5 - Suomen Perheterapiayhdistys

Perheterapeutti
2 - 2013
Monimuotoinen
seksuaalisuus
terapiassa s.18
Uusparisuhteen solmut
ja vaikeudet s.22
Kun lapsi puuttuu s.4
Helsingin kaupungin pariterapia
räätälöidään asiakkaan tarpeisiin s. 7
Tässä numerossa
4
7
10
14
ARTIKKELIT
31
Kaivattu lapsi on läsnä lapsettoman parisuhteessa
Puuttuva lapsi on unelmissa, kaipauksessa, puheissa. Puolisoiden välinen
yhteys saattaa samassa parisuhteessa muuttua lapsettomuuden eri aikoina:
siihen on kuulunut yhteyden löytämistä ja erilleen kasvamista.
Helsingin kaupungin pariterapia räätälöidään
asiakkaan tarpeisiin
34
Helsingin kaupungin pari- ja perheterapiayksikkö on Suomessa ainoa
laatuaan. Se on vuosien aikana ollut monessa eri toimistossa - ja välillä jopa
22
25
26
28
30
Kaakkois-Suomen perheterapiayhdistys järjesti yhdessä Suomen perheterapiayhdistyksen kanssa Kouvolaan kevätpäivät, joissa pohdittiin eri
kulttuurien kohtaamisia.
Kun puoliso tulee eri kulttuurista
Suurimpia kuormittavia tekijöitä ovat olleet kieleen, kulttuurieroihin ja
uskontoon liittyvät tekijät.
lopettamisuhan alla.
Psykoterapian vaikuttavuus
Terapeutit, jotka saavat asiakaan uskomaan terapiaan ja luovat terapeuttisen, asiakkaalle sopivan yhteistyösuhteen, saavat aikaan hyviä tuloksia
3
kaikentyyppisten asiakkaiden kanssa.
Hanna Pinomaa, Suomen tunnekeskeisen
pariterapian uranuurtaja
Tunnekeskeisellä pariterapialla voi saada pysyviä muutoksia aikaiseksi parin
hyvinvointiin. Sen avulla voi rakentaa pareja suojaavia turvallisia aikuiskiin-
16
tymyssuhteita.
18
Suomen perheterapiayhdistyksen kevätpäivät
Kouvolassa
Seksuaalisen monimuotoisuuden huomioiminen
terapiassa
17
Terapiatyössä kohdataan ihmissuhteiden monia variaatioita, jotka tuovat
mukanaan uusia haasteita yksilö-, pari- ja perheterapiatyöskentelyyn.
Uusparisuhde luo toimivan yhteisön
Uusperheessä eletään usean kulttuurin ja niihin kytkeytyvien sääntöjen
viidakossa. Perheiden arjessa elää kysymys, miten säännöt saataisiin yhden-
21
mukaiseksi kahden perheen välillä?
Eroneuvot eroperheiden tukena
Eroneuvojen tavoitteena on auttaa asiakkaita ymmärtämään eroprosessin
luonnetta sekä lisätä oivalluksia yhteistyövanhemmuuden merkityksestä
eron jälkeen.
24
Lapsuusteko 2012-tunnustuspalkinto
Kajaanin kaupunginteatterin näytelmän Paha lapsi - Viattomuuden puolustus syntyyn liittyi huoli siitä, että lapsen sanotaan olevan paha, vaikka
kyseessä on käytöksen kumpuaminen lapsen vuorovaikutussuhteista.
VAKIOPALSTAT
Päätoimittajalta
Parisuhde on elämän tärkeimpiä suhteita ja sillä on suuri merkitys ihmisen
terveydelle. Toimiva suhde lisää osapuolten henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Vanhempien tasapainoinen parisuhde muodostaa lasten kasvamiselle
hedelmällisen maaperän.
Yrittäjäpalsta
Suomen perheterapiayhdistyksen yrittäjäverkoston uusi yhdyshenkilö
Minna Leivo työskentelee Helsingissä itsenäisenä ammatinharjoittajana
terapeutin, työnohjaajan ja kouluttajan tehtävissä.
Toiminnanjohtajalta
Muistijälkiä ja virkistystä elämään voi hankkia muuttamalla näkökulmaa,
vaikkapa Turussa ensi vuonna pidettävässä Pohjoismaisessa perheterapiakongressissa. Järjestelyt ovatkin hyvässä vaiheessa. Käykääpä sivuilla
www.familytherapyfuture.fi!
Pakina
Istuimme kerran aamukahvilla perhetyötä tekevässä tiimissä. Tämä
tapahtui Suomessa. Eräs kollega sanoi suuressa viisaudessaan, että hänen
mielestään kaikki, jotka eroavat, ovat tavalla tai toisella häiriintyneitä. Siinä
meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun.
Ääniä päästä
Mielenterveysseuran päätös olla osallistumatta yliopistojen järjestämään
psykoterapiakoulutusten kilpailutukseen on kirvoittanut monenlaisia
ajatuksia.
Marja Uotila, vuoden 2013 perheterapeutti
Marja Uotila on malliesimerkki siitä, kuinka jokainen voi tehdä jotain julkisen sektorin palveluiden parantamiseksi.
Meidän lehtemme meille.
Hyvä Käytäntö -tunnustus Jyväskylän
perheneuvolalle
OiVa-malli on lyhentänyt jonoja, vahvistanut asiakkaiden osallisuutta,
tehostanut auttamista ja tukenut työntekijöiden jaksamista.
Perheterapiayhdistyksen jäsenlehti 2/2013
Päätoimittaja:
Ritva Karila-Hietala
Toiminnanjohtaja:
Anita Birstolin
Teemanumeron kokoajat:
Ritva Karila-Hietala, Minna Leivo ja
Micaela Grundström
Toimitussihteeri:
Teija Riikola
Yhteystiedot:
Anita Birstolin
Suomen perheterapiayhdistys ry
Linnankatu 59 C6, 20100 Turku
puh. 044 536 8531
ISSN 2323-9557 (Painettu) - ISSN 2341-670X (Verkkojulkaisu)
Taitto ja graafinen suunnittelu:
Heikki Kännö - Äänimaa Oy
[email protected]
Kannen kuva:
Kuvaaja: Ritva Karila-Hietala
Julkaisija:
Mediatiedot:
Perheterapeuttilehti on Suomen perheterapiayhdistyksen jäsenlehti. Lehden tavoitteena on yhdistää jäseniä, tuoda esiin erilaisia
perheterapian käytäntöjä ja sovelluksia sekä toimia jäsenten tiedotuskanavana. Perheterapeutti-lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.
Irtonumeron hinta 7 euroa.
Kirjoittajat:
Anita Birstolin, Micaela Grundström, Ritva Karila-Hietala, Aku Kaura,
Pekka Larkela, Juha Metelinen, Marja-Liisa Portaankorva, Jussi Pulli,
Antti Ryynänen, Riitta Teittinen, Eira Tikkanen, Minna Tuominen ja
Sinikka Viitanen
2
www.perheterapiayhdistys.fi
Päätoimittaja Ritva Karila-Hietala
Päätoimittajalta
Kuva Teija Riikola
Tervetuloa uuden Perheterapeutti-lehden pariin!
A
iheeksi olemme valinneet parisuhteen, jota tässä lehdessä
käsitellään useasta näkökulmasta. Parisuhde on elämän
tärkeimpiä suhteita ja sillä on suuri merkitys ihmisen terveydelle. Toimiva suhde lisää osapuolten henkistä hyvinvointia ja sen
laatu vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen. On todettu esimerkiksi, että haastavissa suhteissa elävillä naisilla on kohonnut riski sairastua sepelvaltimotautiin. Kaikki perheterapeutit tietävät
myös, että vanhempien tasapainoinen parisuhde muodostaa
lasten kasvamiselle hedelmällisen maaperän. Luonnollisesti
ilman kumppaniakin voi elää täysin tyydyttävää ja onnellista
elämää.
kongressi pidetään heti omien syyspäivien jälkeen Istanbulissa,
jonne meitä on lähdössä mukavan kokoinen joukkio täältä Suomesta.
Kaikkein eniten yhdistystä työllistää ensi vuoden elokuussa Turussa järjestettävä Pohjoismainen perheterapiakongressi. Nyt
kun budjetteja laaditaan eri yksiköissä, voi vielä esittää toiveen
kansainväliseen kongressiin pääsemisestä täällä kotimaassa.
Vielä parisuhteesta. Itselläni on menossa kolmas parisuhde.
Ensimmäinen, nuoruuden parisuhteeni, auttoi minua kotoa irtautumisessa ja itsenäistymisessä. Toisen parisuhteen aikana
elin ruuhkavuosia kolmen lapsen ja omakotirakentamisen sekä
opiskelujen kanssa. Vasta tässä kolmannessa parisuhteessani on
keskipisteessä ollut kahden aikuisen välinen rakkaussuhde ja
sen kehittäminen ja vaaliminen. Usein nämä kaikki vaiheet kyetään käymään läpi yhdessä saman kumppanin kanssa, mutta
minun tieni on ollut tällainen.
Kuten aiempiin Perheterapeutti -lehtiin, tähänkin numeroon
olemme saaneet monta mielenkiintoista artikkelia. Myös palveluiden käyttäjän näkökulma on lehdessä edustettuna. Parisuhdeaiheesta poiketen mukana on Aku Kauran mielenkiintoinen
artikkeli terapian vaikuttavuudesta.
Perheterapiayhdistyksessä tapahtuu nyt paljon. Keväällä meillä
oli vieraana muiden pohjoismaisten perheterapiayhdistysten
puheenjohtajat vuotuisessa tapaamisessa. Tampereella järjestetään yhdistyksen syyspäivät 21.–22.10.2013. Aiheena on
tunnekeskeinen perheterapia (EFFT), josta tulee kouluttamaan
kanadalainen asiantuntija Gail Palmer. Ennen Suomeen tuloaan
hän on muuten kouluttamassa Ruotsin perheterapiayhdistyksen kongressissa. EFTAN (European Family Therapy Association)
Ritva Karila-Hietala
Suomen perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja
3
Teksti Minna Tuominen Kuva Iina Leivo
Kaivattu lapsi on läsnä lapse
P
aripsykoterapiaopintojeni lopputyössä kahdeksan tahattomasti lapsetonta naista kertovat ongelmasta, josta Suomessa kärsii arviolta 30 000 pariskuntaa. Lopputyöni naiset olivat
31–54-vuotiaita akateemisesti koulutettuja. Yhtä lukuun ottamatta kaikki mainitsivat olevansa urallaan hyvin menestyneitä ja pitävänsä työstään. Lapsettomuudesta he olivat kärsineet 2,5–20
vuotta.
Puuttuva lapsi vaikutti näiden kahdeksan naisen parisuhteeseen
paljon, ja lapsi oli unelmissa, kaipauksessa, puheissa; joitakin
lapsettomuus eristi ja erotti puolisosta, toisia yhdisti. Puolisoiden
välinen yhteys on saattanut samassa parisuhteessa muuttua lapsettomuuden eri aikoina ja suhteeseen on kuulunut yhteyden löytämistä ja erilleen kasvamista. Lapsettomuus oli muuttanut suhteita myös ystäviin ja sukulaisiin.
4
Minna Tuominen
- sosiaalikasvattaja, teologian maisteri, tarinateatteriohjaaja,
Väestöliiton kouluttama ET paripsykoterapeutti
- ohjannut yhdessä miehensä Ilkan kanssa vertaisohjaajuuteen
perustuvia parisuhdekursseja v. 2004 lähtien
- toimii oppilaitospappina Helsingissä Aalto-yliopistossa ja
ottaa yksityisesti vastaan terapia-asiakkaita
- asuu Porvoossa.
ettoman parisuhteessa
Tutkielmani pariskunnista kolme erosi. Suurimmaksi syyksi he mainitsivat lapsettomuuden. Yhden suhde on lapsettomuushoitojen
jälkeen jäänyt ”vaikeasti määriteltäväksi”. Kaksi vastaajista kertoi
lapsettomuuden lähentäneen heitä puolisoina. Silti nämäkin molemmat kertoivat harkinneensa jossain vaiheessa eroa.
Kaksi vastaajista sai lapsen tai lapsia hedelmöityshoitojen avulla. Toinen pariskunnista erosi. Yhdellä pariskunnalla on lapsettomuushoidot kesken. Yksi pariskunta odotti sijaislasta – ja ovat
hänet nyt saaneet. Toiset odottavat adoptiolasta, jota he ovat
odottaneet jo vuosia. Vain yksi pariskunta teki tietoisen päätöksen
jäädä kahdestaan. He lopettivat hoidot, eivät päätyneet adoptiotai sijaisvanhemmiksi ja huomasivat yllätyksekseen odottavan
biolasta. Naisten tarinat olivat siis yhtä monimuotoisia kuin elämäkin.
5
Parisuhteen monet kolmannet
osapuolet
rettävästi suunsa saatuaan vastaukseksi tökeröitä sammakoita:
”Ette vain osaa tehdä lapsia.” ”Kun lopetat ajattelemasta lasta,
niin sitten se lapsi tulee.” Ymmärtämättömien ihmisten ehkäpä
hyvää tarkoittavat mutta vähättelevät kommentit koettiin loukkaavina. Moni vältteli sukujuhlia ja ystäviä, joiden elämä pyöri
vain lapsien ympärillä.
Lapsi nähdään usein luonnollisena kolmantena parisuhteessa,
kuten myös niin sanottu haavevauva. Muita niin sanottuja kolmansia näiden naisten parisuhteisissa olivat työ, harrastukset,
opiskelu, matkustelu, ystävät, lapsettomuushoidot, sijais- ja
adoptiovalmennus, masennus, alkoholismi, sivusuhde, koira,
vapaaehtoistoiminta, hengellisyys ja onnellinen parisuhde. Eräs
kirjoitti 14 vuoden lapsettomuuden aikana kehitelleensä kaikenlaista sijaistoimintaa juuri siksi, ettei paljon kaivattua lasta
kuulunut.
Tästä selviää
Vaikka puhuminen koettiin vaikeaksi, se oli myös avain kriisistä
selviytymiseen. Kaikki tutkielmaani osallistuneet kertoivat puhumisen merkityksestä. Ne, jotka erosivat lapsettomuuskriisin
myötä, kertovat isoksi syyksi sen, ettei lapsettomuudesta voinut toisen kanssa yhdessä puhua. Siitä oli tullut tabu. Samoin
ne taas, jotka lähentyivät puolison kanssa, kertoivat puhumisen
tärkeydestä. Puuttuvasta lapsesta oli tullut suhdetta lujittava
merkitys.
Naiset kertoivat lapsettomuuden vaikuttaneen sekä siihen, miten täysivaltaisesti naisiksi he itsensä kokivat että puolisoiden
väliseen seksuaalisuuteen. Hedelmöityshoidot tappoivat monen seksuaalisen halun ja läheisyyden tarpeen. Toiset kokivat
huonoa omaatuntoa nauttiessaan seksistä vain seksin vuoksi
ilman että kykenevät tuottamaan niin sanottua tulosta.
Merkittäväksi selviytymiskeinoksi mainittiin myös muiden auttaminen. Ne, jotka olivat kokeneet voineensa auttaa muita samassa tai eri elämäntilanteessa olevia, kokivat elämänsä ja itsensä merkittävänä.
Vanhat haavat aukeavat
Tahattoman lapsettomuuden aiheuttamasta parisuhdekriisistä
selviytymiseen vaikuttavat puolisoiden historia, kyky puhua,
mahdollisuus saada ulkopuolista apua sekä merkityksen löytyminen myös jostain muusta kuin puuttuvasta lapsesta.
Tahaton lapsettomuus luokitellaan sekä kehitys- että traumakriisiksi. Ne, joilla oli ollut taustallaan jotakin muutakin traumaattista, kokivat lapsettomuuden avaavan vanhat haavat.
Tahaton lapsettomuus voi muodostua vuosien kestäväksi traumaattiseksi vaiheeksi. Lapsettomuus kriisinä onkin rinnastettavissa lähiomaisen kuolemaan. Toivo syttyy ja sammuu joka
kuukausi ja tekee siksi kriisistä vaikeasti hallittavan. ”Loppuuko
tämä koskaan?” on monen kysymys. Oleellista on juuri se, millaista tukea lapsettomuuden keskellä elävä saa kumppaniltaan,
muilta läheisiltään, vertaistukiryhmästä tai ammattiauttajalta.
Minna Tuominen
ET parispykoterapeutti
Jotkut eivät olleet kertoneet lapsettomuuden surusta kenellekään ulkopuoliselle. Toiset yrittivät, mutta sulkivat pian ymmär-
6
”Uusina haasteina parisuhteeseen ovat tulleet
viestintävälineet, kuten kännykät ja internet,
joiden käyttömahdollisuudet voivat viedä ihmisiä
ei-toivottuun käyttäytymiseen.”
Teksti Micaela Grundström
Kuvat Iina Leivo, stock.xchng
Helsingin kaupungin pariterapia
räätälöidään asiakkaan tarpeisiin
Helsingin kaupungin pari- ja perheterapiayksikkö auttaa helsinkiläisiä lapsiperheitä, joissa on parisuhdeongelmia. Suomessa ainoa laatuaan oleva yksikkö on vuosien aikana ollut monessa eri toimistossa - välillä jopa lopettamisuhan alla.
Psykoterapeutti Hilkka Ristola-Virtanen työskentelee perheneuvolan pari- ja perheterapiayksikössä Kallion toimipisteessä Helsingin eteläisellä alueella. Olemme keskellä Helsingin asvalttiviidakkoa, mutta Ristola-Virtasen työhuoneeseen tulvii valoa ja
isoista ikkunoista aukeaa vanhojen talojen kattomuodostelma.
Pariterapiayksikkö palvelee helsinkiläisiä lapsiperheitä, joista
suurimmalla osalla on pieniä lapsia. Palvelu on maksutonta.
Syyt tulla pariterapiaan eivät ole Hilkka Ristola-Virtasen mukaan
muuttuneet juurikaan kahdenkymmenen vuoden aikana.
Helsingin kaupungin pari – ja perheneuvonnalla on pitkä perinne, myös työntekijät ovat pitkäaikaisia ja työstään innostuneita.
Täältä jos mistä löytyy kokemusta pariterapiasta.
7
Riitely vie pariterapiaan
terapiasta. 1990-luvun puolivälin jälkeen työyksikössä kiinnostuttiin psykodynaamisesta työskentelystä ja yksiköstä moni hakeutui perheterapiakoulutukseen.
- Tavallisimman syy yhteydenottoihin on riitely. Myös uskottomuus,
mustasukkaisuus, alkoholiongelmat, väkivalta, uusperheongelmat jne. ovat ongelmia, joihin etsitään ratkaisua, Ristola-Virtanen
kertoo.
- Työote muuttui lähemmäksi systeemistä perheterapiaa ja psykodynaamista työskentelyä. Viime vuosina tunnekeskeinen pariterapia, EFT, on tehnyt vahvasti tuloaan pariterapiaan ja moni yksikön
työntekijä on kouluttautumassa siihen. Lisäksi uudet työntekijät
ovat tuoneet mukanaan monenlaista osaamista muista terapiasuuntauksista, Ristola-Virtanen kertoo.
- Uusina haasteina parisuhteeseen ovat tulleet viestintävälineet,
kuten kännykät ja internet, joiden käyttömahdollisuudet voivat
viedä ihmisiä ei-toivottuun käyttäytymiseen ja aiheuttaa ongelmia parisuhteessa. Myös salaisuudet paljastuvat helpommin niiden kautta.
Nykyisin terapeutit yhdistävätkin työurallaan omaksumansa
tiedot itselleen sopiviksi kokonaisuuksiksi ja räätälöivät työnsä
asiakkaan tarpeen mukaisesti.
Pari- ja perheterapiaan hakeutuvat parit tilaavat ajan itse. Neuvola, lastensuojelu, työterveyshuolto tai perheneuvolan muut
toimipisteet ja myös muut tahot ohjaavat asiakkaitaan pariterapiaan. Aikaisemmin naiset olivat aktiivisempia yhteydenotossa.
Nykyisin ajan varaa yleensä parista se, joka voi olla puhelimen
ääressä ajanvarausaikana.
- Se, mitä viitekehystä käytetään, riippuu paljon asiakkaista ja
työntekijöistä. Itse käytän useimmiten kaikkea työurani aikana oppimaani, tilanteen mukaan. Intuitio sanelee paljon.
”Käytän useimmiten kaikkea työurani aikana oppimaani,
tilanteen mukaan. Intuitio sanelee paljon.”
- Koska olemme perheneuvolan alaisuudessa, huomioimme lasten
aseman perheissä entistä tarkemmin. Lapset eivät ole useinkaan
mukana istunnoissa, mutta vanhemmuus tulee parisuhteen ohessa mukaan keskusteluihin, Ristola-Virtanen sanoo.
Keskusteluyhteys tärkein
Pareja tavataan aluksi muutama arviokerta, jolloin tutkitaan
onko pariterapia mahdollista ja haluavatko asiakkaat sitoutua
säännöllisiin käynteihin tietyn jakson ajaksi. Työ sisältää käytännössä myös paljon ohjausta ja neuvontaa.
Parisuhdeterapian asiakkaat hyötyvät hyvin erilaisista asioista.
On jo iso askel myöntää tarvitsevansa apua ja ottaa yhteyttä.
Monet ovat usein alkaneet työstää suhdettaan ajanvarauksen
jälkeen.
Useita terapiamuotoja ja
intuitiota
Pariterapiatutkimuksissa on havaittu, ettei terapeutin edustama
terapiasuuntaus ole tärkein, vaan asiakkaan ja työntekijän välinen suhde. Pariskunnat hyötyvät jo siitä, että terapeutti osaa
kuunnella, ymmärtää ja arvostaa asiakkaitaan ja että työskentely terapeutin kanssa tuntuu mielekkäältä.
Hilkka Ristola-Virtasella on kokemusta pariterapiasta yli kahdenkymmenen vuoden ajalta. Hän on peruskoulutukseltaan
sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti, jonka lisäksi hän on hankkinut täydennyskoulutusta mm. ratkaisukeskeisestä ja psykodynaamisesta terapiasta sekä perhe-, trauma- ja tunnekeskeisistä
terapioista.
- Terapiaistunnoissa käsitellään useimmiten syviä ja vahvoja
tunteita. Istunnoissa on siksi tärkeää säilyttää pariskunnan keskusteluyhteys, joten istunto tulee strukturoida siten, että tunteita
voidaan kuulla, mutta tunteet eivät pääse karkaamaan käsistä,
Ristola-Virtanen sanoo.
Terapeuttien työtavat ovat ajan myötä muuttuneet: aiemmin
työtä tehtiin pääosin yksin, nyt yhä useammin työpareittain.
1980-luvulla, työntekijät olivat innostuneita ratkaisukeskeisestä
- Toisaalta on vaikea tietää, mikä on juuri se asia, josta asiakas saa
avun. Terapiaistunnoissa liikutaan hyvin monella tasolla ja myös
tiedostamaton vaikuttaa työskentelyyn.
8
Onnistumisen monet mittarit
Pariterapeutin työ on monesti myös vaikeaa ja raskastakin. Siihenkin täytyy tyytyä, että kaikkien asiakkaiden kanssa työ ei onnistu, eikä kaikkia voi auttaa.
Hilkka Ristola-Virtanen kokee työnsä mielekkääksi usein, varsinkin silloin, kun hän näkee, että pareilla on tahtotila tehdä suhteensa eteen töitä. Tosin parit tulevat terapiaan usein jumitilanteessa - ja monesti liian myöhään.
Työryhmän vertaistuki on aina ollut tärkeää, samoin ulkopuolinen työnohjaus, riittävät resurssit ja jatkuva koulutus ovat tärkeitä työssä jaksamisen kannalta. Hilkka toivoo että tämä jatkuu
myös tulevaisuudessa vaikka kaupungin resurssit mm. koulutukseen ovat vähentyneet.
- He ovat saattaneet miettiä tilannettaan moniakin vuosia, mutta
syystä tai toisesta eivät ole varanneet aikaa. On palkitsevaa nähdä
parien kanssakäymisen edistymistä syytösten vaihtuessa ymmärrykseen ja oivalluksiin siitä, miksi toinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.
- Terapiatyö imee helposti mukaansa ja siksi on tärkeää, että työn
ulkopuolella on vastapainona omaa, itselle tyydyttävää elämää,
mistä ammentaa voimaa ja jaksamista.
Tuloksellisuus tässä työssä ei Ristola-Virtasen mielestä tarkoita
välttämättä sitä, että parit jatkavat yhdessä, vaan sitä, että syntyy jotain uutta - joko suhteeseen tai yksilöön.
Micaela Grundström
Sosiaalityöntekijä, perheterapeutti, Helsingin perheneuvola,
Kallion toimipiste
- Tietenkin olisi toivottavaa, että parit, joilla on pieniä lapsia, löytäisivät ratkaisuja, että he voisivat jatkaa yhdessä. Eroissa lasten
tilanne saattaa olla todella vaikea.
Helsingin perheneuvolassa työskentelevä psykoterapeutti Hilkka RistolaVirtanen muistuttaa, että pariterapian
tuloksellisuutta on se, että syntyy jotain
uutta.
Historiaa
• Avioliitto- ja perheneuvonta alkoi 1965 Helsingin lastensuojeluvirastossa ja asiakkaana olivat lastensuojelun moniongelmaiset
perheet. Neuvonnassa työskenteli viisi lastensuojelun sosiaalityöntekijää.
• 1980 toiminta virallistettiin ja se laajeni kattamaan myös yhteistyökumppaneiden perheneuvontaan ohjaamia perheitä. Työntekijöiltä
alettiin vaatia erikoistumiskoulutusta, mikä tarkoitti perhekeskeistä
työotetta tai perheterapeutin koulutusta.
• 1985 toiminta määriteltiin perhekohtaiseksi lastensuojelulain tarkoittamaksi tukitoimeksi.
• 1990-luvulla yksikön nimi muutettiin Pari- ja perheterapiayksiköksi, ja 2005 alussa liitettiin perheneuvolaan.
• Vuoden 2008 organisaatiouudistuksen myötä koko Helsinkiä palvellut yksikkö jakautui kolmeen alueelliseen toimipisteeseen. Resursseja lisättiin huomattavasti ja virat muutettiin psykoterapeuttien vakansseiksi.
• Pari- ja perheterapiassa toimii tällä hetkellä 12,5 psykoterapeuttia
joista yksi on johtava psykoterapeutti.
• Vuoden 2013 SOTE uudistus on jälleen muuttanut pari- ja perheterapian tilannetta: nyt suunnitellaan toiminnan keskittämistä yhteen
toimipisteeseen.
9
Psykoterapian
Teksti Aku Kaura
Kuvat Iina Leivo
10
vaikuttavuus
Terapeuttisen muutostyön vaiheet:
1. Esiharkinta (precontemplation), 2. Harkinta
(comtemplation), 3. Valmistelu (preparation),
4. Toiminta (action). 5. Ylläpito (maintenance),
6. Lopetus (termination).
James Prochaska ja Carlo DiClemente
Terapeutin merkitys parantavassa terapiassa:
asiakkaan usko + parantava konteksti = terapeutin usko
Bruce Wambold
Terapeutit, jotka saavat asiakaan uskomaan terapiaan ja
luovat terapeuttisen, asiakkaalle sopivan yhteistyösuhteen,
saavat aikaan hyviä tuloksia kaikentyyppisten asiakkaiden
kanssa. Mitkä tekijät edistävät tätä vaikuttavuutta?
Asiakkaan havainnot terapeutista voivat vaikuttaa suhteen laatuun monissa hoidon vaiheissa, siksi responsiiviset ja yhteistyötä korostavat tekniikat ovat merkityksellisiä.
P
Asiakas ja muutosvaihe
sykoterapian vaikuttavuustutkimuksen kontekstuaalisessa
mallissa terapeutin vaikutus on Bruce Wamboldin mukaan
suuri. Terapian olemus ”ruumiillistuu” terapeutin välityksellä ja
on kriittinen tekijä psykoterapian vaikuttavuudessa. Terapeutin
vuorovaikutustaidot, kyky käyttää joustavasti eri tekniikoita,
usko terapian vaikuttavuuteen sekä tietyt terapeutin ominaisuudet vaikuttavat ratkaisevasti terapian onnistumiseen.
A
siakkaan ominaisuuksilla (attribuutiotyyli, rotu, etnisyys,
uskonnollisuus, kulttuuri) on oma vaikutuksensa terapian
tuloksellisuuteen. Terapian tulisikin Bruce Wamboldin mukaan
sopia asiakkaan persoonallisiin luonteenpiirteisiin, maailmankuvaan ja arvoihin sekä hänelle soveltuvaan tapaa käsitellä ja
ratkaista ongelmaansa. Nykyisin on tarvetta monikulttuurisesti
sensitiiviselle terapialle, ja juuri sellaista kontekstuaalinen malli
tukee.
Jeremy Anderson ym. ovat tutkineet terapeuttien vuorovaikutustaitojen yhteyttä hoitotuloksiin. Näitä vuorovaikutustaitoja
olivat verbaalinen sujuvuus, tunteiden ilmaisu, neuvottelutaidot, toiveikkuus, lämpö, empatia, kyky rakentaa yhteistyösuhdetta ja kyky rajata ongelma. Hyvät terapeutin vuorovaikutustaidot ennustavat onnistunutta hoitotulosta ja lyhentää
terapian kestoa.
Terapian kestoon ja tulokseen vaikuttaa myös ongelman ratkaisemisessa asiakkaalla meneillään oleva muutosvaihe (stages of
change). Muutoshan on vaiheittain tapahtuva prosessi, jossa
asiakkaan yritykset ja erehdykset, edistys ja taantuminen vuorottelevat pitkällisen harkinnan ja prosessoinnin aikana.
Terapeutin henkilökohtaisia ominaisuuksia ja kykyjä sekä terapeutin käyttämien tekniikoiden merkitystä tarkastellaan Anne
Hersoug ym. tutkimuksessa. Terapian tuloksellisuuteen vaikuttavat terapeutin kyky olla suhteessa asiakkaaseen eli ymmärtämys, kunnioitus, empaattisuus ja sensitiivisyys, luotettavuus,
hyväntahtoisuus, responsiivisuus ja hyväksyntä. Merkityksellistä on myös terapeutin luottamus kykyynsä auttaa asiakasta ja
myönteinen käsitys terapiasuhteen tuloksellisuudesta.
Terapeutin tulee kyetä saamaan neuvottelemalla asiakkaan
kanssa yhteinen ymmärrys terapian tavoitteista ja sitoutuminen
tavoitteiden saavuttamiseen. Toiseksi terapiassa tulisi löytää keinot, interventiot ja tapa saavuttaa nämä tavoitteet. Kolmanneksi terapeutin ja asiakkaan välille tulisi kehittyä sellainen emotionaalinen side, yhteydentunne, joka mahdollistaisi tavoitteiden
saavuttamisen.
11
Terapiaan ja terapeuttiin liittyvät odotukset
Toimimattomien suhteessa olon mallien
muuttaminen
A
siakkaan odotukset ja terapeutin kyky luoda toivoa ja
luottamusta selviytymiseen ovat erittäin merkityksellisiä
terapian lopputuloksen kannalta, toteavat Douglas Sprenkle
kumppaneineen. Terapian ensimmäiset istunnot ovat olennaisia asiakkaan toivon ja selviytymisen tunteen muodostumisen
kannalta.
O
ngelmat kytkeytyvät asiakkaiden elämänhistoriaan, sukupuuhun ja näyttäytyvät nykyisissä suhteessa olon
malleissa monin tavoin. Näiden ongelmia tuottavien mallien
tiedostaminen, murtaminen ja muuttaminen toimivampaan ja
asiakkaiden hyvinvointia vahvistavaan suuntaan, muodostavat
pariterapian keskeisen tavoitteet.
Kenneth Howardin kehittämän psykoterapian kulkua kuvaavaa
annostus- ja vaihemallin mukaan yhteys psykoterapeuttisen
hoidon määrän ja tuloksen välillä on log-lineaarinen: aluksi hyöty on suuri, jatkossa lisähyödyn saaminen edellyttää psykoterapeuttisen ”annostuksen” lisäämistä.
Douglas Sprenkle ym. korostavat, että pari- ja perheterapiaan
tulisi sisällyttää mukaan myös ongelmien käsitteellistäminen.
Tämä voidaan tehdä muuttamalla suhteen toimimattomia malleja, suoraa hoitosysteemiä tai terapiasuhdetta laajentamalla.
Näissä pari- ja perheterapian kolmessa tekijässä ongelmien
kohtaaminen ja käsittely toteutuvat juuri suhteessa olon näkökulmasta.
Hoito näyttää myös kohdistuvan eri vaiheissa erilaisiin asioihin.
Ensin saavutetaan ns. remoralization eli toivon ja hyvinvoinnin
tunteen lisääntyminen. Siitä seuraa remediation eli oireet vähenevät. Kolmantena seuraa rehabilitation eli toimintakyvyn
palautuminen.
Relationaalisesti orientoituneessa terapiassa kiinnitetään huomiota erilaisten alasysteemien välisiin interaktioihin, joista
muodostuu laajempi systeemi, jossa ongelmat elävät ja vaikuttavat. Relationaalisten terapioiden ydintavoite on pariskuntien,
perheiden ja laajempien systeemien toimimattomien ja patologisten vuorovaikutuskuvioiden murtaminen ja muuttaminen,
jonka seurauksena syntyy relaationaalista käsitteellistämistä ja
paraneminen ja muutos tulevat mahdollisiksi.
Terapiamuotoon sitoutuminen ja luottamus
terapiaan
S
itoutuminen psykoterapiamuodon perusteista nousevaan
hoitoon on Bruce Wamboldin mukaan kontekstuaalisessa
mallissa tärkeää. Terapeutin usko terapiansa vaikuttavuuteen,
säteilee myös asiakaan luottamukseen. Terapian tuloksellisuus
on voimakkaasti suhteessa sekä terapeutin että asiakkaan uskoon terapian vaikuttavuudesta.
Suoran hoitosysteemin laajentaminen
1. Terapeutti oppii enemmän asiakkaan
systeemistä ja saa henkilöiden välisestä
suhteesta selkeämmän vaikutelman, jos
mahdollisimman moni ongelmiin liittyvä
avainasiakas on paikalla terapiassa.
2. Terapeutti kykenee saamaan voimakkaamman terapeuttisen allianssin asiakkaan systeemiin, kun allianssi perustuu
kasvotusten tapaamiseen.
3. Työskentely merkittävien avainasiakkaiden kanssa maksimoi heille suuremman todennäköisyyden saavuttaa
laajemman, stabiilimman ja empaattisemman suhteen siihen mitä on tapahtunut ja miksi niin on tapahtunut. Jos
yksi asiakkaista menettää näkökulman,
toinen tai toiset voivat auttaa saavuttamaan sen uudestaan.
12
4. Vaikuttavien läpimurtojen muuttava
vaikutus on vahvempi, kun ne tapahtuvat
avainasiakkaiden läsnäollessa terapiassa.
5. Terapeutti kykenee saavuttamaan
tarkemman ymmärryksen ongelmaa ylläpitävistä rakenteesta, kun avainasiakkaat
osallistuvat suoraan hoitoon.
Suoran hoitosysteemin laajentaminen
miksi muutosta tapahtuu. Terapeutit, jotka hahmottavat ja kykenevät vakuuttamaan asiakkaan siitä, miksi, mitä ja miten terapiassa työskennellään ja tavoitellaan muutoksen savuttamiseksi, onnistuvat saamaan parempia tuloksia. Toisaalta yhteisten
tekijöiden sekä rakennetekijän erotteleminen toisistaan voi
antaa pinnallisen yksiulotteisen kuvan terapiassa tapahtuvista
prosessista. Erilaiset tekijät ovat kytkeytyneet yhteen ja toimivat
vuorovaikutuksessa toistensa kanssa terapeuttisen muutoksen
tuottamisessa.
P
ari- ja perheterapian vaikuttavuustutkimuksessa on selkeä
näyttö siitä, että suoran hoitosysteemin laajentaminen on
tuloksekkaampaa verrattuna yksilöterapiaan. Douglas Sprenkle
on tutkinut asiaa toimimattoman parisuhteen, nuoren päihteiden ja huumeiden käytön, aikuisten päihteiden ja huumeiden
käytön, vakavien mielenterveyshäiriöiden ja perhe- ja lähisuhdeväkivallan ongelmien hoitamisessa.
Aku Kaura
Espoon perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja
TM, YTM, perheterapeutti VET, traumapsykoterapeutti VET (koul.),
psykoterapeutti ET (voimavarakesk.), työnohjaaja, työyhteisökonsultti, Monitieteisen psykoterapian vaikuttavuustutkimuksen
tohtorikoulutettava, Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos
Terapeuttisen yhteistyösuhteen laajentaminen
A
llianssi on emotionaalinen side asiakkaan ja terapeutin välillä, ja se ulottuu kaikkeen terapiassa tehtävään. Allianssi
on pari- ja perheterapiassa monimutkaisempi ja laajempi kuin
yksilöterapiassa, jonka lisäksi pariskunnalla on yhteinen allianssi, perheen alasysteemeillä oma allianssinsa ja koko perheellä
yhteinen allianssi suhteessa terapeuttiin. Tämä tuo terapiaan
paljon vahvuuksia ja mahdollisuuksia, mutta samalla myös
haastaa terapeutin huomioimaan eri allianssisuhteet.
Pari- ja perheterapian monimuotoisia alliansseja koskee sama
periaate kuin yksilöterapian allianssia; terapian onnistumisen
ja keston vuoksi allianssisuhteiden tulee muodostua ensimmäisten istuntojen aikana. Siksi terapeutin tulee jo terapian
aloitusvaiheessa aloittaa aktiivisesti erilaisten allianssisuhteiden
rakentaminen (liittyminen, joining). Terapeutin tulee myös arvioida allianssien laatua ja työskentelytyyliään asiakkaiden kokemuksen ja palautteen perusteella. Mikäli joku tai useat allianssisuhteet vaikuttavat heikoilta ja toimimattomilta, tulee etsiä
sopivampi työskentelytapa.
Jokaisessa allianssisuhteessa tulisi viritä toivoa ongelmien
ratkaisemisesta ja muutokseen mahdollisuudesta. Erityisesti
pari- ja perheterapiassa tulee terapeutin kiinnittää huomiota
allianssi-splitteihin. Terapeutin tulee myös sitkeästi rakentaa
yhteistyösuhdetta, jotta myös vastustava tai motivoitumaton
asiakas voisi saada terapiasta hyödyn.
Terapian organisointi ja koherenssi
D
ouglas Sprenkle ym. tähdentävät, että terapian organisointi ja koherenssi-rakennetekijät ovat olennaisia kaikissa terapiamuodoissa. Tämä rakennetekijä on terapiaprosessin
yhteisiä tekijöitä välittävä ulottuvuus ja laatu, joka sitoo kaikki
terapiassa vaikuttavat tekijät yhteen ja antaa selityksen siihen,
13
Hanna Pinomaa, Suomen tunnekeskeisen pariterapian
uranuurtaja
kuisella protestilla, vaatimalla, syyttämällä, lamaantumalla tai
vetäytymällä. Kumppaneiden reagoidessa toistensa reaktioihin,
muodostuu kielteisiä vuorovaikutuskehiä, jotka vain vahvistuvat kerta toisensa jälkeen ”Mitä enemmän hän on hiljaa, sitä
enemmän minä yritän saada hänet puhumaan, ja mitä enemmän
minä nalkutan hänen puhumattomuudestaan, sitä puhumattomampi hän on, ja sitä enemmän minä raivostun, ja sitten hän lähtee ulos, jolloin minä.” Tunnekeskeisen pariterapian näkökulmasta jatkuvat riidat kotitöistä, rahan käytöstä tms. ovat reaktioita
alla olevaan turvattomuuden tunteeseen.
”Meillä terapeuteilla on nyt vaikuttavia välineitä käytössämme,
kuten tunnekeskeinen pariterapia, joilla voimme saada pysyviä
muutoksia aikaiseksi parin hyvinvointiin.”
Psykologi, paripsykoterapeutti Hanna Pinomaa, 51, on tunnekeskeisen pariterapian uranuurtaja ja kouluttaja Suomessa.
Hän on myös Suomen Pariterapiayhdistyksen puheenjohtaja.
Hanna Pinomaa on naimisissa ja kahden nuoren aikuisen äiti.
Puolison työn vuoksi perhe asui 8 vuotta ulkomailla. Pariterapian parissa hän on työskennellyt vuodesta 2000, tällä hetkellä ammatinharjoittajana.
Terapian tavoitteena on aluksi hahmottaa kielteinen vuorovaikutuskehä niin, että molemmat puolisot kykenevät näkemään
oman toimintansa vaikutuksen puolisoon ja ottamaan vastuuta
omasta toiminnastaan. Sen jälkeen tavoitteena on saada tunnetyöskentelyn avulla hiljalleen kosketus kehän alla oleviin kiintymyssuhdepelkoihin ja tarpeisiin; pelkoon tulla hylätyksi, pelkoon olla riittämätön. Oman menneisyyden kiintymyssuhteiden
avaaminen on osa työskentelyä.
Olet tunnekeskeisen pariterapian uranuurtaja ja kouluttaja
täällä Suomessa. Kuinka päädyit nimenomaan tunnekeskeisen pariterapian pariin?
Vuonna 2002 Yhdysvalloista oli Scott Woolley Väestöliiton pariterapiakoulutuksessa esittelemässä tunnekeskeistä pariterapiaa. Koulutuksesta jäi valtava innostus ja ajatus siitä, että tässä
on jotain hyvin oleellista ja tärkeää. Lähdin seuraavana vuonna
Yhdysvaltoihin suorittamaan Susan Johnsonin peruskurssia.
Seuraavien vuosien aikana kävin siellä useampaan kertaan ja
nykyään vuosittain kouluttajien tapaamisessa. Ulkomailla asutut vuodet ovat antaneet minulle niin vahvan kielitaidon, että
kynnys opiskella vieraalla kielellä oli matala. Kollegoiden kanssa
perustamassamme opintopiirissä lähdimme yhdessä syventämään ymmärrystämme.
Terapian tavoitteena on kuljettaa pari turvattomasta kiintymyssuhteesta turvalliseen kiintymyssuhteeseen. Turvallinen kiintymyssuhde mahdollistaa mentalisaation, jolloin puolisoilla on
kyky hahmottaa oman mielen toiminta irrallisena puolison mielestä. Se merkitsee tunnetasolla yksilön minuuden kokemuksen
tervehtymistä – ”Tunnen, että olen arvokas ja uskallan sanoa,
mitä tarvitsen.”, ja samanaikaisesti se mahdollistaa puolisoiden
välisen terveen riippuvuuden: ”voin pyytää puolisoltani apua ja
turvaa, kun sitä tarvitsen, ja tiedän, että hän on tukenani”.
Kuinka paljon koulutettuja terapeutteja tällä hetkellä Suomessa on?
Mitä tunnekeskeinen pariterapia on?
Pätevöityminen tunnekeskeiseksi pariterapeutiksi on monivaiheinen. Neljän päivän peruskurssi antaa hyvän kokonaisymmärryksen terapiamuodosta. Sen jälkeen on mahdollisuus osallistua vuoden kestävään 8-päiväiseen syventävään koulutukseen,
jonka tavoitteena on pienryhmätyöskentelyllä sisäistää terapiamuoto. Pätevöityminen vaatii lisäksi työnohjaustunteja ja
lopputyön, ja että hakijalla on psykoterapiapätevyys. Pätevöitymisen myöntää tunnekeskeisen pariterapian kattojärjestö Kanadassa (ICEEFT).
Kanadalainen Susan M. Johnson on kehittänyt tunnekeskeisen
pariterapian (Emotionally Focused Therapy for Couples), joka
on tällä hetkellä yksi tutkituimmista ja tuloksellisimmista pariterapiamuodoista. Terapian teoreettisena pohjana toimii kiintymyssuhdeteoria. Muina teoreettisina viitekehyksinä toimivat
systeeminen lähestymistapa sekä Carl Rogersin kokemuksellinen terapia, joka keskittyy nykyhetkeen ja tunnekokemuksiin.
Hyvässä ja toimivassa parisuhteessa on turvallinen kiintymyssuhde, jossa turva ja läheisyys ovat mahdollisia. Sen sijaan toimimattomassa parisuhteessa tunnesuhde ei ole turvallinen.
Kumppanit reagoivat turvattomuuteen eroahdistuksella – kiuk-
Tunnekeskeisen pariterapian vaikeus ja haasteellisuus yllättää
aina pariterapeutit. Teorian tasolla tunnekeskeinen pariterapia
14
tuntuu helpolta, koska terapeutilla on mielessään kartta siitä,
miten hän kuljettaa terapiaa eteenpäin. Mutta käytännössä
terapeutin edessä istuva, joskus hyvinkin reaktiivinen pari saa
terapeutin helposti tarrautumaan aikaisemmin käyttämiinsä
menetelmiin, ja uskallus pysäyttää tilanne tuntuu vaikealta.
suomennettu nimellä ”Kunpa sinut tuntisin paremmin”. Parisuhdekursseja on järjestetty pääkaupunkiseudulla jo useampia, ja
syksyllä lanseerataan ilmainen Tunnekeskeinen parisuhdenettikurssi yhdessä Suomen Pariterapiayhdistyksen ja Väestöliiton
kanssa.
Peruskurssin käyneitä on 250, ja syventävän koulutuksen on
käynyt 12 pariterapeuttia. Vuosittain pyrin järjestämään peruskurssin ja puolivuosittain aloitan uuden syventävän ryhmän.
Pätevöityneitä on minun lisäkseni perheneuvoja Anne Anttonen, ja tämän syksyn aikana pätevyyden tulee saamaan kolme
terapeuttia.
Mitkä ovat pariterapian uudet tuulet?
Neurotieteet ja erityisesti interpersoonallinen neurobiologia
pyrkivät kuvaamaan, kuinka ihmissuhteet ja aivot toimivat jatkuvasti vuorovaikutuksessa toisiinsa ja muokkaavat ihmisen
kehitystä koko elämän ajan. Tavoitteena on hyödyntää tämä
neurotieteiden tutkimustieto niin, että se on käytettävissä terapiatyöskentelyssä asiakkaiden kanssa.
Psykologien Kustannus on kääntänyt suomeksi tunnekeskeisen
pariterapian perusteoksen, ”Tunnekeskeisen Pariterapian käsikirja”.
Myös Susan Johnson avaa neurotiedettä parisuhteen näkökulmasta uudessa kirjassaan, joka julkaistaan tammikuussa ”LOVE
SENSE - The new revolutionary science of romantic love” .
Kuinka suomalainen parisuhde tällä hetkellä mielestäsi voi?
Mottosi?
Hyvin siinä mielessä, että parien ei tarvitse enää kompastella
yksin vaikeuksiensa kanssa, vaan yhteiskunnan ilmapiiri on suotuisa avun hakemiselle. Ihmiset eivät ole nykyisin vaativampia
parisuhteensa suhteen kuin aiemmin, sillä on luonnollista, että
jokainen haluaa kokea olevansa arvokas ja rakastettu omassa
parisuhteessaan.
Toivo. Minä kannattelen toivoa, jota parit tarvitsevat, kun heidän oma toivonsa on hiipumassa. Kiintymyssuhdeajattelu ja
tunnekeskeinen pariterapia antavat minulle kartan ja pohjan,
jolta työskennellä, ja tiedän, että turvallisen kiintymyssuhteen
rakentaminen aikuissuhteeseen on mahdollista.
Meillä terapeuteilla on nyt vaikuttavia välineitä käytössämme,
kuten tunnekeskeinen pariterapia, joilla voimme saada pysyviä
muutoksia aikaiseksi parin hyvinvointiin. Me voimme rakentaa
uusia turvallisia aikuiskiintymyssuhteita, jotka suojaavat pareja
jatkossa monilta parisuhteen ulkopuolelta tulevilta kuormituksilta ja vaatimuksilta.
Joskus rankan työviikon jälkeen mottoni on: ”Thank God it’s Friday!”
Ritva Karila-Hietala
Projektipäällikkö
Suomen Mielenterveysseura
Suomen Perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja
Tunnekeskeisen pariterapian pohjalta on myös kehitetty Tunnekeskeinen parisuhdekurssi, ja pareille tarkoitettu kirja on
Suomen Pariterapiayhdistys on perustettu 2002, ja sen perusajatuksena on tukea parityötä tekeviä terapeutteja. Yhdistys järjestää jäsenilleen koulutusta sekä
ylläpitää pariterapeuttiluetteloa. Jäseniksi voivat liittyä terapeutit, joilla on psykoterapeuttinimike ja jotka työskentelevät säännöllisesti parien kanssa. Yhdistyksessä on jäseniä 137.
Suomen Perheterapiayhdistys ja Suomen Pariterapiayhdistys ovat tehneet yhteistyötä mm. tunnekeskeisen perheterapian kanadalaisen asiantuntijan Gail Palmerin saamiseksi Suomeen kouluttamaan.
” Tunnekeskeisen pariterapian vaikeus ja haasteellisuus yllättää aina pariterapeutit”, Suomen
tunnekeskeisen pariterapian uranuurtaja ja
kouluttaja Hanna Pinomaa sanoo.
15
Vuoden perheterapeuttien
ensimmäinen yhteisfoorumi
27.4.2013
Yrittäjäpalsta
Foorumissa olivat mukana Birgitta Alakare, Anita, Birstolin, Kirsti Heikinheimo, Tapio Ikonen, Eija-Liisa Rautiainen ja Veli-Matti
Saarinen.
Suomen perheterapiayhdistyksen
ammatinharjoittajien ja yrittäjien
verkosto
Olen Minna Leivo, Suomen
perheterapiayhdistyksen
yrittäjäverkoston uusi
yhdyshenkilö. Työskentelen
Helsingissä itsenäisenä
ammatinharjoittajana
terapeutin, työnohjaajan ja
kouluttajan tehtävissä.
Keskustelu kävi vilkkaana, yhteiseksi keskustelun teemana
oli Yhteistoiminnallinen tutkimus ja hoito. Kysymykset joita
pohdimme olivat:
- miten toimia terapeuttina, jotta auttaisi ihmistä itseään hahmottamaan asiaansa
- kirjauskäytäntöjen hyödyntäminen reflektion välineenä
- asiakkuudesta ja huolesta neuvottelu yhteistyössä määri
tellen
- miten vähentää työntekijäkeskeisyyttä ja lisätä asiakkaan omaa elämänhallintaa
- miten päästä eteenpäin diagnoosileimasta
- kuinka saadaan tilaa monenlaiselle työskentelylle.
Suomen perheterapiayhdistyksen yrittäjäverkosto tarjoaa tietoa ja vertaistukea yksityisenä
perheterapeuttina toimimiseen. Yrittäjäverkosto kokoontuu
yleensä yhdistyksen kevät- ja/tai syyspäivien yhteydessä.
Minulle voi lähettää ideoita ja ehdotuksia yrittäjäfoorumin
tehtävistä, kokoontumisista ja teemoista.
Minna Leivo - [email protected]
Teksti ja kuvat Anita Birstolin
Palveluntuottajarekisterin ylläpidosta vastaa tiedottajamme
Juha Metelinen [email protected]
Kopiot Valviran päätöksistä lähetetään toiminnanjohtajalle,
osoitteella: Anita Birstolin, Linnankatu 59 C 6, 20100 Turku
”Yrittäjäfoorumimme on toiminut vuosia, mutta toiminnan
intensiteetti on vaihdellut suuresti. Tapaamistemme aiheina on
ollut mm. yritysmuodot, hinnoittelu, markkinointi, vakuuttaminen ja Kela-yhteistyö. Aloitimme myös mentoritoiminnan, joukko
kokeneita perheterapiayrittäjiä lupautui mentoreiksi aloitteleville
yrittäjille. Tämä toiminta olisi mielestäni hyvä elvyttää, ja toivoisin, että tapaamisemmekin jatkuisivat.”
Anita Birstolin
16
Toiminnanjohtajalta
Teksti Anita Birstolin Kuva Lilli Haapala
Uusia näkökulmia ja rohkaisua!
K
evät hujahti rutiinitöissä ja Pohjoismaista kongressia valmistellessa. Kongressin järjestelyt ovatkin jo hyvässä vaiheessa ja nettisivut avoinna. Niille päivitetään uutta tietoa nopeassa tahdissa. Käykääpä sivuilla www.familytherapyfuture.fi!
tajaa ja huomioni kiinnittyi siihen, miten hyvin heidän välinen
yhteispelinsä sujui ja miten he aktiivisesti elehtimällä tukivat
toisiaan soolojen aikana. Rento meininki ja toisten tukeminen
välittyi yleisölle ja kannusti soittajat yltämään parhaimpaansa.
Suuren osan lomastani vietin tavalliseen tapaan poikani luona
Espanjassa. Tähän lomajaksoon liittyy kaksi minulle merkittävää
tapahtumaa. Vierailin Madridin Reina Sofia museossa Salvador
Dalin näyttelyssä. Esillä oli kymmeniä maalauksia, veistoksia ja
videoita taiteilijan elämästä. Eräässä filmissä kuvattiin suuria
päivällisiä, joille ihmiset olivat pukeutuneet mitä eriskummallisimpiin asusteisiin ja päähineisiin; oli lintuja, vuohia, apinoita.
Dalin vaimolla Galalla oli päähine, jossa oli kahdet kasvot.Pöydät
oli katettu, yhdessä istui Bob Hope kaverinsa kanssa ja odotteli
ruokaa vesi kielellä. Tarjoilija toi kuvulla katetun hopeisen tarjottimen. Miehet valmistautuivat ruokailemaan, laittoivat lautasliinat kaulaan ja nostivat kuvun. Ilmeet olivat hämmästyneet, kun
tarjottimella kökötti rivissä neljä isoa rupikonnaa. Hope tönäisi
yhtä konnaa haarukalla, jolloin se pomppasi kaverinsa kanssa
pöydälle, tässä vaiheessa myös miehet pomppasivat tuoleiltaan
ja filmi loppui. Katsoin filmin useampaan kertaan, siinä oli jotain
kiehtovaa, tunnistin inhoa, jännitystä, ihmettelyä ja filmi jäi pitkäksi aikaa mieleeni.
Aloitin golfin peluun tänä kesänä. Ensimmäinen täysi pelikierros oli aivan muuta, kuin mitä olin olettanut. Ei puhettakaan
rauhallista etenemistä luontoa ihaillen ja keskustellen. Kierros
kestää lähes viisi tuntia ja sen aikana mennään, eikä seisoskella luontoa katselemassa. Olin ensimmäisen pelin jälkeen aivan
poikki ja mietin olisiko tämä lainkaan minun lajini. Koska kamppeet oli hankittu, niin päätin mennä toisen kerran ja siitä se
sitten lähti. Nyt olen kentällä 4−5 kertaa viikossa, peli sujuu ja
tuntuu mielekkäältä. Suurin syy jatkamiselle oli uppo-outojen
pelitovereiden kannustus ja kehuminen. Olen tämän kesän aikana saanut lyhyellä ajalla positiivista palautetta enemmän kuin
koskaan aikaisemmin. Palautteen ansiosta mielikuva itsestäni
golfin pelaajana ”luonnonlahjakkuus” on vahvistunut, pelini on
sen myötä kulkenut hyvin ja tasoitus tippunut tasaiseen tahtiin.
Tämä filmi, kuten useat Dalin työt, sai minut ajattelemaan, miten monella eri tavalla maailman ja elämän voi nähdä ja elää.
Aloin tietoisesti katsoa ympäristöäni eri tavalla. Ihmeellistä miten jalkakäytävän uurteet toivat mieleen monenlaisia asioita,
kuuntelin ihmisten puheita eri korvalla ja katselin heidän pukeutumistaan eri näkökulmasta ja tunsin olevani aiempaa hieman vapaampi. Aika kuluu nopeasti, rutiinit katoavat muistista,
erilaiset ja yllättävät tapahtumat jäävät mieleen, jonne ne aika
ajoin palautuvat ja saavat aikaan uusia ajatuksen ituja. Mielikuvitus ja erilaiset näkökulmat antavat oivan mahdollisuuden irtaantua arjen rutiineista.
Anita Birstolin
Suomen perheterapiayhdistyksen
toiminnanjohtaja
Muistijälkiä ja virkistystä elämään voi siis hankkia muuttamalla
näkökulmaa. Parempiin suorituksiin yltää positiivisen palautteen ja rohkaisun kautta.
Toinen mieleenpainuva tapahtuma oli amerikkalaisen Wynton
Marsalis -jazzyhtyeen hieno konsertti. Istuin viistosti yhtyeen
yläpuolella, vain muutaman metrin päässä heistä. Konsertin
tunnelma ja soitto oli erinomaista. Yhtyeeseen kuuluu 15 soit-
17
Seksuaalisen monimuotoisuud
Perheterapeuttien ja terapeuttien työssä ovat viime
vuosien aikana nousseet ajankohtaisiksi seksuaaliseen
moninaisuuteen liittyvät ihmissuhteet, avoimet suhteet
ja monisuhteet.
Osalla terapiatyötä tekevillä on käytännönkokemusta miesparien, naisparien, transasiakkaiden ja sateenkaariperheiden kanssa
työskentelystä. Monimuotoisen seksuaalisuuden kanssa työskentely on viime aikoina tullut Suomessa erityisen ajankohtaiseksi, kun 2011 transvestismi, fetisismi ja sadomasokismi poistettiin ICD-10 tautiluokituksesta.
Teksti Antti Ryynänen
Kuva stock.xchng
18
den huomioiminen terapiassa
•
•
•
Näin lääketiede vahvisti jo pitkään seksuaalineuvonnan ja -terapian näkemyksen siitä, että kyseiset mieltymykset ja niiden
toteuttaminen eivät ole sairauksia.
Ennakko-olettamus heteroseksuaalisuudesta.
Erilaisten parisuhdemallien hyväksyminen tai torjunta.
Asiakkaan ongelman patologisointi tai ylitulkinta epäeetti
sin perustein.
Asiakkaan jättäminen tilanteen ulkopuolelle, tuomitsemi
nen, liittoutuminen, esim. uskottomuustilanteiden työstämisessä.
•
Terapiatyötä tekevälle tämä merkitsee käytännössä sitä, että
niistä voi nyt puhua luvallisesti terapeutin kanssa, mikä voi avata mahdollisia lukkiutuneita tilanteita esimerkiksi parisuhteessa tai yksilön seksuaalielämässä. Nämä mieltymysten muodot
voidaan siis nyt luvallisesti kokea voimauttavina ja elämäniloa
antavina.
Avoimet suhteet ja monisuhteet
Avoimet ja monisuhteet vaihtelevat suuresti: pelisääntöjä ja yksilöllisiä käytäntöjä on monenlaisia. Avoin suhde on esimerkiksi
kahden ihmisen välinen emotionaalisesti sitoutunut parisuhde,
jossa sallitaan ulkopuoliset seksisuhteet tiettyjä pelisääntöjä
noudattaen. Monisuhde puolestaan määritellään vähintään
kolmen ihmisen väliseksi suhdejärjestelyksi, jossa henkilöt voivat seurustella, asua yhdessä tai elää erillään. Monisuhteet ovat
joko seksuaalisia tai seksittömiä ihmissuhteita, joiden rakenteista ja pelisäännöistä sovitaan suhteessa olevien kesken.
Terapiatyössä tulee siis väistämättä kohdanneeksi ihmissuhteiden monia variaatioita, jotka tuovat mukanaan uusia haasteita
yksilö-, pari- ja perheterapiatyöskentelyyn. Samalla osa opituista psykologisista teorioista tulee poisopittuina kyseenalaistetuiksi ja todellisuuden haasteisiin vastaaviksi.
Ammattilaisella tuleekin olla kyky tutkia ja tarvittaessa muuttaa
toimintatapojaan ja asenteitaan. Työntekijässä mahdollisesti
heräävät vastareaktiot saattavat kuitenkin vaikeuttaa asiakasprosesseja. Ne voivat myös aiheuttaa työntekijälle itselleen
emotionaalista kuormitusta, avuttomuuden tunteita tai uupumista. Nämä tuntemukset voivat johtua työn sisällöstä, tiedon
puutteesta, oman seksuaalihistorian käsittelemättömyydestä,
sukupolvieroista tai heikoista ammatillisista ja henkilökohtaisista rajoista.
Avoimissa ja monisuhteissa voi olla esimerkiksi kolmen heteron
muodostamia monisuhteita, kahden homoseksuaalin ja yhden
bi-seksuaalin välisiä, trans-sukupuolisen ja bi-seksuaalin ja heteron välisiä avoimia tai monisuhteita jne. Variaatioita on lukuisia.
Avoimien ja monisuhteiden edellytyksiä
Terapeutin tulisi tiedostaa nämä asiat työskennellessään seksuaalisuuteen liittyvien asioiden parissa:
Avoimessa suhteessa eläminen edellyttää hyvin vahvaa ja turvallista kiintymyssuhdetta, kehittyneitä kommunikaatiotaitoja
sekä kykyä puhua primaaritunteista ja ottaa niitä vastaan. Lisäksi se edellyttää seksuaalisesti vahvaa itsetuntoa ja riittävyyden
tunnetta.
•
Työntekijän seksuaalisuuteen liittyvät oletukset, asenteet,
arvot, pelot, ennakkoluulot sekä vääristyneet tai puutteelli set tiedot nousevat helposti pintaan.
Seksuaaliset tunteet hoitotyössä niin asiakkaalla kuin työn
tekijälläkin ovat inhimillisiä, mutta niitä voidaan käsitellä
eettisesti ammatillista kasvua ja asiakasprosessia vahvistaen.
Seksuaalisuuden ottaminen puheeksi on vaikeaa.
Asiakas/potilas ei tule kokonaisvaltaisesti kohdatuksi, kuul
luksi, nähdyksi, ymmärretyksi, mistä voi seurata teorioiden
”väärinkäyttöä” tai ”terapeuttista väkivaltaa”.
•
Monisuhteessa eläminen puolestaan edellyttää kypsyyttä, eriytyneisyyttä, vahvaa vastuuntuntoisuutta, tervettä itsenäisyyttä,
riittävyyden ja pystyvyyden tunnetta sekä kehittyneitä kommunikaatiotaitoja.
•
•
Osa ihmisistä kiinnostuu laajentamaan perinteiseksi miellettyä
parisuhdetta seksuaalisesti parisuhteen ulkopuolelle. Riskinä
voi olla toisen osapuolen rakastuminen uuteen seksikumppa19
niin, jolloin parisuhde joutuu vakavaan parisuhdekriisiin. Myönteisenä kokemuksena suhteen ulkopuoliset seksisuhteet voivat
myös vahvistaa primaarisuhteessa elävien keskinäistä emotionaalista ja seksuaalista suhdetta. Terapiatyötä tekeville on tärkeää nähdä nämä molemmat mahdollisuudet olemassa olevina
vaihtoehtoina.
myksistä elämän pulmatilanteissa sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten konsultaatiokyselyistä. Kysymykset
liittyvät mm. seksuaaliseen haluun, mielihyväpainotuksiin, parisuhdeongelmiin, uskottomuuteen, miesten ja naisten toiminnallisiin vaivoihin, psykososiaalisiin ongelmiin, seksiaddiktioon,
sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin kysymyksiin, kaupalliseen
seksiin, seksuaalisen hyväksikäytön kysymyksiin sekä muihin
elämän kriiseihin ja ongelmiin.
Edellä mainittuihin suhdetyyppeihin liittyvät haasteet ovat pitkälti pohjimmiltaan samankaltaisia kuin missä tahansa perinteisiksi mielletyissä parisuhteissa. Haasteita ihmissuhteisiin luovat
mm. mustasukkaisuuden tai ulkopuolisuuden tunteet, tasapuolisuus arkitehtävien jakamisessa, ajankäyttö kumppaneiden välillä, arkiasioiden ja syvimpien tunteiden ilmaisu.
Lisääntynyt on myös tarve pitkäaikaissairaiden ja ikääntyvien
seksuaalineuvontaan, homo-, trans- ja bi-seksuaalisten neuvontaan sekä erilaisiin etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin
kuuluvien ohjaukseen.
Monisuhteissa lapsen syntymä koettelee aikuisten välistä kiintymyssuhdetta, kommunikointia ja keskinäistä kykyä puhua
primaaritunteistaan. Lasta hoitavassa vanhemmassa saattaa
herätä mustasukkaisuuden, riittämättömyyden ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita muiden kumppaneiden kanssa käytetystä ajasta.
Psykoterapia- ja työnohjauskoulutuksissa tulisi siis lisätä ymmärrystä seksuaalisuuden eri muodoista. Näin seksuaalisuuteen
liittyvien teemojen tunnistaminen, kohtaaminen ja käsittely on
varmasti helpompaa ja luontevampaa. Se on myös asiakkaan
etu.
Tutkittavaksi jää, miten monisuhteessa elävät aikuiset tunnistavat ja sietävät erillisyyden tunteita, millaisia valintoja he tekevät
käyttäessään aikaansa kumppaneiden, lapsen hoidon ja arkiasioiden hoitamisen välillä. Merkittävää on, että jokainen tuntee
suhteessa ollessaan kaikkien puhaltavan yhteen hiileen ja tekevän työtä suhteen vahvistamiseksi.
Antti Ryynänen
Psykoterapeutti, perheterapeutti ET, seksuaaliterapeutti ET (NACS),
työnohjaaja, koulutusvastaava Sexpo-säätiö, Helsinki
Monisuhteen kulmakivet ja hyvät puolet
Aivan kuten parisuhteissa, myös monisuhteet perustuvat uskollisuuteen, vaikkakin suhteen ulkopuolisia seksisuhteita voidaan
sallia. Ulkopuolisista seksisuhteista ja niihin liittyvistä käytännöistä, lähinnä turvaseksistä, täytyy pystyä sopimaan avoimesti
kumppanien kanssa. Monisuhteen kulmakiviä ovat uskollisuus,
kommunikointi ja neuvotteleminen, luottamus, rehellisyys ja
kunnioitus sekä rajat ja sopimukset.
ICD-10 tautiluokituksen muutos 2011
Transvestismi, fetisismi ja sadomasokismi poistettiin
Suomessa 2011 lääkärien käytössä olevasta ICD-10
tautiluokituksesta. Poistetut kohdat ovat:
• F64.1 Transvestismi, kaksoisroolinen
• F65.0 Esinekohtainen seksuaalihäiriö
• F65.1 Transvestiittinen fetisismi
• F65.5 Sadomasokismi ja
• F65.6 Monimuotoiset sukupuoliset kohdehäiriöt.
Monisuhteissa elävät kumppanit ovat kertoneet, että haasteista
huolimatta tähän suhdetyyppiin sisältyy myös myönteisiä asioita. Nämä ”etuisuudet” liittyvät taloudelliseen toimeentuloon,
laajempaan tukiverkostoon, arkiaskareiden jakamiseen sekä vapaampaan mahdollisuuteen toteuttaa seksuaalisuuttaan.
Seksuaalisuus psykoterapiakoulutuksessa
Seksuaalisuuden laaja-alaisen ja vivahteikkaan kirjon voi nähdä
edellisten lisäksi monien muiden asiakkaiden esittämistä kysy20
Pakina
Suutarin mutinat
T
ämän lehden teemana ovat kuulemma parisuhteet. No,
mitähän niistäkin nyt sitten osaisi kirjoittaa, jos ei kirjoita
asiakkaista ja terapiatyöstä? Sitähän me rakastamme. Muiden
asioitahan me olemme mestareita panemaan järjestykseen – ja
siitä myös mielellämme puhumme. Me, perheterapeutit, oltiin
sitten eritystasolla tai vaativalla erityistasolla tai sitten jopa ylimestareita perheasioissa.
Niin, Ruotsissa oli myös eräs tunnettu ja suosittu perheterapeutti, joka neuvoi radiossa ihmisiä parisuhdeasioissa vuosikymmeniä. Hän eli todella pitkässä ja vankassa parisuhteessa, kunnes
erosi lähemmäs seitsemänkymppisenä. Kohuotsikoista kävi
ilmi, että syynä oli mm. vakava vuosikymmeniä jatkunut perheväkivalta. Oliko hän sitten vähemmän häiriintynyt vai kaappihäiriintynyt? Tuli joka tapauksessa kaapista ulos.
Onko perheterapeuteilla sitten ihanteelliset parisuhteet ja perheolot? Ainakin pitäisi olla kun niin lukeneita ovat. Ainakin niillä
eniten lukeneilla, ei kai nyt ihan vielä vaatimattomalla erityistasolla? Vaikka toisaalta minä olen tuota hommaa harjoittanut
jo 7-vuotiaana. Kehotin kuulemma äitiäni eroamaan, kun valitti
isästä. Aikaisin on vitsa väännettävä, jos meinaa menestyä ja
löytää ammatin!
Murrosikäisenä poikani ihmetteli eräitä kertoja, että miten voin
ylipäätään pärjätä ihmissuhdetyössä. ”Sun täytyy olla tosi huono
sun työssä kun sä et ymmärrä mistään mitään. Mua sä et ainakaan
tajuu yhtään. Mä en todellakaan haluis olla sun asiakas, sä oot ylityhmä.” En taida käyttää häntä suosittelijana töitä hakiessani…
Me tehdään todella antaumuksella hyvää työtä toisten asioiden
eteen, mutta harvemmin siitä palautetta saa. Valitettavasti, vähän kiitosta olisi paikallaan, vai kuinka? Muistan erään kerran
kun sain oikein roppakaupalla kiitosta. Olin paikallisessa tanssiravintolassa, lempinimeltään Kierrätyskeskus. Siihen aikaan tein
perhetyötä myös A-neuvolan puolella. Eräs vaimonsa kanssa
A-neuvolassa käynyt mies lähestyi minua ravintolassa hieman
horjuvin askelin, vaimoa ei näkynyt mailla halmeilla. Pääsi perille asti ja haki tanssimaan. Voi sitä terapeuttitaitojeni ylistystä
kaltevan tangon tahtiin. ”Sshe oli niiiin hyvä terapia misshä käytiin jne.” Niinpä.
Aikoinaan olin melko pitkään Ruotsissa töissä, mm. vastaavassa kuin mielenterveystoimisto. Siihen aikaan toimin yksilöterapeuttina. Vastaanotolleni tuli eräs nuori nainen. Istunnon alussa
kun kävimme perhetaustoja läpi, sanoi tyttö isästään jämäkästi:
” Joo, ja isä, se on perheterapeutti. En tunne sitä kovin hyvin, mutta
se on varsinainen semmoinen, eronnut kolme kertaa!”
Istuimme kerran aamukahvilla perhetyötä tekevässä tiimissä.
Tämä tapahtui Suomessa. Eräs kollega sanoi suuressa viisaudessaan, että hänen mielestään kaikki, jotka eroavat, ovat tavalla tai
toisella häiriintyneitä. Siinä meinasi mennä aamukahvit väärään
kurkkuun. Meitä istui muutama eronnut perheterapeutti saman
pöydän ääressä. Minä en hämmästykseltäni saanut sanottua
mitään, onneksi joku kollegoista sai suunsa auki vastaväitteeksi.
Enhän minä ihan terve päästäni ole, mutta ei minun käsittääkseni kukaan muukaan, vai? Ja Tukholmassakin on noin puolet talouksista yhden aikuisen talouksia! Siinä laskussa koko kaupunki on täynnä häiriintyneitä – hyvä että tuli lähdettyä sieltä pois!
Helsingissä on varmaan sama homma? Voisi täältä pohjoisesta
huudella kehä kolmoseen, että haloo, kaikki hullut siellä, haloo,
on täällä pohjoisessakin muutama vinksahtanut!
Sinikka Viitanen
Sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti.
Pohjanmaan perhe-terapeutit ry:n varapuheenjohtaja
21
”Uusperheessä eletään usean
kulttuurin ja niihin kytkeytyvien
sääntöjen viidakossa.”
Teksti ja kuva Pekka Larkela
Runot Ketola-Orava Kristiina, (2006)
Olipa toisenkin kerran, äitipuolen runokirja
Uusparisuhde luo toimivan yhteisön
Sinulle en saanut synnyttää.
Annoin vain kuluneen kehoni
ja temppuilevat lapseni.
Pyysin vielä rakkautta meille kaikille.
Meiltä kaikilta.
Tästä seuraa väistämättä törmäyksiä, ja uusperheen jäsenet
saattavat lähteä taistelemaan vieraiksi kokemiaan sääntöjä vastaan. Tässä tilanteessa monet äitipuolet ja isäpuolet huokailevat, kun eivät ymmärrä puolisonsa lasten käyttäytymistä.
Parisuhde on uusperheen
kivijalka
U
usperheiden arjen ongelmat liittyvät usein ajankäyttöön:
kuinka sovittaa yhteen lasten harrasteet, työkiireet, lasten
vierailut ex- puolisoiden luona ja niin edelleen. Haastetta kasvattaa se, että perheen eri osapuolet tulevat erilaisista vuorovaikutuskulttuureista. Uusperheessä eletään usean kulttuurin ja
niihin kytkeytyvien sääntöjen viidakossa, ja perheiden arjessa
elää kysymys, miten säännöt saataisiin yhdenmukaiseksi kahden perheen välillä?
Onnistuneen uusperheen aikuisten parisuhde perustuu keskeisesti sille, että menneisyys ja aikaisempi parisuhde on jo
selvitetty, sitoudutaan uusien toimintamallien ja -tapojen oppimiseen sekä uuden parisuhteen hoitamiseen säännöllisesti.
Parhaimmillaan perheenjäsenillä on yhteinen ymmärrys uusperheestä meidän perheenä ja uusperheen kaikilla jäsenillä on
yhteinen käsitys perhekulttuurista, yhteisistä pelisäännöistä ja
ennen kaikkea uusperheestä tunne-perheenä.
Uusperheen jäsenet yrittävät ensin sopeutua tilanteeseen aikaisempien kokemustensa pohjalta. Uuteen perhetilanteeseen
tullaan usein olettaen, että omat, entisestä elämästä tutut tavat
ja vuorovaikutusmallit toimivat myös siellä. On tyypillistä, että
lapset pitävät kiinni ex-perheiden säännöistä, ja usein myös expuolisot haluavat uusperheen alkuvaiheessa tuoda lasten kautta uusperheeseen vanhan perheen malleja.
Yksi parisuhteen haasteista on, että parisuhteen välissä elää
eräässä mielessä myös ex-puolisoiden suhde. Varsinkin lapset
ylläpitävät sitä mielellään, koska toivovat salaa, että biologiset
vanhemmat vielä palaisivat yhteen. Joskus ammattiauttajatkin
22
”Onnistuneen uusperheen aikuisten parisuhde perustuu
keskeisesti sille, että menneisyys ja aikaisempi parisuhde
on jo selvitetty.”
syyllistyvät siihen, että yrittävät keinolla millä hyvänsä saada
riitaisetkin vanhemmat saman pöydän ääreen neuvottelemaan
lapsen asioista. Eräs uusperheen äiti totesikin, että ex-puoliso
pitää ”tappaa” ennen kuin voi liittyä täysipainoisesti uuteen suhteeseen ja perheeseen.
voi myös kokea ulkopuolisilta tahoilta ylipääsemätöntä uhkaa
ja kiusaamista. Tämä häiritsee perhesuhteiden muodostumista.
Koska parisuhde on uusperheen kantava voima, puolisoiden
pitäisi paineidenkin keskellä muistaa hoitaa omaa suhdettaan.
Käytännössä suhteen hoito jää liian helposti taka-alalle, vaikka
se vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin.
Rajat voivat olla myös jäykät. Esimerkiksi entinen yksinhuoltaja
ei halua avata vahvaa kahdenvälistä suhdettaan, mikä etäännyttää muita perheenjäseniä ja uusvanhempi jää tässä tilanteessa
ulkopuoliseksi.
Uusperhettä muodostettaessa lasten väliset suhteet lujittuvat
ja myöhemmin uusperheen eri kehitysvaiheissa ne rakennetaan
uudestaan. Kahden eri perheen lapset löytävät uuden paikkansa yllättävänkin hyvin. Usein valitsee käsitys, että lapset kärsivät
uudesta perheestä ja että lapset eivät tule toimeen keskenään.
Mutta käytännössä lapset löytävät aikuisia nopeammin oman
paikkansa uudessa systeemissä.
Käytännöt toimiviksi
Parasta että saan.
Olla kanssanne.
Itseni.
Hyvin toimivan uusperheen vuorovaikutus ja arjen käytännöt
sujuvat mitä todennäköisimmin paremmin kuin huonosti toimivan perheen. Toimiakseen hyvin, uusperheen on tärkeää huolehtia jäsentensä ja sisäisten suhteidensa tietystä itsenäisyydestä. Jokaisen perheenjäsenen ja perheen kaikkien suhteiden
täytyy saavuttaa riittävä autonomia, mutta samalla täytyy pitää
huolta keskinäisen yhteenkuuluvuuden tunteen säilymisestä.
Itsenäisyys tai riippumattomuus sinänsä ei ole tavoite, vaan pikemminkin rajojen sopiva joustavuus.
Rajat suojaavat uusperhettä
Rajojen merkitys on uusperheelle tärkeä. Rajojen tehtävä myös
uudessa perhekuviossa on suojella perhesysteemiä. Uusia
suhteita voi syntyä vain, jos ne voivat toimia riittävän vapaina
muiden vaikutuksesta. Mitä selkeämmät ovat eri perheiden ja
suhdetyyppien väliset rajat sitä paremmin erilaiset suhteet toimivat.
Uusperheelle on tyypillistä kehitys erilaisten sitoutumisen ja
roolien, ristiriitojen sekä kaaoksen kautta kohti uudenlaista rakennetta ja tasapainoa. Kehitys kohti tasapainoista, omannäköistä perherakennetta edellyttää uusien rajojen asettamista ja
vanhojen hävittämistä.
Uusperheen myönteistä dynamiikkaa voidaan perheiden kokemusten mukaan luoda ja vahvistaa esimerkiksi näillä yksinkertaisilla käytännöillä:
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Uusperheillä kuten myös ydinperheillä on mahdollista, että rajat
ovat epäselvät tai hämärät, jolloin uusperheen jäsenet ovat kietoutuneet toisiinsa tai uusperhe ja ex-perhe ovat kuin yksi perhe. Jos vanhat rajat säilyvät, perheestä kehittyy moniaviomainen perhe, jossa parisuhde on uusi, mutta perhekuvio vanha.
Tällaisen tilanteen mukanaan tuoma epätietoisuus rajoista on
kaikkien perheenjäsenten kannalta haitaksi. Myös uusperheen
vanhempien käsittelemättömät erot haittaavat suoraan uusien
perhesuhteiden syntyä.
laaditaan meidän perheen säännöt
otetaan omaa ja kahdenkeskistä aikaa
luodaan oma historia, meidän perheen riitti
otetaan omat valokuvat meidän perheestämme
kiinnitetään huomiota vuorovaikutustaitoihin
puhutaan pienistä asioista
pidetään viikoittaiset perhepalaverit
ollaan kiinnostuneita puolison kuulumisista ja
harrastetaan ja kehitetään me-ajattelua.
Pekka Larkela
perhepsykoterapeutti VET
Toiminnanjohtaja, kouluttaja
Suomen Uusperheellisten Liitto ry
On myös mahdollista, että perheenjäsenet ovat jumiutuneet
vanhoihin kuvioihin tai joku heistä suoranaisesti vastustaa uusia
rakenteita. Tyypillisesti vastustaja on ex-puoliso. Uusperhe
23
Ääniä päästä
Muutoksen tuulia
Mielenterveysseuran
koulutustoiminnassa
K
uurtajien muistelmat. Esimerkiksi perheterapiakoulutuksen
aseman vakiinnuttaminen psykoterapeutin nimikkeeseen johtavana koulutuksena on vaatinut luovuutta, joskus jopa kovaa
taktikointia ja taistelua.
esän kynnyksellä juhlittiin Suomen Mielenterveysseuran
Koulutuskeskuksessa 21 uuden perheterapeutin valmistumista. Nyt valmistuneen ryhmän jälkeen SMS Koulutuskeskuksen koulutusohjelmista valmistuu vielä kuutisenkymmentä
perheterapeuttia. Lisäksi valmistuu pienempi määrä ryhmäanalyytikkoja ja kuvataidepsykoterapeutteja. Tämän jälkeen yli kolmekymmentä vuotta kestänyt perheterapia- ja muiden psykoterapiakoulutusten perinne SMS: ssa katkeaa.
Perheterapia- ja muut psykoterapiakoulutukset ovat muodostaneet puolet SMS Koulutuskeskuksen toiminnasta. Vaikka
Mielenterveysseura ei jatkossa osallistukkaan psykoterapiakoulutusten järjestämiseen, toinen puoli koulutustoiminnasta eli
ammatilliset lisä- ja täydennyskoulutukset tulevat jatkumaan.
Näitä koulutusohjelmia kehitetään rikkaisiin perinteisiin nojaten ja samalla ajan haasteisiin vastaten. Teen osaltani parhaani,
että Mielenterveysseuran Koulutuskeskus on jatkossakin laadukas koulutusyhteisö ja yhteistyökumppani alan toimijoille ja
kansalaisille.
Mielenterveysseuran päätös olla osallistumatta yliopistojen
järjestämään psykoterapiakoulutusten kilpailutukseen on kirvoittanut monenlaisia – huolestuneita ja pettyneitäkin - kommentteja. Toisaalta on myös ymmärretty Mielenterveysseuran
perustehtävä mielenterveyden edistäjänä ja kansalais- ja kansanterveysjärjestönä; kilpailutus sopii huonosti järjestön perustehtävään. Kun vastuu psykoterapiakoulutusten järjestämisestä
siirtyi yliopistoille, on koulutustoiminnan aika suuntautua jälleen uuteen.
Mielenterveysseura julkaisee edelleen myös Perheterapialehteä
yhteistyössä perheterapeuttien, kouluttajien, opiskelijoiden ja
tutkijoiden kanssa. Lehden tulevaisuus riippuu vahvasti tilausten riittävyydestä. Tilauksesta huolehtiminen on meille perheterapeuteille erityisen tärkeää nyt, kun se on erikseen tilattava
eikä tule automaattisesti Perheterapiayhdistyksen jäsenyyden
myötä! Muista siis tilata!
Ravintola Lasipalatsissa juhlistettiin 27.5.2013 perheterapiakoulutusten ja Mielenterveysseurassa kehitettyjen muiden psykoterapiakoulutusten puolesta tehtyä arvokasta työtä. Tilaisuuteen kokoontui keskustelemaan ja muistelemaan arvovaltainen
joukko suomalaisen perheterapiakoulutuksen kehittäjiä ja pioneereja, kuten Yrjö Alanen ja Raili Rinne sekä kaikki Perheterapialehden entiset ja nykyinen päätoimittaja sekä Suomen Perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja. Läsnä oli myös muiden
psykoterapiakoulutusten kehittäjiä, kouluttajia sekä Mielenterveysseuran entistä ja nykyistä henkilökuntaa.
Virkeää syksyä!
Eira Tikkanen
TtM, VET perheterapeutti
Suomen Mielenterveysseuran koulutuskeskuksen johtaja
Tilaisuudessa julkaistiin Sinikka Arhovaaran kokoama kirja Suomen Mielenterveysseura tukimuotojen ja psykoterapiakoulutusten käynnistäjänä ja kehittäjänä. Kirjassa hahmotetaan
Mielenterveysseurassa toteutunutta pitkäjänteistä ja monimuotoista kehittämistyötä mm. psykoterapiakoulutuksien, kriisi-, kuntoutus- ja omaistoiminnan ja kotona tehtävän perhetyön
ja – terapian osalta. Kirjan kiinnostavinta antia ovat alan uran-
24
Eroneuvot eroperheiden tukena
Eroneuvo on kertaluonteinen matalan kynnyksen tilaisuus eronneille tai eroa harkitseville vanhemmille ja eroperheiden läheisille.
Eroneuvossa tarjotaan tietoa ja emotionaalista tukea eron läpikäymiseen ja yhteistyövanhemmuuden kysymyksiin.
kaat mainitsivat vertaistukijoiden läsnäolon. Vertaistukijoiden
koettiin ymmärtäneen, miltä asiakkaasta tuntuu ja heidän rooli
koettiin uskottavana. Vertaistukijoiden kohtaaminen antoi monelle myös toivoa omaan selviytymiseensä ja tulevaisuuteensa.
Hyvää palautetta saivat myös ryhmäkeskustelut samassa elämäntilanteessa olevien ja siitä eteenpäin selvinneiden kanssa.
Eroneuvojen tärkeäksi anniksi nousi palautteen mukaan myös
mahdollisuus kuulla vastakkaisen sukupuolen näkökulma.
Eroneuvon juuret ovat Lastensuojelun keskusliitossa vuonna
2005 käynnistyneessä Neuvo-projektissa. Projektin lähtökohtana oli ajatus siitä, että perheen hajoaminen ja parisuhteen
päättyminen sisältävät riskejä ja tuen tarvetta. Ajatuksena oli,
että kaikki eroperheiden aikuiset ja lapset hyötyvät varhaisesta
tuesta. Tavoitteena oli myös vahvistaa molempien vanhempien
säilyminen lapsen elämässä eron jälkeen.
Eroneuvo-menetelmäkoulutuksen on käynyt reilu 30 ammattilaista ympäri Suomen. Eroneuvoja pidetään tällä hetkellä 13 eri
paikkakunnalla. Nykyisessä palvelujärjestelmässä haasteen Eroneuvojen toteuttamiseen tuo vapaaehtoisten vertaistukijoiden
osuus. Monella kaupungilla ja kunnalla ei ole olemassa olevaa
rakenneta vapaaehtoisten kouluttamiseksi ja tukemiseksi. Osalla kuntatahoista Eroneuvojen toteutuminen onkin onnistunut
yhteistyössä muiden paikalisten toimijoiden kanssa.
Projektissa korostettiin varhaisen ja ennaltaehkäisevän tuen
merkitystä sekä vertaistuen hyödyntämistä eroauttamisessa.
Neuvo-projektissa pyrittiinkin kehittämään vanhempien ajankohtaisia tarpeita konkreettisesti tukevia ja helposti lähestyttäviä tukimuotoja. Tämän kehittämistyön tuloksena syntyi Eroneuvo.
Tehokas tapa erolapsen eduksi
Eroneuvo on poikkeuksellinen tukimuoto, joka toteutetaan
sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ja koulutettujen vapaaehtoisten vertaistukijoiden yhteistyönä. Tilaisuus rakentuu ammattilaisen pitämän alustuksen tuomasta tiedollisesta näkökulmasta, omasta erosta selvinneiden vapaaehtoisten tuomasta
kokemustiedosta ja osallistujien omista kokemuksista ja kysymyksistä.
Asiakkaiden antama palaute vertaistukijoiden merkityksestä
Eroneuvoissa on niin yksiselitteinen, että on tärkeää tehdä vaadittava työ vapaaehtoisten ja ammattilaisten yhteistyön mahdollistamiseksi.
Ryhmämuotoisuuden ja kertaluonteisuutensa vuoksi Eroneuvot ovat edullinen tapa tavoittaa eroa pohtivia tai jo eronneita
vanhempia. Säännöllisesti toteutettuina ne myös mahdollistavat avun saannin ilman pitkäksi venyviä odotusaikoja.
Uusia näkökulmia umpikujaan
Tavoitteena on auttaa asiakkaita ymmärtämään eroprosessin luonnetta sekä lisätä oivalluksia yhteistyövanhemmuuden
merkityksestä eron jälkeen. Tarkoituksena on asettua asiakkaiden rinnalle ja antaa tilaa heidän kokemuksilleen ja tunteilleen.
Taustalla on ajatus, että riittävästi tuettuina ja informoituna
vanhemmat löytävät parhaat ratkaisut perheensä ja lastensa
tilanteeseen. Alueella olevien palveluiden esitteleminen ja kannustaminen tarvittaessa avun hakemiseen, ovat osa Eroneuvon
loppukeskustelua.
Erokriisin varhaisessa vaiheessa tavoitetut ja tuetut vanhemmat
pystyvät pitämään lapsen edun paremmin mielessään, kun he
tekevät lapsia koskevia ratkaisuja eron jälkeiseen elämään liittyen. Lasten menetysten minimoiminen ja hyvinvoinnin turvaaminen vanhempien erossa, on mitä motivoivin ja palkitsevin syy
tehdä työtä Eroneuvojen vakiinnuttamiseksi ja levittämiseksi.
Lisätietoa: Erossa neuvon keksii, Neuvo-projekti tukemassa eronneita vanhempia vuosina 2005-2009, Lastensuojelun Keskusliitto,
www.neuvokeskus.fi ja www.apuaeroon.fi.
Eroneuvoja on vuosittain keskimäärin 66 ja asiakkaita tilaisuuksissa on ollut yhteensä lähemmäs 200. Eroneuvoista kerätystä
asiakaspalautteesta käy ilmi, että tilaisuudet ovat pääosin koettu onnistuneiksi ja niiden ilmapiiri luottamukselliseksi. Asiakkaat kertoivat saaneensa uusia näkökulmia vanhemmuuteensa
sekä oman tilanteensa ymmärtämiseen. Parhaaksi asiaksi asiak-
Jussi Pulli
kehittämispäällikkö
Ensi- ja turvakotien liitto ry/ Eroauttamisen
osaamiskeskus (Neuvokeskus)
25
Lapsuusteko 2012
–tunnustuspalkinto
Perheterapeuttinen
elämys teatterissa
Kuva Ia Samoil
Palkittu paha lapsi-näytelmä sai ensiiltansa Kajaanin teatterissa marraskuussa 2011. Kuvassa Eetua näyttelevä
Mika Silvennoinen ja hänen kaveriaan
esittävä Anne Ballini.
Lapsuudentutkimuksen seura myönsi vuoden lapsuusteko 2012
-tunnustuspalkinnon Kajaanin kaupunginteatterin esitykselle
Paha lapsi - Viattomuuden puolustus sekä siihen liittyneelle Oulun yliopiston ja Kajaanin ammattikorkeakoulun opetus- ja oppilashuollon sekä sosiaali- ja terveystoimen henkilöstön täydennyskoulutukselle.
Oma tilaisuuteni nähdä näytelmä Paha lapsi - Viattomuuden
puolustus koitti huhtikuussa 2013 kun se esitettiin teatteriohjaaja Kaija Viinikaisen, skenografi Maija Louhion, viiden näyttelijän ja näyttämöhenkilökunnan toteutuksena Draamaa ja Draivia
-tapahtuman avausesityksenä Kouvolan teatterissa. Näytelmä
esitettiin lukudraamana eli sitä oli harjoiteltu vain muutaman
kerran etukäteen ja esityksessä järjestäjä luki kohtauksen kuvauksen aluksi käsikirjoituksesta, samoin näyttelijät lukivat vuorosanansa. Näyttelijät toki elävöittivät tekstiä liikkeen, vuorovaikutuksen ja pienen ääni-, valo- ja näyttämörekvisiitan avulla
erittäin ammattitaitoisesti. Hyvin pian katsojana unohdin, ettei
kyseessä ollut tavallinen näytelmä, niin hyvin kokonaisuus tempaisi mukaansa. Krogeruksen tekstin viesti menee väistämättä katsojan sydämeen. Hän onnistuu tekstissään tuoman esille
perheissä ja ”pahoissa lapsissa” olevan elämän voiman ja toivon,
jotka kantavat elämää jopa vihassa ja ahdistuksessa. Haluan
muistaa tämän perheterapeutin työssäni.
Palkitun teatteriesityksen oli käsikirjoittanut Anna Krogerus
ja ohjannut Eero-Tapio Vuori. Krogerus on kirjoittanut useita
näytelmiä, joissa hän kuvaa lasta aidosti ja avoimesti, kaunistelematta ja lämmöllä. Paha lapsi -näytelmän syntyyn liittyi päiväkodissa työskennelleen varhaiskasvatuksen ammattilaisen
huoli siitä, että ammattikasvattajat sanovat jonkun lapsen olevan paha, vaikka kyseessä on käytöksen kumpuaminen lapsen
vuorovaikutussuhteista. Krogerus tarttui aiheeseen keräten lisämateriaalia varhaiskasvattajilta ja haastattelemalla lapsia. Näytelmässä esitetään erään aikuiseksi varttuneen ”pahan lapsen”
dokumentaarinen tarina.
Jos tätä Krogeruksen näytelmää huomaat jossain esitettävän,
käytä tilaisuutesi nähdä se! Se muistuttaa konkreettisesti, miten laaja näkökulma tarvitaan ennen kun voi ihmisen toimintaa
edes hiukan ymmärtää.
Alussa onnelliseen Lintusen perheeseen kuuluvat äiti, isä ja
viisivuotias Eetu. Sitten isällä on liikaa työtä ja äiti täyttää tyhjyyttään alkoholilla. Perhe särkyy. Eetu varttuu, saa äitipuolen,
siskopuolia, menee kouluun ja saa ystävän, Villen, joka on Eetun
lailla ”paha lapsi”. Eetu kokee Villen kanssa luottamuksellista ystävyyttä toisin kuin naapurin lasten kanssa.
Lapsuusteko -tunnustuspalkinnolla halutaan tehdä näkyväksi lapsuuteen liittyvää tekoa, toimintaa, tapahtumaa, tekstiä, julkaisua
tai muuta tuotosta, joka valottaa mielenkiintoisella tavalla käsitystä lapsista ja samalla haastaa ajattelemaan uudella tavalla.
Tarina on kerrottu Eetun näkökulmasta. Se kuvaa taidokkaasti
pojan kasvutarinan läpi lapsuuden ja murrosiän oman verkostonsa keskellä. Syyllisiä ei osoitella eikä etsitä, tunteet ja tunnelmat elävät ja luovat ymmärrystä. Näytelmän teksti on arkipäiväisyydessään puhutteleva ja helppo, nerokkaan rehellisesti
ihmisen tuntoja tulkitseva.
Marja-Liisa Portaankorva
perheterapeutti VET, psykiatrian ja yleislääketieteen el,
työnohjaaja, Kymenlaakson psykiatrinen sairaala
26
Marja Uotila, vuoden 2013 perheterapeutti
Marja Uotila on vienyt omalla työpaikallaan julkisen sektorin palveluissa
perheterapeuttista ja perhekeskeistä
työtapaa eteenpäin yli sektorirajojen.
Hän edustaa valtaosaa yhdistyksen
jäsenistä, joita ovat julkisella sektorilla työtä tekevät perheterapeutit.
Hän on malliesimerkki siitä, kuinka
jokainen voi tehdä jotain palveluiden
parantamiseksi.
Teksti Juha Metelinen
Kuva Ritva Karila-Hietala
Esittelisitkö itsesi?
Olen asunut Vihdin Ojakkalassa 1984 lähtien. Kaksi vanhinta
poikaani asuvat omillaan ja kuopus tyttäreni, tilanteensa mukaan kulkee edestakaisin, asuu pätkiä muualla, omaa asuntoa ei
vielä ole. Elän yksin, pesä melkein tyhjä. Minun sielunmaisemani
on tämä uusmaalainen harjumaisema. Ikkunastani näkyy Enäjärvelle, jossa käyn avannossa.
Kertoisitko työurastasi?
Ensimmäiseen psykiatrian työpaikkaani, Veikkolan parantolaan,
menin 1988. Aloitin lisäkoulutukseni kaksivuotisella sosiodraamakoulutuksella, mikä liittyi siihen, että olin 10 vuotta tarinateatteri Mielikuvassa näyttelijänä ja ohjaajana. Seuraavaksi
kouluttauduin työnohjaajaksi. Ryhmät, yhteisöllisyys ja organisaatiot kiinnostivat. Työnantajani, Jorvin sairaala, järjesti perheterapiakoulutuksen, josta valmistuimme 2004.
”Pidän tärkeänä monipuolisuutta, että on riittävä psykiatrinen ja psykoterapeuttinen
pätevyys, mutta ehdottomasti
myös työkokemusta ja kykyä
soveltaa tietoa ja kokemusta. ”
Viimeisen organisaatiomuutosten myötä olen nyt HUSin/Hyksin
Leppävaaran psykiatrian poliklinikan mielialatyöryhmässä. Jorvissa on ollut hyviä pitkiä koulutuksia mm. IPT-koulutus, jonka
koin hyvin täydentävän perheterapeutin työkalupakkiani. Yksilöterapiaan minulla on myös ratkaisukeskeinen kelapätevyys.
28
Työryhmässäni on erittäin kouluttautuneita ja kokeneita työtovereita, joilta opin jatkuvasti. Toimin pienimuotoisesti myös
ammatinharjoittajana Nummelassa.
elävät eri elämänvaiheissa. Jäykkyys herättää tyytymättömyyttä.
Ajattelen kompleksisesti: sekä sisäiset että ulkopuoliset tekijät,
ihmiset, yhteisöt ja tapahtumat vaikuttavat perheeseen ja sen
jäseniin. Kun yhdessä perheessä tapahtuu muutoksia esimerkiksi avioeron vuoksi, kohta toisessakin perheessä erotaan. Yksilöt
ja perheet reagoivat liialliseen jäykkyyteen, mutta myös kaaokseen. Kun psykiatriset oireet sulkevat tai heilauttavat myrskyn
lailla yhteyksiä perheenjäsenten välillä, toimiminen ja vuorovaikutus niissä vaikeutuvat. Aika, sisäinen kello, menee sekaisin.
Tulkinnat vääristyvät. Perheenjäsenten taajuudet eivät kohtaa.
Suurin osa perheterapiatyöstäni on pariterapiaa. Korostan elämän- ja kehitysvaiheiden merkitystä, kiintymyssuhdetta vanhempien ja lasten välillä.
Minkälaista on työskennellä isossa organisaatiossa?
Sairaalaorganisaatioissa on usein jäykkyyttä ja hierarkiaa, mutta
Jorvin psykiatrian työkulttuurissa on sallivuutta ja halua hyödyntää osaamista rakenteista riippumatta. Pitkä kokemus luo
luottamusta työntekijän ja organisaation välille ja olen kiitollinen niistä toimintamahdollisuuksista joiden puitteissa olen voinut toimia itsenäisesti ja spontaanisti.
Koen tehtäväkseni luoda tilanteita, jotka tekisivät vuorovaikutuksen mahdolliseksi niin perheenjäsenten kesken kuin perheen ulkopuolellakin.
Ilmeisesti tässä valtavassa HUS-organisaatiossa on myös toimipisteitä, missä ei tehdä lainkaan perhetyötä, mikä on erittäin
huolestuttavaa. On havaittavissa vahvaa yli sukupolvien jatkuvaa oireilua.
Perheterapia ei ole kaikkivoipaa, ja se tarkoittaa myös yhteistyötä lasten- ja nuorten poliklinikoiden sekä lastensuojelun kanssa. Olen omalta osaltani ollut lisäämässä keskustelua Espoon ja
Kirkkonummen lastensuojelun kanssa. Tarvitsemme toisiamme,
mutta vastuuta ei voi sysätä vain toiselle osapuolelle ja joskus
on käytävä verkostokeskustelua, ettemme toimisi eri suuntaan
tai toisiamme vastaan. Sitä paremmin menee, mitä avoimempaa ja joustavampaa yhteistyö on ja pystytään karttamaan liian
jäykkiä rakennelmia. Tosin joudun jatkuvasti kuuntelemaan itseäni, etten mukaudu ja jousta niin paljon, että toiminta onkin
rajatonta.
Mitkä ovat olleet sinulle tärkeimpiä asioita perheterapian
saralla?
2001 lähtien olen ollut mukana THL:n Lapset puheeksi -hankkeessa. Pidän tärkeänä sitä, että me kliinikot voimme olla mukana tutkimuksissa ja verkostoitua myös oman organisaation
ulkopuolelle. Tytti Solantauksen kehittämä perheinterventio on
terapiamuotona riittävän pitkä, hidas ja siinä on sopivasti struktuuria sekä turvallinen, kun lapset ovat mukana.
Mitä haluaisit sanoa vielä lopuksi?
Pidän tärkeänä monipuolisuutta, että on riittävä psykiatrinen ja
psykoterapeuttinen pätevyys, mutta ehdottomasti myös työkokemusta ja kykyä soveltaa tietoa ja kokemusta. Psykiatristen
potilaiden kanssa on luotava ja parannettava yhteyksiä potilaaseen itseensä ja muihin. Potilaiden kanssa resonoiminen on
vaikeaa, että tietää, milloin tarvitaan milloin holdingia, milloin
ratkaisukeskeistä otetta.
Tärkeää oli myös olla mukana Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa masennuksen hoidosta pariterapian keinoin, ja syksyllä
alkaa kuudes perheinterventiokoulutukseni.
Mitä ajattelet siitä, että olet tullut valituksi vuoden perheterapeutiksi?
Tunnustus tuli organisaation ulkopuolelta ja tuntuu hyvältä,
työtoveri on ehdottanut minua.
Tahdin määrittävät sekä potilaat että organisaatio. Itsellä tulee
olla kykyä toipua ja tunnistaa omat rajansa. Itsestä ja läheisistä
on pidettävä hyvää huolta. Tässä iässä tietää omat vahvuudet.
Olen onnellinen.
Mitä perheterapeuttius sinulle merkitsee?
Juha Metelinen
Mielenterveyshoitaja, VET-perheterapeutti
Kuopion yliopistollinen sairaala, psykiatrian palveluyksikkö
Elämä ei ole varmaa eikä perhe anna 100-prosenttista turvallisuutta. Ehkä juuri siksi yksilöllisyyttä korostetaan enemmän
kuin yhteisöllisyyttä. Minua kiinnostaa miten yksilö ja hänen
suhteensa itsen ja muihin reagoivat, ajelehtivat ja toimivat ja
29
Hyvä Käytäntö -tunnustus Jyväskylän perheneuvolalle
Pilottina aloitettu OiVa, oikea-aikainen vastaanottokäytäntö, vakiinnutettiin kaikkien perustiimien käytännöksi.
OiVa-malli on lyhentänyt jonoja, vahvistanut asiakkaiden
osallisuutta, tehostanut auttamista ja tukenut työntekijöiden jaksamista.
- Lapsiahan tässä nostetaan esiin, puhutaan lapselle ymmärrettävää kieltä. Lapsi innostuu silloin, kun hänet otetaan mukaan ja
häntä aidosti kuullaan. Lapsen mielikuvitusta käytetään hyödyksi perheen voimavarojen aktivoinnissa ja tehtävien antamisessa,
psykologit Teija Lehtinen ja Elina Lätti kertovat.
Jyväskylän perheneuvola palvelee Jyväskylän lisäksi kahdeksaa
sopimuskuntaa, väestöpohja on 180 000 asukasta. Kasvaneet
asiakasjonot ja pitkäksi venyneet odotusajat motivoivat kehittämään uudenlaista työotetta.
- Reflektiivinen keskustelu houkuttaa esiin työntekijän luovuutta ja
perhe hyötyy huumorin ja leikkisyyden tervehdyttävästä vaikutuksesta, pohtivat Lätti ja Lehtinen.
Vanhempi voi poimia keskusteluista ja kotiin lähetettävästä kirjeestä itselleen tärkeät ja sopivat ajatukset. Pelkkä puhuminen
ei usein riitä, joten tulee löytää myös toiminnallisia keinoja, joita
perhe voi kokeilla.
OiVa-malli perustuu mm. Vesterås-malliin ja Scott Cooperin yhden kerran terapiamalliin ja näiden asiakaslähtöiseen, voimavarakeskeiseen työotteeseen. Työskentelyä tarjotaan perheille,
joille sen arvioidaan soveltuvan. Perhe saa ennakkotehtävän ja
ensimmäisen käyntiajan 1-2 viikon sisällä ja kolme työntekijää
ottaa perheen vastaan. Painopiste on reflektiivisessä keskustelussa. Työntekijät kirjoittavat perheelle kirjeen tapaamisessa
käydyn keskustelun pohjalta. Asiakkaalla on mahdollisuus 1-2
jatkokäyntiin ja seurantapuheluun.
- Tärkeintä näyttäisi olevan perheenjäsenten toiveikkuuden lisääntyminen työskentelyn avulla ja sitä kautta omien voimien elpyminen, Lätti ja Lehtinen toteavat.
Uudenlaiseen vuorovaikutukseen
OiVa-mallin innovatiivisuus on siinä, että se haastaa ja houkuttelee asiakkaat toimijuuteen ja uudenlaiseen vuorovaikutukseeen
perheen ja työntekijöiden kesken. Tämä työryhmän reflektoiva
keskustelu näyttäisi olevan merkityksellisin muutosta eteenpäin
vievä tekijä. Perheenjäsenet voivat kuunnella, kun terapeutit
pohtivat omia havaintojaan. Reflektiivinen työryhmä edistää ulkoista ja sisäistä dialogia, ja tuo uusia merkityksiä keskusteluun.
- Useimmille tämä on riittänyt, kun arvio siihen on tehty huolellisesti ja moniammatillisesti. Joidenkin asiakkaiden kanssa on jatkettu
pidempään, perheneuvolan johtaja Päivi Kalilainen sanoo.
OiVa-työn aloittamisen jälkeen keskimääräinen jonotusaika on
lyhentynyt 10 viikosta viiteen viikkoon. Tosin samanaikaisesti
on kehitetty palvelusetelitoimintaa. Nämä yhdessä ovat parantaneet palveluiden saatavuutta.
- Työtapa vaatii työntekijältä uskallusta laajentaa ammatillista
roolia kokonaispersoonan käyttämisen suuntaan. Aito kohtaaminen palkitsee kuitenkin työntekijää. OiVa-mallia on otettu käyttöön myös useissa muissa Suomen perheneuvoloissa, Kalilainen
kertoo tyytyväisenä.
- Meille on tärkeä jatkuvasti arvioida OiVa-työskentelyä suhteessa
muuhun perheneuvolatyöhön. Olemme antaneet mallista valtakunnallisesti koulutusta ja työnohjausta, Kalilainen sanoo.
Toiveikkuus elvyttää perheen voimavaroja
Teksti Riitta Teittinen Kuva Minna Hakkarainen
OiVa-pilotoinnin hytötyä arvioitaessa lähes kaikki perheet pitivät tärkeimpänä ajan saamista nopeasti sekä työryhmän reflektiota ensimmäisessä tapaamisessa. Seurantakyselyyn vastanneista perheistä 88 prosenttia arvioi tilanteensa muuttuneen
parempaan suuntaan työskentelyn ansiosta. Asiakkaat kertoivat
mm. saaneensa heti kokonaiskuvan ja ratkaisuja tilanteeseensa.
Myös perheneuvolan työntekijöiden kokemukset OiVa-mallista
ovat pääosin myönteisiä. Reflektoivassa keskustelussa työntekijä hyppää tietystä roolista pois ja tulee lähemmäksi asiakasta.
Empaattisuus tavoittaa asiakkaan syvemmällä tasolla
Hyvä käytäntö-tunnustuksen saanut Jyväskylän perheneuvola sai
Tuula Lehtisen grafiikkaa seinälleen.
30
Suomen perheterapiayhdistyksen
kevätpäivät Kouvolassa 21.-22.3.2013
Erilaisuudessa niin paljon samaa
Teksti Marja-Liisa Portaankorva
Kuvat Iina Leivo, Juha Metelinen
K
aakkois-Suomen perheterapiayhdistys sai tehtäväkseen
yhdessä Suomen perheterapiayhdistyksen kanssa järjestää Kouvolan kevätpäiville koulutusta kulttuurien kohtaamisesta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kun istuimme alas yhdessä
ideoimaan koulutuksen sisältöä, huomasimme ajatusten risteilevän helposti maahanmuuttajissa, traumoissa, eri uskonnoissa,
erilaisissa perhekäsityksissä ja tulkin käyttämisessä − asioissa,
joista meistä useille oli kertynyt käytännön kokemusta ja aiheutunut hämmennystä. Halusimme korostaa ja pohtia erityisesti
kohtaamisia ja kokemuksellisuutta sekä samanlaisuutta , joita
ihmisissä on kulttuuritaustoista huolimatta.
velun esteiksi kieliongelmat, kulttuurisen tiedon puutteen sekä
asiakkaiden vaativuuden, ylimitoitetut odotukset, passiivisuuden, ohjeiden ja aikojen noudattamattomuuden, sopeutumattomuuden, vihamieliset käytöstavat, luottamisen vaikeuden
sekä tulkkauksen.
Omassa avauspuheenvuorossaan Suomen perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja Ritva Karila- Hietala muistutti, miten
Suomessakin asuinpaikkakunnan vaihtuessa ympäristön lisäksi myös kulttuurissa monet asiat muuttuu. Hän oli huomannut
tämän muuttaessaan Pohjanmaalta Helsinkiin hiljattain, vaikka
kieli, yhteiskunta ja kotimaa säilyivät samoina.
Avaussanoissa kerroin Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimuksesta, jossa oli haettu mahdollisia esteitä hyvälle kohtaamiselle
ja yhteistyölle monikulttuurisessa asiakastyössä. Palveluiden
käyttäjien mielestä esteiksi nousivat asiakkaan tai työntekijän
kielteiset asenteet ja ennakkoluulot, kielivaikeudet, tiedon puute, tietämättömyys kulttuureista, organisaation outous ja ongelmat, joista erityisesti kiire ja joustamattomuus, hoitokulttuurin
erilaisuus, varojen puute, vaikeus luottaa hoitoon sekä pelko
tulla leimatuksi. Palvelun antajat puolestaan kokivat hyvän pal-
Kevätpäivien ohjelman tavoitteeksi muodostui kulttuurisen
tiedon välittäminen ja toisaalta kohtaamisen neutraloiminen
työntekijän ennakkokäsityksistä. Erityisopettaja Jenni Apajalahti valotti − toisaalta kokemusasiantuntijan näkökulmasta kurdin
puolisona ja toisaalta ammattilaisen näkökulmasta maahanmuuttajien opettajana − kuinka laaja-alaisesti kulttuuriset merkitykset vaikuttavat arjessa (ks. haastattelu s.33.)
31
Ensimmäisen koulutuspäivän toisena alustajana oli Väestöliiton
erikoistutkija Minna Säävälä, joka kertoi perheiden muuttumisesta ja monimuotoistumisesta tilastojen ja tutkimusten pohjalta sekä erityisesti kaksikulttuurisista liitoista, joihin liittyvää kansainvälisestikin harvinaista empiiristä tutkimusta Väestöliitto on
hiljattain Suomessa tehnyt.
Kulttuurien kohtaamisen kokemuksista kertoi koulutuspäivien päätteeksi Kymen A-klinikkatoimen kouluttajana vuosia eri
projekteissa Venäjällä työskennellyt perheterapeutti Marja Hannula. Hänen eloisasti kertomansa kokemukseen pohjautuvat
tarinat suomalaisen ja venäläisen hoitokulttuurin kohtaamisestansa olivat kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää kuultavaa,
kohtaammehan me usein Venäjältä Suomeen tulleita henkilöitä
palvelujärjestelmässämme. Asiakkaiden odotukset pohjautuvat
paljon kotimaan kulttuurin käytäntöihin.
Päivän päätteeksi vietimme iltajuhlaa Kouvolan Monikulttuurikeskus Saagassa. Nautimme herkullista monipuolista afrikkalaista ruokaa. Nuorten afrikkalaisten naisten ryhmä tanssi
kansanmusiikkinsa rytmein iloksemme. Pääsimme hiukan tuntemaan, mitä meissä tapahtuu toisenlaisen kulttuurin aistimisessa ja kohtaamisessa.
Päivien yhteenvetokeskustelussa nousi esille jokaisen oman
neutraalin kiinnostuksen tärkeys kohtaamisessa sekä huomio,
että olemme ihmisyydessämme kovin samanlaisia eri kulttuureista huolimatta. Voimme oppia paljon asiakkailtamme heidän
kulttuuristaan, kysyä ja kuunnella. Tehtävämme ei ole arvostella
tai arvioida eikä edes olla samaa mieltä. Mietimme, mitä meissä
tapahtuu kun kohtaamme vieraita kulttuureja ja arvoja. Kokemusasiantuntijan osuus oli erityisen merkityksellinen avaamaan
tätä näkökulmaa.
Toisen koulutuspäivän aluksi pohdimme monikulttuurista seksuaalisuutta gynekologi, pariterapeutti Pirkko Brusilan johdolla.
Suomalaisen kulttuurin lähimenneisyydessäkin on asioita, jotka
edelleen voivat säilyä häivähdyksinä ihmisten uskomuksissa ja
vaikuttavat seksuaalisuuden kohtaamisessa. Uskonnollisuus ja
seksuaalisuus ovat ihmisen yksilöllisiä, herkkiä ja intiimejä alueita, joilla on usein keskinäistä vuorovaikutusta. Jälleen huomasimme miten paljon samanlaisia ilmiöitä on eri kulttuureissa.
Perheterapeutti VET Marja Hannula valotti
kulttuurierojen näkymistä hoitotyön koulutuksessa.
Jokaisessa kulttuurissa on asioita, joihin liittyy häpeää ja tuomitsemista. Auttajina meidän on erityisen tärkeää kuunnella
Gynekologi Pirkko Brusilan käytännönläheinen
näkökulma monikulttuuriseen seksuaalisuuteen
kiinnosti kuulijoita ja herätti keskustelua.
32
asiakkaitamme niin, ettei meistä välity noita tunteita vahvistavia seikkoja vaan päinvastoin: asiakas kykenee luomaan omaa
todellisuuttaan itseään vahvistavalla ja rakentavalla tavalla.
Näihin kohtaamisiin ei ole tarjolla menetelmiä eikä helppoja ratkaisuja. Perheterapeutin ja monenlaisten perhekulttuurien kohtaaminen on vuorovaikutuksellinen hetki, jossa on läsnä sekä
eri perheenjäsenten todellisuus että perheterapeuttien todellisuus. Jälkimmäisestä joustamalla tulee tilaa lisää ensiksi mainitulle. Tämä edellyttää terapeutin tiedostavan oman kulttuurisen
todellisuutensa ja tuntevansa olonsa siinä niin riittävän vakaaksi
ja turvalliseksi, että sen voi unohtaa. Perheterapiayhdistyksen
kevätpäivien tavoitteena oli ottaa askelia tuohon suuntaan.
Marja-Liisa Portaankorva
Perheterapeutti VET, psykiatrian el
Kaakkois-Suomen perheterapiayhdistyksen pj
Ilmoitukset
Varsinais-Suomen
perheterapiayhdistys ry
Syyskokous
22.11.2013 klo 18
Ravintola Hus Lidman, Piispankatu 15, Turku
Käsitellään yhdistyksen sääntöjen määräämät asiat
Jäsenet tervetuloa!
Pikkujoulu
Väestöliiton erikoistutkija VTM, PhD Minna
Säävälä kertoi monipuolisista tutkimuksista, joita
on monikulttuurisista parisuhteista ja perheistä
tehty Suomessakin.
22.11.2013 klo 19
Ravintola Hus Lidman, Piispankatu 15, Turku
Tarjolla maittavaa ruokaa ja juomaa iloisessa seurassa.
Uusiutunut pukki jakaa lahjat kun tuot sellaisen mukanasi
(arvo 5-10 €)
Omavastuu 10 euroa, sisältää ruoan ja juomat, maksetaan
paikan päällä.
Ilmoittautumiset [email protected]
Kokemusasiantuntijan
puheenvuoro
ammattilaisille
Kuvat Juha Metelinen, stock.xchng
Kun puoliso tulee eri kulttuurista
Kokemusasiantuntija Jenni Apajalahti kertoi perheterapiayhdistyksen kevätpäivillä 21.3.2013 monikulttuurisesta parisuhteesta.
Hänen ex-puolisonsa ja lastensa isä on taustaltaan Irakin kurdi ja
muslimi. Apajalahti on ammatiltaan erityisluokanopettaja, mutta
perheterapeutin työtä hän on nähnyt läheltä, sillä hänen äitinsä
on perheterapeutti.
heidän tahtoaan noudattaa. Jos esimerkiksi eno pyysi rahaa, oli
sitä annettava.
Sukupuoliroolit joutuvat monikulttuurisessa parisuhteessa törmäyskurssille ja jompikumpi joutuu tekemään kompromisseja.
Jennin perheessä kompromissien tekijä oli pääasiassa vaimo,
koska muslimikulttuurissa mies on perheen pää ja naiset ovat
miehiä varten. Miehet ovat usein paljon poissa kotoa ja naisten
tehtävänä on hoitaa koti ja lapset, riippumatta siitä käyvätkö he
kodin ulkopuolella töissä. Isän tehtävänä ei niinkään ole hoitaa
lapsia vaan hauskuttaa heitä.
J
enni Apajalahti kertoo monien asioiden kuormittaneen
parisuhdetta. Suurimpia kuormittavia tekijöitä ovat olleet
kieleen, kulttuurieroihin ja uskontoon liittyvät tekijät. Puoliso,
jonka suomen kielen taito oli aluksi huono, tarvitsi apua hyvin
monissa asioissa. Apajalahti joutui toimimaan tulkkina miehensä asioidessa esimerkiksi lääkärissä tai muissa virastoissa, joissa
pidettiin itsestään selvyytenä sitä, että vaimo toimii tulkkina. Tällaisesta asetelmasta seuraa Jennin mukaan se, että kielitaidoton
puoliso on riippuvainen toisen halusta auttaa, eikä parisuhde
näin ollen ole tasa-arvoinen suhteessa ympäristöön. Kielivaikeuksien vuoksi suhde jäi myös pinnalliseksi, koska puolisot eivät
täysin ymmärtäneet toisiaan eikä heillä ollut yhteistä kieltä, jolla
selvittää asioita.
Aviomies voi myös määrittää muun muassa sen, miten vaimo
pukeutuu, miten hän käyttää rahansa tai voiko hän käydä työssä. Aviomies voi päättää myös seksin harrastamisesta ja periaatteessa vaimolle voi tehdä mitä vain. Suomalaiselle naiselle nämä
vaatimukset ja asetelmat voivat olla todella vaikeita hyväksyä,
sillä ne ovat suuressa ristiriidassa Suomessa ihanteena olevan
tasa-arvon kanssa.
Parisuhteen ajauduttua erovaiheeseen Jenni Apajalahti puolisoineen haki ammattiapua sovittelupalvelusta. Jennin kokemuksen mukaan ammattilaisten oli ehkä vaikea ymmärtää monikulttuurista parisuhdetta ja sitä, ettei kodin asioista oikeasti
voinut puhua ulkopuolisille.
Vaikka Jenni Apajalahti ja hänen puolisonsa eivät olleet kovin
uskonnollisia, oli uskonnolla silti merkitystä. Jennin ruokavalioon tuli sianlihakiellon myötä muutoksi, eikä esimerkiksi
liivatetta voinut enää käyttää leivonnassa. Puoliso pyrki rajoittamaan vaimonsa pukeutumista ja keskustelua tuli myös siitä,
saiko Jenni käydä uimarannalla tai uimahallissa ja saiko hänen
kaveripiiriinsä kuulua miehiä. Jennin puolisolle hänen oma sukunsa oli läheinen. Suvun vanhimpia miehiä piti kunnioittaa ja
Ritva Karila-Hietala
Suomen perheterapeuttiyhdistyksen puheenjohtaja
34
Johtokunta
Toimikunta
Puheenjohtaja, Ritva Karila-Hietala,
perheterapeutti, sh, VET
EETTINEN TOIMIKUNTA:
[email protected]
p. 044 5801478, Helsinki
Varapuheenjohtaja, Sauli Airikka sh, VET
Ritva Karila-Hietala
Hannu Kantola
[email protected]
p. 044 5197 302, Turku
[email protected]
Toiminnanjohtaja, Anita Birstolin, TtM, VET
[email protected]
[email protected]
p. 044 5368 531, Turku
Marja-Leena Käyhty
Klaus Lehtinen
[email protected]
Alueyhdistysten koordinaattori
Riitta Teittinen, psykiatri, VET
Pirjo Tuhkasaari
[email protected]
p. 050 5164 268, Jyväskylä
[email protected]
Minna Leivo, sosiaalikasvattaja, VET
YRITTÄJIEN JA
AMMATINHARJOITTAJIEN
VERKOSTO:
[email protected]
p. 050 5717 015, Helsinki
Riitta Liinamaa, sh, YTM, VET
[email protected]
p. 050 5905 760, Rovaniemi
Sirpa Lindroos, psykiatri, VET
[email protected]
p. 050 4407 077, Lempäälä
Elina Löhönen, psykologi,ET
elina.löhö[email protected]
p. 050 5448 046, Tornio
Tiedotusvastaava, Juha Metelinen, mth,VET
[email protected]
p. 050 3692 893, Kuopio
Tiina Eloranta, sairaanhoitaja, ET
[email protected]
p. 040 738 4098, Kouvola
Micaela Grundström, sosiaalityöntekijä, ET
[email protected]
Sipoo
Tiina Tuominen, psykiatri, ET
[email protected]
Oulu
www.perheterapiayhdistys.fi
Minna Leivo, pj
Anita Birstolin
Ilmoita Perheterapautti-lehdessä
• Koko aukeama (420 x 270 mm) 980 €
• 3. kansilehti (210 x 270 mm) 980 €
• 1/1 sivu (210 x 270 mm) 480 €
• 1/2 sivua
(pysty: 102 x 270 mm, vaaka: 210 x 132 mm) 340 €
• 1/3 sivu
(pysty: 90 x 270 mm, vaaka: 210 x 90 mm) 220 €
• 1/4 sivu (102 x 132 mm) 170 €
• 1/6 sivu (66 x 132 mm) 150 euroa
Ilmoituksiin lisättävä 5 mm leikkuuvara. Kuvat: 300 dpi.
Toimitus painovalmiissa PDF-muodossa osoitteeseen:
[email protected]
Ilmoitustilan varaukset:
[email protected]
puh. 044 5368 531
Apua ilmoitusten valmistukseen:
[email protected]
puh. 040 726 6239