Tiedotuslehti 2012 - Suomen Latu Jäsenyhdistykset

Tiedotuslehti 2012
www.suomenlatu.org/
ylivieskanlatu
Yhdessä
Suomen Ladun pääteema YHDESSÄ jatkuu kuluvalle vuodelle. Rupesin
miettimään, miten me tätä teemaa toteutamme täällä paikallistasolla ja miten
saamme tukea katto-organisaatiolta.
Katsellessani menneen vuoden tapahtumia ja niiden toteutumista, vääjäämättä huomioarvoinen asia oli se, että moni
tapahtuma järjestettiin yhdessä muiden kanssa. Mukana oli monia eri tahoja mm. naapuriyhdistyksiä, kunnan liikunta- ja nuorisotoimi, kyläyhdistyksiä
ja seurakunta. Ilman yhteistyökumppaneita moni tapahtuma olisi varmaakin
jäänyt toteutumatta. Nämä kullanarvoiset kumppanit tuovat mukanaan tapahtumiin osallistujia, jotka eivät välttämättä osallistuisi pelkästään latuyhdistyksen järjestämään tapahtumaan ja päinvastoin.
YHDESSÄ teema toteutuu tietenkin
myös itse tapahtumissa tai kun muuten vain käydään porukalla patikoimassa, melomassa, lumikenkäilemässä tai
vaikka kuusenhakuretkellä. Tässä ei ole
väliä onko osallistujia kaksi vai kaksisataa. Yleensä nautitaan kuitenkin hyvin Seppo ja Suomen Ladun Johanna
samoista asioista, luonnosta ja sen anta- Yli-Opas jakavat YHDESSÄ todistuksia
mista elämyksistä, liikunnan tuomasta nuorten melontakurssiin osallistuneille.
hyvänolontunteesta, onnistumisen riemuista … tätä listaa voisikin jatkaa loputtomiin. Tähän joku voisi todeta, että kyllä yksin voi nauttia samoista asioista, totta kai voikin, mutta yhdessä tuo tähän vielä yhden elementin lisää - YHDESSÄ.
Tapahtumien järjestämiseen ja esittelyyn Suomen Ladulla on tarjota hyvin kirjallista, netistä löytyvää materiaalia ja tietenkin henkilöitä, joilta voi kysellä jos on tarvetta. Myös koulutusta SL:lla on tarjolla melko monipuolisesti, meistä katsoen vain
turhan usein liian eteläsuomipainotteisesti.
Tuo Etelä-Suomi kun on meiltä katsottuna yhtä kaukana kuin Lapin perukat. Onneksi kuitenkin välillä hyviä tärppejä löytyy vähän lähempää. Koulutusta onkin ratkottu
myös osin sillä, että on itse järjestetty tai saatu hyvä yhteistyökumppani ideoimaan
ja toteuttamaan meitä kiinnostavia koulutuksia lähempänä.
Tässä täytyykin käyttää tilaisuus hyväksi ja antaa suuret kiitokset Haapaveden
ammattioppilaitokselle ja eritoten Tarmolle, että olemme päässeet nauttimaan jo useammasta kurssista vuosien saatossa YHDESSÄ.
Seppo Kallio
2
Kukonkylän luontopolku, Sievi
Siinä se on, luontopolku Sievin
Kukonkylällä, vuoden 2012 lähiretkikohteemme.
Kolmen kilometrin mittainen
polku on rengasreitti, joka kulkee
Vääräjoen alajuoksulla Sievin kunnan luoteisosassa. Ylivieskasta on
polulle matkaa 22 km, Kannukseen
matkaa kertyy 20 km ja Sievin keskustaan 18 km.
Merkitty polku alkaa nousulla
mäntyvaltaiseen kangasmetsään ja
jatkuu alueelle tyypillisen suomaiseman läpi. Suo-osuudet kuljetaan
pitkospuita pitkin. Polun varrelta
löytyy tervahauta, sekä suon keskeltä nousevalle kalliolle rakennettu
laavu, nuotiopaikka ja puucee. Laavusta parisataa metriä on lintutorni.
Yksistään Kalliosaaren laavu on
käymisen arvoinen paikka. Laavulla on makkaraa paistellessa mukava
katsella vastapäätä sijaitsevalle lintutornille, joka kutsuu luokseen tutkimaan ympäristöä vielä vähän korkeammalta. Kukonkylän kyläyhdistys ry hallinnoi Toimintakeskus
Kukko –nimistä hanketta, ja hankkeessa on tarkoitus sijoittaa luontopolun varrelle opastetauluja. Myös
pitkospuiden osuutta lisätään ja laavun katto ja lintutornin ylätasanne uusitaan.
Luontopolku on ihastuttava käyntikohde esim. valokuvauksen harrastajille, linnuista ja tähdistä kiinnostuneille - ylipäätään kaikille
ulkoilusta nauttiville. Ja löytyyhän
suolta karpaloitakin.
Ylivieskan Latu tekee muutaman
retken luontopolulle vuoden mittaan. Kartan löydät googlettamalla hakusanoin Kukonkylän luontopolku.
Liisa Hautamäki
3
Mikä ihmeen SUP?
Stand Up Paddling, suomeksi tuttavallisemmin suppailu, on Hawaijilta alkunsa saanut
surffauksen kantamuoto.
SUP-lauta muistuttaa pitkälti surflautaa, jota melotaan seisten, pitkällä melalla. SUPlautoja valmistetaan moneen eri käyttötarkoitukseen - kilpalaudat, freeride-laudat, pumpattavat laudat jne. Tavanomaisimpia, helppokäyttöisimpiä ja samalla monipuolisimpia lautoja ovat all-round -laudat, jotka soveltuvat kevyeen melontaan maisemia katsellen, kaiken ikäisille ja kokoisille. Laudoilla voi suppailla niin meri-, järvi- kuin jokiolosuhteissa.
SUP-laudalla melotaan keskellä lautaa seisten, hartioiden levyisessä asennossa, varpaat osoittaen eteenpäin. Vakaalla ja tasapainoisella laudalla on helppo seistä. Melontatekniikka muistuttaa hyvin paljon maastohiihtoa; liikkeissä vatsalihakset tekevät töitä,
mutta koko kroppa saa treeniä melontalenkin aikana. Erityisen vivahteen melontalenkkiin tuo kajakki- ja kanoottimelontaa huomattavasti parempi näkyvyys. Suppailu sopii
erinomaisesti aktiiviseen kuntoharjoitteluun, leppoisaan iltamelontaan mökillä ja koko
perheen hauskaksi vesileikiksi.
SUP-laudat valmistetaan purjelautojen tapaan käyttäen materiaaleina lasi- ja hiilikuitua, puuta ja pvc:tä. Mitä enemmän laudassa on käytetty hiilikuitua, sitä kevyempi ja
nopeampi lauta on. Hiilikuitu on suosittu materiaali kisavälineissä.
Suurempi hiilikuitumäärä tekee laudasta kuitenkin myös helpommin särkyvän. SUPmeloja valmistetaan niin muovista, hiilikuidusta kuin puusta. Meloihin on saatavilla jatkuvasti kasvava valikoima erilaisia lapamalleja. Sekä laudoille että meloille löytyy laaja määrä valmistajia.
Suomessa SUP-lautoihin on erikoistunut Rautio Sports, joka sijaitsee Kalajoella.
Kalajoen Hiekkasärkillä sijaitseva Rautio Sports Surf Center myös vuokraa SUP-välineitä ja opettaa suppailua kesäisin. Lisätietoja osoitteesta www.rautio.fi/sports<http://
www.rautio.fi/sports>
Sanna Päivärinta
Näinkin sen voi aloittaa.
4
Näin rauhallisesti se jatkuu...
Kokemuksia SUP-lautailusta
Lauta vesille, käsillä vakaa tuki laudasta ja jalat rantavedestä laudalle. Vähitellen suoristaudun seisaalleen. Jalat täristen seison laudalla. Liikkeeni ovat varovaisia ja jännittyneitä, kun vedän ensimmäisiä melanvetoja. Ensimmäisen kerran näin sup-lautailijoita
viime kesän rajalta rajalle -tapahtumassa. Kun vapisin laudallani, ajattelin, että minun
sujuva ja varma suppailu taitaa siintää kaukana hamassa tulevaisuudessa...
Olin vielä kuiva ja ranta tuntui olevan turvallisen lähellä. Suuntasin kuitenkin keskemmälle jokea. Välillä mela päätyi otteeseeni väärin päin, mutta nyt pääasia oli, että
ylipäätään saisin vaihdettua melontaotetta ja melontapuolta ja säilyttäisin tasapainoni
laudalla. Vauhdin lisääntyessä ja melanvetojen karttuessa olo laudalla tuntui aina vain
vakaammalta ja luontevammalta. Pienen melontakierroksen jälkeen lautaa täytyi luovuttaa seuraaville kokeilijoille, mutta yhä uudestaan tutustumisillan aikana puin melontaliivit ylleni ja kipusin vapaalle laudalle – pieni innostuksen kipinä kasvoi kerta kerralta, rinnan melontavarmuuden kanssa.
Näillä kokemuksilla varustettuna suuntasin seutukunnan melojien seurassa Pyhäjärvelle, aikomuksena oli osallistua päivän melontaretkelle sup-laudalla. Tavoitteena oli
katsoa, mihin asti taidot ja voimat laajalla järvenselällä ja matkamelonnassa riittäisivät.
Alkumatkasta epäilijöitä riitti, mutta niin vain taittui 17 km leppoisassa matkaseurassa rupatellen ja sup-laudan päältä kauniita järvimaisemia ihaillen! Tosin, täytyy myöntää, että harvoin olen ollut niin uupunut taukopaikalle päästessäni kuin nyt olin. Mutta
uusin voimin laskin lautani taas tauon jälkeen vesille.
Vielä kerran ennen vesien kylmenemistä suuntasimme muutaman kaverin kanssa Kalajoen särkille, sonnustauduimme märkäpukuihin ja neopreenitossuihin ja suuntasimme
vesille. Säätiedotus lupaili leppeää, heikkotuulista säätä, mutta rannalla vaahtopäät löivät vasten hiekkarantaa. Jo rutiinilla hyppäsin laudalle ja suuntasin kohti tuulta. Ristiaallokot ja pinnan
tuntumassa olevat
kivet toivat lisähaastetta, mutta
aallokossa meloja säilytti tasapainon! Ensi kesänä, vesien vapauduttua jääpeitteestään, vapaat vedet
kutsuvat jälleen
melojaa.
Sirpa Pöykkö
5
Tapahtumakalen
Avantouinti Kekalla
Isänpäivästä 2011 äitienpäivään 2012
sunnuntaisin klo 12-17
Saunamaksu 3,00
alle 16-v ilmaiseksi.
Tammikuu
Tähtiretki
Tammikuun loppupuolella,
seuraa ilmoittelua.
Helmikuu
3.2. Lumikenkäretki
Kukonkylän luontopolulle
13. - 16.2. Lumikenkävaellus
Talvinen vaellus Korouoman kanjoniin.
Lähtö ma klo17 ja paluu torstai-iltana tai
perjantaina. Mennessä majoitutaan Lapiosalmen eräleirikeskuksessa ja
vaelluksen aikana vuokratuvissa.
Matkat yhteiskyydein.
Max 7 osallistujaa. Vaatii normaalin
peruskunnon. Vetäjänä Sari Lehtola.
Tiedustelut ja ilmoittautuminen
[email protected] tai
Seppo p. 044 594 0408
Maaliskuu
2.3. Kynttilähiihto
Tunnelmahiihto Joonaalaan.
Järjestäjinä Seurakunta ja Latu.
11.3. Rieskaretki
Perinteinen rieskaretki
liikuntakeskus - Huhmari latureitistöllä.
Lähtö klo 9.00- 10.00.
Omavalintaiset matkat.
Huoltopisteet suljetaan klo 14.00.
Yhteislähdöt Huhmarista klo 9.15
vapaalla ja klo 9.30 perinteisellä.
6
25.3. XX Reppuhiihto
20. Reppuhiihto Kärppälän kämpälle,
matka 12 km.
Lähtö Kantokylän vanhalta koululta klo 12.00.
Perillä myytävänä kahvia ja makkaraa.
Mehutarjoilu. Säävaraus.
Huhtikuu
15.4. 'Kevään etsintä' -retki Kalajoelle
24.4. Kevätkokous
Ylivieskan Ladun kevätkokous 24.4.
Linturetki Lohtajan Ohtakariin
Keväinen linturetki, vetäjänä Sari Lehtola.
Ajankohta ilmoitetaan nettisivuilla ja paikallislehdessä. Tiedustelut ja ilmoittautumiset
[email protected] tai
Seppo p. 044 594 0408.
Toukokuu
Geokätköilyyn tutustumista
viikolla 19
19. - 20.5. Melontakurssi
Melontakurssi järjestetään
la 19.5. ja su 20.5.
Tiedustelut ja ilmoittautumiset
Seppo Kallio p. 044 729 1271
25. - 27.5.Viikonloppuvaellus
Patikkaretki Seitsemisen kansallispuistoon.
Retken vetäjänä Sari Lehtola.
Lähtöpalaveri pidetään ma 21.5.2012.
Tiedustelut ja ilmoittautumiset
[email protected] tai
Seppo Kallio p. 044 594 0408
30.5. Perheretki
Luontopolkupatikointi Kukonkylälle
Tiedustelut
Seppo Kallio p. 044 594 0408
SUP-lautailuun tutustuminen
Rautio Sportsin väki pitää suppailuillan Hamarin uimarannalla touko-kesäkuun aikana.
kalenteri 2012
Tarkempi ajankohta ilmoitetaan
nettisivuilla ja paikallislehdessä.
Iltamelontaretki
Melotaan n. 3h lenkki
Kalajokea ala- tai yläjuoksulla.
Kesäkuu
4.6. Iltapyöräily geokätkölle
Yrttikorven lenkki n. 40 km.
Lähtö vanhalta torilta klo 20.00.
14.6. Harjun patikointi
Patikointi Kantokylältä Harjuun
ja takaisin, matka n. 6 km.
Lähtö klo 18.00 Ritamäen kodalta.
Iltamelontaretki
Melotaan n. 3h lenkki
Kalajokea ala- tai yläjuoksulla.
Geokätköpyöräilyt
kesä-elokuun aikana
Heinäkuu
1.7. Kullaan melonta
Lähtö klo 10.00 Hamarista.
Edestakainen matka n. 15 km.
Melontaretki Kallaan
Iltamelontaretki
Melotaan n. 3h lenkki
Kalajokea ala- tai yläjuoksulla.
Elokuu
Melontaan tutustumista
torstaisin klo 18-20
Elokuussa torstaisin melontaan
tutustumisiltoja Hamarin uimarannalla.
3.8. Rajalta rajalle -melonta
Melotaan Haapajärven Karvoskylältä
Nivalan Padinkiin kahtena osuutena, matkat 12 ja 15 km. Seuraa ilmoittelua. Tiedustelut Seppo Kallio p. 044 594 0408
12.8. Melontaretki
Päivän melontaretki Rahjan saaristoon 7.8.
Vesillä klo 10.00.
Ilmoittautumiset Alpo Seppälä
p. 050 587 7779
25.8.Venetsialaismelonta
Kalajoella
Marjaretki
Tarkempi aika ja paikka ilmoitetaan
myöhemmin.
Syyskuu
2.9. Kolmen kaupungin pyöräily
Ylivieska - Oulainen –
Haapavesi - Ylivieska
8. - 9.9. Melontaretki
Kokkolaan
14. - 16.9. Ruskavaellus
Lokakuu
2.10. Syyskokous
Ylivieskan Ladun Syyskokous
13.10. Karpaloretki
Kukonkylän luontopolun soille
30.10. Kuutamosauvakävely
7
Marraskuu
Joulukuu
11.11. alkaa avantouintikausi
12.12. Pikkujoulu
Kuusenhakuretki
Seuraa ilmoittelua paikallisissa
lehdissä sekä nettisivuillamme
www.suomenlatu.org/ylivieskanlatu
Jos sinulla on kysyttävää tapahtumista
tai haluat vuokrata varusteita
(mm. kajakit, lumikengät, retkeilyvarusteet),
soita tai meilaa Sepolle
p. 044 594 0408 / [email protected]
Ylivieskan Latu ry Johtokunta 2012
Seppo Kallio, puheenjohtaja
044-594 0408, 044 729 1271
Sari Lehtola, sihteeri
Ilkka Tuomikoski, varapj.
050-387 3162
Ylivieskan Latu ry
Lassi Hannula, rahastonhoitaja 044-729 1390 Välitalontie 28,
Eine Haapakoski
050-342 0466 84100 Ylivieska
Liisa Hautamäki
050-342 7589 Tilinumero
Niina Nevasaari
044-064 4620 POP Ylivieska
Oiva Saari
Hannele Latvakoski
050-414 3610
040-7491164
Ylivieskan Ladun tiedotuslehti
Vastaavat toimittajat:
Seppo Kallio, Sari Lehtola
Paino Art-Print Ylivieska 2012
8
FI1747543020023846
Kansikuva: Juhani Pitkänen
Muut kuvat: Liisa Hautamäki,
Juhani Pitkänen
Linturetki Hailuotoon
29. - 30.4.2011
Perjantaina klo 17.00 starttaa Ylivieskasta kolme autokuntaa lintuharrastajia kohti Hailuotoa. Mukana on viisi ”lintubongauksen ammattilaista” ja pari noviisia ensikertalaista. Sääennusteita oli tutkittu tarkasti koko viikon, sillä olihan tarkoitus yöpyä teltoissa.
Luvassa oli viileää ja tuulista säätä, joten mietinnässä oli jopa retken siirtäminen. Matkaan kuitenkin lähdettiin alkuperäisen aikataulun mukaisesti ja autot oli pakattu täyteen
talvisia varusteita. Pysähdyimme Tupoksen ABC:lle kahville ja täydentämään vielä eväsvarastoja. Seuraava pysähdys olikin sitten Oulunsalosta lähtevällä Hailuodon lautalla. 4
km:n lauttamatka kestää puolisen tuntia.
Satamasta ajoimme suoraan leiriytymispaikalle Ulkokarvoon Petsamon autiotuvalle,
jossa osa porukkaa yöpyi ja toinen puoli pystytti laavut pihapiiriin. Me noviisit pääsimme autiotuvan puolelle nukkumaan. Nuotiomestari Vilhelmi viritteli tulet nuotioon ja
muu porukka suuntasi kiikareineen ja kaukoputkineen laiturin nokkaan tähystelemään
lintuja. Niitä siellä sitten piisasikin. Huudahduksia alkoi kuulua ympäriltä: ”tuolla on
kurkia, tuolla kivellä seisoo harmaalokki, mulla on putkessa ristisorsa (Hailuodon erikoisuus), hei missä on mun havis (havaintovihko)”.
Tällainen meininki jatkui iltamyöhään saakka, jolloin alkoi niin paljon hämärtää, että
bongaaminen lopetettiin sillä kertaa. Myös me noviisit yritimme tunnistaa lintulajeja
ja tutumpia lintuja tunnistimmekin. Saimme katsella myös toisten tunnistamia lintuja
kaukoputkella ja kiikarilla. Kaukana olevien lintujen tarkkoja yksityiskohtia oli vaikea
havaita, jos ilma väreili tai oli vastavalo. Linnut näyttivät lähinnä tummilta möhkäleiltä. Havaintovihkoihin kertyi illan aikana yli 30 lintulajia.
Leiripaikalla Pekka oli aloittelemassa lätynpaistoa. Makkaranpaiston jälkeen saimme
nauttia herkullisia lättyjä nokipannukahvien kera. Nuotiolla jatkoimme bongaamista kuulohavaintoihin turvautuen. Hiukan ennen nukkumaanmenoa porukka hiljentyi kuin taikaiskusta kuuntelemaan outoa klopsutusta taivaalta. Hetken hiljaisuuden jälkeen kuului
huudahdus: ”jänkäkurppa!” Maallikon
korviin ääni muistutti hevosen kavioiden kopsetta. Jänkäkurppa oli kopsutellut vielä yölläkin,
mutta me mökissä
yöpyneet emme sitä
luonnollisesti kuulleet.
Virkuimmat lähtivät jo puoli viideltä
bongaamaan lintuja
ja se kannatti, sillä
reissun ainoa merikotkahavainto tehtiin aamun varhaisina tunteina. Vilhel9
min keittämien aamukahvien jälkeen siirryimme Syökarin lintutornille, jossa havaitsimme mm. punakuirin. Se oli muuttomatkalla pohjoiseen pesimään Lapin palsasoille.
Myös siirtymätaipaleet käytimme tehokkaasti hyväksi ja autokunta pysähtelikin tiheään aina kun näkyi jotain mielenkiintoista.
Maasyvänlahden lintutornista oli heikohko näkyvyys ympärille kasvaneiden korkeiden lehtipuiden takia, mutta saimme kuitenkin ihastella komean ruskosuohaukan liitelyä lähietäisyydeltä. Läheisen autiotuvan pihalla Vilhelmi keitti makoisat kahvit trangialla ja Latu tarjosi rahkapullat. Samalla teimme kuulohavaintoja viereisen metsän linnuista. Havaintovihkoon tuli merkityksi ainakin rautiainen.
Seuraavaksi suuntasimme Viinikanlahden matalalle tähystyslavalle. Täältäkin havaitsimme runsaasti vesilintuja ja kahlaajia mm. punajalkaviklon ja merimetson. Lakisääteisen ruokatauon pidimme Sinisen pyörän kievarissa, jonka pihapiiri vanhoine rakennuksineen ja esineineen tarjosi maukkaan aterian lisäksi mielenkiintoista nähtävää. Täysillä vatsoilla käänsimme autojemme keulat kohti Kirkkosalmen lintutornia. Torni olikin koko reissun hienoin ja sinne pääsee jopa pyörätuolilla. Tornista bongattiin lintujen
lisäksi kolme hirveä. Täältä löytyi myös runsas nokikanayhdyskunta, josta tuli helpon
tunnistettavuutensa vuoksi meidän noviisien suosikkilintu.
Uusien lajien toivossa suuntasimme vielä Pöllänlahden tuulisille rantahietikoille.
Toiveemme toteutui ja näimme mm. uivelon, räyskän ja meriharakan. Kylmä merituuli hätisti porukan autoihin ja lähdimme ajelemaan kohti lauttarantaa. Matkalla kuitenkin pysähdyimme Salmenrannassa, mistä löytyi harvinainen heinätavi. Paikkakuntalainen lintubongari putkineen liittyi hetkeksi joukkoomme kyselemään havaintoja. Viikkoa aikaisemmin oli ollut petolintujen päämuutto saaren yli. Parhaimmillaan samassa
putkessa oli näkynyt 7 merikotkaa, mikä herätti meissä lievää kateutta. Juhani havaitsi
kaukana liitelevän ison linnun. Olisiko se merikotka? Lintu osoittautui sääkseksi, hieno havainto sekin.
Lautan lähtöaika alkoi uhkaavasti lähestyä ja ajoimme reipasta vauhtia kohti lauttarantaa. Perillä huomasimme erehtyneemme aikataulusta ja meille jäi puoli tuntia aikaa. Siispä kiikarit ja kaukoputket vielä kerran esiin, ja alkoi tämän reissun viimeinen bongaushetki. Täältäkin löytyi vielä pari uutta lintulajia havikseen kirjattavaksi. Lauttamatkan
aikana teimme yhteenvetoa retkestä. Havaittuja lajeja kertyi n. 70, mikä oli hyvä ”saalis”. Merihanhien ja ruskosuohaukkojen runsaus yllätti. Harvinaisimpia havaintoja olivat jänkäkurppa, punakuiri, merikotka, sääksi, harmaasorsa, räyskä ja ristisorsa, joka on
Hailuodon erikoisuus.
Meidän noviisien
ensimmäinen linturetki sujui todella hyvin.
Asiantuntevassa seurassa opimme paljon
tästä hienosta harrastuksesta jolle varmaan
jatkoa seuraa.
Anna-Liisa ja
Jukka
10
Tunturituuli
On joulukuun kuutamoilta. Astun autiotuvan hämärästä lumisille portaille. Ovi
kopsahtaa perässäni ja seison erämaan hiljaisuuden keskellä. Hiljaisuuden, joka
ei tänään ole hiljaisuutta vaan täynnä helinää kuin miljoona tiukua soisi. ”Mitä?”
kuiskaan tuuleen ja katselen ihmetellen tähtitaivasta ja salaperäisessä kuunvalossa kylpevää tunturimaisemaa. Yritän etsiä äänelle alkuperää. Mielessä vilahtaa ajatus, että pian kuuluu sanat: ”Älkää peljätkö”, niin kuin jouluevankeliumissa tai että taivaalta liukuu joulupukki poroineen.
Astun tuvan portailta tunturikoivujen katveeseen. Jään katsomaan jääkuorrutteisia koivunoksia, joita tuuli hiljaa heiluttelee ja yhtäkkiä ymmärrän. Mieleeni muistuu jostain runo:
”Tuuli soitti jäistä huilua jäisen koivun alla.
Minä olin hiljaa ja ihmettelin:
Miten kylmä voi olla niin kaunista
ja syntyä puhaltamalla.”
Liekö runoilija kokenut saman kuin minä - lapin taikaa tunturissa.
Sari Lehtola
11