Äitikin voi olla opissa ulkomailla - Slovenia
6 Joroisten Lehti Torstaina 12. kesäkuuta 2014 Rita oli työharjoittelussa Sloveniassa KAJ JÄRVELÄINEN Mari Kosonen Slovenia LÄHIHOITAJAKSI opiskeleva Rita ■ Slovenia lasketaan kuuluvaksi Keski-Eurooppaan, ja sen rajanaapureita ovat Italia, Kroatia, Itävalta ja Unkari. ■ Se on pinta-alaltaan melko pieni valtio, noin 20 000 neliökilometriä. ■ Asukkaita on kaksi miljoonaa, ja sen pääkaupunki on Ljubljana. ■ Slovenia ulottuu Adrianmeren rannalta Balkanin vuoristoalueille ja Alpeille. ■ Nykyisin maa kuuluu Natoon ja EU:hun ja käyttää euroa valuuttanaan. ■ Matkailu ja teollisuus tuovat valtiolle vakaita tuloja. Virtanen oli kuukauden työharjoittelussa Sloveniassa toukokuussa. Hän työskenteli satapaikkaisessa yksityisessä vanhusten asumiskodissa, teki aamuvuoroja ja oli enimmäkseen muistisairaiden puolella. Tämä tuntui Ritasta unelmapaikalta. – Minusta he ovat hellyttävän suloisia. Puhuin välillä suomeakin heille. Ritan mielestä työharjoittelussa pärjää huonollakin englanninkielen taidolla. Sanakirjaa ei juurikaan tarvittu. Ja jos kommunikointi ei sujunut sanallisesti, käytettiin työssä elekieltä. – Minusta kaikki on asenteesta kiinni. Työ oli samaa perushoitotyötä kuin Suomessakin. Erot liittyivät enemmänkin kulttuuriin ja tapoihin tehdä työtä. – Hoitajat keskustelivat asiakkaiden kanssa räiskyvämmin ja kovaäänisemmin. Siellä sai olla oma itsensä, ei tarvinnut hissutella liikaa. Rita Virtanen tutustui työharjoittelussa slovenialaiseen Aljoša Polakiin, joka vei hänet ja puoliso Kaj Järveläisen pyöräretkellä Triglavskin kansallispuistoon. KOKEMUSTAAN Rita suosittelee muillekin. Työskentely eri maassa antaa vertailupohjaa. Oma kokemus oli, että Suomessa ihmisiä hoidetaan enemmän yksityisyys huomioiden ja seurustelulle jää vähemmän aikaa. Asumiskodin asukkaat osallistuivat itse mahdollisimman paljon hoitotoimintoihin. He avustivat hoitohenkilökuntaa nostamalla itseään sängyssä ylös tukien avulla tai rullaamalla pyörätuolilla hitaasti ruokailutiloihin seinässä olevien kaiteiden avulla. – Asiakkaat eivät odottaneet valmista, vaan halusivat tehdä itse. Ulospäin heiveröiseltä näyttävä vanhus saattoi olla hyvinkin omatoiminen. – Näin toimien vanhusten toimintakyky ja omatoimisuus säilyy pidempään. Rita sai työharjoittelustaan paljon uusia ideoita käsillä tekemiseen ja dementiapotilaiden aktivoimiseen. – Sain elinikäistä oppia työhöni. Rita Virtanen ASUMISKODIN työntekijät olivat ammatiltaan enimmäkseen lähihoitajia. Henkilökuntaan kuului lisäksi sairaanhoitajia ja lääkäri kävi muutaman kerran viikossa. Siellä oli myös oma kampaaja, joka huolehti hiuksista ja miesten parroista. Suurimman vaikutuksen teki asumiskodin oma fysioterapeutti, joka jumppautti aulassa joka aamu kaikki, myös pyörätuolissa istuvat asukkaat. Liikunnan Nanos-vuorelta 761 metristä näkymä Vipavaan. lisäksi tämä toimi sosiaalisena yhdessäolohetkenä. Osastoilla käydessään fysioterapeutti neuvoi hoitajille oikeaa työergonomiaa. Rita videokuvasi tilanteen, jossa potilas autettiin oikeaoppisesti sängystä pyörätuoliin. – Sain elinikäistä oppia työhöni. Harjoittelijat pääsivät tutustumaan kahteen kaupungin ylläpitämään hoitolaitokseen. Siellä oli panostettu sekä visuaaliseen että toiminnalliseen puoleen. Esillä oli vanhoja tavaroita ja muistisairaat pääsivät itsekseen ulkoilemaan aidatulle alueelle ilman ulkoiluttajaa. Yksi työntekijöistä järjesti asukkaille erilaista käsillä tekemistä, muistiharjoituksia ja tarjosi samalla heille mehua ja teetä. VAPAA-AJAN ONGELMIA Ritalla ei ollut. Töiden jälkeen hän käveli, pyöräili tai vain lepäsi. Matkan aikana hän luki kolme kirjaa ja kuunteli paljon musiikkia puhelimen kautta. – Nautin kun oli omaa aikaa, eikä tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Olosuhteet olivat ihanteelliset pyöräilyyn. Tiet ovat pinnoitettuja ja pyöräilykartastot huippuluokkaa. Korkeuserot antavat vaihtelua maastoon. Pisin yhtäjaksoinen ylämäki kesti Alpeilla tunnin ja viisitoista minuuttia. – Tein kävelylenkkejä Nanosvuorelle neljän kilometrin tuntivauhdilla. Viimeiseksi viikoksi puoliso, Kaj Järveläinen, matkusti Sloveniaan ja silloin pari kävi pyö- räilemässä Triglavskin kansallispuistossa ja Italiassa. Maa tarjoaa mahdollisuuksia erilaisille ulkoilma-aktiviteeteille kuten kiipeilyyn, maastopyöräilyyn, patikointiin ja koskenlaskuun. Matkansa aikana Rita vieraili muun muassa Postojnan tippukiviluolassa ja kallioon hakatussa linnassa Postojnska Jamassa sekä näki turkoosinsinisen Soca-joen. Nähtävyyksiä jäi vielä seuraavallekin, kenties vuoden päästä tehtävälle matkalle. Ulkomaille Rita voisi lähteä koko perheen voimin pidemmäksikin aikaa töihin. MATKALLAAN Rita halusi tutustua paikallisiin ihmisiin. Uusien ystäviensä kanssa hän kävi kaupoilla Muistisairaat pääsivät itsekseen ulkoilemaan aidatulle alueelle ilman ulkoiluttajaa. ja heidän kodeissaan. Hän pääsi myös seuraamaan ystäväperheen 13-vuotiaan tytön tanssikilpailuja pääkaupunkiin Ljubljanaan. – Paikallisiin asukkaisiin on helppo tutustua kun on itse kiinnostunut heistä ja asioista. Slovenialaisten vieraanvaraisuus teki vaikutuksen. – Kaikki ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Mistään he eivät ottaneet maksua, ei bensasta, ei ruuista eikä juomista. Ruoka on edullisempaa kuin Suomessa. Keskimääräinen palkkataso työntekijöillä on noin tuhat euroa. – Lähihoitaja ei saa edes 600 euroa kuussa. Liikkuessaan kylillä Rita laittoi merkille vanhusten työskentelyn pelloilla. Elämä Sloveniassa vaikuttaa perhekeskeiseltä. Eri-ikäiset sukupolvet tekevät yhdessä töitä. Monilla on kanoja ja yksi nautaeläin. Kerrostalossa asuvillakin on omat kasvimaat. Äitikin voi olla opissa ulkomailla Mari Kosonen SUOMEEN RITAA jäi odottelemaan puolison lisäksi kuusivuotias Hugo, kolmevuotias Helmi ja parikymppiset tytöt. Yhteyttä kotiväkeen hän piti WhatsAppin ja Skypen kautta. – Ikävä ei ollut niin paha kun näin lapset jutellessani heidän kanssa. Hugo käveli ja näytti samalla mitä on tehnyt. Helmi ei ollut kovin halukas tulemaan Skypeen juttusille. Luultavasti hän suojeli sillä itseään. Reissuun lähtöä Rita työsti lasten kanssa viime talvesta lähtien. – Monena iltana Hugo ja Helmi itkivät sängyssä, että äiti ei saa lähteä. AIKA PEHMENSI lopulta lähdön haikeutta molemmin puolin. – Otin tämän haasteena. Halusin koetella itseäni ja mennä tunteiden kanssa epämukavuusalueelle. Työharjoittelunsa aikana Rita ei murehtinut lapsiaan, koska se olisi ollut turhaa. Lohtua ikävään toi lasten ”Moi! Mä rakastan sua” -ääniviestit. Poissaolo onnistui hyvien tukiverkkojen avulla. Lapsia hoitivat Kaj-isän lisäksi vanhemmat sisarukset Suvi, Emilia ja Jasmin, isovanhemmat sekä tykätty hoitotäti. Ritan ensimmäisen kotiintulopäivän Helmi istui lähes kokonaan äidin sylissä. Hugokin on varmistellut matkan jälkeen äidin menemisiä. Ikävä äitiä oli ollut kova. – Mutta ylimääräistä kitinää ja natinaa ei ole kuulunut. RITA VALMISTUI merkonomik- si oppisopimuskoulutuksella vuonna 2007, jolloin hän työskenteli Melliksessä. Hugo syntyi seuraavana vuonna ja kaksi ja puoli vuotta myöhemmin Helmi. Kaksi vuotta sitten Rita aloitti henkilökohtaisena avustajana kolmelle asiakkaalle. Samalla hän tutustui vanhuksiin ja huomasi olevansa omalla alalla. Lähihoitaja koulun hän aloitti viime syksynä, jolloin lapset menivät päivähoitoon ensimmäistä kertaa. Syksyllä Rita erikoistuu mielenterveys- ja päihdetyöhön. Ammattiin hän valmistuu ensi keväänä. Tulevaisuudessa jatko- koulutusmahdollisuuksina ovat muun muassa sairaanhoitajan tai sosionomin opinnot. Täksi kesäksi hän menee töihin Mansikkapaikkaan. KIPINÄ KANSAINVÄLISEEN vaihtoon syntyi heti opintojen alussa viime syksynä. – Olin jo teini-iässä kiinnostunut au-pair hommista ja nyt tuli ainutkertainen mahdollisuus työskennellä ulkomailla. Ritan luokalta lähti oppilaita Italiaan, Espanjaan ja Viroon sekä kaksi oppilasta Sloveniaan. Apuraha kattoi lennot ja asumi- sen. Työpaikka tarjosi ruuan työpäivinä. Majoitus oli katolilaisen koulun oppilasasunnossa. Talossa oli oppilaiden lisäksi viisi pappia ja seinät täynnä ristejä ja Marian kuvia. Samoja kuvia sai ihailla myös metsäpolkujen varrella. – Ensimmäiset viikot meni totutellessa isoon kivitaloon, jonka yläkertaan vei sata porrasta. Reissua ei ole tarvinnut katua, niin antoisa se oli. – Sanoin omille tytöillekin, että menkää ihmeessä ulkomaille jos siihen tulee mahdollisuus.
© Copyright 2024