oravien tutustuttaminen toisiinsa tehdä hyvin varovasti. Jos naaralla on aikaisemmin ollut uros seuranaan,
se harvoin hyväksyy uutta urosta. Jos naaraalla kuitenkin sattuu olemaan poikue, voi naaras hyväksyä
jonkun uroksen omista poikasistaan. Tällöin valittua urosta ei tule erottaa naaraasta muun poikueen
mukana. Oravia on tarkkailtava huolella, sillä naaras ei välttämättä hyväksy toista oravaa lainkaan ja
vakavan tappelun alkaessa oravat on erotettava toisistaan.
Oravat voidaan tutustuttaa toisiinsa myös häkissä, jossa on väliseinä. On myös hyvä antaa oravien käydä
toisen häkissä ennen kuin niitä esitellään toisilleen, jolloin oravat oppivat tuntemaan toistensa hajut ennen
varsinaista tapaamista.
Useamman kuin kahden oravan pitäminen samassa häkissä harvoin onnistuu. Tällöin tulee enemmän
tappeluita ja useimmiten joku oravista on erotettava laumasta ennemmin tai myöhemmin. Jos kuitenkin
useampaa oravaa halutaan yrittää pitää samassa häkissä, tulee häkin olla todella tilava. Häkissä on myös
oltava paljon pesäkoppeja, jotta jokaiselle on varmasti oma paikkansa ja kaikille on piilopaikkoja ja
tunneleita, jonne ne voivat paeta dominoivaa yksilöä. Jokaista häkissä olevaa urosta kohden kannattaisi olla
kaksi naarasta. Usein kuitenkin vain yhteisön dominoivin naaras saa jälkikasvua. (Henwood, 1998, 43–46)
3.5 Ruokinta
Maaoravat ovat lähinnä kasvissyöjiä, mutta niille maistuu myös eläinperäinen ravinto. Oravien sanotaan
syövän munia ja jopa pieniä lintuja, mutta yleisimmät eläinperäisen ravinnon lähteet ovat etanat, madot,
muurahaiset ja muut pienet hyönteiset. Luonnossa maaoravan ruokavalioon kuuluu lisäksi puiden versoja,
juuria, lehtiä, siemeniä, pähkinöitä, kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Siemensekoitukset ja tuoreruoka
yhdessä ovat hyviä perusruokia maaoravalle. Kuivaruokaa valitessa ei kuitenkaan kannata ottaa mitä
tahansa. Useimmat jyrsijöiden siemensekoitukset sisältävät pellettejä, joita läheskään kaikki oravat eivät
syö. Lintujen siemensekoitukset kelpaavat usein hyvin, mutta nämä sisältävät paljon jyviä ja pähkinöitä,
12
Siperian maaoravan hoito-opas – Jonna Majava
jotka lihottavat oravaa eivätkä tarjoa kaikkia tarpeellisia ravintoaineita. Hamsterien ja gerbiilien
ruokaseokset vastaavat parhaiten oravan tarpeita, mutta nykyään myös Suomessa myydään maaoraville
omaa kuivaruokasekoitusta.
Vaikka oravat rakastavat pähkinöitä, ei niitä missään nimessä tule antaa liikaa, sillä ne sisältävät paljon
rasvaa. Oravat ovat harvoin nirsoja, mutta ne kyllä syövät ruuastaan ensin parhaat, eli pähkinät ja siemenet.
Näitä ei tulisikaan antaa liikaa, jotta orava söisi myös muuta sille tarjottavaa ruokaa.
Tuoreruuaksi kelpaavat kaikenlaiset kasvikset ja marjat. Tuoreruokaa ei kuitenkaan pidä antaa kerralla
paljoa enempää kuin orava syö, jottei sitä jää häkkiin pilaantumaan. Oraville voi siis antaa vaikka mitä. Jos
voit itse syödä sitä, kelpaa se varmasti myös oravalle. Muista kuitenkin, että ihmisten herkut, kuten suklaa,
eivät ole hyväksi oraville. Oraville ei myöskään kannata antaa mitään, mihin on lisätty suolaa tai sokeria.
Kaalia kannattaa välttää, sillä se ei ole kovin ravitsevaa ja voi aiheuttaa ongelmia ruuansulatuksessa.
Jokainen orava syö päivässä vain n. 30 g ruokaa. Kaikki ylimääräinen ruoka viedään varastoihin. Varastot
antavat oraville turvallisuuden tunteen, etenkin syksyllä. Jos samassa häkissä elävillä oravilla on liian vähän
ruokaa, alkavat ne helposti tapella keskenään. Raskaana olevat ja imettävät naaraat tarvitsevat
luonnollisesti enemmän ruokaa. Jos on epävarma tulevasta poikueesta, kannattaa ennemmin antaa liikaa,
kuin liian vähän ruokaa. Tällöinkin pitää kuitenkin välttää antamasta liian lihottavaa ruokaa.
Oravilla on aina oltava raikasta vettä saatavilla. Jos samassa häkissä on useampi orava, on suositeltavaa
pitää jokaista oravaa kohden yhtä juomapulloa. Maaoravat juovat normaalisti noin 5 millilitraa päivässä.
(Henwood, 1998, 14–23)
3.5.1 Hiilihydraatit
Hiilihydraateista eläin saa nopeasti energiaa. Ne ovat todella tärkeitä kaikille pienille eläimille, jotka
hyppivät ja pomppivat suuren osan ajastaan. Orava saa hiilihydraatteja mm. kaurasta, vehnästä, ohrasta,
maissista, hirssistä ja jopa koirankekseistä. Jos eläin saa hiilihydraatteja enemmän kuin tarvitsee,
ylimääräiset hiilihydraatit varastoituvat rasvaksi. Liian vähäinen hiilihydraattien saanti aiheuttaa elimistössä
rasvavarastoiden hajottamisen energiaksi. (Henwood, 1998, 15–16)
3.5.2 Rasvat
Rasvoista elimistö saa sille välttämättömiä rasvahappoja. Lisäksi elimistö tarvitsee rasvoja hyödyntääkseen
rasvaliukoisia vitamiineja. Liika rasva on tietysti pahaksi, sillä se kertyy sisäelinten ympärille ja ihon alle.
Rasvojen puute taas aiheuttaa ihon ja karvapeitteen ongelmia. Hyviä rasvan lähteitä ovat esimerkiksi
maapähkinät, mantelit, hasselpähkinät, tammenterhot ja saksanpähkinät. Kovakuoriset pähkinät on ehkä
hajotettava oravalle, mutta oravan yrittäessä avata niitä itse, saa se tekimistä ja sen hampaat pysyvät
hyvässä kunnossa.
Auringonkukan siemenet ovat varmasti myös oravien mieleen, mutta niitä ei pidä antaa liikaa, koska ne
lihottavat ja sisältävät hyvin vähän kalsiumia. Myös maissi on hyvä rasvan lähde, tuoreena ja kuivattuna.
(Henwood, 1998, 16–17)
13
Siperian maaoravan hoito-opas – Jonna Majava
3.5.3 Proteiinit
Proteiineja tarvitaan kaikkien solujen rakennusaineeksi ja ne ovat välttämättömiä solujen
aineenvaihdunnassa. Luonnossa orava saisi proteiineja sekä eläimistä että kasveista. Munat ovat hyvä
ravinnon lähde oraville, sillä keltuaisesta ne saavat rasvoja ja valkuainen sisältää paljon proteiineja. Hyviä
proteiinin lähteitä kasveista ovat mm. pähkinät, herneet, linssit, hedelmät ja vihannekset. (Henwood, 1998,
17–18)
3.5.4 Vitamiinit ja mineraalit
Tuoreet hedelmät ja vihannekset, kuten esimerkiksi appelsiinit, omenat, päärynät, viinirypäleet, banaani,
porkkanat, tomaatit ja kaikenlaiset marjat, ovat ehdottomasti parhaita vitamiinin lähteitä. Hedelmiä
syöttäessä niiden siemenet on hyvä poistaa, sillä ne saattavat sisältää myrkkyjä joita oravan elimistö ei
pysty käsittelemään. Riittävä mineraalien saanti on hyvä varmistaa laittamalla häkkiin mineraalikivi. Sitä voi
myös raaputtaa hieman ruuan päälle. (Henwood, 1998, 18–19)
3.6 Lisääntyminen
Maaoravat tulevat sukukypsiksi 8-12 kuukauden ikäisinä. Naaraiden lisääntymiskyky säilyy noin kuuteen
ikävuoteen asti, mutta jotkut saattavat tulla hedelmättömiksi jo neljän vuoden iässä. Koiraiden
lisääntymiskyky säilyy koko niiden eliniän. Normaalisti yksi maaorava naaras tekee yhden poikueen
vuodessa keväällä tai alkukesästä. Poikkeuksia tässäkin tapauksessa löytyy, sillä jotkin naaraat ovat tehneet
jopa kolme poikuetta samana vuonna.
Maaoravilla ensimmäinen kiimapäivä on yleensä tammi-maaliskuun välisenä aikana. Naaraan kiimapäivän
lähestyessä sen sukuelimen ulkoinen osa voi hieman turvota ja punertua. Samassa häkissä elävät urokset
alkavat myös lähennellä naarasta. Mikäli jälkikasvua ei haluta, erotetaan urosoravat kiimapäivien ajaksi
toiseen häkkiin.
Naaraan kiima kestää yleensä yhden vuorokauden, mutta tästäkin löytyy poikkeuksia. Jos naaras ei ole
pariutunut, saattaa kiima toistua n. 10 vuorokauden päästä. Kiimassa naaras pitää korkeaa ja melko
voimakasäänistä huutoa. Kiimapäivään kannattaa siis varautua korvatulpilla ja päänsärkylääkkeillä. Vaikka
naaras tulisi kiimaan jopa kolmesti vuodessa, ei sillä kannata teettää poikasia niin usein. Naaraan on
annettava toipua täydellisesti edellisestä poikueestaan, ennen kuin sillä voi teettää seuraavan. Liiallinen
poikasten teettäminen on naaraalle erittäin stressaava ja johtaa helposti naaraan ennenaikaiseen
kuolemaan.
Maaorava kantaa poikasiaan noin kuukauden verran (28-35 vrk), jonka jälkeen emo saa kerralla 1-8
poikasta. Tavallisin poikue koko on 3-5 ja joidenkin lähteiden mukaan poikasia voi olla jopa 13. Kantoajan
lopulla naaraan vatsa ja nisät turpoavat, mutta kaikista naaraista tätä ei välttämättä ihminen erota.
Tiineyden aikana naaras sisustaa kunnon pesän poikuetta varten. Tätä varten naaraalla on oltava hyviä
tarvikkeita pesän sisustamiseen. Naaras tarvitsee myös ylimääräistä ruokaa pesäänsä, jota se käyttää
ensimmäisinä päivinä synnytyksen jälkeen. Naaras harvoin jättää poikasiaan ensimmäisten 36-48 tunnin
aikana.
Naaraan on annettava synnyttää kaikessa rauhassa. Pesään ei kannata missään nimessä katsoa, mutta sitä
voi kuunnella. Ennen synnytystä naaras saattaa liikkua levottomasti ja etsiä itselleen sopivaa asentoa.
Naaras saattaa myös haluta pesäänsä lisää pehmikettä, joten on hyvä varmistaa, että sitä on saatavilla.
14
Siperian maaoravan hoito-opas – Jonna Majava
Vastasyntyneiden äänet voi kuulla, mutta pesään ei kannata katsoa edes kun emo poistuu pesältänsä.
Häirittynä emo saattaa hylätä poikasensa tai jopa tuhota koko poikueen.
Joskus naaras saattaa pitää jopa sille tuttua urosta uhkana sen poikasille. Jos naaras selvästi stressaantuu
uroksen läsnäolosta, voi olla viisainta erottaa uros naaraasta kun sillä on poikaset. Monet kasvattajat
haluavat tehdä näin varmuuden vuoksi. Jos uros kuitenkin saa jäädä samaan häkkiin naaraan kanssa,
saattaa pariskunta jopa huolehtia poikueesta yhdessä.
Poikaset kehittyvät nopeasti ja sukupuolen erottaa jo vastasyntyneestäkin oravasta. Naarailla peräaukon ja
sukupuolielinten välinen välimatka on lyhyempi ja koirailla pidempi. Kolmen päivän ikäisillä oravilla alkavat
tummemmat raidat jo selvästi kuultaa vaaleanpunaisella iholla. Varsinainen turkki alkaa kasvaa noin viikon
iässä, jolloin erottuu myös, tuleeko poikasista valkoisia vai ruskeita. Poikasten silmät alkavat aueta noin
kuukauden (26-28 vrk) ikäisinä, jonka jälkeen ne alkavat myös vähitellen ryömiä ulos pesästään. Tähän on
hyvä varautua laittamalla pesän ulkopuolelle paljon kiipeily mahdollisuuksia. Jos pesä on korkealla,
ulkopuolella kannattaa olla jonkinlainen taso sisäänkäynnin alla, jotteivät poikaset putoa kovin korkealta.
Poikaset on hyvä totuttaa ihmiseen pienestä pitäen, mutta vanhemmille on silti annettava rauha hoitaa
poikasiaan. Karvattomiin poikasiin ei kannata koskea lainkaan. Jos pieniin poikasiin tarvitsee koskea, hiero
käsiisi pesämateriaalia, jotta poikasiin jää mahdollisimman vähän ihmisen hajua. Poikaset ovat
luovutusiässä 7-9 viikon iässä, joidenkin mielestä 8-10 viikon iässä. Vaikka poikaset eivät enää viimeisten
viikkojen aikana tarvitse emon maitoa, emo opettaa niille mitä syödä, kuinka tehdä pesää jne.
(http://www.maaoravat.com/Maaoravat/Babyes_.html)
Poikasten painon kehitys
Ikä (vrk)
Paino (g)
10
10
20
20
30
35
40
60
50
75
60
90
(Henwood)
15
Siperian maaoravan hoito-opas – Jonna Majava
Lähdeluettelo
Maaoravan häkin rakennus http://www.maaoravat.com/Maaoravat/cage_.html (viitattu 27.8.2009)
Maaoravien taustaa http://www.maaoravat.com/Maaoravat/backgrounds_.html (viitattu 27.8.2009)
Maaoravan väriperintä http://www.maaoravat.com/Maaoravat/Colours_.html (viitattu 27.8.2009)
Maaoravien hoito http://www.maaoravat.com/Maaoravat/care_.html (viitattu 31.8.2009)
Maaoravan poikaset http://www.maaoravat.com/Maaoravat/Babyes_.html (viitattu 31.8.2009)
Aran oravan kesytys http://www.maaoravat.com/Maaoravat/taming_.html (viitattu 31.8.2009)
Maaoravien terveys http://www.maaoravat.com/Maaoravat/healthy_.html (viitattu 31.8.2009)
Maaoravien vapaana pito http://www.maaoravat.com/Maaoravat/OutOfCage_.html
(viitattu 3.12.2009)
Kurrefoorumi http://www.kurrefoorumi.com/cgi-bin/foorumi/YaBB.pl?num=1100067901/20
(viitattu 30.10.2009)
Wikipedia http://fi.wikipedia.org/wiki/Siperianmaaorava (viitattu 27.8.2009)
Faunatar http://www.faunatar.fi/fin/index.php?page_id=137 (viitattu 27.8.2009)
Henwood C. 1998. The guide to owning chipmunks and similar species. T.F.H. Publications. United
States of America.
16