Sauva 2/2010 - Kupittaan Henrikinpojat
SAUVA 2/2010 Sisälmykset 3 4 LPKJ:n sana...nen Stidit 6 7 8 9 Sudenpenturetki H54 Paim10 Aika palaa 13 16 24 Matkapurjehdus 2010 Tall Ships' Races 2010 North Sea Archipelago Race 2010 26 27 28 Purjehdusruokaa Posankka-mittaluokan partiohuivi Junalla halki Euroopan 29 34 35 Sauva-lehtiä 40 vuotta Hannu "Pili" Raitis Kupittaan Henrikinpojille ansiomerkkejä 11 11 37 38 2 Kupittaan Henrikinpojat Kunnon Kilke kilkuttelee Kohopäänä Kilkkeellä Sudarisivut Savua SAUVA Sauva 2/2010 36. vuosikerta Painos: 146 kpl Ilmestymispäivä: 13.12.2010 Julkaisija: Meripartiolippukunta Kupittaan Henrikinpojat Toimitus: Vastaava päätoimittaja Ville Ruuskanen Päätoimittaja Pauli Engblom Taitto ja kuvat Akseli Silfver Oikolukia Jukka Koskelainen Painopaikka: Turun evl seurakuntien monistamo, Turku Ilmestymisaikataulu: Ensimmäinen numero ilmestyy toukokuussa ja toinen numero joulukuussa. Kannen kuva: Akseli Silfver "Purjehtimista Pohjanmerellä" Tiedustelut ilmoituksista [email protected] 2/2010 LPKJ:n sana...nen Kiitos! Kulunut vuosi on ollut jälleen toiminnantäyteinen sekä maalla että merellä. Välillä tuntuu, että emme muista tarpeeksi usein heitä, jotka ovat tämän toiminnan mahdollistaneet. Aionkin käyttää tästä lehdestä höpinöilleni varatun tilan kiittääkseni heitä. Minulla oli ilo kipparoida viime kesän matkapurjehdus Turusta Kööpenhaminaan ja täytyy sanoa, että en olisi voinut paremmin noita kahta viikkoa käyttää. Kiitos miehistölle, puolen vuoden suunnittelu- ja valmisteluurakka ei todellakaan mennyt hukkaan. Kiitos kaikille venetöihin osallistuneille. Edellämainittu purjehdus, joka oli osa s/y Henrikan 20-vuotisjuhlapurjehdusta Pohjanmerelle ja Tall Ships’ Racea, ei olisi ollut mahdollinen ilman lukemattomia veneen kunnostukseen käytettyjä vapaaehtoistyötunteja. Varsinkin tuoreet lisävarusteet, generaattori ja pakastin, vaativat tavallistakin enemmän ponnisteluja. Nyt kylmää jäätelöä on aina tarjolla keskellä helteistä Itämerta! Syyskuun alussa järjestimme piirin syysmestaruuskilpailut yhdessä muiden Henrikin Seurakunnan lippukuntien kanssa. Kiitos järjestelytoimikunnalle, melkein kaksi vuotta ennen kisoja aloitettu suunnittelutyö toi hyvän tuloksen. Kiitos myös lippukuntamme “jäärille”, jotka pitivät tunnelman korkealla kisojen tulostoimistossa. Kiitos aktiivisille partiopojille, jotka jaksoivat purjehdusten lisäksi osallistua suurleiri Kilkkeelle. Erityiskiitos siitä, että leirin jälkeen sain kuulla pelkästään positiivista palautetta leirivenekuntamme toiminnasta. Kiitos toisista lippukunnista rekrytoiduille laumanjohtajillemme, ilman teitä emme olisi voineet ottaa ainuttakaan uutta sudenpentua. Kiitos myös kaikille muille viikottaista toimintaa pyörittäville johtajille, teidän työpanoksenne ansiosta voidaan puhua toimivasta lippukunnasta. ...ja lopuksi jälleen kiitos Sauvan toimituskunnalle, varsinkin päätoimittajalle, joka jaksoi muistuttaa allekirjoittanutta tämän pääkirjoituksen rustaamisesta. Kupittaan Henrikinpojat 3 Merikarhu matka venekunnanjohtaksi Merikarhu-venekunta lopetti varsinaisen tarpojaohjelman viime keväänä leiritarppolla (tarpojaohjelma on jaettu neljään eri teemaa kantavaan jaksoon eli tarppoon). Leiritarppon ajatuksena on osallistua uudenlaisille leireille ja retkille. Kevään kokousten punaisena lankana oli, että syksyllä samoja asioita päästään opettamaan seikkailijoille. Retkeily alkoi talvella, kun uskaltauduimme yhteisretkelle sinikotkien kanssa. Merikarhu pääsi johtamaan retkivartioita. Huhtikuussa osallistuimme lippukuntaretkelle. Viikkoa myöhemmin Merikarhu kisasi ilman johtajiaan kevätpartiotaitokilpailuissa. Pisteitä sateli, vaikka parin sairatumisen takia venekunta olikin kisan ulkopuolelle. Viikonloppupurjehduk -sella seilattiin takaisin talven turruttamia purjehdustaitoja. Kesällä oli kahden viikon purjehdus Turusta Kööpenhaminaan (kts s.13). Tälle "meripartiolaisten leirille" osallistui peräti neljä merikarhua. Tarppon majakka eli päätöstapahtuma oli Kilke (kts s. 11). Suurleirillä Merikarhu sai mahtavien kokemusten lisäksi paljon uusia kavereita. Syksy kiipeiltiin käyntiin muiden samoajien kanssa Flowparkis- sa. Merikarhu kisasi Önissä (kts. seur. sivu) ja kouluttautui Rok Rokilla, Aluetoimintaa Turusta Itään -alueen ryhmänohjaajakoulutuksessa. Viikonlopun aikana opittiin hyödyllisiä taitoja venekunnanjohtamisesta.. Alkuvaikeuksien jälkeen Merikarhu pääsi johtamaan seikkailjavenekuntaa. Akun, Erikin, Lassen, Matin ja Riston johtamasta venkunnasta saadankin lukea sitten seuraavasta Sauvasta! Pauli Engblom Merikotka Merikotka aloitti seikkailunsa seikkailijoina syksyllä, ja ikäkausi on alkanut mahtavien aktiviteettien lisäksi ryhmäytymisellä. Kokouksissa olemme leikkien lisäksi oppinneet taitoja niin paljon, että voitimme Ritarikokeessa. Mielettömän upeita kokemuksia ovat olleet myös luonnonmukaiset hampurilaiset ja paloturvallisuusnäytös. Syysretkellä seikkailtiin Kuhankuonon metsissä AikaPalaa-retken (kts. s. 9) kiperän juonen pyörteissä Näiden mahtavien tapahtuminen johdosta nyt jos koskaan on loistava tilaisuus tuoda kaveri partioon. 4 Kupittaan Henrikinpojat Merileijona Syksyn ensimmäisten kokousten jälkeen jouduimme toteamaan venekunnan jäsenmäärän johtajia lukuun ottamatta kutistuneen kolmeen jäseneen. Tämä ei kuitenkaan olennaisesti vaikuttanut toimintaan, sillä mikäli kokouksessa on paikalla kaksikin venenkuntalaista, saadaan toimintaa hyvin järjestettyä. Venekuntalaiset suorittivat syksyn aikana tarpojaikäkautensa toisen tarppon, selviytymistarppon. Syksyn aikana pohdittiin erilaisia tapoja selviytyä maastossa ja kaupungissa. Toiminnasta nousee esiin tietysti syysretki, jonne osallistuivatkin kaksi kolmesta Merileijonan jäsenestä. Jukka Koskelainen Katusamoajat samoilemaan Kaakkois-Turun katuja Zembalåintia Kilkeen Zembalå-savu piti muisteluillan sunnuntaina 3. lokakuuta Koivulan seurakuntatalolla. Yhdessä Kilke-kavereiden kanssa palautettiin mieleen leirillä leikitty piirileikki ja nautittiin mahtavasta tarjoilusta. Herkkujen jälkeen luvassa oli Erkki Lietzenin tekemän ÖN Partiotaitokilpailut ovat mahtava tapa kokeilla omia taitojaan ja tavata ihmisiä eri puolilta partiopiiriä. LounaisSuomen partiopiirin syksyn partiotaitokilpailut olivat Henrikin seurakunnan tukemien lippukuntien, Kupittaan Henrikinpoikien, Henrikin Tapulityttöjen, Ilpoisten Vuorenkävijöiden ja Lausteen Lätynkääntäjien vastuulla. Meille kohopäille Ön oli yksi syksyn suurtapahtumista. Kisaamassa mukana oli yksi venekunta ja järjestelyissä lukuisia kohopäitä. Tulostoimisto oli kokonaan Kupittaan Henrikinpoikien vastuulla. Önin teemana oli meille meripartiolaisille tuttu saaristo. Monille maapartiolaisille oli ikimuistoinen elämys ylittää pieni merimatka veneellä. Rasteilla tehtiin kaikkea teemaan liittyvää, kuten kokeiltiin kalastamista tiurahaavilla ja ommeltiin (tai tehtiin ilmastointiteipillä) sydvest-hattuja. Kilke-videon maailmanensiilta. Lopuksi leikimme ämpärikaraokeleikkiä Kilkkeen aikaisissa haikkivartioissa. Paljastettakoon, että ylivoimainen voitto meni kohopäävaltaiselle vartiolle. Lippukunnissa ei usein ole tarpeeksi samoajaikäisiä kunnollisen samoajatoiminnan pyörittämiseen, varsinkaan kun monet toimivat sudenpentu- tai venekunnanjohtajatehtävissä. Tämän johdosta Kaakkois-Turun (KaTu) samoajat yhdistyivät mahtavaksi poppooksi. Syksyn aikana on jo ehditty perustamaan ryhmä ja leipomaan järjetön määrä suklaakakkuja, jonka jälkeen pohdittiin kohtuullisuutta nykymaailmassa. Joulukuussa on luvassa tutustumista sirkustemppuihin. Kupittaan Henrikinpojista Katusamojiin kuuluu Meriselitys-venekunta. Meripartiolaisia palkittu meriturvallisuudesta Kansainvälistänuorisopurjehdustoimintaa edistävä Sail Training International, joka tunnetaan mm. Tall Ships´ Races -purjelaivatapahtumien järjestäjänä, palkitsi meripartiolippukunta Kupittaan Henrikinpoikien koulutusalus s/y Henrikan jatkuvasta ja tuloksellisesta turvallisuustyöstä. STI:n johtava alustarkastaja George Mills luovutti tunnustuspalkinnon Henrikan kipparille Antti Hyssälälle purjehduksen etappisatamassa Antwerpenissä Pohjanmeren rannalla Belgiassa. Meripartiolaiset yleisemmin palkittiin syykuussa, kun merenkulun turvallisuuspalkinto Sea Sunday myönnettiin meripartiotoiminnalle. Tunnustus myönnettiin työstä turvallisuuskasvattajana. Kupittaan Henrikinpojat 5 Sudenpenturetki 16-17.10. 2010 Lokakuussa järjestetty sudenpenturetki oli yhteinen sekä nuoremmille että vanhemmille sudenpennuille, joka mahdollisti osallistumisen joko päivä- tai yöretkelle. Lähtö oli lauantaiaamuna linja-autoaseman tilausajolaiturilta. Sieltä matka jatkui kohti Kunstenniemen Ristniemen kämppää. Ohjelmassa oli suunnistusta: opettelimme karttamerkkejä ja mitä tehdä eksymistilanteissa pienellä rastira- dalla. Keitimme myös trangialla vettä ja harjoittelimme samalla sen käyttöä, kokoamista ja purkamista, sekä tutustuimme myrskylyhdyn sytytykseen. Toiminnantäyteisen päivän jälkeen oli päiväretkeläisten aika pakata tavaransa ja lähteä kotiin. Yöretkeläisten kanssa jäimme tekemään iltapalaa ja viettämään iltaohjelmaa. Sunnuntaiaamu alkoi reippaalla laavunpystytyksen harjoittelulla ja nuotionteolla. Toi- minnantäyteisten aktiviteettejä seurasivat pakkaaminen ja siivoaminen ja lopulta matka kotiin onnistuneen retken jälkeen. ajan reipas ja iloisena mukana. keen kaikki olivat tallella, mikä on huikea suoritus! Jäljellä oli vielä sudenpentulupaus, jonka jälkeen syksy olikin pulkassa. Viivi Sydänlammi Sudenpentujen syksy 2010 Koulun alettua alkoivat myös sudenpentujen kokoukset. Saimme sudenpentulaumoihimme paljon uusia ja mukavia poikia. Mukana oli tietysti myös vanhoja konkareita viime vuodelta. Uutta puhtia täynnä olimme myös me sudenpentujohtajat. Kokouspaikaksi saimme vastikään remontoidun Henrikinkirkon, jossa käytössämme ovat hienoakin hienommat kokoustilat. Lippukuntamme sudenpennut osallistuivat koko Suomen laajuiseen Kaiku-tapahtumaan, jonne oli saapunut joka puolelta Turkua ja kauempaakin sudenpentuja ja seikkailijoita. Yhteensä meitä kaikkia oli siis melkoisesti. Kaiussa vietimme partioliikkeen satavuotisjuhla, olihan kulunut sata vuotta siitä, kun partioliike rantautui Suomeen. Kiertelimme erilaisissa toimintapisteissä, ja nautimme kauniista syyspäivästä. Vaikka päivä oli huikean pitkä ja raskas, jokainen jaksoi olla koko 6 Kupittaan Henrikinpojat Tänä syksynä ohjelmassa oli kaikkea jokamiehen oikeuksista nukketeatteriin. Ensimmäisillä kerroilla kaikki oppivat nopeasti tuntemaan toisensa puuhailujen ja leikkien lomassa. Askartelimme merimerkkejä, kurpitsoja ja merimatoja. Monet sudenpennut oppivat varmasti ainakin jotain uutta, mitä eivät ennen kokouksia osanneet. Jopa suunnistuksen jäl- Lopuksi voidaan ilolla todeta, että sudenpennut myivät todella ahkerasti joulukalentereita. Monet myivät 10 jaetun kalenterin lisäksi vielä useita lisää! Näillä eväillä onkin hyvä jatkaa kevääseen. Sofia Engblom H54 45 tuntia raakaa selviytymistä, viisi venekuntaa, kaksi Sinikotkilta ja kolme KHP:ltä, yksi retkenjohtaja, kahdeksan johtajaa, kaksi muonittaja-ammattilaista ja hyinen alkukevään sää. Näistä kaikista muodostui H54, kaikkien selviytymisretkien tabernaakkeli, sekä malliesimerkki ”ystävyyden luomisesta yli rajojen”. naapurilippukuntien purjeveneitä (tai -laivoja), eikä KHP:n kummallisilta sketseiltäkään vältytty. Sunnuntain ohjelma koostui pääpiirteittäin haikeasta leirin purusta ja raukeasta bussikyydistä takaisin Turun impulsiiviseen kaupunkihälinään. Ennen kuin pojat tajusivatkaan, oli H54 enää muisto kaikkien aikojen onnistuneimmasta retkestä. Olli Eerola, Turun Sinikotkat Ensiapurastilla monelta vartiolta jäi huomaamatta toinen paniikissa ollut potilas, joka vaelteli onnettomuuspaikan ympäristössä. Perjantaina 19.3.2010 lähti retkikuntamme bussikyyditse kohti Rymättylän Kunstenniemeä. Perille päästyämme oli vuorossa hieman arkipäiväistä kamojen roudausta. Loppuilta kuluikin rattoisasti telttapaikkojen kaivamisessa, erittäin lumisen talven ansiosta saimme kaivaa lunta pois vähintään puoli metriä. Myös myöhäisiltanuotiosta saatiin nauttia perjantain puolella. Illan menu oli nuotioletut ja niiden onnistumisesta sanottakoon sen verran, että aamiainen maistui kaikille varmasti. Lauantai. Aamu koitti ja perinteinen lipunnosto käytiin läpi tarkasti protokollaa noudattaen. Muonittajien ammattimaissella ja varmalla otteella valmistettu puuro mahassa pojat lähtivät intoa uhkuen suorittamaan yhtä retken pääohjelmista, eli grande-suunnistusta. Kunstenniemen vaativassa maastossa oli mitä haastavimmassa kohteissa venekunnanjohtajien valmistelemia rasteja, jotka testasivat venekuntalaisten tärkeimpiä erätaitoja, kuten makkarasopan valmistamista, kahvin keittämistä ja tekolintujen ammuskelua itseviritetyillä ritsoilla. Uuvuttavan koitoksen jälkeen venekuntalaiset saivat syödäkseen ja pääsivät lepäämään. Loppuiltapäivää täytti rennompi ohjelma; pulkkailu ja purjolipunryöstö saavuttivat suurimman suosion. Illalla pojat joutuivat harmikseen luopumaan likaisena olon riemusta, sillä Ristniemen valmiiksi lämmitetty sauna kuositti retkeilijät metsän mähjäisyydestä. Illalla oli taas vuorossa iltanuotio; saimme ylistää Samaan aikaan Kunstenniemen toisessa päässä retkellä olleet KHP:n sudarit kävivät tutustumassa venekuntalaisten leiriin. Kupittaan Henrikinpojat 7 Paim10 16.–18.4 Metsästä löytyneen bussin kuljettajan paikalle hyppäsi Pauli muiden istuessa kyytiin. Pian matka jatkuikin joutuisasti... kävellen. Lippukuntaretki Paim10 järjestettiin nimensä mukaisesti Paimiossa, partiolippukunta Kairankiertäjien Veikkola-kämpällä. Sudenpentuosasto ei lopulta osallistunut retkelle, mutta sentään suurin osa venekuntalaisista oli paikalla. Muonittajat olivat sisarlippu kunnastamme Henrikin Tapulitytöistä. Lähtö kololta sujui saumattomasti ja matkan loppupuolella saimme bussista käsin ihastella paikallisia nähtävyyksiä, kuten Paimion ainoaa valoristeystä sekä Alvar Aallon suunnittelemaa Paimion sairaalaa. Veikkolassa iltaa aloiteltiin teltanpystytyksellä ja polttopuiden kantamisella. Osa puista päätyi myös teltalle, koska erähenkinen osasto oli päättänyt yöpyä yksin, seuranaan kamina, rinkka ja makuupussi. Yö oli kylmä, ja lauantain lipunnostossa nähtiin joukko hyvin le8 Kupittaan Henrikinpojat Retken johto rakenteli aikansa kuluksi portaat entisen kuormalavakasan tilalle. päivällistarvikkeet: trangiat, hampurilaissämpylät, kananmunia ja lauantaimakkaraa. Vuorossa oli siis Heimon grilli – porilaisia trangialla. Grillin sulkeuduttua saunottiin ja illalla erähenkinen osasto päätti vapauttaa muonittajat lettujen paistamisesta. Suuren lettuurakkansa jälkeen Erä-Eki vePaluumatkalla johtajat levittäytyi- täytyi taas telttaansa nukkuvät metsään ja poikien tehtävä- maan. nä oli hiippailla huomaamattomasti heidän ohit- Sunnuntaina tietenkin siivottiin seen, koska B-P:n mukaan tämä- kämppä, sauna sekä nuotiokin on tärkeä partiotaito. paikka ja pakattiin teltta. LapVeikkolassa meitä odotti nuotio, sista varoittavat liikennemerkit makkaroita ja muutama vieras. vietiin takaisin varastoon ja taNuotioherkkujen jälkeen piti varat pakattiin peräkärryyn. Lolaskettiin lippu ja päästä kuluttamaan energiaa, jo- puksi ten vuorossa oli metsäinen lipun- lippukuntaretki Paim10 oli näin ryöstö. Kiivaan taiston jälkeen saatettu päätökseen. jokainen haki puuvarastosta halon ja veisti itselleen veneen, jo- Topi Laaksonen ta lähdettiin uittamaan läheiselle lammelle. Veneiden uitto jäi kuitenkin lyhyeksi, koska ilma alkoi muuttua sateiseksi. Mökillä meitä odottivat vänneitä partiolaisia ja yksi jääpuikko. Aurinko paistoi, ja venekuntalaiset lähtivät etsimään Paimion metsiin unohdettua bussia, jota etsiessä yksi jos toinen on kuulemma eksynyt. Matkan varrella tutustuimme hirvitorniin, ja bussi löytyi kuin löytyikin metsän keskeltä. Sanotaan, ettöä parhaimmat taideteokset ovat syntyneet, kun pienestä ajatuksesta on tehty suuri teos. Näin kävi myös partiopoikien syysretken kanssa. Elämään kuuluu hauskoja ja tylsiä asioita. Partiossa meidän yksi tavoitteeme on tehdä kaikesta mahdollisimman innostavaa. Merikarhu-venekunnan oltua ryhmänohjaajakurssilla meille jäi pidettäväksi tutustuminen omaan lippukuntaan. Aluksi suunnittelimme pitävämme kololla illan, jonka aikana piirtelisimme organisaatiokaavioita. Onneksi oivalsimme jotain huippua. selvittämään salaperäisen organisaatioon yhteyshenkilöitä. Retkeläisille näytettiin huonolaatuisia kuvia yhteyshenkilöistä ja arvuuttelu niiden henkillöllisyydestä käynnistyi heti. Saavuttuamme Kaarinan Ristinritareiden Takkulan Kämpälle Nousiaisiin laitoimme leirin pystyyn. Iltanuotiolla paikalle saapui kummallinen Tohtori T, jonka avustuksella siirryimme vuoteen 1959, aikaan jolloin organisaaPerjantai-iltana kolon pihalta läh- tio oli vielä heikko. Nuotiomakkati erikoistaksi kyydissään kaikki ran ja -paahtoleipien jälkeen oli AikaPalaa -retken osallistujat. aika siirtyä unten maille. Juoneen päästiin kiinni jo matkalla, kun johtajat paljastivat, et- Aamupuuron jälkeen oli vuorostä retkeläiset oli pestattu sa lähtö päivähaikille, jonka tarkoituksena oli kalastaa tietoa organisaatiosta. Ensimmäinen rasti oli käänteispsykologiaa hyödyntävä ympäristön saastuttamisrasti, jossa vartion tehtävänä oli pohtia mahdollisimman tehokkaita tapoja tuhota ympäristöä. Muilla rastilla veistettiin partion historiaan kuuluva partiosauva, rakennettiin köysisilta ja opeteltiin kutsuvihellyksiä. Lounasrastilla samoajat pääsivät kokeilemaan hernekeiton keittä- Jokainen ikäluokka kokkasi ruokaa omalla tavallaan. Nuorimmat harjoittelivat trangian käyttöä, vähän vanhemmat kokkasivat pakilla ja johtajiston ruoka tehtiin hitsaushanskat kädessä nuotiolla. Kupittaan Henrikinpojat 9 huppunsa pakkasimme kamamme kasaan ja palasimme Turkuun. Ainakin allekirjoittaneen mielestäni retki oli mahtava. Juoni innosti ainakin johtajistoa, sekä toivottavasti myös teitä retkeläisiä. Positiivisena puolena voidaan mainita myös, että retki oli osaanottajarikkain pitkään aikaan. Toimintamme on siis yhä suositumpaa! Ensin rakennellaan ja sitten kiipeillään. Pauli Engblom Aamulla huomasimme, että lättytaikinaa oli niin paljon, että saimme lättyjä myös aamiaiseksi. Aamupalan jälkeinen tehtävä oli kerättyjen viestin purku. Tarpojat ja seikkailijat ratkaisivat morseaakkosilla kirjoitettuja salaviestejä ja samoajat kuuntelivat tavausaakkosilla lausuttua äänitettä. Tarkan koodipurun jälkeen selvisi, että organisaatio oli Kupittaan Henrikinpojat ja yhteyshenkilöt sellaisia kohopäitä, joiden yhteystiedot samoajilta pitäisi löytyä. Juonen saavutettua mistä pakilla, kun taas tarpojat ja seikkailijat saivat käyttää modernimpaa trangiaa. Päivän aikana vartioille jaettiin kirjekuoria, joiden luvattiin paljastavan tietoja organisaatiosta. Illalliseksi oli poronkäristystä perunamuusin kera. Tuhdin aterian jälkeen leikimme venäläinen raja -leikkiä ja saunoimme. Iltanuotiolla paistoimme lättyjä. Loppuillasta samoajat pääsivät vielä yösuunnistukselle. Yörastilta löytyivät viimeiset organisaatioon liittyvät vinkit. 10 Kupittaan Henrikinpojat Ensilumi satoi Kaarinan Ristiritarien kämpän ympäristöön perjantaina. Osa lumesta pysyi maassa koko viikonlopun ajan. Kunnon Kilke kilkuttelee Metsässä raikuu. Mikä siellä raikuu? Kilke-leirihän se siellä. Lähes 11 000 partiolaista ympäri Suomea ja ulkomailta asti saapuivat Evon kansallispuiston alueelle. Itsekin sain kokea finnjamboreen omin aistein. Ennen leiriä täytetyt ilmoittautumislomakkeet ja muut vastaavat en- nustivat, että jotain saattaisi mennä vikaan, mutta nyt leirin jälkeen huomasin ettei asia ollut näin. Leiri itse oli aivan mahtava ja samaa mieltä olivat myös muut lippukuntalaisemme ketkä paikalla olivat. Toimintapisteistä itse parhaimpana pidin vesi-ohjelmapistettä, sillä leirillä oli uimista muuten aika niukasti. Ruoka sen sijaan saa ainakin minulta kiitosta. Turvallisuuskin oli kunnossa.... Ehkä liiankin, sillä turvatoimet olivat ainakin siirtymissä huippua hipovat. Omassa savussa meno oli mahtava, kiitos siitä Hetalle, oman savumme johtajalle ja muille savussa asustaneille partioystäville. Kiitokset kaikille ja hyvät jatkot, jos ei tulevaisuudessa tavata. Kirjoittaja oli Kilkkeellä samassa savussa yhdessä Kupittaan Henrikinpoikien kanssa. Heikki Koski, Lätynkääntäjät Kohopäänä Kilkkeellä Omiin pieniin retkiimme tottuneelle Kilke oli todellinen elämys. Kilke tarkoitti massiivista tekemistä valtavan suurella porukalla. Se tarkoitti lukuisia uusia ystäviä ja mahdollisuuksia, joista tavallisilla leireillä ei voisi edes unelmoida. Leiriradion, Metsässä kaikuu Kilke -leirilaulun (ja siitä kehitettyjen muunnelmien), tuhansien eurojen avajaisten ja festivaalityyppisten ilmapatjahyppyjen kaltaisten mahtavien asioiden lisäksi Kilkkeellä oli huikean koon takia suurleireille perinteistä jonotusta, eikä yksittäisellä partiolaisella ollut juurikaan mahdollisuutta suunnitella leiriään. Massan mukana siis menimme. Alaleiri-illassa oli tuhansia osallistujia. Onneksi koon keskellä oli kotoisia paikkoja. Kaakkois-Turun Zembalå-savussa, jossa Kupittaan Henrikinpojat asuivat vallitsi lämmin tunnelma. Savun johtajien keskuudessa vallitsi koko ajan hyvä, joskin hieman kieroutunut, mieliala. Leirin vii- meisenä yönä yllätimme Zembalån johtajat vandalisoimasta omaa leiriporttiamme akkuporakoneen kera. Normaali leiripäivä alkoi aamupalalla, jonka jälkeen aamujumppasimme (tai sitten emme). Aamupäivän ohjelmasKupittaan Henrikinpojat 11 sa oli useimmiten ohjelmalaaksoja, jotka liittyivät neljään elementtiin: veteen, tuleen, ilmaan ja maahan. Leirin aikana pääsi kokeilemaan muun muassa mutapainia, hyppyä ilmapatjalle kahdeksan metrin korkeudesta, pelastuslautalle kiipeämistä ja pulloraketin valmistamista. Samoajat saivat myös kokeilla palvelutehtävässä työskentelyä. Ainakin Kupittaan Henrikipojille annettu tehtävä kajakkipisteellä järven rannalla oli helteisenä päivänä mahtava. Lounaaksi palattiin savuun ja syötiin keittiön hyvää ja onnistunutta ruokaa. Iltapäivä oli aamupäivän kaltainen. Päivällisen jälkeen oli yleensä jonkinlaiset avajaiset, iltanuotio tai päättäjäiset, jotka räjäyttivät tajuntaan leirin koon tuhansien huutaessa omia huutojaan ja pyörittäessä huivejaan. Sitten Kilkkeen runsaasta ohjelmasta huolimatta kaikille jäi myös vapaaaikaa. Kilkkeellä opittiin käyttämään monenlaisia työkaluja. syötiin iltapala ja mentiin nukkumaan. Leirille mahtui myös yön yli kestänyt vaellus, josta kaikki kohopäät selviytyivät hienosti. Runsaan ohjelman takia välillä tuntui ettei vapaa-aikaa ollut lainkaan. Mutta kyllähän sitä aina järjestyy... Vuoden 2004 Tarus-suurleirin kastanut sade ei tällä kertaa aiheuttanut vedenpaisumusta. Suomen Partiolaiset oli ehkä varautunut sateeseenkin, sillä kangasmetsä olisi kyennyt imemään suuret määrät vettä. Sade oli itseasiassa leirin pelastus sillä ennätyskuiva kesä uhkasi jo kaikkia tuleen liittyviä ohjelmia. Leirillä tutustui myös uusiin ystäviin ja erityisen mukava oli tavata muiden Kaakkois-Turun lippukuntien partiolaisia. Uskon, että Kilke potkaisee käyntiin monenlaista yhteistyötä. Alkajaisiksi voitte lukea lätkäläisen vartionjohtan Heikin Kunnon Kilke kilkuttelee -jutun. Pauli Engblom 12 Kupittaan Henrikinpojat Matkapurjehdus 2010 Turku-Kööpenhamina -Saaristomereltä Kattegatille 14 päivässä Saapuessamme kimppakyydeillä Heinänokan partiovenesatamaan vähän ennen kuutta, odottivat kaksi henkilöautollista ruokaa jo takakannella. Pakattuamme syömiset laivaan ja laitettuamme kaiken valmiiksi pitkää reissuamme varten, lähdimme innokkaina (ja yhtä laiturilta tippunutta kännykkää köyhempinä) kohti Itämerta. Sää oli hyvä kello kahdeksaan asti, jolloin tuuli koveni ja alkoi ripotella. Ajankuluksi oli järjestetty lepuuttajanpelastusharjoitus. Purjevalikoimaksi valikoitui jibi, isopurje sekä mesaani, jotka valmisteltiin nostoa varten. Ajelimme vastatuuleen koneilla noin kuutta solmua (1 kn = 1,852 km/h), jolla hävisimme selvästi meidät ohittaneelle M/S Silja Europalle. Seuraavana päivänä purjehdimme puoleenpäivään asti purjeilla kokoonpanolla genoa, isopurje, mesaani ja osittain myös staystail. Mainingit olivat sen verran suuret, että miltei koko miehistö oli (minut mukaan lukien) joko merisairaana, tai kykenemätön olemaan kannen alla keinumisen vuoksi. Ongelmia oli myös styyrpuurinpuoleisen ilmastointiventtiilin kanssa; siitä vuosi ylä- ja alapunkan peränpuoleisen pään päälle vettä yöllä aalloissa, jotka löivät yli kannen. Illalla ajelimme koneilla noin seitsemää solmua. Astiat ja kaapit paukkuen suuntasimme kohti Gotlantia. Kello 05.40 ran- Ville Sahlström Vasen vahti ajaa kohti Visbytä tyynellä Itämerellä. lusveneessä, suihku (5 kr per tauduimme Visbyyn, ruotsalais- 2.5 min) ja illalla mölkkypeli. ten lomasaarelle Gotlantiin. Sää oli lämmin ja aurinkoinen Samaa satamaa asutti kauem- miltei koko ajan. Lähdimme tälpana vain kaksi Destination Got- lä kertaa mystisesti kadonnutta land -pikaristeilijää, kameraa köyhempinä ja monia Gotland-luokan sukellusvene ja kokemuksia rikkaampana. muutama pienempi vene, joten kerrankin saimme kunnolla lää- Karlskrona niä ympärillemme. Ajaessamme Visbystä KarlskroVisby on kaunis kaupunki, jossa naan tunnin ruorivuoroissa, pykapeita kujia reunustavat van- sytteli nopeus 5-6 solmun hat puu- ja kivitalot. Vanhaa kau- tuntumassa, mutta nousi paipunkia ympäröi lisäksi paikoin koin jopa kahdeksaan solmuun. rapistunut ikivanha muuri. Kau- Öölannin siintäessä horisontispunkikierroksen aikana kävim- sa, kalastavien lokkien ja muime paitsi linnassa, myös den lintujen saattamana kiersimme kaupungin kattavas- saavuimme Karlskronaan kahti. Visbyssä käynti oli täysin on- den maissa. Ohjelmaan kuului nistunut, jos ei oteta lukuun mm. uimahallissa käynti, sen melko huonokuntoisia vessoja. laadukkaat saunat (lämmitetty Ohjelmaan kuului kaupungin it- huone, jossa kiuas ilman kiviä), sensä lisäksi myös käynti sukel- hyppytorni, merimuseo (josta Kupittaan Henrikinpojat 13 Ville Sahlström Koko miehistö matkalla Kööpenhaminan kuuluisaan Tivoliin. päällystö. Vuorovesi tosin rautarttui mukaan Crew- lippikset) nioitti päällystön linnakkeen. Me ja kaupassa käynti (mistä miltei venekuntalaiset olimme tämän jokainen venekuntalainen toi estäneet noudattamalla poltemukanaan laivalle kasan kark- tun maan taktiikkaa: mitään ei kia sekä six-packin kokista). Läh- jätetä jäljessä tuleville, tässä tadettyämme Karlskronasta pauksessa vedelle. mukavan, joskin melko hiljaisen Mainittakoon vielä, että kivisen tuulen saattamana, purjehdim- aallonmurtajan päältä löysimme me 3-4 solmua kohti Rönneä. sinne paiskautuneita kampeloiYöllä täysikuu valaisi kauniisti ta ja niiden ruotoja. matkaamme halki vilkkaan, mut- Aamulla lähtiessämme kohti ta sysimustan meren. Sassnitzia, järjestettiin tyynen, 20-asteisen veden ja konetuk- Rönneen saapuminen ja lähtö sen takia veneen perässä hinausta ja puosuntuolissa keikkumista niille, jotka halusivat (eli miltei jokainen kävi kastamassa jalkansa Itämereemme). Ison puomi vietiin paapuurin puolelle 90 asteen kulmaan ja puosuntuoliin (kangastuoli, jonka saa hinattua mastoon) sai mennä istumaan, kun sitä vedettiin ylös ja alas. Saavuimme Sassnitziin, veneilijän paratiisiin, jossa haisee alinomaa kala, satamapäällikkö tulee saksaa sönköttäen karhuamaan maksua ja sataman saniteettitiloina toimii parin kilometrin päässä olevan kahvilan vessa. Uusista kokemuksista sen verran, että allekirjoittanut ja Eeli paistoivat lettuja jälkiruoaksi uusia makuja kokeillen, kun lettupannulle lorahti vahingossa oliiviöljyä… Entisen Itä-Saksan kaupunki on yhä osittain melko karu, joskin sitä on hiukan remontoitu. Kaupunkikierroksella näimme runsaasti matkamuistokaupustelijoita, ja lopuksi myös H.M.S Otuksen, saksalaisen sukellusveneen. Kauppa- ja kau- Saapumista edeltävä keskiviikon ja torstain välinen yö oli kylmä. Vasen vahti saapui tupaten täyteen satamaan viiden-kuuden maissa aamulla. Kävellessämme kaupungilla mukaan tarttui vielä lisää karkkia ja pelikortit. Illemmalla, juhlaliputuksen jälkeen, söimme maukkaan juhannusgrilliaterian rannalla. Ruoan jälkeen vuorossa oli perinteiden mukainen mölkkyturnaus. Seuraavana päivänä päällystö kisasi venekuntalaisia vastaan hiekkalinnanrakennuskilpailussa, jonka voittajaksi selviytyi Mahtava juhannusateria Rönnen rantanurmikolla. 14 Kupittaan Henrikinpojat Ville Sahlström Ville Sahlström Ville Sahlström Purjehdusta parhaimmillaan, tuulta ja aurinkoa. Sassnitzin "kaunis" ja palveluiltaan "runsas" satama. punkireissun jälkeen lähdimme keskipäivän jälkeen todella aurinkoisessa säässä kohti Kööpenhaminaa purjekokoonpanolla genaakkeri ja mesaani kiitäen päätä huimaavaa 1- 3 solmun vauhtia. 100 merimailin taikka 20 h päästä olisimme Kööpenhaminassa. Illalla kansiurheiluun kuului fendarihinausta, jossa tavoitteena on pysyä hinattavan lepuuttajan päällä mahdollisimman pitkään. seburgereita (kts. Savua! -palsta) sekä suklaakakkua. Seuraavana aamuna siivosimme joka sentin veneestämme valmiiksi seuraavaa miehistöä varten. Ne, jotka lähtivät lippukunnan järjestämällä lennolla takaisin Turkuun, lähtivät aikaisemmin aamulla, kun taas ne, jotka jäivät TSR:ään tai matkustivat omalla kyydillä kotiin, jättivät kahden viikon ajan kotinsa olleen Henrikan ennen keskipäivää. Itse viihdyin purjehduksella todella hyvin ja lähtisin kyllä uudelleenkin. wc- tilat ja niiden huono kunto ja bunkkerimainen ulkonäkö. Seuraavana päivänä kävimme Tivolissa, kuuluisassa puutarhamaisessa huvipuistossa keskellä kuuluisaa polkupyöräkaupunkia. Kaikkien innolla odottama tivolireissu sujui kaikin puolin rauhassa; noin viidenkymmenen metrin korkeudessa Erik Haapa pyörivää ketjukarusellia myöten. Läksiäisiltapalaksi saimme chee- Ville Sahlström Kööpenhamina Saavuimme määränpäähän noin aamuneljän maissa. Satama- allas, johon kiinnityimme, oli aivan täysi muutamaa tyhjää paikkaa lukuunottamatta. Rantauduimme itse asiassa vain noin 100 metrin päähän paikasta, jossa 'Pieni merenneito' olisi tavallisesti istunut kivellään, mutta nyt se sattui olemaan Shanghain maailmannäyttelyssä. Korvaamassa oli erään kiinalaisen opiskelijan tekemä live-kuvaa näyttelystä esittävä näyttö. Vaikka satama itse oli Hiekkalinnanrakennuskilpailu, miehistö rakennuspuuhissa. mukava, mainittakoon suihku- ja Kupittaan Henrikinpojat 15 The Tall Ships' Races 2010 North Sea Partiopoikaosaston matkapurjehduksen jälkeen Henrikan matka jatkui. Sauva paljastaa, mitä mahtui 30 päivän matkalle Kööpenhaminasta Belgian kautta Kööpenhaminaan. Kirjoitus perustuu Sauvan sähköisen veljesjulkaisun, verkkoSauvan artikkeleihin TSR:n ajalta Pienen merenneidon kau- ja Kööpenhaminan välisen sillan nukkumaan. hävittyä alkoi hämärtää ja vapungista isolle merelle SAS:n kone nousi Turun lentoasemalta 2. heinäkuuta ottaen suunnakseen Kööpenhaminan. Mukana oli pääosa Tall Ships' Racesia edeltäneen siirtopurjehduksen miehistöstä. Loput neljä olivat osallistuneet matkapurjehdukselle ja odottivat Henrikalla. Ennen lähtöä kävelimme katsomaan Pientä merenneitoa suoratoistavaa näyttötaulua, jonka jälkeen lähdimme matkaan nopeasti. Jo illalla Kööpenhaminan tuulivoimalat ja Juutinrauman silta olivat kadonneet näkyvistä. Miehistössä oli samoajia, vaeltajia ja aikuisia. Kipparina toimi Antti Hyssälä ja förstinä Ville Sahlström. paavahti meni nukkumaan. Yön kuluessa tuuli välillä tyyntyi, mutta lyhyttä aamuyön konetusta lukuun ottamatta pystyimme purjehtimaan genaakkeri-purjeen kuljettaessa meitä sivumyötäiseen tuuleen. Puolilta päivin laskimme purjeet tuulen tyynnyttyä täysin. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta jä lämmitti ilman kolmenkymmenen asteen yläpuolelle. Lämpöhalvauksien välttämiseksi söimme jäätelöä ja kävimme uimassa. Illalla tuuli virisi ja nostimme purjeet. Saksan rannikon siintäessä vauhti ylsi jo kahdeksaan solmuun. Rantauduimme laituriin aivan Kielin kanavan sulTuuli puhalsi meille yhdeksän kuporttien viereen. Pienen iltakäjälkeen menimme solmun matkavauhdin. Malmön velyn 16 Kupittaan Henrikinpojat Ensimmäisen illan navakka tuuli ja purjeiden huolellinen trimmaaminen saivat veneen kulkemaan mukavasti kohti Kieliä. Kielin kanavaan ajettiin sisään aamuhämärissä. Maalaismaisemaa ja öljynporaustorneja Nukuttuamme yön Kielissä matkasimme kanavan läpi isojen rahtilaivojen ajaessa vieressä. Korkeiden siltojen ja maalaismaiseman jälkeen pysähdyimme kanavan toiseen päähän ja aluksen päällikkö piti lyhyen puheen. Sulkuporttien toisella puolella joen samea vesi kirkastui Pohjanmeren kirkkaaksi vedeksi ja näimme paljon kalastusaluksia ja ensimmäiset öljynporaustornit. Samaan aikaan huomasimme, ettei meillä ole Alankomaiden ystävyyslippua, joten askartelimme sellaisen. Vesi pärskyi kannelle ja haihtuessaan jätti paksun suolakerroksen. Tankkivesi oli lämmennyt juomakelvottomaksi ja käytimme varavettä . Väylä, jolla ajoimme oli yllättävän kapea, sillä laivoille varatun alueen, kalastusalusten, öljynporaustornien ja rannan väliin ei jäänyt turhaa tilaa. Tuuli kääntyi, ja pystyimme nostamaan purjeet. Vauhti kasvoi runsaaseen kahdeksaan solmuun. Saavuimme Ijmudenin satamaan Alankomaihin viideltä aamulla. Pyöräilijöitä ja jalkapallohuumaa Aamulla siivosimme ja lähdimme tutustumaan Amsterdamiin. Bussimatkalla näimme maalle tyypillisiä kanavia. Erään ylle avattu nostosilta seisautti liikenteen 5 minuutiksi. Parvekkeille ripustetut Alankomaiden liput yhdessä oranssien lippunauhojen kanssa kertoivat meille maan yhä olevan mukana jalkapallon mm-kisoissa. Kävelimme kohti Amsterdamin keskustaa ja söimme lounaan indonesialaisessa ravintolassa. Jalkapallo näkyi myös kaupungin asukkaissa. Vähintään joka toinen oli pukeutunut oranssiin paitaan ja loputkin huiviin. Syötyämme tutustuimme Van Gogh -museoon. Maa on pyöräilijän unelma, mutta pyöräilijät taas jalankulkevan turistin painajainen. Pyörillä on ilmeisesti etuajo-oikeus punaisissa valoissa, kävelyteillä ja kaikkialla muuallakin. Jätimme kaupungin joutuisalla vauhdilla, sillä alkava jalkapallopeli kirvoitti bussikuskin kaasujalkaa ja matka takaisin oli viidenneksen menomatkaa nopeampi. Ijmuidenissa osa jäi veneelle ja osa meni katsomaan jalkapalloa. Veneellekin jääneet kuulivat ottelun lopputuloksen vuvuzelojen ja sumutorvien yhteisestä soitosta, kun peli päättyi. Ottelun jälkeen menimme nukkumaan. Aamulla 7. heinäkuuta ohjelmassa oli venetöitä, joita riitti pitkään. Uimme Pohjanmeressä ja valmistauduimme lähtöön. Alkumatkasta purjehdimme vilkkaiden satamien, kuten Rotterdamin, edustalla, joten tähystäjä ja navigoija saivat tehdä työnsä huolella. Seuraavana iltapäivänä tuuli tyyntyi täysin. Meri oli niin tyyni, että pystyimme uimaan siinä. Suojauduimme kuumuudelta jälleen hyväksi havaitulla keinolla: jäätelöllä. Pääsimme illalla 8. heinäkuuta Schelde-joelle, jonka rannalla Antwerpen sijaitsee. Nukuimme yön Alankomaiden puolella olevassa Teurneuzenissa. Aamulla jatkoimme jokea ylöspäin vuoroveden aiheuttaman myötävirran saattelemana. Joelta näkyi valtava meripeninkulmien pituinen satama, ydinvoimaloita ja teollisuusaluetta. Miksi tätäkin kutsuisi? Kupittaan Henrikinpojat 17 YLLÄ: Erikoisen näköinen museo paljastui 2011-museoksi, joka avataan ensi vuonna. VASEMMALLA: Vuorovesi näkyi satamissa selkeästi. Heitetyn käden kaupunki Tall Ships' Races (TSR) on kansainvälinen nuorisotapahtuma, joka opettaa yhdessä toimimista ja purjelaivaperinnettä. Vaikka Henrika ainoana suomalaisaluksena oli eksoottinen vieras, ei se vetänyt vertoja omanilaiselle tai indonesialaiselle alukselle. Ystävyyttä yli rajojen rakennettiin muun muassa englantilaiseen meripartiolaisvenekunnanjohtajaan, joka oli innoissaan suomalaisesta partioaluksesta. Vastaavaa alusta ei taida yksittäisellä brittilippukunnalla olla. Osallistuimme Antperwenin kaupungin järjestämälle kierokselle. Ammattitaitoinen oppaamme oli entinen meripartiolainen. Aluksi kävimme Antwerpenin kaupungintalolla, mutta jouduimme pian lähtemään, koska meillä ei 18 Kupittaan Henrikinpojat ollut varausta. Kaupungin talon edustalla on legendasta kertova patsas. Tarinan mukaan urhea sankari tappoi jättiläisen ja heitti sen käden Schelde-jokeen. Kaupunki on ottanut käden tunnuksekseen. Jopa kaupungin nimi tulee kansanetymologian mukaan flaamin kielen sanoista hand (käsi) ja werpen (heittää). Antwerpenissa myydään jopa käden muotoisia suklaakonvehteja. Ikivanhan Tuomiokirkon upean tornin alla oli lukuisia Peter Paul Rubensin maailmankuuluja maalauksia. Keskiaikaisen asuinalueen ahtailla kujilla saimme hetkellisen suojan auringon polttavalta paahteelta. Näimme vielä Schelben alittavan tunnelin, jonka jälkeen söimme lounaan veneellä. Keski-eurooppalaista kakulttuuria ruo- Me suomalaiset pidämme usein esimerkiksi Belgiaa kulinarismin kehtona. Tämä on varmasti osittain totta, mutta kyllä maasta valmisruokasupermarkettejakin löytyy. Yhteysupseerimme veivät kolme miehistön jäsentä Lidliä muistuttavaan Aldiin, josta meidän oli hyvin vaikea löytää ruokaa. Kaikki elintarvikkeet olivat hyvin pitkälle jalostettuja. Tomaatit oli vakuumipakattu ja jauhoissa oli leipätaikinan ainekset valmiina. Cheddar-juustoa säilytettiin lämpimässä ja nakit oli pakattu niin, että ne säilyvät kaksi vuotta! Edes Sauvan toimitus ei uskaltautunut kokeilemaan kaikkia herkkuja. Aldista pääsimme enemmän suomalaisen maun mukaiseen myymälään, josta löytyi lopulta kaikki tarvittava. Puuroa ostaes- Kevyen tuulen vuoksi alukset pysyivät lähdön jälkeen pitkään tiiviinä ryhmänä. samme kyselimme ihmisiltä hiutaleista leipäpussin pinnalla olevien hiutaleiden avulla laihoin tuloksin. Eräs mies johdatti meidät pähkinähyllylle. Hän ei ilmeisesti havainnut eroa pähkinän ja kaurahiutaleen välillä. Perinteisten TSR-tapahtumia ovat kapteenien illallinen, miehistöparaati, miehistöjuhlat ja kapteenien kokous, jossa Sail Training Internationalin johtava alustarkastaja George Mills luovutti tunnustuspalkinnon Henrikalle jatkuvasta ja tuloksellisesta turvallisuustyöstä. Viimeisenä iltana pakkasimme tavaroitamme, tutkimme sääennusteita ja ihailimme ilotulitusta. Balttilais-suomalaista vesisotaa Lähtöpäivänä 13. heinäkuuta heräsimme aamupalalle kello 08.00 odottaen tilattua ruokatoimitusta. Aamupalan jälkeen laitoimme aluksen merikelpoiseksi. Purjepussit kerättiin pois ja keulapurje asetet- pääsimme sulkuun kahdeksi tunniksi yhdessä Matka ei alkanut joutuisasti, sil- 19 muun aluksen kanssa. lä jouduimme odottamaan nostosiltaa. Sen ohitettuamme Viimein sulku aukesi ja pääsimpääsimme sopivaan tunnel- me Scheldelle. Ajellessamme jomaan, kun latvialaisalus Spaniel kea alas väistelimme liikennettä aloitti vesi-ilmapallohyökkäyk- ja hyökkäsimme vesi-ilmapalloilsen. Sodan taustat ovat viime la ensin liettualaisen Lietuvan vuoden Tall Ships’ Racesissa, jol- kimppuun ja sitten otimme reloin Spaniel oli yllättänyt Henri- vanssiottelun Spanielia vaskan. Tällä kertaa molemmat taan. olivat kuitenkin valmistautuneita, joten pian vesi-ilmapallot len- Kovempaa keliä telivät alusten välillä. Yövahti nosti purjeet ja pääsimEnsimmäisestä taistelusta Henri- me aamupäivän kuluessa kermuun muassa ka selviytyi selkeänä voittajana. taamaan isopurjeen reivaamista. IltapäiVirkistävän vesisodan jälkeen Vene kulki loistavasti koko kisan ajan. Aallokko oli kerrankin veneelle sopivaa. tiin paikoilleen. Kupittaan Henrikinpojat 19 VASEMMALLA: Aallot Pohjanmerellä olivat melko kookkaita Itämeren laineisiin tottuneelle. OIKEALLA: Oksentamisen ja aaltojen lomassa on hyvä syödä tukevasti. etäisyydellä toisistaan kohti au- tuuli koveni ja vaihdoimme purvällä siirryimme Henrikalla pur- ringonlaskua. Keli oli meidän jetta pienempään. Ruuan valjehduskilpailuissa käytettävään kannaltamme hyvä ja genaakke- mistaminen ja nukkuminen UTC-aikaan. Tuuli tyyntyi täysin. ri-purjeen voimin ohitimme mo- kävivät vaikeiksi. Ensimmäiset Meduusa ui aluksen ohi ja jatkoi nia. merisairauden oireet ilmestyimatkaansa tyytyväisenä. Lähtöä Illalla näköpiirin ilmestyi ukkos- vät. siirrettiin useaan otteeseen. Kil- rintama. Purjepinta-alan pienenpailun johto tiesi mitä teki, sillä tämiselle tulikin näin ollen kiire. Torstai 15. heinäkuuta tuuli virisi, ja lähdöstä tuli yksi Taivas löi tulta yläpuolellamme, Aamulla tuuli oli 20 m/s ja aalkaikkien aikojen hienoimmista. mutta tuuli ei noussut pelätyksi lonkorkeus noin 5 metriä. HenriKaikki alukset purjehtivat näkö- myrskyksi. Aallokko kasvoi ja ka kulki mukavaa kymmenen Vesi lentää ja vene kulkee. Voisiko tunnelma tästä enää parantua? 20 Kupittaan Henrikinpojat VASEMMALLA: Kaikenlaista yllättävää voi sattua ja tapahtua. "Onneksi hätä keinot keksii", niin kuin vanha sanonta kertoo. OIKEALLA: Pitkän merellä olon jälkeen maissa oleminen tuntui välillä oudolta. Osa miehistöstä oireili maihin palaamisen vuoksi oudosti. Heillä tuntui olevan pakonomainen tarve kastella jalkansa juostessaa aaltoja karkuun rannalla. solmun keskinopeutta ja surffissa jopa viittätoista solmua. Purjeista ylhäällä olivat isopurje kakkosreivillä ja stay sail. On todella mielenkiintoista surffata 18-metrisellä teräsveneellä, vaikka se vaatiikin ruorimieheltä aikamoista pyörittämistä. Isomaston juurella työskenneltäessä ei voinut puhua, sillä ääni ei kantanut edes metrin päähän toiselle puolelle. Nukkumisen yrittäminen aiheutti mustelmia hetkellisen painottomuuden heitellessä patjalta kattoon ja takaisin. Henrika osoittautui todella päteväksi kovemmassakin kelissä. Väsymyksen alkaessa pikkuhiljaa painamaan osa manöövereistä venyi ja tuntui tavallista hankalammilta. Perjantai 16. heinäkuuta Yöllä vahtiajoa sovellettiin riittävien yöunien takaamiseksi. Aamulla sivumyötäinen tuuli ja kohtalainen maininki vaativat ruorimieheltä keskittymistä. Päivällä tuuli rauhoittui ja maininki laski matalimmilleen sitten kilpailun lähtöpäivän tyyneyden. Söimme hyvän lounaan. Iltapäivällä nostimme genaakkerin ja saimmekin lisää vauhtia. Illalla alus kärsi epäonnisten tapahtumien sarjan. Genaakkeri kietoutui keulastaagin ympärille ja sen alaosa jouduttiin leikkaamaan irti palasina. Jotta tilanne ei olisi ollut liian helppo irtosi mesaanin taljasta sakkeli, ja myöhemmin isopurjeen kikitalja repeytyi irti. Kovalla työllä isolle rakennettiin väliaikainen kikitalja ja stay sail nostettiin babystaagiin, koska emme voineet kietoutuneen genaakerin takia käyttää keulapurjetta. Lauantai 17.heinäkuuta Aamuyöllä kuljimme kevennetyn vahdin voimin pienellä purjepinta-alalla hitaasti, mutta varmasti kohti maalia. Yöllä hereillä olleita piristivät pyöriäiset tai delfiinit, jotka kulkivat noin viiden minuutin ajan aluksen rinnalla, sukeltelivat sen ali ja hyppivät vierellä. Päivällä aloitimme kevyen kelin mahdollistamana siivouksen ja saimme laskettua genaakkerin rippeet förstaagista. Sen jälkeen nostimme genoa-purjeen ja purjehtimisesta tuli huomattavasti nopeampaa. Kevyt tuuli kiusasi muitakin aluksia, sillä vhf-radiossa Tall Ships’ Races -alusten miehistöt kävivät kauppaa lisäbofooreista Aalborgin miehistöparaatin ainoa siniristilippu liehui Henrikan miehistön kantamana Kupittaan Henrikinpojat 21 vaihtui kokonaisuudessaan 1. elokuuta, kun lippukunnan vanTSR-tapahtumiin. hempi johtajisto saapui Henrikalle purjehtiakseen takaisin Henrika jätti Aalborgin 24. heinäTurkuun. kuta ja palasi Kööpenhaminaan 30.heinäkuuta. Matkalla tutusPauli Engblom tuttiin esimerkiksi Anholtin luonnonkauniiseen saareen ja Stribin, Middelfartin ja Marstalin kaupunkeihin. Martstalin ja Kööpenhaminan välillä matkaan toi pientä jännitystä kahden sillan alitus joista matalimman alituskorkeus oli 25,5 metriä, Henrikan isomastohan on 24 metriä korkea. Vielä viimeiseen hetkeen asti ennen siltaa näytti, että masto osuisi siltaan, mutta merikarttojen tiedot olivat oikeassa ja masto mahtui juuri sopivasti sillan alta. Miehistö Aamiainen Omanin laivaston aluksella oli eksoottinenkokemus. eli voimakkaammasta tuulesta. Taisivatpa jotkut alukset järjestää tietokilpailunkin. Illalla tuuli voimistui ja maalilinja lähestyi vauhdilla. Sunnuntai 18.heinäkuta Maalilinja ylitettiin monivaiheisen kilpailun jälkeen 02.27.18 UTC. Luovimme Skagenin satamaan, jonne jäimme maanantaiaamun asti. Matka jatkui hiljalleen kohti Aalborgia ja siitä eteenpäin. Kohti kotia Kilpailun jälkeen lepäsimme Skagenissa, Tanskan pohjoiskärjessä syöden tanskalaistyyppisen lounaan ja tutustuen kaupungille tyypillisiin keltaisiin huviloihin ja valkeaan hiekkarantaan. Skagenista purjehdimme Halsiin, jossa nukuttuamme siirryimme Limfjorden-salmea Aalborgiin Tall Ships' Racesiin. Hyvän yhteysupseerin avustuksella huolsimme venettä, kävimme saunassa (katso Sauva-palsta s. 38), tutustuimme kaupunkiin ja osallistuimme 22 Kupittaan Henrikinpojat Henrika Aalborgissa lähes alueen parhaalla paikalla miehstön kannalta. Miltä tuntui olla Henrikalla 44 vuorokautta? Valtteri Koistinen, Samuli Sahlström ja Ville Sahlström olivat Henrikalla tänä kesänä Turusta Kööpenhaminaan, Kööpenhaminasta Antwerpeniin ja takaisin Kööpenhaminaan. Sauva haastatteli koko matkan ajan förstinä ollutta Ville Sahlströmiä. Kokemus oli mielenkiin- toinen. Sahlström kertoo, ettei tuo 44 päivää tuntunut niin pitkältä miltä se kuulostaa. Asiaa auttoi se, että myös Valtteri ja Samuli olivat mukana yhtä kauan ja satamat vaihtuivat tiheään estäen kyllästymisen. Itse ainakin viihdyin hyvin, Sahlström päättää. OIKEALLA YLLÄ: Ville Henrikan ruorissa kisan aikana. OIKEALLA: Samuli nauttimassa uuden pakastimen mahdollistamasta ylellisyydestä, eli jäätelöstä keskellä merta. VASEMMALLA: Villapaita ja pipo ovat välttämättömät varusteet helteellä. Lue s/y Henrikan menneistä ja tulevista seikkailuista KHP:n verkkolehdestä http://verkkosauva.wordpress.com Vastaantulleita Maailman merillä tulee vastaan jos jonkinlaista venettä ja laivaa. Tässä poimintoja kesän erikoisuuksista. Kupittaan Henrikinpojat 23 Archipelago race 2010: Kolmas kerta toden sanoo Kolmatta kertaa järjestetty partiolaisten yöpurjehduskilpailu Archipelago Race kisattiin tänä vuonna poikkeuksellisen hyvissä olosuhteissa. Edellisiltä vuosilta tuttu keskiyön tyyni hetki ei tällä kertaa häirinnyt kilpailua, minkä ansiosta veneet pysyivät yhtenäisempänä ryhmänä koko kilpailun ajan. Kilpailuun lähdettiin illan hämärtyessä Airiston yllä. Perjantaina 24.9 oli Heinänokan partiovenesatamassa melkoinen vilinä, kun Archipelago Racen kipparikokous pidettiin laiturilla. Kaikki veneet (ja se yksi laiva) olivat yhä laiturissa ja sataman edustalla odotteli vielä muutamia veneitä. Tänä vuonna kilpailuun osallistuvien veneiden määrä oli huomattavasti suurempi kuin aiempina vuosina. Kipparikokouksen päätyttyä ja kilpailun tämänvuotisen reitin selvittyä pääsi s/y Henrikan paljon muita nuorempi miehistö viimein matkaan. Kilpailun lähtöviivalla oli paitsi runsaasti veneitä myös runsaasti tuulta. Ensimmäisen vahdin aikana, pian lähdön jälkeen, pääsi Henrikan miehistö nauttimaan riittävän tuulen tuomista herkuista, ja ensimmäistä kertaa kilpailun historian aikana s/y Henrika onnistui ohittamaan toisen kilpai24 Kupittaan Henrikinpojat lussa mukana olevan veneen. Navakan tuulen ansiosta koko laivue pysyi melko yhtenäisenä, minkä vuoksi väistämissääntöjä jouduttiin muistelemaan useaan otteeseen ennen kuin veneet saavuttivat Korppoon ja Nauvon väliseen Storströmmeniin, jossa paremmin luovilla pärjäävät ve- neet katosivat Henrikan näköpiiristä. Aamuyöllä Storströmmenin jäätyä taakse alkoi tiukka takaaajo. Muut veneet yhtä lukuun ottamatta olivat ohittaneet Hernikan, mutta useat olivat yhä näköpiirissä. Viimeinenkin vene ohitti nuoren ja pienikokoisen miehistön omanneen Henrikan tuulen suunnan vaihtumisen vuoksi suoritetun purjeidenvaihdon aikana Aamun valjetessa alkoi myös tuuli voimistua hieman yöllisestä ja sitä alkoi jo olla riittävästi myös Henrikan kokoiselle alukselle. Jäänmurtajaväylällä Henrika alkoikin taas saavuttaa muita veneitä ja jo muutaman tunnin kuluttua oli s/y Meritähti jäänyt taakse. Väylän kääntyes- Aamuyöllä kaikkien oli helppo hymyillä, kun välimatka edellä purjehtineeseen s/y Meritähteen hupeni vauhdilla. Ohitustilanne venyi puolen tunnin mittaiseksi, kun molemmat veneet olivat yhtä nopeita. Väylän käännyttyä oli veneiden väliset kahvikutsut lopetettava, kun s/y Hemmingway pääsi karkuun. suunta muuttui taas ja maskulaiset pääsivät lopullisesti karkuun. S/y Meritähden Henrika onnistui pitämään takanaan maaliin asti, eikä siis ensimmäistä kertaa kilpailun historiassa tullut maaliin useita tunteja muiden jälkeen. Tänä vuonna kilpailun voitti pienin osallistunut vene, Lausteen Lätynkääntäjien s/y Sandy. Sandylle kilpailu oli erityisen mielenkiintoinen, sillä se ei voittanut ainoastaan kilpailua tasoitetussa ajassa vaan voitti myös selkeästi toisen kilpailussa mukana olleen Finn Flyer 31:n, Purjeiden käsittelyssä harjoitus s/y Tuulin. Henrika sijoittui tasoitekee mestarin. Vuodet vierivät ja on sä kohti pohjoista oli myös mas- aika vieritkulaisten Hemmingway jäänyt tää myös taakse, mutta ei pysyvästi. Pian vastuuta väylän kääntyessä uudelleen ja nuoremtuulen muuttuessa vastaisem- mille. Aku maksi sai Hemmingway Henri- harjoittelekan kiinni. Veneet olivat massa nasilloisissa olosuhteissa niin tasa- vigointivas väkiset, että alukset ajoivat yli tuun puoli tuntia kyljikkäin alle viiden kantamismetrin päässä toisistaan, koska ta. kumpikaan ei suostunut päästämään toista ohi. Lopulta väylän tetussa ajassa selkeästi viimeiseksi. Tämän vuoden kilpailu kuitenkin osoitti, että Henrikalla voi olla hyvät mahdollisuudet menestyä tulevaisuudessa, jos tuulta vain riittää. Toisiksi viimeisenä maalissa oli loistava suoritus todennäköisesti koko kilpailun historian nuorimmalle miehistölle. Akseli Silfver Kupittaan Henrikinpojat 25 Purjehdusruokaa Purjehduksilla, ja varsinkin pitkillä sellaisilla, korostuu hyvän ja ravitsevan ruuan merkitys. Kun maha on täynnä, jaksaa paremmin ja mieliala pysyy korkealla. S/y Henrikalla tähän seikkaan on kiinnitetty aina suurta huomiota eikä kukaan ole koskaan noussut ruokapöydästä maha kurnien. Hyvän ruuan voi valmistaa kohtalaisen helposti eikä siihen välttämättä edes kulu paljon aikaa kun käytössä on paljon auttavia käsiä esimerkiksi kuorimassa perunoita ja pilkkomassa sipuleita. Eli ryhmätyöllä homma toimii, vaikkakin on syytä muistaa vanha sanonta ”mitä useampi kokki…”. Vaikkakin tässä nyt esitellään parikin purjehduksilta tuttua reseptiä, on syytä muistaa että mitä ruuanlaittoon tulee, me Kupittaan Henrikinpojissa olemme vahvasti kaavoihin kangistumista vastaan ja ”S/y Henrikan iloinen keittiö” onkin aina ollut paikka, jossa nuoret isänmaan toivomme ovat saaneet käyttää ruuanlaitossa omaa mielikuvitustaan (ainakin tiettyyn pisteeseen saakka). Ja kyllä lopputulos on yleensä täyttänyt kaikkien asettamat kriteerit. Tämä tapa myös kannustaa kaikkia löytämään itsestään sen gourmet-kokin, joka meissä kaikissa epäilemättä asuu. Pasta Carbonara (n. 10:lle) Raaka-aineet:- palvikinkkua n. 1,2 kg - sipuli (kaksi isoa tai kolme pientä) - valkosipulia (muutama kynsi maun mukaan) - 2 punaista paprikaa - paketti Aura-juustoa - n. 6 dl kermaa - tagliatelle-pastaa keitto-ohjeen mukaan - suolaa ja rouhittua mustapippuria (hyvä kokki ei muuta tarvitse…) Kuumenna pannulla tilkka oliiviöljyä, lisää pilkottu sipuli ja purista joukkoon valkosipulin kynnet. Lisää hyppysellinen suolaa ja reilusti rouhittua mustapippuria (maustaminen tässä kohtaa antaa valmiille kastikkeelle tasaisemman maun). Kun sipulit on kuullotettu, lisää suikaleiksi leikattu palvikinkku ja pieneksi kuutioitu paprika. Paista niin kauan että kinkun siivut alkavat saada väriä ja paprikan palaset pehmetä. Varo polttamasta sipuleita, mutta anna niiden silti saada reilusti väriä koska silloin ne osaltaan suurustavat valmiin kastikkeen. Lisää tässä kohtaa pasta kiehuvaan keitinveteen. Jos paistinpannussasi on korkeat reunat, voit jatkaa sillä. Muussa tapauksessa kaada pannun sisältö vaikka kattilaan. Lisää sekaan pari lasia vettä ja ala murentaa sormilla Aura-juustoa joukkoon. Sekoita. Kun Aura-juusto on sulanut, lisää kerma. Keitä tarvittaessa kasaan. Maista ja mausta jotta kastike saa viimeisen silauksen. Kun pasta on al dente, valuta kattilasta vedet ja lorauta pastan päälle tilkka oliiviöljyä. Valmista tarjottavaksi. Ripottele valmiiden annosten päälle esim. juustoraastetta. Olli Lingren 26 Kupittaan Henrikinpojat Posankka-mittaluokan partiohuivin ompeleminen ja hartiattoman patsaan huivittaminen 1. Keksi koulun välitunnilla, että olisi hienoa huivittaa Posankka partioviikon kunniaksi. 2. Lähetä sähköpostia patsaan tekijälle Alvar Gullichsenille, ja saa lupa huivittamiselle. 3. Arvioi patsaan koko koulurepun koon perusteella, ja totea tarvittavan huivin olevan pidemmältä sivultaan viisimetrinen. 4. Kysy muutamalta tytöltä apua ”pieneen” ompelutehtävään, sillä kohopäissä ompeleminen ei … noh, kyllä te tiedätte. 5. Laske tarvitsevasi kahdeksan metriä sinistä kangasta. 6. Mene kangaskauppaan, ja totea, ettei sinistä kangasta ole riittävästi ja se on kallista. Mene toiseen kauppaan, josta parempaa kangasta saa halvalla. 7. Vie kangas ja kaikki suvun ompelukoneet kololle. 8. Mene kololle koulun jälkeen kiirehtien, ja odota apuun pyytämiesi tyttöjen saapumista tunti. 9. Laita tytöt leikkaamaan ja ompelemaan Suomen Partiolaisten huivimerkkiä, joka on mielestäsi monimutkainen, ja ompele itse huivin osat yhteen ja huolittele reunat. 10. Häädä kokousta pitämään tullut venekunnanjohtaja ulos. 11. Ompelutyö jää kesken koska aika loppuu. Muista sinetöidä kolo ennen kuin lähdet. 12. Jatka seuraavana päivänä ompelemista idean keksineen venekunnanjohtajan kanssa. 13. Ompele makuualustan suikaleet huivin taakse merkin kohdalle jäykisteeksi. Ompele tyttöjen tekemä huivimerkki kiinni huiviin. 14. Totea huivin toimivan loistavana viittana. 15. Yritä rullata huivi ja totea kolo liian pieneksi. Rullaa huivi siitä huolimatta. Siivoa kolo ja lähde kotiin. 16. Ilmoita patsaan omistavalle kulttuuritoimelle, että aiotte huivittaa Posankan. 17. Heitä köysi Posankan kärsän yli ja vedä siima sen tilalle. Sido siiman toinen pää huiviin. 18. Toista neljästi. (Tarvitset kolme siimaa, koska siima katkeaa vähintään kerran.) 19. Ompele huivi kolmesta kohtaa kiinni pään takaa menevään siimaan. 20. Vedä huivi oikeaan kohtaan siimojen avulla ja sido siima kiven ympärille sidottuun naruun. 21. Totea siima huonoksi käyttötarkoitukseen ja päätä, ettet käytä sitä enää ikinä. 22. Viimeistele huivin asento ja kiristä siimoja vähän. 23. Kiitä kaikkia jotka ovat osallistuneet huivittamisprojektiin. 24. Anna haastattelu Kymmenen uutisiin. 25. Mene kotiin ja huomaa kulttuuritoimen myöntäneen luvan huivittamiseen pari tuntia huivittamisen jälkeen. Kupittaan Henrikinpojat 27 Junalla halki Euroopan: Erään partiolaisen matka Lissabonista Turkuun Tommi Tähtinen Keväinen lomaviikko avovaimon kanssa Portugalin pääkaupungissa sai yllättävän käänteen, kun kuulimme vanhempieni jääneen Kööpenhaminaan jumiin välilaskulla kentän sulkeuduttua tuhkapilven vuoksi. Omaan paluulentoomme oli vielä kaksi päivää aikaa, mutta tilanne kuullosti huolestuttavalta, joten asiaa oli syytä selvittää. Vierailu lentoyhtiön toimistossa samana iltapäivänä kesti sen verran kauan, että sieltä lähtiessämme käytännössä koko Keski- ja Pohjois-Euroopan ilmatila oli jo suljettu. Kotimaassa odottava työviikko sekä muut menot pakottivat aloittamaan heti mietinnän siitä, miten Iberian niemimaalta pääsee nopeasti Turkuun lentämättä. Nopeasti ilman karttaa ideoitu reittihahmotelma osui kohdalleen yllättävän hyvin. Pyreneiden vuoristo olisi ilmiselvä este, teitä ja junaratoja olisi todennäköisesti vain rannikon tuntumassa. Pariisi ja Ruhrin alue olisivat odotusarvoisesti ruuhkaisia valtavan matkustajamäärän vuoksi. Tanska voisi olla myös 28 Kupittaan Henrikinpojat Nykyaikainen, käytännön asioissa helppo ja suhteellisen vauras länsimaiden ihmisten elämä on lopulta melko herkkä häiriöille. Kun esimerkiksi Euroopan ilmatila suljetaan, tulee myös partiossa opituille elämäntaidoille käyttöä, kun tarvitaan oma-aloitteista ja ripeää toimintaa, reipasta asennetta sekä ongelmanratkaisukykyä kotiin pääsemiseksi. Yhteiskuntaa tai mitään muutakaan on turha huutaa apuun tai jäädä muullakaan tavoin tuleen makaamaan. pullonkaula, ja koska Suomi on logistisesta näkökulmasta saari, pitäisi saada myös laivaliput. Ja kaikkia lippuja olisi todennäköisesti rajallinen määrä kysyntään nähden. Pariisista hotellin yhdeksi yöksi. Näin meillä oli käsissä lippuja ja varauksia reilusti suuremmalla rahamäärällä mitä alkuperäinen matkabudjetti oli, nyt pitäisi enää ehtiä jokaisessa vaihdossa seuraavaan junaan. Seuraavana aamuna lähdimme tarkemmin selvittämään asiaa. Koska olimme liikkeellä varsin ajoissa, saimme paikalliselta asemalta liput seuraavana päivänä Pariisiin lähtevään junaan. Saman päivän junan liput oli jo myyty loppuun. Edellämme jonossa suomalainen eläkeläispariskunta osti myös liput Pariisiin, heillä tosin oli ajatuksena pyrkiä Pariisista kohti Pohjois-Saksan satamia ja sieltä rahtilaivalla Suomeen. Nettikahvilassa saimme Ranskan SNCF:n, Saksan Deutsche Bahnin, ja Ruotsin SJ:n nettikaupoista liput Tukholmaan saakka ja sieltä edelleen autolautalla Turkuun. Junat täyttyivät sitä vauhtia että selvittäessämme loppumatkan yhteyksien ketjutusta täyttyivät Ranskan junat ja jouduimme varaamaan Sud Expresso Tuumasta toimeen Matka kohti kotia alkoi verkkaisessa tahdissa Sud Expresso-junalla halki Portugalin ja Espanjan. Lähes kaikki matkustajat olivat ulkomaalaisia pyrkimässä lähemmäs kotia. Matkustimme yhdessä englantilaisen opettajapariskunnan ja kahden yhdysvaltalaisen opiskelijatytön kanssa rennosti jutustellen. Tunnelma oli ihmeen positiivinen, ehkäpä siksi että matkaa oli vielä kaikilla jäljellä, eikä aikatauluilla kannattanut vielä vaivata itseään liikaa. Loppuillasta tunnelma laski konduktöörin heitettyä kaksi lapsiperhettä ulos junasta öiselle rajaseudulle, syynä väärälle päivälle ostetut liput. Aamulla saavuimme Ranskan rajalle ja Ranskan puolella meitä odottai- Tommi Tähtinen lino Rantaradalla ja vasta parin tunnin jälkeen päästiin vauhtiin. Kyyti oli tasaista ja palvelukin jo asiallista. Suurin matkalla kohdattu kulttuuriraja oli selvästi ylitetty aikaisemmin aamulla. Gard du Montparnasse si TGV-luotijuna kohti Pariisia. meillä oli parin tunnin vaihtoaika Ranskan puolella, sillä seuraavat junat oli myyty viikoksi Mitä ihmettä? Junan odottaessa Espanjalaisen loppuun. Ja rautatielakkokin oli Irunin rajakaupungin asemalla onneksi pelkkä huhu. pysähdys alkoi tuntua pitkältä. Kun juna oli parikymmentä mi- TGV nuuttia myöhässä, saimme ky- Ranskan puolelle päästyämme syessämme tiedon ettei juna kaikki päiväjunat aina Tukholjatkakaan Ranskaan kuten li- maan saakka oli pidennetty yhpuissa ja aikatauluissa lukee, distämällä kaksi junaa. vaan jää Espanjaan. Syynä oli Odotukset kuuluisan TGV:n vauhmahdollinen rautatielakko Rans- dille olivat kovat, mutta todellikan puolella. Piskuisen Irunin suus ei vastannut odotuksia. asema heräsi totisesti eloon kun Juna pysähteli vähän väliä pikkujunallinen matkailijoita lento- kaupunkeja kiertäen kuin Pendolaukkuineen purkautui melkoisella kiireellä asemalaiturille aikaisin sunnuntai-aamuna. Ainoastaan Espanjaa puhuvalta asemavirkailijalta sai ensin tiedon ettei täältä mitään junia Pariisiin mene, kun ymmärsimme kysyä tietä Ranskan puoleiseen rajakaupunkiin, antoi hän käsimerkein ohjeet paikallisjunalle, taksitolpalle tai jollekin muulle kulkuvälineelle. Paikallisjuna-asema löytyi kuin ihmeen kaupalla, sillä kyseessä oli pääkaudun varrella oleva Rkioskin näköinen kivijalkamyymälä, josta johti rullaportaat alas asemalaiturille. Onneksi Saapuessamme Pariisiin Montparnassen asemalle matkustajakaaos oli valtaisa. Asema oli tupaten täynnä joka suuntaan kiiruhtavia ja loputtomissa jonoissa odottavia ihmisiä. Mieleen tuli väkisin ajatus että millaisen tilanteen suuri pakolaisvyöry sodan tai muun inhimillisen katastrofin seurauksena saisi aikaan. Nyt kaikilla oli kuitenkin ruokaa ja melkein kaikilla rahaa jolla selvitä tilanteesta, ja ainoastaan lentoliikenne oli poikki verrattuna normaaliin. Mielessä kävi sekin, kuinka otollinen paikka täpötäysi rautatieasema olisi terroristeille. Merijalkaväen runsas ja näkyvä läsnäolo loi kuitenkin turvallisuuden tunnetta. Ruuhkaa kuvaa että jopa metron lippuautomaatilla jonotimme yli 20 minuuttia. Illansuussa pääsimme hotellille ja suihkuun. Tommi Tähtinen Kupittaan Henrikinpojat 29 Nähdä Pariisi ja kuolla Kun jouduimme kerran Pariisissa viettämään illan ja yön, olisi ollut tyhmää jättää hyödyntämättä tilaisuus kierrellä kaupungilla. Tasokas illallinen riittävän kaukana asemien väentungoksesta ei päästänyt meitä rauhaan kohtalokumppaneilta, ympärillämme oli täälläkin muita kohti kotia pyrkiviä matkustajia. Illallisen päälle metroa hyödyntäen suoritettu kävelykierros päänähtävyyksillä palautti mieleeni väliotsikon sanonnan, joka on helppo ymmärtää kaunista kaupunkia ihaillessa. Koti on jo lähellä Pariisi oli melko tarkalleen matkan puolivälissä kartalta katsoen. Matkan jatkuessa alkoivat kotimaassa odottavat asiat painaa ennemmän mielessä, olihan maanantai, sähköpostia alkoi taas tulla ja puhelin soida. Jo peruttuja tapaamisia ja asioita piti järjestellä niin töihin liittyen kuin mm. lippukunnan ansiomerkkien osalta. Kaupungit vaihtuivat - Bryssel, Köln, Aachen, Bremen, Hampuri. Odottaminen ja junassa istuminen alkoi jo kyllästyttää. Hampurissa saimme lepotauon ja löysimme olosuhteisiin nähden kelvollisen asemaravintolan. Söimme kunnollisen lämpimän aterian, olihan aamiaisesta aikaa ja Lissabonista ostetut eväät olivat menettäneet jo Ranskan puolella parhaan hohtonsa. Aamuyöstä oli tiedossa kolmen ja puolen tunnin odotus Neumünster-nimisessä pikkukaupungissa Pohjois-Saksassa. Odottaa sopi, että lämmintä sisätilaa ei välttämättä olisi tarjolla. Saapuessamme paikallisjunalla puoli kahden aikaan yöllä Hampurista Neumünsteriin yllätys oli 30 Kupittaan Henrikinpojat siten suuri, kun asemalla oli aina auki oleva leipomo-kioski ja lisäksi aukion toiselta laidalta oli avoinna oleva kuppila, josta löytyi juttuseuraksi eräs suomalainen kirjailija ja ruotsalainen liikemies. Kuinka kauan tätä jatkuu? naan nukkumatta. Nuorempana partiolaisena vastaava valvominen onnistui leireillä ilman ongelmia, mutta ikä tekee tässäkin asiassa näemmä huomaamatta tehtävänsä. Lähdettyämme launtai-iltapäivänä Lissabonista, olimme lopulta keskiviikkona aamulla Turussa. Monta asiaa ja tapaamista meni tuhkapilven vuoksi pieleen, mutta saimme ainakin käytyä pikaisesti Pariisissa ja tehdä eräänlaisen myöhäisiän interrail-matkan, tosin lentolaukut mukana, normaalihinnoin ja melkoisella kiireellä. Matkalla tuli monenlaista matkantekoa seuratessa useasti mieleen, kuinka hyviä eväitä partioharrastus on antanut elämään tässäkin suhteessa. Nuorena partioharrastuksen parissa hankitut kokemukset itsestä ja muista huolehtimisesta, yhteistyöstä ja ongelmanratkaisusta ovat arvokkaita taitoja, joille on nykyään kysyntää joka puolella yhteiskuntaa kyseisten taitojen käydessä yhä harvinaisemmiksi. Ja kun hauras rauhallinen arki jostain syystä järkkyy, voivat nämä taidot nousta arvoon arvaamattomaan. Lähes tunnin myöhässä asemalle saapunut yöjuna Kööpenhaminaan muodostui matkan raskaimmaksi osaksi. Juna oli koottu eri puolilta eurooppaa lähteneistä makuuvaunuista, joita oli todella paljon, sekä yhdestä ravintolavaunusta. Ihmeen kaupalla saimme ravintolavaunusta paikat ja järsimme ostamaamme aamiaista hartaasti seitsemän tunnin ajan aina Kööpenhaminaan saakka. Nukahtaa ei kannattanut, nukkuvat poistettiin ravintolavaunusta, samoin muut kuin asiakkaat. Muut vaunut olivat tupaten täynnä, niin sängyissä kuin kapeilla käytävilläkin nukkui ihmisiä vieri vieressä. Juna oli pahasti myöhässä ja Kööpenhaminaan saakka piti pelätä ehdimmekö Malmön junaan ja sieltä edelleen Tukholmaan. Kööpenhaminan ja Malmön vaihdot herättivät huolta, sillä kuulimme tuttavapiiristä useampia tarinoi- Tommi Tähtinen ta lähes käsirysystä Tukholmaa kohti pyrkivien kesken. Pääsimme kuitenkin etukäteen ostettuine lippuinemme Tommi Tähtinen jatkamaan matkaa Tukholmaan. Seuraavaa työpäivää ajatellen päivärytmiä ei kannattanut enää sekoittaa nukkumalla. Laivalle ja hyttiin päästyämme uni maistui, olihan yksi yö jäänyt välistä koko- SAUVA-LEHTIÄ NELJÄKYMMENTÄ VUOTTA Kupittaan Henrikinpoikien lehden Sauvan historiaa Lippukunta perustettiin vuonna 1959. Muutaman ensimmäisen vuoden aikana ei ollut vielä tarvetta lippukuntalehdelle, sillä alussa vartioita toimi vain parikolme sudenpentulauman lisäksi. Mutta jo vuonna 1962 alkoi ilmestyä monistettu useampisivuinen tiedotuslehti, joka tuli julki muutaman kuukauden välein. Näitä tiedotteita löytyy lippukunnan arkistosta vuosilta 1962-1964 yhteensä 11 kappaletta. Tiedotuslehtisten toimittaja oli lippukunnan sihteeri Matti Aalto. Parhaimmillaan lippukunnassa toimi 11 vartiota neljässä joukkueessa/osastossa. Ensimmäinen Sauva ilmestyi 20.2.1964 ja sen kannessa oli B-P:n kuva, olihan julkaisupäivä lähellä hänen syntymäpäiväänsä. Sisältö oli alusta alkaen melko perinteistä. Lehdestä löytyi seuraavat palstat: lippukunnanjohtajan sana, hengellinen kirjoitus, partiopoikaosaston kirjoitus, kolkkapoikien palsta sekä meripartio-osaston kuulumisia. Alussa lippukunta oli maapartiolippukunta, johon vuonna 1963 perustettiin meripartio-osasto Kari Katajiston ja Pertti Tuomen toimesta. Ensimmäisen toimintavuoden aikana ei osastolla ollut vielä käytössään venettä. Meri- partiota harrastettiin teoriakoulutuksena sekä harjoituksina. Silloinen meripartiointi sai paljon vaikutteita laivaston käyneiden johtajien taustasta ja siellä opitut toimintatavat turvalliseen merenkulkuun siirtyivät myös partioon. Meripartiotoiminta lähti tosissaan käyntiin, kun lippukunnalle hankittiin 1965 ensimmäinen oma alus: moottorivene Sotka. Johtajaneuvosto jopa laati säännöt siitä miten meripartio-osastoon saattoi päästä maapartio-osastoista. tiä ilmestyi kuusi kappaletta, joista löytyy arkistosta viisi kappaletta. Sarjasta puuttuu numero 4. Vuosilta 1969-1971 löytyy arkistosta vain purjehduskertomukset kaljaasi Henrikan kesästä. Myöhemmin painotyö siirtyi seurakuntien monistamoon ja valokuvasivut painatettiin erikseen offset-painossa. Jonkinlaisesta elintason noususta ja tekniikan kehittymisestä varmaan kertoo myös vuodesta 1995 alkaen viimeisten numeroiden värikopiointi. Ensimmäisenä vuonna 1964 ilmestyi viisi Sauva-lehteä, joiden päätoimittaja oli lippukunnanjohtaja ja seurakunnan poikatyöntekijä Pekka ”Peku” Kumpulainen. Sisältö oli paljolti tiedoitusluonteista ja melko samanlaista kuin aikaisempien tiedotteiden. Vuonna 1965 ilmestyi edelleen kolme Sauva-lehteä. Lehtien monistustapa oli vahasmonistus. Tekniikka oli melko työläs eikä valokuvien painojälki ollut kaksinen. Kansilehdet painettiin numerosta 2/1964 lähtien itse silkkipainolla. Usein kansi piirrettiin tai leikattiin käsin eikä silkin valmistuksessa käytetty vielä valokuvaustekniikka. Silkkipainaminen tehtiin käsikehikolla. Vuosina 1965-1968 lehden kannet painettiin kirjapainossa keltaiselle kartongille valmiiksi numeroituina. Tämän sarjan leh- Alkuun Sauva ilmestyi melko säännöllisesti, mutta vuosien kuluessa julkaisumäärä supistui 1-2 lehteen vuodessa. Silloin tällöin oli välivuosiakin, jolloin yhtäkään numeroa ei ilmestynyt. Sauvan ilmestyminen taisi loppui sittemmin kokonaan ja arkistosta löytynyt viimeinen numero on vuodelta 1998, jonka jälkeen on julkaistu Sauvanentiedotteita. Alkuvuosien mukavimpiin juttuihin kuului mielestäni jatkokertomus Lauri ”Lapa” Salorannan Lapin vaelluksesta. Tyypillistä sisältöä olivat myös kertomukset leireiltä, retkistä, purjehduksista sekä myöhemmin partiotaitokilpailuista kuten Ritarikokeesta. Näiden Ritarikoe-juttujen kirjoittajana kunnostautui erityisesti Hannu Raitis. Kolkkapoikien Kupittaan Henrikinpojat 31 purjehdusraportteja alettiin koota aluksi erillisinä julkaisuina vanhan Henrikan tullessa lippukunnan käyttöön. Edellisen aluksen eli moottorivene Sotkan purjehduskausista ei vielä kirjoitettu erillisiä purjehdusselostuksia. Myöhemmin tämä purjehduskertomus siirtyi osaksi Joulu-Sauvaa, joka useana vuotena olikin ainoa ilmestynyt nuSauvan päätoimittajat vaihtuivat mero. melko tiheään ja välillä tuntuikin, että kyseessä oli jonkinlai- Viimeisinä vuosina Sauvan ilme nen ”hanttihomma”. Jos muuttui kevyempään suuntaan tarkastellaan Sauvassa julkaistu- ja huumori alkoi näkyä niin kirjoija juttuja, niin kaikkein tuotte- tuksissa kuin erityisesti otsikkoliain on ollut Hannu, jonka jen muodossa ja sisällössä. Olisi kynänjälki näkyy lehdessä mukavaa, jos taas kerran saisimusean vuoden ajan. Yhtenä huip- me aikaiseksi uuden Sauvan joupujuttuna muistan Hannun kir- lun iloksi. joittaman kaljaasien historiaa käsittelevän kirjoituksen, joka Kirjoituksen ohessa on luettelo perustui tutkimustyöhön, jonka lippukunnan ja allekirjoittaneen Hannu teki jatkokoulutuksen yh- arkistoista löytyneistä tiedotteista sekä Sauvan numeroista, joiteydessä. ta on ollut yhteensä ainakin Kun uutta Henrikaa alettiin ra- kuusikymmentä. Jos joltain löykentaa, kerrottiin tietysti työn tyy tästä luettelosta puuttuvia edistymisestä sekä valettiin us- numeroita hyllystään, pyytäisin koa suuren projektin valmistumi- tekemään lahjoituksen lippukunseen. Erityisiä nalle ottamalla yhteyttä kirjoitta(myöhemmin sudenpentujen) palstat sisälsivät poikien itse tai kolkkajohtajien tuottamaa materiaalia, kuten retkikertomuksia, vitsejä sekä askartelu- ja visailutehtäviä. Sauvan levitystapa oli alkuun postitus ja vasta myöhemmin julkaisu ja jakelu ajoitettiin kevät- ja joulujuhlien yhteyteen. 32 Kupittaan Henrikinpojat jaan. Tein myös luettelon julkaisuista sekä niiden päätoimittajista. Nämä tiedot löytyivät vanhoja Sauvoja selaillessa. Päätoimittajan vastuulle jäikin yleensä suurin työ sekä valvotut yöt kun monitusaikataulu painoi päälle. Vakaampaa tulevaisuutta lippukuntalehdellemme toivoen, Asko ’oxa’ Laite Yhteydenotot: GSM: 040-7098872 tai Email: [email protected] Kupittaan Henrikinpojat 33 Kupittaan Henrikinpojille lukuisia ansiomerkkejä Kupittaan Henrikinpojille myönnettiin keväällä useita ansiomerkkejä muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen. Ansimerkit ovat kuuluneet partioon alusta saakka ja ansiomerkkikäytännöt ovat muotoutuneet ajan saatossa. Ansiomerkkien tarkoitus on osoittaa kiitosta ja tunnustusta merkin saajalle hyvin tehdystä partiotyöstä, jonka lisäksi merkki partiopaidassa kertoo myös muille merkin saajan ansioista. Tämä yhteenveto esittelee keväällä jaetut merkit ja taustoittaa niitä. Lisäksi artikkelin lopussa on lista Kupittaan Henrikinpojille kautta aikojen myönnetyistä ansiomerkeistä. Suomen Partiolaisten Hopeinen ansiomitali SP:n Hopeinen ansiomitali voidaan myöntää partiojohtajalle tunnustuksena pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnasta vaativissa partiotehtävissä lippukunnassa, piirissä tai keskusjärjestössä. Keväällä 2010 näitä merkkejä myönnettiin Lounais-Suomen Partiopiirin alueelle vain kolme, mikä kuvaa merkin harvinaisuutta. Lippukuntamme perustajajäsen Lauri ”Lapa” Harju on toiminut lippukunnassamme eri vastuutehtävissä yli 50 vuoden ajan ja hänen panoksensa eri koulutusaluksien hankinnassa, kehittämisessä ja ylläpidossä on ollut monella tapaa ratkaisevaa, samoin toiminta lukuisilla partiopiirin ja Suomen Partiolaisten kursseilla kouluttajana. Merkin perustelujen mukaan Laurin työtä on leimannut pitkäjänteisyys, 34 Kupittaan Henrikinpojat vuosituhannen vaihteessa ja on toiminut Meripartiolippukunta Kupittaan Henrikinpojat ry:n hallituksen puheenjohtajana ja usean nuoren lippukunnanjohtajan tärkeänä tukena yhdistyksen perustamisesta vuodesta 2001 lähtien. Suomen Partiolaisten Pronssinen ansiomitali Pronssinen ansiomitali voidaan myöntää partiojohtajalle tunLauri "Lapa" Harju (oik.) pyytettömyys sekä esimerkillisyys ja Lapan toiminnassa on ollut mukana vahva kasvatuksellinen ote. Jari Päkkilä on toiminut eri tehtävissä lippukuntatasolta aina keskusjärjestötasolle ja toimi usean vuoden ajan Suomen Partiolaisten Meripartioryhmän puheenjohtajana syksyyn 2010 saakka, jota ennen hän oli useita vuosia Meripartioryhmän jäsen. Lippukunnassa Jari on toiminut useissa tehtävissä, mm. Lippukunnanjohtajana Harri Harju 1994-1997. Lounais-Suomen Partiopiirin Hopeinen ansiomitali LSP:n Hopeinen ansiomitali voidaan myöntää pitkäaikaisesta ja erittäin ansiokkaasta toiminnasta lippukunnassa, piirissä ja/tai keskusjärjestössä.Merkin saaminen edellyttää merkittäviä ansioita ja pitkäaikaista partiotoimintaa. Keväällä 2010 merkki myönnettiin Harri Harjulle. Harri mm. vastasi lippukunnan rekisteröitymisprosessista nustuksena vuosia kestäneestä säännöllisestä ja tuloksellisesta toiminnasta lippukunnassa, piirissä tai järjestössä. Mitalin keväällä 2010 saaneen Antti Hyssälän toimintaan yllä oleva kuvaus sopii mitä parhaiten. Monipuolinen toiminta ja vastuunkanto vuosien ajan ansaitsee kiistatta tunnustuksen. Erityisesti Antti Hyssälän toiminta on ollut viime vuosina ansiokasta ulkomaanpurjehdustoiminnas- Ville Ruuskanen sa, esimerkkinä mainittakoon s/y Henrikan TSR-kilpailun luokkavoitto kesällä 2009. Lounais-Suomen Partiopiirin Pronssinen ansiomitali LSP:n Pronssinen Ansiomitali voidaan myöntää aktiivisesta ja ansiokkaasta toiminnasta lippukunnassa, piirissä ja/tai keskusjärjestössä. Merkin saajan on yleisen käytännön mukaan anomisvuonna täytettävä vähintään 21 vuotta. Ville Ruuskanen on toiminut KHP:n lippukunnanjohtajana vuodesta 2006 alkaen ansiokkaasti ja tuloksellisesti ja osallistunut lippukunnan toimintaan erittäin aktiivisesti ja monipuolisesti. Villen lippukunnanjohtajakaudella KHP:ssä on varttunut uusi aktiivinen ja monilukuinen johtajapolvi, jolta on lupa odottaa paljon tulevaisuudessa. Lippukunnan sisällä toimimisen lisäksi Ville on edustanut lippukuntaa rakentavalla, ratkaisuhakuisella ja diplomaattisella tavalla eri yhteyksissä ja hankkeissa. Sebastian Saarni on toiminut koulutusalus s/y Henrikan vastaavana päällikkönä vuodesta 2006 alkaen ja jo tätä ennen ollut Henrikan ylläpidon ja partiopoikaosaston toiminnan kantavia voimia vuosien ajan. Toiminnalle on ollut leimaavaa pitkäjänteisyys ja tuloksellisuus. Pyhän Yrjön solki Pyhän Yrjön solki on perustettu 1978 ja sen on suunnitellut Olof Eriksson. Pyhän Yrjön soljessa on kuvattu ratsastava ritari keihästämässä lohikäärmettä. Pyhön Yrjön soljen saaja on toiminut vaeltajaikäkauden johtajatehtävissä sekä toteuttanut itsenäisesti esimerkiksi leiri-, retki- ja varainhankintaprojekteja joko lippukunnassa tai piirissä. Merkin saaja saa olla anomisvuonna enintään 22-vuotias. Merkin keväällä 2010 saanut Ville Sahlström on toiminut lippukunnassa vuosien ajan lukuisissa tehtävissä, mm. partiopoikaosaston johtajana ja venekunnanjohtajana. Lisäksi hän on Lounais-Suomen Partiopiirin Meripartiojaoston jäsen. Villen johtajuutta leimaa aktiivisuus, energisyys ja asioiden aikaan saaminen. Louhisuden solki Louhisuden solki on perustettu 31.5.1966 partioylijohtaja, rovasti Verneri ”Louhisusi” Louhivuoren 80vuotispäivänä. Soljen on suunnitellut Einari Liuksiala. Louhisuden solki on hopeanvärinen huivisolki, jossa on Verneri Louhivuoren nimikirjaimet peilikuvamonogrammina. Louhisuden Solki voidaan myöntää tunnustukseksi sille samoajaikäkauden vartiontai venekunnanjohtajalle, joka viimeksi kuluneen toimintavuoden (syyskevät) aikana on parhaiten toteuttanut vartiojärjestelmää lippukunnassa. Tunnustuksen saajana huomioidaan nuorta vartionjohtajaa, joka on hyvin toteuttanut johtajuutta ja käyttä- Louhisuden solki nyt partiomenetelmän eri osa-alueita, kuten partion arvoja, tekemällä oppimista ja toimintaa luonnossa. Merkin saajan tulee olla anomisvuonna iältään 15–18-vuotias ja anomishetkellä hänen tulee olla toiminut vähintään 6 kuukautta tarpoja- tai samoajavartionjohtajana. Jos lippukunnassa noudatetaan parijohtajuutta, voidaan Louhisuden solki myöntää kahdelle samanarvoiselle, yhdessä toimivalle vartionjohtajalle. Kuluneena vuotena Kupittaan Henrikinpoikien venekunnanjohtajat ovat toimineet ansiokkaalla tavalla, josta tunnustus voidaan varmasti myöntää kaikille venekunnanjohtajille. Louhisuden solkia ei kuitenkaan voi kaikille saada. Keväällä 2010 kolmelle Kupittaan Henrikinpojalle myönnettiin Louhisuden solki, nämä venekunnajohtajat olivat Akseli Silfver, Pauli Engblom ja Valtteri Koistinen. Kupittaan Henrikinpoikien omat ansiomerkit keväällä 2010 Tommi Tähtinen Kupittaan Henrikinpojat 35 Hannu "Pili" Raitis 26.4.1941 – 28.6.2010 Hannu "Pili" Tuurenpoika Raitis liityi partioon vuonna 1952 ja oli vuonna 1953 perustetun Koroisten Ritarien perustajajäsen. Hannu oli kunniaritari ja Ritarikokeen kunniavouti. Hänelle myönnettiin Koroisten Ritarien Kultakannus liitettäväksi jäsenmerkkiinsä. Jamboree Englannissa 1957 antoi hänelle lopullisen kipinän partioon, mikä jatkui koko hänen elämänsä ajan. Hannu suoritti Gilwell-kurssin vuonna 1965. Hän toimi tämän jälkeen nuorten partionjohtajien kouluttajana oman partiopiirinsä kurseilla 70-luvun loppuun asti, minkä jälkeen hän otti vastaan koulutusohjaajan pestin yhdeksäksi vuodeksi. Pienen tauon jälkeen hän aloitti aikuisena partioon tulevien kouluttamisen jatkaen näin piirin koulutustehtäväänsä aivan viime vuosiin asti. mukaista koetta, jossa ritariksi pyrkivän oli osoitettava kelpoisuutensa partiotaitokilpailu Ritarikokeessa. Hannu toimi Ritarikokeen järjestäjää 19611969, jonka jälkeen kilpailun voittajavartoi pääsi aina järjestämään seuraavan vuoden kokeen. Vuonna 1969 Hannu perusti oman kisavartion nimeltä Haukka yhd., joka alkoi osallistua Ritarikoe-kilpailuun. Ritarikokeen aikana tehdyt taitotehtävien esineet Hannu taltioi perustamaansa Ritarikoemuseoon. Ritarikoemuseon esineet hän lahjoitti tänä keväänä Partiomuseolle, jotta ne olisivat kaikkien nähtävänä. Koroisten Ritarien yhteyteen Hannu perusti jo 50-luvulla siimaohjattavien, myöhemmin radio-ohjattavien lennokkien kerhon, Racer-killan sekä Henrikin seurakuntaan venekerhon, Hydro-killan. Kerhojen toiminta jatkuu edelleen. Vuosittain hän Koroisten Ritarien ritariromantii- osallistui näiden harrastusten kan laadinnassa ja ritarisalin al- maailmanmestaruuskilpailuihin. kuperäisessä sisustamisessa Hannun käsityö näkyy monessa paikassa. Leirien ohjelmassa oli Ausntovaunumatkailu oli lähellä aina mahtavia rakennelmia ja hänen sydäntään. Vuoden 1960 toimintaohjelmia. alusta laskettuna yöpymisiä kertyi asuntovaunussa yhteen lasHenrikin seurakunnan nuoriso- kettuna yli seitsemän vuotta. työntekijänä Hannu toimi Kupittaan Henrikinpojissa lähes 50 Hannu toimitti kaikkien edellä vuotta, mm. pitkäaikaisena lip- olevien harrastusten jäsenlehtiä pukunnan sihteerinä ja kahden tai huolehti ainakin niiden ilmeskoulutusaluksen, kaljaasi Henri- tymisestä. Esimerkiksi Koroisten kan (1969) ja s/y Henrikan Ritarien lehden Muuriarkun (1990) varainhankintavastaava- enimmäiset numerot 60-luvn na. alussa olivat Hannun toimittamia. Hannun mukaan ritariksi pääsy edellytti vanhojen perinteiden Hannu menehtyi jo lapsena saa36 Kupittaan Henrikinpojat Asko Laite tuun sairauteen. Sairaus ei kuitenkaan milloinkaan häirinnyt hänen työtään ja osallistumistaan tilaisuuksiin. Jokainen ritariksi lyöty nostaa arvan, missä hänen riarintyönsä määrätään – niin Hannu Tuurenpoikakin aikanaan. Koroisten Ritarien ritarisäädyn vanhimman valtuuksin ilmoitan, että Hannu Tuurenpoika on suorittanut hänelle määrätyt tehtävät kunniaksi itselleen ja ritarisäädylleen, mikä on merkitty Ritarien aikakirjoihin. Koroisten Ritarien kahdeksas ritari, Hannu "Pili" Tuurenpoika Raitis on mennyt kotiin. Hannua jäävät kaipaamaan omaisten lisäksi hänen toiminnassaan mukana olleet partiopolvet ja pienoismallikiltalaiset. Ville Laurinpoika Vesterinen Koroisten Ritari, Hannun viimeiset 40 vuotta johtaman Haukka yhd. -vartion vartionjohtajan apulainen. Sudarisivu Yhdistä nimi oikeaan pisteeseen Henrikassa. Keulapurje Perä Masto Suomenlippu Pukspröötti Mesaanimasto Isopurje Puomi (2 kpl) Runko Ruori Ristikko 1. Sauva on Kupittaan Henrikinpoikien 2.Partiolaiset myyvät niitä ahkerasti joulun alla 3. Nuorin ikäkausi 4. Retkikeitinmalli 5. Aluksen päällikkö 6: Aku on tällainen 7: Lämmittävät käsiä talvella 3. 2. 1. 4. 6. 5. 7. Kupittaan Henrikinpojat 37 VAROITUS: TÄMÄ PALSTA SISÄLTÄÄ (SISÄPIIRI)HUUMORIA “Mulle tuli alaston olo, kun huomasin, ettei mul oo partiohuivia.” “Onks tää joku kuivaushuone?” [Saunasta, josta tuli vuoden parhaat löylyt] “Mitä [sensuroitu] sä siinä [sensuroitu]? Tee jotain!” “Laitathan roskat roskiin tai Kunstenniemen Eko-Kurre tulee ja repii sinulta silmät päästä.” “Cheese burger! Muahahahaha!” “KHP:n kuljetus & tiedotus: Väärässä paikassa, väärät asiat, väärille ihmisille ja aina neljä kuukautta myöhässä.” “Mikä boogie? Mereeeeen!” “"Koulutuksellisuus", "tekemällä oppiminen" ja "ystävyyttä yli rajojen". Niillä voi perustella kaiken, mitä partiossa tapahtuu.” “- Toi trangia palaa! - Ei trangia voi palaa. - No kyl' se nyt vaan palaa! - Ohoh, vääntäkää se [kalustovastaava kiittää]” kaasu äkkiä pois! “Evopöly Kilkkeellä oli rakas lapsi monelle. Nimiä kertyi: Taikakaneli, rakkautta ilmassa, ilma maaperän seassa.” “Mä katoin, että tuolta tulee Henrika, mutta sitten mä tajusinkin, että oon ite Henrikalla” [luotto vahtipäällikköön kasvoi huomattavasti] Lopuksi Sauvan toimitus huomauttaa, että puhelin ei ole syötäväksi - kaiutin saattaa kärsiä. 38 Kupittaan Henrikinpojat Seikkailuja mereltä ja maalta verkkosauva.wordpress.com Kupittaan Henrikinpojat 39
© Copyright 2024