22.11.11. Salo Maahanmuuttajaperheiden auttaminen kriisityön näkökulmasta Mitä löytyy mielenterveysongelmien taustalta? Yksilöllinen haavoittuvuus Persoonallisuustekijät, perinnöllinen alttius, lapsuuden olosuhteet, opitut käyttäytymismallit Stressi- ja riskitekijät Yksittäiset tai pitkäaikaiset traumaattiset kokemukset (menetykset, väkivalta, onnettomuudet jne.) Ajankohtaiset stressitekijät (koulukiusaaminen, ihmissuhdevaikeudet, syrjintä, oppimisvaikeudet jne.) Puutteita suojaavissa tekijöissä Suojaavat tekijät = tekijät ja prosessit, jotka tukevat myönteistä kehitystä haavoittuvuustekijöistä ja stressitekijöistä huolimatta (sosiaalinen tuki, prososiaalisuus, ongelmanratkaisutaidot, turvallinen ympäristö, koulutusmahdollisuudet, myönteiset mallit jne.) Maahanmuuttajaperheiden haasteet  Maahanmuuttaperheiden on yritettävä asettautua uuteen kulttuuriin  Samanaikaisesti he usein joutuvat käymään läpi psyykkistä sopeutumisprosessiaan, joka johtuu menetyskokemuksista ja/tai traumaattisista kokemuksista  Molemmat haasteet ovat omiaan lisäämään perheen kriisiherkkyyttä jo yksinäänkin Kriisien määrittelyä  Uusi tilanne äkillinen muutos, jossa yksilön (tai yhteisön) aiemmat kokemukset tai voimavarat riitä tilanteesta selviytymiseen sen ymmärtämiseen tai sen hallintaan > KRIISI  Kriisit voidaan jakaa  Kehityksellisiin kriiseihin  Elämänkriiseihin  Traumaattisiin kriiseihin Perheen kriisi  Perheen kriisi syntyy, kun koko perhe tai joku/jotkut sen jäsenistä ajautuvat tilanteeseen, joka kriisiyttää hänet/ heidät  Perhettä voi pitää on systeemisenä kokonaisuutena, jossa yhteen sen jäseneen kohdistuva (kriisin) vaikutus välittyy myös muihin sen jäseniin > kukaan perheenjäsenistä ei voi olla ”kriisin ulkopuolella” Psyykkisesti traumatisoiva tapahtuma  Mikä tahansa yksilön tai perheen kokema uhkaava tai hengenvaarallinen tilanne, joka aiheuttaa epätavallisen voimakkaan, normaalia elämää häiritsevän psyykkisen sopeutumisreaktion  Ennustamattomuus + kontrolloimattomuus  Reaktiona tilanteeseen on voimakas pelko, kauhu tai avuttomuus + dissosiatiiviset oireet Kriisi ja mielenterveys (STM 2009/16)  Traumatisoivat eli äkilliset ja järkyttävät tapahtumat ja niihin liittyvät psyykkiset kriisit voivat laukaista tai pahentaa eri mielenterveyden häiriöitä ja vaikuttaa oikeastaan kaikkien mielenterveyshäiriöiden kulkuun Kriisit ja mielenterveys  Mitä enemmän ja nopeammin trauma- altistusta tulee, sitä suurempia vaatimuksia sopeutumiskykyyn kohdistuu  Yksittäisen ja massiivisen psyykkisen kuormituksen tai useiden peräkkäisten pienempien kuormitustilanteiden jälkeen mitätönkin ärsyke saattaa johtaa äkilliseen voimavarojen loppumiseen ja oireiden ilmaantumiseen Pakolaiset ja traumaattiset kriisit (U.S. Veteran Affairs)  Yli 7 traumaattista tapahtumaa 40%:lla (Cardozo ym., 2000)  Pakolaisten raportoimia traumaattisia tapahtumia (Kleijn, Hovens & Rodenburg, 2001)  Kidutus 37%, hengenvaara 37%, ystävän tai sukulaisen kuolema 35%  Maanpaon aiheuttamat ongelmat: pakolaisleiri, sairaudet, menetykset, väkivalta ja rasismi, sosio-ekonomisen tason lasku  45%:lla diagnosoiduista masennus- ja/tai PTSD-oireita vielä 3 vuoden kuluttua Salo 22.11.11. Traumatilanne  Ihminen virittyy automaattisesti uhkaan tai hengenvaaraan taistelemalla tai pakenemalla > jos ei onnistu, seurauksena on lamaantuminen  TOP-DOWN –ilmiö >kortikaalinen toiminta luhistuu stressihormonin vaikutuksesta > amygdala ei!  Traumareaktiota ei voi valita Psyykkisen trauman tunnusomaisia piirteitä  Psyykkinen trauma voi syntyä yksittäisen traumaattisen kokemuksen, pitkäaikaisen traumatisoitumisen tai esim. lapsuudessa koetun emotionaalisen laiminlyönnin seurauksena  Trauma tallentuu mieleen tarkasti ja tunnelatautuneesti. Traumaattisessa tilanteessa elimistö tuottaa endogeenisia hormoneja ns. stressihormoneja, jotka vahvistavat traumaattisen tilanteen muistiin tallentumista.  Psyykkinen traumatisoituminen aiheuttaa muutoksia myös aivojen ja fysiologian tasolla  Traumaattiset muistot tallentuvat ainakin osittain ei- kielellisessä muodossa: visuaalisesti, hajuina, tunteina, ääninä ja kinesteettisesti > muistin poikkeava toiminta > ei integraatiota aivoalueiden kesken  Trauma ja siihen liittyvät tunnelataukset eivät muutu ajan myötä ilman aktiivista käsittelyä Traumamuiston erityisyydestä (Holm 2011)  B —iologisten muutosten takia traumamuisto on erilainen kuin tavallinen muisto; se voi unohtua lähes täysin tai sen saattaa kokea voimakkaasti kuin eläisi tapahtumaa uudelleen  — Traumaattinen kokemus vaatii paljon työtä yhdistyäkseen osaksi henkilöhistoriaa Purkamattoman trauman vaikutukset  Välttämiskäyttäytyminen > vaikeuksia työstää traumakokemusta  Päälle jäänyt vireystila > vaikeuksia nukkua  Mieleen tunkeutuvat traumamuistot > vaikeuksia keskittyä, ahdistuneisuus  Turtuneisuus > vaikeuksia välittää itsestään tai perheestään  Psyykkinen trauma aktivoituu, kun jokin pieni, usein tiedostamaton vihje liittää sen nykyhetkeen. Seurauksena voi olla esim. voimakas ahdistus (ilman ilmeistä syytä) tai somaattisia oireita  Käsittelemättömät psyykkiset traumat vaikuttavat tiedostamattomasti ihmisen tekemiin valintoihin, ihmissuhteisiin ja koko persoonallisuuteen > trauman pitkäaikaisvaikutukset Pitkäaikaisvaikutukset  Syvä I-tyypin trauma tai II-tyypin trauma voi käsittelemättömänä johtaa pysyvään persoonallisuuden muutokseen =kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö Kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö 1. Tunne- ja impulssisäätelyn muuttuminen       Tunnesäätely Vihan säätely Itsetuhoisuus Itsetuhoajatukset Vaikeus seksuaalisuhteen säätelyssä Korostunut riskinotto 2. Huomio- ja keskittymiskyvyn muutokset   Amnesia (muistamattomuus) Tilapäiset dissosiaatioepisodit ja depersonalisaatio 3. Muutokset minäkäsityksessä       Tehottomuus Pysyvä vahingoittuminen Syyllisyys ja vastuu Häpeä Kukaan ei voi ymmärtää Vähättely 4. Muutokset rikoksentekijän havaitsemisessa    Vääristyneiden uskomusten omaksuminen (esim. oma vika) Rikoksentekijän ihannointi Rikoksentekijän vahingoittamisen ajatteleminen 5. Muutokset suhteissa toisiin   Kyvyttömyys luottaa Reviktimisaatio 6. Somatisointi      Ruuansulatusjärjestelmä Krooninen kipu Sydän- ja keuhko-oireita Konversio-oireet (esim. halvausoireet, tic-oireet, kouristukset, äänen menetys) Seksuaaliset vaikeudet 7. Merkitysjärjestelmien muutokset   Epätoivo ja toivottomuus Aikaisempien uskomusten menetys  Kriisiytyneiden maahanmuuttajaperheiden kohtaamisesta ja auttamisesta Kysymyksiä  Mitä erityistä on maahanmuuttajatyössä verrattuna valtaväestön parissa tehtävään työhön?  Mitä asioita maahanmuuttajien parissa tehtävässä työssä tulisi ottaa huomioon?  Miten kohtaan maahanmuuttajataustaisen asiakkaani? Kysymyksiä  Riittääkö ammattitaitoni maahanmuuttaja-asiakkaan kohtaamiseen?  Tarvitsenko erityiskoulutusta esimerkiksi kulttuurisen kompetenssini lisäämiseen?  Voiko ”länsimaisilla keinoilla” auttaa muista kulttuurista tulleita? Auttamisen yleisiä ongelmia  Hoitoon sitoutuminen tai saatavilla olevien mielenterveyspalveluiden hyödyntäminen on maahanmuuttajien keskuudessa heikkoa (esim. Sue 1990, Bäärnhielm ym. 2005, Kortmann 2010)  Negatiivinen suhtautuminen auktoriteetteihin Auttamisen yleisiä ongelmia  Länsimainen tapa hoitaa on vaikeasti ymmärrettävissä > luottamus puuttuu > turvaudutaan perinteisiin parantajiin (Mölsä ym. 2010)  Tarvittavan avun saaminen voi viivästyä, kun ongelmia hoidetaan kaikessa hiljaisuudessa omin keinoin Hoidon ongelmia  Häiriöiden syistä ei riittävää yksimielisyyttä: >esim. somalit saattavat ajatella mielenterveysongelmien johtuvan hengellisistä tai sosiaalisista syistä >Dzinni, paha henki, voi aiheuttaa hulluutta  Maahanmuuttajapotilaat voivat pitää mielenterveyden häiriöitä parantumattomina > vaikea stigmatisoituminen (Mölsä ym. 2010) Hoidon ongelmia(Sue & Sue 1990, Tseng 1999)  Hoidon moniselitteisyys > asiakas ei näe yhteyttä ongelmiensa ja niiden teemojen välillä, joita hoitotilanteessa käydään läpi  Maahanmuuttaja ei tiedä mitä hoidolta tulisi odottaa > mitä ovat esim. keskusteluun perustuvan auttamistyön ”säännöt”? Lopputulos:  Länsimainen auttamissysteemi ei pysty tyydyttävästi vastaamaan eri etnisten ryhmien tarpeisiin, etenkin kun kyse on pakolaisista (de Anstiss ym. 2009)  Ongelma potilaan kohtaamisessa Kohtaaminen?  Maahanmuuttaja-asiakas (M) voi luottaa     auttajaansa M kokee vähintäänkin, että häntä yritetään ymmärtää ja auttaa M voi sitoutua ottamaan vastaan apua Auttaja yrittää ymmärtää maahanmuuttajan kokemusmaailmaa Auttaja pyrkii kunnioittamaan maahanmuuttajan kulttuuria ja sosiaalista maailmaa Kohtaamisen kulttuurillisesta esteistä (Sue & Sue 1990)  Asennoituminen: asiakkaan etnisyys tai hänen edustamansa kulttuuri (uskomukset, tavat, toimintatavat, ideaalit, arvot jne.) ja sen piirteet nähdään ennen muuta ongelmana tai poikkeavuutena  Voisiko kaksikulttuurisuus olla voimavara? Esteistä: auttajan stereotypiat  Auttaja ei voi välttää stereotypioita, koska ne ovat ihmisille luonteenomaisia ja välttämättömiä  Stereotypiat voidaan ajatella melko pysyviksi ennakko-olettamuksiksi, jotka ulotetaan koskemaan esim. kokonaisia ihmisryhmiä  Ongelmana on, että saamamme informaatio esim. asiakkaasta vääristyy sillä tavoin, että se vastaa jo olemassa olevaa stereotypiaamme (Sue & Sue 1990)  Kuinka ongelmat voisivat olla voitettavissa? Ratkaisu?  Esim. mielenterveyspalvelut hyväksytään maahanmuuttajien keskuudessa paremmin, jos hoidon tarjoajat ovat kulttuurisesti neuvokkaita tai edustavat samaa kulttuuria kuin hoidon käyttäjät (de Anstiss ym. 2009)  Ei kuitenkaan ole täysin selvää, mitä kulttuurisella kompetenssilla (tai neuvokkuudella) tarkoitetaan (Kortmann 2010) Kulttuurisen kuilun ylittäminen (Kortmann 2010)  Pyri kartoittamaan asiakkaasi näkemystä (mielenterveys)ongelmien syistä  Toimi joustavasti, jotta löytäisit tavan olla avuksi, jonka molemmat voivat hyväksyä  Muokkaa mahdollisuuksiesi mukaan ammatillista rooliasi siten, että se vastaisi paremmin maahanmuuttaja-asiakkaasi odotuksiin Kulttuurisen kuilun ylittäminen…  Ammattiorientaatiosta: Universalismi vs. relativismi > välimuoto toimii, ääripäät eivät  Älä luovu ammatillisuudestasi, vaikka et asiakkaasi kanssa pääsisikään yhteisymmärrykseen hänen ongelmiensa syistä tai tarvittavasta avusta, vaan etsi kompromissiratkaisua Toimivia käytäntöjä  Kysy, kuuntele ja pyri ymmärtämään –”mitä tämä asia merkitsee sinulle, mitä se tarkoittaa kulttuurissasi?” > asiakkaan kulttuuritaustan tunteminen helpottaa ja nopeuttaa hoitotyötä, mutta ongelmana on ettei eri kulttuureihin käytännössä ole mahdollista perehtyä  Ratkaisu: opi kulttuurista ja sen käyntännöistä asiakkaaltasi (Tseng 1999) Toimivia käytäntöjä  Ole erityisen hienotunteinen, sillä jotkin omaan kulttuuriimme kuuluvat tavat voidaan kokea loukkaavina  Varaa riittävästi aikaa > pelkästään tulkin käyttö hidastaa työtä huomattavasti  Ole kärsivällinen asiakkaasi edistymisen suhteen  Hyödynnä moniammatillista asiantuntemusta Toimivia käytäntöjä  Kerro omasta työstäsi ja työtavoistasi  Kiinnitä erityistä huomiota potilaan kriisi/traumaoireiden normalisointiin ja psykoedukaatioon> ehkäise stigmatisoitumista  Tarjoa aktiivisesti tietoa mielenterveyteen liittyvistä asioista > helpottaa hoidon ymmärtämistä ja hyväksymistä Toimivia käytäntöjä  Narrativiinen lähestymistapa  Elämään liittyvät ilmiöt prosessimaisia > niitä voidaan tulkita kielen avulla yhteisessä dialogissa  Kertomuksensa avulla asiakas voi jäsentää koettua  Auttajan tieto asiakkaan kulttuurista kasvaa  Lähestymistapa korostaa sitä, että ihminen on aktiivinen ja merkityksiä antava toimija Toimivia käytäntöjä  Kiinnitä huomiota mielenterveyttä tukeviin ja suojaaviin tekijöihin, ja auta asiakastasi näkemään ne -sosiaaliset suhteet -turvallinen ympäristö, -työ- ja opiskelumahdollisuudet -luovuus -identiteetti -resilienssi ja sopeutumiskyky -toivon säilyttäminen jne. Kiinnitä huomiota  Perheen jäsenten traumaoireiluun  Perheen koossapysymiseen  Vanhempien auktoriteettiaseman tukemiseen  Itseapuryhmien ja vertaistuen mahdollisuuksiin  Ihmisoikeuksista huolehtimiseen  Lasten pysymiseen koulussa  Uskonnon ja kulttuuriperinteiden harjoittamiseen Toimivia käytäntöjä  Kulttuurisesti spesifien coping- strategioiden tukeminen auttaa maahanmuuttajapotilasta selviytymään paremmin mielenterveyttä uhkaavista stressitekijöistä (Khawaja ym 2008) Pakolaisten käyttämiä selviytymiskeinoja (Khajawa ym. 2008)  Kognitiiviset strategiat > kokemusten uudelleenmäärittely, tulevaisuususkon ylläpitäminen  Sosiaaliset strategiat > tukeutuminen läheisiin, sosiaalisen tuen saaminen ja antaminen  Maailmankuvaan liittyvät strategiat > uskonnon merkitys, omiin arvoihin ja maailmankuvaan tukeutuminen Mitä muistettava kehitettäessä maahanmuuttajiin kohdistuvaa työtä? (Bäärnhielm ym. 2005)  Kulttuurisen monimuotoisuuden hyväksyminen -kunnioittava asenne asiakkaan sosiaalista maailmaa ja hänen edustamaansa kulttuuria kohtaan, erilaisten tarpeiden ja odotusten hyväksyminen -pyrkimys ymmärtää asiakkaan omia käsityksiä ongelmistaan, niiden syistä ja ilmenemisestä -omien kulttuurikäsitysten reflektointi Kehittäminen…  Traumatisoitumisen ja maahanmuuttajuuteen liittyvien stressitekijöiden ymmärtäminen  Maahanmuuttajien ja vähemmistöjen näkemysten huomioon ottaminen  Erityishuomion kiinnittäminen maahanmuuttajaperheiden sosiaaliseen asemaan, marginalisoitumiseen ja haavoittuvuuteen Auttamisen malli  Vakauttaminen a) Perheellä täytyy olla ”paikka johon juurtua” b) Traumoista kärsiville perheenjäsenille on opetettava keinoja, joilla trauman haitallisia     vaikutuksia voi kontrolloida Traumojen purkaminen (älä tee jos et osaa) Surutyö, menetysten läpikäynti Sopeutumisprosessi Uudelleen orientoituminen Omaan ammattitaitoon voi tukeutua  Työtä maahanmuuttajien parissa voi tehdä menestyksekkäästi silloinkin, kun potilaan kulttuuri on työntekijälle vieras  Se ettei tuntemusta potilaan kulttuuritaustasta ole, ei ainakaan saisi olla veruke sille, ettei suostu tekemään työtä maahanmuuttajien parissa!