VILL A ORNÄ S I N 7 OPETUSTA % |1| |2| ARKKITEHTI PEKKA SAAT SI KE RTO O, KU INKA KAUNI AI SIIN VUO NN A 1911 VALMI STUNUT HUVIL A KU NNO STET TIIN A IK AA JA VA IVAA SÄÄ STÄM ÄT TÄ. PEKKA SAAT SI KU VAT TIMO JUN T TIL A |3| 42 |4| GLORIAN ANTIIKKI GLORIA.FI K auniaisten huvila-alue syntyi 1900-luvun alussa. Suurille puutarhatonteille rakennettiin yksilöllisiä huviloita, usein jugendtyyliin. Alueella sijaitsee myös kaunis, suojeltu Villa Ornäs, joka sai nimensä tontilla kasvaneen taalainkoivun – ruotsiksi ornäsbjörk – mukaan. Huvilan rakennutti perheensä käyttöön tullinhoitaja Lennart Bärlund. Suunnitelmat laati arkkitehti Selim A. Lindqvist. Valmistuessaan vuonna 1911 huvila oli rohkean moderni niin rakenteeltaan kuin varustukseltaan. Kolmilasiset ikkunat, keskuslämmitys, vesi ja viemäri olivat aikaansa edellä. Lindqvist (1867–1939) oli aikansa edistyksellisimpiä arkkitehteja. Hänen tunnetuimpia töitään ovat Aleksi 13:n liikerakennus ja Hietalahden kauppahalli. Hän suunnitteli myös useita huviloita, muun muassa Helsingin Ullanlinnassa sijaitsevan Villa Johannan (1906). Villa Ornäs edustaa tyyliltään myöhäisjugendia. Siinä on edelleen jugendin piirteitä, mutta yksinkertaistunut tyyli kurottaa jo kohti uutta aikakautta. Vuonna 2009 Kauniaisten kaupunki laati Villa Ornäsin tontille suojelukaavan. Samoihin aikoihin huvila sai neljännen omistajansa, jolta toimistomme Saatsi Arkkitehdit sai tehtäväkseen suunnitella sen laajamittaisen restauroinnin. Työ jatkuu vielä ulkona, mutta sisätilat valmistuivat huvilan satavuotisjuhlaan 2011. Alkuperäistä säästettiin ja palautettiin niin paljon kuin mahdollista. Tässä seitsemän opetusta iloksi ja hyödyksi van|5| han talon kunnostajalle. KOIVUNLEHTITAPETTI TEHTIIN ALKUPERÄISEN MUKAISEKSI. Selim A. Lindqvist S U U N NIT T E LI V ILL A ORNÄ SISTÄ A IKA NA A N H Y VIN M O D ER N I N. S A MAS S A H E N G E S S Ä S IN NE S OP IVAT UUDE T M UKAVUUDE T. 1. Keittiöitä harvemmin palautetaan täysin alkuperäisiksi, sillä tekniikka ja käsitykset mukavuudesta ovat muuttuneet. Historiaa voi kuitenkin jättää näkyviin. Villa Ornäsin keittiöön tuo ajallista kerrostuneisuutta 1930-luvun Agan kaasuliesi, joka jätettiin ikään kuin museoesineeksi paikalleen. Sen päälle tehtiin tammesta irrotettava työtaso. 2. Huvilan persoonalliset kulmaikkunat muodostavat pieniä erkkereitä rakennuksen nurkkiin. Vanhat valurautapatterit todettiin sekä kauniiksi että toimiviksi. Ne huollettiin ja palautettiin paikoilleen. Tämä jos mikä on kestävää kehitystä parhaimmillaan. 3. Villa Ornäs edustaa tyyliltään myöhäisjugendia. Se on rakennettu harvinaisella tekniikalla: runko on valettu paikalla koksikuonalla kevennetystä betonista. Julkisivut ja pihapiiri odottavat vielä kunnostusta. 4. Keittiön kalusteet teetettiin puusepällä. Kaapistojen ovissa on peilirakenteet, joiden mittasuhteet ja yksinkertaiset profiilit noudattavat sisäovien muotokieltä. Kaapistot maalattiin pellavaöljymaalilla. Vetimiksi valittiin posliininupit. Nykyaikaisen silauksen kalusteisiin tuovat mustat luonnonkivitasot ja upotettu posliiniallas. 5. Ehjät alkuperäiset listat irrotettiin, puhdistettiin ja pintakäsiteltiin. Jokaisesta listasta teetettiin höyläterä, jolloin voitiin valmistaa alkuperäisen kaltaiset listat puuttuneiden tai vaurioituneiden tilalle. 1 AIKAKERROSTUMAT SAAVAT NÄKYÄ Huvilan alkuperäisiä suunnitelmia ei ole säilynyt, joten laadimme tarkat mittauspiirustukset. 1910-luvun arkkitehtuuri oli luettavissa muutoksista huolimatta. Toinen selkeä aikakerrostuma oli 1960-luvun alun peruskorjaus. Suunnittelimme yhdessä huvilan omistajien kanssa restauroinnin siten, että satavuotinen historia sai jäädä näkyviin. Kaikkia muutoksia ei pyyhitty pois. Esimerkiksi 1950-luvusta jäivät muistuttamaan makuuhuoneen käytännölliset ja elegantit levykomerot. Pääosin sisätilat palautettiin alkuperäiseen asuunsa. 2010-lukua edustaa uudistettu kellarikerros. Sinne rakennettiin modernit saunatilat. 2 LÄHTÖKOHDAKSI TERVE RAKENNE Rakennusrungon kunnostaminen saattaa olla työmäärältään ja kustannuksiltaan merkittävä osa korjausta, vaikka se ei jää näkyviin. Vanhat talot on yleensä rakennettu tiilistä tai hirsistä, mutta Villa Ornäsin runko on valettu paikalla koksikuonalla kevennetystä betonista. Ulkoseinien paksuus on noin 400 mm. Huvilassa oli joitakin rakenteellisia ongelmia. Kellari oli kosteudelle altis ja seinät kylmät. Yläpohjassa oli vaurioita. Ikkunoissa oli rikkinäisiä ruutuja, ja osa karmeista oli lahonnut. Välipohjien rakenteita tarkistettaessa eristeet lapioitiin pois ja korjausten jälkeen lopuksi sama täyte lapioitiin takaisin. Sisäpintojen rappauksia paikattiin kalkkilaastilla ja kipsillä. Sisäseinien huokoiset puukuitulevytykset säilytettiin, ja päälle lisättiin toinen kerros samaa levyä. 3 KÄYTÄ AITOJA MATERIAALEJA Huvilassa sekoittuvat rakennusaikansa erilaiset rakennustavat ja -materiaalit. Entisen palvelijanhuoneen sisäkatto oli alun perin päällystetty päreristikon varaan lyödyllä kalkkirappauksella, ja nyt rappaus tehtiin uudelleen. Ikkunat ovat kolminkertaiset ja lasit puhallettuja. Ikkunoiden tiivisteenä oli – ja on edelleen – pellavanauhaa. Rikkinäiset lasiruudut korvattiin alkuperäistä vastaavilla laseilla. Huvilan alkuperäiset listat ovat hienostuneen yksinkertaisia. Jokaisesta teetettiin GLORIAN ANTIIKKI GLORIA.FI 43 > SALIN ALKUPERÄISET PANEELIKATTO JA LAUTALATTIA OLIVAT SÄILYNEET HYVIN. oma höyläterä, jolloin puuttuneiden tai vaurioituneiden tilalle voitiin valmistaa alkuperäisen mukaiset. Ehjät listat irrotettiin, puhdistettiin ja pintakäsiteltiin. 4 RÄÄTÄLÖIDYT MÄRKÄTILAT Märkätiloissa paluu sadan vuoden takaiseen on mahdotonta, sillä juuri oikeanlaisia varusteita ei ole saatavilla, ja käsitys mukavuudesta on muuttunut. Luontevinta on käsitellä näitä tiloja muusta tunnelmasta erillisinä. Villa Ornäsissa kellarikerroksen saunatiloista tehtiin täysin modernit. Vanhaa säilytettiin pääkerroksen pienessä wc:ssä kunnostamalla sisäpinnat. Hyväkuntoiset Arabian posliinikalusteet jätettiin käyttöön. Yläkerran kylpyhuone uusittiin talon alkuperäisessä hengessä. Keittiöitä on uusittu sitä mukaa, kun uusia keksintöjä otettu käyttöön. Villa Ornäsissa ei ollut säilynyt alkuperäisiä keittiökalus|6| teita. Uudet teetettiin puusepällä. Kaapistojen peilirakenteiset ovet noudattavat sisäovien muotokieltä. 5 |7| PERINTEISET PINTAKÄSITTELYT Usein korjauksissa hienotkin pinnat pilataan maalarinvalkoisella muovimaalilla, joka on telan jäljiltä tasaisen rakeinen. Etenkin puupintoihin kuuluu perinteinen pellavaöljymaali ja siveltimen hienostunut jälki. Rappauspinnoilla telaaminen on käypä menetelmä. |8| Vanhojen värisävyjen selvittämiseksi teetettiin konservaattorilla tutkimuksia. Lopullisissa sävyvalinnoissa otettiin kuitenkin arkkitehdin vapauksia. Myös seinäpintojen tapetti- ja muut kerrostumat selvitettiin. Salissa niitä oli toistakymmentä: tapetteja, lumppuhuopaa, konepahvia, 1950-luvun huokoinen puukuitulevy, maaleja ja 1980-luvun vinyylitapetti. Vinyylitapetti poistettiin, muut saivat jäädä kertomaan historiasta, sillä hengittävinä ne eivät aiheuta kosteusongelmia. Uusi tapetti liisteröitiin uuden kuitulevyn päälle. Alimpana kerroksena oli poikkeuksellisen upea ja talon nimeenkin liittyvä koivunlehtitapetti. Siitä löytyi Museoviraston arkistosta muutamia fragmentteja, 44 mutta eri sävyisinä. Alkuperäisestä mallista valmisti uuden tapetin ruotsalainen Lim & Handtryck, joka edelleen tekee tapettinsa käsityönä liimavärein, täysin ilman muoviaineita. Alkuperäiset lautalattiat olivat lakatut. Ne hiottiin ja lakattiin viiteen kertaan perinteisellä, vernissapohjaisella venelakalla. Muutamassa huoneessa laudat olivat lahonneet liian tiiviiden mattokerrosten alla, joten ne uusittiin. GLORIAN ANTIIKKI GLORIA.FI |9| Seinien kerrostumat SE LVITE T TIIN HUOLELL A, MUT TA VÄRIVALINNOISSA OTET TIIN ARKKITEHDIN VAPAUKSIA. 6. Porrasaulan kaunis jugendtyylinen sapluunamaalaus otettiin esiin myöhempien maalikerrosten alta. Osa alkuperäisestä koristemaalauksesta jätettiin näkyville kunnostettuun seinäpintaan. 7. Yläkerran kylpyhuoneen lattialaatat ovat 1900-luvun alun mallistoa uudistuotantona. Amme on emaloitua valurautaa. 8. Vanhat ovihelat kunnostettiin, puhdistettiin ja jätettiin alkuperäiseen käyttöönsä. 9. Puhallettu lasi taittaa valon kauniisti. Rikkoontuneet ruudut korvattiin samanlaisilla. Kierrätetyt ruudut ovat kuitenkin yleensä pieniä, ja uudistuotantona puhallettavan lasin kokokin on rajallinen, joten salin isoissa ikkunoissa käytettiin vanhaa, ”huonolaatuista konelasia”. |10| 10. Salin paneelikatto ja lautalattia ovat alkuperäiset. Lattia hiottiin ja lakattiin viiteen kertaan perinteisellä, vernissapohjaisella venelakalla. 11. Hyllyjen säätäminen on mahdollista hammastetun riman avulla. Massiivipuu kestää aikaa. 12. Salin alkuperäinen tapetti oli koivunlehtiaiheinen. Sen mukaan teetettiin uusi. Väriksi valittiin okrankeltainen, joka oli mahdollisimman lähellä alkuperäistä, kun otetaan huomioon vanhan tapetin haalistuminen. 13. Väliovien niklattujen messinkipainikkeiden väsyneet jouset uusittiin. Peitekilvet kiinnitettiin talttapäisin ruuvein. |12| |11| |13| GLORIAN ANTIIKKI GLORIA.FI 45 Salin alkuperäiset, punahonkaiset paneelikatot puhdistettiin ja käsiteltiin pellavaöljyvahalla. Pienet paikkaukset tehtiin alkuperäisen mukaisella paneelilla. 6 |14| |16| Pienet yksityiskohdat, KU T E N S Ä H KÖ K ATKA ISIJ AT JA R Ä PPÄ N ÄT, OVAT TÄRKE ITÄ A JAN H E NG E N LUOJ IA. 14. Poistoilmaräppänöissä on kääntyvä säleikkö. Kuvassa huolletut pylpyrät odottavat vielä messinkistä säätöketjua. 15. Paneelikattoon tehtiin pieniä paikkauksia alkuperäisen mukaisella paneelilla. Paikkakohdat sävytettiin ja vahattiin, eikä niitä voi erottaa. 16. Pattereissa on alkuperäiset messinkiset vipusäätimet, jotka tarvitsi vain puhdistaa. 17. Posliiniset valokatkaisijat ovat uusia, mutta samanhenkisiä kuin vanhimmat huvilassa säilyneet. Mitä opimme? Arkkitehdit Emilia Saatsi ja Pekka Saatsi suunnittelivat Villa Ornäsin restauroinnin. 46 GLORIAN ANTIIKKI GLORIA.FI V I L L A O R N Ä S syvensi käsitystämme, että jokainen hanke on erikoistapaus. Paikalla valettu koksikuonabetoni oli meille ennestään tuntematon rakenne, joka poikkeaa täysin esimerkiksi joustavasta hirsirakenteesta. Saimme myös syventävän oppitunnin puupintojen rappauksesta kalkkilaastilla. Lattian sävyttämistä pohtiessamme päädyimme siihen, että vain perinteinen vernissalakka varmistaa lattian patinoitumisen aidolla tavalla. Vippaskonstit eivät toimi pitemmän päälle. Aito materiaali kestää aikaa. TALOTEKNIIKKAAKIN KANNATTAA VAALIA Huvilaan oli asennettu jo rakennusvaiheessa keskuslämmitys. Nykyään huvila on kytketty kaukolämpöön. Totesimme satavuotiaat valurautapatterit paitsi kauniiksi, myös teknisesti virheettömiksi. Ne irrotettiin, huuhdeltiin, maalattiin |15| ja kiinnitettiin takaisin paikoilleen. Lämmönjakokalusteet ovat kuin koruja tapetoitujen seinäpintojen päällä. Alkuperäiset lämpöjohdot ovat niin ikään rautaa, ja samasta materiaalista tehtiin myös tarvittavat täydentävät johdot. Alkuperäiset, valurautaiset viemäriputket vaihdettiin nykyaikaisiin. Vanhassa talossa tuloilmaräppänät usein tukitaan, jolloin korvausilma alkaa virrata rakenteen heikoimmasta kohdasta. Villa Ornäsissa räppänät avattiin ja huollettiin. Vanhan tunnelman ja nykyaikaisten mukavuuksien yhteensovittaminen on usein vaikeaa, mutta Villa Ornäsissa lähtökohta oli helpompi. Huvila oli uutena erittäin hyvin varusteltu, |17| joten uuden tekniikan sovittaminen rakennukseen tuntui luontevalta. Kaikki sähköt uusittiin, ja taloon tehtiin tarpeelliset verkkokaapeloinnit ja hälytysjärjestelmät. Märkätilat ja kellarikerros varustettiin lattialämmityksellä. 7 SÄHKÖT VANHAN MALLIN MUKAAN Vanhimmat sähköasennukset 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta olivat kaksilankaisia, punottuja johtoja, jotka oli kiinnitetty posliinieristimin. Sellaisia tapaa enää harvoin. Tyypilliset vanhat sähköasennukset ovat 1930–60-lukujen peltisinkilöin kiinnitettyjä putkilankoja eli metallivaippaisia johtoja. Valokatkaisijat ovat bakeliittia tai posliinia, kierrettäviä tai vipumalleja. Jakorasiat ovat pyöreitä, posliinisia koruja katonrajassa. Usein mukana on myös uudempia muoviasennuksia. Sähköasennusten korjauksissa on otettava huomioon sähköntarpeen kasvu sekä muu nykytekniikka, kuten verkkokaapelointi. Vanhojen asennusten turvallisuus on varmistettava. Hyvä nyrkkisääntö, joka pätee sähköjen lisäksi vaikkapa tapeteissa, on että ratkaisun on syytä edustaa rakennusajankohtaa myöhempää kerrostumaa. Villa Ornäsin sähköasennusten ilmeen lähtökohdaksi valittiin vanhin säilynyt kerrostuma. Kaikki tarvikkeet ovat uusia. Jakorasiat ja valokatkaisijat ovat posliinia. Tapetin päälle pintaasennetut johdot maalattiin tarkkuustyönä. Toteutustapa oli työläs, mutta lopputulos kuvaa koko restaurointihanketta: huolellisesti suunnitellut ja tarkasti toteutetut ratkaisut uutta ja vanhaa yhdistäen johdattavat koivuhuvilan kohti seuraavaa satavuotiskautta. ❚