Puolueiden jäsenmäärät laskevat Euroopassa

012
väki ja valta
Peruste #1–2 2015
PUOLUEIDEN
JÄSENMÄÄRÄT
LASKEVAT
EUROOPASSA
– UUDELLEENARVIOINNIN
PAIKKA
Puoluejäsenyyksien määrä vaihtelee suuresti
Euroopan maissa. Vaihtelusta huolimatta luvut
ovat laskussa lähes jokaisessa tutkitussa maassa1.
Tämä saattaa kertoa siitä, että puolueiden on aika
arvioida uudelleen, mitkä ovat 2000-luvulle sopivat
järjestäytymisen muodot.
ingrid van biezen
käännös: matias kauppi
Alkuperäinen teksti ”The decline in party membership across Europe means that political parties
need to reconsider how they engage with the electorate” on julkaistu London School of Economics
and Political Sciencen (LSE) EUROPP-blogissa 6.5.2013. Se on luettavissa osoitteessa: http://blogs.
lse.ac.uk/europpblog/2013/05/06/decline-in-party-membership-europe-ingrid-van-biezen/
1 Teksti perustuu Ingrid Van Biezenin, Peter Mairin ja Thomas Poguntken tutkimukseen puolueiden
jäsenmääristä 27 Euroopan maassa.
013
Puolueiden jäsenmäärät laskevat Euroopassa – uudelleenarvioinnin paikka
000-luvun alussa Euroopan poliittiset puolueet olivat selvästi
kadottaneet kyvyn osallistaa kansalaisia niin kuin ennen. Harva indikaattori osoittaa eurooppalaisessa politiikassa niin selvää suuntaa alaspäin
kuin puolueiden jäsenmäärät.
Kuvio 1 kertoo puolueisiin kuuluvien äänestysikäisten määrän 27
eurooppalaisessa demokratiassa. Keskimäärin vain 4,7 prosenttia äänioikeutetuista kuuluu johonkin poliittiseen puolueeseen. Maiden välillä on tietenkin
suuriakin eroja.
HARVA INDIKAATTORI
OSOITTAA EUROOPPALAISESSA
POLITIIKASSA NIIN SELVÄÄ
SUUNTAA ALASPÄIN KUIN
PUOLUEIDEN JÄSENMÄÄRÄT.
Itävallassa ja Kyproksella prosenttiosuus on suurin, niissä noin 17 prosenttia äänestäjäkunnasta kuuluu yhä
johonkin puolueeseen. Toisessa päässä taulukkoa ovat Latvia ja Puola, joissa
puolueisiin kuuluu alle prosentti äänioikeutetuista.
kuvio 1: puolueisiin kuuluvien ihmisten määrä prosentteina äänestäjäkunnasta2
2 Luvut Latviasta ovat vuodelta 2004, muiden maiden osalta vuosilta 2007-2009. Tarkempia tietoja: Ingrid van Biezen,
Peter Mair ja Thomas Poguntke (2012).
014
Peruste #1–2 2015
Itä-Euroopan maiden osalta luvut ovat
huomattavasti alhaisemmat kuin muualla Euroopassa Lähes kaikissa entisissä
kommunistisissa maissa prosenttiosuudet ovat alle Euroopan keskitason – entisissä kommunistimaissa puolueiden jäsenten osuus äänestäjäkunnasta on vain
puolet siitä mitä muualla Euroopassa.
Nämä demokratiat ovat suhteellisen uusia ja perinteisiä yhteiskunnallisia jakoja ei voi selkeästi havaita. Suurin osa
poliittisista puolueista perustettiin olosuhteissa, joissa puolueet pääsivät käsiksi moderneihin kommunikaatiovälineisiin ja avokätisiin valtionavustuksiin heti perustamisvaiheessa. Tämä on
selvästi heikentänyt intoa järjestäytyä
suurten massojen poliittisiksi organisaatioiksi myös pitkällä aikavälillä.
Puoluejäsenyyksien määrän lasku, joka alkoi viime vuosisadan viimeisellä
neljänneksellä, jatkuu selvästi tänäkin
päivänä. Kuviosta 2 käy ilmi, että niin
absoluuttiset kuin suhteellisetkin jäsenmäärät ovat romahtaneet lähes kaikkialla.
Suurimmassa osassa vanhoista demokratioista lasku on ollut huomattava.
Esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Italiassa puolueet ovat kussakin
maassa menettäneet miljoonasta puoleentoista miljoonaan jäsentä viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana,
mikä vastaa noin yhdestä kahteen kolmasosaa aiemmasta jäsenkunnasta.
Myös Pohjoismaissa puolueet ovat
menettäneet noin 50-60 prosenttia jäsenistään. Muissa maissa jäsenkato on ollut lievempi, mutta kaikissa vanhoissa
demokratioissa luvut ovat pienentyneet
ainakin 25 prosenttia. Keskimäärin jäsenmäärät ovat lähes puolittuneet vuoteen 1980 verrattuna.
kuvio 2: puolueiden jäsenmäärän muutos suhteessa äänestäjäkuntaan
1990-luvun lopusta3
2
1
0
-1
-2
-3
3 Tarkempia tietoja: Ingrid van Biezen, Peter Mair ja Thomas Poguntke (2012).
Viro
Italia
Espanja
Ranska
Puola
Hollanti
Itävalta
Kreikka
Unkari
Portugali
Saksa
Bulgaria
Iso-Britannia
Belgia
Tanska
Irlanti
Tšekki
Suomi
Ruotsi
Sveitsi
Norja
Slovakia
Slovenia
-4
Puolueiden jäsenmäärät laskevat Euroopassa – uudelleenarvioinnin paikka
ON TÄRKEÄÄ KYSYÄ, ONKO PUOLUEEN JÄSENYYS MUUTTUNUT
PROFIILILTAAN JA TYÖNKUVALTAAN NIIN, ETTÄ PUOLUEET EIVÄT
ENÄÄ OLE YHTÄ TÄRKEÄ OSA KANSALAISYHTEISKUNTAA KUIN
ENNEN. VOI OLLA, ETTÄ NYKYÄÄN PUOLUEIDEN JÄSENISTÄ ON
TULLUT VAIN POLIITTISEN LUOKAN ULOMPI KEHÄ.
On mielenkiintoista, että vanhat demokratiat ja ”uudet demokratiat” eivät
näytä tässä juurikaan eroavan. Myös
Itä-Euroopan entisissä kommunistisissa
maissa puolueiden jäsenistä on hävinnyt merkittävä osa.
Useimmat puolueet näissä uusissa demokratioissa yrittävät vain vakiinnuttaa asemaansa poliittisella kentällä, vahvistamisesta ei kannata edes puhua. Itse
asiassa Itä-Euroopan puolueiden jäsenmäärä on suuremmassa laskussa kuin
lännessä. Se, että puolueiden jäsenluvut
ovat laskeneet myös myöhemmin kuin
vain demokraattisten vallankumousten
jälkeen, romuttaa olettamuksen, että
poliittisiin puolueisiin kuulumattomien
suuri määrä olisi vain merkki järjestelmän uutuudesta.
Vain Etelä-Euroopasta löytyy poikkeuksia puolueiden jäsenmäärän laskusuuntaukseen: Espanja on ainoa (uusi)
demokratia, jossa puolueiden jäsenmäärä on noussut lähes koko ajan demokratiaan siirtymisestä lähtien. Joka tapauksessa myös Espanjassa puolueiden
jäsenmäärä on suhteellisen matala, ja se
jää alle Euroopan keskitason.
Kehityssuunnasta voi päätellä, että
puoluejäsenyyden luonne ja merkitys
ovat muuttuneet perinpohjaisesti. Puolueiden jäsenmäärä vähenee joka hetki, ja puolueiden jäsenet edustavat laajempaa äänestäjäkuntaa yhä vähemmän
niin yhteiskunnallisesti, ammatillisesti
kuin ideologisestikin.
Julkisella sektorilla työskentelevät
ovat useammin puolueiden jäseniä kuin
muut. On tärkeää kysyä, onko puolueen jäsenyys muuttunut profiililtaan ja
työnkuvaltaan niin, että puolueet eivät
enää ole yhtä tärkeä osa kansalaisyhteiskuntaa kuin ennen. Voi olla, että nykyään puolueiden jäsenistä on tullut
vain poliittisen luokan ulompi kehä.
Ihmisten taustaa, koulutusta tai ammattia tarkasteltaessa puolueisiin kuuluvilla ihmisillä saattaa olla enemmän
tekemistä puoluetoimiston tai jopa puolueen virkamiesten ja edustajien kuin
perinteisen ruohonjuuritason puoluetoiminnan kanssa. Tämä kertoisi siitä,
että poliittisten puolueiden yhteiskunnalliset juuret – jos niitä ylipäänsä on
– löytyvät puolueorganisaatioiden ulkopuolelta, ja ne muodostuvat löyhästi yhtenäisestä joukosta jäseniä ja kannattajia.
Siitä huolimatta, että jotkut puolueet
ovat pysyneet vahvasti sidoksissa jäsen-
015
016
Peruste #1–2 2015
järjestöihinsä ja pyrkivät pitämään jäsenensä kiinni päätöksenteossa, suuri
osa puolueista on suhteellisen välinpitämättömiä jäsenmääränsä murenemisesta. Jopa ne prosessit, joita ennen hallitsi
puolueiden ydinjoukko, kuten ehdokkaiden tai johtajien valitseminen, ovat
enenevässä määrin avoimia kannattajille, jotka eivät ole puolueen muodollisia
jäseniä.
Tämän lisäksi politiikan kentälle on
muodostumassa vaihtoehtoisia järjestäytymisen muotoja, kuten vaikka Beppe Grillon ryhmittymä Cinque Stelle,
joka turvautuu sosiaaliseen mediaan
sekä tapaamisiin ja tähtää kansalaisten yhteiseen järjestäytymiseen sekä
demokraattiseen osallistamiseen. Toiset puolueet, kuten Geert Wildersin Vapauspuolue Hollannissa, hylkäävät koko
jäsenjärjestelmän ja tähtäävät yleisöön
ammattimaisten ja modernien mainoskampanjoiden avulla.
Puolueiden jäsenmäärä on pudonnut
nyky-Euroopan demokratioissa niin alhaiselle tasolle, että siitä ei voi enää päätellä niiden yhteiskunnallista kapasiteettia. Tämä tietenkin johtaa siihen,
että kyseenalaistamme puolueiden merkityksen yhdistävänä tekijänä ihmisten
017
Puolueiden jäsenmäärät laskevat Euroopassa – uudelleenarvioinnin paikka
Vasemmalla: Susanna Salama
Kolme kuuta (1).
Öljy kankaalle, 2014. 55.46 cm.
ja hallinnon välillä, varsinkin kun myös
perinteiset puolueisiin kytköksissä olevat organisaatiot – ammattiliitot ja perinteiset kirkot – kärsivät ennennäkemättömästä jäsenkadosta.
Vaikka poliittisten puolueiden edustajat ovat yhä enemmistössä eurooppalaisissa vaaleissa ja instituutioissa, näyttää
siltä, että ne ovat luopuneet pyrkimyksestä olla enemmistön liikkeitä. Nykyi-
Ylhäällä: Susanna Salama
Kolme kuuta (2).
Öljy kankaalle, 2014 50 x 75 cm
sen kriisin ja poliitikkojen ja puolueiden
luottamusvajeen keskellä olisi ehkä paikallaan miettiä, minkälaiset poliittisen
järjestäytymisen muodot voisivat olla
mielekkäitä 2000-luvun edustuksellisessa demokratiassa.
Kirjoittaja on vertailevan politiikan
tutkimuksen professori Leidenin
yliopistossa Hollannissa.
lähteet:
✕✕
Ingrid van Biezen, Peter Mair ja Thomas Poguntke (2012) ”Going going... gone? The Decline of Party
Membership in Contemporary Europe”. European Journal of Political Research, 51 (1): 24-56.