Villa Ornäs - Saatsi Arkkitehdit Oy

VILL A
ORNÄ S I N
7 OPETUSTA
%
|1|
|2|
ARKKITEHTI PEKKA
SAAT SI KE RTO O, KU INKA
KAUNI AI SIIN VUO NN A
1911 VALMI STUNUT HUVIL A
KU NNO STET TIIN A IK AA JA
VA IVAA SÄÄ STÄM ÄT TÄ.
PEKKA SAAT SI KU VAT TIMO JUN T TIL A
|3|
42
|4|
GLORIAN ANTIIKKI GLORIA.FI
K
auniaisten huvila-alue syntyi
1900-luvun alussa. Suurille puutarhatonteille rakennettiin yksilöllisiä huviloita, usein jugendtyyliin. Alueella sijaitsee myös
kaunis, suojeltu Villa Ornäs, joka
sai nimensä tontilla kasvaneen
taalainkoivun – ruotsiksi ornäsbjörk – mukaan. Huvilan rakennutti perheensä käyttöön tullinhoitaja Lennart Bärlund. Suunnitelmat
laati arkkitehti Selim A. Lindqvist.
Valmistuessaan vuonna 1911 huvila
oli rohkean moderni niin rakenteeltaan
kuin varustukseltaan. Kolmilasiset ikkunat, keskuslämmitys, vesi ja viemäri olivat
aikaansa edellä.
Lindqvist (1867–1939) oli aikansa edistyksellisimpiä arkkitehteja. Hänen tunnetuimpia töitään ovat Aleksi 13:n liikerakennus ja Hietalahden kauppahalli. Hän
suunnitteli myös useita huviloita, muun
muassa Helsingin Ullanlinnassa sijaitsevan Villa Johannan (1906).
Villa Ornäs edustaa tyyliltään myöhäisjugendia. Siinä on edelleen jugendin piirteitä, mutta yksinkertaistunut tyyli kurottaa jo kohti uutta aikakautta.
Vuonna 2009 Kauniaisten kaupunki
laati Villa Ornäsin tontille suojelukaavan.
Samoihin aikoihin huvila sai neljännen
omistajansa, jolta toimistomme Saatsi
Arkkitehdit sai tehtäväkseen suunnitella
sen laajamittaisen restauroinnin.
Työ jatkuu vielä ulkona, mutta sisätilat valmistuivat huvilan satavuotisjuhlaan
2011. Alkuperäistä säästettiin ja palautettiin niin paljon kuin mahdollista. Tässä
seitsemän opetusta iloksi ja hyödyksi van|5|
han talon kunnostajalle.
KOIVUNLEHTITAPETTI TEHTIIN
ALKUPERÄISEN
MUKAISEKSI.
Selim A. Lindqvist S U U N NIT T E LI V ILL A ORNÄ SISTÄ A IKA NA A N H Y VIN
M O D ER N I N. S A MAS S A H E N G E S S Ä S IN NE S OP IVAT UUDE T M UKAVUUDE T.
1. Keittiöitä harvemmin palautetaan täysin
alkuperäisiksi, sillä tekniikka ja käsitykset
mukavuudesta ovat muuttuneet. Historiaa voi
kuitenkin jättää näkyviin. Villa Ornäsin keittiöön
tuo ajallista kerrostuneisuutta 1930-luvun Agan
kaasuliesi, joka jätettiin ikään kuin museoesineeksi paikalleen. Sen päälle tehtiin tammesta
irrotettava työtaso. 2. Huvilan persoonalliset
kulmaikkunat muodostavat pieniä erkkereitä
rakennuksen nurkkiin. Vanhat valurautapatterit
todettiin sekä kauniiksi että toimiviksi. Ne
huollettiin ja palautettiin paikoilleen. Tämä jos
mikä on kestävää kehitystä parhaimmillaan.
3. Villa Ornäs edustaa tyyliltään myöhäisjugendia. Se on rakennettu harvinaisella
tekniikalla: runko on valettu paikalla koksikuonalla kevennetystä betonista. Julkisivut ja
pihapiiri odottavat vielä kunnostusta. 4. Keittiön
kalusteet teetettiin puusepällä. Kaapistojen
ovissa on peilirakenteet, joiden mittasuhteet ja
yksinkertaiset profiilit noudattavat sisäovien
muotokieltä. Kaapistot maalattiin pellavaöljymaalilla. Vetimiksi valittiin posliininupit.
Nykyaikaisen silauksen kalusteisiin tuovat
mustat luonnonkivitasot ja upotettu posliiniallas.
5. Ehjät alkuperäiset listat irrotettiin,
puhdistettiin ja pintakäsiteltiin. Jokaisesta
listasta teetettiin höyläterä, jolloin voitiin
valmistaa alkuperäisen kaltaiset listat
puuttuneiden tai vaurioituneiden tilalle.
1
AIKAKERROSTUMAT
SAAVAT NÄKYÄ
Huvilan alkuperäisiä suunnitelmia ei ole säilynyt, joten laadimme tarkat mittauspiirustukset. 1910-luvun
arkkitehtuuri oli luettavissa muutoksista
huolimatta. Toinen selkeä aikakerrostuma
oli 1960-luvun alun peruskorjaus.
Suunnittelimme yhdessä huvilan omistajien kanssa restauroinnin siten, että satavuotinen historia sai jäädä näkyviin. Kaikkia muutoksia ei pyyhitty pois. Esimerkiksi
1950-luvusta jäivät muistuttamaan makuuhuoneen käytännölliset ja elegantit
levykomerot.
Pääosin sisätilat palautettiin alkuperäiseen asuunsa. 2010-lukua edustaa uudistettu kellarikerros. Sinne rakennettiin
modernit saunatilat.
2
LÄHTÖKOHDAKSI
TERVE RAKENNE
Rakennusrungon kunnostaminen saattaa olla työmäärältään
ja kustannuksiltaan merkittävä osa korjausta, vaikka se ei jää näkyviin.
Vanhat talot on yleensä rakennettu tiilistä tai hirsistä, mutta Villa Ornäsin runko
on valettu paikalla koksikuonalla kevennetystä betonista. Ulkoseinien paksuus on
noin 400 mm.
Huvilassa oli joitakin rakenteellisia ongelmia. Kellari oli kosteudelle altis ja seinät kylmät. Yläpohjassa oli vaurioita. Ikkunoissa
oli rikkinäisiä ruutuja, ja osa karmeista oli
lahonnut.
Välipohjien rakenteita tarkistettaessa
eristeet lapioitiin pois ja korjausten jälkeen lopuksi sama täyte lapioitiin takaisin.
Sisäpintojen rappauksia paikattiin kalkkilaastilla ja kipsillä. Sisäseinien huokoiset
puukuitulevytykset säilytettiin, ja päälle
lisättiin toinen kerros samaa levyä.
3
KÄYTÄ AITOJA
MATERIAALEJA
Huvilassa sekoittuvat rakennusaikansa erilaiset rakennustavat
ja -materiaalit. Entisen palvelijanhuoneen
sisäkatto oli alun perin päällystetty päreristikon varaan lyödyllä kalkkirappauksella, ja
nyt rappaus tehtiin uudelleen.
Ikkunat ovat kolminkertaiset ja lasit puhallettuja. Ikkunoiden tiivisteenä oli – ja
on edelleen – pellavanauhaa. Rikkinäiset
lasiruudut korvattiin alkuperäistä vastaavilla laseilla.
Huvilan alkuperäiset listat ovat hienostuneen yksinkertaisia. Jokaisesta teetettiin
GLORIAN ANTIIKKI GLORIA.FI
43
>
SALIN ALKUPERÄISET PANEELIKATTO JA
LAUTALATTIA OLIVAT SÄILYNEET HYVIN.
oma höyläterä, jolloin puuttuneiden tai vaurioituneiden tilalle voitiin valmistaa alkuperäisen mukaiset. Ehjät listat irrotettiin, puhdistettiin ja pintakäsiteltiin.
4
RÄÄTÄLÖIDYT MÄRKÄTILAT
Märkätiloissa paluu sadan vuoden takaiseen on mahdotonta, sillä juuri oikeanlaisia varusteita ei ole saatavilla, ja käsitys mukavuudesta on muuttunut.
Luontevinta on käsitellä näitä tiloja
muusta tunnelmasta erillisinä. Villa Ornäsissa kellarikerroksen saunatiloista tehtiin täysin modernit.
Vanhaa säilytettiin pääkerroksen pienessä wc:ssä kunnostamalla
sisäpinnat. Hyväkuntoiset Arabian
posliinikalusteet jätettiin käyttöön.
Yläkerran kylpyhuone uusittiin talon alkuperäisessä hengessä.
Keittiöitä on uusittu sitä mukaa, kun uusia keksintöjä otettu
käyttöön. Villa Ornäsissa ei ollut
säilynyt alkuperäisiä keittiökalus|6|
teita. Uudet teetettiin puusepällä.
Kaapistojen peilirakenteiset ovet
noudattavat sisäovien muotokieltä.
5
|7|
PERINTEISET
PINTAKÄSITTELYT
Usein korjauksissa hienotkin pinnat pilataan
maalarinvalkoisella muovimaalilla,
joka on telan jäljiltä tasaisen rakeinen. Etenkin puupintoihin kuuluu
perinteinen pellavaöljymaali ja siveltimen hienostunut jälki. Rappauspinnoilla telaaminen on käypä menetelmä.
|8|
Vanhojen värisävyjen selvittämiseksi teetettiin konservaattorilla tutkimuksia. Lopullisissa sävyvalinnoissa otettiin kuitenkin arkkitehdin vapauksia.
Myös seinäpintojen tapetti- ja muut kerrostumat
selvitettiin. Salissa niitä oli toistakymmentä: tapetteja, lumppuhuopaa, konepahvia, 1950-luvun huokoinen puukuitulevy, maaleja ja 1980-luvun vinyylitapetti. Vinyylitapetti poistettiin, muut saivat jäädä
kertomaan historiasta, sillä hengittävinä ne eivät
aiheuta kosteusongelmia. Uusi tapetti liisteröitiin
uuden kuitulevyn päälle.
Alimpana kerroksena oli poikkeuksellisen upea ja
talon nimeenkin liittyvä koivunlehtitapetti. Siitä löytyi
Museoviraston arkistosta muutamia fragmentteja,
44
mutta eri sävyisinä. Alkuperäisestä mallista valmisti
uuden tapetin ruotsalainen Lim & Handtryck, joka
edelleen tekee tapettinsa käsityönä liimavärein, täysin ilman muoviaineita.
Alkuperäiset lautalattiat olivat lakatut. Ne hiottiin ja lakattiin viiteen kertaan perinteisellä, vernissapohjaisella venelakalla. Muutamassa huoneessa
laudat olivat lahonneet liian tiiviiden mattokerrosten alla, joten ne uusittiin.
GLORIAN ANTIIKKI GLORIA.FI
|9|
Seinien kerrostumat SE LVITE T TIIN HUOLELL A, MUT TA
VÄRIVALINNOISSA OTET TIIN ARKKITEHDIN VAPAUKSIA.
6. Porrasaulan kaunis jugendtyylinen
sapluunamaalaus otettiin esiin
myöhempien maalikerrosten alta.
Osa alkuperäisestä koristemaalauksesta jätettiin näkyville kunnostettuun seinäpintaan. 7. Yläkerran
kylpyhuoneen lattialaatat ovat
1900-luvun alun mallistoa uudistuotantona. Amme on emaloitua
valurautaa. 8. Vanhat ovihelat
kunnostettiin, puhdistettiin ja
jätettiin alkuperäiseen käyttöönsä.
9. Puhallettu lasi taittaa valon
kauniisti. Rikkoontuneet ruudut
korvattiin samanlaisilla. Kierrätetyt
ruudut ovat kuitenkin yleensä pieniä,
ja uudistuotantona puhallettavan
lasin kokokin on rajallinen, joten salin
isoissa ikkunoissa käytettiin vanhaa,
”huonolaatuista konelasia”.
|10|
10. Salin paneelikatto ja
lautalattia ovat alkuperäiset.
Lattia hiottiin ja lakattiin viiteen
kertaan perinteisellä,
vernissapohjaisella venelakalla.
11. Hyllyjen säätäminen on
mahdollista hammastetun riman
avulla. Massiivipuu kestää aikaa.
12. Salin alkuperäinen tapetti
oli koivunlehtiaiheinen. Sen
mukaan teetettiin uusi. Väriksi
valittiin okrankeltainen, joka
oli mahdollisimman lähellä
alkuperäistä, kun otetaan
huomioon vanhan tapetin
haalistuminen. 13. Väliovien
niklattujen messinkipainikkeiden
väsyneet jouset uusittiin.
Peitekilvet kiinnitettiin
talttapäisin ruuvein.
|12|
|11|
|13|
GLORIAN ANTIIKKI GLORIA.FI
45
Salin alkuperäiset, punahonkaiset paneelikatot puhdistettiin ja käsiteltiin pellavaöljyvahalla. Pienet paikkaukset tehtiin alkuperäisen mukaisella paneelilla.
6
|14|
|16|
Pienet yksityiskohdat, KU T E N S Ä H KÖ K ATKA ISIJ AT
JA R Ä PPÄ N ÄT, OVAT TÄRKE ITÄ A JAN H E NG E N LUOJ IA.
14. Poistoilmaräppänöissä on
kääntyvä säleikkö. Kuvassa huolletut
pylpyrät odottavat vielä messinkistä
säätöketjua. 15. Paneelikattoon
tehtiin pieniä paikkauksia
alkuperäisen mukaisella paneelilla.
Paikkakohdat sävytettiin ja vahattiin,
eikä niitä voi erottaa. 16. Pattereissa
on alkuperäiset messinkiset vipusäätimet, jotka tarvitsi vain
puhdistaa. 17. Posliiniset valokatkaisijat ovat uusia, mutta
samanhenkisiä kuin vanhimmat
huvilassa säilyneet.
Mitä opimme?
Arkkitehdit Emilia Saatsi
ja Pekka Saatsi
suunnittelivat Villa
Ornäsin restauroinnin.
46
GLORIAN ANTIIKKI GLORIA.FI
V I L L A O R N Ä S syvensi käsitystämme,
että jokainen hanke on erikoistapaus.
Paikalla valettu koksikuonabetoni oli
meille ennestään tuntematon rakenne,
joka poikkeaa täysin esimerkiksi joustavasta hirsirakenteesta. Saimme myös
syventävän oppitunnin puupintojen rappauksesta kalkkilaastilla. Lattian sävyttämistä pohtiessamme päädyimme siihen, että vain perinteinen vernissalakka
varmistaa lattian patinoitumisen aidolla
tavalla. Vippaskonstit eivät toimi pitemmän päälle. Aito materiaali kestää aikaa.
TALOTEKNIIKKAAKIN
KANNATTAA VAALIA
Huvilaan oli asennettu jo rakennusvaiheessa keskuslämmitys.
Nykyään huvila on kytketty kaukolämpöön.
Totesimme satavuotiaat valurautapatterit
paitsi kauniiksi, myös teknisesti virheettömiksi. Ne irrotettiin, huuhdeltiin, maalattiin
|15|
ja kiinnitettiin takaisin paikoilleen.
Lämmönjakokalusteet ovat kuin koruja
tapetoitujen seinäpintojen päällä. Alkuperäiset lämpöjohdot ovat niin ikään rautaa, ja samasta materiaalista tehtiin myös tarvittavat
täydentävät johdot. Alkuperäiset, valurautaiset viemäriputket vaihdettiin nykyaikaisiin.
Vanhassa talossa tuloilmaräppänät usein
tukitaan, jolloin korvausilma alkaa virrata rakenteen heikoimmasta kohdasta. Villa
Ornäsissa räppänät avattiin ja huollettiin.
Vanhan tunnelman ja nykyaikaisten mukavuuksien yhteensovittaminen on usein vaikeaa,
mutta Villa Ornäsissa lähtökohta oli helpompi. Huvila oli uutena erittäin hyvin varusteltu,
|17|
joten uuden tekniikan sovittaminen rakennukseen tuntui luontevalta.
Kaikki sähköt uusittiin, ja taloon tehtiin
tarpeelliset verkkokaapeloinnit ja hälytysjärjestelmät. Märkätilat ja kellarikerros varustettiin lattialämmityksellä.
7
SÄHKÖT VANHAN MALLIN MUKAAN
Vanhimmat sähköasennukset 1800-luvun lopulta ja
1900-luvun alusta olivat kaksilankaisia, punottuja
johtoja, jotka oli kiinnitetty posliinieristimin. Sellaisia tapaa enää harvoin.
Tyypilliset vanhat sähköasennukset ovat 1930–60-lukujen
peltisinkilöin kiinnitettyjä putkilankoja eli metallivaippaisia
johtoja. Valokatkaisijat ovat bakeliittia tai posliinia, kierrettäviä tai vipumalleja. Jakorasiat ovat pyöreitä, posliinisia koruja
katonrajassa. Usein mukana on myös uudempia muoviasennuksia.
Sähköasennusten korjauksissa on otettava huomioon sähköntarpeen kasvu sekä muu nykytekniikka, kuten verkkokaapelointi. Vanhojen asennusten turvallisuus on varmistettava.
Hyvä nyrkkisääntö, joka pätee sähköjen lisäksi vaikkapa tapeteissa, on että ratkaisun on syytä edustaa rakennusajankohtaa
myöhempää kerrostumaa.
Villa Ornäsin sähköasennusten ilmeen lähtökohdaksi valittiin vanhin säilynyt kerrostuma. Kaikki tarvikkeet ovat uusia.
Jakorasiat ja valokatkaisijat ovat posliinia. Tapetin päälle pintaasennetut johdot maalattiin tarkkuustyönä.
Toteutustapa oli työläs, mutta lopputulos kuvaa koko restaurointihanketta: huolellisesti suunnitellut ja tarkasti toteutetut
ratkaisut uutta ja vanhaa yhdistäen johdattavat koivuhuvilan
kohti seuraavaa satavuotiskautta. ❚