1/2011 INDEXIN uusi hallitus esittäytyy EDINBUrGH indexläisen silmin Osaatko kiillottaa kengAt oikein? Luultavasti et. AAVE KUMMITTELEE YLIOPISTOLLA� Muutoksen tuulet puhaltavat TOTUUS Macciavellin jonoista INDEKSI NUMERO 1 - 2011 Päätoimittaja Joni Tauriainen ([email protected]) Toimittajat Harley Bergroth Antti Hiltunen Olli Kajava Ida Kosonen Jyri Luonila Lauri Miikkulainen Jani Moilanen Sonja Nylander Joni Tauriainen Lassi Vainio Lauri Östman Taitto ja ulkoasu Joni Tauriainen Ilmoitusmyynti Tiila Juuti ([email protected]) Sonja Nylander ([email protected]) Joni Tauriainen ([email protected]) Kansi Joni Tauriainen Julkaisija Index yhteiskuntatieteet ja kasvatustieteet ry Assistentinkatu 7 20014 Turku Levikki 200 kpl Painopaikka Uniprint Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä edusta Index ry:n virallista kantaa. 1,2,3... Pääkirjoitus 2 Puheenjohtajan tervehdys 3 Opintosihteeri ihmettelee 4 Indexin vuoden 2011 hallitus esittäytyy 5 Alajärjestöjen hallitukset 7 Output: nr. 1 Macciavellin jonot 9 Yliopiston Uutiset 10 Yhteiskuntatieteestä kauppatieteeksi? 12 Index in Edinburgh Itänaapuri pinkkien lasien läpi - T-klubi Pietarissa Kollektiivisuuden suojassa 13 15 16 Näkökulma sosiaalitieteelliseen soittolistaan17 Päätoimittajan hyllystä: Ja aurinko nousee 19 Sananen akateemisesta vapaudesta 20 Arkielämän innovaatioista 21 Rehellisesti snobi: Kenkien kiillottamisesta 23 Elokuva-arvostelu: Winter’s Bone 24 Aave kummittelee yliopistolla 25 Vuosi toisensa jälkeen yliopistoon saapuvat uudet opiskelijat, virkistävät tuulahdukset ja ajatukset. Muistan tuon oman kummallisen hetkeni vuosien takaa; miten astelin Publicumin kaariovista sisään nuorena ja virkeänä. Ne päivät ovat kadonneet kuten sileä otsani ja tilalle on astunut raaka työ ja silmäpussit. Vaikka opiskelu joskus maistuu kuin lasol snobille, niin täytyy muistaa, että olemme täällä tiedon tähden, eikä se siirry itsestään päähämme. Voi kun se niin tekisikin. Mutta tiedolla saamme paljon. Sen avulla annamme oman panoksemme tieteen tuntemattomille poluille sitten myöhemmin, ja hyvällä tuurilla joku meistä tekee läpimurron tieteenalallaan. Tai jos tutkijanura ei innosta, niin voimme suorittaa pedagogiset ja takoa oppimaamme teinien päähän seuraavat pari vuosikymmentä. Jos tämä kuulostaa melko kamalalta kohtalolta, kuten se minun korvissani tekee, niin voimme hypätä byrokratian rattaiksi, journalisteiksi tai aivan joksikin muuksi. Me tulemme levittäytymään yhteiskunnassa laajalle sektorille, ja joku uskalsi sanoa, että maailma on meille kovin avoin. Lyön vetoa, että hän ei ajatellut sanomaansa ainakaan meidän filosofian opiskelijoiden vinkkelistä. Niin tai näin, tietoa meillä indexläisillä on vähän joka asiasta. PÄÄKIRJOITUS Pitelet käsissäsi Indeksin uutta numeroa. Jos ihmettelet sivuja eteenpäin selatessani, että kappas, lehdellä ei näytä olevan yhtenäistä teemaa, niin bravo! Olet melkein oikeassa. Tässä numerossa ei tosiaan ole yhtenäistä asia-teemaa. Me Indexin ihmiset olemme melko sekalaista väkeä ja aivan turhaan me piilottelemme Quasimodon ulkomuotoamme. Me olemme kauniita omalla karhealla tavallamme, muistakaa se. Jos opiskeluaikanani törmään kirjoon erilaisia näkökulmia ja opin siinä samalla jotain elämästä, niin mikäs sen parempaa. Tällä vaatimattomalla tavallani yritän sanoa, että kirjoittakaa Indeksiin mistä aiheesta haluatte, niin minä kyllä julkaisen ne. En vaadi muuta kuin että tarjoatte jotakin uutta, jotain mistä en vielä tiennytkään. Kuten huomaatte, en pyydä edes paljoa. En voi kiittää liikaa teitä, jotka tähän lehteen kirjoititte. Ilman teitä lehti olisi ollut kovin ohut ja tylsä, ja minun käteni täynnä vapaa-aikaa. Olisin voinut jopa erehtyä opiskelemaan, mutta nyt, onneksi, tällaista murhetta ei ole. Ehtiihän sitä huomennakin, paitsi että huomenna on Lähiökierros. No, toivottavasti nähtiin siellä. Niin, vielä yksi asia, hyvät lukijat. Jos osaat piirtää tai tunnet jonkun tässä taiteenlajissa kunnostautuneen, niin ota allekirjoittaneeseen yhteyttä. Eihän mikään lehti ole todellinen laatujulkaisu ilman sarjakuvaa. Myös kaikenlaiset juttuideat otetaan mielellään vastaan. ”Me olemme kauniita omalla karhealla tavallamme. ” 2 PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS Hurjaa! Alkuvuosi Indexissä on hujahtanut jo helmikuun lopulle kun naputtelen tätä kirjoitusta räppikylän laatukämpässäni. Mutta onneksi tässä ei ole vain varpaita laskeskeltu, vaan paljon on ehtinyt tapahtua: uusi hallitus suunnittelee mitä kaikkea kivaa indexläisille järjestäisi tänä vuonna, on ollut erilaisia tutustumisiltoja ja hallituksenvaihtajaisia, suunnitelmia jopa syksylle, aivan villi Lähiökierros ja kohta pärähtää käyntiin laskiaisen uljain tapahtuma, Winter Tour! Ja mitä kaikkea onkaan vielä tulossa, itse ainakin olen jo valmiiksi ihan pähkinöissäni lempiopiskelijajuhlastani – vapusta! Onneksi välissä ehtii varmaan vielä sitsaamaankin. Mutta tosiaan, minulle Index on rakkauden Index. Sellainen lämpimän välittävä kattojärjestö, jonka alle mahtuu monenlaisia ja -tyylisiä, kumminkin yhtä tärkeitä ja keskenään tasa-arvoisia, jäsenjärjestöjä. Jokaisella järjestöllä on Indexin hallituksessa oma edustajansa, Index-vastaava, jonka toivoisin olevan reitti kuulla teidän, jäsenistön, mielipiteitä. Mutta palautetta saa antaa aina kun siltä tuntuu, niin henkilökohtaisesti kuin vaikka sähköpostilla koko hallitukselle tai Index-hallituksessa asiasta vastaaville henkilöille – tiedot ja vastuualueet löytyvät Indexin nettisivuilta. Hallituksemme myös kokoustaa joka viikko ja näihin tilaisuuksiin ovat kaikki jäsenet tervetulleita. Ja älkää unohtako tiistaisin klo 11.45-12.15 järjestettäviä päivystyksiä! Ne ovat hyviä tilaisuuksia hankkia vaikka upeat Index-kirjaimet haalareita koristamaan tai Laulux-laulukirja sitseille mukaan. Jo Lähiökierroksen ilmoittaumisen aikana oli mukava huomata, miten innoissaan ihmiset ovat osallistumassa Indexin toimintaan. Toivon, että pystymme tarjoamaan jäsenistöllemme laadukasta edunvalvontaa ja ikimuistoisia pippaloita taas tämänkin vuoden. Muistakaa, että Indexin tapahtumista saa nopeiten tietoa sähköpostitse index-infolta, johon liittymisohjeet löytyvät osoitteesta index.utu.fi. Myös Indexin Facebook-ryhmä on hyvä paikka keskustella vaikka yksittäisistä tapahtumista tai yleisistä asioista. Ihanaa kevättä kaikille indexiläisille <3 Kuulumisiin, Sonja 3 ”...tarjoamaan jäsenistöllemme laadukasta edunvalvontaa ja ikimuistoisia pippaloita...” VASTUUSTA OPINTOSIHTEERI IHMETTELEE N iin se jälleen pyörähti käyntiin. Uusi vuosi, van- laadukkaaseen opinto-ohjaukseen. Opetushenkihoilla kujeilla. lökunta on työnsä puolesta auttamassa opiskelijaa esimerkiksi HOPSia laadittaessa. Kiirettä riittää, kuten yliopistolla yleensä, ja kaikkien harrastusten, juhlinnan ja muiden menojen välissä Saatu ohjaus on monesti kaukana täydellisestä. Uumeinaa usein unohtua, että opiskelun pitäisi olla sin esimerkki aiheesta saatiin muutama viikko sitten. lähes jokaiselle opiskelijalle se päätyö, eikä vain ka- Korviini kiiri silloin uutinen, että tiedekunnassamme lenteria satunnaisesti tukkiva harmi. ollaan aloittamassa kartoitusta opettajatuutorijärjestelmän toimivuudesta. Tuon opettajatuutori-sanan Pelkkä pisteiden kertyminen ei aina suinkaan vie kuullessaan moni varmasti kohottaa kulmiaan. Joilkohti valmistumista. Vapaasti valittavia kursseja yli- lain opiskelijoilla sellainen on, kun taas toiset eivät opistolla kyllä riittää vaikka lähes ikuiseen opiske- ole koko käsitettä koskaan kuulleetkaan. Minulle, luun, vaikka viidestä seitsemään vuotta niihin kuu- kuten varmasti monelle muullekin HOPS-ohjaus on luisi enintään käyttää. En tällä suinkaan tarkoita, opettajatuutoroinnin ainoa ilmenemismuoto, vaikka että opiskelijan pitäisi vain otsa hiessä painaa opin- sen soisi olevan paljon muutakin. Ainakin minulle tojaan eteenpäin, kunnes maisterin paperit pamah- tuo ohjaus puolestaan tarkoitti viisivuotisen opintotavat kouraan. Itse ainakin halusin opintojeni alussa suunnitelman raapustamista opiskelujen alkuviikrauhassa tutkailla yliopistoa ja kokeilla eri sivuaineita koina ja pikaista keskustelua HOPS-ohjaajani kansnähdäkseni millaista opiskelu niissä on ja mikä it- sa. Nykyään en edes muista mitä tuohon HOPSiin seäni kiinnostaa. Voisi jopa sanoa että tämä kuuluu aikanani raapustin, tai mihin se sittemmin päätyi. olennaisena osana akateemiseen vapauteen. Tarkoi- HOPSin päivittämistä minulta tuskin lähivuosina tan vain sitä, että jossain vaiheessa on syytä myös pyydetään. miettiä, milloin opinnot aikoo saada päätökseen, ja millaisen kokonaisuuden ne lopulta muodostavat. Tuo on toki vain yksi esimerkki, mutta kun kyselin asiaa eri oppiaineiden opiskelijoilta, sain vastaTYY on määrittänyt tämän vuoden koulutuspoliit- ukseksi korkeintaan hieman kauniimpia tarinoita. tiseksi teemaksi opiskelijan vastuun, ja sitouttami- Vielä ikävämpää on, että kysyttäessä myös osa hensen yliopistoyhteisöön. Teemalla on monta puolta, ja kilökunnasta lähinnä naureskelee, että olikos meillä niistä kuullaan vielä useaan kertaan vuoden aikana. tuollainenkin järjestelmä. Opettajatuutoroinnin poYksi näkyvimmistä puolista on kuitenkin opiskelijan tentiaalia ei siis ainakaan täysin hyödynnetä, ja arvastuu omien opintojensa suunnitelmallisuudesta ja voitukseksi jää, onko tilanteeseen tulossa parannusta. opintojen etenemisestä. Opintojen eteneminen vaatii runsaasti työtä ja suunVastuu on kova, ja omasta kokemuksestani tiedän, nitelmallisuutta, ja opiskelija ansaitsee tässä apua ja ettei suunnitelmallisuus opinnoissa ole mikään it- ohjausta. Jos apua ei muisteta riittävästi tarjota, on sestäänselvyys. Yliopiston kurssiviidakossa harhailu yksi osa opiskelijan vastuuta myös muistaa sitä vaatia. on helppoa. Opiskelijan ei kuitenkaan kuulu jäädä opintojensa kanssa yksin. Muiden opiskelijoiden Lauri Miikkulainen vertaistuen lisäksi jokaisella opiskelijalla on oikeus ”Pelkkä pisteiden kertyminen ei aina suinkaan vie kohti valmistumista. ” 4 HALLITUS 2011 INDEXIN 1. Nimi, ikä, pääaine 2. Mistä kaukaa olet kotoisin? 3. Tehtävä hallituksessa? 4. Miksi Index? 5. Voimaeläimesi 6. Kerro lyhyt vitsi 7. Vapaa sana 1. Lauri Miikkulainen. Jotkut kutsuvat nimellä Miikkis. Ikää on kertynyt 23 vuotta, ja pääaineena yliopistolla on valtio-oppi 2. Kaukaa, kaukaa kylmästä pohjolasta eli Kemistä, tuosta Perämeren Helmestä. 3. Tehtäviä on kaksi kappaletta. Olen opintosihteeri eli edunvalvonnan kompuroiva luotsaaja, sekä hallituksen varapuheenjohtaja. 4. Koska Index on Hieno Järjestö, ja olen huomannut täällä viihtyväni. Mitäpä siihen lisäämään. 5. Kilpikonna. Sellainen verkkainen ja silloin tällöin kuoreensa vetäytyvä. 6. Ankarankaan mietinnän jälkeen mieleen ei tule mitään julkaisukelpoista. Mutta lehden ulkopuolella lupaan kertoa kysyjille vaikkapa vauvavitsejä. 7. Vapaata sanaa voi lukea esimerkiksi tästä lehdestä opintosihteerin palstalta tai indexinfolta koulutuspoliittisesta sunnuntaisähkeestä. Suosittelen kaikille. Muilta osin säästeltäköön se vuosijuhliin. 1. Susanne, 22, sosiaalipolitiikka. 2. Helsingin Kannelmäestä, jossa on monta kauppaa ja paljon nähtävyyksiä. 3. Sihteeri. 4. Järjestötoiminta on kivaa. 5. Peura. 6. Piti googlettaa, mutta miksi turkulaiset lisäävät sipseihin suolaa? Koska pussissa lukee “pan suola”. 7. Äiti lähetä rahaa. 5 VUODEN 2011 HALLITUS 1. Sonja Marie Nylander, 16 + 10v, Sosiaalipolitiikka 2. Oisko se tänään et Mäntsälä mielessäin? 3. Pupupääjohtajatar (pj) 4. Koska rakkaus, vapaus ja yhteenkuuluvuus 5. Kissani Bitti. 6. Se oli eri norsu! 7. Suukkoja ja haleja <3 Liittykää index-infolle ja rohkaistukaa poikkeamaan Indexin päivystyksiin <3 1. Tiila, 23, sosiaalipolitiikka 2. Uudestakaupungista eli ei kovin kaukaa 3. Muodollisesti pätevä taloudenhoitaja 4. Koska lämmön ja rakkauden tunnelma 5. Leppäkerttu 6. Mies meni kauppaan ja sielläkin myytiin leipää. 7. Tulkaahan visiteeraamaan Kartanon päivystyksiin! Kahvia ja joskus tuurilla pullaa. 1. Marika Siik,23, psykologia. Jotkut sanoo Marski, on niitä muitakin.. :) 2. Maalta, Vehmaalta. 3. Oon tänä vuonna emäntänä, Tudorsvastaavana ja lippu-upseerina..hmm :D 4. Index sitoo yhteen monta tieteenalaa. Yhteistyö ja rakkaus on mulle elinehto! Monitieteisyys on aina hyväksi! 5. Mun voimaeläin on varmaankin kissa. Kissauteen tiivistyy itsenäisyys, itsetuntemus, hetkessä eläminen, itsestään ja pennuista huolehtiminen. Siksi kissa. 6. Voi ei, onpa helppoa, kiitti tästä Joni! Itseasiassa musta tuntuu liian usein että mä itessäni olen kävelevä vitsi.. En siis keksi toista :) 7. Love & Peace & Unity, that’s why I’m at Index. :) HALLITUS 2011 1. Ida(x), 25, logopedia 2. Forssan, Hämeenlinnan, ameriikan ja Lahden kautta Turkuun 3. Ekskursiovastaava, tutorvastaava ja kartanon emäntä 4. Koska Index on ihana! 5. Merijänis 6. Se joka viimeksi nauraa, ei ilmeisesti ymmärtänyt vitsiä. 7. Pelattaisko orjaa??? 1. Asta Vainionpää, 20v, yleinen kasvatustiede 2. Kaukaa Liedosta saakka raahautunut tänne Turkuun 3. Toimin hallituksestta kulttuuri- ja ekskursiovastaavana 4. Koska index on ihana ! 5. Liito-orava 6. Mikä optimistisuuden huipentuma ? voitelee leivän molemmilta puolilta, jotta se putoaa aina voipuoli ylöspäin. 7. “Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto. “ - Albert Einstein 1. Eero Ville Löytömäki, 20v, poliittinen historia 2. Forssasta, tuosta Kanta-Hämeen perunasalaatintuoksuisesta keskuksesta 3. Ulkosuhde-, alumni- ja SVOL-Turku -vastaava 4. Indexistä käsin on helppo vaikuttaa tulevien yhteiskuntatieteilijöiden ajatuksiin ja näin ollen sujuvoittaa tulevaa maailmanvalloitustaan. 5. Vyötiäinen 6. Mikä on punainen ja lentää? -Punatulkku. 7. Muistakaa, että seepra on keskimäärin harmaa. 1. Maria Eleonoora Seppänen, 21, sosiologia 2. Helsingistä 3. Juhlavastaava 4. Koska koen, että Indexissä on mahdollisuus vaikuttaa ja verkostoitua 5. Virtuaalilammas 6. Anteeksi, sopersi juopunut mies ohikulkijalle, - missähän minä olen? - Hämeenkadun ja hämeenpuiston kulmassa. - Ei tarvitse mennä yksityiskohtiin... mikä kaupunki? 7. Jos jollakulla on jotain kivoja tapahtuma ideoita tai parannusehdotuksia jo olemassa oleviin eventteihin otan niitä mielelläni vastaan! 1. Jelena, 22-vuotta, sosiaalityö 2. Entisestä Vammalasta nykyisestä Sastamalasta 3. Koulutuspoliittinen vastaava 4. Index? Koska se on rakkauden tyyssija, joka vie onnistuneesti senkin vapaa-ajan, jota sinulla ei ole. Tapaat täällä myös mahtavia ihmisiä! 5. Merikotka olis tosi siisti mutta on toi villakoirakin aika makee <3 6. Edunvalvonnassa ei vitsailla 7. Lakatkaa piileksimästä kotona ja tulkaa tekin tapaamaan superihania indexläisiä! 1. Pyry Ilkka Tapani Kantanen, 19, taloustiede 2. Pyhtää, Kymenlaakso, n. 244km yokylästä itään. 3. Tiedottaja, juhlavastaava, jeejee 4. Index on minun paimeneni, eikä minulta mitään puutu. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan nukkua Indexin kartanossa krapulaani pois opintojeni loppuun asti. 5. Lauhkea Perun laama 6. Zeitgeist-liike 7. Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi Sanaa tullut... 1. Joel Patomäki, filosofia 2. Turusta kotoisin. 3. Olen hyvinvointi- ja kulttuurivastaava hallituksessa. 4. Index sillä tuutorini ehdotteli (mainosti), että ryhtyisin index-vastaavaksi ja alkoi kiinnostaa millaista touhua se on ja päädyin kokeilemaan, sillä mieleeni tuli ideoita siitä, millaisia tapahtumia haluaisin järjestää. 5. Karhu. Pidän kontrasteista ja niistä niitä löytyy. 1. Matti Rantanen 24 vuotta, tilastotiede. 2. Melko läheltä, Liedosta. 3. Tehtäviini kuuluu juhlien järjestely ja nettisivujen pitäminen ajan tasalla. 4. Index on ehkä paras paikka tutustua mukaviin yhteiskuntatieteilijöihin. 5. Isot kissaeläimet. 6. On olemassa 10 eri ihmistyyppiä ja toiset niistä ei osaa binääriä. 7. Mulle saa lähettää kivoja kuvia Indexin tapahtumista, niin että muutkin voi nähdä ne Indexin megasuositussa nettigalleriassa! 6 ALAJÄRJESTÖT ALAJÄRJESTÖJEN HALLITUKSET 2011 DIALECTICA Anna-Mari Kivimäki (pj) Kaisa Aho (vpj, liik.) Mikko Moilanen (siht., www) Sanna Mattila (talous) Annika Nivala (tapahtumat) Joel Patomäki (Index) Oki Lindgrén (kopo) Anni Loikkanen (glitter etc.) Laura Blomqvist (pj) Visa Sarparanta (kopo) Satu Henriksson (siht.) Alar Kaskikallio (talous) Suvi Peltoniemi (tied.) Lauri Östman (spol) Essi Karvonen (vpj, spol) Marika Siik (Index) Anna Sysikaski (ulkos.) Nina Nicklén (hyvinv.) Riina Lepistö (virkistys) Jade Anttila (virkistys) Santeri Heinonen (kult.) Aino Rantasila (emäntä) STATISTIKA Sara Lehtimäki (pj) Tommi Kauko (pj) Marco Sabell (vpj, proj.) Ilmari Ahonen (siht., tied.) Emilia Jaatinen (siht.) Niko Tanski (talous) Jenni Laine (tied., tuutor) Juha Hyssälä (liik.) Sirja Nieminen (ulkos.) Riikka Heiskanen (virk.) Jonna Hoppendorff (ulkos.) Alba Martin (kopo, sopo) Asta Vainionpää (Index) Matti Rantanen (Index) Kiira Mustonen (juhlat) Lotta Harviainen (talous) Marika Koskinen (liik.) Katariina Hava (kopo) Henrietta Kokkonen (kult., kv.) 7 VUODEN 2011 HALLITUKSET Noora Asikainen (pj) Ilari Kolttola (vpj, liik.) Jenni Talvitie (sihteeri) Karoliina Hiltunen (talous) Kalle Karppinen (kopo) Sami Kemppinen (tied., SoPa) Susanne Kruth (kult.) Noora Tainio (excu) Tiila Juuti (Index) Lilli Virtanen (svol-turku) Kaija Isoaho (talentia) Enna Toikka (juhlat) Katri Lehtinen (juhlat) Tommi Niinimäki (varat,sopo) ALAJÄRJESTÖT PuTeX P-klubi Fiia Mäki-Lohiluoma (pj) Juha Laurila (pj) Katri Aro (kopo) Jannika Saario (vpj, hyvinv.) Roosa Ruotsalainen (tied.) Miitta Eronen (siht., tied.) Riikka Laaninen (talous) Jetta-Marie Hannonen (siht.) Tuomas Pulsa (kopo, hol) Suvi Vehkavuori (talous) Ida Kosonen (Index) Juho Levo (kopo, tuutor) Deniz Kacar (walpo) Taru Suojaranta (juhlat) Julia Vainio (juhlat) Justus Koski (varat, isah) Noora Vahervaara (ulkos., työ) Mikko Kaitanen (liikunta, excu) Marika Helin (v-kurs., excu) Mikko Rintamäki (kult, ymp. www) Hallituksen ulkopuolinen toimija: Eero Löytömäki (Index) Sklubi Karoliina Kääsiäinen (pj) Kirsti Koivisto (vpj, tied.) Susa Pääkkönen (siht.) Annamari Kangas-Kalinen (talous) Anna Kalliola (juhlat, excu) Petra Paavilainen (juhlat, excu) Henna Okker (svol) Johanna Vuori (kult., ymp.) Maria Seppänen (Index) Petteri Huhtinen (kopo) Jarno Knuutila (liik.) Essi Virtanen (ulkos., sopo) Leea Vainio (www) T-klubi Joonas Ollonqvist (pj) Inna Pekonen (kopo) Anssi Savonlahti (talous) Pyry Kantanen Index-vastaava Maija Sappinen (Katsaus) Mikko Nikkilä (www) Tomi Haapala (sihteeri) Niko Jokinen (vpj, urheilu) Johanna Lindberg (varat) Larissa Immonen (alumni, excu) Olli Kajava (sopo) Ilkka Saura (juhlat) Markus Saloranta (juhlat) VUODEN 2011 HALLITUKSET 8 OUTPUT M melkein tiedettä inulla on koko Statistikan puolesta suuri ilo ja kunnia ilmoittaa OUTPUT-tilastokolumnin ensimmäinen numeron julkaisusta! Kolumnin tarkoituksena on selvittää erilaisia opiskelijaelämään liittyviä mysteerejä ja myyttejä numeroiden ja rautaisen päättelyn avulla – välttämätön huumoriarvo tietysti säilyttäen. Toiveenamme on, että tästä syntyy uusi arvokas Indeksi-perinne, jota myös tulevat nörttisukupolvet muistavat ylläpitää. Pitemmittä puheitta siirrytään itse asiaan. tetusti klo 12 aikoihin ja siitä eteenpäin jonon pituus näyttää laskevan suhteellisen tasaisesti. Mielenkiintoinen huomio on se, että yksi vastaaja oli löytänyt oikoreitin toisen ulottuvuuden kautta. Tätä reittiä jonotus kestää vaivaiset 9 minuuttia. MACCIAVELLIN JONO – ”PILOTTITUTKIMUS” PS. kasvisruokailijoita ja rikkaita syrjitään tällä kertaa, sillä kysely koskee vain sitä varsinaista jonoa! Kuten todettu, varsinainen tutkimus ilmestyy seuraavassa lehdessä, joten vastauksianne kaivataan! Vastaamaan pääsee helposti osoitteessa: statistika.utu.fi ”Ei se voi olla noin pitkäääh...” Tämän tapaisia Ilmari Ahonen huokauksia on tavallista kuulla Educariumin Statistikan sihteeri aulassa. Onhan nimittäin ruoka-aika ja Macciavellin jono jälleen legendaarisen mittava. Macciavellin jono on jokapäiväisen keskustelun aiheena niin suosittu, että OUTPUTin ensimmäinen tutkimuskohde syntyi kuin itsestään. Tässä kohtaa haluan korostaa, että tutkimuksen tarkoituksena ei missään nimessä ole Macciavellin mustamaalaaminen vaan ravintola valittiin kohteeksi juuri sen suuren suosion johdosta. Aihe on todella herättänyt tunteita, sillä jonotuskyselyn oltua netissä vain 5 päivää, oli vastauksia tullut jo 80 kappaletta. Hienoa ihmiset! Dataa ei ole vielä kuitenkaan ehtinyt kertyä tarpeeksi todella tyhjentävää analyysia varten, joten valitettavasti tässä lehdessä julkaistaan vain pilotti-tutkimus. Lopullinen selvitys nähdään seuraavassa lehdessä. Viikon 10 aikana jono ei ole aineiston perusteella missään vaiheessa yltänyt vahtimestarin pöydälle asti, mutta osa ilmoitetuista jonotusajoista ovat silti varsin mittavia. Aineistosta lasketuista jonotusajoista lähes 10% ovat 25 minuutin mittaisia tai jopa sitä suurempia. Jopa 30% ajoista on suurempia tai yhtäsuuria kuin 15 minuuttia. Pisimmät jonot esiintyvät odo- 9 ”Tätä reittiä jonotus kestää vaivaiset 9 minuuttia.” NRO 1 UUTISET Yliopiston Uutiset välittää tinkimättömän päähänjäävänoloista uutispuuroa indexläisten aamiaispöytään. sessoitaessa. En ole nähnyt häntä kahteen kuukauteen”, erään tutkijan tuskastunut Ha l l i t u s p ä ä t t i j ä t t ä ä o p i n t o t u - aviomies kertoo. en budjettiesityksessään sitom a t t a k u l u k e h i t y k s e n i n d e k s i i n . YLIOPISTOHALLINNON KOKOUSPALKKIOT Tunnettu vähäosaisten puolustaja ja yleinen ihmisystävä, korkeimpaan tulodesii- Yliopistohallinnon mittavat kokouspalkkiliin kuuluva Turun yliopiston valtio-opin ot ja torkkupeitteet ovat herättäneet viime professori Matti Wiberg kuvaa syvää pet- aikoina keskustelua. Toimittajamme tietymystään: “Totta kai olen pettynyt pää- dusteli asiaa Lauri Östmanilta. tökseen. Opintoraha jätettiin kokonaan leikkaamatta.” -Teidät tunnetaan ikisympaattisena ja aina rakastettavana pitkän linjan toimijana. HaYHTEISKUNTATIETEELLINEN TIE- luaisitteko kertoa, millaisia kokouspalkkiDEKUNTA VIHERTÄÄ oita nostitte viime vuonna? INFLAATIO AHMII OPINTOTUEN Y h t e i s k u n t a t i e t e e l l i n e n t i e d e k u n- -Mee **ttuun siitä. ta on lähtenyt tavoittelemaan vuoden ympäristöteon tunnusta tänä -Niin... Teitä on useasti kiitelty terävästä vuonna tosissaan. Kierrättämällä. huumoristanne. Mutta pelkäättekö koskaan, ettei teitä oteta vakavasti? “Käytämme tänä vuonna luentojen vetämiseen samoja vanhoja naamoja ja kalvoja”, -No hyvä on, hyvä on, jos tivaatte! Aluksi opetuksesta vastaava varadekaani Heikki tietysti suutelimme kiihkeästi normaaliin Hämäläinen hehkuttaa. tapaan ja... eikun mitä te kysyittekään?” PUBLICUMIN KELLARIKERROK- -Tuota... Teidät tunnetaan myös vertaansa SEN TUTKIJAT VIHDOIN VAPAU- vailla olevasta vaatimattomuudestanne? TEEN -Totta. Minä, Lauri Östman, en ole koskaan Kognitiivisen Neurotieteen Tutkimus- osannut nostaa itseäni millään tavoin esiin.” keskuksen tutkijat on päätetty pelastaa Publicumin kellarikerroksesta erityisen YLIOPISTON VAR AINKERUU JÄ Ä nostokapselin avulla. Laboratorioihin TAVOITTEESTA unohtuneet tutkijat näkevät päivänvalon ensimmäistä kertaa kuukausiin, kun pit- Turun yliopiston varainkeruu ei ole sujukien valmistelujen jälkeen nyt loppusuo- nut odotetusti ja kasaan on saatu vain noin ralla oleva operaatio saadaan päätökseensä. puolet tavoitellusta summasta. Tätä menoa asiantuntijat laskevat yliopiston kaikkien “Tutkijat ovat saaneet psykososiaalis- toimintojen ajettavan alas ja yliopistokauta tukea ja olleet nettiyhteydessä ul- pungin näivettyvän kokonaan vuoteen komaailmaan. Mutta kyllähän tässä 2025 mennessä. “Turku on suomalaisen porukan mielenterveyden puolesta jän- korkeakoulukentän Aral-järvi”, taloustienitetään”, pelastusoperaatiota johtava teen dosentti Elisa Hillasvuo luonnehtii. dekaani Veli-Matti Ritakallio kuittaa. Turun kaupunki on kuitenkin ryhtynyt Myös Publicumin a la-au la a n pys- aktiivisiin toimiin ja luvannut siirtää osan tytetyssä Toivon leirissä olevat tut- uuden Myllysillan rakentamiseen kohdenkijoiden omaiset odottavat operaa- netuista varoista yliopistolle. “Insinöörit tion viime vaiheita jännitt yneinä. ovat vakuuttaneet, että voimme hyvin säästää jättämällä tukipalkin tai pari pois “Vaimoni tekee tutkimusartikkelia aivosäh- sieltä täältä”, syksyn alusta Elinkeinoeläkökäyrän muutoksista kasvonilmeitä pro- män keskusliiton johtoon siirtynyt entinen kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen toteaa. MYRKKYLIENTÄ AURAJOKEEN? Gourmet-tehdas Macchiavellissa koettiin maanantaina kauhunhetkiä, kun padan reuna petti ja keittolientä valui ympäristöön. Vaarallisen myrkkyliemen pelätään nyt joutuvan Aurajokeen. Pelastustoimia johtava virastomestari Ari Anteroinen kuvaili tilannetta tuoreeltaan: “Täällä on täysi kaaos. En ole eläissäni, en ole eläissäni... Hei! Voi hyvä Jumala! Etuileeko joku siellä jonossa?!” Vaara ei ole vielä ohi. Macchiavellin padoista on löytynyt ainakin kaksi uutta halkeamaa, ja asiantuntijat pelkäävät pahimman olevan vielä edessä. Apua halkeamien tukkimiseen onkin jo pyydetty öljy-yhtiö BP:ltä. OK M:N T YÖRY HMÄ ANTOI R APORTTINSA VALMISTUMISAIKOJEN LYHENTÄMISEKSI Opet u s- ja ku lt t uu riministeriön Opiskelusta oikoteitse osaa miseen -työryhmä on antanut raporttinsa. Raportissa todetaan opiskelun pidentävän opiskelijoiden valmistumisaikoja huomattavasti. Työryhmä esittääkin tuntuvia supistuksia opiskeluun. “Selvitys osoittaa, että maisteritutkinnon antaminen uusille opiskelijoilla suoraan lyhentäisi nykyisiä opiskeluaikoja keskimäärin viidestä seitsemään vuotta. Tämä olisi huomattava askel työurien pidentämiseksi”, opetusministeri Henna Virkkunen toteaa. “Samalla myös korkeakoulujen opetushenkilöstön tarve vähenisi. Säästöt voitaisiin käyttää esimerkiksi innovatiivisen ympäristöystävällisen energiapolitiikan ajamiseen kuten turpeen tukemiseen”, elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen kuittaa. ODYSSEUS VASTATUULESSA T-klubi on nostanut metakan Turun ylioppilasteatterin harkitsemasta Odysseus- ”Gourmet-tehdas Macchiavellissa koettiin maanantaina kauhunhetkiä...” 10 UUTISET produktiosta. Modernisoidussa EU-alueen talouskriisiä peilaavassa Homerostulkinnassa Kirke loitsii Odysseuksen kreikkalaismiehistön taloustieteilijäsioiksi. “Va ad im me kohtau k sen poista mista. Tällainen tulkinta antaa väärän kuvan ja mustamaalaa Taloustieteen Klubi ry:tä”, T-klubi kertoo tiedotteessaan. Myös Fobia vaatii kohtauksen poistamista. “T-klubilaiseksi muuttaminen on sopimatonta. Näin silmittömän julmalla ja barbaarisella kohtalolla ei pitäisi koko perheen näytelmässä edes pelotella.” OPISKELIJAT NOKOSILLA Yliopiston luennoitsijat ovat viime aikoina kiinnittäneet huomiota merkilliseen ilmiöön: opiskelijat nukahtavat kesken luentojen. “Opiskelijat vaipuvat uneen jopa kesken kiehtovimman ATK-opetukseni!” tilastotieteen opetusamanuenssi Eila Seppänen päivittelee ihmeissään. Lääketieteellisen tiedekunnan pandemiaja inf luenssayksikön johtaja, professori Akseli Sorsa tutkimusryhmineen epäilee nukahtamistapausten liittyvän YTHS:n vuodenvaihteessa antamiin H1N1-rokotteisiin. “On todennäköistä, että annettu rokote on aiheuttanut narkolepsiaa. Nämä opiskelijat tulevat kärsimään parantumattomasta aivosairaudesta lopun ikäänsä.” YTHS:n ylilääkäri Marketta Pajama kommentoi tapahtunutta: “Sattuuhan näitä.” Lauri Östman 11 ”Yliopiston luennoitsijat ovat viime aikoina kiinnittäneet huomiota merkilliseen ilmiöön: opiskelijat nukahtavat kesken luentojen.” ASIAA Yhteiskuntatieteestä kauppatieteeksi? T urun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun yhdistymisen yksi merkittävä yhteiskuntatieteellistä tiedekuntaa kohdannut seuraus on ollut taloustieteen oppiaineen siirtyminen kauppakorkeakoulun puolelle. Kansantaloustieteen laitosten yhdistymiselle oli varmasti hyvät perusteet. Tiedekuntamme opiskelijoille yhdistyminen tuotti kuitenkin paradoksaalisesti muutaman byrokraattisen mutkan taloustieteen sivuaineopiskeluun. Yliopiston ja kauppakorkeakoulun tietojärjestelmien yhtenäistämisen myötä valtaosa ongelmista varmasti ratkeaa. Kysymys oppiaineen ja sen opiskelijoiden identiteetistä uudessa ympäristössä jää kuitenkin avoimeksi. KASVUKIPUJA JÄRJESTELMIEN YHTENÄISTÄMISESSÄ Yksittäisen opiskelijan kannalta taloustieteen siirtyminen kauppakorkeakouluun näyttäytyy ainakin väliaikaisesti sen sivuaineopiskelun vaikeutumisena. Siinä missä aikaisemmin oli mahdollista marssia luennolle ja raapustaa nimi listaan, täytyy opintoihin hakea nyt erikseen JOOoikeutta. Oikeuden saamisen jälkeen on käytävä kahdella eri tiskillä kauppakorkeakoulussa hankkimassa ensin uusi opiskelijanumero ja internet-tunnukset. Ongelma on tietysti vähäinen, mutta erityisesti uusien opiskelijoiden kohdalla sillä on ollut konkreettisia seurauksia. Ilmoittautuminen kauppakorkeakoulun I periodin kursseille päättyi perjantaina 27. elokuuta 2010, kolme päivää ennen kuin yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan johdantokurssi oli edes alkanut. Vaikka taloustieteen ensimmäiselle kurssille pääsi vielä tuon jälkeen mukaan takaoven kautta, nosti se monella kynnystä aineen sivuaineopintojen aloittamiseksi. tautumismenettelyn. Lisäksi keskeneräi- le. Varsinkin opiskelun alkuvaiheessa sistä taloustieteen opintokokonaisuuksista sivuaineita valitaan melko intuitiivisin on laitoksen nettisivujen ohjeiden mukaan perustein. Kun muille kauppakorkeakouneuvoteltava erikseen kokonaisuudesta lun kursseille on helppo ilmoittautua, ja vastaavan professorin kanssa. valtaosa ympäröivästä yhteisöstä opiskelee liiketaloustieteitä, onkin laskentatoimi tai Onneksi ongelma on vain byrokraattinen, rahoitus keskiverto-opiskelijan kohdalla ja siis byrokratian keinoin ratkaistavissa. huomattavasti todennäköisempi sivuaiYliopisto on ottanut tavoitteekseen yli- nevaihtoehto kuin jokin yhteiskuntatiede. opiston ja kauppakorkeakoulun rinnak- Siinä missä kynnys opiskella taloustiedetkaisten tietojärjestelmien yhtenäistämisen tä on yhteiskuntatieteilijöiden kannalta 1.8.2011 mennessä, joten toivottavasti vii- kasvanut, on kynnys opiskella muita me syksyn ongelmat jäävät ainoiksi laa- yhteiskuntatieteitä kasvanut vastaavasti tuaan. Lisääntyneiden resurssien ansiosta taloustieteilijöiden kannalta. Mielestäni uudella kansantaloustieteen laitoksella on on perusteltua kysyä, ohjaako taloustievarmasti myös opiskelijoiden asemaa pa- teen siirtyminen kauppakorkeakouluun rantavia vaikutuksia. myös VTK/VTM-opiskelijoiden tutkintokokonaisuuksia kauppatieteellisempään VALTIOTIETEILIJÄT VIER A ALLA suuntaan. MAALLA? Turun yliopistosta muutaman vuoden Kokonaan toinen kysymys on VTK/ kuluttua VTM-tutkintonimikkeellä valVTM-tutkintoa kauppakorkeakoulussa mistuvien ekonomistien osaaminen voi suorittavien taloustieteen opiskelijoiden siis painottua laajan yhteiskunnallisen asema ja identiteetti. ”Yhteiskuntatieteel- näkemyksen sijasta yhä enemmän elinlisen” taloustieteen opiskelijoiden ainejär- keinoelämän ja rahoitusmarkkinoiden jestö T-Klubi on ottanut entiseen malliin hallintaan. Onko se lainkaan pahasta vai osaa Indexin tapahtumiin. Yhtenä Inde- pikemminkin toivottavaa kehitystä, on xin alajärjestönä se näyttäisikin pitävän jokaisen itse arvioitavissa. yllä yhteyttä yhteiskuntatieteilijöihin. Lassi Vainio Silti taloustieteen VTK/VTM-linjan opiskelijat ovat ikään kuin kahden tulen välissä. Jotta eivät jäisi uudessa ympäristössä ulkopuolisiksi, on luonnollista ja toivottavaa, että opiskelijat integroituvat myös kauppakorkeakoulun ainejärjestötoimintaan. Samanaikaisesti herää kuitenkin kysymys, jäävätkö taloustieteilijät kasvavassa määrin ulkopuolisiksi muihin yhteiskuntatieteilijöihin nähden. Eivätkö he jo ole yhteiskuntatieteilijöinä ulkopuolisia – valtiotieteilijöitä vieraalla maalla – kun taloustieteen opetus tapahtuu kauppakorkeakoulussa, pakolliset yhteiset opinnot (kuten kieliopinnot) ovat yhteisiä kauppatieteilijöiden kanssa ja linkkinä muihin yhteiskuntatieteilijöihin toimivat enää Indexin harvakseltaan järjestämät tapahtumat? Yhteiskuntatieteilijöiden kannalta tilanne on siis osaltaan heikentynyt aikaisempaan verrattuna, vaikka yliopiston ja kauppakorkeakoulun yhdistymisen tarkoituksena oli ennen kaikkea parantaa opintotarjontaa. Selvimmin tämän kokevat ne opiskelijat, jotka ovat opiskelleet taloustiedettä aikaisemmin yhteiskuntatieteellisen tie- Tilanteella saattaa olla arvaamattomia dekunnan puolella, ja jotka kohtaavat nyt vaikutuksia myös uusien taloustieteen uudessa tilanteessa mutkistuneen ilmoit- opiskelijoiden tutkintokokonaisuuksil- ”Yhteiskuntatieteilijöiden kannalta tilanne on siis osaltaan heikentynyt aikaisempaan verrattuna...” 12 EXCUILUA INDEX IN E dinburghiin lähdettiin sekalaisella joukkiolla indexläisiä lokakuussa 2010, pian Indexin vuosijuhlien jälkeen. Saavuimme aurinkoiseen Endinburghiin, ja kiivettyämme kaksikerroksiseen punaiseen bussiin ja ihmeteltyämme ohi meneviä pieniä ja erikoisia taloja, tajusimme olevamme ulkomailla! Mitä lähemmäs keskustaa ja vanhaa kaupunkia pääsimme, sitä upeimmiksi maisemat muuttuivat. Tästä viikosta tulee huikea! Majoituimme vanhan kaupungin sydämeen, ihan Royal Milen varrelle, High Street Hostelliin noin 16 hengen ”mukaviin” huoneisiin. Royal Mile kulkee läpi vanhan kaupungin ja päättyy Edinburghin linnalle, ja sen varrella on mitä hienoimpia goottilaisia katedraaleja ja mitä lie linnoja, kuin suoraan Harry Potterista konsanaan. Ai niin, tässä kylässähän se J. K. Rowling koko kirjan keksikin... Royal Milen toisessa päässä häämötti Arthur’s Seat, ikivanha sammunut tulivuori. Ensimmäisen yön jälkeen lähdimme pienellä porukalla etsimään Royal Mileltä aamupalaa, ja löysimme pienen pubin, jonka tiskille silloinen puheenjohtamme marssi ja sanoi: ”we want eat breakfast”. Tiskin takana oleva nainen katsoi meitä epäuskoisena ja toisti: ”you want eight breakfasts?”. ”Yes, yes”, sanoi puheen- 13 EDINBURGH johtajamme, kunnes tajusimme, että hän luuli meidän haluavan kahdeksaa aamupalaa. Herätys, oltiin todellakin Skotlannissa, skottimurteen luvatussa maassa! Väärinkäsityksestä toivuttuamme Yksi huikeimmista kokemuksista koko matkalla oli, kun kiipesimme Arthur’s Seatille. Maisemat oli mitä psykedeelisempiä, eikä sen varjolla pitkästä ja osin raskaasta kiipeämisestä ollut valituksen sanaa. Palkintona siitä oli huipun valloitus ja koko kaupungin siintäminen allamme. Siellä saimme idean: jääkää joku tänne ylös valokuvaamaan, ja muu porukka menee alatasanteelle ja muodostaa itsestään INDEX –kirjaimet. Todistusaineisto onkin nähtävillä tämän lehden etusivulla! Kun kerran Skotlannissa olimme, ei tullut kysymykseenkään jättää viskikulttuuriin tutustumista väliin. Parin-kolmen yrityksen jälkeen saimme muutaman indexläisen voimin tungettua itsemme selvästi suositulle The Scotch Whisky Experience –viskikierrokselle. Parin tuhannen viskipullon kokoelman pyörryttämänä emme ikinä unohda missä viskit perinteisesti tehdään ja miten ne luokitellaan. Ne tuoksut jäi ikuisesti mieleen. Edinburgh tunnetaan myös pahamaineisena kummitussuunnistimme Edinburghin linnalle. kaupunkina, siellä on kuvattu mm. selKameraa ei voinut laskea hetkeksikään laisia ohjelmia kuin Ghost Adventures. kädestä, kaikesta tästä kauneudesta Selvää oli, että seikkailumieliset Indexpiti saada kuvia. Kaupunki oli todella läiset lähtivät ottamaan selvää, millaikaikkea muuta kuin oli kuvitellut, kuin nen kummituskulttuuri siellä oikein oli. suoraan elokuvista. Ja jossain soi koko Erästä kierrosta veti erikoinen englanajan säkkipilli... tilainen ”kääpiö”, joka puhui lentävistä ”Kun kerran Skotlannissa olimme, ei tullut kysymykseenkään jättää viskikulttuuriin tutustumista väliin...” EXCUILUA ihan alimmassa kerroksessa. Korttia pelattiin kyllästymiseen asti (paitsi pelaajia ei kyllästyttänyt) kahden litran Strongbow -pullo lähikaupasta kaverinamme. Toiseksi viimeisenä iltana valloitimme koko alakerran ja pidimme Edinburgh –sitsit! Oli siinä muilla ihmettelemistä, kun suomalaiset lauloivat ja joivat milloin missäkin asennossa. Naurussa oli pidättelemistä viimeistään siinä vaiheessa, kun punschen kommer raikui pöydän alta. tappajahevosista ynnä muista ilmiöistä kahden tunnin kävelyreissulla. Siitä jäi lähinnä käteen ilmainen matkataskulamppu. Toisella kierroksellä oppaana oli nuori mies, joka oli pukeutunut pitkään mustaan nahkatakkiin, ja joka viiletti 50-päisen joukkion johtajana kuin mikäkin vampyyri. Tämä kierros vei meidät Edinburghin katujen alaisiin kammioihin ja hautausmaalle, ja mitä erilaisimmilla kikoilla oli kierrokseen saatu hieman jännitystä. Tosin kaikki ei kokenut hauskaksi sitä säikyttelijää, jolla oli Scream- naamio päässään. Mielikuvitusta kirvoitti ehkä kuitenkin paremmin ne seikkailut, joita teimme omin päin 1700-luvun goottilaisrakennusten lomassa. Viimeisen yön vietimme lentokentällä, jossa ajatuksena oli saada nukutuksi rankan viikon jälkeen. Se jäikin sille ajatuksen asteelle, kun lentokentän palohälytin alkoi soida heti kun saavuimme paikalle. Jossain vaiheessa, kun ulina jatkui korvia viiltävänä, epätoivoisena keksimme erään kaiffarin kanssa ”lauhahmojen nimiä, sekä runoilija, joka laa” hälytyksen kanssa kaanonissa, jololi kuuluisa siitä, että hän oli maailman loin osa matkatovereista vaihtoi jostain huonoin. Hautausmaalla oli myös lah- syystä paikkaa. jatavarakauppa, joka ilmeisesti avattiin aina kun innokas kummituskierrospo- Loppuyöstä väänsin itseni erikoiselle mutkalle käsinojalliselle penkkirivistölle rukka tuli paikalle. siivousmasiinoiden vetäessä rundia ympärilläni. Huumori oli tuolloin vähissä, Edinburgh valloitti sydämemme sen kauneudellaan ja mitä hurjimmilla ta- mutta koto-Suomeen päästyä ja hyvien rinoillaan, mutta ei voinut olla törmää- yöunien jälkeen täytyi myöntää, että tuo mättä turismin kääntöpuoliin. Joka episodi oli yksi matkan helmistä. paikka oli täynnä kalliita tuliaiskauppoja, rahastuksen makua ja syntikalla Reissu oli upeaakin upeampi, ja mitä tehtyä säkkipilli-musiikkia, mutta kun muuta se olisikaan voinut olla, kun alosasi katsoa sen alle, näki, että pai- lekirjoittanut näki matkasta unia kuukalliset todella asuivat ja tekivät töitä kausia sen jälkeenkin. Edinburgh syöpyi kaupungissa, sekä selkeästi nauttivat varmasti kaikkien matkalla olleiden sydämiin. elämästään siellä. Mielenkiintoisinta oli tällä viimeisel- Vaikka kiertelimme Edinburghin katuja lä kierroksella ne haudat, joista J. K. joka päivä, muutamina iltoina oli muRowling oli kirjoihinsa bongannut kava hengailla hostellin ”olohuoneessa”, ”Joka paikka oli täynnä kalliita tuliaiskauppoja, rahastuksen makua ja syntikalla tehtyä säkkipilli-musiikkia...” Ida Kosonen 14 EXCUILUA Itänaapuri pinkkien lasien läpi - T-klubi Pietarissa J oulun odotus oli kouralliselle T-klubilaisia tällä kertaa hieman erityyppinen kuin yleensä muina vuosina. Vuotensa loppuhuipennuksena klubi suuntasi sykkivään idän metropoliin tekemään empiiriset havaintonsa kommunismin ja kapitalismin raa’oista yhteentörmäyksistä. Ennakkomainoksen mukaan matkanteko sujuu mukavasti St Peter Linen sinivalkoisella laivalla, jota laiva ulkovärityksen puolesta olikin. Kulttuurivaihto hyttikäytävillä alkoi jo kansainvälisillä vesillä, muutama pykälää liian pieniin havajikauluspaitoihin sonnustautuneiden itänaapureiden tarjotessa maistiaisia viinikarahveistaan, suupielet vilpittömästi korvissa. Laiturin räntäsateessa arvovieraita odottaneen fanfaariorkesterin jälkeen kokosimme taas itsemme ja suuntasimme kiertoajelulle, oppaan valaistessa Pohjolan Venetsian saloja lähestulkoon leffamaisella slaavilontoolla. Kuvaustauot - kuten matkan muutkin ulkoiluosuudet - jäivät lähes olemattomiksi, koska -23 celsius ja 9m/s. Menomatkan hilpeä teema sai luontevaa jatkoa ensimmäisessä varsinaisessa vierailukohteessa, Baltikan tehdas on Euroopan toiseksi suurin panimo. Esittelykierroksen kliimaksi saavutettiin yhden tunnin ja kahden kilometrin kohdalla, jolloin iskuryhmämme päästettiin maisteluhuoneeseen kuin lapset karkkikauppaan. Huikean 15 virvokevalikoiman jälkeen sikaosasto pääsi vihdoin majapaikkaansa. Kortintäyteiset koti-illat tulivat pitkin matkaa tutuiksi ja huipentuivat useimmiten lähikortteleiden kebabravintoloiden vertailuun, lähtipä muutama rohkea etsimään muitakin jupinoita paikallisten taksien turvin. Luonnonolot tekivät harharetken loppupuolestakin sisätilapainotteisen, missä oli toki puolensa. Olihan tuo Eremitaasi joidenkin mielestä ihan hieno, ”miettikää kun toi ois täynnä juustohampurilaisia”, lausui uupunut matkamies sadannen parimetrisen kivivaasin kohdalla. Parin päivän kulttuurikylvyn jälkeen pinkki osasto käänsi kokkansa takaisin kohti hapattunutta länttä. Ennakkomainonta ei pettänyt myöskään paluumatkalla; ohjelmavihkosen ”Great russian show on board!!!” osoittautui totisimmaksi todeksi ja vei koko laivabaarin meille turkulaisille niin kovin rakkaan Läntisen Pitkäkadun tunnelmiin. Myös paikalliset kasinopelit tekivät nimilleen oikeutta: ”venäläisen pokerin” nimessä nähtiin jotain arvoituksellista, johon oli kuitenkin jälkikäteen helppo yhtyä. Matkan tunnelmia osuvasti kiteyttäneen meritaipaleen jälkeen pääsimme kuitenkin taas siirtämään kelloja tunnilla taaksepäin ja kehitystä 25 vuotta eteenpäin. Olli Kajava Haluatko auttaa Indexin seuraavan ekskursion järjestämisessä? Ekskursiotoimikunta järjestää vinkeitä tutustumisretkiä sekä kotomaassa että rajojen ulkopuolella! Index järjestää ainakin yhden ekskursion maamme rajojen ulkopuolelle, mutta ekskursiotoimikunta kehittelee myös kotimaan-ekskursioita innolla. Ota yhteyttä! Ekskursiovastaavat: Ida Kosonen [email protected] Asta Vainiopää [email protected] ”Laiturin räntäsateessa arvovieraita odottaneen fanfaariorkesterin jälkeen kokosimme taas itsemme...” SOSIOLOGIN SILMIN KOLLEKTIIVISUUDEN SUOJASSSA M eistä sosiologeista ei yleisesti tunnuta jonkinlaiseen tasapainotilaan, jotta itse- tellen siirtymässä eläkkeelle, eivätkä he olihirvittävästi pidettävän. Onpa meille murhat vähentyisivät. Durkheimista voisi si voineet omassa nuoruudessaan kuvitella keksitty haukkumanimiäkin. ”Joku sössö- kirjoittaa vaikka erillisen artikkelin, joten chattailevansa verkkoyhteyden avulla toilöögi”, joku tokaisee ja saattaa väittää ettei jätän hänen ajattelunsa käsittelyn tähän. sella puolella maapalloa asuvan ystävänsä kulttuurilla tai yksilön sosiaalisella tauskanssa puhumattakaan siitä, että kaikilla talla voisi missään olosuhteissa olla vaiku- Me ihmiset luulemme olevamme riippu- olisi ollut varaa meille itsestäänselviin tektusta kansalaisten kulutustottumuksiin. mattomia toisistamme. Emme tunne hen- nologisiin kapistuksiin, kuten esimerkiksi Siitä huolimatta suurin osa suomalaisista kilökohtaisesti omaa naapuriamme, lähi- televisioon. Eivät meidän isovanhempamei majaile bambumajoissa tai osta kimo- kaupan kassalle voi lempioluen loppuessa me varmaankaan valehtele todetessaan noa tupaantuliaisiin viikonlopuksi. Moni antaa halutessa suoraa palautetta ja meitä ei heidän perheensä asuneen pinta-alaltaan kaverinikin on useaan otteeseen kysynyt hetkauta tuon taivaallista kansanedustajien samankokoisessa yksiössä kuin me asumme minulta, mitä se sosiologia noin niin kuin vaalirahasotkut. Mediassa puhuttiin yhtei- nyt, sillä erotuksella että jaamme saman karkeasti ottaen oikeastaan on, mitä se oi- söllisyyden vähenemisestä yhteiskunnassa pinta-alan yksin. Se oli heidän oman aikein tutkii? Saavatko sosiologit valmistut- viimeistään Kauhajoen kouluampumisten kansa todellisuutta ja yhteiskuntaa. Suurten tuaan töitä? Ettehän te varsinaisesti edes jälkeen. Yksilöllinen patologia alettiin tun- ikäluokkien jälkeiset sukupolvet ovat entisvalmistu mihinkään ammattiin. nustaa myös yhteiskunnallisena ongelmana, tä vauraampia ja meillä on entistä enemmän joka vaatii toimenpiteitä. Ja tuolloinkin vas- resursseja kuluttaa. Myös vapaa-aika on liSosiologian yhtenä uranuurtajana voidaan ta sitten, kun me sosiologit olimme nosta- sääntynyt, mutta paradoksaalisesti työssä pitää ranskalaista Emilé Durkheimia, joka neet asian esiin. uuvutaan entistä useammin ja siirrytään ensimmäisenä artikuloi tieteellisesti sanan ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeel”sosiologia” omissa teoksissaan. Durkheim Sosiologisesti perinteinen yhteiskuntake- le. Vanhempien ihmisten mielestä meidän oli samalla ensimmäinen sosiologin vi- hitys on nähty alkukantaisten yhteisöjen ei tässä taloustilanteessa kuuluisi marista, ranhaltija Pariisissa 1800-luvun lopulla. korvautumisella erilaisilla instituutioilla, mutta entä kun jokin ihan oikeasti mättää? Durkheimin tunnetuin teos on Itsemur- jotka mahdollistavat aidon yksilöllisyyden ha, jossa hän tutki itsemurhan tehneiden nyky-yhteiskunnassa. Myös toimiva byro- Vaikka yhteiskunta ympärillämme muutihmisten yhteisöllisiä suhteita. Durkheim kratia on ollut tärkeä askel matkalla kohti tuu, on ihminen aina sama. Uuden ihmislaoli ensimmäinen, jonka sanottiin selittä- yksilöiden mahdollisimman tarkkaa kont- jin kehittyminen kestää miljoonia vuosia ja vän itsemurhaa sosiaalisella. Sosiaalinen rollointia. Moderni väestötietojärjestelmä meitä seuraavalla lajilla ei ole enää päässään on siis sosiologian tutkimuskohde. Ajat- on kehittynyt vähitellen, ja viranomaiset hiuksia. Ennen hiustenlähtöä on meillä motelua pidettiin vallankumouksellina, sillä voivat halutessaan saada jokaisen kansa- nia haasteita selätettävänämme. Suurten ennen tätä itsemurhaa pidettiin sangen laisen tiedot luettavaksi. Olemme muut- ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle vaatii yksilöllisenä asiana johon vaikuttivat yk- tuneet yhteiskunnaksi, jossa voimme olla kansalaisilta veronmaksukyvyn lisäksi pisilän omat henkilökohtaiset patoutumat, yksilöitä, mutta jossa valtio tietää meistä dempää työuraa. Mutta voiko nykyisessä jota tutki tieteistä ennen kaikkea psyko- yhä enemmän. työelämässä jaksaa yli 60-vuotiaaksi? Ei logia. Durkheimin mukaan liian kiinteä työssä jaksaminen ole välttämättä kiinni yhteisö tai liian löyhä yhteisö synnyttävät Miten sitten oma aikamme eroaa meitä organisaatiorakenteen muuttamisesta vaan eniten itsemurhia. Yhteisön pitäisi pyrkiä edeltäneistä? Suuret ikäluokat ovat vähi- ennen kaikkea hyvistä ihmissuhdetaidoista. Siitä, että ihmiset ylipäätään kykenevät tulemaan toimeen toinen toistensa kanssa. Tutkimusten mukaan nykynuoret haluavat tulevaisuudessa työn sijaan entistä enemmän vapaa-aikaa. Työn eetos on muuttumassa työnteon velvollisuudesta työn tekemisen oikeudeksi ja samalla työn sisältöön kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Kaikkea ei rahalla saa. Ei talouskasvu tuo parisuhdetta, hyviä ystäviä ja turhanpäiväisiä kaljakavereita. Jokaisen täytyy löytyy keskuudestaan nämä ihmiset ja muodostaa heistä oma subjektiivinen kokemuksensa. Emme voi pyörittää tätä maailmaa yksin, vaan tarvitsemme siihen muita ihmisiä. Kollektiivisuus tuo suojaa elämää uhkaavia kriisitilanteita varten. Jani Moilanen ”Me ihmiset luulemme olevamme riippumattomia toisistamme. ” 16 SOSIOLOGIN SILMIN KULTTUURIA NÄKÖKULMA SOSIAALITIETEELLISEEN SOITTOLISTAAN M ikä määrittää omaa aikaamme? Se on kysymys, jonka kanssa jokainen sosiaalitieteilijä tulee jossain vaiheessa maallista taivallustaan painineeksi mutta aina ei tarvitse olla sosiaalitieteilijä voidakseen tavoittaa jotain omalle ajalleen ominaista. Sosiologiset pohdinnat riskiyhteiskunnasta, notkeasta modernista, tai refleksiivisestä individualismista saattavat avata hyvinkin mielenkiintoisia näkymiä ohikiitävään nykyhetkeen. Siinä missä ne ovat toisinaan käyttökelpoisia välineitä luomaan kokonaisvaltaista kuvaa siitä, miten maailmamme oikein makaa, populaarikulttuuri onnistuu usein tehokkaammin tuomaan ajan hengen lähemmäs yksittäistä ihmistä. Aika vaan kulkee eteenpäin ja tämän päivän yliopistoopiskelija on taas kerran tilanteessa, jossa oma aika näyttää todella erilaiselta menneeseen verrattuna. Useimmat meistä muistavat vain hämärästi jos ollenkaan, millaista elämä oli ennen tekstiviestejä, Googlea ja läppäreitä. Vastaavasti monikaan viime vuosisadan kasvatti ei voi ymmärtää miten jollain voi olla 800 Facebook-kaveria, muttei ketään kenen kanssa lähteä kaljalle. 80- luvun alun ja 90-luvun lopun välillä syntyneen Y-sukupolven tyyliin filosofi G.W.F. Hegelin ajatusta soveltaen, suurmiehet (tai -naiset) ovat sellaisia, jotka parhaiten kiteyttävät ymmärrettävään muotoon oman aikansa meiningin. Samaa lo- 17 giikka voitaneen soveltaa myös musiikkiteollisuuteen ja kysyä, mitä oman aikamme musiikista muistetaan 50 vuoden kuluttua? Paatuneempi kriitikko voisi todeta, että tuskin juuri mitään, ajan henki kun on kierrättää vanhoja ideoita. Haluaisin kuitenkin uskoa, että joidenkin ajattomien teemojen, kuten rakkauden, lisäksi tulevaisuuden sosiaalitieteilijät muistavat ainakin sellaisia kappaleita joiden myötä he voivat kokea aikamatkan omaan nuoruuteensa, 2000-luvun alkuun. Kappaleita, jotka tiivistivät yhteen hetkeen jotain olennaista meidän aikamme meiningistä, oli se sitten haudanvakavaa synkistelyä, piikittelevää ironiaa, tai kieli poskella kynäiltyä huumoria. Koska tällaisesta aiheesta voi rajallisen tilan puitteissa tietysti raapaista vain vähän pintaa, seuraavassa suomalaisilta ja kansainvälisiltä soittolistoilta muutamia täysin subjektiivisia ehdotuksia, jotka saattavat sivuta vahvastikin toisiaan: “vicariously I live while the whole world dies” (Tool - Vicarious, 2006) Usein melko kryptisessä muodossa sanomansa esittävä vaihtoehtometalliyhtye Tool on ottanut vahvasti kantaa etenkin informaatioyhteiskunnan pimeään puoleen. ‘Vicarious’kappale edustaa musiikillisesti ja lyyrisesti bändin helposti lähestyttävämpää puolta. Biisi maalaa kuvan zombin oloisesta henkilöstä, joka tuntee olevansa todella elossa vain tuijottaessaan maailman kurjuutta ja kärsimystä TV:n välityksellä. Vaikka kritiikki osuu terävimmin skandaaliuutisointiin ja tosi-TV:n luomaan tirkistelykulttuuriin, voidaan kyseiset ilmiöt käsittää osana laajempaa informaatiotulvaa. Tuo tulva tuo päivittäin kaikki tunneskaalan osa-alueet kauhusta myötähäpeään suoraan olohuoneisiimme ja saa osan meistä vangikseen niin pahasti, että omaa elämää eletään lopulta muiden kautta. Ja kansa on lumoutunut. kimuksen mukaan keskimäärin joka toisen amerikkalaisnuoren mielestä olisi aivan mahtavaa tulla kuuluisaksi? Nickelback - Rockstar (2005) Fall Out Boy - I Don’t Care (2008) Happoradio – Ihmisenpyörä (2010) “Kadun mä ehkä tätä joku päivä, tien varresta itseni löydän. Kadun mä varmaan joku kaunis pilvetön päivä, mut kulta, mun Jack Johnson - Cookie Jar (2003) täytyy vaan mennä” Bloc Party - Hunting for Witch- (Chisu - Mun koti ei oo täällä, es (2007) 2008) Lady Gaga - Paparazzi (2008) Postmodernia nykyihmistä on “When you’re looking for a truth luonnehdittu vaivatta tilanteeson the cover of a magazine, how ta toiseen sujahtelevaksi hyväkdoes it feel si tyypiksi, joka on kovin etevä when you find out what you’re verkostoitumaan ja luomaan not gonna be” suhteita. Niiden suhteiden (Goo Goo Dolls - What a Scene, ylläpitäminen onkin sitten ki2002) murantimpi juttu, kun ei oikein osata tai haluta sitoutua ihmiItsestään huolehtiminen, nuo- siin, paikkoihin, tai työhön. ruuden ja kykeneväisyyden Ajan henki on elää hetkessä ja ihailu, sekä tavoitteissaan kor- epävarman tulevaisuuden tai kealle tähtääminen kuuluvat mahdollisesti uhkaavan juuretolennaisesti kilpailuyhteiskun- toman yksinäisyyden voi aina naksikin luonnehdittuun uus- ottaa seikkailun kannalta. liberaaliin maailmaan. Hyvältä näyttämisen ja menestykset Azure Ray - Displaced (2001) paineet kääntyvät toisaalta Egotrippi - Matkustaja (2004) helposti pakkomielteiseksi suo- Kent – Dom Andra (2004) rittamiseksi tai itsensä korostamiseksi. Narsismi, anoreksia “I’m not a slave to a world that ja työnarkomania ovat kaikille doesn’t give a shit” tuttuja ilmiöitä myös Suomesta, (Marilyn Manson – The Fight mutta etenkin Yhdysvalloissa Song, 2000) yhä kasvava määrä nuorista kasvaa ilmapiirissä, jossa on oltava Rikkaat rikastuvat ja köyhät jotenkin erityinen ollakseen köyhtyvät. Hyvinvointivaltio ja yhtään mitään. Vai mitä mieltä pahoinvointiyhteiskunta. Siinä pitäisi olla siitä, että erään tut- pari dikotomiaa, joilla usein ”Narsismi, anoreksia ja työnarkomania ovat kaikille tuttuja ilmiöitä myös Suomesta...” SOSIOLOGIN SILMIN kuvataan yhä kiihtyvää yhteiskunnan polarisaatiota ja talouskasvua palvovaa länsimaista nykypolitiikkaa. Idealismi on vaihtunut suorittamiseen eikä kukaan ajattele enää ihmistä. Oravanpyörän kyydistä voidaan hetkeksi pudottautua vapaaehtoisesti, mutta takaisin hyppääminen voi olla hankalaa. Monet haaveilevat jättävänsä sen taakseen, jos vaikka onnellisuus löytyisi ihan itseään vaan toteuttamalla. Jos taas onni löytyy perinteisemmistä arvoista, voidaan kysyä kuinka nykyään on mahdollista hankkia koti, perhe, vakaa toimeentulo ja sosiaalista arvostusta polttamatta My Space on Facebook - Tweet Ya Later Poke Ya Now (2010) My Space on Facebook - SearNo mitäpä olisi oma aikam- ching Google For You (2010) me ilman sosiaalista mediaa? My Space on Facebook - ChilKaikki ystävät, naamatutut ja ling Online (2010) “When you ignored my request to ihastukset muutaman klikkabe your friend I spilled my guts uksen päässä, ja ruutu täynnä Ps. allekirjoittanut ottaa mieleland hit send, toistaan mielenkiintoisempia lään Facebookissa, ja jos välttätwo weeks for a response and got tilapäivityksiä. Millaistako- mättä pakko, myös kasvotusten nothing, honestly it only made han meno on siinä vaiheessa, vastaan kanssaopiskelijoiden kun 2000-luvulla syntynyt näkemyksiä meidän aikamme me want you more” (Gym Class Heroes - New Fri- sukupolvi rynnii joukolla Fa- hengen hienosti tiivistävistä cebookiin ja siellä hoidetaan kappaleista. end Request, 2006) myös toistaiseksi melko piilossa Anti-Flag – This is the End (For pysyneet erimielisyydet lasten Harley Bergroth ja vanhempien välillä? Maltan You My Friend) (2006) Eddie Vedder - Society (2007) tuskin odottaa. kynttilää molemmista päistä ja uhraamatta mielenterveyttään jatkuvien suorituspaineiden alla? Onnekkaita ovat ne jotka tietävät. Paleface - Helsinki Shangri-La (2010) ”Oravanpyörän kyydistä voidaan hetkeksi pudottautua vapaaehtoisesti, mutta...” 18 KULTTUURIA PÄÄTOIMITTAJAN HYLLYSTÄ “Makasin valveilla, ja ajatukseni kiersivät ja kaarsivat. Sitten en enää saanut pidättäydytyksi, vaan rupesin ajattelemaan Brettiä ja niin häipyi kaikki muu.” - Ernest Hemingway, Ja aurinko nousee Olette kaikki kadotettua sukupolvea. Näin Gertrude Stein totesi kaksivitoselle Ernest Hemingwaylle Pariisissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Siihen aikaan Montmartre kuhisi köyhistä taiteilijoista, jotka tekivät ahkerasti työtään ja juhlivat yöt läpeensä halvalla frangilla. Hemingway läpimurtoteos Ja aurinko nousee (1926) valottaa näiden boheemien sielunmaisemia. Julkaisemisen jälkeen kirja aiheutti pienoisen skandaalin, sillä sen henkilöhahmot muistuttivat H:n tuttavia, eikä kuvaus heistä ollut mairittelevaa. Siihen Hemingway ei tietysti pyrkinytkään, vaan hän halusi omien sanojensa mukaan tehdä siitä totta. Teoksen päähenkilö on yhdysvaltalainen journalisti Jake Barnes, joka asuu Pariisissa, juhlii ja rakastaa naista nimeltä Brett. Brett taas vaihtaa miestä viinipullojen tahtiin, mutta rakastaa silti omalla tavallaan Jakea. Toisiaan he eivät voi saada, sillä Jake loukkaantui sodassa ja on siksi impotentti (Hemingway muuten inhosi symboleita, joten ei tulkita tätä liikaa, eihän?). Myös Jaken ystävä Robert Cohn rakastuu Brettiin ja näin kolmiodraama on valmis. He juovat, syövät ja tanssivat ympäri Pariisin katuja, kunnes lopulta päätyvät ystävineen Espanjan Pamplonaan. Paikka on vielä nykyäänkin kuuluisa härkäjuoksuistaan, kiitos Hemingwayn ja tämän kirjan. Hemingway löysi oman äänensä jo tässä ensimmäisessä kirjassaan. Hänen lauseensa ovat lyhyitä, selkeitä ja katkeransuloisia alusta loppuun saakka. Hemingwayn mukaan jäävuori liikkuu vedessä arvokkaasti, koska vain pieni osa siitä on vedenpinnan yläpuolella. Samaan tapaan kirjallisuudesta täytyy karsia kaikki turha pinnalta. Hemingwayn mukaan kirjailija pystyy tähän, jos hän tietää mistä luopuu ja osaa kirjoittaa tarpeeksi totuudenmukaisesti. Omana aikanaan H:n tapa kirjoittaa olikin uutta ja erikoista, eikä sen vaikutusta kirjallisuuden kehitykseen voi vähätellä. Jälkimaininkeja kuulee vielä nykypäivän yhdysvaltalaisten kirjailijoiden puheista. Kirjasta löytyy kuvaus härkätaistelusta, tuosta perin oudosta lajista meidän suomalaisten näkökulmasta. Hemingway oli aficionado, lajin rakastaja, jonka mukaan härkätaistelu kuvaa tragediaa parhaimmillaan. Vaikka härän kohtalo on sinetöity, se silti yrittää kaikkensa, ryntäilee, syöksyy, tappelee, kunnes matadori tappaa sen. Veri leviää hiekalle, sorkat sojottavat taivaaseen, katsomo hurraa ja – tietysti – aurinko nousee. Traaginen oli myös Hemingwayn oma lähtölaukaus: pitkän sairastelun jälkeen, vainoharhaisena ja kirjoittamiskyvyttömänä, hän tappoi itsensä Idahossa vuonna 1961. Jos et jaksa lukea tenttikirjaa ja olet lukenut jo Da Vinci -koodin, niin anna tälle kirjalle mahdollisuus. “Sinäpä sen sanoit, vastasin. — Herttainen kuvitelma, eikö totta?” Ibid. 19 J.T. ”...Jake Barnes, joka asuu Pariisissa, juhlii ja rakastaa naista nimeltä Brett.” KOMMENTTI Sananen akateemisesta vapaudesta Y liopistossa vallitsee (vielä) jonkinlainen akateeminen vapaus. Akateemisella vapaudella tarkoitetaan suurin piirtein sitä, että opiskelijoilla on vapaus päättää omien opintojensa sisällöstä ja niiden suuntautumisesta. Opiskelijalla on oikeus omaan ajatteluun ja vapaaseen näkemystensä esittämiseen. edes vähän kuunnella ja keskittyä? Tässä nyt ei ole kyse siitä, että olisin itse maailman paras opiskelija tai että keskittyisin aina täydellisesti. Olen ehkä kuitenkin sisäistänyt akateemisesta vapaudesta jonkin asian paremmin kuin nuo häiriköt. Sillä, ettei kukaan potki meitä On ”mahtavaa” ja ”siistiä”, kun ei tarvitse enää olla koulu- perseille, on hintansa. Olemme itse vastuussa käytöksestämmaisessa ympäristössä opettajien ja opinto-ohjaajien tarkkail- me ja opintomenestyksestämme. Emme enää opiskele koutavana ja heidän käskyjensä alaisina. Saa vapaasti suunnitella lussa, emmekä ole muskarissa. lukujärjestyksenä, käydä syömässä milloin haluaa, tehdä esseitä ja semmatöitä mistä haluaa ja muuta mukavaa. Jos itse haluaa tehdä hallaa itselleen, hyvä niin, mutta huono käytös häiritsee myös muiden oppimista ja varsinkin luennoitOsa opiskelijoista tuntuu kuitenkin ymmärtävän akateemisen sijan työtä. Hän on kuitenkin asiansa jonkintasoinen tuntija, vapauden aivan väärin. Akateemisella vapaudella ei nimittäin joten hän myös ansaitsee jonkintasoista kunnioitusta. Jokaitarkoiteta vapautta mennä aivan miten haluaa ja käyttäytyä nen, joka on joskus pitänyt vähänkään pitemmän esitelmän, miten haluaa muista ihmisistä huolimatta. Varsinkin mas- tietää kuinka paljon häiritsee jos yksikin höpöttää yleisössä. saluennoilla meininki on joskus jopa eläintarhamaista. Hyvä esimerkki tästä oli yleisen kielitieteen perusteet –kurssi, jonka Yllä mainitut huomiot koskevat onneksi vain pientä osaa opissuoritin viime syksynä. 1 Kurssi oli yksi selkeimpiä luento- kelijoista (professori Esa Itkosen mukaan niitä, jotka ”eivät kursseja mihin olen törmännyt. Aihe oli mielenkiintoinen oikeastaan edes kuuluisi yliopistoon”), mutta se pienikin osa ja kielitieteen kenttää käytiin laajasti läpi. Luennoitsija on on liikaa. Huomattavasti suurempi osa ei osaa tulla luennoille luultavasti yliopiston selkein. Luulisi, että porukka keskittyisi. ajoissa. Koettakaamme yrittää käyttäytyä kunnolla ja ansaita akateemisen vapautemme rippeet. Mutta ei. Kuulemani mukaan suurimmalle osalle kieliaineiden opiskelijoita tuo kurssi on pakollinen. Triviaalisti ab, Jyri Luonila jossa a on ’pakollinen’ ja b on ’tylsä’. Meininki oli nimittäin lastentarhatasoa. Luennoitsija joutui pahoinpitelemään pöy- Kirjoittaja on toisen vuoden filosofian opiskelija, jolla oli lukiossa täänsä joskus karttakepillä, joskus monistenipullaan, jotta paha tapa myöhästyä. salillinen ylioppilaita hiljenisi. Usein tämäkään ei riittänyt, vaan täysin epäkunnioittava käytös kanssaopiskelijoita ja varsinkin luennoitsijaa kohtaan jatkui koko luentokurssin ajan. Tämä ilmeni myös luennon loppupuolella. Kaikkihan tietävät miten kellon lähestyessä varttia vaille tasatuntia joku yksi malttamaton alkaa pakata tavaroitaan. Tämä aiheuttaa ilmeisesti vastustamattoman sosiaalisen paineen/vastaavan, ja muidenkin on pakattava kynänsä ja paperinsa laukkuunsa. Tätä siivittää tietysti vielä höpinä vieruskaverin kanssa. Ja samaan aikaan luennoitsija yrittää johdattaa meitä luennon kliimaksiin. Tämä tuttu tilanne oli pöyristyttävällä tavalla vakavampi kyseisellä luentokurssilla: porukka myös nousi seisomaan! Yleensä tässä vaiheessa hermoni olivat lopullisesti riekaleina. ...kannesta kanteen! Jonkinlaista perverssiä nautintoa sain kuitenkin luentotentissä. Tentin luulin olevan kaikille suhteellisen iisi piisi, mutta tentin jälkeen kuunnellessani eräiden opiskelijoiden sanailua, naurahdin sisälläni. He olivat tekemässä tenttiä toista kertaa, ilmeisesti tuloksetta. Heille oli tullut täytenä yllätyksenä, että kielitieteen tentissä voidaan kysyä sellaisia asioita kuin ”morfeemi” tai ”synonyymisyys”. Ja kun kysymykset olivat kuulemani mukaan lähes samat kuin ensimmäisessä tentissä, en voinut kuin virnistellä sisäisesti heille. Olisiko kannattanut Kasarminkatu 2 215 3256 www.uniprint.fi ”Osa opiskelijoista tuntuu kuitenkin ymmärtävän akateemisen vapauden aivan väärin. ” 20 Arkielämän innovaatioista Uutisissa kerrotaan osakkeenomistajan rikastuneen, lasten toisaalla koulussa itkeneen. Rikastuinko minä? Marssin pankkiin, otin opintolainaa, ja nyt kaappini pursuaa ruisleivästä ja tonnikalasta. Haen jatkuvasti merkityksiä ympärilläni vellovasta maailmasta mitään kuitenkaan ikinä löytämättä. Kannustavat tehokkuuteen, kehittämään uusia innovaatioita. Ihminen oli oman aikansa innovaatio. Aluksi opittiin kävelemään, seuraavaksi valmistamaan työkaluja ja lopulta rakentamaan itsellemme katto pään päälle. Kuinka montaa opiskelijaa nykypäivä ihan oikeasti koskettaa. Otamme kursseja toinen toisensa perään, osallistumme tai olemme osallistumatta opiskelijajärjestöjen toimintaan suurimman osan tuntematta kuuluvansa mihinkään opiskeluihin liittyvään ryhmään. Tunnemme itsemme osallisiksi tai ryvemme itsesäälissä odottaen parempaa huomista. Onko minusta enää koskaan mihinkään, tuumaa opiskelijarukka pienen yksiönsä nurkasta tenttikirjan sivut kyyneleistä kostuneina. Vihaan rationaalisuutta. Pitäisi varmaan suunnitella ihmissuhteetkin kuin oma opintosuunnitelmansa. Ensiksi perusopinnot, sen jälkeen aineopinnot ja vähitellen suorittamaan syventäviä. Koko ajan tässä pitäisi kehittyä, ei koskaan olla paikallaan. Elämä täällä maailmassa on sangen epärationaalista, vailla tarkoituksenmukaisuutta. Mitä lopulta tällä koulutuksella todella saavutamme? Olemmeko parempi ihmisiä, kohoammeko sosiaalisessa stratifikaatiossa? Jokainen keskiluokkaan itsensä tunteva tietää kyllä mikä on Gucci ja Lady Gaga. Tai vaihtaa Facebook-päivitykseksi että ”lähtee spinningiin ja sen jälkeen yksille kavereiden kanssa.” uudella hienolla älypuhelimellaan. Olen kuullut että lukiossa opettajilla suurin osa työajasta kuluu opettamisen sijaan opiskelijoiden kasvattamiseen. Pulpettiin piirretään, tunnilla selataan Facebookia tai puhutaan kännykään. Se on aika palkitsevaa edellisen päivän oppitunnin valmistelujen jälkeen marssia luokan eteen. Minulle kaikkein olennaisin piilee arjessa, havahtumisessa juuri olevansa olemassa tässä hetkessä. Tiskaamisessa, pyykkien pesemisessä ja ylipäätään kaikessa meille rutiinomaisessa arkisessa, liian tavanomaisessa. Eivät ne tuota minulle liioin pääomia tai rahaa. Eivät niin, mutta eipä minulla niihin toisaalta kulunutkaan. Vaan hänelle kiitos kuka keksikään nämä, arkielämän innovaatiot. Jani Moilanen Kirjoittaja lupaa muistaa taas huomenna ottaa aamuvitaminiinsa. 21 23 ELÄMÄNOHJEITA Kenkien kiillottamisesta S uurin osa ihmisistä käyttää joskus elämässään nahasta valmistettuja kenkiä tai saappaita. En voi sille mitään, että ihmiset ostavat laadultaan paljon kehnompia kenkiä kuin aikaisemmin. Sen sijaan voin kantaa ristini kertomalla, miten ne lankataan oikein. Omien rajallisten havaintojeni mukaan hyvin harva osaa kiillottaa kenkänsä kunnolla. Nyt on kyse vanhan ajan upseerisaappaiden kiillosta eikä puolimatasta kiillosta, joka on kenkien surkuteltava nykytila. peittämällä etusormellasi lankkia, jotta sitä kertyisi ohuelti rätin pintaan. Jos lankki on Kenkien kiillottaminen ei ole vaikeaa. Tär- ehtinyt varastoinnissa kuivua, saatat joutua keintä on oivaltaa käytännön työn kautta lisäämään lankkipurkkiin muutaman tipan oikeanlainen tekniikka, ja ymmärtää, miksi vettä ja pyörittelemään ja vaivaamaan sitä sitä käytetään. Luulen, että ihmiset eivät sormenpäälläsi, kunnes se on saavuttanut osaa lankata kenkiään, koska heille on nuo- vahamaisen ja lievästi geelimäisen koosturena annettu aivan vääränlaista oppia. muksen. Tällöin se levittyy tasaisesti kengän pinnalle. Levitettävässä lankissa ei saa Salaisuus ei ole myöskään välineissä, koska olla minkäänlaisia hileitä tai rakeita. kengät on mahdollista kiillottaa jopa aivan peilipintaisiksi ihan tavallisella lankil- Ennen lankin levittämistä on hyvää tehdä la. Lankin täytyy tietenkin sopia kengän mielessään jonkinlainen pohjapiirros, josväriin. Mustiin kenkiin kannattaa käyttää sa kenkä on jaettu vaikkapa neljään luonmustaa lankkia ja ruskeisiin voi käyttää nolliseen osaan. Tarkoitus on työstää yhtä joko läpinäkyvää tai jotakin sopivaa rus- aluetta kerrallaan ja sen valmistuttua vaihkean sävyä, joka voi olla vaikkapa hivenen taa toiselle alueelle yhden lankkikerroksen tummempaa, mikä luo kenkään miellyttä- jälkeen, jotta se saa kuivua. Pienen suunnitvän patinan. Lisäksi on tärkeää valita aivan telusilmäyksen jälkeen aloitetaan pehmeän perinteistä, kuivaa vahalankkia sellaisessa lankin levittäminen kengän pintaan pienellitteässä purkissa, eikä mikään fuskauslank- lä, hennolla ja pyörivällä liikkeellä. Levitä keja, kuten uusia tuubissa myytäviä tahnoja, tuolla liikkeellä edeten kaikki rätin kärkeen jotka mukamas takaavat hyvän kiillon il- kertynyt irtoava lankki ohuelti kengän pinman kiillotusta. Pysy perinteisessä, koska taan. Olennaista on muistaa, että lankkia uudet on todettu kelvottomiksi. Hienoimpaan lopputulokseen ei voi oikaista halvoilla laiskurin konsteilla. Itse kiillottamisen aloittamiseen tarvitset lankin lisäksi tietenkin ne nahkakengät, jotka on ensin puhdistettu pölystä ja kurasta. Kiillottaminen on hivenen helpompaa, jos ottaa ensin nauhat pois kengistä. Tarvitaan myös puuvillainen rätti, joka leikattu esimerkiksi vanhasta t-paidasta. Viimeinen kohta tarvikelistalla on pieni kupillinen lämmintä vettä, jota tarvitaan välttämättä lankin pehmentämiseen. Oikeaoppinen kiillotus perustuu veden ja lankin yhteistyöhön. Kiedo puuvillarätti etusormesi ympärille ja kostuta se osa kankaasta veteen. Tämän jälkeen hiero kankaan 23 on tarkoitus kerätä kengän pintaan hiljalleen ja vaiheittain. Seuraavaksi siirrymme levitetyn lankin kiillottamiseen. Kengän osan pitäisi olla nyt ohuen ja matanvärisen lankkikerroksen peittämä. Kostuta rättiä hivenen vedessä uudelleen ja älä ota siihen enempää lankkia. Kiillottaessa rätin liike on edelleen sama: kevyt ja pyörivä. En voi korostaa liiaksi sitä, että kiillotus on tehtävä hellävaroen, koska muuten rätti vain siirtelee lankkia pitkin kengän pintaa. Tämän hienovaraisen hieromisen taustaidea on se, että lankkikerroksen pinta tasoitetaan, mutta jätetään varsinainen lankkikerros paikalleen. Turha, voimakas leipominen aiheuttaa vain sen, että lankki ei asetu paikalleen. Kun ensimmäinen osa kengästä saanut vähän kiiltoa ja pinta näyttää tasaiselta, niin siirrytään seuraavaan osaan kengästä, ja toistetaan sama prosessi kuin ensimmäisen osan kohdalla. Prosessia jatketaan ympäri kenkää vaihtaen aina lankattavaa aluetta, jotta edellinen kerros ehtii kuivua riittävästi. Jos lankkia lisää kuivumattoman lankin päälle, niin rätin liike lähinnä liikuttaa sitä yhtenä massana ympäriinsä eikä mitään kerrostumista tapahdu. Koko lankkausprosessin tarkoitus on lisätä ohuita lankkikerroksia toinen toistensa päälle siten, että vanha kerros on kiillotettu ja sopivasti asettunut ennen kuin seuraava lisätään. Jos teet työsi huolella ja oikein, niin kolmen tai neljän tekemän kierroksen jälkeen kengässä pitäisi olla jo miellyttävä kiilto. Siihen kannattaa yleensä lopettaa niissä kengän osissa, jotka taipuvat astuttaessa. Liian paksu lankkikerros näet rapisee taitoskohdista pois. Tästä ei sinänsä synny pysyvää vahinkoa, koska tilalle voi laittaa ohuemman ”Omien rajallisten havaintojeni mukaan hyvin harva osaa kiillottaa kenkänsä kunnolla.” KULTTUURIA kerroksen. Taipumattomiin kohtiin eli kengän kärkiin ja kantapäihin kannattaa laittaa vielä useampia ohuita kerroksia, jotta ne saisivat kauniin peilimäisen kiillon. Tunnen sellaisen nyrkkisäännön, että peilikiilto on valmis, kun kiillottaja voi lukea rannekellon viisarit kiillotetusta pinnasta. Tietenkin kiillotuksen voi lopettaa aikaisemminkin, jos vähempi kiilto viehättää. Lopuksi kiillotusta kannattaa kauttaaltaan vielä korjailla kevyesti kostutetun rievun kera. Kun kenkänsä on kerran lankannut kunnolla, niin seuraavat lankkaukset vievät huomattavasti vähemmän aikaa ja usein riittää pelkkä hento kostealla rievulla siloittelu, joka häivyttää pienet kolhut ja hioumat lankin pinnassa. Lopuksi mainittakoon vielä muutamia yleisiä neuvoja kenkien käyttöiän pidentämiseksi. Säännöllisellä lankkaamisella on kauniin kiillon lisäksi se elintärkeä tehtävä, että se pitää veden pois nahan pinnasta. Vesi on nahalle myrkkyä: Säännöllinen altistuminen vedelle aiheuttaa pintaan vaurioita ja pahimmassa tapauksessa halkeumia. Kerran vuodessa voi olla kengän terveyden kannalta hyvä poistaa lankit esimerkiksi satulasaippualla, jota käytetään satuloiden ja muiden nahkatuotteiden puhdistamiseen. Kaikkien tällaisten tököttien kanssa täytyy olla varovainen, koska ne voivat kuivattaa kenkää. Jos nahka pääsee kuivumaan, niin se rapistuu ja halkeilee todella nopeasti. Nahan kuivumisen estämiseksi suosittelen käyttämään kenkävoidetta, joka pehmeyttää ja kosteuttaa nahkaa. Valitettavasti en tiedä, mistä sellaista saisi Turusta. Näitä löytää netin kautta ulkomailta esimerkiksi hakusanalla ‘shoe cream’. Kenkärasvaakin voi käyttää, mutta useimmat laadut jättävät pintaan mehiläisvahakerroksen, joka vaikeuttaa lankkaamista. Viimeisenä neuvona kenkien käyttöiän pidentämiseksi suosittelen ostamaan hienompiin kenkiinne lepolestit eli puusta tehdyt kengänmuotoiset lestit, jotka sisältäpäin kevyesti venyttämällä estävät sitä menettämästä muotoaan ja ehjää pintaansa, kun niitä ei pidetä jalassa. Niitä saa joiltakin suutareilta, kenkäkauppiailta ja vähemmän yllättäen netin kautta ulkomailta. Kandidaatti H. Elokuva-arvostelu WINTER’S BONE Kuin huumehöyryt Missourin Tällä elokuvalla on monia ansioita. Vähäisimpänä niistä ei ole taivaalle sen naturalistinen tyyli, mikä Tuulen huminaa, nuhjuisia taka- on harvinaista herkkua jenkkimaan ihmisiä, väkivaltaa – siinä leffoissa. Myös näyttelijätyö oli elokuvan Winter’s Bone miljöö. En loistavaa. Pääosaa esittävä Jenniihmettelisi, jos joku toteaisi eloku- fer Lawrence on ihan ansaitusti van nähtyään sen atmosfäärin ole- Oscar-ehdokkaana ja John Hawvan kuin suoraan Syvästä joesta. Sa- kesin rooli Reen setänä kehuminoisin hänen olevan oikeassa vain sen arvoista. He ovat molemmat osittain: tematiikassa on toki yhtä- melko tuntemattomia alallaan, läisyyksiä, mutta Winter’s Bone on kuten koko tekijäporukka ohjaaja mielestäni 70-luvun edeltäjäänsä Debra Granikia myöten. Se lienee selkeästi parempi. Se on hämäävän tehnyt lopputuloksen kannalta hyyksinkertainen mutta tehokas työ vää. Täytyy muistaa, että Winter’s ja vuoden parhaita elokuvia (vaik- Bone on indie-filmi. Sen budjetti ka alkuvuotta vasta kuljetaankin). oli vaivaiset kaksi miljoonaa dollaria, jolla Hollywoodin a-listan tähWinter’s Bone ilmestyi alunperin ti tuskin edes lukisi käsikirjoitusta. Daniel Woodrellin kirjana vuonna Se todistaa, että isolla budjetilla ei 2006. Tarina kertoo 17-vuotiaasta ole mitään tekemistä elokuvan Ree Dollysta, joka asuu katatoni- onnistumisen kannalta. Winter’s sen äitinsä ja kahden nuoremman Bonessa ei ole heikkoa elementtiä, sisaruksensa kanssa syrjämailla, mutta vahvinta siinä on sen tarina. siellä jossain sivistyksen laita- Se on näennäisesti yksinkertainen, milla. Elämä on kohdellut hei- mutta helppous on tietysti harhaa. tä huonosti ja nyt heidän isänsä, “The hardest part is to make it look metamfetamiinin valmistaja, on easy”, Paul Austeria mukaillen. kadonnut pari viikkoa aiemmin. Teemoja käsitellään hillitysti eikä Paikallinen seriffi kertoo Reelle, kankaalla näy yhtään turhaa kuettä hänen isäpappansa on pan- vaa. Kaiken lisäksi itse kuvaus oli tannut talon ja maat oikeuden ta- kaunista; se paljasti Ozark-vuoriskuita vastaan ja häätö uhkaa, ellei toseudun karuuden ja luonto olitämä näyttäydy oikeudessa viikon kin vahva hahmo elokuvassa. Vain sisällä. Ree tietysti lähtee etsimään puut olivat suoria kun ihmiset niin isäänsä lähiseuduilla asuvien suku- kovin vinoja. laistensa luota, mutta he kehottavat häntä lopettamaan etsimisen. Mistä tiedän elokuvan olevan onReen sukulaiset kun ovat hänen nistunut? Se on kovin helppoa: isänsä tavoin huumebisneksessä ja kun tunnen oloni tyhjäksi valojen epämiellyttäviä tyyppejä noin ys- syttyessä saliin. Enemmän näitä, tävällisyyden asteikolla. Ree ei ota kiitos. neuvosta vaaria ja niinpä hänen ongelmansa ovat vasta alkamassa. J.T. ”Se todistaa, että isolla budjetilla ei ole mitään tekemistä elokuvan onnistumisen kannalta.” 24 ASIAA Aave kummittelee yliopistolla J a sen nimi on Rakenneuudistus. Tai Kaksiportaisuus. Tai Työelämärelevanssi. Tai mikä tahansa muu trendisana joka opetusministeriön tai muiden maan mahtavien kannanotoista tai muista horinoista kulloinkin poimitaan. Olen opiskellut yliopistossa nyt kolmen ja puolen vuoden ajan, ja koko sen ajan yliopistomaailma on ollut jatkuvan myllerryksen kourissa. Viime vuonna todeksi tulleen suuren yliopistouudistuksen aiheuttamia muutoksia yritetään vasta vakiinnuttaa käytännöiksi. Valtakunnallisten muutosten rinnalla yliopistot, tiedekunnat ja myös yksittäiset laitokset yrittävät kukin sopeuttaa itseään uuteen tilanteeseen ja samalla kehitellä omia keinojaan vastata tulevaisuuden haasteisiin. VAUHDILLA KOHTI UUDENMALLISTA TIEDEKUNTAA Vaikka yliopistojärjestelmän muutoksista puhutaan paljon, eivät ne vielä ole juuri näkyneet opiskelijan arjessa (siellä täällä seinillä roikkuvia ”Lahjoita vapaalle tieteelle” -rahankeruumainoksia lukuun ottamatta). Yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa oppiaineita järjesteltiin viime vuonna ryppäiksi entistä kookkaampiin laitoksiin, mutta opetukseen nämä hallinnolliset muutokset eivät vaikuttaneet juuri muuten kuin lisäämällä henkilökunnan stressitasoa. Lähitulevaisuudessa kaikki on ehkä jälleen toisin, sillä tiedekunnassamme kuohuu jälleen (tai edelleen). Viimeisimpänä ideana puhutaan uuMonet uudistuksista eivät kuisien, hallinnollisin perustein tenkaan kumpua suoraan yliopissynnytettyjen laitosten oppitolain tai yliopiston hallintojohaineille yhteisistä perusopintosäännön kaltaisista selkeistä noista. Villeimmät visionäärit lähteistä. Kannustimina uudishaaveilevat jo kunkin laitoktustyöhön ovat sen sijaan opesen, tai jopa koko yhteiskuntusministeriön tai yliopistohaltatieteellisen tiedekunnan linnon tai muiden vastaavien yhteisestä kandidaatin tuttahojen kannanotot ja lausunnot, kinnosta. Tässä mallissa eriyjoissa luetellaan litania yleviä idetyminen omiin oppiaineisiin oita ja tavoitteita, joihin yliopistoja linjoihin tapahtuisi vasta jen toivotaan parhaansa mukaan kandiseminaariryhmässä ja reagoivan. Eri toimiin ei varsinaisesti käsketä, vaan maisterivaiheen opinnoissa. niihin ajaa nimetön ja kasvoton, kaikkialta puskeva paine. Perusopintojen yhdistäminen on pisimmällä sosiaalitieteiden laitoksella, jossa yhteiset perusopinnot Uudistuksilla on monia myös opiskelijoita kosketta- saattavat olla todellisuutta jo hyvinkin pian, todenvia tavoitteita. Opintoja tahdotaan tehostaa ja säätää näköisesti viimeistään kun tilastotieteen oppiaineen paremmin vastaamaan työelämän alati muuttuvia kohtalo tiedekunnassamme lähitulevaisuudessa rattarpeita samalla kun opintoaikojen tahdotaan lyhe- kaistaan. Politiikan tutkimuksen laitoksella suurin nevän. Merkittävä teema on myös kaksiportaisuu- osa henkilökunnasta ja monet opiskelijat vastustavat den korostaminen tutkinnoissa. Tulevaisuudessa jo uudistusta laitoksen oppiaineiden erilaisen metodopelkän kandidaatin tutkinnon toivotaan avaavan logian vuoksi. Käyttäytymistieteiden ja filosofian ihmisille ovia työelämään. Yliopiston uudistuspro- laitoksella psykologia ja logopedia ovat ehkä yhteen sessi on kaikkea muuta kuin päättynyt. sovitettavissa, mutta ongelmia tuottaa filosofian oppiaineen kohtalo. 25 ”Eri toimiin ei varsinaisesti käsketä, vaan niihin ajaa nimetön ja kasvoton, kaikkialta puskeva paine.” ASIAA Perusopintojen yhdistämisten lisäksi tiedekunnan opiskelijamääriä aiotaan arvioida uudelleen. Sosiaalityön, psykologian ja logopedian oppiaineisiin kohdistuu paineita lisätä uusien opiskelijoiden sisäänottoa, muissa aineissa määrä haluttaisiin jopa puolittaa. Tällä pienennettäisiin opetusryhmiä, jolloin opiskelijoilla olisi mahdollisuus saada henkilökohtaisempaa opetusta. Samalla uusia opiskelijoita ei välttämättä enää otettaisi oppiaineisiin, vaan pääsykokeissa haku kohdistuisi laajempiin, laitosten muodostamiin kokonaisuuksiin. tuottaa hyvän lopputuloksen. Ongelmia vain nousee kun samalla haluttaisiin lisätä kaksiportaisuutta ja kandidaatintutkinnon työelämärelevanssia. Laajempia aihepiirejä käsitteleviin perusopintoihin siirtyminen tekee opintojen näkökulmasta väistämättä yleisemmän: monia aiheita sivutaan, mutta mihinkään on vaikea ehtiä paneutumaan. Monet pääaineopiskelijat kokevat jo nyt, ettei perusopinnoissa ole pääsykokeen jälkeen juurikaan uutta opittavaa, ja todella omaan oppiaineeseen pääsee sisään vasta aineopinnoissa. Tätä ympäripyöreyttä lisäämälläkö koko kandidaatin tutkinnosta pitäisi saada niin Näitä ja muitakin kysymyksiä tiedekunnan opetus-, vakavasti otettava että se houkuttelee työnantajaa? tutkimus- ja hallintohenkilökunta sekä opiskelijaedustajat suuntaavat pohtimaan laivaseminaariin 18.3. Osittain ongelmat eivät ole tiedekunnan itsensä ratTämän suuren draaman seuraavista käänteistä saa kaistavissa. Esimerkiksi ne perusteet, joilla yliopistot lukea esimerkiksi index-infolta Indexin koulutuspo- rahaa saavat ratkaistaan valtakunnallisella tasolla. liittisesta sunnuntaisähkeestä. Ennalta valmistautuminen on hyvä asia, mutta jos tiedekunta on liian innokas, ja toteuttaa omat muuYMPÄRIPYÖREYDELLÄ KOHTI TYÖELÄMÄÄ toksensa liialla kiireellä, lopputulos tuskin on kaunista katseltavaa. Ovatko nuo suunnitellut uudistukset sitten hyvä vai huono asia? Kysymykseen on vaikea antaa suoraa vas- EDESSÄ HÄMÄRÄ TULEVAISUUS tausta, mutta ennakkoluulottomuus on tässä tilanteessa hyve. Esimerkiksi Turun kauppakorkeakou- Mutta ehkä tämä kaikki johtaa vielä hyvään loppulussa ensimmäisenä vuonna tehtävät yhteiset opinnot tulokseen. Varmaa kuitenkin on, että uudistustyö ovat tuottaneet hyviä tuloksia. Ja vaikka kirosinkin jatkuu vaikka jatkuvat muutokset jo monia kyllästytkirjoituksen aluksi, että päätöksiä tehdään kuin tävätkin. Yliopiston rehtori Keijo Virtanen peräänepämääräisten henkimaailman olentojen ajamina, kuulutti vuoden alussa työrauhaa, ja tiedekuntamme on kieltämättä parempi että tiedekunta valmistelee dekaani Veli-Matti Ritakallio toivoi että yliopisto muutoksia rauhassa itse, kuin odottaa ylhäältäpäin saisi hallinnonuudistusten sijaan keskittyä vaihteeksi tulevaa mahtikäskyä. olennaiseen, eli opetukseen ja tutkimukseen. Eräs opetushenkilökuntaan kuuluva puolestaan toivoi, On kuitenkin syytä kiinnittää huomiota uudistuksis- että yliopistolla olisi uuden itsenäisyytensä myötä sa esitettyjen vaatimusten ristiriitaisuuteen. Yhtäältä myös ”munaa sanoa ei opetusministeriön aivopievaaditaan aloituspaikkamäärien kriittistä arviointia ruille”. ja opettaja-opiskelija suhteen parantamista. Kumpikin noista tavoitteista kuulostaa erinomaiselta myös Opiskelija jatkaa opiskelua kuten ennenkin, toivoen opiskelijan korviin. Kuitenkin muutosta mietitään etteivät muutokset levahda käsiin ainakaan lähivuotilanteessa, jossa tiedekunta edelleen saa rahaa tuot- sina. Eräs ystäväni kommentoi viimeisimpiä uudistamiensa tutkintojen lukumäärän perusteella. Olisi tushuhuja sanoen: ”Pitänee yrittää valmistua ja ehtiä hyvin naiivia olettaa, ettei opiskelijamäärän puolit- pois alta ennen kuin paska alkaa toden teolla lentää”. taminen tässä tilanteessa vaikuttaisi myös opetushenkilökunnan määrään. No, jos kerta opintoaikojen lyhentäminen on tavoitteena, niin eräänlainen motivaattori opintojen Yhtäältä halutaan vähentää tiedekunnan hakukoh- tehostamiseen kai tuokin on. teita uusille opiskelijoille, ja luoda laitosten sisäisiä perus- ja aineopintoja. Tämäkin tavoite voi lopulta Lauri Miikkulainen ”Varmaa kuitenkin on, että uudistustyö jatkuu vaikka jatkuvat muutokset jo monia kyllästyttävätkin.” 26
© Copyright 2024