Suomen Mieli 1 / 2010 - Suomalaisuuden Liitto

1
M
Kauppaneuvos Kari Hautanen
Suomalaisuuden Liiton kunniajäseneksi
Suomalaisuuden Liiton kevätkokous 22.4.2010 kutsui kauppaneuvos Kari Hautasen liiton
kunniajäseneksi. Hautanen on
syntynyt Alajärvellä vuonna 1949
ja on naimisissa Arja Hautasen
(os. Jukkala) kanssa. Heillä on
lapset Hannele (1973) ja Jarkko (1977). Hautanen on taloustieteiden maisteri ja sotilasarvoltaan reservin luutnantti. Hän
on perustanut Tarjoustalo–myymäläketjun vuonna 1980 johtaen sitä vuoteen 2006, jolloin hän
myi sen liiketoiminnat Tokmanni
Oy:lle. Kauppaneuvos Hautanen on toiminut Suomen Kauppayhtiöt Oy:n toimitusjohtajana vuodesta 1980 lähtien. Yhtiö
harjoittaa kiinteistöjen jalostusja vuokraustoimintaa sekä arvopaperikauppaa. Hautanen perusti
vuonna 2009 Suomen Laatuoutlet Oy:n, joka on nyt aloittanut
merkkitekstiilien vähittäismyynnin Hämeenlinnassa.
Kauppaneuvos Kari Hautanen arvostaa suomalaisuutta ja
kannattaa kansainvälistä yhteistyötä. Suomalaisuuden Liittoa
hän on tukenut merkittävästi jo
vuosien ajan. Liitto on tehnyt hänen mielestään suuren palveluksen suomalaisten aseman ja itsetunnon nostamiseksi. Suomalaisuuden ja suomalaisen identiteetin tärkeimpänä tunnusmerkkinä hän pitää suomen kieltä. Suomi on Euroopan vanhimpia kieliä ja siihen liittyvä kulttuurimme
on osa Euroopan vanhaa kulttuuriperintöä. Niitä on syytä arvostaa ja niiden vaalimisesta on ensisijainen vastuu meillä suomalaisilla. Muut eivät tee sitä puolestamme. Osallistuessamme pohjoismaiseen ja eurooppalaiseen
yhteistyöhön, meillä on oikeus
edellyttää reilujen ja tasapuolisten pelisääntöjen noudattamista.
Euroopan Unionin säännöissä tasapuolisuus toteutuu jopa paremmin kuin Pohjoismaiden välisessä
yhteistyössä, sanoo Hautanen.
Kari Hautanen kertoo, että
hän on päätynyt sponsoroimaan
Suomalaisuuden Liiton toimintaa, koska hän on havainnut, miten Suomen valtiovalta on laiminlyönyt tämän perinteikkään
ja kunnianarvoisan liiton rahoittamisen. Sodan jälkeisinä kylmän sodan vuosina Suomi haki
itselleen turvaa pohjoismaisuudesta. Suomalaisten identiteettiä ryhdyttiin tämän perusteella
ruotsalaistamaan - ruotsalaisuuden piti kuulua jokaisen suomalaisen identiteettiin – jos ei vapaaehtoisesti niin pakolla. Tämän seurauksena Suomessa edelleen kannetaan enemmän huolta ruotsin kielestä kuin suomesta. Ruotsi onkin yllättävästi ainut
kieli, joka on koko Suomen valtakunnassa virallinen kieli. Ranska ja Ruotsi esimerkiksi ovat heränneet lainsäädännöllä turvaamaan maittensa pääkielen asemaa paljon Suomea tehokkaammin, vaikka ne ovat vähemmän
uhanalaisia kieliä kuin niitä pienempi suomen kielemme, toteaa
Kari Hautanen.
Suomalaisuuden ja suomen kielen säilyminen maailmassa ei ole itsestään selvää. Tieteen
ja talouselämän aloilla suomi on
syrjäytymässä englannin edessä.
Voimmekin kysyä, uhkaako suomen kieltä uudelleen samanlainen keittiökielen asema, joka sillä
oli 1800–luvulla ennen suomalaisuuden nousua? Silloin suomen
kieli oli vakavasti ruotsin uhkaama. Suomen kielen ja kulttuurin herääminen 1800–luvulla olikin suoranainen ihme. Hautanen
on viime aikoina nähnyt merkkejä siitä, että suomalaisuuden
ja suomen kielen arvostaminen
ovat uudelleen nousemassa internationalismin ja pohjoismaisuuden huuman vähentyessä. Kehitystä tosin hidastaa se, että suuri
osa poliittisesta eliitistä ja mediasta näyttää olevan pikemminkin
tällaista kehitystä vastaan kuin
sen puolesta.
Maailma on sitä kiinnosta-
vampi ja rikkaampi paikka elää,
mitä enemmän täällä on omaperäisiä kansallisia kulttuureja. Suomenkielinen kulttuuri ja elämäntapa ovat puolustamisen arvoisia.
Jokaisen, joka tuntee omat kulttuurilliset juurensa, pystyy sen
jälkeen tuomaan oman antinsa
maailman yhteiseen kulttuuriperintöön. Vanha suomalainen sananlasku sanoo: Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin. Meillä on oikeus ja velvollisuus puolustaa suomalaista elämäntapaa
ja suomen kielen asemaa ja antaa
arvo myös itsellemme.
Kauppaneuvos Kari Hautanen
kiittää Suomalaisuuden Liittoa
huomionosoituksesta ja sanoo arvostavansa sitä suuresti ja toivottaa Suomalaisuuden Liitolle menestystä tavoitteidensa saavuttamisessa.
Artikkeli on tiivistelmä puheenjohtajan 8.4. Aamulehdessä julkaisemasta kirjoituksesta
Venäläisten maakaupat Suomessa kiellettävä
EU-jäsenyyden myötä Suomi
luopui asteittain ulkomaalaisiin
kohdistuvista kiinteän omaisuuden hankintarajoituksista, joista
viimeiset poistuivat vuoden 2000
alussa. Kun rajoitukset poistettiin EU-maiden kansalaisilta, totesi silloinen hallitus samalla, ettei
ole perusteltua säilyttää rajoituksia
myöskään unionin ulkopuolisten
maiden kansalaisille.
Vähitellen alkoivat maahamme löytää tiensä venäläiset uusrikkaat, jotka kaipaavat kotimaataan rauhallisempaa, turvallisempaa ja puhtaampaa ympäristöä loma-asunnoilleen. Monet suomalaiset ovat muitta mutkitta toivottaneet tulijat tervetulleiksi – kunhan nämä tulevat lompakkonsa
kanssa – mutta toisaalta maakau-
poista ja niihin liittyvistä muista
hämäräbisneksistä on jatkuvasti
alkanut nousta esille yhä suurempia kysymysmerkkejä.
Isänmaansa kaupusteleminen
on periaatteellisesti erikoinen tapa ansaita rahaa. Jokainen varmasti ymmärtää ainakin sen, etteivät maakaupat voi olla pitkäaikainen bisnes – kansallisomaisuutensa kun voi myydä vain kertaalleen. Lyhytnäköinen voitontavoittelu saattaa myös johtaa hyvin
monenlaisiin ongelmiin, vaikka
eri hallituksemme ovatkin tämän
toistaiseksi kiistäneet.
Mahdollinen turvallisuusongelma nousee siitä, kun venäläiset
toimijat ovat ostaneet maa-alueita
puolustusvoimien linkkimastojen
läheisyydestä. Taloudellinen on-
gelma syntyy puolestaan siitä, jos
maan hinta rikkaiden venäläisten
himoitsemilla alueilla käy suomalaisille liian korkeaksi. Poliittinen
ongelma meillä taas on käsissämme, kun Venäjän valtio ryhtyy
maassamme huolehtimaan kansalaistensa asioista ja omaisuudesta. Ympäristöongelmista tuskin tulee pulaa niistäkään, ovathan maahamme hamuavat äkkirikkaat tunnettuja kerskakulutuksestaan, ja hankkineet tonttejaan aivan luonnonsuojelualueiden kupeista.
Erityisesti kannattaa muistaa,
että suomalainen ei käytännössä
voi ostaa Venäjältä maata millään
keinolla tai hinnalla, joten maakaupat ovat täysin yksipuolisia.
Venäläiset itse pitävätkin isänmaa-
taan kaupustelevia suomalaisia lähinnä omituisina, sillä Venäjällä
vallitsee perinteinen ajattelu, jossa maa on pyhää. Meille ilmeisesti enää raha on pyhää.
Paljonko sitten lopulta on se
rahallinen voitto, joka istuvankin
hallituksen mielestä oikeuttaa jatkamaan nykyistä politiikkaa sen
riskeistä huolimatta? Tarjolla on
todennäköisesti vain pikavoittoja, ei pysyvää talouden kehitystä.
Venäläiset sijoittajat eivät tietenkään investoi tänne senttiäkään
sen vuoksi, että saisivat rikastuttaa
Suomea tai suomalaisia, vaan tehdäkseen rahaa itselleen. Samoin
yksityisten datshojen tuotot suomalaisille ovat epäselvät. Venäläiset ovat jo perustaneet Suomeen
omia rakennusfirmoja, jotka pys-
tyttävät äkkirikkaille kotoisia venäläisiä loma-asuntoja. Eräille venäläisten rakennushankkeille on
välikäsien kautta ilmeisesti haettu jopa EU-rahoitusta, mikä olisi jo kaiken huippu: ojennammeko isänmaamme venäläisille EU:n
tuella!
Aikakautemme leimaa-antava
piirre on ahneus, mutta oppikaamme venäläisiltä sen verran,
että jotkin asiat ovat jo periaatteellisesti arvokkaampia kuin raha.
Siksikö maatamme on läpi historian rakennettu ja puolustettu, että
me saisimme nyt myydä Suomen
pala palalta pois?
104 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA
2
Pääkirjoitus
Tehdään Suomalaisuuden
Liitosta suurempi
S
uomalaisuuden Liitossa alkuvuosi on mennyt kuin siivillä. Olen
uutena puheenjohtajana ottanut innolla uudet haasteet vastaan
ja hallituksen kanssa olemme pohtineet erilaisia uudistuksia Liiton
toimintaan.
me ja jäsenmäärämme kasvaa vääjäämättä. Tähän liittyen julkaisemme tänä vuonna jokaisessa lehdessä jäsenlaskurin, josta voimme
Sampo Terho
seurata, olemmeko onnistuneet jäksi keskeinen tavoite on jatkossa järjestää Suomalaisuuden Liiton senmäärän kasvattamisessa.
ympärille enemmän toimintaa ja tapaamisia, siis jäsenten yhdessäoloa. Perinteinen kevätkokous järjestettiin 22.4. ja 12.5. aloitamuleviin Suomen mieli -lehtiin on suunnitteilla myös mielipideme uuden perinteen järjestämällä vapaamuotoiset suomalaisuuden
palsta, joten vastaisuudessa voit lähettää omia kirjoituksiasi liipäivän juhlat. Niihin ovat tervetulleet kaikki jäsenet ja myös liittoon ton toimistolle, mikäli jokin polttelee sydäntäsi. Tästäkin löytyy likuulumattomat – lisätietoa löytyy tästä lehdestä.
säohjeita lehden sivuilta.
Y
T
S
uomalaisuus on hieno ja iloinen asia, ja Suomalaisuuden Liitto
mukava järjestö. Erilaisissa tapaamisissa saamme pitää hauskaa
yhdessä, välillä vakavammissa ja välillä kevyemmissä merkeissä. Ole
sinäkin aktiivinen ja osallistu!
L
opuksi toivotan kaikille hyvää kevättä! Viedään yhdessä suomalaisuuden hyvää asiaa kohti uutta kesää.
T
oisekseen pyrimme kasvattamaan jäsenmääräämme. Suomalai- Sampo Terho
suuden asia on monille rakas, mutta kaikki eivät ole edes kuul- Puheenjohtaja
leet liitostamme. Kerrotaan siitä heille! Itse yritän esitellä tätä nykyä jokaiselle sopivalle tutulleni liittoa ja sen toimintaa, ja tarjoan
mahdollisuutta liittyä mukaan. Liittyminen on helppoa; meiltä löyk. Kevään polttava aihe on tuntijakotyöryhmän pohdinta koulutyy niin postikortti kuin internet-lomake, joilla pääsee vaivattomasopintojen uudistuksesta. Säilyykö pakkoruotsi yhä? Tuntijakotyöti mukaan joukkoon.
ryhmän suositukset julkaistaneen samoihin aikoihin tämän lehden
sittele sinäkin liittoa! Jos me kaikki kerromme Suomalaisuuden kanssa. Suomalaisuuden Liitto on jo alkuvuodesta lähettänyt työLiitosta aktiivisesti ja myönteisesti tutuillemme, niin maineem- ryhmälle oman evästyksensä, joka sekin löytyy tästä lehdestä.
J
E
Sameli Suora
Häpeä ei kelpaa konsultiksi
Mihin suomalaisuutta enää tarvitaan? Maailma pelaa englanniksi, Amerikasta tulevat menestymisen mallit ja keskisestä sekä eteläisestä Euroopasta oikeat tavat hienoine viineineen ja ruokineen. Moni tuutti toistaa, kuinka suomalaisuus on metsäläisyyttä, josta on pyristeltävä eroon.
Uuden, entistä ehomman Suomen airut, Aalto-huippuyliopisto korostaa avoimesti sitä, että suomen kieli on parempi jättää tieteelliseksi paaria-kieleksi. Todellista tiedettä tehdään englanniksi.
Meihin suomalaisiin valitettavan hyvin istuva huono itsetunto näyttäkin iskostuneen erityisen syvään tavanomaisesti kansakunnan eliitiksi kutsuttuun, koulutettuun väestönosaan. Mielissä möyrii jonkinlainen itseinhon eetos. Häpeä on huono
konsultti, vaikka nöyryyttä kuinka arvostaisimme.
Itseinho ilmenee vaikkapa suomalaisen juoppouden, väkivaltaisuuden, mykkyyden yleistämisenä ja korostamisena. Se on näiden kellokkaiden mukaan koko kuva
Suomesta ja suomalaisista. Aina kun joku hullu ottaa aseen käteensä ja saa kajahtaneen ajatuksen, lopputulos on seurausta koko kansan nyrjähtäneisyydestä. Toista
on Ruotsissa, kiirehditään kirjoittamaan.
Vakava oire on väheksyvä suhtautuminen suomen kieleen. Ainutlaatuiselle kielelle soisi suuremman huomion kuin sille on nykyään tarjolla, sillä kieli on kulttuurin sydän.
Jos ruotsin kieli oli 1930-luvulla Suomalaisuuden liiton emävihollinen, kolman-
nella vuosituhannella se on englanti. Ei englannissa sinänsä mitään vikaa ole. Harva ei nauti amerikkalaisista elokuvista ja musiikista sekä omaa huumorintajuamme
lähellä olevasta brittikomiikasta alkukielellä.
Ikävä puoli on se, että englannin kielellä on yksinkertaisesti niin valtava yliote
paitsi kaupan myös akatemian kielessä, että se asettaa kyseenalaiseksi perinteisen ajatuksen yliopistosta kansan sivistäjänä.
On muistettava, että vaikka kansainvälinen tutkijayhteisö keskustelisi älyä polttelevista kysymyksistä englanniksi ja arvostaisi tutkijoita jotka tähän kykenevät, me
kaikki tavalliset suomalaiset kaipaamme tutkittua tietoa yhä suomeksi, äidinkielellämme. Sitä täytyy tiedeväeltä vaatia jatkossakin.
Mitään umpiota ei Suomesta saa eikä tarvitse rakentaa. Suomen kielen ja kulttuurin rummuttaminen ei saa olla mitään ulkokullattua hurraa-isänmaallisuutta. Sellaiselle nauravat naurismaan aidatkin. Ulkoisista virikkeistä on usein hyötyä oman
rakentamisessa.
Se on silti pidettävä mielessä , että Suomea ja suomen kieltä ei saa alistaa kakkosluokan mökkikieleksi. Oman kielen ja kulttuurin laiminlyöminen tekee meistä kodittomia globaalin maailman sekä vahvojen ja ylpeiden isojen maiden puristuksessa. Euroopan unionissa ei kiiltonahkakenkiään tuijottamalla ja itseään häpeämällä pärjää.
104 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA
3
Sotasyyllisyystuomiot kumottava
Lähes 65 vuotta sitten Suomessa pidetty oikeudenkäynti ns. sotaan syyllisten rankaisemiseksi 12.9.1945 annetun lain
(890/1945)nojalla on jättänyt
syvän ja nöyryyttävän muiston
Suomen kansalle ja loukannut rajusti suomalaisten oikeustajua ja
kansanvaltaista ajatustapaa. Silloisissa olosuhteissa Suomi joutui vieraan vallan painostuksesta
säätämään lain sotasyyllisten rankaisemisesta ja tuomitsemaan sodanaikaisen Tasavallan presidentin ja seitsemän muuta poliittista johtajaa ankariin vankeusrangaistuksiin.
Mainittu laki syrjäytti oikeusjärjestyksemme periaatteen siitä,
että ns. takautuvaa lakia ei voi-
da säätää eli lain säätämisellä rikottiin karkeasti ”nulla poena sine lege” periaatetta. Vaikka mainittua periaatetta ei ollut lainsäädännössämme nimenomaan ilmaistu, ei voi olla epäilystä siitä,
etteikö tuo periaate olisi sisältynyt Suomen oikeusjärjestykseen.
Uudessa perustuslaissa on 8 §:ssä
ilmaistu sama periaate siten, että
” ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi”.
Sotasyyllisyystuomioiden antamisen aikana 21.2.1945 voimassa olleen Hallitusmuodon
60§:n 2 momentin mukaan ”älköön mitään satunnaista tuo-
mioistuinta asetettako”. Tilapäisiä tuomioistuimia, joiden tehtävänä olisi määrättyjen asioiden
käsitteleminen ja tiettyjen henkilöiden tuomitseminen, ei saa
asettaa. Tästäkin säännöksestä ja
periaatteesta poikettiin.
Suomen sotilaallinen tilanne
rintamalla kesällä 1944 oli niin
vaikea, että presidentti Risto Ryti katsoi velvollisuudekseen antaa
isänmaan pelastamiseksi sitoumus Saksalle sodan jatkamisesta,
mikä oli Saksan vaatima ehdoton
edellytys sotamateriaalin ja elintarvikkeiden saamiseksi.
Saksasta saatiinkin nopeasti
panssarintorjunta-aseita ja ampumatarvikkeita sekä muuta sotakalustoa mm. lento-osasto Kuhl-
mey. Tällä sotilasavulla oli täysin
ratkaiseva vaikutus kesän 1944
torjuntataistelujen onnistumiselle ja välirauhan aikaansaamiselle.
Ilman Risto Rytin henkilökohtaista uhrausta Suomen rintama
olisi murtunut ja Suomi joutunut neuvostosotilaiden miehittämäksi. Suomen ja suomalaisten
kohtalona olisi saattanut olla totaalinen tuho.
Sotasyyllisyystuomioiden vääryyden poistamiseksi Eduskunnan tulisi säätää laki, jolla todetaan sotasyyllisyyslain olleen Suomen oikeusjärjestyksen vastainen
mielivaltainen laki. Samalla sotasyyllisyyslain nojalla annetut tuomiot mitätöitäisiin.
Näistä tapahtumista on viime
aikoinakin käyty julkista keskustelua ja esitetty mielipiteitä. On
katsottu, että mitään toimenpiteitä ei enää tarvita sen vuoksi, että tuomitut henkilöt ovat kaiken
aikaa nauttineet yleistä arvostusta eivätkä ole koskaan menettäneet kunniaansa. On myös mainittu, että presidentin tai pääministerin lausunto, jolla todettaisiin oikeudenkäynnin olleen oikeusvaltion periaatteiden vastainen, olisi riittävä.
Edellä mainitut näkemykset
ovat hyviä, mutta ne eivät tule
säilymään historian lehdillä vuosisatoja tutkijoiden käytössä.
Matti Ahdeoja
kihlakunnanneuvos,
Nurmijärvi
Suomalaisuuden Liiton
evästys tuntijakotyöryhmälle
Suomalaisuuden Liitto on tammikuussa jättänyt seuraavanlaisen kannanoton parhaillaan istuvalle tuntijakotyöryhmälle, joka
suunnittelee peruskouluopetuksen tulevaisuutta.
Hyvä
tuntijakotyöryhmä!
Suomalaisuuden Liitto seuraa
mielenkiinnolla tärkeää työtänne
ja antaa seuraavassa oman kannanottonsa nuorisomme perusopetuksen kehittämisestä.
Liitto kannattaa lämpimästi
suunnittelemaanne taideaineiden lisäämistä opetuksessa. Koko
isänmaamme tuleva kulttuurielämä perustuu paljolti koulussa annettavaan opetukseen, joka edistää niin taiteellisen lahjakkuuden
syntymistä ja varhaista havaitsemista, kuin kulttuurista kiinnostuneen yleisön kasvamista.
Toinen keskeinen lisättävä oppiaine olisi liikunta, joka virkistää
muuta opiskelua, kohottaa koko elämänlaatua, ja pitkällä aikavälillä voisi olla merkittäväksi eduksi myös kansanterveydelle
ja maanpuolustukselle.
Suomalaisuuden Liitto kannattaa myös luopumista ruotsin
kielen pakollisesta opetuksesta –
kuten kannattaa lukuisien gallupien mukaan Suomen kansan selvä enemmistö. Esitämme alla perustelumme.
Nykymaailmassa EU on Pohjoismaiden sijaan keskeisin kansainvälinen kytköksemme. Jokaisen nuoren on itsestään selvästi
opittava englantia, mutta lisäksi monien olisi hyvä puhua myös
vaikkapa ranskaa, saksaa tai ItäSuomessa venäjää. Nuorille on
usein vaikeaa oppia monia kieliä
samanaikaisesti, joten pakollinen
ruotsin opetus vie heiltä kohtuuttomasti resursseja ja yksipuolistaa
nuorisomme kielitaitoa.
Näin ollen pakollinen ruotsin
opiskelu vahingoittaa nuorten
urasuunnitelmia ja koko kansain-
välistä kilpailukykyämme. Suomalaisten kielitaito kaipaisi monipuolisuutta, mutta kielten opetusta tuskin voidaan enää lisätä,
koska nuoret opiskelevat pakollisen ruotsin takia jo nyt poikkeuksellisen paljon vieraita kieliä. Ei yksinkertaisesti ole järkevää koulussa pakollisesti opettaa kahta kansainvälisesti pientä
kieltä (suomi ja ruotsi), joita kukaan muu Euroopassa ei puhu –
nykyinen vanhentunut kielipolitiikka on kuin eristäytymiseen
tähtäävää.
Kannattaa myös huomioida,
että kaiken pakottamisen jälkeenkin erityisesti miespuolisten opiskelijoiden oppimistulokset ovat
ruotsin kielessä olleet hyvin heikkoja, joten ruotsin opiskeluun
uhratut suuret voimavarat valuvat jo nyt todellisuudessa paljolti hukkaan. Ilman motivaatiota ei synny osaamista, ei käskemälläkään.
Luopumalla pakollisesta ruotsin opiskelusta vapautamme aikaresursseja taideaineille ja muille kielille. Samalla voimme lisätä opetuksen joustavuutta ja
vapaaehtoisuutta, parannamme
niin opiskelijoiden kuin opettajien motivaatiota, ja annamme entistäkin paremman mahdollisuuden ruotsin opiskeluun kaikille
niille, jotka katsovat sen tarpeelliseksi omalle uralleen ja osaamiselleen.
Hyvä tuntijakotyöryhmä!
Olemme tietenkin tietoisia, että työryhmän tehtävä on vaikea, ja erityisesti pakollisen ruotsin opetuksen suhteen on voimakasta lobbausta myös säilyttämisen puolesta. Jos työryhmä lopulta päättäisi yleisen mielipiteen ja
oikeustajun vastaisesti säilyttää
pakkoruotsin, tulisi tälle kyetä
esittämään erinomaiset perustelut, jottei syntyisi epätoivottavaa
mielikuvaa lobbareiden vaikutusvallasta kansanvallan yli.
Koska työryhmä tietenkin haluaa antaa hyvän kuvan arvostelukyvystään, perusteluissa kannattaa välttää tavanomaiset sudenkuopat, kuten:
• hyvä tapa oppia muita kieliä
on lukea ensin ruotsia – varmasti
vielä parempi tapa oppia mitä tahansa tarvitsemaansa kieltä on lukea sitä itseään
• historialliset syyt – historia on
tärkeää mutta kuuluu historiantunneille, kieliopetus ei voi tähdätä menneisyyteen vaan tulevaisuuteen
• ruotsin kieli on sivistävää –
ehkäpä, mutta vainko ruotsin
kieli, eikö minkään muun kielen
opiskelu tuota nuorelle vastaavaa
sivistymistä
• pohjoismainen identiteettimme vaatii ruotsin opiskelua –
2000-luvun yksilölähtöiseen moraalikäsitykseen kuuluu, ettei kukaan voi määrätä toisen ihmisen identiteetistä, vaan jokainen
saa rakentaa identiteettinsä oman
kutsumuksensa pohjalta
Tämän tiiviin kannanottomme myötä toivotamme teille menestystä ja rohkeutta päätöksiinne, jotka vaikuttavat keskeisesti maamme tulevaan menestykseen.
8.1.2010
Suomalaisuuden Liitto
104 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA
Sampo Terho
Puheenjohtaja
Pekka M. Sinisalo
Varapuheenjohtaja
4
LUKEMATTOMIA KIRJOJA LUETTAVIKSI
Soinin
sotahistoria
Soini-seuran puheenjohtaja Lasse Autio on kirjoittanut
näyttävän kirjan pienen eteläpohjalaisen kotipitäjänsä sotahistoriasta jääkäriliikkeestä jatkosodan jälkeiseen asekätkentään saakka. Ansiokasta on, että Autio kronikoi kattavasti myös soinilaisten vaiheet vapaussodassa unohtamatta
sotien välisenä aikana suojeluskunta- ja Lotta Svärd -järjestöissä tehtyä vapaaehtoista maanpuolustustyötä.
Soinilaisten talvisodan aikainen komppanianpäällikkö
Jalkaväkirykmentti 30:ssä oli kirjailija Yrjö Jylhä. Hän kirjasi kuuluun runoteokseensa Kiirastuli (1941) sotakokemuksiaan Taipaleen rintamalta.
Tunnettu on Jylhän ytimekäs vertaus: ”Taipaleenjoki, Tuonelanjoki”. Se on murheellisen osuva eritoten soinilaisten osalta, sillä talvisodassa pääosin juuri Taipaleen
taisteluissa kaatui 85 Soinin miestä, joka oli peräti 3,7
prosenttia kunnan miespuolisesta väestöstä. Määrä on valtakunnallisessa mittakaavassa kuudenneksi suurin.
Soini oli jatkosodassakin kovilla. Kaikista soinilaisista kaatui viime sodissa yli neljä prosenttia. Se on kaikista
Etelä-Pohjanmaan kunnista eniten.
Lasse Aution Sisulla ja sydämellä – aatteen voimalla
Sotakuvat
kertovat
John Lagerbohmin ja Matti Simulan toimittama kuvateos Me olimme nuoria sotilaita on mielenkiintoinen tuttavuus. Se esittelee tavallisten suomalaisten miesten albumeista peräisin olevien kuvien kautta viime sotien aikaista rintamaelämää.
Kirjan pääasiallisena lähteenä on nuoren sotahistorian keräilijän Olli Kleemolan ilmeisen laaja ja monipuolinen valokuvakokoelma. Tekijät tosin mainitsevat esipuheessaan virheellisesti, ettei kuvia ole aiemmin julkaistu. Jotkut on, mutta se ei menoa haittaa. Kuvia kopioitiin ja myytiin aseveljeltä toiselle muistoiksi. Samoja kuvia löytyy useammasta albumista.
Sotakuvat kertovat muun muassa tuimista taisteluista, taistelukentällä syntyneestä toveruudesta, vallatusta Itä-Karjalasta
ja sen asukkaista, viihdytyskiertueista, rakkaudesta ja sankarikuolemasta. Luonnollisista syistä aitoja taistelukuvia on vähän. Sivulla 47 olevat kaksi kuvaa jääkärimajuri Gunnar Visapuun elämän viimeisestä päivästä 11. joulukuuta 1941 Valkeasaaressa ovat järkyttävyydessään unohtumattomia.
Lapsille ja heikkohermoisille kirjaa ei voi suositella. Jou-
eteenpäin 1918–1945 on A4-kokoinen ja siinä on poikkeuksellisen runsas ja osin harvinainen asiakirja- sekä valokuvakuvitus. Kirjoittajalla on hallussaan merkittävä aihepiiriin liittyvä yksityiskokoelma. Tekstiä elävöittävät
runsaat lainaukset aikalaisilta.
Soinilaisten lisäksi Aution mainio kirja kiinnostanee
lähikuntien kuten Karstulan, Ähtärin, Lehtimäen, Alajärven ja Vimpelin asukkaita sekä yleensä Etelä-Pohjanmaan maanpuolustushistorian harrastajia.
Kirja päättyy jälkisanoihin, jotka Soinin lottatoiminnan kantava voima, opettaja Helmi Pesola kirjasi muistiinpanoihinsa vuonna 1960: ”Uusi sukupolvi ei sodasta
mitään tiedä. Tieto siitä on heille opetettava. Heille on
tehtävä selväksi, miten tuhansin veriuhrein vain on voitu
säilyttää maamme vapaus. Hinta on ollut niin suuri, että
jokaisen nuoren ihmisen on tiedettävä, että maa, jota he
astuvat, on pyhää maata.”
Jussi Niinistö
Lasse Autio: Sisulla ja sydämellä – aatteen voimalla
eteenpäin 1918–1945. Omakustanne 2009. 288 sivua.
Yli 400 kuvaa. – Kirjaa on saatavilla Soinin kirjakaupasta ja tekijältä, puh. 050-3483 234 tai [email protected].
fi. Hinta on 35 € + postikulut.
kossa on nimittäin todella julmiakin kuvia, kuten puna-armeijalaisten sortumisesta ihmissyöntiin kertova otos. Virallisen seulan läpikäyneistä TK-kuvista ei siis tässä kirjassa todellakaan ole kyse.
Kirjassa on kenraali Gustav Hägglundin kirjoittama johdanto. ”Suomen sota 1939–45 on sankaritaru vailla vertaa
Euroopan uuden ajan historiassa”, painottaa Hägglund. ”Vain
Suomi kykeni torjumaan puna-armeijan keskitetyn hyökkäyksen, eikä vain kerran vaan kahdesti, talvisodassa 1939–40 ja
kesällä 1944.” Toiseen maailmansotaan osallistuneista Manner-Euroopan maista Suomi oli ainoa, jota ei miehitetty. Tämä tosiasia kansakunnan kannattaa pystypäin muistaa.
Jermujen omilla kameroillaan ottamat valokuvat täydentävät rosoisen aidolla tavalla käsitystämme talvi- ja jatkosodan maineikkaista taistelijoista sekä heidän elämästään
siellä jossain.
Jussi Niinistö
Gustav Hägglund, John Lagerbohm ja Matti Simula: Me olimme nuoria sotilaita. Tuntemattomat sotakuvat kertovat. Otava 2009. 168 sivua. – Keräilijä Olli
Kleemolan kotisivut löytyvät osoitteesta www.palasuomenhistoriaa.net.
Suomalaisuuden
Liitossa oli
811
jäsentä
30.4. 2010.
104 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA
5
Kirjoita
Sähköiset kirjanlukijat
mielimuuttavat lukutottumuksemme piteesi
julki
Sähköiset kirjanlukijalaitteet
ovat koko 2000-luvun olleet tekniikkaa, joka on ollut tuloillaan
markkinoille, mutta ainakaan
Suomessa ei ole vieläkään laitetta,
joka olisi ottanut täkäläiset markkinat vahvasti haltuunsa.
Internet-kirjakaupan jättiläinen Amazon vapautti syksyllä
2009 sähköisen kirjanlukijansa
Kindlen [http://www.amazon.
com/kindle] myös eurooppalaisille kuluttajille, kun se aloitti
Kindlen myynnin myös Yhdysvaltain ulkopuolelle. Yhdysvalloissa Amazon Kindle tuli markkinoille keväällä 2007 ja vuoden
2009 lopulla siitä on julkaistu
kolme versiota, kaksi perusmallia (6 tuuman näytöillä) ja suurinäyttöisempi malli DX (9,7 tuuman näyttö). Kindlen näyttö on
harmaa ja se hyödyntää näyttötekniikassa E Ink -yhtiön [http://
www.eink.com/] ns. sähköistä
mustetta, jossa teksti kirjoitetaan
ruudulle sähköisesti, mutta tekstin ruudulla pito ei vaadi sähköä. Tekniikka säästää energiaa
ja mahdollistaa pitkän lukuajan
melko pienellä akulla. Tekstiä voi
myös lukea ulkona auringonpaisteessa, mikä tavallisilla tietokonenäytöillä on vaikeaa.
Tilasin Amazon Kindle 2 -perusmallin luottokortilla Internetistä lokakuisena maanantai-iltana ja jo saman viikon torstaina kuriiri olisi tuonut sen kotiovelleni jos olisin ollut paikalla, mutta toimitus virka-aikaan
toimistolle onnistui perjantaina.
Laite nahkakansilla kotiin kuljetettuna maksoi 273 euroa, joten
mistään isosta investoinnista ei
ole kyse, kymmenkunnan kirjan
hinta riittää. Ironista kyllä, sähköinen kirjanlukija toimitetaan
Suomeen amerikkalaisella sähköpistokkeella, joka ei sovi suomalaisiin pistorasioihin ja sähköisen
kirjanlukijan lataamiseksi sähköllä on hankittava erikseen pistorasian välikappale.
Amazon Kindle on siis sähköpistoketta myöten kovin angloamerikkalainen konsepti. Suomenkielisiä kirjoja ei juuri ole
myynnissä Amazon Kindlen -kirjakauppasivuilla muutamaan harvaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kirjoja on lähinnä englanniksi
saatavilla Eurooppaan noin 290
000 kappaletta.
Mistä sitten saada vaikkapa
Aleksis Kiven ”Seitsemän veljestä” tai muuta suomalaista si-
sältöä, jos kerran Amazon ei
niitä myy. Gutenberg-projektin [http://www.gutenberg.org/
browse/languages/fi] sivuilla on
runsaasti ilmaisia suomenkielisiä kirjoja. On Kalevala, Rautatie ja muita 1800-luvulla julkaistuja klassikoita. Myös Mobipocket-sivustolla [http://www.
mobipocket.com/freebooks/] on
ilmaisia suomenkielisiä kirjoja,
ainakin marraskuun 2009 alussa
niitä oli tarjolla 276 teosta. Saatavilla olevien 1800-luvun teosten ilmaisuus perustuu tekijänoikeuksien vanhenemiseen. Uudempia ilmaisia englanninkielisiä kirjoja voi rekisteröitymällä
ladata monista sivustoista [esim.
http://www.free-ebooks.net/].
Aleksis Kiven ”Seitsemän veljestä” vie tilaa mobi-tiedostona noin
400 kilotavua, joten Kindlen 1,4
gigatavun asiakkaalle käytettävissä olevaan tyhjään muistiin niitä
mahtuisi 3 600 kappaletta. Laitteen tekstintallennuskapasiteetin
määrä on käsittämätön ja siihen
saa koottua melkoisen kirjaston.
Amazon Kindlen konseptin
oleellinen osa, kirjojen lataaminen suoraan verkkokaupasta kirjanlukijan sisäisen UMTS-modeemin ja langattoman 3G-yhteyden avulla, puuttuu toistaiseksi Suomesta. Amazon ei ole
vielä päässyt suomalaisen verkko-operaattorin kanssa sopimukseen verkkoyhteydestä, jolla kirjoja voisi ladata ilman, että käyttäjän tarvitsee maksaa kaistanleveyden käytöstä. Kunhan suomalaiset kustantajat tuottavat kirjoja
myytäviksi Amazonille, niin sopimukset verkkoyhteyksistäkin saataneen aikaisiksi. Nyt kirjat täytyy ladata tietokoneeseen ja siirtää kirjanlukijaan kaapelilla USBportin kautta, mikä sekin on kovin helppoa.
Internet-hakukonejätti Google
on viimevuosina panostanut valtavasti kirjojen skannaamiseen.
Se on digitoinut kirjojen sisältöjä tavoitteenaan luoda kattava hakukone, jonka avulla myös kirjojen sisältöjä voi tulevaisuudessa etsiä, kuten Internetiä nykyään [http://books.google.com/].
Kirjojen sisällöt ovat tekijänoikeuksien alaisia, joten hanke on
nostattanut vastalauseita ja oikeudenkäyntejä. On selvää, että
uusien kirjojen sisältöjen ilmainen jako ei tule onnistumaan ilman jonkinlaista piraattipuolueen vallankumousta, mutta mah-
dollisuus etsiä sisällöistä ennen langaton tiedonsiirto on joka paikirjan ostopäätöstä on mahdol- kassa mahdollista, myös sanomalisuus, jonka luulisi kiinnostavan lehdet niin tilattavat kuin ilmaiskirjojen kustantajiakin. Mahdol- jakelulehdetkin siirtyvät vähitelTulevista Suomen mieli -lehlistaahan hakukone uuden mark- len kirjanlukijoihin.
distä tullaan tarvittaessa varaakinointikanavan kirjoille.
Kirjanlukijat muuttavat lu- maan tilaa jäsenten mielipideGoogle on käyttänyt valtavia kutottumuksemme ja aiheutta- kirjoituksille. Kirjoitusten aiheet
resurssejaan myös käyttöjärjes- vat luovaa tuhoa. Kirjastot, jot- ovat vapaat, mutta liiton keskeitelmäkehitykseen. Android-käyt- ka 1900-luvulla ovat olleet kirja- siin kiinnostuksen kohteisiin ja
töjärjestelmä on suunnattu eri- varastoja, joutuvat muuttamaan tavoitteisiin liittyvät kirjoitukset
tyisesti älypuhelimiin ja muihin toimintatapansa tai jopa sulke- ovat julkaistaessa etusijalla.
mobiililaitteisiin ja myös Barnes maan ovensa, riippuen siitä miKirjoita lyhyesti ja asiallises& Noble -kirjakaupan kirjanluki- ten sähköisten kirjojen lainaami- ti, sopiva pituus on noin 1000ja Nook [http://www.nook.com/] nen jatkossa onnistuu. Kirjasto- 2500 merkkiä, siis korkeintaan
hyödyntää sitä. Nook maksaa sa- jen toiminta on ollut mahdollis- yksi liuska. Toimitus muokkaa
man verran kuin Kindle ja se ta, koska niissä on ollut vain ra- ja tiivistää tekstejä tarvittaessa
käyttää samaa näyttötekniikkaa jattu kappalemäärä kirjoja, jol- ja päättää kirjoitusten otsikoinja samankokoista näyttöä. Eri- loin uutuuskirjoja ei ole saanut nista.
koisuutena siinä on pieni kos- sieltä kuin pitkällä jonotukselKirjoita mieluiten sähköisessä
ketusohjattava LCD-värinäyttö, la, jolloin markkinoilla on jäänyt muodossa ja lähetä teksti osoitjonka avulla kirjanlukijaan la- tilaa kirjojen myyjille. Sähköistä teeseen: suomalaisuudenliitto@
dattujen kirjojen kansia voi sela- kirjaa voi monistaa rajattomas- kolumbus.fi
ta ikään kuin kirjaston kirjahyl- ti, joten yksi sähköinen kirjasto
Paperiset kirjoitukset voi lälyssä. Nook on vahva uutuus, jo- vaikkapa Inarissa, voisi syöttää hettää liiton toimistolle osoitteeka haastaa Kindlen, mutta me- kaikkiin Suomen kirjanlukijoi- seen: Suomalaisuuden Liitto ry
nestystä eivät ratkaise tekniset yk- hin uutuuskirjat. Se ei ole kauAurorankatu 7 A 1, 00100
sityiskohdat, vaan markkinoiden pallisesti mahdollista, joten ko- Helsinki.
valloittaminen ja siinä Googlella ko lainauksen ajatus joudutaan
Puhtaasti asiapitoisia kirjoivoi olla sanansa sanottavanaan.
rakentamaan uuteen tekniikkaan tuksia voi tarjota toimitukseen
Kirjojen lukijat, jakelijat ja sopivaksi. Myös kirjakaupat jou- muutenkin kuin mielipidesivuilkoko kirja-ala joutuvat sopeutu- tuvat muuttamaan toimintata- le, aivan kuten tähänkin saakka.
maan kirjanlukijoihin. Ne ovat pansa, kun kirjat ladataan InterAnna sanasi kuulua!
tulleet jäädäkseen, sillä niillä on netistä.
valtavasti etuja. Kirjojen hinta
Suomenkieliset kirjalliset toihalpenee, kun paperiin, paina- mijat tekevät hyvin kun lähtetyvät lukulaitteisiin, jää nähtämiseen ja kirjansidontaan, kulje- vät tukemaan kirjanlukijoita ja
väksi, mutta panostamalla sisältukseen, varastointiin jne. ei ku- saattavat runsaasti suomenkietöihin nyt, voivat kustantajat saalu resursseja. Kirjojen ostaminen listä aineistoa niiden vaatimiin
da otteen markkinoista ja totuthelpottuu ja niitä voi ostaa het- sähköisiin muotoihin. Vanhoistaa uuden suomeksi lukevan suken mielijohteesta vain parilla ta klassikoista on saatavilla uutkupolven suomenkielisen kirjallikirjanlukijan tai Internetin klik- ta rahaa, kunhan sisällöt annesuuden maailmaan nykyaikaisilla
kauksella. Kirjojen ensipainokset taan edullisesti lukijoille. Ja uukirjanlukijoilla.
eivät lopu ikinä, vaan niitä on ai- det lukijat haluavat nykyaikaisna vaan saatavilla.
ta sisältöä, 2010-luvun kirjailiAki Härkönen
Kaupalliset kirjat joutuvat joiden hengentuotteita. Kuinka
Suomalaisuuden
myös enenevästi kilpailemaan il- nopeasti kirjallisuuden suurkuLiiton hallituksen jäsen
maisten kirjojen kanssa. Erilaiset luttajat, keski-ikäiset naiset siirkirjailijat ja yhteisöt, joille kirja ei ole ensisijaisesti rahanansaitsemisväline,
vaan ajatusten
SUOMALAISUUDEN LIITOSTA KAIKKIEN
ja ideologioiden
ITSENÄISTEN VALTIOIDEN PÖYTÄ- JA
levityskeino, syleilevät sähköisSALKOLIPUT SEKÄ MAAKUNTAVIIRIT
tä kirjaa ja tarjoAURORANKATU 7 A 1, 00100 HELSINKI
avat lukijoilleen
Puhelin: 09-442 824
ilmaiseksi sisältöjään. PainaSähköposti: [email protected]
tuskustannukset
Kotisivut: www.suomalaisuudenliitto.fi
ovat tähän asti
TILAA OMASI!
olleet este ilmaiselle kirjojen jaolle. Kun näyttötekniikka menee eteenpäin ja
104 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA
6
INKERIN HISTORIA ON SUOMEN HISTORIAA
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi
maaliskuussa 2010 Suomen Akatemian rahoittaman, Kansallisarkistossa toteutetun tutkimuksen Kotiin karkotettavaksi. Inkeriläisen
siirtoväen palautukset Suomesta Neuvostoliittoon 1944–1955. Kyseessä on ensimmäinen
kokonaisesitys inkeriläisten vaiheista sodan
jaloissa ja rauhan koitettua.
Väestösiirtojen
motiivit
Tammikuun 15. päivänä 2010
tuli kuluneeksi 65 vuotta siitä,
kun Liittoutuneiden Valvontakomission toteuttaman inkeriläisen
siirtoväen palautusoperaation viimeinen juna ylitti Suomen rajan.
Jatkosodan aikana toista vuotta
kestäneissä väestönsiirroissa maahamme saapui noin 64 000 inkeriläissiviiliä. Heistä kahdeksan
kymmenestä oli alle 15-vuotiaita naisia ja lapsia. Neuvostohallitus kiitti Valvontakomission nimissä Suomen valtiojohtoa onnistuneista toimista. Palautukset
toteutettiin 5. joulukuuta 1944
ja 15. tammikuuta 1945 välisenä aikana. Neuvostoliittoon palautettiin noin 55 000 henkeä.
Kaikki eivät kuitenkaan palanneet. Arviolta joka seitsemäs jäi
Suomeen. Tämänhetkisen käsityksen mukaan puolet heistä pakeni Ruotsiin.
Mitkä olivat Suomen päättäjien sodanaikaisten väestönsiirtojen motiivit? Millä voidaan selittää, että Suomessa kannettiin
huolta Venäjällä ja myöhemmin
Neuvostoliitossa, vieraan maan
kansalaisina olleista suomalaisista, Inkerinmaan suomalaisista.
Käsitykseni mukaan Suomen ja
Inkerin suomalaisten henkinen
yhteenkuuluvuuden pohja on
vahvistunut Tarton rauhan jälkeen. Suomessa oli vallankumouksen jälkeisinä vuosina Inkerin
suomalaisia pakolaisia yli 8 000
henkeä. Tarton rauhassa Venäjän
tarjoama amnestia ei vakuuttanut kaikkia. Suomeen jäi silloin
vajaat puolet pakolaisista. Heidän joukostaan nousseet aktiivit perustivat Inkerin Liiton (IL)
vuonna 1922.
Yhteistä
historiaamme
Suomalaisuuden Liitolla on
Inkerin Liiton syntyvaiheissa ja
yhteistoiminnassa vähän tunnettu, silti hyvin merkittävä osa. Inkerin Liiton väliaikainen johtokunta kokoontui Suomalaisuuden Liiton kansliassa 14. lokakuuta 1922. Myöhempinä vuo-
sina ja vuosikymmeninä Suomalaisuuden Liitto tuki Inkerin Liittoa tarjoamalla toimitilojaan kokouksille ja jopa IL:n arkistolle.
Myös tämän ansiosta Kansallisarkiston kryptassa vappuun asti
sesillä olevassa Inkeri-näyttelyssä
on voitu esitellä harvinaisia asiakirjoja ja valokuvia vajaan sadan
vuoden takaa.
Erityisen arvokkaaksi Suomalaisuuden Liiton henkinen tuki
muodostui jatkosodan jälkeisinä vuosina. Valvontakomission
vaatimuksesta lakkautettu Inkerin Liitto sai jatkaa toimintaansa
Inkeriläisten Yhdistyksen nimissä ja kokoontua Suomalaisuuden
Liiton tiloissa, kunnes onnistui
hankkimaan itselleen Karjalatalolla sijaitsevan Inkeri-kodin.
Yhteinen historiamme antaa
kummallekin liitolle tilaisuuden
muistuttaa, että väestönsiirroilla ja palautuksilla oli keskinäisiä syy- ja seurausyhteyksiä. Samalla voitaisiin yhdessä pohtia,
mikä merkitys sodanaikaisilla tapahtumilla on tämän päivän Suomessa.
Vuonna 2012 tulee kuluneeksi 90 vuotta Inkerin Liiton perustamisesta. Koska Suomalaisuuden Liitolla ja Inkerin Liitolla on
ollut yhteistoimintaa paljon vaikeimmissa oloissa kuin tänä päivänä, voidaan toivoa sen jatkuvan
tulevaisuudessakin.
Kirjoittaja on pyrkinyt seikkaperäisesti selvittämään inkeriläisten siirtojen toimeenpanoa. Lisäksi
hän on tarkastellut inkeriläisaktiivien toimintaa Suomessa 1920-luvulta 1950-luvulle ja esitellyt suomalaisten heimoaatteen innoittamien piirien vaikutusta inkeriläisten väestönsiirtoihin. Hän myös
selvittelee parhaillaan inkerinsuomalaisen sivistyneistön nousua ja
tuhoa Neuvostoliitossa 1920 ja
1930- luvuilla.
Toivo Flink
Filosofian tohtori,
erikoistutkija
Siirtolaisuusinstituutti
Turku
Suomen Inkeri-liiton
puheenjohtaja
Kirjan tilaukset:
Suomalaisuuden Liitto,
puh. 09-442 824,
[email protected]
Toivo Flink
Kotiin karkotettavaksi
Nid., 320 s., 32 euroa, 2010
ISBN 978-952-222-183-4
ISSN 0073-2559
Kivinen katu Jamburgissa, Länsi-Inkerissä, 1942. Kuva Inkerissä toimineen pastori Juhani Jääskeläisen ottama.
Inkeriläiset palautettiin Suomesta Neuvostoliittoon 5.12.1944-15.1.1945 kokoamiskeskuksista. Alempana sijoituspaikat Venäjällä. Kartta Kansallisarkisto.
104 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA
7
Matkakertomus: Uusi-Seelanti
Niin kaunis kuin isänmaammekin on, välillä on hyvä käydä tutustumassa myös kaukomaiden nähtävyyksiin ja elinoloihin. Liiton
puheenjohtaja lomaili helmikuussa maapallon toisella laidalla Uudessa-Seelannissa, josta seuraava matkakertomus.
Uusi-Seelanti on luonnonihmeiden saarivaltio. On hämmästyttävää, miten Suomea pienempään maahan voi olla pakattuna
niin alppeja, tasankoja, jäätiköitä, tulivuoria, sademetsää, kuin
tietysti häkellyttäviä merimaisemia valaineen, pingviineineen ja
merileijonineen.
Yhteiskuntana Uusi-Seelanti
on lähes yhtä mielenkiintoinen.
Väestö on hieman Suomea pie-
Franz Josefin jäätikkö.
nempi, 4,3 miljoonaa, josta alkuperäisväestöksi luettavia maoreita on noin 15% ja eurooppalaisperäisiä 80%. Näiden väestöryhmien välille on yritetty muodostaa mielenkiintoinen kaksoiskulttuuri, joka koostuu toisilleen
alunperin täysin vieraista maorien ja eurooppalaisten vaikutteista. Tosin maahanmuuton avautumisen myötä myös aasialaisia
on nykyään paljon, joten väestö kirjavoituu entisestään, mutta ainakin paikallinen sanomalehti korosti, että maa haluaa olla kaksikulttuurinen, eikä monikulttuurinen.
Uudella-Seelannilla on erittäin
lyhyt historia. Maorien arvellaan
saapuneen saarille 1200-luvulla, mutta tämäkin on historiatieteellisesti ajatellen vasta Uuden-Seelannin esihistoriaa, koska
ajasta ennen eurooppalaisten saapumista ei ole kirjallisia lähteitä.
Hollantilainen Abel Tasman löysi saaret ensimmäisenä eurooppalaisena 1642, mutta ei noussut
maihin. James Cook tutki saaria
1769-70 ja 1700-luvun lopulla
Uudessa-Seelannissa alettiin vierailla enemmän mm. valaanpyynnin merkeissä.
1800-luvulla saaret liitettiin
osaksi Brittiläistä imperiumia, ja
vasta tuon vuosisadan aikana eurooppalaisia siirtolaisia alkoi saapua merkittäviä määriä. Uusi-
Seelanti tuntuukin osittain yhä
etsivän identiteettiään. Lehdistössä mm. käytiin vilkasta keskustelua maan lipusta, jota monet haluaisivat muuttaa, mutta
yhteisymmärrystä uudesta vaihtoehdosta ei ole.
Kansana uusseelantilaiset ovat
leppoisia ja ystävällisiä. Heissä
on säilynyt rajaseudun henkeä,
jonka periaatteisiin kuuluu avuliaisuus ja yritteliäisyys – nämä
olivat keskeisimmät seikat, joista mekin voisimme heiltä oppia. Uusseelantilaiset tekevät erit-
täin pitkiä työviikkoja keskimäärin melko matalaa korvausta vastaan, usein minimipalkkaa. Töitä on kyllä tarjolla runsaasti, mikäli ei ole turhan valikoiva. Monet näyttivät tekevän useampaa
työtä, eli keräävän elantonsa vähän sieltä täältä. Turismi on keskeinen tulonlähde.
Uutta-Seelantia voi lämpimästi suositella kaikille matkailijoille, jotka kestävät istua koneessa ja lentokentillä yli 30 tuntia
suuntaansa.
Kuumavesilähde Rotoruassa.
Maisemaa Queenstownin lomakaupungin lähistöltä.
104 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA
8
Lähdetään yhdessä
Viipuriin 7–8.8.2010!
Kokoonnumme
ravintola Zetorin
kabinetissa ja ravintolassa
keskiviikkona 12.5.2010
kello 16 alkaen.
Kun toimit nopeasti ehdit vielä ilmoittautumaan matkalle mukaan.
Soita varauksesi liiton toimistoon 09-442 824.
Matkan asiantuntijaoppaana on sotahistorioitsija Eeva Tammi ja vastuullisena matkan
järjestäjänä Vihdin Liikenne Oy VL-Matkat, rekisteritunnus 4074/00/Mj Mv.
7.8. LAUANTAI
Tule iloiseen joukkoomme
viettämään suomalaisuuden päivää.
07:30
10:00
Lähtö Helsingistä Aleksis Kiven patsaan läheltä Mikonkadulla sijaitsevalta
bussien matkailuliikennelaiturilta Vihdin Liikenne Oy:n turistibussilla.
Pysähtyminen Rajahovissa Vaalimaalla, jossa mahdollisuus omakustanteiseen
lounaaseen. Paikalla on myös valuutan vaihto ja kauppa, josta voi ostaa esim.
juomavettä ja eväitä.
n. 11:00 Rajan ylitys (Suomen aikaa).
n. 14:00 Saapuminen Viipuriin (Venäjän aikaa). Majoittuminen hotelli Viipuriin.
Kiertoajelu kaupungissa. Tutustuminen 20.6.1944 taistelun keskeisiin paikkoihin, vanhan kaupungin keskustaan, kirjastoon ym.
Paluu hotelliin n. klo 19.
20:00 Illallinen hotellissa.
8.8. SUNNUNTAI
07:30
08:30
Aamiainen hotellissa
Kiertokävely kaupungilla; kohteina ovat kaupungin arkkitehtuurista kuuluisat rakennukset, vanhat arkeologiset kaivaukset, taidemuseo.
Opastettu tutustumiskierros Viipurin Linnaan.
n.11:30 Huoneiden luovutus ja siirtyminen bussiin. Tutustumista Viipuriin.
13:00 Lounas ravintola Labyrintissa.
Tutustuminen Monrepos’n puistoon
Ostosaikaa: ostoskeskus Karuselli, Pellavakauppa.
n.15:30 Lähtö Viipurista.
Rajanylitys Vaalimaalla, jossa mahdollisuus tax-free ostoksiin.
Omakustanne ruokailu Rajahovissa.
Saapuminen Helsinkiin myöhään illalla.
HUOM! Ajat rajan itäpuolella ovat paljolti noin aikoja, koska rajanylitykseen menevä aika vaihtelee.
Matkan hinta:
225 €/henkilö 2-hengen huoneessa mikäli osallistujia on vähintään 30.
237 €/henkilö 2-hengen huoneessa mikäli osallistujia on vähintään 25.
254 €/henkilö 2-hengen huoneessa mikäli osallistujia on vähintään 20.
1-hengen huoneen lisämaksu 28 €.
Hintaan sisältyy:
1 yö hotelli Viipurissa
täysihoito: illallinen, aamiainen ja lounas 8.8. ravintola Labyrintissa
viisumi ja sen hankinta
kuljetukset Vihdin Liikenne Oy:n turistibussilla
rekisteröintimaksu hotellissa
asiantuntijaoppaanpalvelut
tutustuminen Viipurin linnaan ja Monrepos’n puistoon
Hintaan ei sisälly:
laskutuslisää 5 €/lasku
henkilökohtaista vakuutusta
Numero 1/2010
Kevät
Numero 70
23. vuosikerta
Toimitus:
Aurorankatu 7 A 1
00100 Helsinki
puhelin (09) 442 824
Päätoimittaja:
Sampo Terho
Toimitussihteeri:
Saila Savinen
Julkaisija:
Suomalaisuuden Liitto ry
ISN 0786-2393
Taitto: TR-Latomo Oy
Mannerheimintie 3-5,
Kaivopiha, 00100 Helsinki,
puh. 010 766 44 50.
JÄSENHAKEMUS
Suomalaisuuden Liiton hallitukselle
Haluan liittyä Suomalaisuuden Liiton jäseneksi. Hyväksyn liiton tavoitteet ja toimintaperiaatteet.
Sukunimi:
Etunimi:
Lähiosoite:
Postinumero ja -toimipaikka:
Koulutus:
Syntymävuosi:
Ammatti/Arvo:
Puhelin:
Sähköposti:
Haluan vastaanottaa sähköpostitse Sähkökannel-tiedotetta:
(rasti = haluan; tyhjä tai viiva = ei halukas)
Olen valmis vapaaehtoiseen talkootyöhön liiton hyväksi:
(rasti = halukas; tyhjä tai viiva = ei halukas).
Toivomuksia hallitukselle:
(tarvittaessa jatka kääntöpuolelle…)
Paikka ja aika:
Allekirjoitus:
Jäsenmaksu on 20 euroa. Työttömältä, samassa taloudessa asuvalta jäseneltä tai alle 26-vuotiaalta 10 euroa.
Palautus postitse tai sähköpostilla liiton toimistoon:
Suomalaisuuden Liitto ry
Aurorankatu 7 A 1, 00100 HELSINKI
Puhelin (09) 442 824
[email protected]
Mistä sait tiedon Suomalaisuuden Liitosta?
Paino:
Satakunnan Painotuote Oy, 2010
Sähköposti:
suomalaisuudenliitto@
kolumbus.fi
Internet/kotisivut:
www.suomalaisuudenliitto.fi
Tilaushinnat:
7 /vuosikerta
ilmestyy neljä kertaa vuodessa tai
kolmesti yhden numeron ollessa
kaksoisnumero.
Irtonumero 2 .
Suomalaisuuden
Liiton perustivat kaikki
suomenkieliset puolueet
12.5.1906 Johannes
Linnankosken
aloitteesta.
Liiton jäsenyys on
avoin jokaiselle
suomalaiselle, joka hyväksyy liiton
tarkoituksen.
Lisätietoja numerosta
(09) 442 824.
104 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA