Kasvatusohjeet
Kasvatusohjeet 1 Hyvä asiakkaamme, pitelet käsissäsi Kodin Kukat – Kasvatusohjeet -ohjevihkoa. Ohjevihko on kirjoitettu asiakkaidemme opastukseksi ja ohjeistukseksi, ja toivomme, että tämän ohjevihkon avulla niin puutarha-alan vasta-alkajat kuin jo kokeneemmatkin puutarhurit pääsevät parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen sekä koriste- että hyötykasvien kanssa. Ohjevihko sisältää yleiset ohjeet valikoimissamme olevien kasvien kylvämiseen, jatkokasvatukseen, istutukseen ja jatkohoitoon. Tarkemmat lajikohtaiset ohjeet löytyvät laskun takaa tai esim. siemenpussista. Osalle harvinaisempia kasveja toimitetaan erilliset kasvatusohjeet. Suurimmalle osalle monivuotisia taimia on ilmoitettu istutusetäisyydet kuvastoissa. Kuvastoista löytyvät myös monivuotisten taimien kasvukorkeudet. Kasvukorkeudet ovat aina suuntaa antavia, sillä kasvien kokoon vaikuttavat kasvuolosuhteet ja hoitotoimenpiteet. Olemme pyrkineet huomioimaan sekä kotipuutarhurit että parvekeviljelijät. Maukkaiden ja terveellisten vihannesten ja yrttien kasvattaminen ei aina vaadi suurta tilaa ja isoa kasvimaata, sillä viime vuosina markkinoille on tullut uusia, pienikokoisia lajikkeita, joita voi mainiosti kasvattaa parvekkeella tai vaikkapa vain keittiön ikkunalla. Myös kesäisestä kukkarunsaudesta pääsee nauttimaan pienelläkin parvekkeella tai patiolla. Toivomme sinun muistavan, että jokainen kasvi on yksilö, jonka kasvuun vaikuttavat monet tekijät. Tutustumalla tähän ohjevihkoon ja sen sisältöön ennen taimien istutusta uskomme, että jokainen kasvi saa oikeanlaisen käsittelyn ja parhaat mahdolliset eväät onnistuneen lopputuloksen kannalta. Esikasvatettavat taimet -kuvaston pikkutaimien hoito-ohjeet löytyvät sivulta 6 alkaen. Jos jotain jäi kuitenkin kertomatta, voit aina ottaa yhteyttä asiakaspalveluumme. Asiakaspalvelun yhteystiedot löytyvät tämän vihkosen takakannesta. Lisätietoja kasveista, kasvukorkeuksista ja kasvupaikkavaatimuksista löydät myös Internet-sivuiltamme www.puutarha.com. Toivotamme kaikille asiakkaillemme onnistumisen iloa ja mukavia hetkiä kasvien ihmeellisessä maailmassa. Kodin Kukkien väki Tekstit: Petra Hintikainen/Kodin Kukat Oy Piirroskuvat: Minna Hankanen Copyright © Kodin Kukat Oy 2014 2 1. 2. 3. 4. 5. aimikasvatus siemenistä 4 Siementen kylväminen Taimien koulinta ja karaisu 4 5 esäkukat 6 Esikasvatettavat kesäkukat Kesäkukkien hoito Jatkohoito Lannoitus Minikasvihuone Koristekasvien talvettaminen 6 7 7 8 8 9 6. Ryhmäruusut Istutus Lannoitus ja talvisuojaus Maankateruusut 7. 8. 10 10 11 11 11 12 erennat13 Perennatyypit Perennapenkin suunnittelu Kasvualustan muokkaus Perennojen istutus Perennojen syysistutus Lannoitus Perennojen jakaminen Perennojen erityisvaatimuksia Talvisuojaus Ruukkuistutusten hoito 13 14 14 14 15 16 16 17 17 17 arjakasvit18 Kasvualustan valmistelu Yleisimmät marjakasvit Mansikka Amppelimansikka Pensasmustikka Vadelma Teivadelma Tyrni Lakka Mesimarja Karpalo 18 18 18 18 19 19 19 20 20 21 22 9. 22 22 23 23 ärhöt24 ihannekset, juurekset ja yrtit10 Esikasvatus Kylvö avomaalle Harventaminen Lannoitus Kasvivuorottelu Hyötykasvit ruukuissa uusut22 Istutus ja hoito ipulikasvit Istutus Istutussyvyys Hoito 24 25 25 25 26 annoitus27 Peruslannoitus/kevätlannoitus Lisälannoitus/kesälannoitus Syyslannoitus 27 27 28 10. alvisuojaus28 11. uonnonmukainen viljely 12. 29 asvinsuojelu30 Torjunta-aineet 31 muista puu perjantatarhurin iposti ajankoh ta puutar isia neuvoja hanhoito on liity os oitteess a: www.pu utarha.c om/ kerh o 3 1. aimikasvatus siemenistä Siementen kylväminen Siemenkylvöissä tulee noudattaa siemenpusseissa mainittuja kylvöaikoja. Liian aikaisin kylvetyt taimet kasvavat sisätiloissa valon puutteessa pitkiksi ja honteloiksi, eikä niistä koskaan kehity hyviä ja tanakoita taimia. Pitkään lämpimässä kasvaneiden taimien on myös vaikea sopeutua aikanaan ulkoilmaan, joten niitä joudutaan karaisemaan pitkiäkin aikoja ennen lopullista istutusta ulos. Liian myöhään kylvetyt taimet eivät puolestaan ehdi kukkia tai tuottaa satoa kasvukauden aikana. Siemenpusseihin merkittyjä kylvöaikoja on siis syytä noudattaa. Pohjois-Suomessa kylvöt voidaan aloittaa pari viikkoa myöhemmin. Kylvömultana käytetään aina puhdasta uutta multaa, joka on joko kylvömultaa, kaktusmultaa tai hiekalla kevennettyä taimimultaa. Kylvömullan on oltava vähäravinteista ja kuohkeaa sillä liian vahvassa mullassa siementen itäminen ja juurten kehittyminen on heikkoa. Esim. tavalliset kukka- ja puutarhamullat ovat tähän tarkoitukseen liian vahvoja. Kylvömultaa voi kuohkeuttaa lisäämällä mullan sekaan perliittiä tai hiekkaa noin viidennes mullan määrästä. Kylvöastioina voi käyttää mitä tahansa kodista löytyviä astioita, tyhjiä muovirasioita tai kylvöihin erikseen valmistettuja laakeita kylvöalustoja ja taimikasvatuslaatikoita. Astiat pestään ennen käyttöönottoa huolellisesti kuumalla vedellä ja tarvittaessa esim. mäntysuovalla. Siemenet kylvetään tiivistetyn mullan pinnalle ja siemenpussin ohjeiden mukaisesti kylvökset joko peitetään (ohuella kerroksella hiekkaa, siilattua multaa tai perliittiä) tai jätetään itämään valoon mullan pinnalle. Siemenen koko on suorassa suhteessa siihen miten syvälle siemenet kylvetään. Kaikkein pienimmät siemenet jätetään yleensä pinnalle ja suuret painetaan mullan pinnan alle. Pienet siemenet kylvetään usein ns. hajakylvönä ja isot siemenet suoraan omiin astioihinsa yksittäin tai muutama siemen/astia. Isojen siementen yksittäiskylvöissä ns. kasvatusnapit ovat erittäin käteviä. Kasvatusnapeissa kasvaneet taimet voi istuttaa suoraan maahan tai jatkokasvattaa ruukussa. Isoja ja paksukuorisia siemeniä kannattaa liottaa vedessä muutama tunti tai yön yli itämisen nopeuttamiseksi. Kylvöastia peitetään läpinäkyvällä muovilla tai lasilla, tai siemenet kylvetään suoraan kannellisiin minikasvihuoneisiin. Minikasvihuoneesta enemmän s. 8. Kylvöksen pinta kostutetaan esim. suihkepullon avulla. Siemenet itävät parhaiten lämpimässä, huoneenlämpö on useimmille siemenille riittävä. Itämisaikana kasvualusta pidetään kosteana. Liian kuivassa siemenet eivät idä ja liian märässä siemenet voivat itämisen sijaan mädäntyä. Kehittyvät taimet vaativat kasvaakseen myös happea, joten peitemuovia voi tarvittaessa rei’ittää ja lasi nostaa päivittäin hetkeksi pois paikaltaan. Itämisen tapahduttua ja sirkkalehtien (itäneen taimen ensimmäiset lehdet) ilmestyessä mullan pinnalle muovi tai lasi poistetaan kylvöastian päältä, ja taimet siirretään mielellään viileään (+12–18 °C) ja valoisaan paikkaan. 4 Viileässä paikassa taimista kehittyy tuuheita ja tanakoita. Liian lämpimässä ja niukassa valossa taimista kasvaa pitkiä ja honteloita ja niiden käsittely myöhemmin on hankalaa. Taimista tulee harvoin kauniin näköisiä, koska nivelvälit ovat venyneet liian pitkiksi. Myös liian korkeareunainen astia voi aiheuttaa taimien venymistä, koska taimet joutuvat kurottautumaan valoa kohti. Taimien koulinta ja karaisu Kun itäneiden siementen ensimmäiset kasvulehdet ovat kasvaneet niin suuriksi, että niistä saa tukevan otteen sormilla, on aika koulia taimet eli siirtää ne omiin jatkokasvatusastioihin. Jatkokasvatusvaiheessa käytetään taimimultaa tai hiekalla tai perliitillä kevennettyä kukkamultaa. Taimet irrotetaan juurineen varovasti kylvöastian mullasta esim. lyijykynän tai sukkapuikon avulla. Istutusruukussa olevaan multaan tehdään reikä, jonne taimi asetetaan ja multa taimen tyven ympäriltä tiivistetään varovasti. Koulintavaiheessa taimet kannattaa istuttaa aiempaa syvempään, jolloin niiden mullan pinnan alle jäävään osaan vartta muodostuu uusia juuria. Isot taimet koulitaan tarvittaessa vielä toisen kerran ennen lopullista istutusta. Jos juuret täyttävät ruukun kokonaan, on aika istuttaa taimet isompaan ruukkuun. kasvupaikalle, sillä juuret kasvavat maatuvan ruukkumateriaalin läpi ja taimen kasvu jatkuu keskeytyksettä. Taimien ollessa riittävän isoja ja kevään edettyä siihen pisteeseen, että hallanvaara on ohi, on tullut aika istuttaa taimet ulos. Ennen lopullista ulosistutusta taimia on syytä karaista eli totuttaa niitä ulkoilmaan muutaman viikon ajan. Lämpimässä sisätilassa kasvaneet taimet kokevat liian suuren muutoksen jos ne siirretään pysyvästi suoraan ulkoilmaan. Taimia pidetään ulkona ensin esim. 15–30 minuuttia, aikaa pidennetään hiljalleen ja lopulta taimet jätetään ulos myös yöksi, mielellään harson alle. Taimien karaisemisessa apuna voidaan käyttää myös pienoiskasvihuonetta. Istutusajankohdaksi valitaan pilvinen sää, jolloin taimet eivät heti joudu paahteeseen. Istutetut kasvit voi myös varjostaa tai ruukut siirtää varjoisaan paikkaan muutamaksi päiväksi. käytä kylvöihin aina uutta puhdasta, vähäravinteista ja ilmavaa kylvö- tai taimimultaa ! käytä puhtaita kylvöastioita huomioi kunkin kasvilajin oikea kylvöaika siemenet vaativat itääkseen lämpöä, kosteutta ja happea Jatkokasvatusastioina voidaan käyttää muoviruukkuja, turve- tai sanomalehtipotteja tai mitä tahansa astiaa, josta ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Turvepotteihin ja sanomalehtipotteihin koulitut taimet voidaan aikanaan istuttaa ruukkuineen lopulliselle hajakylvetyt taimet koulitaan omiin astioihinsa taimet karaistaan ennen istutusta lopullisille kasvupaikoille 5 2. esäkukat Kesäkukiksi kutsutaan yleensä yksivuotisia ruohovartisia koristekasveja. Kesäkukat voidaan jakaa ryhmäkasveihin ja kylvökukkiin. Kesäkukkina kasvatetaan myös monivuotisia kasveja, jotka eivät kuitenkaan talvehdi Suomen oloissa ulkona. Ryhmäkasvit esikasvatetaan usein ammattilaisten toimesta ja ne kukkivat varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Kylvökukat ehtivät kukkaan kesän aikana vaikka ne kylvetään alkukesästä suoraan avomaalle tai astioihin. Kesäkukkien laji- ja lajikekirjo on suunnaton. Kesäkukkia kasvatetaan sekä astioissa että avomaalla. Esikasvatettavat kesäkukat Esikasvatettavien kesäkukkien ja perennojen taimet toimitetaan avojuurisina kennotaimina muovisiin rasioihin pakattuna. Saatuasi postipaketin avaa se mahdollisimman pian. Jos paketti on ollut kauan viileässä, anna paketin olla avaamattomana sisätiloissa jonkin aikaa lämpötilan tasaantumisen vuoksi. Pakettia ei saa koskaan jättää pakkaseen. ! Tarkista taimien laatu heti ja ota tarvittaessa yhteyttä Kodin Kukkien asiakaspalveluun. Esikasvatettavien taimien huomautusaika on 14 vuorokautta. Nosta rasiat valoisaan paikkaan ja raota kansia. Suoraa auringonvaloa tulee välttää polttovaurioiden ehkäisemiseksi. Lämpötila suljetussa rasiassa saattaa myös nousta liian korkeaksi aurinkoisella paikalla. Jos taimet ovat kuivuneet kuljetuksen aikana, avaa rasia ja kastele juuripaakut alakautta pitämällä rasiaa vesiastiassa niin, että vain juuripaakkujen alaosa kastuu. Huomioi kuitenkin, että on parempi, että juuripaakut ovat hieman kuivat kuin että ne olisivat jatkuvassa märkyydessä. Liiallinen kosteus on taimille haitallisempaa kuin hetkellinen kuivahtaminen. Kastele taimia aina huoneenlämpöisellä vedellä. Kylmä vesi voi aiheuttaa kasveille shokin ja hidastuttaa kunnollista juurtumista. 6 Istuta taimet mahdollisimman pian niiden saavuttua. Poista taimet varovasti rasioista, kastele ne tarvittaessa upottamalla juuripaakku hetkeksi veteen, ja istuta taimet ruukkuihin seuraavasti: XS ja S -kokoiset taimet 6 cm ruukkuihin ja M ja L -kokoiset taimet 8 cm ruukkuihin. Vältä liian suuria jatkokasvatusastioita, sillä liian suuressa ruukussa taimet keskittyvät liiaksi juuriston kasvattamiseen ja maanpäällinen kasvusto jää pieneksi. Kastele multa istutuksen jälkeen ja tarkista, että koko juuripaakku on mullan alla. Multaa voi tarvittaessa lisätä ruukun pinnalle. Jatkokasvatuksessa tulee aina käyttää ruukkuja, joissa on reikä pohjassa. Myös turveruukut (kastellaan ennen istutusta) sopivat taimikasvatukseen. Tärkeää on varmistaa, että ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Istuttamisen jälkeen kastelun kanssa kannattaa olla huolellinen. Joskus kasvi saattaa olla nuutunut liiallisesta kosteudesta, ei kuivuuden takia. Mullan jatkuva märkyys saattaa tukahduttaa juuriston kasvun hapen puutteeseen. Esikasvatettavien kesäkukkien, perennojen, yrttien ja vihannesten jatkokasvatukseen suosittelemme kylvö-, kaktus- tai taimimultaa. Mullan voi myös valmistaa itse kukkamullasta sekoittamalla siihen reilusti, vähintään 20–30 % hiekkaa tai perliittiä. Tärkeintä on, ettei multa ole liian vahvasti lannoitettua ja että se on hyvin vettä läpäisevää. Liian lannoitepitoinen ja tiivis multa haittaa juurten kehittymistä. Emme suosittele ns. mustien multien käyttöä jatkokasvatusvaiheessa. Uudelleen istutuksen jälkeen ei pidä huolestua, vaikka kasvin kasvu näyttäisi pysähtyvän. Taimet kasvattavat ensin vahvan juuriston, ja jatkavat sen jälkeen kasvuston kasvattamista. Vahvan juuriston kasvu saattaa kestää 2–4 viikkoa. Taimikasvatusaikana kastelun suhteen tulee olla tarkkana. Taimia kastellaan vasta kun mullan pinta on kuivahtanut. Juuristo kehittyy parhaiten silloin kun multa on ilmavaa ja sopivan kosteaa, ei liian märkää. Kasvit myös sietävät jatkossa paremmin hetkellistä kuivuutta jos ne ovat tottuneet pärjäämään vähemmällä vedellä. Taimia pidetään ensimmäisten viikkojen ajan vähintään +12–16 °C lämpötilassa. Päivälämpötila saa olla +22–24 °C. Liian korkeassa lämpötilassa taimet venyvät nopeasti ja jäävät harvakasvuisiksi, liian alhaisessa lämpötilassa taimien kasvu hidastuu liiaksi. Taimia tulisi poltevaurioiden estämiseksi kastella aina alakautta niin, ettei kasvustoon osu vesipisaroita. Hyvin juurtuneita ja kasvuun lähteneitä taimia voi alkaa totuttaa alhaisempaan lämpötilaan. Pieniä taimia lannoitetaan hyvin maltillisesti. Sen jälkeen kun taimet ovat selvästi juurtuneet uusiin ruukkuihin ja uutta kasvua alkaa ilmestyä, voi taimille antaa mietoa lannoitetta esim. kasteluveden mukana. Mieto annos on noin puolet valmistajan ohjeesta. Kesäkukkien hoito Latvonnassa kasvin kärki tai kärkiosat katkaistaan. Latvonnalla pyritään säätelemään kasvin pituutta ja muotoa. Kun pääverso katkaistaan, kasvi keskittyy pääverson sijaan kasvattamaan sivuhaaroja ja kasveista saadaan tuuheampia ja niihin muodostuu myös runsaammin kukkia. Kasvit voi latvoa muutaman kerran kasvukauden aikana. Erityisen paljon latvonnasta hyötyvät mm. verenpisarat, petuniat, verbenat ja lumihiutaleet. Ensimmäisessä latvonnassa kasvin pääverso katkaistaan niin, että katkaisukohdan alapuolelle jää vähintään 3 lehtiparia. Katkaistuista versoista voi juurruttaa uusia alkuja. Ensimmäinen latvonta kannattaa suorittaa siinä vaiheessa kun esikasvatettu taimi on juurtunut kunnolla, lähtenyt hyvään kasvuun ja kasvattanut uusia lehtiä. Jatkossa kasvin sivuhaarojen kärkiä voidaan lyhentää ja täten ohjailla kasvin muotoa. Jatkohoito Taimien annetaan kasvaa riittävän suuriksi ja vahvajuurisiksi jatkokasvatusruukuissaan ennen istutusta lopullisille kasvupaikoille. Juuriston kehittymistä voi seurata irrottamalla varovasti ruukku juuripaakun ympäriltä ja tarkistamalla onko juuripaakku kasvanut täyteen juuria. Vasta kun juuret täyttävät koko multatilan ja kasvavat ulos ruukun pohjarei’istä, on aika siirtää taimet uusiin astioihin. Uudelleenistutuksissa koko juuripaakun tulee jäädä mullan pinnan alapuolelle. Huomioi mullan tiivistyminen kastelun jälkeen ja lisää tarvittaessa multaa juuripaakun päälle. Juuripaakun jääminen mullan pinnan yläpuolelle aiheuttaa helposti juuripaakun kuivumisen. Taimet voi istuttaa ulos kun hallanvaara on lopullisesti ohi. Ennen istutusta taimet karaistaan sivulla 5 olevan ohjeen mukaan. Jos hallayö uhkaa istuttamisen jälkeen, ruukuissa olevat taimet voi nostaa sisätiloihin tai taimet peitellään harsoilla, sanomalehdillä tai muilla kevyillä peitteillä. Hallayön uhatessa kasvit kastellaan hyvin. Karaistuneet ja hyvin juurtuneet taimet istutetaan valo-olosuhdevaatimusten mukaisille kasvupaikoille. Suuri osa kesäkukista viihtyy aurinkoisella ja valoisalla kasvupaikalla. Pieni varjostus kuumimpaan aikaan päivästä suo kasveille tarpeellisen lepohetken. Osa kasveista menestyy paremmin jos ne sijoitetaan varjoon tai puolivarjoon (verenpisarat, lumihiutaleet). Harva kesäkukka kuitenkaan viihtyy täydellisen varjoisassa paikassa, sillä kaikki kasvit tarvitsevat jonkin verran valoa. 7 Melkein kaikki kesäkukat hyötyvät siitä, että niiden kuihtuneet kukat poistetaan. Siementen muodostuminen kuihtuneisiin kukkiin vie kasveilta voimaa ja tämä näkyy yleensä nuppujen muodostumisen vähenemisenä. Kuihtuneet kukat kannattaa siis poistaa siemenkotineen. Kuihtuneiden kukkien poistamisesta hyötyvät varsinkin orvokit, petuniat ja pelargonit. Monet pienikukkaiset kasvit (lobelia, lumihiutale) kukkivat runsaasti vaikka kuihtuneita kukkia ei poisteta. Kuihtuneiden kukkien lisäksi kasveista kannattaa poistaa lakastuneet tai muuten vioittuneet lehdet ja versot. Huonojen kasvinosien poistaminen on paitsi ulkonäköasia, myös kasvien terveyttä edistävä toimenpide. Kasvitaudit ja tuholaiset iskevät helpoiten huonokuntoisiin kasvinosiin. Lannoitus Kesäkukat kukkivat runsaasti ja vaativat siten lannoitusta tuottaakseen uusia kukkia koko kesän ajan. Kesäkukkien lannoittamiseen voidaan käyttää luonnonlannoitteita, erilaisia kastelulannoitteita tai lannoitekäpyjä. Kesäkukkamullassa on yleensä lannoitteet ja kastelukiteet valmiina. Näiden multien lannoitevaikutus kestää tuotteesta ja säistä riippuen kuukaudesta muutamaan kuukauteen. Hellekesinä kasveja joudutaan kastelemaan runsaasti, jolloin myös mullassa olevat lannoitteet kuluvat nopeammin loppuun. Kukinnan hiipuminen voi olla merkki lannoitteiden loppumisesta. Erilaisten luonnonlannoitteiden etuna on niiden maata parantava vaikutus. Lannoitekävyt ovat helppoja annosteltavia; niitä käytetään 1–2 kappaletta kasvia kohden ja lannoitusvaikutus kestää 5–6 kuukautta eli käytännössä koko kasvukauden ajan. 8 Lannoitteiden lisäksi kasvatusalustaan voidaan lisätä kastelukiteitä. Kastelukiteet imevät itseensä vettä ja luovuttavat kasvualustaan kosteutta mullan kuivahtaessa. Kastelukiteitä voidaan käyttää sekä ruukkuistutuksissa että kukkapenkeissä. Kastelukiteitä sekoitetaan noin ruokalusikallinen kymmeneen litraan multaa. Kastelukiteet ovat ympäristöystävällinen tuote ja kastelukiteitä sisältävän mullan voi huoletta kaataa esim. kasvimaalle tai kompostoida. Minikasvihuone Taimien jatkokasvatukseen voi käyttää ns. minikasvihuonetta. Taimet istutetaan minikasvihuoneen kennoihin samalla tavalla kuin ne istutettaisiin mihin tahansa jatkokasvatusastiaan. Varsinkin XS ja S-kokoiset taimet sopivat hyvin minikasvihuoneen kennoihin. Minikasvihuoneessa kosteusprosentti pysyy korkeana kannen ansiosta ja taimet juurtuvat hyvin. Liiallisen kosteuden ehkäisemiseksi minikasvihuonetta kannattaa tuulettaa välillä jättämällä kansi raolleen. Taimien kastelu minikasvihuoneessa onnistuu helposti nostamalla kennot pois rasiasta, täyttämällä rasia parin sentin korkeudelta lämmintä, seisonutta vettä ja nostamalla kennot takaisin paikoilleen. Taimet imevät pohjan kautta tarvitsemansa määrän vettä 15–20 minuutin aikana. Ylimääräinen vesi kaadetaan pois rasiasta ja kennot nostetaan takaisin paikoilleen. Kasteluveden sekaan voi lisätä hieman kastelulannoitetta, kuitenkin varsinkin alussa enintään 50 % valmistajan suosittelemasta määrästä. Minikasvihuonetta voi käyttää myös siemenkylvöihin. Kannen ansiosta lämpötila ja kosteus rasiassa ovat ihanteelliset itämisen kannalta. Siementen idettyä rasiaa kannattaa tuulettaa nostamalla kansi kokonaan pois paikoiltaan kerran päivässä. Kasvatusnapit sopivat myös hyvin minikasvihuoneen kennoihin ja tätä yhdistelmää kannattaakin käyttää isokoisille siemenille, esim. hajuherneille, tomaateille ja kurpitsoille. Monivuotisten koristekasvien talvettaminen sisätiloissa Osa kesäkukista on monivuotisia alkuperäisillä kasvupaikoillaan lämpimässä ilmastossa. Tällaisia monivuotisia, kesäkukkien tapaan käytettäviä kasveja ovat mm. verenpisarat, pelargonit, tulikruunut, miljoonakellot, vaulat ja lyijykukat. Esim. verenpisaroista, pelargoneista ja lyijykukista voidaan kasvattaa rungollisia pieniä puita, ja tämä edellyttää kasvien säilymistä hengissä talven yli. Monivuotiset kesäkukat vaativat lepokauden ulkokasvien tavoin, ja ihanteellinen lämpötila talvisäilytyksessä oleville kasveille on muutamasta plusasteesta noin kymmeneen asteeseen. Tällaisen paikan puuttuessa talvetusta voi yrittää viileässä autotallissa ja joidenkin kasvien kohdalla talvehtiminen voi onnistua myös pimeässä kellarissa. Liian lämpimässä paikassa kasvien kasvu jatkuu talven ajan eivätkä kasvit saa tarvitsemaansa lepokautta. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että ikivihreinä talvehtivat kasvit talvetetaan viileässä ja valoisassa paikassa, ja lehtensä pudottavat kasvit pärjäävät myös pimeässä kellarissa tms. paikassa. Pelargoni pärjää melko hyvin tavallisessa huoneenlämpötilassa. Kasvit leikataan lyhyemmiksi ja viedään talvisäilytyspaikkaan. Kastelu on talvella niukkaa ja lannoitus lopetetaan kokonaan. Kasvit viedään talvisäilöön mahdollisimman myöhään, kasvista riippuen ennen pakkasia tai pian ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Kasvit tuodaan takaisin valoon ja lämpimään mahdollisimman aikaisin, yleensä siinä vaiheessa kun uutta kasvua alkaa näkyä kevättalvella. Keväällä kastelua lisätään asteittain ja lannoitus aloitetaan varovasti. Talven aikana kuolleet ja kuivuneet oksat poistetaan kokonaan ja muita versoja voi lyhentää reilusti. esikasvatettavien kesäkukkien taimet jatkokasvatetaan sopivan kokoisissa ruukuissa ! jatkokasvatuksessa käytetään taimimultaa tai hiekalla/perliitillä kevennettyä kukkamultaa taimia kastellaan vasta kun pintamulta on kuivahtanut, kasvualustan liika märkyys hidastaa juuriston vahvistumista latvonnalla kasveista saadaan tuuheita ja runsaskukkaisia taimet karaistaan ennen istutusta ulos lopullisille kasvupaikoille kesäkukkia hoidetaan lannoittamalla ja poistamalla kuihtuneet kukat monivuotiset kesäkukat voi talvettaa viileässä ja valoisassa paikassa 9 3. ihannekset, juurekset ja yrtit Vihannesten ja yrttien kasvattaminen omassa puutarhassa tai parvekkeella on helppoa ja palkitsevaa. Suuri osa vihanneksista ja juureksista viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla normaalissa puutarhamullassa. Yrteistä monet kasvavat parhaiten hiekansekaisessa, läpäisevässä kasvualustassa aurinkoisella paikalla. Hyvin harva kasvi viihtyy jatkuvassa märkyydessä, joten vihanneksillekin on eduksi istuttaa ne kohopenkkiin. Esikasvatus Valtaosa yleisimmistä vihanneksista ja juureksista ehtii tuottaa satoa suoraan avomaalle kylvettynä, mutta varsinkin hidaskasvuiset ja lämpöä vaativat kasvit (mm. tomaatit, kurkut, purjo, yrtit, kaalit, paprika) esikasvatetaan sisällä ja siirretään ulos tai kasvihuoneeseen vasta kun hallanvaara on ohi. Ohjeet kylvöihin ja esikasvatukseen löytyvät sivulta 4 alkaen. Periaatteessa mitä tahansa kasveja voi esikasvattaa sadon aikaistamiseksi, mutta nopeakasvuisten lajien (esim. retiisi, tilli, salaatit) kohdalla taimikasvatus on tuskin tarpeellista. Muutaman viikon esikasvatus voi olla suositeltavaa Pohjois-Suomessa esim. kurpitsoille, pavuille ja maissille. Siemenpusseihin merkittyjä kylvöaikoja on syytä noudattaa, sillä liian aikaisin sisälle kylvetyt taimet kasvavat nopeasti suuriksi ja venyneiksi eikä niitä voida kuitenkaan siirtää ulos ennen kuin hallanvaara on ohitse. Esikasvatettavien vihannesten ja yrttien taimet istutetaan osiossa ’Esikasvatettavat kesäkukat’ (sivu 6) mainitulla tavalla. Esikasvatetut taimet karaistaan ennen istutusta ulos. Taimien karaisemisessa ja suojauksessa kylmää vastaan voidaan käyttää apuna kasvatustunneleita, kasvatuskelloja, pienoiskasvihuonetta ja harsoja. Ohjeet taimien karaisemisesta löytyvät sivulta 5. 10 Kylvö avomaalle Kevään etenemisestä ja säistä riippuen avomaalle päästään yleensä huhti–toukokuun aikana ja Pohjois-Suomessa viimeistään kesäkuussa. Maa muokataan valmiiksi ja rikkaruohot poistetaan. Maata voi tässä vaiheessa peruslannoittaa esim. kompostilla, maatuneella karjanlannalla tai muilla hidasliukoisilla lannoittella. Oikea aika ryhtyä kylvöihin on kun maa on sopivasti kuivunut ja murenee niin, että sitä voi helposti muokata. Tässä vaiheessa maan lämpötila on noin +5 °C, mikä on riittävä lämpötila salaateille, pinaatille ja härkäpavulle. Suuri osa avomaanvihanneksista vaatii noin +10–12 °C lämpötilan itääkseen ja kasvaakseen kunnolla. Maan lämpötila saadaan tarvittaessa selville lämpömittarilla, joka upotetaan noin viiden senttimetrin syvyyteen maahan. Isokokoisia siemeniä (pavut, herneet, maissi) kannattaa liottaa vedessä muutaman tunnin ajan tai esim. yön yli itämisen nopeuttamiseksi. Vihannekset kylvetään suoriin riveihin tai hajakylvönä. Kylvösyvyys on noin viisi kertaa siemenen läpimitta. Kylvövaot vedetään suoriksi silmämääräisesti tai narun avulla, ja kylvön jälkeen siemenet peitetään, multa taputellaan tiiviiksi ja maa kastellaan tarpeen vaatiessa. Varsinkin pieni- ja hentokasvuisten taimien rivit on hyvä merkitä merkkitikulla. Siemenet kylvetään riittävän harvaan (kts. ohjeet siemenpusseista), koska osa taimista joudutaan joka tapauksessa harventamaan pois. Siemenmattoja käytettäessä kylvös pidetään kosteana viikon, parin ajan. Kylvökset voidaan peittää erilaisilla harsoilla, jotka lämpötilan noston lisäksi suojaavat pieniä taimia tuhohyönteisiltä. Monet vihannekset (rucola, porkkana, kaalit) voi kasvattaa läpi koko kasvukauden harsojen/kasvatustunnelien alla tuholaisvaurioiden estämiseksi. Harso suojaa hentoja taimia liialliselta auringonpaahteelta sekä siemeniä ja taimia nokkivilta linnuilta. Harventaminen Vaikka kylvöt olisikin suoritettu riittävän harvaan, joudutaan melkein aina osa taimista poistamaan. Harventamisen tarkoitus on antaa jokaiselle taimelle riittävästi tilaa kasvaa vahvaksi ja tuuheaksi. Harvennuksen jälkeen jokaisella taimella on myös riittävästi valoa ja ne saavat tarpeeksi vettä ja ravinteita. Erityisen tärkeää harventaminen on juurikasveilla, sillä liian tiheässä kasvavat juurikasvit kasvattavat lehtiä sen sijaan, että niiden juuristo muodostuisi vahvaksi. Harvennus on tehtävä riittävän ajoissa, sillä kehityksen suuntaa voi olla vaikea muuttaa jos harvennus tehdään liian myöhään. Ensimmäinen harvennus tehdään kun taimet ovat muutaman senttimetrin korkuisia. Usein ensimmäinen harvennus ei ole vielä riittävä vaan taimia joudutaan poistamaan lisää. Tässä vaiheessa osa taimista on kuitenkin ehtinyt kasvaa jo niin suuriksi, että ne voidaan käyttää ruoanlaitossa. Harvennetut taimet voidaan hyödyntää ja istuttaa uusille paikoille puutarhassa. Lannoitus Jokainen sadonkorjuu poistaa maasta ravinteita. Tämä poistuma on korvattava tavalla tai toisella. Kasvit tarvitsevat ravinteita maanpäällisten osien kasvattamiseen, kukkien ja siementen muodostumiseen sekä sadon tuottamiseen. Lannoituksessa on onnistuttu, jos kasvit kasvavat rehevinä ja terveinä ja tuottavat runsaasti kukkia ja satoa. Pääravinteiden lisäksi kasvit tarvitsevat erilaisen määrän mikroravinteita eli ns. hivenaineita. Varsinkin luonnonmukaisissa lannoitteissa kasvien tarvitsevat ravinteet ovat hyvässä suhteessa toisiinsa nähden ja helposti kasvien käytettävissä. Luonnonmukaisia lannoitteita käytettäessä myös maaperän rakenne paranee, sillä esim. kananlanta, kompostimulta ja kompostoitu lanta vilkastuttavat maan pieneliöstön toimintaa ja pitävät näin yllä sopivaa mururakennetta. Pelkkä teollisten keinolannoitteiden käyttö kovettaa maaperää, josta on seurauksena mm. juuristo-ongelmia. Kovettuneen maan saattaminen viljelykuntoon voi kestää vuosia. Lannoituksella varmistetaan kasveille riittävä määrä kasvuun ja sadonmuodostukseen tarvittavia raaka-aineita. Liian vähäisellä lannoituksella kukinta jää heikoksi eikä vihanneksilla ja juureksilla sadonmuodostusta tule tarpeeksi. Toisaalta paljon voidaan pilata myös liiallisella lannoituksella. Pahimmillaan ylimääräiset ravinteet huuhtoutuvat vesistöihin aiheuttaen rehevöitymistä. Liiallinen lannoitus voi polttaa pienten taimien kehittyviä juuria ja aiheuttaa liian löyhää kasvua ja mauttomia vihanneksia. Kasvivuorottelu Yksivuotisia kasveja ei voi kasvattaa samalla paikalla vuodesta toiseen. Saman kasvilajin kasvattaminen samassa paikassa peräkkäisinä vuosina voi aiheuttaa ns. maan väsymistä, mikä ennen pitkää kostautuu sadon pienenemisenä lannoituksesta huolimatta. Maan väsyminen ilmenee myös ravinteiden puutoksena sekä kasvitauteina. Usein erilaiset kasvintuhoojat lisääntyvät, ellei kasvien kasvupaikkoja vaihdeta. Pienillä kotipuutarhaviljelmillä maa jaetaan yleensä neljään osaan, jolloin viljelykierrosta tulee nelivuotinen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kestää neljä vuotta, ennen kuin sama kasvi palaa samaan kasvupaikkaan. Kierto voi toki olla pidempikin, mutta nelilohkoinen kierto on helppo toteuttaa. Monivuotiset kasvit, esim. talvehtivat yrtit ja raparperi, pysyvät omilla paikoillaan vuodesta toiseen. Kasvit ryhmitellään ravinnetarpeen mukaan. Viljelykiertoa voi toteuttaa myös lohkojen sisällä, jolloin esim. neljän vuoden kuluttua tiettyyn lohkoon palaava kaali sijoitetaan loh kos sa eri paikkaan kuin edellisellä kerralla. Kasvien sijainnin muistaminen vaatii hyviä muistiinpanoja edellisiltä vuosilta. Lohkojen sisäinen vaihtelu pidentää viljelykierron 11 kahdeksaan vuoteen, mikä entisestään auttaa kasveja voimaan paremmin ja tuottamaan paremman sadon. Viljelykierron neljä luokkaa ovat: 1. Voimakas lannoitus: kaalit, purjo, selleri, valkosipuli, kurkut ja kurpitsat, maissi 2. Keskimääräistä lannoitusta vaativat kasvit: juurikasvit, peruna, sipulit, keräsalaatit 3. Niukkaan/keskinkertaiseen lannoitukseen tyytyvät kasvit: maustekasvit, tilli, retiisi, salaatit 4. Kasvit, jotka hankkivat lannoituksen itse: pavut, herneet ja muut palkokasvit, viherlannoituskasvit Useimmat kasvit, myös hyötykasvit, viihtyvät parhaiten jos niiden juuriston peittona on eloperäistä katetta. Sopivia katteita ovat mm. kuorikate, heinä ja olki, kompostimulta tai risuhake ja joissakin paikoissa myös luonnonkivet ja villa. Hyötykasveille sopivat parhaiten heinä-, olki- ja kompostimultakatteet. Heinäsilppu on voimakasta typpilannoitetta, joten sitä kannattaa käyttää vain alkukesällä. Katteet levitetään alkukesällä maan lämmettyä. Kate kannattaa levittää kun maa on kosteaa, sateen tai kastelun jälkeen. Katteet pitävät maan kosteana ja hajotessaan luovuttavat maahan ravinteita. Katteiden alla viihtyvät myös kastemadot ja muut maata kuohkeuttavat pieneliöt. Kate vähentää kastelun tarvetta ja edistää monella tapaa maan kuntoa. Hyötykasvit ruukuissa Pienellä pihalla tai parvekkeella ei tarvitse luopua ajatuksesta kasvattaa hyötykasveja. Monet vihannekset ovat näyttäviä ruukkuihin istutettuina ja niistä saadaan silmänilon lisäksi raaka-aineita keittiöön. Ruukkuihin kannattaa valita nopeakasvuisia vihanneksia, jotka tuottavat paljon satoa suhteessa pinta-alaan. Periaatteessa melkein mitä tahansa kasveja voi kasvattaa ruukussa. Vain ruukun koko, kasvien valovaatimukset ja oma mielikuvitus rajoitta12 vat kasvien valintaa. Tutuimpia ruukuissa kasvatettavia hyötykasveja ovat tomaatit, mansikat, erilaiset yrtit ja muut lehtivihannekset. Riittävän suuri ruukku helpottaa kastelua. Suurissa astioissa voi kasvattaa myös vaikkapa monivuotisia marjapensaita ja pieniä puita. Ruukussa kasvatettavat monivuotiset hyötykasvit viedään talveksi viileään talvisuojaan. Kerrostalossa ruukkukasvien talvettaminen voi onnistua lasitetulla parvekkeella, jos ruukun multatila on riittävän suuri estämään juurten paleltumisen ja ruukku suojataan talveksi esim. styroksilla tai pakkaspeitteellä. Ruukuissa kasvavien tomaattien pölytys hoituu yleensä pölyttävien hyönteisten toimesta, mutta joskus voi olla tarpeen varmistaa pölytys itse. Hedelmien kehittyminen vaatii pölytyksen, joten kukkivia taimia voi varovasti ravistaa. esikasvatettavat taimet karaistaan ennen istutusta ulos vihannesten, juuresten ja yrttien siemenet kylvetään lämmenneeseen maahan liian tiheässä kasvavat taimet harvennetaan lannoitus mitoitetaan sadonmuodostuksen mukaan viljelykierto ehkäisee maan väsymistä ja kasvitauteja katteet edistävät maan kuntoa ja hyödyllisten eliöiden hyvinvointia ! 4. erennat Perennoilla tarkoitetaan yleensä monivuotisia ruohovartisia kasveja, joiden maanpäällinen kasvusto lakastuu talveksi ja kasvu alkaa vuosittain uudelleen maan alla talvehtivista osista. Talvehtiva osa voi olla juuristo, juurakko, maavarsi tai joissakin tapauksissa sipuli tai mukula. Osa perennoista talvehtii ainavihantina (jouluruusut, vuorenkilvet, talviot). Perenna voi olla myös kaksivuotinen kasvi (salkoruusu, sormustinkukka, harjaneilikka), joka lisääntyy siementämällä ja säilyy näin samalla kasvupaikalla vuodesta toiseen. Perennoiden koko vaihtelee täysin maanmyötäisistä lajeista jopa parimetrisiin, näyttäviin kasveihin. Perennoista löytyy myös köynnöstäviä sekä varpumaisia lajeja. Perennoja voidaan luokitella monella tavalla. Valovaatimusten mukaisesti perennat jaetaan auringon, puolivarjon ja varjon perennoihin. Kasvualustan mukaan osa perennoista on ns. kosteikkoperennoja ja erittäin kuivissa paikoissa viihtyviä kasveja voidaan kutsua kivikkoperennoiksi. Happaman maan perennat tarvitsevat hapanta kasvualustaa ja kalkinsuosijat viihtyvät kalkitussa maassa. Ryhmäperennoiksi voidaan kutsua pitkälle jalostettuja kantoja. Maatiaisperennat ovat kasvien alkuperäisiä, vanhoja muotoja ja ne ovat yleensä erittäin talvenkestäviä. Myös monia luonnonkasveja käytetään perennojen tapaan. Maanpeiteperennoilla tarkoitetaan kasveja, joiden kasvutapa on maanmyötäinen. Korkeuden sijaan kasvit kasvavat leveyttä ja muodostavat parhaimmillaan hyvin peittäviä ja tiiviitä kasvustoja. Jättiperennoiksi voidaan nimetä erittäin korkeat perennat, joiden kasvukorkeus saattaa nousta pariin metriin. Perennoja voidaan käyttää niiden kasvupaikkavaatimusten mukaan monenlaisissa paikoissa; omissa perennapenkeissään, kesäkukkien joukossa ja ruusupenkeissä, puiden ja pensaiden alla, varjoisissa tai kosteissa paikoissa, kivikoissa ja erittäin kuivissa paikoissa. Monia, erityisesti näyttävälehtisiä kasveja, ns. lehtiperennoja, voidaan ja kannattaa kasvattaa myös ruukkuistutuksissa yksinään tai yhdessä kesäkukkien kanssa. Oikeanlaisiin paikkoihin istutettuina perennat ovat helppohoitoisia ja kiitollisia kasveja. Perennatyypit Perennoja myydään joko astiataimina, kennotaimina tai avojuurisina taimina. Astiataimet ovat kasvaneet vuoden tai pari omissa ruukuissaan. Kennotaimet toimitetaan esikasvatettuina paakkutaimina muovisissa pakkausrasioissa. Kennotaimien jatkokasvatukseen sopivat samat ohjeet kuin esikasvatettaville taimille (s. 6 alkaen). Loppukeväällä säiden salliessa kennotaimet voi istuttaa suoraan lopullisille kasvupaikoille. Avojuuriset taimet toimitetaan turpeeseen tms. materiaaliin pakattuina ilman ruukkua ja multaa. Avojuuriset taimet toimitetaan lepotilaisina, ja taimissa on juurien lisäksi vain hyvin vähän tai ei ollenkaan uutta kasvua näkyvissä. Taimissa tai pakkausturpeessa oleva mahdollinen home on ns. varastohometta eikä se ole vaarallista. Home voidaan pestä taimista pois ennen niiden istutusta. Avojuuriset taimet istutetaan mahdollisimman pian. Taimia ei saa koskaan jättää pakkaseen eikä niitä pidä poistaa pakkauksestaan ennen istutusta. Jos avojuurisen perennan istutus siirtyy pidemmälle kuin muutamaan päivään, taimet voi istuttaa tilapäisesti ruukkuihin. Taimille on kuitenkin parempi, että ne istutetaan suoraan maahan lopullisille kasvupaikoille ja että ne saavat herätä kasvuun luonnollisessa tahdissaan ulkoilmassa. Avojuuriset taimet sopeutuvat nopeasti istutuspaikoilleen ja kasvavat usein jopa paremmin kuin astiataimet, joilla juurtuminen ja kasvuunlähtö saattaa kestää pidempään. 13 Perennapenkin suunnittelu Perennapenkin kasvien valinnan lähtökohtana on oikeanlaisten kasvuolosuhteiden huomioiminen. Aurinkoisen paikan perenna ei pääse oikeuksiinsa varjossa, eikä kosteaa kasvualustaa vaativa kasvi tule selviämään kuivassa ja läpäisevässä maassa. Kasvien istuttaminen oikeille paikoille auttaa perennoja kasvamaan elinvoimaisiksi, vastustuskykyisiksi ja selviämään paremmin talven yli. Usein ratkaisevin tekijä kasvupaikkaa valittaessa on valo-olosuhteet. Kaikkiin muihin kasvin menestymiseen vaikuttaviin tekijöihin voidaan yleensä jossain määrin vaikuttaa, mutta valo-olosuhteita voidaan harvoin muuttaa. Kasvualusta voidaan vaihtaa ja ravinteiden tai kalkin määrää lisätä, mutta aurinkoista ja paahtavaa paikkaa on hankala muuttaa varjoisaksi tai toisinpäin. Perennat istutetaan mielellään niin, että korkeat lajit taakse tai keskelle, keskikorkeat väliin ja matalat eteen. Näin jokainen kasvi pääsee esille eikä huku korkeampien lajien taakse. Eri lajeja ja värejä yhdistelemällä saadaan kaunis kokonaisuus, joka kukkii aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Värejä hehkuvaa perennapenkkiä voi rauhoittaa esim. kaunislehtisillä lehtiperennoilla tai heinillä. Yksivuotisilla kesä- ja kylvökukilla perennapenkkiin saadaan katkeamatonta kukkaloistoa. Perennapenkin ulkonäköä ja värityksiä valittaessa vain oma mielikuvitus asettaa rajat kasvien valinnalle. Kasvualustan muokkaus Ennen perennojen istutusta kasvualusta on puhdistettava huolellisesti rikkaruohoista. Varsinkin monivuotisten juuririkkakasvien kitkeminen perennojen joukosta on hyvin työlästä. Vuosien kuluessa kasvit tuuheutuvat niin paljon, että kitkemisen tarve vähenee. Kasvualusta muokataan riittävältä syvyydeltä, taimen lopullinen kasvukorkeus on suuntaa antava vihje kasvualustan syvyydestä. Matalat ja pienikokoiset kivikko-, maanpeite- ja reunuskasvit istutetaan noin 20 cm syvään kasvualustaan. 14 Keskikokoisten perennojen kasvualustan syvyyden tulisi olla 30–50 cm ja korkeille ja syväjuurisille perennoille varataan kasvualustaa 50–70 cm. Aurinkoisilla paikoilla ja paikoissa, joissa maa kuivuu helposti (esim. rinteet) kasvualusta voi olla paksumpi. Valtaosa perennoista viihtyy tavallisessa läpäisevässä puutarhamaassa. Yleisesti ottaen kasvit sietävät paremmin hetkittäistä kuivuutta kuin jatkuvaa märkyyttä. Siksi perennoille on edullista istuttaa ne joko loivasti viettävään rinteeseen tai kummuksi muotoiltuun penkkiin, jossa talvimärkyys ei pääse vaivaamaan. Ilmava ja syvämultainen kasvualusta on useimpien perennojen mieleen. Kasvualustan läpäisevyyttä voi lisätä sekoittamalla multaan hiekkaa, soraa tai perliittiä. Kasvualusta muokataan valituille kasveille sopivaksi. Savimaata parannetaan hiekalla, turpeella ja kompostilla. Kuiville hiekkamaille voidaan lisätä savea, kompostia tai turvetta. Varsinkin savi lisää kuivilla mailla kasvualustan vedenpidätyskykyä. Jos koko kasvualustan muokkaus on liian työlästä, kasveille kaivetaan riittävän suuret istutuskuopat, jotka täytetään oikeanlaisella mullalla. Jos kasvualustaa ei haluta muokata, valitaan kasvit kasvualustan mukaisesti. Hapanta kasvualustaa vaativien kasvien istutuskuoppaan lisätään kalkitsematonta turvetta tai havu-rodomultaa. Kalkkia suosivien lajien kasvualusta kalkitaan ennen istutusta ja kalkkia lisätään penkkiin muutaman vuoden välein. Kunnollisesti perustettu perennapenkki palkitsee hoidon helppoudella tulevina vuosina. Perennojen istutus Istutusvaiheessa astiataimet kastellaan hyvin ja ruukut poistetaan juuripaakun ympäriltä. Jos juuret ovat kietoutuneet tiukasti juuripaakun ympärille, voi juuripaakkua varovasti hajottaa ja juuret suoristaa ennen istutusta. Avojuuriset taimet säilytetään mahdollisimman viileässä ja varjoisassa paikassa istutushetkeen saakka. Ennen istutusta avojuurisia taimia kannattaa liottaa haaleassa vedessä muutaman tunnin ajan. Astiataimet istutetaan entiseen syvyyteen, avojuuriset taimet niin, että koko juuristo jää maanpinnan alapuolella ja kasvupisteen päälle tulee muutama sentti multaa. Jos uutta kasvua on jo näkyvissä, kasvusto jätetään mullan pinnan yläpuolelle. Istutussyvyydessä tulee huomioida mullan tiivistyminen kastelun jälkeen. Multa juurten ympäriltä tiivistetään ja taimet kastellaan perusteellisesti. Kastelua jatketaan säiden mukaan ja riittävästä kosteudesta huolehditaan vähintään istutusvuoden ajan. Taimia kasteltaessa on parempi kastella kerralla riittävästi, jotta kasvualusta kostuu syvältä ja kasvien juuret hakeutuvat kosteuden perässä syvälle maahan. Pieni määrä vettä kerralla kastelee vain pintamullan eikä juurilla ole syytä hakeutua kosteuden perässä syvemmälle. Vastaistutettuja taimia voi tarvittaessa varjostaa ja suojata auringolta varjostuskankailla. Taimien istutusväli vaihtelee noin kymmenestä senttimetristä jopa metriin. Pienimmille ja hyvin hidaskasvuisille perennoille istutusväliksi riittää 10-20 cm. Voimakkaasti rönsyilevät lajit istutetaan harvempaan kuin mättäitä ja ruusukkeita muodostavat taimet. Maanpeiteperennoille ja keskikokoisille kasveille istutusväliksi jätetään 30–40 cm ja suurikokoisille perennoille n. 70 cm. Erittäin kookkaita ja reheväkasvuisia perennoita istutetaan neliölle 1–3 kappaletta ja istutusväliksi voidaan jättää jopa 1 m. Tiheillä istutusväleillä saadaan nopeasti aikaan näyttävä ja peittävä istutus, jossa kasvavien perennojen lehdet tukahduttavat ja estävät rikkakasvien siementen itämistä. Toisaalta tiheään istutetut perennat joudutaan jakamaan nopeammin kuin harvempaan istutetut. Oikeat istutusetäisyydet tarkistetaan lajikohtaisesti. Perennapenkin voi kattaa kuorikatteella, heinällä, oljella tai kompostimullalla. Perennojen syysistutus Syksy on hyvää istutusaikaa perennoille. Maassa on runsaasti kosteutta ja taimet juurtuvat hyvin. Perennoja voi istuttaa niin kauan kuin maa on sulana. Aroille perennoille suositellaan kevätistutusta, jolloin ne ehtivät juurtua riittävästi kasvukauden aikana selviytyäkseen talvesta. Myös avojuurisille taimille kannattaa varata joitakin viikkoja aikaa ennen maan jäätymistä riittävän juurtumisen varmistamiseksi. Syksyllä istutettavien taimien lannoitukseksi riittää kompostilla tai uudella mullalla parannettu kasvualusta tai vähätyppinen syyslannos. Lannoitus voidaan vaihtoehtoisesti jättää kokonaan seuraavaan kevääseen. Runsas typpilannoitus syksyllä heikentää kasvien talvenkestävyyttä. Syksyn runsaat sateet voivat koitua kasvien kohtaloksi juuristoalueen liiallisen märkyyden vuoksi. Talvimärkyyden välttämiseksi taimet istutetaan loivaan rinteeseen tai kummuksi muotoiltuun kohopenkkiin. Syksyllä osa toimitettavista taimista on jo alkanut tuleentua, ja kasveissa voi olla keltaisia ja varisevia lehtiä. Kasvi voi olla myös lepotilassa, jolloin maanpäällinen kasvusto on kokonaan lakastunut ja kasvuvoima on siirtynyt kasvin maanalaisiin osiin. Kasvin siirtyminen talvilepoon ei estä istuttamista. Syksyllä istutetut kasvit ovat keväällä valmiina kasvuun ja ne käyttävät kevätkosteuden hyödykseen. Routa voi nostaa taimia talven aikana, joten multa syksyllä istutettujen taimien ympäriltä tiivistetään keväällä ja tarvittaessa uutta multaa lisätään juurien suojaksi. 15 Lannoitus Perennojen lannoitustarve vaihtelee suuresti lajikohtaisesti. Karkeana yleistyksenä voidaan sanoa, että reheväkasvuiset ja runsaskukkaiset, pitkälle jalostetut perennat vaativat enemmän lannoitusta kuin maatiais- ja luonnonperennat. Myös hyvin kuivissa paikoissa viihtyvät ns. kivikkoperennat ovat yleensä vaatimattomia ja niiden lannoitustarve on vähäinen. Usein varsinkin lehdistöltään harmaat ja sinertävät kasvit menettävät kauniin värinsä ja muuttuvat liiallisen lannoituksen seurauksena vihreiksi. Liika typpilannoitus voi myös rehevöittää kasvustoa kukinnan kustannuksella. Istutusvaiheessa perennojen lannoitukseen riittää kasvualustaan sekoitettava uusi puutarha- tai kompostimulta. Liian voimakas lannoitus voi haitata taimien juurtumista. Varsinkin syysistutuksissa liiallista lannoitusta tulee välttää ja lannoitteena voidaan käyttää vähätyppistä syysravinnetta. Liiallinen lannoitus kasvukauden aikana saa helposti aikaan runsasta kasvua ja löyhää solukkoa, mikä voi haitata pahasti kasvien talvenkestävyyttä. Lannoitusta vaativia perennoja lannoitetaan noin kuukausi kukinnan jälkeen, syksyllä kukkivat lajit lannoitetaan keväällä. Perennojen kevätlannoitukseen voidaan käyttää esim. pintamultaan sekoitettavaa kananlantaa tai muita hidasliukoisia lannoitteita. Lannoiterakeita käytettäessä vältetään rakeiden joutuminen kasvien lehdille ja lehtihankoihin. Hidasliukoiset lannoitteet annostellaan aikaisin keväällä, jolloin niiden sisältämät ravinteet liukenevat kasvien käyttöön kasvukauden aikana. Hidasliukoisia lannoitteita käytettäessä muuta typpilannoitusta ei yleensä tarvita kasvukauden aikana. Kompostimulta on hyvää lannoitetta. Hyvin maatuneessa lantakompostissa on erinomaisessa suhteessa monia kasvien tarvitsemia ravintoaineita. Perennoille voidaan myös antaa kesälannoituksena kasteluveden mukana neste- tai jauhemaisia yleislannoitteita. Kastelulannoitteiden sisältämät ravinteet ovat nopeasti kasvien käytettävissä. Typpipitoinen lannoitus lopetetaan viimeistään elokuun aikana, ja siirrytään vähätyppiseen syysravinteeseen. Syysravinteen sisältämät kalium ja fosfori edistävät silmujen syntymistä varmistaen seuraavan vuoden kukintaa, sekä suojaavat kasvia talvilevon aikana. Perennojen jakaminen Kasvuston ränsistyminen ja kukinnan heikkeneminen tiheässä kasvustossa ovat yleensä merkkejä tarpeesta jakaa perennat. Jakaminen kannattaa suorittaa aikaisin keväällä tai syksyllä kasvukauden päätyttyä siten, että keväällä kukkivat perennat jaetaan syksyllä ja syyskukkijoiden kasvustot keväällä. Keskikesällä kukkivien perennojen kasvustot jaetaan joko aikaisin keväällä tai syksyllä. Perennoja jaettaessa kasvustot kannattaa nostaa ylös mahdollisimman suurina paakkuina, jotka jaetaan pienempiin osiin terävällä lapiolla, kirveellä tai käsin. Jokaiseen jakopalaan tulee jäädä sekä juuristoa että versoja. Juurakoita jaettaessa on huomioitava, että jokaiseen uuteen alkuun jää silmuja. Jaetut perennat puhdistetaan mahdollisista rikkaruohoista ja istutetaan uudelleen muokattuun penkkiin edellä mainittujen ohjeiden mukaisesti. 16 Perennojen erityisvaatimuksia Osa perennoista vaatii menestyäkseen erityisiä huomioita kasvupaikan tai kasvualustan suhteen. Vaatimuksena voi olla esim. hapan (sinivaleunikot) tai kalkkipitoinen maa (jouluruusut). Joillakin perennoilla liiallinen typpilannoitus saattaa heikentää kukintaa (kärsämöt, päivänliljat). Kasvurauha on tärkeä esim. pioneille, pikkusydämille, syysvuokoille, kuunliljoille ja akileijoille. Osa muuten kestävistä perennoista ei siedä kuivuutta (jaloritarinkannukset, soihtuliljat) ja niitä onkin kasteltava pitkinä poutajaksoina. Jumaltenkukkien ja unikkojen lehdet kuihtuvat kukinnan jälkeen, mikä kannattaa huomioida viereisiä kasveja valittaessa. Istutus liian syvään voi hidastaa ja vähentää kukintaa esim. pioneilla ja saksankurjenmiekoilla. Joillakin perennoilla toipuminen jakamisesta ja uudelleenistutuksesta voi kestää jonkin aikaa. Osa kasveista kasvattaa hyvin pitkän juuriston (särkynytsydän), jolloin ne kannattaa istuttaa riittävän etäälle rakennusten perustuksista ja salaojista. Talvisuojaus Suuri osa perennoista talvehtii ilman talvisuojausta. Monet arat perennalajit ja -lajikkeet menestyvät Suomessa, jos niille valitaan suojainen kasvupaikka. Suojaisa kasvupaikka voi olla esim. seinustan vierus, suuren kiven läheisyys tai perennaryhmä. Arkojen kasvien talvehtimista edistetään suojaamalla kasvustot talveksi havuilla, kuivilla lehdillä tai talvisuojaturpeella. Lumi on paras suoja talven kylmyyttä ja tuulia vastaan, ja lunta voi lapioida arkojen perennojen päälle. Arat perennat on hyvä istuttaa kasvukauden alussa, jolloin ne ehtivät kasvattaa hyvän juuriston kesän aikana. Myös istuttaminen kohopenkkiin edistää arkojen kasvien selviämistä talvesta, sillä talvimärkyys ei vaivaa kohopenkkiin istutettuja taimia. Perennojen kasvustot voi jättää syksyllä lakastumaan paikoilleen. Kasvuston ylle lakastuvat lehdet suojaavat talvehtivia kasvupisteitä. Kukkavarsien ja lehtien poistaminen on tarpeellista vain jos kasveissa on ollut kasvukauden aikana kasvitauteja. Varsinkin onttovartisten kasvien (esim. liljat, ritarinkannukset, nauhukset) varret on syytä jättää paikoilleen, sillä ontoista varsista kasvuston sisään valuva vesi saattaa mädännyttää kasvin talvehtivat osat. Jos varret halutaan välttämättä poistaa, katkaistaan ne riittävältä korkeudelta ja taitetaan sen jälkeen kaksinkerroin. Osa kasveista toisaalta hyötyy kasvuston leikkaamisesta syksyllä, esim. syyssädekukkien varsien leikkaaminen edistää uusien versojen muodostumista ja kasvin talvehtimista. Ruukkuistutusten hoito Ruukuissa kasvatettavat perennat tuodaan talveksi sisätiloihin viileään varastoon tai kellariin. Sopivan sisätilan puuttuessa kasvit suojataan ruukkuineen ulkona. Isot ruukut voi kaataa maahan pitkälleen, kääriä pakkasten tultua pakkaspeitteeseen ja peitellä vielä lumella. Parvekkeille jäävien kasvien ruukut on suojattava hyvin styroksilla, pakkaspeitteellä tms. Ulkona ruukussa talvehtivan kasvin juuristo kohtaa kylmän pakkasilman joka suunnasta, toisin kuin kasvin, joka talvehtii maassa ja johon kylmyys pääsee vain ylhäältä käsin. ! istuta oikea perenna oikeaan paikkaan valo ja muut kasvuolosuhteet huomioiden kasvualusta muokataan kasvin vaatimusten mukaiseksi, suosi kohopenkkiä lannoita kohtuudella perennat jaetaan kun kukinta heikkenee tai kasvustot ränsistyvät perennoja voi istuttaa myös syksyllä, vältä typpilannoitusta syysistutuksissa suojaa arat perennat talveksi 17 5. arjakasvit Monista luonnonmarjoista on jalostettu kantoja, jotka ovat satoisia ja soveltuvat paremmin kotipuutarhoihin. Useimmat marjakasvit viihtyvät puutarhassa parhaiten luontaisten kasvupaikkojensa kaltaisilla kasvualustoilla, joita ovat humuksella parannetut hiekka- ja moreenimaat. Uusia taimia istutettaessa on syytä välttää saman kasvin istuttamista paikalle, jossa on aiemmin viljelty ko. kasvia. Näin vältytään ilmiöltä, jota kutsutaan maan väsymiseksi. Maan väsymisessä tuholaiset yleistyvät, rikkakasvit runsastuvat ja ravinnetasapaino maassa järkkyy. Maan väsyminen estetään viljelykierrolla. Viljelykierrosta enemmän s. 11. Kasvualustan valmistelu Useimmat marjakasvit viihtyvät maassa, jonka pH vaihtelee välillä 6–6,8. Maan happamuus vaikuttaa kasvien kykyyn hyödyntää maassa olevia ravinteita. Mikäli maan pH-arvo on liian alhainen tai liian korkea kasvit eivät pysty sitomaan lannoitteiden ravinteita, jolloin lannoitus on turhaa. Liian alhainen pH-arvo saadaan nostettua kalkituksen avulla. PHarvoja voi mitata esim. apteekeista saatavilla pH-liuskoilla. Kasvualusta puhdistetaan ennen istutusta huolellisesti monivuotisista rikkakasveista, sillä myöhemmin rikkojen kitkeminen kasvustojen seasta voi olla hyvin työlästä tai jopa mahdotonta. Useimmille marjakasveille on eduksi istuttaa taimet ns. koho penkkiin. Kohopenkin etuja ovat maan nopea lämpeneminen ja talvimär kyy den välttäminen. Istutuksen jälkeen tai mien kastelusta huolehditaan varsinkin ensimmäisen kesän ajan. Yleisimmät marjakasvit Mansikka Mansikat viihtyvät aurinkoisilla kasvupaikoilla maassa, jossa ei ole vaaraa seisovasta vedestä. 18 Liian tuulinen paikka vaikeuttaa pölyttäjien työtä. Mansikan juuret eivät kestä kilpailua suurten kasvien juurien kanssa, joten isojen puiden läheisyyttä on syytä välttää. Mansikat viihtyvät parhaiten kevyessä ja lämpimässä, multavassa ja kosteutta pidättävässä maassa. Ennen istutusta mansikkapenkki, mielellään kohopenkki, peruslannoitetaan. Liiallinen typpilannoitus aiheuttaa rehevää lehtikasvua marjasadon kustannuksella. Esim. vähätyppinen marjaravinne sopii hyvin mansikalle. Mansikan istutuksessa tärkeä huomioitava seikka on taimen oikeaoppinen istutus. Lehtiruusuke, josta uudet lehdet kasvavat, täytyy jättää maan pinnan tasalle. Lehtiruusukkeen jääminen maan pinnan alapuolelle saattaa aiheuttaa taimen kuolemisen. Lehtiruusuke ei kuitenkaan saa jäädä liian pintaankaan, jolloin taimi heiluu eikä juurru kunnolla. Sadonkorjuun jälkeen taimien tulee saada olla rauhassa esim. rönsyjen poistamiselta. Uudet kukka-aiheet muodostuvat heti sadonmuodostuksen jälkeen ja taimien häirintä rönsyjen poistolla ja kitkemisellä saattaa laukaista kasvin uuteen kasvuun, mikä ei ole tarkoitus. Amppelimansikka Amppelimansikat ovat jatkuvasatoisia lajikkeita, jotka kasvattavat pitkiä rönsyjä ja soveltuvat siten hyvin amppeleissa tai ruukuissa kasvatettaviksi. Amppelimansikat istutetaan em. tavalla ja lannoitukseen soveltuu hyvin marjaravinne tai lannoitekävyt. Mansikkaan muodostuvat pitkät rönsyt parantavat kasvin koristearvoa, mutta toisaalta heikentävät sadonmuodostusta. Rönsyistä voidaan istuttaa uusia taimia, osa voidaan jättää kasviin ja osa poistaa. Amppelimansikat voi talvettaa pakkasettomassa paikassa (+0–2 °C) esim. kellarissa tai varastossa. Taimet voi myös istuttaa syksyllä maahan, kuitenkin riittävän ajoissa niin, että taimet ehtivät juurtua ja siten selviävät talvesta. Keväällä taimet vaihdetaan uuteen, ravinteikkaaseen multaan. Lannoitus aloitetaan kun kasviin alkaa muodostua kukkia ja raakileita. Pensasmustikka Pensasmustikka poikkeaa muista marjakasveista vaatimuksellaan happamasta kasvualustasta. Kasvualustan tulee olla metsämaan kaltainen eli ilmava ja kuohkea. Pensasmustikat ovat hyvin pitkäikäisiä ja oikealle paikalle istutettuna ja oikein hoidettuna pensaat tuottavat satoa kymmeniä vuosia. Kasvupaikkana tulee olla aurinkoinen ja lämmin, kovilta tuulilta suojattu paikka. Kasvualusta sekoitetaan happamasta havu-rodomullasta, kalkitsemattomasta turpeesta ja mahdollisuuksien mukaan havumetsän metsänpohjasta, jossa saa olla oksia ja neulasia, sillä mustikka pitää läpäisevästä maasta. Kuorikate sopii hyvin mustikoille hapattavan vaikutuksensa ansiosta. Mansikoiden tapaan mustikat viihtyvät kohopenkissä ja maa peruslannoitetaan joko marjaravinteella tai havu-rodolannoitteella. Taimiväliksi jätetään noin metri. Mustikka tuottaa parhaan sadon ristipölytyksellä eli vähintään kahden eri lajikkeen istutus samaan penkkiin on suositeltavaa. Mustikan leikkaustarve on vähäinen. Keväisin poistetaan mustuneet oksankärjet terveeseen kohtaan saakka. Myös muuten vahingoittuneet tai kuolleet oksat poistetaan, samoin maata pitkin kasvavat oksat. Vuosien kuluessa vanhimpia oksia voi poistaa, jos pensas kasvaa liian tiheäksi. Vadelma Vadelman ihanteellisin kasvupaikka on aurinkoinen ja lämmin, kovimmilta tuulilta suojattu alue. Kasvualustaksi sopii tavallinen multava, läpäisevä puutarhamaa. Vadelman taimet istutetaan mielellään kohopenkkeihin suoriin riveihin noin 2–3 cm aiempaa syvempään. Useimmat vadelmalajikkeet tarvitsevat tuen pysyäkseen pystyssä, lajike ’Maurin Makea’ on matala ja pysyy useimmiten hyvin pystyssä ilman tukeakin. Vadelman marjat muodostuvat toisen vuoden versoihin. Vadelman marjoja tuottaneet oksat voidaan poistaa heti sadonkorjuun jälkeen. Sopivan ilmavassa kasvustossa esiintyy harvoin kasvitauteja. Versot katkaistaan aina maanpinnan tasalta, muuten kasvustoon muodostuu vuosi vuodelta korkeampia tappeja. Kuolleet versot voidaan poistaa myös seuraavana keväänä. Kesän mittaan vadelmapenkistä poistetaan rivin ulkopuolelle kasvaneet versot, minkä ansiosta kasvusto pysyy ilmavana. Liian korkeiksi kasvaneet versot voi lyhentää sopivalle korkeudelle. Kuivina kesinä kasvustoa on hyvä kastella varsinkin raakilevaiheessa, jotta sadosta saadaan mahdollisimman hyvä. Marjaravinne sopii myös vadelman lannoittamiseen. Teivadelma Teivadelma on voimakas- ja rentokasvuinen, karhunvadelmaa kasvutavaltaan muistuttava marjakasvi. Avomaalla teivadelma pärjää vain Etelä-Suomessa, mutta hyvin suojattuna sen kasvatusta voi kokeilla pohjoisempanakin. Teivadelma tarvitsee paljon lämpöä, aurinkoa ja suojaisen kasvupaikan, esim. eteläseinustan. 19 Marjat muodostuvat tavallisen vadelman tapaan toisen vuoden versoihin. Satoa tuottaneet versot katkaistaan ja uudet tuetaan esim. säleikköön. Talveksi versot taivutetaan maata vasten ja suojataan esim. havuilla. Teivadelma viihtyy runsasravinteisessa multamaassa ja kasvia lannoitetaan vähätyppisellä marjaravinteella tai syyslannoitteella. Myös kompostimultaa voi lisätä taimien juurelle. Tyrni Tyrni on kasvupaikassaan valon suhteen ehdoton. Mitkään muut kasvit eivät saa varjostaa tyrnin taimia. Tyrni ei varjostuksen lisäksi saa kärsiä kuivuudesta ensimmäisinä vuosina, ja multava peltomaa onkin paras kasvualusta tyrnille. Tyrni on yksineuvoinen, joten sadon saamiseksi täytyy istuttaa sekä hede- (poika) että emitaimia (tyttö). Kotipuutarhassa taimien suhde on yksi hedetaimi 1–4 emitaimea kohti. Kotipuutarhassa taimiväliksi suositellaan 2-3 metriä ja taimet istutetaan entiseen syvyyteen tai muutaman sentin syvempään. Ensimmäisinä vuosina on tärkeää, etteivät taimet joudu kilpailemaan vedestä muiden kasvien kanssa. Taimien ympäristö pidetään aluksi mulloksella tai maa peitetään mustalla muovilla tai kuorikatteella. Happaman kuorikatteen vaikutus neutraloidaan kalkituksella. Tyrni tuottaa itse tarvitsemansa typen typpeä sitovalla juuristollaan ja lannoitus tavallisella typpipitoisella lannoitteella voi koitua taimien kohtaloksi. Kasvualusta peruslannoitetaan ennen istutusta marjaravinteella ja vuosittaiseen ylläpitolannoitukseen sopii syysravinne, jossa ei ole lainkaan typpeä. Kalkitus on välttämätöntä typpeä sitovien bakteerien kasvun kannalta ja tyrnille sopiva kasvualustan pH on välillä 6–7. Hyvässä kasvussa oleva taimi selviää sekä kuivassa että kosteassa paikassa. Erittäin kuivina kesinä marjat voivat tippua raakilevaiheessa ilman lisäkastelua. 20 Tyrniä leikataan hyvin maltillisesti, liian voimakas leikkaus voi aiheuttaa talvivaurioita. Talven aikana vaurioituneet ja sairaat oksat poistetaan. Pensaat voidaan pitää matalina leikkaamalla vuosittain verson kärjistä muutama sentti pois. Lakka Kotipuutarhassa lakkaa voi kasvattaa varta vasten lakalle rakennetussa kasvatusaltaassa tai ruukussa. Lakka viihtyy puolivarjoisalla kasvupaikalla kasvualustassa, joka säilyy kosteana koko kesän. Lakka on happaman maan kasvi, ja kasvualusta valmistetaan lannoittamattomasta ja kalkitsemattomasta rahkaturpeesta. Kasvualustaa voi keventää sekoittamalla siihen esim. perliittiä. Useimmat puutarhaliikkeissä myytävät lannoittamattomat ja kalkitsemattomat turpeet sopivat lakalle. Tavalliset mullat ja pitkälle maatuneet turpeet ovat lakalle liian tiiviitä kasvatusalustoja. Kasvatusallas voi olla esim. laudoista tehty kehikko, joka upotetaan osittain maahan ja vuorataan muovilla tai kuitukankaalla. Muovilla vuorattu allas joko salaojitetaan tai muoviin tehdään reikiä ylimääräisen veden poistumista varten. Kasvatusaltaassa taimiväliksi jätetään n. 30 cm. Istutusvaiheessa taimet kastellaan hyvin, taimia ei kuitenkaan missään vaiheessa saa tukahduttaa, sillä lakan juuristo vaatii ilmavan kasvualustan. Lakka ei ole vesikasvi, mutta vaatii kuitenkin tasaisen kosteuden. Ruukkuviljelyssä lakan taimille varataan riittävän iso astia, mielellään altakasteluruukku. Tavalliset ruukut salaojitetaan esim. kivimurskeella tai kevytsoralla ja umpinaisten astioiden pohjaan tehdään reiät ylimääräisen veden poistoa varten. Ruukku täytetään lannoittamattomalla ja kalkitsemattomalla rahkaturpeella ja taimet istutetaan 1–2 cm syvyyteen. Jo kasvussa olevat lehdet jätetään turpeen pinnan yläpuolelle, puhkeamattomat, purppuranpunaiset talvisilmut voidaan jättää pinnan alle. Taimiväliksi jätetään n. 15–25 cm. Jos ruukkua kastellaan päältä, on parasta antaa kerralla reilusti vettä ja pitää sen jälkeen tauko pintaturpeen kuivahtamista varten. Lakan juuristo hakeutuu ruukun pohjalle ja pohjaturve saa olla kosteampaa. Lakka kasvaa luontaisesti hyvin vähäravinteisilla paikoilla, mutta hyötyy kuitenkin lannoituksesta. Lakan lannoitus aloitetaan istutusta seuraavana keväänä sijoittamalla lannoite lakan juuriston tasalle 5–15 cm syvyyteen. Lannoitteena voidaan käyttää esim. hidasliukoisia lannoitekäpyjä tai luomulannoitteita, joita annostellaan 1 käpy tai noin teelusikallinen rakeita taimea kohti. Vaihtoehtoisesti voidaan antaa erittäin mietoa kastelulannosta havurodolannoitteella muutaman kerran touko– kesäkuun aikana. Kasvatusaltaassa lannoitteet voidaan sekoittaa kasvualustaan ennen istutusta. Lakan sato voi tuhoutua hallan seurauksena. Kukka kestää -0,5 °C pakkasta, mutta vioittuu tätä kylmemmässä ja tuhoutuu kokonaan jos lämpötila laskee alle -4 °C. Hallaa voi torjua harsoilla tai viivästyttämällä lakan kasvuun lähtöä ja kukintaa lapioimalla lunta kasvuston päälle. Harson teho paranee jos se asetellaan kasvuston päälle 2–3 kertaisena. Lakka tuottaa hyvissä olosuhteissa satoa jo ensimmäisenä vuotena. Lakan lehdistö punertuu syksyllä ja vararavinto siirtyy maarönsyihin. Lajike ’Nyby’ on itsepölytteinen ja talvenkestävä koko maassa. Syksyllä lehtien lakastuttua kasvuston päälle voidaan lisätä turvetta. Astioissa kasvatetut taimet siirretään pimeään ja viileään tilaan tai kaivetaan ruukkuineen maahan ja peitellään talven ajaksi lumella, kuivilla lehdillä tai turpeella. Mesimarja Mesimarja on monivuotinen perenna, ja marjojen saamiseksi kasvupaikalle istutetaan vähintään kahta eri lajiketta. Kotipuutarhassa mesimarjalle valitaan kasvupaikka, joka muistuttaa mahdollisimman paljon kasvin luontaisia kasvupaikkoja. Aurinkoinen, ei kuitenkaan paahteinen paikka, joka on osan päivää varjossa, on mesimarjalle paras. Kasvualustana mesimarja suosii multavaa hietamaata. Tavallisesta puutarhamullasta saadaan mesimarjalle hyvä kasvualusta lisäämällä siihen noin puolet karkeaa hiekkaa. Kasvualusta puhdistetaan huolellisesti rikkaruohoista ennen istutusta, sillä mesimarja ei kestä kilpailua monivuotisten rikkakasvien kanssa. Taimet istutetaan 20–30 cm välein esim. mansikan tavoin kohopenkkiin siten, että lähellä toisiaan kasvaa vähintään kahta eri lajiketta pölytyksen varmistamiseksi. Mesimarja tarvitsee vain vähän ravinteita ja peruslannoituksen jälkeen voidaan odottaa 2–3 vuotta ennen seuraavaa lannoituskertaa. Lannoitetta, esim. marjaravinnetta, annetaan noin ruokalusikallinen taimea kohti. Mesimarja viihtyy happamassa maassa, joten kalkitusta on syytä välttää. Mesimarja pärjää hyvin myös astiakasvatuksessa ja on kiitollinen amppelikasvi. Astian halkaisijan tulee olla mielellään yli 20 cm riittävän multatilan takaamiseksi. Mesimarja tarvitsee tasaisen kosteuden koko kasvukauden ajan. Kasvusto ei saa päästä kuivahtamaan, sillä lehdistö ruskettuu helposti ja toipuminen tapahtuu vain uusien lehtien kasvun kautta. 21 Karpalo Karpalo viihtyy happamassa (pH 4-5), ilmavassa ja vähäravinteisessa kasvualustassa. Sopiva kasvualusta on hapan ja kalkitsematon rahkaturve, jota voi keventää sekoittamalla joukkoon perliittiä tai lecasoraa 10-20 %. Jos karpalo istutetaan maahan, monivuotiset rikkakasvit hävitetään tarkasti ennen istutusta. Taimiväli karpalolle on 10-20 cm. Karpalo tarvitsee paljon vettä kasvukaudella ja esim. amppelissa kasvavat kasvit kastellaan kerralla reilusti ja mullan annetaan sen jälkeen kuivahtaa kevyesti. Karpalo on ikivihreä kasvi, ja varsinkin keväällä tulee huolehtia siitä, etteivät versot pääse kuivumaan maan ollessa vielä jäässä. Lannoitteeksi karpalolle käytetään hyvin mietoa kastelulannosta. Karpalo hyötyy eri lajikkeiden ristipölytyksestä ja tuottaa suurempia marjoja. 6. uusut Ruusut myydään joko astiataimina tai avojuurisina. Astiataimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan, avojuuriset taimet istutetaan keväällä lepotilaisina ennen kasvuun lähtöä. Ruusut viihtyvät aurinkoisella ja syvämultaisella paikalla. Savimailla taimille kannattaa kaivaa kunnollinen syvä kuoppa, salaojittaa se hiekalla tai soralla ja lisätä mullan sekaan hiekkaa. Turve yksinään ei ole hyvä kasvualusta sillä se painuu kuivuessaan kokoon eikä ime kunnolla vettä. Ruusut ovat herkkiä liian typpipitoisen lannoitteen aiheuttamalle rehevöitymiselle ja ruusu hyötyykin hidasliukoisista luonnonlannoitteista. Ryhmäruusut Ryhmäruusuiksi kutsutaan ruusuja, jotka ovat matalampia kuin ns. pensasruusut ja jotka ovat yleensä kahden eri ruusun yhdistelmiä; kukkiva osa ja juuret ovat eri kasvia. Tällä ns. jalonnuksella ruusuista on saatu kestävämpiä ja runsaskukkaisempia. Ryhmäruusut pitävät auringosta, lämmöstä ja läpäisevästä, hyvin lannoitetusta maasta. Ryhmäruusut eivät siedä juuristoalueella seisovaa vettä. varmista marjakasveille oikeanlainen kasvualusta ! yleisesti ottaen marjat viihtyvät aurinkoisilla kasvupaikoilla marjoille kannattaa käyttää vähätyppisiä marjaravinteita kohopenkki ehkäisee kasvualustan talvimärkyyttä marjat voi talvettaa myös viileässä sisätilassa 22 Ryhmäruusut istutetaan omiksi kokonaisuuksikseen ruusuryhmiin tai niitä voidaan kasvattaa kesäkukkien ja perennojen kanssa samassa penkissä. Myös auringossa viihtyviä havuja voi käyttää ruusuistutuksissa. Ryhmäruusut istutetaan riittävän tiheään, noin 30 cm etäisyydelle toisistaan. Näin saadaan aikaan näyttäviä istutuksia. Istutus Ryhmäruusut istutetaan syvään. Jalostuskohdan eli juurakon ja versojen solmumaisen paksunnoskohdan tulee olla vähintään 10–15 cm maanpinnan alapuolella. Joskus tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä koko taimi tulee maanpinnan alapuolelle ja istutuskuopan syvyydeksi tulee noin 0,5 m. Juurten tulee mahtua suorana istutuskuoppaan. Avojuurisia taimia käsitellään varovasti ja ne pidetään varjossa istutukseen saakka. Ennen istutusta taimet upotetaan veteen vähintään pariksi tunniksi. Astiataimet kastellaan perusteellisesti ennen istutusta. Avojuuriset taimet leikataan aina istutuksen yhteydessä. Kaikki maanpinnan yläpuolelle yltävät, noin lyijykynän paksuiset oksat leikataan 10–20 cm korkeudelta ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta. Kaikki tätä ohuemmat oksat kannattaa poistaa kokonaan sillä ne eivät jaksa kasvattaa kukkanuppuja. Astiataimista poistetaan vain vahingoittuneet ja kuivuneet oksat. Maanpinnan jäädyttyä ruusujen tyvet peitetään kuivilla lehdillä, havuilla tai talvisuojaturpeella. Taimien juurelle voidaan myös kasata pintamaata tai kompostimultaa. Vettä läpäisevä multakerros ruusujen juurella päästää keväiset sulamisvedet lävitseen eikä kuivata kasvuun lähteviä ruusuja. Talvisuojauksen levittäminen sulaan maahan saattaa aiheuttaa erilaisten kasvitautien muhimisen talvisuojauksen alla. Ryhmäruusut leikataan ja siistitään keväällä roudan sulettua. Vahvat ja elinvoimaiset, noin lyijykynän paksuiset versot leikataan 10–20 cm korkeudelta ja kuolleet ja hennot versot poistetaan kokonaan. Vahvoihin versoihin muodostuu runsaasti kookkaita kukkia. Maankateruusut Lannoitus ja talvisuojaus Maankateruusut ovat rentokasvuisia ryhmäruusuja, joiden alimmat versot kasvavat maanmyötäisesti. Nimestään huolimatta maankateruusut eivät peitä maanpintaa kokonaan eivätkä ne näin ollen pysty kilpailemaan juuririkkakasvien kanssa. Maankateruusujen kasvualusta täytyy ennen istutusta puhdistaa huolellisesti monivuotisista juuririkkakasveista. Maa voidaan istutuksen jälkeen peittää esim. sanomalehdillä ja kuorikatteella. Mikäli istutusvaiheessa käytetään valmiiksi lannoitettua ja kalkittua multaa, ei istutusvaiheessa tarvita muuta lannoitusta. Liiallinen lannoitus saattaa vioittaa juuria ja estää kunnollisen juurtumisen. Kasvun alkaessa ruusuja kannattaa lannoittaa esim. kasteluveteen lisättävällä ruusulannoitteella tai sekoittaa pintamultaan kananlantaa. Typpipitoinen lannoitus lopetetaan loppukesällä, viimeistään elokuun alussa, jotta kasvit ehtivät tuleentua talvea varten. Myös ruusuille voi antaa elo–syyskuussa syyslannoitetta. Maan tasapainoinen ravinnetilanne kasvukauden aikana parantaa ruusujen talvehtimista huomattavasti. ruusut viihtyvät aurinkoisella kasvupaikalla syvämultaisessa kasvualustassa Ryhmäruusuille suositellaan talvisuojausta. Kasvien pisimpiä versoja voidaan lyhentää syksyllä, mutta varsinainen leikkaus jätetään kevääseen. ruusujen lannoitukseen sopivat parhaiten ruusuravinne tai luonnonlannoitteet ! ryhmäruusut istutetaan riittävän syvään talvehtimisen varmistamiseksi arat ryhmäruusut suojataan talveksi 23 7. ärhöt Kärhöistä löytyy sekä upeita, isokukkaisia lajikkeita että pieniä ja siroja kaunottaria. Isokukkaiset jalokärhöt istutetaan syvään ja mielellään suojataan talveksi. Samalla tavalla hoidetaan myös Texensis- ja Diversifolia -ryhmien kärhöjä. Astiataimina myytäviä kärhöjä voi istuttaa koko sulan maan ajan. Keväistutus on kuitenkin suositeltavin riittävän juurtumisen varmistamiseksi. Kärhöille kaivetaan vähintään puoli metriä syvä ja leveä istutuskuoppa, joka tarvittaessa salaojitetaan esim. soralla. Kuopan pohjalle lisätään kourallinen pitkävaikutteista lannoitetta, esim. luomulannoitetta. Myös kompostoitu karjanlanta on erinomaista kärhöille. Kuoppa täytetään peruslannoitetulla ja -kalkitulla puutarhamullalla. Istutus ja hoito Taimi asetetaan istutuskuoppaan siten, että juuripaakun pinta on vähintään 15-20 cm maanpinnan alapuolella. Näin alimmat silmuparit kasvavat aikanaan uusiksi versoiksi ja jalokärhöjen paksut juuret ovat suojassa riittävän syvällä. Pintaan versojen ympärille levitetään hiekkaa ehkäisemään lakastumistautia. Seinää tai säleikköä vasten istutettava taimi asetetaan istutuskuoppaan valmiiksi vinoon tukeaan kohti. Istutuksen jälkeen versot leikataan n. 30 cm korkeudelta siten, että niihin jää 2-3 silmua. Leikkauksen ansiosta taimet haarautuvat paremmin ja kasvattavat vahvan juuriston. Toisen vuoden versoilla kukkivat kärhöt menettävät saman vuoden kukinnan, mutta ne talvehtivat paremmin ja varmistavat siten kukkaloiston tuleville vuosille. Kärhöt viihtyvät aurinkoisilla tai kevyen varjoisilla, tuulensuojaisilla kasvupaikoilla. Kärhöjen juuristo kärsii helposti kuivumisesta, joten maa juuristoalueen ympäriltä peitetään kuorikatteella. Kärhöjen tyvi kannattaa myös pitää viileänä esim. istuttamalla taimien ympärille matalia perennoja tai pensaita. Kärhöjä lannoitetaan heinäkuun lopulle saakka. Elokuussa kärhöille voi antaa typetöntä syyslannosta. Talveksi kärhöt suojataan kasaamalla taimien tyvelle multaa niin, ettei vesi jää seisomaan taimien juurelle. Multakeon voi peittää vielä tervapaperilla. Tervapaperi estää jään muodostumisen juurenkaulan ympärille. Paperi poistetaan seuraavana keväänä. Saman vuoden versoilla kukkivien kärhöjen versot voi leikata vuosittain aikaisin keväällä. Versot katkaistaan edellisen vuoden leikkauskohdan yläpuolelta 2-3 silmuparin jälkeen. Jos versot ovat paleltuneet alempaa, leikataan versot poikki ylimmän terveen silmun yläpuolelta. 24 kärhöt viihtyvät aurinkoisilla ja tuulensuojaisilla kasvupaikoilla ! jalo-, lyhty- ja tiukukärhöt istutetaan syvään talvehtimisen varmistamiseksi arat kärhöt suojataan talveksi 8. ipulikasvit Sipulikasveilla puutarhaan saadaan väriloistoa aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Ensimmäiset sipulikasvit nostavat päänsä melkein hangen alta ja viimeiset kukkivat pakkasten tuloon saakka. Sipulikasvit ovat arvokas lisä puutarhassa varsinkin aikaisin keväällä, ja niitä kannattaa istuttaa suurina ryhminä. Sipuli- ja mukulakasveiksi kutsutaan kasveja, jotka selviytyvät epäsuotuisien kausien yli lepotilassa olevan sipulin tai mukulan avulla, ja ne yleensä myydään ja istutetaan tässä tilassa. Sipuliin on varastoitunut niin paljon ravintoaineita, että kasvin varsi ja lehdet voivat kehittyä hyvinkin pitkälle ilman, että kasvia on istutettu maahan tai että se saa mistään vettä. Mukula voi kasvattaa juuria koko pinnastaan, kun taas sipuli kasvattaa juuret vain pohjasta. Sipulikasvit viihtyvät monenlaisissa paikoissa; nurmikolla, kukkapenkeissä, kivikkopuutarhoissa, puiden ja pensaiden alla, luonnontilaisissa metsiköissä sekä ruukuissa. Suotuisilla paikoilla sipulikasvit viihtyvät vuosikymmeniä ja niitä voidaan jakaa istutettavaksi uusiin paikkoihin. Osa sipuleista lisääntyy siementämällä ja osa sivusipuleista. Sipulit viihtyvät parhaiten lämpimässä ja aurinkoisessa tai puolivarjoisessa kasvupaikassa. Kasvualustan tulisi olla kuohkeaa ja hiekkaista, mielellään läpäisevää, mutta kuitenkin ravinteita pidättävää. Tasamaalla sipulikasveille kannattaa muotoilla kohopenkki, sillä sipulikasvit eivät siedä seisovaa vettä. Peruslannoitukseksi sipulikasveille sopii hyvin esim. kompostimulta tai hitaasti liukenevat luonnonmukaiset lannoitteet. Istutus Sipulien ja mukuloiden istutuksessa tulee huomioida, että ne istutetaan oikein päin. Sipulien muoto yleensä paljastaa, että tasainen pohja tulee alaspäin ja terävä kärki ylöspäin. Sipulimaisten mukuloiden oikea istutussuunta löytyy, kun pohjasta löytyy pyöreä, matala kuoppa, josta juuret kasvavat. Mukulat asetetaan istutuskuoppaan pitkälleen niin, että versosilmut tulevat ylöspäin. Jos sipuleita joudutaan säilyttämään jonkin aikaa ennen istutusta, tiiviit sipulipaketit avataan ja viedään viileään, hämärään paikkaan. Yksittäiset reiälliset pussit säilyvät avaamattomina em. olosuhteissa hyvänä useita viikkoja. Syysistutuksiin tarkoitettuja sipuleita voi istuttaa syyskuulta marraskuulle saakka sääolosuhteet huomioiden. Liian aikaisin istutetut sipulit saattavat lähteä kasvuun jo samana syksynä ja liian myöhään istutetut eivät ehdi juurtua kunnolla ennen talven tuloa. Sipulien juurtumiseen kuluu aikaa pari viikkoa ja juurtuminen tapahtuu parhaiten noin kymmenessä asteessa. Karkeana arviona voisi sanoa, että PohjoisSuomessa sipulit kannattaa istuttaa syyskuun alkupuolella, Keski-Suomessa syyskuun puolivälissä ja Etelä-Suomessa syyskuun lopulla tai lokakuun alussa. Lämpiminä syksyinä sipuleita ehtii istuttaa vielä marraskuun alussa. Istutussyvyys Istutussyvyyteen vaikuttaa sipulin koko, ja syvyys on karkeasti arvioituna kolme kertaa sipulin korkeus. Istutussyvyys lasketaan sipulin kärjestä maan pinnan tasolle. 25 Hoito Keväällä kasvun alkaessa sipulikasveille annetaan esim. hyvin maatunutta lantakompostia tai sipulikukkaravinnetta pintamultaan sekoittaen. Lannoitus takaa runsaan ja kestävän kukinnan ja valmistaa sipulia seuraavan vuoden kukintaa varten. Kuivina keväinä sipulikukkaistutuksia kastellaan, sillä kuivuudesta kärsivät kukat kuihtuvat ennen aikojaan. Suuret sipulit istutetaan 15–25 cm, keskikokoiset sipulit 10–15 cm ja pienet sipulit 5–10 cm:n syvyyteen. Yksittäisten sipulien välille jätetään tilaa suunnilleen saman verran kuin mikä on istutussyvyys. Sipuleille voidaan joko kaivaa iso yhtenäinen kuoppa tai sipulit voidaan kaivaa maahan yksitellen. Sipuleita voidaan istuttaa myös ns. istutuskorin avulla, jolloin maahan kaivetaan sopivan syvyinen kuoppa, koriin asetellut sipulit lasketaan maahan ja kuoppa peitetään mullalla. Korin pohjalle voidaan ennen istutusta lisätä kerros multaa, jonka päälle asetellut sipulit pysyvät paremmin pystyssä ja juuret ovat mullassa. Istutuksen jälkeen kuiva maa kastellaan, mullan pinta tasataan ja painellaan tiiviiksi. On tärkeää, että sipulien alaosat ovat kosketuksissa mullan kanssa juurten muodostumista varten. Jos istutus on jäänyt myöhäiseksi, sipuleiden päälle kannattaa levittää paksuhko kerros kuivia lehtiä tai havuja. Lehdet ja havut pitävät maan sulana ja antavat sipuleille aikaa juurtua ennen maan routaantumista. Myyrien suosimilla alueilla sipulikukkaistutuksen voi suojata tiheäsilmäisellä verkolla. Myös lajivalinnalla voi vaikuttaa myyrätuhoihin. Esim. narsissit eivät ole myyrille yhtä houkuttelevia kuin esim. tulppaanien sipulit. 26 Kukinnan jälkeen siemenkodat poistetaan. Siemenkota tulisi poistaa erityisesti isoilta sipulikasveilta: tarhatulppaaneilta, narsisseilta, suurilta pikarililjoilta ja laukoilta. Pienten sipulikasvien (sinililjat, kevättähdet, lumikellot) kasvu ei yleensä heikkene siementen tuottamisesta, joten niiden voi antaa vapaasti siementää ympäristöönsä. Kukkien kuihduttua sipulikasvien pitäisi jatkaa rehevää kasvua vähintään muutaman viikon ajan, jotta sipuli ehtii uudistua ja muodostaa uudet kukka-aiheet. Sipulikasveja kastellaan ja lannoitetaan ja lehtien annetaan kuihtua omia aikojaan. Kellastuneet lehdet voi piilottaa kesäkukkien tai perennoiden joukkoon vaikka palmikoimalla. Hyvin paikallaan viihtyvät kasvustot saattavat vuosien saatossa kasvaa hyvin tiheiksi, jolloin kukinta yleensä heikkenee. Sivusipuleita on muodostunut niin paljon, etteivät yksittäiset kasvit saa enää tarpeeksi vettä ja ravinteita. Tällöin on aika jakaa kasvusto; sipulit nostetaan maasta ylös, jaetaan ja puhdistetaan. Sipulit kaivetaan ylös maasta lehtien kuivumisen jälkeen, yleensä heinäkuussa. Sipuliryppäiden annetaan kuivua muutaman päivän ajan varjoisessa ja lämpimässä paikassa, jonka jälkeen sipulit irrotetaan varovasti toisistaan. Sipuleiden noston yhteydessä maa kannattaa parantaa. Mahdolliset rikkaruohot poistetaan, maa peruslannoitetaan ja maahan lisätään tarvittaessa hiekkaa. Kuorettomat sipulit (esim. pikarililjat) istutetaan takaisin paikoilleen kuivumisen ja puhdistamisen jälkeen, ne eivät kestä varastointia. Kuorelliset sipulit voi säilyttää pimeässä ja viileässä paikassa syksyyn saakka. sipulikasvit viihtyvät hiekkaisessa ja läpäisevässä maassa aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla ! kukkasipulit istutetaan riittävän ajoissa ennen maan routaantumista sipulikasvit tarvitsevat myös lannoitusta sipulikasvien lehtien annetaan lakastua ennen poistamista 9. annoitus Peruslannoitus/kevätlannoitus Peruslannoituksella tarkoitetaan lannoitusta, joka lisätään maahan ennen kylvöjä tai kasvien istuttamista eli aloitettaessa uutta viljelyä. Peruslannoituksen tarkoitus on antaa maahan pitkäksi aikaa tasapainoinen määrä eri ravinteita ja saattaa ravinnetilanne tasolle, jota tulevat kasvit vaativat. Peruslannoituksena voidaan käyttää tulevista kasveista riippuen kompostimultaa, maatunutta karjan- tai hevosenlantaa, kananlantarakeita tai mitä tahansa hidasliukoista lannoitetta. Peruslannoite sekoitetaan maahan perusteellisesti koko kasvualustan syvyydeltä. Monivuotisten kasvien kevätlannoitukseen käytetään yleislannoitteita tai hidasliukoisia luonnonlannoitteita valmistajan ohjeiden mukaisesti. Edellä mainittujen lannan tai kompostimullan puuttuessa voi turvautua kaupassa myytäviin erilaisiin luonnonmukaisiin lannoitteisiin. Käytetäänpä lannoitukseen sitten mitä menetelmää tahansa, on hyvä muistaa seuraavat perussäännöt: 1. lannoitus vain tarpeen mukaan, 2. lannoitetaan usein ja vähän kerrallaan ja 3. lannoitus vastaa satomääriä. Liiallinen lannoitus on haitallisempaa kuin liian vähäinen lannoitus. Liialliset lannoitemäärät vahingoittavat sekä kasveja että ympäristöä. Lisäksi liiallinen lannoitus saattaa vaikuttaa sadon laatuun esim. makua ja säilyvyyttä heikentävästi. Myös erilaiset taudit ja kasvituholaiset saattavat lisääntyä liian niukan tai liian runsaan lannoituksen seurauksena. Lisälannoitus/kesälannoitus Lisälannoitus annetaan usein pintalannoituksena kasvien kiivaimman kasvukauden aikana. Kasvit saavat suurimman hyödyn nopeavaikutteisesta lannoitteesta. Tässäkin tapauksessa vaihtoehtoja on useita. Multaan voidaan sekoittaa esim. kananlantarakeita, maan voi kattaa ruohosilpulla tai kasteluun voidaan käyttää lantavettä tai kastelulannoitteita. Lisälannoituksen antaminen ajoitetaan alku- ja keskikesään, jolloin kasvien ravinnetarve on suurimmillaan. Yhteistä kaikille luonnonmukaisille lannoitteille on, että ne lisäävät maahan humusta ja ovat siten myös maanparannusaineita. Maan multavuus edistää kasvien hyvinvointia. Esim. kompostoitu hevosenlanta on erinomainen ja ympäristöystävällinen lannoitusaine kotipuutarhassa pitkän lannoitusvaikutuksen ja humuspitoisen rakenteen ansiosta. Luonnonmukaisia lannoitteita käytettäessä kasvit kärsivät harvoin ylilannoituksesta. 27 Lantavettä voi valmistaa esim. kananlannasta, nokkosista tai muista runsaasti typpeä sisältävistä kasveista. Kirjallisuudesta löytyy runsaasti ohjeita lantaveden valmistukseen. Veden mukana annettavat ravinteet ovat nopeasti kasvien käytettävissä. Syyslannoitus Syyslannoituksella varmistetaan kasvien selviäminen talven yli sekä seuraavan vuoden kukinta tai sato. Syyslannoitteet sisältävät kasvien kylmänkestävyyttä, silmujen muodostumista ja juurtumista parantavia fosforia ja kaliumia. Syyslannoitus annetaan kasvukauden aikana, mielellään jo elokuussa. Suurin virhe syyslannoituksessa on sen jättäminen liian myöhäiseen ajankohtaan. Lannoite tulee levittää hyvissä ajoin ennen kasvien tuleentumista eli lehtien kellastumista. Lannoitteita levitettäessä muistetaan, että kasvien juuristo ulottuu yhtä laajalle alueelle kuin niiden lehdistö. Puilla jopa laajemmalle alueelle. 10. alvisuojaus Useimmat monivuotiset kasvit selviävät Suomen talvesta ilman talvisuojausta. Kasvit ovat sopeutuneet Suomen ilmastoon eikä niiden talvenkestossa ole ongelmia niin kauan kuin kasvit on istutettu oikeille kasvupaikoille. Myös oikeanlainen syyslannoitus ja riittävän ajoissa lopetettu typpilannoitus varmistavat kasvien siirtymisen talvilepoon ajoissa. Ongelmia aiheuttavat arat, Suomen ilmastoon soveltumattomat kasvit sekä kasvit, jotka on istutettu väärille kasvupaikoille. Arkojen kasvien kasvatuksesta ei kuitenkaan tarvitse luopua, vaan niiden menestymistä voidaan auttaa valitsemalla erityisen suotuisa kasvupaikka (edullinen mikroilmasto esim. muiden kasvien seassa) ja suojaamalla kasvit talven ajaksi. Myös talvimärkyyden ehkäiseminen auttaa kasvien selviämistä talven yli. Talvimärkyyttä voi ehkäistä läpäisevällä kasvualustalla ja kohopenkeillä. Talvisuojaukseen käytetään yleensä kuivia lehtiä, havuja, talvi28 suojaturvetta tai pakkaspeitteitä. Esim. köynnösruusut voidaan laskea maahan ja peittää lumella tai peittää seinää vasten pakkaspeitteellä. Myös pienet pensaat on helppo kääriä pakkaspeitteen sisään talveksi. Maata vasten laitettavat suojat asetetaan paikoilleen vasta maan routaannuttua. Sulan maan päälle laitetut suojat voivat jättää otolliset olosuhteet erilaisille kasvitaudeille. Suojausta saattavat tarvita myös kestävät kasvit, joilla ongelmaksi muodostuu keväinen yhdistelmä routaista maata, auringonpaistetta ja kuivattavaa tuulta. Tällaisia kasveja ovat monet ikivihreät kasvit, havut ja alppiruusut. Keväällä auringon alkaessa paistaa kasvien vihreät lehdet pyrkivät aloittamaan yhteyttämisen. Kasvit eivät kuitenkaan saa vettä routaisesta maasta, jolloin vaarana on ns. kevätahava. Keväistä kuivumista voidaan ehkäistä sulattamalla maata juuristoalueelta lämpimällä vedellä tai suojaamalla kasvit varjostuskankailla. Suojaus on hyvä tehdä varsinkin nuorille kasveille, joiden juuret eivät vielä ylety syvälle sulaan maahan. Kevätsuojaus tulee aloittaa viimeistään helmi–maaliskuussa ja suojausta jatketaan roudan sulamiseen saakka. Talvisuojaukseen kuuluu lisäksi taimien suojaaminen jäniksiltä, hirvieläimiltä ja myyriltä. Nuoret taimet ja jänisten ja muiden eläinten suosikkikasvit kannattaa suojata hyvissä ajoin syksyllä riittävän korkeilla ja tiheäsilmäisillä verkoilla. Runsaslumisina talvina hanki voi nousta niin korkeaksi, että esim. jänikset ylettyvät syömään hedelmäpuiden runkoja verkoista huolimatta. Kannattaa siis aika ajoin käydä tarkistamassa tilanne ja polkemassa lunta tiiviimmäksi verkkojen ympäriltä. Lumen polkeminen tiiviimmäksi hedelmäpuiden runkojen ympäriltä estää myös myyrien pääsemisen runkojen luokse lumen alla. 11. uonnonmukainen viljely Joka kerta kun kasvimaalta nostetaan satoa tai koristetarhasta kerätään pois kasvijätteitä, maasta poistuu ravinteita. Tämä häviö on korvattava lannoituksella. Yhä useammin varsinkin tavalliset kotipuutarhurit ovat siirtymässä luonnonmukaisten lannoitteiden käyttöön. Luonnonmukaisten lannoitteiden käyttö vaatii ehkä pientä viitseliäisyyttä, mutta vaivannäkö korvautuu moninkertaisesti esim. niiden maata hoitavan vaikutuksen ansiosta. Hyvinvoiva maa ja sen pieneliöstö on kotipuutarhurin tärkein ystävä. Luonnonmukainen viljely ei tarkoita vain viljelyä ilman keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Luonnonmukainen tapa viljellä on ennen kaikkea kokonaisvaltainen näkemys luonnosta ja sen kunnioittamisesta. Tavoitteena on luoda kestäviä viljelymenetelmiä, joiden avulla kaikki, niin ihmiset, eläimet kuin kasvitkin, voivat paremmin. Kestävien viljelymenetelmien avulla saadaan aikaiseksi laadukkaita ja terveellisiä vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Tutkimusten mukaan luonnonmukaisesti tuotetuissa kasveissa on korkeampi valkuaisainepitoisuus, enemmän C-vitamiinia sekä vähemmän nitraatteja. Parempien ravintoarvojen lisäksi luomutuotteista puuttuvat haitalliset torjunta- ja kasvinsuojeluaineiden jäämät. Kotipuutarhurille helpoin tapa siirtyä luonnonmukaiseen lannoitukseen on ostaa kaupasta valmiina eloperäisiä lannoitteita. Näitä ovat mm. rakeistettu kananlanta, merilevä ja muut erilaiset luonnonmukaiset lannoiterakeet. Osa lannoitteista on täysin kasviperäisiä. Kodin Kukilla on hyvä valikoima luomulannoitteita myynnissä. Pienellä vaivalla voi rakentaa itselleen kompostin ja palauttaa näin luonnosta ja puutarhasta saadut ravinteet takaisin kiertoon. Puutarha-alan kirjallisuudesta löytyy runsaasti ohjeita erilaisten kompostien rakentamiseen. Hyvin toimiva lantakomposti ja sen tuottama muheva kompostimulta on parasta, mitä kotipuutarhuri voi kasveilleen antaa. Luonnonmukaisessa viljelyssä voimme ottaa oppia nimensä mukaisesti luonnosta. Kasvien hyvinvointia voi parantaa pitämällä maan katettuna, viljelykierrolla ja kumppanuuskasveilla. Kaikki tämä toteutuu luonnossa jos ihminen ei puutu asioihin. Metsä lannoittaa itsensä tuhkalla metsäpalojen muodossa, ja tuhka onkin erinomainen lannoitusaine kotipuutarhassa. Erilaisten tutkimusten mukaan puhdas puuntuhka sisältää jopa 70–80 eri hiven- ja alkuainetta. Voimme verrata tätä määrää teollisten lannoitteiden sisältämiin alkuaineisiin, joita on enim- Luonnonmukaisen viljelyn lähtökohtana on ajatus maaperän pieneliöstön hoitamisesta. Maassa elävien lukemattomien pieneliöiden elintoiminnot saavat yhdessä aikaan sen, että maaperä toimii kuin elävä olento. Tämä elävä olento on jatkuvassa liikkeessä mm. ravinteiden kiertokulun kautta. Maassa oleva eloperäinen aines hajoaa, muuttuu ravinteiksi ja on jälleen kasvien käytettävissä. Ilman tätä ikuista kiertoa ei puutarhanhoitokaan olisi mahdollista. Uusimpien tutkimusten mukaan liiallinen väkilannoitteiden käyttö saattaa haitata tätä kiertokulkua ja mikrobien toimintaa. 29 millään muutama kymmenen. Myös merilevä on arvokas aine kotipuutarhassa, ja merileväuutetta voidaan suihkuttaa kasvien lehdistölle elinvoimaa lisäämään. Biologisina torjuntaaineina voidaan käyttää erilaisia keitteitä, nokkosvettä, tuhkaa tai vaikkapa murskattua valkosipulia. Kotipuutarhuri tekee luonnonmukaisella viljelyllä ennen kaikkea palveluksen itselleen puhtaiden ja turvallisten elintarvikkeiden kautta. Kaikki mitä maahan laitamme, päätyy ennemmin tai myöhemmin kasvien ja eläinten kautta ruokalautasellemme. 12. asvinsuojelu Terve ja elinvoimainen kasvi kestää jonkin verran tautien ja tuholaisten hyökkäyksiä. Oikealla paikalla kasvava kasvi saa riittävästi valoa, vettä ja ravinteita ja pystyy tuottamaan aineita, joilla vastustaa kasvitauteja ja tuholaisia. Monilajinen ympäristö on aina kasveille edullisempi kuin suuri määrä samaa kasvia samassa paikassa. Luonnossa ei koskaan näe yhden yksittäisen kasvilajin massaesiintymää, vaan tällaiset monokulttuuriset ympäristöt ovat yleensä aina ihmisen aikaansaannosta. Kasvien elinvoimaa heikentävät mm. liiallinen lannoitus, väärä kasvupaikka ja pitkään jatkunut kuivuus. Kasvinsuojelu- ja torjunta-aineita käytettäessä kannatta muistaa, että kaikista aineista jää aina jäämiä kasveihin, maahan ja vesistöön. Siksi varsinkin hyötykasveissa esiintyviä kasvitauteja ja tuholaisia kannattaa ennen kaikkea torjua ja ennaltaehkäistä oikeilla kasvivalinnoilla, viljelytekniikoilla ja maata hoitamalla. Hyväkuntoisessa maassa, jossa ravinteet ovat tasapainossa, kasvit kasvavat terveiksi ja vahvoiksi. taa miettiä suhteessa hyötyjä ja haittoja. Enenevässä määrin ollaan sitä mieltä, että luonnonmukainen tapa hoitaa kasveja ja puutarhaa tuottaa parhaan tuloksen myös kasvien terveydentilassa. Kompostimullassa on luonnostaan suunnaton määrä pieneliöstöä, joka ehkäisee haitallisten sienitautien leviämistä. Erilaiset eloperäiset katteet hoitavat maata, suojaavat kasvitaudeilta ja vähentävät vahinkoja. Kasvivuorottelun avulla estetään tiettyyn lajiin kohdistuvien kasvitautien ja tuhohyönteisten laajamittaiset tuhot. Joidenkin kasvien kasvattaminen kasvimaan reunassa (samettikukka, kehäkukka) harhauttaa tuhohyönteiset esim. kaalien sijasta aterioimaan näillä kasveilla. Valkosipulin tuoksu karkottaa myyriä. Sopiva puusto ja talviruokinta houkuttelee puutarhaan lintuja, jotka syövät kesän aikana lukemattoman määrän tuhohyönteisiä. Puutarhan kosteat ja varjoisat paikat puolestaan miellyttävät sammakoita, jotka siilien ja isojen lintujen lailla herkuttelevat puutarhassa viihtyvillä etanoilla. Kun annamme puutarhassa tilaa luonnon eläimille, hoitavat ne puolestamme tuholaisten torjuntaa. Muutaman kirvan ilmestyminen pihalle ja niiden hävittäminen vahvoilla teollisilla torjuntaaineilla ei liene viisasta kotipuutarhurin mittakaavassa. Pienessä puutarhassa pärjää yleensä hyvin, jos esim. haitalliset toukat, kirvat, etanat, kotilot yms. kerätään käsin pois. Kasveista voi valmistaa erilaisia uutteita ja keitteitä, joiden avulla torjutaan esim. kirvoja ja kirppoja. Kirvoja voi yrittää torjua ensin vesisuihkulla. Jos vesi ei auta, voidaan kasveihin suihkuttaa esim. laimeaa mäntysuopa- tai kasviöljyliuosta. Omatekoisia torjunta-aineita voi valmistaa esim. mäntysuovasta, soodasta, valkosipulista, nokkosesta, chilistä tai vaikkapa viinietikasta. Ohjeita löytyy runsaasti puutarha-alan kirjallisuudesta. Järeämpiin aseisiin kannattaa turvautua vasta, kun sato on selkeästi menossa pilalle. Kannat- Myös harsojen käytöllä voi pitää osa tuhohyön- 30 teisistä loitolla arimmista kasveista. Harsoista voi rakentaa tunneleita, joissa kasvit voi kasvattaa sadonkorjuuseen saakka. Harsot ovat hyviä suojia esim. kaalikasveilla, porkkanalla ja rucolalla. Erilaisia sieni- ja hometauteja voi ennaltaehkäistä monella tavalla. Oikean kasvin valitseminen oikeanlaisiin kasvuolosuhteisiin auttaa jo paljon. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljeksiä, ja joskus oikeallakin kasvupaikalla kasvava kasvi saattaa kärsiä kuivuudesta. Kastelut kannattaa yleensä ajoittaa aikaiseen aamuun, jolloin kasvustot ehtivät kuivua päivän aikana ja hometautien väärä vähenee. Myös kasvustojen pitäminen ilmavina nopeuttaa niiden kuivumista sateiden jälkeen. Katteiden käyttö auttaa kuivina aikoina pitämään maan kosteana ja katteiden alla viihtyvät pieneliöt hoitavat omalta osaltaan kasvien hyvinvointiin liittyviä tehtäviään. Torjunta-aineet Torjunta-aineiksi kutsutaan yleensä kemiallisia aineita, joita käytetään maa- ja metsätaloudessa sekä kotipuutarhoissa esiintyvien tuhoeläinten, rikkakasvien ja hyönteisten hävittämiseen. Aineet on valmistettu myrkyllisiksi torjuttaville eliöille, ja niiden tulisi olla vaarattomia muille kasveille ja eliöille. Näin ei tilanne yleensä kuitenkaan ole. Tulee siis muistaa, että aine, jolla torjutaan esim. kirvoja, on myrkkyllinen myös hyödyllisille hyönteisille. Monet torjunta-aineet ovat vaarallisia myös ihmisille ja kotieläimille. Torjuntaa suoritettaessa valtaosa aineista joutuu yleensä muualle kuin kohteeseen; maahan, ilmaan tai jopa suoraan veteen. Vaikuttavat ainesosat voivat päätyä hyvinkin kauas ja jopa pohjaveteen saakka. Siksi varsinkin kotipuutarhoissa torjunta-aineiden käyttöä tulee harkita todella vakavasti. Jos kuitenkin päädytään torjunta-aineiden käyttöön, tulee valmistajien ohjeita noudattaa tarkoin. Kertasuihkutus kirvoja vastaan on harvoin hyödyllinen, sillä eri kasvuvaiheissa olevat kirvat reagoivat eri tavalla kasvinsuojeluaineisiin. Jotta tuotteista saataisiin todellista hyötyä, on noudatettava valmistajan ohjeita uusintakäsittelyistä. Esim. kirvoja torjutaan vähintään kolmella ruiskutuskerralla viiden päivän välein. On myös muistettava suihkuttaa sekä lehtien ylä- että alapinnat ja maa kasvien juurelta. Ruiskutuksia ei tehdä mielellään aurinkoisella säällä kasvien polttovaurioiden välttämiseksi. Valmistajien ohjeita suojautumisesta tulee noudattaa tarkoin. Jos torjunta-aineisiin halutaan turvautua, kannattaa aloittaa miedoista aineista, joilla on lyhyt varoaika. Vastuuntuntoinen ja huolellinen kotipuutarhuri käyttää torjunta-aineita aina suurta huolellisuutta noudattaen ja ottaa ennen kaikkea huomioon seuraavat seikat: arvioi torjunnan tarve ja käytä ensin esim. mekaanista tai biologista torjuntaa käytä kulloinkin tarkoitukseen sopivaa ainetta valmistajan ohjeiden mukaisesti älä koskaan huuhtele torjuntaaineruiskuja vesistöön varmistu, ettei torjunta-aineita kulkeudu tuulen tai veden mukana muualle huomioi pölyttävien hyönteisten lentoajat, älä ruiskuta kukkivia kasveja hävitä tyhjät ja vajaat pakkaukset ohjeiden mukaisesti muista varoajat vihannesten ja marjojen kanssa suojaa itsesi valmistajan ohjeiden mukaisesti aseta linnunpönttöjä pihapiiriin mieti onko myrkkyjen käytölle todellista tarvetta 31 • kesäkukkien esikasvatettavia taimia • yrttien ja vihannesten taimia • monivuotisia koristekasveja • marjakasveja • ruusuja • syyssipuleita ja joulukukkia • siemeniä • puutarhatarvikkeita • luomutaimia ja -lannoitteita • erikoisuuksia ja harvinaisuuksia Asiakaspalvelu ma–pe 8–16 puh. 05 3440 300 [email protected] Kodin Kukat Oy ovh. 8,00 € www.puutarha.com
© Copyright 2024