Sauva 2013 - Kupittaan Henrikinpojat

2013
AUVA
S
AUVA
S
PURJEHDUKSET s. 18
2013
SISÄLMYKSET
Stidit
Savua!
s. 4-5
s. 43
Helatorstaimatkis
19
Siirtopurjehdus
22
Tall Ship’s Races 2013
24
Matkapurjehdus
30
Kokoontumispurjehdus
34
RETKET
Sudenpenturetket
s. 7
First Class
s. 8
Hetapää II
s. 10
Satahanka XII
s. 12
RANE & KOKKAUS
Mailitilastot
s. 36
Nettitilastot
s. 38
LPKJ:n sana...nen
s. 3
s. 6
Vuosien suhde päättynyt
40
Päätoimittajan kolumni
Koneprojekti
41
Sudarisivus. 42
AUVA
S
2013
39. vuosikerta
Levikki: 140 kpl
Ilmestymispäivä: 9.12.2013
JULKAISIJA
Meripartiolippukunta
Kupittaan Henrikinpojat ry
www.kupittaanhenrikinpojat.fi
TOIMITUS
Vastaava päätoimittaja
Ville Sahlström (LPKJ)
Päätoimittaja
Jukka Koskelainen
Taittaja
Matr. Koskelainen
Graafikko
Jukka Koskelainen
Stiditoimittaja
Erik Haapa
Seurapiiritoimittaja
Pauli Engblom
Oikolukija
Jukka Koskelainen
PAINOPAIKKA
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän monistamo, Turku
KANSI
Jukka Koskelainen
“Valopää ja tulipää”
MAINOSHINNASTO
Takakansi: 120€
Sisäsivu A4: 90€
Sisäsivu A5: 50€
Tiedustelut:
[email protected]
LPKJ:n sana..nen
Toiminnantäyteinen vuosi alkaa olla takana päin ja on aika pitää kuukauden
tauko, kunnes toiminta taas tammikuussa alkaa. Vuoden kohokohtia olivat Henrikan osallistuminen Tall Ship’s
Races -purjehduskilpailuun osuudella
Aarhus-Turku ja meripartiolaisten kansainvälinen suurleiri Satahanka XII,
johon osallistui yli 20 henrikinpoikaa.
Muuta toimintaa on myös ollut paljon
ja ilahduttavinta on ollut huomata, että
osallistujamäärät kaikissa lippukunnan
tapahtumissa ovat olleet kasvussa.
Kiitokset jäsenmäärän kasvusta menevät sudenpentu- ja venekunnanjohtajille
jotka omalla työllään tekevät toiminnasta sellaista, että jokainen sudenpentu ja
venekuntalainen tulee kokouksiin ja retkille myös seuraavalla kerralla. Jokaisen
panos lippukunnalle on tärkeä!
Ensi talvena kaikkien lippukuntalaisten panosta tullaan tarvitsemaan, sillä
Henrikan pääkone vaihdetaan uuteen.
Projekti on iso sekä työpanoksen määrän
että taloudellisen panostuksen suhteen.
Jotta projekti onnistuu, siihen tarvitaan
kaikkien lippukuntalaisten voimavarat.
Nuorimmat lippukuntalaiset ovat antaneet oman panoksensa myymällä joulukalentereita, johtajat taas tekevät satoja
työtunteja veneellä, jotta keväällä päästään taas purjehtimaan. Projekti tulee
takaamaan sen, että partiotoiminnan
toteuttaminen Henrikalla on tekniikan
osalta turvallista seuraavatkin vuosikymmenet.
Tämä on tällä erää viimeinen lippukunnanjohtajan sananen, jonka kirjoitan.
Ensi vuonna uutena lippukunnanjohtajana aloittaa Akseli Silfver, itse siirryn
lippukunnan koulutusaluksen vastaavaksi päälliköksi. Nämä kaksi vuotta ovat olleet antoisaa ja opettavaista aikaa. Pestin
hoitaminen on ollut mukavaa, kun sitä
saa tehdä näin hyvässä porukassa!
Hyvää joulua ja hassua uutta vuotta!
SAUVA 2013
3
STIDIT
Suuri iltanuotio
Isku Tampereelle
Talvisena tammikuun perjantaina Merikotka-venekunta rantautui sisämaan
sykkivään metropoliin, Tampereelle.
Viikonloppuun kuului ahtaudeltaan asteikolla TSR - Kokoontumispurjehdus
suurimman arvon saava majoitus lehtemme päätoimittaja Jukan luona Suomen suurimmassa lähiössä Hervannassa.
Matkan aikana vierailtiin Vakoojamuseossa ja muissa paikallisissa nähtävyyksissä, kuten Pyynikin näkötornissa. Matkalla käsitteeksi muodostui myös myöhäisen
illan mobiilipelien kuningas, Sanajahti.
KHP:n virallinen Premium-käyttäjä
jatkoi pisteiden niittoaan myöhemmin
hetalaisten avustuksella HetaPää II –leirillä (kts. sivu 10). Viikonloppu oli venekunnan yhteiskunta-tarpon majakka, eli
tarpon päättävä tapahtuma.
Tammikuu
Helmikuu
Näkymä Pyynikin näkötornilta kaakkoon
Maaliskuu
Laajennettu
johtajaneuvosto
Tämän vuoden (siis 2013 erityistapauksille) alussa järjestettiin Laajennettu johtajaneuvosto viime vuoden Tulevaisuuspäivän hyvien kokemusten pohjalta.
Kokouksessa päätettiin mm. lippukunnan pesteistä, tulevan vuoden toimintakalenterista sekä siihen liittyen tulevista
suurista tapahtumista, kuten Satahangasta sekä Tall Ship’s Races:stä. Lisäksi
kuultiin toiminnan olleen hyvin aktiivista; purjehdukset ja viikkotoiminta pois
lukien KHP:llä oli ollut toimintaa noin
120 päivänä viime vuonna.
4
SAUVA 2013
Huhtikuu
Suuri iltanuotio oli Partioparaati mukaan luettuna kahden illan
mittainen yhteishenkeä nostattava tapahtuma ikiomassa Turussamme. Iltanuotio järjestettiin
Varvintorilla, ja tapahtuman osallistujille järjestettiin majoitusta
ja tavaransäilytystä paikallisissa
kouluissa. Viikonloppu huipentui
(varsinaisen nuotion lisäksi) partioparaatiin Tuomiokirkon edessä
ja päättyi VPK-talolle partiojohtajien paraatijuhliin.
Partioparaati järjestettiin perinteiden mukaisesti kuten
jo vuodesta 1927, alkaen Tuomiokirkon edustalta palkintojenjaolla,
ryhtikilpailulla ja lippukunnan
huudoilla. Itse kävelyosuus kestää
noin puoli tuntia ja kulkee reittiä
Tuomiokirkkosilta - Aninkaistenkatu Yliopistonkatu - Kauppiaskatu - Linnankatu - Kristiinankatu - Läntinen
Rantakatu - Teatterisilta - Itäinen
Rantakatu.
Toukokuu
Kesäkuu
VOK
Tänä vuonna taas kaksi KHP:n jäsentä vietti viikonloppunsa VOKkaamisen
merkeissä. Kyseessähän EI siis ole joidenkin partiolaisten kryptisiin ilmauksiin
tottumattomien viljelemän harhakäsityksen lailla ruoanlaittoa, vaan VeneenOhjaajaKoulutus, joka teoriaviikonlopun
jälkeen huipentuu käytännön viikonloppuun kahdella eri partioveneellä. Tällä
kertaa veneinä toimivat oma s/y Henrikamme (yleensä oman lippukunnan
veneelle ”joutumista” vältetään, mutta
tällä kertaa valinnanvaraa ei juuri ollut),
Turun Tähti Tyttöjen s/y Meritähti ja
Puhurinpoikien s/y Jotunheim.
Koulutettuja ja nimityksiä
Syksyn aikana järjestetään perinteisesti
lukuisia partiokursseja, niin myös tänä
vuonna. Toimintamme on saanut jälleen uusia partiojohtajia Roosa Atulan
ja Viivi Sydänlammen käytyä partiojohtajan peruskurssin syksyn aikana.
Kurssin toinen ja viimeinen osa järjestettiin marraskuun alussa. Samoihin
aikoihin järjestettiin myös EA1-kurssi,
jonka myös suorittanut Viivi liittyy näin
varmistetusti lippukunnan ensiaputaitoiseen joukkoon.
Jotkin lippukunnan vastuuhenkilöt tulevat myös tulevaksi toimintakaudeksi vaihtumaan. Lippukunnanjohtajana aloittaa Akseli Silfver ja pestistä
vapautuva Ville Sahlström aloittaa
Henrikan päälikkönä. Henrikan konepäällikkönä aloittaa Valtteri Koistinen.
Partiolaiset, ne on
Suomen teknotoivo!
-Juska ”DJ Orion” Wendland
Sauva 2013
Heinäkuu
Elokuu
Syyskuu
Lokakuu
Marraskuu
Joulukuu
KaRHu 2013
Kahdeksanneksi tullut Meriselitys-autokunta
Vasemmalta: Lasse, Tuulia, Valtteri, Heidi, Jukka
Autosuunnistuskilpailu Kaikki Rastit
Hukassa, lyhyemmin KaRHu, on Turun Metsänkävijöiden järjestämä autosuunnistuskilpailu Turussa ja lähialueella. Kilpailuun osallistui 35 autokuntaa.
KHP:lla oli tämän vuoden kilpailussa
mukana edustusta virallisesti kahdessa,
epävirallisesti neljässä autokunnassa. Tuloksena varsinaisen KHP-autokuntien
osalta olivat 8. ja 10. kisat. Kahdeksanneksi tulleilla tuloksena oli 23 pistettä,
maksimin ollessa 26. rasteja jäi hakematta kaksi. Ensi vuonna tavoitteena on ajokortin menetys kilpailun voitto.
SAUVA 2013
5
KOLUMNI
Jukka Koskelainen
Tuula Veistinen
Kirjoittamisen sietämätön tuska
Sanonta kuuluu, että elämässä ei ole pakollista muu kuin kuolema. Todellisuus
on kuitenkin toisenlainen. Toinen sanonta kuuluu, että elämässä ei ole pakollista kuin verojen maksaminen ja kuolema. Verojen maksusta voi toki yrittää
välttyä, mutta yleensä joutuu kuitenkin lopulta verokarhun syömäksi. Lippukuntalehti Sauvaan kirjoittamiselta ei kuitenkaan voi välttyä, vaikka yritys on kova.
Aivan aluksi haluaisin antaa antaa tunnustusta kaikille niille ihmisille, jota ovat
kertoneet mitä monipuolisempia syitä ja tekosyitä välttyäkseen saamasta käteensä nakkikoneen syytämiä, perinteisesti luonnonsuoleen pakattuja, aitoja Tee
juttu Sauvaan™ –nakkeja. Eikä näistä nakeista edes tarvitse maksaa! Yleensä ihmisille kelpaa kaikki ilmainen, mutta ilmeisesti vanha viisaus ”ilmaista lounasta
ei ole olemassa” on iskostunut syvälle. Jollakin on koeviikko, kellä ”miljoona
muutakin projektia käynnissä”, kuka ei nyt muuten vaan kykene, ketä ei vaan
huvita. Vetoamukset liittyvät aina kirjoittamisen aloittamiseen, eivät kirjoitusten toimittamiseen. Koska Sauva on nykyisin, kiitos teknologisen vallankumouksen, sähköinen painotuote ja kaikilla on mahdollisuus toimittaa juttunsa
sähköisessä muodossa, perinteisiä ”koira söi sen” –selityksiä ei voi käyttää. Oikeastaan ainoa minkä vedotaan kadonneen ovat muistikuvat. Tai sitten ne ovat
epäselviä, niin kuin eräällä entisellä valtionpäämiehellä.
Kadonneista muistikuvista päästäänkin toiseen elämän realiteettiin. Aika nimittäin on katoavaista. Tähän liittyy kiinteästi myös projektien, kuten kirjoittamisen, viimeiset palautuspäivät, sivistyneemmin deadlinet. Itse voin arkkitehtiopiskelijana, tosin valtion tarjoamalla lepolomalla olevana sellaisena paljastaa,
että liian usein deadline-päivää edeltävänä iltana tapahtuu tietynlainen henkinen herääminen, joka johtaa yöunien menetykseen. Enkä nyt tarkoita mitään
pelonsekaisissa tunteissa vietettyä pyörimistä sängyn pohjalla, vaan raakaa
työtä johon liittyy lähinnä tietokone oheislaitteineen, joskus myös perinteisemmät välineet. Joissakin asioissa kannattaisi kuitenkin toimia heti kun on mahdollista. Vaikka siitä kesän matkapurjehduksesta onkin kiva kirjoittaa kuuden
sivun juttua viimeisenä mahdollisena yönä taittajan hiillostaessa niskaan, olisi
se helpompaa ilman, että joutuu jatkuvasti tukeutumaan ottamiinsa valokuviin
muistaakseen missä sitä on tullutkaan käytyä.
Tämänkertainen Sauvan päätoimittaja-taittaja-graafikko-oikolukija-valokuvaajan opetus niin partioelämään kuin sen ulkopuolellekin (mikäli sellainen
itseltä löytyy) on, että aloittaa kirjoittamisen heti kun se on mahdollista. Toimimalla näin säästyy monelta vaivalta eikä tarvitse tuskailla kadonneiden muistojen kanssa. Vielä kun näkisi sen päivän, että joku vapaaehtoisesti ilmoittaa
heti tapahtuman jälkeen kirjoittavansa siitä jutun verkko-Sauvaan, josta se on
helppo myöhemmin siirtää Sauvaan lisätietojen kera. Ihmeiden tapahtumista
odotellessa voisinkin pohtia jälleen, että koska aloitan kirjoittamaan Helatorstaimatkisesta (kts. s. 19 siltä varalta, että se valmistui ajallaan) juttua. Onneksi
kyseisestä purjehduksesta on vasta puoli vuotta aikaa!
Hyvää joulua ja motivaatiota uudelle vuodelle!
6
SAUVA 2013
Perinteisesti luonnonsuoleen pakattuja, aitoja Tee
juttu Sauvaan™ –nakkeja
SUDARIT
Jukka Koskelainen, Viivi Sydänlammi
HeTa:n blogi, Viivi Sydänlammi
Jäinen viidakko
K
evään sudariretki järjestettiin yhdessä sisarlippukunta Henrikin
Tapulityttöjen kanssa Oriniemessä, Hirvensalossa. Osallistujia
oli yli neljäkymmentä. Retken viidakkoteema oli lumitilanteeseen
nähden erittäin ajankohtainen.
Ohjelmassa oli kaikkea kylmää talvea lämmittävää toimintaa, kuten kuvassa testauksessa olevan keinun tekemistä. Viikonlopun aikana tutuksi tulivat niin tiikerit, leijonat, salametsästäjät kuin
Indiana Joneskin. Sunnuntaina lähdettiin siivouksen jälkeen kotiin
taas monta kokemusta rikkaampana.
Itse tehdyssä keinussa kelpaa keinua
Avaruusmatkalla Kunstenniemessä
K
upittaan Henrikinpoikien syksyn sudenpenturetki järjestettiin
2.-3.11. Kunstenniemen Tuominiemikämpällä. Matkaan lähdettiin Henrikin
kirkon pihasta, bussin täyttyessä kohopäiden lisäksi myös Henrikin Tapulityttöjen sudenpennuista. Matkaan lähtijöitä
oli lähes 50! Retki oli avaruusteemainen,
vaikka tähtiä ei päästykään katselemaan
sateiden takia. Harmaasta säästä huolimatta päivällä opittiin kaikenlaista avaruudesta. Ohjelma toteutettiin yhdessä
heta-tyttöjen kanssa. Rastiradalla päästiin opettelemaan jokaiselle astronautille
tärkeitä ensiaputaitoja, mutta myös morsetettiin, tutustuttiin tähtikuvioihin ja
askarreltiin. Innokkaat sudarit pääsivät
jopa rakentamaan avaruusalukset uusimman avaruusteknologian mukaisista
banaanilaatikoista!
Ulkoilman täyteinen päivä huipentui jokaisen astronautin unelmaan:
hotdog-buffettiin sekä vaahtokarkkeihin.
Iltaohjelmaa tähdittivät suuren suosion
keränneet “avaruusmadot”. Sunnuntaipäivä sujui siivouksen ja veistelyn merkeissä. Kotiinpäin lähdettiin bussilla,
joka oli täynnä avaruusretken uuvuttamia pieniä ja vähän suurempia astronautteja.
Uusimman avaruusteknologian
mukaisia avaruusaluksia, jotka
muistuttavat erehdyttävästi
banaanilaatikoita
SAUVA 2013
7
RETKI
Pauli Engblom
Jukka Koskelainen
Pulkkailua ja paljuilua
K
evättalven partiokohokohta yli
kymmenenvuotiaille kupittaanhenrikinpojille oli retki Kairankiertäjätlippukunnan Veikkola-kämpälle Paimiossa 1.-3.3. First Class -nimen mukainen
teema paljastui retkeläisille viimeistään
perillä, kun paikalle hinattiin peräkäryssä kylpypalju. Perjantai-illalla lämmitysvuorossa oli kuitenkin vasta itse kämppä
ja lämmittelyksi paistettiin makkaroita ja
kokeiltiin painovoiman rajoja: seikkailijakin jaksaa nostaa pöydän leijumaan
ilmastontiteipillä. Materiaali on kätevää;
tässäkin lippukunnassa monet asiat pyörivät sen varassa, joten on hyvä opetella
käyttämään sitä jo nuorella iällä.
Lauantaiaamuna
innokkaat
kohopääpojat heräsivät johtajien määrättömäksi iloksi jo aamuseitsemältä.
Positiivista on, että nykynuoriso on reipasta; aikaisen herätyksen jälkeen seikkailijat ryntästivät omatoimisesti pulkkailemaan. Aamupalan ja johtajiston
autojen kylmäkäynnistelyn jälkeen retki-
8
SAUVA 2013
kuntamme suuntasi paimiolaisen talviurheilun mekkaan Varasvuorelle, jossa on
mahtava pulkkamäki, napakelkka sekä
mäkihyppytorni. Jälkimmäistä tosin ihailimme vain tornista, emmekä lähteneet
hyppäämään mäkeä.
Päivällä johtajien tyhjentäessä
Veikkolan kaivoa (jonka tilavuus oli Henrikan vesitankkien tilavuutta pienempi)
venekunnanjohtajat järjestivät hahmotuskykyä ja morsetustaitoja testaavan
rastiradan, minkä jälkeen askarrelttin
naskaleita. Heikolla jäällä ei ole syytä
liikkua varsinkaan ilman asianmukaista
turvallisuusvarustusta. Illalla oli vuorossa palju ja saunominen, mikä lienee ollut monille elämys. Edes kaikki johtajat
eivät olleet ikinä aikaisemmin kylpeneet
paljussa.
Sunnuntai oli perinteisesti siivouspäivä. Veikkola jäi taakse totuttuun
tapaan puhtaampana kuin sinne saapuessamme.
Varasvuoren pulkkamäki
tarjosi vauhdikkaat kyydit
kaikenikäisille partiolaisille
Ilmastointiteippi korvaa
kuormaliinankin
TAPAHTUMA
Lasse Lipsanen
Jukka Koskelainen
Räjähtävää toimintaa Riihimäellä
Aika ajoin lippukunnan viikkotoiminnasta suurelta osin vastaaville samoajille järjestetään kaivattua omaa ohjelmaa, jossa on tilaisuus irroittautua hetkeksi partioarjesta, tutustua muihin samanikäisiin partiolaisiin sekä tavata vanhoja tuttuja. Tänä
syksynä mahdollisuuden edellä mainittuihin tarjosi Riihimäellä järjestetty Explo13.
A
siaan vihkiytymättömät kansalaiset
saattoivat hämmästellä Turun päärautatieaseman edessä olevaa valtavaa
ihmislaumaa, jos sattuivat kulkemaan sillä suunnalla eräänä lokakuisena perjantai-iltapäivänä. Kyse ei tällä kertaa ollut
kuitenkaan VR:n aina yhtä luotettavien
junien myöhästymisten aiheuttamasta
tungoksesta, vaan joukon muodostivat
huivikaulaiset 15- 17-vuotiaat, joiden
joukossa tunnelma oli varmasti parempi
kuin kiskoille jäätyneiden lehtien uhreiksi joutuneiden keskuudessa. Perinteisten
bussikuljetusten sijaan matkat oli siis järjestetty raiteita pitkin, ja tällaisia ratkaisuja saisi nähdä useamminkin, sillä kaksi
kokonaista vaunullista partiolaisia saa
varmasti fiiliksen kohoamaan jo ennen
tapahtumapaikalle saapumista.
Riihimäelle saavuttuamme tehtävänämme oli löytää majoituskouluille,
mikä oli helppoa, sillä yli tuhatpäistä
ihmismassaa oli kovin vaikeaa kadottaa
näkyvistä. Toisaalta joukon suuruus aiheutti myös sen, ettei kaikkia saatu majoitettua saman katon alle. Yhteistä ohjelmaa oli kuitenkin viikonlopun ajaksi
järjestetty paljon, eivätkä majoitusjärjestelyt aiheuttaneet suurempia ongelmia.
Omassa koulussamme oli ruotsinlaiva-
teema ja asiaan kuuluivat tietysti karaoke
ja muut laineilta tutut aktiviteetit.
Perjantai-ilta huipentui allasbileisiin, joita varten oli vuokrattu koko
Riihimäen uimahalli partiolaisten käyttöön. Ihan keskivertoviikonloppua tilanne ei vastannut, Riihimäen uimahallissa
tuhannen asiakkaan saaminen onnistuu
tuskin viikossakaaan. Viimeisetkin juhlijat saapuivat kouluille kahden aikoihin,
mikäli saapuivat, ja ainakin suurin osa
onnistui nukkumaan edes jossain kohtaa
yötä.
Lauantaiaamuna
herättiin
kohtuuttoman aikaisin, vaikka se saattoi olla tarpeellistakin, kun ottaa huomioon kuinka paljon ohjelmaa päivälle
oli suunniteltu. Useista aktiviteeteista
jokainen osallistuja oli edellisenä päivänä saanut valita kolme, joissa oli päivän
aikana tarkoitus ehtiä käymään. Kohopäitä nähtiin ainakin laskeutumassa pitkin vesitornin seinää köyden varassa (armottomassa tuulessa ja vesisateessa) sekä
pilkkopimeässä metsässä pelaamassa
paintballia. Vaikka olosuhteet eivät kummassakaan olleet optimaaliset ja jälkimmäinen muuttui lähinnä ”silmät kiinni ja
sinne päin”-tyyliseksi toiminnaksi, hauskaa oli.
Illalla oli jälleen vuorossa bileet ja täytyy myöntää, että partiolaiset tosiaankin
osaavat bilettää. Myös tapahtumassa
esiintynyt dj oli samaa mieltä ja totesi
myöhemmin YleX:n haastattelussa partiolaisten olevan Suomen teknotoivo. Bilepaikalta lähdettyämme kävimme vielä
tutustumassa paikalliseen pikaruoka- ja
nuorisokulttuuriin, jotka osoittautuivat
juuri sellaisiksi, kuin niiden voi pikkukaupungissa olettaakin olevan. Kylänraitin Sébastian Loebeistä huolimatta
onnistuimme selviytymään takaisin koululle.
Sunnuntaiksi oli vielä järjestetty Partiomessut, joissa näkyi kovin
väsyneen oloista porukkaa. Väsymyksestä huolimatta ainakin partiomeemejä
tehtailevan Scout.Me.Inin piste näytti
vetävän hyvin väkeä. Messujen jälkeen
käytiin vielä syömässä viimeiset tapahtuman tarjoamat ruoat ja lähdettiin kohti
juna-asemaa. En usko Explon jättäneen
ketään kylmäksi ja itse ainakin olisin
mielelläni tulevaisuudessa mukana osallistumassa ja järjestämässä vastaavanlaisia tapahtumia.
SAUVA 2013
9
RETKI
Eelis Vähätalo
Akseli Silfver
Selviytymistä Auran korvessa
K
upittaan Henrikinpojat ja Henrikin Tapulitytöt yhdistivät voimansa
tänäkin syksynä yhteisretken Hetapään
(II) muodossa. Henrikin kirkon pihalle
kokoontui perjantai-illalla innokkaita
tyttöjä ja poikia kohteenaan Auran Kettulinna. Yhteiskuljetuksen saavuttua perille pystyivät lukutaitoiset ja hajuaistin
omaavat havaita saapuneensa metsästysmajalle.
Jo Aloitettuamme teltan pystyttämisen jätesäiliön läheisyyten huomasimme voimakkaan hajun ja telttakeppien puuttumisen. Telttapaikkaa
muutettiin ja lopulta päädyttiin kahden
teltan taktiikkaan, toinen johtajille ja toinen vartiolaisille.
Retken teemana oli Selviytyjät
ja ohjelma rakennettiin sen ympärille.
Illalla tytöt ja pojat jaettiin kolmeen eri
heimoon niin, että kaikissa heimoissa oli
kohopäitä ja hetalaisia. Tutustumisleikin
jälkeen heimot aloittivat kilpailun kaminan sytytyksestä ja puiden kantamisesta.
Tulen sytyttyä kaminoihin siirryttiin sisälle iltapalan pariin. Iltapalan syötyään
ja uusin kavereihin tutustuttuaan alkoi
porukka vähitellen siirtyä kohti telttoja.
10
SAUVA 2013
Aamulla kylmissään tai lämpimissään heränneiden retkeläisten niskoja taivuteltiin lipunnostossa. Maukkaan
aamupuuron jälkeen jakauduttiin heimoihin, joissa aloittiin heimolippujen
suunnittelu. Heimolippujen valmistuttua
jaettiin kartat ja päivän rastien sijainnit.
Heimoilla oli hieman alkukankeuksia,
mutta lopulta kaikki ryhmät saatiin opastettua kämpän pihalta pois.
Suunnistuksen jokaisella rastilla
valittiin parhaiten suoriutunut heimo.
Ensimmäisellä rastilla tehtävänä oli kantaa heimolaisia erilaisilla tyyleillä määrätty matka. Toisen rastin ideana olivat
erilaiset selviytymiskeinot. Vaikeimmaksi
osoittautui kuitenkin suoran tien käveleminen, niinkin paljon että numeropalvelunkin apuun oli turvauduttu. Osan
heimoista eksyttyä ja osan hajaannuttua päättettiin paikalle lähettää johtajat
opastamaan reitti takaisin kämpälle.
Kämpälle lopulta saapuneilla
ryhmillä oli luvassa ruokarasti. Syötyään
trangioissa valmistamansa jauhelihakeiton jatkoivat ryhmät iltapäivän rasteille.
Rasteilla rakennettiin ojan ylitykseen
A-pukki sekä sytytettiin kattilaan nuotio,
jolla katkaistiin naru. Viimeisellä rastille
oli lavastettu auto-onnettomuus, jossa
piti taitaa niin šokkipotilaan kuin tajuttoman henkilön ensiapua.
Heimojen saavuttua takaisin
kämpälle syötiin päivällinen. Samoajien
ilona päivän aikana oli Sanajahti-peli,
jota pelattiin runsaasti. Illalla pidettiin
heimoneuvosto, jossa julkaistiin parhaiten suoriutunut heimo ja jaettiin palkinnot. Pienen avustuksen jälkeen sytytetty
nuotio lämmitti ja hiilloksessa saatiin
paistettua lettuja. Kohopäät ryhtyivät
leikkimään tuliteksteillä ja -palloilla, jonka jälkeen siirryttiin nauttimaan sähkökiukaan lämmöstä. Yölle suunniteltu
leikki jäi toteuttamatta yleisenväsymyksen takia. Kaminoiden sytyttyä siirtyivät
vartiolaiset ripeästi makupusseihinsa.
Aamulla lipunnoston ja aamupalan jälkeen alkoi kamojen pakkaus. Siivouksen ja telttojen purkamisen jälkeen
syötiin lounas. Bussin kaartaessa takaisin
kirkon pihaan retkestä jäivät mieleen uudet kaverit ja kokemukset sekä allekirjoittaneen hajonnut kännykän näyttö.
Taustalla: Lauantai-illan nuotio valaisi ja lämmitti voimakkaasti
Alhaalla: Lauantain rasteilla muun muassa kohdattiin auto-onnettomuuden
uhreja, tehtiin nuotio kattilaan ja ylitettiin oja A-pukin avulla
SAUVA 2013
11
SUURLEIRI
Jukka Koskelainen, Eelis Vähätalo, Ville Sahlström
Erik Haapa, Akseli Silfver, Inna Kulla, Satahangan FB-sivu
Satahanka XII
-elämyksiä maalla ja merellä
Kahdestoista kansainvälinen meripartiosuurleiri Satahanka XII järjestettiin viime kesänä Kustavin Lootholmassa. Ohjelmassa oli muun muassa vesipuistoa, haikki, kirkkovenesoutua sekä purjehdusta jollilla ja isommilla aluksilla. Kupittaan henrikinpoikia
oli leirillä yhteensä noin 20, osa leiriläisinä ja osa työtehtävissä. Myös Henrika osallistui leirille tarjoten purjehduselämyksiä leiriläisille. Viikon aikana veneellä purjehti yli
70 leiriläistä. Kaksi leirillä ollutta kohopäätä kertovat kokemuksensa, Eelis Vähätalo
leiriläisen, Ville Sahlström Henrikan kipparin näkökulmasta.
Satahanka leiriläisen näkökulmalmasta
K
upittaan Henrikinpoikien osasto
lähti Lootholman leirialuetta kohti
13 hengen voimin. Päästyään leirialueelle kohopäät ohjattiin yhteen viidestä
alaleiristä, Katanpäähän.
Leirihuivit ja -merkit saatuaan
aloitettiin teltta-alueen valloitus. Puolijoukkueteltan lisäksi kolme pienempää
telttaa ja myöhemmin viikolla myös
riippumatto toimivat yöpymissijoina.
Jahka teltat saatiin edes jollain tavalla pysymään pystyssä, kokoonnuttiin
koko alalerin voimin harjoittelemaan
leirihuutoamme. Jokaisella alaleirillä oli
oma huutonsa, jota huudettaisiin ympäri viikkoa, tietysti kovempaa kuin muut.
Katanpään huuto taottiin kalloihin ja
siirryttiin kohti leirin avajaisia.
Avajaisten alussa olivat pakol-
12
SAUVA 2013
liset alkupuheet, joiden jälkeen vuorossa olivat ne aina hassunhauskat sketsit.
Naurujen jälkeen leikittiin laululeikkejä,
joiden aikana myös ulkomaalaiset leiriläiset saatiin mukaan leikkimään. Leikkien jälkeen alaleirien johtajat pyydettiin
lavalle ja heidän piti keksiä esineille uusia
käyttötarkoituksia. Avajaiset päättyivät
Satahanka-lauluun.
“Ankkurit nostakaa”
Tiistaiaamuna herättiin Ankkurit nostakaa -kappaleen tahdissa ja suunnattiin
aamupalalle. Jokaisena leiripäivänä ohjelma oli jaettu aamu- ja iltapäiväohjelmaan. Tiistaiaamupäivän kohdalla oli
rantaohjelma. Rantaohjelmassa sai itse
valita aktiviteettinsa. Osa kohopäistä
lähti vesipuistoon ja osa kokeilemaan
melontataitojaan.
Sateisessa säässä suoritettu melontarata päästiin lopulta läpi pienten
alkukankeuksien jälkeen. Rannalla toiset
kohopäät käyttivät koko ajan hiekkalinnan tekoon ja voittivatkin lopulta hiekkalinnakilpailun. Aktiviteettien jälkeen
saunottiin ja syötiin lounas. Iltapäivällä
oli merimiestaito-aktiviteetti, jossa ommeltiin käsin oma merimiessäkki.
Illalla oli alaleirin oma iltanuotio. Iltanuotio avattiin Katanpään
huudolla, jonka jälkeen leikitiin laululeikkejä. Alaleiriin majoittuneet ruotsalaiset saivat muut leiriläiset hyvin mukaan omaan leikkiinsä. Leikkien jälkeen
järjestäydyttiin ryhmissä erilaisiin muodostelmiin mahdollisimman nopeasti.
Lopussa laulettiin yhdessä Puolalainen
nuotiolaulu. Ennen nukkumaanmenoa
pakattiin purjehdusvarusteet valmiiksi
seuraavan päivää varten.
Millä kannella on taxfree?
Leirin aikana jokainen pääsi kaksi kertaa
purjehtimaan, ensimmäinen kerta oli luvassa keskiviikkona. Aamupalalta tultuaan otettiin purjehdusvarusteet mukaan
ja suunnattiin kohti satamaa. Leiriläiset
jaettiin eri veneille ja kaikki kohopäät
pääsivät samalle Lola 3 -alukselle purj…
veneilemään. Tämä Mikkelistä asti tullut Ekin Partion koulutusalus on Henrikankin kokoon tottuneelle iso, monikansitinen moottorialus.
Aluksella oli paljon porukkaa, joten leiriläiset jaettiin ryhmiin. Ryhmissä kierrettiin aluksen eri paikoissa ja suoritettiin
tehtäviä. Ryhmissä päästiin niin navigoimaan, kuin siirtämään nosturin avulla
isoa fendaria sankoon.
Päivän kohteena oli Katanpään
linnake, sama paikka mistä alaleirimme
oli saanut nimensä. Saavuttuamme Katanpäälle sai tähän ensimmäisen maailmansodan aikana rakennettuun linnakesaareen tutustua omin päin. Saarella
pääsi käymään vanhoissa bunkkereissa
ja kiipeämään vartiotorniin. Vierailun
jälkeen palattiin alukselle ja lähdettiin
takaisin Lootholmaan. Paluumatkalla syötiin ja päästiin ohjaamaan alusta.
Saavuttuamme takaisin leirialueelle loppuilta oli vapaata aikaa.
Merimeistaitoja ja uintia
Torstaina aamupäivän ohjelmassa jatkettiin merimiessäkin ompelemista. Saatuaan säkin valmiiksi suoritettiin ryhmissä
aktiviteetteja. Yhdellä rastilla tutustuttiin
dieselmoottoriin, toisilla rasteilla kisattiin köydenvedossa, merimiespainissa ja
veden imemisessä.
Iltapäivällä oli rantaohjelma,
jossa taas valittin mihin aktiviteettiin
meni. Valittavana oli vesipuisto, meripelastus, melonta ja jollailu. Osa kohopäistä lähti jollailemaan ja osa rannalle
vesipuisto-aktiviteettiin. Auringon pais-
Esimerkillistä toimintaa
soutuveneellä:
pelastautumispuku valmiiksi
päällä ja hätäsoihtuja mukana
Katanpää-alaleirin leirihuivi,
taustalla telttamajoitusta
SAUVA 2013
13
SUURLEIRI
taessa oli hyvä jollailla ja uiskennella.
Loppupäivä sujuikin omassa alaleirissä
kavereiden kanssa ollessa.
Vierailijoita ja patikointia
Perjantaina herättyään ja aamupalat
syötyään leiriläiset valmistautuivat vierailupäivään. Ennen vierailijoiden tuloa
oli leirijumalanpalvelus. Puoliltapäivin
vanhempia ja ystäviä alkoi virrata leirialueelle. Iltapäivällä ohjelmassa oli meripelastusnäytös, jossa Rajavartiolaitoksen
Super Puma -helikopterista laskeutunut
pintapelastaja pelasti veneestään tippuneen kalastajan. Vierailijat pääsivät
päivän aikana tutustumaan leiriin ja
halukkaat saivat osallistua suunnistuskilpailuun. Päivällisen jälkeen hyvästeltiin
vierailijat ja valmistauduttiin haikkiin.
Haikkia varten kohopäät jakautuivat kahteen vartioon, jotka kulkivat
saman reitin, mutta toisin päin. Iltakahdeksalta ilmottauduttiin lähtöpaikalle.
Toinen vartio lähti soutamaan kirkkoveneellä, toinen taas patikoimaan tien reunustaa. Haikin alkureitti kulki koko ajan
tien reunassa ja reitiltä oli todella vaikea
eksyä. Lähdöltä patikoitiin suoraan yöpymispaikalle, jossa syötiin iltapala ja
suoritettiin ensimmäinen rasti. Valmiiksi
pystytetyt Niger-teltat odottivat metsässä
ja kahteen telttaan jakaantumisen jälkeen päästiin nopeasti unten maille.
Lisää patikointia
Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen
pakattiin rinkat. Hyvässä säässä suunistettiin ensimmäiselle rastille. Koululla
sijaitsevalle rastille ei ollut pitkä matka,
mutta paikan päällä jouduttiin odottamaan tovi rastimiestä. Rastimiehen tultua lopulta paikalle päästiin kirjalliseen
ympäristönsuojeluun liittyvän tehtävän
kimppuun.
Suunnistamista jatkettiin ja
yksi rasteista sijaitsi Kustavin kotiseutumuseolla. Rastilla vastattiin kirjallisiin
kysymyksiin, joiden vastaukset löytyivät
museosta. Reittiä jatkettiin hieman alkua
hankalammassa maastossa. Haikki päättyi rantaan, jossa odotti kirkkoveneitä.
Seuraavien vartioiden saavuttua saatiin
veneeseen tarpeeksi porukkaa ja soutumatka leiriin alkoi. Yksi määräsi tahdin
ja ohjasi venettä muiden soutaessa kohti
leirisatamaa. Loppupäivä oli vapaata ja
haikin jälkeen moni suuntasi saunomaan
ja uimaan.
14
SAUVA 2013
Purjehdusta ja päättäjäiset
Sunnuntaina oli toinen purjehduspäivä.
Purjehdusvarusteet mukana alaleiri käveli yhdessä pienten veneiden satamaan.
Kohopäät jaettiin yhdessä muiden kanssa eri veneisiin. Hyvässä kelissä purjehtiessa pääsikin tutustumaan uusiin ihmisiin. Sunnuntaipäivä meni purjehtiessa
kauniissa säässä ja hyvässä seurassa.
Illalla oli vuorossa leirin alussa
niin kaukaiselta tuntuuneet päättäjäiset.
Päättäjäisten alussa kuultiin alaleirien,
Flaran, Hindespendalin, Katanpään,
Krenan, Ströömiin ja Vartsalan huudot.
Leirinjohtajan puheen jälkeen laulettiin yhteislauluja ja leikittiin haastavaksi
osoittautunutta laululeikkiä. Laulujen
jälkeen jokainen alaleiri esitteli esineen,
jonka tekemiseen leirin alussa oli annettu tarvikkeita. Voiton vei lopulta Katanpään Tisulien Megapartybox-kaiuttimet.
Esineiden esittelyn jälkeen lavalla tanssiliikkeillä viihdytti leirin staabi. Päättäjäiset loppui lauluihin ja sisaruspiiriin.
Maantaiaamuna herättiin haikeissa tunnelmissa tietäen, että luvassa
olisi enää leirin purku. Tavaroiden pakkauksen ja telttojen pakkauksen jälkeen
hyvästeltiin leirillä saadut uudet ystävät
ja lähdettiin bussilla takaisin Turkuun.
Satahanka oli monelle meistä
ensimmäinen suurleiri ja sieltä jäivät jokaisen mieleen monet muistot ja uudet
ystävät. Suurleireilyä on luvassa myös
ensi kesänä, kun Lounais-Suomen Partiopiirin toinen piirileiri Piiru 2014 järjestetään Hämeenlinnan Evolla.
Satahanka - pitkät perinteet
Satahanka on noin viiden vuoden välein Suomen Partiolaisten järjestämä meripartiosuurleiri. Kyseessä on
nimenomaan meripartioleiri, ei meripartiolaisten leiri.
Merihenkisten maapartiolaisten lisäksi leirille ovat tervetulleita ulkomaalaiset partiolaiset. Tänäkin vuonna
leirillä nähtiin muun muassa ruotsalaisia ja venäläisiä
partioveljiä ja -siskojamme.
Satahanka-konseptilla on pitkät perinteet. Ensimmäinen leiri järjestettiin jo vuonna 1955 Paraisten
Mustfinnössä. Tämän jälkeen Satahankoja on ollut
enemmän tai vähemmän säännöllisesti ympäri saaristoa, kahdesti myös Saimaalla. Ennen Lootholmaa leiri
järjestettiin vuonna 2008 Sauvon Ahtelassa. Leireillä
on kaikilla hieman eri painotuksensa, mutta pääpiirteissään tarkoituksena on tarjota suurleirin kehyksissä monipuolista ja ennen kaikkea hauskaa meripartiotoimintaa.
Lähes koko kohopäiden edustus leirillä
Leirillä pääsi melomaan niin kanootilla kuin kajakillakin
Kohopäät toiminnassa
Päättäjäisten tunnelmaa
SAUVA 2013
15
SUURLEIRI
Satahanka Henrikan
kipparin näkökulmasta
H
enrikan matka Satahangalle alkoi
jo muutamaa päivää ennen itse leiriä. Yksi miehistön jäsen, oli kesätöissä
Lappon kaupassa ja menomatkalla koukattiinkin Ahvenanmaan itäosien kautta. Lappossa pääsimme saunomaan ja
syöttämään paikallisen Pärren lampaita,
lisäksi teimme kävelykierroksen Lappon
vilkkaassa kylässä.
Saapuessamme Lootholmaan
meitä odotti iloinen yllätys, sillä suurimpien alusten ”laituri” oli kaislikkoon
ankkuroitu vanha lossi. Kyseisen kapistuksen kyljissä oli useita mukavan näköisiä teräviä ulokkeita, jotka yrittivät
jatkuvasti tehdä tuttavuutta Henrikan
kylkien kanssa. Onneksi ongelma ratkesi
runsaalla fendarimäärällä. Lisäksi kulku
veneeseen oli tehty erittäin helpoksi, sillä
riitti että kiipesi noin metrin korkuisen
aidan yli ja hyppäsi laiturille. Viikon kokeilun perusteella olen edelleenkin sitä
mieltä, että lossi sopii paremmin sillan
kuin laiturin korvikkeeksi. Koko komeuden kruunasi ”laiturille” jätetty taideinstallaatio, kurainen ruoppauskaivinkone.
Ensimmäinen ohjelmapäivä, kyydissä 17
innokasta leiriläistä!
#satahanka #partioscout
Twiitti kanavalta sy_henrika
Veneiden päiväohjelma noudatti joka päivä hyvin samaa kaavaa.
Pakollinen aamupala puoli yhdeksältä,
pakollinen siksi, että päivän luonas noudettiin samaan aikaan. Purjehtimaan
tulevat leiriläiset saapuivat satamaan
noin yhdeksän aikoihin ja heti kun kaikki olivat kyydissä aloitettiin lähtövalmistelut. Veneet olivat merellä joka päivä
noin yhdeksästä neljään. Tässä ajassa
jokainen veneellä ollut leiriläinen pääsi
muun muassa ohjaamaan, nostamaan
purjeita, navigoimaan ja samoajaikäiset
käyttämään VHF puhelinta. Päivän aikana käytiin myös yleensä tutustumassa
johonkin saaristokohteeseen, käytännössä tämä tarkoitti joko Iniön kirkonkylää
tai Katanpään linnoitusta. Kouluttamisen lisäksi ohjelmaan kuului lämpiminä
päivinä myös uintia ja auringonottoa.
Sää olikin lähes koko leirin ajan erittäin
16
SAUVA 2013
Vaikka perässävedettävän alla on yleensä fendari, kaikki kuminen käy
HeTalaiset valloittivat Henrikan yhtenä meripäivänä
Leiriläisiä purjehduksella
Henrikan miehistöä jossain kopissa
lämmin ja purjehduspukua ei tarvinnut
montakaan kertaa ulkoiluttaa viikon aikana.
Kun veneet saatiin iltapäivällä
rantaan ja leiriläiset lähetettyä alaleireihinsä alkoi veneiden miehistöillä vapaaaika. Ensimmäinen haaste oli raahautua
ruokalaan nauttimaan leirin oikeasti hyvistä ruuista, nälkää ei tarvinnut viikon
aikana nähdä! Hyvin usein ruokailun
jälkeen eri veneiden miehistöt kokoontuivat samaan paikkaan parantamaan
maailmaa ja odottelemaan sopiva hetkeä
lähteä saunomaan. Loppuilta kuluikin
sitten kauniista kesäillasta nauttien ja leirialuetta kierrellen. Välillä saattoi löytää
itsensä myös toisen veneen lattialta käsi
polttoainetankissa, epätoivoisena tavoitteena saada rikkinäinen polttoaineanturi toimimaan. Yhtenä päivänä Henrika
lähti merelle vielä illalla päivällisen jälkeen, kyydissä olivat tällöin Satahangan
kanssa yhtä aikaa järjestetyn partiorippikoulun osallistujat.
Yksi leiripäivä oli pyhitetty vierailupäiväksi, jolloin kaikki veneet pysyivät rannassa ja leiriläiset vanhempineen
pääsivät tutustumaan aluksiin. Jokaisella
leiriläisellä oli leiriläisen kirja, jossa oli
paikat jokaisen veneen leimalle. Henrikan leimasin oli ahkerassa käytössä ja
päivän aikana veneeseen kävi tutustumassa pitkälti toistasataa ihmistä.
Paluu leiriltä suoritettiin suo-
rinta mahdollista reittiä, reitti koukkasi
vain Vuosnaisten kautta jotta Lappossa
työskennellyt Inna pääsi takaisin työpaikalleen ruotsinlaivaa muistuttavalla
”yhteysaluksella”.
Kotimatkapäivänä
sää suosi ja aluksen miehistö keskittyi
auringon ottamiseen, navigointia tietysti
unohtamatta.
Viikko Satahangalla hyvässä
seurassa oli mitä parhain. Vaikka joka
aamu uuden miehistön kanssa merelle
lähteminen onkin hieman raskasta, niin
pienellä huumorilla ja hyvällä asenteella
siitäkin selviää. Satahanka oli mahtava
tapa viettää koko kesän ainut vapaa viikko. Tämä oli toinen Satahanka-leirini ja
odotan jo nyt kolmatta.
SAUVA 2013
17
PURJEHDUKSET
Helatorstaimatkis
19
Siirtopurjehdus
22
Tall Ship’s Races 2013
24
Matkapurjehdus
30
Kokoontumispurjehdus
34
18
SAUVA 2013
PURJEHDUS
Jukka Koskelainen
Epäonnen alkulähteillä
Jo perinteeksi muodostunut Helatorstaimatkis
purjehdittiin tänäkin vuonna, yllättäen, helatorstaiviikolla. Kyseessä oli vuoden ensimmäinen
purjehdus, ja jo silloin vanha pääkone alkoi näyttää elinvoiman hiipumisen merkkejä. Kesken
matkan hajonnut kytkin muutti suunnitelmia,
mutta onneksi takaisin kotisatamaan päästin ilman hinausapua.
Lue lisää seuraavalta aukeamalta
SAUVA 2013
19
PURJEHDUS
Usvainen saaristo on rauhoittava näky
L
iikkelle oli tarkoitus lähteä perinteisesti keskiviikkoillalla. Kyseessä oli
kuitenkin purjehduskauden ensimmäinen purjehdus, joten veneen varustelu
vei yllättävän paljon aikaa. Illan hämärtyessä kulutimme aikaa yleishyödyllisten
töiden, kuten ikkunanpuitteiden hiomisen parissa. Kun vene oli saatu purjehduskuntoon ja siivottua ylimääräisestä
romusta oli aika irroittaa köydet ja suunnata kohti mustaa Airistoa. Heiniksen
jäädessä taakse kello oli jo ylittänyt puolen yön, joten virallisesti liikkeelle lähdettiin vasta torstaina.
Konetimme suorinta tietä Nauvoon, jossa yritimme suorittaa mahdollisimman hiljaisen rantautumisen, ettemme herättäisi vierasvenesatamassa jo
nukkuvia. Olihan kello tässä vaiheessa
jo puoli kolme aamuyöllä. Käyttöön oli
valjastettu myös vastahankitut radiopuhelimet, joiden avulla kommunikaatio
perästä keulaan hoituu ilman huutoa
tai epäselvyyksiä aiheuttavaa elekieltä.
20
SAUVA 2013
Kaikki sujui hyvin siihen asti kunnes yksi
fendari pääsi putoamaan veteen. Seuranneessa pelastusoperaatiossa raskas
kaasukahvan käyttö ei varmasti jättänyt
epäselvääksiä siitä, mikä alus Nauvon
vierasvenesatamaan oli saapunut.
Seuraavana aamuna nukuimme pitkään ja kävimme maksamassa
satamamaksun. Liikkelle lähdettiin vasta
puolenpäivän jälkeen, kohteena Ahvensaari. Sää oli tyyni, joten jouduimme
turvautumaan konevoimaan. Matkalla
pysähdyimme Norrskatan itäpuolella
sijaitsevan saaren Korvetin pohjoispuolelle harjoittelemaan jyrkkään kalliorantaan rantautumista. Ahvensaareen
saaavuimme kello 17. Kiinnityimme
peräankkurin avustuksella louhoksen
lahden itäiselle reunalle. Illalla ihmiset
kävivät tutustumassa louhokseen ja sen
upeisiin luoliin, uskaliaimmat jopa uivat
louhoksen jääkylmässä vedessä. Ilta-auringosta nauttiessa suoritettiin korjauksia
Henrikan ulkoäänentoistojärjestelmään.
Tuuli on yliarvostettua
Aamun valjetessa sankkaan usvaan nautittiin maittava aamupala ja nostettiin
ankkuri yhdeksän maissa. Lähdimme
takaisin itään tarkoituksenamme tankata
Stormälön veneasemalla. Matkaa taitettiin jälleen koneavusteisesti peilityynessä
säässä. Saaristo näytti aavemaiselta verhottuna sankkaan usvaan, josta välillä
putkahti esiin esimerkiksi aamukalassa
olleiden soutuveneitä. Sumun ansiosta pystyimme harjoittamaan tutka-ajoa
paivällä. Airistolle saapuessamme sumu
hälveni. Ajoimme Airiston matkailukeskuksen satamaan ja tankkasimme polttoainetankin täyteen. Strormälöstä jatkoimme matkaamme Lahjasaareen.
Lahjasaaressa nautimme lounaan ja valmistelimme illan saunaa lyhyen kiinnittymisen aikana. Tunnin kuluttua saapumisesta olimme taas liikkeellä,
tällä kertaa keula osoitti kohti Paraista.
Tuuli ei edelleenkään suosinut meitä,
joten myös siirtyminen Paraisille tapahtui koneavusteisesti. Matkalla ohitimme
valtavan kokoisen proomun, joka oli
matkalla Paraisten kaivoksen satamaan.
Paraisilla tutustuimme tähän saariston
sykkivään metropoliin ja nautimme
paikallisten ravitsemusliikkeiden (lue:
Hesburger) antimista. Saimme myös
miehistötäydennyksen, kun Heidi liittyi
seuraamme.
Paraisilta konetimme jälleen
suorinta tietä Lahjasaareen, ja aloimme pohtia pääsemmekö ulkoiluttamaan
purjeita koko purjehduksen aikana kertaakaan. Illalla nautimme Lahjasaaren
saunasta ja ravitsevasta illallisesta. Suunnittelimme myös seuraavan päivän kohdetta ja päädyimme yhteisymmärrykseen siitä, että kohteeksi otetaan aamulla
Kasnäs ja siellä kevään ensimmäiselle
purjehdukselle perinteiseen tapaan saariston paras kylpylä. Mutta kohtalolla oli
muita suunnitelmia lauantain varalle.
Kun aika jättää
Aamulla nukuimme jälleen pitkään. Liikkeelle lähdettiin puolenpäivän jälkeen.
Poijun irroitusoperaation yhteydessä
tapahtui kuitenkin jotain mystistä; peruutusvaihde jumittui päälle aiheuttaen
muutamia sydämentykytyksiä. Rannasta
lähdettyämme kytkin sanoi sopimuksen irti kokonaan. Laskimme nopeasti
keula-ankkurin ja jäimme Lahjasaaren
laiturin edustalle pohtimaan ratkaisua
ongelmaan. Kytkin oli selkeästi toimintakunnoton, joten aluksen liikuttaminen
takaisin laituriin olisi konevoimin mahdotonta. Köydellä vetämällä pääsisimme
takaisin rantaan, mutta olimme jo ehtineet irroittaa kaikki köydet.
Avuttomina katselimme sadan
metrin päästä laiturille. Kokeilimme
kaikkia keinoja ongelman ratkaisemiseksi. Kippari jopa lähti pelastautumispuku
päällä uimaan köysi mukanaan kohti
poijua, mutta kääntyi takaisin päästyään
vasta Henrikan puoliväliin, sillä helatorstainen merivesi on todella kylmää.
Lopulta aluksen vanhalle konemestarille
suoritetun konsultaatiosoiton avustuksella vaihde saatiin jälleen toimimaan joten
kuten, mutta varmuuden vuoksi siirryimme takaisin Lahjasaaren rantaan,
emmekä yrittäneet kauemmas.
Koko operaatioon tuhrautui aikaa noin kaksi tuntia, emmekä päässeet
puuta pidemmälle. Harmia lisäsi vielä se
Kipparia hymyilyttää, kun miehistö osaa ja kaikki toimii -vielä
Merellä tulee vastaan välillä erikoisiä virityksiä
tosiasia, että lauantaina tuuli ensimmäistä kertaa koko purjehduksen aikana, vieläpä loistavin purjehduslukemin.
Vietimme siis vielä toisen illan Lahjasaaressa. Otimme illasta kaiken irti, vaikkei se ihan kylpyläelämystä
Kasnäsisssä vastannutkaan. Sunnuntaiaamulla jännitimme onnistuuko lähtö
tällä kertaa. Onneksi onnistui, emmekä
joutuneet turvautumaan hinausapuun.
Lisävahinkojen välttämämiseksi ajoimme kuitenkin alhaisilla kierroksilla, joten matka kohti Heinänokkaa eteni
tuskallisen hitaasti. Onneksi viimeisenäkin päivänä tuuli, joskaan ei lauantain
menetetyn tuulen veroisesti. Nostimme
isopurjeen ja jbin, jotka siivittivät meitä joka tapauksessa vähennettyä konevoimaa nopeammin. Saimme sentään
nauttia purjehduksesta muutaman tunnin ajan.
Rantaan saavuttuamme oli
selvää, että purjehduskausi olisi alkukesän ajalta pilalla. Vaihde jouduttiin
vaihtamaan ja tämä johti rahan menetyksen vuoksi muutaman purjehduksen
peruuntumiseen. Kesän purjehduksilla
pidettiin kuitenkin huolta siitä, että kytkinogelma ei jäänyt kauden ainoaksi haveriksi. Onneksi inhimillisiltä vahingoilta
on vältytty.
SAUVA 2013
21
PURJEHDUS
Roosa Atula
Erik Haapa, Iina Lappalainen
Ei pulaa vedestä siirtopurjehduksella
H
enrika lähti 24.6. iltapäivällä Heinänokasta kuuden hengen voimin
tavoitteena päästä reilussa viikossa Tanskan Aarhusiin. Mukaan lähti paljon ruokaa, uudet merikartat, kolme aikuista,
kaksi vaeltajaa, joista toinen oli EVP*
sekä yksi samoaja. Pilvisessä säässä apinannyrkkejä väsäillessä konetimme kohti Utötä, jonne saavuttuamme saimme
nauttia ruoasta sekä saarikierroksesta.
Utössä nukutun yön jälkeen lähdimme
ylittämään Itämerta.
Tuulta 2 m/s = peltigenoa siivittää matkaa
Utöstä kohti Kalmarsundia.
#tsr2013 Next stop: somewhere in Kalmarsund, Sweden.
Twiitti kanavalta sy_henrika
Ajoimme kahdessa vahdissa suorinta reittiä kohti Öölannin länsipuolella
sijaitsevaa saaren ainoaa kaupunkia
Borgholmia. Kaikki sadevarusteet sekä
keulaluukun tiivisteet joutuivat saman
tien koetukselle, kun etenimme aallokossa jatkuvassa vesisateessa. Isopurje
22
SAUVA 2013
nostettiin välillä tasoittamaan menoa,
jotta sisällä olleet olisivat saaneet edes
vähän unta. Saavuimme puolitoista vuorokautta myöhemmin väsyneenä perille.
Pienen lepotauon jälkeen kaikki pääsivät
tutustumaan Borgholmin suurimpaan
nähtävyyteen, jo 1100-luvulla rakennettuun Borgholmin linnaan, tai tarkemmin
sen raunioihin sillä linna tuhoitui tulipalossa vuonna 1806.
Borgholmin linnanraunioihin
ja kaupunkiin tutustuttumme oli aika
jatkaa matkaa. Kryssimme upeassa purjehduskelissä lyhyen matkan mantereen
puolella sijaitsevaan Kalmariin. Matkalla alitimme Öölannin sillan, joka on yli
kuuden kilometrin pituudellaan Ruotsin
pisin silta. Satamapaikan löytäminen
Kalmarista osoittautui haasteelliseksi,
mutta hiukan aikaa etsittyämme löysimme itsellemme lähes oman laiturin.
Kalmarissa täydensimme purjehdustarvikkeita ja mukaan tarttui myös Vikingarna-levy, jolla lopulta ennemminkin
mittailtiinkin miehistön kärsivällisyyttä.
Ohjelmaan mahtui myös turistin leikkimistä ja kiertelyä tässä kauniissa sekä
historiallisessa kaupungissa.
Iltapäivällä auringon paistees-
sa jatkoimme kohti Ystadia. Kaunis sää
muuttui pian vesisateeksi ja edessä oli jälleen yön yli purjehdusta vahdeissa. Yöllä tuuli oli vaihtelevaa ja välillä päästiin
eteenpäin genuan ja ison voimin, mutta
suurilta osin jouduimme kuitenkin turvautumaan Volvon apuun. Aamuyöllä
merenkäynti yltyi, eikä pahoinvoinniltakaan täysin vältytty keikutuksessa. Kaikki lämpökerrastot ja fleece-vaattet päällä
hytistessä ajatus siitä, että parhaillaan
oli keskikesä, tuntui hyvin absurdilta.
Lopulta sataman suojissa olevat mastot
häämöttivät edessä ja ajoimme sisään
Ystadin suojaiseen satamaan. Kovasta
merenkäynnistä johtuen kuivattelimme
satamassa vaatteita, patjoja sekä keulan
pilssejä, joihin oli kertynyt melkoisesti
vettä. Tämäkin kaupunki osoittautui hyvin idylliseksi pienine kujineen ja värikkäine taloineen.
Ruotsista Tanskaan
Matka jatkui mahtavan kokoisten aaltojen siivittämänä Falsterbohon, jossa leikkasimme Ruotsin eteläisimmän kärjen
Falsterbokanalenin kautta ja jatkoimme
sieltä Tanskaan Dragørin satamaan, jon-
Matka jatkuu Ystadista kohti Kööpenhaminaa kovassa vastatuulessa
ja vesisateessa. Missä ovat
sivutuulet ja auringonpaiste?
TURKU
TUKHOLMA
Twiitti kanavalta sy_henrika
ne saavuimma illalla. Satamassa vietimme kaksi yötä. Välipäivänä lähdimme
bussilla tutustumaan läheiseen Kööpenhaminaan. Päivän kruunasi illallinen
pitseriassa Dragørin sievässä kylässä.
Seuraavana päivänä pääsimme kunnolla
purjehtimaan mukavan pätkän auringon pilkahdellessä. Kiersimme itäkautta
Amagerin pohjoispuolelle Hundestedin.
Kiireettömyyden ansioista päätimme
konettamisen sijasta kryssiä, kun käännyimme vastatuuleen ja miehistön pienen lukumäärän vuoksi halukkaat saivat
vinssata mielin määrin. Ilta-auringossa
paistaessa saavuimme perille nauttimaan illallisesta, sataman leikkipaikasta
sekä jälleen uudesta, aina yhtä yllättävästä satamasuihkukokemuksesta. Aikaisin aamulla miehistömme määrä väheni
viiteen, kun EVP-vahvistuksemme lähti
takaisin Helsinkiin.
Hundestedin jälkeen seuraava
etappi oli Aarhus. Kattegatin ristiaallokossa iso ja genua ylhäällä tuli toden
teolla harjoiteltua ruorin kääntämistä.
Matkalla harvinainen myötätuuli pääsi
yllättämään hiukan ennen perille pääsyä. Sen saattelemana saavuimme lopulta perille Aarhusiin kylkikiinnitykseen
muiden TSR-alusten viereen heinäkuun
kolmas päivä.
Sateesta huolimatta huumoria
riitti perille asti. Vaikka miehistön jäsenet
olivat toisilleen ennestään enemmän tai
vähemmän tuttuja, niin yhteinen sävel
löytyi nopeasti. Ainakin allerkirjoittaneen mielestä matka oli erittäin hauska,
mieleenpainuva ja kokemusrikas.
Borgholm
Kalmar
Aarhus
KÖÖPENHAMINA
Huntested
Dragør
Itämeri
Ystad
Isopurje pehmentämässä aallokon
vaikutusta
Kööpenhaminan värikkäitä taloja
*Ei vielä partiolainen
SAUVA 2013
23
PURJEHDUS
Erik Haapa
24
SAUVA 2013
TSR 2013 -- dramatiikalta ei vältytty
The Tall Ships’ Races 2013 purjehdittiin jälleen Itämerellä,
joten Henrika otti luonnollisesti osaa kisaan. Etapit olivat Aarhus (ent. Århus) - Helsinki (Race 1) ja Riika - Stettin (Race 2).
Satahanka-suurleirin (kts. s. 12) takia osallistuminen piti rajata
vain Aarhus - Helsinki -osuuteen, mutta kisassa kohdattujen
ongelmien ja aluksen kärsimien vaurioiden johdosta tuloksena
oli keskeytys. Kisan aikana rajumman puoleiseksi yltynyt keli
johtikin lukuisiin keskeutyksiin. Avomerikilpailuille totuttuun
tapaan alukset kärsivät vaurioita, mutta tänä vuonna kilpailu
vaati myös hyvin valitettavan ihmishengen menetyksen, kun
alankomaalainen purjehtija hukkui epätoivoisen pelastusyrityksen yhteydessä.
Lue lisää seuraavilta sivuilta
SAUVA 2013
25
PURJEHDUS
TURKU
TUKHOLMA
Wyvernin
uppoamispaikka
Aarhus
KÖÖPENHAMINA
Malmö
Hanko
HELSINKI
Kisan maali
Ronehamn
Burgsvik
Itämeri
Kisan lähto
K
auniin aurinkoisena heinäkuun
neljäntenä starttasi Aarhusista,
Tanskasta The Tall Ships’ Races 2013
-tai eipäs oikeastaan. Varsinaista lähtöä
piti jännittää vielä vaikuttavan Parade of
Sailsin ajan matkalla kohti lähtöviivaa,
tai ennemminkin ”lähtölaatikkoa”, toiselle puolelle Tanskan niemimaata. Parade of Sails alkoi purjeiden nostolla Aarhusin telakkamaisessa satama-altaassa ja
jatkui rätit kevyessä tuulessa lepattaen
rannikkoa pitkin avomerelle Tanskasta
itään. Kevyen tuulen takia olimme kulkeneet matkan osittain koneavusteisesti,
ja näin kasvatimme etumatkaa muihin
veneisiin. Tämän lisäajan käytimme yöpymällä matkan puolivälissä Malmön
satamassa, joskin jouduimme lähtemään
sieltä keskellä yötä saadaksemme muut
Viime hetken täydennykset ja miehistön
huollot Malmössä. Yöllä
köydet irti ja keula kohti kisan
lähtöviivaa! #partioscout
Twiitti kanavalta sy_henrika
26
SAUVA 2013
kiinni.
Aamulla lähtölinjalle päästyämme, hetki ennen lähtöä Volvo sammutettiin viimeisen kerran viikkon koko
kisan ajaksi. Tai niinhän me luulimme…
Valmistauduimme oman luokkamme lähtölaukaukseen. Kisan lähdössä on kannattavaa taktikoida; Tarkoitus
on päästä mahdollisimman lähelle lähtölinjaa, mutta välttää samalla ajelehtimasta sen yli ennen lähtölaukausta.
Kun lähtölaukaus viimein ratisi
VHF-radiosta, miehistö oli jo täysin valmis kisaan ja tiesi tasan mitä tehdä: nimittäin istua kannella ja lapata popcornia suuhunsa. Avomerellä yleensä tuulee
aina, mutta tällä kertaa juuri kisan lähtöhetkellä tuulennopeus oli puuskissa puita
juuriltaan repivät 0.5 metriä sekunnissa.
Oli huvittavaa seurata avomerikisaan
valmistautuneiden venekuntien katselevan avuttomana vierestä purjeiden roikkuessa velttoina mastoissa.
Tuuli kuitenkin yltyi hiukan yli
tunnin sisällä noin 2-4 metriin sekunnissa, ja kisa alkoi oikeasti. Tässä vaiheessa
konkretisoitui lähtötaktikoinnin merkitys: Kisan loputtua kymmenen kärjessä
olleet veneet kuroivat tässä vaiheessa
mailien etumatkan häiriöittä metsästäessään harvoja merenpinnalla väreileviä
tuulisia alueita, joka auttoi valmiiksi tai-
tavia miehistöjä sijoittumaan hyvin jo
pian kisan lähdön jälkeen. Hankalien
tuuliolosuhteiden vallitessa taktikointi on
tärkeää, mutta myös silkalla tuurilla on
suuri vaikutus lopputuloksiin.
Tuuli tekee tuhojaan
Varsinaisen kisataipaleen ajalta kirjoittajan ajantaju on ikävästi sumentunut
neljän tunnin vahtijärjestelmän (4 tuntia
unta, 4 tuntia kannella jne. + öisin 6 tunnin vahdit.) ansiosta, joten sietäkäämme
pieniä ajoitukseen liittyviä epätarkkuuksia. Kuitenkin: ainakin vuorokauden kisaamisen jälkeen tuuli alkoi pikku hiljaa
yltyä niihin legendaaristen TSR -tarinoiden lukemiin. ”Toistaiseksi maltilliset”
15 metriä sekunnissa puhaltanut tuuli
sekä korkea maininki aiheuttivat avomerireissuilta tutun valoilmiön veneen tuulensuojanpuoleisella kyljellä: neonvihreät- ja keltaiset huput hohtivat näkyvästi
Henrikan tummaa kylkeä vasten muutaman herkimmän vatsan kestokyvyn
ylittyessä.
Kilpailua ei ollut kestänyt vielä
suhteellisesti kauaa, kun keskeytysilmoituksia alkoi sadella radiosta. Kisan keskeytti tänä vuonna miltei ennätyksellinen määrä aluksia Itämeren Tall Ships’
Races:in historiassa. Itsekin aloimme
kokea kovan kelin vaikutuksia, kun iso-
purjetta reivatessa siinä havaittiin ylhäältä luettuna suurin piirtein toisen latan
(purjeen vaakasuuntainen muovinen
vahviste) kohdalla pieni, mutta leviämisvaarassa oleva repeämä. Isopurje oli
pakko laskea lisävahinkojen estämiseksi.
Nyt kuljettiin enää keula- ja mesaanipurjeella, mutta eipä sitäkään lystiä kauaa kestänyt. Tuulen yltyessä keulapurje
päätettiin vaihtaa suuresta genoasta pienempään ja ketterämpään jibiin, joka
on vaikea operaatio purjeiden koosta
johtuen kovassa aallokossa ja tuulessa.
Vaihdon vaikeutta kuvaa se, että aikaa
siihen kului noin puolitoista tuntia, ja
se että kirjoittajan paukkuliivit vettyivät
kannen yli pyyhkivästä vedestä tarpeeksi
lauetakseen itsestään. Näilläkin purjeilla
(jib, mesaani) Henrika kiiti jopa viittäkuutta solmua, ja myöhemmin pelkillä
stay saililla ja mesaanilla (pienimmät
”normaalit” purjeet mitä veneeltä löytyy) vielä neljää-viittä solmua.
Vaikka nämä muutamat tunnit
olivat pelkkää vastoinkäymistä ja yleistä
sähläämistä purjeiden kanssa, suurimmat ongelmamme olivat vasta tulossa.
Nimittäin noin tunnin sisään styyrpuurinpuoleinen raskas vinssi irtosi kovan
rysäyksen säestämänä, ilmeisesti kyseisessä vinssissä lukolla olleen skuutin kannen kautta vievän rullaplokin petettyä.
Alkoi operaatio, onneksi yhä skuutilla
veneessä kiinni olevan, painavan mutta
sitäkin arvokkaamman vinssin ylös onkimiseksi. Kaikki purjeet skuutteineen
olivat tietysti hirveässä sotkussa, joiden
setviminen olikin jo oma projektinsa…
Meri vaatii veronsa
Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen vene
alkoi muistuttaa hiljaksiin romuttamoa.
Isopurje oli käyttökiellossa, kanteen oli
sidottuna kolme purjetta ja elintärkeä
vinssi rikki. Merenkäynti oli edelleen
kova ja vaihtoehdot purjehtimisen suhteen vähissä, joten kilpailu oli ikävä kyllä pakko jättää vain muutaman päivän
purjehduksen jälkeen kesken. Keskeyttäminen oli hyvin harmillista, sillä olimme
juuri päässeet hyvään vauhtiin, ja kisan
ajan kaukana edellä ajaneita veneitä oli
alettu jo kiriä kiinni, joitain jopa näköetäisyydelle.
Jo ennen kuin kilpailu meidän
osaltamme lahosi lopullisesti kasaan
vinssin myötä, olimme kuulleet huolestuttavia uutisia VHF-radiosta: Norja-
Ylinnä: Kisamiehistö suorittamassa purjemanoveereja
Yllä: s/y Wyvern hetkeä ennen kohtalokasta uppoamista
(Kuva: Sjöfartverket)
SAUVA 2013
27
PURJEHDUS
lainen alus­­ s/y Wyvern vuosi vettä, eikä
vuodon syytä kuulunut löytyvän. Kuulimme myös Wyverniä lähellä olleen
alankomaalaisen kaksimastokuunarin
Wylde Swan lähteneen pelastustöihin.
Koko Wyvernin miehistö saatiin pelastettua, ja alukselle jäi kolme purjehtijaa
Wyle Swanilta, yrittäen estää vuotavan
aluksen uppoamisen. Myöhemmin kävi
ilmi, että yksi pelastajista hukkui Wyvernin upotessa. Ikävä tapaus veti Henrikan
miehistön vakavaksi. Tapahtuman järjestäjä tarjosi apua niille, jotka kokivat
järkyttyneensä tapauksesta. Itse asiassa
allekirjoittanutta jopa pyydettiin satunnaisotantana kertomaan jollekin (partiolais?)lehdelle millainen kokemus oli, ja
miten se vaikutti mielialaan. Tämä onnettomuus tapahtui >15 mailin päässä
Henrikan tapahtumahetken sijainnista.
Kiireisen aamuyön jälkeen
Henrika konetti parin solmun vauhtia
kohti läheistä Gotlantia, jossa oli tarkoituksena korjata suurimmat vahingot ja
levähtää hetki ennen toista avomeripätkää kohti Helsinkiä ja tapahtuman loppua. Kiinnityimme iltapäivällä Gotlantin eteläkärkeen, Burgsvikiin satamaan.
28
SAUVA 2013
Lasse näyttää vinssaamisesta mallia
Takaisin Suomeen
Saatuamme aluksen jälleen jonkinasteiseen kuntoon, aloitimme matkan kohti
kotimaata. Koukkasimme vielä Ronehamnin kautta, jossa tankkasimme aluksen. Päivän-parin monotonisen konettamisen ja koneavusteisen purjehtimisen
jälkeen Henrikan köydet kiinnitettiin
ensi kertaa Suomen maaperälle noin
kolmeen viikkoon, nimittäin Hankoon.
Satamasta löytyi melko hyvä, joskin tupaten täysi sauna, jollaista olikin jo alkanut muutaman viikon jälkeen kaivata,
ruotsalaisia tai tanskalaisia ”saunoja”
kun ei juuri voi suomalainen vakavalla
naamalla saunoiksi kutsua.
Miehistövahvuus Hangossa kutistui yhdellä, sillä päivä oli maanantai ja
usein lomilla on tapana loppua kaikista
viikonpäivistä juuri maanantaisin.
Hangosta on vain yön mittainen ajo Helsinkiin, joten saavuimme
RACE 1:en päätöskaupunkiin hyvin etuajassa, ensimmäisten joukossa. Menimme kylki kiinni partiovene s/y Theiaan,
joka oli saapunut Helsinkiin juuri ennen
Henrikaa. Theia oli sijoittunut erittäin
hyvin kisassa ja oli näin ollen ensimmäis-
ten joukossa satamassa.
Henrikan saapuminen Helsinkiin oli hyvin ajoitettu, sillä satama oli
melko lailla tyhjillään vielä jonkin aikaa.
Aikaa tutustua tähän Suomen sykkivään
metropoliin oli runsaasti. Saavuimme
kuitenkin tarpeeksi myöhään rantautuen
Bajamajojen, suihkujen ja muiden hygienialaitosten kanssa miltei täsmälleen
samalla hetkellä. Muita rakenteita kasailtiin vielä, mikä oli sinällään sääli, sillä
monella Henrikan miehistöstä ei ollut aikaa jäädä odottelemaan niiden valmistumista nauttiakseen Helsingin tarjoamista
viihdykkeistä, kuten livemusiikkiesityksistä tai vaikkapa rantalentiksestä.
The Tall Ships’ Races oli erittäin hieno ja ikimuistoinen kokemus, jota
suosittelisin kaikille vähän kokeneemmillekin seiloreille. Itse kisaosuus ei kestä
kuin alle viikon, eli venellä ei ole pakko
viettää kolmea viikkoa kuten osa miehistöstä teki, joten heikkohermoisimmatkaan eivät ehdi kehittää klaustrofobiaa
tai ainakaan kovin pahaa huonosta huumorista johtuvaa ahdistusta. Itse asiassa
huumoriin liittyen en lupaa mitään.
Meksikolainen ARM Cuauhtémoc purjeiden paraatissa
Aina ei avomerelläkään tuule, ei edes kisan aikana
Uimareissun suorittanyt vinssi huollon kohteena
Kuvia ajalta ennen ongelmia
SAUVA 2013
29
PURJEHDUS
Heidi Aarnio
Rami Moilanen
Matkapurjehdus
Helsingistä Turkuun
Epäonnisen Tall Ships’ Racesin jälkeen
Henrikan miehistö vaihtui jälleen Helsingissä. Uudella miehistöllä oli vajaa viikko aikaa
siirtää Henrika takaisin Turkuun, sillä meripartiosuurleiri Satahanka XII (kts. s. 12) oli
alkamassa. Toisin kuin siirtopurjehduksella,
matkiksella ilma oli mitä mainioin.
30
SAUVA 2013
M
uutaman satamapäivän jälkeen
lähdimme siirtämään Henrikaa
Helsingistä takaisin Turkuun, jotta alus
ehtisi pian alkavalle meripartiosuurleiri
Satahangalle. Miehistömme oli saapunut veneelle satunnaisesti perjantain
ja lauantain aikana, ja lopulta olimme
kaikki kasassa Parade of Sailsin alkaessa.
Purjeiden paraatiin osallistuminen oli ainakin meille ensikertalaisille hieno kokemus: pääsimme purjehtimaan vanhojen
hienojen laivojen keskellä tuhatpäisen
ihmisjoukon vilkuttaessa hyvästiksi. Pian
kuitenkin erkanimme Puolaan suunnanneesta laivueesta ja otimme suunnaksemme Barösundin vierasvenesataman.
Sää oli aurinkoinen ja miehistöllä hyvä meinki, vaikka tuuli olikin
koko matkan vastaista. Pääkoneen avustuksella nostimme kuitenkin staysailin
sekä isopurjeen ylös ja saimmekin hieman purjehdittua. Illalla saavuimme Barösundin satamaan, mutta huomasimme
sen olevan täynnä. Niinpä käänsimme
veneen ympäri ja siirryimme Inkoon
eteläpuolelle ankkuriin. Aluksen nuorta
miehistöä tämä ei miellyttänyt, sillä Barösundin kauppaan ei päästykkään illalla
ja jo loppuneet karkit painoivat mieltä.
Niinpä aamulla siirryimme Barösundin
satamaan pudottamaan osan miehistöstä kauppareissulle ostamaan vielä uupuneet tavarat.
Barösundista matkamme jatkui
kohti Hangon vierasvenesatamaa, jossa
miehistömme vahvuus väheni yhdellä
työaikojen painaessa niskaan. Vierasvenesatamasta lähtö oli melko haastava
kartan ja merimerkkien eroavaisuuksista
johtuen, mutta siitäkin selvittiin kunnialla. Matkamme jatkui jälleen samaan
suuntaan kohti Turkua ja yöksi saavuimme Kasnäsin vierasvenesatamaan. Päätimme suosiolla jäädä sinne kahdeksi
yöksi kunnostaaksemme venettä ja hemmotellaksemme itseämme kylpylässä.
Niinpä seuraavana päivänä siivosimme
ja huolsimme venettä oikein urakalla.
Päivän päätteeksi palkitsimme itsemme
kylpyläkäynnillä sekä maistuvilla itse
tehdyillä lihapullilla ja perunamuusilla.
Hyvin nukutun yön jälkeen
aamulla noustessamme tuuli vaikutti
Keliä Helsingin edustalla
Tähystys käynnissä
TSR 2013 -viiri
Utön saaristoidylliä
SAUVA 2013
31
TURKU
PURJEHDUS
Gölöholm
Verkan
Korpoström
Häraholm
Kasnäs
HANKO
Utö
kerrankin suunnaltaan oikealta ja toisen vinssin puuttumisesta huolimatta
saimme nostettua täyden varustuksen ja
matkamme kohti Utötä lähti vauhdilla
liikkeelle parhaimmillaan jopa 9 solmun
vauhdilla. Koko päivä sujuikin hyvän
tunnelman voimin; tällaista purjehdussäätä olikin odotettu. Illalla Utön majakka alkoi hahmottua saarten keskeltä
ja purjeiden laskun myötä suuntasimme
Utön satamaan yöksi. Meitä seurasi ilmeisesti erittäin huono tuuri, sillä myös
Utön satama oli liian täynnä Henrikalle. Onneksemme m/v Aspö otti meidät
ystävällisesti kylkeensä kiinni, emmekä
joutuneet etsimään uutta satamaa. Illalla
miehistömme suoritti vielä kävelylenkin
Utön kauniissa maisemissa ja päivän
kruunasi Kasnäsin satamasta ostettu lohi
sekä uudet perunat.
Aamulla meidän täytyikin ottaa reippaasti irti m/v Aspön kyljestä,
että yhteysalus pääsi lähtemään ajallaan.
Olimme jo puoliksi irti, kun osa miehistöstä hyppäsi vielä kyytiin kauppakassien
kanssa. Tuuli oli ikäväksemme melko tyyni, ja suuntasimmekin pohjoiseen kone-
32
SAUVA 2013
voimin. Aurinkoisella säällä konetuskin
oli kuitenkin mukavaa hyvän musiikin
ja seuran voimin. Päivällä pyörähdimme
pienessä saaressa Gölöholmissa, jossa
osa miehistöstämme kävi pulahtamassa
meressä. Samalla reissulla sankarillinen
kipparimme onnistui pelastamaan pojat
ampiaispesältä, tosin hän sai itse peräti
kahdeksan ampiaisenpistosta. Onneksi
meillä partiolaisilla on loistavat ensiaputaidot ja tilanteesta selvittiin ilman suurempia vahinkoja. Reissu jatkui tuoreen
omenapiirakan kanssa kohti Verkania,
johon jäimme yöksi. Siellä saimme nauttia kunnon saunasta ja väsynyt miehistömme nukahtikin melko nopeasti.
Torstaiaamuna nukuimme pitkään ja otimme rennosti koko aamun.
Pienen siivouksen ja lounaan jälkeen
otimme irti ja suuntasimme Korppoon
toiselle puolelle jälleen yhdelle kauppareissulle. Sieltä otimme nokan kohti tuttua ja turvallista Lahjasaarta. Reissu sujui uskomattomalla tuurillamme jälleen
aurinkoisen taivaan alla, ja kaikki odottivat pääsyä Lahjasaaren saunaan. Ikäväksemme saareen tullessamme huomasim-
me kaikkien polttopuiden olevan loppu,
mutta reippaasti haalimme kasaan pienimmätkin puun rippeet ja saimme juuri
ja juuri pojille saunan lämpimäksi. Muut
kävivätkin sitten suihkussa Henrikan
tunnelmallisessa vessakomerossa punavalojen loistaessa – olipa kokemus!
Reissumme viimeiseksi aamuksi
olimme varanneet mitä herkullisimman
aamupalan; uunituoretta leipää, pekonia, munia ynnä muuta hyvää! Syötyämme olikin aika suunnata Henrika
kohti kotisatamaa, jonne se palasi pitkän
matkan jälkeen. Siivosimme veneen
kuntoon, söimme loputkin keksit kaapista ja suuntasimme kaikki kotia kohti.
Siirtopurjehduksemme Helsingistä oli
sujunut leppoisasti hyvissä ilmoissa, ja
vaikka vähän väsyttikin, olisin ainakin
itse voinut jatkaa vielä vaikka toisenkin
viikon. Henrika kuitenkin lähti Satahangalle uuden miehistön voimin ja meidän
oli aika suunnata omaan sänkyyn nukkumaan. Tosin vielä samana iltana piti lähteä hakemaan Helsingistä kipparimme
auto kotiin, joka oli jäänyt sinne viikkoa
aiemmin.
HELSINKI
Inkoon eteläpuoli
SAUVA 2013
33
PURJEHDUS
Pauli Engblom
Jukka Koskelainen
Kokkarit lännessä
P
urjehduskauden odotetuimpia reissuja joka vuosi on kokoontumispurjehdus, jossa lounaissuomalaiset partiolaiset aluksineen tapaavat ja pääsevät
kokeilemaan purjehtimista muiden meripartiolippukuntien aluksilla. Tänä
vuonna ”kokkarin” järjesti Uudenkaupungin Merihait -lippukunta, minkä
vuoksi keulat kääntyivät virkistävästi jo
toista vuotta peräkkäin muualle kuin
meripartiotukikohta Lahjasaareen, tällä
kertaa Kustavin Vuosnaisiin ja Iniöön.
Valitettavasti moni lippukunta oli päätynyt, ehkä juuri sijainnin tähden, jättämään purjehdukseen väliin.
Perjantai-illalla s/y Henrika
starttasi Heinänokasta lastattuna peräti
19 meripartiolaisella seikkailijoista aikuisiin. Mukana oli muutama vierailija
muista lippikunnista. Tuuli huonosti,
joten eteenpäin vievän voiman tarjosi
peltigenoa. Veneellä oli muutamia ensikertalaisia, joten ohjelmaksi seikkailijoille riitti mainiosti vene-elämään totuttelu.
Samoajat laittoivat maukkaita lihapiirakoita ja päällystö vaihtoi kuulumisia
ja suunnitteli viikonloppua ja tulevaa
34
SAUVA 2013
toimintaa. Myöhäisillalla kiinnityimme
Velkuanmaalle, missä ei Henrikalla ollakaan vähään aikaan taidettu käydä.
Yö nukuttiin hartaasti ja aamiaisen jälkeen päästiin venettä iloksemme
laittamaan purjehduskuntoon. Kokoontumispurjehduksen lähtö oli Vuosnaisista ja matka sinne taittui mukavasti
genaakkeri-purjeen voimin. Satamassa
paistoi aurinko ja tunnelma oli kesäinen.
Miehistö tutustui Kustavin kärjessä sijaitsevaan Vuosnaisiin, josta on meriyhteys
Ahvenanmaan puolelle. Uudenkaupungin Merihait tarjosi hernekeittoa, mikä
ikävä kyllä jätti miehistömme nälkäiseksi, mutta onneksi pelastuimme Henrikan
leipävarantojen turvin. Kävivätpä jotkut
jäätelöllä meriaseman kahvilassakin.
Kokoontumispurjehduksen
suola on miehistönvaihto ja kun miehistöjä oli miksailtu, lähti Henrika uuden
miehistön turvin kohti Iniön kirkonkylää. Osa kohopäistä pääsi purjehtimaan
Merisissillä. Matka sujui purjeilla aurinkoisessa säässä. Iniössä ohjelmassa oli
järjestäjälippukunnan nuotioton iltanuotio, jossa pidetyssä tietokilpailussa KHP
Genaakkeri kiidättää
Henrikaa Iniönaukolla
seuranaan s/y Merisssi
Mutapohjaan
juuttumisestakin
selvittiin koko
miehistön yhteispelillä
ei valitettavasti menestynyt – raivokkaasta yrityksestä huolimatta. Illalla syötiin
vielä hyvin ja testattiin uudenoloisessa
saunassa saunomisesta. Sauna osoittautui ahtaaksi ja tiloiltaan muutenkin hieman omituiseksi, eikä ilmanvaihto toiminut lainkaan. Puutteet eivät kuitenkaan
latistaneet tunnelmaa, sillä nuorimmat
merenkävijät viihtyivät tovin jos toisenkin rantavedessä juoksennellen. Osa porukasta teki illalla kävelyn Iniön kirkolle
ja hautausmaalle. Paluumatkalla vessajonossa päällystö jutteli Merisissin kivilleajosta ja puuta koputellen totesimme,
ettei Henrika onneksi ole pitkään aikaan
käynyt kivillä...
Genaakkeri kiidättää
Henrikaa ja 19 hengen miehistöä 7 knts kohti
Vuosnaista ja kokoontumispurjehdusta.#partioscout
Twiitti kanavalta sy_henrika
Karman laki oli kuitenkin voimassa tälläkin kertaa ja sunnuntain herkkuaamiaisen nautittuamme pääsimme
etenemään vain kaksi kaapelinmittaa
rannasta, kun alus töksähti hennosti savipohjaan. Tilanne ratkesi, kun miehistö
meni painoksi aluksen paapurin kyljelle,
jolloin alus keikahti sen verran, että pääsimme taas vapaille vesille. Pohjakosketuksen jälkeen jouduimme konettamaan
pari tuntia, koska tuuli huonosta suunnasta. Konetusta piristi upea auringonnousu. Innamon eteläpuolelle päästyämme nostimme purjeet ja pääsimmekin
purjehtimaan oikein kunnolla. Vauhti oli
hyvä ja meno kova, eli reissu oli lopulta
oikein mahtava purjehduksellisestikin.
SAUVA 2013
35
TILASTOT
Toimituskunta
Mailit ja tilastot 2013
Purjehduskausi2013
Kausi alkoi
08.05.
Kausi loppui
25.09.
Kauden pituus (vrk)
141
Joista merellä (vrk)
74
Purjehduksia
22
Merimaileja
2 513
Mpk/purjehdus
114,2
Osallistujia yhteensä
240
Osallistujia/purjehdus
10,9
Keitettyjä kahvipannuja
105
Keväällä hajosi kytkin. TSR:ssa vinssi. Syksyn viimeisellä iltapurjehduksella laukesi kone. Tekniikka ei tänä vuonna ole ollut
luotettavin asia Henrikalla, mutta lokikirja sen sijaan on. Parannetun tarkkuuden johdosta viime vuoden kaltaisia, jopa 150
mailin virheitä ei enää ole, vaan mailikuninkuudesta taistelu on
tänä vuonna ollut kaikille tasapuolista.
Mutta mitä ihmettä! Tänä vuonna ei kruunatakaan mailikuningasta, vaan mailikuningatar, kun Roosa Atula otti yli sadan
mailin erolla voiton Erik Haapaan nähden. Tilanteesta tekee
erikoisen myös se, että Roosa purjehtii Henrikalla vasta toista
kauttaan. Pojat, ryhdistäytykää! Sauvan toimitus haastaakin nyt
kaikki KHP:n miehet, ettei vastaavaa pääse enää tapahtumaan.
Joka tapauksessa onnittelut Roosalle!
Kahvitilasto
Keitettyjen pannujen määrä
45
44
43
42
41
40
39
38
37
36
35
34
33
32
31
30
29
28
27
26
25
24
23
22
21
20
19
18
17
16
15
14
13
12
11
10
9
8
7
6
5
4
3
2
1
Mailijakauma
Kuinka monella on vähintään satoja maileja
36
35
34
33
32
31
30
29
28
27
26
25
24
23
22
21
20
19
18
17
16
15
14
13
12
11
10
9
8
7
6
5
4
3
2
1
mpk yli
36
1 000
SAUVA 2013
900
800
700
600
500
400
300
200
100
touko
kesä
heinä
elo
syyys
Mailikunink(gattar)uus 2013 (top 40)
Sija
Nimi
mpk
purjehduksia
1
2
3
4
5
6
6
▲18
▲3
▲2
▲2
▲22
▲5
Roosa Atula
Erik Haapa
Lasse Lipsanen
Matti Loimaranta
Samuli Sahlström
Risto Kastepohja
1595
1492
857
846
833
773
4
4
3
2
4
1
+
Laura Mäkinen
773
1
6
+
Kaarlo Laite
773
1
6
+
Olli Lindgren
773
1
6
+
Jaakko Haapamäki
773
1
11
+
Mikko Halonen
▲15 Sebastian Saarni
▲12 Ville Ruuskanen
710
703
647
1
3
3
+
▼3
▼9
▼15
►
▼9
▼19
▲11
▲8
571
546
529
515
510
496
320
308
298
1
7
5
7
6
11
4
2
2
+
Otso Ruuska
▼15 Akseli Silfver
▼1 Heidi Aarnio
298
294
288
2
6
3
+
Aino Nyrhinen
219
1
26
+
Mirva Matikka
219
1
26
+
▼26
▼11
▼18
▲15
Aleksi Rosamma
Pauli Engblom
Inna Kulla
Eelis Vähätalo
Onni Paajanen
219
191
182
181
181
1
2
1
2
4
+
▲3
▼18
▼20
Anna Nyrhinen
Vilja Parkkunen
Tuulia Peippo
Katerina Saltychev
173
153
116
108
1
2
2
1
+
Jone Niinivirta
▼30 Aku Heinä
90
84
1
2
+
Saska Back
74
2
40
+
Alina Sippolainen
73
1
40
+
Julia Heikniemi
73
1
40
+
Juho Kuokkanen
73
1
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
29
30
31
31
33
34
35
36
37
38
39
Iina Lappalainen
Rami Moilanen
Eeli Heinä
Ville Sahlström
Viivi Sydänlammi
Valtteri Koistinen
Jukka Koskelainen
Arttu Kahilainen
Lassi Ora
Mailikuningatar Roosa kruunattuna
Ammattitaitoinen kuvankäsittely Pauli Engblom
SAUVA 2013
37
TILASTOT
KHP:n nettisivujen tilastot
Läpinäkyvyyden ja tietotulvan lisäämiseksi Sauva tarjoaa tänä vuonna myös
valikoituja tilastoja Kupittaan Henrikinpoikien nettisivuilta. Tilastot on kerätty marraskuun 2012 ja lokauun 2o13 väliseltä ajalta.
Kävijät maittain
Käytetyt selaimet
Alankomaat 2%
Saksa 2%
Espanja 3%
Yhdysvallat 4%
Muut 7%
Tunnistamattomat 15%
Firefox 21%
Muut 7%
Chrome 16%
Suomi 82%
Safari 21%
Internet Explorer 20%
Käyttäjä- ja dataliikenne
2200
2100
2000
1900
1800
1700
1600
1500
1400
1300
1200
1100
1000
900
800
700
600
500
400
300
200
100
0
marras joulu
tammi
helmi maalis huhti
touko
Käyntejä (henk)
Liikenne (Mt)
Poimintoja hakusanoista joilla sivuille päädyttiin
sudenpentupaita, partiopaita, merkit, tall ships, kaljaasi, akseli silfver
38
SAUVA 2013
kesä
heinä
elo
syys
loka
MAINOS
Maalaus: Håkan Sjösröm
Koko: A3
Kehykset: puuta
Hinta: 140 €
Tilaukset sähköpostilla osoitteeseen
[email protected]
Lisätietoja lippukunnan kotisivuilla
www.kupittaanhenrikinpojat.fi
Tue KHP:tä, tilaa s/y Henrika -taulu!
Lippukuntamme koulutusalus s/y Henrika on kuljettanut partiolaisia turvallisesti yli kaksi vuosikymmentä. Yhtä kauan alusta palveli Volvo Penta -moottori,
jolle vuoden 2013 purjehduskausi oli
viimeinen. Uusi Toyota Nanni -moottori on jo hankittu, mutta asennus- ja
jälkityöt sekä muut hankinna vaativat
luonnollisesti rahaa. Ostamalla uuden
Henrika-taulun saat upean taulun ja olet
osana varmistamassa seuraavat turvalliset purjehdusvuosikymmenet.
SAUVA 2013
39
RAPORTTI
Toimituskunta
Sauva paljastaa kohukesän kaikki vaiheet
Vuosien suhde päättyi eroon! Lue raportti!
Henrika oli
ylimielinen!
Volvo oli
hysteerinen!
Sauvan tutkimuksissa on selvinnyt,
että kohuiltana Henrika ja Volvo
olivat sekaisin kuin seinäkellot!
M
onen meripartiolaisen kahvikuppi
läikähti yli äyräidensä 25. syyskuuta, kun uutinen yli kaksi vuosikymmentä kestäneen parisuhteen päättymisestä levisi: Volvo Penta oli jättänyt s/y
Henrikan lippukuntalehti Sauvan tavoittaman silminnäkijän mukaan “kunnon
pamauksen saattelemana.” Sauvan seurapiirijaosto raportoi purjehduskauden
rajuimmasta suhdedraamasta.
Nimetön lähde kertoi Sauvan toimittajalle, että koneen ja veneen
rakkaudessa oli ollut ryppyjä jo jonkin
aikaa: “Vuosien kuluessa Henrika alkoi
kaivata vetreämpää ja aktiivisempaa
kumppania.” Vene valitteli usein Volvon
hajusta ja melusta. “Henrikaa ilmeisesti
ahdisti, kun ihmiset köhivät aina koneen
pärähtäessä käyntiin”, lähde paljastaa.
40
SAUVA 2013
Suhde kääntyi syöksykierteeseen, kun
Henrika alkoi hakea vaihtoehtoa rinnalleen. Ongelmat alkoivat. Lähteemme
mukaan Volvo sai vihiä keväällä, minkä seurauksena se raivonpuuskassaan
tuhosi vaihdelaatikon ja pilasi samalla
Näin on parempi. Odotan innolla tulevaisuutta ilman vanhaa konetta.
s/y Henrika tilanteestaan
purjehduskauden alun. Tämä, jos mikä,
katkeroitti suhdetta entisestään. Tunnelma pysyi kireänä, mutta kulisseissa suhde
näytti yhä toimivan. Todellisuus oli kuitenkin toinen
Kesän kääntyessä syksyyn suhteen status
quo eskaloitui nopeasti Volvon saadessa
kuulla Henrikan suunnitelmista lyödä
hynttyyt yhteen Toyotan kanssa. Jännittynyt tilanne laukesi Volvon näyttävään
lähtöön ja vuosien rakkaustarina murentui.
Sauvan toimitus yritti tavoittaa
Volvoa kommentoimaan tapahtunutta,
mutta kone ei vastannut yhteydenottoihin. Henrika sen sijaan totesi toimittajallemme odottavansa innolla tulevaisuutta
ilman vanhaa ”rakkinetta”.
RAPORTTI
Pauli Engblom
Asko Laite
Kysymyksiä ja vastauksia
Henrikan koneprojektista
Miten koneprojekti etenee?
S/y Henrikan pääkoneen vaihto etenee hyvää vauhtia. Tällä
hetkellä vanha kone Volvo Penta on siirretty pois ja uusi kone
Toyota Nanni odottaa asentamistaan. Veneellä on paiskittu
töitä, kun ruorihytti kattoinneen on purettu koneprojektin
edellyttämään kuntoon ja konehuonetta on valmisteltu uutta
konetta varten. Keväällä alus telakoidaan ja Henrikalla tehdään hiekkapuhallustöitä. Koneprojektin lisäksi aluksella on
tehtävänä runsaasti normaalia kausihuoltoa, joten jokaisen
lippukuntalaisen panosta todellakin tarvitaan
Mitä varten koneprojekti tehdään?
Koneprojekti käynnistettiin, kun vanhan koneen havaittiin
palvelleen parhaat päivänsä. Loppusyksystä, kun uusi kone
oli jo valittu, vanha kone myös ilmaisi hyvin selvästi tuntiensa tulleen täyteen. Uusi kone turvaa laadukkaan meripartiotoiminnan pitkälle tulevaisuuteen, sillä s/y Henrika elää
purjealuksena vasta kultaista keski-ikäänsä. Lisäksi uusi kone
parantaa Henrikan ekologisuutta.
Miten voin osallistua projektiin?
Tukea voi antaa kahdella tapaa. Rahallisesti toimintaa ja koneprojektia voi tukea ostamalla Henrika-taulun (lisää tämän
lehden sivulla YY ja Kupittaan Henrikinpoikien nettisivuilla) tai ostamalla Charter-purjehduksen s/y Henrikalta (näistä lisää tietoa aluksen päälliköltä). Lippukunnan oma väki
voi osallistua projektiin osallistumalla varainkeruutalkoisiin
ja tietenkin tekemällä työtä Henrikalla.
Milloin on valmista?
Koneprojektin arvioidaan valmistuvan ensi vuoden purjehduskaudella, jonka alusta tosin leikkaantunee osa. On kuitenkin viisasta uhrata muutama alkukesän purjehdus sen
edestä, että voimme taas purjehtia huoletta seuraavat vuosikymmenet.
Uusi pääkone odottamassa asennusta
Toyota Nanni T4.200
Teho (hp)
200
Kierroluvun ollessa
3400
Sylinteritilavuus (cm3)
2982
Sylinterien lukumäärä
4
Paino (kg)
Mitat (mm)
Valmistusmaa
362
1103 x 684 x 729
Ranska
SAUVA 2013
41
SUDARISIVU
Ruudukko
Vihjeet
↓
1. Nukkua ulkona ilman telttaa tai
muuta majoitetta.
2. Intiaanienkin käyttämä viestityskeino
3. Sankka sademetsä, jossa elää
paljon eläimiä.
4. Paperi, jossa rasti osoittaa arvokkaan paikan.
5. Kuumaa, kuivaa ja hiekkaista
ympäristöä, jossa elää skorpioneja
6. Pohjoisen taivaan kirkkain tähti
7. Löytöreti uuden tiedon keräämiseksi
8. Arvokas kivi
9. Sulaa kiveä syöksevä korkea
luonnonmuodostelma. Niitä sijaitsee esimerkiksi Kanariansaarilla, Sisiliassa ja Havaijilla.
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
69
66
16/70
Yhdistä
pisteet
15
68
67
14
17
13
65
12
18
11
58
19
64
10
20
9
59/61/63
21/55
22
8/24
7
23
25
37
6
5
42
SAUVA 2013
36
38
39
41
42/50/54
51/60/62
48 52
49/53
40
43
45
34
44
35
26
33/46
32/47
27
4
28
57/61
ltä!
Aloita tää
31/56
30
1/29
2
3
TAKASIVU
Savua
Vuoden peli
Sanajahti
Vuoden meno
Aitoa
Vuoden keno
2, 3, 12, 13, 16, 26, 27, 32, 39, 44, 46, 48, 50, 52...
Sanottua
“--voisiko joku™ kertoa esim. hallitukselle, että mitä vettua?”
-Epätietoisen kysymys Henrikan koneen rikkouduttua
“Did it swim well?”
-TSR Race Control kun Henrika keskeytti kisan syyllä “Our winch went swimming”
Tapahtunutta
- First Class -retken kylpyläosaston vedentarve yllätti maapartiolaiskämpän
vesitarjonnan - kaivo tyhjeni vedestä
- Retkellä suunnistaessa “eksyneet” seikkailijat päättivät retken johdolle soittamisen sijaan soittaa nolla sata sataan ohjeiden saamiseksi. Nerokasta.
- Viime vuonna Sauvan levikki oli e / 2 x 100. Mutta minkä kaavan mukaan se
on laskettu tänä vuonna?
- Nykymaailmassa yleiset ilmiöt, organisaatiouudistukset, toimipisteiden siirtely sekä ulkoistaminen ovat iskeneet viime vuosina rankasti myös Sauvan toimitukseen. Edellisessä lehdessä osa toimituksesta oli ulkoistettu Singaporeen, viime vuonna lehti tehtiin Tampereen yksikössä ja tänä vuonna keskeinen toimija
on ollut Sauvan Heikkilän osaamiskeskus.
-Henrikan Volvon kuolintuskissaan päästämät savut päätyivät ympäristön sijaan konehuoneeseen.
Greenpeace kiittää.
-Tämän lehden tekoa on tietämättään sponsoroinut Merivoimat.
-Toimituksen homogeenisyyden vuoksi Sauva 2013
kantoi työnimeä Koskelaisposti.
SAUVA 2013
43