Sauva 2013 - Kupittaan Henrikinpojat
2013 AUVA S AUVA S PURJEHDUKSET s. 18 2013 SISÄLMYKSET Stidit Savua! s. 4-5 s. 43 Helatorstaimatkis 19 Siirtopurjehdus 22 Tall Ship’s Races 2013 24 Matkapurjehdus 30 Kokoontumispurjehdus 34 RETKET Sudenpenturetket s. 7 First Class s. 8 Hetapää II s. 10 Satahanka XII s. 12 RANE & KOKKAUS Mailitilastot s. 36 Nettitilastot s. 38 LPKJ:n sana...nen s. 3 s. 6 Vuosien suhde päättynyt 40 Päätoimittajan kolumni Koneprojekti 41 Sudarisivus. 42 AUVA S 2013 39. vuosikerta Levikki: 140 kpl Ilmestymispäivä: 9.12.2013 JULKAISIJA Meripartiolippukunta Kupittaan Henrikinpojat ry www.kupittaanhenrikinpojat.fi TOIMITUS Vastaava päätoimittaja Ville Sahlström (LPKJ) Päätoimittaja Jukka Koskelainen Taittaja Matr. Koskelainen Graafikko Jukka Koskelainen Stiditoimittaja Erik Haapa Seurapiiritoimittaja Pauli Engblom Oikolukija Jukka Koskelainen PAINOPAIKKA Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän monistamo, Turku KANSI Jukka Koskelainen “Valopää ja tulipää” MAINOSHINNASTO Takakansi: 120€ Sisäsivu A4: 90€ Sisäsivu A5: 50€ Tiedustelut: [email protected] LPKJ:n sana..nen Toiminnantäyteinen vuosi alkaa olla takana päin ja on aika pitää kuukauden tauko, kunnes toiminta taas tammikuussa alkaa. Vuoden kohokohtia olivat Henrikan osallistuminen Tall Ship’s Races -purjehduskilpailuun osuudella Aarhus-Turku ja meripartiolaisten kansainvälinen suurleiri Satahanka XII, johon osallistui yli 20 henrikinpoikaa. Muuta toimintaa on myös ollut paljon ja ilahduttavinta on ollut huomata, että osallistujamäärät kaikissa lippukunnan tapahtumissa ovat olleet kasvussa. Kiitokset jäsenmäärän kasvusta menevät sudenpentu- ja venekunnanjohtajille jotka omalla työllään tekevät toiminnasta sellaista, että jokainen sudenpentu ja venekuntalainen tulee kokouksiin ja retkille myös seuraavalla kerralla. Jokaisen panos lippukunnalle on tärkeä! Ensi talvena kaikkien lippukuntalaisten panosta tullaan tarvitsemaan, sillä Henrikan pääkone vaihdetaan uuteen. Projekti on iso sekä työpanoksen määrän että taloudellisen panostuksen suhteen. Jotta projekti onnistuu, siihen tarvitaan kaikkien lippukuntalaisten voimavarat. Nuorimmat lippukuntalaiset ovat antaneet oman panoksensa myymällä joulukalentereita, johtajat taas tekevät satoja työtunteja veneellä, jotta keväällä päästään taas purjehtimaan. Projekti tulee takaamaan sen, että partiotoiminnan toteuttaminen Henrikalla on tekniikan osalta turvallista seuraavatkin vuosikymmenet. Tämä on tällä erää viimeinen lippukunnanjohtajan sananen, jonka kirjoitan. Ensi vuonna uutena lippukunnanjohtajana aloittaa Akseli Silfver, itse siirryn lippukunnan koulutusaluksen vastaavaksi päälliköksi. Nämä kaksi vuotta ovat olleet antoisaa ja opettavaista aikaa. Pestin hoitaminen on ollut mukavaa, kun sitä saa tehdä näin hyvässä porukassa! Hyvää joulua ja hassua uutta vuotta! SAUVA 2013 3 STIDIT Suuri iltanuotio Isku Tampereelle Talvisena tammikuun perjantaina Merikotka-venekunta rantautui sisämaan sykkivään metropoliin, Tampereelle. Viikonloppuun kuului ahtaudeltaan asteikolla TSR - Kokoontumispurjehdus suurimman arvon saava majoitus lehtemme päätoimittaja Jukan luona Suomen suurimmassa lähiössä Hervannassa. Matkan aikana vierailtiin Vakoojamuseossa ja muissa paikallisissa nähtävyyksissä, kuten Pyynikin näkötornissa. Matkalla käsitteeksi muodostui myös myöhäisen illan mobiilipelien kuningas, Sanajahti. KHP:n virallinen Premium-käyttäjä jatkoi pisteiden niittoaan myöhemmin hetalaisten avustuksella HetaPää II –leirillä (kts. sivu 10). Viikonloppu oli venekunnan yhteiskunta-tarpon majakka, eli tarpon päättävä tapahtuma. Tammikuu Helmikuu Näkymä Pyynikin näkötornilta kaakkoon Maaliskuu Laajennettu johtajaneuvosto Tämän vuoden (siis 2013 erityistapauksille) alussa järjestettiin Laajennettu johtajaneuvosto viime vuoden Tulevaisuuspäivän hyvien kokemusten pohjalta. Kokouksessa päätettiin mm. lippukunnan pesteistä, tulevan vuoden toimintakalenterista sekä siihen liittyen tulevista suurista tapahtumista, kuten Satahangasta sekä Tall Ship’s Races:stä. Lisäksi kuultiin toiminnan olleen hyvin aktiivista; purjehdukset ja viikkotoiminta pois lukien KHP:llä oli ollut toimintaa noin 120 päivänä viime vuonna. 4 SAUVA 2013 Huhtikuu Suuri iltanuotio oli Partioparaati mukaan luettuna kahden illan mittainen yhteishenkeä nostattava tapahtuma ikiomassa Turussamme. Iltanuotio järjestettiin Varvintorilla, ja tapahtuman osallistujille järjestettiin majoitusta ja tavaransäilytystä paikallisissa kouluissa. Viikonloppu huipentui (varsinaisen nuotion lisäksi) partioparaatiin Tuomiokirkon edessä ja päättyi VPK-talolle partiojohtajien paraatijuhliin. Partioparaati järjestettiin perinteiden mukaisesti kuten jo vuodesta 1927, alkaen Tuomiokirkon edustalta palkintojenjaolla, ryhtikilpailulla ja lippukunnan huudoilla. Itse kävelyosuus kestää noin puoli tuntia ja kulkee reittiä Tuomiokirkkosilta - Aninkaistenkatu Yliopistonkatu - Kauppiaskatu - Linnankatu - Kristiinankatu - Läntinen Rantakatu - Teatterisilta - Itäinen Rantakatu. Toukokuu Kesäkuu VOK Tänä vuonna taas kaksi KHP:n jäsentä vietti viikonloppunsa VOKkaamisen merkeissä. Kyseessähän EI siis ole joidenkin partiolaisten kryptisiin ilmauksiin tottumattomien viljelemän harhakäsityksen lailla ruoanlaittoa, vaan VeneenOhjaajaKoulutus, joka teoriaviikonlopun jälkeen huipentuu käytännön viikonloppuun kahdella eri partioveneellä. Tällä kertaa veneinä toimivat oma s/y Henrikamme (yleensä oman lippukunnan veneelle ”joutumista” vältetään, mutta tällä kertaa valinnanvaraa ei juuri ollut), Turun Tähti Tyttöjen s/y Meritähti ja Puhurinpoikien s/y Jotunheim. Koulutettuja ja nimityksiä Syksyn aikana järjestetään perinteisesti lukuisia partiokursseja, niin myös tänä vuonna. Toimintamme on saanut jälleen uusia partiojohtajia Roosa Atulan ja Viivi Sydänlammen käytyä partiojohtajan peruskurssin syksyn aikana. Kurssin toinen ja viimeinen osa järjestettiin marraskuun alussa. Samoihin aikoihin järjestettiin myös EA1-kurssi, jonka myös suorittanut Viivi liittyy näin varmistetusti lippukunnan ensiaputaitoiseen joukkoon. Jotkin lippukunnan vastuuhenkilöt tulevat myös tulevaksi toimintakaudeksi vaihtumaan. Lippukunnanjohtajana aloittaa Akseli Silfver ja pestistä vapautuva Ville Sahlström aloittaa Henrikan päälikkönä. Henrikan konepäällikkönä aloittaa Valtteri Koistinen. Partiolaiset, ne on Suomen teknotoivo! -Juska ”DJ Orion” Wendland Sauva 2013 Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu KaRHu 2013 Kahdeksanneksi tullut Meriselitys-autokunta Vasemmalta: Lasse, Tuulia, Valtteri, Heidi, Jukka Autosuunnistuskilpailu Kaikki Rastit Hukassa, lyhyemmin KaRHu, on Turun Metsänkävijöiden järjestämä autosuunnistuskilpailu Turussa ja lähialueella. Kilpailuun osallistui 35 autokuntaa. KHP:lla oli tämän vuoden kilpailussa mukana edustusta virallisesti kahdessa, epävirallisesti neljässä autokunnassa. Tuloksena varsinaisen KHP-autokuntien osalta olivat 8. ja 10. kisat. Kahdeksanneksi tulleilla tuloksena oli 23 pistettä, maksimin ollessa 26. rasteja jäi hakematta kaksi. Ensi vuonna tavoitteena on ajokortin menetys kilpailun voitto. SAUVA 2013 5 KOLUMNI Jukka Koskelainen Tuula Veistinen Kirjoittamisen sietämätön tuska Sanonta kuuluu, että elämässä ei ole pakollista muu kuin kuolema. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Toinen sanonta kuuluu, että elämässä ei ole pakollista kuin verojen maksaminen ja kuolema. Verojen maksusta voi toki yrittää välttyä, mutta yleensä joutuu kuitenkin lopulta verokarhun syömäksi. Lippukuntalehti Sauvaan kirjoittamiselta ei kuitenkaan voi välttyä, vaikka yritys on kova. Aivan aluksi haluaisin antaa antaa tunnustusta kaikille niille ihmisille, jota ovat kertoneet mitä monipuolisempia syitä ja tekosyitä välttyäkseen saamasta käteensä nakkikoneen syytämiä, perinteisesti luonnonsuoleen pakattuja, aitoja Tee juttu Sauvaan™ –nakkeja. Eikä näistä nakeista edes tarvitse maksaa! Yleensä ihmisille kelpaa kaikki ilmainen, mutta ilmeisesti vanha viisaus ”ilmaista lounasta ei ole olemassa” on iskostunut syvälle. Jollakin on koeviikko, kellä ”miljoona muutakin projektia käynnissä”, kuka ei nyt muuten vaan kykene, ketä ei vaan huvita. Vetoamukset liittyvät aina kirjoittamisen aloittamiseen, eivät kirjoitusten toimittamiseen. Koska Sauva on nykyisin, kiitos teknologisen vallankumouksen, sähköinen painotuote ja kaikilla on mahdollisuus toimittaa juttunsa sähköisessä muodossa, perinteisiä ”koira söi sen” –selityksiä ei voi käyttää. Oikeastaan ainoa minkä vedotaan kadonneen ovat muistikuvat. Tai sitten ne ovat epäselviä, niin kuin eräällä entisellä valtionpäämiehellä. Kadonneista muistikuvista päästäänkin toiseen elämän realiteettiin. Aika nimittäin on katoavaista. Tähän liittyy kiinteästi myös projektien, kuten kirjoittamisen, viimeiset palautuspäivät, sivistyneemmin deadlinet. Itse voin arkkitehtiopiskelijana, tosin valtion tarjoamalla lepolomalla olevana sellaisena paljastaa, että liian usein deadline-päivää edeltävänä iltana tapahtuu tietynlainen henkinen herääminen, joka johtaa yöunien menetykseen. Enkä nyt tarkoita mitään pelonsekaisissa tunteissa vietettyä pyörimistä sängyn pohjalla, vaan raakaa työtä johon liittyy lähinnä tietokone oheislaitteineen, joskus myös perinteisemmät välineet. Joissakin asioissa kannattaisi kuitenkin toimia heti kun on mahdollista. Vaikka siitä kesän matkapurjehduksesta onkin kiva kirjoittaa kuuden sivun juttua viimeisenä mahdollisena yönä taittajan hiillostaessa niskaan, olisi se helpompaa ilman, että joutuu jatkuvasti tukeutumaan ottamiinsa valokuviin muistaakseen missä sitä on tullutkaan käytyä. Tämänkertainen Sauvan päätoimittaja-taittaja-graafikko-oikolukija-valokuvaajan opetus niin partioelämään kuin sen ulkopuolellekin (mikäli sellainen itseltä löytyy) on, että aloittaa kirjoittamisen heti kun se on mahdollista. Toimimalla näin säästyy monelta vaivalta eikä tarvitse tuskailla kadonneiden muistojen kanssa. Vielä kun näkisi sen päivän, että joku vapaaehtoisesti ilmoittaa heti tapahtuman jälkeen kirjoittavansa siitä jutun verkko-Sauvaan, josta se on helppo myöhemmin siirtää Sauvaan lisätietojen kera. Ihmeiden tapahtumista odotellessa voisinkin pohtia jälleen, että koska aloitan kirjoittamaan Helatorstaimatkisesta (kts. s. 19 siltä varalta, että se valmistui ajallaan) juttua. Onneksi kyseisestä purjehduksesta on vasta puoli vuotta aikaa! Hyvää joulua ja motivaatiota uudelle vuodelle! 6 SAUVA 2013 Perinteisesti luonnonsuoleen pakattuja, aitoja Tee juttu Sauvaan™ –nakkeja SUDARIT Jukka Koskelainen, Viivi Sydänlammi HeTa:n blogi, Viivi Sydänlammi Jäinen viidakko K evään sudariretki järjestettiin yhdessä sisarlippukunta Henrikin Tapulityttöjen kanssa Oriniemessä, Hirvensalossa. Osallistujia oli yli neljäkymmentä. Retken viidakkoteema oli lumitilanteeseen nähden erittäin ajankohtainen. Ohjelmassa oli kaikkea kylmää talvea lämmittävää toimintaa, kuten kuvassa testauksessa olevan keinun tekemistä. Viikonlopun aikana tutuksi tulivat niin tiikerit, leijonat, salametsästäjät kuin Indiana Joneskin. Sunnuntaina lähdettiin siivouksen jälkeen kotiin taas monta kokemusta rikkaampana. Itse tehdyssä keinussa kelpaa keinua Avaruusmatkalla Kunstenniemessä K upittaan Henrikinpoikien syksyn sudenpenturetki järjestettiin 2.-3.11. Kunstenniemen Tuominiemikämpällä. Matkaan lähdettiin Henrikin kirkon pihasta, bussin täyttyessä kohopäiden lisäksi myös Henrikin Tapulityttöjen sudenpennuista. Matkaan lähtijöitä oli lähes 50! Retki oli avaruusteemainen, vaikka tähtiä ei päästykään katselemaan sateiden takia. Harmaasta säästä huolimatta päivällä opittiin kaikenlaista avaruudesta. Ohjelma toteutettiin yhdessä heta-tyttöjen kanssa. Rastiradalla päästiin opettelemaan jokaiselle astronautille tärkeitä ensiaputaitoja, mutta myös morsetettiin, tutustuttiin tähtikuvioihin ja askarreltiin. Innokkaat sudarit pääsivät jopa rakentamaan avaruusalukset uusimman avaruusteknologian mukaisista banaanilaatikoista! Ulkoilman täyteinen päivä huipentui jokaisen astronautin unelmaan: hotdog-buffettiin sekä vaahtokarkkeihin. Iltaohjelmaa tähdittivät suuren suosion keränneet “avaruusmadot”. Sunnuntaipäivä sujui siivouksen ja veistelyn merkeissä. Kotiinpäin lähdettiin bussilla, joka oli täynnä avaruusretken uuvuttamia pieniä ja vähän suurempia astronautteja. Uusimman avaruusteknologian mukaisia avaruusaluksia, jotka muistuttavat erehdyttävästi banaanilaatikoita SAUVA 2013 7 RETKI Pauli Engblom Jukka Koskelainen Pulkkailua ja paljuilua K evättalven partiokohokohta yli kymmenenvuotiaille kupittaanhenrikinpojille oli retki Kairankiertäjätlippukunnan Veikkola-kämpälle Paimiossa 1.-3.3. First Class -nimen mukainen teema paljastui retkeläisille viimeistään perillä, kun paikalle hinattiin peräkäryssä kylpypalju. Perjantai-illalla lämmitysvuorossa oli kuitenkin vasta itse kämppä ja lämmittelyksi paistettiin makkaroita ja kokeiltiin painovoiman rajoja: seikkailijakin jaksaa nostaa pöydän leijumaan ilmastontiteipillä. Materiaali on kätevää; tässäkin lippukunnassa monet asiat pyörivät sen varassa, joten on hyvä opetella käyttämään sitä jo nuorella iällä. Lauantaiaamuna innokkaat kohopääpojat heräsivät johtajien määrättömäksi iloksi jo aamuseitsemältä. Positiivista on, että nykynuoriso on reipasta; aikaisen herätyksen jälkeen seikkailijat ryntästivät omatoimisesti pulkkailemaan. Aamupalan ja johtajiston autojen kylmäkäynnistelyn jälkeen retki- 8 SAUVA 2013 kuntamme suuntasi paimiolaisen talviurheilun mekkaan Varasvuorelle, jossa on mahtava pulkkamäki, napakelkka sekä mäkihyppytorni. Jälkimmäistä tosin ihailimme vain tornista, emmekä lähteneet hyppäämään mäkeä. Päivällä johtajien tyhjentäessä Veikkolan kaivoa (jonka tilavuus oli Henrikan vesitankkien tilavuutta pienempi) venekunnanjohtajat järjestivät hahmotuskykyä ja morsetustaitoja testaavan rastiradan, minkä jälkeen askarrelttin naskaleita. Heikolla jäällä ei ole syytä liikkua varsinkaan ilman asianmukaista turvallisuusvarustusta. Illalla oli vuorossa palju ja saunominen, mikä lienee ollut monille elämys. Edes kaikki johtajat eivät olleet ikinä aikaisemmin kylpeneet paljussa. Sunnuntai oli perinteisesti siivouspäivä. Veikkola jäi taakse totuttuun tapaan puhtaampana kuin sinne saapuessamme. Varasvuoren pulkkamäki tarjosi vauhdikkaat kyydit kaikenikäisille partiolaisille Ilmastointiteippi korvaa kuormaliinankin TAPAHTUMA Lasse Lipsanen Jukka Koskelainen Räjähtävää toimintaa Riihimäellä Aika ajoin lippukunnan viikkotoiminnasta suurelta osin vastaaville samoajille järjestetään kaivattua omaa ohjelmaa, jossa on tilaisuus irroittautua hetkeksi partioarjesta, tutustua muihin samanikäisiin partiolaisiin sekä tavata vanhoja tuttuja. Tänä syksynä mahdollisuuden edellä mainittuihin tarjosi Riihimäellä järjestetty Explo13. A siaan vihkiytymättömät kansalaiset saattoivat hämmästellä Turun päärautatieaseman edessä olevaa valtavaa ihmislaumaa, jos sattuivat kulkemaan sillä suunnalla eräänä lokakuisena perjantai-iltapäivänä. Kyse ei tällä kertaa ollut kuitenkaan VR:n aina yhtä luotettavien junien myöhästymisten aiheuttamasta tungoksesta, vaan joukon muodostivat huivikaulaiset 15- 17-vuotiaat, joiden joukossa tunnelma oli varmasti parempi kuin kiskoille jäätyneiden lehtien uhreiksi joutuneiden keskuudessa. Perinteisten bussikuljetusten sijaan matkat oli siis järjestetty raiteita pitkin, ja tällaisia ratkaisuja saisi nähdä useamminkin, sillä kaksi kokonaista vaunullista partiolaisia saa varmasti fiiliksen kohoamaan jo ennen tapahtumapaikalle saapumista. Riihimäelle saavuttuamme tehtävänämme oli löytää majoituskouluille, mikä oli helppoa, sillä yli tuhatpäistä ihmismassaa oli kovin vaikeaa kadottaa näkyvistä. Toisaalta joukon suuruus aiheutti myös sen, ettei kaikkia saatu majoitettua saman katon alle. Yhteistä ohjelmaa oli kuitenkin viikonlopun ajaksi järjestetty paljon, eivätkä majoitusjärjestelyt aiheuttaneet suurempia ongelmia. Omassa koulussamme oli ruotsinlaiva- teema ja asiaan kuuluivat tietysti karaoke ja muut laineilta tutut aktiviteetit. Perjantai-ilta huipentui allasbileisiin, joita varten oli vuokrattu koko Riihimäen uimahalli partiolaisten käyttöön. Ihan keskivertoviikonloppua tilanne ei vastannut, Riihimäen uimahallissa tuhannen asiakkaan saaminen onnistuu tuskin viikossakaaan. Viimeisetkin juhlijat saapuivat kouluille kahden aikoihin, mikäli saapuivat, ja ainakin suurin osa onnistui nukkumaan edes jossain kohtaa yötä. Lauantaiaamuna herättiin kohtuuttoman aikaisin, vaikka se saattoi olla tarpeellistakin, kun ottaa huomioon kuinka paljon ohjelmaa päivälle oli suunniteltu. Useista aktiviteeteista jokainen osallistuja oli edellisenä päivänä saanut valita kolme, joissa oli päivän aikana tarkoitus ehtiä käymään. Kohopäitä nähtiin ainakin laskeutumassa pitkin vesitornin seinää köyden varassa (armottomassa tuulessa ja vesisateessa) sekä pilkkopimeässä metsässä pelaamassa paintballia. Vaikka olosuhteet eivät kummassakaan olleet optimaaliset ja jälkimmäinen muuttui lähinnä ”silmät kiinni ja sinne päin”-tyyliseksi toiminnaksi, hauskaa oli. Illalla oli jälleen vuorossa bileet ja täytyy myöntää, että partiolaiset tosiaankin osaavat bilettää. Myös tapahtumassa esiintynyt dj oli samaa mieltä ja totesi myöhemmin YleX:n haastattelussa partiolaisten olevan Suomen teknotoivo. Bilepaikalta lähdettyämme kävimme vielä tutustumassa paikalliseen pikaruoka- ja nuorisokulttuuriin, jotka osoittautuivat juuri sellaisiksi, kuin niiden voi pikkukaupungissa olettaakin olevan. Kylänraitin Sébastian Loebeistä huolimatta onnistuimme selviytymään takaisin koululle. Sunnuntaiksi oli vielä järjestetty Partiomessut, joissa näkyi kovin väsyneen oloista porukkaa. Väsymyksestä huolimatta ainakin partiomeemejä tehtailevan Scout.Me.Inin piste näytti vetävän hyvin väkeä. Messujen jälkeen käytiin vielä syömässä viimeiset tapahtuman tarjoamat ruoat ja lähdettiin kohti juna-asemaa. En usko Explon jättäneen ketään kylmäksi ja itse ainakin olisin mielelläni tulevaisuudessa mukana osallistumassa ja järjestämässä vastaavanlaisia tapahtumia. SAUVA 2013 9 RETKI Eelis Vähätalo Akseli Silfver Selviytymistä Auran korvessa K upittaan Henrikinpojat ja Henrikin Tapulitytöt yhdistivät voimansa tänäkin syksynä yhteisretken Hetapään (II) muodossa. Henrikin kirkon pihalle kokoontui perjantai-illalla innokkaita tyttöjä ja poikia kohteenaan Auran Kettulinna. Yhteiskuljetuksen saavuttua perille pystyivät lukutaitoiset ja hajuaistin omaavat havaita saapuneensa metsästysmajalle. Jo Aloitettuamme teltan pystyttämisen jätesäiliön läheisyyten huomasimme voimakkaan hajun ja telttakeppien puuttumisen. Telttapaikkaa muutettiin ja lopulta päädyttiin kahden teltan taktiikkaan, toinen johtajille ja toinen vartiolaisille. Retken teemana oli Selviytyjät ja ohjelma rakennettiin sen ympärille. Illalla tytöt ja pojat jaettiin kolmeen eri heimoon niin, että kaikissa heimoissa oli kohopäitä ja hetalaisia. Tutustumisleikin jälkeen heimot aloittivat kilpailun kaminan sytytyksestä ja puiden kantamisesta. Tulen sytyttyä kaminoihin siirryttiin sisälle iltapalan pariin. Iltapalan syötyään ja uusin kavereihin tutustuttuaan alkoi porukka vähitellen siirtyä kohti telttoja. 10 SAUVA 2013 Aamulla kylmissään tai lämpimissään heränneiden retkeläisten niskoja taivuteltiin lipunnostossa. Maukkaan aamupuuron jälkeen jakauduttiin heimoihin, joissa aloittiin heimolippujen suunnittelu. Heimolippujen valmistuttua jaettiin kartat ja päivän rastien sijainnit. Heimoilla oli hieman alkukankeuksia, mutta lopulta kaikki ryhmät saatiin opastettua kämpän pihalta pois. Suunnistuksen jokaisella rastilla valittiin parhaiten suoriutunut heimo. Ensimmäisellä rastilla tehtävänä oli kantaa heimolaisia erilaisilla tyyleillä määrätty matka. Toisen rastin ideana olivat erilaiset selviytymiskeinot. Vaikeimmaksi osoittautui kuitenkin suoran tien käveleminen, niinkin paljon että numeropalvelunkin apuun oli turvauduttu. Osan heimoista eksyttyä ja osan hajaannuttua päättettiin paikalle lähettää johtajat opastamaan reitti takaisin kämpälle. Kämpälle lopulta saapuneilla ryhmillä oli luvassa ruokarasti. Syötyään trangioissa valmistamansa jauhelihakeiton jatkoivat ryhmät iltapäivän rasteille. Rasteilla rakennettiin ojan ylitykseen A-pukki sekä sytytettiin kattilaan nuotio, jolla katkaistiin naru. Viimeisellä rastille oli lavastettu auto-onnettomuus, jossa piti taitaa niin šokkipotilaan kuin tajuttoman henkilön ensiapua. Heimojen saavuttua takaisin kämpälle syötiin päivällinen. Samoajien ilona päivän aikana oli Sanajahti-peli, jota pelattiin runsaasti. Illalla pidettiin heimoneuvosto, jossa julkaistiin parhaiten suoriutunut heimo ja jaettiin palkinnot. Pienen avustuksen jälkeen sytytetty nuotio lämmitti ja hiilloksessa saatiin paistettua lettuja. Kohopäät ryhtyivät leikkimään tuliteksteillä ja -palloilla, jonka jälkeen siirryttiin nauttimaan sähkökiukaan lämmöstä. Yölle suunniteltu leikki jäi toteuttamatta yleisenväsymyksen takia. Kaminoiden sytyttyä siirtyivät vartiolaiset ripeästi makupusseihinsa. Aamulla lipunnoston ja aamupalan jälkeen alkoi kamojen pakkaus. Siivouksen ja telttojen purkamisen jälkeen syötiin lounas. Bussin kaartaessa takaisin kirkon pihaan retkestä jäivät mieleen uudet kaverit ja kokemukset sekä allekirjoittaneen hajonnut kännykän näyttö. Taustalla: Lauantai-illan nuotio valaisi ja lämmitti voimakkaasti Alhaalla: Lauantain rasteilla muun muassa kohdattiin auto-onnettomuuden uhreja, tehtiin nuotio kattilaan ja ylitettiin oja A-pukin avulla SAUVA 2013 11 SUURLEIRI Jukka Koskelainen, Eelis Vähätalo, Ville Sahlström Erik Haapa, Akseli Silfver, Inna Kulla, Satahangan FB-sivu Satahanka XII -elämyksiä maalla ja merellä Kahdestoista kansainvälinen meripartiosuurleiri Satahanka XII järjestettiin viime kesänä Kustavin Lootholmassa. Ohjelmassa oli muun muassa vesipuistoa, haikki, kirkkovenesoutua sekä purjehdusta jollilla ja isommilla aluksilla. Kupittaan henrikinpoikia oli leirillä yhteensä noin 20, osa leiriläisinä ja osa työtehtävissä. Myös Henrika osallistui leirille tarjoten purjehduselämyksiä leiriläisille. Viikon aikana veneellä purjehti yli 70 leiriläistä. Kaksi leirillä ollutta kohopäätä kertovat kokemuksensa, Eelis Vähätalo leiriläisen, Ville Sahlström Henrikan kipparin näkökulmasta. Satahanka leiriläisen näkökulmalmasta K upittaan Henrikinpoikien osasto lähti Lootholman leirialuetta kohti 13 hengen voimin. Päästyään leirialueelle kohopäät ohjattiin yhteen viidestä alaleiristä, Katanpäähän. Leirihuivit ja -merkit saatuaan aloitettiin teltta-alueen valloitus. Puolijoukkueteltan lisäksi kolme pienempää telttaa ja myöhemmin viikolla myös riippumatto toimivat yöpymissijoina. Jahka teltat saatiin edes jollain tavalla pysymään pystyssä, kokoonnuttiin koko alalerin voimin harjoittelemaan leirihuutoamme. Jokaisella alaleirillä oli oma huutonsa, jota huudettaisiin ympäri viikkoa, tietysti kovempaa kuin muut. Katanpään huuto taottiin kalloihin ja siirryttiin kohti leirin avajaisia. Avajaisten alussa olivat pakol- 12 SAUVA 2013 liset alkupuheet, joiden jälkeen vuorossa olivat ne aina hassunhauskat sketsit. Naurujen jälkeen leikittiin laululeikkejä, joiden aikana myös ulkomaalaiset leiriläiset saatiin mukaan leikkimään. Leikkien jälkeen alaleirien johtajat pyydettiin lavalle ja heidän piti keksiä esineille uusia käyttötarkoituksia. Avajaiset päättyivät Satahanka-lauluun. “Ankkurit nostakaa” Tiistaiaamuna herättiin Ankkurit nostakaa -kappaleen tahdissa ja suunnattiin aamupalalle. Jokaisena leiripäivänä ohjelma oli jaettu aamu- ja iltapäiväohjelmaan. Tiistaiaamupäivän kohdalla oli rantaohjelma. Rantaohjelmassa sai itse valita aktiviteettinsa. Osa kohopäistä lähti vesipuistoon ja osa kokeilemaan melontataitojaan. Sateisessa säässä suoritettu melontarata päästiin lopulta läpi pienten alkukankeuksien jälkeen. Rannalla toiset kohopäät käyttivät koko ajan hiekkalinnan tekoon ja voittivatkin lopulta hiekkalinnakilpailun. Aktiviteettien jälkeen saunottiin ja syötiin lounas. Iltapäivällä oli merimiestaito-aktiviteetti, jossa ommeltiin käsin oma merimiessäkki. Illalla oli alaleirin oma iltanuotio. Iltanuotio avattiin Katanpään huudolla, jonka jälkeen leikitiin laululeikkejä. Alaleiriin majoittuneet ruotsalaiset saivat muut leiriläiset hyvin mukaan omaan leikkiinsä. Leikkien jälkeen järjestäydyttiin ryhmissä erilaisiin muodostelmiin mahdollisimman nopeasti. Lopussa laulettiin yhdessä Puolalainen nuotiolaulu. Ennen nukkumaanmenoa pakattiin purjehdusvarusteet valmiiksi seuraavan päivää varten. Millä kannella on taxfree? Leirin aikana jokainen pääsi kaksi kertaa purjehtimaan, ensimmäinen kerta oli luvassa keskiviikkona. Aamupalalta tultuaan otettiin purjehdusvarusteet mukaan ja suunnattiin kohti satamaa. Leiriläiset jaettiin eri veneille ja kaikki kohopäät pääsivät samalle Lola 3 -alukselle purj… veneilemään. Tämä Mikkelistä asti tullut Ekin Partion koulutusalus on Henrikankin kokoon tottuneelle iso, monikansitinen moottorialus. Aluksella oli paljon porukkaa, joten leiriläiset jaettiin ryhmiin. Ryhmissä kierrettiin aluksen eri paikoissa ja suoritettiin tehtäviä. Ryhmissä päästiin niin navigoimaan, kuin siirtämään nosturin avulla isoa fendaria sankoon. Päivän kohteena oli Katanpään linnake, sama paikka mistä alaleirimme oli saanut nimensä. Saavuttuamme Katanpäälle sai tähän ensimmäisen maailmansodan aikana rakennettuun linnakesaareen tutustua omin päin. Saarella pääsi käymään vanhoissa bunkkereissa ja kiipeämään vartiotorniin. Vierailun jälkeen palattiin alukselle ja lähdettiin takaisin Lootholmaan. Paluumatkalla syötiin ja päästiin ohjaamaan alusta. Saavuttuamme takaisin leirialueelle loppuilta oli vapaata aikaa. Merimeistaitoja ja uintia Torstaina aamupäivän ohjelmassa jatkettiin merimiessäkin ompelemista. Saatuaan säkin valmiiksi suoritettiin ryhmissä aktiviteetteja. Yhdellä rastilla tutustuttiin dieselmoottoriin, toisilla rasteilla kisattiin köydenvedossa, merimiespainissa ja veden imemisessä. Iltapäivällä oli rantaohjelma, jossa taas valittin mihin aktiviteettiin meni. Valittavana oli vesipuisto, meripelastus, melonta ja jollailu. Osa kohopäistä lähti jollailemaan ja osa rannalle vesipuisto-aktiviteettiin. Auringon pais- Esimerkillistä toimintaa soutuveneellä: pelastautumispuku valmiiksi päällä ja hätäsoihtuja mukana Katanpää-alaleirin leirihuivi, taustalla telttamajoitusta SAUVA 2013 13 SUURLEIRI taessa oli hyvä jollailla ja uiskennella. Loppupäivä sujuikin omassa alaleirissä kavereiden kanssa ollessa. Vierailijoita ja patikointia Perjantaina herättyään ja aamupalat syötyään leiriläiset valmistautuivat vierailupäivään. Ennen vierailijoiden tuloa oli leirijumalanpalvelus. Puoliltapäivin vanhempia ja ystäviä alkoi virrata leirialueelle. Iltapäivällä ohjelmassa oli meripelastusnäytös, jossa Rajavartiolaitoksen Super Puma -helikopterista laskeutunut pintapelastaja pelasti veneestään tippuneen kalastajan. Vierailijat pääsivät päivän aikana tutustumaan leiriin ja halukkaat saivat osallistua suunnistuskilpailuun. Päivällisen jälkeen hyvästeltiin vierailijat ja valmistauduttiin haikkiin. Haikkia varten kohopäät jakautuivat kahteen vartioon, jotka kulkivat saman reitin, mutta toisin päin. Iltakahdeksalta ilmottauduttiin lähtöpaikalle. Toinen vartio lähti soutamaan kirkkoveneellä, toinen taas patikoimaan tien reunustaa. Haikin alkureitti kulki koko ajan tien reunassa ja reitiltä oli todella vaikea eksyä. Lähdöltä patikoitiin suoraan yöpymispaikalle, jossa syötiin iltapala ja suoritettiin ensimmäinen rasti. Valmiiksi pystytetyt Niger-teltat odottivat metsässä ja kahteen telttaan jakaantumisen jälkeen päästiin nopeasti unten maille. Lisää patikointia Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen pakattiin rinkat. Hyvässä säässä suunistettiin ensimmäiselle rastille. Koululla sijaitsevalle rastille ei ollut pitkä matka, mutta paikan päällä jouduttiin odottamaan tovi rastimiestä. Rastimiehen tultua lopulta paikalle päästiin kirjalliseen ympäristönsuojeluun liittyvän tehtävän kimppuun. Suunnistamista jatkettiin ja yksi rasteista sijaitsi Kustavin kotiseutumuseolla. Rastilla vastattiin kirjallisiin kysymyksiin, joiden vastaukset löytyivät museosta. Reittiä jatkettiin hieman alkua hankalammassa maastossa. Haikki päättyi rantaan, jossa odotti kirkkoveneitä. Seuraavien vartioiden saavuttua saatiin veneeseen tarpeeksi porukkaa ja soutumatka leiriin alkoi. Yksi määräsi tahdin ja ohjasi venettä muiden soutaessa kohti leirisatamaa. Loppupäivä oli vapaata ja haikin jälkeen moni suuntasi saunomaan ja uimaan. 14 SAUVA 2013 Purjehdusta ja päättäjäiset Sunnuntaina oli toinen purjehduspäivä. Purjehdusvarusteet mukana alaleiri käveli yhdessä pienten veneiden satamaan. Kohopäät jaettiin yhdessä muiden kanssa eri veneisiin. Hyvässä kelissä purjehtiessa pääsikin tutustumaan uusiin ihmisiin. Sunnuntaipäivä meni purjehtiessa kauniissa säässä ja hyvässä seurassa. Illalla oli vuorossa leirin alussa niin kaukaiselta tuntuuneet päättäjäiset. Päättäjäisten alussa kuultiin alaleirien, Flaran, Hindespendalin, Katanpään, Krenan, Ströömiin ja Vartsalan huudot. Leirinjohtajan puheen jälkeen laulettiin yhteislauluja ja leikittiin haastavaksi osoittautunutta laululeikkiä. Laulujen jälkeen jokainen alaleiri esitteli esineen, jonka tekemiseen leirin alussa oli annettu tarvikkeita. Voiton vei lopulta Katanpään Tisulien Megapartybox-kaiuttimet. Esineiden esittelyn jälkeen lavalla tanssiliikkeillä viihdytti leirin staabi. Päättäjäiset loppui lauluihin ja sisaruspiiriin. Maantaiaamuna herättiin haikeissa tunnelmissa tietäen, että luvassa olisi enää leirin purku. Tavaroiden pakkauksen ja telttojen pakkauksen jälkeen hyvästeltiin leirillä saadut uudet ystävät ja lähdettiin bussilla takaisin Turkuun. Satahanka oli monelle meistä ensimmäinen suurleiri ja sieltä jäivät jokaisen mieleen monet muistot ja uudet ystävät. Suurleireilyä on luvassa myös ensi kesänä, kun Lounais-Suomen Partiopiirin toinen piirileiri Piiru 2014 järjestetään Hämeenlinnan Evolla. Satahanka - pitkät perinteet Satahanka on noin viiden vuoden välein Suomen Partiolaisten järjestämä meripartiosuurleiri. Kyseessä on nimenomaan meripartioleiri, ei meripartiolaisten leiri. Merihenkisten maapartiolaisten lisäksi leirille ovat tervetulleita ulkomaalaiset partiolaiset. Tänäkin vuonna leirillä nähtiin muun muassa ruotsalaisia ja venäläisiä partioveljiä ja -siskojamme. Satahanka-konseptilla on pitkät perinteet. Ensimmäinen leiri järjestettiin jo vuonna 1955 Paraisten Mustfinnössä. Tämän jälkeen Satahankoja on ollut enemmän tai vähemmän säännöllisesti ympäri saaristoa, kahdesti myös Saimaalla. Ennen Lootholmaa leiri järjestettiin vuonna 2008 Sauvon Ahtelassa. Leireillä on kaikilla hieman eri painotuksensa, mutta pääpiirteissään tarkoituksena on tarjota suurleirin kehyksissä monipuolista ja ennen kaikkea hauskaa meripartiotoimintaa. Lähes koko kohopäiden edustus leirillä Leirillä pääsi melomaan niin kanootilla kuin kajakillakin Kohopäät toiminnassa Päättäjäisten tunnelmaa SAUVA 2013 15 SUURLEIRI Satahanka Henrikan kipparin näkökulmasta H enrikan matka Satahangalle alkoi jo muutamaa päivää ennen itse leiriä. Yksi miehistön jäsen, oli kesätöissä Lappon kaupassa ja menomatkalla koukattiinkin Ahvenanmaan itäosien kautta. Lappossa pääsimme saunomaan ja syöttämään paikallisen Pärren lampaita, lisäksi teimme kävelykierroksen Lappon vilkkaassa kylässä. Saapuessamme Lootholmaan meitä odotti iloinen yllätys, sillä suurimpien alusten ”laituri” oli kaislikkoon ankkuroitu vanha lossi. Kyseisen kapistuksen kyljissä oli useita mukavan näköisiä teräviä ulokkeita, jotka yrittivät jatkuvasti tehdä tuttavuutta Henrikan kylkien kanssa. Onneksi ongelma ratkesi runsaalla fendarimäärällä. Lisäksi kulku veneeseen oli tehty erittäin helpoksi, sillä riitti että kiipesi noin metrin korkuisen aidan yli ja hyppäsi laiturille. Viikon kokeilun perusteella olen edelleenkin sitä mieltä, että lossi sopii paremmin sillan kuin laiturin korvikkeeksi. Koko komeuden kruunasi ”laiturille” jätetty taideinstallaatio, kurainen ruoppauskaivinkone. Ensimmäinen ohjelmapäivä, kyydissä 17 innokasta leiriläistä! #satahanka #partioscout Twiitti kanavalta sy_henrika Veneiden päiväohjelma noudatti joka päivä hyvin samaa kaavaa. Pakollinen aamupala puoli yhdeksältä, pakollinen siksi, että päivän luonas noudettiin samaan aikaan. Purjehtimaan tulevat leiriläiset saapuivat satamaan noin yhdeksän aikoihin ja heti kun kaikki olivat kyydissä aloitettiin lähtövalmistelut. Veneet olivat merellä joka päivä noin yhdeksästä neljään. Tässä ajassa jokainen veneellä ollut leiriläinen pääsi muun muassa ohjaamaan, nostamaan purjeita, navigoimaan ja samoajaikäiset käyttämään VHF puhelinta. Päivän aikana käytiin myös yleensä tutustumassa johonkin saaristokohteeseen, käytännössä tämä tarkoitti joko Iniön kirkonkylää tai Katanpään linnoitusta. Kouluttamisen lisäksi ohjelmaan kuului lämpiminä päivinä myös uintia ja auringonottoa. Sää olikin lähes koko leirin ajan erittäin 16 SAUVA 2013 Vaikka perässävedettävän alla on yleensä fendari, kaikki kuminen käy HeTalaiset valloittivat Henrikan yhtenä meripäivänä Leiriläisiä purjehduksella Henrikan miehistöä jossain kopissa lämmin ja purjehduspukua ei tarvinnut montakaan kertaa ulkoiluttaa viikon aikana. Kun veneet saatiin iltapäivällä rantaan ja leiriläiset lähetettyä alaleireihinsä alkoi veneiden miehistöillä vapaaaika. Ensimmäinen haaste oli raahautua ruokalaan nauttimaan leirin oikeasti hyvistä ruuista, nälkää ei tarvinnut viikon aikana nähdä! Hyvin usein ruokailun jälkeen eri veneiden miehistöt kokoontuivat samaan paikkaan parantamaan maailmaa ja odottelemaan sopiva hetkeä lähteä saunomaan. Loppuilta kuluikin sitten kauniista kesäillasta nauttien ja leirialuetta kierrellen. Välillä saattoi löytää itsensä myös toisen veneen lattialta käsi polttoainetankissa, epätoivoisena tavoitteena saada rikkinäinen polttoaineanturi toimimaan. Yhtenä päivänä Henrika lähti merelle vielä illalla päivällisen jälkeen, kyydissä olivat tällöin Satahangan kanssa yhtä aikaa järjestetyn partiorippikoulun osallistujat. Yksi leiripäivä oli pyhitetty vierailupäiväksi, jolloin kaikki veneet pysyivät rannassa ja leiriläiset vanhempineen pääsivät tutustumaan aluksiin. Jokaisella leiriläisellä oli leiriläisen kirja, jossa oli paikat jokaisen veneen leimalle. Henrikan leimasin oli ahkerassa käytössä ja päivän aikana veneeseen kävi tutustumassa pitkälti toistasataa ihmistä. Paluu leiriltä suoritettiin suo- rinta mahdollista reittiä, reitti koukkasi vain Vuosnaisten kautta jotta Lappossa työskennellyt Inna pääsi takaisin työpaikalleen ruotsinlaivaa muistuttavalla ”yhteysaluksella”. Kotimatkapäivänä sää suosi ja aluksen miehistö keskittyi auringon ottamiseen, navigointia tietysti unohtamatta. Viikko Satahangalla hyvässä seurassa oli mitä parhain. Vaikka joka aamu uuden miehistön kanssa merelle lähteminen onkin hieman raskasta, niin pienellä huumorilla ja hyvällä asenteella siitäkin selviää. Satahanka oli mahtava tapa viettää koko kesän ainut vapaa viikko. Tämä oli toinen Satahanka-leirini ja odotan jo nyt kolmatta. SAUVA 2013 17 PURJEHDUKSET Helatorstaimatkis 19 Siirtopurjehdus 22 Tall Ship’s Races 2013 24 Matkapurjehdus 30 Kokoontumispurjehdus 34 18 SAUVA 2013 PURJEHDUS Jukka Koskelainen Epäonnen alkulähteillä Jo perinteeksi muodostunut Helatorstaimatkis purjehdittiin tänäkin vuonna, yllättäen, helatorstaiviikolla. Kyseessä oli vuoden ensimmäinen purjehdus, ja jo silloin vanha pääkone alkoi näyttää elinvoiman hiipumisen merkkejä. Kesken matkan hajonnut kytkin muutti suunnitelmia, mutta onneksi takaisin kotisatamaan päästin ilman hinausapua. Lue lisää seuraavalta aukeamalta SAUVA 2013 19 PURJEHDUS Usvainen saaristo on rauhoittava näky L iikkelle oli tarkoitus lähteä perinteisesti keskiviikkoillalla. Kyseessä oli kuitenkin purjehduskauden ensimmäinen purjehdus, joten veneen varustelu vei yllättävän paljon aikaa. Illan hämärtyessä kulutimme aikaa yleishyödyllisten töiden, kuten ikkunanpuitteiden hiomisen parissa. Kun vene oli saatu purjehduskuntoon ja siivottua ylimääräisestä romusta oli aika irroittaa köydet ja suunnata kohti mustaa Airistoa. Heiniksen jäädessä taakse kello oli jo ylittänyt puolen yön, joten virallisesti liikkeelle lähdettiin vasta torstaina. Konetimme suorinta tietä Nauvoon, jossa yritimme suorittaa mahdollisimman hiljaisen rantautumisen, ettemme herättäisi vierasvenesatamassa jo nukkuvia. Olihan kello tässä vaiheessa jo puoli kolme aamuyöllä. Käyttöön oli valjastettu myös vastahankitut radiopuhelimet, joiden avulla kommunikaatio perästä keulaan hoituu ilman huutoa tai epäselvyyksiä aiheuttavaa elekieltä. 20 SAUVA 2013 Kaikki sujui hyvin siihen asti kunnes yksi fendari pääsi putoamaan veteen. Seuranneessa pelastusoperaatiossa raskas kaasukahvan käyttö ei varmasti jättänyt epäselvääksiä siitä, mikä alus Nauvon vierasvenesatamaan oli saapunut. Seuraavana aamuna nukuimme pitkään ja kävimme maksamassa satamamaksun. Liikkelle lähdettiin vasta puolenpäivän jälkeen, kohteena Ahvensaari. Sää oli tyyni, joten jouduimme turvautumaan konevoimaan. Matkalla pysähdyimme Norrskatan itäpuolella sijaitsevan saaren Korvetin pohjoispuolelle harjoittelemaan jyrkkään kalliorantaan rantautumista. Ahvensaareen saaavuimme kello 17. Kiinnityimme peräankkurin avustuksella louhoksen lahden itäiselle reunalle. Illalla ihmiset kävivät tutustumassa louhokseen ja sen upeisiin luoliin, uskaliaimmat jopa uivat louhoksen jääkylmässä vedessä. Ilta-auringosta nauttiessa suoritettiin korjauksia Henrikan ulkoäänentoistojärjestelmään. Tuuli on yliarvostettua Aamun valjetessa sankkaan usvaan nautittiin maittava aamupala ja nostettiin ankkuri yhdeksän maissa. Lähdimme takaisin itään tarkoituksenamme tankata Stormälön veneasemalla. Matkaa taitettiin jälleen koneavusteisesti peilityynessä säässä. Saaristo näytti aavemaiselta verhottuna sankkaan usvaan, josta välillä putkahti esiin esimerkiksi aamukalassa olleiden soutuveneitä. Sumun ansiosta pystyimme harjoittamaan tutka-ajoa paivällä. Airistolle saapuessamme sumu hälveni. Ajoimme Airiston matkailukeskuksen satamaan ja tankkasimme polttoainetankin täyteen. Strormälöstä jatkoimme matkaamme Lahjasaareen. Lahjasaaressa nautimme lounaan ja valmistelimme illan saunaa lyhyen kiinnittymisen aikana. Tunnin kuluttua saapumisesta olimme taas liikkeellä, tällä kertaa keula osoitti kohti Paraista. Tuuli ei edelleenkään suosinut meitä, joten myös siirtyminen Paraisille tapahtui koneavusteisesti. Matkalla ohitimme valtavan kokoisen proomun, joka oli matkalla Paraisten kaivoksen satamaan. Paraisilla tutustuimme tähän saariston sykkivään metropoliin ja nautimme paikallisten ravitsemusliikkeiden (lue: Hesburger) antimista. Saimme myös miehistötäydennyksen, kun Heidi liittyi seuraamme. Paraisilta konetimme jälleen suorinta tietä Lahjasaareen, ja aloimme pohtia pääsemmekö ulkoiluttamaan purjeita koko purjehduksen aikana kertaakaan. Illalla nautimme Lahjasaaren saunasta ja ravitsevasta illallisesta. Suunnittelimme myös seuraavan päivän kohdetta ja päädyimme yhteisymmärrykseen siitä, että kohteeksi otetaan aamulla Kasnäs ja siellä kevään ensimmäiselle purjehdukselle perinteiseen tapaan saariston paras kylpylä. Mutta kohtalolla oli muita suunnitelmia lauantain varalle. Kun aika jättää Aamulla nukuimme jälleen pitkään. Liikkeelle lähdettiin puolenpäivän jälkeen. Poijun irroitusoperaation yhteydessä tapahtui kuitenkin jotain mystistä; peruutusvaihde jumittui päälle aiheuttaen muutamia sydämentykytyksiä. Rannasta lähdettyämme kytkin sanoi sopimuksen irti kokonaan. Laskimme nopeasti keula-ankkurin ja jäimme Lahjasaaren laiturin edustalle pohtimaan ratkaisua ongelmaan. Kytkin oli selkeästi toimintakunnoton, joten aluksen liikuttaminen takaisin laituriin olisi konevoimin mahdotonta. Köydellä vetämällä pääsisimme takaisin rantaan, mutta olimme jo ehtineet irroittaa kaikki köydet. Avuttomina katselimme sadan metrin päästä laiturille. Kokeilimme kaikkia keinoja ongelman ratkaisemiseksi. Kippari jopa lähti pelastautumispuku päällä uimaan köysi mukanaan kohti poijua, mutta kääntyi takaisin päästyään vasta Henrikan puoliväliin, sillä helatorstainen merivesi on todella kylmää. Lopulta aluksen vanhalle konemestarille suoritetun konsultaatiosoiton avustuksella vaihde saatiin jälleen toimimaan joten kuten, mutta varmuuden vuoksi siirryimme takaisin Lahjasaaren rantaan, emmekä yrittäneet kauemmas. Koko operaatioon tuhrautui aikaa noin kaksi tuntia, emmekä päässeet puuta pidemmälle. Harmia lisäsi vielä se Kipparia hymyilyttää, kun miehistö osaa ja kaikki toimii -vielä Merellä tulee vastaan välillä erikoisiä virityksiä tosiasia, että lauantaina tuuli ensimmäistä kertaa koko purjehduksen aikana, vieläpä loistavin purjehduslukemin. Vietimme siis vielä toisen illan Lahjasaaressa. Otimme illasta kaiken irti, vaikkei se ihan kylpyläelämystä Kasnäsisssä vastannutkaan. Sunnuntaiaamulla jännitimme onnistuuko lähtö tällä kertaa. Onneksi onnistui, emmekä joutuneet turvautumaan hinausapuun. Lisävahinkojen välttämämiseksi ajoimme kuitenkin alhaisilla kierroksilla, joten matka kohti Heinänokkaa eteni tuskallisen hitaasti. Onneksi viimeisenäkin päivänä tuuli, joskaan ei lauantain menetetyn tuulen veroisesti. Nostimme isopurjeen ja jbin, jotka siivittivät meitä joka tapauksessa vähennettyä konevoimaa nopeammin. Saimme sentään nauttia purjehduksesta muutaman tunnin ajan. Rantaan saavuttuamme oli selvää, että purjehduskausi olisi alkukesän ajalta pilalla. Vaihde jouduttiin vaihtamaan ja tämä johti rahan menetyksen vuoksi muutaman purjehduksen peruuntumiseen. Kesän purjehduksilla pidettiin kuitenkin huolta siitä, että kytkinogelma ei jäänyt kauden ainoaksi haveriksi. Onneksi inhimillisiltä vahingoilta on vältytty. SAUVA 2013 21 PURJEHDUS Roosa Atula Erik Haapa, Iina Lappalainen Ei pulaa vedestä siirtopurjehduksella H enrika lähti 24.6. iltapäivällä Heinänokasta kuuden hengen voimin tavoitteena päästä reilussa viikossa Tanskan Aarhusiin. Mukaan lähti paljon ruokaa, uudet merikartat, kolme aikuista, kaksi vaeltajaa, joista toinen oli EVP* sekä yksi samoaja. Pilvisessä säässä apinannyrkkejä väsäillessä konetimme kohti Utötä, jonne saavuttuamme saimme nauttia ruoasta sekä saarikierroksesta. Utössä nukutun yön jälkeen lähdimme ylittämään Itämerta. Tuulta 2 m/s = peltigenoa siivittää matkaa Utöstä kohti Kalmarsundia. #tsr2013 Next stop: somewhere in Kalmarsund, Sweden. Twiitti kanavalta sy_henrika Ajoimme kahdessa vahdissa suorinta reittiä kohti Öölannin länsipuolella sijaitsevaa saaren ainoaa kaupunkia Borgholmia. Kaikki sadevarusteet sekä keulaluukun tiivisteet joutuivat saman tien koetukselle, kun etenimme aallokossa jatkuvassa vesisateessa. Isopurje 22 SAUVA 2013 nostettiin välillä tasoittamaan menoa, jotta sisällä olleet olisivat saaneet edes vähän unta. Saavuimme puolitoista vuorokautta myöhemmin väsyneenä perille. Pienen lepotauon jälkeen kaikki pääsivät tutustumaan Borgholmin suurimpaan nähtävyyteen, jo 1100-luvulla rakennettuun Borgholmin linnaan, tai tarkemmin sen raunioihin sillä linna tuhoitui tulipalossa vuonna 1806. Borgholmin linnanraunioihin ja kaupunkiin tutustuttumme oli aika jatkaa matkaa. Kryssimme upeassa purjehduskelissä lyhyen matkan mantereen puolella sijaitsevaan Kalmariin. Matkalla alitimme Öölannin sillan, joka on yli kuuden kilometrin pituudellaan Ruotsin pisin silta. Satamapaikan löytäminen Kalmarista osoittautui haasteelliseksi, mutta hiukan aikaa etsittyämme löysimme itsellemme lähes oman laiturin. Kalmarissa täydensimme purjehdustarvikkeita ja mukaan tarttui myös Vikingarna-levy, jolla lopulta ennemminkin mittailtiinkin miehistön kärsivällisyyttä. Ohjelmaan mahtui myös turistin leikkimistä ja kiertelyä tässä kauniissa sekä historiallisessa kaupungissa. Iltapäivällä auringon paistees- sa jatkoimme kohti Ystadia. Kaunis sää muuttui pian vesisateeksi ja edessä oli jälleen yön yli purjehdusta vahdeissa. Yöllä tuuli oli vaihtelevaa ja välillä päästiin eteenpäin genuan ja ison voimin, mutta suurilta osin jouduimme kuitenkin turvautumaan Volvon apuun. Aamuyöllä merenkäynti yltyi, eikä pahoinvoinniltakaan täysin vältytty keikutuksessa. Kaikki lämpökerrastot ja fleece-vaattet päällä hytistessä ajatus siitä, että parhaillaan oli keskikesä, tuntui hyvin absurdilta. Lopulta sataman suojissa olevat mastot häämöttivät edessä ja ajoimme sisään Ystadin suojaiseen satamaan. Kovasta merenkäynnistä johtuen kuivattelimme satamassa vaatteita, patjoja sekä keulan pilssejä, joihin oli kertynyt melkoisesti vettä. Tämäkin kaupunki osoittautui hyvin idylliseksi pienine kujineen ja värikkäine taloineen. Ruotsista Tanskaan Matka jatkui mahtavan kokoisten aaltojen siivittämänä Falsterbohon, jossa leikkasimme Ruotsin eteläisimmän kärjen Falsterbokanalenin kautta ja jatkoimme sieltä Tanskaan Dragørin satamaan, jon- Matka jatkuu Ystadista kohti Kööpenhaminaa kovassa vastatuulessa ja vesisateessa. Missä ovat sivutuulet ja auringonpaiste? TURKU TUKHOLMA Twiitti kanavalta sy_henrika ne saavuimma illalla. Satamassa vietimme kaksi yötä. Välipäivänä lähdimme bussilla tutustumaan läheiseen Kööpenhaminaan. Päivän kruunasi illallinen pitseriassa Dragørin sievässä kylässä. Seuraavana päivänä pääsimme kunnolla purjehtimaan mukavan pätkän auringon pilkahdellessä. Kiersimme itäkautta Amagerin pohjoispuolelle Hundestedin. Kiireettömyyden ansioista päätimme konettamisen sijasta kryssiä, kun käännyimme vastatuuleen ja miehistön pienen lukumäärän vuoksi halukkaat saivat vinssata mielin määrin. Ilta-auringossa paistaessa saavuimme perille nauttimaan illallisesta, sataman leikkipaikasta sekä jälleen uudesta, aina yhtä yllättävästä satamasuihkukokemuksesta. Aikaisin aamulla miehistömme määrä väheni viiteen, kun EVP-vahvistuksemme lähti takaisin Helsinkiin. Hundestedin jälkeen seuraava etappi oli Aarhus. Kattegatin ristiaallokossa iso ja genua ylhäällä tuli toden teolla harjoiteltua ruorin kääntämistä. Matkalla harvinainen myötätuuli pääsi yllättämään hiukan ennen perille pääsyä. Sen saattelemana saavuimme lopulta perille Aarhusiin kylkikiinnitykseen muiden TSR-alusten viereen heinäkuun kolmas päivä. Sateesta huolimatta huumoria riitti perille asti. Vaikka miehistön jäsenet olivat toisilleen ennestään enemmän tai vähemmän tuttuja, niin yhteinen sävel löytyi nopeasti. Ainakin allerkirjoittaneen mielestä matka oli erittäin hauska, mieleenpainuva ja kokemusrikas. Borgholm Kalmar Aarhus KÖÖPENHAMINA Huntested Dragør Itämeri Ystad Isopurje pehmentämässä aallokon vaikutusta Kööpenhaminan värikkäitä taloja *Ei vielä partiolainen SAUVA 2013 23 PURJEHDUS Erik Haapa 24 SAUVA 2013 TSR 2013 -- dramatiikalta ei vältytty The Tall Ships’ Races 2013 purjehdittiin jälleen Itämerellä, joten Henrika otti luonnollisesti osaa kisaan. Etapit olivat Aarhus (ent. Århus) - Helsinki (Race 1) ja Riika - Stettin (Race 2). Satahanka-suurleirin (kts. s. 12) takia osallistuminen piti rajata vain Aarhus - Helsinki -osuuteen, mutta kisassa kohdattujen ongelmien ja aluksen kärsimien vaurioiden johdosta tuloksena oli keskeytys. Kisan aikana rajumman puoleiseksi yltynyt keli johtikin lukuisiin keskeutyksiin. Avomerikilpailuille totuttuun tapaan alukset kärsivät vaurioita, mutta tänä vuonna kilpailu vaati myös hyvin valitettavan ihmishengen menetyksen, kun alankomaalainen purjehtija hukkui epätoivoisen pelastusyrityksen yhteydessä. Lue lisää seuraavilta sivuilta SAUVA 2013 25 PURJEHDUS TURKU TUKHOLMA Wyvernin uppoamispaikka Aarhus KÖÖPENHAMINA Malmö Hanko HELSINKI Kisan maali Ronehamn Burgsvik Itämeri Kisan lähto K auniin aurinkoisena heinäkuun neljäntenä starttasi Aarhusista, Tanskasta The Tall Ships’ Races 2013 -tai eipäs oikeastaan. Varsinaista lähtöä piti jännittää vielä vaikuttavan Parade of Sailsin ajan matkalla kohti lähtöviivaa, tai ennemminkin ”lähtölaatikkoa”, toiselle puolelle Tanskan niemimaata. Parade of Sails alkoi purjeiden nostolla Aarhusin telakkamaisessa satama-altaassa ja jatkui rätit kevyessä tuulessa lepattaen rannikkoa pitkin avomerelle Tanskasta itään. Kevyen tuulen takia olimme kulkeneet matkan osittain koneavusteisesti, ja näin kasvatimme etumatkaa muihin veneisiin. Tämän lisäajan käytimme yöpymällä matkan puolivälissä Malmön satamassa, joskin jouduimme lähtemään sieltä keskellä yötä saadaksemme muut Viime hetken täydennykset ja miehistön huollot Malmössä. Yöllä köydet irti ja keula kohti kisan lähtöviivaa! #partioscout Twiitti kanavalta sy_henrika 26 SAUVA 2013 kiinni. Aamulla lähtölinjalle päästyämme, hetki ennen lähtöä Volvo sammutettiin viimeisen kerran viikkon koko kisan ajaksi. Tai niinhän me luulimme… Valmistauduimme oman luokkamme lähtölaukaukseen. Kisan lähdössä on kannattavaa taktikoida; Tarkoitus on päästä mahdollisimman lähelle lähtölinjaa, mutta välttää samalla ajelehtimasta sen yli ennen lähtölaukausta. Kun lähtölaukaus viimein ratisi VHF-radiosta, miehistö oli jo täysin valmis kisaan ja tiesi tasan mitä tehdä: nimittäin istua kannella ja lapata popcornia suuhunsa. Avomerellä yleensä tuulee aina, mutta tällä kertaa juuri kisan lähtöhetkellä tuulennopeus oli puuskissa puita juuriltaan repivät 0.5 metriä sekunnissa. Oli huvittavaa seurata avomerikisaan valmistautuneiden venekuntien katselevan avuttomana vierestä purjeiden roikkuessa velttoina mastoissa. Tuuli kuitenkin yltyi hiukan yli tunnin sisällä noin 2-4 metriin sekunnissa, ja kisa alkoi oikeasti. Tässä vaiheessa konkretisoitui lähtötaktikoinnin merkitys: Kisan loputtua kymmenen kärjessä olleet veneet kuroivat tässä vaiheessa mailien etumatkan häiriöittä metsästäessään harvoja merenpinnalla väreileviä tuulisia alueita, joka auttoi valmiiksi tai- tavia miehistöjä sijoittumaan hyvin jo pian kisan lähdön jälkeen. Hankalien tuuliolosuhteiden vallitessa taktikointi on tärkeää, mutta myös silkalla tuurilla on suuri vaikutus lopputuloksiin. Tuuli tekee tuhojaan Varsinaisen kisataipaleen ajalta kirjoittajan ajantaju on ikävästi sumentunut neljän tunnin vahtijärjestelmän (4 tuntia unta, 4 tuntia kannella jne. + öisin 6 tunnin vahdit.) ansiosta, joten sietäkäämme pieniä ajoitukseen liittyviä epätarkkuuksia. Kuitenkin: ainakin vuorokauden kisaamisen jälkeen tuuli alkoi pikku hiljaa yltyä niihin legendaaristen TSR -tarinoiden lukemiin. ”Toistaiseksi maltilliset” 15 metriä sekunnissa puhaltanut tuuli sekä korkea maininki aiheuttivat avomerireissuilta tutun valoilmiön veneen tuulensuojanpuoleisella kyljellä: neonvihreät- ja keltaiset huput hohtivat näkyvästi Henrikan tummaa kylkeä vasten muutaman herkimmän vatsan kestokyvyn ylittyessä. Kilpailua ei ollut kestänyt vielä suhteellisesti kauaa, kun keskeytysilmoituksia alkoi sadella radiosta. Kisan keskeytti tänä vuonna miltei ennätyksellinen määrä aluksia Itämeren Tall Ships’ Races:in historiassa. Itsekin aloimme kokea kovan kelin vaikutuksia, kun iso- purjetta reivatessa siinä havaittiin ylhäältä luettuna suurin piirtein toisen latan (purjeen vaakasuuntainen muovinen vahviste) kohdalla pieni, mutta leviämisvaarassa oleva repeämä. Isopurje oli pakko laskea lisävahinkojen estämiseksi. Nyt kuljettiin enää keula- ja mesaanipurjeella, mutta eipä sitäkään lystiä kauaa kestänyt. Tuulen yltyessä keulapurje päätettiin vaihtaa suuresta genoasta pienempään ja ketterämpään jibiin, joka on vaikea operaatio purjeiden koosta johtuen kovassa aallokossa ja tuulessa. Vaihdon vaikeutta kuvaa se, että aikaa siihen kului noin puolitoista tuntia, ja se että kirjoittajan paukkuliivit vettyivät kannen yli pyyhkivästä vedestä tarpeeksi lauetakseen itsestään. Näilläkin purjeilla (jib, mesaani) Henrika kiiti jopa viittäkuutta solmua, ja myöhemmin pelkillä stay saililla ja mesaanilla (pienimmät ”normaalit” purjeet mitä veneeltä löytyy) vielä neljää-viittä solmua. Vaikka nämä muutamat tunnit olivat pelkkää vastoinkäymistä ja yleistä sähläämistä purjeiden kanssa, suurimmat ongelmamme olivat vasta tulossa. Nimittäin noin tunnin sisään styyrpuurinpuoleinen raskas vinssi irtosi kovan rysäyksen säestämänä, ilmeisesti kyseisessä vinssissä lukolla olleen skuutin kannen kautta vievän rullaplokin petettyä. Alkoi operaatio, onneksi yhä skuutilla veneessä kiinni olevan, painavan mutta sitäkin arvokkaamman vinssin ylös onkimiseksi. Kaikki purjeet skuutteineen olivat tietysti hirveässä sotkussa, joiden setviminen olikin jo oma projektinsa… Meri vaatii veronsa Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen vene alkoi muistuttaa hiljaksiin romuttamoa. Isopurje oli käyttökiellossa, kanteen oli sidottuna kolme purjetta ja elintärkeä vinssi rikki. Merenkäynti oli edelleen kova ja vaihtoehdot purjehtimisen suhteen vähissä, joten kilpailu oli ikävä kyllä pakko jättää vain muutaman päivän purjehduksen jälkeen kesken. Keskeyttäminen oli hyvin harmillista, sillä olimme juuri päässeet hyvään vauhtiin, ja kisan ajan kaukana edellä ajaneita veneitä oli alettu jo kiriä kiinni, joitain jopa näköetäisyydelle. Jo ennen kuin kilpailu meidän osaltamme lahosi lopullisesti kasaan vinssin myötä, olimme kuulleet huolestuttavia uutisia VHF-radiosta: Norja- Ylinnä: Kisamiehistö suorittamassa purjemanoveereja Yllä: s/y Wyvern hetkeä ennen kohtalokasta uppoamista (Kuva: Sjöfartverket) SAUVA 2013 27 PURJEHDUS lainen alus s/y Wyvern vuosi vettä, eikä vuodon syytä kuulunut löytyvän. Kuulimme myös Wyverniä lähellä olleen alankomaalaisen kaksimastokuunarin Wylde Swan lähteneen pelastustöihin. Koko Wyvernin miehistö saatiin pelastettua, ja alukselle jäi kolme purjehtijaa Wyle Swanilta, yrittäen estää vuotavan aluksen uppoamisen. Myöhemmin kävi ilmi, että yksi pelastajista hukkui Wyvernin upotessa. Ikävä tapaus veti Henrikan miehistön vakavaksi. Tapahtuman järjestäjä tarjosi apua niille, jotka kokivat järkyttyneensä tapauksesta. Itse asiassa allekirjoittanutta jopa pyydettiin satunnaisotantana kertomaan jollekin (partiolais?)lehdelle millainen kokemus oli, ja miten se vaikutti mielialaan. Tämä onnettomuus tapahtui >15 mailin päässä Henrikan tapahtumahetken sijainnista. Kiireisen aamuyön jälkeen Henrika konetti parin solmun vauhtia kohti läheistä Gotlantia, jossa oli tarkoituksena korjata suurimmat vahingot ja levähtää hetki ennen toista avomeripätkää kohti Helsinkiä ja tapahtuman loppua. Kiinnityimme iltapäivällä Gotlantin eteläkärkeen, Burgsvikiin satamaan. 28 SAUVA 2013 Lasse näyttää vinssaamisesta mallia Takaisin Suomeen Saatuamme aluksen jälleen jonkinasteiseen kuntoon, aloitimme matkan kohti kotimaata. Koukkasimme vielä Ronehamnin kautta, jossa tankkasimme aluksen. Päivän-parin monotonisen konettamisen ja koneavusteisen purjehtimisen jälkeen Henrikan köydet kiinnitettiin ensi kertaa Suomen maaperälle noin kolmeen viikkoon, nimittäin Hankoon. Satamasta löytyi melko hyvä, joskin tupaten täysi sauna, jollaista olikin jo alkanut muutaman viikon jälkeen kaivata, ruotsalaisia tai tanskalaisia ”saunoja” kun ei juuri voi suomalainen vakavalla naamalla saunoiksi kutsua. Miehistövahvuus Hangossa kutistui yhdellä, sillä päivä oli maanantai ja usein lomilla on tapana loppua kaikista viikonpäivistä juuri maanantaisin. Hangosta on vain yön mittainen ajo Helsinkiin, joten saavuimme RACE 1:en päätöskaupunkiin hyvin etuajassa, ensimmäisten joukossa. Menimme kylki kiinni partiovene s/y Theiaan, joka oli saapunut Helsinkiin juuri ennen Henrikaa. Theia oli sijoittunut erittäin hyvin kisassa ja oli näin ollen ensimmäis- ten joukossa satamassa. Henrikan saapuminen Helsinkiin oli hyvin ajoitettu, sillä satama oli melko lailla tyhjillään vielä jonkin aikaa. Aikaa tutustua tähän Suomen sykkivään metropoliin oli runsaasti. Saavuimme kuitenkin tarpeeksi myöhään rantautuen Bajamajojen, suihkujen ja muiden hygienialaitosten kanssa miltei täsmälleen samalla hetkellä. Muita rakenteita kasailtiin vielä, mikä oli sinällään sääli, sillä monella Henrikan miehistöstä ei ollut aikaa jäädä odottelemaan niiden valmistumista nauttiakseen Helsingin tarjoamista viihdykkeistä, kuten livemusiikkiesityksistä tai vaikkapa rantalentiksestä. The Tall Ships’ Races oli erittäin hieno ja ikimuistoinen kokemus, jota suosittelisin kaikille vähän kokeneemmillekin seiloreille. Itse kisaosuus ei kestä kuin alle viikon, eli venellä ei ole pakko viettää kolmea viikkoa kuten osa miehistöstä teki, joten heikkohermoisimmatkaan eivät ehdi kehittää klaustrofobiaa tai ainakaan kovin pahaa huonosta huumorista johtuvaa ahdistusta. Itse asiassa huumoriin liittyen en lupaa mitään. Meksikolainen ARM Cuauhtémoc purjeiden paraatissa Aina ei avomerelläkään tuule, ei edes kisan aikana Uimareissun suorittanyt vinssi huollon kohteena Kuvia ajalta ennen ongelmia SAUVA 2013 29 PURJEHDUS Heidi Aarnio Rami Moilanen Matkapurjehdus Helsingistä Turkuun Epäonnisen Tall Ships’ Racesin jälkeen Henrikan miehistö vaihtui jälleen Helsingissä. Uudella miehistöllä oli vajaa viikko aikaa siirtää Henrika takaisin Turkuun, sillä meripartiosuurleiri Satahanka XII (kts. s. 12) oli alkamassa. Toisin kuin siirtopurjehduksella, matkiksella ilma oli mitä mainioin. 30 SAUVA 2013 M uutaman satamapäivän jälkeen lähdimme siirtämään Henrikaa Helsingistä takaisin Turkuun, jotta alus ehtisi pian alkavalle meripartiosuurleiri Satahangalle. Miehistömme oli saapunut veneelle satunnaisesti perjantain ja lauantain aikana, ja lopulta olimme kaikki kasassa Parade of Sailsin alkaessa. Purjeiden paraatiin osallistuminen oli ainakin meille ensikertalaisille hieno kokemus: pääsimme purjehtimaan vanhojen hienojen laivojen keskellä tuhatpäisen ihmisjoukon vilkuttaessa hyvästiksi. Pian kuitenkin erkanimme Puolaan suunnanneesta laivueesta ja otimme suunnaksemme Barösundin vierasvenesataman. Sää oli aurinkoinen ja miehistöllä hyvä meinki, vaikka tuuli olikin koko matkan vastaista. Pääkoneen avustuksella nostimme kuitenkin staysailin sekä isopurjeen ylös ja saimmekin hieman purjehdittua. Illalla saavuimme Barösundin satamaan, mutta huomasimme sen olevan täynnä. Niinpä käänsimme veneen ympäri ja siirryimme Inkoon eteläpuolelle ankkuriin. Aluksen nuorta miehistöä tämä ei miellyttänyt, sillä Barösundin kauppaan ei päästykkään illalla ja jo loppuneet karkit painoivat mieltä. Niinpä aamulla siirryimme Barösundin satamaan pudottamaan osan miehistöstä kauppareissulle ostamaan vielä uupuneet tavarat. Barösundista matkamme jatkui kohti Hangon vierasvenesatamaa, jossa miehistömme vahvuus väheni yhdellä työaikojen painaessa niskaan. Vierasvenesatamasta lähtö oli melko haastava kartan ja merimerkkien eroavaisuuksista johtuen, mutta siitäkin selvittiin kunnialla. Matkamme jatkui jälleen samaan suuntaan kohti Turkua ja yöksi saavuimme Kasnäsin vierasvenesatamaan. Päätimme suosiolla jäädä sinne kahdeksi yöksi kunnostaaksemme venettä ja hemmotellaksemme itseämme kylpylässä. Niinpä seuraavana päivänä siivosimme ja huolsimme venettä oikein urakalla. Päivän päätteeksi palkitsimme itsemme kylpyläkäynnillä sekä maistuvilla itse tehdyillä lihapullilla ja perunamuusilla. Hyvin nukutun yön jälkeen aamulla noustessamme tuuli vaikutti Keliä Helsingin edustalla Tähystys käynnissä TSR 2013 -viiri Utön saaristoidylliä SAUVA 2013 31 TURKU PURJEHDUS Gölöholm Verkan Korpoström Häraholm Kasnäs HANKO Utö kerrankin suunnaltaan oikealta ja toisen vinssin puuttumisesta huolimatta saimme nostettua täyden varustuksen ja matkamme kohti Utötä lähti vauhdilla liikkeelle parhaimmillaan jopa 9 solmun vauhdilla. Koko päivä sujuikin hyvän tunnelman voimin; tällaista purjehdussäätä olikin odotettu. Illalla Utön majakka alkoi hahmottua saarten keskeltä ja purjeiden laskun myötä suuntasimme Utön satamaan yöksi. Meitä seurasi ilmeisesti erittäin huono tuuri, sillä myös Utön satama oli liian täynnä Henrikalle. Onneksemme m/v Aspö otti meidät ystävällisesti kylkeensä kiinni, emmekä joutuneet etsimään uutta satamaa. Illalla miehistömme suoritti vielä kävelylenkin Utön kauniissa maisemissa ja päivän kruunasi Kasnäsin satamasta ostettu lohi sekä uudet perunat. Aamulla meidän täytyikin ottaa reippaasti irti m/v Aspön kyljestä, että yhteysalus pääsi lähtemään ajallaan. Olimme jo puoliksi irti, kun osa miehistöstä hyppäsi vielä kyytiin kauppakassien kanssa. Tuuli oli ikäväksemme melko tyyni, ja suuntasimmekin pohjoiseen kone- 32 SAUVA 2013 voimin. Aurinkoisella säällä konetuskin oli kuitenkin mukavaa hyvän musiikin ja seuran voimin. Päivällä pyörähdimme pienessä saaressa Gölöholmissa, jossa osa miehistöstämme kävi pulahtamassa meressä. Samalla reissulla sankarillinen kipparimme onnistui pelastamaan pojat ampiaispesältä, tosin hän sai itse peräti kahdeksan ampiaisenpistosta. Onneksi meillä partiolaisilla on loistavat ensiaputaidot ja tilanteesta selvittiin ilman suurempia vahinkoja. Reissu jatkui tuoreen omenapiirakan kanssa kohti Verkania, johon jäimme yöksi. Siellä saimme nauttia kunnon saunasta ja väsynyt miehistömme nukahtikin melko nopeasti. Torstaiaamuna nukuimme pitkään ja otimme rennosti koko aamun. Pienen siivouksen ja lounaan jälkeen otimme irti ja suuntasimme Korppoon toiselle puolelle jälleen yhdelle kauppareissulle. Sieltä otimme nokan kohti tuttua ja turvallista Lahjasaarta. Reissu sujui uskomattomalla tuurillamme jälleen aurinkoisen taivaan alla, ja kaikki odottivat pääsyä Lahjasaaren saunaan. Ikäväksemme saareen tullessamme huomasim- me kaikkien polttopuiden olevan loppu, mutta reippaasti haalimme kasaan pienimmätkin puun rippeet ja saimme juuri ja juuri pojille saunan lämpimäksi. Muut kävivätkin sitten suihkussa Henrikan tunnelmallisessa vessakomerossa punavalojen loistaessa – olipa kokemus! Reissumme viimeiseksi aamuksi olimme varanneet mitä herkullisimman aamupalan; uunituoretta leipää, pekonia, munia ynnä muuta hyvää! Syötyämme olikin aika suunnata Henrika kohti kotisatamaa, jonne se palasi pitkän matkan jälkeen. Siivosimme veneen kuntoon, söimme loputkin keksit kaapista ja suuntasimme kaikki kotia kohti. Siirtopurjehduksemme Helsingistä oli sujunut leppoisasti hyvissä ilmoissa, ja vaikka vähän väsyttikin, olisin ainakin itse voinut jatkaa vielä vaikka toisenkin viikon. Henrika kuitenkin lähti Satahangalle uuden miehistön voimin ja meidän oli aika suunnata omaan sänkyyn nukkumaan. Tosin vielä samana iltana piti lähteä hakemaan Helsingistä kipparimme auto kotiin, joka oli jäänyt sinne viikkoa aiemmin. HELSINKI Inkoon eteläpuoli SAUVA 2013 33 PURJEHDUS Pauli Engblom Jukka Koskelainen Kokkarit lännessä P urjehduskauden odotetuimpia reissuja joka vuosi on kokoontumispurjehdus, jossa lounaissuomalaiset partiolaiset aluksineen tapaavat ja pääsevät kokeilemaan purjehtimista muiden meripartiolippukuntien aluksilla. Tänä vuonna ”kokkarin” järjesti Uudenkaupungin Merihait -lippukunta, minkä vuoksi keulat kääntyivät virkistävästi jo toista vuotta peräkkäin muualle kuin meripartiotukikohta Lahjasaareen, tällä kertaa Kustavin Vuosnaisiin ja Iniöön. Valitettavasti moni lippukunta oli päätynyt, ehkä juuri sijainnin tähden, jättämään purjehdukseen väliin. Perjantai-illalla s/y Henrika starttasi Heinänokasta lastattuna peräti 19 meripartiolaisella seikkailijoista aikuisiin. Mukana oli muutama vierailija muista lippikunnista. Tuuli huonosti, joten eteenpäin vievän voiman tarjosi peltigenoa. Veneellä oli muutamia ensikertalaisia, joten ohjelmaksi seikkailijoille riitti mainiosti vene-elämään totuttelu. Samoajat laittoivat maukkaita lihapiirakoita ja päällystö vaihtoi kuulumisia ja suunnitteli viikonloppua ja tulevaa 34 SAUVA 2013 toimintaa. Myöhäisillalla kiinnityimme Velkuanmaalle, missä ei Henrikalla ollakaan vähään aikaan taidettu käydä. Yö nukuttiin hartaasti ja aamiaisen jälkeen päästiin venettä iloksemme laittamaan purjehduskuntoon. Kokoontumispurjehduksen lähtö oli Vuosnaisista ja matka sinne taittui mukavasti genaakkeri-purjeen voimin. Satamassa paistoi aurinko ja tunnelma oli kesäinen. Miehistö tutustui Kustavin kärjessä sijaitsevaan Vuosnaisiin, josta on meriyhteys Ahvenanmaan puolelle. Uudenkaupungin Merihait tarjosi hernekeittoa, mikä ikävä kyllä jätti miehistömme nälkäiseksi, mutta onneksi pelastuimme Henrikan leipävarantojen turvin. Kävivätpä jotkut jäätelöllä meriaseman kahvilassakin. Kokoontumispurjehduksen suola on miehistönvaihto ja kun miehistöjä oli miksailtu, lähti Henrika uuden miehistön turvin kohti Iniön kirkonkylää. Osa kohopäistä pääsi purjehtimaan Merisissillä. Matka sujui purjeilla aurinkoisessa säässä. Iniössä ohjelmassa oli järjestäjälippukunnan nuotioton iltanuotio, jossa pidetyssä tietokilpailussa KHP Genaakkeri kiidättää Henrikaa Iniönaukolla seuranaan s/y Merisssi Mutapohjaan juuttumisestakin selvittiin koko miehistön yhteispelillä ei valitettavasti menestynyt – raivokkaasta yrityksestä huolimatta. Illalla syötiin vielä hyvin ja testattiin uudenoloisessa saunassa saunomisesta. Sauna osoittautui ahtaaksi ja tiloiltaan muutenkin hieman omituiseksi, eikä ilmanvaihto toiminut lainkaan. Puutteet eivät kuitenkaan latistaneet tunnelmaa, sillä nuorimmat merenkävijät viihtyivät tovin jos toisenkin rantavedessä juoksennellen. Osa porukasta teki illalla kävelyn Iniön kirkolle ja hautausmaalle. Paluumatkalla vessajonossa päällystö jutteli Merisissin kivilleajosta ja puuta koputellen totesimme, ettei Henrika onneksi ole pitkään aikaan käynyt kivillä... Genaakkeri kiidättää Henrikaa ja 19 hengen miehistöä 7 knts kohti Vuosnaista ja kokoontumispurjehdusta.#partioscout Twiitti kanavalta sy_henrika Karman laki oli kuitenkin voimassa tälläkin kertaa ja sunnuntain herkkuaamiaisen nautittuamme pääsimme etenemään vain kaksi kaapelinmittaa rannasta, kun alus töksähti hennosti savipohjaan. Tilanne ratkesi, kun miehistö meni painoksi aluksen paapurin kyljelle, jolloin alus keikahti sen verran, että pääsimme taas vapaille vesille. Pohjakosketuksen jälkeen jouduimme konettamaan pari tuntia, koska tuuli huonosta suunnasta. Konetusta piristi upea auringonnousu. Innamon eteläpuolelle päästyämme nostimme purjeet ja pääsimmekin purjehtimaan oikein kunnolla. Vauhti oli hyvä ja meno kova, eli reissu oli lopulta oikein mahtava purjehduksellisestikin. SAUVA 2013 35 TILASTOT Toimituskunta Mailit ja tilastot 2013 Purjehduskausi2013 Kausi alkoi 08.05. Kausi loppui 25.09. Kauden pituus (vrk) 141 Joista merellä (vrk) 74 Purjehduksia 22 Merimaileja 2 513 Mpk/purjehdus 114,2 Osallistujia yhteensä 240 Osallistujia/purjehdus 10,9 Keitettyjä kahvipannuja 105 Keväällä hajosi kytkin. TSR:ssa vinssi. Syksyn viimeisellä iltapurjehduksella laukesi kone. Tekniikka ei tänä vuonna ole ollut luotettavin asia Henrikalla, mutta lokikirja sen sijaan on. Parannetun tarkkuuden johdosta viime vuoden kaltaisia, jopa 150 mailin virheitä ei enää ole, vaan mailikuninkuudesta taistelu on tänä vuonna ollut kaikille tasapuolista. Mutta mitä ihmettä! Tänä vuonna ei kruunatakaan mailikuningasta, vaan mailikuningatar, kun Roosa Atula otti yli sadan mailin erolla voiton Erik Haapaan nähden. Tilanteesta tekee erikoisen myös se, että Roosa purjehtii Henrikalla vasta toista kauttaan. Pojat, ryhdistäytykää! Sauvan toimitus haastaakin nyt kaikki KHP:n miehet, ettei vastaavaa pääse enää tapahtumaan. Joka tapauksessa onnittelut Roosalle! Kahvitilasto Keitettyjen pannujen määrä 45 44 43 42 41 40 39 38 37 36 35 34 33 32 31 30 29 28 27 26 25 24 23 22 21 20 19 18 17 16 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Mailijakauma Kuinka monella on vähintään satoja maileja 36 35 34 33 32 31 30 29 28 27 26 25 24 23 22 21 20 19 18 17 16 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 mpk yli 36 1 000 SAUVA 2013 900 800 700 600 500 400 300 200 100 touko kesä heinä elo syyys Mailikunink(gattar)uus 2013 (top 40) Sija Nimi mpk purjehduksia 1 2 3 4 5 6 6 ▲18 ▲3 ▲2 ▲2 ▲22 ▲5 Roosa Atula Erik Haapa Lasse Lipsanen Matti Loimaranta Samuli Sahlström Risto Kastepohja 1595 1492 857 846 833 773 4 4 3 2 4 1 + Laura Mäkinen 773 1 6 + Kaarlo Laite 773 1 6 + Olli Lindgren 773 1 6 + Jaakko Haapamäki 773 1 11 + Mikko Halonen ▲15 Sebastian Saarni ▲12 Ville Ruuskanen 710 703 647 1 3 3 + ▼3 ▼9 ▼15 ► ▼9 ▼19 ▲11 ▲8 571 546 529 515 510 496 320 308 298 1 7 5 7 6 11 4 2 2 + Otso Ruuska ▼15 Akseli Silfver ▼1 Heidi Aarnio 298 294 288 2 6 3 + Aino Nyrhinen 219 1 26 + Mirva Matikka 219 1 26 + ▼26 ▼11 ▼18 ▲15 Aleksi Rosamma Pauli Engblom Inna Kulla Eelis Vähätalo Onni Paajanen 219 191 182 181 181 1 2 1 2 4 + ▲3 ▼18 ▼20 Anna Nyrhinen Vilja Parkkunen Tuulia Peippo Katerina Saltychev 173 153 116 108 1 2 2 1 + Jone Niinivirta ▼30 Aku Heinä 90 84 1 2 + Saska Back 74 2 40 + Alina Sippolainen 73 1 40 + Julia Heikniemi 73 1 40 + Juho Kuokkanen 73 1 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 29 30 31 31 33 34 35 36 37 38 39 Iina Lappalainen Rami Moilanen Eeli Heinä Ville Sahlström Viivi Sydänlammi Valtteri Koistinen Jukka Koskelainen Arttu Kahilainen Lassi Ora Mailikuningatar Roosa kruunattuna Ammattitaitoinen kuvankäsittely Pauli Engblom SAUVA 2013 37 TILASTOT KHP:n nettisivujen tilastot Läpinäkyvyyden ja tietotulvan lisäämiseksi Sauva tarjoaa tänä vuonna myös valikoituja tilastoja Kupittaan Henrikinpoikien nettisivuilta. Tilastot on kerätty marraskuun 2012 ja lokauun 2o13 väliseltä ajalta. Kävijät maittain Käytetyt selaimet Alankomaat 2% Saksa 2% Espanja 3% Yhdysvallat 4% Muut 7% Tunnistamattomat 15% Firefox 21% Muut 7% Chrome 16% Suomi 82% Safari 21% Internet Explorer 20% Käyttäjä- ja dataliikenne 2200 2100 2000 1900 1800 1700 1600 1500 1400 1300 1200 1100 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 marras joulu tammi helmi maalis huhti touko Käyntejä (henk) Liikenne (Mt) Poimintoja hakusanoista joilla sivuille päädyttiin sudenpentupaita, partiopaita, merkit, tall ships, kaljaasi, akseli silfver 38 SAUVA 2013 kesä heinä elo syys loka MAINOS Maalaus: Håkan Sjösröm Koko: A3 Kehykset: puuta Hinta: 140 € Tilaukset sähköpostilla osoitteeseen [email protected] Lisätietoja lippukunnan kotisivuilla www.kupittaanhenrikinpojat.fi Tue KHP:tä, tilaa s/y Henrika -taulu! Lippukuntamme koulutusalus s/y Henrika on kuljettanut partiolaisia turvallisesti yli kaksi vuosikymmentä. Yhtä kauan alusta palveli Volvo Penta -moottori, jolle vuoden 2013 purjehduskausi oli viimeinen. Uusi Toyota Nanni -moottori on jo hankittu, mutta asennus- ja jälkityöt sekä muut hankinna vaativat luonnollisesti rahaa. Ostamalla uuden Henrika-taulun saat upean taulun ja olet osana varmistamassa seuraavat turvalliset purjehdusvuosikymmenet. SAUVA 2013 39 RAPORTTI Toimituskunta Sauva paljastaa kohukesän kaikki vaiheet Vuosien suhde päättyi eroon! Lue raportti! Henrika oli ylimielinen! Volvo oli hysteerinen! Sauvan tutkimuksissa on selvinnyt, että kohuiltana Henrika ja Volvo olivat sekaisin kuin seinäkellot! M onen meripartiolaisen kahvikuppi läikähti yli äyräidensä 25. syyskuuta, kun uutinen yli kaksi vuosikymmentä kestäneen parisuhteen päättymisestä levisi: Volvo Penta oli jättänyt s/y Henrikan lippukuntalehti Sauvan tavoittaman silminnäkijän mukaan “kunnon pamauksen saattelemana.” Sauvan seurapiirijaosto raportoi purjehduskauden rajuimmasta suhdedraamasta. Nimetön lähde kertoi Sauvan toimittajalle, että koneen ja veneen rakkaudessa oli ollut ryppyjä jo jonkin aikaa: “Vuosien kuluessa Henrika alkoi kaivata vetreämpää ja aktiivisempaa kumppania.” Vene valitteli usein Volvon hajusta ja melusta. “Henrikaa ilmeisesti ahdisti, kun ihmiset köhivät aina koneen pärähtäessä käyntiin”, lähde paljastaa. 40 SAUVA 2013 Suhde kääntyi syöksykierteeseen, kun Henrika alkoi hakea vaihtoehtoa rinnalleen. Ongelmat alkoivat. Lähteemme mukaan Volvo sai vihiä keväällä, minkä seurauksena se raivonpuuskassaan tuhosi vaihdelaatikon ja pilasi samalla Näin on parempi. Odotan innolla tulevaisuutta ilman vanhaa konetta. s/y Henrika tilanteestaan purjehduskauden alun. Tämä, jos mikä, katkeroitti suhdetta entisestään. Tunnelma pysyi kireänä, mutta kulisseissa suhde näytti yhä toimivan. Todellisuus oli kuitenkin toinen Kesän kääntyessä syksyyn suhteen status quo eskaloitui nopeasti Volvon saadessa kuulla Henrikan suunnitelmista lyödä hynttyyt yhteen Toyotan kanssa. Jännittynyt tilanne laukesi Volvon näyttävään lähtöön ja vuosien rakkaustarina murentui. Sauvan toimitus yritti tavoittaa Volvoa kommentoimaan tapahtunutta, mutta kone ei vastannut yhteydenottoihin. Henrika sen sijaan totesi toimittajallemme odottavansa innolla tulevaisuutta ilman vanhaa ”rakkinetta”. RAPORTTI Pauli Engblom Asko Laite Kysymyksiä ja vastauksia Henrikan koneprojektista Miten koneprojekti etenee? S/y Henrikan pääkoneen vaihto etenee hyvää vauhtia. Tällä hetkellä vanha kone Volvo Penta on siirretty pois ja uusi kone Toyota Nanni odottaa asentamistaan. Veneellä on paiskittu töitä, kun ruorihytti kattoinneen on purettu koneprojektin edellyttämään kuntoon ja konehuonetta on valmisteltu uutta konetta varten. Keväällä alus telakoidaan ja Henrikalla tehdään hiekkapuhallustöitä. Koneprojektin lisäksi aluksella on tehtävänä runsaasti normaalia kausihuoltoa, joten jokaisen lippukuntalaisen panosta todellakin tarvitaan Mitä varten koneprojekti tehdään? Koneprojekti käynnistettiin, kun vanhan koneen havaittiin palvelleen parhaat päivänsä. Loppusyksystä, kun uusi kone oli jo valittu, vanha kone myös ilmaisi hyvin selvästi tuntiensa tulleen täyteen. Uusi kone turvaa laadukkaan meripartiotoiminnan pitkälle tulevaisuuteen, sillä s/y Henrika elää purjealuksena vasta kultaista keski-ikäänsä. Lisäksi uusi kone parantaa Henrikan ekologisuutta. Miten voin osallistua projektiin? Tukea voi antaa kahdella tapaa. Rahallisesti toimintaa ja koneprojektia voi tukea ostamalla Henrika-taulun (lisää tämän lehden sivulla YY ja Kupittaan Henrikinpoikien nettisivuilla) tai ostamalla Charter-purjehduksen s/y Henrikalta (näistä lisää tietoa aluksen päälliköltä). Lippukunnan oma väki voi osallistua projektiin osallistumalla varainkeruutalkoisiin ja tietenkin tekemällä työtä Henrikalla. Milloin on valmista? Koneprojektin arvioidaan valmistuvan ensi vuoden purjehduskaudella, jonka alusta tosin leikkaantunee osa. On kuitenkin viisasta uhrata muutama alkukesän purjehdus sen edestä, että voimme taas purjehtia huoletta seuraavat vuosikymmenet. Uusi pääkone odottamassa asennusta Toyota Nanni T4.200 Teho (hp) 200 Kierroluvun ollessa 3400 Sylinteritilavuus (cm3) 2982 Sylinterien lukumäärä 4 Paino (kg) Mitat (mm) Valmistusmaa 362 1103 x 684 x 729 Ranska SAUVA 2013 41 SUDARISIVU Ruudukko Vihjeet ↓ 1. Nukkua ulkona ilman telttaa tai muuta majoitetta. 2. Intiaanienkin käyttämä viestityskeino 3. Sankka sademetsä, jossa elää paljon eläimiä. 4. Paperi, jossa rasti osoittaa arvokkaan paikan. 5. Kuumaa, kuivaa ja hiekkaista ympäristöä, jossa elää skorpioneja 6. Pohjoisen taivaan kirkkain tähti 7. Löytöreti uuden tiedon keräämiseksi 8. Arvokas kivi 9. Sulaa kiveä syöksevä korkea luonnonmuodostelma. Niitä sijaitsee esimerkiksi Kanariansaarilla, Sisiliassa ja Havaijilla. 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 69 66 16/70 Yhdistä pisteet 15 68 67 14 17 13 65 12 18 11 58 19 64 10 20 9 59/61/63 21/55 22 8/24 7 23 25 37 6 5 42 SAUVA 2013 36 38 39 41 42/50/54 51/60/62 48 52 49/53 40 43 45 34 44 35 26 33/46 32/47 27 4 28 57/61 ltä! Aloita tää 31/56 30 1/29 2 3 TAKASIVU Savua Vuoden peli Sanajahti Vuoden meno Aitoa Vuoden keno 2, 3, 12, 13, 16, 26, 27, 32, 39, 44, 46, 48, 50, 52... Sanottua “--voisiko joku™ kertoa esim. hallitukselle, että mitä vettua?” -Epätietoisen kysymys Henrikan koneen rikkouduttua “Did it swim well?” -TSR Race Control kun Henrika keskeytti kisan syyllä “Our winch went swimming” Tapahtunutta - First Class -retken kylpyläosaston vedentarve yllätti maapartiolaiskämpän vesitarjonnan - kaivo tyhjeni vedestä - Retkellä suunnistaessa “eksyneet” seikkailijat päättivät retken johdolle soittamisen sijaan soittaa nolla sata sataan ohjeiden saamiseksi. Nerokasta. - Viime vuonna Sauvan levikki oli e / 2 x 100. Mutta minkä kaavan mukaan se on laskettu tänä vuonna? - Nykymaailmassa yleiset ilmiöt, organisaatiouudistukset, toimipisteiden siirtely sekä ulkoistaminen ovat iskeneet viime vuosina rankasti myös Sauvan toimitukseen. Edellisessä lehdessä osa toimituksesta oli ulkoistettu Singaporeen, viime vuonna lehti tehtiin Tampereen yksikössä ja tänä vuonna keskeinen toimija on ollut Sauvan Heikkilän osaamiskeskus. -Henrikan Volvon kuolintuskissaan päästämät savut päätyivät ympäristön sijaan konehuoneeseen. Greenpeace kiittää. -Tämän lehden tekoa on tietämättään sponsoroinut Merivoimat. -Toimituksen homogeenisyyden vuoksi Sauva 2013 kantoi työnimeä Koskelaisposti. SAUVA 2013 43
© Copyright 2024