Lemmikit-teemakerhon ohjaajan opas
Ohjaajan opas 4H-teemakerho Lemmikit Lemmikit-teemakerhon tavoitteena on esitellä erilaisia lemmikkejä ja saada tietoa niiden hoitamisesta. Lemmikkit-teemakerho Tämä Lemmikkit-teemakerhoaineisto on tarkoitettu tukimateriaaliksi kerhon ohjaajalle. Kerhossa tutustutaan kymmeneen lemmikkieläimeen. Tavoitteena on, että kerholaiset oppivat ymmärtämään, kuinka paljon vastuuta oman lemmikin pitämiseen liittyy. Kerhossa saa myös paljon tietoa erilaisista eläimistä ja niiden hoitamisesta. Lisäksi kerhossa askarrellaan, leikitään ja pidetään hauskaa! Kerho on tarkoitettu alakouluikäisille lapsille. Kerho kokoontuu kymmenen kertaa, ja jokainen kerta kestää noin kaksi tuntia. Ohjaajalla tulee olla riittävä osaaminen aihepiiristä. Aineistossa on ohjelma kymmenelle kerhokerralle, mutta kerhoa voi jatkaa itse suunnitellun ohjelman avulla eteenpäin. Jokaiselle kerhokerralle on tehty esimerkkiohjelma, jossa on kerrottu yhdestä eläimestä ja sen hoitamisesta. Lisäksi ohjelmassa on määritelty kerhokerran tavoitteet, tarvittavat välineet ja materiaalit sekä aihepiiriin sopiva TOP-tehtävä. Kerhokerta alkaa aloituksella, jossa perehdytään aiheeseen keskustellen tai leikin avulla. Ohjaaja laatii kerholle turvallisuussuunnitelman etukäteen 4H-yhdistyksen toiminnanjohtajan kanssa. Turvallisuussuunnitelmassa pohditaan toiminnan riskejä, niiden ennaltaehkäisyä sekä hätätilanteessa tarvittavia toimenpiteitä. Ensimmäisellä kokoontumiskerralla laaditaan kerhon säännöt. Iloisia kerhohetkiä! Sisällysluettelo Ensimmäinen kerhokerta, KANI Toinen kerhokerta, MARSU Kolmas kerhokerta, GERBIILI Neljäs kerhokerta, HAMSTERI Viides kerhokerta, HIIRI Kuudes kerhokerta, KESYROTTA Seitsemäs kerhokerta, CHINCHILLA Kahdeksas kerhokerta, FRETTI Yhdeksäs kerhokerta, DEGU Kymmenes kerhokerta, MAAORAVA Teksti: Irene Honkanen Toimitus: Virpi Skippari, Satu Mellanen Taitto: Tiina Rinne Kannen kuva: Rodeo, Eric Isselee Kuvitus: Petra Peuhu Paino: Latvala-Reilat Suomen 4H-liitto 2010 IBBN 978-952-9868-25-4 Kiitos yhteistyöstä Köyliön ja Säkylän 4H-yhdistykselle. Lähteet ja lisätietoja: Alderton, David: Pienet lemmikkieläimet-omistajan opas. 2009. Gummerus. www-sivut: Suomen Kaniyhdistys ry, Suomen Marsuyhdistys ry, Suomen Gerbiiliyhdistys ry, Suomen Hamsteriyhdistys ry, Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiret ry, Suomen Kesyrottayhdistys ry, Suomen Lemmikkichinchillat ry, Suomen Frettiyhdistys ry, Suomen Lemmikkioravayhdistys ry Ensimmäinen kerhokerta KANI Tavoite Aloitus Tutustua toisiin kerholaisiin, luoda yhteiset säännöt, tutustua kaniin lemmikkieläimenä ja oppia kanin hoitorutiineista. Tarvittavat välineet ja materiaalit • • • kirjoitusvälineet pahvia/ paperia värikyniä Teemaan sopiva Top-tehtävä Eläimet: Pikkulemmikit A-taso g Kanin hoitorutiinit kuntoon Kukin kerholainen askartelee nimikyltin, johon kirjoittaa etunimensä. Nimikylttiin voi myös halutessaan piirtää suosikki lemmikkieläimensä, mikäli sellainen jo on. Kerhon säännöt: laaditaan kerholle yhteiset säännöt, kirjataan ne paperille ja laitetaan kerhotilaan esille. Teema Kani: Ohjaaja kertoo kanista lemmikkieläimenä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia kysymyksiä liittyen eläintä koskeviin 3 aihepiireihin ja näin avata vapaata keskustelua aiheesta. Esimerkiksi: Minkä näköisiä kaneja on olemassa? Tietääkö kukaan, mitä kanit syövät? Osaako joku kuvailla kanien agilityä? Lopetus Tehdään TOP-tehtävä Kanin hoitorutiinit kuntoon. Kani Kesykani polveutuu villikaniineista, jotka elivät alun perin Välimeren seudulla. Alkujaan kanit kesytettiin lihan ja nahkojen tuotantoon, mutta nykyään kanit tunnetaan enimmäkseen lemmikkieläiminä. Kanin elinaika on noin 6–8 vuotta, mutta oikein hoidettuna kani voi elää jopa yli 10-vuotiaaksi. Vastoin yleistä käsitystä kani ei ole jyrsijä, vaan kuuluu kaniinieläimiin. Kaneista on jalostettu erikokoisia – aina kääpiöroduista jättirotuihin. Paino vaihtelee rodusta riippuen yhden ja seitsemän kilon välillä. Isoimmat kanirodut voivat kasvaa yli 10-kiloisiksikin. Eri kanirotujen ulkonäköä on myös jalostettu vaihtelevaksi muun muassa turkin värin, kuvion ja pituuden osalta. Suurimmalla osalla kaneista on pystykorvat, mutta on myös luppakorvaisia kanirotuja. Hankinta Laumaeläimenä kani tarvitsee seurakseen joko ihmisen tai lajitoverin. Mikäli omistajalla ei ole tarpeeksi aikaa seurustella kanin kanssa, on suositeltavaa ottaa kaksi kania. Kastroimattomat uroskanit tulevat harvoin toimeen kes- kenään, joten pääsääntöisesti on kannattavaa hankkia kaksi naarasta tai eri sukupuolta edustavat yksilöt. Tällöin on kuitenkin huomioitava, että vähintään toinen kani on leikattava ei-toivottujen poikasten välttämiseksi. Kaneja myyvät kanin kasvattajat ja eläinkaupat. Eläinkaupoissa kanit eivät useimmiten ole rotukaneja, puhdasrotuisen kanin saa varmimmin kasvattajalta. Kani voidaan rekisteröidä, kun sillä on ulkomuotoluokan hyväksyttävä arvostelu ja se on vähintään kuuden kuukauden ikäinen. Kanilla tulee olla myös kaksi kappaletta sukutauluja. Rekisteröinnin eli rekisterinumeron tatuoinnin oikeaan korvaan suorittaa Suomen Kaniyhdistyksen hyväksymä rekisteritatuoija. Sopiva luovutusikä kaneille on 8–10 viikkoa. Vaikka kani on vieroitettu emosta 6–8 viikon iässä, se ei vielä ole valmis lähtemään uuteen kotiin. Kania hankittaessa on oltava tarkka siitä, ettei sitä ole vieroitettu sisaruksistaan liian aikaisin, koska kanin sosiaalistumisen kannalta on tärkeää, että se saa olla vielä emosta vieroituksen jälkeen sisarustensa kanssa. Oikein sosiaalistettu kani tottuu hyvin uusiin perheenjäseniinsä muuttaessaan uuteen kotiin. 4 Tarvikkeet Häkin minimikoko pienille roduille on noin 50 x 100 senttimetriä. Mitä suurempi häkki on, sen parempi kanille. Häkkiin tarvitaan pesäkoppi, ruokakuppi, juomapullo, vessalaatikko, heinää sekä mineraali- ja kalkkikiviä. Kuivikkeeksi soveltuu parhaiten kutterinpuru. Alusina ei saa käyttää sanomalehtiä, koska niistä irtoaa kanille myrkyllistä painomustetta. Häkki siivotaan noin kerran viikossa, vessalaatikko on hyvä siivota mahdollisimman usein. Myös juomapullo ja ruokakuppi on pestävä päivittäin. Kani tarvitsee liikuntaa päivittäin. Parasta kanille olisi, että se pääsisi liikkumaan sisätiloissa vapaana, ja häkki toimisi sille vain nukkuma- ja turvapaikkana. Jos tämä ei ole mahdollista, on kanille hankittava mahdollisimman suuri häkki ja päästettävä se silloinkin päivittäin liikkumaan häkin ulkopuolelle. Häkki kannattaa sijoittaa rauhalliseen paikkaan. Huonounisen on hyvä ottaa huomioon, että kani liikkuu ja rapistelee häkissään myös öisin. Lisäksi kania itseään häiritsevät esimerkiksi tv:n korkeat äänet. Mikäli lattiatasossa on vetoista, häkki tulisi sijoittaa noin 10–20 senttimetrin korkeudelle lattiatasosta. Käsittely ja hoito Kanit ovat hyvin seurallisia ja nauttivat yleensä käsittelystä ja rapsuttelusta. Kani nostetaan siten, että toisella kädellä pidetään eläintä rintakehän alta, kainaloista ja toisella kädellä tuetaan nostoa takapuolesta. Kania pidellään niin, ettei se voi rimpuilla. Jos kani pääsee potkimaan takajaloillaan kovasti sylissä ollessaan, se voi vahingoittaa selkänsä pahoin. Kania sylissä pidettäessä täytyy myös varoa, ettei se pääse hyppäämään korkealta. Kania ei missään tapauksessa saa nostaa korvista, koska se on eläimelle erittäin tuskallista ja korvat saattavat revähtää. Kanin käsittelylle täytyy varata aikaa joka päivä. Kun kani jaloittelee, on aina varmistettava, että sähköjohdot eivät ole sen ulottuvilla. Muutenkin on katsottava, ettei kani pääse satuttamaan itseään. Erityisesti kannattaa varoa askeliaan ja ovien sulkemista/avaamista, ettei kani jää ihmisen alle tai oven väliin. Kanin turkki harjataan muutaman kerran viikossa, sillä harjaaminen poistaa kuollutta karvaa ja parantaa verenkiertoa. Pitkää turkkia on syytä harjata useamminkin takkuuntumisen välttämiseksi. Lyhytkarvaistakin kania kannattaa harjata säännöllisesti. Kani vilustuu herkästi ja tästä syystä se pes- tään vain, jos turkki on hyvin likainen. Kani kannattaa totuttaa kynsien leikkuuseen jo poikasena. Kynnet on hyvä leikata ainakin joka toinen kuukausi, mieluusti useamminkin. Liian pitkät kynnet vääntävät kanin varpaat väärään asentoon, jolloin liikkuminen vaikeutuu. Kynsien kasvuvauhti on yksilöllistä. Kynsiä leikatessa pitää muistaa, että kanilla on verisuoni kynnen tyvessä ja verisuoneen asti kynttä ei saa leikata. lia, ummetusta sekä leukapaiseita. Kannattaa aina noudattaa ruokinnassa kasvattajan antamia ohjeita. Jos kania pidetään kesäisin ulkona, tai se saa ulkoa kerättyä tuoreruokaa, se kannattaa madottaa aina keväisin ja syksyisin. Kanille voi myös antaa kovaa purtavaa hampaiden kunnossa pitämiseksi. Esimerkiksi puiden (haapa, koivu, paju, pihlaja ja kuusi) oksat sekä mustikan- ja puolukanvarvut sopivat kanille. Ruokinta Harrastaminen Kanin perusravintoa on hyvälaatuinen kuiva heinä. Sen lisäksi annetaan joko jyväsekoitusta tai täysravintopellettejä. Pelletti on ravintoarvoiltaan parempaa kuin jyväseos, ja se myös lihottaa vähemmän. Heinäpellettejä ei kannata ostaa, sillä niiden ravintoarvo on lähes olematon ja kanit harvemmin pitävät niistä. Lisäksi kanille annetaan kohtuudella tuoreravintoa, esimerkiksi kesäisin tuoretta ruohoa. Talvea varten voi kesällä kuivattaa myös muun muassa nokkosia ja voikukanlehtiä. Apilaa tai kaalia ei pidä antaa, eikä myöskään sitrushedelmiä. Ruokavalion vaihtaminen on tehtävä vähitellen, jotta kanin ruoansulatus ei kärsi. Vääränlainen ruokinta saattaa aiheuttaa ripu- Kaniharrastajille on Suomessa oma yhdistyksensä, Suomen Kaniyhdistys ry. Yhdistys järjestää näyttelyitä ja muuta toimintaa, julkaisee jäsenlehteä sekä ylläpitää rotukanien kantakirjaa. Yhdistykseen voivat liittyä kaikki kaneista kiinnostuneet. Kaninäyttelyt on jaettu kahteen arvosteluluokkaan: ulkomuotoarvostelu ja lemmikkiarvostelu. Lisäksi kanin kanssa voi harrastaa agilityä ja estekisaamista. Estekisoissa kanin tulee hypätä esterata läpi mahdollisimman nopeasti ja esteitä rikkomatta. Agilityssä kanilla on esteiden lisäksi muitakin tehtäviä, kuten esimerkiksi tunnelin läpi kulkeminen. 5 Toinen kerhokerta MARSU Tavoite Aloitus Tutustua marsuun lemmikkieläimenä ja oppia erilaisista marsulajeista. Tarvittavat välineet ja materiaalit • • lyijykynä kirja marsuroduista tai internetsivuilta haettu tieto Teemaan sopiva Top-tehtävä Eläimet: Jyrsijän jäljillä B-taso g Marsun monet kuviot Teema Eläintarhaleikki: Kerholaisten joukosta valitaan vuorotellen vapaehtoinen, jolle ohjaaja kuiskuttaa jonkin lemmikkieläinkurssilla käsiteltävän eläimen nimen. Vapaaehtoinen yrittää kuvailemalla saada muut ymmärtämään, mikä eläin on kyseessä.. Esimerkiksi: minä pidän juoksupyörästä, minulla on pitkä häntä ja niin edelleen. Oikein arvannut leikkijä saa pisteen, väärin arvannut saa yhden jäähykierroksen. Lopuksi jaetaan pisteet. Leikin avulla voi ohjata kerholaiset arvaamaan juuri tämän kerhokerran teemaeläimen ja johdattaa näin aiheeseen. 6 Marsu: Ohjaaja kertoo marsusta lemmikkieläimenä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia kysymyksiä liittyen eläintä koskeviin aihepiireihin ja näin avata vapaata keskustelua aiheesta. Esimerkiksi: Arvaako kukaan, mistä marsu on kotoisin? Mikä on marsun elinikä? Mitä marsun kanssa voi harrastaa? Lopetus Tehdään TOP-tehtävä Marsun monet kuviot. Marsu Marsut ovat Etelä-Amerikasta kotoisin olevia jyrsijöitä. Niitä on pidetty kotieläiminä jopa tuhansien vuosien ajan. Eurooppaan marsut kulkeutuivat 1500–1600-luvuilla, kun kauppamatkustajat toivat niitä lapsilleen tuliaisiksi. Nykyisin marsut ovat erittäin suosittuja lemmikkejä useissa maissa, mutta niiden villejä sukulaisia tavataan edelleen Etelä-Amerikassa. Marsun turkki vaihtelee pitkä-, karkea- ja lyhytkarvaisesta täysin karvattomaan. Useimmista roduista erotellaan erikseen värimuunnokset, joita jalostetaan omissa linjoissaan. Marsujen elinikä on noin 5–8 vuotta ja täysikasvuinen marsu painaa noin 1–2 kiloa. Hankinta Marsu on laumaeläin, joten järkevintä olisi hankkia kaksi marsua toisilleen seuraksi. Urokset tulevat keskenään toimeen yleensä yhtä hyvin kuin naaraatkin, jos ne ovat olleet poikasesta asti yhdessä. Marsuja voi ostaa eläinkaupoista ja kasvattajilta. Kasvattajilta saadut poikaset ovat yleensä jo valmiiksi rekisteröityjä. Luovutusikäisiä mar- sut ovat aikaisintaan neljänviikkoisina, mutta ne tulisi luovuttaa mieluiten vasta kahden kuukauden iässä. Tarvikkeet Yhden marsun häkin on oltava pohjapinta-alaltaan vähintään 80 x 40senttimetriä. Häkin pohjalaatikon on hyvä olla 10–15cm korkea, etteivät kaikki kuivikkeet lennä häkin ulkopuolelle. Marsuilla tulee olla häkissään pesäkoppi, koska ne nukkuvat mielellään pesässä. Lisäksi häkkiin tulee sijoittaa juomapullo, ruokakuppi ja heinäverkko. Marsuilla pitää olla myös suolakivi ja oksia jyrsittäviksi, koska marsun hampaat kasvavat jatkuvasti ja kuluvat vain jotain kovaa nakertamalla. Häkin kuivikkeeksi sopii hyvin eläinkaupasta saatava kutterinpuru. Marsun häkkiin ei saa laittaa kissanhiekkaa, koska sen tassunpohjien herkkä iho vahingoittuu. Marsut ovat erittäin äänekkäitä lemmikkejä, joten on syytä miettiä häkin sijoittamista myös siltä kannalta. Häkki siivotaan ainakin kaksi kertaa viikossa, jolloin myös häkin pohjalaatikko pestään desinfioivalla pesuaineella. Myös juomapullo ja ruokakuppi on pestävä päivittäin. Käsittely ja hoito Marsu nostetaan samalla tavalla kuin kanikin. Toisella kädellä pidetään eläintä rintakehän alta, kainaloista ja toisella kädellä tuetaan nostoa takapuolesta. On varottava, ettei marsu pääse rimpuilemaan otteesta vapaaksi ja satuta itseään. Marsu tulisi päästää joka päivä jaloittelemaan häkin ulkopuolelle, koska se tarvitsee paljon liikuntaa. Marsua ei saa koskaan jahdata, koska se säikkyy herkästi ja voi saada jopa sydänkohtauksen. Marsun turkkia tulee harjata säännöllisesti, varsinkin pitkäkarvaisen. Jos marsun turkki on likainen, sen voi pestä koirasampoolla. Turkin voi kuivata pesun jälkeen hiustenkuivaajalla. Marsua ei pidä pestä kuitenkaan liian usein, sillä sen turkki alkaa hilseillä ja muuttuu elottomaksi. Marsun kynnet tulee leikata noin kahden viikon välein. Leikatessa pitää varoa kynnen sisällä olevaa verisuonta. Ruokinta Kasvissyöjänä marsun pääruoka on kuiva heinä, jota sillä tulee aina olla saatavilla. Lisäksi marsun ruokavalioon kuuluu päivittäinen annos siemensekoitusta. Ne tarvitsevat myös tuoreruokaa esimerkiksi kurkkua, salaattia, porkkanaa, omenaa ja mansikoita. Marsu ei pysty tuottamaan itse C-vitamiinia elimistössään, joten on tärkeää antaa sitä sille päivittäin muun ruuan ohella. Harrastaminen Marsua voi käyttää näyttelyissä, joista saa lisätietoa Suomen Marsuyhdistykseltä. Näyttelyissä järjestetään marsuille ulkomuotosekä lemmikkiluokkia. Marsut kaipaavat paljon virikkeitä, joten niille voi rakennella esimerkiksi omia esteratoja putkista ja matalista esteistä. Marsuille järjestetään myös pukukilpailuja. 7 Kolmas kerhokerta Gerbiili Tavoite Aloitus Tutustua gerbiiliin lemmikkinä ja oppia gerbiiliin liittyvistä maksuista. Tarvittavat välineet ja materiaalit • • • muistiinpanovälineet jokaiselle leikkijälle lappu, jossa on lemmikkikerhossa käsiteltävän eläimen nimi teippiä Teemaan sopiva Top-tehtävä Eläimet: Jyrsijöiden jäljillä B-taso g Mitä gerbiilin pitäminen maksaa? Teema Eläimiäleikki: Ohjaaja kiinnittää jokaisen leikkijän selkään lapun, jossa on lemmikkikerhossa käsiteltävän eläimen nimi. Eläinten nimiä ei saa paljastaa. Vuorotellen leikkijät menevät muiden eteen kyselemään omasta eläimestään, jonka muut leikkijät siis tietävät. Kysymykset, joilla leikkijä yrittää saada selville omaa eläintään, täytyy muotoilla niin, että vastaus on kyllä tai ei. Esimerkiksi olenko nelijalkainen? 8 Gerbiili: Ohjaaja kertoo gerbiilistä lemmikkieläimenä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia kysymyksiä liittyen eläintä koskeviin aihepiireihin ja näin avata vapaata keskustelua aiheesta. Esimerkiksi: Kuinka paljon gerbiili painaa? Onko gerbiili yöeläin? Voiko gerbiilin kanssa käydä näyttelyissä? Lopetus Tehdään TOP-tehtävä Mitä gerbiilin pitäminen maksaa? Gerbiili Gerbiili on pienikokoinen jyrsijä, joka on kotoisin pääasiassa Aasian kuivilta aroilta. Aikuisen gerbiilin vartalo on noin 12 senttimetriä pitkä, ja häntä voi olla yhtä pitkä. Lemmikkigerbiileistä on useita värimuunnoksia. Gerbiilin elinikä on noin 3–5 vuotta ja aikuinen gerbiili painaa noin 75–120 grammaa. Hankinta Helppohoitoisuutensa vuoksi gerbiili sopii hyvin ensilemmikiksi. Laumaeläimenä gerbiili ei kuitenkaan viihdy yksin, joten sillä on hyvä olla seuranaan lajitoveri. Koska gerbiilit lisääntyvät nopeasti, ei kannata hankkia urosta ja naarasta, vaan mieluiten kaksi samaa sukupuolta olevaa yksilöä. Urokset tulevat yhtä hyvin toimeen keskenään kuin naaraatkin. Gerbiilit ovat yleisiä eläinkaupoissa, mutta niitä voi ostaa myös kasvattajilta, joilla on tarjolla yleensä monipuolisempia värivaihtoehtoja. Gerbiilit ovat luovutusikäisiä aikaisintaan kuuden viikon ikäisinä. Tarvikkeet Terraario on paras vaihtoehto gerbiilin asuinpaikaksi. Häkissä ne jyrsivät kaltereita, mikä kuluttaa kuonokarvoja ja voi aiheuttaa vaurioita suuhun. Terraario on paras vaihtoehto myös siksi, että sen pohjalle pystyy laittamaan riittävän paksun purukerroksen. Gerbiilit kaivelevat mielellään, joten purua kannattaa olla 10–20 senttimetriä. Häkistä purut lentelevät ympäri huonetta. Terraarioonsa gerbiilit tarvitsevat pesäkopin, jona voi käyttää esimerkiksi kukkaruukkua. Lisäksi terraarioon tarvitaan juomapullo ja ruokakuppi. Pesäkoppi ei saa olla muovia, koska gerbiilit jyrsivät kaikkea, ja terävät muovinpalat voivat vaurioittaa sen ruoansula- tuselimiä. Pesän pehmikkeeksi sopivat esimerkiksi vessapaperi, kankaan palaset tai kuiva heinä. Kuivikkeeksi käy eläinkaupoista saatava kutterinpuru. Gerbiilit puuhastelevat mielellään vessapaperirullien, pahvilaatikoiden ja puiden oksien kanssa. Gerbiileille saa laittaa ainoastaan suojatun juoksupyörän, koska niiden häntä voi vahingoittua jäädessään suojaamattomien pinnojen väliin. Käsittely ja hoito Gerbiili tulee totuttaa jo poikasena käsittelyyn. Gerbiilin saa houkuteltua käteen makupalan avulla. Kun se on kämmenelläsi, pidä toisella kädellä sitä varovasti niskanahasta kiinni. Gerbiili ei kuitenkaan viihdy paikallaan kovin pitkään. Sitä ei saa koskaan nostaa hännästä, sillä gerbiilin häntänahka voi lähteä, irti ja tällöin häntä voi amputoitua itsestään. Gerbiili tulisi päästää säännöllisesti jaloittelemaan huoneeseen. Tällöin tulee varmistaa, ettei sen ulottuvilla ole sähköjohtoja tai pieniä rakoja, joihin gerbiili pääsisi ryömimään, mutta joista se ei ehkä pääsisi pois. Sitä on pidettävä silmällä koko ajan, kun se on vapaana. Gerbiiliä ei missään tapauksessa saa jahdata.. Se on saatava kiinni vaikkapa houkuttelemalla se vessapaperirullan sisään ja peittämällä rullan suut käsillä ja siirtämällä se sitten terraarioon. Terraario tulee siivota kahden tai kolmen viikon välein. Aavik- 9 koeläimen tavoin gerbiili ei virtsaa kovin paljon ja terraario on siitä syystä melko hajuton. Gerbiili ei myöskään ole yöeläin toisin kuin monet muut lemmikit. Gerbiilit tarvitsevat turkin kunnossa pysymiseksi pari kertaa viikossa hiekkakylpyjä, joihin paras hiekka on chinchillahiekka. Ruokinta Gerbiilin pääruokaa on siemensekoitus, jota on oltava aina saatavilla. Kuitupitoisena ravintona kuivaa heinää on myös hyvä tarjota. Gerbiilin hampaat kasvavat jatkuvasti, joten sille tulisi antaa kovaa jyrsittävää, kuten puiden oksia. Gerbiili tarvitsee myös tuoretta ravintoa. Erilaiset vihannekset ja marjat sopivat hyvin sen ruoaksi. Sille voi myös syöttää puuroa. Vaikka gerbiilit eivät paljoa juokaan, tulee niillä olla aina saatavilla raikasta vettä. Niille voi silloin tällöin antaa myös jauhomatoja, joita saa eläinkaupoista. Harrastaminen Suomen Gerbiiliyhdistys järjestää vuosittain useita näyttelyitä gerbiileille. Viralliseen luokkaan voivat osallistua kaikki rekisteröidyt gerbiilit. Lemmikkiluokkaan taas voi osallistua myös rekisteröimättömät eläimet. Virallisessa luokassa arvostellaan, kuinka hyvin eläin vastaa rotumääritelmää. Lemmikkiluokissa arvostellaan sitä, kuinka hyvin eläin on hoidettu ja kuinka hyvin se on käsiteltävissä. Neljäs kerhokerta Hamsteri Tavoite Aloitus Tutustua hamsteriin lemmikkinä ja oppia, miten järjestetään hamsterin hoito esimerkiksi lomamatkan aikana. Tarvittavat välineet ja materiaalit • muistiinpanovälineet Teemaan sopiva Top-tehtävä Eläimet: Jyrsijöiden jäljillä B-taso g Hamsteri hoitoon Eläinten nimet leikki: Ohjaaja jakaa kullekin kerholaiselle listan, johon on kirjoitettu lauseita. Niihin on kätketty eläinten nimiä siten, että kukin nimi on jaettu kahteen sanaan, esimerkiksi: Siisti asu sievän tytön kaunistaa (susi), Taas alkoi raha kiertää, sanoi johtaja (koira). Teema Hamsteri: Ohjaaja kertoo hamsterista lemmikkieläimenä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia kysymyksiä liittyen eläin- 10 tä koskeviin aihepiireihin ja näin avata vapaata keskustelua aiheesta. Esimerkiksi: Kuinka kauan hamstereita on ollut lemmikkeinä? Onko hamsteri laumaeläin? Mistä hamstereita voi ostaa? Lopetus Tehdään TOP-tehtävä Hamsteri hoitoon. Hamsteri Luonnonvaraiset hamsterit ovat kotoisin Keski-Euroopan ja Aasian aroilta ja aavikoilta. Lemmikkieläimenä hamsteri on tunnettu vasta alle 100 vuotta. Hamstereita on lyhytja pitkäkarvaisia. Lisäksi karvalaatu voi olla sileää, karkeaa tai kiharaa. Värimuunnoksia on myös useita. Hamsterit elävät yleensä 1–3 vuotta ja aikuinen hamsteri painaa noin 200 grammaa. Hankinta Lemmikkeinä olevat hamsterit ovat pääasiassa syyrianhamstereita. Syyrianhamsteri on aina erakko, eikä sitä tule koskaan laittaa samaan häkkiin toisen hamsterin kanssa. Hamstereita voi ostaa eläinkaupoista sekä kasvattajilta. Kasvattajilta hamstereita saa erivärisinä ja rekisteröityinä, mukaan tulevat myös täydelliset hoito-ohjeet. Hamsterit ovat luovutusikäisiä neljäviikkoisina. Tarvikkeet Syyrianhamsterin häkin pitää olla vähintään 80 senttimetriä leveä ja 40 senttimetriä syvä. Häkin vaihtoehtona on myös terraario. Häkkiin tulee laittaa putkia, tasoja ja tietysti pesäkoppi. Lisäksi on oltava ruokakuppi, suola- ja kalkkikivi sekä juomapullo. Kuivikkeena voi käyttää pölyämätöntä purua ja pehmikkeeksi vessa- ja talouspaperisuikaleita. Puiden oksia on hyvä antaa pureskeltaviksi. Hamstereille voi myös laittaa häkkiin juoksupyörän, kunhan muistaa katsoa, ettei hamsteri juokse siinä jatkuvasti. Yöeläimenä hamsteri liikkuu usein iltaisin ja öisin, joten häkin sijoittaminen kannattaa miettiä sen mukaan. Käsittely ja hoito Ruokinta Hamsterit eivät luonnostaan pidä siitä, että ne otetaan käteen, mutta ne voi totuttaa siihen. Alussa hamsteri vaatii omistajaltaan kärsivällisyyttä kesyttämisen kanssa ja sen voi nostaa häkistä esimerkiksi vessapaperirullan avulla. Hamsterit kuitenkin kesyyntyvät hyvin, kunhan käsittelee niitä aina hellästi ja varovasti. Hamstereiden touhua on mukava tarkkailla. Hamsteri nostetaan siten, että pannaan molemmat kädet hitaasti ja varovasti ylhäältä takaapäin hamsterin ympärille kuin suojaavaksi luolaksi, sitten kädet viedään yhteen hamsterin alla ja nostetaan. Hamsteri on yleensä vilkas liikkumaan ja sen voi antaa juosta kädestä toiseen. On kuitenkin varottava, ettei se pääse tippumaan. Hamsterin on päästävä päivittäin jaloittelemaan huoneeseen. Sitä on valvottava jaloittelun ajan, ettei se pääse jyrsimään sähköjohtoja tai muita tavaroita, eikä livahda pieniin hankaliin rakoihin. Häkki puhdistetaan kerran viikossa. Vesi vaihdetaan päivittäin. Hamsterin pääruokaa on siemenseos, jota on oltava jatkuvasti tarjolla. Lisäksi hamsterille voi tarjota hedelmiä, marjoja, kasviksia, puuroa, kuivaa heinää ja jauhomatoja. Ruokaa on tarjottava vain niin paljon kuin hamsteri kerrallaan syö. Ylijäävän ruoan hamsteri kantaa poskipusseissaan pesäänsä, jossa ruoka helposti pilaantuu. Ruokavaliota voi täydentää silloin tällöin myös eläinkaupasta saatavilla hamsterin herkkupaloilla. 11 Harrastaminen Hamstereille järjestetään näyttelyitä lemmikkiluokassa ja ulkomuotoluokassa. Jälkimmäisessä luokassa hamsteri arvostellaan sen mukaan, kuinka hyvin sen ulkoiset ominaisuudet vastaavat hamsterista tehtyä määritelmää, ja lemmikkiluokan tuloksiin vaikuttavat hamsterin käsiteltävyys ja kunto. Näyttelyistä saa lisätietoa Suomen Hamsteriyhdistykseltä. Hamsterin kanssa voi lisäksi harrastaa omatoimisesti agilityä rakentamalla sille esteratoja esimerkiksi legoista ja rullista. Viides kerhokerta Hiiri Tavoite Teemaan sopiva Tutustua hiireen lemmikkinä ja oppia erilaisista hiiriroduista. Tarvittavat välineet ja materiaalit • • • • lyijykynä sakset liima tai värikynät joko hiirien hoidosta kertova kirja tai ohjaajan etukäteen internetistä etsimää tietoa Top-tehtävä Eläimet: Pikkulemmikit A-taso gIik! Hiiri! Aloitus Arvauspeli: Lapuille kirjoitetaan lemmikkien nimiä (kani, marsu, hiiri jne.). Laput kiinnitetään teipillä piirissä istuessa naapurin otsaan, niin ettei naapuri näe, mitä hänen otsassaan lukee. Kukin yrittää selvittää otsassaan olevan nimen siten, että saa kysyä kolmea asiaa. Arvaus on yksi kysymys. 12 Teema Hiiri: Ohjaaja kertoo hiirestä lemmikkieläimenä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia kysymyksiä liittyen eläintä koskeviin aihepiireihin ja näin avata vapaata keskustelua aiheesta. Esimerkiksi: Paljonko hiiri painaa? Mikä on hiirelle paras elinympäristö? Mitä hiirinäyttelyissä arvostellaan? Lopetus Tehdään TOP-tehtävä Iik! Hiiri! Hiiri Hiiren kesyttäminen lemmikiksi alkoi 1800-luvun jälkipuoliskolla. Hiiret ovat nykyään hyvin suosittuja lemmikkejä, joista on jalostettu monia erilaisia turkki- ja värimuunnoksia. Hiiret elävät yleensä vain 1–2 vuotta, ja ne painavat 50–80 grammaa. Hankinta Hiiret ovat laumaeläimiä, joten on hyvä ostaa kerralla vähintään kaksi naarasta. Uroksia pidetään yleensä yksin. Nykyään hiiriä ei saa kovin usein ainakaan pienemmistä eläinkaupoista, mutta suuremmissa on yleensä aina rotuhiiriä myytävänä. Suomessa on myös monia hiirten kasvattajia. Jos haluaa näyttelyhiiren, kannattaa kääntyä kasvattajan puoleen. Hiiret ovat luovutusikäisiä 4–5 viikon iässä. Tarvikkeet Hiirelle paras asunto on terraario. Häkkien pinnavälit ovat usein liian suuria hiirelle. Terraarioon tulee sijoittaa ruokakuppi, suola- ja kalkkikivi sekä juomapullo. Lisäksi hii- relle tulee laittaa häkkiin pesäkoppi. Kuivikkeeksi käyvät kutterinpuru ja kuiva heinä, pesämateriaaliksi esimerkiksi vessapaperi. Häkkiin voi myös laittaa viihdykkeeksi suojatun juoksupyörän ja vessapaperirullia jyrsittäviksi. Hiiret ovat herkkiä vedolle, joten häkki tulee sijoittaa paikkaan, missä ei vedä. Käsittely ja hoito Hiiren saa parhaiten kesytettyä tarjoamalla sille ruokaa suoraan kädestä. Kun hiirtä pitää kädessään, on muistettava olla erittäin varovainen, ettei purista sitä, koska hiiri saa helposti sisäisiä vammoja. Hiirtä ei saa koskaan nostaa käsiin yhtäkkisesti, sillä säikähtäessään se puree herkästi. Hiiren voi päästää välillä jaloittelemaan huoneeseen, mutta riittävän suuressa häkissäkin se saa liikuntatarpeensa tyydytettyä. Jos hiiren päästä lattialle, on aina muistettava huolehtia, etteivät sähköjohdot ole hiiren ulottuvilla. Kun hiiri on vapaana, on seurattava, ettei se livahda mihinkään piiloon. Hiiren häkki tulee siivota kerran viikossa. Vesi on muistettava vaih- 13 taa päivittäin. Myös syömättä jääneet tuoreruoat on poistettava viimeistään uusia lisättäessä. Hiiren kynsiä ei yleensä tarvitse leikata, sillä ne kuluvat itsestään, mutta vähän liikkuvan hiiren kynnet saattavat kasvaa ylipitkiksi Ruokinta Hiirelle perusruokaa ovat pelletit, jotka sisältävät kaiken tarpeellisen ravinnon. Lisäksi niiden ruokavalioon kuuluvat vihannekset, hedelmät ja marjat. Herkästi lihottavia auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä on säännösteltävä. Tuoreravintoa on syytä tarjoilla myös säännöllisesti, mutta vain vähän kerrallaan. Harrastaminen Hiirinäyttelyt ovat suosittuja. Niitä järjestää hiirenomistajien yhdistys Suomen Näyttely- ja lemmikkihiiret ry. Rotuhiirille on erikseen oma luokkansa ja sekarotuisille pidetään lemmikkiluokka. Eri hiirilajeille on myös omat näyttelyluokkansa, joissa arvostellaan hiiren ulkonäköä ja käyttäytymistä. Kuudes kerhokerta Kesyrotta Tavoite Aloitus Tutustua kesyrottaan lemmikkinä ja oppia rottaurheilusta. Tarvittavat välineet ja materiaalit • • • • puunoksia vessapaperirullia pahvilaatikoita yms. langanpätkiä tai kangassuikaleita Teemaan sopiva Top-tehtävä Eläimet: Jyrsijöiden jäljillä B-taso g Rottaurheilua Teema Rotanhäntäleikki: Kerholaiset ovat pareittain. Toiselle annetaan langanpätkä, jota hän pitää kädessään ja kättä selän takana. Parit yrittävät ryöstää toisiltaan langanpätkiä. Tarkoituksena on saada mahdollisimman monta häntää. Parista se, jolla ei ole häntää, suojelee omaa pariaan. Parit liikkuvat kokoajan käsikkäin. Voidaan leikkiä myös siten, että jokaisella on oma häntä ja kaikki yrittävät saada toisiltaan häntiä. 14 Kesyrotta: Ohjaaja kertoo kesyrotasta lemmikkieläimenä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia kysymyksiä liittyen eläintä koskeviin aihepiireihin ja näin avata vapaata keskustelua aiheesta. Esimerkiksi: Mitä tarvikkeita rotalla tulee olla häkissään? Kuinka vanhaksi rotat elävät? Onko rotta erakkomainen vai seurallinen lemmikkinä? Lopetus Tehdään TOP-tehtävä Rottaurheilua Kesyrotta Kesyrottien jalostus alkoi 1800-luvulla isorotasta. Nykyään kesyrotat ovat erittäin suosittuja lemmikkeinä. Suomessa turkkimuunnoksia on virallisesti kaksi: sileä- ja kiharakarvainen. Pitkäkarvaisia ja karvattomiakin turkkimuunnoksia löytyy muualta maailmasta. Rotat elävät 1–4 vuotta ja painavat täysikasvuisina 300–800 grammaa. Hankinta Rotta tarvitsee aina lajitoverin, ja siksi kannattaa hankkia kaksi samaa sukupuolta olevaa rottaa samasta poikueesta. Naaraat tulevat yleensä uroksia paremmin keskenään toimeen. Urosta ja naarasta ei kannata pitää samassa häkissä, sillä rotat voivat saada kerralla jopa 20 poikasta. Rottia voi ostaa useista eläinkaupoista sekä kasvattajilta. Jos haluaa rekisteröidyn rotan, jota voi käyttää virallisissa näyttelyissä, kannattaa se hankkia suoraan kasvattajalta. Kesyrotat ovat luovutusikäisiä kuusiviikkoisina. dettava päivittäin uuteen ja ruokaja juoma-astiat pestävä säännöllisesti. Käsittely ja hoito Rotat kannattaa totuttaa käsittelyyn jo poikasina, niin ne kesyyntyvät erittäin hyvin. Ne ovat niin seurallisia eläimiä, että nauttivat esimerkiksi TV:n katselusta omistajansa olkapäällä. Jotta rotasta ei tulisi luonteeltaan arka, on sille pidettävä mahdollisimman paljon seuraa. Arat rotat ovat taipuvaisia puremaan. Rotta kannattaa nostaa pitämällä sitä kädellä vatsan alta, jolloin se ottaa itse noston aikana tukea kiertämällä häntänsä käsivartesi ympäri. Rottaa ei tule koskaan nostaa hännästä. Rotat nauttivat kiipeilemisestä ihmisten olkapäillä ja hihoissa. Niiden on päästävä huoneeseen jaloittelemaan päivittäin. Sähköjohdot on muistettava nostaa rotan ulottumattomiin vaaratilanteiden välttämiseksi. Tarvikkeet Kahden rotan häkin minimi pohjapinta-ala eläinsuojeluasetuksen mukaan on 40 x 60 senttimetriä. Mitä suurempi häkki, sen parempi. Häkiksi sopii hyvin esimerkiksi suuri lintuhäkki, jossa rotalla on tilaa liikkumiselle ja erilaisille virikkeille. Pesäkopin lisäksi häkkiin tulee laittaa useita tasoja, oksia sekä tikapuita. Häkkiin voi laittaa myös riippukeinun pyyhkeestä tai lakanan palasta. Häkissä tulee olla suola- ja kalkkikivet, ruokakuppi ja juomapullo. Kuivikkeina käytetään purua ja kuivaa heinää. Rotat eivät kestä kovin korkeaa lämpötilaa, joten häkki tulee sijoittaa viileään ja varjoisaan paikkaan. Häkki tasoineen ja oksineen tulee siivota noin kaksi kertaa viikossa. Vesi on vaih- 15 Ruokinta Kesyrotta on kaikkiruokainen jyrsijä, jonka pääruokaa on siemensekoitus. Pellettejä on myös hyvä tarjota ja lisukkeena voi antaa muun muassa kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, raejuustoa ja puuroa. Nakerreltavaksi sille voi antaa näkkileipää tai puiden oksia. Ruokavalio tulee pitää monipuolisena, ettei puutostauteja pääse syntymään. Ruoassa ei kuitenkaan saa olla sokeria, suolaa tai mausteita. Myös liika rasva on epäterveellistä rotalle. Raikasta vettä tulee olla aina tarjolla. Harrastaminen Rottanäyttelyitä järjestetään säännöllisesti mm. Suomen Kesyrottayhdistyksen toimesta. Näyttelyiden lisäksi voi harrastaa rotta-agilityä, jossa jokaisella kilpailijalla on kaksi yritystä suorittaa rata kunnialla läpi. Rottien agilityrata koostuu viidestä esteestä, joita ovat silta, tunneli, A-este, köysi ja keinu. Seitsemäs kerhokerta Chinchilla Tavoite Tutustua chinchillaan lemmikkinä ja oppia sen hoidosta. Tarvittavat välineet ja materiaalit • • värikyniä iso paperiarkki Teemaan sopiva Top-tehtävä Eläimet: Pikkulemmikit A-taso g Chinchilla tarvitsee tilaa ja tekemistä Aloitus Rikkinäinen eläinpuhelin: Kerholaiset istuvat ringissä. En- simmäinen kuiskaa lemmikkieläimeen liittyvän lauseen toiselle. Hän kuiskaa sen seuraavalle ja niin edelleen. Viimeinen sanoo ääneen, mitä hänelle kuiskataan ja aloittaja kertoo, mikä lause oli aluksi ollut. Leikki jatkuu siten, että ensimmäisestä tulee viimeinen ja toisesta ensimmäinen. Leikkiä voi myös leikkiä niin, että ensimmäinen kuiskaa yhden sanan, toinen lisää lauseeseen toisen sanan ja kolmas kolmannen jne. Viimeinen lisää vielä sanan ja sanoo sen sitten ääneen. Lisäksi ohjaaja voi tarkoituksella aloittaa lauseella, jossa esiintyy päivän eläinaihe, chinchilla. 16 Teema Chinchilla: Ohjaaja kertoo chinchillasta lemmikkieläimenä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia kysymyksiä liittyen eläintä koskeviin aihepiireihin ja näin avata vapaata keskustelua aiheesta. Esimerkiksi: Minkä näköinen chinchilla on? Mihin chinchillahiekkaa käytetään? Tietääkö kukaan ketään chinchillan omistajaa? Lopetus Tehdään TOP-tehtävä Chinchilla tarvitsee tilaa ja tekemistä. Chincilla Chinchilla on Etelä-Amerikan Andeilta kotoisin oleva jyrsijä, jota nykyisin pidetään lemmikkinä yhä enemmän. Se elää 10–15 vuotta, hyvässä hoidossa jopa yli 20-vuotiaaksi. Chinchillat painavat 400–800 grammaa. Niistä on useita eri värimuunnoksia. Hankinta Kasvattajalta voi ostaa varmimmin terveen, hyväluonteisen ja käsitellyn eläimen. Jos haluaa näyttelytason chinchillan, kannattaa kääntyä virallisten kasvattajien puoleen. Monet eläinkaupatkin myyvät chinchilloja, mutta nämä eläimet tulevat usein ulkomaisilta tukkukasvattajilta tai turkistarhoilta. Niiden joukosta saattaa toki löytyä ihana lemmikki, mutta pettymisen mahdollisuudet ovat suuret. Uroksen ja naaraan välillä ei ole luonneeroja. Tarvikkeet Chinchilla tarvitsee tilavan häkin, sillä viettäähän se siellä suurimman osan elämästään. Siinä tulisi olla lattiapinta-alaa reilusti, sisustuksena hyllytasoja ja pesäkoppi. Ruokakupit voivat olla metallia tai keramiikkaa, ne eivät rikkoonnu nakertelusta tai kolhuista. Häkin ulkopuolelle sijoitettavan juomapullon puolestaan on hyvä olla muovinen, jotta se ei rikkoutuisi, jos eläin saa pudotettua sen lattialle. Häkki tulisi sijoittaa vedottomaan paik- kaan, johon aurinko ei pääse paistamaan. Patterin viereen häkkiä ei saa sijoittaa, eikä chinchillaa voi pitää ulkona. Häkki siivotaan kerran viikossa. Chinchilla on erittäin hajuton lemmikki. Käsittely ja hoito Chinchilla on eloisa ja utelias eläin, joka kesyyntyy rauhallisella ja kärsivällisellä käsittelyllä luottavaiseksi lemmikiksi, ja sen hoito on helppoa. Chinchilla on hämäräeläin, joka torkkuu päivisin ja vilkastuu alkuillasta. Tällöin on myös otollisin aika seurustella sen kanssa. Chinchillalle tulisi antaa nukkumisrauha päivisin. Chinchillaa käsitellään pitämällä eläintä toisella kädellä ja toisella kädellä pidetään kiinni aivan hännän tyvestä kiinni eli niin kutsutulla häntäotteella. Chinchilla hoitaa turkkiaan pyörimällä chinchillahiekassa, joka poistaa rasvaa ja likaa. Kylvetys hoidetaan noin 36 kertaa viikossa. Turkin paksuuden vuoksi chinchillaa ei saa pestä vedellä. Jos turkki vahingossa kastuu, se täytyy kuivata hellästi hiustenkuivaajalla. Turkkia voi kammata, mikäli niin haluaa, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Kammata saa enintään kerran kuussa, muuten turkki ohenee huomattavasti. Chinchillan kynsiä ei tarvitse leikata. Ruokinta Chinchillan oikea ruokinta on sen terveyden kannalta ensiarvoisen 17 tärkeää. Perusravinto koostuu kuivasta heinästä, raikkaasta vedestä ja erityisistä chinchillapelleteistä. Heinää ja vettä on aina oltava runsaasti saatavilla. Pelleteistä chinchilla saa tarvitsemansa vitamiinit ja hivenaineet. Siksi on tärkeää, että pelletit ovat juuri chinchilloille tarkoitettuja. Tuoreita vihanneksia, ruohoa yms. chinchillalle ei saa antaa. Se voi saada niistä ripulin, joka saattaa olla tappava. Makupaloiksi chinchilloille soveltuvat näkkileipä, huolellisesti kuivattu leipä, auringonkukan siemenet sekä jyrsijäkeksit. Chinchillat pitävät kovasti myös rusinoista ja pähkinöistä, mutta niitä ei pitäisi antaa liikaa (1–4 viikossa). Chinchillan ruokinta on kaiken kaikkiaan hyvin yksinkertaista, mutta tarkkaa. Harrastaminen Näyttelyissä käynti on chinchillan kanssa mukava harrastus, josta saa lisätietoja Suomen Lemmikkichinchillayhdistyksestä. Omistajalle näyttely on sosiaalinen tapahtuma, jossa tapaa muita chinchillan omistajia ja saa ehkä hyviä vihjeitä oman eläimensä hoitoon. Jos chinchillaa ei ole rekisteröity, sen voi viedä ainoastaan pet-luokkaan, jossa kiinnitetään erityistä huomiota eläimen luonteeseen ja siihen, miten se on hoidettu. Rekisteröidyn eläimen voi viedä sekä viralliseen että pet-luokkaan. Kahdeksas kerhokerta Fretti Tavoite Aloitus Tutustua frettiin lemmikkinä ja oppia uutta tietoa muistakin harvinaisemmista lemmikkieläinlajeista. Tarvittavat välineet ja materiaalit • • kirjoitusvälineet tietoa harvinaisista jyrsijöistä esimerkiksi internetistä Teemaan sopiva Top-tehtävä Eläimet: Jyrsijöiden jäljillä B-taso g Harvinaisuuksien maailma Fretin häntä: Kerholaiset jaetaan kahteen joukkueeseen. Kummankin joukkueen edessä seisoo ”fretti” selkä joukkueeseen päin. Fretille on vyötärölle kiinnitetty narunpätkä. Ohjaaja kertoo onnettomasta fretistä, jonka häntä on liiasta kiipeilystä katkeillut. Häntä on kovin lyhyt ja kerholaisten pitää auttaa ja tehdä fretille uusi pitkä häntä (ohjaaja on etukäteen piilottanut runsaasti narunpätkiä huoneeseen). Nyt joukkueet keräävät niin monta ”hännänpalasta” kuin ehtivät noin kahden minuutin aikana. Sen jälkeen pätkät solmitaan yhteen ja sidotaan 18 fretin hännäksi. Voittaja on joukkue, jolla fretin häntä on pidempi. Teema Fretti: Ohjaaja kertoo fretistä lemmikkieläimenä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia kysymyksiä liittyen eläintä koskeviin aihepiireihin ja näin avata vapaata keskustelua aiheesta. Esimerkiksi: Minkä näköinen fretti on? Onko fretti liha- vai kasvissyöjä? Mistä frettejä kannattaa hankkia? Lopetus Tehdään TOP-tehtävä Harvinaisuuksien maailma. Fretti Fretti kuuluu näätäeläimiin (kärppä, minkki, lumikko, näätä). Frettejä luullaan usein villieläimiksi, mutta tosiasiassa ne ovat jo tuhansien vuosien ajan olleet kesytettyjä koti- ja metsästyseläimiä. Fretin ruumiinmuoto (pitkulainen ruumis, lyhyet jalat) on sopeutunut tunkeutumaan ahtaisiin paikkoihin, minkä vuoksi sitä käytettiin häätämään pikkueläimet koloistaan. Nykyään fretti on unohtanut lähes kaikki luonnolliset metsästäjän vaistonsa. Se saattaa ajaa takaa hiiriä ja rottia, mutta se ei osaa metsästää elääkseen. Fretit elävät 8–10-vuotiaiksi ja niistä on jalostettu useita eri värimuunnoksia. Yleisimpiä ovat soopeli, valkoinen ja kaneli. Aikuinen fretti painaa 0,5–1,6 kiloa. Hankinta Fretit sopivat lemmikeiksi kerrostaloon, koska ne ovat hiljaisia eivätkä tarvitse paljoa tilaa. Fretit nukkuvat päivisin melko paljon ja ovat aktiivisimmillaan iltaisin. Yksi frettien haittapuolista on näätäeläimille tyypillinen haju. Toinen haittapuoli on niiden halu kaivautua huonekalujen (esim. sohvan) sisälle. Frettejä voi pitää joko yksin, parina tai pienessä ryhmässä. Niitä ei ainakaan vielä ole kovin usein myytävinä eläinkaupoissa, mutta Suomessa on jo muutamia frettien kasvattajia, ja lehdissä kaupataan usein vanhempia frettejä. Fretit ovat luovutusikäisiä aikaisintaan kahdeksan viikon iässä. Tarvikkeet Fretti tarvitsee suuren häkin. Minimikoko yhdelle tai kahdelle fretille on 60 x 100 x 60cm. Häkkiin tulee sijoittaa ruoka- ja juomakuppi, pesäkoppi ja vessalaatikko. Kupit tulee kiinnittää häkin seinään. Alu- siksi häkkiin kannattaa laittaa vanhoja pyyhkeitä tai muita kankaanpalasia. Vessalaatikko laitetaan häkin nurkkaan. Parasta olisi, jos fretille saisi hankittua pinta-alaltaan suuren kaksikerroksisen häkin. Sille voi laittaa häkkiin ajanvietteeksi vaikkapa riippumaton tai tunneleita. Fretit tarvitsevat myös paljon leluja viihtyäkseen, ja esimerkiksi eläinkaupoissa myytävät kissanlelut ovat niille sopivia. Käsittely ja hoito Frettiä nostettaessa on tuettava sen koko ruumista. Koska sillä on raskaampi peräpää, etupäästä roikottaminen rasittaa sen selkärankaa ja saattaa aiheuttaa vakavia vammoja. Paras tapa nostaa frettiä on pitää sitä toisella kädellä etujalkojen alta ja tukea toisella kädellä nostoa takapäästä. Freteille voi opettaa paljon asioita, vaikka ne oppivatkin melko hitaasti. Ne kannattaa silti opettaa wc-astialle. Frettejä on pidettävä mahdollisimman paljon vapaana asunnossa. Niitä on kuitenkin vahdittava silloin herkeämättä, koska ne ovat erittäin kekseliäitä ja saattavat tehdä kaikenlaista tuhoa, kun silmä välttää. Kaikki pienetkin raot on peitettävä, ettei fretti pääse kaivautumaan niihin. Fretit saattavat syödä kaikkea, mitä ne löytävät lattioilta, joten niille vaaralliset tavarat on pidettävä niiden ulottumattomissa. Ne ovat hyviä kiipeilijöitä ja osaavat hypätä yllättävän korkealle. Fretit saattavat tehdä reiän sänkyyn tai sohvaan ja kaivautua sinne, jolloin ne voivat jäädä jousen väliin tai joku saattaa istua niiden päälle. Ne saattavat myös syödä sohvan sisuksia, jotka voivat tukkia niiden suolen. Frettejä voi ulkoiluttaa valjaissa. Niitä ei kannata päästää ulkona vapaiksi, koska ne ovat niin vikkeliä, ettei niitä saa kiinni. Valjaat on laitettava tarpeeksi kireälle, ettei 19 fretti pääse kiemurtelemaan niistä irti, mutta on pidettävä huoli, että fretti pystyy hengittämään. Fretin kynnet pitää leikata parin viikon välein. Kaikki fretit tulisi steriloida 6–8 kk:n ikäisinä. Leikkaaminen helpottaa lemmikinpitoa, ja naarailla se estää vaarallisen anemian puhkeamisen. Urokset alkavat sukukypsiksi tultuaan merkkailla ja haista voimakkaalta, myös käytös saattaa muuttua aggressiiviseksi, ellei niitä steriloida. Lemmikkifretit tulee muutaman viikon ikäisestä lähtien totuttaa käsittelyyn, jotta yhteiselo olisi mukavaa. Säännöllisiin hoitotoimenpiteisiin kuuluvat kynsien leikkaaminen ja korvien puhdistaminen. Pesulle fretti viedään vain, jos se on selvästi likainen. Flunssa saattaa tarttua ihmisestä frettiin, siksi sitä ei kannata käsitellä flunssaisena. Ruokinta Fretit ovat täysin lihansyöjiä. Eläinrasvat ja valkuaisaineet ovat niille tärkeitä ravintoaineita. Freteille suositellaankin korkealuokkaisia kissanpentujen kuivaruokia, koska niissä on paljon proteiinia. Saatavilla on kuitenkin myös varta vasten freteille tarkoitettuja kuivaruokia ja niillä ruokkiminen olisikin ehkä parasta. Fretin on saatava ravinnostaan tauriinia. Ruoka ei saa sisältää kalaa eikä maitotuotteita. Vesi on vaihdettava päivittäin. Harrastaminen Fretin kanssa voi käydä näyttelyissä. Näyttelyiden tarkoitus on antaa freteille arvostelu, joka perustuu Suomen Frettiyhdistys ry:n laatimiin standardeihin. Näyttelytapahtuma on fretin omistajien kohtaamispaikka, siellä voi vaihtaa kokemuksia. Lisäksi yleisöllä on mahdollisuus nähdä frettejä ja saada tietoa freteistä. Yhdeksäs kerhokerta Degu Tavoite Teemaan sopiva Top-tehtävä Tutustua deguun lemmikkinä ja oppia rakentamaan lemmikille viihtyisä häkki. Tarvittavat välineet ja materiaalit • • • • • • • • • iso värikäs kartonki erivärisiä papereita heiniä vessapaperirullia oksia hiekkaa jyviä ym., mitä löydät luonnosta tai kotoasi sakset ja liimaa leikattava kuva degusta tai muusta jyrsijästä Eläimet: Pikkulemmikit A-taso gJyrsijän tai kanin häkki Aloitus Degun häntä: Ohjaaja piirtää tai liimaa ison kuvan hännättömästä degusta suurelle paperille ja ripustaa sen seinälle. Sitten leikataan toisesta paperista degulle häntä ja pistetään sen tyveen nuppineula tai sinitarra. Kilpailijat koittavat sitten vuorotellen side silmillään asettaa häntää oikeaan paikkaan. Lähimmäksi osunut voittaa. Toinen vaihtoehto on piirtää degulle häntä. 20 Teema Degu: Ohjaaja kertoo degusta lemmikkinä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia kysymyksiä liittyen eläintä koskeviin aihepiireihin ja näin avata vapaata keskustelua aiheesta. Esimerkiksi: Onko kukaan koskaan kuullut degusta? Minkä ikäisinä degut ovat luovutusikäisiä? Mitä degut syövät? Lopetus Tehdään TOP-tehtävä Jyrsijän tai kanin häkki. Degu Degut elävät luonnonvaraisina Andien vuoristossa Chilessä. Ne eivät ole kovin yleisiä lemmikkejä. Degut ovat erittäin sosiaalisia eläimiä, kesyyntyvät helposti ja oppivat tuntemaan hoitajansa. Degut ääntelevät paljon ja ovat muutenkin vilkkaita. Ne elävät yleensä 3–6 vuotta, mutta oikein ruokittuna degu voi elää jopa 10-vuotiaaksi. Aikuinen degu painaa noin 200–80 grammaa. Hankinta Degut ovat luovutusikäisiä kahdeksan viikkoisina. Ne viihtyvät lajitovereidensa seurassa joten on parasta hankkia niitä heti aluksi ainakin kaksi. Naaraat tulevat yleensä hyvin toimeen keskenään, mutta urokset saattavat tapella. Deguja on harvemmin saatavilla eläinkaupoista, joten kannattaa ottaa yhteyttä kasvattajaan, jolta saa myös kunnolliset hoito-ohjeet. Tarvikkeet Degut tarvitsevat suuren häkin, koska ne liikkuvat paljon. Yhdelle degulle sopiva häkin koko on noin 65 x 35 x 45 cm. Jos haluaa hankkia degulle terraarion, on 100-litrainen sopivan kokoinen. Häkkiin tulee laittaa oksia ja tasoja, joil- la degu voi kiipeillä. Kuivikkeeksi käyvät kutterinpuru ja heinä. Pesämateriaaliksi sopii vaikkapa vessapaperi, ja häkkiin tulee laittaa lisäksi juomapullo ja ruokakuppi. Suola- ja mineraalikivi ovat myös tärkeitä. Degulle ei saa missään nimessä laittaa häkkiin suojaamatonta juoksupyörää, sillä sen häntä voi vahingoittua jäädessään pinnojen väliin. Käsittely ja hoito Degun nosto tapahtuu suurin piirtein samalla tavalla kuin gerbiilinkin. Houkuttele se käteen makupalan avulla. Kun se on kämmenelläsi, pidä toisella kädellä sitä varovasti niskanahasta kiinni. Niin degun kuin gerbiilinkin voi myös nostaa helposti vain ”kaappaamalla” sen kämmeniin niin, että molemmat kädet ovat sen ympärillä. On varottava kuitenkin säikyttämästä eläintä, koska silloin se voi purra. Degua ei saa koskaan nostaa eikä tarttua hännästä, sillä säikähtäessä se saattaa tiputtaa häntänsä, eikä katkenneen tilalle kasva uutta. Degutkin tarvitsevat pari kertaa viikossa hiekkakylpyjä chinchillan kylpyhiekassa turkin kunnossa pitämiseksi. Degun pitäisi päästä päivittäin häkkinsä ulkopuolelle jaloittelemaan, mutta sitä ei saa jät- 21 tää hetkeksikään vartioimatta. On myös muisttava tarkistaa, etteivät sähköjohdot ole sen ulottuvilla. Degun kynnet on leikattava välillä, jos ne kasvavat pitkiksi. Myös hampaita saatetaan joutua lyhentämään. Häkki siivotaan ainakin parin viikon välein perusteellisesti. Vesi vaihdetaan päivittäin. Ruokinta Degulla tulee aina olla saatavilla kuivaa heinää. Sen lisäksi sille annetaan pellettiseosta, josta puolet on marsupellettejä ja puolet chinchillapellettejä. Lisäksi degulle voi antaa herkkuna porkkanaa, bataattia tai alfalfa-heinää. Degu saa jokapäiväiset ravinteet pellettiseoksesta. Porkkana ja bataatti tyydyttävät C-vitamiinin tarpeen. Heinä ja alfalfa puolestaan tyydyttävät proteiinintarpeen. Vääränlainen ruokinta lyhentää degun elinikää huomattavasti ja on erittäin tärkeää, ettei degulle anneta mitään makeita hedelmiä eikä vihanneksia. Harrastaminen Deguja voi käyttää näyttelyissä sekä virallisessa luokassa että petluokassa. Degujen näyttelyistä vastaa Suomen Gerbiiliyhdistys ry. Kymmenes kerhokerta Maaorava Tavoite Aloitus Tutustua maaoravaan lemmikkinä ja oppia uutta tietoa harvinaisemmista lemmikeistä. Tarvittavat välineet ja materiaalit • • kirjoitusvälineet sakset ja liimaa tai värikyniä Teemaan sopiva top-tehtävä Eläimet: Jyrsijöiden jäljillä B-taso g Onpas erikoinen otus Teema Hajamielinen orava: Ohjaaja käskee kerholaiset hetkeksi ulos tai toiseen huoneeseen. Sitten hän asettelee osittain näkyville kuorellisia pähkinöitä tai jotain muuta mukavan maistuvaista ympäri huonetta. Ennen kuin hän laskee kerholaiset sisälle, näille kerrotaan huoneessa vierailleen hajamielisen oravan, joka on tehnyt herkkukätköjään. Ne olisi nyt tarkoitus etsiä ja jokainen saa pitää löytämänsä. Ohjaajan tulee valvoa, että jokainen löytö kuuluu sen ensimmäisenä huomanneelle ja että jokainen etsijä löytää oman herkkukätkönsä. 22 Maaorava: Ohjaaja kertoo maaoravasta lemmikkinä. Ohjaaja voi myös etukäteen pohtia kysymyksiä liittyen eläintä koskeviin aihepiireihin ja näin avata vapaata keskustelua aiheesta. Esimerkiksi: Mistä maaorava on kotoisin? Mistä maaoravan voi ostaa? Lopetus Tehdään TOP-tehtävä Onpas erikoinen otus. Maaorava Maaoravat elävät luonnonvaraisina pääosin Pohjois-Amerikassa, mutta Suomessa yleisin lemmikkimaaoravalaji on alkujaan Aasiasta. Lemmikkinä maaorava on Suomessa vielä melko harvinainen. Se on erittäin vilkas päiväeläin. Maaoravia on Suomessa valkoisina ja ruskeina, mutta muualla niistä on jalostettu useita värimuunnoksia. Ne elävät 6–10 vuotta ja painavat aikuisena 70–120g. Hankinta Ennen hankintaa kannattaa miettiä, onko valmis siivoamaan kukkapurkkejaan ja uhraamaan verhojaan, koska orava on kova touhuamaan. Maaoravat ovat myös seurallisia ja viihtyvät hyvin lajitovereidensa kanssa. Niitä voi siis pitää joko yksin tai pareittain erityisesti silloin, jos maaoravan kanssa ei itse ehdi seurustella tarpeeksi. Maaoravia voi ostaa nykyään yhä useammin eläinkaupoista, mutta niitä voi hankkia myös kasvattajilta. Luovutusikäisiä maaoravat ovat noin kahdeksanviikkoisina. Luonnossa elävää oravaa ei voi ottaa lemmikiksi! Tarvikkeet Vilkkautensa vuoksi maaoravat tarvitsevat erittäin suuren häkin, joka on täynnä kiipeilymahdollisuuksia. Häkkiin on sijoitettava paljon oksia ja tasoja. Jos häkki ostetaan eläinkaupasta, sen on oltava lintuhäkki, koska jyrsijöiden häkit ovat liian matalia. Myöskään kerroshäkit eivät kelpaa, koska maaoravat nauttivat vauhdikkaasta oksalta toiselle pomppimisesta. Häkin pinnojen välit eivät saa olla liian suuret, ettei orava pääse karkaamaan. Häkkiin kuivikkeeksi käyvät joko kutterinpuru tai kuiva heinä. Häkissä tulee olla pesäkoppi ja jos oravia on useampia, oma koppi jokaiselle. Häkkiin laitetaan lisäksi juomapullo ja ruokakuppi. Maaoravat ovat hyvin siistejä eläimiä ja käyttävätkin lähes aina yhtä häkin nurkkausta vessanurkkanaan. Häkissä kannattaa pitää aina puun oksia jyrsittävänä. Häkkiin täytyy laittaa myös kalkki- ja suolakivet. Viihdykkeeksi sinne voi laittaa vessapaperirullia, joissa maaoravat voivat ryömiä. Käsittely ja hoito Maaoravat eivät kesyynny täysin, ellei niitä ole totutettu ihmiset kosketukseen jo poikasesta lähtien. Ne saattavat jopa alkaa viihtyä sylissä, mutta säikähtäessään kesykin eläin saattaa purra kipeästi. Maaoravia ei saa koskaan nostaa hännästä. Niiden nosto tapahtuu samalla tavalla kuin chinchillan eli toisella kädellä pidetään eläintä rintakehän alta ja kainaloista ja toisella kädellä tuetaan nostoa takapuolesta. Koska maaorava on kuitenkin paljon pienempi kuin chinchilla, on oltava varuillaan, ettei se pääse vikkelänä eläimenä karkaamaan ot- 23 teesta ja satuta itseään. Maaoravatkin tulisi päästää säännöllisesti jaloittelemaan häkin ulkopuolelle. Niitä voi tosin olla hieman hankala saada takaisin häkkiin, mutta kyllä ne viimeistään nälän yllättäessä sinne palaavat. On muistettava sulkea ikkunat ja ovet, kun orava on vapaana. Maaoravia ei saa koskaan jahdata, koska sen seurauksena niistä tulee ihmisarkoja. Häkki tulee siivota pari kertaa viikossa ja vesi on muistettava vaihtaa joka päivä. Maaoravien kynsiä ei tarvitse leikata. Ruokinta Maaoravalla on monipuolinen ruokavalio. Niille annetaan siemensekoitusta, joka saa sisältää myös pähkinöitä ja auringonkukan siemeniä. Ne hamstraavat siemeniä ja pähkinöitä hamstereiden tapaan eivätkä ahmi kaikkea kerralla, joten ne eivät yleensä liho. Maaoravalle annetaan lisäksi marjoja, hedelmiä, vihanneksia ja muutaman kerran viikossa lihaa. Kesällä maaoravalle kannattaa hakea tuoreruokaa myös ulkoa. 4H-harrastuksessa lapsi ja nuori kasvaa kohti vastuullista ja yritteliästä aikuisuutta. Lapsen ja nuoren kehitysvaiheet huomioon ottavassa toiminnassa opitaan itse tekemällä. 4Hkerhossa omaksutaan käytännön taitoja ja tietoja koulutetun ohjaajan tuella. 4H-koulutukset ja -kurssit syventävät nuoren osaamista. Toiminnassa saadaan valmiuksia yrittäjyyteen ja työelämään. 4H-kerhot ovat avoinna kaikille 6−18-vuotiaille lapsille ja nuorille. 4H-järjestön uudet jäsenet aloittavat usein harrastuksensa juuri 4H-kerhoista. Suomessa toimii tällä hetkellä noin 3000 kerhoa. Lemmikkiteemakerho kokoontuu monissa 4H-yhdistyksissä. Suomen 4H-liitto www.4h.fi
© Copyright 2024