Ensimmäisenä kaarteeseen Takavetoinen auto, ei ajovakautusjärjestelmää, samalla viikolla Saksasta tuotu. Kuljettajalla ikää 18 vuotta, ajokokemusta 5 000 kilometriä, ajokortti kolme kuukautta vanha. Hyvä kaveri istui vieressä, tämän tyttöystävä takapenkillä. Ohitettu lähti seuraamaan. Tuli näytön paikka... OLAVI LEMPINEN ja MARTTI MERILINNA LIIKENNEVAKUUTUSKESKUS, kuvat KIMMO VIRTANEN, piirros Tutkijalautakuntaa tarvittiin ■ TÄMÄ on kuvitteellinen kertomus eräästä rajusta suistumisonnettomuudesta, jossa autossa kyydissä ollut nuorukainen sai surmansa. Kertomuksen perustana on todellinen onnettomuus, jonka syyt tutkijalautakunta on selvittänyt. Onnettomuuden uhria emme pysty enää auttamaan, mutta muuten tapauksesta on paljon opittavaa. 150 ● Tekniikan Maailma 21/2008 T erveyskeskuslääkäri tuijotti mietteliäänä ruumishuoneen seinään. Mikä ihme saa ihmiset tekemään tuollaisia valintoja? Miksi niin usein pääosassa ovat juuri nuoret miehet tai oikeastaan vain pojat, lapset? Hautaustoimiston miehet olivat poistuneet viitisentoista minuuttia aikaisemmin. Yöllinen tehtävä oli taas kerran hoidettu. Ei heidänkään työnsä mitään miellyttävää ole. Lääkäri mietti, millaista onnettomuuspaikalla oli ollut. Pelastushenkilöt olivat häärineet keltaiset heijastinliivit välkkyen vammautuneiden ihmisten ympärillä. Kiireisiä askeleita, nopeita sanoja, siniset hälytysvalot olivat välkähdelleet. Kaksi ambulanssia oli lähtenyt paikalta pois sireenit ulvoen. Kolmas oli jäänyt odottamaan. Aikaa oli kulunut. Askeleet olivat muuttuneet rauhallisemmiksi. Kolmaskin ambulanssi oli poistunut. Sitten musta ruumisauto oli saapunut. Ovet olivat avautuneet ja sulkeutuneet. Musta auto oli lähtenyt verkkaisesti liikkeelle. Sillä ei ollut kiirettä minnekään. Lääkäri vilkaisi kelloonsa. Menehtyneen vanhemmat eivät todennäköisesti vielä tienneet tapahtumasta mitään, vaan nukkuivat rauhallisesti vuoteissaan. Kun suruviestiä vievät poliisit soittaisivat ovikelloa, koko maailma romahtaisi yhdellä hetkellä. Paluuta entiseen ei enää koskaan olisi. Ensin tulisi epäusko, sitten voimattomuus, suru, tuska. Lääkäri veti suojakankaan pojan päälle. Kuka tämä oikeastaan oli ollut? Oliko hänellä sisaruksia? Oliko hän käynyt koulua vai oliko työssä? Mitä hän oli harrastanut? Valkotakkinen lähes hätkähti. Eihän näillä asioilla ollut enää merkitystä. Kaikki oli ohi, lopullisesti, yhtenä hetkenä. Onnettomuusuutinen tuskin ehtisi enää saman aamun lehtiin. Julkisuutta kyllä tulisi huomenna. Kaikki onnettomuuden osalliset olivat tavallaan uhreja, niin kyydissä olleet kuin autoa ajanutkin. Miten nämä nuoret saataisiin tajuamaan, millainen vaara holtittomaan ajamiseen liittyy? Ihan mukava ilta Viereisen optikkoliikkeen punaiset mainoskirjaimet heijastuivat hassunkurisen muotoisina metallinharmaan BMW:n kiiltävään konepeltiin. Aapo paineli kaasupoljinta. Moottorin kierrosluvut vuoroin nousivat, vuoroin laskivat. Kohta syttyisi vihreä valo. Kuljettajan vieressä istuva Simo vilkaisi takapenkille ja hymyili. Siel- lä istuva Virpi ei vastannut hymyyn. Hän mietti, olisiko Aapolla kanttia taas kiihdyttää – sillä tavoin? Toissapäivänä asia oli tehty selväksi, Virpi ei tulisi enää sietämään uusia ajonäytöksiä. Bemari oli lähtenyt kuljettajansa käsistä, kun tämä kokeili kuivalla asfaltilla auton sivuluisto-ominaisuuksia kadun risteyksessä. Luisun loppuvaiheessa oltiin hallitsemattomasti vastaantulevien ajokaistalla. Vihreä valo syttyi. Aapo lähti liikkeelle aivan asiallisesti. Virpi tunsi hienoista mielihyvää. Alkaisiko Aapo sittenkin ymmärtää? Joskus Virpi oli miettinyt, oliko kaikilla pojilla tarve esiintyä auton ratissa samalla tavalla, kaahailla yleisessä liikenteessä. Mistä se johtuu? Nuorten onnettomuusuutiset nousevat lehdissä puheenaiheeksi säännöllisin väliajoin. Tilastoyhteenvedoissa samaa sanomaa on toistettu vuodesta toiseen. Virpi oli ollut kerran mukana kolarissa. Se vaikutti 17-vuotiaaseen tyttöön vieläkin. Aapo oli kääntänyt BMW:n keulan kohti Simon kotia. Takana oli ihan mukava ilta. Itse asiassa oli ollut hienoa, että Aapo oli vaivautunut ottamaan heidät, Simon ja Virpin, kyytiin. Pikkukaupunkia oli cruisailtu koko ilta ristiin rastiin. Autossa oli vielä kiinni ulkomailta tuodun ajoneuvon punavalkoiset, väliaikaiset rekisterikilvet. Se tuntui jotenkin hienolta. Etupenkillä istuvat pojat juttelivat jotain keskenään. Äänet kantautuivat epäselvästi takapenkille, mutta Virpi ei pyytänyt puhumaan kovempaa. Kello oli jo paljon, ja tyttö tunsi itsensä väsyneeksi. Ajatus nukkumaan menosta tuntui hienolta. TILANNE alkoi tien kaartaessa vasemmalle. Aluksi BMW oli ajautua kovan nopeuden takia tieltä ulos oikealle, mutta loppujen lopuksi se juuri ja juuri pysyi tiellä. Tämän jälkeen auto nopean ja ilmeisesti liian jyrkän ohjausliikkeen johdosta kääntyi oikea kylki edellä rajuun sivuluisuun, jota kuljettaja ei pystynyt enää oikaisemaan. Vajaan sadan metrin pituiset luistojäljet päättyvät vasemmalle ulos tieltä. Ylinopeutta iskuetäisyydellä Metallinharmaan BMW:n ratissa istuva Aapo vilkaisi taustapeiliin. Kaupungin kadut jäivät taakse. Maaseutumainen tiestö odotti edessä. Viidenkympin rajoitus oli vaihtunut kuuteenkymppiin. Nuorukaista hymyilytti. Virpi oli ihan kiva tapaus ja vielä Simon tyttöystävä, mutta mistä se sai välillä päähänsä nipottaa muutamasta renkaan vingahduksesta? Eihän varsinaisesta kaahaamisesta ollut kysymys. Aapo mietti edelleen. Jos kaveripiiriin verrataan, hän oli kuljettajana sieltä rauhallisemmasta päästä. Niin se vaan oli. Kauempana edellä meni henkilöauto. Sen merkkiä ei vielä erottanut. Välimatka supistui. Edellä ajavan auton takavalot olivat yhä lähempänä. Bemari tuntui hyvältä nuoren kuljettajan käsissä. Se oli laadukas ajopeli vieläkin, vaikka ikää oli jo kaksitoista vuotta. Aapo oli päässyt ensimmäisen kerran kokeilemaan tätä perheeseen hankittua tuontiautoa samana päivänä, kun se oli saapunut eli torstaina. Kuljettaja vilkaisi auton kojetaulussa olevaa kelloa; se näytti puolta yhtä. Perjantai oli vaihtunut lauantaiksi jo jokin aika sitten. Nyt edessä ajavan auton pystyi tunnistamaan. Se oli Volkswagen Golf. Etäisyys siihen oli supistunut minimiinsä. Oltiin iskuetäisyydellä, kuten formulakisojen selostajat sanoisivat. BMW:n moottoritehot riittäisivät nopeaan ohitukseen milloin vain. Mitä nyt? Välimatka edellä ajavaan alkoi kasvaa. Aapo painoi kaasua vaistomaisesti lisää. Nopeus kasvoi. Mittarin neula saavutti yhdeksänkympin lukeman, ja Golf oli jälleen lähituntumassa. Mitä sen kuljettaja aikoi? Aapo ei kääntynytkään eritasoliittymän rampista oikealle, eli suuntaan mihin olisi pitänyt mennä, vaan päätti jatkaa edellä ajavan perässä. Valtatiesillan ylittämisen jälkeen tie alkoi laskea loivasti. Edessä oli suora. Aapo teki päätöksensä. Kyydissä olijoille oli hyvä näyttää, miten Bemari lähtee. Nuorukainen tarttui vaihdekeppiin ja työnsi kolmosen päälle. Nyt olisi oikea hetki! Kylki edellä päin pylvästä Nopeusmittarin lukemat nousivat hetkessä yli sadan. Aapo ohjasi vastaantulijoiden kaistalle. Satakaksikymmentä, satakolmekymmentä. Sitten BMW oli Golfin etupuolella. Aapo vilkaisi taustapeiliin. Virpikin Tekniikan Maailma 21/2008 ● 151 kääntyi katsomaan taakseen. Painoiko Golfin kuljettaja kaasun pohjaan, vai näyttikö se vain siltä? Muutama sekunti ja metallinharmaan BMW:n nopeusmittari osoitti jo sataaviittäkymmentä, sitten ylikin. Välimatka juuri ohitettuun Golfiin alkoi kasvaa. Suora jatkui. Katuvalopylväät vilisivät nuorukaisen silmissä. Aapo rupesi kaartamaan varovasti oikealle, yli keskiviivan takaisin omalle kaistalle. Tie alkoi nousta ja kaartaa vasemmalle, jyrkästi! Aapo käänsi päättäväisesti ohjauspyörää. Keskipakovoima tarttui henkilöautoon. Hetken näytti, että auto jatkaa suoraan. Aapo tarttui ohjauspyörään vielä kovemmalla otteella. Renkaat alkoivat ulista. Sitten auton takaosa irtosi varottamatta luisuun. Aapo ei ehtinyt tehdä juuri mitään. Vastaohjaus tuli pahasti myöhässä, ja auto eteni jyrkässä luisussa oikea kylki edellä eikä enää oiennut. Mustaa savuavaa jälkeä piirtyi asfaltin pintaan. Renkaiden ulvova ääni kiiri syksyisessä yössä. Auto syöksyi kylki edellä yli keskiviivan tien vasemmalle puolelle. Renkaiden ulvonta kesti vain pari sekuntia. Vajaan sadan metrin päässä sivuluisto loppui kuin saksilla leikaten. Poikittain etenevä henkilöauto osui oikea kylki edellä rysähtäen katuvalopylvääseen. Pylväs katkesi. Pylvään yläosa ei vielä ehtinyt pudota maahan, kun ilmaan kiiri uusi rysähdys. Metallinharmaa henkilöauto törmäsi kyljittäin päin maassa olevia isoja kiviä ja niiden vieressä kasvavia mäntyjä. Lukematon määrä lasinsirpaleita levisi ympäriinsä. Auton oikea puoli muuttui hetkessä muodottomaksi metallikasaksi, jota vasten liikeenergia yritti singota turvavöissä olevia ihmisiä. Lähinnä tuhon kohtaa oli kuljettajan vieressä istunut Simo. – Simo! – Etupenkillä, nopeasti, vedetään se ulos. – Tartu toisesta kainalosta. Simo oli aivan velttona. Virpi yritti saada pitävän otteen poikaystävästään. Tilanne oli painajaismainen. Paikalle juoksi mies. Hänellä oli sammutin kädessään. Alkoi kuulua voimakasta suhinaa. Simo oli jo melkein ulkona, kun toinenkin mies tuli paikalle ja tarttui Simoa jaloista. Moottoritilasta näkyneet liekit hiipuivat. Jaloista auttanut sanoi Aapolle, että hän hiljensi jo aikaisemmin. Jostain kauempaa alkoi kuulua lähestyvän hälytysajoneuvon ääni. Lopulta paikalle saapui useita hälytysajoneuvoja. Puut suorastaan kylpivät sinisten vilkkuvalojen lois- teessa. Kiireisiä askelia, kokonainen auttajien rinki ympäröi maassa makaavan Simon. Virpi tunsi olonsa avuttomaksi. Päättäväiset kädet ohjasivat hänet kohti tiellä olevaa ambulanssia. Hän ei olisi tahtonut jättää Simoa. Kaksi ambulanssia lähti sireenit soiden kohti sairaalaa. Liike paareilla makaavan Simon ympärillä hiljeni. Polvillaan olleet ihmiset nousivat ylös. Yksi pudisti päätään. Simon päälle vedettiin valkoinen vaate. Mitä tapahtui ja miksi? Onnettomuus tapahtui pimeän aikana valaistulla tiellä. Ilman lämpötila oli noin 14 astetta. Asfalttipäällysteinen ajorata oli paljas ja kuiva, nopeusrajoitus 60 km/h. Autoa ajanut Aapo vammautui TUHO oli täydellinen. Kahden ihmisen eloon jäämistä voidaan pitää hienoisena ihmeenä. Auto palaa! Virpi avasi silmänsä. Pää ei tuntunut liikkuvan mihinkään. Mitä oli tapahtunut? Tyttö tunsi savun hajua ja tajusi olevansa auton takapenkillä. Jotakin liikahti hänen edessään. Äkkiä tapahtumat tunkivat tajuntaan. Auto oli lähtenyt luisuun ja suistunut ulos tieltä. – Virpi…äkkiä ulos…auto taitaa olla tulessa! Ääni tuli etupenkiltä. Se oli Aapon. Virpi yritti avata BMW:n vasenta takaovea. Ulkopuolella ollut Aapo auttoi vetämällä. Ovi retkahti auki. 152 ● Tekniikan Maailma 21/2008 KUVA on otettu BMW:n tulosuuntaa kohti. Oikea kylki edellä tieltä suistunut auto osui ensimmäisenä katuvalopylvääseen, joka oli onneksi porattu ontoksi keskeltä. Näin pylväs antoi periksi ja katkesi. Umpipuun tapauksessa auto olisi todennäköisesti katkennut. lievästi. Ilman turvavyötä hän olisi todennäköisesti kuollut. Ohjauskeskiön turvatyyny lievensi vammautumista. Vasemmalla takana istunut Virpi vammautui. Ilman turvavyötä hän olisi vammautunut vakavasti, mahdollisesti kuollut. Kuljettajan vieressä istunut Simo käytti kyllä turvavyötä, mutta se ei auttanut, sillä isku tuli sivusta oikealta. Simo menehtyi törmäyksessä. Aapon ohjaaman BMW:n tieltä suistumisen aiheutti erittäin suuri ylinopeus. Nopeus suistumisen aikana oli 140–150 km/h. Nuoren ja kokemattoman kuljettajan harkintakyky oli pettänyt. Entä kuka loppujen lopuksi provosoi tässä Simon kuolemaan päättyneessä onnettomuudessa ja ketä? Kuka tilanteen niin sanotusti ”aloitti”? Asiaa on aivan tarkkaan mahdotonta sanoa. Molempien autojen 18-vuotiaat kuljettajat kiistivät kilvanajon. Tutkijalautakunta ja poliisi selvittelivät taustatapahtumia. Tutkijalautakunnan loppuraporttiin kirjattiin avaintapahtumaksi ”tieltä suistuminen jyrkässä kaarteessa kilpaajon aikana”. Paikallinen lehti kertoi onnettomuuden tapahtuneen tiellä, joka on yleisesti tunnettu nuorten kilparatana, ei moottoriurheilutapahtuman paikkana, vaan muun liikenteen seassa tapahtuvana kaahauksena. Kilpa-ajo siviililiikenteen seassa tarkoittaa käytännössä rikosnimikettä ”törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen”. Monta tekijää ■ NUORTEN ja nimenomaan nuorten miesten liikenteellinen harkintakyky on tilastollisesti tarkasteltuna huono. Se ilmenee tietoisten riskien ottamisena seurauksia ajattelematta. Usko omaan itseensä ylittää todennäköisyydet. Ajatellaan, että toisille kyllä sattuu, mutta ei minulle. Tämä on pohjimmaisena tekijänä monessa murhenäytelmässä. Takavetoinen tehokas auto ilman ajovakautusjärjestelmää on tyypillisesti sellainen, joita Saksasta tuodaan. Aloittelevalle kuljettajalle se on vaarallinen opetteluajoneuvo. On tosin vaikea sanoa, olisiko järjestelmä pystynyt tämän onnettomuuden tapauksessa estämään tieltä suistumisen. Ehkä. Jos katuvalossa ei olisi ollut keskeltä ontoksi porattua turvapylvästä, henkilöauto olisi todennäköisesti katkennut kahtia, eikä kukaan olisi pelastunut.