012 väki ja valta Peruste #1–2 2015 PUOLUEIDEN JÄSENMÄÄRÄT LASKEVAT EUROOPASSA – UUDELLEENARVIOINNIN PAIKKA Puoluejäsenyyksien määrä vaihtelee suuresti Euroopan maissa. Vaihtelusta huolimatta luvut ovat laskussa lähes jokaisessa tutkitussa maassa1. Tämä saattaa kertoa siitä, että puolueiden on aika arvioida uudelleen, mitkä ovat 2000-luvulle sopivat järjestäytymisen muodot. ingrid van biezen käännös: matias kauppi Alkuperäinen teksti ”The decline in party membership across Europe means that political parties need to reconsider how they engage with the electorate” on julkaistu London School of Economics and Political Sciencen (LSE) EUROPP-blogissa 6.5.2013. Se on luettavissa osoitteessa: http://blogs. lse.ac.uk/europpblog/2013/05/06/decline-in-party-membership-europe-ingrid-van-biezen/ 1 Teksti perustuu Ingrid Van Biezenin, Peter Mairin ja Thomas Poguntken tutkimukseen puolueiden jäsenmääristä 27 Euroopan maassa. 013 Puolueiden jäsenmäärät laskevat Euroopassa – uudelleenarvioinnin paikka 000-luvun alussa Euroopan poliittiset puolueet olivat selvästi kadottaneet kyvyn osallistaa kansalaisia niin kuin ennen. Harva indikaattori osoittaa eurooppalaisessa politiikassa niin selvää suuntaa alaspäin kuin puolueiden jäsenmäärät. Kuvio 1 kertoo puolueisiin kuuluvien äänestysikäisten määrän 27 eurooppalaisessa demokratiassa. Keskimäärin vain 4,7 prosenttia äänioikeutetuista kuuluu johonkin poliittiseen puolueeseen. Maiden välillä on tietenkin suuriakin eroja. HARVA INDIKAATTORI OSOITTAA EUROOPPALAISESSA POLITIIKASSA NIIN SELVÄÄ SUUNTAA ALASPÄIN KUIN PUOLUEIDEN JÄSENMÄÄRÄT. Itävallassa ja Kyproksella prosenttiosuus on suurin, niissä noin 17 prosenttia äänestäjäkunnasta kuuluu yhä johonkin puolueeseen. Toisessa päässä taulukkoa ovat Latvia ja Puola, joissa puolueisiin kuuluu alle prosentti äänioikeutetuista. kuvio 1: puolueisiin kuuluvien ihmisten määrä prosentteina äänestäjäkunnasta2 2 Luvut Latviasta ovat vuodelta 2004, muiden maiden osalta vuosilta 2007-2009. Tarkempia tietoja: Ingrid van Biezen, Peter Mair ja Thomas Poguntke (2012). 014 Peruste #1–2 2015 Itä-Euroopan maiden osalta luvut ovat huomattavasti alhaisemmat kuin muualla Euroopassa Lähes kaikissa entisissä kommunistisissa maissa prosenttiosuudet ovat alle Euroopan keskitason – entisissä kommunistimaissa puolueiden jäsenten osuus äänestäjäkunnasta on vain puolet siitä mitä muualla Euroopassa. Nämä demokratiat ovat suhteellisen uusia ja perinteisiä yhteiskunnallisia jakoja ei voi selkeästi havaita. Suurin osa poliittisista puolueista perustettiin olosuhteissa, joissa puolueet pääsivät käsiksi moderneihin kommunikaatiovälineisiin ja avokätisiin valtionavustuksiin heti perustamisvaiheessa. Tämä on selvästi heikentänyt intoa järjestäytyä suurten massojen poliittisiksi organisaatioiksi myös pitkällä aikavälillä. Puoluejäsenyyksien määrän lasku, joka alkoi viime vuosisadan viimeisellä neljänneksellä, jatkuu selvästi tänäkin päivänä. Kuviosta 2 käy ilmi, että niin absoluuttiset kuin suhteellisetkin jäsenmäärät ovat romahtaneet lähes kaikkialla. Suurimmassa osassa vanhoista demokratioista lasku on ollut huomattava. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Italiassa puolueet ovat kussakin maassa menettäneet miljoonasta puoleentoista miljoonaan jäsentä viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana, mikä vastaa noin yhdestä kahteen kolmasosaa aiemmasta jäsenkunnasta. Myös Pohjoismaissa puolueet ovat menettäneet noin 50-60 prosenttia jäsenistään. Muissa maissa jäsenkato on ollut lievempi, mutta kaikissa vanhoissa demokratioissa luvut ovat pienentyneet ainakin 25 prosenttia. Keskimäärin jäsenmäärät ovat lähes puolittuneet vuoteen 1980 verrattuna. kuvio 2: puolueiden jäsenmäärän muutos suhteessa äänestäjäkuntaan 1990-luvun lopusta3 2 1 0 -1 -2 -3 3 Tarkempia tietoja: Ingrid van Biezen, Peter Mair ja Thomas Poguntke (2012). Viro Italia Espanja Ranska Puola Hollanti Itävalta Kreikka Unkari Portugali Saksa Bulgaria Iso-Britannia Belgia Tanska Irlanti Tšekki Suomi Ruotsi Sveitsi Norja Slovakia Slovenia -4 Puolueiden jäsenmäärät laskevat Euroopassa – uudelleenarvioinnin paikka ON TÄRKEÄÄ KYSYÄ, ONKO PUOLUEEN JÄSENYYS MUUTTUNUT PROFIILILTAAN JA TYÖNKUVALTAAN NIIN, ETTÄ PUOLUEET EIVÄT ENÄÄ OLE YHTÄ TÄRKEÄ OSA KANSALAISYHTEISKUNTAA KUIN ENNEN. VOI OLLA, ETTÄ NYKYÄÄN PUOLUEIDEN JÄSENISTÄ ON TULLUT VAIN POLIITTISEN LUOKAN ULOMPI KEHÄ. On mielenkiintoista, että vanhat demokratiat ja ”uudet demokratiat” eivät näytä tässä juurikaan eroavan. Myös Itä-Euroopan entisissä kommunistisissa maissa puolueiden jäsenistä on hävinnyt merkittävä osa. Useimmat puolueet näissä uusissa demokratioissa yrittävät vain vakiinnuttaa asemaansa poliittisella kentällä, vahvistamisesta ei kannata edes puhua. Itse asiassa Itä-Euroopan puolueiden jäsenmäärä on suuremmassa laskussa kuin lännessä. Se, että puolueiden jäsenluvut ovat laskeneet myös myöhemmin kuin vain demokraattisten vallankumousten jälkeen, romuttaa olettamuksen, että poliittisiin puolueisiin kuulumattomien suuri määrä olisi vain merkki järjestelmän uutuudesta. Vain Etelä-Euroopasta löytyy poikkeuksia puolueiden jäsenmäärän laskusuuntaukseen: Espanja on ainoa (uusi) demokratia, jossa puolueiden jäsenmäärä on noussut lähes koko ajan demokratiaan siirtymisestä lähtien. Joka tapauksessa myös Espanjassa puolueiden jäsenmäärä on suhteellisen matala, ja se jää alle Euroopan keskitason. Kehityssuunnasta voi päätellä, että puoluejäsenyyden luonne ja merkitys ovat muuttuneet perinpohjaisesti. Puolueiden jäsenmäärä vähenee joka hetki, ja puolueiden jäsenet edustavat laajempaa äänestäjäkuntaa yhä vähemmän niin yhteiskunnallisesti, ammatillisesti kuin ideologisestikin. Julkisella sektorilla työskentelevät ovat useammin puolueiden jäseniä kuin muut. On tärkeää kysyä, onko puolueen jäsenyys muuttunut profiililtaan ja työnkuvaltaan niin, että puolueet eivät enää ole yhtä tärkeä osa kansalaisyhteiskuntaa kuin ennen. Voi olla, että nykyään puolueiden jäsenistä on tullut vain poliittisen luokan ulompi kehä. Ihmisten taustaa, koulutusta tai ammattia tarkasteltaessa puolueisiin kuuluvilla ihmisillä saattaa olla enemmän tekemistä puoluetoimiston tai jopa puolueen virkamiesten ja edustajien kuin perinteisen ruohonjuuritason puoluetoiminnan kanssa. Tämä kertoisi siitä, että poliittisten puolueiden yhteiskunnalliset juuret – jos niitä ylipäänsä on – löytyvät puolueorganisaatioiden ulkopuolelta, ja ne muodostuvat löyhästi yhtenäisestä joukosta jäseniä ja kannattajia. Siitä huolimatta, että jotkut puolueet ovat pysyneet vahvasti sidoksissa jäsen- 015 016 Peruste #1–2 2015 järjestöihinsä ja pyrkivät pitämään jäsenensä kiinni päätöksenteossa, suuri osa puolueista on suhteellisen välinpitämättömiä jäsenmääränsä murenemisesta. Jopa ne prosessit, joita ennen hallitsi puolueiden ydinjoukko, kuten ehdokkaiden tai johtajien valitseminen, ovat enenevässä määrin avoimia kannattajille, jotka eivät ole puolueen muodollisia jäseniä. Tämän lisäksi politiikan kentälle on muodostumassa vaihtoehtoisia järjestäytymisen muotoja, kuten vaikka Beppe Grillon ryhmittymä Cinque Stelle, joka turvautuu sosiaaliseen mediaan sekä tapaamisiin ja tähtää kansalaisten yhteiseen järjestäytymiseen sekä demokraattiseen osallistamiseen. Toiset puolueet, kuten Geert Wildersin Vapauspuolue Hollannissa, hylkäävät koko jäsenjärjestelmän ja tähtäävät yleisöön ammattimaisten ja modernien mainoskampanjoiden avulla. Puolueiden jäsenmäärä on pudonnut nyky-Euroopan demokratioissa niin alhaiselle tasolle, että siitä ei voi enää päätellä niiden yhteiskunnallista kapasiteettia. Tämä tietenkin johtaa siihen, että kyseenalaistamme puolueiden merkityksen yhdistävänä tekijänä ihmisten 017 Puolueiden jäsenmäärät laskevat Euroopassa – uudelleenarvioinnin paikka Vasemmalla: Susanna Salama Kolme kuuta (1). Öljy kankaalle, 2014. 55.46 cm. ja hallinnon välillä, varsinkin kun myös perinteiset puolueisiin kytköksissä olevat organisaatiot – ammattiliitot ja perinteiset kirkot – kärsivät ennennäkemättömästä jäsenkadosta. Vaikka poliittisten puolueiden edustajat ovat yhä enemmistössä eurooppalaisissa vaaleissa ja instituutioissa, näyttää siltä, että ne ovat luopuneet pyrkimyksestä olla enemmistön liikkeitä. Nykyi- Ylhäällä: Susanna Salama Kolme kuuta (2). Öljy kankaalle, 2014 50 x 75 cm sen kriisin ja poliitikkojen ja puolueiden luottamusvajeen keskellä olisi ehkä paikallaan miettiä, minkälaiset poliittisen järjestäytymisen muodot voisivat olla mielekkäitä 2000-luvun edustuksellisessa demokratiassa. Kirjoittaja on vertailevan politiikan tutkimuksen professori Leidenin yliopistossa Hollannissa. lähteet: ✕✕ Ingrid van Biezen, Peter Mair ja Thomas Poguntke (2012) ”Going going... gone? The Decline of Party Membership in Contemporary Europe”. European Journal of Political Research, 51 (1): 24-56.