Merkityksellisiä tavoitteita kohti

Marimekon Tiina Alahuhta-Kasko:
Merkityksellisiä
tavoitteita kohti
Taloustieteen oppikirja
Aallon sivuaineet
Sukupolvikokemus
Opiskelijakeskus
PÄ Ä K I R J O I T U S
Taneli Konti ainen
Tämä on jo tehty
Siitä, miten asiat on ennen koettu,
voisi oppia paljon. Olemme vain kovin
haluttomia tekemään niin.
I
hmisillä on taipumus uskoa, että oma elämämme, sen ongelmat ja tapahtumat olisivat jotenkin erityisiä ja ainutlaatuisia. Eivät
ne ole.
Oli haasteesi mikä tahansa, joku muu on
ratkaissut sen jo, kirjoitti Jari Sarasvuo aikoinaan Sisäisessä sankarissa (WSOY 1996).
Sarasvuon sanoma pätee vahvasti myös
opiskelijaelämässä. Enkä nyt tarkoita tällä esimerkiksi sitä, että Weboodi-järjestelmän kankeaa huonoutta taivasteltiin Ylioppilaslehdessä jo vuonna 2004. Tarkoitan sitä, että moni
muu on ennen sinua kirjoittanut graduaan,
suunnitellut tulevaisuuttaan, hakenut töitä ja
eronnut – tehnyt elämässään suuria asioita.
Kaikkiin näihin tilanteisiin ja haasteisiin on
olemassa lukemattomia oppaita, ja moni myös
kertoisi kysyttäessä mielellään, miten itse ratkaisi asiat.
Muiden kokemuksista ammentaminen ei
ehkä tekisi omaa matkaamme helpoksi, mutta voisi olla suureksi avuksi. Esteeksi koituu
usein se, että haluamme nähdä kokemuksemme yksilöllisinä, erityisinä ja selvitä niistä yksin. Kirjailija Douglas Adamsin sanoin: ihmiset ovat lähes ainutlaatuisia siinä, että he pystyvät oppimaan muiden kokemuksista. He
ovat myös huomattavan haluttomia tekemään
niin.
Pohjimmiltaan
samanlaiset
haas-
ja ongelmat kyllä saavat nykypäivänä
erilaisia ilmenemismuotoja kuin ennen. Tässä
lehdessä kaksi kylteriä – toinen 1980-luvulta ja
toinen vuodesta 2015 – kertoo, miltä elämä ja
opiskelu tuntuivat ja tuntuvat (s. 16).
Sanotaan, että yksi ihmisen psyykelle tärkeimmistä asioista on se, että hän tietää selviytyvänsä. Se on samalla ehkä suurin syy siihen, miksi nykyisyys tuntuu niin kovin kovalta. Ennen uskottiin vahvemmin, että elämä
kyllä kantaa.
Pohjimmiltaan asiat eivät kuitenkaan ole
erilailla kuin ennen. Kauppatieteiden maisteri
Arto Mäenmaa sanoo hyvin: tiettyyn pisteeseen asti ihmiset ovat aina olleet huolestuneita tulevaisuudesta, mutta on eri asia olla uskomatta tulevaisuuteen. Ei ole mitään syytä uskoa, miksei nykyinen sukupolvi pärjäisi.
teet
Ylioppilaslehden vuoden 2004 Weboodi-jutussa muuten kerrottiin, että käyttöjärjestelmään lisätään lukujärjestys kunhan
resursseja saadaan. Vielä nykyisinkään lukujärjestystä ei löydy, mutta kenties päivitystyö
pääsee vauhtiin ihan kohta.
TEKIJÄT
4/2015
Kylteri on Helsingin kauppatieteiden
ylioppilaiden ylioppilaslehti. Syksyllä
1999 perustettu lehti toimii ikkunana
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun
opiskelijoiden maailmaan ja
käsittelee ajankohtaisia aiheita heidän
näkökulmastaan.
Taneli Kontiainen
JESSE SALO
ELI NA RY TKÖNEN
pä äto i m i t ta j a
Taneli Kontiainen
045 133 3223
[email protected]
ad
Jesse Salo
040 353 8287
[email protected]
emilia mäenmaa
VERNA VUORI PURO
MARJA-LISA LAUKKONEN
i l m o i t u s m yy n t i
Katariina Karttunen
040 353 8282
[email protected]
k a n n e n k u va
Petri Anttila
julkaisija
susanna mannerkoski
joona suho nen
HELMI LÖTJÖNEN
KY-säätiö
Konemiehentie 4
02150 Espoo
pa i n o
Lönnberg
pa p e r i
MultiArt Gloss 250 g
Galerie Art Matt 115 g
PE TRI ANT TI LA
ESA- PEKK A MAT TI LA
saana sampio
Pa i n o s
1400
i s s n 2 24 2 - 67 7 9
?
oona k aunisto
aleksi lintunen
se voit oll a sinä!
s e u r a ava k y lt e r i
i l m e s t yy h e l m i k u u s s a
tässä lehdessä
20
VALINTAKOE
3
Pä ä k i r j o i t u s 8OSAV UOSIK ATSAUS
10 ly h y e t
Taloustieteen oppikirja ei enää kelvannut valintakoekirjaksi.
Arvioimme taloustieteen uuden valintakoekirjan.
Pyörätuolikelaaja kehottaa sanomaan kyllä uusille haasteille.
Kyltereiden suosikki kauppiksen ulkopuolella on median sivuaine.
opiskelu
16S u ku p o lv i ko k e m u s
Isä ja tytär kertovat, miltä kauppakorkeakoulussa opiskelu tuntui 80-luvulla ja miltä se tuntuu tänä päivänä.
10
20
P i tä ä pä ät tä ä i t s e , m i k ä o n tavo i t e ltavaa
Marimekon toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kaskon mielestä kaikista kyltereistä ei tarvitse tulla konsultteja, pankkiireja tai yritysjohtajia.untuu.
26U n e l m a ta lo sta
Opiskelijajärjestöt suunnittelevat yhdessä uutta opiskelijakeskusta Otaniemeen.
gradu
29Ky lt e r i sy k sy ku v i n a 32Haa stat t e lu s sa Sa m i Sy k kö
34KOLUMNI: E l i n a ry t kö n e n
35 Ky-lo o k s
37 u-s i i p i p o l i i s i
38KY t i e d ot taa
40p u h e e n j o h ta ja lta
42 lo p u k s i
6
4/2015
16
32
4/2015
7
Kylte rie l ämä lukui na
KOONN UT TOIM I T US
OSAVUOSIKATSAUS
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta
hakee korkeimmalta oikeudelta
valituslupaa omaisuuskiistaa
koskevan kanteen tuomioon.
Valituslupa-asian käsittelyn
kesto on keskimäärin
4–6
kuukautta.
KOONNUT KYLTE R I N TOI M I T US
3,3
Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan vaalissa
äänikuninkaita
64
:n keskiarvolla,
3,62
16–18
(vuosina 2005–2014). Yliopistolta
haluttiin jutun julkaisun jälkeen
lisätä, että väylän kautta hyväksyttyjen koko joukon keskiarvo oli
tänä vuonna
3,75
Kylterirengas kasvatti
paikkamääräänsä seitsemästä
14
edustajaan.
Kaiken kaikkiaan edaattoreita valittiin 45.
Äänestysprosentiksi muodostui 30,16.
Kauppakorkeakoulun opiskelijoiden äänestysaktiivisuus oli muita kouluja korkeampi:
42,7%
äänioikeutetuista äänesti.
.
KY-yhdistyksen edustajistovaalissa saavutettiin
nykymuotoisen KY:n suurin äänestysprosentti,
Aalto-yliopisto aloitti
yt-neuvottelut, jotka
johtavat enimmillään
Neuvottelut koskevat koko
henkilöstöä professoreita
lukuun ottamatta, eli
350 4 100
työntekijän vähennykseen.
8
4/2015
:aa henkeä.
Henkilöstökuluihin
kohdistuu arviolta
noin 17 miljoonan
euron säästötarve,
sillä valtio leikkaa
yliopiston rahoitusta
noin 66 miljoonalla
eurolla vuoden 2018
loppuun mennessä.
äänellä
olivat kauppakorkeakoulun ensimmäisen
vuoden opiskelija Joona Kosloff
ja Vihreämmän Aallon Sameli Sivonen.
mikä on reilusti alle tutkinto-opiskelijoiden keskimääräisen opintomenestyksen
Jos lupa myönnetään, vie
lupa-asian ja itse valitusasian
käsittely yhteensä keskimäärin
kuukautta, korkeimman
oikeuden sivuilla kerrotaan.
Vaalitaisteluita
Viime Kylterissä kerrottiin, että kauppakorkeakoulun opiskelijavalinnassa
avoimen väylän kautta hyväksyttiin
tänä vuonna hakijoita alimmillaan
39,07%
Edustajistoon valitun 21 ehdokkaan joukosta
eniten ääniä keräsivät Kaisa Talvitie (87 ääntä),
Ville Vahteri (71) ja Joona Kosloff (60).
%%
%
%
%
4/2015
9
LYHYE T | Taloustie te en oppikirj a ei enää kelvannut valintako ekirjaksi
Ar vio: taloustie teen
uusi valintakoekirja
Hyvästit Taloustieteen
oppikirjalle
Yritystoiminnan
ymmärrystä
vai katsaus
taloustieteeseen?
Kauppatieteiden valintakokeen taloustieteen kirja vaihtuu seitsemän
vuoden jälkeen. Muutoksella pyritään siihen, että useampi pyrkijä
vastaisi kokeessa taloustieteen osion kysymyksiin.
Te ksti TANELI KONTIAINEN
Kuva jes se s alo
Ensi
keväänä
kauppakorkea-
pyrkivät eivät lue Matti
Pohjolan Taloustieteen oppikirjaa. Vuodesta 2009 valintakoekirjana ollut teos
korvataan Ari Hyytisen ja Mika
Malirannan Yritysjohdon taloustiede: Yritykset taloudessa ja taloustieteessä
-kirjalla.
Vuoden 2016 valintakoekirjallisuus
julkaistiin lokakuun lopussa. Pohjola
sanoo, että taloustieteen valintakoekirjan vaihtuminen tuli hänelle täytenä yllätyksenä.
kouluun
Valintakoekirjoista
päättää
yhteisvalinnan
ohjausryhmä. Siinä on kaksi edustajaa
jokaisesta mukana olevasta kauppatieteellisestä yksiköstä.
Kauppakorkeakoulun opintoasiaintoimiston päällikkö Margareta Soismaa
kertoo, että valintakoekirjallisuudesta pyydetään esityksiä yksiköiltä, jotka
käsitellään ohjausryhmän kokouksessa.
”Taloustieteessä tuli kaksi esitystä, joista toinen valittiin. Perusteluna
oli se, että haluttiin katsoa, olisiko uudenlaisella kirjalla mahdollisuuksia saada useampi hakija vastaamaan (kirjasta)
tehtyihin kysymyksiin”, Soismaa toteaa.
kauppatieteiden
Taloustieteen kysymyksiin vastaamatta
10
jättäminen lienee enem-
4/2015
män muiden kuin Aalto-yliopiston
kauppakorkeakouluun pyrkijöiden taktiikka, sillä Aallon korkeat pisterajat eivät käytännössä usein mahdollista sitä,
että yhteen osioon jättäisi suurelta osin
vastaamatta.
Pohjola allekirjoittaa sen, ettei Taloustieteen oppikirja ole valintakoekirjallisuuden helpoin teos.
”Se on sivumäärältään pitkä ja varmasti vaikea. Mitään virallista palautetta asiasta en kuitenkaan missään
vaiheessa ole saanut. Jos ajatellaan, että pääsykoekirjan pitäisi olla helpompi,
niin olisi sen saanut tuosta tehtyä esimerkiksi sivumäärää rajaamalla ”, Pohjola toteaa.
Taloustieteen oppikirjan tippuminen pois valintakoekirjojen joukosta muuttaa taloustieteen opetusta
Aalto-yliopistossa, sillä oppikirjan tietojen hallinta on tähän saakka ollut esitietovaatimuksena taloustieteen perusteet -kurssille, jota Matti Pohjola on
pitkään opettanut.
”Harmittaa, että omalta opetukseltani putosi pohja pois. Oppikirja, peruskurssi ja Suomen talous ja talouspolitiikka -kurssi ovat tähän saakka muodostaneet kokonaisuuden, josta saa
mielestäni aika hyvän kuvan taloustieteestä”, Pohjola sanoo.
"Jos ajatellaan, että
pääsykoekirjan pitäisi
olla helpompi, niin olisi
sen saanut tuosta tehtyä
esimerkiksi sivumäärää
rajaamalla."
”Seuraava peruskurssi menee vielä
nykyisellä rakenteella. Ne ovat avoimia
kysymyksiä, miten kurssi jatkossa toteutetaan ja kuka sitä opettaa.”
Taloustieteen oppikirjasta on
ilmestynyt 11 painosta. Pohjola kirjoitti
kirjan alun perin siksi, että 1980-luvun
alusta asti perusoppikirjana käytössä olleen Kansantaloustiede-kirjan kirjoittajat
Jukka Pekkarinen ja Pekka Sutela il-
moittivat lopettavansa oman kirjansa
päivittämisen. Vuonna 2006 ilmestynyt teos oli nimeltään Taloustiede (Pohjola–Pekkarinen–Sutela). Taloustieteen
oppikirja sai ensimmäisen muotonsa
vuonna 2008.
”Ensimäistä versiota kirjoitin puoli vuotta, ja päivityksiä aina joka toinen vuosi kesän verran. Tavoitteenani
ei ole ollut tehdä pääsykoekirjaa, vaan
mahdollisimman hyvä oppikirja. Taloustieteen oppikirjan tekeminen on
ollut mielekästä puuhaa, ja jatkan päivittämistä niin kauan kun kirjalle on
käyttöä.”
Taloustieteen oppikirja on ollut käytössä myös eräissä Helsingin yliopiston
valintakokeissa.
Yritysjohdon taloustiede – yritykset taloudessa ja taloustieteessä (Hyytinen ja Maliranta 2015) on tiivis katsaus taloustieteen perusteisiin voimakkaasti yritysnäkökulmasta painotettuna. Peruskäsitteiden lisäksi mukaan on otettu joitakin
aikaisemmin kauppakorkean pääsykoekirjoissa vain vähän käsiteltyjä aiheita, esimerkiksi peliteoriaa ja käyttäytymistieteellisen
taloustieteen näkökulmia.
Tehty sisällöllinen rajaus on mielenkiintoinen. Talousteorian uudempia osa-alueita ja jopa vaihtoehtoisia teorioita esitellään
ansiokkaasti. Huomiota saavat myös mikrotaloustieteen eri sovellutusten esittelyt esimerkiksi yrityksen organisaation tai henkilöstön näkökulmasta. Kuitenkin makrotaloustieteen sovellutukset ja
käytännön esimerkit vaikkapa taloushistoriasta ovat vähissä, eikä
esimerkiksi finanssikriisiä käydä läpi lainkaan.
Rajausta voi perustella painotuksella yritysten näkökulmaan,
mutta yhtä hyvin voi kysyä, onko kauppakorkeakoulu oppilaitoksena niin paljon yritystoimintaan rajautuva, ettei yhteiskunnallisemmilla sisällöillä voisi olla suurempaa osaa?
Yritysjohdon taloustiede on selvästi kirjoitettu pääsykoekirjaksi. Termejä ja henkilöiden nimiä on runsaasti, kenties muun
kuin pääsykoekäytön kannalta jo tarpeettomankin paljon. Esimerkkejä kyllä on ja ne ovat pääosin hyvin laadittuja, mutta useissa kohdissa edetään teorioita luetellen hieman ulkoa opetteluun
kannustavalla tavalla.
Hyytisen ja Malirannan teoksen sisällöllisen rajauksen ja tietynlaisen pääsykoekirjamaisuuden takia teoksen ote ei ole samalla
tavalla yleissivistävä ja ymmärtämiseen kannustava kuin ”edeltäjänsä”, Matti Pohjolan Taloustieteen oppikirjan. Kirjoja vertailtaessa tulee esille painotusero: siinä missä Taloustieteen oppikirja
sopii johdatukseksi taloustieteeseen ja on tyyliltään oppikirja, on
yritysjohdon taloustiede paremminkin johdatus yritystoiminnan
parempaan ymmärrykseen sekä ennen muuta pääsykoekirja.
Yritystoimintaa ymmärtävälle, mutta taloustieteeseen vähemmän perehtyneelle lukijalle Yritysjohdon taloustiede voi sopia uusien näkökulmien avaamiseen. Luettuaan teoksen tuntee varmasti
riittävät termit ja perusteet kyetäkseen etsimään aiheesta lisää tietoa ja ymmärtääkseen alan keskustelua mediassa. Lopulta kysymykseksi jää, tuleeko pääsykoekirjan olla laaja johdatus taloustieteeseen vai katsaus yrityksen kannalta olennaisiin aiheisiin.
joona suhonen
4/2015
11
LYHYE T | Pyörätuolikel aa ja kehottaa sanomaan kyll ä uusille haasteille
Mitä kelaat, Epe?
Esa-Pekka Mattilan tuntevat kaikki. Tänä vuonna
hänet palkittiin vuoden Aalto-urheilijana.
Tek s ti S aana Sampio
Ku VA P e tri Anttil a
V
uoden 2015 Aalto-urheilijaksi nimitetty
Esa-Pekka Mattila on tuttu kasvo monelle kauppatieteilijälle. Tämä monitaituri
voidaan bongata niin kameran takaa, urheilemasta
kuin Kylteri-lehden sivuiltakin. Kulttuurisen kädenjälkensä muun muassa Viskikerho WhisKY:n ja
viestintävaliokunnan kautta KY:n toimintaan painaneesta Mattilasta on moneksi.
Pyörätuolikelauksessa Suomea useissa MM- ja
EM-kilpailussa edustanut Mattila on pärjännyt erityisesti sadan metrin matkalla. Parhaimmillaan hän
on taittanut kyseisen matkan hieman yli neljäntoista
sekunnin, mikä tarkoitti maailmanrankingin yhdeksättä sijaa vuonna 2010.
Tämän vuoden loka–marraskuun taitteessa Mattila puolestaan kelasi kisakauden päätökseen Dohan
paralympialaisissa sadan ja kahdensadan metrin matkoilla.
Kansallisen tai kansainvälisen lajissaan menestymisen lisäksi Aalto-urheilijan tittelin saavuttamiseksi vaaditaan sekä reilua ja rehtiä yhteisön jäsenyyttä että menestystä opinnoissa. Vaikka Mattila täyttää
kyseiset kriteerit muitta mutkitta, hän koki itsensä
hieman hämmentyneeksi tulleensa valituksi.
“Vaikka teenkin tätä itselleni, niin pieniä motivaatiobuusteja huomioinnit kyllä ovat”, Mattila kertaa.
Kisojen jälkeen marraskuussa oli aika ottaa
harjoittelussa rennompi jakso. Nyt joulukuussa alkava harjoittelukausi voi puolestaan yltää jopa 20 tunnin viikkoharjoitteluun.
Mattilan harjoittelu tapahtuu kesällä Otaniemessä, minkä vuoksi joidenkin kurssien siirtyminen
Töölöstä ei tunnu hänelle ongelmalliselta. Muutos
herättää Mattilassa myös uusia ajatuksia.
12
4/2015
”Ensimmäistä kertaa nyt syksyllä iski silmille se,
että täällä on ollut aika pitkään”, Mattila sanoo.
Vuonna 2010 mursunpäiviään viettäneen Mattilan on miltei ensimmäistä kertaa mietittävä, keitä ympärillä olevat uudet opintotoverit oikein edes
ovat, sillä osa hänen ystävistään on jo valmistunut.
Tästä huolimatta Mattila tutustuu uusiin ihmisiin
jatkuvasti. Viiden vuoden suunnitelmista kysyttäessä Mattila aikoo joko harjoitella yhä aktiivisesti Rion
olympialaisten jälkeen kohti Tokiota tai olla työelämässä ja kosketuksissa ulkomaihin. Parhaista kauppakorkean antamista eväistä valittavalle polulle ja
elämään yleensä kysyttäessä hän parjaa vastaustaan
jo ennen sen sanottuaan.
”Verkostot”, Mattila kiteyttää. Juuri tuo sama taikasana, jota opiskelijoille hoetaan orientaatioviikosta alkaen. Vitsistä ei kuitenkaan ole kyse.
Onko Mattilalla tarjota vinkkejä verkostojen lisäksi likimain kolme kuukautta taivaltaneille mursuille? Kyllä vain, ja ne jakautuvat kahteen eri
näkökulmaan. Aktiivina Mattila muistuttaisi sanomaan kyllä. Sano niin tuntemattomillekin asioille,
ihmisille ja kerhoille. Mutta tavoitteellisen kilpaurheilijan silmin, jonka tarkan pistävää katsetta ehkä
myös Mattila olisi kaivannut ennen täysaktiiviksi
hyppäämistään: muista sanoa myös ei.
Mattila kehottaa pohtimaan itselle tärkeimpiä tavoitteita ja sitä, kohtaavatko tekomme niiden kanssa.
Tukevatko yleinen ajankäyttömme ja akateeminen
torstaijuhlinta pitkän tähtäimen tavoitteitamme, ja
muistammeko nauttia ajasta myös opiskelijayhteisön
ulkopuolella? Mattila tahtoo alleviivata ulkopuolisen
elämän unohtamisen helppoutta. Tämänkin syksyn
jälkeen, siellä se kuitenkin on.
4/2015
13
LYHYE T | Kylte re ide n suosikki k auppiksen ulkopuolell a on median sivuaine
Vuoroin vieraissa
Kauppakorkeakoulun opiskelijat hakevat useimmiten
sivuainetta Aallon taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta,
mutta teknisen puolen opinnot eivät juuri kiinnosta.
Te ksti Su s anna Mannerkos ki
Kuva Mar ja-Lisa L aukkonen
kauppakorkeakoulun opiskelijaa haki sivuopinto-oikeutta jostain muusta korkeakoulusta. Näistä Aalto-yliopiston sisäisiä hakuja oli 14
kappaletta.
Kauppakorkeakoulun Aallon sisäisestä liikkuvuudesta sekä JOO-opinnoista vastaavan suunnittelijan Aino
Viime vuonna 22
Salmisen mukaan eniten kylterit ovat
lähettäneet hakemuksia Aallon sisällä
taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun. Suosituimpaan eli median sivuaineen opinto-oikeuteen haettiin vuosina 2014 ja 2015 yhteensä 15 kertaa,
joista kymmenen hakemusta hyväksyttiin tai hyväksytään.
Pääaineena suurimmalla osalla hakijoista on markkinointi. Salminen
uskoo, että markkinointi on sellainen ala, johon kauppiksessa hakeutuvat ihmiset, joita kiinnostavat luovat
tehtävät.
”Tietyssä piirissä saattaa myös levitä
opiskelijoiden kesken paremmin tieto
näistä sivuaineista ja mahdollisuuksista”, Salminen pohtii.
Kauppakorkeakoulun opiskeli-
hakea opinto-oikeutta
sekä Aallon sisällä eri korkeakouluista sivuaineopinnoille tai yksittäisille kursseille että joustavalla opinto-oikeudella toisesta
yliopistosta.
Tämän vuoden keväästä alkaen opinto-oikeutta ei ole
tarvinnut hakea kemian tekniikan, sähkötekniikan ja perustieteiden korkeakoulujen
sivuopintoihin, vaan Aaltoyliopiston opiskelijat ovat
voineet ilmoittautua niihin ilman hakua.
jat voivat
14
4/2015
Tekniikan alan sivuaineisiin haku
on ollut huomattavan vähäistä. Viime
vuonna tekniikan alan sivuaineita haki
kuusi kauppakorkeakoulun opiskelijaa.
Kaikki heistä hakivat sivuaineisiin, jotka suoritetaan perustieteiden korkeakoulussa. Hakuprosessin poistumisen
johdosta perustieteiden, kemian tekniikan ja ja sähkötekniikan ilmoittautumisista ei ole saatavilla tämän vuoden tilastoa. Salminen sanoo, että toiveena
on sisäisen liikkuvuuden paraneminen
nyt kun kauppakorkeakoulu ja tekniikan koulut ovat samalla kampuksella.
Muihin yliopistoihin JOO-opin-
on viime neljän vuoden aikana hakenut 26 kylteriä. Ylivoimaisesti haetuin tiedekunta on ollut
Helsingin yliopiston valtiotieteellinen
tiedekunta, josta erottuu suosituimpana sivuopintokokonaisuutena sosiaalipsykologian perusopinnot.
Opinto-oikeutta sosiaalipsykologiaan on hakenut neljänä vuonna yhteensä kuusi kylteriä. Näistä opiskelijoista
viidellä on pääaineenaan johtaminen.
Salminen kertoo keskustelleensa erään
johtamisen aineen opiskelijan kanssa,
joka oli tuonut esille kiinnostuksen organisaatiopsykologiaan ja halunneensa
saada siihen psykologisempaa lähestymistapaa.
Muuten ei voida puhua erityisistä
trendeistä JOO-opinnoissa, sillä tämän
to-oikeuksia
vuoden suosituimpaankin kohteeseen,
sosiologian perusteisiin, haki vain kaksi kylteriä.
Mitä
muiden
korkeakoulujen
opiskelijat sitten haluavat opiskella kauppiksessa? Kauppakorkeakoulun
sivuainetarjonnasta suosikkeja viime
vuonna olivat johtaminen, markkinointi sekä taloustiede. Jokaiseen näistä sivuainekokonaisuuksista puollettiin
seitsemän hakemusta vuonna 2014.
Markkinointi ja johtaminen vetosivat taidekorkeakoululaisiin, kun taas
taloustiedettä lukemaan hakevat tulivat
perustieteistä sekä sähkötekniikasta.
Uusi vetonaula on jokaiselle kylterille
tuttu liiketoimintaosaamisen perusteet,
johon on ollut mahdollista hakea vasta
tänä vuonna.
Viime vuonna
tekniikan alan
sivuainetta haki kuusi
kauppakorkeakoulun
opiskelijaa.
opintoja toisesta korkeakoulusta? Virallinen
mantra tuntuu olevan keino erottautua työmarkkinoilla, ja saada jotain erityisempää omaan tutkintoon. Salminen
nostaa esiin myös näkökulman yliopistojen erilaisuudesta.
”Varmasti kun menee Aallon ulkopuolelle, niin siellä voi olla erilainen
mentaliteetti koko opetuksen ja opiskelijoiden suhteen. Se voi avata monille
uusia näköaloja", Salminen toteaa.
Entä ne syyt suorittaa
Kyltereiden haetuimmat
opinto-oikeudet muista Aallon
korkeakouluista 2014
1. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu –
media
2. Perustieteiden korkeakoulu –
tietotekniikka
3. Perustieteiden korkeakoulu –
informaatioverkostojen sivuaine
Hakeneiden määrä yhteensä 14 kpl
Kauppakorkeakoulun suosituimmat sivuaineet muista korkeakouluista 2014
1. Johtaminen (7 kpl), markkinointi (7 kpl),
taloustiede (7 kpl)
4. Laskentatoimi (4 kpl)
5. Business Technology (3 kpl)
Hakeneiden määrä yhteensä 34 kpl
Kyltereiden JOO-opinto-oikeudella
haetuimmat sivuaineet 2012–2015
1. Helsingin yliopiston valtiotieteellinen
tiedekunta – sosiaalipsykologian
perusopinnot (6 kpl)
2. Helsingin yliopiston maatalousmetsätieteellinen tiedekunta –
Global South Studies Minor (2 kpl)
3. Helsingin yliopiston valtiotieteellinen
tiedekunta – kehitysmaatutkimuksen
perusopinnot (2 kpl)
4. Helsingin yliopiston valtiotieteellinen
tiedekunta – sosiologian perusopinnot (2 kpl)
Kaikkiaan haettuja JOO-sivuaineita
2012–2015 26 kpl
4/2015
15
ARTO MÄENMAA
53-vuotias kauppatieteiden maisteri, Jenny ja
Antti Wihurin rahaston asiamies ja Helsingin
kauppakorkeakoulun tukisäätiön toimitusjohtaja.
Sukupolvikokemus
Arto Mäenmaan opiskellessa
kauppakorkeakoulussa 80-luvulla meneillään oli
kova talousbuumi, opiskelijat revittiin töihin ja
televisiosta tuli Dallas-sarja. Kun Emilia Mäenmaa
aloitti opiskelun tänä syksynä, kyltereiden
vankkumattoman tulevaisuudenuskon tilalle oli
kolmessa vuosikymmenessä hiipinyt pelko ja
epävarmuus.
Isä ja tytär kertovat, miltä kauppakorkeakoulussa
opiskelu tuntui ennen ja nyt.
TEKSTI Emilia mäenmaa
KUVAT petri anttila
16
4/2015
ARTO
H
ain ensimmäistä kertaa kauppakorkeakouluun kesällä 1983.
Pääsin sisään ja olin tuolloin
21-vuotias.
Olin pelannut jalkapalloa koko lapsuuteni ja nuoruuteni tosissani, joten
tavoitteiden asettaminen ja niiden
eteen työskenteleminen oli minulle tuttua. Tahdoin menestyä, ja kauppis tuntui selkeältä ja loogiselta vaihtoehdolta
jatkumossani.
Aloitin opinnot kiitolliseen aikaan,
sillä öljykriisi oli takanapäin. Juuri
kahdeksankymmentäluvun alussa oli
kuitenkin tiukkaa ja synkkää. Ei ollut
itsestäänselvää, että muutaman vuoden
päästä menisi paremmin. Kuitenkin
minun aloittaessani opinnot alkoi nou-
su. Itis avattiin ja Dallas tuli televisiosta – kaikki oli suurta ja glamoröösiä.
Notkuimme KY-exitissä perjantaisin ja
kello 22 koko disko hiljeni ja kerääntyi
baarin katsomaan Dallasia. Se edusti
meille jotain sellaista, mitä Suomessa ei
oltu koskaan ennen nähty.
"Minun aloittaessani
opinnot alkoi nousu.
Itis avattiin ja Dallas
tuli televisiosta –
kaikki oli suurta ja
glamoröösiä."
Kun rahoitusmarkkinat vapautuivat vuonna 1987, ralli lähti todella
käyntiin. Oli talousbuumia, kasvavaa
pörssikuplaa ja töitä löytyi. Me kauppakorkeakoululaiset olimme haluttua
tavaraa.
M
inulle opiskelupaikan valitseminen ei ollut vaikeaa, toisin
kuin tyttärelleni Emilialle.
Tahdoin laaja-alaisuutta. Vaikeampaa
oli valita pääaine – tuntui, että olisin
voinut tehdä mitä vain! Punnitsin laskentatoimen ja markkinoinnin välillä
viimeiseen päivään asti. Valitsin laskentatoimen, sillä ajattelin sen antavan
vankan pohjan talouden ja sen rakenteiden ymmärtämiseen.
Meidän opiskeluitamme kehysti yhteiskunta ja aika, jossa jokainen vuosi
oli edellistä parempi. Taloudellinen
kasvu tuki henkistä hyvää tunnetta ja
toisin päin.
En ollut sen tyyppinen, että olisin
suuremmin murehtinut tulevaisuutta,
enkä ollut aistivinani sitä muidenkaan
osalta. Me vain elimme elämäämme.
Tuohon aikaan kaikenlaisia töitä oli
tarjolla paljon – ja oman alan töitä, toisin kuin nykyään. Vaurastuvalla Suomella oli kysyntää korkeakoulutetuille.
4/2015
17
E
n edes muista, sainko opintotukea, koska minulle oli selvää, etten olisi riippuvainen muista. Tein
paljon töitä opiskelujeni ohella esimerkiksi vartijana Anttilassa ja virkailijana
matkatoimisto Areassa. Elämäni täytti
opiskelu, työ, jalkapallo ja parisuhde.
Näimme nykyisen vaimoni kanssa oikeastaan vain viikonloppuisin. Hän oli
jo käynyt kauppaopiston ja oli työelämässä. Vuokra-asuntojen tilanne oli
kamala, joten päätimme kumpikin asua
kotona, maksaa pientä vuokraa vanhemmillemme ja alkaa yhdessä säästää
ensimmäistä omaa asuntoamme varten.
"Tiettyyn pisteeseen
asti ihmiset ovat aina
olleet huolestuneita
tulevaisuudesta, mutta
on eri asia olla uskomatta
tulevaisuuteen."
Vanhempamme kannustivat meitä
opiskeluissamme, mutta heillä ei ollut
mahdollisuutta samalla tavalla olla kiinnostuneita ja mukana jutuissa kuten
me pystymme olemaan vaimoni kanssa
tyttäremme asioissa. Suurimmalla osalla sen ajan ihmisistä ei ollut tilaisuutta
henkisesti eikä taloudellisesti tukea
lapsiaan. Oli vain pakko pärjätä itse.
Tiedän kuitenkin äitini olevan todella
ylpeä meistä.
Tiettyyn pisteeseen asti ihmiset ovat
aina olleet huolestuneita tulevaisuudesta, mutta on eri asia olla uskomatta
tulevaisuuteen. Uskoin tulevaisuuteen
ja parempiin aikoihin jo yhdeksänkymmentäluvun vaikean laman aikana ja
samoin uskon nyt. Olen ihminen, joka
katsoo aina eteenpäin ja tekee parhaansa vallitsevassa tilanteessa.
Ihmettelenkin välillä tytärtäni Emiliaa tämän huolehtiessa työllistymisestään, Suomen nykytilanteesta ja tulevaisuudesta ylipäätään. Ennenkin on
selvitty, joten miksi juuri tämä sukupolvi ei pärjäisi?”
18
4/2015
K
un palasin Helsinkiin vuoden
2014 itsenäisyyspäivänä tehtyäni töitä kuukausia Ranskassa ja
Belgiassa, olin taas tutussa ympäristössä, mutta enemmän hukassa kuin koskaan.
Hain tuntumaa työhön ja elämään
Helsingissä alkuvuoden, kunnes maaliskuussa päätin hakea kauppikseen.
Pääsin sisään, mutta valintaani kyseenalaistetaan jatkuvasti. Monen mielestä
en sopinut tänne lainkaan! Meitä on
joka sorttia ja syitä hakea kouluun on
huomattavasti enemmän kuin isäni aikana, mutta ulkopuolisilla tuntuu olevan edelleen syvään juurrutettu käsitys
stereotyyppisestä kauppislaisesta.
Joissakin porukoissa liikkuessani
kauppakorkeakoulu on kirosana. Hain
kouluun, koska tahdoin ymmärtää 'systeemiä' sekä opiskella ja ajatella yhdessä
ihmisten kanssa. Kuulen olevani epätavallinen kauppislainen taidetaustani
vuoksi – olen ollut vähän kummastunut
siitä, kuinka edelleen yhden valinnan
nähdään sulkevan pois toisen.
"Tulisiko nuoren ihmisen
usko tulevaisuuteen olla
vankkumaton ja jopa
sokea. Minua nimittäin
pelottaa."
T
oisinaan tuntuu vaikealta psyykata itseään rakentamaan innostuneesti tulevaisuuttaan aikana,
jona tulevaisuus näyttää murenevan
yksi Hesarin uutisoima yt-neuvottelu
kerrallaan. Pohdin, tulisiko nuoren ihmisen usko tulevaisuuteen olla vankkumaton ja jopa sokea. Minua nimittäin
pelottaa. Ystäväni haavetta opiskella
kirjallisuustiedettä varjostaa tieto alan
korkeasta valmistumisen jälkeisestä
työttömyysasteesta. Kun katson tilas-
EMILIA MÄENMAA
20-vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija.
toja kauppatieteilijöiden työllistymisestä, on näky toki valoisampi, mutta
milleniumin aikaan insinööreilläkin
piti olla töitä ikuisesti. Nyt kulkiessani
102:n bussilla Keilaniemien ohi Nokian
tyhjilleen jättämät konttoritilat eivät aiheuta minussa erityistä luottamusta.
Kun ei tarvitse enää vain pärjätä, ja
tiedämme yhteiskunnan pitävän huolta, on sukupolvellamme mahdottoman
paljon vanhempiamme enemmän aikaa ja tilaisuutta pohtia, missä olemme
hyviä, mitä haluamme tehdä, mihin
suuntaan kulkea ja kuinka toteuttaa
itseämme. Polkuja on rajaton määrä,
mutta kuinka valita kaikista poluista
juuri se oikea? Voimme myös punnita, toteutammeko itseämme työssä vai
vapaa-ajalla. Mahdollisuus pohtia tätä
kaikkea on etuoikeus, mutta voi muodostua myös rasitteeksi. Mielenterveysongelmat ovat opiskelijoille arkipäivää
epävarman tulevaisuuden ja uhkaavan
työttömyyden vuoksi. Pieleen voi kuitenkin mennä myös muilla tavoin – minun mieleni hajosi palasiksi kaikkien
mahdollisuuksien äärellä.
O
len aina ihmeissäni, kun tililleni kilahtaa opintotuki. Vaikka
opintorahalla ja asumistuella
ei Helsingin keskustassa maksa yksiönkään vuokraa, tuntuu silti käsittämättömän hienolta, että yhteiskunta tukee
minua ja opiskeluani.
Huolimatta tämän yhteiskunnan
epävarmuudesta tunnen olevani suojassa. Opiskelijana tunnen olevani tietynlaisen suojaverkon ympäröimänä.
Saan kuntosalikortin puoli-ilmaiseksi ja
alennusta monessa paikassa. Tekemistä
olisi vaikka joka illalle, ja opiskelijoiden
yhteisöllisyys kantaa. Tämän kaiken takia minusta leikkauksista huolimatta
opiskelijana on henkisesti paljon parempi olla kuin pätkäduuneissa.”
4/2015
19
Pitää päättää itse,
mikä on tavoiteltavaa
Tiina Alahuhta-Kasko uskoo elämän merkityksen
löytyvän tekemällä asioita, joita kohtaan tuntee aitoa
paloa. Tuoreelle toimitusjohtajalle Marimekko ei ole
koskaan ollut pelkkä työpaikka. Kesätyöajoista lähtien
hän on uskonut yrityksen sanomaan rohkeasta
ilmaisusta ja merkityksellisestä arjesta.
TEKSTI Jo hanna Vie rros
KUVAT Petri Anttila
kuvausassistentt i Verna Vuoripuro
20
4/2015
4/2015
21
T
iina Alahuhta-Kaskosta olisi hyvin voinut
tulla opettaja. Pieni Tiina ihaili isoäitejään,
jotka toimivat kumpikin opettajina. Haave
opettajan urasta eli lapsen mielessä pitkään.
Oli kuitenkin niin, että isoäidit sattuivat
olemaan myös suuria Marimekko-faneja. Voisi sanoa, että yrityksen brändi tuli Alahuhta-Kaskolle tutuksi ”äidinmaidossa”.
”Marimekon välittämä vahva naiskuva kiehtoi. Armi
Ratia, Kirsti Paakkanen ja muut brändin takana olevat
voimakkaat ja visionäärit naiset olivat yksi syy, miksi kiinnostuin myös liike-elämästä.”
Nyt Alahuhta-Kasko johtaa isoäitiensä ihailemaa Marimekkoa, jota pidetään suomalaisuuden tärkeimpinä ikoneina ja on yksi maamme 119 pörssiyrityksestä.
Armi Ratian luoma Marimekko on Suomen arvokkaimpia brändejä ja yrityksen viime vuoden liikevaihto
noin 94 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi: toisen perinteisen muotitalo Nanson liikevaihto oli samana vuonna 49
miljoonaa ja uuden tulokkaan Ivana Helsingin 1,3 miljoonaa euroa.
Viime vuosina Marimekko on vienyt päättäväisesti
maailmalle perustajansa alkuperäistä missiota rohkeasta ilmaisusta ja arvokkaasta arjesta. Liikkeet on avattu muun
muassa Dubaihin, Singaporeen ja Thaimaahan. Meksikosta löytyy jo kuusi Marimekon shop-in-shopia.
”Olen iloinen siitä, että Marimekon rohkeat värit ja
kuviot tavoittavat ja inspiroivat entistä laajempaa yleisöä
maailmalla. Toivomme, että muotokielemme voimaannuttaa ihmisiä ja tekee heidän arjen hetkistään erityisiä.”
A
rmi Ratia perusti Marimekon yhdessä miehensä Viljo Ratian kanssa vuonna 1951. Pari
vuosikymmentä myöhemmin yhtiö listautui
Helsingin pörssiin ja kasvatti liikevaihtoaan 40
prosenttia yhdessä vuodessa. Listautumisen jälkeinen historia on värikäs. Marimekko myytiin Amer-yhtiölle, jonka omistuksessa se tuotti tappiota yhteensä 200 miljoonaa
markkaa.
Vuonna 1991 lähes konkurssikypsän yhtiön ostanut
Kirsti Paakkanen johti Marimekkoa lähes kaksi vuosikymmentä ja nosti sen kansalliseksi ylpeydenaiheeksi.
Voisi ajatella, että tapaaminen isänmaallisen pörssiyrityksen toimitusjohtajan kanssa laittaisi sukat pyörimään.
Alahuhta-Kaskon kohtaaminen on kuitenkin äärimmäisen
luontevaa. Vaikka huhtikuussa valitulla toimitusjohtajalla
riittää hoppua, kasvokkain kiireestä ei ole tietoakaan.
”Toivon, että joka ikinen ihminen meidän yrityksessämme tietää, että arvostan sitä, että minua lähestytään ja
22
4/2015
tuodaan asioita esille. Kuunteleminen on mielestäni johtajan tärkeimpiä ominaisuuksia.”
Alahuhta-Kasko on Helsingin kauppakorkeakoulun
kasvatti. Kansainvälisestä liiketoiminnasta ja markkinoinnista kiinnostuneelle nuorelle kauppakorkeaan hakeminen oli selvää jo nuorena.
”Tiesin, että haluan kauppakorkeaan, koska olin kiinnostunut eri oppiaineista, erityisesti kielistä, kulttuureista
ja taloustiedosta.”
Myös muoti kiinnosti jo yläasteella.
”Mun hassu harrastus oli tilata eri kielisiä muotilehtiä
kotiin ja ahmia ne alusta loppuun.”
” Armi Ratia, Kirsti Paakkanen
ja muut brändin takana olevat
voimakkaat ja visionäärit naiset
olivat yksi syy, miksi kiinnostuin
myös liike-elämästä.”
”Marimekon välittämä
vahva naiskuva
kiehtoi. Armi Ratia,
Kirsti Paakkanen ja
muut brändin takana
olevat voimakkaat
ja visionäärit naiset
olivat yksi syy, miksi
kiinnostuin myös liikeelämästä.”
K
auppikseen päästyään Alahuhta-Kasko valitsi
pääaineeksi kansainvälisen liiketoiminnan ja
hän luki sivuaineina rahoitusta ja markkinointia. Kiinnostuksenkohteet kulminoituivat muotiin ja designiin, viestintään ja brändien rakentamiseen.
Palaset alkoivat loksahdella.
”Rakastin silloin ja rakastan edelleen analysoida sitä,
millaisia viestejä alamme brändit välittävät ja millaisia asiakkaita ne pyrkivät puhuttelemaan.”
Alahuhta-Kasko oli koulu- ja opiskeluaikoina töissä muun muassa Jippii Groupilla ja Nokia Promotionsilla. Toisen opiskeluvuotensa kesänä hän haki Marimekolle ja pääsi kesäharjoittelijaksi kotimaan myyntiin. Vuotta
myöhemmin hän työskenteli Saksan myyntikonttorissa,
jota hän muiden työntekijöiden lomien ajan pyöritti käytännössä itsekseen.
”Marimekossa otettiin mukaan yrityksen toimintaan
monipuolisesti jo kesäharjoittelijana. Esimieheni antoivat
alusta asti paljon vastuuta ja halusin näyttää, että olen luottamuksen arvoinen.”
Vaikuttaa siltä, että Alahuhta-Kasko sitoutui yrityksen
brändiin jo ensimmäisinä kesinä.
”Tämä ei ole koskaan ollut mulle pelkkä työpaikka.”
Gradussaan Alahuhta-Kasko tutki Marimekon brändi-
4/2015
23
identiteetin ja imagon eroa Suomessa ja Saksassa. Valmistumisen jälkeen hän aloitti Marimekolla PR-päällikkönä.
A
lahuhta-Kasko kertoo olleensa onnekas löytäessään oman intohimonsa jo opiskeluaikana, tai oikeastaan paljon aiemmin.
Omat vanhemmat kehottivat tytärtä etsimään
omaa polkua. Heiltä Alahuhta-Kasko oppi jo lapsena, että
se mikä on tavoiteltavaa, pitää päättää itse.
”Vanhempani kannustivat minua miettimään, mikä itseäni aidosti kiinnostaa ja olla piittaamatta, mitä muut siitä
ajattelevat.”
Alahuhta-Kasko uskoo, että etsimällä asioita joihin tuntee paloa, oppii eniten ja pystyy antamaan parhaansa. Hän
kannustaa rohkeuteen – ei ainoastaan työelämässä, vaan
elämässä ylipäätään.
”Vaatii rohkeutta ajatella onnellisuutta syvemmin. Jokaisella on oikeus päättää itse, millainen elämäntapa on tavoiteltavan arvoinen.”
” Vaatii rohkeutta ajatella
onnellisuutta syvemmin.
Jokaisella on oikeus päättää
itse, millainen elämäntapa on
tavoiteltavan arvoinen.”
A
lahuhta-Kasko kehuu Aalto-yliopistoa korkeakouluksi, jossa omaa paikkaa voi etsiä juuri niin
luovasti kuin itse haluaa. Eikä oma paikka tarvitse
löytyä heti, sillä Aallossa voi kokeilla erilaisia asioita.
”Kaikista meistä ei tarvitse tulla konsultteja, pankkiireja tai yritysjohtajia. Tärkeintä on se, että lähestyy elämää
avoimesti ja avarakatseisesti eikä sulje ovia, vaan uskaltaa
hypätä rohkeille poluille. Myös sellaisille, joita ei alkujaan
ajatellut.”
Opiskelijat tuntuvat nykyään arvostavan monipuolista
uraa erilaisten työnantajien palveluksessa. Monet kokevat,
ettei suuryritysten palkkalistoilla pääse toteuttamaan itseään tai jämähtää paikoilleen yhteen rooliin. Yrittäjyys kiinnostaa.
Alahuhta-Kaskon LinkedIn-profiilin ainoa työnantaja
on Marimekko. Hän on tehnyt tähän astisen uransa yhdes-
24
4/2015
sä ja samassa yrityksessä ja seurannut siellä polkua, joka on
johdattanut 13 vuodessa kesäharjoittelijasta toimistusjohtajaksi.
”En koskaan ajatellut löytäväni itseäni tästä pisteestä,
vaan olen aina innostunut työstä, jota olen päässyt kulloinkin tekemään.”
Yksi vastaus siihen, miten Alahuhta-Kasko päätyi lopulta toimitusjohtajaksi, löytyy organisaation yrityskulttuurista.
Armi Ratian ajoista lähtien Marimekossa on rakennettu vahvaa sisäisen yrittäjyyden kulttuuria. Se näkyy muun
muassa siinä, että suuri osa henkilöstöstä omistaa itse osan
yhtiöstä.
Kirsti Paakkanen osti Marimekon taloudellisesta ahdingosta ja toimi omistajana yhtiön toimitusjohtajana. Hänen
seuraajansa ja nykyinen hallituksen puheenjohtaja Mika
Ihamuotila on tällä hetkellä yhtiön pääomistaja 16 prosentilla.
Marimekon sivuilla luetellaan yrityksen sata suurinta
omistajaa. Sijalla 23. on Kone oyj:n entinen toimitusjohtaja, nykyinen Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen
puheenjohtaja ja Alahuhta-Kaskon isä Matti Alahuhta.
Hän omistaa 40 000 Marimekon osaketta, joka vastaa noin
puolta prosenttia koko yrityksen arvosta.
Alahuhta-Kaskolla itsellään on osakkeita sadasosa isänsä osakkeiden määrästä, 450 kappaletta.
”Marimekon sisäisen yrittäjyyden kulttuuri ruokkii
rohkeutta ja luovuutta. Luovuus vaatii rohkeutta, ja yrityksessä vallitseva luottamuksen ilmapiiri taas on edellytys
rohkealle ajattelulle ja teoille.”
”Intohimo, jolla meidän henkilökuntamme sitoutuu
Marimekkoon on mielestäni aika harvinaislaatuista.”
A
lahuhta-Kasko korostaa yhdessä tekemisen voimaa ja innostuu, kun puhe kääntyy työn merkitykseen elämässä.
”Se, että koen oman työni merkitykselliseksi
on pääsyy siihen, miksi olen ollut Marimekolla töissä jo yli
kymmenen vuotta.”
Niiden yli kymmenen vuoden aikana Alahuhta-Kasko
on ollut Marimekon PR-johtaja, markkinointijohtaja, operatiivinen johtaja, luovan johtajan sijainen ja nyt toimitusjohtaja. Luovana johtajana hän pääsi opettelemaan suunnittelun, tuotekehityksen ja hankinnan logiikkaa ja pitää
sitä aikaa yhtenä arvokkaimmista ja jännittävimmistä kokemuksista urallaan.
”Kaikilla askelilla, jotka olen ottanut Marimekolla on
suuri merkitys sen kannalta, mitä nyt teen. Erityisesti niillä
askelilla, joita ottamalla olen joutunut oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.”
” Kaikista meistä ei tarvitse
tulla konsultteja, pankkiireja tai
yritysjohtajia. Tärkeintä on se,
että lähestyy elämää avoimesti ja
avarakatseisesti eikä sulje ovia,
vaan uskaltaa hypätä rohkeille
poluille. Myös sellaisille, joita ei
alkujaan ajatellut. ”
Vaikuttaa siltä, että Alahuhta-Kasko on Marimekossa
myös seuraavan kymmenen vuoden päästä. Millaisen jäljen hän haluaa jättää yritykseen?
”Uskon Marimekkoon. Yrityksen arvomaailma ja tuotteet puhuttelevat myös minua.”
”Oma tehtäväni on viedä maailmalle Armi Ratian luomaa Marimekon sanomaa ja rohkaista ihmisiä ilmaisemaan itseään värein ja kuvioin. Se on äärimmäisen inspiroiva ja motivoiva tehtävä, jota haluan jatkaa.”
Se voi onnistua, sillä design on universaali kieli.
4/2015
25
Unelma
talosta
Otaniemessä toimivat opiskelijajärjestöt ovat aikeissa
rakentaa yhteisen opiskelijakeskuksen. Uusi rakennus voisi
toteutua aikaisintaan muutamien vuosien kuluttua ja sisältää
valmistuessa monipuolisia palveluita.
Historia toistaa itseään, sanotaan.
Läpi 1920- ja 1930-lukujen Helsingin
kauppakorkeakoulun
ylioppilaskunta
haaveili ja toteutti unelmaa omasta toimitalosta. KY-talo valmistui Pohjoiselle
Rautatiekadulle talvisodan aiheuttaman
viivästyksen jälkeen vuonna 1941.
Nyt KY:llä elää jälleen visio uudesta
talosta. Ajatuksena on lähivuosien aikana rakentaa opiskelijakeskus keskeiselle
paikalle Otaniemessä yhdessä muiden
opiskelijajärjestöjen kanssa. KY:n lisäksi
mukana hankkeessa ovat tässä vaiheessa
Aalto-yliopiston ruotsinkielinen osakunta Teknologföreningen (TF) ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY).
KY:n
kampusvastaava,
varapu-
Siiri Salli kertoo, että
ajatusta uudesta talosta pyöriteltiin jo
vuonna 2011.
”Aalto-yliopiston synnyttyä tajuttiin,
että tarvitaan tilat myös Otaniemessä
kandiopiskelijoiden sinne siirtyessä. Silloin tehtiin TF:n ja AYY:n kanssa iso
suunnitelma siitä, miten rakennus toteutetaan.”
heenjohtaja
Suunnitelma ei kuitenkaan siinä muodossa toteutunut. Otaniemen kampusalueen rakennushankkeiden kokonaiskuva ei vielä tuolloin ollut selvillä, eikä
opiskelijakeskukselle löytynyt sopivaa
tonttia keskeiseltä paikalta. KY hankki
väliaikaistiloikseen toimistorakennuksen
ja juhlatila Sahan.
Kuluvan vuoden aikana asetelmat
ovat muuttuneet. Kampusalueen kokonaiskehityksestä päättävältä Aalto-yliopistolta on näytetty vihreää valoa toimijoiden visioille, joiden lopputuloksena
Te ksti taneli kontiainen
Kuvitus helmi lötjönen
kuva jes se s alo
26
4/2015
4/2015
27
J e sse Py y
KYLTERISYKSY
'15 KUVINA
voi olla metroaseman läheisyydessä sijaitseva opiskelijakeskus. Nopeimmillaan rakennus voisi olla käytössä muutamien vuosien kuluttua.
Projektin toimijat ovat kuitenkin
varovaisia arvioidessaan aikataulua ja
kommentoidessaan hanketta. Yksityiskohdat ovat vielä suurelta osin auki.
Siiri Salli toteaa, että KY haluaa olla
mukana luomassa yhteisöllistä ja poikkitieteellistä Aaltoa, ja siksi opiskelijajärjestöjen yhteinen tila olisi tarpeen.
Opiskelijakeskuksessa voisi sijaita paitsi
toimisto- ja kokoustiloja, myös esimerkiksi ravintola, kauppa ja monipuolisia
tiloja opiskelijoiden vapaa-ajantoimintaan.
”Otaniemen palvelutaso on tällä hetkellä sitä, että viiden jälkeen ainoat auki olevat paikat ovat Alepa ja X-Burger.
Pitäisi luoda jotain sellaisia viehätysvoimatekijöitä, jotka saisivat opiskelijat
pysymään Otaniemessä kello viiden jälkeenkin”, Salli pohtii.
TF:n kampusvastaava Jennifer
Pitkänen toteaa, että tavoitteena on
luoda kampuksen sydämeen opiskelijakeskus, missä olisi toimintaa aamusta iltaan.
28
3/2015
4/2015
”Tärkeintä on, että luomme yhdessä poikkitieteellisen ja avoimen kohtaamispaikan, missä ihmiset viihtyvät
inspiroivassa ympäristössä. Uskomme,
että konseptin menestys pohjautuu ajatukseen ’opiskelijoita varten, opiskelijoiden ehdoilla’.”
Pitkäsen mielestä opiskelijakeskuksen monikäyttöisten tilojen tulee mahdollistaa laaja toiminta – yritystapahtumista ja juhlista elokuvailtoihin ja saunomiseen.
AYY:n kampusvastaava Santeri
Nuotio sanoo, että ylioppilaskunnalla
ei sinänsä ole erityistä tarvetta uusille
tiloille.
”Syy, miksi olemme lähteneet selvittämään tämän uuden opiskelijakeskuksen tarjoamia mahdollisuuksia nykyisille toiminnoille on se, että saisimme
saman katon alle suuremman määrän
innokkaita opiskelijatoimijoita”, Nuotio toteaa.
”Kaikkein tärkeintä projektissa on
sen yhteisöä lähentävä vaikutus.”
Projektin seuraava vaihe on
alustavan tilaohjelman tekeminen. Sitten koittaa kustannusarvion luominen
ja aikoinaan myös rahoituksen järjestä-
minen. Suurimman osan rahoituksesta hoitaisivat tämänhetkisen ajatuksen
mukaan KY ja TF. AYY ja mahdolliset
muut toimijat olisivat mukana pienemmillä osuuksilla.
”Tärkeää tätä hanketta suunnitellessa on myös vahtia projektin kustannuksia ja tehokkuutta, jotta saamme maan
parhaan opiskelijatalon – kuitenkaan
rakentamatta siitä kestämättömän kallista. Juurihan tuossa Dipoli saatiin
myytyä”, AYY:n Nuotio toteaa.
Suurimmiksi haasteiksi projektin
toteutuksessa nähdään muun muassa
monien hankkeelle asetettujen tavoitteiden yhteensovittaminen. Vielä ei olla niin pitkällä, että tiedettäisiin, millaisia tiloja rakennukseen tulee.
KY lähtee siitä ajatuksesta, että uudesta opiskelijakeskuksesta löytyvät
tarvittaessa kaikki yhdistyksen toiminnan vaatimat tilat. Rakennuksen pitäisi sopia tarpeille myös siinä tilanteessa,
jos kauppakorkeakoulun maisteriopetus siirtyisi tulevaisuudessa Otaniemeen.
KY:n vuokrasopimukset Espilän ja
Sahan tiloista ovat voimassa vielä neljän vuoden ajan.
4/2015
29
Esa-P ekk a Matt ila
J e sse Py y
E sa- P e kk a Matt i la
VEE
30
Jesse Py y
4/2015
3/2015
31
J e sse Py y
KYSYI M ME: Estee ttisen el ämän suurl ähe ttil äs vastasi | Teksti Oona K aunisto ja Aleks i Lintunen, Kuva Esa-Pekka Mattila
Miten suomalaiset mokaavat
bisnespukeutumisessa,
Sami Sykkö?
Muotitoimittajan mielestä meillä on pukeutumisessa hirveän huono maine.
Suomalaiset eivät lähde mukaan muotivirtauksiin.
Miten päädyit työskentelemään muodin
parissa?
Kirjoitin opiskeluaikana ylioppilaslehteen, ja kerran istuin sattumalta lentokoneessa erään Helsingin Sanomien toimittajakoulun kasvatin viereen. Hän kertoi
kaveristaan, joka oli töissä vasta perustetussa Nyt-liitteessä. Ponkaisin toimitukseen kuulemani toimittajan
nimi mielessäni ja siitä urani Helsingin Sanomissa alkoi juttu kerrallaan.
Mitä tekisit työksesi, jos et olisi ryhtynyt toimittajaksi muotialalle?
Olisin luultavasti mennyt kansainvälisen markkinoinnin tehtäviin, sillä sitä opiskelin. Toimittajan työ vei kuitenkin mukanaan, sillä 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa se oli hienoa työtä! Helsingin Sanomat oli
vaikutusvaltainen lehti, ja kaikki ovet avautuivat. Työ
oli myös tavattoman vapaata. Budjetteja ei juurikaan
tarvinnut ajatella, sillä Helsingin Sanomat oli niin tuottava lehti.
Miten olet hyötynyt työssäsi KTM-tutkinnosta?
Olen pitänyt sitä suurena etuna. Toimittajan työ on
lähtökohtaisesti markkinointia: on sekunneista kiinni, kääntääkö lukija sivua vai ryhtyykö lukemaan juttua. Kirjoitus ilman lukijoita on turha. Etenkin ollessani
Gloria-lehden päätoimittaja työnäni oli nimenomaan
miettiä, kenelle lehteä myytiin ja miten.
Eroaako suomalaisten bisnespukeutuminen muiden pohjoismaalaisten pukeutumisesta?
Ei mielestäni. Meillä on vain hirveän huono maine. Toki aina voi ottaa oppia: briteillä on hienommat kengät
ja ruotsalaisten bisnespukeutuminen on todella muodikasta. Viime vuosina Ruotsissa on käytetty hyvin
istuvia pukuja. Suomalaiset eivät oikein lähde muotivirtauksiin mukaan. Hyvä puoli on se, että ajattomat
pukumallit kestävät aikaa.
32
4/2015
Miten suomalaiset mokaavat bisnespukeutumisessa?
Pyöräillessäni keskustan läpi kiinnitän enemmän huomiota liikemiesten tyylikkyyteen kuin tyylittömyyteen.
Nostan kuitenkin esiin pääministeri Juha Sipilän, jonka pukeutuminen on hieman löysää. En ajattele, että
pääministerin tulisi olla muodin mukainen, mutta hän
voisi näyttää dynaamiselta edustaessaan Suomea –
esimerkiksi Alexander Stubbin ja Carl Haglundin
tapaan. Sauli Niinistö on myös tyylikäs.
Miksi Marimekosta on tullut erityisen menestynyt
suomalainen muotitalo?
Marimekko on menestynyt monin tavoin silloinkin,
kun se ei ole menestynyt taloudellisesti. Marimekko
on kummallinen yritys siinä mielessä, että se on onnistunut luomaan vahvan tunnesiteen suomalaisiin.
Mitä tahansa Marimekko tekee, se kiinnostaa ihmisiä
aina – ja se on sille merkittävä vahvuus. Marimekko on
myös hyvin tunnistettava ja erottuva.
Mitä Marimekon on tehtävä tulevaisuudessa säilyttääkseen vahvan kansainvälisen asemansa?
Mika Ihamuotilan kauden alussa Marimekosta tehtiin lifestyle-brändiä, mutta nyt yritys näyttää pyrkivän
muotimerkiksi. Marimekon vaatemallisto voisikin uudistua vielä rohkeammin, jotta edelläkävijät saadaan
käyttämään sen tuotteita ja kansainväliset muotilehdet kuvaamaan niitä! Suunta on silti oikea.
Millaisen vinkin voisit antaa tuleville ekonomeille,
jotka haluavat muotialalle?
Menisin ulkomaille harjoitteluun vaikka ilmaiseksi, jotta
näkisin monipuolisesti suuryritysten toimintaa. Hyvä
suunnittelu ei yksin riitä. Ilman talouspuolen osaamista ei synny yhtään menestyvää vaatealan yritystä. Nyt
tarvitaan talousihmisiä käärimään ideat rahaksi!
Sa m i S y k kö on muotiin, kulttuuriin ja taiteeseen erikoistunut toimittaja. Hän kirjoittaa
Helsingin Sanomiin blogia Sami Sykön tyylillä. Sykkö on koulutukseltaan kauppatieteiden
maisteri. Hän on opiskellut Vaasan yliopistossa
sekä Parsonsin muoti- ja designkoulussa New
Yorkissa.
4/2015
33
KY-LOOKS
Ko lum n i
ELINA RY TKÖNEN
TEksti ELINA RYTKÖNEn
Kuva jesse salo
In English
Kahden kandivaiheen pääaineen muuttaminen englanninkielisiksi oli huono
päätös, kirjoittaa Elina Rytkönen.
I
stun luennolla ja pinnistelen keskittyäkseni.
Opettajan töksähtelevä tankeroenglanti särkee korvia ja tekee luennon seuraamisesta
selviytymistaistelua. Eturivissä rohkea opiskelija nostaa kätensä ja kysyy luennoitsijalta kysymyksen. Opettaja takeltelee etsiessään sanoja
englanniksi. Korkeasti koulutetulta professorilta odotan luonnollisesti kattavaa vastausta
ajankohtaiseen aiheeseen, mutta sen sijaan
saamme pureskeltavaksemme pinnallisen palikkakommentin, joka ei oikeastaan edes vastannut kysymykseen.
Meillä Aallon kauppiksessa on kaksi pääainetta, rahoitus ja liiketoiminnan teknologia, joissa opetus on peruskurssia lukuun
ottamatta englanniksi. Kauppakorkeakulun
useimmilla laitoksilla työskentelee ei-suomea
puhuvia professoreita ja lehtoreita, mutta kanditasolla opiskelijavalinnan vaatiessa suomenkielentaitoa pääasiallista opetuskieltä ei muissa
aineissa ole vaihdettu.
Mielestäni on ollut huono päätös muuttaa rahoitus ja liiketoiminnan teknologia, tai
siis finance ja business technology, täysin englanninkielisiksi. Tietenkin kaupallisen alan
34
4/2015
termistö on nykyään hallittava englanniksi, ja
nopeasti kehittyvillä aloilla termien kääntämisessä suomeksi ei olisi paljonkaan järkeä. Näistä eduista huolimatta olen huolissani opetuksen tason säilymisestä kielimuurin vallitessa.
Jos luennoilla lakataan käymästä luennoitsijan hapuilevan puheen takia tai opettaja ei osaa
kielitaidon puutteen vuoksi vastata opiskelijoiden esittämiin kysymyksiin, onko päätös opetuskielen muuttamisesta täyttänyt tehtävänsä?
Realistisia vaihtoehtoja tilanteen
korjaamiseksi on kaksi. Joko englanti pysyisi
suositeltavana opetuskielenä, mutta ei ehdottomuutena, tai lähtökohtainen opetuskieli olisi suomi ja englantia käytettäisiin vain ei-suomenkielisten opettajien kursseilla. Molempien
systeemien etuina olisivat sekä termistön kaksikielinen omaksuminen että puutteellisesta
kielitaidosta johtuvan heikon opetuksen välttäminen. Oli lopputulos kumpi tahansa, muutosta kaivataan, sillä täydellisen englanninkielistämisen haitat ovat etuja suuremmat.
Kirjoitta ja on toisen vuoden business
technologyn opiskelij a.
Topi Lehtonen
3. vuosikurssi,
business technology
Kauppiksen aikana pukeutumiseni on muuttunut, sanoisin jopa
että rennompaan suuntaan. Kuvailisin tyyliäni vaihtelevaksi, sillä
pukeudun aina hieman eri tavalla päivästä ja mielialasta riippuen.
Työpäivinä, kuten tänään, vähän
paremmin, ja tavallisina opiskelupäivinä rennommin. Ostan vaatteita useimmiten netistä, mutta jos
haen jotain tiettyä, lähden kiertelemään Helsingin keskustan kauppoja.
Kylterit pukeutuvat aikalailla
saman muotin mukaan. Pukuherroja ja jakkunaisia näkee paljon,
mutta eiköhän kaikilta löydy rentouttakin tarvittaessa. Totta kai itsekin mietin mitä päälleni laitan,
mutta tyyli ei ole minulle maailman tärkein asia.
”Kauppiksen aikana
pukeutumiseni on
muuttunut, sanoisin
jopa että rennompaan
suuntaan.”
4/2015
35
Teksti TANELI KON TI AI N EN, ku vaT j e s s e s alo
U-siipiPOLIISI
1
2
3
Millainen valintakoekirja Taloustieteen oppikirja oli?
Oletko harkinnut
Mitä odotat
tulevaisuudelta?
sivuainetta
4
jostain toisesta
5
Mikä on pahin mahdollinen
pukeutumismoka?
Mitä palveluita kaipaat
Otaniemessä?
korkeakoulusta?
Finnair ottaa käyttöön uudet, entistä hiljaisemmat ja energiatehokkaammat
Airbus A350 -koneet ensimmäisenä lentoyhtiönä Euroopassa. Koe lentämisen
uusi aika osoitteessa A350.finnair.fi
Karri
7. vuosikurssi, Information
and Service Management
1.
En muista.
1.
-
2.
En ainakaan kovin vakavissani. Silloin kun
aloitin opiskelun asiasta ei ollut tietoa. Halusin myös vaihtoon.
2.
Mietin sivuainetta
kauppiksesta, mutta en
ole vielä ehtinyt katsoa
niitä.
3.
Lennämme 15 suurkaupunkiin Aasiassa ja yli 60 kohteeseen Euroopassa.
Miika
1. vuosikurssi, energia- ja
ympäristötekniikka
Varmasti aika vaihtelevaa työelämää ja monipuolisia työtehtäviä.
4.
Vyö ja henkselit yhdistettynä.
5.
Kahviloita ja panimoravintola.
3.
Että pääsisin tekemään
miellyttävää ja kiinnostavaa duunia.
4.
Sukat ja sandaalit.
5.
Alueen karttaa voisi parantaa, siitä voisi tehdä
interaktiivisemman.
Anette
Mikko
1. vuosikurssi
2. vuosikurssi, rahoitus
1.
2.
3.
Se oli selkeä ja helppolukuinen. Kun käytti
siihen aikaa, niin kirjan
vaikeatkin asiat selvisivät.
Helsingin yliopiston
psykologian sivuainetta.
Että pääsen enemmän
valitsemaan kursseja ja
saa uusia kavereita.
4.
Jos on liian lyhyt mekko.
5.
Käytettyjen kirjojen
kauppa kauppatieteellisille kirjoille.
1.
Mun mielestä hyvä,
yksinkertaistettu perusteos.
2.
Olen harkinnut ohjelmoinnin kursseja
TKK:n puolelta.
3.
Pitkiä työpäiviä ja olematonta sosiaalista
elämää.
4.
Vyö ja henkselit samaan aikaan.
5.
Metro.
4/2015
37
KY TIEDOT TAA
Se on täällä taas!
Viime helmikuussa päivänvalon nähnyt Helsinki Business Symposium
tulee toistamiseen – entistä loisteliaampana.
Toista kertaa järjestettävä seminaaritapahtuma kokoaa jälleen Suomen bisnesmaailman terävimmän kärjen saman katon alle. Tänä vuonna teemana on Change, muutos.
Teemaa käsitellään niin yksilön, bisneksen kuin globaalin talouden kannalta. Kahden seminaaripäivän aikana opiskelijat
pääsevät kuulemaan alansa kovimpien nimien pitämiä inspiroivia puheita ja ajatuksia herättäviä paneelikeskusteluja sekä
vaihtamaan ajatuksia bisnesmaailman ammattilaisten kanssa
yhteistyöyritysten järjestämissä workshopeissa.
”Tammikuista tapahtumaa on tehty seitsenhenkisen tiimin kesken jo reilun puolen vuoden ajan, ja ohjelma
on muotoutunut viimekeväisistä suunnitelmista koko ajan
kiinnostavampaan suuntaan. Puhujia ja panelisteja on tulossa paitsi Seriouslyn kaltaisten suomalaisten menestystarinoiden myös kansainvälisten suuryritysten, kuten Microsoftin ja
IBM:n Euroopan tason johdosta”, HBS-tiimin vetäjä Johanna
Tirkkonen kertoo. Tänä vuonna lavan valloittavat Tirkkosen
mainitsemien Microsoftin ja IBM:n edustajien lisäksi muun
muassa Ville Tolvanen, Micke Paqvalén ja Sixten Korkman.
”Itse odotan eniten muun muassa Ville Tolvasen tähdittämää
digitalisaatiopaneelia sekä Mikko Hyppösen luentoa netissä
kerättävien henkilötietojen kaupasta − sisältöjä, jotka muualla on varustettu satojen eurojen hintalapulla ja siis opiskelijoiden ulottumattomissa”, Tirkkonen jatkaa.
tosiaan päätä huimaa. Tapahtuma
on haluttu tehdä opiskelijoiden budjettiin sopivaksi, onhan
ensisijainen kohdeyleisö kauppatieteiden opiskelijat. Seitsemällä eurolla pääsee kuuntelemaan kaikkia puhujia ja paneeleja. Workshopeihin osallistuvat pääsevät tapahtumaan
maksutta. Tällä kertaa workshopeissa ratkotaan muun muas-
sa EY:n, Microsoftin ja Accenturen tarjoamia caseja. “Perinteisten rahiscasejen lisäksi päästään pohtimaan muun muassa Finnairin liiketoimintastrategiaa.Tavallaan jopa harmittaa,
että olen seminaaripäivät kiinni käytännön järjestelyissä enkä
pääse osallistumaan ohjelmaan täysin”.
Kiirettä käytännön järjestelyissä varmasti pitääkin, sillä Helsinki Business Symposium toteutetaan alusta
loppuun asti täysin opiskelijavoimin. HBS-työryhmän puheenjohtaja on kuitenkin tyytyväinen tiimiinsä: “Tiimillämme on ollut kuluneiden kuukausien aikana hauskempaa kuin
osasin edes odottaa, ja sopivan rento tekemisen meininki jatkuu toivottavasti aina tapahtumapäiviin asti. Tavoitteena tietysti on, että tekijöiden hyvä fiilis näkyy myös itse tapahtumassa ja välittyy kaikille osallistujille!” Tirkkonen hehkuttaa.
Tänäkin vuonna seminaari huipentuu tyylikkääseen
iltagaalaan, josta pääsemme tällä kertaa nauttimaan ravintola Bankissa. Tarjolla on paitsi herkullinen kolmen ruokalajin illallinen, myös erinomainen mahdollisuus verkostoitua
yritysedustajien, puhujien ja panelistien kanssa rennommissa
merkeissä. Iltagaala on avoinna kaikille, eli vaikka itse seminaariin ei pääsisikään osallistumaan, on silti mahdollista tutustua yhteistyökumppaneihimme hyvän ruuan ja viinin äärellä.
KY:llä
tapahtuu
3.12. NESU-KY:
Vuoden päätössitsit
11.12.
Puurojuhla
14.1. Back to school -kuntis
21.–22.1. Helsinki Business Symposium
28.1. Club Lagoon etkositsit
28.1.
Club Lagoon
3/2015
>> hbs2016.fi
Lisätietoa tapahtumista
löydät kywebistä osoitteesta
kyweb.fi
Seminaarin hinta ei
38
21ST - 22ND JANUARY 2016 @ RADISSON BLU ROYAL
HelBizSymposium
HBS 2016 – Change järjestetään Radisson Blu Royalissa
21.–22.1.2016. Liput tapahtumaan myydään tammikuussa. Workshopien ilmoittautumisesta ja iltagaalan
lipunmyy nneistä tiedotetaan myöhemmin.
Sivua TOIMIT TAA ky ry:n puolesta
ANNA ELO
040 353 8279
ANNA.ELO@ky web.fi
HBSfin | #HBSfin
Committed
Consultants
P U H EEN J O H TA J ALTA
Antti Korpe l ainen
Ylpeile yhden prosentin
kauppakorkeakoulusta
Kansainvälisiin akkreditointeihin kannattaa
turvautua esitellessään Aaltoa maailmalla,
kirjoittaa Antti Korpelainen.
Ollessani vaihdossa päädyin usein tilanteeseen, jossa esiteltyäni itseni ja kotiyliopistoni sain selitellä opinahjoani. Aalto on
yliopistona vielä nuori, brändi melko tuntematon eikä vanha HSE-brändikään aiheuttanut reaktiota. Status pienen Suomen parhaanakaan ei vakuuttanut. Onneksi hihassani oli
aina muutama ässä: AACSB, AMBA, EQUIS
ja CEMS.
AACSB, AMBA ja EQUIS ovat kansainvälisiä kauppakorkeakoulujen akkreditointeja eli
niin sanottuja laatuleimoja. Niiden saavuttaminen vaatii sekä kovaa tasoa että jatkuvaan
laadun kehittämiseen keskittyviä prosesseja.
Sen lisäksi, että ne takaavat laadukkaat opinnot nyt ja tulevaisuudessa, ne ovat tärkeitä yliopistojen brändäykselle.
Aallon kauppakorkeakoulu oli ensimmäinen pohjoismainen kauppis, joka saavutti kaikki kolme. Tämä Triple Crown -status
on ainoastaan 75 instituutiolla ympäri maailman – siis prosentilla kaikista kauppakorkeakouluista.
Edellisiä lyhenteitä paremmin tunnettu CEMS on 29 yliopiston yhteenliittymä, joka tarjoaa yhdeksi maailman parhaaksi
arvotettua CEMS MIM -tutkintoa. Laadukkaan tutkinnon lisäksi CEMS:stä hyötyy koko
kauppakorkeakoulu, sillä ohjelmaa pidetään
tärkeänä laadun merkkinä. CEMS:iin mukaan
valitaan nimittäin kustakin maasta vain kansainvälisesti paras kauppakorkeakoulu
Kaikki laatuleimat tuovat valtavasti etuja meille kaikille. Ne kannustavat kauppista
40
4/2015
We are dedicated to the long-term development and success
of our clients and our people and we can provide you with the
perfect launch pad as you start your career. We are a global
firm with a small firm feel – a characteristic that many of our
people find helps us stand out. Our teams deliver outstanding
results to help our clients become even more successful. As a
graduate at BearingPoint, you can expect the same.
www.bearingpoint.fi
jatkuvaan laadun parantamiseen. Ne nostavat tutkintomme arvoa kansainvälisesti. Ne
avaavat ovia vaihtomarkkinoilla. Esimerkiksi
Triple Crown avasi loistavat vaihtokohteemme Yhdysvalloissa ja CEMS:n myötä pääsemme huippuyliopistoihin kuten LSE, HKUST,
ESADE ja St. Gallen.
Parasta laatuleimoissa on kuitenkin niiden tuoma lisäarvo kauppiksen brändille. Kun
ymmärtää mistä on kyse ja osaa selittää asian
järkevästi, ei tarvitse häpeillä omaa taustaansa.
Edellisessä kolumnissani pohdin syitä sille, miksi emme hakeudu kansainväliselle
uralle. Totesin, että osaamisemme ei ainakaan
ole este. Henkisenä esteenä saattaa kuitenkin
olla pelko opinahjon arvostuksesta. Jatkossa
hakiessani paikkoja maailmalta aion ehdottomasti lisätä ansioluetteloon myös perusteluja
Aallon laadulle.
Kaikki tämä objektiivinen arviointi on vakuuttanut ainakin minut siitä, että opiskelemme kansainvälisesti arvostetussa ja laadukkaassa kauppakorkeakoulussa. Toivoisin, että
entistä useammat meistä ajattelisivat näin. Usko yliopistomme laatuun lisää uskoa itseemme. Mitä enemmän uskomme itseemme, sitä
upeampia ja korkealentoisimpia unelmia uskallamme tavoitella.
Unohda huonolaatuiset tuolit Enator-salissa ja ole ylpeä opinahjostamme. Huhujen mukaan printterit eivät toimi täydellisesti Harvardissakaan.
4/2015
41
LOPUKSi | OTOS JA POIMINNAT
POIMINTOJA TIEDON TULVASTA
”Työttömyys kääntyisi radikaaliin laskuun, jos työehtosopimusten yleissitovuus poistettaisiin. Tämä
taas on itsestäänselvyys kaikille taloustieteen perusteet omaksuneille. Valitettavasti he ovat hyvin
pieni vähemmistö kansalaisista. Arvioisin, että tyyliin puolet Helsingin kauppakorkeakoulusta valmistuneistakaan ei hyppää tämän riman yli.”
Pokeriammattilainen ja laskentaekonomi
Aki Pyysing
Sijoitustieto-sivuston kolumnissa 11.10.2015.
”Elämä ei ole ikinä reilua. Ja ehkä on hyväksi
useimmille meistä ettei se ole.”
Oscar Wilde
”Sen voin varmuudella sanoa, että rahan pitäminen
katolla on parempi kuin sen pitäminen nollakorkoisella pankkitilillä.”
Aalto-yliopiston professori
Raimo Lovio
kommentoi kodin aurinkopaneelien kannattavuutta
Ylen Kuningaskuluttaja-ohjelmassa 12.11.2015.
”Kavereiden perässä Helsingin kauppakorkeakouluun, koska ‘sinne on vaikea päästä’. Monasti jälkikäteen arvioin, että olisi kannattanut mennä lukemaan jotain sivistävää yliopistoon, mutta silloin
olin kovasti kiintynyt kavereihini.”
Jari Sarasvuo
kirjassaan Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä
(Otava 2015).
KYTKY!
Kylterirenkaalle koitti Aalto-yliopiston
ylioppilaskunnan vaaleissa tilipäivä.
Kauppakorkeakoulun opiskelijoiden
äänestysprosentti oli vaalien korkein,
42,7 prosenttia.
kuva: samel i sivonen, ay y
42
4/2015
k y lt e r i . f i