Lue lehden väriversio painamalla tästä
Riihimäen Kolmoset ry:n tiedotuslehti Numero 1/2013 #73 4.3.2013 Riihimäen Kolmoset ry:n KEVÄTKOKOUS 20.3.2013 kello 18:30 Riihimäen ABC- liikennemyymälän kokoustiloissa (Kinturintie 2) Esillä sääntömääräiset asiat Tervetuloa ”radioaktiivisille” pullakahveille pohtimaan kerhomme vuoden 2013 toimintaa ja tapahtumia Kevätkokouksessa valitsemme Kerhoaktiivin 2012 - kenelle kunnian kellot soivat ? PUHEENJOHTAJAN JORINAT Kerholehtemme Rixun Kolmonen on tullut kunnioitettavaan ikään. Kerhomme kunniajäsenen Heikki E Heinosen OH3RU aloittaman kerholehden ensimmäinen numero eli ”näytenumero” lähti jakeluun 12.3.1981. Heikki osuvasti totesi jo tuolloin kannessa: ”Riihimäen Kolmoset ry tiedotuslehtinen – ilmestyy tarvittaessa”. Tällä samalla periaatteella yhä jatketaan nyt kun tämä juhlanumero eli lehtemme numero 73 ilmestyy! Aika on syönyt suomalaisten radioamatöörikerhojen omia kerholehtiä kovalla hampaalla. Kerhojen omia julkaisuja ei enää Suomessa juuri tehdä, koska samat tiedotusasiat ja artikkelitkin voi vaivatta ja nopeammin julkaista erilaisilla kerhojen sähköisillä Internet-medioilla. Rixun Kolmonen on kuitenkin porskuttanut (toki vähän väliä henkitoreissaan) julkaisusta toiseen, sillä kerhon kirjalliset kokouskutsut on tyypillisesti päätetty julkaista lehdessämme ja jäsenten kirjoittamien artikkelien patistelulla, uhkailulla ja maanittelulla on lehteen kuitenkin aina saatu riittävästi sellaista sisältöä, jotta lehti on saatu postittamisen arvoiseksi. Tästä todettakoon suuret kiitokset kaikille lehden ”avustajille” ja erityisesti lehden taittajalle Jukka Tammiselle OH3OJ, joka jaksaa vuodesta toiseen meitä kirjoittajia patistella ja sitten vielä taittaa ja toimittaa kerholehtemme. Viime vuonna olin erittäin huolissani kerhon sihteerittömästä tilasta. Onneksi hallituksen ikipirteä rakentelijajäsen Reino Talarmo OH3MA oli valmis tarttumaan tähän tehtävään ja näin toimintakaudella 2013 meillä on kerholla jälleen sihteeri. Kiitos Reiska! Workkimisen aktiviteetti kerholta on noussut jälleen yhden dekadin vuoden 2012 aikana. Tilastoja katsomatta voidaan todeta että kerhoasemalta on workittu taas moninkertaisesti viime vuoden aikana se määrä kusoja mikä edeltävään kymmeneen vuoteen kerholta workittiin yhteensä. Panostus HFkilpailuihin kerholta ja peditioilta on tuottanut huikean määrän kusoja, mutta myös ”mitalisijoja” ja näkyvyyttä. Upea juttu josta kiitokset kaikille kilpailuihin osallistuneille! Tällä hetkellä näyttäisi varsinkin digimodeworkkiminen (PSK31 ja RTTY) olevan kovassa nousussa kerhon jäsenten keskuudessa kerholta ja omilta asemilta. Jos nämä asiat kiinnostavat niin kannattaa tulla kysymään vinkkejä kerhoiltoihin miten noille modeille pääsee ääneen. Kerhon asemakalusto alkaa olla aika hyvässä iskussa ja lisää kalustohankintoja tehdään toki tänäkin vuonna, mm. Expert-linukka ja ohjattava antennirele on tulossa asemalle. Teknisesti suuri edistysaskel otettiin viime vuonna 70cm valtakunnallisesti verkotetun RNETtoistimen OH3RUR saamisessa toimintavarmaksi Paljaskalliolla. Kuunnelkaapa joskus 434.675 ja yllättykää paljonko kotimaassa onkaan 70cm toistinliikennettä. Jos haluatte workkia niin laittakaa ripiitterierotus –2000 kHz ja ei muuta kuin toistimelle juttelemaan vaikka kutosten, kasien tai vaikka kakkosten kanssa! Taisi se lopultakin 70cm bandillakin ”maailma kutsua” ilman kovaa kalustopanostusta… Kerhomme vakaa talous perustuu tarkkaan taloudenpitoon ja toisaalta kerhon rohkeuteen järjestää Suomen Radioamatööriliiton tapahtumia ja siten kerätä tuloja toimintamme rahoittamiselle. Tänä vuonna SRAL:n kevätpäivä on jälleen tiedossa lauantaina 20.4. ammattioppilaitoksella (Riihimäen Hyria koulutus toimipiste). Tervetuloa kaikki mukaan tuolloin kuuntelemaan mielenkiintoisia luentoja tai vaikka osallistumaan tapahtuman talkoojärjestelyihin. Tapahtuma huipentuu sitten yhteiseen illalliseen osallistujien kesken. Kuten olen joka vuosi toivonut, niin esitänpä saman toivomuksen jälleen kaikille jäsenillemme: Jos et ole käynyt vuosiin kerhoillassamme (keskiviikkoisin klo 18:30 alkaen) toimintaamme katsomassa, niin tule edes tänä vuonna katsomaan ketä kaikkia kerholta löytyykään – saatat yllättyä. Kerhoilloissamme on nykyään aina 10-20 kokeneempaa tai vähemmän kokeneempaa amatööriä joka viikko. Suuri kiitos aktivoitumisesta vanhoille tekijöille ja kaikille muillekin viime vuosina aktivoituneille jäsenillemme! Lehden juhlanumeron hengessä: Seiskakolmoset! de Marko Saarela OH2LRD OH3AD puheenjohtaja Reiskan rakentelujorinoita / Keinokuorma Vuosien saatossa kerhon keinokuorma on joutunut liian innokkoiden hamsien kynsiin ja kyljessä ollutta sallittu teho – aika käppyrää ei ole kunnioitettu. Ihan elektroniikkasavua sieltä ei ole tainnut nousta, mutta vastusputken hiilikalvo on lohkeillut pieni-impedanssipäästä ja vastusarvo on nyt 80 ohmia. Keinokuormaksi se on viritystarkoituksiin aika kehno onhan SAS 1,6. Lisäksi tehonkesto on pienentynyt entisestään, joten ansiokkaasti isompaan maalipyttyyn siirretty keinokuorma ei taidakaan saada ympärilleen muuntajaöljyä. Onneksi saatavilla on käyttämättömiä keraamisia hiilikalvovastusputkia. Jotta asia ei olisi liian helppo noiden putkien vastusarvo on 75 ohmia. Siitä tulisi SAS-arvoksi 1,5 eli eipä juurikaan parannusta, paitsi tehonkesto nousisi takaisin alkuperäiseen tai vähän suuremmaksikin, koska vastuksen taitavat olla mekaanisesti suurempia. Tosin mekaanisesta rakenteesta johtuen SAS yhdellä vastusputkella HF-alueen yläpäässä tai ainakin VHF-alueella voisi nousta lisää, kun vastus olisi väärän impedanssin muodostamassa putkessa. Sinänsä rakenne ei muutenkaan mene kovin suurille taajuuksille. Pienellä laskutoimituksella, johon tarvitaan radioamatööritutkinnon vaatimaa matematiikkaa, huomataan, että laittamalla noita 75 ohmin vastuksia kolme rinnakkain tulee 25 ohmia ja kaksi sellaista kolmen ryhmää sarjassa antaa 50 ohmia. Siis ainakin tasavirralla meillä olisi lähes kuusi kertaa tehoa kestävä 50 ohmin keinokuorma tiedossa. Mikroaaltomiehenä kiinnostaa miten tuo häkkyrä saataisiin toimimaan ainakin VHF- tai mieluummin vielä UHF-taajuuksilla. Yhden putkivastuksen keinokuormassa suurin taajuusalue saadaan, kun vastus on koaksiaalisesti vaipan sisällä eli siihen tulevan koaksiaalikaapelin tai liittimen keskijohdin kytketään vastuksen päähän ja maavaippa jatkuu vastuksen ympärillä ja kytketään vastuksen toiseen päähän. Tuo vastuksen ympärillä oleva vaippa muodostaa vastuk- Reiskan rakentelujorinoita sen kanssa häviöllisen koaksiaalikaapelin. Noissa matalien taajuuksien keinokuormissa vaipan halkaisija on vakio pitkin vastusta ja putken ja vastuksen muodostaman koaksiaalikaapelin impedanssi on suuruusluokkaa 25 – 50 ohmia. Korkeammilla taajuuksilla kuitenkin vastuksen fyysinen pituus alkaa olla merkittävä osa aallonpituudesta, joten vaipan ja vastuksen muodostaman koaksiaalikaapelin impedanssin tulisi olla jäljellä olevaan vastusarvoon nähden oikea. Mitäs tuo oikein tarkoittaa? Ajatusleikkinä voidaan ajatella, että tuo vastusputki on vaikkapa viisi kymmenen ohmin vastusta sarjassa. Tuon vastussarja kuumasta päästä katsottuna impedanssi on 50 ohmia. Kun edetään vastusta pitkin kuumasta päästä vaikkapa 10 ohmia eteenpäin, niin vastuksesta kylmään päähän mitattuna on jäljellä 40 ohmia. Silloin vastuksen ja vaipan muodostaman koaksiaalikaapelin tulisikin olla 40 ohmia, jotta SAS siinä pisteessä olisi 1,0. Ajatusleikkiä voidaan jatkaa ja huomataan, että viimeisen 10 ohmin vastuksen kohdalla impedanssin tulisi olla enää 10 ohmia. Mitäs tuo merkitsee vaipan muodolle? Koaksiaalikaapelin impedanssi on verrannollinen tässä tapauksessa vaipan sisähalkaisijan ja vastusputken ulkohalkaisijan suhteeseen. Siispä vastuksen halkaisijan ollessa vakio ulkovaipan halkaisijan pitää pienetä mentäessä kohti vastuksen vaippaan kytkettyä päätä. Suora kartiomuoto on kohtuullinen kompromissi, mutta ideaalinen muoto olisi enemmän trumpetin muotoinen. Muoto on helppo laskea radiotekniikkaan syvällisemmin uppoutuneille tutusta koaksiaalikaapelin impedanssin kaavasta: Z = 60 Ln(a/b), jossa a on vaipan sisähalkaisija ja b on vastusputken ulkohalkaisija, mittayksikkönä käy mikä tahansa, kunhan käytetään samaa kummankin mittauksessa. Ihan kohtuullinen impedanssisovitus ainakin VHF-taajuuksille asti saadaan myös askelittain muuttuvalla ulkovaipan halkaisijalla. Millaista rakennetta voidaan käyttää meidän tapauksessa, jossa on kuusi 75 ohmin vastusta? Keinokuorman muodostaa kolme rinnakkain kytkettyä vastusjonoa, joissa kussakin on kaksi vastusta sarjassa. Impedanssimielessä on kolme 150 ohmin vastusta kytketty rinnakkain. Yhden vastusketjun kannalta vaipan halkaisija vastuksen alkupäässä, jossa näkyy 150 ohmia, tulee varsin suureksi eli 30 cm. Tuosta voisi sanoa hups, vaikka käytettävissä olevassa maalipurkissa näytti olevan sivusuunnassa tilaa vaikka lampaat söisi. Toisaalta tuo on vain alkupään vaatima tila. Keskikohdassa vastusketjua on 75 ohmia ja silloin optimihalkaisija on 8,7 cm. Jätän lukijan laskettavaksi mikä onkaan vastusputken halkaisija. Sen löytää kokeilemalla eri halkaisijoita tuohon impedanssikaavaan tai sitten kaavasta: a/b = e potenssiin (Z/60), jossa e on "luonnollinen luku". Tuo funtio löytyy useimmista funktiolaskimusta, jos jotain sattuu todella kiinnostamaan. Eli vaippa on jo noiden kahden halkaisijan perusteella aika jyrkkä trumpetti ja ainakin kirjoittajalle mahdoton muotoilla, kun ei ole sattunut käsiin painosorvia. Jätetäänpä optimaaliset vaippamuodot muille tehtäväksi ja katsotaan mitä saadaan aikaan kahdella eri halkaisijalla. Ajatellussa rakenteessa ketjun vastuksista ensimmäinen sukeltaa kannen liittimestä öljyyn ja toinen vastusputki nousee sieltä takaisin kohti kantta. Muitakin rakenteita voi kokeilla, mutta tuo on suoraviivainen käytettävissä olevaan tilaan nähden. Vastukset ovat symmetrisesti liittimeen nähden, luultavasti liittimeen kytketyt sisempänä ja maahan kytketyt ulompana. Toisinpäinkin oleva rakenne voisi olla toimiva etenkin suuri-impedanssisen pään vaipparatkaisun osalta. Siitä enemmän myöhemmin. Mikä olisikaan tuon maahan kytkettävän vastuksen ympärille tulevan vaipan halkaisija? Asiaa tarkemmin tutkimatta valitaan impedanssiksi keskimääräinen impedanssi eli 37,5 ohmia ja sillä vaipan halkaisijaksi tulee 4,7 cm. Mistäs tuollaista putkea löytyisi? Kerholla viitattiin jostain syystä hyllyllä olevaan kaljatölkkiin (lienee tyhjä?), esivaikutelma oli, että sen halkaisija 6,6 cm on liian suuri, koska siitä tulee impedanssiksi 58 ohmia. Kotona kuitenkin välähti mieleen, että vastus vaippoineen upotetaan öljyyn ja sillä on varmasti merkitystä. Ympäristöystävällisille huomautetaan, että kyseessä ei ole kertakäyttövaipat. Googlaamalla selvisi, että öljyn dielektsisyysvakio on luokkaa 2,4. Ottamalla siitä neliöjuuren ja jakamalla tuo 58 ohmia sillä päädytään impedanssiin 37 ohmia eli onpas hyvä tuuri kaljanjuojilla. Peräänkuulutan kolmea puolen litran (tyhjää) kaljatölkkiä, ne menee hyvään tarkoitukseen! Mitenkäs sitten noiden kuumemmassa päässä olevien vastuksien vaippa. Käyttämällä taas sen osan keskimääräistä impedanssiä 112,5 ohmia tulee vaipan halkaisijaksi 8,7 cm eli varsin paljon. Kuuman pään vastukset ovat maalipurkin suuruudesta huolimatta aika lähellä alavastusten vaippoja ja voipi olla, että mitään Kuvassa hahmotelma keinokuormasta, jossa syöttö on keskeltä. Liittimestä tulee 150 lisävaippaa ei tarviohmin linjat kolmen keskimmäisen vastuksen yläpäihin ja noiden vastusten alapäistä ta ylävastuksille. menee 75 ohmin linjat uloimpien vastusten alapäihin ja vastusten yläpäät on kytketty Toisaalta nuo kuupurkin kannen kautta liittimen ulkovaippaan Vasemman sivun lähin 75 ohmin linja ei näy man pään vastukkuvassa. Uloimpien vastusten ympärille on hahmoteltu 38 ohmin linjojen vaippalieriöt set ovat myös lä(kaljapurkit), joiden yläpää on kiinni kannessa. Kaiken mpärillä on pilkkuviivoin idealihellä toisiaan eli soitu maalipurkki. ainakin niiden suurtaajuusvirran jakautuminen ei ole tasaista ilman jokaisen ympärillä olevaa vaippaa. Siten siirtämällä kuuman pään vastukset ulkokehälle maalipytty ja kylmennän pään vastusten vaipat muodostaisisivat paremmin joka suunnassa olevan vaipan. Haittana on 150 ohmin siirtolinjojen tarve liittimeltä vastuksiin ja mekaanisen rakenteen notkuminen ilman lisätukia. Mielessä olevassa rakenteessa saattaa olla suurilla taajuuksilla resonansseja, esimerkiksi alavastus vaippoineen muodostaa neljäsosa-aallon balunin taajuudella 500 MHz. Balunina se tosin on aika häviöllinen! Mitenkähän tuossa käy 70 cm seisovanaallonsuhteelle? Vastaus taitaa nyt jäädä antamatta, pitäähän mittauksille ja virittämiselle olla tilaa. Jotta vastukset eivät kuumentaisi liikaa toisiaan, ne eivät voi olla kovin lähekkäin ja vaipan sisällä olevan kuumentuneen öljyn pitää päästä virtaamaan mahdollisimman vapaasti. Alkuperäisessä rakenteessa vaippa on molemmista päistä avoin putki. Toinen hyvä vaipan materiaali olisi verkko, jonka silmät olisivat riittävän suuret öljyn virtauksen kannalta, mutta riittävän pienet oikean impedanssin saamiseksi. Impedanssimielessä vaipan halkaisija pienenee jonkin verran, mutta kuinka paljon vaatisi korkeampaa matematiikkaa tai kokeilua. Eipä minulla satu olemaan sopivaa verkkoakaan. Lankaverkosta voisi helpommin muotoilla trumpetin eli ei kannata heti unohtaa. Tuossa ajatelmia eli se helpompi osa projektia, vaikka kuinpa sanotaan "hyvin ajateltu on puoliksi tehty". Kaipa piakkoin päästää toteutukseen. Suurin osa toteutuksesta on ihan muuta kuin kolvaamista eli mekaniikan väsäämistä; mukavaahan se on, mutta taidot on vähän hakusessa. Reino, OH3MA Pepa-ryhmä tiedottaa 16.2.13 pidettiin SPR:n koordinoima Valtakunnallinen Sydäntalviharjoitus, johon myös kerhomme pepa-ryhmä osallistui. Kuviteltu häiriötilanne oli: Valtakunnallinen sähkön ja lämmön jakelun häiriötila kovissa talviolosuhteissa. Harjoituksessa harjoiteltiin yhdessä toimimista, niin viranomaisten kuin myös vapaaehtoisjärjestöjen kanssa. Harjoituksessa Punainen Risti suoritti asukkaiden evakuoinnin ja kuljetti ne kouluihin ja muihin sopiviin evakuointikeskuksiin. Kuljetukset tapahtuivat busseilla, takseilla, henkilöautoilla jne. Kerhomme Pepa-ryhmän tehtävänä oli hoitaa tarvittavat viestiyhteydet toimialueellamme, joka käsitti Hausjärvi-Riihimäki-Loppi ympäristöineen. Sekä toimittaa raportit realiaikaisesti Tampereelle SPR:n Hämeen piirin toimistoon, josta ne toimitettiin SPR:n keskustoimiston Valtakunnalliseen operaatiokeskukseen Helsinkiin. Harjoituksen edetessä Viestikeskuksena toimi Kerhomme (OH3AD) kerhoasema, koska sinne olemme saaneet pikkuhiljaa rakennettua/hankittua kunnon antennikaluston sekä toimivan radiokaluston (toivottavasti saamme hankittua myös lisää tarvittavaa asianmukaista kalustoa). Lisäksi perustimme kunta-aseman Lopelle sekä toisen kunta-aseman Riihimäelle. Tarvittavat viestiyhteydet kunta-asemien sisällä hoidimme 68 MHz:n radiokalustolla, viestiyhteydet kunta-asemilta Viestikeskukseen hoidimme 2 m:n puhekalustolla sekä RFSMdigitaaliyhteyksillä. Viestikeskukselta viestit välitettiin suoraan SPR:n Hämeen piirin toimistoon Tampereelle sähköpostitse. Harjoitukseen osallistuivat mm. Suomen Punaisen Ristin osastot, piirit ja keskustoimisto, Suomen Radioamatööriliitto, Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, kuntien johtoryhmät ja sosiaalitoimi, vanhusten palvelukeskuksia, pelastusviranomaisia, seurakuntien diakoniatyöntekijöitä, energiayhtiöitä, liikennöitsijöitä, valtion laitoksia, ministeriöitä jne. Pepa-ryhmämme sai suuret kiitokset hyvin suoritetusta viestiyhteyksien hoidosta. Jos kiinnostuit kerhomme pepa-ryhmän toiminnasta, niin Tule mukaan ! OH3SW pepa-manageri Kauden 2013 hallitus ja toimihenkilöt Hallitus: Marko Saarela Jorma Heinonen Jukka Suonpää Timo Juvonen OH3S OH3EX OH3JP OH3SW Tehtäväjako ja toimihenkilöt: Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Rahastonhoitaja ja jäsenrek. Kerhon QSL – manageri (saap.) (läht.) SRAL QSL – toimisto (varalla) APRS/pakettiradio-toistimien hoitaja / valvoja PEPA- manageri JOTA– manageri Toistinasemien Jukka Tamminen OH3OJ Kalevi Sarnet OH2NC Reino Talarmo OH3MA Marko Saarela Jukka Tamminen Jorma Heinonen Jukka Suonpää Jukka Tamminen Kai Piho Rauno Aalto Taisto Saxlin Lasse Kurkela OH3S OH3OJ OH3EX OH3JP OH3OJ OH3GLY OH3MF OH3SX OH3JAJ Timo Juvonen Jorma Heinonen OH3SW OH3EX tekninen tuki Markku Tanninen tekninen tuki Marko Saarela valvoja (2m) Seppo Hallikainen valvoja (70cm) Kai Piho Koulutustuki Marko Saarela Kalustovastaavat Jukka Suonpää Timo Juvonen Sihteeri Reino Talarmo Rixun Kolmosen taitto Jukka Tamminen WWW– sivujen tekn. tuki Mr Wyn Williams OH3FP OH3S OH3FQB OH3GLY OH3S OH3JP OH3SW OH3MA OH3OJ OH3AD:n jäsenluettelo 18.2.2013 99 jäsentä, joista kolme kunniajäsentä OH1-7142 Gäddala Pauli OH3HVD Ikäheimonen Tuure OH3QL Kilpinen Olavi OH1LXF Ronkainen Ilkka OH3HY Vesterinen Markku OH3RU Heinonen Heikki E. OH2AWK Vanhala Kari OH3JAJ Kurkela Lasse OH3S Saarela Marko OH2AYW Koskinen Martti OH3JF Tamminen Heikki OH3SW Juvonen Timo OH2EKI Mynttinen Erkki OH3JO Ahonen Kauko OH3WM Mether Georg OH2GCK Oinas Ritva OH3JP Suonpää Jukka OH3YY Virtanen Jouko OH2GQW Himanen Tero OH3KBE Okkonen Jouni OH3YZ Virtanen Aila OH2GZS Kurkela Lotta-Mari OH3KBG Simonen Kauko OH4TI Kehä Rauno OH2HCX Saxlin Taisto OH3KDO Kostamo Jorma OH5HQN Koivuniemi Mika OH2HDP Kytölaakso Jorma OH3KGE Jetsu Antti OH5HQO Laakso Olli OH2HSB Oinas Väinö OH3KHP Jaakkola Kaarle OH5TM Lantta Marko OH2JRP Raepuro Lauri OH3KYJ Haitto Tuomas OH6MW Vepsäläinen Ari OH2KNU Staack Petri OH3KZB Heinonen Valtteri OH7JR Räisänen Jarmo OH2KPP Häkkinen Matti OH3LK Laakkonen Jarkko OH7MRU Leinonen Pekka OH2LCX Tuomi Juha OH3LSX Jetsu Olavi OH8MSM Lappalainen Jukka OH2LQJ Nurminen Juha OH3MA Talarmo Reino OH8WM OH2NC Sarnet Kalevi OH3MF Aalto Rauno Heinonen Jouni OH2RL Anttonen Veikko OH3MIG Rantapelkonen Jari Hjelm Joni OH3AVG Hartikainen Erkki OH3MKH Sunikka Seppo Kelzenberg Erika OH3AZL Nurminen Matti OH3MUS Viitanen Jouko Kelzenberg Hermann OH3BQX Luukko Seppo OH3MVZ Anttila Juha Laakkonen Jani OH3EX Heinonen Jorma OH3NCH Simonen Risto Laakkonen Sami OH3FFV Valkonen Harri OH3NDH Hakala Keijo Laakso Mikko OH3FGV Piittinen Ari OH3NFD Mäkinen Jouko Liski Joonatan OH3FKY Pohjolainen Jyri OH3NH Kaipainen Kalevi Pesonen Sari OH3FOG Suonpää Mikko OH3NI Karjakoski Seppo Pyykkönen Matti OH3FP Tanninen Markku OH3NK Kelzenberg Norbert Rauhala Keijo OH3FQB Hallikainen Seppo OH3NZN Haitto Hannu Siren Pirita OH3GCI Siren Kauko OH3OJ Tamminen Jukka Siren Santtu OH3GLY Piho Kai OH3PW Virtanen Pertti Tamminen Tero OH3GPD Liski Juha OH3QH Hietanen Heikki OH3GSH Mäkinen Jari OH3HDR Kärkkäinen Kari OH3HMM Hallikainen Simo OH3HNU Gren Hans OH3HOA Tiilo Minna OH3HS Kaipainen Timo OH3HTR Juntunen Kari Wirtanen Marko Reiskan rakentelujorinoita Ajatelmia miten toistin olisi tehtävä kauko-ohjatuksi Erkylän tornissa oleva toistin on sähkönsyötön kannalta varmennettu akkusyötön ja verkon varavoiman kannalta kiitettävästi. Toistinaseman valvojan on voitava katkaista lähetys, jos toistinta käytetään väärin tai jos toistin vioittuu ja lähetin jää makaamaan päälle. Tuon katkaisun voi tehdä toistinasemapaikalla, mutta siinä on käytännön vaikeuksia kuten toistimen maantieteellinen sijainti ja kiinteistöön pääsyn hankaluudet. Siispä olisi mukava suorittaa toistimen poistaminen käytöstä ja palauttaminen käyttöön kauko-ohjauksella. Nykyaikana kauko-ohjauksen voi tehdä näppärästi langattomasti käyttämällä GSM-ohjattua pistorasiaa. Tässä mielessä toistin on valitettavasti syötetty akkujännitteellä ja halvimmat GSMohjauslaitteet ovat pistorasioita eli ne antavat ulos verkkovirtaa. Siispä tarvitaan jokin sovitus tuon GSM-vempaimen ja toistimen virransyötön väliin. Ennen kuin sellaista kannattaa alkaa rakentaa on hyvä harkita mitä siltä vaaditaan erilaisissa tilanteissa. Normaalisti asemalla on käytettävissä 230 V verkko eli tarvitaan vain sopiva rele, jolla kytketään ja katkaistaan akkusyöttö toistimelle. Tuo täyttää normaalitilanteessa tarvittavat toiminteet. Mitä sitten voi tapahtua erikoistilanteissa. Vaikka asemalla on varavoima, niin käsittääkseni ulkoisen verkon katketessa kestää jonkin aikaa ennen kuin 230 V on taas käytettävissä. Miten sinä aikana toistimen tulisi toimia? Mielellään ei saisi tapahtua mitään, koska muuten akkuvarmennus on turhan takia. Pitääkö toistimen poiskytkentä ja päällekytkentä olla mahdollista sinä aikana, kun verkkovirta on kateissa? Tähän voinee vastata, että tuon tilanteen todennäköisyys ja kesto on tuskin niin suuri tai pitkäaikainen, että kauko-ohjauksen pitäisi toimia sinä aikana. Akkujännitteen hävitessä ei ole tarpeen tehdä mitään kauko-ohjauksen kannalta, ei lähettimestä kuitenkaan lähde mitään tehoa. Noista vaatimuksista yhteenvetona tulee yksinkertaisesti minimitoteutukseksi: kaukoohjauksella katkaistaan toistimen virransyöttö eli normaalisti sähköverkon tilasta riippumatta akkujännite on kytkettynä. Tuollainen laite on rele, jonka kontakti on kytkeytyneenä virrattomana. Siispä pitää löytää sopiva rele, jossa ei ole liiaksi kontaktivastusta. Ensimmäinen käsiini sattunut 230 V AC rele ei ollut kovin hyvä, koska sen kontaktiin jäi vajaa puoli volttia noin ampeerin virralla; saisi olla alle kymmenesosa tuosta. Tosin en yrittänyt napsutella relettä, joka on ollut miljoonalaatikossa yli 20 vuotta odottamassa käyttöä. Tuon releen kärjet on tarkoitettu 230 V AC käyttöön ja pystyvät silloin kytkemään 16 A, DC:llä katkaisukyky lienee vähemmän. Jos kuitenkin pyritään täydellisyyteen pitäisi kauko-ohjauksen toimia myös verkkovirran ollessa kateissa. GSM-ohjattu pistorasia tarvitsee toimiakseen jatkuvan verkkojännitteen, siispä tehdään verkkojännite akkujännitteestä. Kaupasta löytyy muutamalla kympillä muuttajia 12 V akkujännitteestä 230 V ja tehoa tulee liiaksikin luokkaa 150 W. Onkos sitten tuolla asemalla valmiiksi 12 V on toinen juttu. Nuo osaset löytyisisivät valmiina kaupan hyllyltä, mutta mehän ollaan rakentelevia amatöörejä. GSM-ohjattu pistorasian oleelliset osat eivät suinkaan toimi 230 V vaihtovirralla, vaan jollain tasajännitteellä; olisikohan 5 V luokkaa. Eli menenällä pistorasian sisälle ja syöttämällä sinne tuo tarvittava tasajännite päästään eroon 12 V DC / 230 V AC muuttajasta. Mitenkähän pistorasian sisällä on toteutettu 230 V kytkeminen ulostuloon? Olisikohan siellä sitä varten rele? Jos on rele ja sitä ohjataan pienellä tasajännitteellä, niin sitä relettä voitaneen käyttää suoraan tois- Reiskan rakentelujorinoita timen virransyötön ohjaamiseen. Lisäosaksi tarvitaankin akkujännitteestä GSM-pistorasian sisäiseen käyttöjännitteeseen muuttava laite; lineaariregu varmaan riittää. Jos ei sellainen käy vaikkapa haluttaessa erottaa akun jännite GSM-purkin maasta, niin monissa tietoliikennelaitteissa on -48 V DC / +5 V DC muuttajia. Lisäksi luultavasti tarvitaan uusi kotelointi ja tuo 230 V rele saattaa olla aika kiinteästi rakennettu kotelorakenteen osaksi. Toisaalta kaupasta löytyy GSM-ohjausvehkeitä, joissa on valmiina kaikki tuo edellä mainittu; paitsi mahdollisesti käyttöjännite on jokin muu kuin käytettävissä oleva akkujännite. Tosin hintakin on suurempi Reino, OH3MA Faari Paavo salamoi Tässä yksi juttu mitä olen väkästellyt: Kutosista kuulin, että ovat hankkimassa yhteistilauksena salamatutkaprojektiin osia ja tietenkin innostuin koska ainakin kesällä on mukava ja tarpeellistakin seurata missä ja minkälaisia ukkosia on menossa. Saksalaiset ovat tehneet jo jonkin aikaa tuota projektia ja näyttää levinneen aika hyvin koko Euroopan alueelle tämä ukkostutkaprojekti. Sivustosta http://www.blitzortung.org/Webpages/index.php löytyy jonkin verran lisätietoa mikä on homman nimi. Käytännössä juttu mennee niin, että kukin taho rakentaa vastaanotinosan ja prosessoriosan jota käytetään olemassa olevalla ohjelmistolla. Laitteisto koostuu seuraavasti: Antenni LF alueelle, siihen vastaanotin. Prosessorikortti johon liitetään em. vastaanotin sekä GPS vastaanotin missä pitää olla 1ppm anto koska se osaltaan määrää tarkkuuden missä salamanisku on havaittu. Ohjelmisto joka hoitaa liikenteen vastaanotetun ukkosen ja netin välillä. Antenneita on moniakin erilaisia. Yksinkertaisin lienee feriittitangolle käämitty kuparilanka mutta erilaisia loop ratkaisujakin on tehty eri puolilla maailmaa. Molemmat kortit ovat melko nopeita rakentaa ja onnistunee vähemmänkin tinanneilta. Jos kiinnostuit niin rakennussarjoja voi kysellä OH6HGN Teemulta tai tilata Blitzortung:in sivujlta löytyvältä Egon Wanke:lta. Lisää tietoa on: http://www.oh6ac.net/foorumi/ ja sieltä Suomi blitzortung linkeistä. Hintaa koko sarjalle tulee parinsadan euron hujakoilla riippuen mitä haluaa mukaan ja minkälaisen antennin haluaa. Mukana pari kuvaa omasta kötöstyksestä joka ei ole vielä ns. tuotannossa. 73 de oh3fp Kerhoaktiivi vuodelta 2012 Kerhoaktiivi kunniamaininnan aikataulua päätettiin synkronisoida niin, että edellisen vuoden aktiivi valitaan vuonna 2013 ja siitä eteenpäin aina kevätkokouksen yhteydessä. Aikaisemminhan edellisen vuoden titteliä kantava aktiivi valittiin syyskokouksen yhteydessä, joka osoittautui turhan myöhään tapahtuvaksi. Nyt siis kevätkokuksen yhteydessä on vuoden 2012 tittelinhaltija valinnan kohteena. Valintahan tapahtuu paikallaolijoiden suljettuna lippuäänestyksenä, jossa itse valitset koko kerhon jäsenistöstä sen jota äänestät. Eniten ääniä saanut on edellisen kalenterivuoden kerhoaktiivi. SRAL:n Kevätpäivä 20.4.2013 Riihimäellä Paikkana on vuosien 2004, 2007 ja 2012 vastaavista tilaisuuksista tuttu Riihimäen Ammattioppilaitos (nykyisin Hyria koulutus,). Paikan osoite on Sakonkatu 1, Riihimäki, oppilaitosrakennus sijaitsee Sakonkadun ja Arjavirrankadun kulmassa. Ovet Kevätpäivä-tilaisuuteen aukeavat aamulla klo 09.00 ja ohjelma alkaa klo 10.00. Tilaisuuden ohjelma sisältää mielenkiintoisia luentoja ja foorumeita perinteisiltä radioamatööritoiminnan osa-alueilta sekä muutamia erikoisluentoja. Tarkempi ohjelma julkaistaan lähempänä tapahtumaa RA-lehdessä, bulletiinissa ja järjestävän kerhon kotisivuilla. Kevätpäivätapahtumassa järjestetään myös perinteiset tavara-arpajaiset ”Räyskälän kesäleirin hengessä”. Palkintoina on mm. rigejä, radioamatööriaiheisia tarvikkeita yms. Oppilaitoksella Kevätpäivän päättävä SRAL ry:n sääntömääräinen kevätkokous alkaa klo 16.00. Tilaisuuden aikana on myynnissä kahvia, muita virvokkeita sekä lounasta. Tilaisuuden jälkeen on mahdollisuus yhteiseen illalliseen ”Ham Dinneriin” n. klo 18.30 alkaen. Yksityisten jäsenten kirpputori ja myyntinäyttelyt ovat avoinna klo 10–16, muista siis pakata ylimääräiseksi käyneet ”kirppusi” mukaan myytäväksi Kevätpäivään ! ****** Vaikka OH3AD:llakin on vankka kokemus radioamatöörien kokousten ja massatapahtumien järjestämisestä on aina kyseessä kerholle isohko ponnistus. Lisäkäsiparit ovat aina tervetulleita ja kaikille varmasti löytyy halujen ja kykyjen mukaisia tehtäviä järjestelyjen ja itse päivän aikana. Samalla aina oppii tuntemaan uusia alan harrastajia ovatpa he sitten kerhomme jäsenistöä tai kevätpäivävieraita. Ilmoitatjhan mahdollisuutesi osallistua SRAL- Kevätpäivän 2013 järjestelyihin vaikkapa kerhoillassa tai sähköpostilla ( [email protected] ). Kevätpäivillä tavataan ! Moldovian Flora Fauna Award Word Flora Fauna eli WFF oli puistoawarditominnan katto-organisaationa toiminut venäläisporukka ajautui sisäisiin riitoihin ja toiminta sen puolesta näyttää toistaiseksi loppuneen. Surku sinänsä sillä se oli hyvin organisoitu ja toimiva järjestelmä sähköisine QSO- pankkeineen. Ehkäpä niistä tuhkista vielä nousee ko. porukka uudestaan, mutta sitä odotellessa kääntykäämme kansallisten awardien puoleen. Niitä löytyykin laaja valikoima paperiversioita, PDF– versioita ja erilaisia plaketteja. Tässä esillä Moldovan awardisarja, joka koostuu kolmesta paperiawardista ja lasisesta trophystä. Tähän kelpaavia puistoja löytyy Moldaviasta 17 kappaletta tunuksilla ERFF-001 ERFF-017. Puistosta saa pisteet kerran bandista ja modesta riipumatta eli jokainen puisto lasketaan awardiin vaan kertaalleen. Paperiawardiin yhteyksiä tarvitaan seuraavasti: 1. luokka 7, 2. luokka 3 ja 3. luokka 2 puistoa. Honor Roll trophyn saa kymmenellä puistolla. Erityistä aktivettiaikaa ER- miehet lupailevan aina kesäisin kesäkuun ja heinäkuun viidennetoista päivän välisenä aikana ja yleensä silloin äänessä erikoiskutsulla ER3WFF ja ER44WFF. Paperiversiona awardi maksaa postimaksun verran eli suomalaisille USD 4:- ja trophy vastaavasti kustantaa € 35, Sen voi maksaa myös PayPalilla välttääkseen Moldvan postin ahkerasti harrastamaa kirjepostin sisältämien seteleiden evakuointia (tosin ei kyllä ole henkilökohtaisia kokemuksia moisesta aktiviteetistä entisissä Neuvostovaltioissa). Awardin voi ottaa myös PDF- versioina, jolloin käteinen ei vaihda laisinkaan omistaa eli on ilmainen. Awardianomukset osoitteella: Valery Nesterets, Р.О. Вох 12 Kishinev, MD-2000 Moldova. PDF- versiolle osoitteella: Apply to Sergey Galaychuk ER3GS: [email protected] Trophyanomukset: Alexandr Comarov (ER1RR), PO Box 26, MD-2012, Kishinev, Moldovia Lisää informaatioita janoaville: http://mff44.site11.com/mffa Jukka, OH3OJ Jos vastaanottajaa ei tavoiteta pyydetään palauttamaan osoitteeseen: Jukka Tamminen, Lopentie 47 as 5, 11710 Riihimäki
© Copyright 2024