Riihimäen Kolmoset ry:n tiedotuslehti
Numero 1/2013 #73
4.3.2013
Riihimäen Kolmoset ry:n
KEVÄTKOKOUS
20.3.2013 kello 18:30
Riihimäen ABC- liikennemyymälän
kokoustiloissa (Kinturintie 2)
Esillä sääntömääräiset asiat
Tervetuloa ”radioaktiivisille” pullakahveille pohtimaan kerhomme vuoden
2013 toimintaa ja tapahtumia
Kevätkokouksessa valitsemme
Kerhoaktiivin 2012
- kenelle kunnian kellot soivat ?
PUHEENJOHTAJAN JORINAT
Kerholehtemme Rixun Kolmonen on tullut kunnioitettavaan ikään. Kerhomme kunniajäsenen Heikki E Heinosen OH3RU aloittaman kerholehden
ensimmäinen numero eli ”näytenumero” lähti jakeluun 12.3.1981. Heikki
osuvasti totesi jo tuolloin kannessa: ”Riihimäen Kolmoset ry tiedotuslehtinen – ilmestyy tarvittaessa”. Tällä samalla periaatteella yhä jatketaan nyt
kun tämä juhlanumero eli lehtemme numero 73 ilmestyy!
Aika on syönyt suomalaisten radioamatöörikerhojen omia kerholehtiä kovalla hampaalla. Kerhojen omia julkaisuja ei enää Suomessa juuri tehdä, koska samat tiedotusasiat ja artikkelitkin voi vaivatta ja nopeammin julkaista erilaisilla kerhojen sähköisillä Internet-medioilla. Rixun Kolmonen on kuitenkin porskuttanut (toki vähän väliä henkitoreissaan)
julkaisusta toiseen, sillä kerhon kirjalliset kokouskutsut on tyypillisesti päätetty julkaista lehdessämme ja jäsenten kirjoittamien artikkelien patistelulla, uhkailulla ja maanittelulla on lehteen
kuitenkin aina saatu riittävästi sellaista sisältöä, jotta lehti on saatu postittamisen arvoiseksi.
Tästä todettakoon suuret kiitokset kaikille lehden ”avustajille” ja erityisesti lehden taittajalle Jukka Tammiselle OH3OJ, joka jaksaa vuodesta toiseen meitä kirjoittajia patistella ja sitten vielä
taittaa ja toimittaa kerholehtemme.
Viime vuonna olin erittäin huolissani
kerhon sihteerittömästä tilasta. Onneksi
hallituksen ikipirteä rakentelijajäsen
Reino Talarmo OH3MA oli valmis tarttumaan tähän tehtävään ja näin toimintakaudella 2013 meillä on kerholla jälleen sihteeri. Kiitos Reiska!
Workkimisen aktiviteetti kerholta on
noussut jälleen yhden dekadin vuoden
2012 aikana. Tilastoja katsomatta voidaan todeta että kerhoasemalta on
workittu taas moninkertaisesti viime
vuoden aikana se määrä kusoja mikä
edeltävään kymmeneen vuoteen kerholta workittiin yhteensä. Panostus HFkilpailuihin kerholta ja peditioilta on
tuottanut huikean määrän kusoja, mutta
myös ”mitalisijoja” ja näkyvyyttä. Upea
juttu josta kiitokset kaikille kilpailuihin
osallistuneille! Tällä hetkellä näyttäisi
varsinkin digimodeworkkiminen (PSK31
ja RTTY) olevan kovassa nousussa
kerhon jäsenten keskuudessa kerholta
ja omilta asemilta. Jos nämä asiat kiinnostavat niin kannattaa tulla kysymään
vinkkejä kerhoiltoihin miten noille modeille pääsee ääneen. Kerhon asemakalusto alkaa olla aika hyvässä iskussa
ja lisää kalustohankintoja tehdään toki
tänäkin vuonna, mm. Expert-linukka ja
ohjattava antennirele on tulossa asemalle.
Teknisesti suuri edistysaskel otettiin viime vuonna 70cm valtakunnallisesti verkotetun RNETtoistimen OH3RUR saamisessa toimintavarmaksi Paljaskalliolla. Kuunnelkaapa joskus 434.675
ja yllättykää paljonko kotimaassa onkaan 70cm toistinliikennettä. Jos haluatte workkia niin laittakaa ripiitterierotus –2000 kHz ja ei muuta kuin toistimelle juttelemaan vaikka kutosten, kasien
tai vaikka kakkosten kanssa! Taisi se lopultakin 70cm bandillakin ”maailma kutsua” ilman kovaa
kalustopanostusta…
Kerhomme vakaa talous perustuu tarkkaan taloudenpitoon ja toisaalta kerhon rohkeuteen järjestää Suomen Radioamatööriliiton tapahtumia ja siten kerätä tuloja toimintamme rahoittamiselle. Tänä vuonna SRAL:n kevätpäivä on jälleen tiedossa lauantaina 20.4. ammattioppilaitoksella
(Riihimäen Hyria koulutus toimipiste). Tervetuloa kaikki mukaan tuolloin kuuntelemaan mielenkiintoisia luentoja tai vaikka osallistumaan tapahtuman talkoojärjestelyihin. Tapahtuma huipentuu sitten yhteiseen illalliseen osallistujien kesken.
Kuten olen joka vuosi toivonut, niin esitänpä saman toivomuksen jälleen kaikille jäsenillemme:
Jos et ole käynyt vuosiin kerhoillassamme (keskiviikkoisin klo 18:30 alkaen) toimintaamme
katsomassa, niin tule edes tänä vuonna katsomaan ketä kaikkia kerholta löytyykään – saatat
yllättyä. Kerhoilloissamme on nykyään aina 10-20 kokeneempaa tai vähemmän kokeneempaa
amatööriä joka viikko. Suuri kiitos aktivoitumisesta vanhoille tekijöille ja kaikille muillekin viime
vuosina aktivoituneille jäsenillemme!
Lehden juhlanumeron hengessä: Seiskakolmoset!
de Marko Saarela OH2LRD
OH3AD puheenjohtaja
Reiskan rakentelujorinoita / Keinokuorma
Vuosien saatossa kerhon keinokuorma on joutunut liian innokkoiden hamsien kynsiin ja kyljessä ollutta sallittu teho – aika käppyrää ei ole kunnioitettu. Ihan elektroniikkasavua sieltä ei ole
tainnut nousta, mutta vastusputken hiilikalvo on lohkeillut pieni-impedanssipäästä ja vastusarvo
on nyt 80 ohmia. Keinokuormaksi se on viritystarkoituksiin aika kehno onhan SAS 1,6. Lisäksi
tehonkesto on pienentynyt entisestään, joten ansiokkaasti isompaan maalipyttyyn siirretty keinokuorma ei taidakaan saada ympärilleen muuntajaöljyä.
Onneksi saatavilla on käyttämättömiä keraamisia hiilikalvovastusputkia. Jotta asia ei olisi liian
helppo noiden putkien vastusarvo on 75 ohmia. Siitä tulisi SAS-arvoksi 1,5 eli eipä juurikaan
parannusta, paitsi tehonkesto nousisi takaisin alkuperäiseen tai vähän suuremmaksikin, koska
vastuksen taitavat olla mekaanisesti suurempia. Tosin mekaanisesta rakenteesta johtuen SAS
yhdellä vastusputkella HF-alueen yläpäässä tai ainakin VHF-alueella voisi nousta lisää, kun
vastus olisi väärän impedanssin muodostamassa putkessa. Sinänsä rakenne ei muutenkaan
mene kovin suurille taajuuksille.
Pienellä laskutoimituksella, johon tarvitaan radioamatööritutkinnon vaatimaa matematiikkaa,
huomataan, että laittamalla noita 75 ohmin vastuksia kolme rinnakkain tulee 25 ohmia ja kaksi
sellaista kolmen ryhmää sarjassa antaa 50 ohmia. Siis ainakin tasavirralla meillä olisi lähes
kuusi kertaa tehoa kestävä 50 ohmin keinokuorma tiedossa.
Mikroaaltomiehenä kiinnostaa miten tuo häkkyrä saataisiin toimimaan ainakin VHF- tai mieluummin vielä UHF-taajuuksilla. Yhden putkivastuksen keinokuormassa suurin taajuusalue
saadaan, kun vastus on koaksiaalisesti vaipan sisällä eli siihen tulevan koaksiaalikaapelin tai
liittimen keskijohdin kytketään vastuksen päähän ja maavaippa jatkuu vastuksen ympärillä ja
kytketään vastuksen toiseen päähän. Tuo vastuksen ympärillä oleva vaippa muodostaa vastuk-
Reiskan rakentelujorinoita
sen kanssa häviöllisen koaksiaalikaapelin. Noissa matalien taajuuksien keinokuormissa vaipan
halkaisija on vakio pitkin vastusta ja putken ja vastuksen muodostaman koaksiaalikaapelin impedanssi on suuruusluokkaa 25 – 50 ohmia.
Korkeammilla taajuuksilla kuitenkin vastuksen fyysinen pituus alkaa olla merkittävä osa aallonpituudesta, joten vaipan ja vastuksen muodostaman koaksiaalikaapelin impedanssin tulisi olla
jäljellä olevaan vastusarvoon nähden oikea. Mitäs tuo oikein tarkoittaa? Ajatusleikkinä voidaan
ajatella, että tuo vastusputki on vaikkapa viisi kymmenen ohmin vastusta sarjassa. Tuon vastussarja kuumasta päästä katsottuna impedanssi on 50 ohmia. Kun edetään vastusta pitkin
kuumasta päästä vaikkapa 10 ohmia eteenpäin, niin vastuksesta kylmään päähän mitattuna on
jäljellä 40 ohmia. Silloin vastuksen ja vaipan muodostaman koaksiaalikaapelin tulisikin olla 40
ohmia, jotta SAS siinä pisteessä olisi 1,0. Ajatusleikkiä voidaan jatkaa ja huomataan, että viimeisen 10 ohmin vastuksen kohdalla impedanssin tulisi olla enää 10 ohmia.
Mitäs tuo merkitsee vaipan muodolle? Koaksiaalikaapelin impedanssi on verrannollinen tässä
tapauksessa vaipan sisähalkaisijan ja vastusputken ulkohalkaisijan suhteeseen. Siispä vastuksen halkaisijan ollessa vakio ulkovaipan halkaisijan pitää pienetä mentäessä kohti vastuksen
vaippaan kytkettyä päätä. Suora kartiomuoto on kohtuullinen kompromissi, mutta ideaalinen
muoto olisi enemmän trumpetin muotoinen. Muoto on helppo laskea radiotekniikkaan syvällisemmin uppoutuneille tutusta koaksiaalikaapelin impedanssin kaavasta:
Z = 60 Ln(a/b), jossa
a on vaipan sisähalkaisija ja b on vastusputken ulkohalkaisija, mittayksikkönä käy mikä tahansa, kunhan käytetään samaa kummankin mittauksessa.
Ihan kohtuullinen impedanssisovitus ainakin VHF-taajuuksille asti saadaan myös askelittain
muuttuvalla ulkovaipan halkaisijalla.
Millaista rakennetta voidaan käyttää meidän tapauksessa, jossa on kuusi 75 ohmin vastusta?
Keinokuorman muodostaa kolme rinnakkain kytkettyä vastusjonoa, joissa kussakin on kaksi
vastusta sarjassa. Impedanssimielessä on kolme 150 ohmin vastusta kytketty rinnakkain. Yhden vastusketjun kannalta vaipan halkaisija vastuksen alkupäässä, jossa näkyy 150 ohmia,
tulee varsin suureksi eli 30 cm. Tuosta voisi sanoa hups, vaikka käytettävissä olevassa maalipurkissa näytti olevan sivusuunnassa tilaa vaikka lampaat söisi. Toisaalta tuo on vain alkupään
vaatima tila. Keskikohdassa vastusketjua on 75 ohmia ja silloin optimihalkaisija on 8,7 cm. Jätän lukijan laskettavaksi mikä onkaan vastusputken halkaisija. Sen löytää kokeilemalla eri halkaisijoita tuohon impedanssikaavaan tai sitten kaavasta:
a/b = e potenssiin (Z/60), jossa
e on "luonnollinen luku". Tuo funtio löytyy useimmista funktiolaskimusta, jos jotain sattuu todella kiinnostamaan.
Eli vaippa on jo noiden kahden halkaisijan perusteella aika jyrkkä trumpetti ja ainakin kirjoittajalle mahdoton muotoilla, kun ei ole sattunut käsiin painosorvia. Jätetäänpä optimaaliset vaippamuodot muille tehtäväksi ja katsotaan mitä saadaan aikaan kahdella eri halkaisijalla. Ajatellussa rakenteessa ketjun vastuksista ensimmäinen sukeltaa kannen liittimestä öljyyn ja toinen
vastusputki nousee sieltä takaisin kohti kantta. Muitakin rakenteita voi kokeilla, mutta tuo on
suoraviivainen käytettävissä olevaan tilaan nähden. Vastukset ovat symmetrisesti liittimeen
nähden, luultavasti liittimeen kytketyt sisempänä ja maahan kytketyt ulompana. Toisinpäinkin
oleva rakenne voisi olla toimiva etenkin suuri-impedanssisen pään vaipparatkaisun osalta. Siitä
enemmän myöhemmin.
Mikä olisikaan tuon maahan kytkettävän vastuksen ympärille tulevan vaipan halkaisija? Asiaa
tarkemmin tutkimatta valitaan impedanssiksi keskimääräinen impedanssi eli 37,5 ohmia ja sillä
vaipan halkaisijaksi tulee 4,7 cm. Mistäs tuollaista putkea löytyisi? Kerholla viitattiin jostain
syystä hyllyllä olevaan kaljatölkkiin (lienee tyhjä?), esivaikutelma oli, että sen halkaisija 6,6 cm
on liian suuri, koska siitä tulee impedanssiksi 58 ohmia. Kotona kuitenkin välähti mieleen, että
vastus vaippoineen upotetaan öljyyn ja sillä on varmasti merkitystä. Ympäristöystävällisille huomautetaan, että kyseessä ei ole kertakäyttövaipat. Googlaamalla selvisi, että öljyn dielektsisyysvakio on luokkaa 2,4. Ottamalla siitä neliöjuuren ja jakamalla tuo 58 ohmia sillä päädytään impedanssiin 37 ohmia eli onpas hyvä tuuri kaljanjuojilla. Peräänkuulutan kolmea puolen
litran (tyhjää) kaljatölkkiä, ne menee
hyvään tarkoitukseen!
Mitenkäs
sitten
noiden
kuumemmassa päässä olevien
vastuksien
vaippa. Käyttämällä
taas sen osan keskimääräistä impedanssiä 112,5 ohmia tulee vaipan
halkaisijaksi 8,7 cm
eli varsin paljon.
Kuuman pään vastukset ovat maalipurkin suuruudesta
huolimatta
aika
lähellä alavastusten vaippoja ja voipi olla, että mitään
Kuvassa hahmotelma keinokuormasta, jossa syöttö on keskeltä. Liittimestä tulee 150
lisävaippaa ei tarviohmin linjat kolmen keskimmäisen vastuksen yläpäihin ja noiden vastusten alapäistä
ta
ylävastuksille.
menee 75 ohmin linjat uloimpien vastusten alapäihin ja vastusten yläpäät on kytketty
Toisaalta nuo kuupurkin kannen kautta liittimen ulkovaippaan Vasemman sivun lähin 75 ohmin linja ei näy
man pään vastukkuvassa. Uloimpien vastusten ympärille on hahmoteltu 38 ohmin linjojen vaippalieriöt
set ovat myös lä(kaljapurkit), joiden yläpää on kiinni kannessa. Kaiken mpärillä on pilkkuviivoin idealihellä toisiaan eli
soitu maalipurkki.
ainakin niiden suurtaajuusvirran jakautuminen ei ole tasaista ilman jokaisen ympärillä olevaa vaippaa. Siten siirtämällä kuuman pään vastukset ulkokehälle maalipytty ja kylmennän pään vastusten vaipat muodostaisisivat paremmin joka suunnassa olevan vaipan. Haittana on 150 ohmin siirtolinjojen
tarve liittimeltä vastuksiin ja mekaanisen rakenteen notkuminen ilman lisätukia.
Mielessä olevassa rakenteessa saattaa olla suurilla taajuuksilla resonansseja, esimerkiksi alavastus vaippoineen muodostaa neljäsosa-aallon balunin taajuudella 500 MHz. Balunina se
tosin on aika häviöllinen! Mitenkähän tuossa käy 70 cm seisovanaallonsuhteelle? Vastaus taitaa nyt jäädä antamatta, pitäähän mittauksille ja virittämiselle olla tilaa.
Jotta vastukset eivät kuumentaisi liikaa toisiaan, ne eivät voi olla kovin lähekkäin ja vaipan sisällä olevan kuumentuneen öljyn pitää päästä virtaamaan mahdollisimman vapaasti. Alkuperäisessä rakenteessa vaippa on molemmista päistä avoin putki. Toinen hyvä vaipan materiaali
olisi verkko, jonka silmät olisivat riittävän suuret öljyn virtauksen kannalta, mutta riittävän pienet
oikean impedanssin saamiseksi. Impedanssimielessä vaipan halkaisija pienenee jonkin verran,
mutta kuinka paljon vaatisi korkeampaa matematiikkaa tai kokeilua. Eipä minulla satu olemaan
sopivaa verkkoakaan. Lankaverkosta voisi helpommin muotoilla trumpetin eli ei kannata heti
unohtaa.
Tuossa ajatelmia eli se helpompi osa projektia, vaikka kuinpa sanotaan "hyvin ajateltu on puoliksi tehty". Kaipa piakkoin päästää toteutukseen. Suurin osa toteutuksesta on ihan muuta kuin
kolvaamista eli mekaniikan väsäämistä; mukavaahan se on, mutta taidot on vähän hakusessa.
Reino, OH3MA
Pepa-ryhmä tiedottaa
16.2.13 pidettiin SPR:n koordinoima Valtakunnallinen Sydäntalviharjoitus, johon myös kerhomme pepa-ryhmä osallistui.
Kuviteltu häiriötilanne oli: Valtakunnallinen sähkön ja lämmön jakelun häiriötila kovissa talviolosuhteissa.
Harjoituksessa harjoiteltiin yhdessä toimimista, niin viranomaisten kuin myös vapaaehtoisjärjestöjen kanssa.
Harjoituksessa Punainen Risti suoritti asukkaiden evakuoinnin ja kuljetti ne kouluihin ja muihin sopiviin evakuointikeskuksiin. Kuljetukset tapahtuivat busseilla, takseilla, henkilöautoilla
jne.
Kerhomme Pepa-ryhmän tehtävänä oli hoitaa tarvittavat viestiyhteydet toimialueellamme,
joka käsitti Hausjärvi-Riihimäki-Loppi ympäristöineen. Sekä toimittaa raportit realiaikaisesti
Tampereelle SPR:n Hämeen piirin toimistoon, josta ne toimitettiin SPR:n keskustoimiston
Valtakunnalliseen operaatiokeskukseen Helsinkiin.
Harjoituksen edetessä Viestikeskuksena toimi Kerhomme (OH3AD) kerhoasema, koska sinne olemme saaneet pikkuhiljaa rakennettua/hankittua kunnon antennikaluston sekä toimivan
radiokaluston (toivottavasti saamme hankittua myös lisää tarvittavaa asianmukaista kalustoa). Lisäksi perustimme kunta-aseman Lopelle sekä toisen kunta-aseman Riihimäelle.
Tarvittavat viestiyhteydet kunta-asemien sisällä hoidimme 68 MHz:n radiokalustolla, viestiyhteydet kunta-asemilta Viestikeskukseen hoidimme 2 m:n puhekalustolla sekä RFSMdigitaaliyhteyksillä.
Viestikeskukselta viestit välitettiin suoraan SPR:n Hämeen piirin toimistoon Tampereelle sähköpostitse.
Harjoitukseen osallistuivat mm. Suomen Punaisen Ristin osastot, piirit ja keskustoimisto,
Suomen Radioamatööriliitto, Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, kuntien johtoryhmät ja sosiaalitoimi, vanhusten palvelukeskuksia, pelastusviranomaisia, seurakuntien diakoniatyöntekijöitä,
energiayhtiöitä, liikennöitsijöitä, valtion laitoksia, ministeriöitä jne.
Pepa-ryhmämme sai suuret kiitokset hyvin suoritetusta viestiyhteyksien hoidosta.
Jos kiinnostuit kerhomme pepa-ryhmän toiminnasta, niin Tule mukaan !
OH3SW
pepa-manageri
Kauden 2013 hallitus ja toimihenkilöt
Hallitus:
Marko Saarela
Jorma Heinonen
Jukka Suonpää
Timo Juvonen
OH3S
OH3EX
OH3JP
OH3SW
Tehtäväjako ja toimihenkilöt:
Puheenjohtaja
Varapuheenjohtaja
Rahastonhoitaja ja jäsenrek.
Kerhon QSL – manageri (saap.)
(läht.)
SRAL QSL – toimisto
(varalla)
APRS/pakettiradio-toistimien
hoitaja / valvoja
PEPA- manageri
JOTA– manageri
Toistinasemien
Jukka Tamminen OH3OJ
Kalevi Sarnet
OH2NC
Reino Talarmo
OH3MA
Marko Saarela
Jukka Tamminen
Jorma Heinonen
Jukka Suonpää
Jukka Tamminen
Kai Piho
Rauno Aalto
Taisto Saxlin
Lasse Kurkela
OH3S
OH3OJ
OH3EX
OH3JP
OH3OJ
OH3GLY
OH3MF
OH3SX
OH3JAJ
Timo Juvonen
Jorma Heinonen
OH3SW
OH3EX
tekninen tuki Markku Tanninen
tekninen tuki Marko Saarela
valvoja (2m) Seppo Hallikainen
valvoja (70cm) Kai Piho
Koulutustuki
Marko Saarela
Kalustovastaavat
Jukka Suonpää
Timo Juvonen
Sihteeri
Reino Talarmo
Rixun Kolmosen taitto
Jukka Tamminen
WWW– sivujen tekn. tuki
Mr Wyn Williams
OH3FP
OH3S
OH3FQB
OH3GLY
OH3S
OH3JP
OH3SW
OH3MA
OH3OJ
OH3AD:n jäsenluettelo 18.2.2013
99 jäsentä, joista kolme kunniajäsentä
OH1-7142 Gäddala Pauli
OH3HVD
Ikäheimonen Tuure
OH3QL
Kilpinen Olavi
OH1LXF
Ronkainen Ilkka
OH3HY
Vesterinen Markku
OH3RU
Heinonen Heikki E.
OH2AWK
Vanhala Kari
OH3JAJ
Kurkela Lasse
OH3S
Saarela Marko
OH2AYW
Koskinen Martti
OH3JF
Tamminen Heikki
OH3SW
Juvonen Timo
OH2EKI
Mynttinen Erkki
OH3JO
Ahonen Kauko
OH3WM
Mether Georg
OH2GCK
Oinas Ritva
OH3JP
Suonpää Jukka
OH3YY
Virtanen Jouko
OH2GQW Himanen Tero
OH3KBE
Okkonen Jouni
OH3YZ
Virtanen Aila
OH2GZS
Kurkela Lotta-Mari
OH3KBG
Simonen Kauko
OH4TI
Kehä Rauno
OH2HCX
Saxlin Taisto
OH3KDO
Kostamo Jorma
OH5HQN
Koivuniemi Mika
OH2HDP
Kytölaakso Jorma
OH3KGE
Jetsu Antti
OH5HQO
Laakso Olli
OH2HSB
Oinas Väinö
OH3KHP
Jaakkola Kaarle
OH5TM
Lantta Marko
OH2JRP
Raepuro Lauri
OH3KYJ
Haitto Tuomas
OH6MW
Vepsäläinen Ari
OH2KNU
Staack Petri
OH3KZB
Heinonen Valtteri
OH7JR
Räisänen Jarmo
OH2KPP
Häkkinen Matti
OH3LK
Laakkonen Jarkko
OH7MRU
Leinonen Pekka
OH2LCX
Tuomi Juha
OH3LSX
Jetsu Olavi
OH8MSM Lappalainen Jukka
OH2LQJ
Nurminen Juha
OH3MA
Talarmo Reino
OH8WM
OH2NC
Sarnet Kalevi
OH3MF
Aalto Rauno
Heinonen Jouni
OH2RL
Anttonen Veikko
OH3MIG
Rantapelkonen Jari
Hjelm Joni
OH3AVG
Hartikainen Erkki
OH3MKH
Sunikka Seppo
Kelzenberg Erika
OH3AZL
Nurminen Matti
OH3MUS
Viitanen Jouko
Kelzenberg Hermann
OH3BQX
Luukko Seppo
OH3MVZ
Anttila Juha
Laakkonen Jani
OH3EX
Heinonen Jorma
OH3NCH
Simonen Risto
Laakkonen Sami
OH3FFV
Valkonen Harri
OH3NDH
Hakala Keijo
Laakso Mikko
OH3FGV
Piittinen Ari
OH3NFD
Mäkinen Jouko
Liski Joonatan
OH3FKY
Pohjolainen Jyri
OH3NH
Kaipainen Kalevi
Pesonen Sari
OH3FOG
Suonpää Mikko
OH3NI
Karjakoski Seppo
Pyykkönen Matti
OH3FP
Tanninen Markku
OH3NK
Kelzenberg Norbert
Rauhala Keijo
OH3FQB
Hallikainen Seppo
OH3NZN
Haitto Hannu
Siren Pirita
OH3GCI
Siren Kauko
OH3OJ
Tamminen Jukka
Siren Santtu
OH3GLY
Piho Kai
OH3PW
Virtanen Pertti
Tamminen Tero
OH3GPD
Liski Juha
OH3QH
Hietanen Heikki
OH3GSH
Mäkinen Jari
OH3HDR
Kärkkäinen Kari
OH3HMM
Hallikainen Simo
OH3HNU
Gren Hans
OH3HOA
Tiilo Minna
OH3HS
Kaipainen Timo
OH3HTR
Juntunen Kari
Wirtanen Marko
Reiskan rakentelujorinoita
Ajatelmia miten toistin olisi tehtävä kauko-ohjatuksi
Erkylän tornissa oleva toistin on sähkönsyötön kannalta varmennettu akkusyötön ja verkon
varavoiman kannalta kiitettävästi. Toistinaseman valvojan on voitava katkaista lähetys, jos toistinta käytetään väärin tai jos toistin vioittuu ja lähetin jää makaamaan päälle. Tuon katkaisun
voi tehdä toistinasemapaikalla, mutta siinä on käytännön vaikeuksia kuten toistimen maantieteellinen sijainti ja kiinteistöön pääsyn hankaluudet. Siispä olisi mukava suorittaa toistimen
poistaminen käytöstä ja palauttaminen käyttöön kauko-ohjauksella.
Nykyaikana kauko-ohjauksen voi tehdä näppärästi langattomasti käyttämällä GSM-ohjattua
pistorasiaa. Tässä mielessä toistin on valitettavasti syötetty akkujännitteellä ja halvimmat GSMohjauslaitteet ovat pistorasioita eli ne antavat ulos verkkovirtaa. Siispä tarvitaan jokin sovitus
tuon GSM-vempaimen ja toistimen virransyötön väliin.
Ennen kuin sellaista kannattaa alkaa rakentaa on hyvä harkita mitä siltä vaaditaan erilaisissa
tilanteissa. Normaalisti asemalla on käytettävissä 230 V verkko eli tarvitaan vain sopiva rele,
jolla kytketään ja katkaistaan akkusyöttö toistimelle. Tuo täyttää normaalitilanteessa tarvittavat
toiminteet.
Mitä sitten voi tapahtua erikoistilanteissa. Vaikka asemalla on varavoima, niin käsittääkseni
ulkoisen verkon katketessa kestää jonkin aikaa ennen kuin 230 V on taas käytettävissä.
Miten sinä aikana toistimen tulisi toimia? Mielellään ei saisi tapahtua mitään, koska muuten
akkuvarmennus on turhan takia.
Pitääkö toistimen poiskytkentä ja päällekytkentä olla mahdollista sinä aikana, kun verkkovirta
on kateissa? Tähän voinee vastata, että tuon tilanteen todennäköisyys ja kesto on tuskin niin
suuri tai pitkäaikainen, että kauko-ohjauksen pitäisi toimia sinä aikana.
Akkujännitteen hävitessä ei ole tarpeen tehdä mitään kauko-ohjauksen kannalta, ei lähettimestä kuitenkaan lähde mitään tehoa.
Noista vaatimuksista yhteenvetona tulee yksinkertaisesti minimitoteutukseksi: kaukoohjauksella katkaistaan toistimen virransyöttö eli normaalisti sähköverkon tilasta riippumatta
akkujännite on kytkettynä. Tuollainen laite on rele, jonka kontakti on kytkeytyneenä virrattomana. Siispä pitää löytää sopiva rele, jossa ei ole liiaksi kontaktivastusta. Ensimmäinen käsiini
sattunut 230 V AC rele ei ollut kovin hyvä, koska sen kontaktiin jäi vajaa puoli volttia noin ampeerin virralla; saisi olla alle kymmenesosa tuosta. Tosin en yrittänyt napsutella relettä, joka on
ollut miljoonalaatikossa yli 20 vuotta odottamassa käyttöä. Tuon releen kärjet on tarkoitettu 230
V AC käyttöön ja pystyvät silloin kytkemään 16 A, DC:llä katkaisukyky lienee vähemmän.
Jos kuitenkin pyritään täydellisyyteen pitäisi kauko-ohjauksen toimia myös verkkovirran ollessa
kateissa. GSM-ohjattu pistorasia tarvitsee toimiakseen jatkuvan verkkojännitteen, siispä tehdään verkkojännite akkujännitteestä. Kaupasta löytyy muutamalla kympillä muuttajia 12 V akkujännitteestä 230 V ja tehoa tulee liiaksikin luokkaa 150 W. Onkos sitten tuolla asemalla valmiiksi 12 V on toinen juttu.
Nuo osaset löytyisisivät valmiina kaupan hyllyltä, mutta mehän ollaan rakentelevia amatöörejä.
GSM-ohjattu pistorasian oleelliset osat eivät suinkaan toimi 230 V vaihtovirralla, vaan jollain
tasajännitteellä; olisikohan 5 V luokkaa. Eli menenällä pistorasian sisälle ja syöttämällä sinne
tuo tarvittava tasajännite päästään eroon 12 V DC / 230 V AC muuttajasta. Mitenkähän pistorasian sisällä on toteutettu 230 V kytkeminen ulostuloon? Olisikohan siellä sitä varten rele? Jos
on rele ja sitä ohjataan pienellä tasajännitteellä, niin sitä relettä voitaneen käyttää suoraan tois-
Reiskan rakentelujorinoita
timen virransyötön ohjaamiseen. Lisäosaksi tarvitaankin akkujännitteestä GSM-pistorasian
sisäiseen käyttöjännitteeseen muuttava laite; lineaariregu varmaan riittää. Jos ei sellainen käy
vaikkapa haluttaessa erottaa akun jännite GSM-purkin maasta, niin monissa tietoliikennelaitteissa on -48 V DC / +5 V DC muuttajia. Lisäksi luultavasti tarvitaan uusi kotelointi ja tuo 230 V
rele saattaa olla aika kiinteästi rakennettu kotelorakenteen osaksi.
Toisaalta kaupasta löytyy GSM-ohjausvehkeitä, joissa on valmiina kaikki tuo edellä mainittu;
paitsi mahdollisesti käyttöjännite on jokin muu kuin käytettävissä oleva akkujännite. Tosin hintakin on suurempi
Reino, OH3MA
Faari Paavo salamoi
Tässä yksi juttu mitä olen väkästellyt:
Kutosista kuulin, että ovat hankkimassa yhteistilauksena salamatutkaprojektiin osia ja tietenkin
innostuin koska ainakin kesällä on mukava ja tarpeellistakin seurata missä ja minkälaisia ukkosia on menossa.
Saksalaiset ovat tehneet jo jonkin aikaa tuota projektia ja näyttää levinneen aika hyvin koko
Euroopan alueelle tämä ukkostutkaprojekti.
Sivustosta http://www.blitzortung.org/Webpages/index.php löytyy jonkin verran lisätietoa mikä
on homman nimi.
Käytännössä juttu mennee niin, että
kukin taho rakentaa vastaanotinosan ja
prosessoriosan jota käytetään olemassa
olevalla ohjelmistolla.
Laitteisto koostuu seuraavasti:
Antenni LF alueelle, siihen vastaanotin.
Prosessorikortti johon liitetään em. vastaanotin sekä GPS vastaanotin missä
pitää olla 1ppm anto koska se osaltaan
määrää tarkkuuden missä salamanisku
on havaittu.
Ohjelmisto joka hoitaa liikenteen vastaanotetun ukkosen ja netin välillä.
Antenneita on moniakin erilaisia.
Yksinkertaisin lienee feriittitangolle käämitty kuparilanka mutta erilaisia loop
ratkaisujakin on tehty eri puolilla maailmaa.
Molemmat kortit ovat melko nopeita
rakentaa ja onnistunee vähemmänkin
tinanneilta.
Jos kiinnostuit niin rakennussarjoja voi
kysellä OH6HGN Teemulta tai tilata
Blitzortung:in sivujlta löytyvältä Egon
Wanke:lta.
Lisää tietoa on: http://www.oh6ac.net/foorumi/ ja sieltä Suomi blitzortung linkeistä.
Hintaa koko sarjalle tulee parinsadan euron hujakoilla riippuen mitä haluaa mukaan ja minkälaisen antennin haluaa.
Mukana pari kuvaa omasta kötöstyksestä joka ei ole vielä ns. tuotannossa.
73 de oh3fp
Kerhoaktiivi vuodelta 2012
Kerhoaktiivi kunniamaininnan aikataulua päätettiin synkronisoida niin, että edellisen vuoden
aktiivi valitaan vuonna 2013 ja siitä eteenpäin aina kevätkokouksen yhteydessä. Aikaisemminhan edellisen vuoden titteliä kantava aktiivi valittiin syyskokouksen yhteydessä, joka osoittautui
turhan myöhään tapahtuvaksi.
Nyt siis kevätkokuksen yhteydessä on vuoden 2012 tittelinhaltija valinnan kohteena. Valintahan
tapahtuu paikallaolijoiden suljettuna lippuäänestyksenä, jossa itse valitset koko kerhon jäsenistöstä sen jota äänestät. Eniten ääniä saanut on edellisen kalenterivuoden kerhoaktiivi.
SRAL:n Kevätpäivä 20.4.2013 Riihimäellä
Paikkana on vuosien 2004, 2007 ja 2012 vastaavista tilaisuuksista tuttu Riihimäen Ammattioppilaitos (nykyisin Hyria koulutus,). Paikan osoite on Sakonkatu 1, Riihimäki, oppilaitosrakennus
sijaitsee Sakonkadun ja Arjavirrankadun kulmassa.
Ovet Kevätpäivä-tilaisuuteen aukeavat aamulla klo 09.00 ja ohjelma alkaa klo 10.00. Tilaisuuden ohjelma sisältää mielenkiintoisia luentoja ja foorumeita perinteisiltä radioamatööritoiminnan
osa-alueilta sekä muutamia erikoisluentoja. Tarkempi ohjelma julkaistaan lähempänä tapahtumaa RA-lehdessä, bulletiinissa ja järjestävän kerhon kotisivuilla.
Kevätpäivätapahtumassa järjestetään myös perinteiset tavara-arpajaiset ”Räyskälän kesäleirin
hengessä”. Palkintoina on mm. rigejä, radioamatööriaiheisia tarvikkeita yms. Oppilaitoksella
Kevätpäivän päättävä SRAL ry:n sääntömääräinen kevätkokous alkaa klo 16.00.
Tilaisuuden aikana on myynnissä kahvia, muita virvokkeita sekä lounasta. Tilaisuuden jälkeen
on mahdollisuus yhteiseen illalliseen ”Ham Dinneriin” n. klo 18.30 alkaen. Yksityisten jäsenten
kirpputori ja myyntinäyttelyt ovat avoinna klo 10–16, muista siis pakata ylimääräiseksi käyneet
”kirppusi” mukaan myytäväksi Kevätpäivään !
******
Vaikka OH3AD:llakin on vankka kokemus radioamatöörien kokousten ja massatapahtumien
järjestämisestä on aina kyseessä kerholle isohko ponnistus. Lisäkäsiparit ovat aina tervetulleita
ja kaikille varmasti löytyy halujen ja kykyjen mukaisia tehtäviä järjestelyjen ja itse päivän aikana. Samalla aina oppii tuntemaan uusia alan harrastajia ovatpa he sitten kerhomme jäsenistöä
tai kevätpäivävieraita.
Ilmoitatjhan mahdollisuutesi osallistua SRAL- Kevätpäivän 2013 järjestelyihin vaikkapa kerhoillassa tai sähköpostilla ( [email protected] ).
Kevätpäivillä tavataan !
Moldovian Flora Fauna
Award
Word Flora Fauna eli WFF oli puistoawarditominnan
katto-organisaationa toiminut venäläisporukka ajautui sisäisiin riitoihin ja toiminta sen puolesta näyttää
toistaiseksi loppuneen. Surku sinänsä sillä se oli
hyvin organisoitu ja toimiva järjestelmä sähköisine
QSO- pankkeineen. Ehkäpä niistä tuhkista vielä
nousee ko. porukka uudestaan, mutta sitä odotellessa kääntykäämme kansallisten awardien puoleen.
Niitä löytyykin laaja valikoima paperiversioita, PDF–
versioita ja erilaisia plaketteja.
Tässä esillä Moldovan awardisarja, joka koostuu kolmesta paperiawardista ja lasisesta
trophystä. Tähän kelpaavia puistoja löytyy Moldaviasta 17 kappaletta tunuksilla ERFF-001 ERFF-017. Puistosta saa pisteet kerran bandista ja modesta riipumatta eli jokainen puisto
lasketaan awardiin vaan kertaalleen.
Paperiawardiin yhteyksiä tarvitaan seuraavasti: 1. luokka 7, 2. luokka 3 ja 3. luokka 2 puistoa. Honor Roll trophyn saa kymmenellä puistolla. Erityistä aktivettiaikaa ER- miehet lupailevan aina kesäisin kesäkuun ja heinäkuun viidennetoista päivän välisenä aikana ja yleensä
silloin äänessä erikoiskutsulla ER3WFF ja ER44WFF.
Paperiversiona awardi maksaa postimaksun verran eli suomalaisille USD 4:- ja trophy vastaavasti kustantaa € 35, Sen voi maksaa myös PayPalilla välttääkseen Moldvan postin ahkerasti harrastamaa kirjepostin sisältämien seteleiden evakuointia (tosin ei kyllä ole henkilökohtaisia kokemuksia moisesta aktiviteetistä entisissä Neuvostovaltioissa). Awardin voi ottaa
myös PDF- versioina, jolloin käteinen ei vaihda laisinkaan omistaa eli on ilmainen.
Awardianomukset osoitteella: Valery Nesterets, Р.О. Вох 12 Kishinev, MD-2000 Moldova.
PDF- versiolle osoitteella: Apply to Sergey Galaychuk ER3GS: [email protected]
Trophyanomukset: Alexandr Comarov (ER1RR), PO Box 26, MD-2012, Kishinev, Moldovia
Lisää informaatioita janoaville: http://mff44.site11.com/mffa
Jukka, OH3OJ
Jos vastaanottajaa ei tavoiteta pyydetään palauttamaan osoitteeseen:
Jukka Tamminen, Lopentie 47 as 5, 11710 Riihimäki