NETTI-ISOSKURSSI - Oskari Järvelin
Isoset ry NETTI-ISOSKURSSI Mitä jokaisen isosen tulisi tietää. Oskari Järvelin, Jussi Tiira ja Johan Savola 2013 1 Sisällysluettelo: Sisällysluettelo 1 Aluksi 2 Oppitunti 1: Kuka minä olen? 3 Oppitunti 2: Kuka Jumala on? 5 Oppitunti 3: Raamattu 6 Oppitunti 4: Ryhmä 8 Oppitunti 5: Kuunteleminen 11 Oppitunti 6: Isosen tehtävät 13 Oppitunti 6A: Sketsit 14 Oppitunti 6B: Leikit 17 Oppitunti 6C: Hardet 19 Oppitunti 6D: Raamikset 22 Lopuksi 25 Lähdeviitteet 26 1 2 Netti-isoskurssi: Aluksi Isoskoulutus jatkaa siitä, mihin riparilla jäätiin. Yleensä rippikoulu käydään sinä vuonna kun täyttää 15 vuotta, joten siitä jatkava isoskoulutus sijoittuu elämänvaiheeseen, jolloin ihan oikeasti kasvaa isoksi! Netti-isoskurssin oppimäärä sisältää perustietoa isosena toimimisesta viiteen oppituntiin kiteytettynä. Kurssi on tarkoitettu nimenomaan isoskoulutuksesta kiinnostuneille, mutta on varmasti hyödyksi myös varsinaisen isoskoulutuksen käyneille. Kurssista et saa pätevyyttä toimia isosena missään seurakunnassa. Tämä kurssi kuitenkin pyrkii käymään tiivistetysti läpi varsinaisen isoskoulutuksen tärkeimmät jutut: luvassa on tutustumista itseensä, Jumalaan ja Raamattuun. Kurssin saavuttaa tarkoituksensa, jos se saa aikaa sinussa kipinän lähteä paikalliseen isoskoulutukseen mukaan 27 000 muun vuosittain isoskoulutuksen Suomessa käyvän nuoren kanssa. Tämä on kurssin PDF-versio. Kurssi on myös saatavissa netissä osoitteesta www.isosten.net/netti-isoskurssi. Kurssi on CC-BY-SA –lisenssin alainen, joten saat vapaasti muokata, levittää ja käyttää kurssia kunhan vain mainitset sen alkuperäisen tekijän nimen uudenkin version yhteydessä. Kuinka kurssi toimii? Kurssi on jaettu viiteen oppituntiin, joiden välillä voit liikkua navigaatiopainikkeilla. Kurssin suorittamista varten tarvitset kynän, paperia ja Raamatun sekä noin 15 minuuttia aikaa oppituntia kohden. Oppitunnin kestoon vaikuttaa perusteellisuutesi. Jokainen oppitunti sisältää kolme osiota: OPI: Käy oppitunnin teoria lävitse lukemalla. LUE: Lue Raamatusta oppituntiin liittyviä kohtia. Pohdi niiden merkitystä. POHDI: Pohdi ja kirjoita halutessasi paperille vastauksiasi oppituntiin liittyviin kysymyksiin. Kirjoita mahdollinen tiivistelmä talteen. Oletko valmis aloittamaan? 2 3 Oppitunti 1: Kuka minä olen? OPI: Isoskoulutukseen kuuluu suuresti kasvaminen. Kasvamiseen taas kuuluu fyysinen kasvun lisäksi henkinen kasvu. Kasvaminen vaatii, että on jonkinlainen käsitys itsestään. Riparin ja isoskoulutuksen aikana elämässä ihminen hakee omaa kuvaansa ja käsitys itsestään saattaa muuttua nopeasti. Lisäksi on tärkeää huomata, että on olemassa kaksi erilaista kuvaa itsestään: toinen sellaisena kuin on ja toinen sellaisena kuin haluaisi olla. Aikoinaan omassa isoskoulutuksessani teimme omaan minäkuvaan liittyviä kysymyksiä sisältävän harjoituksen ja aluksi tein sen ”roolini” mukaan vastaten siten kuin luulin minun täytyvän vastata, että olisin ”hyvä ihminen ja isonen”. Kuitenkaan harjoituksen tarkoituksena ei ole luoda entistä yksityiskohtaisempaa peiteroolia, vaan saada rehellinen käsitys itsestään. Isosen ei kuulu olla erityisen hyvä. Hyvä isonen on epätäydellinen ja samaistuttavan inhimillinen epäonnistuja. Voimme siis olla täysin omia itsiämme kaikkine puutteinemme sekä hyvine piirteinemme. Kun kasvamme isoksi, joudumme tekemään päivittäin erilaisia valintoja. Ne valinnat kertovat mitä asioita pidämme tärkeinä, mitä pidämme tavoittelemisen arvoisina. Lajittelemmeko roskat? Ostammeko mieluummin reilun kaupan tuotteita? Valintamme kertovat kuuluko arvoihimme esimerkiksi ympäristön suojelu tai ihmisten tasa-arvoisuus. Valintoihimme vaikuttaa suuresti myös se, minkä miellämme oikeaksi ja minkä vääräksi. LUE: Room. 12:9-18 POHDI: Mieti mielessä vastaukset seuraaviin kysymyksiin ensin siten kuin olet ja sitten siten kuin haluaisit olla: Mitkä asiat saavat sinut hymyilemään ja tuntemaan itsesi onnelliseksi? Mitkä asiat saavat sinut surulliseksi ja itkemään? Millainen rooli sinulla on kaveriporukassasi? Hissukka, innostuja, muiden naurattaja, ”pomo” vai kenties idearikas ja luova persoona? Miten pärjäät koulussa? Mitkä ovat suosikki- ja inhokkiaineesi? 3 4 Mitä perheesi merkitsee sinulle? Ketkä lasket kuuluvan perheeseesi? Mitä harrastat? Missä asioissa olet hyvä? Mihin asioihin olet itsessäsi ja ulkonäössäsi tyytyväinen? Mitä haluaisit muuttaa? Mitä kristillinen usko merkitsee sinulle? Entä Jeesus? Miten toive-minäsi eroaa todellisesta minästäsi? Mitkä ovat yhteisiä asioita? Mitkä ovat toisin? Miten hyvän isosen tulisi vastata? Mitä taitoja, joita uskot isosen tarvitsevan, sinä omistat jo nyt? Oliko sinun vaikea keksiä vastauksia joihinkin kohtiin? Tuntuuko sinusta ettet ehkä tunnekaan itseäsi kauhean hyvin? Seuraavaksi mieti mitä asioita ja millaisia ihmisiä sinä… Rakastat? Vihaat? Pelkäät? Toivot? Tarvitset? Kadehdit? Odotat? Mieti mitkä ovat tärkeitä arvoja ja ihanteita elämässäsi. Kirjoita ylös vaikein valintatilanne, johon olet koskaan joutunut. Seuraavassa on lista erilaisista kysymyksistä. Vastaa niihin mielessäsi. Yritä myös perustella vastauksesi. Mikä kysymyksistä oli vaikein? Olisitko valmis lunttaamaan kokeessa, jos tietäisit, ettet jää kiinni? Olisitko valmis muuttumaan pahaksi, jos siten saisit elää paljon pidempään? Jos saisit tietää yhden asian tulevaisuudestasi, mikä se olisi? Voiko abortti olla oikein missään tilanteessa? Mitä tekisit, jos löydät kadulta 1000e? Entä jos löytäisit 10e? Mitä mieltä olet turkistarhaiskuista? Olisitko valmis murhaamaan yhden viattoman ihmisen, jos se poistaisi nälänhädän maailmasta? Entäpä paatuneen rikollisen? Kirjoita vielä paperille ylös suurin unelmasi kaikkine kauniine yksityiskohtineen. 4 5 Oppitunti 2: Kuka Jumala on? OPI: Katekismuksessa sanotaan, että ”Jumalan tunteminen on elämämme tärkein ja perustavin asia”. Jumalaan tutustuessa herää aina vain uusia ja uusia kysymyksiä, jotka voi välillä tuntua todella hankaliltakin. Vastauksia löytyy useimmiten Raamatusta tai toiselta uskovasta, esimerkiksi seurakuntasi nuorisotyöntekijältä tai papilta. Mutta isosena saatat mitä todennäköisimmin joutua myös vastaaja paikalle. Rippikoululaisilta saattaa tipahdella välistä todella vaikeitakin kysymyksiä. Mitä vastaisit, jos joku rippikoululainen kysyisi sinulta yllä olevia kysymyksiä? On hyvä, jos pystyt hankkimaan vastaukset vähintäänkin omaa mieltäsi askarruttaviin kysymyksiin. Jos kuitenkin tulee kysymys, johon et osaa vastata, on tärkeää ettet ala keksimään vastauksia täysin omasta päästäsi, vaan myönnät tietämättömyytesi ja lupaat selvittää asian rippileirin papilta tai nuorisotyöntekijältä. LUE: 2. Moos. 3:14 POHDI: Mitä 2. Moos. 3:14 tarkoittaa? Mieti seuraavia asioita: Onko Jumala mies tai nainen? Minkä näköinen hän on? Onko Jumala kaikkivaltias? Miksi hän ei estä kaikkea pahaa tapahtumasta? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Pääsevätkö kaikki taivaaseen? Onko helvettiä olemassa? Mikä on ihmisen tarkoitus maan päällä? Miksi Jumala loi ihmisestä tyhmän eikä viisasta? Ovatko ihmiset vain Jumalan pelinappuloita? Mistä voi tietää, että juuri kristinuskon Jumala on se oikea Jumala? Oppitunnin päättävänä tehtävänä keksi mahdollisimman kinkkinen kysymys Jumalasta, uskosta tai Raamatusta, kirjoita se ylös ja yritä sitten löytää siihen vastaus netistä, Raamatusta tai papilta. 5 6 Oppitunti 3: Raamattu OPI: Raamattu. Kirjojen kirja. Pyhä kirja. Jumalan puhetta. Kokonainen kirjasto yksissä kansissa. Raamatusta löydät historiakirjallisuutta hämmästyttävän tarkkoine faktoine, henkeä salpaavia tarinoita ihmistä, jotka ovat päättäneet pyhittää elämänsä Jumalalle, inhimillisiä kertomuksia erehtymisestä ja lankeamisesta, mutta loppujen lopuksi nousemisesta uuteen kiitoon Jumalan kanssa, Jeesuksen elämä neljästä eri näkökulmasta sekä opetuksia. Raamatusta löydät asiaa useammankin kirjaston edestä ja ennen kaikkea kokonaisuutena se muodostaa tosi-tarinan suurimmasta rakkaustarinasta, mitä ikinä on luotu, Jumalan ja ihmisten rakkaustarinasta. Raamattu voi myös olla todella hankala kirja luettavaksi. Paikat ja henkilöt tuntuvat vierailta, kertomukset monimutkaisia ja kielikin tuntuu välistä heprealta – vuosituhansien aikana syntyneistä käännöksistä huolimatta. Raamattua on helppo lukea eri tavoilla. Yksin tai yhdessä, ääneen tai mielessä, hitaasti mietiskellen tai nopeasti edeten. Voit lukea alusta loppuun tai pelkästään suosikkikohtia. Jokaisen täytyy löytää oma tapansa. Raamatun ymmärtäminen voi paikoittain olla todella vaikeaa. Tähän pulmaan on luotu kolmen ässän menetelmä. Sisältö: Selvitä kuka kirjoittaa, mistä tilanteesta, kenelle, mihin tilanteeseen, mitä hän sanoo ja mitä sanat sekä paikannimet tarkoittavat. Kaikki ei setviydy ensimmäisellä kerralla, käytä apuna Raamatun lopussa olevaa sanastoa, alaviitteitä, internettiä tai muita ihmisiä. Sanoma: Selvitä mihin kirjoittaja pyrkii, miksi hän sanoo juuri näin, mitä kirjoittaja halusi tällä tekstillä sanoa niille, joille se kirjoitettiin sekä mitä Jumalalla oli sanottavaa tuossa tilanteessa. Sovellus: Mikä on tekstin sanoma juuri meille, mitä Jumala haluaa sanoa meille, miten se liittyy minun elämääni tänään, mikä tuntuu katkelmassa vaikealta, mikä ilahdutti minua ja miten kirkko on perinteisesti tulkinnut tämän kohdan? Raamattuun liittyy läheisesti myös käsite pelastushistoria. Se kertoo ihmiskunnan pelastuksesta luomisesta tuomiopäivään. Kaikki alkaa ihmisten luomisesta ja 6 7 syntiinlankeemuksesta 1. Mooseksen kirjan alussa, jatkuu läpi vanhan testamentin, kunnes päästään profetioihin pelastuksesta ja pelastuksen saapumiseen: Jeesuksen syntymään. Puolessa välissä nähdään, kun Jeesus täyttää Jumalallisen tehtävänsä kuollessaan meidän kaikkien puolesta, ja noustessaan kuolleista. Lopuksi voidaan seurata alkuseurakunnan vaiheita, ja Johanneksen saamaa näkyä lopusta, kun Jeesus palaa hakemaan omansa pois. Raamatun tärkein henkilö on Jeesus, joka vaikuttaa koko kirjaston kaikissa kirjoissa. Tärkeän osan Raamatun opetuksista muodostaa Jeesuksen opetukset, vertaukset, joita kerrotaan neljässä evankeliumissa. LUE: Kokonaan jokin evankeliumeista, esim. evankeliumi Luukkaan mukaan. Vuorisaarna Matt. 5 – 7 (Sisältyy Matteuksen evankeliumiin) Jokin seuraavista Jeesuksen vertauksista: Viinitarhan työmiehet Matt. 20:1-16 Armoton palvelija Matt. 18:21-35 Tuhlaajapoika Luuk. 15:11-32 Laupias samarialainen Luuk. 10:25-37 POHDI: Listaa paperille kaikki Raamatun kirjat, jotka muistat. Yhteensä niitä on 66. Kun et enää keksi yhtään, tarkista Testamenttien sisällysluetteloista mitkä kaikki muistit. Ota myös selvää mitä muita vertauksia Jeesus esitti. Mikä niistä on suosikkisi? Pohdi myös miksi Jeesus puhui paljon vertauksin. Lue sitten Jeesuksen perustelu vertauksin puhumiselle: Matt. 13:10-17. Lue Matt. 11:7-15 kolmen ässän menetelmää hyödyntäen. 7 8 Oppitunti 4: Ryhmä OPI: Isonen on ennen kaikkea oman pienryhmänsä ohjaaja. Huomioi heti aluksi, ettei titteli ole ryhmänjohtaja vaan ryhmänohjaaja. Isosen tehtävä ei ole johtaa ryhmää vaan ohjata sitä tuottoisan työskentelyn vaatimaan suuntaan. Esimerkiksi ”ryhmän pomon” roolia voidaan vaihdella, vaikkakin isosen on kuitenkin kokoajan pidettävä ryhmä hallinnassa. Ryhmän ohjaaminen vaatii sekä rautaista taitoa kuin myös onnea ryhmän kanssa. Kaikki ryhmät eivät vain toimi, teki mitä vain. Siltikin yleensä ryhmiä voi saada toimimaan paljon paremmin, kun tuntee hieman teoriaa ryhmän toimimisesta tai edes pieniä kikkoja ryhmähengen parantamiseksi. Perehdytään aluksi ryhmän elinkaareen. Kaikki ryhmät toimivat saman kaavan mukaan, ainoastaan vaiheiden pituus ja nopeus saattavat vaihdella. Näiden vaiheiden ymmärtäminen auttaa sinua löytämään hyviä tapoja parantaa ryhmän työskentelyä. Tutustumisvaihe: Ryhmän jäsenet ovat irrallaan toisistaan tai pareittain hajoten koko käytettävissä olevaan tilaan. Kaikki ovat muodollisen kohteliaita toisilleen. Ryhmän tehtävänä on uskaltaa tutustua. Varovaisuus sekä tarkkailu ovat vallitsevia tunteita. Klikkiytymisvaihe: Ryhmän jäsenet muodostavat pieniä alaryhmiä eripuolille käytettävissä olevaa tilaa. Kaikki tarkkailevat toisiaan. Ryhmän tehtävänä on luopua ennakkoluuloista sekä ilmaista ajatuksia ja tunteita. Vallitsevina tunteina ovat epäluulo, pettymys, ilo, innostus, suuttuminen, masennus ja alistuminen. Työskentelyvaihe: Ryhmän jäsenet muodostavat suuria ryhmiä lähelle ryhmän näkymätöntä keskipistettä. Tämä on ryhmän hedelmällisin työskentelyvaihe. Liikkuminen alaryhmästä toiseen on vapaata. Ryhmän tehtävänä on osallistua siihen mitä ryhmä kulloinkin tekee. Vallitsevia tunteita ovat innostus ja turvallisuus. Lopetusvaihe: Ryhmän jäsenet muodostavat tiiviin ryppään näkymättömän keskipisteen ympärille juuri hetkeä ennen ryhmän päättymistä. Ryhmä on tunteiden vallassa. Ryhmän tehtävänä on valmistautua luopumaan ryhmästä. Vallitsevia tunteita ovat onnellisuus ja surun ennakoiminen. 8 9 Ryhmän työskentelemisen hedelmällisyys saattaa riippua suuresti ryhmänohjaajan toiminnasta. Rippileireillä paljon tapahtuu pienryhmissä ja erityisesti ryhmätunnilla tai ns. raamiksissa, joten on hyvä tietää muutama vinkki hyvään ryhmän työskentelyyn. 1. Työskentelemisen aloittaminen: Hanki etukäteen kaikki tarvikkeet ja materiaalit, jotta työskentelyn alkaessa pääsette heti tarttumaan toimeen. Tarkista, ovatko kaikki läsnä ja valmiita työskentelemään. Keskeneräiset asiat kannattaa tehdä loppuun ja varmistaa että työskentelypaikka on rauhallinen. 2. Koukun heittäminen: Heitä koukku veteen eli esitä haaste, väite tai kysymys, jota alatte ryhmässä pohtimaan. 3. Työstäminen: Käsitelkää aihetta perinpohjaisesti kysymysten, keskustelujen, väittelyjen ja arvioiden kautta. Tärkeää on, että kaikki saisivat puhua paljon. Lopuksi päättäkää, miten lähdette työtänne toteuttamaan. 4. Työn tuottaminen: Jakakaa tehtävät, harjoitelkaa, valmistelkaa, toteuttakaa työ siten että kaikki osallistuvat jotenkin. 5. Arviointi: Arvioikaa tuotosta ja ryhmän työskentelyä yhdessä. Anna jokaiselle positiivista palautetta kaikesta, mistä on vähänkään aihetta! Kuitenkaan aina ryhmä ei tunnu alkavan millekään. Muutama kisuaa keskenään eivätkä kuuntele ohjeita, yksi on täysin hiljainen eikä osallistu mihinkään mitenkään ja viimeinen on vastarannan kiiski henkeen ja vereen ja kyseenalaistaa kaikki ohjeesi ja vastustaa kaikkea. Seuraavassa on muutamia asioita, joiden pohjalta voit arvioida oman ryhmäsi toimivuutta: Ryhmän ilmapiiri on epävirallisen mukava ja rentoutunut. Jännitystä ja ikävystymistä ei esiinny. Keskustelu on vilkasta ja kaikki osallistuu, pysytään aiheessa (enimmäkseen). Jäsenet kuuntelevat toisiaan ja uskaltavat esittää omia ajatuksiaan. Jäsenet uskaltavat olla eri mieltä, mutta se ei estä tekemästä yhteistyötä. Jos arvostelua esiintyy, se kohdistuu ryhmän toimintaan kokonaisuutena, ei yksittäiseen ryhmän jäseneen. Ryhmänohjaaja ei määräile ryhmää. Ratkaisuista keskustellaan, kunnes löydetään paras ratkaisu. 9 10 LUE: 2. Tim. 2:15 POHDI: Nyt mieti konkreettisia keinoja, joilla voisit parantaa ryhmän me-henkeä ja toimivuutta. Kirjoita paperille erilaisia ryhmän tehokkaan toiminnan kannalta hankalia ihmistyyppejä (esim. hiljainen, vilkas, muiden naurattaja, vastarannan kiiski) ja niiden viereen käytännön toimenpiteitä, joilla voisit saada heidät paremmin toimimaan ryhmässä. 10 11 Oppitunti 5: Kuunteleminen OPI: Leirillä isosen tärkeimpiä tehtäviä on kuunteleminen. Se on taito jota ei pysty oppimaan tämän kurssin taikka edes varsinaisen isoskoulutuksen aikana, vaan siihen voi mennä jopa koko elämä. Kuuntelemisessa avoimuus ja aito kiinnostus on tärkeintä. Aina kuuntelijaa tarvitseva ei uskalla tulla suoraan kertomaan. Se on hyvä huomata pienistä merkeistä. Esimerkiksi kuuntelijaa kaipaava henkilö saattaa hakeutua seuraa muita aktiivisemmin ja antaa joskus enemmän suoria joskus vähemmän suoria vihjeitä, ettei itsellä, kaverilla tai kotona ole kaikki hyvin. Tällöin kannattaa rohkeasti kysyä haluaako tämä keskustella sinun tai jonkun muun työntekijän kanssa. Jos joku pyytää juttelijaa tai suostuu juttelemaan, kannattaa tehdä tilaisuus jutella juuri sillä hetkellä, oli tilanne mikä tahansa. Seuraavien vinkkien avulla voit kuitenkin harjoitella tätäkin taitoa: Varaa riittävästi aikaa: Jos toinen kokee, että sinulla on kiire, aitoa vuorovaikutusta ei välttämättä synny. Myös rauhallinen paikka on tärkeä. Tee tarkentavia kysymyksiä: Se kertoo sinun kuuntelevan, mitä toinen kertoo. Hyviä tarkennuksia on mm. ’Sanoit äsken… Tarkoititko sitä, että…’, ’Ymmärsinkö oikein että…’ ja ’Tuntuuko sinusta että…’ Älä pelkää hiljaisia hetkiä: Jo pelkkä vierellä oleminen ja kuunteleminen voi olla joskus suurin lohtu. Joskus on hyvä ottaa kädestä kiinni, mutta on hyvä muistaa, etteivät kaikki pidä kosketuksesta. Katso silmiin: Tämä voi olla vaikeaa. Se kuitenkin kertoo, se kuitenkin kertoo että kuuntelet ja keskityt. Uskalla näyttää tunteesi: Se helpottaa myös toista näyttämään omat tunteensa. Tärkeintä on olla aito, ei kannata teeskennellä surevaa, jos siltä ei tunnu. Ei, et voi ymmärtää: Älä sano liian helposti ymmärtäväsi hänen tilannettaan! Pahinta on, että jos toinen kertoo äskettäin kuolleesta vanhemmastaan, vastaat että: ”Joo mää ymmärrän sua, mullakin kuoli marsu toissa kesänä.” 11 12 Joskus setti, jota kuunneltava kertoo, voi olla todella raskasta. Kuuntelemisen lisäksi on aivan yhtä tärkeää, ettet jää kerrotun asian kanssa yksin painiskelemaan. On tärkeää, ettei kuultuja juttuja levittele leirillä tai sen ulkopuolella, mutta työntekijöille saa ja pitääkin kertoa, jos joku kertoo jotakin raskasta! Aina eteen ei tule suurta avautumista. Aivan yhtä tärkeää on ”rupattelu”: viettää aikaa pikkuisten kanssa, ja kuunnella heidän kuulumisiaan. On tärkeää olla aidosti kiinnostunut heidän harrastuksistaan ja kuulumisistaan, jotta rehellinen vuorovaikutus pääsee muodostumaan. Rupattelu on enemmän vuorovaikutteista, ja siinä voit kertoa omista kokemuksistasikin asiaan liittyen. Kuitenkin on tärkeää, että pidät keskustelun aiheen rippikoululaisessa, jotta tämä tuntee olonsa tärkeäksi. Vastaat, vain jos kysytään. Leirillä saattaa myös esiintyä jonkun kiusaamista. Sitä ei pidä hyväksyä missään mielessä, edes pilailuna! Mahdolliset havainnot jonkun kiusaamisesta kannattaa kertoa välittömästi työntekijöille. POHDI: Onko sinulle joskus tultu avautumaan jostakin? Miltä se tuntui? Miten reagoit? Miltä hänen kertoma asiansa sai sinut tuntemaan? Oletko avautunut joskus jollekin? Miten hän reagoi asiaasi? Miten olisit hänen toivonut reagoivan? Mitä avautuminen sai sinut tuntemaan? Mieti miten kiusaaminen voisi ilmetä riparilla? Miten sitä voitaisiin ehkäistä ja miten lopettaa? Mieti minkälaisia ihmiskohtaloita voisit kohdata rippileirillä. Mieti miten lohduttaisit tai juttelisit asiasta, jos tämä tulisi kertomaan kohtalostaan? Mieti mitä vastaat, jos avautumisen päätteeksi pikkuinen kysyy, miksi Jumala sallii kaiken tämän pahan maailmassa tai miksi Jumala salli sen tapahtuvan hänen läheiselleen / itselleen. Entäpä, jos pikkuinen syyttää Jumalaa tapahtuneesta? 12 13 Oppitunti 6: Isosen tehtävät OPI: Kuudes ja viimeinen oppitunti on kokoluokaltaan megalomaaninen, joten se on jaettu osioihin A-D. Jokainen osio vastaa laajuudeltaan yhtä aiempaa oppituntia. Isosen tehtävissä käydään ohjeet sketsien, leikkien, hartauksien ja raamisten onnistuneeseen vetämiseen. Ohjeista osa on vanhempaa tuotantoani, jopa Isosen Blogin ajoilta vaikkakin korjailtuna ja päivitettyinä, sketsit uudempaa tuotantoa ja raamikset alun perin Johan "wannabé-pastori" Savolan käsialaa. POHDI: Jokaisen osion jälkeen on 10-kohtainen tiivistetty lista kunkin jutun vetämisestä. Kirjoita ne itsellesi ylös. 13 14 Oppitunti 6A: Sketsit OPI: Iltaohjelmien ehdottomia helmiä, pitkien päivien voimavaroja, hymyhuulten nostattajia ja nauruhermojen kutkuttajia. Tunnetaan myös sketseinä. Sketsien onnistunut vetäminen vaatii hyvää makua sketsien valinnassa, harjoittelua, loistavia rooliasuja sekä pienen ripauksen rohkeutta esiintyä ja nolata itsensä. Sketsit ovat yleensä aina isosten esittämiä. Projekti alkaa sketsien valinnasta. Jokaisessa seurakunnassa kiertää tietyt perinnesketsit, ja kokeneet isoset osaavat niitä liudan ulkoa. Lisäksi riippuen seurakunnasta, isoskoulutettaville jaetaan erilaisia lärpäkkeitä ja nivaskoja materiaaleja, myöskin sketseistä, lisäksi käytettävissä saattaa olla sketsikokoelmakirjoja. Jos materiaaleja ei löydy kuitenkaan leiriltä löydy, eikä yhtään hyvää sketsiä tule mieleen, kannattaa kännykällä tai koneella surffata Pompelipediaan (wiki.isosten.net) etsimään sopivia sketsejä. Sketsejä on muutamia eri alalajeja: löytyy tavallisia sketsejä, kuiviksia ja sitten on jatkiksia. Kuivikset ovat parhaimmillaankin kömpelöjä ja herättää säälinaurua, kun taaempi hölkkääjä puraisee edempää nilkasta, ja toteaa syyksi, että tämä on ”pururata”. Jatkikset jatkuvat joko juoneltaan tai erilaisilta variaatioillaan jokaisessa iltaohjelmassa. Esimerkiksi voidaan tehdä parodia jostakin tunnetusta televisioohjelmaformaatista, jossa sitten käydään kymmentä käskyä lävitse. Valittaessa sketsiä tulee kiinnittää huomiota ryhmän elinkaareen, isosten määrään ja erityislahjoihin sekä leirin ajankohtaan. Aivan aluksi ei kannata esimerkiksi ottaa kuiviksia, ja ottaa vitsikkäitä sketsejä; myöhemmin sketsi voi olla melkein pelkät rooliasut. Käytettävissä olevien isosten määrä rajoittaa vaihtoehtojen määrää, sekä sketsin tyyppiä. Esimerkiksi tyypillinen tulkkisketsi vaatii hyvää englanninkielen lausuntaa sekä hyvää muistia. Leirin ajankohta vaikuttaa myös siihen, ovatko sketsit sisällä vai ulkona. Esimerkiksi tsernobyl/batman –pelottelusketsi vaatii ulkotilaa. Kuitenkin riparilaisten kastelusketsejä tulee aina välttää! Kun sketsejä löydetään monia hyviä, kannattaa ne jakaa teeman mukaan useaan iltaohjelmaan koko riparin ajaksi. Joskus sketsejä syntyy riparilla itsestään erilaisista tilanteista. Erityisesti loppupuolella näitä sketsejä voidaan esittää, ja naureskella yhdessä tapahtuneelle. 14 15 Kuitenkin tulee välttää, ettei ketään nolata enempää kuin muita. Lisäksi kaikenlaisia riparilaisten nolaussketsejä ei tule ottaa leirin alkupuolella. Uudet sketsit tulee aina hyväksyttää leirin työntekijöillä ennen esittämistä. Kuitenkin tulee välttää viimeiseen asti isosten inside-läppien esittämistä! Mikään ei ole kauheampaa kuin vitsi, jota kukaan ei tajua, ja isosten repeäminen keskenään; pikkuiset tuntevat itsensä ulkopuolisiksi. Valinnan jälkeen sovitaan näyttelijät. Kannattaa vuorotella niin, että kaikki pääsevät näyttelemään jossakin sketsissä. Sketsit kannattaa käydä vähintään kahteen otteeseen läpi, jotta kaikki osaavat sen. Ekalla kerralla ilman mitään sen kummempia varusteita, toisen kerran iltaohjelmatilassa tarvittavien tarvikkeiden ja roolivaatteiden kanssa. Rooliasut ja muut tarvittavat tarvikkeet tulee hankkia valmiiksi hyvissä ajoin! Roolivaatteiden valinnassa tulee olla tarkkana! Rooliasujen tulee olla hauskat, mutta niidenkään kanssa ei saa lyödä yli. Rooliasujen kannattaa olla osuvat, roolihahmoon sopivat. Mutta liika on liikaa, eivätkä ne saa olla liiaksi haittana sketsissä. Kuitenkin sketseissä on vitsi, joka menee helposti ohi, jos kaikki keskittyvät rooliasuihin. Sketsin valmistelut ja tarvikkeet tule hankkia hyvissä ajoin, ja jakaa niiden hankkiminen. Iltaohjelman aikana yleensä isoset lähtevät valmistautumaan sketsiin jo edellisen ohjelmanumeron myötä. Tähän tulee kiinnittää huomiota iltaohjelmaa suunnitellessa, että kaikki isoset eivät häviä kesken kaiken, vaan osa jää myös vetämään iltaohjelmaa. Sketsit kannattaa esittää rauhallisesti, sanoa asiat hitaasti ja selkeästi sekä esiintyä aina yleisön suuntaan. Sketseihin tulee heittäytyä, sillä se miten esittää ratkaisee sketsin hauskuuden. Sketseissä improvisaatio voi tuoda loistavaa lisää vitsiin, ja toimii yleensä todella hyvin, kun pystyy tuomaan roolihahmoon vielä jotakin lisää. Kuitenkin pitää muistaa, että sketsit tulee aina lopettaa huippukohtaan! Sketsiä ei tule missään nimessä jatkaa enää sen jälkeen, sillä vitsin paljastumisen jälkeen se ei enää naurata hyeenaakaan! Iltaohjelman jälkeen perinteisesti ”pukuhuone” on kuin pyörremyrskyn jäljiltä, kun roolivaatteet on puettu ja riisuttu äärimmäisessä kiireessä. Iltaohjelman jälkeen kaikki isoset tulevat yhdessä siivoamaan roolivaatteet takaisin niille kuuluville paikoille seuraavia iltaohjelmia varten. 15 16 On olemassa tiettyjä sketsejä, joiden esittämistä tulee äärimmäisen pitkään harkita! Yksi esimerkki on ns. ”Ellun surma”. Siinä käydään yhä uudestaan ja uudestaan erilaisilla tyyleillä teatteriharjoituksia, joissa Ellu kuolee. Tämä sketsi on useassa seurakunnassa kiellettyjen sketsien listalla, ja hyvästä syystä! Sketsi käsittelee kuolemaa, ja voi siksi olla todella kipeä paikka, jos jollakin on kuollut sukulainen lähiaikoina. Erityisesti, jos tällainen tapaus tiedetään, tulee sketsi jättää pois. Ja vaikka ei tiedetä, tulee sitä harkita vakavasti. POHDI: Kirjoita ylös tiivistelmä: 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. Etsikää ja valitkaa sketsit materiaaleistanne yhdessä, sopikaa näyttelijät. Valintaan vaikuttaa ryhmän elinkaari, isosten määrä ja leirin ajankohta. Leiritilanteesta sketsiä tehdessä nolataan koko porukka, ei vain yhtä tai kahta! Ei missään nimessä sketsejä isosten inside-läpistä! Käydään läpi kahteen kertaan, hankitaan tarvikkeet hyvissä ajoin yhdessä. Roolivaatteiden kanssa jalat maassa; sopivat mutta ei liian ylilyövät. Puhu rauhallisesti ja selkeästi, naama yleisön suuntaan Esitä roolin mukaan, mutta heittäytyä ja improvisoida saa, kunhan muista lopettaa huippukohtaan! 9. Roolivaatteet siivotaan iltaohjelman jälkeen yhdessä! 10. Varokaa arkojen aiheiden, kuten kuoleman tai masennuksen käsittelemistä sketseissä! 16 17 Oppitunti 6B: Leikit OPI: Leikkejä valittaessa tulee ensin ottaa huomioon leikin tilanne. Onko sisällä vai ulkona? Onko 3 vai 30 osallistujaa? Ryhmän vaihe ja laatu, onko paljon ujoja, kuinka hyvin tuntevat toisensa? Leirillä ensimmäisenä päivänä ja viimeisenä iltana leikittävät leikit ovat täysin erilaisia. Leikin valinta tulee suorittaa näiden seikkojen perusteella. Sisällä tulee vahinkojen välttämiseksi ottaa rauhallisempia leikkejä kuin ulkona. Leikkivien määrä vaikuttaa myös leikkeihin, siten, että onko leikkijöitä tarpeeksi tai liikaa johonkin leikkiin ja riittääkö leikkiin mahdollisesti tarvittavia apuvälineitä kaikille. Myös ryhmän elinkaari tulee ottaa huomioon. Ryhmän vasta muodostuessa tulee ottaa tutustumis- ja nimileikkejä, mutta leirin jo lähestyessä loppua ja ryhmän toimiessa hyvin, voidaan ottaa jo hieman reippaampia leikkejä, kuten laululeikkejä ja leikkejä, jotka vaativat jossain määrin fyysistä kontaktia muiden kanssa. Viimeiseksi mainittujen leikkien kohdalla tulee tarkoin miettiä tarkoin leikin soveltuvuutta kyseiselle ryhmälle, sillä leikkien tulee olla hauskoja kaikille! Myös tila tulee huomioida koon ja vaaranpaikkojen suhteen. Kaikenlaisille nolausleikeille tulee sanoa aina ehdoton ei! Valittuanne leikit, opetelkaa leikit yhdessä isosporukalla, jollei niitä olla leikitty aikaisemmin. Kaikkien isosten tulee osata leikki etukäteen ja samalla varmistatte myös, että toimiiko leikki hyvin. Sopikaa kuka ohjaa minkäkin leikin ja jokainen harjoittelee leikin vetämistä muille isosille. Kun leikit ovat hanskassa kaikilla, alkaa alkuvalmistelut. Haalikaa etukäteen kokoon kaikki leikin vaatimat tarvikkeet (pallot, pilli yms.), jotta enää leikkiä aloiteltaessa ei kenenkään tarvitse lähteä juosten hakemaan mitään. Valmistelkaa leikkitila (lähinnä jos on sisällä ja tila vaatii valmisteluja kuten vaikkapa tuolien / pöytien syrjään siirtämistä) ja käykää yhdessä läpi vaaranpaikat ja pyrkikään eliminoimaan ne mahdollisimman hyvin. Kun alatte vetää leikkiä, haalikaa porukka kasaan. Leikin selittää vain yksi! Useamman selittäessä vaikeutuu leikkijöillä idean ymmärtäminen. Toinen voi tarvittaessa täydentää selitystä selityksen jälkeen. Ole innostunut ja osallistu itsekin leikkiin. Kaikki isoset osallistuvat leikkiin. Käykää läpi säännöt, sillä samasta leikistä voi olla useita versioita eri säännöillä, jotka voivat poiketa toisistaan. Pelataan niillä 17 18 säännöillä, jotka isonen kertoo. Tarvittaessa havainnollistakaa vaikeita kohtia. Muista kertoa leikkialue. Lopuksi varmista, ymmärsivätkö kaikki leikin idean. Leikittäessä valvo leikkijöiden turvallisuutta, ettei kukaan loukkaa itseään. Tarkkaile samalla, että kaikki noudattavat sääntöjä ja peli sujuu oikeudenmukaisesti. Muista lopettaa leikki silloin kun kaikilla on vielä hauskaa! POHDI: Kirjoita ylös tiivistelmä: 1. 2. 3. 4. 5. 6. Huomioi leikkitila, osallistujien määrä ja ryhmän vaihe. Valitkaa isosten kanssa yhdessä leikki, ehdoton ei nolausleikeille! Opetelkaa leikit ja leikin vetäjä harjoittelee leikin vetämistä muille isosille. Haalikaa kaikki tarvikkeet hyvissä ajoin kokoon. Valmistelkaa tarvittaessa leikkitila ja eliminoikaa vaaranpaikkoja. Ole innostunut ja osallistu itse leikkiin kuten myös kaikki muutkin isoset osallistuu. 7. Käykää läpi säännöt ja leikkialue, tarvittaessa havainnollistakaa vaikeita kohtia. 8. Varmista ymmärsivätkö kaikki leikin idean! 9. Leikittäessä valvo turvallisuutta, sääntöjen noudattamista ja oikeudenmukaisuutta. 10.Muista lopettaa leikki silloin, kun kaikilla on vielä hauskaa! 18 19 Oppitunti 6C: Hardet OPI: Hartaus on aina leiriporukkanne oma hiljentymis- ja rukoiluhetki, jonka on tärkeää olla mukava ja luottamuksen ilmapiirissä tapahtuva, ettei kenelläkään olisi paha olla. Hartaudessa musiikki, puhe ja muut erilaiset spektaakkelit ovat valinnaisia, sillä vain yksi asia on ehdoton: rukous. Pompelipediasta löytyviä valmiita hartauksia on hankala käyttää, sillä niissä esitetyt mielipiteet eivät aina sovi omaan suuhun. Tärkeintä hartaudessa on, että se kuulostaa sinulle luonnolliselta ja siinä ilmenee oma kokemuksesi tai mielipiteesi. Aina ja joka tilanteessa parasta on, että tekee hartauden alusta alkaen itse. Sen ei tarvitse olla erityisen hyvä tai hohdokas, kunhan se vain kuulostaa sinulta! Seuraavaksi muutamia neuvoja, joilla voit tehdä oman hartauden ja elävöittää sitä sekä saada usein vastahakoisetkin ja EVVK-asenteella riparilla olevat hereille ja kuuntelemaan hartauttasi. Tässä olisi muutamia hyväksi koettuja neuvoja ja vinkkejä, joista voi olla sinulle apua. Kun aloitat hartauden tekemistä, mene jonnekin rauhalliseen paikkaan, johon ota mukaan kynä, paperia ja Raamattu. Jos musiikki auttaa sinua keskittymään, kannattaa laittaa taustalle soimaan jotakin gospel-musiikkia ja mieluiten sellaista, mitä et ole ennen kuunnellut. Musiikki paitsi auttaa sinua keskittymään, voit saada siitä myös ideoita hartauteen. On kuitenkin parempi valita musiikki hartauteen, eikä ensin valita biisiä ja sitten tehdä hartautta sen ympärille. Päätä minkälaista hartautta alat tekemään. Perinteisin on puhe, jota seuraa musiikkia ja rukous, mutta myös vaihtoehtoja löytyy. Eräs vaihtoehto voisi olla draamahartaus. Kyse on jostain dramatisoidusta kertomuksesta tai tarinasta, joka näytellään. Draamahartaus yleensä vaatii paljon harjoittelua, joten se ei sovi viimehetkellä luoduksi hartaudeksi. Tähän voit kysyä avuksesi muita isosia, joiden kanssa voit harjoitella draamaa useamman kerran etukäteen. Jos käytätte draamassa roolivaatteita ja rekvisiittaa, tulee näiden kanssa varoa ylilyöntejä. Kyseessä ei ole mikään sketsi vaan hartaus. Toinen vaihtoehto on toiminnallinen hartaus. Tässä leiriläiset osallistuvat jotenkin hartauteen omalla toiminnallaan. Kolmas vaihtoehto voisi olla tarinahartaus, jossa luetaan joku valmis tarina. 19 20 Hartaus kannattaisi tehdä aina hyvissä ajoin etukäteen, mutta kokemuksesta osaan jo sanoa, että yleensä hartaus kuitenkin tehdään vasta edellisenä tai iltana, tai kuten allekirjoittanut parhaassakin tapauksessa, samana aamuna. Yleensä edellisenä iltana isospalaverin jälkeen jää lähes aina joku, jolla on seuraavana päivänä hartausvuoro, kirjoittamaan hartautta väsyneenä, mutta pakon edessä. Valitse jokin ydinajatus, josta haluat kertoa jotakin muille paikallaolijoille ja joka voi olla hyvin laajakin, jota myöhemmin lähdet jalostamaan eteenpäin ja tarkentamaan. Ydinajatus voi liittyä päivän teemaan, vasta tapahtuneeseen juttuun tai sitten johonkin valmiiseen aiheeseen Raamatusta. Kirjaa rohkeasti jokainen ajatuksesi tästä aiheesta ylös, kyllä, myös ne kaikkein ihmeellisimmätkin. Kun olet saanut ydinajatuksen eli hartautesi punaisen langan kirkkaasti selvitettyä, lue Raamattusi loppuosasta sanastosta, kerrotaanko siellä mitään aiheestasi ja mitä Raamattu kertoo. Jos pidät hartautesi riparilla, paikalla on myös pappi, joka voi neuvoa sinulle aiheeseen liittyviä Raamatunkohtia ja hyviä vinkkejä saat myös toisilta isosilta. Sitten lähde jalostamaan hartauttasi. Missä järjestyksessä kerrot asioista, kokemuksistasi, luet raamattua, soitat musiikkia ja rukoilet. Tärkeää on, että kaikki osat muodostavat yhden ehyen kokonaisuuden ja liittyvät jotenkin toisiinsa. Voi olla hyvä myös kertoa, miten ne liittyvät toisiinsa, elleivät ne selvästi liity toisiinsa. Puhe voi näyttää paperilla varsin lyhyeltä, mutta pitäessä et tarvitse mitään jaaritteluja ynnä muuta, vaan mene suoraan asiaan, jotta kaikki pysyvät perässä, mistä heille kerrot. Jos hartautesi sisältää puheen, parhaita ja kiinnostavimpia aiheita ovat omat kokemuksesi Puhu myös hitaasti ja yksinkertaisesti, ikään kuin tyhmälle, jotta kaikki varmasti pysyvät perässä ja muidenkin on helpompi seurata hartautta. Kannattaa myös jättää aina lauseiden väliin muille hieman aikaa miettiä sitä, mitä juuri sanoit, eikä vain paahtaa kauheaa kyytiä eteenpäin. Älä huolehdi siitä, että onko hartautesi hyvä. Vaikket ehkä elä uskossa Jeesukseen, suosittelen lämpimästi luottamaan siihen, että kun puhut, puhuja et ole sinä, vaan Pyhä Henki. Yleensä huomaa vasta jälkikäteen, että kuinka paljon Jumala käyttää meitä ja kertoo kauttamme jotain tärkeää muille. Sitä ei ole helppo uskoa eikä luottaa siihen, ennen kuin saa hartauden pidettyä, mutta luota kuitenkin siihen, että Jumala kyllä käyttää sinua ja auttaa tekemään hartauden. 20 21 Kun valitset musiikkia hartauteen, kannattaa kysyä rohkeasti apua muilta nuorisotyönohjaajilta ja isosilta, sillä heiltä saa varmasti hyviä vinkkejä musiikiksi. Musiikin voi soittaa vaikkapa cd-levyltä, mutta kannattaa harkita esimerkiksi myös laulamista porukalla, jos kappale löytyy virsi- tai veisukirjasta, jotka yleensä on mukana riparilla. Hartauden pitäminen voi tuntua jännittävältä, mutta kyseessä ei ole esiintymistilanne, vaan yhteinen hiljentyminen porukalla. Tiedän kyllä, että alkuun hartauksien pitäminen jännittää varmasti, mutta kokemuksen myötä sekin jää takaalalle. Kirjoita hartaus kokonaisuudessaan paperille ja lue tarvittaessa rohkeasti vaikka suoraan paperista, jos jännitys meinaa viedä voiton. Tarvitsee kymmeniä pidettyjä hartauksia, jotta voi pitää hartauden ilman sen kirjoittamista tai ilman tukisanalistaa, josta voi tarvittaessa tarkistaa mistä aikoi seuraavaksi kertoa. Ennen hartautta, valmistele tila huolella ja varmista, että sinulla on kaikki hartauteen tarvittava mukana. Pitäessäsi hartautta saat aina huomion itseesi ja pysymään kiinnostuksen paremmin hartaudessasi, jos sinulla on jotain konkreettista mukana. Asia voi olla vaikkapa vain Raamattu tai jokin muu, mikä liittyy hartauteesi (lamppu - maailman valo, suola - maailman suola, risti - Jeesuksen ristiinnaulitseminen yms.) Hyviä ovat myös muiden mukaan ottaminen siten, että pyydät jokaista miettimään jotakin tai kysy heiltä jotain, jota heidän pitää miettiä hetki hiljaa, mutta vastata ei tarvitse. POHDI: Kirjoita ylös tiivistelmä: 1. Tee hartaus etukäteen ja rauhallisessa paikassa 2. Päätä millaista hartautta alat pitämään (puhe, draama, toiminnallinen, tarina) 3. Valitse aluksi jokin ydinajatus, jota lähdet jalostamaan 4. Kirjoita kaikki ajatuksesi rohkeasti muistiin 5. Valitse mitä kaikkea käytät hartaudessa (puhe, rukous, Raamattu, musiikki) 6. Tee hartaudestasi ehyt kokonaisuus ja kirjoita puhtaaksi paperille 7. Valmistele tila etukäteen ja varmista, että sinulla on kaikki tarvittava mukana 8. Älä jännitä, Jumala johdattaa kyllä ja kyseessä ei ole esiintymistilanne 9. Käytä jotakin konkreettista, jotta saat mielenkiinnon pysymään yllä 10. Hartaus ei voi olla huono, sillä se on sitä, mitä haluat kertoa muille! 21 22 Oppitunti 6D: Raamikset OPI: "Miten pitää hyvä raamis?" Tähtävä ei ole helppo. Helpompi olisi kirjoittaa siitä, että miten ei kannata toimia. Ongelmani on siis varsin samankaltainen kuin Jumalasta puhuminen. Jumalasta on helpompi sanoa, mitä Hän ei ole kuin mitä Hän on. Lähden liikkeelle yksinkertaisuusperiaatteella. Tuomas Akvinolainenkin suosi luennoidessaan niin kutsuttua kolmen pointsin pedagogiikkaa eli opettaessaan antoi aina kolme esimerkkiä. Ilmeisesti kolme on hyvä luku muutenkin kuin vain Jumalan persoonista puhuttaessa. 1. Pointsi – Taustatietojen kartoitus On hyvä olla jollain tasolla kartalla niin omista kuin ryhmäläisten etukäteistiedoista käsiteltävässä asiassa. Jouko Porkan väitöskirjassa "On kunnia olla isonen" tuodaan esille, että jopa monen vuoden isoskoulutuksessa ei oikein syvennytä tai edes pintapuolisesti käsitellä juurikaan teologisia kysymyksiä. Ryhmän vetämisen harjoittelu vie suuren osan ja Raamattuun tutustuminen jää yleensä oman harrastuneisuuden varaan. Tällöin luulo siitä, että omalla riparilla olen oppinut jo kaiken, saattaa johtaa Lutherin sanojen mukaan väärään varmuuteen tai epätoivoon. Toivottavasti ei kovin paljoa jälkimmäiseen. Lähes aina raamiksen sisältö perehdytetään työntekijän toimesta isosille ennen raamista. Usein perehdytys sisältää paljon vanhaa tuttua, mutta pikkuisille varsin paljon uutta. Muista, että tämä rippikouluviikko voi olla pikkuiselle ensimmäinen todellinen kosketus Raamattuun pintaa syvemmältä ja monelle se on ikävä kyllä myös viimeinen. Ihan toinen porukkansa on sitten esimerkiksi Vivamossa pidettävät riparit, jossa puhut kaveri-ison kanssa uudesta Kia-merkkisestä mopoautosta, niin ohikävelevä pikkunen tulee kysymään: "Hei, puhuttexte HisKIAsta? Sehän oli se Vanhan Testamentin Juudan 13. kuningas, joka hallitsi 29 vuotta, iskä oli nimeltään Ahas ja se mainitaan siis myös Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen sukuluettelossa". 2. Pointsi – Keep it simpele 22 23 Joskus on nähnty, että ihan hyvää tarkoittava lähetyssihteeri on opastanut isosia raamiksen pidossa ja antanut A4:n paperin avuksi, jossa on noin 25 kohtaa ja joissain kohdissa vielä alakohtia. Noh... tulee ainakin raamatunkohta käytyä perusteellisesti ja ajan kanssa, mutta mitä jäi mieleen? Palaan ylhäällä olevaan Tuomas Akvinolaiseen. 3 pointsia alkaa olla siinä rajoilla, mitä ihminen kykenee omaksumaan. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole mikään vartin kolme asiaa, joita opitaan ulkoa ja sitten lähdetään pois. Ilpo Vuorinen on kirjoittanut kirjan nimeltä Tuhat Tapaa Opettaa. Siinä hän käsittelee, sitä että ihmiset oppivat parhaiten eri tavoilla: kuulemalla (auditiivinen), näkemällä (visuaalinen) ja tekemällä itse (kineettinen). Tästä voidaan myös päätellä, että jos pystyy opetuksessa ottamaan huomioon nämä kaikki oppimistyylit, voi tehdä vaikka tulta! Yleensä opetus tapahtuu puhuen. Tämän lisäksi voi olla apuna joko siinä tilanteessa piirretty tai aikaisemmin valmisteltu kuva. Ja kun tähän saa vielä opetusta tukevan toiminnallisen elementin, pikkuiselle jää aika paljon enemmän mieleen kuin jos vain olisi puhuttu asiasta. Yhdessä tekemistä joka tapauksessa on jo se, että ryhmä yhdessä taiteilee vaikka sarjakuvan, tai tekee näytelmän. Take it to the next level! 3. Pointsi - Kun joku kerrankin jotain kysyy, siinä on tuhannen taalan paikka Se, että riparilainen uudessa ryhmässä rohkaistuu siinä määrin, että hän uskaltaa kysyä jotain aiheeseen liittyvää, voidaan pitää ruokkimisihmeen veroisena ihmeenä. Tällöin otsikon mukaisesti on tuhannen taalan paikka. Jos tiedät vastauksen kysymykseen - fine. Jos et tiedä - vielä parempi, mutta hoida tällöin tilanne hyvin. Totea, että "nyt en ole täysin varma tästä asiasta, mutta otan selvää." Sitten kipin kapin kesäteologin puheille (pastori on kuitenkin nukkumassa), niin otatte selvää yhdessä. Sitten menet rinta rottingilla kertomaan. Se tuo hyvän fiiliksen, kun nuori ja kuka tahansa kokee, että hänen kysymyksensä otettiin niin vakavasti, että sen puolesta nähtiin näin paljon vaivaa. Lisäksi kolmen pointsin ulkopuolelta lisää huomioitavaa: Pikkuisilla saattaa toisinaan olla omakohtaisia kokemuksia joistakin aiheista esimerkiksi herätysliikkeitä ja joskus valitettavasti myös kuolemaa käsiteltäessä. Kaikkein kiinnostavinta riparilaisista on, kun jokainen saa kertoa kokemuksistaan, jos haluaa. 23 24 Erityisesti talviripareilla, joilla raamikset pidetään sisällä, tulee yrittää pitää pikkuiset tilanteessa koko raamiksiin varatun ajan, vaikka aiheet ja juttelut saataisiinkin jo käsiteltyä. Esimerkiksi kolmen vartin raamiksista pikkuiset saa päästää aikaisintaan viisi minuuttia ennen ajan loppua. Tämän syynä on, etteivät pikkuset hajantuessaan uudestaan ympäri leiritiloja, häiritsisi toisten ryhmien toimintaa, tai saisi muita ryhmiä kärsimättömiksi lopettamisen kanssa. Annetaan kaikille ryhmille työrauha! Jos kaikki jutut käyty ja kysymykset esitetty, voit esimerkiksi kertoa itsestäsi tai antaa heidän kysellä sinusta asioita, käydä läpi loppupäivän / seuraavan päivän ohjelmaa tai vaikka kysellä heidän kuulumisiaan, suhtautumistaan rippikouluun tai heidän isoskoulutus-suunnitelmistaan. Joskus myös keskusteluja joutuu työkseen ohjailemaan takaisin raiteilleen. On hyvä, jos ryhmässä syntyy keskustelua, mutta isosen tehtävä on pitää keskustelut suurin piirtein aiheessa. Leirin alkupuolella raamikset voivat olla hyvinkin paljon hiljaisempia kuin loppua lähestyttäessä. Pikkuisten voi olla vielä silloin hankala kertoa yhteisesti omista mielipiteistään, joten alun raamiksissa kannattaa kertoa rohkeasti mitä mieltä itse on käsiteltävistä asioista. POHDI: Kirjoita ylös tiivistelmä: 1. Taustatiedot: Työntekijän antamassa perehdytyksessä kannattaa olla hereillä 2. Rippikouluviikko voi olla pikkuisille ensimmäinen todellinen kosketus Raamattuun pintaa syvemmältä ja monelle se on ikävä kyllä myös viimeinen. 3. Keep it Simpele: Hyödynnä kuuntelemista, näkemistä ja itse tekemistä! 4. Toiminnallinen elementti: Take it to the next level! Toteuttakaa esim. sarjakuva tai näytelmä – kaikki yhdessä. 5. Tuhannen taalan paikka: Kun joku uskaltaa kysyä jotakin aiheeseen liittyvää. 6. Kysymykset kannattaa selvittää mahdollisimman pian – pikkuiselle tulee tärkeä olo, kun kysymyksen selvittämisen eteen nähtiin paljon vaivaa. 7. Anna pikkuisten kertoa omista kokemuksistaan! 8. Älä päästä pikkuisia pois ennen kuin aikaisintaan 5 minuuttia ennen raamiksiin varatun ajan loppumista! 9. Huolehdi, ettei keskustelu lipsu liian kauaksi aiheesta. 10. Erityisesti leirin ensimmäisissä raamiksissa kannattaa valmistautua kertoa omia ajatuksiaan, kun pikkuisille on vaikeaa jakaa omiaan yhteisesti. 24 25 Lopuksi Onneksi olkoon! Olet onnistuneesti käynyt läpi Isoset ry:n julkaiseman Nettiisoskurssin! Kurssin anti sinulle riippuu täysin pohdintojesi ja kirjoitustesi perusteellisuudesta. Mutta mikä kurssi on kurssi ilman kurssikoetta? Heitä huolesi! Kurssin käytyäsi läpi, voit osallistua Fleimin suureen Isostestiin osoitteessa http://www.fleim.fi/extrat/25/2697 No, miten kävi? Mikä oli tämän lyhyen kurssin tarkoitus? Se, että saat pienen raapaisun siihen, mitä isoskoulutus oikeassakin elämässä on! Jos yhtään sinusta tuntuu, että isostoiminta voisi olla sinun juttu, saat tämän kurssin viimeisen tehtävän: POHDI: Etsi seurakuntasi kotisivuilta tietoa, millainen isoskoulutus seurakunnassasi on, ja kuka työntekijöistä vastaa siittä. Etsi hänen yhteystietonsa, ja ilmoittaudu seuraavaan isoskoulutukseen. Seurakunnan eivät suinkaan ole ainoita tahoja, missä isoskoulutuksia järjestetään. Esimerkiksi SEKL:in Nuorten Maailma (www.nm.fi) järjestää joka vuosi isoskoulutusta Kansanlähetysopistolla Hausjärven Ryttylässä. Ja kun isoskoulutus on suoritettu, voit osallistua ripareille. Kuitenkin isoskoulutukset ovat lähestulkoon aina paikkakuntakohtaisia. Jos haluat vaikuttaa valtakunnallisella tasolla, ja saada ystäviä ympäri Suomea, mahdollisuutena on liittyä Isoset ry:seen (www.isosten.net/ry). Isoset ry on marraskuussa 2012 perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on vahvistaa isoskulttuuria, edesauttaa isosten ja muiden nuorten äänen tuomista kuuluviin kirkossa heitä koskevissa asioissa, sekä lisätä isosten yhteisöllisyyttä ja kanssakäymistä yli seurakuntarajojen. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää jäsentensä toiveiden mukaista toimintaa, ylläpitää omaa verkkosivustoaan ja julkaisee materiaalia niin isosten kuin seurakuntienkin käyttöön. Isoset ry:n jäseneksi voi liittyä kuka tahansa konfirmoitu henkilö täysin ilmaiseksi. 25 26 Lähdeviitteet: Paananen, Terhi & Tuominen, Hans. Nuorten Keskus ry 2008 Aarre – Isosen kirja. Savola, Johan. 2013 Miten pitää hyvä raamis? <http://isosten.net/blogit/jsavola/miten-pit%C3%A4%C3%A4-hyv%C3%A4-raamis>. Viitattu 18.4.2013 Isoset ry 2013 Isoset ry:n säännöt 26.11.2012 26
© Copyright 2024