1. No category

MAHTI
VAHTI
2/2013
SISÄLTÖ
1. Puheenjohtajan sekä MahtiVahdin kasaajan terveiset
2. Päiväkirjaa Italian reissulta toukokuu 2013
3. Suuret laumanvartijarodut ry:n syystapahtuma Jaalassa, Rotukatselmus 1.9.2013
4. Rotukatselmus tulokset ja arvostelut
5. Visiting in Finland Open Show 2013, judge Sue Hewart-Chambers
6. Tellington Ttouch, Liisa Tikka
7. INFORUUTU
8. Lukijan Kynästä
9. Ensimmäinen vuosi Maissin kanssa
HALLITUS VUODELLE 2013
Puheenjohtaja/ Rahastonhoitaja: Petra Frondelius
yhteystiedot PJ: [email protected] , +35850 4631203
Varapuheenjohtaja: Marjo Dubeck
Sihteeri/ Jäsensihteeri: Sanna Montonen
Muut hallituksen jäsenet: Minna Olkkonen, Tea Sillman ja Markus
Rastas
Yhteystiedot hallitus: [email protected]
UUSI HALLITUS VALITTU VUODELLE 2014 Pöytäkirja kokouksesta toimitetaan jäsenille ja tiedot päivitetään
kotisivuille vuoden vaihtuessa. KIITOS runsaasta osanotosta kokouksessa ja aktiivisuudesta jäsenille!
Puheenjohtajan terveiset
Niin se tämäkin vuosi vierähti. Paljon on tapahtunut omassa
elämässä, kuten yhdistyksemmekin tiimoilta. Terveys-, ja
luonnekyselylomaketta ollaan tehty, ja isona apuna on ollut
jäsenemme Nevalaisen Jaakko. Nyt tavoitteena on tämän
julkaiseminen ensivuoden alussa kaikille jäsenille. Tapahtumia on
ollut kesällä Suuret Laumanvartijarodut ry:n kanssa Open Show:n
merkeissä, Italian matkaa ja luentoja. Näistä kaikista pääsette lukemaan lisää julkaisussa.
Omalta kohdaltani raskaimpia asioita on ollut kahden ns. kantanarttuni yllättävä poismeno. Toinen
rodultaan landseer pääsi sateenkaarisillalle mukanaan syntymättömät pennut. Valitettavasti luusyöpä on
yksi äkäisimpiä syöpämuotoja, ja vei Mallan kolmelle jalalle. Tälläisessä tilanteessa on kaikkein armeliainta
päästää koira kivuista, kun vielä itse pystyy jotenkuten toimimaan. M-a puolella alkuvuodesta rakas Aada
loukkasi polvensa kantohangessa, ja se likimain pirstaloitu kokonaan. Kasvattajan elämää, joka on myös
suuria suruja, niin myös suuria iloja. Näyttelyrintamalla on menestystä tullut, ja mikä hienointa m-a
esiintyminen kehissä on kasvanut, ja menestystä on saaneet kokea useat muutkin. Ja m-a tulee
tutummaksi myös ns. suurelle yleisölle. On mukavaa huomata, kuinka hienosti rotumme edustajat ovat
tuoneet itsensä esille erinomaisella käytöksellään. Oma Elettra Dell´Antico Tratturo narttuni keräsi tänä
vuonna 3 maan valiotittelit, joten nyt on pitkästä aikaa rotumme parissa myös Kansainvälinen Valio,
kunhan hakuprosessi virallistamiseen saadaan käyntiin. Mediakin on ottanut rotumme jälleen hienosti
esille.
Suuria riemuja on ollut seurata ison pentulauman syntymää. Sijoituskodissaan omistuksessani oleva Dali
synnytti erittäin ison pentueen. Pentuja syntyi 12, josta yksi menehtyi. Pennut asustelevat lampaiden ja
kanojen-kukkojen naapurissa, ja siitä iso kiitos Annalle, joka teki tämän mahdolliseksi. On aivan mahtavaa
seurata pienten elämää, ja sitä touhua voisi tuijotella vaikka kuinka kauan. Muutama pentu etsii vielä omaa
rakastavaa kotiaan.
Yksi parhaista hetkistä oli Rotukatselmuksessa, kun minua pyydettiin esittämään narttua kehässä. Olen
neidin tavannut kerran kotonaan, ja yhdessä tapahtumassa aikaisemmin. Ja voi mikä luottamuksen
määrää, ihan selvästi m-a vaan muistaa. Kehässä menikin hurjan hienosti, ja tuomarikin oli mukava ja sai
käsitellä. Tämän jälkeen omistajankin kanssa jatko esiintyminen sujui mallikkaasti. On ihanaa kun m-a
muistaa ja voisi sanoa, että kerrasta.
Uusi hallitus tuli valittua, ja ensivuoden tapahtumia lähdemme innolla rakentamaan. Kiitos kaikille
luottamuksesta uusien hallituksen jäsenten valinnassa. On ilo jatkaa tätä hommaa rakkaan rodun ja
tietenkin kaikkien teidän kanssa. Hallitus sai uusia jäseniä, ja uuden puheenjohtajan. Kiitos kaikille
kokouksessa paikalla olleille, ja mielellään itse västyn puheenjohtajan paikalta taustatöihin
rahastonhoitajana, nettisivujen ylläpitäjäksi sekä MahtiVahdin toimittajaksi. Kiitos todella paljon aktiiviselle
porukalle.
Helsingin 3-päiväinen super rutistus kansainvälisiä näyttelyitä takana. Anna Albrigo, rodun pitkäaikainen
kasvattaja sekä ulkomuototuomari Italiasta nosti rodun parhaaksi Lakeuden Komia Valkokulta, joka sai
viikonloppuna ROP, PMV-13 tittelin, ja oli myös Soile Bister:n arvostelemana ROP, HeW-13. Haluan
onnitella kasvattajaa, sekä kaikkia muita menestyneitä viikonlopun titteli saldoista.
Uuden hallituksen esittelyä 2014 ensimmäisessä julkaisussa.
Kiitos kaikista ihanista joulutervehdyksistä kasvattajilta niin Suomesta kuin Maailmalta!
Aivan ihanaa Joulurauhaa ja Menestyksekästä Uutta Vuotta 2014 kaikille!
Petra Frondelius
PÄIVÄKIRJAA...
ITALIAN MATKA 2.5.-7.5.2013
CIAO A TUTTI!!!
2.5. Aamuyön tunteina, jolloin suurin osa suomalaisista nukkui vielä tyytyväisinä, lähti eri puolilta suomea
joukko Maremmano-Abruzzese harrastajia kohti hki-vantaan lentokenttää, josta klo 7.50 nousi koneen
nokka kohti Italiaa ja paljon odotettua matkaa. Tiedossa maremmanojen täyteisiä päiviä, kasvattajien
tapaamisia, tietoa rodusta, mukavaa yhdessäoloa, uusia tuttavuuksia, huikeita maisemia, hyvää ruokaa
jne.jne.
Lento oli hieman myöhässä ja Roomassa meidät otti vastaa lämmin, mutta melkoisen kostea ilmanala.
Jakaannuimme kahteen vuokra-autoon ja suunta kohti Ortea, Margaretaa hakemaan, hänen
tulkkausavullaan näistä reissuista saa paljon enemmän irti, sillä paikalliset puhuvat huonosti englantia,
kasvattajistakin vain pari.
Iltapäivällä kirjauduimme hotelli Velinoon, joka on aivan Avezzanon keskustassa ja erittäin siisti, sekä
aamupala on monipuolinen, ei pelkkää makeaa. Tavaroiden purku ja takaisin autoihin, suuntana Santa
Iona, Velino-Sirentelle Mauro Di Fonzoa tapaamaan ja tietenkin hänen koiriaan katsomaan. Tilalla on myös
hevosia, kaneja. kilejä, lampaita ja lintuja useita eri laajeja. Käyskentelipä pihalla yksi alpakkakin. Mauron
kanssa lähdimme tapaamaan Romeo Contestabilea, joka mielellään esitteli meille hienoja koiriaan. Paljon
oli kysymyksiä ilmassa ja varmasti jokainen sai vastauksen. Illalliselle, joka muuten oli huikea, menimme
ravintola La Rosettaan, jossa seuraamme liittyi Giancarlo Rainaldi, pitkään maremmanoja kasvattanut
hänkin. Saimme aikaiseksi erittäin mielenkiintoisen keskustelun mm. maremmanon pään muodosta. Osa
porukasta kävi vielä myöhemmin katsmassa hänen koiriaan, toinen puoli vetäytyi jo nukkumaan, päivä oli
ollut pitkä, mutta varmasti erittäin antoisa.
3.5. Aamulla aikainen herätys ja maittavan aamiaisen jälkeen oli sovittu kymmeneksi tapaaminen Agostino
Molinelllin kanssa, hän kasvattaa nimellä Dell'Antico Tratturo. Tähän väliin mainittakoon, että kävimme
matkalla kaupan kautta ja tietysti lähellä ollut houkutteleva hedelmätori kutsui ostoksille. Uskokaa tai
älkää, mutta kahden omenan ja neljän banaanin ostamiseen
voi saada kulumaan aikaa puoli tuntia, se on hieman
haastavaa, kun kielitaito ei ihan riitä. Tälle naurettiin vielä
monta kertaa, mahtoivat ajatella, jotta kaikenlaisia
turisteja.. Vierailimme ensin Agostinon kotona jossa oli
kolme koiraa, mm. upea Drago. Siitä jatkoimme hänen
äitinsä luokse katsomaan pentuja ja hänen muita koiriaan.
Agostino jakoi erittäin mielellään asiantuntemustaan, joka
hänellä rodusta vuosien kokemuksella on ja opetti
esimerkein mitkä ominaisuudet pennuissa tekevät niistä varteenotettavia jalostuskoiria tulevaisuutta
ajatellen. Ajoimme siitä sitten Celanoon, tarkoituksenamme tutustua linnan alueeseen, mutta uhkaavasti
nousemassa oleva ukonilma joudutti meidät aikaisemmin tapaamaan Carlo Canigliaa, joka kasvattaa
nimellä Marsorum. Hän ja hänen poikansa
Dante esittelivät meille eri ikäisiä koiriaan ja
halukkaat saivat taas paljon oppia rodun
toivotuistaja ominaisuuksista. Siellä tapasimme
myös yhden maailman kauneimmista koirista,
Multi CH World Champion Ramonin. Syntyipä
tällä tapaamisella yksi pentukauppakin. 
Kävimme myös Carlon ja Danten seurassa
kahvilla ja pienessä paikallisessa jäätelöbaarissa.
Matkalla Carlon ja Danten luokse, kävi loistava
tuuri ja tien reunalla oli paimenia lampaiden
kanssa ja koiria työssänä. Pysähdyimme ottamaan kuvia ja ihastelemaan sitä alkukantaisuutta, joka noissa
koirissa hyvin näkyy. Hotellilla virkistäytymisen jälkeen, menimme illalliselle ravintola Angiziaan jossa ilta
sujui iloisesti ja erittäin maittavilla pizzoilla herkutellen.
4.5. Tälle päivälle ei ollut suunniteltu mitään koiramaista ohjelmaa, joten 5 meistä lähti Velino-Sirentelle,
tarkoituksen viettää päivä ratsailla vuoristossa, ihaillen maisemia hevosen selästä käsin, Giuseppinan
opastamana. Huikeat maisemat saivat kyllä haukkomaan henkeä ja ilma oli mitä upein, aurinkoa
pilvettömältä taivaalta. Sitkeästi meitä seurannut iloisesti viheltelevä lintu, sai aikaan naurun, kun lintu
paljastuikin yhdeksi mukana olleista oppaista, taidokasta vihellystä. Matkalla ohitimme upean laakson Valle
Alecaran. Picnikin nautimme huipulla hevosten levätessä ja keskustelimme Suomen susitilanteesta
verrattuna Italian tilanteeseen. Paluumatkalla oli joukko karjaa eksynyt väärään paikkaan ja halukkailla oli
mhdollisuus käydä koettamassa karjanajoa. Kaikenkaikkiaan reissussa vierähti 5 tuntia. Seurueemme
loppuosa vietti päivän tutustuen Avezzanon kaupunkiin ja kauppojen tarjontaan, yhden hypätessä aamulla
junaa ja viettäen päivän Roomassa seikkaillen. Illalla pääsimme nauttimaan monen ruokalajn
näyttelyillallisen viineineen, johon saapuvat tuomarit, näyttelyn järjestäjät ja kasvattajia. Ruoka oli huikean
hyvää ja sitä oli tarjolla riittävästi, uusia makuelämyksiäkin tuli koettua. Tunnelma oli rento ja hauskaa oli
kaikilla, viivyimmekin aamuyön puolelle. Mainittakoon myös se että, kerrankin olimme myöhässä maan
tapaan ja kuinka ollakkaan, paikalliset olivatkin ajoissa ja odottelivat meitä.
Illalli
Näyttely illallinen Santa Jona;ssa rodun kasvattajien ja harrastajien sekä tuomareiden seurassa.
5.5. Matkan odotetuin päivä koitti viimein, Raduno 10* Memorial Sirio di Michele. Näyttelypäivän aamu
valkeni sateisena, mutta koska kaikki mahdolliset sadevarusteet oli pakattu mukaan, selvisimme
kastumatta ja iltapäivällä aurinkokin näyttäytyi. Paljon oli rodun edustajia näyttelyyn ilmoitettu ja kehät
uroksille ja nartuille pyörivät
samaan aikaan vierekkäin.
Kehissä pyörähti melkoisen
erityyppisiä koiria ja
muutamia yllätyksiäkin
sijoituksissa nähtiin.
Tuomareina toimivat Anna
Albrigo ja Paolo Damiani,
molemmmat pitkän linjan
asiantuntijoita. Päivän BOB oli
narttu Tosca di Arajani ja
paras uros Orso.
Radunossa oli myös paikallinen lampuri myymässä kotitekoista juustoa jota muutamat meistä ostivat myös
tuliaisiksi. Hän kutsui meidät iltapäiväksi katsomaan, kun lampaita tuodaa alas laitumilta, koirien kanssa.
On hienoa katsoa kuinka koirat toimivat itsenäisesti ja jokainen tietää paikkansa lammaslauman ympärillä.
Italian luonto on kaunis ja todella monipuolinen kasvien osalta, pienelle alueelle mahtuu useita eri lajeja
kukkia. Siinä ihastellessamme kävi mielessä, josko toisi jonkin lajin mukanaan suomeen, mutta
todennäköisesti se osoittautuisi joksikin "hirviöitiöeliö" kasviksi ja leviäisi kuitenkin silmittömästi...
Illalla menimme syömään Strabacco nimisen ravintolaan, ruoka oli hyvää ja allekirjoittaneen tryffelipizzasta
ei todellakaan puuttunut kyseistä herkkua, urheasti söin kyllä loppuun. Palvelu oli hyvää siltä osin että
yrittivät valmistaa jopa Irish Coffeen, vaikka länsimaista kahvia ei tuolla ole saatavilla. Moni maistoi ja
melkoisen tujakkaa olikin, viskiä,espressoa ja puoli lasia kermaa. Laskun maksu ei sitten mennytkään ihan
niin sujuvasti, illasta tulikin huutoillallinen.
6.5. Aamulla tuli taas vettä taivaan täydeltä, kun
lähdimme kohti Civita Castellanoa vierailulle
D'Alessiolle, hän kasvattaa nimellä Dei Giunoni. Hänen
luonaan on koiria työssä lampaiden kanssa. Kun
pääsimme perille, sadekkin taukosi ja mukavampi oli
kävellä laitumelle koiria katsomaan, jotka ottivatkin
meidät hienosti vastaan. Halukkaat saivat jälleen lisää
arvokasta tietoa tietopankkeihinsa. Söimme lounasta
paikallisessa ravintolassa, jonka nimeä en valitettavasti
laittanut mieleeni, mutta ruoka oli taas kerran erittäin maistuvaa. Illaksi palasimme Avezzanoon ja
ehdimme vähän tutusta kauppojen tarjontaankin. Illallista söimme hotellin vieressä olevassa pienessä
ravintolassa, eikä ruoka olut hullumpaa sielläkään, palvelun taso oli erinomainen.
7.5. Aamulla tavaroiden pakkailua ja muutamaksi tunniksi ostoksille tuliaisia hakemaan. Virpi ja Petra
lähtivät hakemaan Mareus Mirela del Velino-Sirenteä, joka tulisi mukanamme suomeen. Neiti käyttäytyi
hienosti ja oli oikein reipas automatkalla ja lentokentällä. Matkalla pysähdyimme Tivoliin, joka on kylä
Rooman ulkolaitamilla. Pieni jaloittelu- ja evästauko. Tuntuu että olipa sitten missäpäin Italiaa tahansa,
maisemat ovat upeita ja saavat hengen salpautumaan. Lopuksi iso kiitos kaikille matkalla mukana olleille ,
olitte mitä parhainta matkaseuraa!! Kiitos Margareta, Leila, Petra, Kari, Virpi, Tea, Heli, Matti, Johanna,
Jarkko, Sanna, Jenna, Makke, Pia ja Jussi. Toivottavasti pian uudelleen!!
Minna Olkkonen
Suuret laumanvartijarodut ry:n syystapahtuma Jaalassa
Rotukatselmus 1.9.2013
Kaikkea sitä piru kesälomalla teettää. Vai olisiko sittenkin syynä harrastus? Tiedä häntä, mutta
kehäsihteeriuntuvikkokauteni on virallisesti käyty läpi epävirallisen kouluttamattomana. Jotenkin olin onnistunut
lupautumaan kirjuriksi Suuret Laumanvartijat ry:n syystapahtumaan M-Acof ry:n jäsenenä maremmanoabruzzeseille. Syyspäivät järjestettiin tänä vuonna Jaalassa Aurantolassa. Tapahtuma alkoi perjantaina match
showlla. Lauantaina Raili Halme luennoi aiheesta Arjen pelkotilat. Itse ehdin vasta lauantaina illalliselle paikalle (se
tärkein juttu!), mutta paikalla olleet kehuivat luentoa antoisaksi. Sunnuntaina oli laumisten rotukatselmus.
Viikonlopun aikana oli mahdollista kuvauttaa koiransa ammattivalokuvaajalla studio- ja luonnonolosuhteissa 10
euron hintaan.
Matka alkoi kotoa melkein naapuriin Loimaalle, ja Lauri Leinosen lammastilalle. Englantilainen tuomari Sue HewartChambers halusi nähdä koiria työkäytössä. Laurilla on lammastilallaan kaksi maremmano-abruzzesea ja
keskiaasianpaimenkoira työkäytössä lammasvahteina. Tilalla kasvatetaan Texel-lampaita 21 hehtaarin susiaidatulla
alueella. Lauri kertoi, että maremmat tulivat tilalle kuusi vuotta sitten. Tuolloin Suomessa laumanvartijoita oli
työkäytössä arviolta 25 tilalla. Nykyisin tilojen määrä on kasvanut arviolta viiteenkymmeneen. Loimaalla oli
edellisellä viikolla tapahtunut susivahinko: sudet olivat raadelleet 21 lammasta. Lauria oltiin tulossa haastattelemaan
laumanvartijoitten käytöstä petoeläintorjunnassa, joten tiedotusvälineissä kiinnostus rotuja kohtaan tuntuu
jatkuvan. Leinosen lammastilalla on omat nettisivut; löytyy myös facebookista.
Ennen lammastilalle saapumista Sue H-C oli jo ehtinyt käydä Tuuulikki Tammiala-Salosen (kennel Chenespace,
pyreneittenkoirat) vieraana. Suellahan on vuosikausien kokemus pyreneittenkoirien kasvatuksesta. Tämä oli
ensimmäinen vierailu Suomessa. Tänä vuonna hän on ollut tuomarina Viron ranskalaisrotujen erikoisnäyttelyssä.
Koska en itse ollut vierailulla, soitin Tuulikille ja kysyin haluaisiko hän kertoa jotain ajatustenvaihdosta Suen kanssa.
Keskustelua oli käyty erityisesti koirien alkuperästä, työkäytöstä ja tyypistä. Sue oli ollut pahoillaan siitä, että
Englannissa koko on selvästi madaltunut. Toinen puhututtanut asia oli työkoiran ulkomuodon muovautuminen.
Esimerkiksi turkin tulee olla karkea ja tuuhea. Lampurilla ei ole aikaa turkinhoitoon viikottain. Ulkomuototuomarit
ehkä osin suosivat turhan pitkää turkkia. Tämä puhelu jatkui sitten kahdenkeskisellä pohdinnalla laumanvartijoiden
työkäytöstä yleensä. Tärkeä ominaisuus on koirien kyky lukea lampaita. Samoin lampaiden kyky lukea koiraa eli
laumanvartijaa ei noin vaan sysätä laitumelle ja pistetä vahtimaan. Kaikista koirista ei välttämättä koskaan kasva
laumaa vartioivia, osalla tuntuisi olevan liikaa saalisviettiä. Vaihtelua on saman pentueen sisälläkin. Puhuimme myös
laumanvartijoista ja muista koiraroduista, ja siitä miten laumanvartija tulkitsee uhkaa. Esimerkiksi bordercollien tapa
paimentaa, voi laukaista laumanvartijassa tulkinnan uhasta. Pähkäilyä syntyi, miten eri laumanvartijoitten kanssa
toimivien yhdistysten yhteistyötä lisättäisiin erityisesti sieltä työkäytön näkökulmasta. Olisi hienoa saada aikaan
vaikkapa yhteinen seminaaripäivä. Ainakin Teet Otstavel on aloittanut tutkimuksensa pohjalta uudelleen
luentosarjansa.
Jaalaan ja Aurantolaan saavuttiin siis sopivasti illalliselle. Aurantolan kestikartano on upealla paikalla järven rannalla.
Mahdollisuuksia on retkeily- ja aittamajoitukseen. Tilaa löytyi hulppeasti myös niille näyttelykehille. Ilalliselle
osallistui kaiken kaikkiaan kolmisenkymmentä harrastajaa. Puhetta riitti pienten populaatioiden tuomista haasteista,
jalostuksen tavoiteohjelmista, tuontikoirien kanssa onnistumisista ja epäonnistumisista. Iltaa olisi voinut istua
pitkään, mutta oma majoitus oli ystävän kotona. Siellä keskellä metsää oli turvallista kölliä kolmen maremman
vahdittavana. Mökkinaapuri on kuulemma valittanut koirien vahtihaukusta. Minä en Sampon, Mirelan tai Ellen
haukkuun herännyt, mutta kissa kyllä naukui talon kulmalla.
Sunnuntaiaamuna pakattiin 3 koiraa autoihin, ja palattiin näyttelypaikalle. Osallistujia rotukatselmukseen taisi olla
viime vuotta vähemmän. Ainakin keskiaasian- ja kaukaasianpaimenkoirien jalostustarkastus osui samalle päivälle.
Pyreneittenkoiria ilmestyi paikalle kaksi. Tämä oli enemmän kuin matkaan lähtiessä, mutta jälki-ilmoittautuminen
onnistui paikan päällä. Maremmano-abruzzeseja oli paikalla peräti 11 eli ihan hirmuiseen koitokseen en joutunut.
Kehiä oli kaksi, ja maremmilla aloitettiin toisessa. Kameraan oli ilmestynyt 160 kuvaa, kun kotiin pääsin. Itse en
muista ottaneeni kuin nelisenkymmentä, joten suurkiitos sille ihmiselle, joka kameraani innokkaasti käytti!
Muun näyttelyn kulkua en arvosteluja kirjatessani ehtinyt seurata. Maremmapenskat arvosteltiin vielä
pilvipoutaisessa säässä, sitten repesivät taivaanportit. It really was raining cats and dogs. Eipä siinä mikään kuivana
pysynyt, joten jälki-ilmoittautuneet espanjanmastiffit ja pyreneittenkoirat saivat arvostelunsa suullisesti. Märkään
paperiin ei enää pystynyt kirjoittamaan. Maremmano-abruzzesejen tasoa tuomari Sue Hewart-Chambers piti
korkeana. Hän totesi kasvattajilla riittävän haasteita, koska nähdyt koirat kuitenkin ovat tyypiltään heterogeenisia.
Pyreneittenkoirat (isä ja poika) olisivat voineet muuttaa Englantiin, koska ne edustivat heiltä osin puuttuvaa tyyppiä.
Ennen BIS-kehää sade tuntui hieman taukoavan. BIS-kehän aikana eivät enää kissat ja koirat riittäneet, taivaalta tuli
lehmät ja lampaatkin. Best in show valinta oli näyttelyn kolmen tuomarin yhteinen valinta. Tuomareina toimivat SueHewart Chambers (Englanti), Irina Shvets (Venäjä) ja Maija Sylgren (Suomi). Kaikki rotunsa parhaat koirat sijoitettiin.
Kaikki tulokset löytyvät Suuret Laumanvartijat ry:n kotisivuilta. Näyttelyn voittaja oli owczarek podhalanski Snowy
Coats Edelweiss Ice, kakkoseksi sijoittui maremmano-abruzzese Elettra Dell' Antico Tratturo ja kolmas oli slovakian
cuvac Kalliovaaran Tomas Princ. Pyreneittenkoira Covermount Big Block oli lopulta viides.
Tuomarit valitsivat myös muun muassa näyttelyn parhaan hännän, liikkujan ja symppiskoiran. Maremmanoabruzzesejen omistajat ovat erityisen ylpeitä näyttelyn symppiksestä, joka saapui näyttelyyn suoraan töistä.
Maremmano-abruzzese Retu (Mareus Frediano) valloitti jo rotukehässä tyypillisellä maremmahymyllä ja nenäkkäällä
olemuksellaan. Ylpeyteen on toinenkin, hieman ikävämpi syy. Kaikki maremmat käyttäytivät näyttelyn aikana erittäin
korrektisti. Tämä ei valitettavasti koskenut ihan kaikkia näyttelyyn saapuneita muun rotuisia laumanvartijoita. Tieto
kehän laidalta kertoo, että yhtä ihmistä olisi koira provosoimatta käynyt hihaan kiinni. Maremmat ja myös ne
pyreneittenkoirat olivat itselleen neutraalilla alueella rauhallisia, joitakin laumanvartijoita tilanne tuntui hieman
stressaavan.
Näyttelyn jälkeen vein vielä Sampon kotiin (omaansa). Siitä sitten takaisin kohti kotikulmia nollan pysähdyksen
taktiikalla. Eipä ollut lomalla kuukauteen autonratissa tullut istuttua, joten jossain Hämeenlinnan tietämillä ajattelin
jo, että kun tuo kaasujalka kramppaa lattiaan kiinni, niin ainakin kotiin tullaan nopeasti. Hieman märkänä palelu
kuitenkin piti mukavasti hereillä. Oli mukava reissu, hienoja koiria, mahtavia ihmisiä, pitänee ottaa ensi vuonna
uusiksi. Kiitoksia kaikille mukana olleille!
Sanna Montonen
Ps. mun m-a yövahdeista Mirela oli näyttelyn paras pentu, Elle BIS2, ja Sampo näyttelyn paras liikkuja.
ROTUKATSELMUS TULOKSET JA ARVOSTELUT
Maremmano-Abruzzese; tuomarina, Sue Hewart-Chambers, Englanti
Urokset
Pennut 5-7 kk
Pastore Transumante Remo, ROP,KP
A bit flowing head. Gentle stock, tight dark eyes. Tight lips, nice straight front. Good elbows.
Pleasing autline, modest angulation, good tail rather carriage. Lovelu flowing movement, parallel
step. Very promizing.
Nuortenluokka
Tauro Di Arajani, NUO ERI1, PU1,SA, VSP
Lovely head. Dark almond eyes, excellen pigment, tight lips. Small downset ears. Happy and lovely
temperament. Good body, good going through, need more weight. Good angulations, moves well
and steadily. Well set and carried tail. Would like to see him again in couple of years.
Avoinluokka
Mareus Frediano AVO ERI2, SA, PU3, Käytöskukkanen, Näyttelyn Symppis koira
Happy fellow, good stock and skull on the brod side. Small triangular ears, tight dark eyes & lips.
Straight front, tight feet, level topline, good angulations, well set tail. Stands wide in rear. Moves
steadily and ?. such happy tail.
Pastore Transumante Ettaro AVO ERI3, PU4
Tall dog, handsome head, well set good sized ears, eyes could be darker. Straight front, lovely bone
and tight feet. Good overall shape dephts to body. Moderest angulations. Moves easily. Tail carried
a little high but happy.
Squarcione AVO ERI1, PU2, SA, Paras liikkuja, näyttelyn paras liikkuja
Smiley face. Lovely head, good wedge and ?. Tight dark eyes & lips. Lovely expression. Well set ears.
Straight front, good bones. Tight arched feet, good chest. Moderest angulations. Moves parallel fore
and apt. Moves with drive and power. Tail carried too high.
Nartut
Pennut 5-7 kk
Juppsguard Gisella, KP, VSP
Pennut 7-9kk
Mareus Mirela Del Velino Sirente, ROP, KP, BIS-1 pentu
Molded head, dark eyes. Excellent pigment. Good skull, reaches neck, tight lips. Straight front,
round arched feet. Level topline. Well angulated. Stands cowhooked, rather irratic movement.
Would need some strenght. Well set tail and carriage
Junioriluokka
Mezzanotte Ava JUN ERI1, SA, PN2 Hymyilevin/paras ilme
Avoinluokka
Lakeuden Komia Flinkki, AVO ERI1
Mareus Anastasia, AVO EH1
Valioluokka
Elettra DellÀntico Tratturo, VAL ERI1, SA, PN1, ROP, BIS-2
Pretty head, slighty short. Excellent pigment. Good bone, tight arched feet. Good body, nice
angulations rear over? front. Nicely rounded ?, well set tail. Moves easily, looks good profile, well
carried tail of good length.
***********************************************************************************************
TRIP TO FINLAND 2013
Due to a very late take off from the UK we did not land in Finland until 01.00 then we had to get to the hotel, we
were surprised to find Finland still awake, we were not. So to bed we went and a sound sleep we had.
The following morning we were met at breakfast, by Petra, for the start of our adventure. First stop the home of the
Chenespace Pyrenean Mountain Dogs, not a quick visit when there are two litters of puppies that need cuddles.
Next stop an amazing sheep farm using Maremmas to very ably guard their large flocks. They told stories of
neighbours losing many sheep to wolves very recently, but they had lost none since they had the dogs and were now
great ambassadors for flock guarding.
We then went to the beautiful holiday park where the show would be held the next day. Situated on its own lake,
the one hundred year old wooden house served as guest house, with the ground floor the restaurant where the
most outstanding three course meal was produced. We slept in the eaves, I have never before appreciated silence.
It is never really quiet here, that forest was totally silent once the dogs stopped barking.
It was really lovely to see a really good entry of Maremmas at the show, the quality on the whole was very good,
including one lad who had left his sheep for the day, such a character. Some puppies present which is very
promising for the breed, again lovely quality. The dogs were mainly all good tempered and were shown by very
keen exhibitors who followed my instructions well considering our language difference.. There appeared to be some
difference between the working type and the show but for me some of the working were equally sound and well
constructed.
It was a great experience to have been able to judge these dogs
Another fabulous meal followed the judging and then it was time to head back to Helsinki. Luckily a friend was going
in the right direction for us. A detour to drop off a dog at a farm which specialised in restoring 1970’s American cars,
including a police car, kept a huge collection of rare breed chickens and bred goats, and it was feeding time. They
also processed the most beautiful white german shepherd who took it upon himself to run round the whole
countryside keeping everything in order, more quarding Maremmas kept the chickens and goats safe. Back to
Helsinki, on route visiting the house of the lovely Bodeneis Swedish Vallhunds, lots of cuddles again, particularly with
Mr Personality Plus, 10 weeks of full on vallhund exhuberance.
An uneventful flight home the next day rounded off a very enjoyable and successful first visit to Finland.
Thank you for the invitation a wonderful time was had.
Sue Hewart-Chambers accompanied by Karen Kennedy
ALLEVAMENTO AMATORIALE
“MARSORUM”
PER LA SELEZIONE DEL CANE PASTORE MAREMMANO ABRUZZESE
° Tipicità
°Rusticità
°Carattere
ALLEVAMENTO PLURIPREMIATO DISPONE DI CUCCIOLI, CUCCIOLONI
E MONTE DI ALTA GENEALOGIA
I NOSTRI CAMPIONI
Pastrano : giovane promessa ENCI, ch. It.,ch. Int.,ch. Rip.,ch. Greco, ch. Sanmarinese HIP:A,
ELBOW:0/0
Orso: ch. It., HIP:B, ELBOW:0/0
Raoul: miglior soggetto maschio giovani 2010, vincitore trofeo “Donna Anna Corsini”
Reginella: miglior soggetto femmina giovane 2010, vincitore trofeo “Franca Terruzzi”
Ramon: HIP:B, ELBOW:0/0 MULTI CH WORLD CHAMPIONS, giovane campione sociale 2011, ch. It.,
ch. Del 150° anniversario dell’unità d’Italia, vincitore del trofeo dell’Emilia, ch. Sociale 2012
Gandalf: speranza sociale 2013
INFO: Caniglia Carlo, via Fucino n°54, San Benedetto dei Marsi (AQ),67058 ITALY
e-mail: [email protected] tel: +393296169049
Tellington TTouch
Kosketuksella muutoksia käytökseen
Teksti: Liisa Tikka
Tellington TTouch syntyi melkeinpä vahingossa. Linda Tellington-Jones osallistui vuonna 1975 israelilaisen Moshe
Feldenkraisin kurssille. Feldenkrais-metodi on ihmisille suunnattu kehollinen oppimismenetelmä. Se on
kokonaisvaltainen menetelmä, jonka avulla pyritään lisäämään tietoisuutta, syventämään kehontuntemustaan ja
lisäämään kehonsa hallintaa miellyttävien ja yksinkertaisten, joskin epätavanomaisten liikkeiden avulla. Pian
tämän jälkeen Tellington-Jones alkoi soveltaa oppimiaan taitoja hevosiin. Tästä kehittyi Tellington Equine
Awareness Method eli TEAM.
Tellington TTouchin tarkoitus on vaikuttaa kehoon ja mieleen. Sitä käytetään eri eläinlajeilla ja myös ihmisillä.
TTouch koostuu passiivisista kosketuksista (bodywork), kävelyvauhdissa tehtävistä hihnakäytösharjoituksista
(groundwork) sekä joustavasta sidoksesta tehtävistä vartalon ympärille laitettavista siteistä (bodywraps).
TTouch-kosketukset ovat hieronnanomaisia ympyränmuotoisia liikkeitä, liu’utuksia tai erilaisia nostoja. Otteita on
noin 20, ja niillä on kaikilla eläinlajeihin viittaavat nimet. Kosketusten tarkoituksena on lisätä verenkiertoa ja
liikkuvuutta sekä vähentää jännitystiloja ja jäykkyyksiä. Niiden avulla eläintä voidaan myös totuttaa käsittelyyn ja
kosketukseen.
Groundwork koostuu hitaasti ja rauhallisesti taluttimessa tehtävistä harjoituksista, joissa käytetään apuna
esimerkiksi kartioita ja niiden ympäri pujottelua, erilaisia pintoja, matalia esteitä tai muita rakennelmia. Harjoitusten
tarkoituksena on lisätä koiran keskittymistä ja yhteistyötä ihmisen kanssa sekä parantaa sen fyysistä tasapainoa ja
itsetuntoa. Työskentely vähentää niin fyysisiä kuin henkisiäkin jännitystiloja sekä valmentaa koiraa liikkumaan ja
käyttämään kehoaan tehokkaammin. Monesti harjoituksissa käytetään kahta henkilöä, jotka taluttavat koiraa eri
puolilta. Tällaisten tehtävien avulla voidaan myös esimerkiksi tutustuttaa pidättyväinen koira uuteen ihmiseen ja
vähentää koiran riippuvuutta omasta ohjaajastaan.
Kosketus stimuloi hermostoa
Eläimellä on aina syynsä, miksi se käyttäytyy, kuten käyttäytyy. Syy ei-toivottuun käytökseen voi löytyä fyysisestä
ongelmasta. Sen ei välttämättä tarvitse olla sairaus, vaan kyse voi olla erilaisista jännitystiloista koiran kehossa.
Koiran asennolla on vaikutuksensa siihen, miten se ajattelee, oppii ja käyttäytyy. Stressaantuneen koiran kehonkieli
ja olemus muuttuvat, mikä puolestaan voi johtaa entistä moninaisempiin tai voimakkaampiin reaktioihin. TTouchilla
pyritään vaikuttamaan hermoston toimintaan ja käytetään hyväksi tuntoaistin välittämiä ärsykkeitä.
Tuntoaistin avulla aistitaan lämpötilaa, kipua ja väreilyä, mutta myös kosketuksen voimakkuutta. Tuntoaisti kehittyy
jo sikiöaikana, ja sen avulla motorinen kehitys käynnistyy myöhemmin. Ihon reseptorit aistivat hyvin kevyenkin
kosketuksen ja auttavat näin välttämään mahdollisia vaaratilanteita. Tuntoaistin toinen tarkoitus on välittää
erottelevia havaintoja, kuten tietoa esimerkiksi värähtelystä ja kosketuksen voimakkuudesta. Painetta aistivat
reseptorit ovat aivan ihon alla, ja niiden avulla aistimme, mihin meitä kosketetaan, kauanko kosketus kestää ja
kuinka voimakas se on. Juuri nämä reseptorit reagoivat TTouch-kosketuksiin.
TTouchin avulla vaikutetaan myös aivojen välittäjäaineisiin, kuten serotoniiniin ja dopamiiniin. Ihmisillä on tehty
tutkimuksia, joissa on todettu hitaan liikkumisen ja koskettamisen lisäävän nimenomaan näiden välittäjäaineiden
määrää.
Tuntemukset välittyvät hermostosta aivoihin eri väyliä. Toista väylää kulkee elimistöä suojaava tieto, kuten
havainnot kivusta, lämpötilasta ja kevyestä kosketuksesta. Toista väylää puolestaan kulkevat erottelevat havainnot,
kuten paineen tunne, asentoaisti ja värinä. Asentoaisti on osa tasapainoaistia. Se kertoo ruumiin osien asennon
toisiinsa nähden ja sen, että liikutetaanko kehoa aktiivisesti. Toisin kuin muut aistit, asentoaisti ei kerro ulkoisesta
ympäristöstä, vaan vain olennon sisäisestä tilasta.
TTouch-kosketus on hellää paineen tunnetta siinä, missä groundwork-harjoitukset ovat asentoaistiin liittyviä.
Bodywrap-sidokset ovat myös eräänlaista paineen tunnetta. Sidokset myös vaikuttavat itsetietoisuuteen (auttavat
kehon osien sijainnin hahmottamisessa).
Tutkimusten mukaan lapset, joilla on ongelmia aistitiedon jäsentämisessä, kärsivät usein heikosta itsetunnosta,
itsehillinnästä ja keskittymiskyvystä. Heillä voi myös olla vaikeuksia sopeutua uusiin tilanteisiin, he saattavat olla
kömpelöitä ja voivat yli- tai alireagoida erilaisiin ärsykkeisiin kuten kosketukseen, liikkeeseen, valoon tai ääniin.
Samoja ongelmia on usein myös eläimillä.
Kyky havainnoida ja käsitellä ympäristöstään saamaa tietoa takaa eläimelle mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa
ja reagoida ärsykkeisiin. Reaktiot voivat olla fyysisiä, henkisiä tai käytöksinä ilmeneviä. Liian voimakas ärsyke voi olla
lamaannuttava, ja liian heikko ärsyke ei aiheuta minkäänlaista reaktiota. On tärkeää löytää kultainen keskitie, jossa
aivot saavat riittävästi uusia ärsykkeitä ilman, että oppimiskyky kuitenkaan heikkenee liiallisen stressin vuoksi.
Bodywork
Suu on koirille hyvin tärkeä osa viestintää ja monia käytöksiä. Koirat käyttävät naamansa ja suunsa eleitä ja ilmeitä
viestimiseen. Suuta tarvitaan haukkumisessa, luiden pureskelussa, vetoleikeissä jne.
Tellington TTouchissa on havaittu, että monien eläinten käytös ja keskittyminen parantuvat, kun suun jännitystilat on
saatu laukeamaan tai vähenemään. Tällöin koira on vastaanottavaisempi ja kykeneväisempi oppimaan uutta. Huulien
ja ienten koskettelu TTouchin avulla stimuloi sylkirauhasia. Tämä puolestaan laukaisee rentoutumisen
mahdollistavan parasympaattisen hermoston. Tällöin sympaattinen hermosto, joka operoi taistele tai pakene reaktioiden avulla, kytkeytyy pois päältä.
Suun jännitystilat vaikeuttavat koiran kykyä kommunikoida. Tällaisten koirien reaktiot voivat muuttua, ja ne voivat
esimerkiksi vähentää varoittavien signaalien, kuten murinan, käyttöä. Vastaavasti ne voivat myös haukkua, juoda,
huohottaa tai hamuta ihmisten käsiä suuhunsa normaalia enemmän.
Suun käsittely TTouchin avulla on myös erinomainen tapa totuttaa koiraa esimerkiksi hampaiden katsomiseen tai
helpottaa pennun kutisevia ikeniä. Se nostaa koiran puremisenestokynnystä ja voi myös toimia valmentavana
toimenpiteenä esimerkiksi hampaiden harjausta varten.
Korvat ovat myös erittäin tärkeä osa koiran viestintää. Korvien alueen jännitystiloja voi olla esimerkiksi koirilla, jotka
ovat ääniarkoja, reaktiivisia toisia koiria kohtaan tai jotka voivat huonosti autossa. Kylmät korvien kärjet voivat olla
merkki stressistä siinä, missä kylmät tassutkin. Eripariset korvat voivat olla merkki kaulassa, leuoissa tai muualla pään
alueella olevista jännitystiloista.
Korvissa on erittäin paljon erilaisia akupisteitä. Tämän vuoksi niiden koskettelu voi auttaa moniin muualla kehossa
oleviin ongelmiin. Korvien koskettelu TTouchin avulla on myös hyvä tapa totuttaa koiraa korviin kohdistuviin
hoitotoimenpiteisiin, kuten karvojen nyppimiseen tai tippojen laittamiseen.
Koiran totuttaminen kosketteluun voidaan aloittaa myös huomattavasti varovaisemmin. TTouchissa käytetään usein
ihmisen käden sijasta jotain muuta välinettä, johon koira siedätetään. Väline voi olla esimerkiksi TTouchissa usein
käytetty sauva, joka sopii sekä bodyworkiin että groundworkiin. Koiraa voidaan sivellä kevyesti sauvalla tai
esimerkiksi kietoa bodywrapina käytettävää sidettä sauvan ympärille niin, että kosketuspinta on hieman suurempi.
Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää myös vaikkapa maalisivellintä tai höyhentä. Jotain apuvälinettä käytettäessä koiran
annetaan ensiksi nähdä ja haistaa esinettä.
Tärkeintä on muuttaa koiran oletuksia ja odotuksia tilanteesta. Tehokkaimmin tämä tapahtuu juurikin muuttamalla
ihmisen käyttäytymistä. Erittäin herkkien koirien kanssa kosketteluharjoitukset voidaan aloittaa tekemällä ensin
muutamia kosketuksen kaltaisia liikkeitä ilmassa koiran rungon suuntaisesti (ei koskaan pään yli tai pään lähettyvillä).
Vaihtoehtoisesti vieraaseen ihmiseen totuttaminen voidaan alkaa erilaisista hihnaharjoituksista, joissa vieras toimii
avustajana ja apukouluttajana yhdessä omistajan kanssa.
Kosketteluharjoituksissa ensimmäiset kädellä koskettamiset tehdään käden selkäpuolella. Kättä liikutetaan hyvin
kevyesti esimerkiksi koiran lapaa, selkää tai keskivartaloa pitkin. Taukojen pitäminen on vähintään yhtä tärkeää kuin
itse koskettaminen. Muutaman kosketuksen jälkeen pidettävällä tauolla kerrotaan koiralle, että sen mielestä
mahdollisesti pelottava tai jännittävä kosketus loppuu, ja samalla voidaan tarkkailla koiran reaktioita ja antaa sen
palautua. Edistymistä tapahtuu, ei vain harjoiteltaessa, vaan myös harjoitusten välissä.
Hihnatyöskentely
Hihnaharjoittelun ydin TTouchissa on koiran asennon ja painopisteen muuttaminen oikeaksi. Vetävät koirat tavallaan
roikkuvat hihnansa varassa kauhoessaan eteenpäin, jolloin niiden asento on täysin väärä. Kun koiran asento
tasapainottuu, muuttuu samalla myös käytös.
Hihnaharjoitteet tehdään aina hyvin hitaassa tahdissa. Pyrkimys on saavuttaa oikea toiminta ilman makupalojen tai
lelujen käyttöä. Harjoitukset pidetään lyhyinä, ja koiran voi tarvittaessa vaikkapa päästää juoksentelemaan vapaasti
aina välillä, jos tilanne sallii. Koska koira pyritään saamaan keskittymään huolellisesti, ei ole edes järkevää yrittää
harjoitella pitkiä pätkiä kerrallaan. ”Less is more”, on TTouchissa usein käytetty lausahdus, ja se pätee tässäkin.
Keskeinen ajatus TTouchin hihnaharjoitteissa on pitää koiran talutin kiinni aina vähintäänkin kahdessa kohdassa.
Useampi hihnan kiinnityskohta edistää tasapainoon pääsemistä. Usein harjoituksissa käytetään kaksipäisiä
monitoimitaluttimia. Lisäksi koiralle suositellaan valjaita, joissa on useita kiinnitysrenkaita. Renkaita tulisi
vähintäänkin olla kaksi: toinen valjaiden selkäpuolella ja toinen rintakappaleessa. Valjaiden lisäksi koiralla voi olla
kuonopanta. Kaulapannan käyttö on mahdollista, mutta ei suositeltavaa. Paine pyritään aina poistamaan koiran
kaulasta, minkä vuoksi pannan käyttöä ei pidetä hyvänä. Pantaa voidaan tarvittaessa käyttää esimerkiksi toisen
hihnan kanssa avustamaan koiran ohjailua. Useissa harjoitteissa koira kulkee kahden ihmisen välissä, ja taluttimia voi
olla kaksi. Taluttimien lisäksi tai niiden sijasta voidaan käyttää myös pitkää, noin 6–7 metristä köyttä.
Mikäli koiralla ei ole sopivia valjaita, voidaan sitä kävelyttää niin sanotun tasapainohihnan avulla. Tasapainohihnan
ideana on toimia eräänlaisena valjaan ja taluttimen yhdistelmänä. Sen avulla saadaan hihnaan kohdistuva paine
jaoteltua tasaisemmin pitkin koiran vartaloa. Monesti jo tämä vähentää vetämistä.
Tasapainohihnasta on kaksi eri versiota. Perusmallissa taluttimesta otetaan noin puolen metrin kohdalta kiinni ja
heitetään loppuosa koiran rinnan editse. Tällöin esimerkiksi koiran ollessa ohjaajan vasemmalla puolella, pitää
ulkoiluttaja vasemmalla kädellään kiinni tuosta ensin mitattavasta puolen metrin kohdasta. Loppuosa taluttimesta
kulkee koiran rintakehän poikki ja sieltä sitten ohjaajan oikeaan käteen. Koiraa voidaan kävelyttää, kuten hevosta
pideltäisiin ohjista. Jos hihnaa on tarve kiristää koiran vauhdin hillitsemiseksi, pyritään käsiä nostamaan ennemmin
ylös kuin että yritettäisiin vetää vastaan.
Tasapainohihnan plus-mallissa hihna ei menekään vain koiran rintakehän poikki, vaan se vedetään etujalkojen
välistä. Tällöin viritys pysyy koiran päällä, vaikka se esimerkiksi hidastaisi vauhtiaan, pysähtyisi tai peruuttaisi.
Koiraa voidaan vain kävelyttää eri suuntiin hitaassa tahdissa yhden tai kahden ulkoiluttajan kanssa. Kahden ihmisen
välissä kulkemisesta käytetään nimeä ”homing pigeon”. Tämä harjoitus tehdään aluksi niin, että koiran omistaja on
aktiivisemmassa roolissa ja toinen ulkoiluttaja oikeastaan vain kulkee mukana. Koiran rentoutuessa ja sopeutuessa
tilanteeseen voidaan rooleja vaihtaa. Molemmat ohjaajat kulkevat koiran lavan kohdalla. Omistajalla oleva talutin
pidetään tasaisen mittaisena niin, että tuntemus koiran ja ihmisen välillä säilyy.
Tämän sujuessa harjoitteluun lisätään labyrinttien läpi kulkemista ja maassa olevien rimojen tai kavalettien tai
erilaisten pintojen yli kävelemistä.
Bodywraps
Joustavasta idealsiteestä tai vastaavasta tehtävät bodywrap-sidokset voivat auttaa monissa ongelmissa. Niitä
voidaan käyttää kehittämään koiran tietoisuutta omasta kehostaan ja sen oikeasta käytöstä ja oikeista liikeradoista.
Sidoksien avulla voidaan pyrkiä aktivoimaan koiran takapäänkäyttöä.
Sidoksilla on myös merkitystä koiran henkiseen hyvinvointiin. Etupään ympäri tehtävät puolivartalosidokset voivat
parantaa koiran itseluottamusta ja toimia siten apuna erilaisissa pelkotiloissa. Pään ympärillä käytettävä otsapannan
omainen sidos puolestaan auttaa usein rentoutumisessa.
Lähteet:
Linda Tellington-Jones: The History of TTEAM and Ttouc (artikkeli, julk. 9/2005)
Kathy Cascade: The Sensory Side of TTouch (artikkeli, julk. TTEAM Connection -uutiskirjeessä 10–
12/2004)
Sarah Fisher: Unlock Your Dog’s Potential, David & Charles Limited 2007
INFORUUTU
ITALIAN MATKAA SUUNNITTEILLA OMAKUSTANTEISESTI 2014 ELOKUU
*Matkalla mm. Työkoiriin tutustumista Gran Sasson alueella 5.8
järjestettävässä tapahtumassa.
ALUSTAVASTI MATKASTA KIINNOSTUNEET OLKAA YHTEYDESSÄ
TAMMIKUUN LOPPUUN MENNESSÄ!
Petra Frondeliukseen [email protected] tai puhelimitse 050-4631203
LUKIJAN KYNÄSTÄ
PIHAVAHDIT HOMMISSA
Yleensä koiramme ovat rauhallisia, makoilevia poikia.
Päivisinkään niitä ei edes huomaa, ellei
ohitsemme kulje vierasta autoa tai hevosta.
Postikuskiakaan ei enää viitsitä pahemmin haukkua,
käyvät vain tervehtimässä.
Eräänä iltana olimme vieraittemme kanssa pihalla.
Höpöttelimme ja vieraamme silittelivät poikia.
Yhtäkkiä vanhempi maremma (Juppsguard Fico)
Bemmi nosti kuononsa kohti taivasta ja lähti muristen
aidalle.
Nuorempi poika (Mezzanotte Armido) Mini juoksi
puoleenväliin aitausta. Bemmi raivoaa edelleen aivan
tosissaan. Mini kääntyy takaisin ja käy kurkkaamassa
yksitellen minut, Makken ja vieraamme. Tarkisti
varmaan, että meillä on kaikki hyvin ja palasi
puoleenväliin aitausta haukkumaan.
Mitään emme nähneet, emmekä kuulleet. Hetken
päästä bemmi lopetti haukkumisen, niinkuin minikin.
Molemmat juoksivat luoksemme hännät heiluen.
Myöhemmin illalla sama räyhääminen toistui. Otin
taskulampun mukaani ulos ja näytin valolla siihen
suuntaan mihin pojat haukkuivat.
Muutamat silmät kiiluivat keskellä peltoa.
Sama haukku toistui myös muutamina iltoina.
Mitä eläimiä mahtoivat ollakkaan...
Syksyistä jatkoa teille lukijoille.
T: Pia ja pojat
Ensimmäinen vuosi Maissin kanssa
Ajattelin kirjoittaa teille tarinan ensimmäisestä vuodestani Maremman kanssa, kun olen huomannut, että teen
koirani kanssa tavallisuudesta poikkeavia asioita. Asustelen Porvoossa maaseudulla kahdestaan koirani kanssa ja
kaikenlaista on sattunut. Tervetuloa seura-vahtikoiran matkaan!
Rotuvalinta
Halusin koiran, joka osaa viihdyttää itse itseään, on terve, helppohoitoinen turkki, selviää ulkona kylmälläkin, vahtii
taloa, koulutettava, ei pieni ja on rauhallinen. Päädyin Maremmaan, kun Annekin oli sitä mieltä että pärjäisin
vähäisestä kokemuksestani huolimatta tämän rodun kanssa. Asiat järjestyivät mainiosti: toukokuun lopulla 2013
syntyi pentue Sannan ja Jarkon luo Pornaisiin ja hain Mezzanotten Avan eli Maissin kotiini elokuussa 9-viikkoisena.
Koulutus
Minulla oli suuri etu, että olin opiskeluvapaalla pari kuukautta juuri silloin kun Maissi tuli. Ehdimme rauhassa
tutustua ja harjoitella sosiaalistumisjuttuja. Koska Maissi on ensimmäinen koirani (lapsuudenperheeni mopsia ei
lasketa), ahmin tietoa erilaisista kirjallisista lähteistä ja koirajuttujen ammattilaisilta. Tein Tuire Kalmion Pentukirjan
mukaan ihan sosiaalistumisuunnitelman ja kävimme pari kertaa viikossa tutustumassa uusiin juttuihin esim.
huoltoasemaan tai torille. Vaivannäkö kannatti ja nyt voin mennä koirani kanssa mihin vain.
Kävimme myös 4,5 – 6 kk välillä eläinlääkäriaseman ilmaisessa pentukerhossa kerran viikossa. Rotupiirteet ilmenivät
noissa tapaamisissa mm. siten että koirani katseli sivulta ja vasta viidennellä kerralla lähti mukaan leikkimään muiden
koirien kanssa. Pienet sisäleikkitilat eivät oikein ole Maremmojen mieleen. Pentukerho kannatti, sieltä sai mielestäni
hyviä terveysvinkkejä ja tutustui muihin pentujen omistajiin.
Puolen vuoden ikäisenä menimme pentujen perustottelevaisuuskurssille Sipoon Dogfuniin ja siellä opin mm. koiraomistaja-katsekontaktin tärkeyden ja remmikäyttäytymistä. Lisäksi olen opettanut Maissille perustemppuja kotona
ja hän tunteekin jo 15 komentoa. Ainakin oma koirani on tosi helppo kouluttaa ja reagoi hyvin positiiviseen
herkkupohjaiseen koulutukseen. Maissi oppii uusia juttuja usein jo parin toiston jälkeen. Pidän ”harjoitussulkeisia”
joka päivä ja erityisesti silloin, kun meno yltyy liian kovaksi.
Vesipeto
Koska jo pienenä kaikki vesikupit piti läiskyttää tyhjiksi ja purot kiinnostivat, ajattelin viedä tätä vesijuttua eteenpäin.
Asumme järven vieressä ja saimme käyttää naapurini rantaa, jossa Maissi oppikin nopeasti uimaan. Pari kertaa ensin
kahlattiin ja sitten minun kanssani koira uskalsi mennä kahluusyvyyttä pitemmälle. Nykyisin Maissilla on tapana mm.
juoda joesta ja ojista vettä menemällä itse kokonaan veteen, välillä tosi ärsyttäväkin tapa. Tänä kesänä käytiin
täällä Porvoon Sondbyssä merenrannalla koirauimarannalla. Koska alueen sivuaidat eivät ulottuneet tarpeeksi
pitkälle, niin Maissihan ui niiden takaa viereiselle ihmisten alueelle kirmailemaan! Kävellessäni kesällä Savonlinnan
keskustan rantapolkua, ehti Maissi mennä omatoimisesti uimaan tunnin aikana kolme kertaa. Varsinkin
kesäkuumalla vesipetomaisuus on kyllä hyvä juttu!
Leikkiä
Kotona kaikista kivoimmat leikit ovat vetoleikkejä ja herkkujen piilottamis-etsi-leikkejä. Piilottelen herkkuja mm.
tyhjiin maitopurkkeihin, kongeihin ja huonekalujen alle. Käymme myös pari kertaa viikossa koirapuistossa. Tavan
aloitimme jo 5 kuukautisena, koska minulla on vain tämä yksi koira. Maissista tykätään koirapuistossa ja tunti kuluu
helposti purupainileikkien ja juosten. Maissi tykkää lähes kaikenlaisista koirista ja hyviä kavereita on muodostunut
mm. Irlannin susikoirasta, setteristä, Berneistä ja noutajista. Lättänaamaisia, typistettyjen häntien koiria Maissi
arastelee –ei varmaan pysty lukemaan niiden koiraviestintää.
Töissä
Minulla on talon ympärillä riista-aidasta tehty monen sadan neliön aitaus, joka on Maissin vahtialue. Jos olemme
yhdessä kotona ja sisällä, saattaa pihalle tulla vaikka kuorma-autokin eikä koira reagoi ollenkaan. Jos taas Maissi on
ulkona ja minä sisällä, epätavallisista asioista ilmoitetaan haukulla varmasti. Nyt syksyllä Maissi on ollut yöt ulkona
vahtivuorossa, jolloin työpäiväni aikana nukuttaa mukavasti sisällä. Turhasta koirani ei hauku ja naapuri eivät ole
valittaneet. Suurin haukkumistarve on siinä iltahämärän aikaan. Huvittavaa on, että koira saattaa olla ihan hiljaa
ulkona ja kun menen katsomaan niin alkaa haukku: Katso mamma, minä olen täällä vahdissa!
Vieraat saavat tulla kylään ja liikkua talossa vapaasti, kunhan heidän on ensin tutustettu hyvin aitauksen
ulkopuolella.
Kaukana kodista Maissi ei vahdi, paitsi ehkä pimeämmällä on lenkeillä hieman varuillaan muista liikkujista.
Kun minä itse olen töissä, Maissi nukkuu sisällä koira-aidalla aidatussa kodinhoitohuoneessa. Noin kerran viikossa
käy 4h-kerhon dogsitteri kävelyttämässä päivällä ja työmatkojen ajaksi Maissi menee koirahotelliin. Varahoitojutut
menee todella hyvin ja niihin tutustuminen aloitettiin jo ennen puolen vuoden ikää.
Hellyyttä
Minulla on kyllä halikoira! Maissi tulee mielellään lähelle rapsutettavaksi ja mm. aamuisin pidämme
mahanrapsutussession ennen päivän aloitusta. Välillä myös harjataan ja hierotaan oikein antaumuksella ja Maissi
sietäänkin kaikenlaista käsittelyä hyvin. Ärsyttävä tai toisaalta ihana piirre on se, että Maissi on kova
”kirputtamaan”. Villasukkajalkoja on kaikista kivoin kirputtaa.
Vieraisiin Maissi suhtautuu varauksellisemmin ja kotiin tulevien vieraiden luo hän menee omassa rauhassaan, mutta
sitten saa kyllä paijata. Tutut pääsevät heti halaus ja kyhnäys- käsittelyyn.
Kun Maissi on saanut tarpeekseen läheisyydestä, se menee heti itse kauemmaksi esim. toiseen huoneeseen.
Makkariin en koiraa päästä edes piipahtamaan, mutta sohvalla saa vierellä olla.
Liikettä
Käyn joka päivä ainakin kerran tunnin lenkillä ja lisäksi sitten siellä koirapuistossa. En aina jaksa kiertää kotiseudun
töitä ja usein ajammekin muualle kävelylle. Onneksi Maissi menee ja kulkee hyvin autossa. Pientä säätöä on vielä
hihnakäytöksessä, 95 % menee hyvin löysällä hihnalla mutta hihna kiristyy varmasti, jos on lähellä mielenkiintoista
ihmeteltävää kuten jäniksiä.
Ainakin pari kertaa viikossa Maissi pääsee metsään tai pellolle juoksentelemaan vapaana. Pienempänä koira piti
minut aina silmissään, mutta nyt reissut vievät hieman kauemmaksi haistelemaan. ”Tule”-käsky ja vihellykset on
hallinnassa, mutta niihin reagointi tapahtuu viiveellä. Siinä ei minusta ole mitään ongelmaa. Jos metsässä on
sienestäjiä tai muita kulkijoita, pidän koiran remmissä. Vaikka Maissi onkin kiltti, isoa koiraa voidaan pelätä.
Pennusta nuoreksi
Kasvu on sujunut normaalisti ja liikkuminen on sutjakkaa. Syötin pentuna Golden Eagelin pentumuonaa ja nyt saman
sarjan aikuisten muonaa. Maissi ei ole kova syömään ja ruoka maistuu usein vasta illalla. Lisäksi annan naudan
rustoluita ja putkiluita raakana, koulutusherkkuja ja joskus omia ruuanjämiä. Siankorvat ja muut sellaiset eivät
kelpaa, joten vaatii kekseliäisyyttä etsiä sisällä syötäviä puruherkkuja.
Eka juoksu tuli noin 8 kk iässä ja vuoto kesti lähes 5 viikkoa. Toinen tuli siitä noin puolen vuoden päästä ja oli
lyhyempi. Vielä ei ole ollut valeraskautta, mutta tulevaisuudesta ei tiedä sillä en ajatellut leikkauttaa koiraani vielä
pitkään aikaan.
Maissi on touhukas ja vaatii ainakin näin nuorena (nyt n. 1v ja 5 kk) paljon puuhaa. Pienempänä piti tehdä paljon
töitä hyppimisen ja puremisen kanssa. Noin 11 kuukauden iässä oli hurja murrosikä, joka kesti noin kuukauden.
Silloin kyllä testattiin kärsivällisyyttä. Tein silloin paljon perustottelevaisuustreeniä ja rauhoitin arjen ja pikku hiljaa se
meni ohi. Vieläkin on välillä testausjaksoja ja Maissi saattaa hypätä vaikka ruokapöydälle (tyhjälle) vaikka tietää hyvin
ettei saa.
Huonekaluja ja lelujaan Maissi ei tuhoa, mutta mm. kengät ja alusvaatteet käydään heti hakemassa jos muuta kivaa
touhua ei ole. Niitäkin onneksi vain ravistellaan ja pureskellaan, ei tuhota silmänräpäyksessä.
Otin koiravakuutuksen, vaikka Maremmojen sanotaan olevan yleensä terveitä. Hyvä, että otinkin sillä Maissilla oli
pentuna paha silmätulehduskierre ja yksi vakava silmäsairauskin. Lisäksi tuli korviin allergiaa, mutta siitä pääsin kun
poistin hapanmaitotuotteet kokonaan ruokavaliosta. Olin antanut hieman jugurttia silloin tällöin ruokanappuloiden
mukaan.
Hetkiä
Nyt ollaan vasta meidän yhteisen taipaleen alussa, mutta kyllä on ollut mukavaa tähän mennessä. Huvittavia ja
erikoisia hetkiä tulee usein:
Viime viikolla isäni oli koiraa hoitamassa ja yhtäkkiä koira oli vieressä. Maissi oli avannut oven vetämällä ovessa
olevasta narusta ja kääntänyt samalla kahvaa! Tällä viikolla oli hauska katsoa, kun iso maremma houkutteli kaikilla
mahdollisilla leikkieleillä pientä Jack Russelia leikkimään.
Toivotan teille oikein mukavaa jouluaikaa ja tulevaa vuotta 2014!
t. Heli Koskenniemi ja Maissi
Minulle saa soitella 040 760 7130.