Lataa Vuorityö ja-tekniikka 2012

V U O R IT Y Ö
J A - T E K N II K K A
Vuo r i t e kniko t r y: n jä s e nle h t i
V U O SIJ U L K AIS U 2 0 1 2
1
www.vuoriteknikot.fi
2
V U O R IT Y Ö
J A - T E K N II K K A
VUORITEKNIKOT RY:N JÄSENLEHTI, VUOSIJULKAISU 2 0 1 2
2012
Julkaisija
Vuoriteknikot ry
Päätoimit taja
Timo Rajala
Toimituskunta
Timo Rajala
Jorma Leinonen
Jari Weman
Taito Ahola
Kalevi Laakkonen
Sisältö
J a tkokoulutuspäivä t Ouluss a 2 4 .-2 5 . 5 . 2 0 1 2
Tait to ja toteutus
Arkkiset
Ilmoitusasiat
Vuoriteknikot ry
Kansikuva
Timo Rajala
Ilmoitushinnat:
Koko
4-väri
1/1 kannet 650 e
1/1 sivu
550 e
1/2 sivu
450 e
1/4 sivu
200 e
MV
350 e
200 e
120 e
Lehden painoala
A4 offset
Kirjoituksia lainattaessa
mainittava lehden nimi
ISS N 1 2 3 8-3 0 6 6
Painatus
Arkkiset, Urjala
Yhdistyksen osoite
Vuoriteknikot ry
c/o Timo Rajala
Hampulankatu 8 A 3
33580 Tampere
Kuva : Tim o R ajala
4
Pääkirjoitus
Vuorineuvos P e r tti Voutilainen
34
Antero M askonen,
Kaivosteknikko vm. 1 9 7 2
J a ri W e m a n
7
Graniitin vienti keskit tyy Kiinaan
P ekka J auhiainen
37
Vuoriteknikoiden lehtorina
Lappeenrannassa
Aim o Vuento
11
Sytytyssuunnit telun merkitys
Jor m a Leinonen
42
Rd-paalutus - vesitiivis tukiseinäratkaisu
K a ri Juntunen
14
Kansainväliset Euro Mining-messut
M ika el W ä nskä
44
Porausmenetelmät kalliossa
H eikki R ä s ä nen
16
Minipiloteilla kohti ekologista
kaivostoimintaa
Ilkka Hynynen
46
Parasta osaamista maan
uumenissa
Jon W illbe rg
19
Kairan kuulumisia
A ntti M . J . La htinen
50
Länsimet ron Keilaniemen
työmaata urakoi YIT
M a ri Sohlm a n
23
M alminetsinnän tilanne Suomessa
Ve s a Nykä nen
54
Hallituksen terveiset
30
D ragon Mining Oy:n kultahammasta pakot taa
J a akko Kilponen P e tt e ri Ta nne r,
M a tti Pulkkinen
Mainostajat
Agnigo-Eagle Finland
Arkkiset
Arctic Drilling Company
Atlas Copco Louhintatekniikka Oy Ab
Blastershouse Oy
Drillcon - SM Oy
Drilltek Oy
E. Hartikainen Oy
Forcit Oy Ab ja Finnrock Oy
Fjäder Yhtiöt
Geomachine Oy
Hewix Oy
Keski-Suomen Räjähde Oy
Kuvaparoni
3
Lemminkäinen Oyj
Louhintavaruste Vihavainen Ky
M iilux Oy
M iranet Oy
Nordic M ines Oy
Opteam Yhtiöt Oy
Orica Finland Oy
Outokumpu Tornio Works
Ovako Imatra Oy Ab
Palin Granit Oy
Pora-Agentti Oy
Pyhäsalmi M ine Oy
Robit Rocktools LTD
Rockplan LTD
Sandvik
Strabag Oy
Suomen TPP Oy
Tampereen M essut Oy
Terramare Oy
Tolarock Oy
YIT-Rakennus Oy
Pääki r joi tus vuor ineuvos Per t t i Vout ilainen
Syytet tyjen penkillä
Kaivostöissä ei viime aikoina ole ollut kivaa olla.
Ympäristöaktivistit ja iso osa mediaa ovat käyneet
kiivaasti kimppuun ja yrittäneet panna kapuloita
uuden kaivosboomin rattaisiin. Ympäristöministeri
jakelee ukaaseja asioissa, jotka eivät ainakaan muodollisesti hänelle kuulu. Ja pari euroedustajaamme
likaa omaa pesää Brysselistä käsin. Valitettavaa on,
että faktat eivät tässä keskustelussa ole paljon painaneet. Moni tämänkin lehden lukija lienee hämmästyksen vallassa. Sotkenpa asiaa lisää panemalla paperille omia ajatuksiani tästä teemasta. Uutisten valtavirran antamasta kuvasta ne poikkeavat,
kuten ehkä osaatte arvatakin. Haluan näin ampua
alas väittämiä, joista varmuudella tiedän, etteivät
ne vastaa tosiasioita. Jos näkemyksiini uskotte, antakaa sanan kiertää missä tahansa ihmisiä tapaattekin. Sillä tavoin voidaan mitalin toistakin puolta parhaiten valottaa, ja saattaa keskustelu oikeille
raiteille.
mintaansa vähentänyt. Kaivos - kuten mikä tahansa muukin suurimittainen inhimillinen toiminta
– muuttaa ympäristöä. Mutta ei sen tarvitse tarkoittaa ympäristön tuhoa. Epäilijät käykööt katsomassa vaikkapa Outokummun kaivoksen vanhaa jätealuetta, jolle on perustettu hieno golfkenttä. En ainakaan minä osaa sitä katsellessani puhua
ympäristötuhosta.
Yleistynyt on sellainen käsitys, että ulkomaiset
kaivosyritykset riistävät kansallisia rikkauksiamme
ja vievät täältä ilmaiseksi rikasteet ja voitot. Tosiasia kuitenkin on, että Suomi kipeästi tarvitsee ulkomaisia pääomia investointien rahoittamiseen, ja
kaivostoiminta on tällaiselle rahankäytölle ihanteellinen kohde. Tuodessaan investointirahat Suomeen, investoija yleensä aina ottaa suuren riskin.
Hankkeet ovat kalliita, ja täysin epärealistinen on
sellainen ajatus, että tarvittavat miljardit otettaisiin
veronmaksajien taskusta valtion budjetin kautta.
Omistajasta riippumatta täällä toimitaan Suomen
lakien ja säännösten mukaan. Tuotteet usein viedään ulkomaille, mutta niistä saadaan markkinoiden mukainen kauppahinta. Yhtiö maksaa suomalaisille työntekijöilleen palkkoja ja yhteiskunnalle
veroja. Suomi ja sen kansantalous on suurin hyötyjä. En pysty ymmärtämään, miksi ulkomainen
omistaja olisi suomalaista huonompi. Voitto menee osingon myötä ulkomaille, mutta sieltä on alkujaan tullut myös tarvittava pääoma. Näin toimii
kansainvälinen talous aina ja kaikkialla toimialasta
riippumatta. Populististen puheiden kohteeksi tämä asia kuitenkin taitaa olla kovasti sopiva.
Kohu alkoi Talvivaaran alkuvaiheen valitettavista
vaikeuksista. Kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kuten Talvivaaran johtokin avoimesti
myöntää. Mutta kohtuuttomat mittasuhteet tämä
asia on saanut. Tiedotusvälineistä on voinut saada
sellaisen kuvan, että lähes puolet Suomesta on peruuttamattomasti pilattu. Tosiasia ensinnäkin on,
että kaivoksen päästöt koskettavat vain kourallista
ihmisiä. Sekin on tietysti liikaa, ja asiat täytyy saattaa kuntoon. Korjaavat toimet ovatkin käynnissä,
eikä laajamittaisia peruuttamattomia vahinkoja ole
aiheutettu. Lähialueen asukkaat tunnustavat kaivoksen tuomat hyödyt. Matkailuihmisetkin ovat
julkisesti kertoneet, ettei kaivos ole heidän liiketoi-
4
Yhtä populistinen asia on kaivosvero, jota on tarjottu lääkkeeksi lähes kaikkiin ongelmiin. En tiedä mitä kaivosverolla tarkoitetaan, ja yhtä vähän
luulen ajatuksen esittäjien tietävän. On sanottu,
että sillä varmistettaisiin, että kaivosyhtiö toiminnan loputtua siivoaa jälkensä. Tämä asia on kuitenkin jo nykyisellä kaivoslailla säädetty yhtiön velvollisuudeksi, jonka takeeksi täytyy myös asettaa
vakuus. Samoin on olemassa säädökset maksuista
maanomistajille ja muille mahdollisille haittojen
kärsijöille. Nämä asiat ovat siis jo kunnossa ilman
mitään erillistä kaivosveroakin.
le. Saattaa siis tuntua ristiriitaiselta, kun väitän, että malmivarat riittävät sitä pitempään, mitä tehokkaammin niitä pystytään hyödyntämään. Tämä on
seurausta malmin ekonomisesta käsitteestä. Tehokas toiminta nimittäin tarkoittaa alempia kustannuksia, mistä syystä moni kivi, joka ei tänään ole
malmia muuttuu malmiksi kustannusten alentuessa. Satsaukset teknologiaan siten vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen; eivät vain tähän päivään. Eikä
ihan tuulesta temmattu ole sekään usein esittämäni
väite, että mikään ei lopu koskaan. Malmivaroja on
tänään tiedossa enemmän kuin koskaan ennen, eikä ole olemassa hyviä syitä olettaa, etteikö tilanne
pysyisi samana tulevaisuudessakin. Älkäämme siis
asettuko kehitystä vastustamaan.
Paljon vakavampi asia on, että kaivosveron puuhaajat eivät ehkä ymmärrä, että malmi on ekonominen käsite. Mitä enemmän lisäkustannuksia sälytetään kaivosyrityksen kannettaviksi, sitä
pienemmiksi käyvät malmivarat. Ja silloin loppuu
toiminta aikaisemmin ja mainareilta leivän lähde.
Käykäämme siis joukolla vastustamaan kaivosveroa.
Siinäpä huolia riittävästi yhdeksi kertaa. Ikuisena optimistina uskon, että suomalaiset pystyvät tosi paikan tullen järkeviin ratkaisuihin. Siinä meitä auttaa osaava virkamieskunta, joka on pitänyt
päänsä kylmänä kaivoskeskustelussa, eikä ole lähtenyt populistien kelkkaan. Kunpa vielä saataisiin
niin sanotut päivystävät dosentitkin järkeville linjoille.
Yhden harhakäsityksen haluan ottaa esille. Moni sanoo, että nykyinen sukupolvi louhii loppuun
malmit ja jättää lapset ja lapsenlapset puille paljail-
Räjähde- ja louhinta-alan
asiantunt ijapalvelut
ja koulutus
Jor ma Leinonen
Puh. 0 4 0 0 1 8 0 1 3 0
blastershouse @ gmail.com
5
6
Pekka Jauhiainen, toimitusjohtaja
Kiviteollisuusliit to ry
Graniitin vienti keskit tyy Kiinaan
Vuonna 2011 luonnonkiven viennin arvo kasvoi selvästi edellisestä
vuodesta. Kokonaisviennin arvo oli
n. 82 miljoonaa euroa, joka oli 17 %
enemmän kuin edellisenä vuonna.
Graniittiblokkien viennin arvo kasvoi 41 % ja oli noin 46 miljoonaa
euroa, joka on kaikkien aikojen ennätys. Pääasiassa vuolukivituotteista muodostuvan lopputuotteiden
viennin arvo supistui 4 %.
Vientimaista Kiina oli selvä ykkösmaa. Viennin arvo Kiinaan kasvoi 67 % ja Kiinan osuus graniittiviennin kokonaisarvosta oli 75 %.
Lopputuotteiden
päämarkkinat
ovat Länsi-Euroopassa; tärkeitä
vientimaita ovat Saksa, Ranska ja
Ruotsi.
Tuonnin arvo oli vuonna 2011
14,9 miljoonaa euroa, joka oli noin
kahdeksan prosenttia enemmän
kuin vuonna 2010. Tuontimaista ylivoimainen ykkönen on Kiina, jonka osuus tuonnin arvosta oli
46 %. Kiinasta tuodaan paljon katu- ja reunakiviä mutta myös muita
rakentamiseen käytettäviä kivituotteita.
Kuluvan vuoden elokuun ulkomaankauppatilastojen
perusteella kokonaisviennin arvo ei tänä
vuonna yllä aivan vuoden 2011 tasoon vaikkakin graniitin vienti on
kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana kasvanut edellisen vuoden vastaavasta ajanjaksosta 14 %.
Vienti Kiinaan on kasvanut 24 %.
Viennin kokonaiskuvaa heikentää
lopputuotteiden viennin supistuminen kymmenellä prosentilla. Lopputuotteiden tärkeistä vientimaista
niin Saksan kuin Ruotsinkin vientiluvut ovat laskusuuntaisia. Myönteistä on viennin selvä kasvu Ranskaan.
Luonnonkiven
ulkomaankaupan kannalta kuluva vuosi on hyvin kaksijakoinen ja samalla hyvin
samankaltainen kuin vuosi 2011.
Graniittiblokkien viennin kasvu jatkuu Kiinan imiessä valtaosan
7
vientigraniitista. Lopputuotteiden
vienti näyttäisi supistuvan edelleen.
Viennin kokonaisarvo tullee olemaan noin 77 miljoonaa euroa, joka
olisi kuutisen prosenttia vähemmän
kuin 2011. Kokonaisviennistä 61 %
olisi graniittiblokkeja ja 39 % lopputuotteita. Kokonaistuonnin arvoksi muodostunee n. 16,5 miljoonaa euroa, jossa olisi kasvua kymmenisen prosenttia.
Luonnonkiven viennin rakenteessa on tapahtunut selvä muutos.
Vuodesta 1998 vuoteen 2010 lopputuotteiden viennin arvo oli selvästi graniittiblokkien viennin arvoa suurempi. Vuonna 2011 asetelma kääntyi päinvastaiseksi ja tänä
vuonna blokkiviennin ja lopputuoteviennin välinen ero vain kasvaa.
Toinen olennainen muutos viennin
rakenteessa on Kiinan hallitsevan
aseman hyvin nopea vahvistuminen.
Kiinan osuus blokkiviennistämme
on 78 %. On toki hyvä, että suomalainen graniitti kelpaa kiinalaisille
mutta maan asema viennistämme
alkaa olla jo liian hallitseva. Uusia
markkinoita olisi syytä hakea viennin rakenteen tasapainottamiseksi.
Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen luonnonkiven louhintamäärät laskivat nopeasti. Vuonna 2007
kokonaislouhinta ylitti 820000
tonnia. Vuonna 2008 pudottiin alle 600000 tonnin, 2009 mentiin alle puolen miljoonan tonnin ja 2010
jäätiin 384000 tonniin. Tällöin graniitin louhintamäärä oli 292000
tonnia ja vuolukiven 92000 tonnia.
Samaisena vuonna graniitin viennin määrä oli 309000 tonnia eli ko.
vuoden tuotantomäärää enemmän.
Vientiyritykset pääsivät purkamaan
varastojaan. Viime vuonna hyvän
vientikysynnän siivittämänä graniitin louhinta kasvoi yli 130 % ja ylitti 660000 tonnia. Kokonaislouhinta oli vuolukivi mukaan lukien noin
8
744000 tonnia.
Ensi vuonna kivialan yrityksillä on edessään paitsi epävarmuutta talouden kehityksestä niin kuin
jokseenkin kaikilla muillakin aloilla mutta myös tarve tai oikeastaan
pakko luoda valmiudet kivituotteiden CE -merkintään, joka tulee pakolliseksi 1.7.2013 alkaen suurimmalle osalle rakentamisessa käytettävistä kivituotteista. Kiviteollisuusliiton kiviportaaliin www.finstone.fi
on avattu kivialan standardisointia
ja CE -merkintää esittelevät sivut.
KALLIOPORAT
LOUHINTATARVIKKEET
Hewix Oy Vaittintie 15 C 1 PIRKKALA
9
050-558 8888
www.hewix.fi
10
Jorma Leinonen
Blastershouse Oy
Kohti onnistunut ta räjäytystä
Sytytyssuunnit telun merkitys
Blastershousen panostaja- tai ylipanostajakurssin käyneet muistavat
kurssin aloituksessa korostamani
onnistuneen räjäytyksen määritelmän; Kukaan ei kuollut,muu siihen
päälle on pelkkää bonusta.
Tämän provosoivan teesin tarkoituksena on korostaa turvallisuutta,
jonka merkitystä ei voi liikaa painottaa tässä korkean riskin ja vastuun ammatissa.
Toisena asiana yleensä kerron
tuleville panostajille, että heidän
työnsä tarkoitus on korjata panostuksella porarin tekemät virheet ja
vastata kokonaisuudessaan lopputuloksesta. Tämäkin lausunto on vahvasti kärjistetty ja nykyään porarien
ammattitaito ja laitetekniikka on
huimasti edistänyt louhintatyön tasoa takavuosiin verrattuna.
Toivottavaa olisi, että tämä kehitys jatkuu ja porarien ja panostajien
ammatin arvostus nousee edelleen.
Nämä ammattilaiset ovat paljon
vartijana katsottiinpa asiaa turvallisuuden tai tuotannon näkökulmasta!
Kaikki alan ammattilaiset ymmärtävät räjäytyksen huolellisen
suunnittelun merkityksen ja tällä
yleensä tarkoitetaan luonnollisesti porausparametrien määrityksen
ja panostuksen suunnittelua, mutta
sytytysjärjestyksen suunnittelu jää
usein vähemmälle huomiolle.
Kuitenkin panosten oikea-aikainen syttyminen vaikuttaa hyvin
paljon paitsi turvallisuuteen; kaikkien panosten räjähtämiseen, sinkoiluun ja tärinään, mutta myös
louhekasan muotoon, lohkaroitumiseen ja lastattavuuteen.
Teoria käytännön pohjana
Alan oppikirjoista saamme lukea
jo vuosikymmeniä sitten todettuja peukalosääntöjä kiven liikkeen
ja lohkaroitumisen suhteen, kuinka
vierekkäisille ja peräkkäisille reikäpanoksille tulee antaa sytytysjärjestys, joka antaa mahdollisuuden
edellä olevan kivimassan lohkaroitua ja liikkua eteenpäin, ennenkuin
sen takana oleva reikäpanos räjähtää.
Panostajaoppaissa
mainitaan
esim. että kalliomassa turpoaa räjäytyksessä yli 50% ja edellisen rivin
tulee olla liikkunut 1/3 x edun verran eteenpäin ennen seuraavan rivin
räjäytystä, jotta kivimassalla on tilaa
liikkua ampusuuntaan. Ellei tätä tilaa ole, seurauksena on kiven roiskiminen ylöspäin ja ns. ryöstöt taaksepäin.
Edelleen eräs ohjeistus lohkaroitumisen ja lastattavuuden optimoimiseksi on antaa vierekkäisen reikien intervalliksi 3-8 millisekuntia
per metri reikäväliä ja rivien välille
15-30 millisekuntia per metri etua.
Tällöin esimerkiksi tulisi pengerlouhinnassa ruutukoon ollessa 2,5
m x 3,2 m rivin sisäisen hidastuksen olla luokkaa 10-25ms ja rivien
välillä 38-75ms. Tämä siis lähtee
ajatuksesta lohkaroitumisen ja liikkeen optimoimiseksi, luonnollisesti
joissain tapauksissa pyritään kallion
liikettä minimoimaan esim. malmin
paikalleenräjäytyksissä lastauksen
selektiivisyyden parantamiseksi. Lisäksi tulee louhintatärinöiden minimoimiseksi usein huolehtia momentaanisen räjähdysainemäärän
11
pysymisestä sallituissa rajoissa.
Taiteesta tieteeksi
Edelleen edellämainitut arvot
ovat karkeita ja niihin vaikuttaa
suuresti esim. kallion ominaisuudet,
porauskaavio ja ominaispanostus.
Kallion liikettä kyseisessä kohteessa tuleekin selvittää esim. suurnopeuskuvauksilla jotta sopivat parametrit panostukseen ja sytytykseen
voidaan valita halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Lopputuloksen
arviointi on tärkeää jotta voidaan
analysoida ja päättää, mitä muutetaan seuraavaan räjäytykseen kohti
parempaa louhintatulosta.
Porauksen tarkkuuden merkitys
lopputulokseen on erittäin merkittävä tekijä, mutta usein porauskaaviotakin joudutaan soveltamaan
kentän muotojen ja pinnanmuodon mukaan ja näiden muuttujien
huomioiminen sytytysjärjestyksen
suunnittelussa on useimmiten haasteellista.
Sytytysjärjestyksen laadinta impulssiletkunalleilla = kytkentä
Havainnoidaan asiaa alla olevan
kuvan 1 esimerkillä, jossa kenttä
on porattu antaen porarille ohjeet
edun ja reikävälin suhteen mutta
reikien paikkoja ei ole ennalta merkitty maastoon. Porauskaavio mukautuu etureunan mukaan, kaartaen
ja kentän takaosassa pengerkorkeuden pienentyessä on porausruutua
pienennetty. Kun kenttään tehdään
nallitus impulssiletkunalleilla ”tyypillisesti”, avaus keskeltä, 17ms hidasteet riville ja 42ms rivivälille,
saadaan kuvatunkaltainen kytkentä.
Lopullisia hidasteaikoja tarkasteltaessa on vaikea hahmottaa keskinäisiä intervalleja ja huomata poikkeamat.
Suunnittelu tarkoittaa siis tässä tapauksessa kentällä toteutettua
”sinnepäin-suunnittelua”, eikä todellinen sytytysjärjestys ole kenenkään tiedossa tai dokumentoitu.
Esimerkkikuvassa on myös havainnollistettu kentän eri puoliskoilla kahta eri tapaa kytkeä impulssiletkun pintahidasteet. Kuvassa 1, vasemmanpuoleinen tapa on
2011 voimaantulleen Räjäytys- ja
louhintatyön
turvallisuusohjeen
mukainen, jossa edellytetään kytkennän olevan sellainen, että pintasytytyksen katketessa ei sytytys etene ko. panoksen takana oleviin panoksiin.
Tämän ongelman ratkaisemiseksi voidaan käyttää tarkoitukseen
kehitettyjä tietokoneohjelmia, jotka nopeuttavat ja helpottavat asiaa
ja tekevät mahdolliseksi todellisen
porauskaavion huomioimisen siten,
että tuo aiemmin mainittu ajoitus,
millisekunteja per metri etua, tulee
huomioiduksi. Kiven purkautumissuuntaa, sytytyskulmaa ja edun liikkeellelähtöaikaa saadaan visualisoitua ja siten huomio kiinnitettyä sytytysjärjestyksen poikkeamakohtiin.
Korjaukset on helppoa tehdä kokeilemalla eri kytkentöjä, pintahidasteita.
Ohjelmistojen kehitys ja yleistyminen on tapahtunut elektronisten,
ohjelmoitavien, nallien markkinoilletulon myötä. Parhaimmat näistä ohjelmistoista soveltuvat myös
sähkö- ja impulssiletkunallikytkentöjen suunnitteluun, kuten myös
panostuksen suunnitteluun räjähdysainevalintoja ja kustannuslaskentaa myöten.
Kuvassa 2 on kuvan 1 kytkennän
mukaiset intervalliviivat merkitty
30 ms välein ja kuvassa 3 kiven arvioitu liikesuunta eri osissa kenttää
ottaen huomioon edellälähtevien
reikien ajoitus. Poikkeamat tulevat
esille ja suunnitelmaa voidaan muokata helposti haluttuun suuntaan.
Kuva 1 : Esim e rkkikent ä n kytkent ä käytt ä en im pulssile tkun alleja . Pint a hida st ein a 1 7 m s ja 4 2 m s.
Kuva 2 : Esim e rkkikentt ä ä n lis ä tyt viiva t kuva ava t sytyks en e t ene mist ä
kent ä n e ri osiss a . H uo m a a poikke a m a t ym pyröidyiss ä kohdiss a .
Kuva 3 : Esim e rkkikent ä n sytytysjä rje styks en aika a ns a a m a kiven purkautu missuunt a . H uo m a a poikke a m a t ym pyröidyiss ä kohdiss a .
Huomattavaa on myös se, että
mitä epätarkempi reikäsijoittelu, sitä vaikeampaa siihen on suunnitella järkevää sytytysjärjestystä, eli panostamalla poraustarkkuuteen parannetaan koko louhintaprosessin
laatua.
Edelleen ohjelman avulla ollaan
koko ajan tietoisia momentaanisesta räjähdysainemäärästä, joko yhtäaikaa vaikuttavien reikien lukumäärän tai räjähdekilomäärän mukaan.
Kuvassa 4 ns. Time Envelope-kuvaaja joka kertoo läpi kentän tietyllä ajan hetkellä räjähtävien reikien
lukumäärän ja niiden sijainnin kentässä.
12
Sytytysjärjestyksen
laadinta
suunnitteluohjelmalla ja toteutus
Seuraavissa kuvissa 5 ja 6 saman
kentän sytytystä on suunniteltu lähes samalla periaatteella kuin alkutilanteessakin;17ms rivin sisällä
ja 42ms rivien välillä. Tiheämmän
porauksen alueelle pienennettiin
kuitenkin myös rivihidastusta ja
porausruudukon poikkeamat otettu huomioon niin tarkkaan kuin se
impulssiletkunalleilla on mahdollista. Tällöin joudutaan ottamaan
käyttöön myös muita pintahidasteita, jotta halutunlainen auraus saadaan aikaan. Intervalliviivat 30 ms
välein kuvaavat tätä aurausta hyvin.
Kuva 4 : Yht ä aika a ( 8 m s aikaikkun a n sis ällä ) r äjä ht äviä pa noksia ja niiden sijainti kent ä ss ä .
Reikien keskinäiset intervallit ja rivihidastukset voidaan suunnittelun
avulla pitää halutunlaisina läpi kentän.
Poralaitteissa
yhä
yleistyvä
gps-paikkatietomahdollisuus mahdollistaa porausdatan täyden hyväksikäytön panostus- ja sytytyssuunnittelussa ja kattavan, todenmukaisen räjäytyssuunnitelman laatimisen ohjelmistoa hyväksikäyttäen.
Tällöin reikäkohtaiset panosmäärät,
porametrit, nallitus ja muut asiaankuuluvat tiedot tulevat dokumentoitua.
Toivotan kaikille Vuorityön ammattilaisille turvallisia (=hyvin
suunniteltuja) räjäytyksiä!
Tässä artikkelissa esitetyt sytytysuunnitelmat on tehty Orica Mining
Servicen
SHOTPlus®-ohjelmalla.
SHOTPlus®-ohjelmasta on olemassa räätälöidyt versiot niin avolouhintaan, peränajoon kuin maanalaiseen
tuotantolouhintaankin. Ohjelmaan
voidaan joko luoda poraus- ja panostuskaaviot räjähteineen ja nalleineen
tai tuoda suunniteltu tai toteutunut
kenttädata esim. Autocad- , Surpactai Iredes-järjestelmistä.
Kuva t 5 ja 6 : Esim e rkkikentt ä on kytke tty S HOTPlus - ohjelm a n avulla sit en, e tt ä on s a a tu aikais eksi h aluttu aur aus ja purkautu missuunt a . R eikien
ke skin äis e t int e rvallit s äilyvä t s a m a nlaisin a läpi kent ä n.
®
13
Lisätietoja ohjelmistoista: Maiju
Riski, [email protected] tai puhelimella 050 3534 634
Kaivosteollisuuden uudet
kansainväliset ammat timessut
Tampereella 2 0 1 3
Kansainväliset EuroMining-messut kokoavat kaivosteollisuuden ammattilaiset ensimmäistä kertaa Tampereen
Messu- ja Urheilukeskukseen 11.–12.9.2013. Uusi tapahtuma EuroMining tarjoaa kovassa noususuhdanteessa olevan
alan toimijoille odotetun foorumin luoda kansainvälisiä kontakteja, esitellä alan uutuuksia ja keskustella tulevaisuuden
ratkaisuista. Messuille houkutellaan mukaan myös ulkomaisia kaivosalan toimijoita. Tampereen Messut Oy toteuttaa
EuroMining-messut yhteistyössä Vuorimiesyhdistys ry:n ja Tekesin Green Mining -ohjelman kanssa.
Harri Natunen: Uusi kaivosalan messutapahtuma on
tervetullut
kertoo toimitusjohtaja Vesa-Jussi Penttilä Nivala Nickel Oy:stä.
Talvivaaran uutena toimitusjohtajana maaliskuussa aloittanut Harri Natunen toimii Vuorimiesyhdistys ry:n hallituksen puheenjohtajana. Natunen korostaa EuroMining-messujen tärkeyttä alan
verkostoitumispaikkana.
Alan investointienja työllisyyden merkitys Suomessa
Tällä vuosikymmenellä kaivosteollisuuteen suunnitellut
investoinnit ovat yhteensä jopa neljä miljardia euroa.
Työ- ja elinkeinoministeriön kaivosteollisuuden toimialaraportti kertoo, että Suomessa on paraikaa valmistelussa yli 10 kaivoksen perustamiseen tai laajentamiseen tähtäävää hanketta. Tämän ansiosta kaivosteollisuus tulee työllistämään lähivuosina tuhansia. EuroMining-messuilla puhuttavat myös nämä alan investointeihin ja työllisyyteen liittyvät teemat.
– Suomessa kaivosalan aktiviteetti ja painoarvo ovat
voimakkaassa kasvussa, minkä vuoksi myös uusi alan
kohtauspaikka on tervetullut. Tavoitteena on luoda
EuroMiningista laadukas ja suosittu messutapahtuma,
jossa alan toimijoilla on monipuoliset mahdollisuudet
vahvistaa kaivosalan verkostoitumista sekä keskustella
alan mahdollisuuksista ja haasteista, toteaa hallituksen
puheenjohtaja Harri Natunen Vuorimiesyhdistys ry:stä.
Green Mining näkyvänä teemana
EuroMining-messut tarjoavat hyvän tilaisuuden tuoda esille Green Mining -ajattelua ja innostaa yrityksiä
mukaan kaivosteollisuuden vahvaan kasvuun. Tekesin
käynnistämän Green Mining -ohjelman päämääränä
on nostaa Suomi vuoteen 2020 mennessä kaivosalan
ekotehokkuuden edelläkävijäksi. Ohjelman pääteemat
ovat mineraalivarannot sekä huomaamaton ja älykäs
kaivostuotanto.
Vesa-Jussi Penttilä: Kansainväliselle alan ammattitapahtumalle on kysyntää
Kaivannaisteollisuus ry:n hallituksen jäsen, toimitusjohtaja Vesa-Jussi Penttilä Nivala Nickel Oy:stä näkee,
että kovassa noususuhdanteessa olevalla kaivosalalla on
tilausta uudelle hyvin organisoidulle messutapahtumalle.
Lisätiedot: www.euromining.fi
– Suomeen on kaivattu todella kansainvälistä kaivosteollisuuden ammattitapahtumaa. Kotimaiset laite- ja
palvelutoimittajat ovat olleet aktiivisesti mukana alan
tapahtumissa aikaisemminkin, mutta ulkomaiset toimijat ovat puuttuneet. Hienoa, että Tampereen EuroMining-messuilla pyritään vastaamaan tähän tarpeeseen,
Tampereen Messut Oy, www.tampereenmessut.fi
Mikael Wänskä, projektipäällikkö, p. 0207 701 230,
[email protected]
Kuva t: Sa ndvik
14
15
Ilkka Hynynen, projektipäällikkö
University of Oulu, Oulu Mining School
Minipiloteilla kohti ekologista
kaivostoimintaa
Ilkka Hynynen innoiss a a n ja tyytyväis en ä M inipilotin myllyjen ja kupa riva a hdotuks en väliss ä .
Oulun Yliopiston, Oulu Mining Schoolin, Minipilot rikastamo käynnistettiin perjantaina 2.11.2010. Takana on yli kaksi
vuotta, tutkimusprofessori Leena
Yliniemen johdolla, kohtuullista puristusta, joka vuosi sitten, kun
tulin taloon, keskittyi pelkästään
prosessilaitteiston ja siihen liittyvän infrastruktuurin konkreettiseen
toteuttamiseen. Oulun yliopisto
panostaa voimakkaasti kaivosteollisuutta tukevaan koulutukseen ja
tutkimukseen ja nyt käynnistynyt
Minipilot rikastamo on yksi Oulu
Mining Schoolin virstan pylväistä,
ja vauhtimme vain kiihtyy. Tähän
on siis tultu ja tästä se lähtee.
Minipilot rikastamomme on
maailman ensimmäinen ja ainoa
yliopistomaailmaan sijoittunut minipilot koko luokan jatkuvatoiminen rikastamo. Vastaavanlaisia rikastamoja on maailmassa kuusi
kaivosyhtiöiden tutkimuslaitoksissa
ja GTK:n Outokummun yksikössä.
Muut laitokset sijaitsevat Etelä-Afrikassa, Autraliassa ja Kanadassa.
Oulu Mining Schoolin minipilot
rikastamon suunnittelun lähtökohtana oli keskittyminen yhteen malmiin ja selkeään rikastusprosessiin,
joka on laajennettavissa muillekin
malmeille pienin lisäinvestoinnein.
Viime vuoden syyskuussa valitsimme minipilotin malliksi Pyhäsalmi
Mining Oy:n rikastusprosessin ja
siten malmiksi Pyhäsalmen mal-
16
min ja siten keskittyminen Kupari-Sinkki rikastusprosessiin.
Saumattomassa
yhteistyössä GTK Outokummun yksikön ja
Outotec Oy:n kanssa aloitimme
prosessin suunnittelun skaalaamalla Pyhäsalmen prosessi 5000 kertaa
pienemmäksi. Pyhäsalmen malmin
syöttö prosessiin on 167.000 kg /h
ja meillä 33kg/h. Prosessilaitteisto luettelomaisesti koostuu, siilosta,
jossa on siirtoruuvi tankomyllylle.
Tankomylly on avoimessa piirissä
ruuviluokittimeen, jossa karkeampi aines siirretään kuulamyllyyn ja
hienompi aines suoraan valmentimeen. Kuulamylly on suljetussa piirissä ruuviluokittimen kanssa. Valmentimen yhteydessä on virtaus/
massamittaus, Ph-mittaus, tiheys
ja lämpötila. Valmentimesta homogeninen malmiliete pumpataan
vaahdotusprosessiin. Vaahdotusprosessissa ensin neljällä vaahdotuskoneella/ 16 kennolla erotetaan
kupari. Kupariprosessin jäte ohjataan sinkkipiirin valmentimeen
sinkkipiirin 16 vaahdotuskennolle.
Tavoitteemme on saada 26 % kuparirikastetta ja 53% sinkkirikastetta.
Koko prosessilaitteisto on varustettu ajanmukaisesti huipputietotekniikalla, jolloin kaikki toiminnot
ovat tosiaikaisesti mitattavissa, säädettävissä ja dokumentoitavissa.
Oulu Mining Schoolin Minipilot Rikastamo keskittyy koulutukseen ja tutkimukseen. Hankeprosessin myötä olemme kuitenkin
huomanneet, että kaivosalan lisäksi
prosessilaitteistoa on sovellettavissa suoraan myös kaivosteknologian
kehittämiseen. Viimeisen vuoden
aikana minipilottimme on saanut
merkittäviä yhteistyökumppaneita
niin kaivannaisteollisuudesta kuin
myös kansainvälisistä yliopistoista. Yhteistyö yliopistomaailmassa
mm. Luulajan teknillisen yliopiston, Grenoblen yliopiston, Freibergin teknillisen yliopiston kanssa
on alkamassa erityisesti jatkuvatoimisen rikastusprosessin kehittämisessä. Teknologiateollisuuden ehkä
merkittävin yhteistyökumppanimme Outotecin kanssa on Schneider-Electric, joka on vahvasti panostanut valmistuneen prossilaitteistomme tuotannon- ja prosessinohjausjärjestelmiin.
Kaivosyhtiöiden kiinnostus Minipilot rikastamomme hyödyntämiseen omissa palvelututkimuksissaan
on ollut kiitettävää ja jopa positiivisen yllättävää. Tällä hetkellä keskustelemme seitsemän kaivosyhtiön
kanssa tutkimusyhteistoiminnasta,
mutta jäitä hattuun ja oma prosessi
ensi kuntoon ja mitatusti toimivaksi
ja vasta sitten eteenpäin.
Kohti fysikaalisiin menetelmiin
perustuvaa erotusta
Kuluneen vuoden toinen virstanpylväs, minipilotin lisäksi, on rikastustekniikan professori Hannu
Kuopanportin aloittaminen elo-
Tutkim usprofe ssori Le en a Ylinie mi va s e m m alla , profe ssori H a nnu Kuopa npor tti ke skellä ja Ilkka Hynynen oike alla .
kuussa Oulu Mining Schoolissa.
Professori Kuopanportin tavoite on
toteuttaa ilmiöpohjaista tutkimusta,
jossa malmin koko rikastusprosessia
voidaan tutkia alusta loppuun saakka. Kuopanportin tavoitteena on
myös löytää keinoja, joilla voidaan
säästää rikastusprosessissa energiaa,
kemikaaleja ja vettä ja siten kehittää
keskipitkällä aikavälillä rikastusprosessista mahdollisimman ekologinen, tehokas ja turvallinen.
Oulu Mining Schoolin seuraavana tavoitteena onkin rakentaa mahdollisesti, jopa pilotti kokoluokan
jatkuvatoiminen murskaus, hienonnus ja jauhatus prosessilaitteisto,
jossa, Professori Hannu Kuopanportin strategian mukaisesti, pyrimme keskittymään fysikaalisiin erotusmenetelmiin ennen vaahdotusta.
Tämä mahdollistaa jo alkuvaiheessa
sivukivimäärän pienenemisen hienonnuksessa, jolloin hienonnusprosessin tehokkuus kasvaa jo huomattavasti. On sinänsä varsin yllättävää,
että maailmanlaajuisesti rikastusprosessiin liittyvässä teknologiakehityksessä keskitytään edelleen
vaahdotukseen ja sen teknilogiaan
17
ja kemiaan ja rikastusprosessin tärkein vaihe murkaus, hienonnus ja
jauhatus ovat jääneet kokonaan taka-alalle. Oulu Mining Schoolille
se on tutkimuksen painopistealue.
Minipilotti on siis käynnistetty. Se on kuitenkin vasta ensi askel
Oulu Mining Schoolin käytännönlähtöisessä koulutuksessa ja tutkimuksessa. Oulu Mining School on
ymmärtänyt, yhteistyössä Luulajan
teknillisen yliopiston kanssa, vastuun koko pohjoisen fennoscandian
kaivosyhtiöiden kasvavista työvoima- ja tutkimustarpeista tulevina
vuosina. Pelkästään Pohjois-Suomen kaivosteollisuus tarvitsee seuraavan kymmenen vuoden aikana
yli 600 yliopistokoulutettua ja yli
7500 muuta kaivosalan ammattilaista. Kun tähän lisätään Ruotsin ja
Norjan tarpeet on Oulu Yliopiston,
Oulu Mining Schoolin vastattava
haasteeseen. Ja sen me lupaamme
tehdä ja aina yhteistyössä kaikkien
alan toimijoiden kanssa.
Siis Tervetuloa tiimiimme ja Ouluun.
18
Ant ti M . J. Lahtinen
Vuoriteknikko
Kairan kuulumisia
Jo vain, tuli täsä tänä vuonna
maalattua tuo yllä oleva taulu tutuista maisemista, tietenki taiteilijan vappauela. Kairaa vielä piisaapi.
Ko ajelen tästä Sovankylästä ylöspäin sataa kilometriä. Mitähän se
olisi poronkusemina? Sen voi jokhainen itte laskea kalakulaattorila,
jos ossaapi. Maisema on Tankavaaran Jorpulipäältä, Pikku-Tankavaara
siinä näkkyypi ja kauimpana siintääpi Porttipahtan tekoallas. Olen
ite ollu allasta tekemäsä ja oli sielä
muitaki meijän miehiä mm. Sivosen Martti oli valavojana. Ite en siihen aikhan ollu vielä Lappeenranan
koulua käyny. Ko menin kysymhän
töitä Porttipahthaan puoliltapäivin,
niin sanothin minule, että iltavuorhoon töihin. Mikäpä se siinä, majoitukseen, sitten haalarit pääle ja
iltavuorhoon töihin. Net olivat niitä hyviä aikoja, töitä oli ja tekijöitä tarvithiin. Vuosi oli 1969, ko oli
päässyt sivihliin Suomen raskaasta.
Olimme juuri saanheet valamiiksi Rovaniemelä armeijale luolan ja
uutta töitä piti ettiä. Rovaniemen
luolatyömaan mestarina oli kollekamme Tiitisen Olli.
Lapin kaivokset toimivat ja tuottavat raaka-aineita maailman markkinoille. Metallien hinnat ovat vähän sahailleet ylös- ja alaspäin lyhyellä aikavälillä. Kullan hinta oli
1728,29 USD/troy-unssi, nikkeli
oli puolestaan 16725 USD/tonni.
Hinnat olivat 24.10.2012. Nikkeli oli 27.9.2012 esim. 18270 USD/
tonni. Näin ne hinnat vaihtelevat.
Maailmalta on kuulunut isojen investointien alasajosta. Meillä täällä
kairassa sitä vastoin kaivostoiminta
menee eteenpäin. Uusia kaivoksia
suunnitellaan ja toiminnassa olevat
laajentavat alueitaan. Kaivostoiminta näkyy Sodankylässä, rakennetaan
uusia asuntoja, halleja ym.
Kevitsan kaivoksella menee hyvin. Tuotantoarvio ylittyy kuparissa ja nikkelissä. Kaivoksen johtaja
Andrew Reid uskoo, että kaivoksella on esittää vuoden 2013 alussa
positiivinen kassavirta meneillään
olevasta tämän vuoden viimeisestä
neljänneksestä. Molempien metallien hinnat ovat nousseet syyskuusta 10 prosenttia.
19
Suhangon kaivoshanke etenee.
Ranuan kunta kiirehtii Suhangon kaivoksen vaihemaakuntakaavaa. Rovaniemen kaupungilla ei
ole huomauttamista Suhangon kaivoshankkeen osayleiskaavan muutoksesta ja laajennuksesta. Tulevan
kaivoksen toiminnot ulottuisivat
Ranuan, Tervolan ja Rovaniemen
alueille. Kaivoshankkeesta vastaa
Gold Fields Arctic Platinum Oy.
Alueeltahan on löydetty platinaa,
palladimia, rodiumia, kuparia, nikkeliä ja kultaa. Kaivoshankkeesta oli
yleisötilaisuus Portimon kyläseuran
talolla. Paikallinen väestö on tietenkin huolissaan kaivoksen aiheuttamista mahdollisista ympäristöhaitoista. Tällaiset keskustelutilaisuuden helpottavat hankkeen eteenpäinviemistä ja mahdolliset valitukset vähenevät.
Toimialaraportti: Kaivosinvestointien valmistelu jatkuu talouden
epävarmuuden varjossa, tässä siitä
poimintoja. Raportin on koonnut
kaivos- ja kivialan toimialapäällikkö
Maija Uusisuo, Lapin liitosta. Suomessa valmistellaan yli 10 kaivok-
sen perustamista tai laajentamista.
Kaivoshankkeiden rakentaminen
painottuu vuosille 2014-2017. Uusia työpaikkoja tulisi noin 2800 ja
niistä Lappiin yli 2/3 osaa. Vuonna
2011 teollisuusmineraaleja louhittiin 31 kaivoksesta. Kaivosteollisuuden liikevaihto oli n. 1,48 miljardia
euroa, josta metallimalmikaivosten
osuus oli n. 963 miljoonaa euroa.
Malminetsintää tehtiin 81 miljoonalla eurolla. Kaivosten oma henkilöstömäärä oli vuoden 2012 puolivälissä n. 3000 ja alihankkijoiden
palveluksessa oli n. 1500 henkilöä.
Lyhyesti:
Mustavaaraan suunnitellun kaivoksen sulaton paikaksi kaavaillaan
joko Oulua tai Raahea. Esiintymä
sijaitsee Taivalkoskella ja siellä on
entinen Rautaruukki Oy:n avolouhos. Mineraalit ovat: vanadiini, rauta ja titaani.
Valtionyhtiö kaivosalalle. Suomalaiset kannattavat valtionyhtiötä
kaivosalalle, kertoo Suomen Akatemian rahoittama tutkimus.
Naisia kaivosalalle. Kolarissa käynnistyy marraskuussa naisille suunnattu kaivosalan valmentava
kurssi. Työnantajapuoli on tuonut
esille, että naisia todella tarvitaan
kaivosalalle.
Kaivosinvestoinnit. Kaivosinvestoinnit vuosina 2008-2011 olivat n. 1,3 miljardia, 2012-2017 jo 3
miljardia ja tänä vuonna jo 1,3 miljardia euroa.
Muualta.
Ruotsin porvarihallitus investoi seuraavien neljän vuoden aikana noin 24 iljoonaa euroa kaivos-,
ja mineraali- ja terästutkimukseen.
Ruotsin valtio aikoo rakentaa rautatieyhteyden Pajalan ja Svappavaaran välille, Svappavaaraan tulevalle
kaivokselle.
Norjassa investoidaan kaivoksiin vuoteen 2020 mennessä. Bid-
20
jovagge kaivokseen 55 milj. euroa.
Kvalsundin kaivokseen 50 milj. euroa. Kirkkoniemen kaivoksen laajennukseen 300 milj. euroa. Yhteensä 405 milj. euroa. Kaksoisraide
rakennetaan Narvikista-Riksgränseniin. Norhlandin terminaali Narvikkiin 64 milj. euroa.
Vielä lyhyemmin:
Posiollakin kairataan
Rikkidirektiivin vaikutus kaivos toimintaan?
Taantuuko Kiina?
Jäämeren rata?
Sakatin kaivoksen avausvuosi?
Lähteet:
Lapin Kansa lehti
Lapin radio
TEM
Kuva: Antti M J Lahtisen arkisto
LOUHINTAVARUSTE
VIHAVAINEN KY
Teollisuustie 20, PL 62
79101 LEPPÄVIRTA
Gsm 0400-710 945
21
22
Vesa Nykänen, toimialapäällikkö
Pohjois-Suomen yksikkö, Rovaniemi
Geologian tutkimuskeskus
M
M
alminetsinnän
Malminetsinnän
alminetsinnän
tilanne
tilanne
tilanne
Suomessa
Suomessa
Suomessa
Malminetsintä elää tällä hetkellä mielenkiintoista aikaa Suomessa. Globaali metallien kysynnän
kasvu on johtanut maailmanlaajuiseen malminetsinnän aktiivisuuden
lisääntymiseen. Kehittyvät taloudet Aasiassa ovat nostaneet metallien kysynnän aivan uudelle tasolle.
Meillä Suomessa tämä näkyy erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen alueilla malminetsintää harjoittavien kaivosyhtiöiden toimintana. Samaan
aikaan tämän malminetsinnän
kasvun kanssa on maassamme tullut voimaan heinäkuussa 2011 uusi kaivoslaki, joka säätelee myös
malminetsintään liittyvää luvitusta.
Uusi lupaviranomainen, Turvatekniikan keskus (TUKES) on joutunut kohtaamaan tämän muutoksen
yhteydessä aina vain kasvavan lupahakemusten määrän. Uuden kaivoslain myötä varauksia on paljon
ja varausalueet ovat suuria (Kuva
1). Malminetsintää harjoittaa tällä
hetkellä Suomessa kaivosrekisterin
mukaan yli 40 yhtiötä.
Suomi on usein rankattu yhdeksi mielenkiintoisimmaksi maaksi
malminetsinnän kannalta. Vuonna 2011 malminetsintään investoitiin Suomessa arviolta noin 81 miljoonaa euroa. Kymmenen vuotta
aiemmin oltiin 30 miljoonan tasolla. Päällimmäinen syy malminetsinnän kohdistumiseen Suomeen on
tietysti geologiassa. Suomi kuuluu
Fennoskandian kilpialueeseen, joka
on geologisesti samanlainen kuin
muillakin aktiivisilla kaivostoiminta-alueilla esimerkiksi Afrikassa,
Australiassa tai Kanadassa. Suomessa malminetsinnällä on kuitenkin huomattavasti lyhyempi historia näihin alueisiin verrattuna. Näin
ollen uusien esiintymien löytymispotentiaali on meillä edelleen korkea. Tärkeää kiinnostuksen lisäämiseksi on myös maamme selkeä
lainsäädäntö, valtiovallan tuki, toimiva infrastruktuuri, korkeasti koulutuettu ja ammattitaitoinen väestö
sekä poliittisesti vakaa yhteiskunta ja hyvä hallinto. Lisäksi Suomen
ykkösluokan malmipotentiaalin takana on erinomainen geologinen
perustieto, jota tuottaa kansallinen
tutkimusorganisaatio
Geologian
tutkimuskeskus (GTK).
Malminetsinnästä kaivoksiin on
pitkä matka. Tyypillisesti kestää ensimmäisestä löydöstä 10-20 vuotta
ja joskus paljon pidempään ennen
kuin päästään kaivostoimintaan.
Kaivosteollisuuden toimialaraportin mukaan vireillä on ainakin 15
kaivoshanketta. Keski-Lapin nikkeli-, kupari-, ja kultapotentiaali on
maailmanlaajuisestikin merkittävä
ja Peräpohjan alue on noussut voimakkaasti esille uuden kultamalmityypin ansiosta. Etelä-Afrikkalai-
23
sen Gold Fieldsin Suhangon palladium- ja platinaesiintymä Ranualla
on yksi pisimmälle edennyt ja suurin projekti. Suhangon kaivosinvestointi nousee jopa 1,5 miljardiin
euroon. Nykyisen tilanteen vallitessa kaivosteollisuuden arvioidaan sijoittavan Suomeen lähivuosina jopa neljä miljardia euroa malminetsinnän ja kaivosprojektien kautta.
Pääosa näistä tällä hetkellä tiedossa
olevista metallikaivosinvestoinneista ajoittuu Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan vuosille 2014-2017.
Näillä investoinneilla on suuri
merkitys Pohjois- ja Itä-Suomen
työllisyystilanteeseen. Kaivosteollisuuden toimialaraportin mukaan
kaivostoiminta työllistäisi vuonna
2018 noin 6200 henkilöä kaivoksissa toimivien alihankkijoiden henkilöstö mukaan lukien. Uusia työpaikkoja syntyisi noin 2800. Malminetsintävaiheessa olevat projektit
eivät ole näissä laskelmissa mukana.
Uutena aluevaltauksena Suomessa voidaan pitää niin sanottujen
teknologiametallien etsintää. Tässä
on taustalla lista Euroopan kannalta
kriittisistä mineraalivaroista, joiden
suhteen olemme täysin riippuvaisia
tuonnista. GTK onkin aloittanut
selvitystyön näiden Hi-tech –metallien esiintymismahdollisuuksien
selvittämiseksi maamme rajojen sisällä. Tämä selvitystyö on kuitenkin
vielä niin varhaisessa vaiheessa, että
kaivostoiminnan mahdollisuudesta
on mahdoton esittää arvioita.
Suomessa on suhtauduttu vakavasti mineraalisektorin voimakkaaseen kasvuun ja maamme mahdollisuuksiin tällä alalla. Geologian
tutkimuskeskuksen ja laajan asiantuntijoukon yhteistyönä laadittu
Suomen mineraalistrategia näkee
raaka-ainesektorin globaalit muutokset Suomelle suurena mahdollisuutena. Metallisten malmien vuosittainen louhinta on jo nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana moninkertaistunut noin 4 miljoonasta
tonnista yli 17 miljoonaan tonniin.
Suomen mineraalistrategiassa esitetyn kaivosvision mukaan louhin-
tamäärä voi nousta jopa 70 miljoonaan tonniin vuodessa vuoteen
2020 mennessä, jos kaikki meneillään olevat projektit toteutuvat.
Alueellisen kehityksen kannalta
mineraalisektoria voidaankin pitää
yhtenä kansantaloutemme teollisista tukipilareista. Lisäksi tehostuneen ja tuloksellisen malminetsinnän kautta teknologisesti maailman
edistyneimpiin kuuluva metallinjalostusteollisuutemme saa entistä
enemmän raaka-aineita kotimaisista lähteistä, mikä varmentaa tämän teollisuuden toiminnan jatkuvuuden maassamme ja parantaa kilpailukykyä. Niinpä panostus tämän
päivän malminetsintään on sijoitus
tulevaisuuteen.
Vesa Nykänen, toimialapäällikkö
Pohjois-suomen yksikkö, Rovaniemi
Geologian tutkimuskeskus, PL 77,
96101 Rovaniemi
Lähteitä:
Työ- ja elinkeinoministeriö: Kaivosteollisuuden
toimialaraportti
2/2012 http://www.temtoimialapalvelu.fi/files/1605/Kaivosteollisuus2012_web.pdf
Suomen mineraalistrategia http://www.mineraalistrategia.fi/
Kuva : Tim o R ajala
Tim a nttikair aust a Jokisivun kaivoks ella H uittisiss a .
24
25
26
27
28
29
Jaakko Kilponen, Pet teri Tanner, M at ti Pulkkinen
Dragon Mining Oy
D ragon Mining Oy:n
kultahammasta pakot taa
ORIVEDE N KULTAKAIVOS SYVE N EE
Jaakko Kilponen
Eilen
Australialainen pieni malminetsintä- ja kaivosyhtiö Dragon Mining osti v. 1994 avatun Oriveden
kaivoksen Outokumpu-yhtymältä
v. 2003 lopulla. Kaivostyöt keskeytyivät v. 2004 alussa. Uuden louhin-
ta-alueen, Sarvisuon, valmistavat
työt alkoivat kesällä 2006. Rikastamolla tuotanto käynnistyi seuraavan vuoden kesällä.
Tänään
Dragon Mining Ltd:n hallitus
päätti syksyllä 2010, että Oriveden
kaivoksen vanhaa puolta syvennetään +725-tasolta vaiheittain kohti
+1080-tasoa. Ensimmäisen vaiheen
tavoite oli +800-taso. Syvennyksen
yhteydessä Kuteman malmipiippujen jatkeita tutkitaan kairaamalla malmimäärän ja Au-pitoisuuden
tarkentamista varten. Syvennyksen
toinen vaihe on paraikaa käynnissä.
Kuva : Kuvapa roni
Ilm akuva Oriveden kaivos alue e st a
30
Siinä tavoitteena on olla +960-tasolla keväällä 2013.
Investoinnin suuruudeksi kaikkine valmistavine töineen ja kalustohankintoineen on arvioitu lähes 20
miljoonaa euroa. Valmistavien töiden osuus tästä on 12,5 milj. eur
ja uuden raitisilmanousun 1,3 milj.
eur.
Vinotunnelin ajo alkoi tammikuussa 2011. Etenemä on noin
70 jm/kk. Kooltaan vinotunneli on
hieman yli 35 m2. Vinotunneli pitää
ruiskubetonoida joka katkon jälkeen, sillä kaivoksen syvyys aiheuttaa vuoripainetta niin, että kallio
paukkuu ja hieman räiskii räjäytysten jälkeen. Ensimmäinen louhos
avattiin viime syyskuussa +780- ja
+800-tason välille.
Kaivoskalustoa on ostettu lisää
ja myös uusittu. Sandvik toimitti
kolmipuomisen DD530-peränajojumbon kesällä 2011. Laitteessa on
operaattorin apuna porausta varten
TCAD-ohjaustoiminto. Lokakuussa 2011 tuli uusi kauko-ohjattu lastauskone, joka on viralliselta nimeltään LH514, mutta jota kaivosammattilaiset kutsuvat Toroksi. Pitkäreikälaite Solo eli DL421, jossa on
yhden reiän porausautomatiikka,
saapui tämän vuoden alussa. Normetilta ostettiin Spraymec 1050
WPC –ruiskubetonointilaite viime
vuoden marraskuussa. Vaijeripultitusjumbo DS420 ja bulkkiemulsiota käyttävä panostusalusta Charmec
LC 605 DEV ovat olleet käytössä
jo muutaman vuoden.
Viimeisin iso investointi on työturvallisuuteen ja töiden tehostamiseen liittyvä ostos. Saksalaiselta Becker Mining Systems AG:ltä
hankittiin maanalainen radiopuhelinjärjestelmä, jossa kommunikointi perustuu analogiseen vuotojohtojärjestelmään.
Syvennysprojektiin liittyvä iso
infrahanke on uuden maanalaisen
huoltopaikan louhiminen ja rakentaminen +860-tasolle. Huoltopaikan yhteyteen tehdään tilat lounasruokailua varten. Suurin ongelma
kaivoksen syvennyksessä on ollut
tuuletus. Kaivoksen pohjalla lämpötila on kesällä melkein 30ºC. Uuden raitisilmanousun ja siihen liittyvän tuuletusilman lämmityslaitoksen piti olla valmis jo tänä syksynä, mutta urakoitsijan tulo viivästyi lähes yhdeksällä kuukaudella.
Raitisilmanousun teko on siis vasta
käynnissä. Tuuletusnousun valmistuttua kaivokseen painettava raitisilma lämmitetään nestekaasulla.
Sarvisuon louhinta-alueella on
louhinta juuri käynnistymässä pohjalta eli +620-tasolta ylöspäin kohti +540-tasoa. Tämä on viimeinen
louhintablokki Sarvisuolla, ellei vinotunnelia jatketa joko alas- tai
ylöspäin. Sarvisuon malmipiippujen
jatkeiden tutkimuskairaukset ovat
käynnissä paraikaa. Myös tutkimustunnelin ajo +710-tasolle on mahdollista, jos lupaavia lävistyksiä löytyy.
Kaivoksen tuotantotavoite on
17 000 t/kk, kun louhinta on täydessä vauhdissa Kutema Deepsin
alueella. Tämän hetken ennusteiden ja toiveiden mukaan louhittavaa riittää v. 2015 alkupuolelle asti. Tosin varsinaista malmiarviota
+1080-tasolle asti ei voi vielä tehdä,
mutta karkean arvion mukaan nostettavaa malmia on noin 400 000 t,
ja Au-pitoisuudeksi on ennakoitu
keskimäärin 5,5 g/t. Tutkimuskairauksilla on tarkoitus löytää lisää
malmia, sillä malmipiippujen jatkeet ovat täysin auki.
Oriveden kaivoks en poikkileikkaus.
31
JOKISIVULLA LOUHIN N AT ETE N EVÄT RIPEÄSTI
Pet teri Tanner
Jokisivun kaivos on Dragon Mining Oy:n toinen operatiivinen kaivos. Kaivos sijaitsee Huittisissa noin
45 kilometriä Vammalan rikastamolta. Kaivoksen alueella sijaitsee kaksi
kultamalmiesiintymää, Kujankallio
ja Arpola.
Dragon Mining Oy:n runsas
kaksi vuotta sitten aloittama maanalaisen kaivoksen rakentaminen
on edennyt Jokisivulla ripeästi. Vinotunneli saavuttaa piakkoin ensimmäisen vaiheen loppusyvyyden
+280m - nyt ollaan jo menossa reilussa 250 metrin syvyydessä. Kaiken kaikkiaan tunneleita on louhittu kahden vuoden aikana noin 6,5
kilometriä käsittäen vinotunnelin ja
11 päätasoa. Jokisivun kaivoksella
ollaankin nyt siirtymässä kaivoksen
avaamisesta tuotantovaiheeseen.
Jokisivun kaivoks en kult apitoisuuksia e ri kair a r ei´ist ä mit a ttun a
Kapeat malmivyöhykkeet ovat olleet odotusten mukaisesti haastavia
louhia, mutta toiminta on kuitenkin
vastannut Dragon Miningin odotuksia.
keitä, joihin on jo osittain ajettu yhdysperiä. Yhdysperistä jalkapuolen
malmeja on täydennyskairattu koko
kuluva vuosi ja peränajot jalkapuolen malmivyöhykkeissä on tarkoitus
aloittaa heti ensi vuoden alussa.
Valmistelevat työt ja louhinta on
tähän asti keskitetty avolouhoksen
malmin syvyysjatkeisiin eli niin sanottuun päävyöhykkeeseen. Päävyöhykkeen jalkapuolella sijaitsee useita rinnakkaisia p.o. malmivyöhyk-
Samaan aikaan kun Kujankallion
alueella on rakennettu maanalaista kaivosta, louhittiin vuoden 2011
aikana Arpolan alueella pieni avolouhos. Avolouhinnan tulokset olivat suunnitelmien mukaiset ja kulu-
van kesän aikana alueella on kairattu avolouhoksen alapuolisia osioita. Kairauksen tulokset olivat hyvin
positiivisia, mukaan lukien muutamia erittäin korkean pitoisuuden
lävistyksiä (kts. Kuva alla). Loppuvuoden aikana on tarkoitus arvioida voidaanko maanalaista louhintaa
laajentaa tulevaisuudessa myös Arpolan alueelle.
Kullan kaivamisen Huittisissa uskotaan jatkuvan vielä vuosia.
KUUSA M O N KAIVOSHA N KE
M at ti Pulkkinen
Dragon Mining Oy käynnisti loppuvuodesta 2010 tutkimukset
Kuusamon kultakohteillaan Juomasuolla, Hangaslammella, Pohjoisvaarassa sekä Sivakkaharjulla ja
Meurastuksenaholla Pääpaino tutkimuksissa on Juomasuon ja Hangaslammen esiintymissä. Kuluvana
vuonna alueella on tehty geofysi-
kaalisia lentomittauksia, maastotutkimuksia sekä timanttikairausta, joka jatkuu edelleen.
Valtaosa Kuusamon alueella sijaitsevista kulta- ja monimetalliesiintymistä on löytynyt Geologian
tutkimuskeskuksen tekemien tutkimusten perusteella 1980-luvun
puolenvälin paikkeilla. Outokumpu Oy hankki edellä mainitut esiin-
32
tymät 1990 ja teki lisätutkimuksia mm. koelouhintaa ja -rikastusta
kaivostoimintaa ajatellen vuoteen
1994 asti.
Vuonna 2003 Outokumpu myi
muun kultakaivostoimintansa ohella Kuusamon kullanetsintäkohteet
Dragon Mining Ltd:lle (aiemmin
Polar Mining Oy). Vuonna 2010
yhtiö teki päätöksen panostaa Kuu-
samon
malminetsintäkohteiden
tutkimiseen tavoitteenaan kaivostoiminnan aloittaminen Kuusamossa. Malmiesiintymän tutkimusten
ohella käynnistettiin ympäristön
nykytilan selvitykset ja ympäristövaikutusten arviointi.
Arviointiselostuksen laatijaksi valittiin Ramboll ja yhteysviranomaisena toimii Pohjois-Pohjanmaan
elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus.
Toimipaikkavaihtoehdot
Dragon Miningin suunniteltu
toiminta perustuu malmin louhimiseen useista satelliittikaivoksista
ja kullan rikastamiseen ns. keskusrikastamolla.
YVAssa arvioidaan kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia pohjoisen
( Juomasuo, Hangaslampi, Pohjasvaara) ja eteläisen louhinta-alueen
(Meurastuksenaho, Sivakkaharju)
sekä kolmen vaihtoehtoisen rikastamopaikan (VE 1 Juomasuo, VE 2
Salmijärvi ja VE 3 Kuusamon jäteasema) alueilla. Kaikki kultakaivoshankkeen arvioitavat vaihtoehdot
sijoittuvat Kuusamon kaupungin
alueelle.
Ns. pohjoisen louhinta-alueen,
Juomasuon, Hangaslammen ja
Pohjasvaaran, esiintymät sijaitsevat Käylän ja Säkkilän kylien välisellä alueella, noin 2-3 km päässä
kyläkeskuksista. Eteläisen louhinta-alueen, Sivakkaharjun ja Meurastuksenahon, esiintymät sijaitsevat noin neljä kilometriä Rukakeskuksesta luoteeseen.
Rikastamon
sijoitusvaihtoehto
VE1 sijoittuu Juomasuon louhinta-alueen yhteyteen. Toinen vaihtoehtoinen sijoituspaikka VE 2 Salmijärvi, sijoittuu Kuusamon kunnan luoteisosaan Posion kunnan
rajalle. Vaihtoehto VE 3 sijoittuu
Kuusamon kaupungin keskustan
eteläpuolelle, nykyisen kaupungin
jätekeskuksen läheisyyteen.
Esiintymät sisältävät arvometallien lisäksi myös pieniä pitoisuuksia
Kuus a m on kaivosh a nkke en sijainti.
uraania, jonka osalta selvitetään sen
käsittelyä ja loppusijoittamista.
Uraanin esiintymisestä johtuen
alueella on aloitettu myös radiologinen perustilaselvitys joka jatkuu aina vuoteen 2014 saakka.
33
Mahdollinen päätös kaivostoiminnan aloittamisesta ja rikastamon sijoituspaikasta tehdään malminetsinnästä saatujen tulosten,
ympäristöselvitysten ja kannattavuuslaskennan perusteella.
Jari Weman
Vuoriteknikot ry
Antero M askonen
Kaivosteknikko vm. 1 9 7 2
Antero Maskonen tunnetaan laajalti alamme ammattilaisten keskuudessa toimeliaana ja yritteliäänämiehenä. Hänen erikoisosaamistaan on ollut maa- ja kallioperätutkimukset; ensiksi kaivosyhtiönpalveluksessa kenttätyössä ja sittemmin omistamansa alan laitteita
valmistavan yhtiön, Geomachine
Oy:n, vetäjänä ja puuhamiehenä.
Leo Antero Maskonen syntyi
v.1950 Kiuruvedellä maanviljeli-
jäperheeseen. Koska talossa ei ollut töitä ja tulevaisuutta kaikille oli
lähdettävä miettimään omaa leipäpuuta. Liekö läheinen Pyhäsalmen kaivos ja lapsuus lähellä luontoa maatalossa vaikuttanut asiaan
siinä määrin, että Antero hakeutui
17 vuoden iässä Lohjan Kalkkitehtaan konepajakoulun kaivoslinjalle v. 1967. Tytyrin kaivos työllisti
nuoren kaivosmiehenheti kurssin
jälkeen v. 1969. Ala vei miehen siinä määrin, että hakeutuminen Lap-
34
peenrannan Tekun kaivosteknikkolinjalle tulevana kesänä veti puoleensa ja koulu alkoi syksyllä. Ennen valmistumistaan kaivosteknikoksi Antero ehti käydä vuolemassa
”läskimalmia” Ruotsissa Kopparbergin kaivoksella harjoittelijana
ensimmäisenä kesänä ja toisena kesänä perinteiseen tapaan Outokummussa Keretin ja Mökkivaaran kaivoksilla.
Tuore kaivosteknikko pestattiin
Outokumpu Oy:lle Vuonoksen kai-
vosta rakentamaan. Syksy 1972 oli
merkittävä nuoren miehen elämässä. Antero astui avioon Margitin
kanssa ja alkoirästiin jääneen varusmiespalveluksen suorittaminen tuoreen vaimon silloisella kotipaikkakunnalla Lappeenrannassa. Mainittakoon, että rubiinihääpäivää vietettiin juuri neljän lapsen ja kahden
lapsen lapsen keralla.
Ura työnjohtajana Vuonoksen
maanalaisella kaivoksella ja avolouhoksella jatkui armeijan jälkeen.
Ajatus Lapin luonnosta vei kuitenkin nuoren parin v. 1975 Kolariin.
Myöhemmän uran kannalta vuodet Rautaruukki Oy:n Rautuvaaran
kaivoksen geologisen osaston työnjohtajana olivat merkittävät.
Paluu etelään tuli ajankohtaiseksi parin vuoden jälkeen. Alkoi
kauppamiehen ura ensiksi vuosina
1977-82 Geofinn Oy:n palveluksessa Hagby Brukin (nyk. Sandvik)
timanttikairauskoneiden ja-kalustojen myyntitehtävissä. Kari Peltonen
kuitenkin houkutteli miehen Kometa-kallioporakalustojen myyntitehtäviin ensiksi Machinery Oy:lle
ja myöhemmin kallioporakalustojen
myynti jatkui itsenäisenä yrittäjänä.
Myyntityöttukivat osaltaan tulevaisuutta laitteita valmistavan yrityksen johtotehtävissä.
Vuonna 1984 Anteroon oltiin yhteydessä maaperätutkimusta harjoittavien keskeisten yritysten (TVH, Suomen Malmi, Maa ja
Vesi ym.)puolelta mahdollisuudesta
perustaa suomalainen tutkimuslaitteita valmistava yritys. Antero perustikin syksyllä yhtiökumppaneidensa Matti Luukkaisen ja Juhani
Kairavuon kanssa Georock Oy:n,
jonka toimitusjohtajana hän toimi.
Ensimmäinen laitekauppa tehtiin
Malmikaivos Oy:n kanssa. Yhtiön
geologi Kurt Karlsson (Geomachine Oy:n toimitusjohtaja 2000-luvulla) tilasi ensimmäisen näytteenottolaitteen, POKA :n (poraus/
kairaus), yhtiön tutkimustyömaalle Kuhmoon. Georock myytiin ja
fuusioitiin myöhemmin 1990-luvun
alussa Rautaruukin omistamaan
Geomachine Oy:n.
Geomachine Oy on toiminut
vuodesta 1992 itsenäisenä yrityksenä. Antero jatkoi toimitusjohtajana
vuoteen1999 ja siitä lähtien hallituksen puheenjohtajana ja myyntipäällikkönä. Yhtiön viidessadas tutkimusporauslaite valmistui vuonna
2010. Kuluneisiin vuosiin sisältyy
monia kiperiäkin tilanteita, jotka
Antero tunnetusti innovatiivisena
ihmisenä on ratkaissut . Huoli henkilöstöstä, yrityksestä ja laitteiden
kehityksestä on painanut. Yleensä
parhaat ideat ovat tulleet Anteron
mukaan aamun varhaisina tunteina.
Parasta työurallaan Anteron mukaan on ollut se, että on voinut olla
mukana kehittämässä alaa. Maa- ja
kallioperätutkimuksissa on siirrytty
käsikäyttöisistä menetelmistä mekanisointiin ja myöhemmin tietokoneohjauksiin. Tulevaisuuden Antero näkee olevan automatisoinnissa
vaikka työmenetelmät eivät sinällään muutu. Yrityksen tulevaisuus ja
kasvu tulee yhä enemmän olemaan
viennin varassa. Mottonaan Antero
pitää: ”mitään ei saa jos ei yritä”.
Tämä ajatus on varmasti kantanut
kaikki nämä vuodet.
Keväällä 2010 aika oli tullut kypsäksi miettiä omaa ja yrityksen tulevaisuutta. Geomachine Oy myytiin nykyiselle omistajalle Jukka
Yläselle. Hyvin ansaitulle eläkkeelle
Antero aikoo vetäytyä kevään 2013
K air akone en ka hvoiss a v. 1 9 8 5 .
aikana ja jatkaa mielellään jotain
puuhastelua alaan liittyen.
Liikunta ja luonnossa liikkuminen on ollut aina lähellä Anteron
sydäntä. Marjastaminen ja sienestäminen syksyisin sekä jo Lohjan
aikoina alkanut jalkapalloharrastus
ovat ovat olleet tärkeitä henkireikiä.
Perhe ja lapsenlapset, omakotitalo
Sipoon Nikkilässä sekä jalkapalloporukat pitävät miehen virkeänä.
Lappeenrannan Teknillinen Oppilaitos,kaivosteknikot 1 9 7 2 :
Kukkonen Esko Tapio,
K ä m ä r äinen Erkki P a avo
M a skonen Leo A nt e ro
M auno P ekka R afa el
Niskala Velu Erik
N uutinen K ale rvo J .
P entilä M a tti Veli
R autio Aim o Olavi
R ä ty H eikki Olavi A .
Savolainen Esko K alevi
Seppä nen Olavi R eijo
Toivonen P entti Aukusti
Tolva nen Es a M auritz J .
Tuononen U r ho Ensio
Turpeinen Te r ho A nt e ro
Viin a nen Juh a ni A nt e ro
35
1945
1946
1950
1946
1948
1946
1934
1944
1944
1945
1947
1948
1947
1948
1949
1944
Juuka
Pyh äjä rvi
Lohja
H elsinki
K e mijä rvi mlk
Outoku m pu
Pyh äjä rvi
Kola ri
Pyh äjä rvi
Outoku m pu
Lohja
Riist ave si
Lohja
M uuruve si
Outoku m pu
Sä ä minki
36
Aimo Vuento, diplomi-insinööri
Geoneuvo
Vuoriteknikoiden lehtorina
Lappeenrannassa
Miten minusta tuli kivimies
Kivet ja kallio alkoivat kiinnostaa
minua jo kouluaikana Rovaniemen
yhteislyseossa. Niinpä hankkiuduin
lukiossa ollessani kesätöihin Outokumpu Oy:lle malminetsintään.
Työ käsitti kallioperäkartoitusta
Ranuan ja Rovaniemen maalaiskunnan alueilla eli juuri siellä, missä
nykyinen Suhangon-Konttijärven
malmiesiintymä myöhemmin löytyi. Kellään ei ollut aavistustakaan
palladiumista tai muista harvinaisista arvometalleista, mutta mieleeni jäi löytämämme yksittäinen kalliopaljastuma, jonka kuparipitoisuus
oli poikkeuksellisen korkea.
Ammatinvalinnanohjaajani löysi sellaisen opintomahdollisuuden kuin sovellettu geofysiikka,
jota opetettiin Helsingin teknillisen korkeakoulun vuoriosastolla.
Vaihtoehto tuntui houkuttelevalta.
Niinpä hain ja sain opiskelupaikan.
Tavoitteenani opinnoissa oli malminetsintää avustavan asiantuntijan
tehtävät.
Kun sitten vuonna 1973 valmistuin, oli geofyysikoita jo markkinoilla tarpeeksi ja sijoittuminen
koulutusta vastaaviin tehtäviin vaikeaa. Niinpä opiskelin vielä vuoden
päivät rakennusalaa. Tämä henkilökohtaisesti haasteellinen tilanne osoittautui myöhemmin onnekkaaksi, kun ainutlaatuinen yhdistelmä sattuikin olemaan hyvä ratkaisu
työmarkkinoilla.
Ensimmäinen vakituinen työpaikkani oli VR:n geoteknillinen
jaosto. Tutustuin rautatietunneleihin, raidesepelin olemukseen ja
myös ratapenkereiden vakavuuslaskentoihin pehmeillä savikoilla.
Myös routaeristeet tulivat tutuiksi.
70-luvun lopulla olin mukana tuomassa Norjasta ratatunneiden vesivuotojen eristämistekniikkaa, joka on meillä periaatteessa käytössä
edelleenkin.
80-luvun työskentelin alan johtavassa geoalan konsulttitoimistossa
IPT:ssä. Se oli oikeastaan samalla
alan korkeakoulu, koska toimintakulttuuriin kuului jatkuva tietojen
vaihto kokeneempien konsulttien
kanssa erittäin haasteellisissa kohteissa. Helsingin pohjarakenteet tulivat tutuiksi.
37
Tervetuloa opettamaan
IPT:n osti 80-luvun lopulla kovin kilpailija Viatek Oy. Tällä yrityksellä oli toisenlainen tapa toimia.
Aloin katsella ympärilleni.
Meillä oli talvella 1990 ”mokapäivä” eli koulutusta sattuneiden virheiden avulla oppimiseksi. Koulutukseen osallistui myös yliopettaja
Heikki Häkkinen Lappeenrannan
tekusta. Hän oli työelämäjaksolla
tutustumassa ”oikeisiin töihin”. Kysyin Heikiltä tauolla, olivatko he
saaneet täytetyksi talvella auki olleen louhinta- ja maarakennuslehtorin paikan. Hän kertoi, että se
on ollut useampia vuosia auki ja on
edelleen. ”Tervetuloa vaan Itä-Suo-
meen”, hän toivotteli. Kun vaimonikin antoi siunauksen asialle, laitoin
paperit vetämään.
Kisa lehtorin paikasta käytiinkin
sitten kovalla tasolla. Kilpailin tehtävästä tekniikan tohtorin kanssa.
Kilpailijalla ei ollut koulutusta eikä
kokemusta maarakentamisesta, joten sain kuin sainkin pestin teknikoiden louhinta- ja maanrakennustekniikan lehtoriksi. Pian kävi ilmi,
että työpaikan vaihdos osui optimaaliseen hetkeen, kun 90-luvun
alussa lama alkoi kuristaa toimintaa
myös IPT:ssä.
Junamatkalainen valmistelee tunteja
Kurssien hyvin yleispiirteiset tavoitteet olivat olemassa, mutta sain
ohjeeksi tehdä opetuksesta oman
näköistä. Sain myös käyttööni paksun nipun aikaisempien opettajien
käyttämiä kalvoja.
Pian kuitenkin totesin, että liitutaulu toimii parhaiten. Teknikko-opiskelijoille opetus täytyi toteuttaa aivan eri tavalla kuin RIL:n
käsikirjoissa on esitetty. Kalvot lensivät roskikseen. Kolmannen vuoden ryhmäni oli iso ja aika turhautunut jatkuvasti vaihtuneiden opettajien vuoksi. Oli siinä haastetta
aloittelevalla opettajalla, jonka siihenastinen työkokemus oli suunnittelutehtävistä ja teknikkoja tietenkin piti kouluttaa tuotannon ammattilaisiksi.
Asuin ensimmäisen opetusvuoden ajan Järvenpäässä ja kuljin neljänä päivänä viikossa junalla edestakaisin Lappeenrantaan. Matkat
kuluivat rattoisasti seuraavia tunteja valmistellen. Oli pakko pysyä
ainakin yhden tunnin verran edellä opiskelijoita. 90-luvulla opinnot
ja myös opettajan työ loppuivat vapuksi. Ensimmäisen kevään jälkeen
olin ihan puhki.
Savunhajuinen opettaja
Ennen seuraavan syksyn alkua
valmistui kesämökkimme Savitaipaleelle ja muutin sitten asumaan
viikot siellä. Välillä huonosti vetävät
tulisijat aiheuttivat sen, että tulin
usein aamulla vahvasti savulta haisevana tunneille. Kylmää ja pimeääkin mökillä oli, mutta onnekseni oli
vähäluminen talvi.
Talvella 1991-92 tehtiin ensimmäiset opinnäytetyöt teknikkokoulutuksessa. Mieleen jäi erityisesti käytännön kokemusta omanneen Laten suoritus. Hän oli tullut
opiskelemaan kansakoulupohjalta
ja varsinkin matematiikan kurssit
olivat vaikeita. Hänen itse valitsemansa opinnäytetyö käsitti panoslaskentaa tekevän taulukkolaskentapohjan kehittämisen. Mitään valmista mallia ei ollut. Talven mittaan laskentaan tuli aina vain uusia
ominaisuuksia ja lopulta tässä hyvin
toimivassa tuotteessa oli melkoinen
määrä edistyneempää matematiikkaa, mm. Boolean algebraa käyttäviä operaatioita. Ihmettelin, miten
näin hyvin aiheen hallitseva opiskelija ei pääse läpi matematiikassa!
Ohjelma on modernisoituna edelleenkin käytössä.
Toinen tutuksi tullut opiskelija
harrasti vanhojen autojen korjailua. Kun satuin rypyttämään autoni ovea, kysyin, voisiko hän oikoa
pellin. Niinpä sovimme ajan ja seurasin sitten sivusta, miten tämä äärimmäisen tarkka ammattilainen
kalkutteli muutaman tunnin ajan
autonovea. Ihmeellistä tässä oli, että
kyseinen opiskelija oli erityisen puhelias karjalainen, mutta ei hiiskahtanut sanaakaan koko korjausoperaation aikana. Keskittyminen oli
täydellistä.
Kohti ammattikorkeakoulua
Kokeiluvaiheen
ammattikorkeakoulu käynnistyi jo 1992, mutta muutoksen vaikutukset alkoivat
näkyä vasta 1996. Siihen asti louhinta- ja maarakennustekniikan
teknikkokoulutukseen
tulijoiden
määrä oli kasvussa ja myös työllistyminen parani. Viimeiseen, syksyllä 1996 aloittaneeseen ryhmään
saattoivat tulla vain ylioppilastutkinnon tai ammattikoulun suorittaneet. Tieto teknikkokoulutuksen
38
päättymisestä varmaan myös vaikutti siihen, että aloittaneita oli vähemmän kuin kertaakaan 90-luvulla. Tässä viimeisessä ryhmässä oli
vielä jäljellä teknikko-opiskelijoille
tyypillinen kaveria-ei-jätetä -henki
ja kaikki valmistuivat.
Tietotekniikan käyttö tuli opetukseen 90-luvun aikana, mikä aiheutti kovia haasteita sellaisille
opettajille, joille tietokoneet olivat outoja kapistuksia. Ensin tulivat graafiset käyttöliittymät, sitten
internet ja sähköposti. Innostuin
kokeilemaan
etäopetusmenetelmiä, kun opetin louhintatekniikkaa
myös Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun
insinööriopiskelijoille. ISDN-yhteydellä internetin
kautta tapahtuva kontakti oli silloin
vielä erittäin häiriöaltis ja suuri osa
ajasta meni tekniikan kanssa pelaamiseen. Vielä suurempi ongelma oli
saada oppitunneilla vuorovaikutusta
mukana olevan oman ryhmän, etäryhmän ja itseni välille. Myöhemmin luovuin tällaisen etäopetuksen
käyttämisestä ja kävin mieluummin
paikan päällä hoitamassa tiiviitä lähijaksoja.
Vuosituhannen vaihteen kriisi
Kun viimeiset teknikot valmistuivat 1999, pidin vuoden virkavapaata. Oman alani oppitunteja ei
ollut juuri lainkaan ja amk-insinööriopintoihin perustettu tuotantopainotteinen louhinta- ja maarakennustekniikan suuntautumisvaihtoehto kärsi opiskelijapulasta. Mietin jo työpaikan vaihtamista. Palasin kuitenkin, mutta opetuspakettiini lisättiin oman alan tuntien vähäisyyden takia myös matematiikkaa ja
ympäristötekniikkaa.
Urakoitsijat kertoivat järjestönsä SML:n kautta tarpeestaan edelleenkin saada koulutettua työvoimaa työnjohtoon ja työsuunnitteluun. Yhteistyössä käynnistettiin
toimet koulutuksen tukemiseksi. Ammattilaiset kävivät tunneilla kertomassa työstä, hakuaikana
markkinoitiin alaa ympäri maata
ja opiskelijoille järjestettiin tutustumisretkiä. Hakijoiden määrä li-
sääntyi vähitellen, vaikka joka vuosi muutama opiskelija halusi siirtyä
talonrakennuksen suuntautumisvaihtoehtoon.
Valitettavasti 2000-luku toi tullessaan opetustuntien vähenemisen.
Tätä pyrittiin paikkaamaan etäopetuksen lisäämisellä, mikä usein johti ainakin meidän opettajien näkökulmasta opetuksen laadun notkahdukseen, kun palkkauksen perustana olivat vain pidetyt oppitunnnit.
Varsinkin harjoitustöiden ohjaus ja
palautteen antaminen kärsivät. Vaikea sanoa, mikä oli syy ja mikä seuraus, mutta myös osallistuminen
tunneille väheni, harjoitustöiden
palautukset takkusivat ja ajallaan
neljän vuoden opintojen jälkeen
valmistuminen alkoi olla harvinaista. Toki oli myös motivoituneita,
asiansa hoitavia opiskelijoita.
Opettajia kannustettiin osallistumaan erilaisiin kehityshankkeisiin
ammattikorkeakoulun näkyvyyden
lisäämiseksi ja tämä tapahtui paljolti opetuksen kustannuksella. Tämä kaikki perustui opetusviranomaisten ohjaukseen, jolla pyrittiin
muuttamaan ammattikorkeakoululaitosta.
Eläkkeelle
Hieman turhautuneena jäin
osa-aikaiseksi yrittäjäksi keväällä
2008 keväällä. Tuli jäähyväisten aika. Työtovereista monet olivat olleet kanssani samassa työyhteisössä
koko 18 vuoden opettajaurani ajan.
He olivat kaikki persoonallisia ja
mukavia ihmisiä monelta eri alalta.
Nuorten kanssa työskentely oli palkitsevaa. Yhteistyökumppanit työelämän puolella antoivat aina tukea.
Seuraajakseni Saimaan ammattikorkeakouluun tuli Tuomo Tahvanainen, mikä oli hyvä asia opetuksen jatkuvuuden kannalta. Olihan
Tuomollakin pitkä alan työelämäkokemus takanaan. Asiantuntijatehtäväni jatkuvat nyt eläkkeellä ol-
39
lessa, sillä tavalla pysyy virkeämpänä.
Kaiken kaikkiaan teknikkojen
opettajana olo oli erittäin antoisaa aikaa. Ryhmähenki oli hyvä ja
opiskelijat reiluja ja suoria. Vaimoni, joka tuli perässäni suomen kielen opettajaksi Lappeenrannan tekuun, kertoi kuvaavan esimerkin
opiskelijoiden motivaatiosta ja yhteishengestä. Oli suullisen esityksen
tunti. Vuoroon joutunut esitelmänpitäjä asteli estradille. Opettaja seurasi huolestuneena värin vaalenemista tottumattoman esitelmänpitäjän kasvoilla, kunnes tämä yhtäkkiä rojahti lattialle. Salamana kaksi
poikaa ryntäsi toverinsa viereen ja
nosti pyörtyneen ylös. Vesilasillisen
juotuaan sankari jatkoi esitystään
kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Oletettavasti tämä opiskelija ei työelämässäkään vähästä hätkähtänyt.
40
41
Kari Juntunen, vientipäällikkö
Robit Rocktools LTD
RD -PAALUTUS – VESITIIVIS TUKISEINÄRATKAISU
teksti: Kari Juntunen, Export Manager, Robit Rocktools LTD kuvat: Robit Rocktools LTD
RD -paaluseinä on poraamalla asennettava tukiseinäratkaisu
vesitiiveyttä vaativiin kohteisiin. RD -paaluseinärakenteella
voidaan korvata erilliset tukiseinä- ja perustusrakenteet, jolloin rakentamiseen kuluva aika lyhenee ja ratkaisu tuo säästöä
hankkeen kokonaiskustannuksiin. RD -paaluseinä on kehitetty erityisesti haastaviin olosuhteisiin, varmistamaan luotettava ja suunnitelmien mukainen lopputulos.
Esimerkkejä :
Sataman reunalaiturit, tuulivoimalan perustukset, siltojen
maa-välitukiratkaisut, kallion sisään ulotettavat kaivannot
ja rakenteet. Myös vuotavat patorakenteet voidaan tukea ja
tiivistää kustannustehokkaasti ko. menetelmällä. Käytännön
kokemuksia tästä on Pohjoismaissa jo useita.
Länsimetron eri työkohteissa on saatu paljon hyviä käytännön kokemuksia muun muassa asemien ja kuilujen RD -paaluseinien osalta. RD-paalujen eri halkaisijoilla on toteutettu
vaativia kohteita hyvin lopputuloksin, kuten esimerkiksi Koivusaaren asema, jonka RD -paaluseinien poraus toteutettiin
RD 600 mm putkilla ja Robit Rocktoolsin erikoisvalmisteisilla
RM/RF -lukkotyypin terillä . Urakoitsijana toimi Lemminkäinen
Infra Oy, toteuttaen työn erittäin suurella ammattitaidolla.
Ruukin uusi RM/RF -lukkotyyppi parantaa vesitiiveyttä entisestään.
RD -paaluseinän käyttökohteista yleisimmät ovat:
- pysyvät ja väliaikaiset rakenteet
- vaaka- sekä pystykuormitetut rakenteet
42
Kuva t: Robit Rocktools LTD
Metroaseman pääsisäänkäynti sijaitsee Koivusaaren itärannalla, pursisataman laiturialueella. Toinen sisäänkäynti sijaitsee
Lauttasaaren länsirannalla, Katajaharjussa. Kyseisessä kohteessa merenpinta sijaitsee varsin lähellä. Suunnittelussa on
otettu huomioon vedenpinnan nousu, ettei tulisi vastaavaa
tilannetta, mitä jonkin aikaa sitten tapahtui New Yorkissa meriveden virratessa metroasemiin hirmumyrskyn seurauksena .
Porattavia RD-putkikokoja RM/RF -lukkotyypille on laaja valikoima, Ø RD 170 mm:stä aina Ø RD 1200 mm:n asti.
RM/RF -lukkotyyppi on mitoitukseltaan aina sama vaikka putken halkaisija muuttuu. Saatavilla on erilaisia terämalleja porattavan kohteen ja maa-/kallioperän mukaan.
Tässä on suunnitteluun oiva työmenetelmä, jolla voidaan
toteuttaa mitä erilaisempia, toimivia ja varmoja ratkaisuja.
43
Heikki Räsänen, tuotepäällikkö
Atlas Copco Louhintatekniikka Oy Ab
Porausmenetelmät kalliossa
Suomen maa- ja kallioperä asettaa suuret vaatimukset porauksessa
käytettäville laitteille ja porakalustoille. Tunnusomaista on maaperän
ja kallion terävä kontakti, joka jakaa
poraustyöt maa- sekä kallioporaukseen tai näiden yhdistelmään.
Yleisin kallioporausmenetelmä
on päältälyövä poraus. Maailmanlaajuisesti arviolta noin puolet kaikista kallioon porattavista rei’istä
porataan käyttäen tätä menetelmää.
Päältälyövää porausta voidaan soveltaa hyvin monenlaisilla laitteistoilla; kevyistä käsikäyttöisistä porakoneista raskaisiin tela-alustaisiin
poravaunuihin ja maanalaisiin tuotantoporauslaitteisiin.
Esimerkkinä vaunuporauksessa
poraletka kostuu poraterästä, yhdestä tai useammasta poratangosta
sekä niskakappaleesta, jonka avulla porakalusto liitetään porakoneeseen. Iskuenergia, syöttövoima ja
pyöritys välittyy terään poratankojen välityksellä, huuhteluilma tai
-vesi johdetaan reiänpohjalle poratangoissa olevaa keskireikää pitkin. Päältälyövän menetelmän etuja
ovat porakaluston yksinkertaisuus
ja helpohko muunneltavuus sekä
kustannustehokkuus silloin kun porausolosuhteet ovat hyvät ja reikäpituudet kohtuulliset. Poravaunun
polttoaineen kulutus porametriä
kohti on alhainen muihin porausmenetelmiin verrattuna.
Uppoporaus on tietyissä poraustarpeissa ja -olosuhteissa lisännyt
suosiotaan viime aikoina. Maailmanlaajuisesti menetelmällä porataan noin neljäsosa kalliorei’istä. Avolouhosten tuotantoporauksessa tätä menetelmää on muualla
käytetty laajasti. Meillä Suomessa
menetelmä on tässä tarkoituksessa
otettu käyttöön kolmen viimeisen
vuoden aikana. Eräs tärkeä uppoporauksen sovellusalue on kallion
energia- ja vesikaivoreikien poraus.
Poraletka koostuu terän ja uppoporakoneen yhdistelmästä sekä poraputkista. Porakoneen mäntä iskee
suoraan terän takaosan iskupintaan,
joten porauksen edetessä syvemmälle energiahäviö pysyy alhaisena.
Syöttövoima ja pyöritys välittyvät
poralaitteelta putkikalustoa pitkin
reiän pohjalle. Porakoneen käyttövoimana toimiva paineilma johdetaan terän läpi reiän pohjalle, jonka
avulla huuhdotaan porauksessa syntyvä irtoaines pois reiästä.
Uppoporausmenetelmän
etuja ovat reikäsuoruus, mahdollisuus
porata syviä reikiä, hyvä huuhtelu
ja näin ollen puhtaat, avoimet reiät.
Uppoporauksen tekniikka on melko yksinkertaista ja luotettavaa, joka
useimmiten tarkoittaa korkeaa teknistä käytettävyyttä.
Uppoporaus käänteishuuhtelulla on menetelmä, jota käytetään lähinnä tutkimusporauksessa ja avolouhosten pitoisuusmäärityksissä.
Käänteishuuhtelu tarkoittaa, että
huuhteluilma johdetaan kaksikerrosputken ulompaa kanavaa pitkin
alas reiän pohjalle. Porauksen irtoaines reiän pohjalta huuhdellaan
porakaluston keskireikää pitkin
ylös, jolloin se voidaan ottaa talteen
myöhempää analysointia varten.
Klusteriuppoporaus on hyvin
suurten reikien porausmenetelmä
rakennuskohteisiin. Poraterän korvaa klusteri, joka koostuu teräsrungosta sekä useista uppoporakoneista. Klusteria pyöritään ja syötetään
putkikaluston välityksellä.
Putkitankoporauksessa on pyritty
yhdistämään sekä päältälyövän että uppoporausmenetelmän parhaat
ominaisuudet. Menetelmän reikäkokoalue ja ominaisuudet soveltu-
44
vat hyvin avolouhosten ja kiviaineslouhosten tarpeeseen. Suomessa on putkitankoporauksella tehty avolouhosten tuotantoporausta
vuodesta 2005 alkaen. Kyseessä on
jäykkä putkikalusto, jonka sisällä
ovat erilliset iskuenergian välittävät
iskutangot. Myös syöttövoima välittyy iskutankojen avulla. Poraputkien avulla pidetään kalusto ”nipussa” ja pyöritetään terää. Huuhteluilma kulkee alas iskutangon ja putken välissä, ja johdetaan terän läpi
reiän pohjalle huuhtelua varten.
Menetelmän etuja ovat reikäsuoruus, hyvä polttoainetalous, korkea
tunkeutumisnopeus sekä hyvä poraustulos myös vaikeissa ja rikkonaisissa kallio-olosuhteissa.
Suurimpien avolouhosten ja tuotantovolyymien ollessa kyseessä
kiertoporaus on varteenotettavin
tuotantoporausmenetelmä. Tällöin
on kyseessä reikäkokoalue 200-400
mm. Menetelmä toimii hyvin myös
skandinaavisissa kovissa kivilajeissa.
Tavanomaisessa kiertoporauksessa ei käytetä iskua, vaan kiven rikkoo suurella voimalla reiän pohjaa
vasten painettu, kovametallinastoilla varustettu kolmirullaterä, jota
pyöritetään sopivalla kierrosluvulla. Reikä puhdistetaan poraputkien
keskireikää pitkin johdetulla paineilmalla. Paineilma myös jäähdyttää terää ja sen laakereita.
Iskuavusteisella kiertoporauksella voidaan poralaitteen kapasiteettia kasvattaa ja porauksen kokonaiskustannuksia yksikköä kohden
tuntuvasti alentaa. Iskulaite tuottaa
melko korkeataajuista matalaenergistä iskua, joka lisää kovametallinastojen aiheuttamaa kuormitusta
kalliossa, jolloin kiertoporauksen
tunkeutumisnopeus kasvaa huomattavasti.
Nousuporaus on kiertoporauksen sovellutus. Tavanomaisella kiertoporauksella, yleensä ylhäältä alas
poratun pilottireiän avartaminen
tehdään asentamalla pilottiterän
paikalle suuriläpimittainen avarrin, joka vedetään samaa putkikalustoa käyttäen koko reiän matkalta ylös asti. Näin saadaan sileäpintainen, pyöreä ja kalliomekaanisilta
ominaisuuksiltaan hyvä suurreikä.
Tärkeimpiä käyttötarkoituksia ovat
mm. kaivosten ilmanvaihto, pelastusreitit, malmin tai sivukiven vertikaalinen kuljetus.
Suunnattu alitusporaus on kiertoporausmenetelmä, jolla voidaan
kustannustehokkaasti alittaa esim.
liikenneväyliä, rautateitä, harju-
45
muodostumia tai joen uomia. Pilottireikää voidaan porattaessa ohjata, jolloin saadaan reikä kulkemaan
maanpintaan nähden halutussa kulmassa kullakin reiän osalla. Avartimen avulla suurennetaan reikä haluttua käyttötarkoitusta varten sopivaan läpimittaan.
Jon W illberg, toimitusjohtaja
Tolarock Oy
Parasta osaamista
maan uumenissa
eilla. Uusi urakka on Willbergin mielestä sujunut
jopa aiempaa paremmin,
kun
vuodenvaihteessa
työhön tuli mukaan uusi
lastausurakoitsija.
-Omaa työtämme tehostaa sekin, että käytössämme on uusi pitkäreikäkone, jolla voi porata
tuotantoviuhkan
automaattisesti, ja reiät voi olla jopa 35 metrisiä. Myös
jumbo eli kaksipuominen
porauslaite on uusi.
Pahtavaarassa
työskennellään tasaista tahtia – maan alla. Lemminkäinen Infran tytäryhtiö
Tolarock louhii ja rakentaa tunneleita kultakaivoksen käyttöön jo neljättä vuotta.
Sodankylässä sijaitsevan Pahtavaaran kultakaivoksen louhintaurakoitsijana jatkaa Lemminkäinen. Vuodenvaihteessa
käynnistynyt uusi sopimus kestää ainakin vuoden 2013 loppuun ja sen
lisäksi on sovittu vuoden
optiosta.
-Urakka jatkui luontevasti siitä kolmen vuoden
työstä, jota olemme edellisinä vuosina Pahtavaarassa tehneet, sanoo Tolarockin toimitusjohtaja
Jon Willberg.
Uudessa urakassa louhitaan seuraavan kahden
vuoden aikana seitsemän
kilometriä työtunneleita ja noin 900 000 tonnia kultamalmia. Paitsi
kokemus, myös kyky tarjota koko paketti yhdestä osoitteesta oli Pahtavaaran urakkaa ajatellen
Lemminkäisen vahvuus.
Tunneleiden louhimisen
ohella
Lemminkäinen
huolehtii tuotantolouhinnasta, työtunneleiden lujitustöistä, tuuletusnousujen louhinnasta sekä louheen kuljettamisesta rikastamolle.
Kaukana
taajamasta
työskennellessä kalusto
saa olla juuri niin massiivista kuin työn sujumisen
kannalta on tehokkainta.
Tärinöistä ei tarvitse välittää, joten räjäytystyötkin voidaan hoitaa silloin,
kun työ niitä edellyttää,
kuitenkin kaivoksen räjäytysajat huomioiden.
Tuot a ntopor aust a P a ht ava a r a n kaivoks ella .
myös Lemminkäisen sisäistä yhteistyötä, Willberg sanoo.
-Lisäksi paketissa on
muuta infrasta huolehtimista, kuten kaivosalueen teiden kunnossapitoa.
Ja tarvekiven louhintakin kuuluu urakkaan. Kesän aikana Lemminkäisen kiviainesyksikkö tulee
murskaamaan tarvekiven,
joten projektissa tehdään
Yhteistyö
asiakkaan
kanssa on sujunut erinomaisesti. Willberg kiittelee, että asiakkaan puolella toiminta paranee koko ajan kaikilla osa-alu-
46
Kuukaudessa 400 metriä voi vaikuttaa tunnelityönä aika kovalta rupeamalta. Tolarockilta tuollainen kuitenkin hoituu.
-Joskus kuulee urakoitsijoiden selittelevän, että eihän tuo nyt onnistu,
koska juhannuskin sotkee
aikatauluja. No, meidän
miehiltämme ei muutama lomapäivä välissä vienyt työtehoa, kun asiakas
pari vuotta sitten tarvitsi
tiukalla aikataululla vähän
enemmän tunnelia, Willberg kehaisee työntekijöitä.
P a ht ava a r a ss a lä him pä ä n n a apuriin on m a tka a .
Vahva kaivososaaminen
on huomattu myös asiakkaiden taholla. Hyvin
hoidetuilla projekteilla on
ansionsa esimerkiksi siinä,
että Lemminkäinen on
saanut urakoita kaivoksilta myös Ruotsissa Kiirunan ja Svartlidenin kaivoksilla.
-Meiltä löytyy takataskusta aimo annos kokemusta ja tunnelitöissä
vaadittavaa laskentaosaamista. Niistä on hyötyä
kaikissa uusissa kaivoskohteissamme, Willberg
toteaa.
FAKTA: Pahtavaara
- Sodankylän Pahtavaarasta löytyi kultaesiintymä vuonna 1985.
Kaivostoiminta siellä alkoi vuonna 1996.
- Vuodesta 2008 kaivoksen omistaja on ollut Lappland Goldminers.
- Helmikuussa kaivoksen omistaja julkaisi tiedotteen, jossa arvioidaan
kullan osuuden Pahtavaaran mineraalivaroista kipuavan kaikkiaan
1725 kiloon.
- Vuosille 2012-2013 solmitun sopimuksen arvo Lemminkäiselle on
20 miljoonaa euroa.
M a a n alla ajoneuvoilt akin va adit a a n ene m m ä n.
M a a n alais en kaivoks en sis ä ä nkäynti on avolouhoks en
pohjalla .
47
48
49
M ari Sohlman, markkinointipäällikkö
YIT-Rakennus Oy
Länsimet ron Keilaniemen
työmaata urakoi YIT
Tuhansia ihmisiä työllistävä Suomen suurin infrahanke, Länsimetro, on saavuttanut urakkansa puolen välin.
Hankkeen valmistuttua käyttöön otetaan kaksi noin 14 kilometrin pituista tunnelia jatkona nykyiselle metrotunnelille, sisältäen muun muassa kahdeksan uutta asemaa. Pääkaupunkiseudun metroliikenne jatkuu Ruoholahdesta Espoon
Matinkylään vuoden 2015 lopulla, kuljettaen arviolta yli 100 000 matkustajaa päivässä.
Länsimetro
koostuu
kahdesta rinnakkaisesta
tunnelista, jotka kulkevat
koko matkan maan alla
sekä kahdeksasta uudesta
asemasta. Asemien lisäksi louhitaan 15 pystykuilua, jotka on suunniteltu
hätäpoistumista, paineentasausta, ilmanvaihtoa ja
savunpoistoa varten. Rakentamista ja huoltoa
varten on suunniteltu 12
työtunnelia.
Keilaniemen osuuden
toteuttamisesta on vastannut YIT:n Infrapalvelut. Työmaalla on vastattavanaan noin 1,3 km pitkän kaksoisratatunnelin
sekä metroaseman louhintatyöt. Urakka käsittää
myös raiteenvaihtohallin,
5 kuilun, 600 metriä pitkän ajotunnelin, 6 yhdystunnelin ja pumppaamon
louhinnan. Työmaan kokonaisvahvuus on noin 60
henkilöä, joista noin 20
hlöä työskentelee maan
alla kolmessa vuorossa.
Louhinta- ja lujitustyöt
YIT on suorittanut hyvin
omavaraisesti ja aliurakoitsijoiden määrä on pidetty minimissä.
Työmaa toimii haastavassa ympäristössä vilkkaiden
liikenneväylien,
asutuksen ja työpaikka-alueen keskellä. Esimerkiksi räjäytystyöt on
toteutettu erityisen tarkkojen tärinävaatimusten
mukaisesti. Lisäksi tunnelista poispumpattavalle
vedelle on annettu tiukat
päästöarvot, jonka vuoksi
työmaalle kehitettiin uusi poistoveden käsittelyjärjestelmä. Uuden järjestelmän avulla sallituissa
päästöarvoissa on pysytty
erittäin hyvin.
Emulsioräjäytyksiä ja
tietokoneohjattua porausta
YIT:n konekantaa uusitaan
systemaattisesti
ja työmenetelmiä kehitetään jatkuvasti. Keilaniemen työmaalla käytetään nykyaikaisia ja turvallisia menetelmiä niin
porauksen,
rusnauksen
kuin räjäytystenkin osalta. Muun muassa porausprosessi
hyödyntää viimeisintä teknologiaa, jossa porajumbolle
syötetään tietokoneella
50
Turvallisin työmaa
Keilaniemen
työmaa
voitti keväällä 2012 Rakennusteollisuuden Uudenmaan alueen ”Turvallisesti 2000-luvulla” –työturvallisuuskilpailun infrarakentamisen sarjassa.
Voittajatyömaan vastuulla
on yksi Länsimetrohankkeen suurimmista osuuksista.
YIT on rakentanut
Länsimetrolle
hankkeen useita eri vaiheita. Näitä ovat Otaniemen ja Matinkylän ajotunnelien louhinnat, Tapiolan itäisen suuaukon
suunnitellut porauskaaviot. Täkymetriohjatun
porausprosessin ansiosta
poraustarkkuus ja -laatu on hyvä ja jota ylläpidetään jatkuvalla ja ajantasaisella
seurannalla.
Aiemmin louhitun katkon kalliopinnat mitataan
samassa yhteydessä, kun
porajumbolle annetaan
suunnat uutta katkoa varten ja mikäli poikkeamaa
löytyy, siihen pystytään
reagoimaan välittömästi.
Myös räjäytykset tehdään kehittyneemmällä
toimintamallilla ja kalus-
tolla, sillä työmaalla käytetään ympäristölle turvallisempaa emulsioräjäytystekniikkaa. YIT omistaa emulsiopanostuslaitteet itse, joten laitteiden
kehitystyö on ollut jatkuvaa.
Työturvallisuuteen on
kiinnitetty
huomiota
myös muissa työvaiheissa. Vaarallisimpiin työvaiheisiin kuuluvaan, aiemmin käsin toteutettavaan
rusnaukseen on hankittu
oma kaivinkone, joka on
varusteltu erityisesti tätä
työtä varten.
51
maanrakennustyöt
ja
Lauttasaarensalmen ratatunnelin louhinta. Lisäksi Niittykummussa on
käynnissä vastaavanlainen
urakka kuin Keilaniemessä.
Kun hankkeen pohjatyöt ovat valmistuneet,
alkaa asemarakennuksen
toteuttaminen. YIT on
mukana myös tulevassa
asemarakentamisessa, sillä YIT Kiinteistötekniikka toteuttaa Keilaniemen
aseman LVI-urakan.
Kuva t: M a tti K allio
52
arkkiset
Orikoskentie 22, 31700 Urjala
Puh. (03) 546 1593
kirjapaino @ arkkiset.fi
www.arkkiset.fi
• Varaosat
• Koneet
• Tarvikkeet
• Kartiokalustot
• Terotuskoneet
Sandvik, Mitsubishi porakalustot
Ratastie 5, 40950 MUURAME
(014) 212 000
0400 647 188
53
Hallituksen terveiset
Yhdistyksen hallitus toimikaudella 2011 - 2012:
Puhe enjoht aja Timo R ajala (kuva ss a toinen va s e m m alt a )
Sihte e ri Taito Ahola (kuva ss a toinen oike alt a )
J ä s en Jor m a Leinonen (kuva ss a oike alla )
J ä s en J a ri W e m an (kuva ss a va s e m m alla )
Halllitus oli asettanut yhdeksi toimikauden päätavoitteeksi yhdistyksen jäsenmäärän
kasvattamisen. Tehtävässä onnistutkiinkin
varsin hyvin, koska toukokuun vuosikokouksessa hyväksyttiin yhdistykseemme 24 uutta
jäsentä. Hallitus kiittää kaikkia jäsenhankinnassa mukana olleita henkilöitä aktiivisesta
työpanoksesta.
Uusiksi jäseniksi hyväksyttiin
seuraavat henkilöt:
Silva sti M ikko
P ekkonen Jukka
Kivim äki Is m o
Nissinen Ersso
Pöyliö Risto
Roiva s R eijo
H a rjula J a ni
P rusi Olli
H ä nninen Tuo m o
Tyni Tuula
N uutinen K eijo
Ollikainen J a ni
Nordic Mines Ab, sekä Ilkka Hynynen Oulu Mining
School. Lisäksi tutustuimme Oulu Mining Schoolin
Mini pilotrikastamon rakennushankkeeseen Oulun
Yliopistolla. Juhlaillallisella Talvivaara-Sotkamo Oy:n
hallituksen puheenjohtaja Pekka Perä piti muistorikkaan puheen kokousväelle.
Vuosi 2013 tulee olemaan yhdistyksen historiassa
yksi merkittävimmistä vuosista sitten yhdistyksen perustamisen. Yhdistys täyttää nimittäin ensi vuonna 50
vuotta. Juhlavuoden kunniaksi hallitus on päättänyt
tuottaa vuoriteknikoiden historiaa käsittelevän kirjan,
jonka nimeksi tulee ”Vuoriteknikoiden historia”. Kirja
julkaistaan syntymäpäiväjuhlan yhteydessä toukokuussa 2013.
Hallitus haluaa kiittää lämpimästi kaikkia tämän lehden teossa mukana olleita henkilöitä aktiivisesta työpanoksestanne, sekä kaikkia lehdessä mainostaneita yrityksiä merkittävästä tuestanne. Toivomme jäsenistölle
ja kaikille yhteistyökumppaneille antoisia lukuhetkiä
Vuorityö ja -tekniikka 2012 lehden parissa sekä toivotamme kaikille rauhallista Joulun aikaa ja parasta mahdollista menestystä vuodelle 2013.
Kilponen J a akko
Sjöblo m A ntti
Junttila Jor m a
K aunisva a r a Juh a
Hyttinen Jukka
Oja nla tva M a rkus
Koleh m ainen J a ri
Kor honen Tenho
Poikkim äki P e r tti
Nie mi La ss e
Tiilikainen Veli-M a tti
H uilaja A ntti
Hallituksen loppuvuoden 2011 ”työnäyte”, Vuorityö
ja -tekniikka lehti ilmestyi joulukuussa 2011. Lehti oli
muhkein ja laajin kautta aikojen ja siinä oli runsaasti mielenkiintoisia juttuja alaltamme. Lehti kiinnosti
myös yrityksiä, jotka mainostivat tuotteitaan ja palvelujaan ennätyksellisen runsain määrin. Lehti sai lukijakunnalta ja yhteistyökumppaneilta varauksettoman
vastaanoton ja paljon positiivista palautetta.
Vuoden 2012 jatkokoulutuspäivät pidettiin toukokuussa Oulussa. Päivien teemana oli KAIVOS 2012.
Päiville osallistui 77 yhdistyksen jäsentä, viisi VMY:n
kaivosjaoston jäsentä, sekä neljä luennoitsijaa. Tilaisuudessa luennoi Timo Lindborg Sotkamo Silver AB, Visa Myllymäki YIT-Rakennys Oy, Krister Söderholm
Ta m pe r e ella 3 0 . 1 1 . 2 0 1 2
Vuorit eknikot ry
H ALLIT US
54
55
56