Luottamuspaikkaneuvottelijan opas VALMIS

Vihreä luottamuspaikkaneuvottelijan opas
Lasse Miettinen
(toim.)
1
Sisällys
Saatteeksi
Muistilista: päätettäviä asioita
Luottamuspaikkaneuvottelut
Kuka tai ketkä neuvottelevat vihreiden puolesta?
Neuvottelijan tai neuvotteluryhmän nimeäminen
Neuvottelijan nyrkkisäännöt
Liittoutuminen
Paikkajaon matematiikka
Kuntayhtymien ja maakuntaliiton paikkojen täyttäminen
Sisäinen luottamuspaikkojen jako
Luottamuspaikkajaon kriteerit
Paikkajaosta päättäminen
Kokemuksia paikkaneuvotteluista
”Kuinka kammeta vihreät vallan kahvaan”
”Kaksi epäonnistumista luottamuspaikkaneuvotteluissa”
”Neuvottelukokemuksia pienkaupungista”
”Hyvällä liittoutumisella hyvään lopputulokseen”
”Ensikertalaisen kokemuksia pienestä kunnasta”
”Ansoja ja mahdollisuuksia neuvotteluissa”
”Paikkaneuvotteluihin valmistautuneena”
Liite: laskentaesimerkkejä
Laskuesimerkki paikkajaosta kahden ryhmän välillä
Mikä on paras koko liittoumalle?
Valtuutettujen määrä, jolla saa yhden paikan toimielimeen
Optimaalisia koalitioita erikokoisiin valtuustoihin
ja toimielimiin
2
3
5
6
6
6
7
8
10
12
15
15
17
20
20
21
22
23
24
24
25
27
27
29
30
30
Saatteeksi
Kunnallisvaalien jälkeen jokaisen vihreän yhdistyksen ja uuden vihreän valtuustoryhmän
haaste on vaalituloksen muuttaminen paikoiksi kunnan luottamustoimielimissä: kunnanhallituksessa, lautakunnissa ja niin edelleen.
Tämä prosessi kattaa sekä luottamuspaikkaneuvottelut, jotka käydään puolueiden
välillä, että sisäisen luottamuspaikkajaon, joka
tarkoittaa neuvotteluissa saatujen paikkojen
jakamista oman puolueen sisällä.
Tämä opas on tarkoitettu vihreiden yhdistysten, valtuustoryhmien ja neuvottelijoiden
tueksi paikkaneuvottelujen ja paikkajaon
prosessissa. Oppaan tekstejä ja oheistaulukoita ovat olleet laatimassa Ari Heikkinen, Sirpa
Hertell, Risto Kankaanpää ja Jouni Vauhkonen
sekä kahdeksan kokenutta neuvottelukonkaria, jotka jakavat kokemuksiaan paikkaneuvottelujen käänteistä jäljempänä tässä oppaassa.
Suuri kiitos kaikille kirjoittajille!
Kenelle tämä opas on tarkoitettu?
Opas on tarkoitettu periaatteessa kaikille luottamuspaikkaneuvottelujen ja sisäisen paikkajaon kanssa tekemisissä oleville vihreille
toimijoille: neuvottelijoille, kunnallisjärjestöjen
hallituksille ja valtuutetuille.
Varoitus! Muista kuitenkin, että kaikki täällä
sanottu ei päde kaikissa kunnissa ja kaikenkokoisissa valtuustoryhmissä:
Isoimmissa kaupungeissa ja isoimmissa
vihreissä valtuustoryhmissä vihreillä on oma,
vakiintunut neuvottelu- ja paikkajakokäytäntönsä, eikä opas ole siksi ensisijaisesti heille
tarkoitettu – paitsi referenssiksi, jota vasten
peilata ja kehittää omia käytäntöjä.
Pienissä kunnissa, joissa vihreillä on vain
yksi valtuutettu eikä mahdollisesti lainkaan
toimivaa yhdistystä, monet oppaassa kuvatut
prosessit voivat olla tarpeettoman muodollisia
ja/tai raskaita – tällöin saa reilusti keventää ja
karsia.
Ylipäänsä muista opasta lukiessasi: tämä ei
ole lopullinen totuus eikä kuvattu menettelytapa ole ainoa mahdollinen. Sovella, karsi
ja muokkaa tarpeen mukaan, oman kuntasi/
yhdistyksesi/valtuustoryhmäsi olosuhteisiin
sopivammaksi!
Paikkajakoneuvottelut ja paikkajakoneuvottelu
Tässä oppaassa käsitellään kahta asiaa,
jotka liittyvät toisiinsa, mutta on silti
tärkeää osata pitää erillään:
Aina kun puhutaan neuvotteluista (paikkaneuvotteluista, neuvotteluryhmästä,
mneuvottelijoista...), kyse on muiden
puoluedien kanssa käytävistä neuvotteluista, joissa ratkaistaan, montako lautakunt-, kunnanhallitus- jne. paikkaa kukin
ryhmittymä saa.
Sisäinen paikkajako puolestaan tarkoittaa
prosessia jolla neuvotteluiden tuloksena
vihreille saadut paikat jaetaan oman väen
kesken.
Paikkaneuvottelujen tarkoitus
Luottamuspaikkaneuvottelujen tavoitteena
on saada mahdollisimman monta paikkaa
Vihreille. Tälläkin tavalla toteutetaan vaalien
tuloksen mukaista äänestäjien tahtoa, laskemisessa ja neuvottelemisessa ei ole mitään pahaa
tai hävettävää. Siinä vain toimeenpannaan
kuntalaissa määrättyä periaatetta: paikat on
jaettava vaalien tuloksen mukaisesti.
Tämä periaate koskee myös valtuuston, kunnanhallituksen, lautakuntien ynnä muiden toi-
3
mielinten puheenjohtajuuksia ja varapuheenjohtajuuksia. Puheenjohtajuudet menevät toki
käytännössä suurimmille puolueille. Tarvitaan
aika monta valtuutettua, että Vihreät saavat
esim. jonkin lautakunnan puheenjohtajuuden.
Tavoitetta ei kuitenkaan kannata haudata:
valtuutettujen määrän kasvaessa yhä useammassa kunnassa tulee mahdolliseksi tavoitella
keskeisiä pj-paikkoja.
Menestystä neuvotteluihin!
Tiina Elo ja Lasse Miettinen
4
Muistilista: päätettäviä asioita
Paikkaneuvottelut ja -jako edellyttävät lukuisia päätöksiä vihreältä paikallisyhdistykseltä
ja/tai valtuustoryhmältä. Osa näistä päätöksistä on tehtävä jo ennen vaaleja.
Luottamuspaikkoihin liittyvät vihreiden
sisäiset päätökset ja toimet voidaan tiivistää
seuraavasti. Nämä vaiheet käydään jäljempänä oppaassa läpi tarkemmin.
Ennen vaaleja
Paikallisen vihreän kunnallisjärjestön yleiskokouksessa:
• päätetään, miten neuvottelija(t) valitaan
• päätetään, millä kriteereillä neuvotteluissa
saadut luottamuspaikat jaetaan ja miten
niiden jaosta päätetään
• valitaan mahdollinen sisäistä luottamuspaikkajakoa valmisteleva työryhmä.
Ennen vaaleja tai heti vaalien jälkeen
• Kartoitetaan ehdokkaiden ja muiden
kiinnostuneiden luottamuspaikkatoiveet.
Tämän voi tehdä ennen vaaleja varsinkin
paikkakunnilla, joilla vihreiden voi odottaa
saavat edustajan (lähes) jokaiseen toimielimeen, muualla on ehkä hyvä odottaa
vaalien tulosta.
• Nimetään neuvottelija(t) siten kuin ennen
vaaleja päätettiin (jos myös itse nimeämistä
ei tehty jo ennen vaaleja).
Neuvottelujen jälkeen
• Tehdään esitys neuvotteluissa saatujen
luottamuspaikkojen jakamisesta (siten kuin
ennen vaaleja sovittiin – yleensä tämän esityksen tekee kunnallisjärjestön yleiskokous)
• Vihreä valtuustoryhmä vahvistaa paikkajakoesityksen
• Paikkajako sinetöidään valtuustossa
Neuvotteluprosessi Ari Heikkisen
mukaan:
1) Ensin todetaan vaalien tulos
2) Selvitetään oman väen kiinnostus: mihin luottamuspaikkoihin valtuutetut
ja muut ehdokkaana olleet toivoisivat
pääsevänsä
3) Määritetään muiden puolueiden kanssa neuvotellen, mitä paikkoja voisi olla
tulossa
4) Otetaan huomioon tasa-arvolain vaatimukset sekä oman porukan kesken
sovitut periaatteet päätettäessä, ketä
mihinkin tehtävään tarjotaan (usein
otetaan huomioon henkilökohtaiset
äänimäärät, pätevyys, sopivuus, tasapuolisuus)
5) Käydään muiden puolueiden kanssa
neuvottelut loppuun: tarvittaessa
liittoudutaan jonkin toisen puolueen
kanssa
6) Vahvistetaan neuvottelujen tulos
valtuustossa
Vaalien jälkeen
• Asetetaan neuvottelutavoitteet (vaalituloksen ja muun tilannearvion pohjalta).
• Käydään neuvottelut muiden puolueiden
kanssa.
5
Luottamuspaikkaneuvottelut
Kuka tai ketkä neuvottelevat
vihreiden puolesta?
Muiden puolueiden kanssa käytäviä luottamuspaikkaneuvotteluja varten on välttämätöntä nimetä neuvottelija tai neuvotteluryhmä.
Jos vihreä valtuustoryhmä koostuu yhdestä
valtuutetusta, on pääsääntöisesti selvää, että
tämä valtuutettu toimii neuvottelijana joko
yksin tai yhdessä esimerkiksi paikallisen
vihreän kunnallisjärjestön puheenjohtajan
kanssa – ellei sitten läpipäässyt valtuutettu ole
uusi toimija ja paikkakunnalta löytyy monissa
neuvotteluliemissä keitetty vihreä konkari,
jolle valtuutettu on valmis antamaan neuvotteluvaltuudet.
Isommassa kunnassa / valtuustoryhmässä on
hyvä valita muutama ihminen vastaamaan
neuvotteluista. Mielekkäintä lienee asettaa
yksi tai kaksi neuvottelijaa ja mahdollisesti
näiden tueksi 1–3 kokenutta ihmistä, jotka
yhdessä muodostavat neuvotteluryhmän.
On yleensä järkevää huolehtia, että neuvotteluryhmässä on
• kokemusta puolueiden välisistä neuvotteluista
• valittu(ja) valtuutettu(ja)
• ehdokkaat asettaneen paikallisen vihreän
yhdistyksen (kunnallisjärjestön) puheenjohtaja
Taitavat neuvottelijat voivat vielä vaalien
jälkeen hieman parantaa tulosta, kun taas
huonolla liittoutumisella tai liittoutumattomuudella voi menettää paljonkin!
Neuvottelijan tai
neuvotteluryhmän
nimeäminen
Muodollisesti neuvottelut käydään valtuustoryhmien välillä (siis nimenomaan uusien
valtuustoryhmien – paikkaneuvottelujen
tuloshan vahvistetaan uuden valtuuston
ensimmäisessä kokouksessa). Siksi ainakaan
koko neuvotteluryhmää ei voida yleensä nimetä ennen vaaleja, kun ei vielä tiedetä, keitä
uudessa valtuustoryhmässä on.
Hyvissä ajoin ennen vaaleja tulee silti vähintään päättää, miten neuvottelijat valitaan.
Nimeääkö neuvottelijat:
uusi valtuustoryhmä järjestäytymiskokouksessaan? Jos näin tehdään, kokous on syytä
pitää mahdollisimman pian vaalien jälkeen.
kunnallisjärjestön hallitus kokouksessaan tai
yhteiskokouksessa uuden valtuustoryhmän
kanssa? Tämäkin on mahdollista, koska neuvottelijoiden nimeäminen on toimeenpanoon
liittyvä asia, ja siten siitä voi päättää toimeenpanovaltaa käyttävä toimielin, eli hallitus.
Päätös tästä on järkevintä tehdä vihreän
paikallisyhdistyksen (kunnallisjärjestön) yleiskokouksessa ennen vaaleja, jotta tämäkin asia
on sovittu hyvissä ajoin.
Ainakin isoimmissa kaupungeissa saattaa
olla tarve varautua neuvotteluihin erityisen
hyvissä ajoin etukäteen. Tällöin voi olla
järkevää suorittaa myös itse neuvottelijoiden
valinta yleiskokouksessa ennen vaaleja, ei siis
vain päättää siitä, miten vaalien jälkeen asia
hoidetaan.
Alla on lueteltu asiat, jotka on syytä käydä
läpi ja ratkaista. Vaikka nämä voivat tuntua
detaljeilta, on kuitenkin tärkeää, että asiat on
sovittu etukäteen. Vaalien jälkeen kenelläkään
6
ei yleensä ole aikaa eikä energiaa miettiä
tällaisia.
A) Kuka/ketkä neuvottelevat?
• vaihtoehto 1: tietyt henkilöt (1–2 hlöä) ovat
viran puolesta neuvottelijoita (esim. uuden
valtuustoryhmän puheenjohtaja ja kunnallisjärjestön puheenjohtaja)
• vaihtoehto 2: tietyt henkilöt (1-2 hlöä) ovat
viran puolesta neuvottelijoita (kuten edellä),
lisäksi neuvotteluryhmän nimeävä kokous
valitsee muutaman muun henkilön ryhmään
• vaihtoehto 3: neuvotteluryhmän nimeävä
kokous valitsee, ketkä parhaaksi näkee,
kukaan ei ole automaattisesti viran puolesta
ryhmässä
B) Yksi neuvottelija vai useamman hengen
neuvotteluryhmä?
• jos kyse on pienestä kunnasta / yhdistyksestä / valtuustoryhmästä, yksi neuvottelija
voi riittää
• kaksi neuvottelijaa (esim. uuden valtuustoryhmän puheenjohtaja ja yhdistyksen
puheenjohtaja) voi olla myös hyvä ratkaisu
• 4–5 henkeä alkaa olla maksimi neuvotteluista vastaavalle ryhmälle
Neuvottelijan nyrkkisäännöt
1 Ole valmis – heti
Luottamuspaikkaneuvottelut alkavat monessa
kunnassa heti, nopeimmassa tapauksessa jo
vaalien jälkeisenä maanantaina tai tiistaina.
Siksi vihreiden tulee olla heti vaalien jälkeen
valmiina ja kaikkien omien päätösten tehtynä!
2 Tunne neuvotteluasetelma
Jos neuvottelijat on nimetty jo ennen vaaleja,
näiden kannattaa aloittaa valmistautuminen
hyvissä ajoin. Vaikka neuvottelijat nimettäisiinkin vasta heti vaalien jälkeen, kannattaa
silti jo ennen vaaleja tehdä laskelmia / laskuharjoituksia esim. pohjautuen edellisten eduskuntavaalien ja kunnallisvaalien tulokseen.
Paikkamäärät muuttuvat harvoin radikaalisti,
joskin varsinkin kuntaliitosten myötä tilanne
on hankalampi ja voi tulla yllätyksiä.
3 Tunne paikallinen neuvottelukulttuuri
Jokaisella paikkakunnalla on oma kulttuurinsa
ja vakiintuneet käytännöt, kuinka luottamushenkilöpaikkaneuvottelut hoidetaan. Jollei
ole aikaisemmin ollut neuvotteluissa mukana,
täytyy ensin selvittää prosessin kulku. Siksi
on tärkeää, että neuvotteluissa olisi tukena
aikaisempaa neuvottelukokemusta omaava
vihreä. Jos kuitenkin joutuu aloittamaan aivan
puhtaalta pöydältä, on hiukan sokkona otettava yhteyttä eri puolueiden paikallisiin johtohenkilöihin varmistaakseen pääsynsä mukaan
neuvotteluihin. Tällöin on ehdottomasti syytä
olla yhteydessä oman piirin toiminnanjohtajaan ja tarvittaessa puoluetoimistoon, jottei
joudu hyppäämään neuvottelujen ohjaksiin
ilman taustatukea!
Apua neuvotteluihin?
Oman piirin toiminnanjohtaja voi usein
auttaa. Piirijärjestöjen työntekijöiden yhteystiedot löydät osoitteesta: www.vihreat.fi/
piirijarjestot
Puoluetoimistolla erityisesti kunnallisasioista vastaava kunta-asioiden sihteeri
Tiina Elo ([email protected]) on käytettävissä tueksi neuvotteluja ja sisäistä
paikkajakoa koskevissa kysymyksissä.
4 Varmista lautakuntien koko
Lautakuntien koko määrittää varsinkin pienten ryhmien paikkamäärää. Pienet lautakunnat tarkoittavat yleensä suurten puolueiden
etua: mitä pienempi lautakunta, sitä enemmän valtuustopaikkoja tarvitaan yhdenkin
edustajan saamiseen. Pieniä luottamuselimiä
7
perustellaan usein kustannussäästöillä, mutta
ne ovat myös raakaa valtapolitiikkaa. Kannattaakin pyrkiä perustelemaan laajan poliittisen
edustavuuden tärkeyttä, jos lautakunnista
uhkaa tulla niin pieniä, että kaikki paitsi suurimmat ryhmät jäävät niiden ulkopuolelle.
5 Muista neuvotella kaikki paikat – siis
kaikki!
Neuvotteluissa on muistettava vaatia kaikki
valtuustokauden mittaan tulevat paikat
jakoon. Joskus ne ”unohtuvat” ja tällöin valtuuskauden mittaan aukeavat paikat menevät
”itsestään selvästi” isoille ryhmille. Poliittisesti
jaettavia toimielimiä ovat kunnanhallituksen ja valtuuston sekä lautakuntapaikkojen
lisäksi myös jaostot, kunnallisten liikelaitosten
johtokunnat, osakeyhtiöiden ja säätiöiden
hallitukset jne.
Erikseen on vielä organisoitava ylikunnallisten toimielimien – kuntayhtymien ja maakuntaliittojen – paikkajako, jossa pelivara on kuntalain asettaman suhteellisuusvaatimuksen
(ks. luku Kuntayhtymien ja maakuntaliiton
paikkojen täyttäminen) takia pienempi.
Yhden vihreän valtuutetun kunnissa vihreille
saatetaan tarjota ainoastaan paikkoja keskusvaalilautakunnassa ja/tai tarkastuslautakunnassa. Näitä väheksymättä kannattaa kuitenkin pyrkiä saamaan paikkoja ”tärkeämpiin”
lautakuntiin. Joissakin kunnissa on käytäntö,
että jokainen valtuustoryhmä – myös yhden
hengen – saa edustuksen keskusvaalilautakuntaan, mutta siihen ei pidä pelkästään
tyytyä.
Vaikkei kukaan vihreä tulisi valituksi valtuustoon, on silti mahdollista saada jokin
luottamuspaikka – erityisesti, jos ehdokkaalla
on ollut korkea henkilökohtainen äänimäärä.
Esimerkiksi vuoden 2008 vaaleissa Taivassalon ainoa vihreä ehdokas sai kunnan neljänneksi suurimman äänimäärän, mutta se ei
aivan riittänyt valtuustopaikkaan. Ehdokas
sai silti lautakuntapaikan vaalien jälkeisissä
neuvotteluissa.
8
6 Päätä tavoitteista
Neuvotteluryhmän tai kunnallisjärjestön
kokouksen on syytä sopia ennen muiden
puolueiden kanssa neuvotteluihin menemistä
omista tavoitteista: minkä luottamuselinten
paikat asetetaan ensisijaisiksi ja minkä toissijaisiksi tavoitteiksi, jos jokaiseen toimielimeen
ei saada paikkaa. Neuvotteluissa pyritään
sitten ensisijaisesti toimimaan näiden tavoitteiden mukaisesti.
Liittoutuminen
Miten, miksi ja kenen kanssa?
Paikkaneuvotteluihin on syytä suhtautua
hyvin käytännöllisesti, ei omien mahdollisten
mieluisten poliittisten kumppaneiden mukaan.
On kylmästi laskettava, millaisten kumppaneiden kanssa oman paikkamäärän ja mahdolliset puheenjohtajuudet voi maksimoida.
Varsinkin 1-3 valtuutetulla voi jäädä kokonaan
ilman luottamuspaikkoja. Vain rasististen
ryhmien kanssa liittoumia ei tehdä.
Liittoutuminen on pienelle ryhmälle usein
välttämätöntä, eikä sitä pidä aristella. Paikkajaon jälkeen tällaisen puhtaasti teknisen liiton
muodostaneet ryhmät jatkavat taas omillaan
ja riippumattomina.
Koalitioita muodostettaessa kannattaa pyrkiä,
jos mahdollista, tietyn kokoisiin liittoumiin,
jotka tuovat matemaattisesti parhaat neuvotteluasemat: esimerkiksi 27-paikkaisessa valtuustossa hyödyllisimpiä ovat 4:n, 7:n, 11:n, 14:n ja
17:n valtuutetun koalitiot, jos täytettävänä on
7-paikkaisia toimielimiä. Tästä lisää luvussa
Paikkajaon matematiikka.
Paikkajako liittouman sisällä
Usean ryhmän koalition on myös erityisen
tärkeää sopia siitä, miten liittouman saamat
paikat jaetaan liittouman sisällä. Tämä voidaan laskea samalla kaavalla kuin paikkojen
jako liittoumien välillä tai sitten jollain muulla
tavalla, esimerkiksi eri lautakuntia eri tavalla
painottaen. Varsinkin jos koalitio saa vain
yhden paikan kuhunkin lautakuntaan, joudutaan usein jakamaan varajäsenyyksiä: ryhmä
A saa yhteen lautakuntaan varsinaisen jäsenen
paikan, ryhmä B varajäsenen – ja toiseen lautakuntaan taas päinvastoin.
Tämäkin sopimus on syytä tehdä kirjallisesti.
Vaikka edes nimet paperissa eivät aina takaa,
että kaikki kunnioittaisivat tehtyä sopimusta,
se kuitenkin antaa ratkaisevasti paremmin
selkänojaa kuin pelkkä suullinen sopimus.
Valtuustosopimukset ja muu yhteistyö
vaalien jälkeen
Joskus liittoumiin liittyy yhteisiä valtuustoryhmien tai lautakuntaryhmien kokouksia
sekä poliittisia sopimuksia esimerkiksi
kunnan talouden kuntoon saattamisesta tai
joidenkin asioiden edistämisestä (tätä kutsutaan usein valtuustosopimukseksi). Tällaisten
sopimusten muotoilu on hyvin merkittävää
vallankäyttöä ja näihin neuvotteluihin on valmistauduttava huolella, jotta omia tavoitteita
tai muotoiluja saa mukaan.
9
Paikkajaon matematiikka
Miten lasketaan puolueelle kuuluvat
paikat?
Periaatteessa kunnallisten luottamuspaikkojen
jako on silkkaa matematiikkaa. Puolueelle
kuuluu yhtä suuri osa kunkin lautakunnan tai
vaikkapa kunnanhallituksen paikoista kuin
sen osuus on valtuustopaikoista. Jos valtuustoryhmällä on vaikkapa kuudesosa valtuuston
paikoista, sen tulisi saada kuudesosa paikoista
myös jokaiseen lautakuntaan ja kunnanhallitukseen.
Espoon pisteytysmalli
Sirpa Hertell
Espoossa on jo pitkään ollut käytäntönä,
että paikkajako puolueiden kesken tehdään
pistetyttämällä. Tässä lyhyt kuvaus mallista:
Kaikki luottamuspaikat pisteytetään puolueiden välisessä paikkajakotoimikunnassa
jo ennen vaaleja. Vaalituloksen selvittyä
jaetaan puolueille äänimäärän perusteella
kuuluvat pisteet ja tällä pistemäärällä saa
sitten juuri oikean määrän luottamuspaikkoja. Kärjistäen voisi sanoa: vähemmän
”kalliita” puheenjohtajuuksia tai useampia
edullisia varapaikkoja.
Esimerkiksi vuoden 2004 vaaleissa
pisteytys meni näin: Suhteellinen osuus
vihreiden 9:llä valtuutetulla oli 13,433 %
67:sta valtuustopaikasta. Tämä osuus antoi
kokonaispistepotista (yhteensä 2151 pistettä) vihreille 288 pistettä.
Kokonaispistemäärä syntyy kaikkien luottamuspaikkojen yhteenlasketusta pistemäärästä. Esimerkkejä pisteistä:
10
Käytännössä asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Ainakin kolme ei-matemaattista
tekijää vaikuttaa luottamuspaikkojen jakoon:
1) Paikoista ei äänestetä sokkona, vaan niistä
neuvotellaan etukäteen puolueiden kesken.
2) Lautakuntien puheenjohtajuudet ja
varapuheenjohtajuudet jaetaan erikseen.
Kuudesosa valtuustopaikoista oikeuttaa
matemaattisesti vain kuudesosaan lautakuntapaikoista, ei kuudesosaan puheenjohtajuuksista.
3) Valtuustoryhmät voivat liittoutua keskenään paikkaneuvotteluissa ja hakea näin
parempia neuvotteluasemia.
• Valtuuston pj 17, 1. vpj 13 ja 2.vpj 11
pistettä
• Kaupunginhallitus pj 16 1. vpj 12 ja 2.
vpj 10
• Kaupunkisuunnittelulautakunta pj 8, vpj
6, jäsen 5 ja varajäsen 2 pistettä
Lähes kaikkia puheenjohtajuuksia ja
kaupunginhallituksen paikkoja tavoittelee
toki useampi puolue kuin paikkoja on. Jo
ensimmäisellä jakokierroksella on neuvottelijoilla kuitenkin kohtuullisen realistinen
käsitys puolueensa mahdollisesta paikkamäärästä erikokoisissa lautakunnissa
edellisen kauden paikkojen ja uuden vaalituloksen pohjalta. Toiveet konkretisoituvat
entisestään, kun lasketaan mihin omat
pisteet oikeasti riittävät.
Neuvottelujen jossain vaiheessa tunteet
tietysti kuumenevat eivätkä pisteet ratkaise
kaikkia ongelmia. Pisteytyksellä lopputulos on kuitenkin mahdollisimman oikeudenmukainen, eivätkä pienetkään puolueet
jää ilman paikkoja. Myöskään puolueiden
välinen liittoutuminen tai keskinäinen sopiminen ei toimi, koska jokaisella on oikeus
saada pisteitään eli vaalitulosta vastaava
määrä paikkoja.
Luottamushenkilöpaikat täytetään valtuustossa suhteellisena henkilövaalina, jollei sopuun
päästä etukäteen. Yleensä kuitenkin päästään,
koska harva haluaa käydä pitkää äänestysrulettia valinnoista. Lisäksi neuvottelemalla on
mahdollista vaikuttaa siihen, että puolueet
saavat jaossa painotettua itselleen tärkeimpiä
paikkoja.
Tätä paikkajaosta sopimista kutsutaan luottamuspaikkaneuvotteluiksi. Näissä neuvotteluissa sovitaan, mikä puolue saa kuinka paljon
paikkoja mihinkin kunnalliseen toimielimeen.
Huolimatta siitä, että paikkajako käytännössä
ratkaistaan neuvottelemalla, on välttämätöntä
tietää, mitä meille laskennallisesti kuuluu,
jotta osaa neuvotteluissa vaatia oikeita asioita!
Yhteen paikkaan vaadittava valtuutettujen määrä
Ensimmäinen asia, joka on hyvä hahmottaa,
on minimimäärä valtuustopaikkoja, jolla
voi vaatia, että lautakunta, kunnanhallitus
tai muu puheena oleva toimielin ylipäänsä
valitaan suhteellisella vaalilla. Tämä minimimäärä on sama kuin se laskennallinen luku
valtuutettuja, jolla saa varmasti yhden paikan
lautakuntaan.
Ideana siis on, että vaatimus suhteellisen vaalin toimeenpanemisesta edellyttää taakseen
vähintään sen kokoisen joukon valtuutettuja,
että tällä joukolla on mahdollisuus menestyä
ko. vaalissa – ts. että se saisi ainakin yhden
paikan valittavaan toimielimeen.
Laskukaava on tämä: yhteen lautakuntapaikkaan vaadittu valtuutettujen määrä = koko
valtuuston paikkamäärä jaettuna toimielimen
paikkojen määrä plus yksi, pyöristettynä
ylöspäin.
Jos siis valtuustossa on 35 valtuutettua ja
täytettävänä on 7-paikkainen lautakunta,
tarvitaan vähintään 5 valtuutettua (35 / (7 +
1) = 35 / 8 = 4,375 = ylöspäin pyöristettynä
5), jotta saadaan varmuudella yksi paikka
lautakuntaan. Jos nämä 5 valtuutettua jätetään
paikkaneuvotteluissa ilman paikkaa, joka
heille laskennallisesti kuuluisi, he voivat
vaatia asian valtuustossa suhteelliseen vaaliin,
jossa he 5 äänensä voimalla väistämättä saavat
yhden paikan.
Vastaavasti 9-jäsenisen toimielimen kohdalla
(olettaen edelleen, että valtuusto on 35-henkinen) yhteen paikkaan vaadittu vähimmäismäärä valtuutettuja on 35 / (9+1) = 3,5 eli
ylöspäin pyöristettynä 4.
Nämä luvut löydät valmiiksi laskettuina erikokoisille valtuustoille ja lautakunnille tämän
oppaan liitteestä Valtuutettujen määrä, jolla
saa yhden paikan toimielimeen.
Kolikon kääntöpuolena on, että valtuustoryhmä, jolla on vähemmän paikkoja kuin tämä
yhteen paikkaan oikeuttava minimimäärä,
joutuu aina liittoutumaan toisten ryhmien
kanssa (tai muuten onnistumaan neuvotteluissa, esim. pääsemällä vaa’ankieliasemaan
isojen ryhmien välillä) päästäkseen kiinni lautakuntapaikkoihin. Tätä on käsitelty tarkemmin edellä luvussa Liittoutuminen.
Jos siis vihreällä valtuustoryhmällä on vain
yksi tai kaksi valtuustopaikkaa, eivätkä ne
riitä yllä kuvattuun minimimäärään, joka
takaisi paikan lautakuntiin, tilanne ei suinkaan ole toivoton. Mutta koska matemaattista
varmuutta paikkojen saamisesta ei tällöin ole,
pienen valtuustoryhmän menestys paikkaneuvotteluissa riippuu todellakin neuvottelutaidosta, onnesta ja hyvästä liittoutumisesta!
Enemmän kuin yksi paikka?
Jos valtuustoryhmällä (tai usean valtuustoryhmän liittoutumalla) on hallussaan enemmän
valtuustopaikkoja kuin mitä yhden lautakuntapaikan saaminen edellyttää, on syytä tarkastella, riittävätkö voimat useampaan paikkaan.
Tämä voidaan laskea suoraan edellä mainitusta kynnysluvusta, eli minimimäärästä
valtuutettuja, joka tarvitaan yhteen lautakuntapaikkaan. Maaginen sääntö kuului:
11
Yhteen paikkaan tarvittava valtuutettujen määrä =
valtuuston paikkaluku jaettuna täytettävien paikkojen
määrä plus yksi, pyöristettynä ylöspäin.
Tästä kaavasta saadaan laskettua suoraan
myös useampaan paikkaan vaadittu valtuutettujen määrä:
n paikkaan tarvittava valtuutettujen määrä = n kertaa
valtuuston paikkaluku jaettuna täytettävien paikkojen
määrä plus yksi, pyöristettynä ylöspäin.
Eli jos yhteen paikkaan tarvitaan n valtuutettua, kolmeen paikkaan tarvitaan kolme kertaa
n valtuutettua, aina ylöspäin pyöristäen.
Esimerkki 35-jäsenisestä valtuustosta ja
7-paikkaisesta lautakunnasta:
Yhteen paikkaan tarvitaan 35 / (7 + 1) = 4,375, eli (ylöspäin pyöristettynä) 5 valtuutettua. Tällöin vastaavasti
kolmeen paikkaan tarvitaan 3 x 4,375 = 13,125, eli 14
valtuutettua, jälleen ylöspäin pyöristettynä.
Tämä kaikki perustuu suhteellisen vaalitavan
pääjujuun: vertauslukuihin.
Vertausluvut lasketaan kunnallis- ja eduskuntavaaleistakin tutulla d’Hondtin järjestelmällä.
Toisin sanoen valtuustoryhmän (tai usean
valtuustoryhmän liittoutuman) ensimmäinen
vertausluku = yhtä kuin sen valtuustopaikkojen määrä. Toinen vertausluku on paikkamäärä jaettuna kahdella, kolmas vertausluku
on paikkamäärä jaettuna kolmella, neljäs
paikkamäärä jaettuna neljällä jne.
Lautakunnan paikat täytetään sitten vertauslukujen mukaisessa järjestyksessä. Se
valtuustoryhmä (tai liittoutuma), jolla on
suurin vertausluku, saa ensimmäisen paikan,
toiseksi suurimmalla vertausluvulla heltiää
toinen paikka jne. Näin jatketaan, kunnes
kaikki paikat on täytetty. Jos valtuustoryhmä
(tai liittoutuma) on tarpeeksi suuri, sen toinen
tai kolmas tai neljäskin (jne.) vertausluku
ovat vielä niin suuria, että sille liikenee useita
paikkoja lautakunnasta.
Kuulostaako vaikealta? Katso esimerkkejä
oppaan lopusta.
12
Kuntayhtymien ja
maakuntaliiton paikkojen
täyttäminen
Tunne kuntalain suhteellisuusperiaate
Kuntayhtymien ja maakuntaliittojen luottamuspaikkajakoa säätelee kuntalain 81 § ja sen
neljäs momentti, jonka mukaan kuntayhtymän toimielimien kokoonpano on sovitettava
vastaamaan jäsenkuntien poliittisia voimasuhteita.
Toisin sanoen: jos vihreät ovat saaneet kunnallisvaaleissa kuntayhtymän alueen kunnista
1 000 ääntä, ja koko alueella on annettu kaikille puolueille yhteensä 10 000 ääntä, vihreille
kuuluu n. 1/10 paikoista kuntayhtymien
toimielimissä. Nämä jaetaan suhteellisista
vaaleista tutuilla ns. vertausluvuilla, tarkemmin ottaen näin:
1) Lasketaan yhteen puolueen kunnallisvaaleissa saamat äänet kuntayhtymän
kunnista.
2) Lasketaan tästä vertausluvut. Ensimmäinen vertausluku = puolueen saamat äänet,
toinen vertausluku = äänimäärä jaettuna
kahdella, kolmas vertausluku = äänet jaettuna kolmella jne.
3) Asetetaan eri puolueiden vertausluvut
suuruusjärjestykseen. Kukin puolue saa
esim. 19-jäseniseen toimielimeen niin
monta paikkaa kuin sen vertauslukuja on
19 suurimman vertausluvun joukossa.
Koska maakuntaliittokin on kuntayhtymä,
tämä koskee myös maakuntavaltuustoa ja
-hallitusta. Maakuntavaltuuston ja -hallituksen
kokoonpanon on siis vastattava puolueiden
äänimäärien mukaisia voimasuhteita maakunnassa.
Poikkeus tähän sääntöön on kuntayhtymän
ylin päättävä elin (paitsi maakuntaliitossa,
josta on erikseen säädetty, että suhteellisuusperiaate koskee myös maakuntavaltuustoa).
Tämä ylin päättävä elin voi olla:
• Kuntayhtymän edustajakokous (yhtymäkokous), jossa valtaa käyttävät kuntien valitsemat edustajat, yleensä muutama edustaja
per kunta. Yhtymäkokouksen kokoonpanon
ei tarvitse vastata kuntien poliittisia voimasuhteita.
• Yhtymäkokouksen sijasta ylintä päätösvaltaa
kuntayhtymässä käyttävä yhtymävaltuusto
(jonka jäsenkunnat valitsevat suoraan), jos
sellaisesta on säädetty kuntayhtymän perussopimuksessa.
On kuitenkin muistettava, että vaikka yhtymäkokouksen tai -valtuuston kokoonpanon
ei tarvitse noudattaa jäsenkuntien poliittisia
voimasuhteita, sillä ei silti ole vapaat kädet
valita millaisia yhtymähallituksia tai muita
toimielimiä se haluaa. Kaikkiin yhtymäkokouksen/-valtuuston valitsemiin toimielimiin
noudatetaan kuntalain 81 § vaatimusta poliittisen suhteellisuuden toteutumisesta.
Huomaa, että toisin kuin kunnallisten luottamuspaikkojen täytössä, kuntalaki ei tee mahdolliseksi teknisiä vaaliliittoja maakuntaliiton
tai kuntayhtymän paikkoja täytettäessä! Kaksi
puoluetta ei siis voi liittoutua saadakseen
matemaattista etua esim. maakuntahallitusta valittaessa. Kuntalaki on tältä osin selvä:
toimielinten kokoonpanon on vastattava
kuntayhtymän/maakunnan alueen poliittisia
voimasuhteita.
Lisäksi kuntayhtymän toimielinten on – kuten
kaikkien muidenkin toimielinten – luonnollisesti noudatettava tasa-arvolain vaatimusta,
jonka mukaan toimielimessä tulee olla vähintään 40 %:n edustus naisia/miehiä.
Maakunnallisten toimielimien kokoaminen
Maakuntavaltuuston kokoonpanosta on
erikseen huomattava kaksi kuntalaista (86a §)
nousevaa lisärajoitusta:
maakuntavaltuutettujen on oltava jäsenkuntien valtuutettuja
jokaisesta kunnasta on oltava vähintään yksi
maakuntavaltuutettu
Näiden kaikkien tekijöiden johdosta varsinkin
maakunnallisen toimielimen kokoaminen voi
olla melkoinen palapeli ja siitä on käytännössä
välttämätöntä pystyä sopimaan puolueiden
kesken.
Jos esimerkiksi maakuntavaltuuston kokoonpanoa ei pystyttäisi neuvottelemaan, siitä
jouduttaisiin äänestämään niin monta kertaa
suhteellisena vaalina, että tulos vastaisi lainsäädännön vaatimuksia: edustaja jokaisesta
kunnasta, edustus poliittisten voimasuhteiden
mukaan ja sukupuolten edustus tasa-arvolain
mukaisesti.
Tämän vuoksi huolellinen valmistelu puolueiden kesken on tarpeen. Esimerkiksi Uudellamaalla neuvottelut on järjestetty siten, että
Uudenmaan liitto on koonnut puolueiden
edustajista (=piirijärjestöjen toiminnanjohtajat) vaalien valmistelutoimikunnan, joka käy
neuvottelut maakuntavaltuuston ja -hallituksen paikkojen lisäksi kaikista ylikunnallisista
paikoista.
Vihreän neuvottelijan kannattaa muistaa:
Selvitä jo ennen vaaleja, miten neuvottelut
omalla alueella on organisoitu
Selvitä, mitä kaikkia ylikunnallisia toimielimiä
piirin alueella on. Apuna voi käyttää maakuntaliiton ja kuntayhtymien nettisivuja, nykyisiä
ylikunnallisia vihreitä luottamushenkilöitä
sekä piirihallituksen neljän vuoden takaisia
pöytäkirjoja, joista tehdyt valinnat ilmenevät. Jotkut toimielimet saattavat edellyttää
asiantuntijuutta ja/tai kielitaitoa (esimerkiksi
sairaanhoitopiirin alueellisen liikelaitoksen
vähemmistökielinen jaos) ja näihin on ajoissa
etsittävä sopivia ehdokkaita.
Selvitä montako paikkaa vihreille vaalituloksen mukaisesti kuuluu maakuntavaltuustoon
ja muihin ylikunnallisiin elimiin
Maakuntavaltuustoa koottaessa kartoita,
mistä kunnista on mahdollista yrittää vihreää
valtuutettua maakuntavaltuustoon.
13
Kartoita, mistä kunnista vihreillä on ehdokkaita ylikunnallisiin toimiin, neuvotteluissa
kannattaa olla jo nimiä tarjolla.
Suurilla puolueilla on todennäköisesti ehdokkaita useammista kunnista kuin vihreillä.
Kannattaa tarjota ponnekkaasti omia vahvoja
nimiä, jottei käteen jää kuntia, joista ei ole
vihreitä ehdokkaita tarjolla.
On myös syytä vahtia, ettei hyvä oma ehdokas
putoa pelistä väärän sukupuolen takia. Kun
omat tarjokkaat luottamustoimiin on ajoissa
selvillä, hyvälle ehdokkaalle on helpompi
saada neuvoteltua halutusta kunnasta paikka
”oikeaa” sukupuolta – oli se sitten mies- tai
naispaikka.
14
Sisäinen luottamuspaikkojen jako
Luottamuspaikkajaon
kriteerit
On reilua – suorastaan välttämätöntä – että
kaikilla ehdokkailla on jo ennen vaaleja yhteisesti tiedossa kriteerit, joiden perusteella luottamuspaikat vaalien jälkeen jaetaan. Näistä
kriteereistä päätetään luontevimmin ehdokkaat asettavan yhdistyksen, eli paikallisen
vihreän kunnallisjärjestön yleiskokouksessa.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa näitä valintoja,
mutta on tärkeää, että periaatteet on sovittu
yhteisesti etukäteen, mieluiten viimeistään
ehdokasasetteluvaiheessa. On olemassa hyviä
koeteltuja periaatteita, joita esitellään seuraavassa, mutta jokaisella paikkakunnalla on viime kädessä itse päätettävä, miten menetellään.
Luontevia paikkajaon perusteita ovat ainakin:
•
•
•
•
•
•
ehdokkuus vaaleissa
vaaleissa saatu äänimäärä
poliittinen kokemus
perehtyneisyys toimielimen tehtäväkenttään
motivaatio tehtävän hoitamiseen
aktiivisuus ja yhteistyökyky aiempien
luottamustehtävien hoitamisessa, paitsi itse
tehtävässä, myös sisäisen viestinnän osalta
(=tiedonkulku valtuustoryhmän ja muiden
toimielimien välillä sekä jäsenistön ja kunnallisjärjestön suuntaan)
• luottamushenkilömaksun (ns. puolueveron)
tunnollinen suorittaminen.
Useilla paikkakunnilla noudatetaan myös
rotaatiosääntöä eli että tietyssä luottamustoimessa voi toimia vain määrätyn ajan (esim.
kaksi peräkkäistä vaalikautta).
Esimerkin näistä kaikista tekijöistä auki kirjoitettuna löydät Turun vihreiden luottamuspaikkakriteeristöstä.
Voiko jäsenyys olla kriteeri?
Jäsenyyttä voinee käyttää yhtenä kriteerinä
muiden joukossa. Tämä ei kuitenkaan saa
tarkoittaa sitä, että sitoutumattomana ehdolla
olleet karsiutuisivat luottamuspaikkojen jaosta. Myös sitoutumattomilla ehdokkailla tulee
olla yhtäläinen mahdollisuus vaalien jälkeen
saada luottamuspaikkoja. Jäsenyys ei siis
koskaan voi olla yhtä tärkeä tekijä kuin esim.
ehdokkaana olo tai vaaleissa saatu äänimäärä.
Mahdolliset rajoitukset
Ennen vaaleja on sovittava myös mahdollisista rajoituksista luottamuspaikkojen suhteen:
esimerkiksi että kunnanhallituksen varsinaiseksi jäseneksi voidaan nimetä vain valtuutettu (kuten joissakin kunnissa vihreiden kesken
on päätetty) tai että luottamuspaikat jaetaan
vain ehdokkaana olleille ja muille vain mikäli
sopivaa luottamushenkilöä ei ehdokkaista
löydy.
Nämä rajoitukset on syytä päättää ja kirjata
mahdollisimman yksiselitteisesti etukäteen,
jotta paikkajaossa ei vaalien jälkeen tule
epäselvyyttä.
Vältä jääviydet etukäteen
Rajoitukset voivat perustua paitsi omiin
periaatteisiimme, myös jääviystilanteiden
välttämiseen ennalta. Esimerkiksi osuuskaupan edustajiston jäsentä ei kannata valita
kaavoituselimeen, koska kysymys jääviydestä
tulee helposti eteen.
Laki (kuntalain 36 §) luettelee, keitä ylipäänsä
ei voida valita lautakuntaan esteellisyyden
vuoksi.
15
Turun vihreiden luottamuspaikkajakokriteerit
Jääviys. Jääviyden suhteen vihreät ovat aina
noudattaneet tiukkaa moraalia (ja vaatineet sitä
muiltakin), joten tarkista asia omalta kohdaltasi.
Mieti myös tulevaisuuttasi: jos olet aikeissa hakeutua seuraavan neljän vuoden aikana kaupungin kulttuuritoimen palvelukseen, ei Sinun kannata pyrkiä
kulttuurilautakuntaan, vaikka ala kiinnostaisikin.
Sukupuoli. Paikat ovat useimmiten joko mies- tai
naispaikkoja, eikä siinä narinat auta.
Äidinkieli. Suurin osa paikoista on suomenkielisille,
ja näihin käy myös suomella pärjäävä ruotsinkielinen.
Osa paikoista on kuitenkin äidinkieleltään ruotsinkielisille, eikä tämä kriteeri ole kielitaitotesti.
Kaupunginvaltuuston jäsenyys. Muiden
kannalta joskus hiukan harmillinen tosiasia on, että
valtuutetuilla on tietty etulyöntiasema. Heidän
luottamuksensa on kuitenkin kansa punninnut ja
hyväksi havainnut. Kaupunginhallituksen jäseniksi
valitsemme vain valtuutettuja.
Me vihreät emme yleensä ole panneet paljoa painoa
äänimäärien osoittamiin ”tärkeysjärjestyksiin”,
mutta jossain määrin kansan osoittama luottamus
saattaa päteä lievempänä versiona varavaltuutettuihin ja muihin hyvin ääniä saaneisiin.
Asiantuntemus. Onko ehdokkaalla koulutusta,
muuta asiantuntemusta, harrastuneisuutta tai kykyä
luottamustoimessa käsiteltävien asioiden ymmärtämiseen ja kriittiseen harkintaan?
Ahkeruus. Ymmärryksen lisäksi pitää löytyä
myös ahkeruutta, sillä listat saattavat olla pitkiä,
lisämateriaalit runsaita ja kokouksiakin voi olla usein.
Kokoukset ovat yleensä iltaisin, joten lastenhoitokin
pitää järjestyä ja muiden harrastusten tarpeen tullen
väistyä. Aikaa pitää varata kokouksen lisäksi myös
keskusteluun käsiteltävistä asioista varajäsenen tai
toisen jäsenen kanssa sekä tärkeistä ajankohtaisista
asioista ja budjettiasioista tiedottamiseen valtuustoryhmälle sekä jäsenistölle.
16
Oma innostus ja kiinnostus. Kiinnostus on tärkeä
ja tarpeellinen kriteeri, mutta yksin se ei kuitenkaan
riitä, sillä suuri innokkuus yhdistettynä suureen tietämättömyyteen on tuhoisa yhdistelmä.
Yhteistyökyky. Asiantuntemus ja innostus eivät
tuota tulosta, jos henkilöllä ei ole yhteistyökykyä.
Hyvä luottamushenkilö osaa myydä ajatuksiaan ja
tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Oma ehdokkuus kunnallisvaaleissa on tärkeä
kriteeri. Arvostamme ihmisiä, jotka ovat panneet
itsensä, aikansa ja rahansa peliin vihreän aatteen
eteen.
Toiminta vihreissä luottamustehtävissä. Arvostamme myös niitä, jotka ovat pätevöityneet vihreän
politiikanteon kentillä. Hyvät tulokset aiemmissa
luottamustehtävissä ovat iso plussa. Arvostamme
myös niitä ahkeria ihmisiä, jotka ovat puurtaneet
vuosikausia vihreiden sisäisissä luottamustehtävissä
– me kun emme tunnetusti maksa edes kokouspalkkioita.
Rotaatio. Edellisestä huolimatta yksi tärkeä periaate vihreässä liikkeessä on aina ollut rotaatioperiaate.
Kenenkään ei pitäisi istua samassa tehtävässä niin
kauaa, että sammal alkaa kasvaa päälaella. Käytännössä tämä on yleensä merkinnyt kahta kautta.
Rotaatioperiaatteesta voidaan poiketa, mutta syyn
pitää olla erityisen hyvin perusteltu.
Ei montaa luottamustehtävää samalle ihmiselle.
Emme valitse ketään varsinaiseksi jäseneksi kahteen
lautakuntaan. Myöskin varapaikkojen ja kauden
aikana kertyvien luottamustehtävien suhteen
on syytä harjoittaa itsekritiikkiä. Haluamme, että
henkilö hoitaa mieluummin yhden tehtävän kunnolla
kuin monta tehtävää huonosti. Jos keräät itsellesi
runsaasti luottamustoimia, olet velvoitettu selkeästi
tavallista suurempaan työpanokseen.
Vihreän aatteen tuntemus. Jos vihreät periaatteet
eivät ole sinulle kovin tuttuja, olet mielestämme
edustajanamme velvoitettu perehtymään niihin jossain
määrin. Vihreille paikoille valitut ihmiset eivät istu
luottamuselimissään ajamassa yksin omia etujaan ja
käsityksiään, vaan vihreitä äänestäneiden turkulaisten
ja vihreän liikkeen ajatuksia sekä Turun kaupungin etua.
”Vaalikelpoinen lautakuntaan on henkilö, joka
on vaalikelpoinen valtuustoon, ei kuitenkaan:
Paikkajaon perusteet on sovittava
ETUKÄTEEN
1) asianomaisen lautakunnan alainen kunnan
palveluksessa oleva henkilö;
2) henkilö, joka on asianomaisen lautakunnan
tehtäväalueella toimivan, kunnan määräämisvallassa olevan yhteisön tai säätiön
palveluksessa; eikä
3) henkilö, joka on hallituksen tai siihen
rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka
johtavassa ja vastuullisessa tehtävässä tai
siihen rinnastettavassa asemassa liiketoimintaa harjoittavassa yhteisössä, jos
kysymyksessä on sellainen yhteisö, jolle
asianomaisessa toimielimessä tavanomaisesti käsiteltävien asioiden ratkaisu on
omiaan tuottamaan olennaista hyötyä tai
vahinkoa.”
Luottamushenkilövalinnat ovat liian monella
paikkakunnalla jääneet vuosikausiksi, jopa
vuosikymmeneksi hiertämään vihreiden
toimijoiden välejä. Yleensä syynä on ollut jollakin tavalla epämääräinen tai jonkun mielestä
epäreilu tapa jakaa luottamushenkilöpaikat.
Siis se, kuka valitaan, millä periaatteella ja
millä valitsijajoukolla mihinkin lautakuntaan tai kunnanhallitukseen jne. vihreiden
edustajaksi. Pettymyksiä ei koskaan voi täysin
välttää, mutta avoimet ja etukäteen päätetyt
pelisäännöt ovat paras ja toimivin vastalääke
tähän tautiin!
Meneekö vaaleissa saatu äänimäärä kaiken
muun ohi?
Joillakin paikkakunnilla vihreillä on käytäntö,
että eniten ääniä saanut saa valita ensimmäiseksi, minkä paikan haluaa ryhmien kesken
neuvotellusta saaliista. Seuraavaksi eniten
ääniä saanut saa valita seuraavaksi jne.
Tätä ei voi pitää täysin ongelmattomana. On
toki oikein, että äänimäärä vaikuttaa siihen,
mitä luottamustehtäviä henkilö saa – kysehän on kuntalaisten antamasta mandaatista.
Toisaalta on niin, että luottamustehtävät ovat
tulleet kaikkien ehdokkaiden äänisaaliin myötä, ei vain kärkinimen.
On myös tärkeää, että keskeisissä luottamustehtävissä, esim. kunnanhallituksessa, ryhmää
edustaa henkilö, jolla on ryhmän luottamus
takanaan. Aina ei ääniharavalla ole, syystä
tai toisesta. Kollektiivina päätöksiä tehtäessä
on kuitenkin pidettävä tarkka huoli siitä, että
kateus ei pääse pudottamaan eniten ääniä saanutta, vaan porukka päättää antaa luottamuksensa pätevyyden perusteella.
Siksi vielä kerran: valintamenettelystä on sovittava ennen vaaleja!
Tärkeää on myös tähdentää, että vaikka kaikki
eivät saa aina mieleistään paikkaa heti vaalikauden alussa, vaalikauden kuluessa avautuu
usein tärkeitäkin paikkoja. Niiden jako täytyy
delegoida valtuustoryhmälle ja jonkun olisi
hyvä pitää kirjaa täyttämättä jääneistä toiveista, jotta hampaankoloon jääneet valinnat
voitaisiin edes osittain paikata.
Kunnallispolitiikkaa voi ajatella myös oppimisprosessina: vähemmän haluttu paikka voi
avartaa tietämystä valtavasti jostain aivan
uudesta aihepiiristä. On hyvä suhtautua saamaansa luottamuspaikkaan uteliaasti.
Paikkajaosta päättäminen
Toiveiden kartoittaminen
Paikkakunnilla, joissa vihreät saavat luottamushenkilön kaikkiin tai lähes kaikkiin
toimielimiin, on syytä tehdä joko jo ennen
vaaleja tai heti vaalien jälkeen kysely, jossa
ehdokkaita ja muita kunnallisjärjestön jäseniä
pyydetään kirjallisesti ilmaisemaan luottamuspaikkatoiveensa (tärkeysjärjestys ja perustelut).
17
Muilla paikkakunnilla on järkevää käydä
ensin neuvottelut vihreille tulevista paikoista
ja tämän jälkeen tehdä vastaava kysely.
Paikkajaon valmistelu
Ennen kuin voidaan muodostaa esitys paikkajaosta, jonkun pitää tehdä pohjatyö: käsitellä
hakemukset ja valmistella pohjaesitys yhdistyksen kokouksen (tai muun asiasta päättävän
kokouksen) käsittelyä varten.
Jos luottamuspaikkoja on tulossa vihreille
enemmän kuin kourallinen, on yleensä järkevää, että paikkajakoa valmistelee siihen valittu
työryhmä. Tämä työryhmä kannattaa valita
kunnallisjärjestön yleiskokouksessa ennen
vaaleja. Paikkajakotyöryhmän tehtäväksi tulee
valmistella luottamuspaikkaneuvottelujen
jälkeen yleiskokoukselle (tai muulle asiasta
päättävälle kokoukselle) esitys paikkajaosta.
Jos luottamuspaikkoja on tulossa vain muutamia (tai se nähdään muutoin järkeväksi), tämä
valmisteluryhmä voi olla sama porukka kuin
neuvotteluryhmä, joka vastaa neuvotteluista
muiden puolueiden kanssa.
On käytännössä välttämätöntä taata, että valtuustoryhmän edustus on mukana paikkajaon
valmistelussa (monella paikkakunnalla valtuustoryhmä ON tämä valmisteleva toimielin).
Valtuustoryhmähän asiasta lopullisesti päättää.
Kuka tekee lopullisen päätöksen?
Puoluedemokratia lähtee jäsenistöstä, jolla
tulee olla sananvaltaa asioihin. Lähtökohtaisesti paikallinen vihreä kunnallisjärjestö, joka
on asettanut ehdokkaat, tekee yleiskokouksessaan kaikki tärkeimmät päätökset paikkajaosta:
• Ennen vaaleja päättää paikkajaon kriteerit.
• Ennen vaaleja valitsee edellä kuvatun mahdollisen valmistelevan työryhmän, jonka
tehtäväksi tulee (vaalien ja neuvottelujen
jälkeen) laatia pohjaesitys paikkajaosta.
18
• Vaalien jälkeen hyväksyy (em. työryhmän
valmistelun pohjalta) esityksen valtuustoryhmälle paikkojen jaosta.
Juridisesti lopullisen päätöksen paikoista
tekee valtuustoryhmä. Valtuustoryhmällä
on toki mahdollisuus tässä vaiheessa tehdä
vielä tarkistuksia yhdistyksen kokouksen
hyväksymään jakoon. Jäsenistön päätöksestä poikkeamiseen tulisi kuitenkin olla aina
hyvät perusteet. Useimmiten kyseeseen tulee
sukupuolijakaumasta tai muusta vastaavasta
tasapainosta huolehtiminen.
Entä jos paikallinen yhdistys on hyvin
pieni tai sitä ei ole?
Jos paikkakunnalla ei ole toimivaa kunnallisjärjestöä tai yhdistys on hyvin pieni, esityksen
valtuustoryhmälle voi tehdä myös jokin muu
porukka. Tämä voi olla esim. paikallisten ehdokkaiden joukko (jos minkäänlaista yhdistystä ei ole) tai yhdistyksen jäsenet plus ehdolla
olleet ei-jäsenet.
Pienissä kunnissa ei välttämättä ole omaa
kunnallisjärjestöä, vaan ehdokkaat asettava
yhdistys on joko piirijärjestö, naapurikaupungin kunnallisjärjestö tai monessa kunnassa
toimiva yhdistys.
Tällöin on luontevaa, että päätös delegoidaan
jollekin paikkakuntaa lähempänä olevalle
kokoonpanolle, esimerkiksi kaikille ehdokkaana olleille (jos paikkakunnalla ei ole lainkaan
yhdistystä) tai paikkakunnalla asuville jäsenille plus ehdokkaana olleille ei-jäsenille (jos
ehdokkaat asettaa monessa kunnassa toimiva
yhdistys).
Tästä huolimatta ehdokkaat asettavan yhdistyksen – oli se sitten piirijärjestö, naapurikunnan kunnallisjärjestö tai mikä muu hyvänsä –
pitää tehdä ennen vaaleja päätös asiasta: mille
kokoonpanolle luottamushenkilöpaikkajaon
käsitteleminen ko. kunnassa delegoidaan.
Mikään spontaani joukko ei voi valtuuttaa
itse itseään tekemään paikkajakoa koskevia
päätöksiä!
Neuvottelujen tuloksena saatujen luottamuspaikkojen jakaminen on haastava prosessi,
jossa tavoitteena on toisaalta ehdokkaiden
toiveiden täyttäminen ja toisaalta vihreiden
kokonaisedun tavoittelu: millä kokonaisuudella saamme seuraavaksi vaalikaudeksi
parhaat henkilöt jokaiseen tehtävään vihreitä
tavoitteita ajamaan. Jotta prosessista selvitään
mahdollisimman vähin sisäisin ristiriidoin,
kannattaa varmistaa, että pelisäännöistä
sovitaan avoimesti yhdessä ja että tarvittavat
päätökset tehdään hyvissä ajoin ennen vaaleja.
19
Kokemuksia paikkaneuvotteluista
”Kuinka kammeta vihreät
vallan-kahvaan”
Tapio Kekki, Rovaniemi
Rovaniemellä keskusta on suurin puolue,
mutta sillä ei ole yksinkertaista enemmistöä.
Muut ryhmät – eli kokoomus, sdp ja vasemmistoliitto – ovat keskenään lähes yhtä suuria.
Vihreillä oli Rovaniemellä 90-luvulla kaksi
valtuutettua, ja sitä myöten paikkajaossa
suurimmat puolueet olivat antaneet meille
”armopaloina” pari paikkaa lautakuntiin.
kun hyväntahtoisuuttamme nämä paikat teille
annoimme. Arggh!
Mitä opin: Älä ole sinisilmäinen ja luota paikkajaoissa toisten ”hyvyyteen”. Tee teknisiä
liittoja, jos siitä on vähänkään hyötyä omalle
ryhmälle. Ja tee niitä kenen kanssa tahansa
– liitto on täysin tekninen. Tutustu etukäteen
paikkakunnan tapoihin, neuvotteluiden vetäjään ja muihin ryhmiin. Ja sovi ennen vaaleja
omassa ryhmässä se, ketkä neuvottelevat, ketkä hyväksyvät tuloksen ja etenkin sen, miten
paikkajako omassa ryhmässä tehdään.
Syksy 2000 (jonka haluaisin unohtaa)
Kunnallisvaalimaraton 2004 ja 2005
Vuoden 2000 vaaleissa olin itse ensimmäistä
kertaa ehdokkaana – 51-jäseniseen valtuustoon saimme kolme paikkaa. Ensimmäiset
neuvottelut olivat varsinainen soppa. Neuvottelijoina toimimme me juuri valitut valtuutetut. Yksi meistä oli tosin jo toista kautta
mukana.
Seuraavissa vaaleissa syksyllä 2004 saimme
neljä paikkaa. Se takasi suoraan vertausluvuilla laskettuna paikat kaupunginhallitukseen ja
suurimpiin lautakuntiin ja muutamiin yhtiöihin. Neuvottelut menivät jo rutiinilla, mutta
muiden ilmeistä välillä näki, että paikkojen
jakaminen viidelle ryhmälle entisen neljän
sijaan teki vähän kipeää.
Kävimme aluksi kahdenkeskisiä neuvotteluita
Kokoomuksen kanssa, koska tekninen vaaliliitto olisi auttanut kumpaakin. Vaaliliitto olisi
tuonut meille paikan jokaiseen lautakuntaan,
mutta ei kaupunginhallitukseen. Kokoomus
olisi sitä vastoin saanut lisäpaikan hallitukseen. Muut isot puolueet pitivät teknistä
vaaliliittoa epäpyhänä: Sellainen ”vääristäisi
vaalien tuloksen” eikä ”sellaisia ole täällä aiemminkaan tehty”. Ja minä uskoin poliitikkoja
– etenkin kun lupasivat antaa meille lautakuntapaikkoja ilman vaaliliittoa. Mutta sitten kun
kokoonnuttiin sopimaan paikkajaosta, niin
lupaukset unohtuivat. Me hermostuimme ja
kiistelimme keskenämme, marssimme välillä
ulos ja välillä sisään. Sen jälkeen muille ryhmille piti puhua kuin ruuneperi, että emme
jäisi kaiken ulkopuolelle. Lopputuloksena
taisi olla kolme paikkaa lautakuntiin – niihin
pienimpiin. Ja jälkikäteen muut ryhmät muistivat muistuttaa, että olkaa nyt tyytyväisiä,
20
Rovaniemellä pidettiin kaupungin ja maalaiskunnan yhdistymisen vuoksi poikkeukselliset
kunnallisvaalit v. 2005. Vuosi edellisistä. En
suosittele sellaista kenellekään yhdistyvälle
kunnalle. Työlästä, raskasta ja uuvuttavaa.
Mutta saimme kuitenkin viisi paikkaa – tosin
poikkeuksellisen suureen valtuustoon (75
jäsentä). Tulos tarkoitti jo vertausluvuilla paikkoja hallitukseen ja kaikkiin lautakuntiin sekä
osuutta erilaisten yhtiöiden hallituspaikoista.
Isommat ryhmät pyrkivät kuitenkin siihen,
että paikat jaetaan ”pienissä erissä”. Esimerkiksi 7-jäseniset johtokunnat kukin erikseen. Yhteensä kolmessa johtokunnassa oli
21 paikkaa mutta ei yhtään vihreää, vaikka
meidän sijaluku vertailuluvuissa olisi 12. Kun
sama toistui monissa muissakin valinnoissa,
niin lopputuloksena vihreiden päätösvalta
kaupungissa jäi pienemmäksi kuin mikä sille
kuuluisi vaalituloksen mukaan.
Muut puolueet olivat nyt jo ennen vaaleja Rovaniemellä sopineet sen, että teknisiä vaaliliittoja ei paikkajaossa käytetä. Oikeudenmukaisemman jakotavan puolesta olemme tehneet
ehdotuksia usein vaalien välissä. Olemme
yrittäneet selostaa muille mm. Espoon toimintatapaa (kannattaa tutustua). Mutta emme ole
onnistuneet muuttamaan käytäntöjä – vielä.
Aiemmin puheenjohtajuudet eri toimielimiin
oli jaettu neljän puolueen kesken. Vaalituloksen perusteella laskimme, että yhden lautakunnan puheenjohtajuus voisi kuulua meille.
Neuvotteluissa pidimme itsestään selvänä,
että vihreille tulee yksi puheenjohtajuus.
Toimme esille minkä lautakunnan haluaisimme ja annoimme ymmärtää, että meillä on
siihen hyvä ehdokas. Halutessaan muut ryhmät olisivat tietenkin voineet torpedoida koko
ehdotuksen, mutta ehkä tietty varmuutemme
vaatimuksen oikeellisuudesta meni läpi.
Mitä opin: Kunnallisvaalit vuoden välein on
liian raskasta. Paikkajaon perinteitä – etenkin
pienempiä ryhmiä syrjiviä – on vaikea muuttaa. Hyvien neuvottelusuhteiden ylläpito eri
ryhmien kanssa helpottaa asioiden hoitamista.
Jos jotain haluaa saavuttaa, niin sen eteen
kannattaa tehdä ryhmänä töitä.
”Kaksi epäonnistumista
luottamuspaikkaneuvotteluissa”
Aki Korpela, Hyvinkää
Olen ollut edustamassa Hyvinkään vihreitä
kunnallisvaalien jälkeisissä neuvotteluissa
useaan kertaan. Kaksi kertaa olemme epäonnistuneet. Yh-teinen oppi molemmista on, että
neuvottelijoiden selusta kannattaa varmentaa
hyvissä ajoin ennen vaaleja.
Ensimmäisellä kerralla olimme päässeet
Kristillisten kanssa sopimukseen, joka meidän
neuvottelijoiden mielestä hyödytti tasapuo-
lisesti kumpaakin osapuolta. Kristillisten
kahdella ja vihreiden neljällä valtuutetulla
pääsimme juuri maagiseen suhdelukuun
kuusi, joka Hyvinkään oloissa tarkoittaisi yhtä
paikkaa kaikkiin lautakuntiin ja kaupunginhallitukseen. Sitten olisimme vain jakaneet
paikat keskenämme sopimallamme tavalla
3 + 5 = 8. Olimme laittaneet sopimuksen jopa
paperillekin ja varmentaneet sen meidän neuvottelijoiden allekirjoituksilla.
Vihoviimeisiin puolueiden väliseen neuvotteluun, jossa oli tarkoituksena paljastaa jo
nimetkin, porhalsi paikalle Kristillisten uusi
äänikuningatar, joka ilmoitti, että heidän neuvottelijansa (ent. valtuustoryhmän puheenjohtaja ja yhdistyksen puheenjohtaja) on vaihdettu ja mitkään aiemmat sopimukset eivät päde.
Seurasi yleinen hämmennys. Lopputulos oli
se, että äänikuningatar sai puhuttua itselleen paikan kaupunginhallitukseen, mutta
me vihreät jouduimme tyytymään kahteen
lautakuntapaikkaan ja lohdutuksena muilta
saatuun valtuuston varapuheenjohtajuuteen,
joka päästi meidät kuitenkin kaupunginhallituksen pöydän ääreen. Molemmat – sekä
Kristilliset että me vihreät – hävisimme. Vain
itse hämmennyksen aiheuttaja hyötyi.
Seuraavissa vaaleissa omat joukkomme pettivät. Heti ensimmäisestä neuvottelusta alkaen
paikalle änkesi meidän virallisten neuvottelijoiden (yhdistyksen ja valtuustoryhmän
puheenjohtajat) lisäksi oma vihreä äänikuningattaremme korostaen omaa henkilökohtaista vaalisaavutustaan. Käytännössä meitä
vihreitä oli paikalla aina kolme. Ehkä omaa
kiltteyttämme emme kyenneet tekemään
”ylimääräiselle viralliselle valvojalle” (ja muiden puolueiden neuvottelijoille!) heti aluksi
selväksi, että hänen läsnäoloaan ei kaivattu.
Kaiken kukkuraksi äänikuningatar vielä kävi
neuvottelujen ulkopuolella muiden ryhmien
neuvottelijoiden kanssa sellaista puhelinrumbaa, että jossain vaiheessa näytti kyllä kovin
epäselvältä, ketkä vihreitä oikeasti edustavat.
Summa summarum: Jo hyvissä ajoin ennen
vaaleja on selkeästi kaikkien ehdokkaiden
kanssa sovittava, ketkä paikkaneuvotteluja
käyvät, ja periaatteet, kuinka saadut paikat
21
pyritään ehdokkaiden kesken jakamaan.
Selusta täytyy olla varmistettuna niin omalla
kuin vastapuolellakin. On olemassa valtuutettuja, jotka iso henkilökohtainen äänimäärä saa
käyttäytymään lievästikin sanoen omituisesti.
P.S. Kumpikin kuvaamani äänikuningatar on
valtuustokauden aikana loikannut toiseen
ryhmään. Oman edun tavoittelu jatkuu yhä...
”Neuvottelukokemuksia
pienkaupungista”
Erkki Nykänen, Kaskinen
Kaskisten 17-paikkaisessa valtuustossa oli
pitkään vakiintunut jakauma: Sdp 7, Rkp 5,
Kok 2, Vas 2 ja Vihr 1. Hallituksessa ja lautakunnissa taasen Sdp 3, Rkp 2, Kok 1 ja Vas 1.
Paikkajaossa käytettävät vertailuluvut olivat
meille huonoja. Kokoomus ja vasurit pelasivat
yhteen ja näin lisäsivtä omaa painoarvoaan.
Suhteellinen vaalitapa sorsii pieniä ryhmiä.
Tuloksena oli, että meille annettiin paikat vain
kouluosastojen ja esiopetusjaostojen molempiin kieliryhmiin. Näiden lisäksi tarkastuslautakunnan ja vaalilautakuntien paikat. Meillä
oli ehdokkaita molemmista kieliryhmistä ja
muutenkin olemme suhteellisen kielitaitoisia.
Vuoden 2004 vaaleissa Sdp sai 8 paikkaa ja
Kokoomus menetti toisen paikkansa muiden
pysyessä ennallaan. Siitä alkoikin kova vääntö
kuinka paikat jaettaisiin. Kokoomus otti
yhteyttä meihin heti vaalien jälkeen ehdottaen,
että jaetaan heidän silloiset paikkansa, jotta
saataisiin edes jotain. Niin päätimmekin tehdä.
Vasemmistoliitostakin käytiin puhumassa
miten tästä eteenpäin. Sanoin mitä olimme
sopineet Kokoomuksen kanssa ja että pyritään
pitämään muut paikat ennallaan. Johon
edustaja sanoi, etteivät demarit siihen suostu.
Johon minä sanoin, että siinä tapauksessa ei
auta muu kuin liittoutua kaikki demareita
vastaan, muodostaa ns. suuri koalitio.
Sdp:ssä olivat päättäneet ajaa itselleen
enemmistöä joka paikkaan! He kutsuivat
ensiksi meidät keskustelemaan ja tarjosivat
22
valtuuston varapj:n paikkaa (oikeus osallistua
hallituksen kokouksiin) saadakseen meidät
kannattamaan heille enemmistöä hallitukseen. Muista paikoista ei alussa ollut puhetta.
Yritimme selittää, ettemme voi antaa heille
yksinvaltaa, jolloin muut ryhmät joutuisivat
vähemmistöön ja ilman minkäänlaista mahdollisuutta ajaa äänestäjiensä asiaa. Mikään ei
näyttänyt auttavan.
Sovimme kuitenkin uudesta tapaamisesta
muutaman päivän päähän, kunhan olemme
keskustelleet ryhmämme kanssa.
Tiesimme, että Kokoomus oli kutsuttu ennen
uutta tapaamista Sdp:n luo. Yhteistoiminta
sujui hyvin Kok:n kanssa. Ilmoitimme (heidän
tapaamisensa jälkeen) demareille, että ryhmämme ei antanut enää valtuuksia neuvotella
ehdotetulta pohjalta.
Lopulta pari kuukautta myöhemmin syntyi
sopimus paikkajaosta lähes meidän kaavailemamme mallin mukaan. Hallitus: Sdp 3, Rkp
2 Vas 1 ja Kok 1, vihr varalla. Kok/Vihr lautakunnissa, Sivistyslautakunta vihr, tekninen
lautakunta Vihr/Kok varalla. Sosiaalilautakunnan Kok luovutti Sdp:lle sovun saamiseksi.
Kouluosastoissa ja jaostoissa on Vihreillä
edustus molemmissa kieliryhmissä. Kokoomuksella vain suomenkielisessä.
Kokoomuksen kanssa suunniteltu yhteistyö
ei ole oikein toiminut. Se johtuu lähinnä siitä,
että Kokoomus on mm. Paras-hankkeessa
ja muutamassa muussakin asiassa liittoutunut demareiden kanssa. Joten en suosittele
jakamaan varsinaisen ja varajäsenen paikkoja
eri ryhmille.
Olisi hyvä ottaa selvää ennen vaaleja valtuuston voimasuhteista ja mahdollisista muutosten
vaikutuksista vaalien jälkeiseen paikkajakoon.
Pienen ryhmän on tehtävä yhteistyötä toisten,
mahdollisesti pienten ryhmien kanssa. Vaalien
jälkeen on kiire valita yhteistyökumppaneita,
kun toisetkin haluavat vahvistaa asemiaan
yhteistyöllä. Kun on valmis strategia ennen
vaalia, tuloksen selvittyä tarvitsee vain valita
vaihtoehto ja pyrkiä toteuttamaan se.
”Hyvällä liittoutumisella
hyvään lopputulokseen”
Sikke Leinikki, Vihti
Vuoden 2004 saimme kolme valtuutettua läpi
vaaleissa. Minä ja Nippe Nikander neuvottelimme Vihdin Vihreiden puolesta muiden
kanssa lautakuntapaikat. Seuraavissa sähköisesti kunnassamme toteutetuissa vaaleissa
ja vielä niiden uusintavaaleissakin saimme
saman määrän valtuutettuja valtuustoon.
Vuonna 2004 olimme hyvin aloitteellisia
solmimaan muiden ryhmien kanssa valtuustosopimuksen, jossa linjataan kauden tärkeimmät tavoitteet. Pienen ryhmän aloitteellisuus
kannatti ja saimme joitain ajatuksiamme
sopimukseen. Sopimuksen tärkein tehtävä oli
kuitenkin turvata valtuustotyöskentely, joka
edellisellä kaudella oli ollut lähinnä toisten
piikittelyä ja päätösten horjumista puolelta
toiselle.
Vuoden 2004 vaalien jälkeisen neuvottelukierroksen ohella jaoimme lautakuntapaikat.
Liittouduimme neuvotteluissa vasemmistoliiton ja demareiden kanssa. Liittoumassa
sovimme, että vihreät ja vasurit samankokoisina ryhminä jakavat lautakuntapaikat aina
siten, että kun toisesta tulee varsinainen jäsen,
niin toisesta tulee varajäsen. Samalla sovimme,
mitkä ovat kullekin ryhmälle ensisijaiset lautakunnat, joihin ne haluavat varsinaisen jäsenen
(meillä ympäristö- ja kasvatus- ja koululautakunnat, vasemmistoliitolla perusturvalautakunta). Kunnanhallituksen paikan puolitimme
siten, että ensimmäiset kaksi
vuotta vihreiltä oli varsinainen jäsen ja vasemmistoliitolta varajäsen ja jälkimmäiset kaksi
vuotta toisinpäin.
Tuolloin käytimme neuvottelujen pohjana
tietääkseni kunnan virkamiesten ja demarien
alun pitäen laatimaa laskentataulukkoa, jota
käyttivät myös oikeiston ryhmät jakaessaan
paikkoja. Taulukossa huomioitiin lautakuntapaikkojen arvostukset ja erilaiset puheenjohtajuudet pisteytys- systeemillä. Sovittiin
myös, että meitä isommat ryhmät (kesk, kok
ja sdp) hoitavat sukupuolisen tasa-arvon ja
me saamme laittaa kullekin paikalle parhaan
edustajamme sukupuolesta riippumatta.
Vihreiden sisällä jaoimme paikat melko
sopuisasti ja perusteena oli myös vaaleissa
saatu äänimäärä. Tosin pelkällä suurella
äänimäärällä ei päässyt kunnanhallitukseen,
koska kokemus sekä kunnallispolitiikasta että
vihreistä puuttuivat.
Vuonna 2008 asetelma ja neuvottelukulttuuri
muuttuivat. Kokoomus ja keskusta saivat vaalien tuloksena enemmistön kunnanvaltuustoon ja perussuomalaisen saivat ensimmäiset
edustajansa. Muutoinkin valtuustoon valittiin
varsin suuri määrä ensikertalaisia. Lisäksi
sähköisistä vaaleista tehtiin valituksia ja osa
puolueista alkoi odottaa vaalien uusimista
saman tien.
Tämä asetelma näkyi vaalien jälkeisissä
neuvotteluissa. Valtuustosopimusta ei tehty ja
kokoomus ja keskusta jakoivat luottamusmiespaikat keskenään ja kertoivat meille pienille
ryhmille, mitä meille jäi. Yhteistyö vasemmistoliiton kanssa kuitenkin sujui ja jatkoimme
tärkeimpien paikkojen jakamista edellisissä
neuvotteluissa sovitulla tavalla.
Vuonna 2004 neuvottelut olivat kaiken kaikkiaan aika kivuttomat ja sujuvat, mutta toki
työläät. Aikaa kului sekä kokouksissa, puhelimessa että sähköpostin ääressä, useita tunteja
viikoittain koko syksyn ajan. Saimme muilta
ryhmiltä kiitosta erittäin hyvästä yhteistyöstä. Tosin oikeistolaiset hiukan pettyivät, kun
edellinen vihreä ääniharava oli liittynyt oikeiston leiriin ja nyt liittouduimme vasemmiston
kanssa.
Vuoden 2008 olemattomien neuvottelujen jälkeen olimme pettyneitä ja jopa vihaisia. Olemme kuitenkin jatkaneet yhteistyötä vasemmistoliiton ja demarien kanssa, neuvotteluyhteys
keskustaan toimii joskus, mutta kokoomukseen emme ole saaneet sitä syntymään. Olemme pahoitelleet tilannetta, mutta todenneet,
että nykyinen paikallinen kokoomusjohto ei
halua olla yhteydessä muihin emmekä me voi
sille juuri nyt mitään.
23
Olen Lopella ensimmäinen ja ainut vihreä valtuutettu. Luottamuspaikkaneuvotteluihin lähdin avoimin mielin mistään mitään tietämättä.
Mukanani oli kaksi muuta ehdokkaana ollutta
vihreää, joista toinen oli kuitenkin jo konkari,
koska oli ollut toisen puolueen valtuutettu jo
kauan.
”Ensikertalaisen kokemuksia
pienestä kunnasta”
Marika Tudeer, Loppi
Olen Lopella ensimmäinen ja ainut vihreät
valtuutettu. Vuoden 2008 vaalien jälkeen lähdin luottamuspaikkaneuvotteluihin avoimin
mielin mistään mitään tietämättä. Mukanani
oli kaksi muuta ehdokkaana ollutta vihreää,
joista toinen oli kuitenkin jo konkari oltuaan
toisen puolueen valtuutettu jo kauan.
Mieleeni ei edes juolahtanut mikään liittoutuminen tai muu pelaaminen. Paikallisyhdistyksessämme asiasta puhuimme ja tuo kokeneempi puoluetoveri esitti vaaliliittoa toisen
puolueen kanssa. Me muut kummastelimme
sellaista, vaalien jälkeen liittoutuminen tuntui
epäreilulta ja myös huonolta alulta valtuustotyölle. Halusin pitää yhteistyöväylät avoimina
kaikkiin suuntiin.
Samoissa vaaleissa myös Perussuomalaiset
saivat yhden, ensimmäisen valtuutettunsa eli
he olivat samassa tilanteessa kuin me. Kunnan
suurimmat valtuustopuolueet Kokoomus ja
Keskusta tarjoutuivat kumpikin luopumaan
yhdestä omasta paikastaan jotta PS ja Vihreät
saisivat edes yhdet paikat. Kunnassa nimittäin
oli paikkajaossa käytössä pistetytyssysteemi,
jonka mukaan me olisimme jääneet täysin
ilman paikkoja. Vain keskusvaalilautakuntaan
ja tarkastuslautakuntaan haluttiin lähtökohtaisesti kaikki puolueet, joten ne paikat olivat jo
valmiiksi selvät.
Viimeisessä neuvottelussa, kun kaiken jo piti
olla valmista, demarit yhtäkkiä ilmoittivat
tehneensä ”vaaliliiton” vasemmiston kanssa.
24
Sillä tavalla Kokoomus ja Keskusta menettivät
yhdet paikat, ja he ilmoittivat niiden olleen
juuri ne, jotka meidän ja perussuomalaisten
piti saada.
Siitä sitten jälkikäteen syytettiin meitä itseämme: Vihreät itse olivat kuulemma ensimmäisenä ryhtyneet pelaamaan neuvottelemalla
Vasemmiston kanssa. Minä kuitenkin olin
tästä täysin tietämätön, ja olin nimenomaan
sanonut, etten sellaista hyväksy.
Lopella käytetty, suhteelliseksi vaalitavaksi
kutsuttu pisteytystaulukko on voinut toimia
hyvin silloin, kun puolueita on ollut vain
kolme tai neljä. Nyt meitä oli enemmän, ja
systeemissä, jossa kukin ryhmä vuorollaan saa
paikan lautakunnasta ja jokaisen uuden lautakunnan kohdalla pistelasku aloitetaan taas
alusta, ei pienten ryhmien vuoro tule koskaan.
Demokraattista se ei ole.
Paikkojen täyttöä seuratessa tuli vaikutelma,
että luottamuspaikkoja pidetään Lopella
jonkinlaisina palkintoina vaalityöstä sen sijaan,
että pyrittäisiin kullekin paikalle saamaan
mahdollisimman päteviä, asioihin perehtyviä
ja vastuullisia ihmisiä. Neuvotteluissa jopa
avoimesti sanottiin, että lautakuntien kokouksia on vaikea saada päätösvaltaisiksi, kun
ihmiset eivät saavu paikalle. Miten mahtaa
olla etukäteispaneutumisen laita, jos ei edes
paikalle tulemista pidetä tärkeänä?
Ilman varsinaisia lautakuntapaikkoja olemme
olleet hyvin ulkopuolisia päätöksenteosta,
vaikka valtuustoryhmän puheenjohtajana
olenkin kokenut tulleeni kohdelluksi tasaveroisena muiden puheenjohtajien kanssa. Sekin
on itselle tullut yllätyksenä, miten paljon
asiat päätetään nimenomaan lautakunnissa.
Valtuuston kokouksissa ei juurikaan edes keskustella, vaan asiat lyödään pöytään sellaisina
kuin ne on sinne tuotu.
”Ansoja ja mahdollisuuksia
neuvotteluissa”
Riikka Kyläheiko, Turku/Varsinais-Suomi
Olen ollut mukana paikkaneuvotteluissa
kunnallisella tasolla Turussa ja maakunnallisella tasolla Varsinais-Suomessa. Vihreät
on Turussa keskisuuri ja Varsinais-Suomessa
pieni puolue.
Hyvä valmistautuminen on todella tärkeää.
On etukäteen laskettava tarkkaan, mitä meille
kuuluu. On priorisoitava omat tavoitteet ja
ennakoitava myös muiden puolueiden tavoitteita. Kaikkea ei voi kuitenkaan suunnitella
valmiiksi. Siksi neuvottelijaa auttavat sekä
selkeät evästykset että ennalta sovitut valtuudet. Joskus nimittäin tarjoutuu tilaisuus saada
parempi tai ylimääräinen paikka, jos pystyy
heti tarjoamaan sopivan ehdokkaan tai vaihtokaupan. Siksi myös nimiä kannattaa miettiä
jo ennen neuvottelujen alkua, ja varmuuden
vuoksi kannattaa valita varalle aina sekä naisettä miesehdokas. Ehdotettavien henkilöiden
persoonillakin on joskus vaikutusta, vaikkei
pitäisi olla. Sukupuolikiintiöt ovat monesti
avanneet paikkoja, koska meillä on usein
enemmän naisehdokkaita kuin muilla puolueilla. Toisaalta meidän saattaa samasta syystä
olla vaikeaa saada miespaikkoja.
Alueillani on tehty teknistä yhteistyötä muiden pienehköjen puolueiden kanssa. Erityistä
hyötyä ryhmittymistä on erityispaikkoja,
kuten puheenjohtajuuksia, tavoiteltaessa.
Ryhmittymän kanssa kannattaa kuitenkin
etukäteen neuvotella alustavasta paikkajaosta, sillä suurimmat väännöt käydään usein
ryhmittymän sisällä.
Neuvottelutilanteesta tekee hankalan se, että
periaatteessa esimerkiksi lautakuntapaikat
ovat samanarvoisia mutta käytännössä eivät.
Isot puolueet saattavat pyrkiä valitsemaan
haluamansa paikat päältä. Ongelmaa voi
tehdä näkyväksi esimerkiksi ehdottamalla
paikkojen jakamista eri arvokkuusluokkiin tai
ehdottamalla paikkojen valintaa vertailulukujen järjestyksessä. On myös hyvä muistaa,
että kauppatavarana ovat paikkojen lisäksi
esimerkiksi puheenjohtajuudet sekä tietyn
sukupuolen tai alueen paikat.
Erinäisiä isojen puolueiden kepulikonsteja
on tullut vastaan. Voidaan esimerkiksi tuoda
pöytään isojen puolueiden tekemä pohjaesitys,
joka onkin käytännössä jo lyöty lukkoon. Toinen varsin yleinen tapa on toimielimen koon
rajaaminen siten, että pienemmät puolueet
jäävät juuri ulkopuolelle. Koska toimielimien
koot ovat useimmiten poliittisesti päätettävissä, voi kokoon yrittää vaikuttaa. Erityisesti
tietyissä tärkeitä tai vaikeita päätöksiä tekevissä toimielimissä vetoaminen laajan poliittisen
edustuksen merkitykseen voi toimia.
Neuvottelujen pohja on se, mitä saisi äänestämällä. Koska äänestäminen on iso rumba, niin
pyritään yleensä sopuratkaisuun. Äänestysvaihtoehto on sitä epämieluisampi, mitä isompi puolue. Paitsi että isot puolueet joutuvat
laskemaan paljon, niin lisäksi on todennäköistä, että joku äänestää jossain kohtaa vahingossa väärin. Siksi varsinkin isot puolueet ovat
joskus valmiita jopa hieman maksamaan siitä,
että päästään sopuratkaisuun.
Neuvottelut ovat yleensä luottamuksellisia.
Siksi sopimukset kannattaa tehdä kirjallisesti
ja huolella – muisti saattaa myöhemmin pettää
suullisten sopimusten ja sanamuotojen merkitysten kohdalla… Kuitenkin joskus neuvottelut ajautuvat niin törkeisiin tilanteisiin, että
saattaa olla paikallaan vihjata julkisuudesta.
Luottamuspaikkaneuvottelut ovat politiikkaa
raadollisimmillaan, mutta ne luovat pohjan
itse politiikan tekemiselle. Vihreiden tulee
näyttää esimerkkiä reilusta politiikasta myös
neuvotteluissa. Voimia neuvotteluihin!
”Paikkaneuvotteluihin
valmistautuneena”
Sirpa Pajunen ja Hanna Valtanen, Vantaa
Paikkaneuvottelut lävähtävät eteen joka neljäs
vuosi ja siinä vaiheessa ne tuntuvat olevan
kunnallispolitiikan merkittävin asia. Kaikki
puolueet käyvät ns. kuumana paikkaneuvottelujen suhteen. Tämän vuoksi on ensi arvoisen
tärkeää, että on hyvin valmistautunut tuleviin
neuvotteluihin. Kannattaa perustaa oma paikkaneuvotteluryhmä, jossa luodaan kriteerit ja
25
ohjeet neuvotteluihin varsinaiselle neuvottelijalle. Tällöin neuvottelija ei jää yksin, vaan voi
ventiloida asioihin perehtyneen taustajoukon
kanssa eteen tulevista solmukohdista.
Etukäteen varmistettavia asioita ovat haluttavien paikkojen, puheen- ja varapuheenjohtajuuksien määrä. Vantaalla paikkojen
jako tapahtuu melko orjallisesti d’Hondtin
menetelmän mukaan ja olemme olleet sen
kaltaisessa asemassa, että olemme saaneet
pääsääntöisesti kaksi paikkaa lautakuntaa
/ johtokuntaa kohden; nais- ja miespaikan
varoineen. Puheenjohtajuudet jäävät yleensä
neuvottelutaitojen varaan, samoin yhtiöiden
hallituspaikat.
Jos vaalitulos on sellainen, että lautakunta- ja
hallituspaikkojen määrän oikea määrä olisi
vaikkapa 2,5 paikkaa, seuraa tästä vantaalaisella mallilla helposti aliedustus. Kaksi
suurinta puoluetta (kokoomus ja sdp) kun
mielellään kahmivat itselleen ”murto-osapaikat”. Tällaisessa tilanteessa on mahdollista
joko päästä neuvottelemalla yhteisymmärrykseen, että paikkoja tulee tiettyihin lautakuntiin
3, tai muodostaa paikanjakoon vaaliliitto.
Kummallakin vaihtoehdolla on ongelmansa.
Yhteisymmärryksessä jakaminen vaatii, että
valtuustoryhmien välit eivät ole kovin kitkaiset. Vaaliliitossa taas joutuu käymään paikkaneuvottelut kahteen kertaan, ensin kaikkien
ryhmien välillä ja sitten vielä vaaliliiton sisällä.
Neuvotteluihin kannattaa varautua rauhallisella asenteella. Yleensä sovittelemalla, mutta
napakan asiallisella otteella ja puhetaidoilla
saa tahtoaan lävitse. On myös järkevää etukäteen taustaryhmänsä kanssa linjata se, mikä
jaossa olevista pakoista on omassa ryhmässä
tavoitelluin ja miettiä, mistä sen saamiseksi on
ehkä valmis luopumaan.
Ajoittain paikoista neuvotellessa tulevat esille
paikkojen jakoperusteina yksittäisten ihmisten
halu/tarve saada joku tietty paikka tai jonkun
persoonalla koetetaan saada estetyksi jonkun
paikan jako tietylle puolueelle, tyyliin: ”ette
sitten ainakaan laita tähän paikkaa sitä ja sitä
henkilöä” tai ”kenelle tämä paikka tulee”.
Näihin aprikointeihin voi tyynen rauhallisesti
26
todeta, että jokainen puolue valitsee itse edustajansa neuvoteltuihin paikkoihin, eikä niitä
jaeta paikkaneuvotteluiden yhteydessä, eikä
ainakaan mikään muu puolue toisen puolueen
puolesta.
Omalle ryhmälle kannattaa teroittaa, että on
olemassa valitut neuvottelijat ja nimenomaan
he käyvät näitä neuvottelukeskusteluja ja
heidän puoleensa voi ohjata muiden puolueiden kyselijät. Käytäväneuvottelut saattavat
saada aikaan tuhoisaa jälkeä – tai ei ainakaan
toivottua tulosta.
Neuvottelujen edetessä on tärkeää pitää oma
ryhmä ajan tasalla, mutta painottaa myös sitä,
että jos neuvottelutilanne on kesken, muutoksia saattaa tulla.
Liite: laskentaesimerkkejä
Laskuesimerkki paikkajaosta
kahden ryhmän välillä
Kyseessä on kunta, jonka valtuuston koko
on 27 valtuutettua ja hallitus 7-jäseninen.
Vaaleissa mukana oli kaksi puoluetta, keltaiset
ja vihreät. Keltaiset saivat 7 valtuutettua ja
vihreät 20. Miten kunnanhallituksen paikat
jakautuvat?
Esimerkki 1
Keltaiset
Vihreät
7 valtuutettua
20 valtuutettua
7
20
3,5 (7/2)
10 (20/2)
2,33 (7/3)
6,67 (20/3)
5 (20/4)
4 (20/5)
toteutunut ja paikat jaettu oikean suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.
Ainakin kaikissa ns. vanhoissa puolueissa on
aina joku, joka hallitsee tämän taulukkoleikin
vaivattoman nopeasti päässälaskuna, ja pystyy
suoralta kädeltä kertomaan mikä kenellekin
kuuluu suhteellisen vaalin tuloksena. Siitä
ei kannata hermostua: sen kuin vain paperia
ja kynä esiin ja laskemaan hiki hatussa. Yllä
oleva esimerkki on sikäli yleispätevä, että se
soveltuu käyttöön kaikenkokoisten valtuustojen kaikenkokoisten elinten valinnoille,
riippumatta puolueiden määrästä. Yksinkertaistuksen vuoksi esimerkissä on vain kaksi
puoluetta.
Edellä olevaa esimerkkiä voi ajatella myös
tilanteena, jossa vihreät koostuvatkin kahden
puolueen liittoumasta, punaisista ja sinisistä,
joista on punaisilla 8 ja sinisillä 12 valtuutettua. Viiden hallituspaikan saalinsa nämä
joutuvat jakamaan seuraavasti:
3,33 (20/6)
2 paikkaa
5 paikkaa
Taulukon numerot ovat yllä mainittuja vertauslukuja, jotka saadaan, jos äänestetään näillä voimasuhteilla 7-jäsenisen elimen täytöstä.
Siis: suurin vertausluku määräytyy ryhmän
pääluvun perusteella ja on täten vihreillä 20
ja keltaisilla 7. Toisen paikan vertausluku
saadaan jakamalla ryhmän pääluku kahdella,
kolmannen kolmella jne. Sen jälkeen taulukosta poimitaan seitsemän suurinta vertauslukua
(tummennetut).
Suurin on vihreiden 20. Vihreiden toinen
vertausluku on 20/2=10, eli sekin on suurempi kuin keltaisten. Keltaiset saavat omalla
seiskallaan vasta kolmannen jaossa olevan
paikan. Seuraavat kolme paikkaa menevätkin
sitten vihreille. Vasta seitsemäs paikka kuuluu
taas keltaisille. Näin kuntalain vaatimus on
Esimerkki 2
Siniset
Punaiset
12 valtuutettua
8 valtuutettua
12
8
6 (12/2)
4 (8/2)
4 (12/3)
2,33 (8/3)
3 (12/4)
3 paikkaa
2 paikkaa
Ensimmäinen paikka menee sinisille vertausluvulla 12, toinen punaisille vertausluvulla 8,
kolmas sinisille vertausluvulla 6 ja viimeiset
paikat kummallekin vertausluvulla 4. Sinisille
siis kolme paikkaa ja punaisille kaksi.
27
Tosiasiassa tietenkin paikkoja jakamassa on
useimmiten enemmän kuin kaksi koalitiota.
Tyypillinen asetelma voi olla esimerkiksi kaksi
valtapuoluetta + pienten ryhmien koalitio,
kuten seuraavassa esimerkissä:
Esimerkki 3
Koalitio A
Koalitio B
17 valtuutettua
34 valtuutettua
17
34
8,5
17
5,67
11,33
Keltaiset
Vihreät
Kirahvit
4,25
8,5
4 valtuutettua
11 valtuutettua
12 valtuutettua
3,4
6,8
4
11
12
2 (2/2)
5,5 (11/2)
6 (12/2)
3,67 (11/3)
4 (12/3)
2,75 (11/4)
3 (12/4)
3 paikkaa
3 paikkaa
1 paikkaa
Tässä 27-paikkaisen valtuuston valtapuolueet
(”Vihreät” ja ”Kirahvit”) saavat kumpikin kolme paikkaa 7-jäseniseen kunnanhallitukseen,
ja seitsemäs paikka tulee pienten ryhmien
koalitiolle (”Keltaiset”), jonka luonnollisesti
täytyy vielä ratkaista, miten saatu varsinainen
+ varapaikka jaetaan koalition muodostavien
pienryhmien kesken.
Joskus voi käydä myös niin, että viimeinen paikka jää arvan varaan. Näin käy, jos
kahdella ryhmällä on tasan sama vertausluku,
eikä neuvotteluissa löydy asiaan ratkaisua.
Seuraavassa esimerkissä on kyse 51-paikkaisesta valtuustosta ja 11-paikkaisesta kunnanhallituksesta:
28
Esimerkki 4
5,67
4,86
4,25
3 paikkaa
+ yksi arvontaan
7 paikkaa
+ yksi arvontaan
Esimerkissä koalition A neljäs vertausluku
ja koalition B kahdeksas vertausluku ovat
täsmälleen samat: 4,25. Jos liittoumat eivät saa
neuvotteluratkaisua tämän paikan kohtalosta,
vaan joudutaan suorittamaan vaali, ko. paikka
ratkeaa arvalla. Todennäköisintä on tietenkin,
että asiasta löydetään neuvotteluratkaisu:
varsinainen ja varapaikka jaetaan liittoumien
kesken, varsinaisen paikan luovuttava koalitio
saa vastineeksi puheenjohtajuuksia toisista
toimielimistä tms.
Mikä on paras koko
liittoumalle?
Kuten aiemmin todettiin, tietyn kokoiset
koalitiot tuovat matemaattisesti edullisimmat
neuvotteluasemat. Ihanteellinen liittouman
koko riippuu kahdesta asiasta: valtuuston
koosta ja lautakuntien koosta.
Matemaattisesti paras koko koalitioille on
sellainen, että liittoumassa on juuri tarvittava
määrä valtuutettuja halutun paikkamäärän
saavuttamiseen, ei enempää eikä vähempää.
Esimerkki: 27-paikkainen valtuusto,
7-paikkainen kunnanhallitus
Yhteen hallituspaikkaan tarvitaan laskennallinen 27/8=3,375 valtuutetun äänimäärä. Kolme
paikkaa ei siis yksin riitä. Rakenneltaessa koalitiota kannattaa tavoitella tiettyjä määriä, sillä
• 7:llä valtuutetulla saa varmasti 2 hallituspaikkaa
• 11:llä valtuutetulla saa varmasti 3 hallituspaikkaa
• 14:llä valtuutetulla saa varmasti 4 hallituspaikkaa
• 17:lla valtuutetulla saa varmasti 5 hallituspaikkaa
=> 27-paikkaisissa valtuustoissa kannattaakin
pyrkiä 7-, 11-, 14- tai 17-koalitioihin, sillä näin
saa ryhmittymälle parhaan mahdollisen suhteellisen neuvotteluaseman. Esim. 11 valtuutetulla saa 7-jäseniseen hallitukseen yhtä monta
paikkaa kuin 13 valtuutetulla:
Esimerkki: 27-paikkainen valtuusto,
7-paikkainen kunnanhallitus
Tapaus 1
Koalitio
A
Tapaus 2
Koalitio
B
Koalitio
A
Koalitio
B
11 valtuu- 16 valtuu- 13 valtuu- 14 valtuutettua
tettua
tettua
tettua
11
16
13
14
5,5
8
6,5
7
3,67
5,33
4,33
4,67
2,75
4
3,25
3,5
3,2
3 paikkaa
4 paikkaa
2,8
3 paikkaa
4 paikkaa
Tapauksessa 1 koalitio A saa 11 valtuutetulla 3
paikkaa kunnanhallitukseen, kun taas tapauksessa 2 se joutuu 13 valtuutetulla tyytymään
samaan 3:een paikkaan. Koalitiossa A on siis
tapauksessa 2 ikään kuin kaksi ”turhaa” valtuutettua: koalitio saisi saman tuloksen, vaikka sillä olisi kaksi valtuutettua vähemmän!
Näitä kynnyspaikkamääriä on laskettu
valmiiksi seuraavien sivujen taulukoihin
Optimaalisia koalitioita erikokoisiin valtuustoihin ja toimielimiin. Neuvottelijalla tulee olla
nämä luvut – tai paremminkin logiikka niiden
takana – hallussa, jotta neuvotteluissa pystyy
hahmottamaan suotuisat asetelmat.
29
Valtuutettujen määrä, jolla
saa yhden paikan
toimielimeen
Toimielimen jäsenten määrä
Asukasluku
Valtuuston
koko
5-jäseninen
7-jäseninen
9-jäseninen
11-jäseninen
Enintään 2 000
17
2,833
2,125
1,700
1,417
2 001 – 4 000
21
3,500
2,625
2,100
1,750
4 001 – 8 000
27
4,500
3,375
2,700
2,250
8 001 – 15 000
35
5,833
4,375
3,500
2,917
15 001 – 30 000
43
7,167
5,375
4,300
3,583
30 001 – 60 000
51
8,500
6,375
5,100
4,250
60 001 – 120 000
59
9,833
7,375
5,900
4,917
120 001 – 250 000
67
11,167
8,375
6,700
5,583
250 001 – 400 000
75
12,500
9,375
7,500
6,250
Yli 400 000
85
14,167
10,625
8,500
7,083
Lukuohje: valitse vaakariviltä oikea valtuuston koko ja pystysarakkeista täytettävän
toimielimen koko. Saatu luku kertoo, kuinka
monta valtuutettua tarvitaan yhteen paikkaan
ko. toimielimessä. Useampaan paikkaan vaadittu valtuutettujen määrä saadaan kertomalla
tämä luku tavoiteltujen paikkojen määrällä.
HUOM! Luku pyöristetään aina ylöspäin.
Esimerkki 1: jos valtuusto on 35-paikkainen,
yhteen paikkaan 7-jäsenisessä toimielimessä
vaaditaan 5 valtuutettua (4,375 pyöristettynä
ylöspäin)
Esimerkki 2: jos valtuusto on 43-paikkainen,
neljään paikkaan 9-jäsenisessä toimielimessä
vaaditaan 18 valtuutettua (4 x 4,30 = 17,20 –
jälleen pyöristettynä ylöspäin)
Optimaalisia koalitioita
erikokoisiin valtuustoihin
ja toimielimiin
Seuraavien esimerkkien tarkoitus on osoittaa,
miksi tietyn kokoiset liittoumat ovat kannattavampia sen osapuolille kuin toiset. Tärkeintä
tietysti on pyrkiä ylipäänsä varmistamaan
omat paikat hyvällä liittoutumisella; sopivia
liitoskumppaneita tutkaillessa kannattaa
kuitenkin pitää esimerkeissä esitelty matematiikka mielessä!
A) 27-paikkainen valtuusto, 7-paikkaiset
toimielimet
27-paikkaisissa valtuustoissa kannattaa pyrkiä
7-, 11-, 14- tai 17-koalitioihin, sillä näin saa
ryhmittymälle parhaan mahdollisen suhteellisen neuvotteluaseman, jos täytettävät toimielimet ovat 7-jäsenisiä. Esim. 11 valtuutetulla saa
30
7-jäseniseen hallitukseen yhtä monta paikkaa
kuin 13 valtuutetulla.
B) 35-paikkainen valtuusto, 7-paikkaiset
toimielimet
Yhteen hallituspaikkaan tarvitaan laskennallinen 27/8=3,375 valtuutetun äänimäärä. Kolme
paikkaa ei siis yksin riitä. Rakenneltaessa koalitiota kannattaa tavoitella tiettyjä määriä, sillä
35-paikkaisissa valtuustoissa kannattaa pyrkiä
9-, 14- ,18- tai 22-koalitioihin, sillä näin saa
ryhmittymälle parhaan mahdollisen suhteellisen neuvotteluaseman, jos täytettävät toimielimet ovat 7-jäsenisiä. Esim. 14 valtuutetulla saa
7-jäseniseen hallitukseen yhtä monta paikkaa
kuin 17 valtuutetulla.
• 4:llä valtuutetulla saa varmasti 1 paikan
7-jäseniseen hallitukseen
• 7:llä valtuutetulla saa varmasti 2 paikkaa
• 11:llä valtuutetulla saa varmasti 3 paikkaa
• 14:llä valtuutetulla saa varmasti 4 paikkaa
• 17:lla valtuutetulla saa varmasti 5 paikkaa.
Esimerkki 1
Esimerkki 2
Koalitio
A
Koalitio
B
Koalitio
A
7 valtuutettua
20 valtuutettua
11 valtuu- 16 valtuutettua
tettua
7
20
11
16
3,5
10
5,5
8
2,333
6,667
3,667
5,333
5
2,75
4
4
Koalitio
B
Yhteen hallituspaikkaan tarvitaan laskennallinen 35/8=4,375 valtuutetun äänimäärä. Neljä
paikkaa ei siis yksin riitä. Rakenneltaessa koalitiota kannattaa tavoitella tiettyjä määriä, sillä
• 5:llä valtuutetulla saa varmasti 1 paikan
7-jäseniseen hallitukseen
• 9:llä valtuutetulla saa varmasti 2 hallituspaikkaa
• 14:llä valtuutetulla saa varmasti 3 hallituspaikkaa
• 18:llä valtuutetulla saa varmasti 4 hallituspaikkaa
• 22:lla valtuutetulla saa varmasti 5 hallituspaikkaa.
Esimerkki 1
3,2
Esimerkki 2
Koalitio
A
Koalitio
B
Koalitio
A
9 valtuutettua
26 valtuutettua
14 valtuu21 valtettua
tuutettua
Koalitio
B
9
26
14
21
4,5
13
7
10,5
14 valtuu- 13 valtuu- 17 valtuu- 10 valtuutettua
tettua
tettua
tettua
3
8,667
4,667
7
2,25
6,5
3,5
5,25
2,8
4,2
3 paikkaa
4 paikkaa
3,333
2 paikkaa
5 paikkaa
Esimerkki 3
Koalitio
A
Koalitio
B
3 paikkaa
4 paikkaa
Esimerkki 4
Koalitio
A
14
13
17
10
5,2
7
6,5
8,5
5
4,333
4,667
4,333
5,667
3,333
3,5
3,25
4,25
2,8
2 paikkaa
5 paikkaa
Koalitio
B
3,4
2,833
4 paikkaa
3 paikkaa
5 paikkaa
2 paikkaa
31
Esimerkki 3
Koalitio
A
Koalitio
B
Esimerkki 4
Esimerkki 1
Koalitio
A
Koalitio
B
Koalitio
A
18 valtuu- 17 valtuu22 valtettua
tettua
tuutettua
13 valtuutettua
13 valtuu30 valtettua
tuutettua
Koalitio
A
Koalitio
B
18 valtuu25 valtettua
tuutettua
18
17
22
13
13
30
18
25
9
8,5
11
6,5
6,5
15
9
12,5
6
5,667
7,333
4,333
4,333
10
6
8,333
4,5
4,25
5,5
3,25
7,5
4,5
6,25
3,6
3,4
4,4
6
3,6
5
3,667
5
4 paikkaa
3 paikkaa
5 paikkaa
2 paikkaa
C) 43-paikkainen valtuusto, 9-paikkaiset
toimielimet
43-paikkaisissa valtuustoissa kannattaa pyrkiä
13-, 18-, 22- tai 26-koalitioihin, sillä näin saa
ryhmittymälle parhaan mahdollisen suhteellisen neuvotteluaseman, jos täytettävät toimielimet ovat 9-jäsenisiä. Esim. 18 valtuutetulla saa
9-jäseniseen hallitukseen yhtä monta paikkaa
kuin 21 valtuutetulla.
Yhteen hallituspaikkaan tarvitaan laskennallinen 43/10=4,3 valtuutetun äänimäärä. Neljä
valtuutettua ei siis yksin riitä. Rakenneltaessa
koalitiota kannattaa tavoitella tiettyjä määriä,
sillä
• 5:llä valtuutetulla saa varmasti 1 paikan
9-jäseniseen hallitukseen
• 9:llä valtuutetulla saa varmasti 2 paikkaa
• 13:lla valtuutetulla saa varmasti 3 paikkaa
• 18:lla valtuutetulla saa varmasti 4 paikkaa
• 22:lla valtuutetulla saa varmasti 5 paikkaa
• 26:lla valtuutetulla saa varmasti 6 paikkaa
4,167
4,286
3 paikkaa
32
Koalitio
B
Esimerkki 2
6 paikkaa
Esimerkki 3
4 paikkaa
5 paikkaa
Esimerkki 4
Koalitio
A
Koalitio
B
Koalitio
A
Koalitio
B
22 valtuutettua
21 valtuutettua
26 valtuutettua
17 valtuutettua
22
21
26
17
11
10,5
13
8,5
7,333
7
8,667
5,667
5,5
5,25
6,5
4,25
4,4
4,2
5,2
3,667
4,333
3,714
5 paikkaa
4 paikkaa
6 paikkaa
3 paikkaa
D) 51-paikkainen valtuusto, 11-, 9- ja 7-paikkaiset toimielimet
51-paikkaisissa valtuustoissa kannattaa pyrkiä
17-, 22-, 26-, 30- tai 34-koalitioihin, jos täytettävät toimielimet ovat 11-jäsenisiä, sillä näin saa
ryhmittymälle parhaan mahdollisen suhteellisen neuvotteluaseman.
Yhtä 11-jäsenisen kunnanhallituksen paikkaa
kohti tarvitaan 4,25 ääntä valtuustossa. Neljä
paikkaa ei siis yksin riitä.
• 5 äänellä saa varmasti 1 paikan 11-jäseniseen
hallitukseen
• 9 äänellä saa varmasti 2 paikkaa
• 13 äänellä saa varmasti 3 paikkaa
• 17 äänellä koalitio saa varmasti 3 paikkaa, 4.
paikka menee tiukassa tilanteessa arvontaan.
• 22 äänellä koalitio saa varmasti 5 paikkaa.
• 26 äänellä koalitio saa varmasti 6 paikkaa.
• 30 äänellä koalitio saa varmasti 7 paikkaa.
• 34 äänellä koalitio saa varmasti 7 paikkaa, 8.
paikka menee tiukassa tilanteessa arvontaan.
Mikäli täytettävät toimielimet ovat erikokoisia,
tilanne luonnollisesti muuttuu. Seuraavien
esimerkkien tarkoitus on osoittaa, miten
51-jäsenisessä valtuustossa samalla koalitioilla
valtuutettuja saa erisuuruiset edustukset erikokoisiin toimielimiin.
Esimerkki: 11-jäsenisen kunnanhallituksen valinta 51-paikkaisessa valtuustossa
Esimerkki 1
Esimerkki 2
Esimerkki 3
Koalitio A
Koalitio B
Koalitio A
Koalitio B
Koalitio A
Koalitio B
17 valtuutettua
34 valtuutettua
22 valtuutettua
29 valtuutettua
26 valtuutettua
25 valtuutettua
17
34
22
29
26
25
8,5
17
11
14,5
13
12,5
5,667
11,33
7,333
9,667
8,667
8,333
4,25
8,5
5,5
7,25
6,5
6,25
3,4
6,8
4,4
5,8
5,2
5
5,667
3,667
4,833
4,333
4,167
4,143
3,714
3,571
6 paikkaa
6 paikkaa
5 paikkaa
4,857
4,25
3 paikkaa +
yksi arvontaan
7 paikkaa +
yksi arvontaan
5 paikkaa
33
Esimerkki: 9-jäsenisen lautakunnan valinta 51-paikkaisessa valtuustossa
Esimerkki 4
Esimerkki 5
Esimerkki 6
Koalitio A
Koalitio B
Koalitio A
Koalitio B
Koalitio A
Koalitio B
17 valtuutettua
34 valtuutettua
22 valtuutettua
29 valtuutettua
26 valtuutettua
25 valtuutettua
17
34
22
29
26
25
8,5
17
11
14,5
13
12,5
5,667
11,33
7,333
9,667
8,667
8,333
4,25
8,5
5,5
7,25
6,5
6,25
6,8
4,4
5,8
5,2
5
4,833
4,333
4,167
5 paikkaa
5 paikkaa
4 paikkaa
5,667
4,857
3 paikkaa
6 paikkaa
4 paikkaa
Esimerkki: 7-jäsenisen lautakunnan valinta 51-paikkaisessa valtuustossa
Esimerkki 7
Koalitio A
Esimerkki 8
Koalitio B
Koalitio A
Esimerkki 9
Koalitio B
Koalitio A
Koalitio B
17 valtuutettua 34 valtuutettua 22 valtuutettua 29 valtuutettua 26 valtuutettua 25 valtuutettua
17
34
22
29
26
25
8,5
17
11
14,5
13
12,5
5,667
11,33
7,333
9,667
8,667
8,333
8,5
5,5
7,25
6,5
6,25
5,8
5,2
4 paikkaa
4 paikkaa
6,8
5,667
2 paikkaa
34
5 paikkaa
3 paikkaa
3 paikkaa
Esimerkki: 5-jäsenisen lautakunnan valinta 51-paikkaisessa valtuustossa
Esimerkki 10
Koalitio A
Esimerkki 11
Koalitio B
Koalitio A
Esimerkki 12
Koalitio B
Koalitio A
Koalitio B
17 valtuutettua 34 valtuutettua 22 valtuutettua 29 valtuutettua 26 valtuutettua 25 valtuutettua
17
34
22
29
26
25
8,5
17
11
14,5
13
12,5
5,667
11,33
7,333
9,667
8,667
8,333
7,25
6,5
3 paikkaa
3 paikkaa
8,5
6,8
1 paikka + yksi
3 paikkaa +
arvontaan
yksi arvontaan
2 paikkaa
2 paikkaa
35
Tämä opas kuuluu vihreään opassarjaan, jonka
tarkoituksena on opastaa ja tarjota ideoita vihreille
yhdistyksille, luottamushenkilöille ja aktiiveille
toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen.
Näin menestyt paikkajaossa – Vihreä luottamuspaikkaneuvottelijan opas
2014
Vihreä Sivistysliitto ry
www.visili.fi
Pinko-oppimateriaalit
Kannen kuvitus: Kaisa Leka
Taitto: Olli Välke