Vesilahden metsäopetuspolun teksti

VESILAHDEN METSÄOPETUSPOLKU
POLUN KÄYTTÄJÄLLE
Vesilahden metsäopetuspolku lähtee Anttilanvuoren kodalta ja päättyy niin sanotun
lentokentän suoran päähän Koulutien päässä. Polku kulkee pitkin pururataa,
ekstrakohteille voi kulkea pienempiä polkuja tai tulevaisuudessa teitä pitkin. Reitin
kokonaispituus on noin 3 km, ja sen varrelle on numeroitu kaikkiaan kymmenen kohdetta.
Tämän lisäksi reitillä on kaksi ekstrakohdetta. Jokaiseen kohteeseen liittyy esittelyteksti ja
oppilaille tarkoitettuja tehtäviä vastauksineen. Kohde-esittely on tarkoitettu taustaaineistoksi opettajan käyttöön. Tehtävät on suunniteltu niin, että opettaja ohjaa ne
oppilaille. Teksti ja tehtävät löytyvät internetistä osoitteesta
www.pirkanmaanmetsat.net/metsaopetuspolku.
Metsäopetuspolun rinnalla kulkee maastoon merkitty luontopolku. Luontopolulla
metsäopetuspolun kohteista kerrotaan erillisillä tietotauluilla. Niistä voi opiskella metsä- ja
riistatietoutta opetuspolkua tiiviimpänä pakettina.
YHTEENVETO KOHTEISTA
Metsäopetuspolulla esitellään kaikkiaan kaksitoista kohdetta:
1. Jokamiehenoikeudet
2. Tuore kangas
3. Puun pituus
4. Puun ikä
5. Tuonenoja ja Onnenkota
6. Rentukka ja saniaiset
7. Sammalet
8. Valkohäntäpeura
9. Muurahaispesä
10. Peltokolmiot
11. Masto
Ekstrakohde 1. Ämmänhauta
Ekstrakohde 2. Iso mänty
Jokaiseen kohteeseen liittyy tehtäviä, joiden vastaukset on merkitty kursiivilla. Tehtävistä
opettaja voi poimia juuri omien oppilaidensa tasolle sopivimmat.
KOHDE-ESITTELYT
1. JOKAMIEHENOIKEUDET – Kodan lämmössä
Anttilanvuoren alueella voit ulkoilla helposti eksymättä valaistua pururataa pitkin kulkien.
Välillä voit pitää taukoa ja tehdä tulet kotaan, jonka avain on noudettavissa liikunta- ja
nuorisotoimesta. Talvella pururadalla liikutaan laduilla hiihtämällä ja kesällä juosten tai
kävellen. Syksyisin saatat löytää metsästä mustikoita, puolukoita ja sieniä kotiin vietäväksi.
Mutta tiedätkö, mitä kaikkea muuta metsässä voi ja saa tehdä?
Meillä Suomessa ja myös muissa pohjoismaissa metsät ovat avoinna kaikille omistuksesta
riippumatta. Kansalaisten oikeutta nauttia metsistä ja niiden antimista sanotaan
jokamiehenoikeudeksi. Jokamiehenoikeudet perustuvat yleisesti hyväksyttyyn maan
tapaan, ja myös eri lakeihin. Oikeuden lisäksi metsissä liikkumiseen ja
jokamiehenoikeuksiin liittyy myös velvollisuuksia: metsää ei saa roskata eikä metsän
asukkaiden rauhaa häiritä. Jokamiehenoikeudet antavat meille suomalaisille erinomaiset
mahdollisuudet liikkua ja virkistäytyä metsissä.
Jokamiehenoikeudet lyhyesti
Maastossa saat:
•
•
•
•
•
liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla sekä
muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat kulkemisesta
vahingoittua
oleskella tilapäisesti – esimerkiksi telttailla riittävän etäällä asumuksesta – siellä,
missä liikkuminenkin on sallittua
poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia
onkia ja pilkkiä
kulkea, uida ja peseytyä vesistössä sekä kulkea jäällä
Maastossa et saa:
•
•
•
•
•
•
•
•
•
aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille
häiritä tai vahingoittaa lintujen pesiä ja poikasia
häiritä poroja ja riistaeläimiä
kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta,
varpuja, sammalta tms. toisen maalta
tehdä avotulta toisen maalle ilman pakottavaa tarvetta
häiritä kotirauhaa esimerkiksi leiriytymällä liian lähelle asumuksia tai meluamalla
roskata ympäristöä
ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa
kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia
Oppilaille tarkoitetut tehtävät
1. Jokamiehenoikeudet – Kodan lämmössä
1. Vastaa seuraaviin kysymyksiin:
-
Saatko taitella oksia elävistä puista? Eläviä puita et saa vahingoittaa, mutta maahan
pudonneet pienet oksat saat kerätä.
Saatko tehdä nuotion? Ilman pakottavaa tarvetta tai lupaa et saa tehdä avotulta
toisen maalle.
Entä telttailla? Saat telttailla ilman lupaa muutaman päivän, mutta luvan kysyminen
on aina kohteliasta.
2. Metsässä on mukava leikkiä erilaisia metsäleikkejä. Tässä muutamia esimerkkejä:
-
-
-
-
Oppilaista muodostetaan pareja. Toinen parista ohjaa rastin lähiympäristössä toista,
jonka silmät on peitetty. Ohjaaja kertoo, mennäänkö suoraan, käännytäänkö,
kumarrutaanko, harpataanko jne. Pari ohjataan koskettelemaan ja tunnustelemaan
puiden runkoja, kasveja, kivien pintaa. Välillä vaihdetaan ohjaajaa.
Oppilaat muodostavat jonon niin, että takana olevan kädet ovat edessä olevan
olkapäillä. Jonon ensimmäinen pitää silmänsä auki, muut sulkevat ne. Jono etenee
vetäjän johdolla jonkin matkaa. Sitten jonon ensimmäinen siirtyy viimeiseksi, ja uusi
vetäjä alkaa kuljettaa jonoa. Leikkiä jatketaan niin kauan, että kukin ehtii olla
vetäjänä. Leikissä täytyy huomioida, että ensimmäinen ei saa kulkea liian kovaa,
koska suljetuin silmin liikkuminen on hitaampaa kuin liikkuminen silmät auki.
Merkitse metsään ennen oppilasryhmän tuloa polku sitomalla pitkä naru esimerkiksi
puihin, kiviin jne. vaihtelevassa maastossa niin, että matkalla on myös pieniä ylä- ja
alamäkiä. Kun lapset saapuvat paikalle, sido lasten silmät huivilla. Kukin oppilas
kulkee narun ohjaamaa reittiä eteenpäin käyttäen muita kuin näköaistia: tuntoa,
hajua, kuuloa, mahdollisesti makuakin. Naruun voi myös ripustaa erilaisia esineitä,
joita oppilaat saavat tunnustella, haistaa ja maistaa.
Oppilaat valitsevat pienissä ryhmissä eläimen, jota varten tekevät kattauksen
metsään, esimerkiksi kiven päälle. Kattauksen voi rajata esimerkiksi metsästä
löytyvillä kepeillä/oksilla. Kukin ryhmä etsii metsästä valitsemalleen eläimelle
sopivaa syötävää: esim. oravan valinneet voivat koota kattaukseen sienen, kävyn ja
marjoja.
3. Pohdi, mistä huomaat syksyn saapuneen. Esimerkiksi näistä:
• päivän pituus lyhenee
• lämpötila laskee ja yöpakkaset alkavat
• puut ja pensaat kasvattavat talvehtivat silmut, joista seuraavan vuoden
kasvu taas alkaa
• lehtivihreä hajoaa soluissa ja ravinteet siirtyvät runkoon, lehtien muut
väriaineet tulevat esille ruskan väreinä
• suurimmalla osalla lehtipuista lehtikannan ja oksan väliin kehittyy
irtoamissolukkoa, josta lehti irtoaa – myöhemmin kuolleet lehdet
putoavat
• osa linnuista muuttaa etelään
• eläimet menevät talvihorrokseen tai –unille
•
•
monet eläimet varastoivat ruokaa talven varalle
joidenkin eläinten turkin väri muuttuu ja turkki paksuuntuu
4. Tee perheenjäsenillesi kotona kysely jokamiehenoikeuksista. Voit kysyä esimerkiksi
seuraavia asioita:
• kuinka usein ja miksi käyt metsässä?
• mitä teet metsässä siellä käydessäsi?
• tunnetko jokamiehenoikeudet ja –velvollisuudet?
• mitkä ihmisen toiminnot ovat mielestäsi haitaksi metsille ja niiden
eläimistölle?
Kootkaa kaikkien vastaukset yhteen luokassa ja arvioikaa lopputulosta. Kuinka hyvin
jokamiehenoikeudet tunnetaan, mitä metsissä puuhataan ja kuinka usein?
5. Miten kannattaa toimia, jos eksyy metsään? Aivan ensimmäiseksi rauhoitu miettimään,
mistä päin olet tullut. Kuuntele, kuuluuko liikenteen ääntä. Tutki maastoa ja puita. Puiden
runkojen pohjoispuolella metsän pohjakerroksen sammalkasvusto on voimakkaampaa.
Muurahaispesät ovat yleensä puiden eteläpuolella. Hätätilassa saat tehdä nuotion ilman
maanomistajan lupaa.
6. Tee käpylehmien ja –porsaiden laidun. Lehmää tai possua varten tarvitset kävyn ja neljä
lyhyttä tikkua. Aseta tikut kävyn suomuihin siten, että käpy saa neljä jalkaa ja pysyy
pystyssä. Kuusen kävyt soveltuvat parhaiten käpylehmän tekoon, männyn kävyistä voit
tehdä käpyporsaita.
7. Kun kuljet kohteelle seuraavalle kohdeopastustaululle polkua eteenpäin, tarkkaile polun
varrella kasvavia puita ja pensaita. Etsi ainakin seuraavat: haapa, raita, kataja, pihlaja,
kuusi, harmaaleppä, paju, terttuselja, vadelma, taikinamarja, mänty.
8. Ole aistit avoinna kulkiessasi polulla! Mieti, mikä paikka polun varrella olisi juuri sinulle
mieluisin ja mikä rauhallisin, mikä maisema miellyttäisi silmää eniten. Mikä paikka olisi
kaikkein ikävin? Perustele vastauksesi. Tehkää kaikkien vastauksista yhteenveto.
9. Katso jalkoihisi. Löydätkö pururadalta haketta? Tiedätkö, mitä hake on? Mistä se
tehdään ja mihin sitä käytetään? Haketta tehdään puunkuoresta, pienpuusta sekä hakkuuja sahausjätteestä, joissa kuoren lisäksi on myös puuta. Sahat eivät käytä puunkuorta,
joten ylijäämätavara hyödynnetään silppuamalla kuori hakkeeksi. Tulevaisuudessa
energiahakkeen valmistukseen tullaan yhä enemmän käyttämään metsiin jäävää
jätepuuta. Haketta käytetään muun muassa kuivikkeena komposteissa ja mansikkapelloilla
ja sitä poltetaan lämpöenergian tuottamiseen. Hake on hyvä pohja hiihtoladuille,
pururadoille ja retkeilypoluille.
2. TUORE KANGAS
Oletko huomannut metsässä kulkiessasi, että puulajit ja aluskasvillisuus vaihtelevat
huomattavasti liikkuessasi paikasta toiseen? Jossakin metsikössä on esimerkiksi paljon
valoa ja liikkuminen helppoa ja vaivatonta, toisessa metsikössä ei taas näy puiden alla
juuri muuta kasvillisuutta kuin sammalta. Nämä eroavaisuudet johtuvat suurelta osin
metsiköiden erilaisista kasvupaikkatekijöistä. Tärkeimpiä niistä ovat maaperän laatu,
ilmasto, ravinneisuus, valoisuus, veden määrä ja lämpötila. Kasvupaikkatekijät määräävät
sen, millaisia kasvilajeja metsikössä kasvaa, miltä metsiköt näyttävät ja kuinka nopeasti ne
kasvavat. Jokaisessa metsikössä menestyvät ne kasvilajit, jotka sopeutuvat parhaiten
kunkin metsän kasvupaikkatekijöihin.
Kasvupaikkatekijöiden perusteella metsiköt luokitellaan kuuteen kasvupaikkatyyppiin:
- lehto
- lehtomainen kangas
- tuore kangas
- kuivahko kangas
- kuiva kangas
- karukkokangas
Lehto on kaikkein rehevin ja karukkokangas kaikkein vähäravinteisin tyyppi. Suurin osa
maamme metsistä on joko kuivahkoa, tuoretta tai lehtomaista kangasta.
Kasvupaikkatyyppejä määriteltäessä ei kannata huomioida yksittäin kasvavia kasveja, sillä
ne eivät vielä merkitse metsikön kuulumista tiettyyn kasvupaikkatyyppiin. Myös esimerkiksi
hakkuuaukko ja tien tai polun varsi voivat antaa väärän kuvan metsikön
kasvupaikkatyypistä.
Kasvupaikkatyyppi: tuore kangas
Polun vasemmalla puolella oleva metsä on kasvupaikkatyypiltään tuore kangas. Kun
pistäydyt polulta metsään ja liikuskelet hieman laajemmallakin alueella, löydät helposti
ainakin seuraavat tälle kasvupaikalle tyypilliset kasvit:
• Puolukka
• Mustikka
• Metsäimarre
• Metsätähti
• Oravanmarja
• Kultapiisku
Muita tuoreelle kankaalle tyypillisiä kasvilajeja ovat, vanamo, riidenlieko, kastikka,
kevätpiippo, kangasmaitikka, kerrossammal ja seinäsammal.
Oppilaille tarkoitetut tehtävät
2. Kasvupaikkatyypit – Metsätähti kukkii
1. Määrittele polun vasemmalla puolella olevan metsäalueen kasvupaikkatyyppi. Tutustu
ensin liitteeseen 1. Vihje: Kasvupaikkatyyppiä määrittäessäsi älä jää seisomaan paikoillesi,
vaan liiku eri puolilla aluetta. Etsi erityisesti eri kasvupaikoille tyypillisiä kasveja, ja tarkkaile
niiden määrää ja laatua. Myös puuston koko ja laatu antavat hyviä vinkkejä määritykseen:
esimerkiksi mänty kasvaa sitä tyvekkäämmäksi ja oksaisemmaksi, mitä rehevämmällä
kasvupaikalla se kasvaa. Tämän metsikön kasvupaikkatyyppi on tuore kangas.
2. Etsi ja tunnista polun vasemmalla puolella olevasta metsästä seuraavat kasvit:
- mänty
- mustikka
- puolukka
- oravanmarja
- metsätähti
- kevätpiippo
- kangasamaitikka
- kataja
Käytä tarvittaessa kasvikirjaa apuna.
3. Tehkää pienissä ryhmissä kasvillisuusruutuja metsään: rajatkaa joko puukehikolla tai
esimerkiksi hakkuualojen merkitsemisessä käytettävällä kuitunauhalla metsään neliön
muotoinen alue, jonka jokainen sivu on 1 m. Tutkikaa, laskekaa ja vertailkaa
kasvillisuusruudulta ryhmien kesken seuraavia asioita:
• laske kaikki tietyn lajin yksilöt (käytä apuna esimerkiksi edellisen
tehtävän kasvilistaa)
• etsi kaikki löytämäsi eri sammallajit
• tutki, löytyykö alueelta yhtään puuntaimia, ja jos löytyy, niin minkä puun
• tutki, löydätkö merkkejä eläinten vierailusta (esim. syötyjä käpyjä,
ulosteita tms.)
• seuraa kasvillisuuden kehittymistä ruudussa: vieraile paikalla aikaisin
keväällä, keskikesällä ja myöhään syksyllä
4. Valitkaa metsästä oma lehtipuu, jonka kehitystä tarkkailette pitkin vuotta: miten
lehtisilmut saavat alkunsa, miten lehdet kehittyvät ja miten ne syksyllä lakastuvat ja
putoavat. Tarkkailkaa, mitkä eläimet vierailevat puussa ja minkä vuoksi (esimerkiksi
ruoanhaku, pesänrakentaminen tai piilopaikka). Huomatkaa, että puussa voi vierailla
monia erilaisia eläimiä linnuista ja oravista pieniin lehtikirvoihin.
5. Opettele laskemaan nuoren männyn ikä: Samana vuonna syntyneet oksat lähtevät
männyn rungosta samalta kohdalta oksakiehkuroina. Mänty tekee vain yhden
oksakiehkuran vuodessa. Pääsääntönä pidetään, että puusta laskettujen
oksakiehkuroiden määrään lisätään 4-5 vuotta, ja näin saatu luku on puun ikä.
Vanhemmiten alimmaiset oksakiehkurat kuivuvat ja karsiutuvat pois, jolloin iän määritys
oksakiehkuroista hankaloituu. Silloin olemassa olevien oksakiehkuroiden määrään on
lisättävä se vuosimäärä, jonka arvioidaan kestäneen, ennen kuin puu on kasvanut siihen
mittaan, josta oksat alkavat.
6. Etsi mänty, joka on yhtä vanha kuin sinä. Kumpi on kasvanut suuremmaksi, sinä vai
mänty? Etsi mänty, joka on yhtä korkea kuin sinä. Kuinka vanha se on?
3. PUUN PITUUS
Oletko koskaan pohtinut, kuinka pitkiksi puut voivat kasvaa? Ja kuinka puun pituus oikein
mitataan, jos puuta ei voida tai haluta kaataa? Puiden pituutta voidaan mitata
korkeusmittarilla. Jos korkeusmittaria eli hypsometria ei ole käytössä, voidaan puun
pituutta myös arvioida monenlaisten apukeinojen avulla. Puun pituuden arvioimisessa
silmä harjaantuu nopeasti. Aloittelijan kannattaa muistaa, että mänty ja koivu saavuttavat
Suomessa vain harvoin 30 metrin pituuden. Kuusi voi olla yli 30 metriä pitkä, mutta vain
muutamat yksilöt koko maassa yltävät 40 metriin asti.
Opettele käyttämään keppimenetelmää ja mittaa keltaisella maalilla merkityn männyn
pituus (sijaitsee rastilla olevan taulun takana):
1. Etsi maasta noin metrin pituinen suora keppi. Varmista, että maa on kohtuullisen
tasainen sinun ja mitattavan puun välillä. Valitse paikka siten, että voit kulkea puulle
esteettä.
2. Ota pystyssä olevan kepin arvioidusta keskikohdasta
kiinni oikealla kädellä. Aseta vasemmalla kädellä kepin
yläpää poskeen kiinni oikeanpuoleisen silmän alle. Pidä
keppi vaakatasossa. Ota oikealla kädellä kepistä niin
etäältä kiinni kuin käsivarsi suorana erityisesti
kurottamatta yletät. Pidä keppiä tästä kohdasta kiinni
koko työn ajan.
3. Käännä keppi oikeassa kädessäsi pystyyn siten, että
pidät käsivarsi suorana edelleen kiinni samasta
kohdasta keppiä. Pidä keppi täysin pystysuorassa. Kun
puuta aluksi tähdätään, kannattaa katse suunnata puun
puolivälin korkeudelle. Pidä keppi koko siirtymisen ajan pystysuorassa ja käsivarsi
suorana. Siirry pään asentoa muuttamatta sellaiselle etäisyydelle puusta, että puu näyttää
olevan kepin kanssa samanmittainen. Eli puun latva näyttää olevan kepin yläpään tasalla
ja puun tyvi kepin alapäässä peukalosi kohdalla. Kun olet tällä etäisyydellä niin pysähdy.
Nyt matka maata pitkin puuhun on yhtä pitkä kuin puun pituus.
4. Mittaa tai arvioi askelmitalla etäisyys seisomakohdastasi puun tyvelle. Tämä etäisyys on
puun pituus.
Mitä sait tulokseksi? Oikea vastaus on noin 18 metriä.
4. PUUN IKÄ
Puut kasvavat joka vuosi pituutta ja paksuutta. Runkoon muodostuu vuosittain uusi kerros
puuta, joka erottuu kannosta tai kaadetun puun tyvestä vuosirenkaana eli vuosilustona.
Vuosilusto koostuu kahdesta osasta: vaaleampi rengas on kasvukauden alussa syntynyttä
kevätpuuta ja tummempi rengas kasvukauden
loppupuolella muodostunutta kesäpuuta. Värieron
aiheuttaa se, että kevätpuun solut ovat kesäpuuhun
verrattuna suurempia ja ohutseinäisempiä. Kevät- ja
kesäpuu erottuvat havupuilla lehtipuita paremmin.
Rehevällä kasvupaikalla vuosirenkaat ovat leveät. Karulla
maaperällä kasvaneella puulla vuosirenkaat ovat ohuet,
ja niiden erottamiseen voi tarvita jopa suurennuslasia.
Mitä pohjoisempana ollaan, sitä hitaammin puut
kasvavat. Vuosilustojen paksuuteen vaikuttavat myös
mm. kasvupaikan valoisuus, ravinnetilanne ja lannoitus, puun ikä, harvennushakkuu ja
kunnostusojitus. Esimerkiksi kahden viimeksi mainitun jälkeen puu saa lisää puhtia
kasvaa, minkä vuoksi myös vuosirenkaat levenevät. Vuosirenkaista voi päätellä myös,
onko metsä joskus palanut: metsäpalosta jää kantoon muistoksi hiilikerros.
Tutki metsästä hakattujen puiden kantoja.
Löydätkö niistä vuosirenkaat?
Entäpä kevätpuun vaaleammat ja kesäpuun tummemmat renkaat?
Kuinka vanhoina puut on kaadettu? Useimmat puiden kannot ovat kuuluneet noin 80–100vuotiaille puille.
5. TUONENOJA JA ONNENKOTA
Huomaatko ilman viilentyvän astuessasi polulta aivan Tuonenojan varrelle veden
tuntumaan? Virtaavan veden äärellä kasvillisuus on yleensä ympäristöä rehevämpää ja
joenvarren pienilmasto viileämpi. Kun tarkastelet kasvillisuutta, näet runsaasti saniaisia ja
muita varjoisissa paikoissa viihtyviä lajeja. Metsänhoidossa tällaiset kohteet ja niiden
lähiympäristö jätetään käsittelemättä, jotta ne säilyisivät mahdollisimman luonnontilaisina.
Moni metsänomistaja onkin vaalinut jo aivan
luonnostaan tällaisia pienialaisia luontokohteita.
Niiden säilyttämiseen velvoittaa myös maamme
metsälaki, jossa määritellään erityisen tärkeät
elinympäristöt. Näitä ovat purojen ja norojen
lisäksi esimerkiksi lähteiden ja pienten lampien
ympäristöt, ruoho- ja heinäkorvet, rehevät
lehtolaikut, rotkot ja kurut sekä vähäpuustoiset
suot. Myös luonnonsuojelulailla säädellään
metsäisten luontotyyppien säilymistä.
Anttilanvuoren eli Sakovuoren lounaispuolella virtaa Tuonenoja eli Kalmanoja, jossa
olevaa syvännettä sanotaan Kalmanoroksi. Lähellä Kalmanoroa Sakovuorella on suuren
kiven muodostama luola, Onnnenkota, johon on suojauduttu piiloon vihollisilta ja joka on
ollut paikkakunnan nuorten kokoontumis- ja piirileikkipaikka. Muuan vanha tarina kertoo,
että ken uskaltaa viettää syksyisen yön Kalmanorolla, saa seurustella Onnenkodassa
juhannuksen aikaan morsiamensa kanssa ja valmistautua häittensä pitoon.
Pakanapäällikkö Kirmukarmun kerrotaan myös viettäneen yön kalmanorolla ja saaneen
seurustella seuraavana juhannuksena morsiamensa Jaanun lapinsukuisen Sinivuokon
kanssa.
Vielä 1800-luvulla kerrottiin tarinaa, että soutajat olivat nähneet Tuonenojan lähellä olevan
kallion päällä valkopukuisen tanssivan neitosen. Lähestyttäessä näky oli kadonnut
Tuonenojan synkkään maastoon. Iäkäs siltavouti Friman oli kertonut, että tanssija oli
muinaisajan kristitty neitsyt, joka häitten asemasta oli poltettu ja haudattu Tuonenojaan.
Frimanin omistamassa Tuonenojan pirtissä oli myös aikanaan kummitellut.
5. Metsälakikohteet – Tuonenoja solisee
1. Tutki veden laatua ojassa. Onko se kirkasta vai sameaa? Voisiko sitä käyttää
juomavetenä?
2. Mieti, miksi purossa virtaa keskikesään verrattuna enemmän vettä keväällä ja syksyllä.
Virtaavan veden määrä lisääntyy purossa keväällä lumien sulamisvesien ja syksyllä
syyssateiden vuoksi.
Keskikesällä vettä haihtuu yleensä enemmän kuin sataa.
3. Katso ojaan polun oikealla/vasemmalla puolella. Huomaatko siellä jotakin sinne
kuulumatonta? Mieti, miten ihmiset saataisiin olemaan roskaamatta luontoa.
4. Seiso tai istu hetki aivan hiljaa ojan äärellä. Kuuletko, miten se solisee? Mitä ajatuksia
se tuo mieleesi?
5. Valmista ötökkäansa. Voit tehdä sen koulun tai kodin lähimetsään. Upota maahan
purkki niin, että sen suuaukko on maanpinnan tasolla. Tarkista ansa seuraavana päivänä.
Tutki millaisia hyönteisiä purkkiin on pudonnut. Apuna voit käyttää hyönteisopasta.
6. Kuunnelkaa lehtipuiden ’elämänvirtaa’ keväällä – miksi puu suhisee? Lainatkaa koulun
terveydenhoitajalta stetoskooppia ja kuunnelkaa mahlan virtaamisesta aiheutuvaa
suhinaa. Puun, jota kuunnellaan, on hyvä olla läpimitaltaan yli 15 cm ja ohutkuorinen.
7. Metsä on täynnä aarteita. Kerää seuraavat aarteet mukaasi koululle vietäviksi: kuivunut
oksanpätkä, maahan pudonneet kuusen- ja männynkäpy, kuivuneita männynneulasia,
edellisvuoden lehtipuun lehtiä. Voitte järjestää niistä näyttelyn tai askarrella niistä metsän
hengen.
8. Kun kuljet seuraavalle kohteelle, kuulostele matkalla metsän ääniä: tuulen huminaa
puissa ja lintujen laulua. Kuuletko ihmisen aiheuttamia ääniä? Sopivatko ne yhteen
ympäröivän luonnon kanssa?
6. RENTUKKA JA SANIAISET
Rentukka on tyypillinen purojen, ojien ja muiden märkien paikkojen kasvi. Rentukka
aloittaa keltaisen kukintansa jo aikaisin keväällä, yleensä toukokuussa. Monivuotinen
rentukka on yleinen koko maassa.
Saniaiset viihtyvät varjoisilla ja kosteilla kasvupaikoilla. Ne tuottavat itiöitä ja pystyvät
lisääntymään sekä suvullisesti että suvuttomasti. Monia saniaisheimoja tavataan koko
maailmasta. Kuvassa hiirenporras.
7. SAMMALET – Metsän pohjakerroksen valtiaat
Tunnistatko eri sammallajit? Yleisimmät sammalet on helppo oppia tunnistamaan, sillä
niiden nimet kertovat usein joko niiden käyttötarkoituksesta, kasvutavasta tai ulkonäöstä.
Tältä kohteelta löydät ainakin seinäsammalen, rahkasammalen, karhunsammalen ja
kerrossammalen.
Sammalet viihtyvät hyvinkin erilaisissa elinympäristöissä, mutta useimmat lajit ovat hyvin
tarkkoja kasvupaikastaan. Siksi ne kertovat paljon esimerkiksi kasvupaikkansa kosteus- ja
ravinnetilanteesta.
Seinäsammal on kaikkein yleisin metsissämme kasvava sammallaji. Se viihtyy hyvin
monenlaisilla kasvupaikoilla sekä kuusi- että mäntyvaltaisissa metsissä. Nimensä
seinäsammal on saanut siitä, että ennen muinoin sitä käytettiin eristysmateriaalina
rakennusten seinissä. (katso kuva kohteelta 3)
Rahkasammalen tunnistaa helposti sen viisisakaraisesta kärjestä.
Rahkasammal on soiden ja kosteiden painanteiden sammal, jota
löytyy maastamme lukuisia eri lajeja. Soilla rahkasammalet voivat
muodostaa laajoja, yhtenäisiä mattoja.
Karhunsammalella on piikkimäiset lehdet
ja karhumaisen pörröinen ulkoasu. Joskus
sen voi sekoittaa nuoreen männyntaimeen.
Eri karhunsammallajit viihtyvät etenkin kivillä ja kallioilla, ja ovat
usein väritykseltään tummanvihreitä.
Kerrossammal on toinen Suomen yleisimmistä sammalista. Se kasvaa nimensä
mukaisesti kerrosmaisesti, niin että yksi kerros vastaa yhden vuoden kasvua. Alimmat
kerrokset maatuvat sitä mukaa kun uusia kerroksia muodostuu.
Koska sammalet ovat pienikokoisia, saattavat ne säilyä pienialaisesti, vaikka ympäröivä
puusto tai muu kasvillisuus muuttuisi radikaalistikin.
Oppilaille tarkoitetut tehtävät
7. Sammalet
1. Etsi kohteelta seuraavat sammalet: rahkasammal, seinäsammal, karhunsammal,
kynsisammal. Tiedätkö tai arvaatko, mistä ne ovat saaneet nimensä?
2. Tutki sammalten värimaailmaa. Kuinka monta eri vihreän sävyä löydät? Löytyykö
sammalista muita värejä?
3. Etsikää luonnosta pareja. Opettaja etsii ensin kerättävän asian (esimerkiksi käpy, puun
lehti, neulanen tms.) ja oppilaat yrittävät löytää sille ’parin’ eli juuri samanlaisen. Pareja
kerätessänne muistattehan jokamiehenoikeudet!
8. VALKOHÄNTÄPEURA, laukonpeura eli valkohäntäkauris – Amerikan serkkujen
lahja suomalaisille
Valkohäntäpeura saapui maahamme vuonna 1934. Amerikansuomalaiset lähettivät
seitsemän peuraa, joista ainoastaan yksi uros ja kolme naarasta selvisivät hengissä
perille. Ensimmäiset peurat sijoitettiin Vesilahdelle, Laukon kartanon maille rakennettuun
tarhaan. Kantaa täydennettiin vuonna 1948. Näiden tuontiyksilöiden jälkeläisistä
muodostuu koko Suomen valkohäntäpeurakanta. Valkohäntäpeurasta on tullut merkittävä
riistaeläin Suomessa; Pirkanmaalla se on valittu maakuntaeläimeksi.
Valkohäntäpeura on kaunis eläin. Sen pilkulliset vasat muistuttavat kesällä saduistakin
tuttua bambia. Aikuisen peuran ylittäessä laukalla avoimen peltoaukean, voi vain ihailla
sitä sulavuutta ja keveyttä jolla se liikkuu. Laji on myös otollinen riistanhoitokohde, sillä
valkohäntäpeura käyttää mielellään ihmisen talviaikaan tarjoamaa lisäravintoa
hyödykseen. Paksun lumipeitteen ja etenkin jäätyneiden hankikelien aikaan
valkohäntäpeurojen ravinnonsaanti on luonnossa vaikeaa, joten ne kulkeutuvat hanakasti
ihmisen perustamille ruokintapaikoille.
Vaikka valkohäntäpeura on kaunis ilmestys ja mielenkiintoinen lisä Suomalaisessa
riistalajistossa, aiheuttaa se kuitenkin paljon liikenneonnettomuuksia – etenkin tiheän
kannan alueilla kuten Vesilahdella. Pienten hirvieläinten aiheuttamat
liikenneonnettomuudet eivät ole ihmisille yhtä vaarallisia kuin hirvikolarit. Niistä aiheutuu
kuitenkin aineellisia vahinkoja, jotka voivat olla euromäärältään varsin huomattavia. Tästä
syystä tiheän peurakannan alueella täytyy kantaa verottaa metsästyksellä riittävän paljon,
ettei se lisäänny vuodesta toiseen. Vieläkin tärkeämpää on, että autoilijat huomioivat
peurojen aiheuttaman lisääntyneen kolarivaaran – etenkin muutama tunti aamu- ja
iltahämärän aikoihin. Mitä lujempaa autoilla ja moottoripyörillä ajetaan, sitä
todennäköisempää on törmätä valkohäntäpeuran kanssa. Suurin kolaririski on lokamarraskuussa, jolloin peuroilla on kiima-aika. Silloin ne liikkuvat normaalia enemmän.
Pienille hirvieläimille sopivimmista lajinimistä on keskusteltu viime vuosina. Nimiä
pohtimaan asetetun työryhmän mielestä valkohäntäpeura on oikeasti lähempänä kaurista
kuin peuraa. Tästä syystä lajin uudeksi nimeksi määriteltiin valkohäntäkauris. Yleisesti
käytetään edelleen lajin ensimmäistä nimeä; valkohäntäpeuraa. Uusi nimi ei ole ainakaan
vielä saanut suurta suosiota peura-alueiden ihmisten keskuudessa.
Kuvan valkohäntäpeurasta löydät liitteestä 2.
Oppilaille tarkoitetut tehtävät
8. Valkohäntäpeura, laukonpeura eli valkohäntäkauris – Amerikan serkkujen lahja
Suomalaisille
1. Kuinka valkohäntäpeuraa autetaan selviämään talvesta? Niille tarjotaan lisäravintoa
talviruokintapaikoilta. Ruoaksi voidaan tarjota esimerkiksi heinää, kauraa ja vihanneksia.
2. Mitä vihollisia valkohäntäpeuroilla on? Suurpedot, kuten ilves, saalistavat kaikkia pieniä
hirvieläimiämme, myös valkohäntäpeuroja. Ihminen ja liikenne ovat suurpetojen ja tautien
lisäksi peurojen ainoita vihollisia. Koska valkohäntäpeurakanta on runsastunut viime
vuosikymmeninä voimakkaasti, niitä metsästetään vuosittain suuria määriä. Metsästyksen
avulla pyritään pitämään muun muassa liikenneonnettomuudet siedettävällä tasolla ja
jäljelle jäävät yksilöt terveinä sekä hyväkuntoisina.
3. Miten ruokintapaikat tulisi sijoittaa, etteivät ilvekset saisivat napattua valkohäntäpeuroja
liian helposti? Ilveksen saalistus perustuu vaanimiseen, hiipimiseen ja yllätykseen. Ilves ei
aja saaliseläintään takaa pitkiä matkoja vaan pyrkii tavoittamaan saaliinsa muutaman
kymmenen metrin pikaspurtilla. Kun ruokintapaikat sijoitetaan riittävän avoimille paikoille,
huomaavat valkohäntäpeurat helpommin niitä vaanivan saalistajan ja ehtivät juosta
karkuun. Tilakeskusten läheisyyteen avoimille paikoille perustetut ruokintapaikat ovat
ruokailijoiden kannalta turvallisempia kuin syrjäisille seuduille lähelle metsän rajaa
perustetut.
4. Kun kuljet noin 100 metriä polkua eteenpäin, tulet ns. lentokentän suoran päähän.
Kuljettuasi suoran päähän, arvioi kuinka pitkä se on. Suoran pituus on n. 400 metriä.
9. MUURAHAISPESÄT – Metsän ahkeroijat
Muurahaispesät heräävät eloon jo aikaisin keväällä auringon ensi säteiden alkaessa
lämmittää. Yhdessä muurahaispesässä elää kymmeniä tuhansia muurahaisia. Pesässä on
koiraita eli poikamuurahaisia, naaraita eli tyttömuurahaisia ja työläisiä, jotka ovat sellaisia
tyttömuurahaisia, jotka eivät voi saada omia jälkeläisiä. Joissakin pesissä on vielä
työläisiä, joilla on erityisen vahvat leuat.
Muurahaispesässä jokaisella muurahaisella on oma tärkeä tehtävänsä. Kaikkein
syvimmällä muurahaispesässä on kuningatarmuurahainen, joka munii päivässä jopa
kolmesataa munaa toisten muurahaisten hoidettavaksi. Munista kehittyy toukkia ja niistä
edelleen koteloita, joita kutsutaan muurahaisenmuniksi. Toukat ja kotelot asuvat omissa
huoneissaan ja niillä on omat lastenhoitajansa. Kuukauden ikäisenä koteloista kuoriutuu
muurahaislapsia, jotka aloittavat heti työnteon. Ensimmäinen tehtävä muurahaisella on
lastenhuoneesta huolehtiminen. Sen jälkeen työmuurahaisista tulee ovenvartijoita,
ravinnonhankkijoita, rakennustyöläisiä tai kirvojen hoitajia. Muurahaispesässä
työskentelee myös erityisiä vahtimuurahaisia.
Muurahaiset suunnistavat auringon mukaan ja liikkuvat siksi vain valoisaan aikaan.
Kekomuurahaisella on yhteensä viisi silmää: kaksi isoa verkkosilmää ja kolme pistesilmä.
Hajuaisti muurahaisella on tuntosarvissa, ja kulkiessaan se erittää takaruumiistaan polulle
hajutippoja. Näin se osaa palata kulkemaansa reittiä takaisin. Jos muurahainen haluaa
’jutella’ toisen muurahaisen kanssa, värisyttää se tuntosarviaan tai hivelee niillä kaverinsa
tuntosarvia.
Muurahaispesän ympärillä risteilee vilkkaasti liikennöityjä muurahaispolkuja. Jos kuuntelet
aivan hiljaa, voit kuulla maan kahisevan muurahaisten liikkuessa edestakaisin. Meillä
ihmisillä voisi olla jossain tapauksessa paljon oppimista muurahaisten yhteiskunnasta:
muurahaisilla yhteinen etu menee aina yksilön edun edelle. Esimerkiksi tavatessaan
polulla nälkäisen toverinsa muurahainen on valmis oksentamaan osan ravinnostaan
toverilleen.
Oppilaille tarkoitetut tehtävät
9. Muurahaispesä – Metsän ahkeroijat
1. Mieti, miksi muurahaiset ovat metsässä hyödyllisiä eläimiä. Muurahaiset korjaavat pois
kuolleet eläimet ja kasvit. Ne siivoavat metsässä ja auttavat myös monia kasveja
lisääntymään levittämällä niiden siemeniä. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi sinivuokko,
valkovuokko ja keto-orvokki. Ne tarjoavat myös tikoille ja muille eläimille talviravintoa:
esimerkiksi tikat kaivavat muurahaisia suoraan keosta.
2. Valitse itsellesi yksi muurahainen, jota seuraat ja päättele sen tehtävä
muurahaisyhdyskunnassa.
(Vinkki: voit merkitä oman muurahaisesi helposti esimerkiksi jauhotetulla sormenpäällä.)
3. Suorita muurahaisten liikennelaskentaa: valitse jokin tietty kohta maastosta, esimerkiksi
jokin pieni oksanpätkä tai kivi. Laske, kuinka monta muurahaista ohittaa valitsemasi
kohdan viiden minuutin aikana.
4. Pysähdy hetkiseksi aivan hiljaa muurahaispesän läheisyyteen – kuuletko
muurahaispolkujen kahinan?
5. Puolustautuessaan muurahainen ruiskuttaa kehostaan muurahaishappoa, mikä tuntuu
kirvelynä iholla eli silloin, kun muurahainen ’pistää’. Laita sininen kukka muurahaiskekoon
ja kuopsuta kekoa aivan varovaisesti pieneltä alueelta kukanlehden ympäriltä niin, että
saat muurahaiset suuttumaan. Pian huomaat, kuinka kukanlehti muuttuu väriltään
punaiseksi muurahaishapon vaikutuksesta.
6. Tutki muurahaispesän ympärillä olevia puita. Näetkö myös puiden rungoilla kulkevan
muurahaisten polkuja? Tiedätkö, miksi muurahaiset liikkuvat puissa? Puissa asustaa
kirvoja, joita muurahaiset pitävät lehminään. Ne lypsävät niistä ’maitoa’ ravinnokseen eli
kutittelevat kirvojen selkää tuntosarvillaan, jolloin kirvat ulostavat muutamia makeita
kasvimehupisaroita.
7. Sanotaan, että muurahaiset osaavat ennustaa säätä. Tiedätkö miten? Poutasäällä
muurahaispesän ’oviaukot’ ovat täysin auki. Sadesäällä ja myös sateen uhatessa oviaukot
ovat kiinni.
8. Mitkä eläimet syövät muurahaisia? Esimerkiksi karhut, siilit ja tikat.
10. PELTOKOLMIOLASKENTA – Riistarunsauden mittarina
Metsästäjät laskevat kulttuuriympäristöjen riistaeläinten jättämiä lumijälkiä maastoon
sijoitetuilta peltokolmioilta. Peltokolmiot on kehitelty maatalousympäristön, metsän ja
asutuksen muodostamien rikkonaisten ja pienipiirteisten alueiden riistakantojen
seurantaan. Laskentojen avulla saadaan selville eri vuosien välillä tapahtuvia muutoksia
alueen riistakannoissa.
Metsäriistan lumijälkilaskennat aloitettiin Suomessa vuonna 1989. Laskennat suoritettiin
12 kilometriä pitkältä tasasivuiselta kolmiolta. Peltokolmiolaskennat kehitettiin
riistakolmioiden rinnalle vuonna 1999. Peltokolmiot täydentävät laskentoja maan etelä- ,
lounais- ja länsiosien peltovaltaisilla alueilla, joissa ei ole paljoa varsinaisia riistakolmioita.
Peltokolmioiden tarkoituksena on antaa tietoa peltovaltaisten alueiden, kuten esimerkiksi
metsäkauriin-, valkohäntäpeuran ja rusakon runsaudenvaihteluista eri vuosien välillä.
Peltokolmion lumijäljet lasketaan 3.1.-4.3. välisenä aikana. Kolmio on pituudeltaan kuusi
kilometriä, ja sen laskeminen onnistuu yhdeltä metsästäjältä varsin mainiosti. Havainnoiksi
kirjataan kaikki laskentalinjan ylittäneet jäljet. Jälkien tunnistamisessa tulee olla tarkkana,
sillä jälkien jättäjiä saattaa olla kulkenut useampia peräkkäin. Jälkijotosta tuleekin seurata
vähän matkaa, jolloin voidaan helpommin havaita montako kulkijaa on samoja jälkiä pitkin
astellut. Hyvin usein eläimet erkanevat toisistaan tai kulkevat rinnakkain, kunhan
jälkijotosta seurataan vähän aikaa.
Vuosittain lasketaan yli 250 peltokolmiota. Metsästäjät tuottavat arvokasta tietoa
riistakantojen runsauksista ja kannanvaihteluista riistantutkimuksen käyttöön.
Peltokolmioiden ja metsissä sijaitsevien riistakolmioiden tuloksia vertailemalla voidaan
havaita, millaisissa elinympäristöissä eri lajit viihtyvät. Esimerkiksi näädän jälkiä ei yleensä
löydy peltokolmioiden varsilta, kun taas rusakkoja on runsaimmin asutuksen- ja
peltoalueiden läheisyydessä. Kolmiolaskentatuloksia hyödynnetään myös suunniteltaessa
seuraavan vuoden metsästysverotusta. Riistakantoja laskemalla suomalaiset metsästäjät
varmistavat sen, että metsästysverotus säilyy riittävän vähäisenä – näin tulevinakin
vuosina on mitä metsästää, eikä minkään riistalajin kantaa heikennetä.
Riistalaskentoja suorittavan henkilön tulee olla aistit tarkkana. Usein laskentalinjalta
pakenevasta linnusta ehtii kuulla vain siiven iskut ja nähdä korkeintaan vilauksen.
Laskijalta vaaditaankin eri lajien hyvää tuntemusta. Lajitunnistustaidot karttuvat ainoastaan
kulkemalla maastossa ja tekemällä havaintoja.
Oppilaille tarkoitetut tehtävät
10. Peltokolmiot – Riistarunsauden mittarina
1. Kuvittele polkua kiertäessäsi olevasi riistanlaskija ja pyri havainnoimaan kaikki edestäsi
ja sivuiltasi pakenevat riistalajit (esim. teeri, pyy, riekko, metso, orava, metsäjänis,
rusakko, kettu, supikoira, hirvi, metsäkauris, valkohäntäpeura jne.). Merkitse kaikki
havainnot ylös tai paina ne mieleesi. Kierrettyäsi polun, pyri muistelemaan mitä kaikkia
riistalajeja näit polun varrella. Jos kierrät polkua talvella, katso kulkiessasi ympärillesi ja
pyri tunnistamaan mahdollisimman monen riistaeläimen jättämät jäljet. Riistalajeja
värikuvina löytyy liitteestä 2.
2. Riista- ja peltokolmiolaskennassa laskijan täytyy merkitä tekemänsä havainnot
karttapohjalle. Tiedätkö sinä missä kohtaa kartalla olet? Merkitse mukaan ottamallesi
kartalle kaikki mielenkiintoiset polun varrella tehdyt havainnot (linnut, eläimet, luontoon
kuulumattomat asiat jne…)
3. Ole aistit avoinna kulkiessasi polulla! Mieti, mikä paikka polun varrella olisi juuri sinulle
mieluisin ja mikä rauhallisin, mikä maisema miellyttäisi silmää eniten. Mikä paikka olisi
kaikkein ikävin? Perustele vastauksesi. Tehkää kaikkien vastauksista yhteenveto.
11. MASTO
Rastin läheisyydestä löytyvä korkea torni on matkapuhelintukiasema, jonka avulla
hoidetaan Vesilahden alueen matkapuhelinliikennettä. Maston korkeus on 80 metriä.
Taajamien ulkopuolella tukiasemien antennit asennetaan aina kymmeniä metrejä
korkeisiin mastoihin.
Maston lähistön asukkaita saattaa huolettaa,
aiheutuuko matkapuhelintukiasemista ja niiden
lähettämistä mikroaalloista haittaa terveydelle.
Tukiasema-antenneja ei saakaan asentaa sellaisiin
paikkoihin, joissa väestön säteilylle altistumisen
enimmäisarvo voisi ylittyä. Mastoon sijoitettujen
antennien lähettämien säteilyjen enimmäisarvo ylittyy
vain mastossa aivan antennien vieressä, minne
väestöllä ei ole asiaa. Muista kuin säteilysyistä,
esimerkiksi mastosta putoavien jääkappaleiden
vuoksi, maston juurella täytyy olla eristetty alue, jossa
ihmisillä ei ole lupaa liikkua.
Lisätietoja: www.stuk.fi/sateilytietoa
Oppilaille tarkoitetut tehtävät
11. Masto
1. Vertaile puiden pituuksia mastoon nähden. Yltääkö yksikään puu edes puoleen väliin
maston pituutta? Kuinka monta puuta tarvittaisiin päällekkäin, jotta niiden pituus yltäisi
maston kärkeen asti? Kuten 3. rastilla tuli ilmi, vain harvat puut, pääasiassa kuuset, yltävät
suomessa 40 metriin asti. Suurin osa metsiemme jo melko kookkaista puista ovat noin 20
metrisiä. Näin ollen tarvittaisiin ainakin 4 puuta, jotta niiden pituus olisi yhteensä yhtä
paljon kuin maston pituus yksinään.
2. Mieti, miksi maston pitää olla niin korkea? Taajamien ulkopuolisilla alueilla maston tulee
pystyä lähettämään mikroaaltoja vapaasti metsien yläpuolelta, jotta sen signaali
hyödyttäisi mahdollisimman monia matkapuhelinverkkoja.
3. Mieti maston hyötyjä ja haittoja.
Ekstrakohde 1. ÄMMÄNHAUTA - Taikauskoa
Mikä ihmeen risukasa polun varrella on? Onko se kasattu siihen lähimetsän hakkuun
alueelle jääneistä oksista? Kyseessä on Ämmänhauta, ja se on todellakin saanut alkunsa
lähialueen oksista ja risuista. Tarina nimittäin kertoo, että 1100-luvulla kristinuskon tullessa
Vesilahdelle täällä asui vielä noitia. Noidat olivat ihmisiä, joilla oli erilaisia salaperäisiä
parantajantaitoja. Tämän vuoksi heillä ei ollut lupaa tulla kirkonmenoihin tai päästä
haudatuksi kirkkomaahan.
Vesilahdella eleli tuolloin noitaämmä, joka osasi sekoittaa parantavia juomia erilaisista
yrteistä. Ämmällä oli kuitenkin noidalle sopimaton toive, sillä hän halusi tulla haudatuksi
kirkkomaahan. Koska ämmä tiesi, ettei sitä kirkon puolesta hyväksyttäisi, halusi hän
hautaamisen tapahtuvan öiseen aikaan kaikilta salassa. Lisäksi ämmä oli määrännyt, että
jos aurinko ehtii nousta, tulee hänet haudata heti sille paikalle.
Kun ämmä sitten kuoli, lähti neljä miestä kantamaan ämmän ruumista paareilla
kirkkomaalle. Matka oli pitkä, ja kantajat eksyivät pimeässä metsässä. Aurinko alkoi jo
nousta, ja ämmän paarit jämähtivät kuin kivi siihen paikkaan eivätkä enää suostuneet
liikahtamaan. Ämmän toiveen mukaan hänet
haudattiin siihen paikkaan, ja haudalle laskettiin
risuja ja oksia. Sillä olihan ämmä sanonut: ’Sen,
joka kulkee hautani ohi, pitää sille oksa heittämän
tai muuten ohikulkijalle tapahtuu jotakin
kamalaa…’. Niistä päivistä alkaen on ämmänhauta
ollut tällä paikalla ja paikalliset asukkaat heittäneet
Ämmänhautaan maastaan löytämänsä oksan tai
risun aina ohi kulkiessaan. Joskus kauan sitten
keko sytytettiin aina Helavalkeiden aikaan tuleen,
mutta joka kerta haudalle ilmestyi uusia risuja.
Oppilaille tarkoitetut tehtävät
Ämmänhauta - Taikauskoa
1. Tutki lähiympäristöä. Huomaatko alueella irtonaisia oksia tai risuja? Miksi et?
2. Ennen ihmisillä oli paljon enemmän luontoon ja yleensä elämään liittyviä uskomuksia
kuin ennen. Tiedätkö yhtään uskomusta? Uskotko itse sellaisiin?
3. Etsi männynkäpy ja kuusenkäpy. Vertaile niitä. Mitä huomaat? Entäpä vertaillessasi
männyn ja kuusen neulasia?
4. Mitä eroa on lehtipuilla ja havupuilla? Lehtipuilla on lehdet, havupuiden lehdet ovat
neulasia. Lehtipuut pudottavat lehtensä syksyisin.
5. Mieti, mitä tarkoitetaan elollisella luonnolla ja elottomalla luonnolla? Mitä luontoon
kuuluvaa elollista ja elotonta löydät tämän kohteen läheisyydestä?
6. Syksyllä: Näetkö ympärilläsi lehtipuita? Mitä huomaat? Minkä värisiä lehtiä näet? Miksi
ilmiötä kutsutaan? Mistä eri värit johtuvat? Ruska johtuu lehtien sisältämistä väriaineista.
Kun valo vähenee ja lämpötila alenee, kasvien yhteyttäminen loppuu. Tällöin lehtivihreä
alkaa hajota, ja lehden sisältämät muut väriaineet (oranssinpunaiset, keltaiset) pääsevät
näkyviin.
7. Kirjoita omin sanoin tarina siitä, miten Ämmänhauta on saanut alkunsa.
Ekstrakohde 2. ISO MÄNTY
Tämä poikkeuksellisen iso ja vanha mänty on jätetty pystyyn ja tällä hetkellä se on
yleiskaavassakin osoitettu säilytettäväkäsi luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeänä
puuna.
Mänty (Pinus sylvestris) on Suomen yleisin puulaji, sillä noin 44 % Suomen puustosta on
mäntyä. Suomen lisäksi mänty kasvaa lähes koko Euroopassa ja laajalla alueella
Siperiassa.
Mänty voi kasvaa jopa 500-vuotiaaksi ja Suomessa toisinaan enimmillään 40 metriä
pitkäksi puuksi. Vanhin tunnettu mänty Suomessa on noin 800 vuotta vanha. Pituuskasvu
männyllä päättyy noin 100–150 vuoden iässä. Tämän jälkeen puun paksuuskasvukin
hidastuu. Vanhemmiten männyn kaarna muuttuu tyveltä niin sanotuksi kilpikaarnaksi.
Oppilaille tarkoitetut tehtävät
Iso mänty
1. Ylettyvätkö kätesi puun ympäri kun halaat puuta? Ota kaverin kädestä kiinni ja kokeilkaa
kuinka monta henkilöä tarvitsette, jotta saatte kädet puun ympäri.
2. Millä muilla nimillä mäntyä voidaan kutsua? Honka ja petäjä
3. Männyn rungossa näkyy kohoumia. Mitä ne ovat? Pahkoja, pallomaisia muodostelmia,
joita voi esiintyä rungon lisäksi oksissa ja juurissa. Pahka voi muodostua mekaanisen
vaurion tai mutaation seurauksena. Pahka voi kasvaa hyvinkin suureksi. Puuaines
pahkassa on kovaa ja kestävää. Pahkoista voidaan valmistaa käyttö- ja koriste-esineitä.
Pahkakupit eli kuksat valmistetaan pahkoista.
LIITTEET
Liite 1. Kuivan kankaan, tuoreen kankaan ja lehdon tyypillisiä kasveja (Lähde: Koulun
biologia, Otava)
Kuiva kangas:
kanerva, variksenmarja, poronjäkälä, mustikka, kynsisammal, puolukka, metsälauha,
kerrossammal, kissankäpälä, seinäsammal
Tuore kangas:
kultapiisku, vanamo, kevätpiippo, riidenlieko, mustikka, kerrossammal, kastikka,
metsätähti, kangasamaitikka, oravanmarja, seinäsammal
Lehto:
kevätlinnunherne, kevätpiippo, metsäkurjenpolvi, valkovuokko, nuokkuhelmikkä,
oravanmarja, käenkaali, kielo, sinivuokko, sudenmarja, saniainen
Liite 2. Riistalajeja värikuvina. Kuvat:Metsästäjäin keskusjärjestö (MKJ)