Valamon ystävät ry
Valamon Ystävä VALAMON YSTÄVÄT RY:N LEHTI NUMERO 87 15.12.2012 VALAMON YSTÄVÄT RY TOIMISTO Unioninkatu 39 A 6, 4. kerros. 00170 Helsinki. Puh. (09) 135 5715 Toimisto avoinna: ke 15.00-16.30 Toimistossa on päivystäjä. Muina aikoina viestit voi jättää puhelinvastaajaan. Toimistosta voi tilata postitse lähetettäväksi (2 viikon toimitusaika) Valamon Ystävät ry:n julkaisemia kirjoja ja adresseja. Niitä saa myös Helsingin Tuohuksesta ja Valamon luostarista. PUHEENJOHTAJA Kalle Holmberg [email protected] Jäsenmaksuohje vuodelle 2013 on tämän lehden sivulla 35. Yhdistyksen toimintaa luostariperinteen edistämiseksi voi tukea lahjoituksin tilille Sampo FI46 8000 1800 710361 Jäsenten osoitteenmuutokset pyydämme ilmoittamaan yhdistyksen toimistoon tai [email protected]. Valamon Ystävä 87 Julkaisija: Valamon Ystävät ry. Valamon Ystävät ry:n lehti, joka ilmestyy vuonna 2012 kolme kertaa. 39. vuosikerta. Painos 2000 kpl. Vastaava toimittaja: Timo Mertanen Toimituskunta: Rauno Jussila, Aila Koivisto, Timo Mertanen, Andreas Salminen, Sakari Siitonen Seuraava lehti ilmestyy keväällä 2013. Aineisto pyydetään lähettämään toimitukselle 31.3.2013 mennessä osoitteeseen [email protected]. Kuvia voi lähettää osoitteeseen [email protected]. Lehden osoite: Unioninkatu 39 A 6, 00170 Helsinki Puhelin: 046 541 9974 (Timo Mertanen) Sähköposti: [email protected] Painopaikka: Painotalo Casper Oy [email protected] Kurikka 2012 Etukannen kuva: Timo Mertanen Takakannen kuva: Risto Jussila Valamon Ystävä 2 Puheenjohtajalta TAPAHTUI ATHOKSELLA Kesäni alkoi Athosvuorella. Olin siellä toista kertaa. Edellisestä oli kulunut kuusi vuotta ja jäljellä hengästyttävä muisto. Tällä kertaa ote oli harkitumpi. Valmennus tapahtui Valamon opistossa ja sen suoritti Hannu Pöyhönen. Ryhmän vetäjä on kuin ohjaaja. Ja meitä oli kymmenen, jos ei vallan vikuroivaa, niin persoonallista roolinkantajaa kuitenkin. Tarvittiin siis tilannetajua ja sydämen kärsivällisyyttä. Hannulla niitä oli, lisäksi tietämystä kuin pienessä yliopistossa. Ryhtiä antoi sekin, että saimme tehdä matkan Kristuksen ”soltaattina” Valamon hengessä. Alkumetreillä minulta meni muisti kadotin kalenterini. Kaipasin sitä Pyhittäjä Gregorioksen luostarissa. Kalenteriin oli merkitty puolen vuoden tulevaisuus ja lähes saman verran menneisyyttä. Lisäksi käytin sitä muisti- ja sitaattikirjana, se oli kuin passi tehtyyn ja tekemättömään. Tunsin olevani onneton, identiteettiä vailla. Kaiken kukkuraksi rukousnauhani, joka hetki sitten oli siunattu ehtoopalveluksessa reliikkien päällä, repesi ja ropisi pitkin tummaa kivilattiaa. Ja minä kontalleni helmien perään muistaen, että juuri tämän paraikaa yöhön vajoavan luostarin igumeni, arkkimandriitta Georgios Kapsanis, oli kirjoittanut jumaloitumisesta ihmiselämän tarkoituksena. Ja sen olin kokenut avaavan tajuntaani ennen matkaa, ja nyt kontatessani tässä särkyneen siunauksen perässä, ymmärsin saavani muistutuksen ainaisesta huolestumisesta ja vartioimattoman mielen pillastumisesta. Mutta ei auta itku, kilvoittelu on kesken. Sydän ylös ja pää alas. Ehkä se jumaloituminen vielä selviää. Rukousta ja toimintaa, toimintaa ja rukousta… Turha huo- Valamon Ystävä lehtiminen on hulluutta. Yhdeksäntenä matkapäivänä sairastun. Makaan matona Ksenofonin luostarissa. Pieni kelja meren yllä kuin pääskysen pesä. Aurinko helottaa erkkerin ikkunaan ja minä palelen. En saa unta ja pelkään, etten jaksa ehtoolliselle. Aikaa vielä on, mutta voimia ei. Kuume nousee ja muistan miten pahoinvoinnin yllättäessä Pyhän Panteleimonin luostarissa tuijotan naishahmoa ikonissa enkä tunnista. - Se on Pyhä Panteleimon, palkattaparantaja, kuiskaa ääni vieressäni. - Etkö luostarin nimikkopyhää tunne? - Anteeksi, anteeksi, tietenkin se on Pyhä Panteleimon, suurmarttyyri, enkä minä surkimus tunnistanut, vaan naiseksi sotkin. Auta Pyhä Äiti, puhu puolestani. Myöhemmin illalla meren äärellä helpottaa. Kymmenpäinen ryhmämme valmistautuu ehtoolliseen rukouspalveluksessa, jonka Isä Mikael toimittaa. Veli Johannes lukee ja aurinko laskee Aigeian mereen. Luostarin rauha, sen kiireetön kaikkeus ympäröi piskuista ryhmäämme viiniköynnösten alla ja minä tunnen paranevani, hitaasti, mutta varmasti. Aamulla kirkossa valon lisääntyessä ja yöpalvelun liukuessa liturgiaan olen terve. Nautin ehtoollista ja valmistaudun jäähyväisiin. Pian Athos on takana, Thessaloniki edessä ja vastassa Helsinki. Kotona vaimo tarkistaa reppuni, jonka olen huolellisesti purkanut. Sen pohjalta tipahtaa kalenterini. Aivan kuin itsestään selvänä, luonnollisena lopetuksena. ”Tässä minä taas olen, jos tarvetta on.” Muisti oli palautunut, arki voi alkaa. Kalle Holmberg 3 VALAMON LUOSTARI Valamontie 42 79850 Uusi-Valamo Puhelinvaihde (017) 570 111 Fax (017) 570 1510 VARAUKSET Majoitus-, ruokailu-, kokous- ja opastusvaraukset sekä kansanopiston kurssit (ma–pe klo 9–16) Sähköposti: [email protected] Puhelin: (017) 5701810 * 0444259215 * 0444259216 Faksi: (017) 5701510 MUISTOESINEMYYMÄLÄ TUOHUS Sähköposti: [email protected] Puhelin: (017) 5701501 * 0444259222 Faksi: (017) 5701510 http://webtuohus.valamo@fi Avoinna Kesä-elokuussa Ma-la 7.30-21.00 Su 8.00-21.00 Syys-toukokuussa Su-to 8.00-20.00 Pe-la 8.00-21.00 Arkisto ei ole avoinna yleisölle. Arkiston käytöstä tulee sopia etukäteen sähköpostitse: [email protected] Valamon Ystävä 4 Kuva: Timo Mertanen KIRJASTO JA ARKISTO Sähköposti: [email protected] Puhelin: (017) 5701718 * 0444259217 Faksi: (017) 5701510 Kirjasto on avoinna: ma–la 12.00–14.00, ti ja to myös 17.00–18.00. Sunnuntaisin kirjasto on suljettu. Tutkimustyö on mahdollista erillisen sopimuksen mukaan ma–pe kirjaston virka-aikana 8.00–16.00. Valamon Ystävä 5 Kuva: Alexander Savialoff 6 Valamon Ystävä Arkkimandriitta Sergei takaisin Valamon johtoon Kuva: Timo Mertanen Arkkimandriitta Sergei on palautettu Valamon luostarin johtajaksi eli igumeniksi. Arkkipiispa Leon 22.11.2012 tekemä päätös kumoaa vuoden 2011 marraskuussa tehdyn päätöksen, jolla Sergei vapautettiin luostarin johtajan tehtävästä. Arkkipiispan mukaan tämänpäiväisen päätöksen taustalla on apulaisoikeuskanslerin hänelle 7.11. antama huomautus menettelyvirheestä Sergein erottamisen yhteydessä. Arkkipiispan mukaan ortodoksisesta kirkosta annetussa laissa (69 §) ja luostarin ohjesäännössä (15 §) olevaa ristiriitaa luostarin johtajan tehtävästä ryhdytään nyt korjaamaan. OT 22.11.2012 Valamon Ystävien paikallisosastot mukaan vanhan kirkon ikonien kunnostustyöhön Päärakennuksen tulipalon yhteydessä purettiin ns. vanhasta kirkosta eli uudelleen vihitystä Valamon kaikkien pyhien -kirkosta varotoimena kaikki ikonit ja kirkollinen esineistö. Tuossa yhteydessä nousi esiin ajatus kirkon ikonien kunnostuksesta. Useat ikonit ja maalaukset ovat olleet ilman kunnostusta niiden maalaamisesta lähtien ja ovat vuosien kuluttamia. Piispa Arseni esitti Valamon Ystäville mahdollisuutta osallistua kunnostustyön kustannuksiin. Paikallisyhdistykset ovat lähtemässä mukaan. Työ suoritetaan Valamon konservointilaitoksella. Kerromme työn edistymisestä tarkemmin lehtemme tulevissa numeroissa. Valamon Ystävä 7 Luostarin kesäkuulumisia Valamon kesäkausi oli vilkas, vaikka kävijämäärä olikin edellisvuodesta laskenut tilastojen mukaan noin 9%. Yleinen talouden lama-aika on näkynyt ja vaikuttanut koko maassa myös matkailu- ja majoitusalalla, niin myös Valamossa. Luostarin vaikea taloustilanne johti syyskuun alussa yt-neuvottelujen aloittamiseen, minkä seurauksena odotetaan mahdollisesti lomautuksia tai jopa muutamien henkilöiden irtisanomisia. Valamo-trilogia Luostarin kukkatarha Heinäveden teatteriyhdistys ry toteutti Karvion kesäteatterissa Valamo-trilogian ensimmäisen osan Isän varjo. Näytelmä kertoo Valamon luostarin sodan jälkeisestä historiasta ja kulttuurien kohtaamisesta 1940-luvulla. Näytelmän kantaesitys oli 16.6.2012. Kaikkiaan esityksiä oli 18 ja se keräsi yhteensä 5.600 katsojaa. Käsikirjoittajana sekä taiteellisena johtajana toimi teatteriohjaaja Lauri Jänis. Mukana Timofei-munkin roolissa on ammattinäyttelijä Hannu Virolainen sekä harrastelijanäyttelijöitä muun muassa luostarin henkilökunnasta. Vielä ensi kesänä 2013 on mahdollista nähdä tämä trilogian Iosa. Vuonna 2014 esitetään trilogian II-osa. Sateisen kesän hyvä puoli oli se, että luostarin kasvimaata ja kukkatarhaa ei tarvinnut juurikaan kastella. Luostarin omasta puutarhasta saatiin lähes koko kesäksi kukkia perennapenkeistä kirkkoihin, Trapesaan ja muihin yleisiin tiloihin. Laivarantaan menevän kuusikujan vasemmalla puolella, rinnepellolla sijaitsevaan luostarin kukkatarhaan on useamman vuoden ajan hankittu ja saatu lahjoituksina monivuotisia perennoja kuten jaloritarinkannusta, ukonhattua, unikkoa, saksankurjenmiekkaa, syysleimua, myskimalvaa, kaunopunahattua ja erilaisia liljoja sekä gladioluksia. Ainoastaan kirkastusjuhlaan jouduttiin tilaamaan kukkia kukkatukusta, kun juuri siihen aikaan ei mikään kukkatarhan kukista ollut riittävästi kukassa. Kukkatarhassa ovat ahkeroineet erityisesti talkoolaiset Mirja Paulo ja Leila Frisk. Luostarin kasvimaasta taas on vastannut talkoolainen Elsi Takala yhdessä talkoolaisten kanssa. Kasvimaalta on saatu erityisesti persiljaa, tilliä ja salaattia Trapesan keittiön tarpeisiin. Luostarin puutarhasta saadaan erinomainen omenasato. Kesänäyttelyt Valamon aarteet-näyttely luostarin kulttuurikeskuksen näytelytiloissa kiinnosti ihmisiä samoin taiteilija Sergei Pietilän Vanhaa ja Uutta Valamoa -taidenäyttely kulttuurikeskuksen suuressa kokoussalissa. Valamon aarteet-näyttely on avoinna talvikaudella lauantaisin.Varsinainen kesän vetonaula tuntui olleen luostarin pääkirkon uusi juhlamatto, joka oli esillä rinnakkain vanhan 1850-luvulta olevan alkuperäisen maton kanssa Valamon opiston tiloissa. Valamon Ystävä Henkilökunnan muistamisia Trapesassa vietettiin 4.6.2012 yhteinen kahvihetki kahden luostarin työntekijän, kirjanpitäjä Juhani Hyytiän ja kurssisihteeri Eija 8 Wariksen kunniaksi. Kumpikin on työskennellyt yhtäjaksoisesti 25 vuotta, Juhani luostarin ja Eija Valamon opiston palveluksessa. Suomen kansanopistoyhdistys palkitsi Eijan tästä työrupeamasta hopeisella ansiomerkillä ja Juhani sai urheilullisen lahjakortin. Mainittakoon, että sekä Juhanille että Eijalle on K.P. Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo myöntänyt jo aiemmin Pyhän Karitsan ritarikunnan mitalit tunnustuksena Valamon luostarin ja opiston hyväksi tehdystä työstä. Vieras Virosta Luostarikesän merkittävin kirkollinen vieras oli K.S. Narvan piispa Lazarij, joka vieraili luostarissa pyhittäjäisien Sergei ja Herman Valamolaisten juhlan aikaan 27.-29.6. Esipaimen Lazarij palveli sekä juhlavigilian että juhlaliturgian luostarin vt. johtajan K.S. Joensuun piispa Arsenin kanssa. Tämä oli piispa Lazarin ensimmäinen vierailu Uudessa Valamossa. Hän oli kovin vaikuttunut kaikesta näkemästään ja oli kiitollinen siitä, että Jumala oli suonut tämän pyhiinvaellusmatkan kautta yhden hänen haaveensa toteutua. Valamon kukkien päivänä juhlittiin luostarin kuusikujaa Valamossa järjestettiin sunnuntaina 1.7. viidettä kertaa ‘Valamon kukkien päivä’. Suomessa luonnonsuojelujärjestöt ovat liki kymmenen vuoden ajan järjestäneet paikallisesti ‘luonnonkukkien päivää’, usein pohjoismaisen tavan mukaan kesäkuun toisena sunnuntaina. Valamon korkeudella heinäkuun alku on parempi kukkien katselulle – tänä vuonna viileä ja kostea alkukesä on tosin hiukan verottanut kukkaloistoa. Kukkien päivässä toimivat asiantuntijoi- Valamon Ystävä na biologit Leena Pulkkinen ja Jorma Aho. Luontoretkeen osallistuneita läheltä ja kauempaa tulleita oli noin 25 henkeä. Luontoretken ensimmäisenä kohteena oli luostarin huoltotien penkalle kasvatettu keto. Aluetta on hoidettu niittämällä useita vuosia ja nyt ojasta ja sen pientareilta löytyy runsaasti ketokukkalajeja. Tähän aikaan näyttävimpiä ovat ketoneilikat ja kyläkurjenpolvet, huopakeltanot ja monenlaiset matarat. Alkukesästä ojan reunan valtasivat ahomansikat ja ojan pohjan monensävyiset metsäkurjenpolvet. Päivänkakkararunsaus oli vasta alkamassa. Tänä vuonna vietetään myös luostarin kuusikujien satavuotisjuhlaa. Kujien tarkkaa istuttamisen vuotta ei kylläkään tiedetä, mutta salaman kuivattaman, kaadetun kuusen vuosirenkaiden ja kyläläisten perimätiedon perusteella sata vuotta on verrattain oikea luku. Pääsisäänkäynti Papinniemen kartanoon kulki alunperin kohta sillan jälkeen vasemmalle, peltojen keskelle istutettua kuusikujaa pitkin. Kuja päättyi porttiin ja kahteen aittaan ennen päärakennuksen pihaan tuloa. Laatokan Valamon veljestö rakensi näistä portinpieliaitoista kirkkonsa, nykyisen vanhan kirkon. Kuusikujan yläpään puita jouduttiin kaatamaan pihamaalta mm. uuden kirkon ja kulttuurikeskuksen rakennustyömaiden alta. Keskellä kuusikujaa on kaksi erityisen vanhaa kuusta, toinen niistä poikkeuksellisesti haarautunut jättiläinen. Voisi ajatella, että noin vuonna 1912 olisi uusittu paikalla ollutta vanhaa kuusikujaa (kartanon päärakennushan on rakennettu jo 1840-luvulla) ja siitä olisi jätetty pari hyväkuntoista nuorempaa puuta uuden kujan vahvistukseksi. Tulotien kuusikujan lisäksi kartanoon on satakunta vuotta sitten istutettu kaksi muuta kuusikujaa. Ne johtavat laivarantaan, 9 Kuva: arkkimandriitta Sergei sodan jälkeen Karjalan evakoita asutettiin Heinävedellekin, suopeltoa vuokrattiin kansanhuollon määräyksestä evakkoperheille, jotka eivät olleet vielä ehtineet raivata omaa peltoa. Retken aikana tutkittiin hyvinkin sata kasvilajia. Mukaan mahtui monenlaisia heiniä, saniaisia ja suovehkaa, ohdakkeita ja putkia (ei sentään jättiputkea) ja kukkia lemmikeistä ja orvokeista nurmikohokkiin ja maariankämmekkään asti. Lämpimät kiitokset luontoretken järjestäjille, oppaille ja mukana olleille! mistä kartanon väki ennen kulki höyrylaivalla Kuopioon. Päärakennuksen kulmalta laiturille vie leveä ‘herrasväen kuusikuja’. Parikymmentä metriä pohjoiseen vanhan munkkilan takakulmalta rantaan kulkee paljon kapeampi ‘palvelusväen kuusikuja’. Samalle laiturille ja samalle laivalle kuljettiin, mutta ei sopinut käyttää samaa tietä. Luontoretken lopuksi kuljettiin alkuosa matkamiehen ristin tiestä ja tutkittiin asiantuntijoiden johdolla erityisesti alkumatkan kosteikon kasveja. Nyt vankkaa koivikkoa kasvavan ‘varajohtajan suon’ veljestö raivasi pelloksi kohta Papinniemeen tultuaan 1940-luvun alkuvuosina. Kun sitten jatko- Valamon Ystävä Ristisaatto Valamosta Lintulaan Jo 1970-luvun lopulla alkanutta perinnettä noudattaen toimitettiin 12.7. ristisaatto Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarista Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostariin. Saattoväki lähti klo 8.00 luostarin pääkirkosta toimittaen rukouspalvelusta matkallelähtijöiden puolesta. Sen jälkeen toimitimme matkalla vielä rukouspalvelukset Kristus Vapahtajalle, Jumalansynnyttäjälle, pyhittäjäisille Sergei ja Herman Valamolaisille, pyhittäjä Arseni Konevitsalaiselle ja 10 pyhittäjä Aleksanteri Syväriläiselle. Matkan päätepisteessä totesimme luostarien välimatkan olevan kuuden rukouspalveluksen verran. Menomatka kesti taukoineen liki viisi tuntia ja siihen osallistui tällä kertaa 39 henkeä. Paluumatkan Lintulasta jalkaisin teki 12 henkilöä, joista luostarin omaa väkeä oli neljä. Luoja suosi ristisaattoa niin, että sää oli viileähkö mutta poutainen. Tulomatkaan osallistuneet saivat pienen kasteen ja se oli ristisaattoa johtaneen piispa Arsenin sanoja lainaten sitä säätä, jonka ansaitsimme, eikä sitä jota toivoimme. Ristisaaton keskeisenä antina olivat yhteiset rukoukset sekä matkalla että Lintulassa, jossa toimitettiin heti alkuun lyhyt rukouspalvelus, myöhemmin akatistos Jumalanäidin konevitsalaiselle ikonille ja heti sen jälkeen panihida äiti igumenia Marinan haudalla. Luostarin rippi-isä, arkkimandriitta Herman toivotti lämpimin sanoin ristisaattoväen tervetulleeksi. Eräänä konkreettisena osoituksena Lintulan sisariston ystävällisyydestä oli kaunis kukista ja saniaisista koottu matto pääportilta Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon. Ristisaatto jäi siihen osallistuneille mieliin kesän eräänä kohokohtana ja syvän hengellisen ilon ja voiman antajana. Lahjoitus luostarille Unkarin Valamon ystäviltä Unkarilaiset Valamon ystävät Heinäveden kunnan ystävyyskaupungista Körmendistä ja Unkari- Suomi seuran Körmendin paikallisosaston jäsenet ovat keränneet rahalahjan Valamon luostarin päärakennuksen jälleenrakentamiseksi. Körmendin kaupungin pormestari Istvan Bebes ja Unkari-Suomi seuran Körmendin osaston puheenjohtaja Miklos Ban luovuttivat keräyksen tuoton 1.450,- euroa Heinäveden Suomi-Unkari Valamon Ystävä seuran 25-vuotisjuhlassa sunnuntaina 15.7. Heinävedellä. Lahjoituksen vastaanotti luostarin veljestön puolesta arkkimandriitta Sergei. Lämmin kiitos lahjoittajille. Lahjoitustilaisuudessa vasemmalta oikealle Körmendin Unkari-Suomi seuran puheenjohtaja Miklos Ban, arkkimandriitta Sergei ja Körmendin kaupungin pormestari Istvan Bebes. Valamo-kvrtetin uusi tuleminen Vuosina 1980-81 kanadalainen pappismunkki Serafim, pastori Veikko Lisitsin, kuuliaisuusveli Gaios (Kai Tervonen) ja kanttorikurssin oppilas Jyrki Härkönen muodostivat Valamo kvartetin. Tukeakseen luostaria he esiintyivät Valamon Ystävien järjestämissä tukikonserteissa ja yhteistyön hedelmänä julkaistiin kasettiäänite valamolaisia kirkkolauluja. Kokoonpano hajosi, kun isä Serafimin oli palattava kotimaahansa. Vuosia suurissa kirkkojuhlissa Valamoa laulullaan palvellut Filofonia -kuoro päätti talkoopestinsä viime pääsiäisenä. Jumalan johdatuksesta luostarissa on laulutaitoiset kuuliaisuusveljet Joosef ja Pietari. Jo pelkästään heidän yhteislaulunsa on nostanut jumalanpalvelusten tasoa merkittävästi. Luostarin johtajan siunauksesta veli Joosef on koonnut uuden Valamo kvartetin, johon kuuluvat mainittujen veljestön jäsenten lisäksi Juha Järvinen, Jari Ketola, Elia Pietarinen ja Dimitri Qvintus. Kokoonpano on jo enemmän kuin kvartetti ja sitä kehitetään edelleen. Tarkoitus on saada kokoon vahvistettu kvartetti, jolla taataan yhtäältä luostarin juhlajumalanpalvelusten rukouksellisuus ja toisaalta valamolaisen kirkkolaulun elävänä säilyminen sen aidoimmassa ympäristössä. 11 Kesän kääntyessä syksyyn luostari on julkaissut seinäkalenterin, jonka kuvituksena on venäläisen taiteilijan Pjotr Balashovin (k. 1888) Valamo-aiheisia litografioita. Ensi vuonna Valamon luostari juhlii julkaisutoimintansa 150-vuotista taivalta. Seinäkalenterin aiheeksi olemme sen tähden valinneet kuvia luostarin ensimmäisestä julkaisusta. Vuonna 1863, igumeni Damaskinin aikaan, luostari julkaisi suurikokoisen litografia-albumin ”Kokoelma taiteilija P. I. Balashovin luonnosta piirtämiä Valamon saaren näkymiä”. Kuviin on ikuistettu luostarin historiallisia tapahtumia ja Laatokan maisemia: järven tyventä selkää ja tyrskyjä, kalliosaaria, skiittoja, erakkoloita ja kirkkoja. Valamon seinäkalenteri on ortodoksinen kalenteri. Siihen on merkitty kirkkomme juhlat, jokaisen viikonpäivän pyhät sekä paastolliset ja paastottomat päivät. Kaunista kalenteria myyvät Valamon Tuohus-kaupat sekä Webtuohus. Valamon kirjakerhon jäsenille kalenteri saapuu yhdessä syksyn kirjatarjousten kanssa. Hengellisen elämän aakkoset – klassikko uusintapainoksena ”Minne menee sieluni? Mihin se kääntyy? Mistä se löytää tyynen sataman? Mistä se saa pysyväisen rauhan?” Valamon luostarin uusi julkaisu Hengellisen elämän aakkoset on suomennos 1700-luvun ortodoksisesta klassikosta, joka lukeutuu pyhän Dimitri Rostovilaisen (1651–1709) tuotantoon. Kirjan ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi luostarin kustantamana vuonna 1938. Valamon Ystävä Hengellisen elämän aakkoset muistuttaa abba Dorotheoksen Opetuspuheita. Molemmat kirjat ovat askeettisen elämän perusteoksia, joita on paljon tutkisteltu keljoissa ja yksityisissä rukouskammioissa. Kirja sisältää kolmekymmentäkolme lukua Kristuksen maallisen elämän vuosien mukaan. Loppuun on liitetty viisi rukouspsalmia ihmisen viiden aistin mukaan. Tuore julkaisu lähetetään Valamon kirjakerholaisille jäsenhintaan. Muuten sitä saa mm. Valamon Tuohus -kirjakaupoista (luostarissa ja Helsingin Liisankadulla) sekä WebTuohuksesta (linkki: http://webtuohus. valamo.fi/index.php). Valamon kirjakerho lähettää jäsenilleen luostarin omia julkaisuja sekä valintansa mukaan myös muuta ortodoksista kirjallisuutta. Jäsenillä on verkkokaupassa useita hyviä tarjouksia. Ja muistathan: jos hankit kirjakerhoon uuden jäsenen, voit valita itsellesi jonkun kirjakerhon tarjouskirjan ilmaiseksi! Kirjakerhoasioista tarkemmin luosrarin nettisivuilta: http://www.valamo.fi/fi/kirjakerho.html). Tervetuloa mukaan! Hyvän ja kauniin elämän ystävä, syvenny kirjaan. Nauti hengellistä ravintoa. Luostarin kesäkuulumiset kokosi arkkimandriitta Sergei Kuva: Jouko Kärki Valamon seinäkalenteri 2013 12 LÄHIKUVASSA LUOSTARIN VÄKEÄ: Kuva: Kaija Savola Ravintolapäällikkö Tapio Mäkitalo Kahvila-ravintola Trapesan ravintolapäällikkö Tapio Mäkitalo on luostarissa töissä jo kolmatta kertaa. Viimeinen keikka tuli syyskuun alussa jatkuneeksi jo yhdeksättä vuotta. Alun perin Tapio ei kuitenkaan tullut luostariin töihin, vaan kouluun. Vuonna 1977 hän kävi Heinävedellä lukiota, jossa ei ollut ortodokseille tarjolla omaa uskonnonopetusta. ”Koulusta ehdotettiin, että alkaisin käydä luostarissa saamassa opetusta. Kävin täällä vuoden ajan kerran kuussa perjantain ja lauantain. Opettajana toimi kuuliaisuusveli Pertti Pulkkinen. Nykyään hän on eläkkeellä oleva kuvaamataidon opettaja ja asuu Kuopiossa”, Tapio kertoo. Tapio Mäkitalon lapsuudenkoti sijaitsee 58 kilometrin päässä luostarista Kangaslammella lähellä Varkautta. Perheessä isä ja lapset olivat ortodokseja, äiti luterilainen. ”60-luvulla ja 70-luvun alkupuolella emme käyneet täällä kovin usein, sillä esimerkiksi luostarin jumalanpalvelukset toimitettiin silloin vielä kirkkoslaaviksi. Vasta kun uusi kirkko valmistui 1977 ja palvelukset muuttuivat suomenkielisiksi, aloimme käydä perheen kanssa täällä enemmän”, Tapio muistelee. Kesätöihin Trapesaan ”Kouluvuoteni aikana tutustuin täällä kaikkiin ihmisiin, niin luostarin työntekijöihin kuin munkkeihinkin. Nykyisestä henkilökunnasta esimerkiksi toimistopäällikkö Harri Kosunen oli jo silloin täällä töissä.” Valamon Ystävä ”Päästyäni ylioppilaaksi 1980 tulin heti luostariin kesätöihin - keittiöharjoittelijaksi Trapesaan. Siitä alkoi ravintolaurani”, muistelee Tapio naureskellen. Kesäpestin jälkeen hän lähti Kuopioon hotelli- ja ravintolakouluun opiskelemaan kokiksi. Yhteys luostariin säilyi, sillä vaikka työt valmistumisen jälkeen olivatkin Helsingissä, Tapio kävi välillä Valamossa talkoissa. Vuonna 1986 hän kävi keittiömestarikurssin, mutta alkoi pian suunnitella alanvaihtoa. ”Isäni sairastui ja tilalle tarvittiin jatkajaa, joten päätin ryhtyä maanviljelijäksi. Urani tosin jäi melko lyhyeksi”, Tapio velmuilee. ”Jo kahden kuukauden kuluttua tajusin, että pysyäkseni mukana ravintola-alalla, minun on pakko olla myös niissä hommissa samanaikaisesti.” Sopivasti samaan aikaan Valamossa aloittikin matkailualan vuoden kestävä kurssi, johon Tapiota pyydettiin opettamaan keittiöpuolta. Nykyinen vapaaehtoistyön vastaava Maria Matsi oli myös samalla kurssilla. ”Luostarissa oli siihen aikaan hyvin paljon nuorisoa talkoissa ja töissä. Mekin Marian kanssa kuuluimme siihen nuorisoporukkaan. Nykyään ihmettelen, miten silloinen vanhempi henkilökunta ja veljestö jaksoivat katsella meidän nuorison menoa”, Tapio naureskelee. 14 Elämä luostarissa oli vilkasta ja kansainvälistä, sillä talkoissa kävi runsaasti myös ulkomaalaisia, ja noviisejakin oli melko paljon. Läheiset ihmissuhteet tuolta ajalta ovat säilyneet, sillä hyvä ystäväporukka, josta osa on edelleen luostarissa töissä, pitää yhä tiiviisti yhteyttä myös vapaa-ajallaan. Helsinkiin Haritonin hommiin Seuraavan vajaan kymmenkunta vuotta Tapio kävi talvisin töissä Trapesassa, mutta kesät kuluivat perheen maatilaa hoitaen. Muutos tapahtui 1995, jolloin Suomi liittyi EU:hun. ”Tilalle olisi pitänyt tehdä miljoonainvestoinnit, jotta se olisi kannattanut, joten päätin myydä lehmät, panna pellot vuokralle ja lähteä Helsinkiin töihin.” Kirkkonummella sijaitsevan Pokrovan Valamon Ystävä veljesyhteisön vetäjällä Hariton Tuukkasella oli niihin aikoihin Helsingissä maineikas ravintola Galleria Hariton, jonne Tapio pestautui. Vuosien varrella hän työskenteli Helsingissä useissa eri ravintoloissa ja opiskeli samalla Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa valmistuen restonomiksi 2004. Trapesan silloinen keittiöpäällikkö oli muuttamassa perheineen Etelä-Suomeen, ja Tapiolta kysyttiin kiinnostusta tulla vetämään ravintolaa. ”Vanhempani olivat jo iäkkäitä, ja oli aika raskasta ajaa joka viikonloppu Helsingistä Kangaslammelle. Tarjous tuli siten sopivaan elämäntilanteeseen, ja päätin palata kotitilalle huolehtimaan vanhemmistani ja tulla töihin tänne”, Tapio kertoo pari vuotta sitten täysremontin kokeneen Trapesan hienossa Punaisessa salissa. 15 Remontti paransi viihtyvyyttä ”Aika on mennyt niin nopeasti, että oikein kauhistuin, kun huomasin, että kahdeksan vuotta on taas kulunut kuin siivillä.” Vuodet ovat olleet vaiherikkaita ylä- ja alamäkineen. ”Iso myönteinen asia oli, kun Trapesaan tehtiin mittava perusparannus kaksi vuotta sitten”, Tapio kertoo. ”Uudistukset ovat helpottaneet työtämme ja vaikuttaneet sitä kautta selkeän myönteisesti työilmapiiriin ja toivottavasti parantaneet myös asiakasviihtyvyyttä.” Remontissa uusittiin muun muassa salin ruokalinjasto, tiskikoneet sekä pakastinlaitteet. Lisäksi ravintolan neljä ruokasalia saivat kokonaan uudet ilmeet ja sisustukset. Esimerkiksi hienostuneeseen Keisarin kabinettiin valittiin tyyliin sopivat antiikkitapetit, suunniteltiin käsityönä valmistettu puukatto upotettuine tunnelmavaloineen sekä oveen ikonografi Alexander Wikströmin käsin valmistama lasireliefi. Kokous- ja tilauskäytössä suositun Punaisen salin kalustus korvattiin kokonaan uusilla punaisella sametilla päällystetyillä korkeaselkänojaisilla ruokakalustoilla. Trapesan pääsalin valaistus uusittiin, jolloin kauniit, historialliset ikonitkin pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Samalla salin seinät maalattiin luostarin nimikkosävyllä, Jumalansynnyttäjän juhlaväriin viittaavalla sinisellä. Talkoolaiset tervetulleita Tapio viihtyy työssään erinomaisesti. ”Tykkään tehdä työtä, kun sitä on paljon. Olen parhaimmillani pienessä kiireessä”, puhelias, eloisa ja humoristinen Tapio kertoo. ”Parasta on, että tässä työssä tapaa paljon ihmisiä. Asiakkaat ovat mukavia, ja Trapesassa on jatkuvasti myös vaihtuvaa Valamon Ystävä talkootyövoimaa, joka tuo paitsi arvokkaan työpanoksensa myös eloa ja piristystä työyhteisöömme.” Tapio painottaakin, että Trapesa ottaa mielellään talkoolaisia vastaan. ”He ovat tärkeitä ja odotettuja, kesäaikana erityisen tarpeellisia. Yritämme toimia työyhteisönä niin, että talkoolaiset viihtyisivät ja tuntisivat itsensä tarpeelliseksi, mitä he ovatkin.” Joistakin vakiotalkoolaisista on tullut jo ystäviä. Erityisesti hän mainitsee luostarin kuuluisat ”piirakkamummot”, ryhmän varkautelaisia emäntiä, jotka käyvät kahdesti vuodessa leipomassa kerralla parituhatta piirakkaa pakastimeen ja valmistavat syksyisin myös koko vuoden varaston hapankaalia. Paikallisia ja oman puutarhan satoa Restonomin tutkintonsa lopputyön Tapio Mäkitalo teki karjalaisesta ruokakulttuurista, mutta Trapesassa ei voi tarjota pelkkää karjalaista perinneruokaa, vaan on huomioitava asiakkaiden makutoiveet laajemmin. ”Ruokalistassa olen yhdistänyt perinteisiä karjalaisia ja erilaisia kotimaisia ruokia. Tärkeintä minusta on, että ruuat ovat selkeitä niin, että asiakas näkee, mitä hän syö ja voi itse koostaa seisovasta pöydästä mieleisensä kokonaisuuden.” Trapesa pyrkii tarjoamaan ruokia silloin, kun niiden sesonki on parhaimmillaan. Kantarelleja, tatteja ja muita sieniä sekä puolukoita ja mustikoita ostetaan paikallisilta kerääjiltä. Muikut tulevat savolaisesta Haukivedestä, vaikka ne kiertävätkin kalatukun kautta. Luostarin omalla kasvimaalla viljellään persiljaa, tilliä sekä pinaattia, jotka säilötään pakkaseen talven varalle. Myös herukkapensaista kerätään käsin jälkiruokamarjat talteen ennen kuin viininvalmistuksen kerä- 16 yskone tyhjentää pensaat. Luostarin puutarhassa kasvaa myös paljon omenapuita, joista tänä vuonna saadaan Tapion mukaan runsas sato. Omenat lohkotaan pakastimeen ja talvella niitä nautitaan herkullisena jälkiruokana vaniljakastikkeen kera. Avoinna joka päivä Trapesa on siitä harvinainen ravintola, että se on avoinna vuoden jokaisena päivänä. Joulun, pääsiäisen ja äitienpäivän herkkupöytien ääreen tullaan satamäärin pitkienkin matkojen takaa. Arkinenkin lounasbuffet tarjoaa vähintään kolme lämmintä ruokalajia, keiton ja kolmea erilaista salaattia sekä jälkiruoan ja kahvin. Trapesa toimii myös tilausravintolana, jonka slaavilaiset ja bysanttilaiset illalliset kuuluvat luostarin perinteisiin. ”Toki tilaukset tehdään aina asiakkaan toiveiden mukaan eli muitakin vaihtoehtoja on tarjolla”, Tapio muistuttaa. Tilausravintolana Trapesa palvelee yhtä hyvin kokous- ja yritysvieraita ja ryhmämatkalaisia kuin yksityisiä esimerkiksi perhejuhlien merkeissä. Suosituimpia ovat syntymäpäivät, mutta myös ristiäisiä ja hautajaisten muistotilaisuuksia on Trapesan saleissa vietetty. Kaikkiaan saleihin mahtuu yhteensä 350 asiakasta, mutta vaikkapa Keisarin kabinetti tarjoaa tunnelmalliset puitteet esimerkiksi 20 hengelle. Punaiseen ja Keltaiseen saliin mahtuu yhteensä satakunta vierasta, ja niiden tilat voidaan tarvittaessa myös erottaa toisistaan väliseinällä. Trapesassa on jo parin vuoden ajan ollut tarjolla tuoreiden luostarin leivonnaisten myyntipöytä, jossa on tarjolla kakkuja, pikkuleipiä sekä muun muassa vanhanajan Valamon Ystävä pitkopullaa. Tarjottavat ovat aina tuoreita, myös viikonloppuisin on usein tarjolla aamulla leivottua kahvileipää. Valmiiden leipomusten lisäksi Trapesa toimii myös tilausleipomona, joka valmistaa tarjottavat kotijuhliin toivomusten mukaan. Myös kylmiä ruokia tehdään tilauksesta asiakkaan toiveiden mukaan, painottaa Tapio Mäkitalo. Pihajuhlia ja puusavottaa Tapio asuu yhä kotitilallaan, ja vapaa-aika menee mukavasti tilan töissä. ”Minulla on perinteinen puulämmitys, joten kesät kuluvat polttopuita tehdessä ja talvet taloa lämmittäessä”, Tapio naureskelee. Pihatyöt ja puutarhanhoito ovat myös mieluisia hommia. Jos arjesta haluaa lomalle, ainoa tapa kunnon irtiottoon on matkustaa ulkomaille. ”Minulla ei ole perhettä, mutta kavereita on paljon ja heidän kanssaan pidetään tiiviisti yhteyttä. Talvella kyläilen heidän luonaan eri puolella Suomea, ja kesällä he puolestaan tulevat minun luokseni. Talossa on tilaa majoittua ja puutarhassa sekä vasta valmistuneessa ’navettaravintolassa’ on mukava viettää kesäiltoja”, Tapio tunnelmoi. ”Aina pitää olla myös jotain pientä harrastusta vireillä, tällä hetkellä opiskelen englantia kansalaisopistossa.” Taina Ruoho 17 Saarna Jumalanäidin valamoNimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. ”Katso, pohjoiselle taivaalle on noussut uusi valo, sinun Valamolainen ikonisi, Valtiatar, ja sitä me hartain lauluin ylistämme: Iloitse, kunniallinen kruunu, jota helmien tavoin koristavat pyhittäjäsi Sergei ja Herman; iloitse, kivettyneiden sydänten pehmennys; iloitse, Jumalan lapsen asemaan ohjaava salainen puu ja kyynelten lahjan antaja; iloitse, munkkien kuoron turmeltumaton ilo.” (Juhlan avuksihuutostikiiroista) Vietämme tänään Jumalanäidin Valamolaisen ikonin juhlaa. On kulunut neljännesvuosisata siitä, kun aina muistettava esipaimenemme, Korkesti Pyhitetty Arkkipiispa Paavali teki piispainkokoukselle esityksen siitä, että tätä juhlaa alettaisiin viettää tänä päivänä. Tämän vuonna 1878 Laatokan Valamossa maalatun, ihmeitätekevän ikonin suomalaisen juhlapäivän ajankohdan ratkaisi tärkeä seikka. Juuri 7. päivänä elokuuta vuonna 1897 kirjattiin ylös ensimmäinen ikonin kautta koettu ihmeteko. Nimittäin luostarin arkistossa vuosikymmeniä säilytetty kertomus Natalia Andrejevan ihmeellisestä näystä ja parantumisesta Valamolaisen Jumalanäidin ikonin edessä kannettujen rukousten kautta julkistettiin. Juuri tänään siitä tulee kuluneeksi 115 vuotta. Natalia Andrejevan kokeman ihmeen jälkeen ikoni saatettiin kunniaan jo Laatokan Valamossa ja sen kunnioitus on jatkunut Valamon Ystävä myös täällä Uudessa Valamossa. Vielä monet muistavat tämän ikonin sijainnin luostarin vanhassa kirkossa, nykyisessä Valamon kaikkien pyhien kirkossa. Tässä nykyisessä luostarin pääkirkon ikonostaasissa se on korotettu kunniaan omaan kiotakaappiinsa yhdenvertaisesti Konevitsan Jumalanäidin ikonin kanssa. Monet ihmiset vuosikymmenien aikana ovat kokeneet saaneensa vastauksen rukouksiinsa pyydettyään Jumalanäitiä rukoilemaan Vapahtajaa puolestaan Valamon Jumalanäidin ihmeitätekevän ikonin edessä. Olen saanut itsekin olla kuin aitiopaikalla toimittamassa rukouspalveluksia niin lapsettomien pariskuntien kuin sairaidenkin puolesta. Vuosien varrella olen saanut olla todistamassa monta kiitoksen liikutuksen kyyneltä, kun rukousvastauksen saaneet ovat tulleet kiittämään kiitosrukouspalveluksen kautta Jumalanäitiä avusta ja esirukouksista. Eräs Jumalanäidin ihme on sekin, että seitsemän vuotta sitten tämä pyhä ikoni sai kutsun vierailla Amerikan ortodoksisen kirkon vieraana kahden viikon ajan. Meitä on täällä tänäänkin muutamia, jotka saimme olla K.P. Arkkipiispa Leon kanssa saattamassa tätä ikonia eri puolilla Amerikan ortodoksista kirkkoa ja aina Alaskaan saakka. Oli sanoin kuvaamaton hengellinen ilo ja Pyhän Hengen kosketuksen hetki, kun Alaskassa Kodiakin saarella olimme pyhittäjä Herman Alaskalaisen muistopäivän vigiliassa hänen pyhäinjäännöstensä äärellä täpötäydessä Ylösnousemuksen katedraalissa, jonne Valamon Jumalanäidin ikoni oli tuotu juhlallisesti keskelle kirkkoa. Seuraavana 18 Kuva: Tara Koivisto laisen ikonin juhlana aamuna matkustimme veneillä Kuusisaarelle toimittamaan liturgiaa pyhittäjäisien Sergei ja Herman Valamolaisten kirkkoon, joka on rakennettu pyhittäjäisä Hermanin hautapaikan päälle. Pyhiinvaeltajia ja papistoa oli tullut paikalle niin paljon, ettemme voineet toimittaa liturgiaa sisällä pienessä kirkossa vaan se toimitettiin ulkona. Tuolla paikalla koimme vahvasti sen historiallisen yhteyden mikä Valamon luostarin lähetystyön kautta meillä on Amerikan ortodokseihin. Ikonin vuosittaisen juhlapäivän viettäminen ja sen Amerikan vierailu ovat vaikuttaneet tämän ikonin tunnetummaksi tulemiseen. Viime vuosina Valamon opistossa on pidetty ikonimaaluskursseja, jotka ovat keskittyneet juuri Valamon Jumalanäidin ikonin maalaamiseen. Laatokan Valamossa olevasta ikonin vanhasta toisinnosta tehdyt lukuisat kopiot ovat painokuvina levinneet laajalle Venäjän alueelle. Onpa yksi Valamon Jumalanäidin ikonin toisinto viety astronauttien mukana avaruuteenkin. Moneen sairauteen, hätään, ahdistukseen Valamon Ystävä ja murheeseen on tullut lohdutus, kun on käännytty nöyrästi pyytämään apua ja esirukousta Vapahtajan Äidiltä. Kun Jumalanäiti rukoilee puolestamme, voimme olla varmoja siitä, että nuo rukoukset tulevat kuulluiksi. Rukousvastausta ei aina ole annettu meille kuitenkaan niinkuin me haluaisimme sen olevan, vaan niin kuin on Jumalan tahto. Tämän juhlan evankeliumissa kuulimme tutun kertomuksen Martasta ja Mariasta, kahdesta sisaruksesta, joista toinen palveli vieraita, kun taas toinen ainoastaan keskittyi kuuntelemaan Vapahtajan sanoja. Tästä närkästyneenä Martta huomautti Jeesukselle, miksei hän tee asialle mitään, mutta saikin ehkä yllättävän vastauksen: ”Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Lk.10:42) Yhtä hyvin Vapahtaja olisi voinut sanoa Martalle vuorisaarnan sanoin: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.”(Mt.6:33). Tässä on tämän juhlapäivän sanoma myös meille tämän ajan ihmisille. Kutsu hiljenty- 20 Kuva: Risto Nordell miseen, rukoukseen, viipymiseen Vapahtajamme jalkojen juuressa ja kuuntelemiseen, mitä Hän tahtoo meille tänään sanoa. Evankeliumi päättyy eräästä toisesta asiayhteydestä otettuun jakeeseen: ”Autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.”(Lk.11:28). Niin, olemmeko me noita autuaita, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä? Toivottavasti näin on, mutta monesti on myös niin, että me kyllä kuulemme ja hyvin tiedämme Jumalan sanan ja Jumalan käskyt, mutta silti elämme ne unohtaen ja aivan kuin emme olisi niistä koskaan kuulleetkaan! Helposti unohdamme käytännössä olla kuuliaisia Jumalan käskyille, vaikka palkkioksi kuuliaisuudesta meille luvataan autuus ja onnellisuus. Tänäkin Jumalanäidin juhlana pyhä Kirkko haluaa muistuttaa meitä siitä esimerkistä, jonka Neitsyt Maria meille kuuliaisuudessa ja nöyryydessä on antanut. Jos me otamme vaarin tämän päivän evankeliumista ja kuulemme meille koh- distetut Jumalan sanat, huomaamme kuinka tärkeää meidänkin on aika ajoin levähtää, hiljentyä ja pohtia elämämme suuntaa rukoillen ja paastoten. Meidän tulisi tutkistella itseämme ja uudistua hengellisesti. Tämä parhaillaan elettävä Jumalanäidin paastoaika on Kirkon meille antama mahdollisuus tehdä parannus, tehdä todellinen muutos hengellisessä elämässämme. Jo se, että me olemme kokoontuneet tähän luostarin kirkkoon yhdessä viettämään Jumalanäidin Valamolaisen ikonin juhlaa, on osoitus siitä, että me olemme kuulleet kutsun tulla pyhittymään ja kasvamaan Jumalan kuvina ja Jumalan kaltaisuudessa. Vahvistakoon Kaikkivaltias Jumalamme meissä tänäänkin Jumalansynnyttäjän juhlan kautta ortodoksista uskoamme. Antakoon se meille toivoa, lohtua ja valoa elämäämme ja enentäköön se meissä rakkautta lähimmäisiämme, toinen toistamme ja Jumalaa kohtaan. Aamen. arkkimandriitta Sergei VALAMON YSTÄVÄT ry:n VUOSIKOKOUS LA 16.3.2013 klo 14 Valamon Ystävät ry:n vuosikokous pidetään lauantaina 16.3.2013 klo 14 Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakuntasalissa, Unioninkatu 39, sisäpiha, Helsinki. Kahvia on tarjolla klo 13 alkaen ja esitelmä klo 13.30. Varsinainen kokous alkaa klo 14. Hallitus Valamon Ystävä 21 Museoviraston lausunto palaneesta päärakennuksesta MUSEOVIRASTO 24.8.2012 DNRO 090/603/2012 Valamon Luostari Veikko Halonen 79850 Uusi-Valamo Lausuntopyyntö / Veikko Halonen 5.7.2012 Valamon luostarin liiketoiminta on pyytänyt Museoviraston lausuntoa Heinävedellä sijaitsevan Valamon luostarin Papinniemen päärakennuksen purkamisesta. Rakennus vahingoittui tulipalon seurauksena maaliskuussa 2012. Viallisen hormin käytöstä aiheutunut palo kyettiin rajaamaan ylimpään kerrokseen, mutta sammutusveden kostuttamien rakenteiden sekä siitä seuranneen mikrobitoiminnan aktivoitumisen takia on lähes koko rakennus purettu, lukuun ottamatta hirsirunkoa, välipohjien kantavia rakenteita sekä tulisijoja. Puretut rakennusosat sekä interiöörien erityispiirteet on dokumentoitu ja tallennettu mahdollisuuksien mukaan. Papinniemen kartano muodostettiin Rantasalmen vanhimman kuninkaankartanon, Rantakartanon, ulkopalstalle 1770-luvulla. Ensimmäisenä isäntänä oli vänrikki Johan Kyander. Heidän omistuksessaan Papinniemi oli ainakin vielä 1880-luvulla. Sen jälkeen kartano kuului kenraalimajuri K. Hj. Granfeltille vuoteen 1892, Enso Oy:IIe vuoteen 1908 ja Oy H. Saastamoinen Ltd:IIe vuoteen 1940. Saastamoiselta Papinniemi siirtyi vuonna 1940 Valamon Iuostarille, joka tuolloin siirrettiin Laatokan saarelta Heinäveden Papinniemeen. Papinniemen kartanon päärakennus on rakennettu 1840-luvulía Johan Henrik Kyanderin toimesta. Laajennetun, kolmikerroksisen sekä peiterimalaudoitetun asunsa se sai 1929. Hirsirunkoinen, ylimmältä kerrokseltaan rankorakenteinen talo oli 1970- luvulle asti luostarin päärakennus, jossa sijaitsivat muun muassa igumenin asunto, luostarin kanslia ja arkisto. Yläkerrassa toimi 1960-luvulle saakka kesäkäyttöön tarkoitettu kirkko. Luostaritoiminnan alkuvuosikymmeninä rakennuksessa asuivat igumeni ja koko johtokunta. Viime vuosina päärakennuksen kolmas kerros on toiminut kesäaikaan majoitustilana talkoolaisille ja varastona. Rakennus on suojeltu Valamon ja Papinniemen osayleiskaavassa, Papinniemen päärakennus sisätiloineen otettiin kirkolliseen käyttöön pyhällä vedellä vihmomalla 29.6.1940. Ortodoksisesta kirkosta annetussa laissa (985/2006) määrätään kuitenkin vain ennen vuotta 1917 rakennetun kirkon kulttuurihistoriallisen arvon turvaamisesta (116 §). Valamon Ystävä 22 Kuva: Sirpa Autio HEINÄVEDEN VALAMOSSA TULIPALOSSA VAHINGOITTUNUT LUOSTARIN PÄÄRAKENNUS KULTTUURIHISTORIALLISENA SUOJELU- JA KORJAUSKOHTEENA Heinäveden luostarit Valamo ja Lintula sisältyvät valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventointiin (www.rky.fi). Näiden kohteiden kehittämisen lähtökohtana on niiden ominaisluonteen ja erityispiirteiden turvaaminen. Vaikka Papinniemen päärakennuksen tulipalolta pelastettu ja kuivumaan riisuttu hirsikehikko ei sellaisenaan ole enää osayleiskaavan tarkoittama suojelukohde, Museovirasto pitää ensisijaisena tavoitteena olemassa olevan hirsirungon säilyttämistä ja käyttämistä osana tulevaa rakennusta. Rakennusrunko on osa Papinniemen kartanon sekä Uuden Valamon kulttuuriympäristön historiallista kerroksellisuutta. Pelastetun irtaimiston palauttaminen uuteen rakennukseen korostaisi osaltaan paikan ja siihen liittyvän maallisen, mutta erityisesti kirkollisen kulttuurin jatkuvuutta ja merkityksiä. Hirsikehä on kuivuttuaan ja puhdistettuna käyttökelpoinen. Tämä edellyttää kuitenkin rakennusrungon riittävää suojaamista. Jo aiemmin syntyneet lahovauriot voidaan korjata hirsikehän tavanomaisena korjaustyönä. Olemassa olevat tulisijat hormeineen voidaan muurata ja pellittää uudelleen. Mikäli hirsirunko korvattaisiin ympäristöön sopivalla uudisrakennuksella, olisi ratkaistava käyttökelpoisen hirsikehän ja säilyneiden rakennusosien sijoitus. Rakennuksen rungon säilyttäminen ja käyttö lähiympäristössä olisi tällaisessakin tilanteessa aiheellista. Poikkeamisen myöntäminen rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä kuuluu maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n mukaan alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivaltaan. Yli-intendenttl Pirjo Uino Intendentti Risto Holopainen Isä Sergius Colliander Lehtemme toimitus on aikaisemmin esitellyt tämän otsikon alla luostarin lähipiirissä vaikuttavia käsityötaidon ammattilaisia. Tällä kertaa esittelemme hengellisen työn ammattilaisen, jonka rauhallinen, isällinen olemus on tullut varmasti tutuksi useimmille luostarin palveluksissa käyneille. Hän on niin tuttu näky, että monet kuvittelevat hänen kuuluvan luostarin veljestöön. Isä Sergiuksesta pitäisi oikeastaan kirjoittaa kokonainen kirja, sillä hänellä on aivan erityinen, moniulotteinen suhde Valamon luostariin. Hänen elämänvaiheistaan voisi kertoa paljonkin, mutta voimme tässä yhteydessä julkaista ainoastaan tällaisen pienen jutun tästä luostarin todellisesta ystävästä, joka on avustanut viime vuosina luostaria Kristuksen kirkastumisen kirkon palveluksissa ehkäpä enemmän kuin kukaan muu veljestön ulkopuolinen pappi. Isä Sergiuksen yhteydet Valamoon alkoivat jo varhaislapsuudessa, koska hänen vanhempiensa Ina ja Tito Collianderin siteet Heinäveden Valamoon olivat peräisin jo 1940-luvulta ennen isä Sergiuksen syntymää vuonna 1949. Isä Sergius kävi Valamossa lapsuudessaan lähes vuosittain, ensimmäisen kerran v. 1951. Hän kasvoi Helsingissä monikulttuurisessa ympäristössä, oppi jo lapsuudessaan ja nuoruudessaan ruotsia, venäjää, saksaa ja suomea. Hän varttui aikuisuuteen henkisessä mielessä puoleksi valamolaiseksi, koska Valamon luostari ja sen asukkaat olivat jatkuva puheenaihe hänen lapsuudenkodissaan. Hän tuli Valamon veljestön jäseneksi 1970-luvun alussa, jolloin veljestöön kuului enää muutamia vanhoja munkkeja. Hänet vihittiin pappismunkiksi Valamossa, mutta löysi Valamosta tulevan vaimonsa ja erosi veljestöstä mennäkseen Valamon Ystävä naimisiin. Luostari on niistä ajoista kokenut suuria muutoksia. Isä Sergius kertoo: ”Nyt eletään aikaisempaan verrattuna täysin uutta aikaa. Erityisesti 1970-luku merkitsi monessa suhteessa suurta muutosta Valamon luostarin elämässä. Onneksi luostarin toiminnassa ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan katkoa ja vanhan Valamon perinne jatkuu elävänä uudessa Valamossa. Ajattelen, että luostari ei ole koskaan staattinen vaan elää ajassa. Niin on aina ollut. Kun tutkitaan historiaa, nähdään, että luostarit ovat aidosti osa ympärillään vallitsevaa elämää. Luostarissa on kuitenkin tärkeintä, että yhteinen rukous säilyy ja jatkuu.” ”Kävin luostarissa hyvin vähän 1980-luvulla ja sen jälkeen. Tulin jälleen luostariin v. 1998 tarkoituksenani vain levätä tuntemattomana vieraana. Eihän se onnistunut vaan mm. isä Sergei oli kuin olisi tavannut edellisen ikäpolven edustajan ja näytti iloitsevan, kun saatoin täydentää hänen tietämystään aikaisemmasta luostarielämästä.” Kysyin isä Sergiukselta, oliko silloisessa luostarissa jotain erityistä, jolla oli hänelle erityistä tunnearvoa. Hän vastasi: ”Ehkä se on eräänlainen yksinkertaisuus ja maanläheisyys. Veljestö oli silloin vanhentunut ja ympäristökin rapautunut ja kaikki toiminta oli pelkistynyt mahdollisimman yksinker- 24 Kuva: Rauno Jussila Ihmisiä Valamon luostarin lähipiirissä taiseksi. Luostarin olemassaolo oli hyvin uhanalaista ja sen tulevaisuus oli silloin vaakalaudalla. Yritin omalla toiminnallani vaikuttaa siihen, että luostarielämä jatkuisi. Sitä entistä yksinkertaisuutta ja maanläheisyyttä muistelen vähän kaihoisalla mielellä.” Luostarin toiminnan jatkuminen ja kehittyminen johti luontevasti pohdintaan isä Sergiuksen suhteesta uuteen Kristuksen kirkastumisen kirkkoon. Isä Sergius: ”Uusi kirkko on suuri ihme. Se saatiin aikaiseksi, vaikka rakentamisen lähtökohdat olivat hyvin heiveröiset. Oli tärkeää, että arkkipiispa Paavali asettui koko arvovallallaan tukemaan tätä hanketta. Kun Valamoon saatiin uusi kirkko, se oli tärkeä merkkipaalu koko Suomen kirkolle ja vahva osoitus siitä, että luostari jatkaa toimintaansa. Se yhdisti voimakkaasti kirkkokansaa, kun yksittäiset ihmiset olivat valmiita auttamaan eri tavoin kirkon suunnittelua ja rakentamista. – Taito elää perustuu sille, että osataan hyödyntää vanhoja perinteitä. Koko ajan on kuitenkin luotava uutta, sillä pysähtyminen ei ole elämää. Tarvitsemme alkukirkon ajan yhteishenkeä edelleen. Uusi Kristuksen kirkastumisen kirkko on erittäin toimiva ja kaunis kirkko. Siellä on hyvä pitää palveluksia. Kaikki tarvittavat pyhät esineet ovat hyvin käsillä. Kirkko Kuva: Tara Koivisto Valamon Ystävä 26 edustaa selvästi novgorodilaista ja pihkovalaista kirkkoarkkitehtuurin perinnettä. Se ei ole kuitenkaan kopio jostakin vanhasta vaan täysin uusi luomus ja sellaisenaan ainutlaatuinen. Kirkkorakennuksen ainoa ongelma on kaiku, joka saattaa joskus tehdä vaikeaksi saada selvää esimerkiksi lukijan sanoista.” Keskustelimme akustiikasta ja totesimme, että onhan myös Uspenskin katedraalissa pitkä kaiku, mutta se on jotenkin erilainen, pitkä, mutta ehkä ei niin voimakas kuin Valamossa. Puhuimme myös ikoneista ja halusin tietää, onko jokin Valamon ikoneista erityisen läheinen isä Sergiukselle. Hän vastasi: ”Koen itselleni erittäin läheiseksi kirkon alttarissa olevan pyhittäjäisien Sergein ja Hermannin suurehkon ikonin. Sitä on ehkä vaikeaa nähdä kirkkosalin puolelta, koska se on alttarin sivuseinällä. Toinen on Jumalanäidin konevitsalainen ihmeitätekevä ikoni. Se tuotiin Valamoon vasta vuonna 1956, mutta sai heti suuren arvon ja merkityksen munkkien keskuudessa.” Keskustelu kääntyi nyt takaisin jumalanpalveluksiin ja puhuimme lukemisesta ja laulamisesta. Kysyin isä Sergiukselta, onko hän Valamon monien palvelusten ansiosta huomannut kehittyneensä laulajana. Hän kertoi: ”Ollessani nuoruudessani lukijana Uspenskin katedraalissa, isä Mikael Kriisin opetti minut lukemaan. Kun tulin Valamoon 70-luvun alussa, minun oli pakko alkaa myös laulaa, koska siellä ei ollut enää muita laulavia munkkeja kuin isä Simforian, joka myös toimitti kaikki jumalanpalvelukset. Taitoni pääsivät välillä ruostumaan, mutta laulaminen on taas jossain määrin palautunut täällä Valamossa, kun olen saanut auttaa luostaria erilaisissa palveluksissa.” Mikähän sai isä Sergiuksen muuttamaan jälleen Heinävedelle? Isä Sergius: ”Varmaan se oli kaipuu päästä etelän hälinästä lähem- Valamon Ystävä mäksi luontoa – ja luostareita. Vaimollani oli samantapainen tarve päästä näkemään ja kokemaan maalaiselämää. Vietimme muutamina vuosina vapaa-aikojamme Valamon lähellä, asuimme vuokralla. Hankimme oman talon vakituiseksi asunnoksi pari vuotta sitten ja olemme hyvin tyytyväisiä.” Luostarissa käy paljon myös sekä Venäjältä tulevia että Suomessa asuvia venäläisiä pyhiinvaeltajia, joita isä Sergius voi palvella heidän omalla äidinkielellään jumalanpalveluksissa ja myös ottamalla vastaan synnintunnustuksia. Venäläisten pyhiinvaeltajien määrä on kasvanut voimakkaasti ja kasvaa edelleen ja on hienoa, että he voivat saada luostarissa palvelua omalla äidinkielellään. Kaikkien mukavien asioiden ohella sivusimme juttutuokiossamme myös luostarien ja luostarielämän erilaisia ongelmia ja hankaluuksia, joita on ollut kaikissa luostareissa, myös Valamossa. Isä Sergius toteaa: ”Luostarielämään kuuluvat aina osana erilaiset vaikeudet ja huolet. Niin on ollut aina ja on varmasti tulevaisuudessakin. Ei kuitenkaan pidä alkaa surkutella, ei luostarissa eikä maailmassa. Skeemaigumeni Johannes on eräässä kirjeessään todennut, ettei kannata olla huolissaan, jollei kykene aina muistamaan rukoilemista – koko ajan on murheita ja huolia: riittää, kun pitää Jumalan mielessä.” Toivottakaamme isä Sergiukselle siunausta hänen monelta osaltaan lähes korvaamattomaan työhönsä Valamon luostarin hyväksi! Rauno Jussila 27 Munkki Joonan keljasta Tervehdys Valamon ystävät! Helsinkiläinen Raimo Kouhia lahjoitti 22. kesäkuuta Valamon luostarille vuosien varrella keräämiään Heinäveden Valamoa ja Lintulan luostaria esittäviä postikortteja ja Laatokan Valamon matkamuistoja sekä pappismunkki Arkadin vuonna 1936 maalaaman pääluostaria esittävän öljyvärimaalauksen. Kouhia on lahjoittanut aiemmin luostarille laajan Laatokan Valamoa esittävien postikorttien kokoelman. Tämänkertaisen lahjoituksen ottivat vastaan Kristuksen kirkastumisen luostarin vt. johtaja piispa Arseni ja kalustonhoitaja pappismunkki Aleksanteri. Sairaalavahtimestarina uransa tehnyt Raimo Kouhia sai luostareihin liittyvän keräilyinnostuksensa isältään. Molemmat vanhemmat olivat kotoisin Kivennavalta ja isän koti oli lähellä Lintulan luostaria. Vuonna 1907 syntynyt isä , vaikka oli suomenkielinen ja luterilainen, kävi kolme vuotta Lintulassa venäjänkielistä koulua. Suomen itsenäistyttyä Kivennavalle avattiin suomenkielinen koulu, jossa opinnot jatkuivat. Luostarin läheisyydessä vietetystä lapsuudesta oli isällä paljon kerrottavaa pojalleen, jossa syttyi keräilyinnostus luostarien muistoesineisiin. Kouhia on kerännyt Valamon luostariin lahjoittamansa materiaalin noin kolmenkymmenen vuoden kuluessa pääkaupunkiseudun antikvariaateista, kirpputoreilta, postikorttien huutokaupoista sekä osto- ja myyntiliikkeistä. Luostarin kalustonhoitaja liitti vastaan- Valamon Ystävä otetut merkittävät lahjoitukset luostarin kokoelmiin. Taannoin kirjoitin oppaillemme siitä miten lintuemo itseään säästämättä vie sen madon pienokaiselleen. Vie sen perille. Miten omenapuu takuuvarmasti taas kukkii ja tuottaa meille syötävää. Näinhän asianlaita on meidänkin kohdalla. Usein kuitenkin tunnemme: Se ja se asia on tekemättä, jäänyt kesken. Ahdistumme. Luostarissa olen ehkä hitusen oppinut sii- 28 tä, mitä on keskittyminen olennaiseen. Sitä, että vie yhden asian päätökseen ja unohtaa ne viisikymmentä muuta, joita ei kuitenkaan jaksa suorittaa. “ Pääskynen viuhoo pääni päällä kiiltävän mustana, keveänä, perho suussa onnesta pakahtumaisillaan!” “ Heilukaa pihlajat! Olkaa kovia, kovia, pihlajanmarjat! Kovia minunkin edestäni, jos uuvun.” Me ihmiset - uskossa pienet - saamme rukoilla: Isä, turhaan voimani uuvutin. En muista pääsinkö perille. Sen muistan, että ainakin yritin. Viime viikolla juoksin maratonin. Viimeisillä kilometreillä en miettinyt pääsenkö maalin asti. Ajattelin: Seuraavan kilometrin yritän vielä jaksaa. Mutta vain rukous kantaa lopulliseen maaliin: “ Jeesus siunatkoon, siunatkoon sinua, Isä varjelkoon sinua! Varjelkoon silmissäsi ja sydämessäsi sen sinen, joka taivaasta muistuttaa, joka Jumalan hyvyydestä muistuttaa ja siitä, että Jumala on uskollinen, että uupuvin lapsikin viedään perille... Aamen Jeesuksen siunaavassa, varjelevassa nimessä, aamen. (Anna-Maija Raittila) Tampereen paikallisyhdistyksen toimintaa keväällä 2013 * Kevätkauden 2013 yleisöillat Nikolainsalissa tiistaina klo 18: 8.1., 5.2., 5.3. ja 9.4.2013. Vierainamme mm. isä Heikki Honkamäki ja emeritusprofessori Markku Ojanen. * Heinä-elokuun vaihteessa Tampereen osasto järjestää neljän päivän pyhiinvaellusmatkan Laatokan Valamoon. Matkalle mahtuu mukaan noin 30 henkilöä. Tiedot tarkentuvat lähiaikoina. Seuraa ilmoitteluamme Aamulehden Tapahtumakalenterissa (aamulehti.menoinfo.fi) ja Facebook-sivullamme (Valamon Ystävät ry, Tampereen osasto). Valamon Ystävä 29 Igumenia Marina in Memoriam Lintulan luostarin johtaja igumenia Marina (Iltola) oli syntynyt Salmin pitäjän Karkun kylässä 2.12.1930 ja kuoli 81-vuotiaana auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin 17.6.2012 Joensuussa. Kuva: Sirpa Autio Äiti igumenia oli valmistunut ylioppilaaksi Kuopion tyttölyseosta ja kansakoulun opettajaksi Jyväskylän kasvatusopillisesta korkeakoulusta. Vuosina 1965-1966 hän opiskeli stipendiaattina Yhdysvalloissa. Opettajatyön jälkeen hän toimi Suomen ortodoksisen kirkollishallituksen notaarina 1968-1982. Kun Valamon Ystävät ry perustettiin vuonna 1973, silloinen Maria Iltola oli alusta saakka aktiivisesti mukana ja toimitti monen vuoden ajan Valamon Ystävälehteä. Vuosina 1977-1980 hän oli lähetystyöntekijänä Keniassa, missä joutui vakavaan auto-onnettomuuteen. Myöhemmin äiti Marina itse kertoi, että hän oli tehnyt Jumalalle lupauksen, että jos hän toipuu auto-onnettomuudessa saamistaan vammoista, hän menee Lintulan luostariin. Niin sitten kävikin ja vuonna 1982 hän liittyi Lintulan luostarin sisaristoon. Igumenia Antoninan kuoleman jälkeen hänet valittiin igumeniaksi vuonna 1998. Saimme olla igumenia Marinan kanssa lähes yhtä kauan luostareiden johtajina, joskin äiti Marina oli hoitanut käytännössä luostarin johtajan tehtäviä jo igumenia Antoninan sairauden aikana. Suuresta ikäerosta huolimatta meistä tuli hyvät ystävät ja vertaistuki toisillemme. Igumenia Marina oli helposti lähestyttävä ihminen. Hänen kanssaan saattoi keskustella aivan mistä asiasta tahansa. Hänelle mikään elämän ilmiö ei ollut vierasta. Useimmiten puhelinkeskusteluissa jaoimme luostareidemme ilot ja surut. Saimme osallistua monille yhteisille matkoille. K.P. Karjalan ja koko Suo- Igumenioiden Antoninan ja Marinan haudat vierekkäin Lintulan hautausmaalla. Valamon Ystävä 30 men arkkipiispa Leon virallisilla vierailuilla Amerikan ja Puolan ortodoksisiin kirkkoihin olimme molemmat mukana. Lisäksi teimme yhteisiä pyhiinvaelluksia Laatokan Valamoon, Konevitsaan, Pyhtitsaan ja Petserin luostariin. Viimeisin yhteinen ulkomaanmatka oli kesäkuussa 2011 Brysseliin, missä kävimme tutustumassa isä Mitro Revon kutsusta EU:n parlamentin ja komission toimintaan. Lukemattomia automatkoja teimme arkkipiispan joulu-ja pääsiäisvastaanotoille tai maaherran uuden vuoden vastaanotoille. Äiti igumenia oli uskollinen vieras Valamon igumenin pääsiäis- ja jouluvastaanotoilla sekä nimipäiväkahveilla. Vastavuoroisesti kävin onnittelemassa häntä pyhän suurmarttyyri Marinan muistopäivänä. Igumenia Marina oli kirkkomme voimanaisia. Hänellä oli pitkä kokemus Suomen ortodoksisen kirkon palveluksessa ja hänellä oli hyvin selkeät mielipiteet moniin kirkollisiin asioihin. Hän sanoi mielipiteensä suoraan ja rohkeasti. Hän oli myötäelävä, huolehtiva, rakastava ja lempeä hengellinen äiti monille, jotka kääntyivät hänen puoleensa esirukouspyynnöin elämänsä murheissa ja ahdistuksissa.Äiti Marinalla oli myös loistava huumorin taju. Monet kerrat saimme myös nauraa hänen kanssaan sydämemme pohjasta elämän hauskoille sattumuksille. Erikoista oli se, että auto-onnettomuuden Valamon Ystävä Kuva: Timo Mertanen Igumenia Marina otti vastaan patriarkka Bartolomeoksen lahjan tämän Suomen vierailulla kesällä 2010. Patriarkka kutsui Lintulaa hänelle rakkaaksi luostariksi. seurauksena äiti Marina tuli Lintulan luostariin ja auto-onnettomuuden seurauksena hänet otettiin pois Lintulan luostarista. Äiti Marina oli hyvin kunnioitettu luostarin johtaja. Kun hänet saatettiin Lintulan luostarin hautausmaan lepoon 21.kesäkuuta, saattojoukkoa oli Lintulan sisariston, arkkipiispa Leon ja piispa Arsenin lisäksi Athosvuoren pyhän Andreaksen skiitan johtaja arkkimandriitta Efraim seurueineen, kymmeniä pappeja sekä suuri sukulaisten, ystävien ja hengellisten lasten joukko. Hautakumpu peittyi toinen toistaan kauniimmista kymmenistä kukkalaitteista ja kukista. Ollos iäti muistettu aina muistettava äiti igumenia Marina! Arkkimandriitta Sergei 31 Valamoa tukemassa Lehtemme toimitus on vuosien kuluessa esitellyt useita luostarissa ja tai sen lähipiirissä vaikuttavia ihmisiä sekä luostarin omaa väkeä että muita henkilöitä, jotka toimivat luostarissa tai sen lähipiirissä. Valamon luostarissa on paljon palkattua henkilökuntaa, mutta siellä työskentelee myös suuri joukko palkatonta työtä tekeviä luostarin ystäviä. Miksi luostari tarvitsee juuri nyt erilaista vapaaehtoistyötä? Luostarin taloudelliset ongelmat kärjistyivät viimetalvisen päärakennuksen tulipalon seurauksena. Luostarin tulevaisuus ei ole kuitenkaan niin uhattuna kuin esimerkiksi 1970-luvulla, josta isä Sergius puhuu toisaalla tässä lehdessä. Luostari tulee varmasti toimeen, jumalanpalvelukset, rukouselämä ja luostarin muut toiminnot jatkuvat suunnilleen entisellään. Talousongelmien vaikutuksia voidaan kuitenkin vähentää ja lieventää, kun autamme ja tuemme luostaria kukin omalla tavallamme voimiemme mukaan. Monet kertovat haluavansa tukea Valamon luostaria. Luostaria voi avustaa suoraan lahjoittamalla rahaa luostarille, vierailemalla luostarissa, yöpymällä tai ruokailemalla siellä, ostamalla erilaisia tuotteita luostarin myymälästä Tuohuksesta Valamossa tai Helsingissä, liittymällä Valamon kirjakerhoon tai kuten suurin osa lehtemme lukijoista, liittymällä Valamon Ystävät ry:n jäseneksi. Valamon Ystävät ry:n jäsenet tekevät omaa työtään eri puolella Suomea luostarin tukemiseksi. Yhdistys tukee ja tekee tunnetuksi Valamon luostaria tukemalla erityisesti luostarin kirkollisten tilojen rakennus- ja hoitokustannuksia, kirkollisen esineistön hankintaa ja ylläpitoa. Valtakunnallinen yhdistys sekä paikallisyhdistykset eri puolella Suomea keräävät rahaa luostarille monin tavoin. Ne edistävät luostaritradition tuntemusta ja pyhiinvaellustietoutta järjestämällä Valamon Ystävä luostari- ja pyhiinvaellusmatkoja, seminaareja ja esitelmätilaisuuksia sekä erilaisia talkoita ja myyjäisiä. Myös yhdistyksemme ottaa vastaan lahjoituksia, jotka osoitetaan johonkin Valamon luostarin toivomaan kohteeseen. Talkoolaisena luostarissa Tässä emme esittele yhtä ihmistä vaan kerromme suuresta ihmisryhmästä, joka on valinnut ehkä konkreettisimman tavan luostarin auttamiseen ja tukemiseen. Kirjoitamme niistä luostarin ystävistä, jotka osallistuvat Valamon opiston vapaaehtoistyön kursseille ja haluavat tehdä itselleen luontuvaa työtä luostarissa talkoolaisena. Vapaaehtoistyö on usein lähes näkymätöntä, mutta kuitenkin luostarin toiminnan kannalta merkittävää työtä erilaisissa tehtävissä. Talkoolaiset tulevat luostariin useimmiten viikoksi tai pariksi tekemään jotakin, mitä luostarissa kulloinkin tarvitaan. Heitä on ollut vuosien kuluessa satoja, kenties tuhansia. Monet tulevat yhä uudelleen ja osa on ollut luostarissa erilaisissa työtehtävissä jopa satoja kertoja. Luostarissa on tarjolla työtä ja tehtäviä varmasti kaikille halukkaille ympäri vuoden. Kiireellisin ja työteliäin aika on tietenkin silloin, kun luostari on täynnä väkeä eli kesällä ja suurten juhlien aikoihin. Olin itse viime kesänä vaimoni Pirjon kanssa Valamossa vapaaehtoistyön kurssilla ja toimimme molemmat luostarioppaana. En 32 Kuva: Rauno Jussila kerro enempää työstämme, josta kummatkin pidimme suuresti. Vaikka olin oppaana täysin aloittelija, toivon, että osasin antaa opastettavilleni riittävän hyvän kuvan Valamon luostarista, sen historiasta ja nykypäivästä. Tapasin kuitenkin viikon aikana monia muita talkoolaisia. Talkoolaisten joukko on edustava joukko eri-ikäisiä ja erilaisissa ammateissa toimivia ihmisiä eri puolelta Suomea ja ulkomailtakin. Osa haluaa tehdä työtä omassa rauhassaan, osa taas haluaa uusia kokemuksia tai tavata uusia ihmisiä, mutta keneltäkään ei kysytä hänen motiivejaan tulla luostariin talkoolaiseksi. Kaikki tässä haastattelemani henkilöt kertoivat viihtyvänsä työssään Valamossa. Muutamat olivat ensimmäistä kertaa, mutta joukossa oli todellisia talkootyön sankareita, jotka tulivat aina uudelleen Valamoon ja osa heistä jopa monta kertaa vuodessa. Tarmo kertoi olleensa kymmeniä kertoja viiden vuoden aikana Valamossa Ramin porukassa ja muutamia kertoja myös Lintulan luostarissa. ”Rami” eli Raimo Leho- Valamon Ystävä niemi ohjaa erityisesti ulkotöitä ja erilaisia rakennusprojekteja. Tarmo oli kuullut tästä mahdollisuudesta kaveriltaan ja on sanojensa mukaan tehnyt kaikkea työtä laidasta laitaan. Kysyessäni, miksi olet täällä aina uudelleen, Tarmo kertoi Valamon ilmapiirin kiehtovan häntä. ”Minulla on vain halu olla mukana. Siihen ei ole mitään järjellistä syytä.” Myös kokonainen eteläsuomalainen perhe, äiti, isä ja kaksi lasta oli vapaaehtoistyön kurssilla. Isä työskenteli Trapesassa tiskipuolella, keräsi astioita ja tiskasi. Äiti teki mm. puutarhatöitä ja lapset näyttivät monesti olevan avustamassa häntä. Äidin kertoman mukaan lapset halusivat tehdä oman pienen osuutensa. Yhtenä päivänä he saivat olla koeyleisönä uudella lapsille suunnatulla luostariopaskierroksella. Kierros sujui kuuleman mukaan hyvin ja oli oikein kiva. Rauno (ei siis tämän kirjoittaja) kertoi olleensa työelämässä aluksi leipurina ja myöhemmin ravintolakokkina mm. eräässä Helsingin tunnetuimmista ravintoloista. 33 Hän on valmistanut ruokaa mm. presidentinlinnan juhlatilaisuuksiin ja vuoden 1975 ETYK-kokouksen vieraille, eli sen ajan kaikille merkittäville valtiomiehille ja valtiovierailuilla mm. Englannin kuningatar Elisabethille. Rauno kertoi olleensa Valamossa aikaisemminkin ja tulevansa varmasti uudelleen. Ei siis kannata ihmetellä, jos Valamon Trapesan ruoka yleensä maistuu vieraille ja on joskus jopa harvinaisen hyvää, koska se voi olla suorastaan huippukokin valmistamaa. Eija on ollut myymässä Tuohuksessa vuodesta 2006 alkaen vähintään kerran vuodessa. ”Olin Valamossa ensimmäistä kertaa opiston kurssilla. Opas kertoi, että Valamossa voi tehdä vapaaehtoistyötä. Minulle tuli vahva tunne, että haluan töihin Valamoon ja tulin tänne heti seuraavana kesänä. Ympäristö ja ilmapiiri kiehtoivat minua. Valamo on paikka, missä voi hiljentyä ja olla oma itsensä. Myymälässä saa hyvän kuvan, minkälaisia ihmisiä täällä käy. Venäläisten osuus on kasvanut huomattavasti ja ehkä jo kolmasosa vieraista saattaa olla venäläisiä. Täällä oppii koko ajan mm. ikoneista, kun asiakkaat kysyvät. Otan asioista selvää mm. oppailta.” Tuula on siviilissä farmaseutti, mutta työskenteli luostarin Trapesassa tarjoilupuolella. Hänet tapasin useimmiten ravintolasalista fereesiin pukeutuneena palvelemassa ystävällisellä tavallaan ravintolavieraita. Veikko sanoi olevansa talkoolaisena ensikertalainen, mutta luostari oli hänelle tuttu paikka, koska hän oli käynyt täällä aikaisemmin työnsä vuoksi. Hänkin on ollut Ramin porukassa purkamassa palaneita kaapistoja, penkkejä, naulakoita ym. ”Maaleja on hiottu pois ja korjattu vanhaa munkin sänkyä, joka on tulossa näytteille viinituvan eteiseen.” Kohtasin myös toisen Tuulan, joka oli Valamossa toista kertaa. Hän on työskennel- Valamon Ystävä lyt keittiössä salaattipuolella ja tehnyt myös lusikkaleipiä. Hän on tehnyt myös siivoustöitä keittiössä ja ollut sekä näyttely- että tsasounavahtina. ”Työ on ollut mukavaa, mutta ulkotyössä tsasounavahtina hyönteiset vähän häiritsivät.” Jukka oli ollut Valamossa luostarioppaana viitenä kesänä ja oli suureksi avuksi ja tueksi meille kokemattomille kollegoilleen. Hänen tietomääränsä on todella kunnioitettava. Hän on perehtynyt luostarin historiaan ja ortodoksisuuteen opiskelemalla jopa kreikan kieltä. Täytyy olla kiitollinen tällaisille talkoolaisille, jotka paneutuvat vapaaehtoistyöhön käsittämättömän perusteellisesti. Tapasin myös todellisen konkarin, Annelin, joka kertoi olleensa Valamossa satoja kertoja ja joskus jopa pitkiä aikoja. Hän oli tehnyt monenlaista työtä ja sanoi tulevansa aina yhtä mielellään. Oman kokemukseni perusteella suosittelen vapaaehtoistyön kurssia kaikille, jotka haluavat hiljentyä luostarissa työn merkeissä. Talkoolaiseksi pääsevät kaikki, jotka kykenevät tekemään noin viikon ajan jotakin luostarin tarjoamaa työtä. Muita pääsyvaatimuksia ei ole eikä talkoolaiselta kysytä hänen syitään hakeutua Valamoon tai edes hänen uskonnollista vakaumustaan. Luostari tarjoaa työtä ja sitä vastaan ilmaisen asumisen ja ruuan. Muutama talkoolainen järjesti meille yhteisen iltanuotiohetken. Saimme nuotiolla hiillostetun makkaran ohella nauttia illasta Juojärven rannalla, hyvästä seurasta ja luostarin uuden noviisin Pietarin kauniista laulusta. Kiitän vielä kerran Valamon luostaria, kaikkia talkoolaisia, vapaaehtoistyön ohjaajia, kokeneempia luostarioppaita ja opastamiani luostarivieraita mieleenpainuvasta viikosta Valamossa! Rauno Jussila 34 JÄSENMAKSU 2013 Valamon Ystävät ry:n jäsenmaksu vuodelle 2013 on 15 €. Ainaisjäsenmaksu on 150 €. Kannatusjäsenmaksu yhdistyksille ja järjestöille 50 €, yrityksille 150 €. Jäsenmaksu maksetaan Valamon Ystävät ry:n tilille: Sampopankki FI46 8000 1800 710361. Maksettaessa pyydämme käyttämään viitenumeroa, joka on lehden osoitelipukkeessa nimen yläpuolelta löytyvä jäsennumero. Jäsennumerossa oleva A-kirjain tarkoittaa maksettua ainaisjäsenmaksua. Jos sinulla ei ole jäsennumeroa, voit maksaessasi kirjoittaa yhteystiedot maksun viesti-kenttään. Yhdistyksen toimintaa luostariperinteen edistämiseksi voi tukea myös lahjoituksin samalle tilille Sampo FI46 8000 1800 710361 Saaja Viesti FI46 8000 1800 710361 Valamon Ystävät ry Maksaja Jäsenmaksu 2013 - 15 euroa Ainaisjäsen - 150 euroa Tililtä n:o Valamon Ystävä Viite Eräpäivä Euroa 35 Valamossa viljellään paljon viinimarjaa. Kuvassa munkki Andreas ihailee viherherukan marjojen kasvua ja kypsymistä. Seuraavassa lehdessä kerrotaan enemmän munkki Andreaksesta ja hieman mm. Valamon viininvalmistuksesta.
© Copyright 2024