Saimi kaunisti Suomen koteja
Akaan Seutu – Keskiviikko 12.2.2014 21 Saimi kaunisti Suomen koteja Helpiön tapettitehtaalla Toijalassa elämäntyönsä tehnyt taiteilija Saimi Hämäläinen oli Suomen ainoa kuukausipalkalla tapetteja suunnitellut ja piirtänyt ammattilainen. Hän lienee suunnitellut Helpiön tehtaalle lähes 4000 tapettimallia. Tämän lisäksi hän suunnitteli ja teki ystävilleen ja tuttavilleen muun muassa tauluja, syntymäpäiväadresseja sekä kortteja ja exlibriksiä. Sivut 21–24 Saimi Hämäläinen sai elämäntyöstään vuonna 1975 International Wallpaper Manufacturers Associationin mitalin. 22 Keskiviikko 12.2.2014 – Akaan Seutu Luova työ on uskoa itseen Liisa Ahokas Saimi Hämäläisen vanhemmat olivat Mikko Davidinpoika Hämäläinen ja Anna Loviisa (o.s. Särkkä) Heidät vihittiin tammikuussa 1898. Mikkelin maalaiskunnassa asuneeseen perheeseen syntyi neljä lasta: Huugo (1898–1899), Hanna (1988–1905), Lydia (1901–1977) sekä Saimi 23. elokuuta 1904. Kirkonkirjoihin tytön nimeksi merkittiin Saima, mutta hän itse käytti Saimi-nimeä. Saimi Hämäläinen valmistui Ateneumista piirustuksenopettajaksi vuonna 1928, mutta ei koskaan toiminut opettajana. Jo ennen valmistumistaan hänelle oli tiedossa työpaikka Helpiön tapettitehtaalla Toijalassa. – Tehtaan johtaja oli ottanut yhteyttä Ateneumiin ja kysynyt olisiko piirustuksenopettajiksi valmistuvissa tapettimallien suunnittelijaksi sopivaa. Vastaus tuli, että yksi sellainen saattaisi löytyä, kertoo Saimi Hämäläisen elämäntoverin Hilda Huntuvuoren sisaren tyttärentytär Sirpa Schüler. Johtaja J.V. Hellberg oli pyytänyt Saimi Hämäläistä piirtämään näytteeksi muutaman tapettimallin. Yhden yön aikana niitä syntyi vesiväreillä 42. Saimi sai työpaikan ja pysyi työssä lähes neljäkymmentä vuotta, vuodesta 1928 vuoteen 1965. Hän muutti Toijalaan vuonna 1931. Tapettia seiniin ja sisäkattoihin Tapetteja oli tehty pääasiassa tuontimallien mukaan. Saimi Hämäläinen oli Suomessa ensimmäinen ja todennäköisesti ainoa, joka piirsi ja suunnitteli kuukausipalkalla tapetteja. Myös mallien määrä, lähes 4 000 erilaista, hämmästyttää. Suomessa on ollut aika, jolloin kotien seiniltä löytyi Saimi Hämäläisen suunnittelemia tapetteja useammin kuin kenenkään muun. Tapetteja käytettiin pääasiassa seinäpintoihin, mutta Suomenlahden eteläpuolella virolaiset olivat 1930-luvulla aikaansa edellä. Siellä suomalaista tähtitaivastapettia liimattiin myös sisäkattoihin. Viktoriaanisessa Iso-Britanniassa sisäkattojen tapetointi yleistyi jo 1800-luvun puolivälissä. Yleensä tapettimallista tehtiin neljän eri värin, toisinaan kahdeksan ja joskus harvoin jopa 20 värin sarja. Aluksi tapetit olivat tumma-, jopa mustapohjaisia ja suurikukkaisia. Uusien rakentamistapojen ja sisustusmuodin myötä ne vaalenivat ja tulivat pienempikuvioisiksi. Tapetin suunnittelussa oli seurattava sisustustrende- jä. Kun värikkäät kuviot ja mallit alkoivat olla suosittuja, niitä tehtiin tapeteiksikin. Kokoelma uusittiin kahden vuoden välein. Toimittaja Lea Seppäsen toimittamassa Elämänsisältö-kirjassa Saimi Hämäläinen kertoo kokeneensa usein ennakoivia aavistuksia alan kehityksestä ja siitä, mitä ilmassa liikkuu. Taiteilijan piti ottaa kiinni aavisteluista ja virikkeitä myös ulkomaisista tapettimalleista. Saimi Hämäläinen sai 24.10.1975 elämäntyöstään International Wallpaper Manufacturers Association -mitalin. Mitali on hänen kummipoikansa pojan Teijo Mäenpään hallussa. Vapaa taiteilija myös työssä Saimi Hämäläinen on kertonut saaneensa aiheita ja ideoita aivan arkisista asioista, ulkona liikkuessaan, luonnosta, liikkeiden näyteikkunoista, pilvistä tai vaikkapa kerman kaatamisesta kahvin sekaan. Luova työ oli taiteilijalle helppoa. – Ei sitä tarvitse ottaa raskaasti. Se käy joustavasti, se on uskoa itseensä ja työhönsä. Kun otin kynän tai siveltimen käteeni, se lähti siitä. Tie ei koskaan ole noussut pystyyn, sanoo Saimi Hämäläinen Elämänsisältö-kirjassa. Työnantajaltaan Saimi Hämäläinen sai vapauden työskennellä oman halunsa mukaan, vaikka kotona. – Silloin ei tarvinnut kokea mitään pakkoa, kun ei ollut sidottuna tuntiin, ei päivään eikä paikkaan, vaan sai piirtää silloin kun halusi, on Hämäläinen kiitellyt. Niinpä hänellä oli pihapiirissään Pokerontiellä oma ateljee, saunakamari, jonne työvälineet, värit ja työtakin saattoi jättää levälleen. Nuorempana taiteilija työskenteli usein öisinkin, mutta iän myötä ja Hilda Huntuvuoren muutettua taloon yötyöt jäivät. Saimi Hämäläinen piirustuslautansa ääressä. Kuva Helpiön perhealbumista. Kukkatauluja ja muotokuvia Tapettien suunnittelu oli kuitenkin vain osa taiteilija Hämäläisen elämää. Luovuus purkautui myös tauluihin. Useimmiten aiheina olivat pehmeillä pastelliväreillä maalatut kukat ja asetelmat. Hämäläisen itseluottamus tekemiseen ja nöyryys luonnon kuvaajana näkyi siinä, ettei hän tyylitellyt kukka-aiheitaan eikä muuttanut luonnon rakenteita. Töiden luonnollisuutta kiiteltiin monissa lehtiarvosteluissa, kuten Aamulehdessä 23.8.1954 ja Toijalan Seudussa 11.11.1966. – Taiteessa tapahtui tuohon aikaan paljon. Ismejä tuli ja meni. Saimi-täti oli Helpiön tapettitehtaalla painettiin yli 4000 Saimi Hämäläisen suunnittelemaa tapettimallia. maalauksissaan noudattanut varsin tarkasti kohteensa luonnetta. Hän tunsi itsensä vähän onnettomaksi kaikkien ismien keskellä ja kysyi muun muassa professori Aune Lindströmiltä, tulisiko hänenkin mennä ismeihin mukaan. Vastaus oli rauhoittava: jatka aivan omalla tyylilläsi, se on aitoa luomista, kertoo Sirpa Schüler. Luonto- ja kukka-aiheiden lisäksi Hämäläinen maalasi myös muotokuvia, nekin pastelliväreillä. Muotokuvia, muun muassa lä- Akaan Seutu – Keskiviikko 12.2.2014 nsä an kannuja ja laseja, Tapio Wirkkalan ja Timo Sarpanevan taidelasia ja valaisimet Helena Tynellin. Olohuoneen iso seinä oli tapetoitu Saimin itse piirtämällä saniaistapetilla, jossa on kerman kellertävä pohja ja isot vihreät saniaiset, muistelee puolestaan Säkylän kunnanjohtaja Teijo Mäenpää. Mäenpään isoäiti Sirkka Mäenpää ja tämän sisko Kerttu olivat Saimi Hämäläisen hyviä ystäviä ja isä Tuomo Mäenpää oli Saimi Hämäläisen kummipoika. kennetut antennit keskiaalto-asemien kuuntelua varten, kertoo Teijo Mäenpää. Puutarha ja kukat tärkeitä Puutarhanhoito oli lähellä Hämäläisen sydäntä. Hän hoiti ja vaali istutuksiaan ja nurmikkoaan huolella. Pihassa oli myös paljon luonnonvaraisia puita, joissa pik- kulinnut ja oravat viihtyivät. – Piha oli hänelle hyvin tärkeä. Minäkin olin hänellä apupuutarhurina ainakin kolmena kesänä ollessani toisella kymmenellä. Nurmikonleikkuun reunojen viimeistelyn Saimi toivoi tehtävän saksilla, mutta nuoren miehen mieli toimi niin, että muutaman kerran jälkeen tämä viimeistely alkoi unohtua. Pihatöiden jälkeen oli 23 aina palkanmaksu käteisellä sekä hedelmiä ja makeisia, muistelee Teijo Mäenpää. Saimi Hämäläisen piha palkittiin Akaa-Toijala-Seuran kotipihakilpailussa mestarilaatalla vuonna 1964. Talon pihassa oli pumppukaivo, josta naapurit ja vähän kauempaakin tulleet ihmiset hakivat vettä. Jatkuu sivulla 24 Merkkejä, lavastuksia ja kuvituksia Taiteilija seurasi tapettimuodin kehitystä muun muassa ulkomaisista lehdistä heisen ystävän opetusneuvos Hilda Huntuvuoren kuva, syntyi parikymmentä. Hämäläinen teki itse myös taulujensa kehystykset. Saimi Hämäläisen töitä oli esillä näyttelyissä Toijalassa vuosina 1951,1952 ja 1966 ja Raisiossa vuonna 1969. Vieraanvarainen design-koti Saimi Hämäläinen oli vieraanvarainen emäntä ja ystävät ja tutut vierailivat mielellään hänen luonaan. – Kahviteltiin ja jutusteltiin, aina tunsi itsensä tervetulleeksi. Saimilla oli aina valmiina paperia ja kyniä lapsia varten. Omat lapseni kävivät siellä mielellään piirtelemässä, kertoo Hämäläisen toinen kummipoika Rauno Helpiö. Kummitädiltään hänellä on muistona useita tämän maalaamia tauluja. – Saimin koti oli aina viimeistellyn siisti. Astiat ja maljakot olivat paljolti designtuotteita: Saara Hope- Saimi Hämäläinen teki jonkin verran kirjojen kuvituksia, jotka olivat sadunomaisia, mystisiäkin. Hän kuvitti esimerkiksi Hilda Huntuvuoren historialliseen romaaniin Ihanaa menneisyyttä. Hämäläinen teki myös nahkamuotoilutöitä, exlibriksiä, syntymäpäiväadresseja ja mainosjulisteita. Syntymäpäiväadressit eivät olleet mitään tusinakortteja. – Aina minä otin sen henkilön huomioon, kenelle adressi oli tarkoitettu. Suunnittelin sen koristelun hänen persoonallisuuttaan silmälläpitäen. Siten siitä tuli aivan henkilökohtainen, kertoo Saimi Hämäläinen Lea Seppäselle. Näyttämölavastukset ja merkkien suunnittelu kuuluivat niin ikään Hämäläisen harrastuksiin. Muun muassa Toijalan Mieskuoron merkki ja Toijalan Nuorisoseuran lippu ovat hänen suunnittelemiaan. Hämäläinen, joka oli vuosina 1930–37 Toijalan Nuorisoseuran johtokunnassa, koristeli Sampolan useaan juhlaan, esimerkiksi Aleksis Kiven 100-vuotisjuhlaan vuonna 1934. – Saimin ja Hildan kultturellit ja kansainväliset ajatukset näkyivät myös heidän radio-ohjelmien kuuntelussaan. Heillä oli talon vinttikerroksessa varta vasten asiantuntemuksella ra- Saimi Hämäläinen (oik.) ja Annikki Mäkinen Kangassaaressa. Kuva Helpiön perhealbumista. Saimi Hämäläinen ja elämäntoverinsa Hilda Huntuvuori. Seinällä on Hämäläisen Saniainen-tapettia. Kuva Akaa-Seuran arkisto. Työtoverit Saimi Hämäläinen ja Annikki Mäkinen hiihtämässä. Kuvitusta Hilda Huntuvuoren historialliseen romaaniin. 24 Keskiviikko 12.2.2014 – Akaan Seutu rantoja yhdessä Hilda Huntuvuoren kanssa. Saimi Hämäläinen suoritti Liikuntakasvatusliiton hopeisen ja pronssisen merkin jo nuorena Mikkelissä. Kultaisen merkin hän suoritti liikunnanopettaja Tyyne Kirjavaisen valvonnassa Toijalassa asuessaan. Raamattupiiri oli lähellä sydäntä Saimi Hämäläinen maalasi mieluiten kukkia ja maisemia. Hänen töitään on runsaasti toijalalaisissa kodeissa ja Akaan kaupungin taidekokoelmassa. Rakkain monipuolisen ja aktiivisen Saimi Hämäläisen harrastuksista oli Naisten Raamattupiiri, jossa hän kävi säännöllisesti. – Vakava ja vakaa kristillinen elämänkatsomus ohjasi Saimi-tädin elämän ratkaisuja. Hänen hyvyydestään riitti mittaamattomasti antimia läheisille. Hän oli esimerkki todellisesta arkipäivän lähimmäisenrakkaudesta, kiittelee Sirpa Schüler. Kun kirjailija, opetusneuvos Hilda Huntuvuori jäi vuonna 1947 eläkkeelle työstään Jutikkalan koululla, muutti hän asumaan Saimi Hämäläisen luo Toijalan Pokerontielle. Hilda Huntuvuori kuoli 17. kesäkuuta 1968 ja Saimi Hämäläinen 9. päivänä helmikuuta 1986. Heidät on haudattu rinnakkain Akaan hautausmaalle. Lähteet: Teijo Mäenpään, Sirpa Schülerin ja Rauno Helpiön haastattelut, Lea Seppäsen kirja Elämänsisältö Jatkuu sivulta 23. Kaikki kiittelivät, että kaivon vedestä tuli erinomaisen hyvä kahvi. Oliko vesi niin erinomaisen hyvää, vai oliko syynä sekin, että vedenhakumatkalla sai samalla kokea tuulahduksen taiteilijakodin ilmapiiriä, ehkäpä jopa vaihtaa jonkun sanan. – Vedenhakijat olivat ajoittain jopa niin tietoisia omista oikeuksistaan, että joskus moittivat, kun pumppu ei toiminut. Parhainkaan pumppu ei kestänyt monien tuntien pumppaamista joka päivä, kertoo Teijo Mäenpää. Tennistä Toijalassa Saimi Hämäläinen oli innokas liikunnan ja urheilun harrastaja jo oppikouluaikanaan Mikkelissä. Hän harrasti monipuolisesti kävelyä, uintia, pyöräilyä, hiihtoa ja yleisurheilua. Tennistä hän pelasi vielä 1950-luvulla Toijalassa Sampolan vieressä olleella tenniskentällä, muistelee akaalainen Jaakko Sirola, jonka vanhemmat olivat Saimi Hämäläisen tuttuja. – Minäkin olisin halunnut pelata tennistä, mutta vanhemmilla ei ollut varaa ostaa mailaa. Äiti sitten ehdotti, että kysy Saimilta, josko hän myisi vanhan mailansa. Menin kysymään. Ei hän myynyt vanhaansa, mutta antoi minulle pesämunaksi rahaa mailan ostoon. Rauno Helpiö muistelee kummitätinsä usein hiihdelleen pitkin Lontilanjoen Pokerontien kultturellit neidit Saimi Hämäläinen ja Hilda Huntuvuori.
© Copyright 2024