O i k a r i s t e n s u k u s e u r a n Joulutervehdys 2013 lehti nro 9
O i k a r i s t e n s u k u s e u r a n Joulutervehdys 2013 lehti nro 9 OIKARISTEN SUKUSEURA RY, www.oikariset.arkku.net PANKKITILINRO NORDEA FI60 1021 3500 0450 07 Oikaristen sukuseuran hallitus 20132015 Pekka Oikarinen puheenjohtaja Ervintie 27 91430 Leppiniemi 040 039 6559 [email protected] Erkki Oikarinen varapuheenjohtaja rahastonhoitaja Miilutie 5 88900 Kuhmo 044 284 8012 [email protected] Sirpa Heikkinen sihteeri Askolanniementie 119 91700 Vaala 040 748 8062 [email protected] Esa Oikarinen Puutteenperäntie 6 A 88470 Kontiomäki 040 845 1862 [email protected] Reijo Oikarinen Sirkunkuja 3 C 22 87400 Kajaani 044 063 0171 [email protected] Raija Rahkola Tihisentie 9 90650 Oulu 050 331 9487 [email protected] Anne Väkiparta Alatie 3 C 13 89200 Puolanka 040 5640 495 [email protected] Toiminnantarkastaja Raili Klaavu varalla Maija Heikkinen Jäsenrekisterin ylläpito: Pertti Oikarinen Sahatie 10 88600 Sotkamo 0400 535 110 [email protected] Lehtitoimituksen yhdyshenkilöt: Pertti Oikarinen Sotkamo Tauno Oikarinen Ylikiiminki Reijo Oikarinen Kajaani Valle J. Oikarinen Pyhän Laurintie 8 A 00340 Helsinki Painopaikka: Sotkamon Kirjapaino Tmi Kari Simonen Salmelantie 43 ovi E3, 88600 Sotkamo 08 666 2251, 040 529 0251 [email protected] Puheenjohtajan palsta................3 Sana jouluksi..............................4 Oikaristen serkkutapaaminen Ylikiimingissä............................5 Oikaristen DNA-tutkimuksesta....6 Kuvia sukutapaamisesta Kajaanista 27.-28.7.2013............8 Virran pirtti Hyrynsalmella...10 Helle helli sukujuhlaa Kajaanissa................................13 Tulevia tapahtumia, pikkujoulu 7.12.2013..................................14 Takasisäkansi: Myytäviä Oikaristuotteita ISSN 2323-4326 Puheenjohtajan palsta Hyvät sukuseuramme jäsenet Tätä juttua kirjoittaessa on erittäin hieno syksyinen päivä ja on vaikea ajatella, että pian on edessämme vuoden pimein aika. Olemme voineet kerätä voimia ja nauttia kauniista kesästä ja syksystä. Nyt olemme valmiit kohtaamaan tulevan talven tuulet ja tuiskut. Heinäkuun lopulla kokoontui Onnelantielle Kajaaniin iloinen joukko sukuseuramme jäseniä viettämään iloista yhdessäoloa. Ohjelma oli hyvin monipuolista ja tasokasta, ja siellä ratkaistiin sukuseuran ensimmäinen Mölkkymestari Esko Korhonen. Erityisen mielenkiintoinen oli tutustuminen Kajaanin linnanraunioihin ja historiaan. Uutena lisänä sukututkimukseen on tullut DNA-tutkimus, joka on nyt avattu myös Oikaristen keskuuteen. Tämän tutkimuksen tuloksia Erkki kävi värikkäästi läpi. Samaan aikaan, kun olimme kokoontuneet Kajaaniin kesätapahtumaan, Bertta Oikarisen tyttö Laura Oikarinen ja Tomi Hepo-Oja saivat tyttölapsen. Hänestä tuli Bertan 49. lapsenlapsi. Tätä kirjoittaessa heitä on tasan 50. Olemme hallituksessa päättäneet kutsua tämän tytön, Aino Ellen Marija Hepo-Ojan, joka syntyi 27.7.2013 klo 10.55. Sukuseuramme kummilapseksi vanhempiensa suostumuksella. Joulua odotellessa tulemme järjestämään perinteisen joulujuhlan 7.12 Kainuun Opistolla. Joulu on meille valon, rauhan ja yhdessäolon juhla. Jotenkin sen jälkeen tuntuu kuin talvi olisi voitettu ja alamme odottamaan päivän jatkumista ja kevään tuloa. Kevättä ja kesää odotellessa olemme saaneet hankittua edullisia Isännän viirejä (100 ). Nyt on mahdollista ostaa viiri heilumaan joka niemeen, notkoon ja saarelmaan Oikaristen kotipihoille ja kesämökkitonteille. Kiitän vielä sukuseuran toiminnassa olevia aktiivisia jäseniä, jotka jaksavat uurastaa vuodesta toiseen. Hyvää joulun odotusta! Pekka 3 Sana Jouluksi Mieleeni muistui erään lähetyssaarnaajan kertomus, kun hän oli lähetystyössä kaukoidässä erään Sawi-heimon parissa. Tämä heimo oli erittäin sotainen ja oli sotajalalla jatkuvasti naapuriheimon kanssa. Kun hän luki raamattua heille niin se ei näyttänyt vaikuttavan heidän mielenlaatuun millään tavalla. Ainoa kohta raamatussa, joka sai vastakaikua, oli kun Juudas Iskariot kavalsi Jeesuksen, koska heimon parissa oli kunniassa kieroilu ja kavaltaminen. Lähetyssaarnaaja koetti saada heimoa muuttamaan elämäntapojaan ja saada aikaan rauhan naapuriheimon kanssa. Kun hän puhui heimopäällikön kanssa, että eikö ole mitään keinoa saada sotiminen ja varastelu loppumaan, niin siihen heimopäällikkö vastasi: "Tähän tarvitaan rauhanlasta, ei ole muuta keinoa." Lähetyssaarnaaja kysyi: "Mitä se tarkoittaa?" "Se tarkoittaa sitä, että heimopäällikkö antaa pienen poikalapsensa naapuriheimolle lahjaksi ja rauhan merkiksi", vastasi heimopäällikkö. Tästä oli hyvä aloittaa evankeliumin julistaminen heimolaisille ja kertoa kuinka Jumala on lähettänyt oman poikansa (rauhan lapseksi) maailmaan, niin että jokainen joka ottaa Jeesuksen vastaan omaksi vapahtajakseen, saa pelastuksen ja rauhan Jumalan kanssa. Me saamme taaskin juhlia Jeesuksen syntymää, odottaa joulujuhlaa ja iloita siitä, että meille on annettu Rauhanlapsi, jossa on jokaiselle annettu pelastus, joka on hankittu Golgatalla ristinkuoleman kautta. Otatko vastaan tämän lahjan, joka on lahjoista parhain? Se on iankaikkinen elämä. Riemuitkaamme siitä! Virsi 6 Siunattua joulua kaikille, Jorma Oikarinen 4 Oikaristen serkkutapaaminen Ylikiimingissä Heinäkuun 6. päivä 2013 kokoontui Heikki Edvard Oikarisen jälkipolvi Yli-kiimingin Vepsänkylän koulun maisemissa serkkutapahtumaan. Tilaisuuden isäntänä toimi Seponpoika Paavo Oikarinen Ylikiimingistä. Osallistujaserkkunsa toivotti tervetulleiksi Oikaristen sukuseuran puolesta varapuheenjohtaja Erkki Oikarinen Kuhmosta. Edellisestä tapaamisesta oli kulunut kaksi vuotta, jolloin he kokoontuivat myös Ylikiimingissä. Eetu Oikarinen oli syntynyt Sotkamon Halmevaaralla 1903 ja muutti HyrynsalmeltaYlikiiminkiin 1939, juuri ennen Talvisotaa. Hänen ja Elsan viiden lapsen perillisiä oli koolla noin 150 henkeä. Ruokailun ja kahvittelun lisäksi ohjelmassa oli lapsille pallopelejä sekä varttuneemmille kuulantyöntökilpailu kaksimiehisjoukkuein, jonka voittivat Matti Oikarinen Raahesta ja Harri Pitkänen Muhokselta. Uistelukilpailun voittivat komealla 3,940 kilon saaliilla Paavo Oikarinen Ylikiimingistä ja Hannu Pitkänen Muhokselta. Kilpailuun osallistui 10 venekuntaa. Tauno Oikarinen 5 Arvoisat sukulaiset Lähestyn teitä näin lyhykäisesti tällä viestillä, jossa kerron olennaiset asiat tutkimuksen (Oikaristen geenitutkimus) tuloksista. Tutkimuksessa oli kyse siitä, että neljä eri henkilöä, jotka edustivat neljää eri Oikarinensuvun haaraa, teki DNA-testin ottamalla ja lähettämällä solunäytteen USA:han Arizonan yliopistoon analysoitavaksi. Testien perusteella pääosa eli kolme neljästä testatusta Oikarisesta on samaa sukua, Y-kromosomi-haploryhmältään N1C1, mikä on perustasollaan Suomen yleisin ja erityisesti Itä-Suomalainen esi-isälinja. N1C1:tä voisi sanoa savo-karjalaiseksi haploryhmäksi. Testeissä vain Kaavin Oikaristen haara osoittautui eri perua olevaksi. Kolmea päähaaraa edustavien testihenkilöiden tulosten perusteella Oikaristen suvun eri haarat kuuluvat paitsi tähän edellämainittuun savo-karjalaiseen runkoon, ovat historiallisesti suhteellisen läheisiä, samalla aikajaksolla toisistaan haarautuneita. Testihenkilöistä Pertti ja Valle voisivat olla vaikka saman isän poikia, eroa ei edes kohtuullisen laajalla 67-markkerin otannalla ole lainkaan. Tilastollisesti yhteinen esi-isä löytyisi noin 90%:n todennäköisyydellä viimeistään 4 sukupolvea taaksepäin ja 99%:n todennäköisyydellä viimeistään 8 sukupolvea taaksepäin. Vaikka meillä ei olisi perinteisen sukututkimuksen tietoja käytössä, testin perusteella näiden kahden henkilön yhteinen esi-isä olisi voinut elää korkeintaan 200 - 250 vuotta sitten. Koska kyse on näin läheisistä osumista, perinteinen sukututkimus antanee paljon tarkemman selvyyden sukuhaarojen eriytymisajankohdasta. Samoja "Kainuun Oikarisia" selvästi kuitenkin molempien henkilöiden suvut. Testihenkilö Aulikseen on näillä edellämainitulla testihenkilöillä eroa vain 1 markkerin verran, joka on niin vähän, että sekin voi mennä niin sanotusti virhemarginaaliin. Sellainenkin ero voi syntyä vaikka yhdenkin sukupolven aikana. Jos otetaan tilastollinen keskiarvo, niin 1 markkerin ero tarkoittaa, että yhteinen esi-isä Auliksen sukuhaaran ja Vallen sekä Pertin sukuhaaran välillä löytyisi yli 95%:n todennäköisyydellä korkeintaan 8 sukupolvea taaksepäin ja 99%:n todennäköisyydellä viimeistään 12 sukupolven päässä taaksepäin. Tämä tarkoittaisi tilastollisesti aikaväliä 200-350 vuotta sitten. Perinteisen sukututkimuksen menetelmillä tämäkin aikaikkuna tarkentunee. Tunnettu historia huomioiden veikkaisin, että sukuhaarat erkanivat luultavasti joskus 1600-luvun lopun ja 1700-luvun alun tienoilla. 6 Mitä sitten tulee Kaavin Oikarisiin, niin kyseessä on haploryhmä R1A1A, joka on perustasollaan itäeurooppalainen, mutta osumien perusteella sen läntistä laitaa. Ainoat osumat, jotka FTDNA:n tietokannasta löytyivät, olivat yksi Saksasta ja yksi Pohjois-Italiasta. Nekin vain 25-markkerin testitarkkuudella (ja niissäkin 2-mutaatioeroa). Kaavin Oikarisen tapauksessa tarkoittaa, että nämä kaksi testiosumaa ovat heille sukua tilastollisesti laskien aikaisintaan yli 24 sukupolven takaa. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että näiden osumien haltijoilla on Kaavin Oikaristen kanssa aikaisintaan 500-600 vuotta sitten elänyt yhteinen esi-isä. 25-markkerin tason epätarkkuus huomioiden voidaan sanoa, että yhteinen esi-isä löytynee jostain keskiajalta. Todennäköisin tulosuunta Kaavin sukuhaaran esi-isälle on siis Keski-Eurooppa, mutta tarkempaa tietoa ei nyt voida saada kuin ajan kanssa. Joka tapauksessa yksikään Suomen R1a1a-haploista ei ollut Kaavin Oikarisen esiisälle kuin kaukaista sukua (12-markkerin asteikollakin osuma tarkoittaa yhteistä esiisää aikaisintaan 1000-1500 vuotta taaksepäin). Mutta se mikä oli tuloksissa mielestäni kaikkein mielenkiintoisinta, on se, että ilmiselvästi osa Kainuun Heikkisistä (Ristijärven) on samaa sukua, samoin kuin Varis/Warissuku sekä Juuan Toivaset. Mielenkiintoiseksi kokonaisuuden kannalta tekevät lukuisat Väänäs-osumat. Väänäsiä on paljon näissä 67- markkerin osumissa. Kysymys kuuluu: Ovatko Väänäset tai Varis/Waris-suku Oikaristen haara, vai toisinpäin? Joka tapauksessa 6-7 markkerin mutaatioerollakin osumat tarkoittavat, että Väänäset (ja Varikset, ym.) ovat erkaantuneet sukuina Oikarisista jo yli 20 (n. 93%) tai 24 (n. 98%) sukupolvea sitten eli joskus 500-600 vuotta takaperin. Suomen historian tuntien tämä tarkoittaisi noin 1400-lukua eli sitä aikaa kun Vähä-Savoa alettiin asuttamaan Karjalan kannaksen suunnasta. Erkanivatko suvut jo Kannaksella vai vasta Savossa? Tahdon kiittää kaikkia tutkimukseen osallistuneita testihenkilöitä, erityisesti testit ja analyysin rahoittanutta professori emeritus Valle Oikarista, jolle kuuluu suuri kiitos kaiken esille tuodun tiedon mahdollistamisesta. Ystävällisin terveisin, Veli-Pekka Kortelainen, sukututkimus-amatööri, Oulu 7 Kajaanin kesätapahtuman 2013 osallistujia ryhmäkuvassa Hotelli Kajaanin puistossa. Kuvia sukutapaamisesta Kajaanista 27.-28.7.2013 Kajaanin sukutapahtuman juontajana toimi Anne Väkiparta Kajaanista. Sukutapahtumassa Hotelli Kajaanissa 27.7.2013. Etualalla Eero Lämsä Paltamosta ja Juhani Oikarinen Kajaanista. 8 Kuvat: Veikko Rusanen 9 Virran pirtti Otsikon alle mahtuu monta tarinaa, kun Oikarisen Kallen ja Hildan pirttiin, Hyrynsalmella sijaitsevaan Virran taloon kokoontui ensimmäistä kertaa Virran ukin ja mummon lastenlapset. Itseoikeutettuina kokoonkutsujina toimivat jo ikänsäkin puolesta Olavi Oikarinen ja Irma Merentie. Rudolfenon ja Lillitädin jälkeläiset. Pitopöydän laatuluokituksen määritti taas kerran Lainatädin tytär Rauni Keränen. Tällä kertaa saimme Raunin houkuteltua pöydän paremmalle puolelle, ja hänen kauttaan pitopalvelu hoiti ruokatarjoilun. Matkamme Virralle alkoi Hyrynsalmen kirkossa vaskiyhtye Hyryn Poikien tahdittamana, joka juhlisti samassa yhteydessä kuusi vuosikymmentä kestänyttä taivaltaan ja jonka perustamisvaiheen kokoonpanoon Olavi kuului. Matti-pappi eli Hyrynsalmen entinen kirkkoherra Matti Mäkelä saarnasi ja siunasi matkamme kohti seuraavaa etappia. Saavuimme Iskun talon - 50-luvun nostalgiaa hehkuvan kylätalon hellään huomaan. Olavi Oikarisen johdolla kukin serkuista sai oman aikansa kertoakseen elämänsä iloista ja suruista. Tarinoitten kautta avautui Virran pirtin vaiheista iloisia, surullisia ja jopa hieman pelottaviakin vaiheita. Talvi ja jatkosodan aikana ovat talon asukkaat kuunnelleet pommikoneiden jylinää pimennysverhojen suojassa. Laina ja Rudolf olivat nähneet päivänvalonsa jo rapakon takana, ja Iris serkku muisteli evakkotaivaltaan ja isäänsä Rudolfia, joka kaatui Talvisodan toiseksi viimeisenä päivänä puolustaessaan Isänmaata Viipurin lohkolla. Hän oli ensimmäinen Virran sisaruksista, joista hänen lisäkseen Lilli, Urho, Signe ja Linda työskentelivät Osuusliikkeen palveluksessa. Rauni, Raimo ja Raija kertoivat oman tarinansa ja muistelivat äitiään Lainaa, joka kokkasi ja huushollasi milloin uittokämpillä, milloin taloissa, joissa kaivattiin käteviä käsiä kapustan varteen. Lillitädin tie vei Kuhmoon, jossa hän yksin kasvatti ja koulutti kolme lastaan jäätyään sotaleskeksi varsin nuorella iällä. Hänen lapsistaan Irma saapui juhlapaikalle aina yhtä iloisena ja energisenä. Hyrynsalmella vaikuttaneet veljekset Väinö ja Urho rakensivat elämänsä Emäjoen varteen. Väinöä, joka jatkoi maanviljelyä Virralla, muistelivat Esteri ja Kalervo ja valottivat pirtin historiaa omasta näkökulmastaan. 10 Urho rakensi jokivarteen Päivärannan talon ja saattoi maailmalle neljä lasta. Mailaserkku saapui edustamaan sisarusparvea Kajaanista käsin. Signen tie vei monen mutkan kautta Kajaaniin. Matkalla hän saattoi maailmaan kuusi lasta, joista on elossa vielä Martti, Merja ja Marja. He saapuivat kukin tahoiltaan muistelemaan menneitä. Lindan tie vei 60-luvun muuttoaallon mukana Kotkaan. Hän työskenteli palvelualalla, kasvatti kaksi lasta, joista toinen eli allekirjoittanut palasi takaisin Kainuuseen 2000luvulla. Hilkkatäti oli sisarusparven nuorin. Hän oli myös ainut, joka ei koskaan avioitunut. Hänen elämänsisältönsä muodostui pitkästä työurasta ja matkailusta. Työura johdatti hänet Jyväskylään, josta Lainatädin lapset Rauni, Raimo ja Raija toivat hänet terveyden pettäessä takaisin kotipitäjään, jonka multaan hänet siunattiin sukulaisten ja ystävien ympäröimänä. Parempaa etsien, uutta pelkäämättä on käynyt Virran pirtin jälkeläisten tie ukin ja mummon esimerkkiä myötäillen ympäri ämpäri suomenniemeä ja ulkomaita myöten. Ukin ja mummon tie oli se pisin. Hyrynsalmelta Amerikoihin, Hancockiin, kuparikaivoksen pölystä takaisin vihreän kullan maahan. Kolmen sodan kautta ovat sukupolvet palanneet aina Virran pirtin suojiin ja ottaneet tuulta siipiensä alle, kun ovat jatkaneet taivaltaan. Talvisodan kynnyksellä valmistunut Hyrynsalmen rautatieasema oli matkan seuraava etappi. Talkoovoimilla restauroitu asemarakennus on ollut aikojen saatossa risteyspaikka, josta on lähdetty tai saavuttu alkuun höyryveturilla, myöhemmin Lättähatulla. Kalervo ja Meeri Oikarisen sekä Esteri-serkun saattelemina saavuimme Virralle, jossa uusi ja vanha arkkitehtuuri lyövät kättä maisemaan hienosti sulautuen. Entisen navetan katolle asennettu metallista taottu viiri osoittaa vuotta 1909, jolloin vuonna 1908 Ameriikasta palanneet Kalle ja Hilda Oikarinen ostivat entisen kruunun torpan ja asettuivat taloksi. Aittarakennukset, jonne serkkujen kanssa rakennettiin aikoinaan siskonpetiä, kun sukulaiset kokoontuivat eri puolilta Suomea heinäntekoon, pursusivat rekvisiittaa, jota kukin vuorollaan kävi ihastelemassa ja ihmettelemässä. Aurinko alkoi muistelun lomassa laskea kohti taivaanrantaa, ja jokaisen oli taas aika lähteä jatkamaan matkaansa. 11 Loppukaneetiksi Olavi kylvi siemenen seuraavasta tapaamisesta. Allekirjoittanut haluaisi kylvää siementä seuraavallekin sukupolvelle. Jos edes yhden kerran saisi nuoremman polven jatkamaan perinnettä ja kokoontumaan yhteen muistelemaan meitä sitten, kun emme enää täällä ole. Suomussalmella 8. 7. 2013 Seuraavaa tapaamista odotellen. Esa Määttä, Virran Lindan poika. Virran serkukset. Ylärivi: Raimo Oikarinen, Oulu; Esa Määttä, Suomussalmi; Kalervo Oikarinen, Oulu; Esteri Ronkainen, Hyrynsalmi; Maila Keränen, Kajaani; Marja Lundberg, Kajaani. Keskirivi (istumassa): Irma Merentie, Kuhmo; Martti Kurkinen, Hämeenlinna; Raija Oikarinen, Hyrynsalmi. Alarivi: Olavi Oikarinen, Iisalmi; Iiris Oikarinen, Kajaani; Rauni Keränen, Hyrynsalmi; Merja Ronkainen, Kajaani. 12 Helle helli sukujuhlaa Kajaanissa Oikariset kokoontuivat vuoden 2013 sukujuhlaan Kajaaniin heinäkuun viimeisenä viikonvaihteena. Uutena juhlapaikkana oli Hotelli Kajaani. Tilat olivat sopivat juhlan järjestämiseen lähes sadalle osallistujalle. Kaunis ja lämmin sää suosi tapaamisen järjestelyjä ja viritti hyvän juhlamielen osallistuneille sukuseuran jäsenille. Erityisen ilahduttavaa oli, että mukana oli myös nuoria. Tähän osaltaan vaikutti uudistunut monipuolinen ohjelma ja ehkä eräiden tehtävien siirtäminen nuoremmalle sukupolvelle. Uudeksi juontajaksi tilaisuuksiin kutsuttiin sukuseuran hallituksen jäsen Anne Väkiparta. Puheenjohtaja Pekka Oikarinen johdatti tervehdyksessään sukuseuran jäsenet juhlatunnelmaan. Saimme niin ikään vastaanottaa kunniapuheenjohtaja Valle J. Oikarisen tervehdyksen pääkaupungista yhteiseen tapaamiseemme. Uutena ja mielenkiintoisena asiana kuultiin tehdystä DNA-tutkimuksesta eräistä suvun jäsenistä. Tarkempi esittely toisaalla Oikariset - lehdessä. Selvityksiä tehnyt oululainen Veli-Pekka Kortelainen ei itse päässyt tilaisuuteen, niinpä asiaa esitteli varapuheenjohtaja Erkki Oikarinen. Totuttuun tapaan niin päivätilaisuuden, kuin iltapäivän ohjelman rungon muodostivat lukuisat musiikkiesitykset eri kokoonpanoissa. Tunnelmasta toiseen päästiin aivan uuden musiikkiyhtyeen esityksillä. Yhtyeen solistina lauloi aiemmilta vuosilta tuttu sukuseuran jäsen Airi Lastuvirta. Säestyksestä vastasivat tuttu kitaristi Jouko Oikarinen, bassoa soitti Tuomo Lastuvirta, puhallinsoittimilla rytmitti Sulo Nissinen. Yhtyeen esittämistä biiseistä todettakoon mm Ranskalaiset korot, Hymy sekä Frank Sinatran ikivihreä Fly me to the moon. Parasta osaamistaan esitti myös lauluryhmä Oikariset. Uutta ryhmän esityksessä oli Keijo Pellikan hanurisäestys. Jouko Oikarisen vahvisti esityksiä kitaralla. Mielenkiintoisia ja tunnelmallisia kappaleita olivat lauluryhmän esittämät Balladi, Soitan sulle kesäheinä ja pienemmällä ryhmällä esitetty Appelsiinipuita aavikkoon. Nuori Tuuli Oikarinen puolestaan toi ohjelmistoon vaihtelua lauluesityksellään. Oikaristen suvuissa on kulttuurin monia osaajia kuten Pentti Oikarinen. Hän esitti kirjoittamansa hauskan tarinan savottaelämästä vuosikymmenten takaa. Lauantaipäivän ohjelmaan kuului myös liikuntaa. Halukkuutta oli monella tutustua lähemmin Kajaanin linnanraunioihin sekä tervakanavaan. Uutuutena oli mahdollisuus kesäisin hyvin suositun mölkyn pelaamiseen. Etenkin nuoret olivat kiinnostuneita tavoittelemaan mölkkykilpailussa hyvää tulosta. Jatkuvasti kiertävään kiertopalkintoon sai juhlallisesti ensimmäisen kiinnityksen Esko Korhonen. Komean arpajaispöydän tyhjennyttyä ja onnekkaiden saatua palkinnot, oli mahdollisuus päivän päätteeksi karaoken laulamiseen. Komeasti soivat tangot ja valssit, etenkin kun jokainen laulaja esityksensä päälle sai raikuvat taputukset. Sunnuntaina sukuseuran tapaamiseen osallistuneet saapuivat hiljentymään Paltaniemen iäkkääseen kuvakirkkoon. Monet kuvakirkkoon tutustuneet yllättyivät kirkon sisällä olevista upeista, osin jopa rohkeista maalauksista. Jumalanpalveluksessa saarnasi Ristijärven kirkkoherra Esa Oikarinen, ja lauluryhmä Oikariset esittivät hengellisiä lauluja. Kirkkokahvit Eino Leino talolla päätti juhlallisesti Oikaristen sukutapaamisen 2013. Veikko Rusanen 13 Oikaristen sukuseuran joulujuhla 7.12.2013 klo 15.00 alkaen Kainuun Opistolla 15.00 Jouluateria 16.00 Joulujuhla Kahvit Ohjelma jatkuu 19.00 Karaoke Jouluateria: 16 Riisipuuro Jouluinen sekahedelmäsoppa Palvikinkku Ruokaleivät ja -juomat Kahvi ja joulutorttu Ilmoittautumiset Taunolle 01.12.2013 mennessä (050 560 6742, [email protected]) Kainuun Opisto Tahvintie 4 88380 Mieslahti 020 7856 830 14 Isännänviirin mitat: - leveys yläpäästä 48 cm - leveys alapäästä 10 cm - viirin pituus 436 cm - vaakuna pituus 56 cm - vaakuna leveys 36 cm Sukuseuran pöytästandaari: - värit musta/kulta Sukuseuran tuotehinnastoa Oikaristen sukuseuralla on myynnissä sukutunnustuotteita, joita saa sukukokouksissa ja tapaamisissa. Tuotteita on myös hallituksen jäsenillä. Ottakaa yhteyttä esimerkiksi joululahja-asioissa! (tuotto sukuseuran hyväksi) - Sukuseuran-pöytästandaari - Oikariset-isännänviiri - Oikariset-solmio - Oikariset-pinssi - Oikariset-lippis kesä - Oikariset-lippis talvi - Oikarisia neljältä vuosisadalta (kirjaa voi tilata Taunolta) 45 100 8 1 8 12 95 , Oikariset lehtiä Nro 1, 2, 3 on kopiona saatavissa hallituksen jäseniltä 1 /kpl Tuotetiedustelut Reijo Oikarinen Kajaani, puh. 044 0630 171 50 vuotta lähikauppapalvelua Kuusamossa Kalle ja Ville Oikarinen
© Copyright 2024