malesian palmuöljytuotannon kehitys ja sen
Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitos Susanna Lahtinen MALESIAN PALMUÖLJYTUOTANNON KEHITYS JA SEN VAIKUTUKSET TALOUTEEN, SOSIAALISEEN HYVINVOINTIIN JA YMPÄRISTÖÖN VUOSINA 1981–2010 Maantieteen pro gradu -tutkielma Asiasanat: palmuöljy, kehitys, sisällönanalyysi, Malesia Turku 2013 TURUN YLIOPISTO Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta Maantieteen ja geologian laitos LAHTINEN, SUSANNA: Malesian palmuöljytuotannon kehitys ja sen vaikutukset talouteen, sosiaaliseen hyvinvointiin ja ympäristöön vuosina 1981–2010 Pro gradu -tutkielma, 111 s. 40 op Maantiede Tammikuu 2013 Malesia on yksi Kaakkois-Aasian vahvoista talouksista, jonka keskeisen tärkeänä maatalouden ja teollisuuden sektorina on palmuöljytuotanto. Malesian osuus maailmassa tuotetusta palmuöljystä on noin 37 % ja yhdessä Indonesian kanssa maat tuottavat lähes 90 % maailman palmuöljystä. Palmuöljyn kokonaistuotannosta käytetään edelleen valtaosa elintarviketeollisuudessa. Palmuöljyä käytetään myös kemian- ja kosmetiikkateollisuuden raaka-aineena. Lähivuosina palmuöljytoimialan odotetaan kasvavan erityisesti biopolttoaineiden kasvavan kysynnän vuoksi, sillä palmuöljyä voidaan käyttää myös biodieselin raaka-aineena. Öljypalmujen viljely ja palmuöljyn jalostus eivät ole vain yksi liiketoiminnan muoto, vaan palmuöljysektori on myös yksi Malesian avainsektoreista, jonka avulla maa on toteuttanut kehityssuunnitelmiin koottuja tavoitteitaan kehittää maata ja sen kansalaisia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, (1) mitä tavoitteita palmuöljysektorille on asetettu Malesian 5-vuotissuunnitelmissa vuosina 1981–2010 ja (2) mitkä ovat palmuöljysektorin merkittävimpiä vaikutuksia Malesiassa. Tutkimuksen aineistona olivat kuusi Malesian viisivuotiskausittain julkaistua kehityssuunnitelmaa vuosilta 1981–2010 sekä kymmenen malesialaisen palmuöljyyn erikoistuneen asiantuntijan haastattelua. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysilla. Sekä kehityssuunnitelmien tavoitteet että asiantuntijoiden kuvaamat merkittävimmät vaikutukset jakautuivat talouden, sosiaalisen hyvinvoinnin ja ympäristön ulottuvuuksiin. Kehitystavoitteet ovat keskittyneet sektorin avulla taloutta kehittäviin ja sosiaalisen hyvinvoinnin, lähinnä köyhyyden poistamisen, tavoitteisiin. Suunnitelmakausista merkittävimpiä ovat olleet kaudet 5 ja 8, jolloin sektorin tavoitteet ovat muuttuneet ja/tai monipuolistuneet voimakkaimmin. Asiantuntijoiden mukaan palmuöljysektorin merkittävimpiä positiivisia vaikutuksia ovat olleet talouskasvun edistäminen ja köyhyyden poistaminen. Eniten huolta aiheuttivat metsäkato ja siihen liittyvä biodiversiteetin väheneminen sekä palmuöljytuotannon suhde maan ruokaturvaan. Vaikka Malesian palmuöljysektori on onnistunut monissa tavoitteissaan, tulee sen vastata ympäristönsuojelun ja kestävän tuotannon vaatimuksiin jo lähitulevaisuudessa. Muutokset vaativat moniulotteista yhteistyötä, rahoitusta sekä poliittista halua, jotta palmuöljyn tuotannosta tulee aidosti kestävää. Asiasanat: palmuöljy, kehitys, sisällönanalyysi, Malesia UNIVERSTY OF TURKU Faculty of Mathematics and Natural Sciences Department of Geography and Geology LAHTINEN, SUSANNA: The development of palm oil production in Malaysia and its’ effects on economy, social well-being and environment in the years 1981–2010 MSc Thesis, 111 p. 40 credits Geography January 2013 Malaysia is one of the strong economies in South-East Asia and palm oil production is a very important sector in country’s agriculture and industry. Malaysia’s share on world palm oil production is around 37 % and together with Indonesia these two countries produce almost 90 % of the palm oil produced in the world. Palm oil is mostly used in food industry, but it is also a raw material for chemical and cosmetics industries. It is assumed that the need for palm oil is going to increase due to the increasing need of biofuels as palm oil can be used as a raw material for biodiesel. Cultivation of the oil palms and processing of the palm oil is not just a form of business but it is also one of Malaysia’s key sectors. And, it is used as a way to implement development goals defined in the development plans, too. Objectives of this research was to study (1) what goals have been set in the development plans for palm oil sector in the years 1981–2010 and (2) what are the most important effects of the palm oil sector in Malaysia. The data for this research were six five-year development plans from the years 1981–2010 and ten interviews with Malaysian palm oil experts. Data was analyzed by using content analysis. The development goals for the sector as well as the most important effects, defined by experts, were divided into the dimensions of economy, social well-being and environment. Development goals focused on economic growth and improving social well-being, especially reducing poverty. The most remarkable development plans with new and improved themes were plans numbers 5 and 8. The most positive effects of the sector have been the impact for the economic growth and trade as well as for the reduction of poverty. On the other hand, experts were worried about the deforestation, the loss of biodiversity and how palm oil is affecting on food security. Malaysia has been successful with many of its’ development goals, but the country also has to meet the demands of environmental protection and sustainable development in the near future. Multi-dimensional co-operation, extensive financing and political will are needed in order to meet these demands. Key words: palm oil, development, content analysis, Malaysia Sisällys 1. Johdanto ............................................................................................................................ 1 2. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys .............................................................................. 5 2.1 Kehitys ja kehitystutkimus ........................................................................................... 5 2.1.1 Kehitys käsitteenä .................................................................................................. 5 2.1.2 Kehitystutkimuksen paradigmat ............................................................................. 6 2.1.3 Kehityssuunnitelmat Malesian kehityksen ohjaajana .......................................... 10 2.2 Öljypalmu – maailman tärkein öljykasvi .................................................................... 11 2.2.1 Mikä öljypalmu on? ............................................................................................. 11 2.2.2 Öljypalmuviljelmien omistajuus........................................................................... 14 2.2.3 Öljypalmusta saatavat tuotteet ............................................................................ 14 2.2.4 Palmuöljy ravintona............................................................................................. 17 2.2.5 Biopolttoaineet ja palmuöljy ................................................................................ 18 2.2.6 Kasviöljyjen tuotanto ........................................................................................... 22 2.3 Palmuöljysektorin taloudelliset vaikutukset ............................................................... 25 2.4 Palmuöljysektorin sosiaaliset vaikutukset .................................................................. 29 2.4.1 Köyhyyden väheneminen ...................................................................................... 29 2.4.2 Inhimillisen pääoman kasvu ................................................................................ 30 2.5 Palmuöljysektorin vaikutukset ympäristöön ............................................................... 31 2.5.1 Päästöt ilmaan, veteen ja maahan ....................................................................... 31 2.5.2 Maatalousmaan lisäämisen vaikutukset maankäyttöön ....................................... 34 2.5.3 Kilpailu maasta .................................................................................................... 38 2.5.4 Metsäkadon vaikutukset ja biodiversiteetin väheneminen ................................... 39 2.5.5 Trooppisten turvemaiden vaarantuminen ............................................................ 40 3. Aineistot ja menetelmät.................................................................................................. 42 3.1 Malesia tutkimuskohteena .......................................................................................... 42 3.2 Aineistot ...................................................................................................................... 48 3.2.1 Viisivuotissuunnitelmat ........................................................................................ 48 3.2.2 Haastattelut .......................................................................................................... 51 3.3 Aineiston analysointi .................................................................................................. 54 3.3.1 Sisällönanalyysi ................................................................................................... 54 3.3.2 Kehityssuunnitelmien analyysi ............................................................................. 56 3.3.3 Haastattelujen analyysi ........................................................................................ 60 4. Tulokset ........................................................................................................................... 62 4.1 Kehityssuunnitelmat palmuöljysektorin kasvun vauhdittajana .................................. 62 4.1.1 Kehitystavoitteiden määrä ja jakautuminen suunnitelmakausittain .................... 62 4.1.2. Palmuöljysektorin kehitystavoitteet ja niiden muutokset vuosina 1981–2010.... 65 4.2 Palmuöljysektorin vaikutukset paikallisten toimijoiden näkökulmasta...................... 74 4.2.1 Palmuöljysektorin vaikutukset talouteen ............................................................. 74 4.2.2 Palmuöljysektori maaseudun köyhyyden vähentäjänä ........................................ 76 4.2.3 Metsäkato ............................................................................................................. 79 4.2.4 Huoli ruokaturvasta ............................................................................................. 81 4.2.5 Poliittisen vaikuttamisen lisääntyminen............................................................... 84 4.2.6 Kohti kestävää tulevaisuutta ................................................................................ 87 5. Päättökeskustelu ............................................................................................................. 90 5.1 Palmuöljysektori talouden menestystekijänä .............................................................. 90 5.2 Bioenergia vs. ruoka ................................................................................................... 91 5.3 Köyhyyden vähentyminen .......................................................................................... 93 5.4 Metsäkato – ympäristökatastrofi vai luonnollinen osa kehitystä? .............................. 95 5.5 Yhteistyö ja integraatio ............................................................................................... 96 5.6 Aineistojen ja menetelmien luotettavuus .................................................................... 98 5.7 Tutkimuksen merkitys palmuöljysektorin kehitykselle ............................................ 101 Kiitokset............................................................................................................................. 103 Lähdeluettelo..................................................................................................................... 103 Tutkimuksessa käytetyt lyhenteet ADB BKT CPKO CPO DCI EFP FAO FELCRA FELDA FFA FFP HDI IDB IEA MATRADE MPOB MPOC NGO NLC MYR OECD OIC PKC POME PORAM PORIM PPKO PPO PPP/BKT RFS2 RSPO UNDP USD USDA WCED WHO Asian Development Bank, Aasian kehityspankki bruttokansantuote Crude Palm Kernel Oil Crude Palm Oil Development Composite Index Empty Fruit Punch Food and Agriculture Organization of the United Nations, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö Federal Land Consolidation and Rehabilitation Agency Federal Land Development Authority Free Fatty Acids Fresh Fruit Bunch Human Development Index, Inhimillisen kehityksen indeksi Islamic Development Bank International Energy Agency, Kansainvälinen energiajärjestö Malaysia External Trade Development Corporation Malaysian Palm Oil Board Malaysian Palm Oil Council Non-governmental organization, kansalaisjärjestö National Land Code Malesian ringgit Organisation for Economic Co-operation and Development, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö Organisation of the Islamic Conference Palm Kernel Cake Palm Oil Mill Effluent Palm Oil Refiners Association of Malaysia Palm Oil Research Institute of Malaysia Processed Palm Kernel Oil Processed Palm Oil Purchasing Power Parity, ostovoimalla korjattu bruttokansantuote Renewable Fuel Standard Roundtable of Sustainable Palm Oil United Nations Development Program, YK:n kehitysohjelma Yhdysvaltain dollari United States Department of Agriculture World Commission on Environment and Development World Health Organization, Maailman terveysjärjestö 1. Johdanto Ruoan ja energian tarve kasvaa tulevaisuudessa ensisijaisesti väestönkasvun ja elintason nousun vuoksi. Samaan aikaan yhteiskunnat joutuvat vastaamaan haastaviin ympäristönsuojeluun liittyviin kysymyksiin, erityisesti kasvihuonepäästöjen vähentämiseen ja biodiversiteetin suojeluun (Tilman ym. 2011). Ruoan ja energian tarpeen kasvu on lisännyt kasviöljyjen kysyntää viimeisen vuosikymmenen aikana erityisesti Kiinan ja Intian kysynnän kasvun myötä. Suurin kysyntä kohdistuu edelleen ruokaöljyihin, joiden osuus on yli 80 % maailman kokonaistuotannosta (USDA 2012). Länsimaissa kysynnän kasvu johtuu erityisesti teollisuuden, etenkin biopolttoaineiksi soveltuvien, raakaöljyjen tarpeesta (Rosillo-Calle ym. 2009: 6–8). Teollisuuden käyttöön ostetuista kasviöljyistä kuitenkin yhä alle puolet käytetään biopolttoaineiden tuotantoon eli selvästi alle 10 % maailman kasviöljyistä päätyy polttoaineeksi toisin kuin niiden ympärillä käytävä melko kiivas keskustelu ja aktiivinen tutkimustyö voisivat antaa ymmärtää. Energiatalouden kasvun haasteisiin on pyritty vastaamaan tehostamalla energiantuotantoa, mutta erityisesti etsimällä vaihtoehtoisia energiamuotoja; yhtenä ratkaisuna on noussut esiin bioenergian ja erityisesti biopolttoaineiden tuotannon merkittävä lisääminen. Uuden sysäyksen bioenergian tuotannolle ovat antaneet myös viimeaikaiset arviot öljyn riittävyydestä. Maailman energiajärjestön (IEA 2009) mukaan erityisesti Kiinan ja Intian energian tarpeen kasvu saattaa yllättää tulevina vuosina ja toisaalta öljyn hinnan vaikeasti ennakoitavat heilahtelut vaikuttavat nopeasti maailman talouteen. Useat valtiot, kuten esimerkiksi USA ja Brasilia, ovat asettaneet energiaomavaraisuuden ja -turvallisuuden tärkeäksi tavoitteekseen; tähän tavoitteeseen pyritään pääsemään muun muassa bioenergiaa lisäämällä (Harvey & Pilgrim 2010). Malesia on noin 29 miljoonan asukkaan nopeasti kasvava talous Kaakkois-Aasiassa. Malesia on muuttunut keinorakenteeltaan nopeasti monipuoliseksi maatalousvaltaisesta taloudeksi. kehitysmaasta Talouskasvun ohella elin- väestön hyvinvointi on parantunut merkittävästi ja esimerkiksi absoluuttinen köyhyys on saatu poistetuksi kokonaan. Vaikka Malesian elinkeinorakenne muuttuu jatkuvasti 1 yhä palveluvaltaisempaan suuntaan, muodostaa palmuöljysektori Malesiassa edelleen keskeisen tärkeän maatalouden ja teollisuuden toimialan. Indonesia ohitti Malesian palmuöljyn tuotannossa muutama vuosi sitten, mutta nämä maat tuottavat yhteensä lähes 90 % maailman palmuöljystä ja hallitsevat siten palmuöljymarkkinoita (USDA 2012). Palmuöljy on maailman eniten tuotettu kasviöljy, josta suurin osa käytetään elintarviketeollisuudessa erityisesti kasviöljyinä sekä erilaisten elintarvikejalosteiden raaka-aineena (Rosillo-Calle ym. 2009: 10–11). Palmuöljy on suosittu kasviperäinen öljy myös kemianteollisuudessa, jossa sen käyttökohteina ovat esimerkiksi voiteluaineet, liuottimet ja biomuovit (Shariff 2009: 12). Myös kosmetiikkateollisuus hyödyntää palmuöljyä esimerkiksi saippuoiden ja monien muiden hygieniatuotteiden valmistamisessa. Biodiesel on viimeisin sovellus palmuöljyn hyödyntämisessä. Lähivuosina polttoaineen tarpeen kasvun odotetaan tästä syystä lisäävän palmuöljyn tuotantoa myös Malesiassa (IEA 2011: 2). Palmuöljyn tuotanto on osaltaan edistänyt Malesian talouskasvua ja vientimarkkinoita samalla kun sektorista on tullut on tärkeä elinkeino maaseudun väestölle. Palmuöljysektorin avulla Malesia on onnistunut vähentämään erityisesti maaseudulla vallinnutta köyhyyttä luomalla työpaikkoja ja hyvinvointipalveluja maatalouteen ja teollisuuteen (Lim & Teong 2010). Palmuöljyplantaasien vallatessa tilaa metsiltä ja muilta maatalouden toiminnoilta, on Malesia asian positiivisista vaikutuksista huolimatta joutunut haastavan tilanteen eteen, sillä kilpailu maasta käydään ruoan- ja energiantuotannon sekä ympäristön hyvinvoinnin kesken (Tilman ym. 2011). Palmuöljysektorin kritiikki kohdistuu siten pääasiassa sen aiheuttamaan ympäristökuormitukseen kuten metsien ja turvemaiden vähenemiseen, biodiversiteetin laskuun sekä palmuöljytuotannon hiilidioksipäästöihin (esim. Page ym. 2002; Reijnders & Huijbregts 2006; Tan ym. 2007). Länsimaissa palmuöljyllä on ollut melko huono maine viimeiset vuosikymmenet, ja erityisesti länsimaisten kansalaisjärjestöjen kritiikki palmuöljyä kohtaan on ollut voimakasta. Tuottajamaat ovat joutuneet vastaamaan erityisesti ympäristöön liittyvään kritiikkiin, mutta ne ovat joutuneet myös todistamaan palmuöljyn olevan hyvä ja terveellinen kasvirasvojen lähde. Toisaalta myös palmuöljyä hyödyntävät yritykset ovat saaneet osansa sektoriin kohdistuvasta kritiikistä. Esimerkiksi 2 suomalainen Neste Oil Oyj äänestettiin palmuöljyhankkeidensa takia maailman vastuuttomimmaksi yritykseksi vuonna 2011 The Berne Declarationin ja Greenpeacen järjestämässä äänestyksessä (Westerback 2011). Tämä on luonnollisesti vain yksi näkökulma asiaan, mutta media muokkaa nykyisin melko voimakkaasti yleisön kuvaa koko palmuöljysektorista. Mutta mitä sitten on tuotannon kasvun takana? Miksi öljypalmuja on alettu viljellä ja miksi palmuöljystä on tullut Malesialle niin tärkeä elinkeino? Länsimaisessa palmuöljykeskustelussa nostetaan usein esiin länsimaiden bioenergian tarve, mikä on kuitenkin vain pieni osa totuutta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää valtiollisen ohjauksen tavoitteita palmuöljyn tuotannolle sekä sitä, miten ohjaus on toteutunut käytännössä. Tutkimus selvittää siten osaltaan sitä, miksi Malesia on nykyisessä tilanteessaan palmuöljyn tuottajana. Lisäksi selvitän, mitkä ovat palmuöljysektorin merkittävimpiä vaikutuksia paikallisten toimijoiden mielestä. Tutkimuksessani etsin vastausta erityisesti kahteen alla esitettyyn kysymykseen: 1. Mitä tavoitteita palmuöljysektorille on asetettu Malesian 5-vuotissuunnitelmissa vuosina 1981–2010? 2. Mitkä ovat palmuöljysektorin merkittävimpiä vaikutuksia Malesiassa? Valtaosa palmuöljyyn liittyvästä tutkimuksesta liittyy maankäyttöön, bioenergiaan tai yksittäisiin, erityisesti ympäristöön kohdistuviin, vaikutuksiin. Poikkitieteellisiä tutkimuksia, jotka muodostaisivat kokonaiskuvan merkittävien tuotantomaiden palmuöljysektorin kehityksestä ja sen vaikutuksista maiden kokonaiskehitykseen on kuitenkin harvassa. Lim ja Teong (2010) ovat muodostaneet yhdenlaisen kokonaiskuvauksen tutkiessaan biodieselin tuotannon mahdollisuuksia ja haasteita Malesiassa, mutta heidän rajauksensa ottavat huomioon myös muut näkökohdat kuin palmuöljyn pelkästään biodieselin lähteenä. Abdullah ym. (2009) ovat tutkineet Malesian biodieselin tuotantoon vaikuttavia poliittisia linjauksia, mutta tämäkään tutkimus ei ota huomioon palmuöljyn muuta hyötykäyttöä. Pletcher (1991) taas on tutkinut Malesian talouspoliittisia linjauksia ja niiden vaikutusta palmuöljysektorin kasvuun, mutta tästä tutkimuksesta on aikaa jo yli 20 vuotta. 3 Palmuöljysektorin tutkimuskentästä puuttuu myös sellainen tutkimusasetelma, joka ottaisi huomioon paikallisten toimijoiden näkökulman, kuten deVries (2008) toteaa kritiikissään erästä palmuöljyn elinkaarimallia esittävää tutkimusta kohtaan: ”A comprehensive update on palm oil energy balance and environmental emissions would be a great asset. And it is likely that recent knowledge of people from the sector would be more valuable in making such an update than that of scientists working thousands of miles away from the nearest plantation.” Tutkimukseni vastaa siten kahteen tarpeeseen: (1) tutkimus pyrkii tarjoamaan poikkitieteellisen kokonaiskuvan Malesian palmuöljysektorin kehityksestä ja sen vaikutuksista sekä (2) rakentamaan tämän kokonaiskuvan paikallisten toimijoiden näkökulmasta haastattelemalla malesialaisia palmuöljyasiantuntijoita. 4 2. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys 2.1 Kehitys ja kehitystutkimus 2.1.1 Kehitys käsitteenä Kehitys on käsite, jonka sisältö ja merkitys ovat muuttuneet ajassa ja paikassa. Kehitys on ymmärretty esimerkiksi teollistuvassa Euroopassa 1700-luvulla hyvin eri tavoin kuin nykypäivän kehitystutkimuksessa, vaikkakaan kehityksellä ei toistaiseksi ole vain yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Merkittävin muutos kehityksen määritelmässä on kuitenkin käsitteen laajentuminen; alun perin kehitys oli lähinnä synonyymi talouskasvulle, kun kehityksen käsite nykyisin sisältää laajasti myös sosiaalisen hyvinvoinnin ulottuvuudet (Pieterse 2001: 5–7). Brookfield (1975) on määritellyt kehityksen ytimekkäästi muutokseksi joko parempaan tai huonompaan. Potter ym. (2008: 6) jatkavat edellistä määritelmää niin, että kehityksen tulee tähdätä muutokseen, joka parantaa ihmisten hyvinvointia eri puolilla maailmaa, ei vain kehitysmaissa. Kehitys pyrkii siis parantamaan ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua, mutta mikä määrittelee hyvän elämän? Todaro (2000: 16–18) esittelee kolme ydinarvoa, joita ihmiset ja yhteisöt maailmanlaajuisesti arvostavat ja tavoittelevat: elämän ylläpitäminen, omanarvontunto ja vapaus. Elämän ylläpitämisellä tarkoitetaan perustarpeiden tyydyttämistä, mihin kuuluvat ruoka, suoja, terveys ja turvallisuus. Perustarpeiden turvaamiseksi tarvitaan talouskasvua, joka mahdollistaa tulotason kasvun, absoluuttisen köyhyyden vähenemisen ja ihmisten paremmat työllistymismahdollisuudet, jotka ovat kehityksen välttämättömiä mutta eivät riittäviä ehtoja. Toinen hyvän elämän arvo on omanarvontunto, joka muodostuu itsekunnioituksesta ja itsetunnosta. Omanarvontunto voi saada erilaisia merkityksiä eri kulttuureissa, mutta tiivistetysti se sisältää ajatuksen olla itsenäinen ihminen, joka ei ole alisteinen muille. Kehityksen kolmas ulottuvuus tarkoittaa erityisesti vapautta tehdä valintoja. Vapauteen sisältyvät myös ilmaisunvapaus, henkilökohtainen turvallisuus, poliittisen osallistumisen vapaus sekä tasapuoliset mahdollisuudet henkilön ominaisuuksista riippumatta. 5 Edellisiin hyvän elämän ydinarvoihin perustuu myös laajalti käytetty YK:n kehitysohjelman vuonna 1990 lanseeraama inhimillisen kehityksen käsite. Inhimillinen kehitys on prosessi, joka laajentaa ihmisten mahdollisuuksia (UNDP 1990: 10–11). Inhimillisellä kehityksellä on kaksi ulottuvuutta: (1) ominaisuuksien, kuten terveyden tai koulutuksen, hankkiminen sekä (2) miten ja mihin, esimerkiksi työhön tai vapaa-aikaan, ihmiset käyttävät hankittuja ominaisuuksiaan. Tärkeimpiä inhimillisen kehityksen tavoitteita ovat muun muassa pitkä ja terve elämä, vähintään kohtuullinen elintaso, mahdollisuus koulutukseen, ihmisoikeudet, omanarvontunto ja poliittinen vapaus. 2.1.2 Kehitystutkimuksen paradigmat Vaikka kehityksen käsite on peräisin jo 1700-luvulta, katsotaan modernin kehitystutkimuksen syntyneen toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvun lopulla, jolloin monet aiemmin siirtomaina olleet valtiot olivat itsenäistymässä (Potter ym. 2008: 6). Näistä maista alettiin tuolloin käyttää nimitystä ’kolmannen maailman maat’, joiden kehitystä länsimaiden tulisi tukea. Kehitysmaiden katsottiin olevan valtioita, jotka pitää muuttaa perinteisistä yhteiskunnista moderneiksi, länsimaita muistuttaviksi valtioiksi. Näin saivat alkunsa kehityksen modernisaatioteoriat, joiden muun muassa Todaro (2000) ja Potter ym. (2008) katsovat noudattavan ensimmäistä varsinaista kehitysteorioiden paradigmaa. Toisen maailmansodan jälkeen on syntynyt useita muita kehitysteorioita, jotka esimerkiksi Todaro (2000: 78) ryhmittelee kehitystieteessä (1) vallinneiden modernisaatioteoriat, paradigmojen (2) mukaan rakennemuutosteoriat, viiteen (3) pääryhmään: riippuvuusteoriat, (4) neoliberalismi ja (5) vaihtoehtoiset teoriat. Modernisaatioteorioiden mukaan erilaisten talouden valtio kasvuvaiheiden kehittyy kautta moderniksi jäljittelemällä yhteiskunnaksi länsimaiden menestystekijöitä (Potter ym. 2008: 84; Pieterse 2010: 11–12). Teorian mukaan kehitystä tapahtuu, kunhan valtiolla vain on saavutettavissaan tarpeeksi ulkomaanapua, investointeja ja säästämistä. Modernisaatioteorioista tunnetuin on Rostowin (1959 ja 1960) taloudellisen kasvun vaiheet -malli, joka kuvaa yhteiskunnan kehitystä traditionaalisesta moderniksi viiden vaiheen kautta. Teorian mukaan kaikki maat kehittyvät eroistaan huolimatta samalla tavalla ja ovat aina 6 sijoitettavissa johonkin viidestä kategoriasta. Mallin viisi vaihetta ovat (1) traditionaalinen yhteiskunta, (2) edellytykset irtautumiselle, (3) irtautuminen, (4) kypsyminen ja (5) massakulutus. Rostow (1959) korosti mallissaan säästämisen tärkeyttä, jolloin saataisiin rahaa investointeihin, teollistuminen alkaisi ja talouskasvu kiihtyisi kehitystä edistävästi. Esimerkiksi Leinbach (1972) tutki modernisaatioteorioiden perinteen mukaisesti Malaijan (nykyinen Länsi-Malesia) alueen kehitystä vuosina 1895–1969. Hän käytti kehityksen indikaattoreina muun muassa koulujen ja terveydenhuollon saavutettavuutta sekä tieverkoston kattavuutta. Tutkimuksen mukaan kehitys eteni Malesiassa länsirannikolta itärannikolle muodostaen kaksi kehityskäytävää. Kehitys levisi suuremmista kaupungeista ja kylistä pienempiin hierarkkisessa järjestyksessä. Leinbachin (1972) tutkimus oli arvokas myös teoreettisesti, sillä se osoitti modernisaatiokehityksen olevan temporaalis-spatiaalinen prosessi, ja se loi myös pohjaa tuleville kehityksen diffuusioteorioille (Potter ym. 2008: 87–88). Modernisaatioteorioita – etenkin Rostowin mallia – on kritisoitu liiallisesta yksinkertaistamisesta, sillä länsimaiden talouden menestystekijät eivät olleetkaan suoraan siirrettävissä kehitysmaiden olosuhteisiin (mm. Frank 1966). Kehitysmaista puuttuivat pääsääntöisesti osaava työvoima, johtamisosaaminen sekä suunnittelu- ja hallintotaidot, jotka olivat olleet tärkeässä osassa sodanjälkeisen Euroopan jälleenrakentamisessa. Kehitysmaat olivat myös osa monimutkaista kansainvälistä järjestelmää, jossa ulkoiset voimat vaikuttivat maiden kehitykseen. Kritiikin myötä syntyi kaksi ideologisesti kilpailevaa koulukuntaa, jotka synnyttivät rakennemuutosja riippuvuusteoriat. Nämä teoriasuuntaukset olivat vahvoja erityisesti 1970-luvulla. Rakennemuutosteoriat hyödynsivät modernia talousteoriaa ja tilastollisia analyysejä mallintaessaan maiden sisäistä rakennemuutosta, jonka jokainen valtio käy läpi, ja joka mahdollistaa voimakkaan talouskasvun ja kehityksen (Todaro 2000: 84–90). Tunnetuin malleista on Nobel-palkitun Lewisin jo 1950-luvun puolivälissä kehittämä kahden sektorin malli, jota Fei ja Ranis (1964) kehittivät eteenpäin. Mallin mukaan kehitysmaiden täytyy muuttua maatalousvaltaisesta monipuolisesti teollistuneeksi ja palveluvaltaiseksi yhteiskunnaksi, jossa työntekijöiden tuottavuus kasvattaa taloutta. 7 Mallissa myös maatalous nähtiin tärkeänä, mutta sen mukaan tarvittava tuotanto syntyi entistä vähemmällä työvoimalla parantuneiden tuotantomenetelmien myötä. Toinen 1970-luvulla vaikuttanut suuntaus synnytti riippuvuusteoriat, jotka olivat suosiossa erityisesti kehitysmaiden omien tutkijoiden keskuudessa (Todaro 2000: 91–94). Kehitysmaissa nähtiin olevan sellaisia institutionaalisia, poliittisia ja taloudellisia rakenteita, jotka pitävät maat riippuvaisina teollisuusmaista. Rikkailla mailla on valta-asema kehitysmaihin, mikä on siten vain jatkumoa kolonialismille. Riippuvaista asemaa ja alikehitystä pitää yllä kapitalistinen järjestelmä, joka jakaa kansan rikkaaseen eliittiin ja köyhään enemmistöön. Riippuvuusteorioiden voidaan katsoa olleen myös poliittisesti sävyttyneitä. Suuntauksen tunnetuimpia edustajia on A. G. Frank, jonka ajatuksiin suurin osa riippuvaisuusteorioista ja -malleista on pohjannut. Frankin (1966) mukaan kehitysmaiden tulisi keskittyä omaan, paikalliseen tuotantoon, käydä alueellista kauppaa, kontrolloida monikansallisten yritysten toimintaa ja asettaa kaupan esteitä, jotta riippuvuus teollisuusmaista vähenisi, ja jotta maiden talous kehittyisi oman osaamisen ja tuotannon kautta. Riippuvuusteorioilla on edelleen omat kannattajansa, mutta kehitysmaiden irtautumista kansainvälisestä kaupasta ei yleisesti pidetty kestävänä vaihtoehtona maailmassa, jossa globalisaatio vain kiihtyi (Potter ym. 2008: 112). Myös monien kehitysmaiden hallitusten epäonnistuminen kehityksen edistämisessä loi 1980luvulla tilaa uudelle ajattelutavalle, neoliberalismille. Neoliberalistit vaativat kehitysmaihin vapaita markkinoita, viennin tehostamista ja ulkomaisia investointeja sekä valtionomistuksen ja valtion sääntelyn vähentämistä, koska alikehityksen nähtiin johtuvan valtioiden liiallisesta puuttumisesta markkinoihin ja hintoihin sekä tehottomasta resurssien käytöstä (Todaro 2000: 95). Neoliberalismin mallimaita ja -alueita ovat Aasian ’taloustiikereiksi’ kutsutut Etelä-Korea, Hongkong, Singapore ja Taiwan. Neoliberalistiset teoriat perustuvat ajatukseen, että talouskasvu itsessään edistää kehitystä, koska talouskasvun hyödyt leviävät ajan myötä koko yhteiskuntaan. Talouskasvu on tärkeä osa kehitystä, mutta todellisuudessa monien kehitysmaiden tuloerot ovat kasvaneet, eli talouskasvu on hyödyttänyt osaa väestöstä enemmän kuin toisia (esimerkiksi Ravallion 1997; Kerr & Kolavalli 1999; Mulok ym. 2012). 8 Neoliberalismi ei ole poistunut kehitystutkimuksesta, mutta vastapainoksi ovat muodostuneet vaihtoehtoiset kehitysteoriat, jotka korvaavat aiemmin vallalla olleen ’ylhäältä-alas” -ajattelutavan ”alhaalta-ylös” -lähestymistavalla (Pieterse 2001: 74–75; Potter 2008: 114-115). Vaihtoehtoiset teoriat kasvattivat suosiotaan erityisesti 1990-luvulla, mutta ne saivat alkunsa jo 1970-luvulla YK:n yleiskokouksen innoittamana. Kokouksen pohjalta Dag Hammarskjöldin säätiö julkaisi What now? Another development (1975) -artikkelin, joka korosti perustarpeiden tyydyttämistä, taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten rakenteiden muutosta, kehitysmaiden sisäisen toiminnan tärkeyttä ulkoisiin voimiin nähden sekä kehitystä, joka ottaa huomioon myös ympäristön. Vaihtoehtoisten teorioiden mukaan kehitystä tapahtuu silloin, kun paikallisyhteisöt saadaan osallisiksi kehitysprojekteihin sen sijaan, että kehitystä ohjataan voimakkaasti esimerkiksi kansallisten kehityssuunnitelmien avulla. Vaihtoehtoiset kehityssuunnitelmat pohjaavat pääasiallisesti kestävän kehityksen tavoitteeseen eli kehitykseen, joka tyydyttää nykyiset tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien tarpeita ja kehitykseen, joka kattaa sekä taloudellisen, sosiaalisen että ympäristöulottuvuuden (WCED 1987). Kehitysteoriat ovat muuttuneet ajan myötä, ja vanhemmillakin kehitysteorioilla on edelleen omat kannattajansa. Minkään koulukunnan teoriat ja mallit eivät ole osoittautuneet ylivoimaiseksi keinoksi edistää kehitystä, sillä kaikilla teorioilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Myös kehitysmaat poikkeavat toisistaan: mikä toimii yhdessä maassa, ei välttämättä toimi toisessa. Maat ovat myös omaksuneet erilaisia kehityspoliittisia linjauksia, jotka määrittävät kehityksen suuntaa. Yhteistä nykyajan kehitystutkimukselle kuitenkin on, että yleensä talouskasvua ja muuta taloudellista kehitystä pidetään myös keinona saavuttaa muita, inhimillisiä kehitystavoitteita, ei pelkkänä itseisarvona (esimerkiksi Soubbotina & Sheram 2000). Inhimillisinä kehitystavoitteina Soubbotina ja Sheram (2000: 8) pitävät muun muassa riittävää terveys- ja koulutuspalveluiden tarjontaa ja saavutettavuutta, tietotaidon kasvua, työllisyyden ja toimeentulon parantumista, päätöksenteon läpinäkyvyyttä, demokratiaa ja ympäristön suojelua. 9 2.1.3 Kehityssuunnitelmat Malesian kehityksen ohjaajana Malesia on nopeasti kehittynyt valtio ja erityisesti sen talouden kehitystä on pidetty lähes esimerkillisenä (Smogyi 1991), sillä monet valtion talousuudistuksista ovat olleet hyvin onnistuneita. Valtio on kehittynyt pitkälti neoliberalististen teorioiden mukaisesti lähinnä houkuttelemalla ulkomaisia investointeja, suosimalla vientiin tähtäävää tuotantoa sekä investoimalla teknologiseen osaamiseen ja koulutukseen (Ritchie 2005: 745). Samalla Ritchie (2005) kuitenkin huomauttaa, että onnistuneen talouskasvun taustalla valtion politiikka ei ole aina ollut liberaalia, sillä Malesiassa poliitikot ovat suosineet muun muassa tiettyjä etnisiä ryhmiä sekä hallituksen haluamalla tavalla poliittisesti aktiivisia ihmisiä ja yrityksiä. Vaikka Malesia on kehittynyt ensisijaisesti neoliberalististen ihanteiden mukaan, on valtio samalla ollut hyvin suunnitelmaperustainen ja ohjannut kehitystään erilaisten valtion tavoitteita määrittävien kehityssuunnitelmien avulla. Malesian hallinto määrittää maan kehitysfilosofian seuraavasti: ”A mix economy system of free enterprise with active Government support and direction; the Government sets the broad policy thrusts and direction for the economy and ensures the achievement of socio-economic goals.” (Economic Planning Unit 2009) Malesiassa kehitystä ohjataan pitkien, keskipitkien ja lyhyen aikavälin tiettyihin erityiskysymyksiin suuntautuvilla ja myös sektorikohtaisilla suunnitelmilla (Economic Planning Unit 2004: 1–5). Kehityksen runkona ovat toimineet pitkän aikavälin suunnitelmat New Economic Policy vuosina 1970–1990 ja National Development Policy vuosina 1991–2000. Vuonna 1991 julkaistiin päällekkäisenä suunnitelmana edelleen voimassa oleva Vision 2020 -ohjelma, jonka tavoitteena on johdattaa Malesia kehittyneeksi valtioksi vuoteen 2020 mennessä (Islam 2010). Ohjelman tavoitteena on talouskasvun ohella vähentää tuloeroja, luoda hyvinvoiva ja yhtenäinen kansakunta, joka on demokraattinen, turvallinen ja kehittynyt sekä edistää kansakunnan moraalista ja eettistä vastuuta. Islamin (2010) mukaan Malesia on onnistunut kasvattamaan talouttaan ja kehittämään yhteiskuntaansa niin hyvin, että näillä näkymin maa on saavuttamassa kehitystavoitteensa vuoteen 2020 mennessä. 10 Viisivuotissuunnitelmat pohjautuvat pitkän aikavälin suunnitelmiin; poikkeuksena tästä on ensimmäinen suunnitelma, joka julkaistiin jo vuonna 1966. Viisivuotissuunnitelmat ovat Malesiassa tärkeimpiä kehitystyökaluja, sillä ne määrittävät yksityiskohtaisesti valtion kehitystavoitteet ja -ohjelmat sekä keinot ja rahoituksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Viisivuotissuunnitelmat yhdessä pitkäaikaisten kehitysohjelmien kanssa muodostavat valtiontalouden ja yhteiskunnan kehityslinjat, jotka ovat pohjana kaikelle toiminnalle. Malesia on määrittänyt tiettyjä avainsektoreita, jotka ovat erityisen tärkeitä maan ja sen kansalaisten kehittämiseksi. Palmuöljysektori on yksi näistä avainsektoreista, sillä palmuöljy on ollut jo vuosikymmenten ajan tärkein maataloustuote ja samalla maaseutuväestön väylä parempaan toimeentuloon. Palmuöljy on myös tärkeä teollisuuden raaka-aine ja etenkin palmuöljyn bioteknologiset sovellukset ovat yksi tämän hetken strategisesti tärkeimmistä toimialoista. Palmuöljysektori ei ole vain yksi liiketoiminnan ala vaan merkittävä tekijä koko Malesian kehityksessä. Sektori tarjoaa tästä syystä mielenkiintoisen väylän Malesian kehityksen tutkimiseen. 2.2 Öljypalmu – maailman tärkein öljykasvi 2.2.1 Mikä öljypalmu on? Öljypalmu on lähtöisin trooppisesta Länsi- ja Keski-Afrikasta, jossa kasvin tuottamaa öljyä on hyödynnetty kotitalouksien ruoanlaitossa jo vuosisatoja (Henderson & Osborne 2000: 63–64). Palmuöljy rantautui Eurooppaan 1800-luvun alussa, kun britit etsivät uusia kauppahyödykkeitä; palmuöljyä käytettiin tuohon aikaan erityisesti saippuan ja kynttilöiden raaka-aineena (Johnson 1980: 109). Kysyntä alkoi ylittää tarjonnan 1800-luvun puolivälissä, joten britit alkoivat etsivät uusia viljelyalueita (Henderson & Osborne 2000: 63–64). Vuonna 1848 Jaavan saarella sijaitseva kasvitieteellinen puutarha sai koekasvatukseen neljä öljypalmun tainta, jotka menestyivät Jaavalla paremmin kuin Afrikassa. Varsinainen kaupallinen viljely Kaakkois-Aasiassa alkoi kuitenkin vasta 1910luvulla, kun belgialainen maatalousinsinööri Adrian Hallet perusti öljypalmuplantaasin Sumatralle (Berger & Martin 2000). Tämän innoittamana myös Malaijaan 11 perustettiin ensimmäiset kaupalliset viljelmät vuonna 1917. Viljelmien määrä kasvoi Malaijassa vähitellen, mutta erityisesti luonnonkumin kysynnän lasku ensimmäisen maailmansodan jälkeen kannusti aluetta monipuolistamaan tuotantoprofiiliaan. Itsenäistymisen jälkeen maatalousteknologian kehityksen ja uusien lajikkeiden ansiosta Malesian palmuöljytuotanto kasvoi nopeasti ja viljelypinta-ala lisääntyi (Johnson 1980; 109–110; Berger & Martin 2000). Tukeakseen kehitystä valtio perusti toimialaan liittyviä organisaatioita, esimerkiksi FELDAn (= Federal Land Development Authority), jotka sitten perustivat uusia viljelmiä ja muuttivat kumipuuplantaaseja öljypalmuviljelmiksi. Öljypalmu (Elaeis guineensis) kuuluu palmukasvien heimoon (Aracaceae) yhdessä esimerkiksi kookospalmun kanssa (kuva 1). Öljypalmut idätetään ja kasvatetaan taimiksi niihin erikoistuneissa puutarhoissa (FAO 1990). Öljypalmun siemenen idätys kestää noin 100 päivää tarkkaan valvotuissa oloissa. Itänyt siemen siirretään kasvamaan purkkiin 4–5 kuukaudeksi ja tämän jälkeen taimi siirretään ulos taimitarhaan kasvamaan. Öljypalmut istutetaan maahan 12–18 kuukauden ikäisinä, jolloin ne kestävät vaihtelevia sääolosuhteita eivätkä enää altistu varhaisen kasvuvaiheen kasvitaudeille. Malesiassa istutetaan keskimäärin 148 öljypalmua hehtaarille, ja ne istutetaan mahdollisimman suoriin riveihin hoidon ja sadonkorjuun helpottamiseksi (Yusoff 2006). Täysikasvuinen öljypalmu voi kasvaa jopa 20 metrin korkuiseksi, mutta sadonkorjuun helpottamiseksi vain harva viljelijä antaa puiden kasvaa täyteen mittaansa (MPOC 2012a). Öljypalmujen viljely on edelleen melko manuaalista työtä, vaikka viljelyteknologia on ajan myötä kehittynyt (kuva 1). Malesia on sitoutunut noudattamaan öljypalmujen viljelyssä ’zero burning’ -linjausta eli viljelymaata ei raivata polttamalla (Yusoff & Hansen 2007: 57). Linjaus on vähentänyt metsäpaloja ja niistä johtuvia ilmansaasteita sekä parantanut maaperän ravinteikkuutta. Viljelyala raivataan nykyisin koneellisesti vapaaksi luonnonvaraisesta metsästä tai vanhoista viljelmistä, minkä jälkeen pintamaa muokataan kuohkeaksi ja vettä läpäiseväksi. Haronin ym. (1998) tutkimuksen mukaan monet plantaasit kärsivät maanmuokkauksesta johtuvasta ravinteikkaan pintamaan vähäisyydestä. Ongelmaa on pyritty lievittämään muun muassa istuttamalla viljelmille peitekasveja, tehostamalla kastelujärjestelmiä, minimoimalla terassiviljelyiden eroosiovaikutusta ja kierrättämällä orgaanista 12 materiaalia, esimerkiksi palmujen lehtiä (MPOB 2012b). Parannuksista huolimatta öljypalmut vaativat paljon lannoitteita maksimaalisen satoisuuden saavuttamiseksi samoin kuin torjunta-aineita tuhohyönteisiä ja kasvisairauksia vastaan. Kuva 1. Sadonkorjuu öljypalmuplantaasilla. Hedelmätertut voivat painaa jopa 50 kg. (United Plantations, RSPO:n luvalla 2012) Kun viljelytoimenpiteet on tehty oikeaoppisesti, alkaa öljypalmu tuottaa hedelmiä, luumarjoja, yleensä 2,5 vuotta istuttamisen jälkeen. Hedelmän kypsyminen pölytyksestä kypsäksi hedelmäksi kestää noin 5–6 kuukautta, eli parhaimmillaan viljelijä saa samasta puusta useamman sadon vuodessa (Sumathi ym. 2008: 2405). Hedelmät kasvavat suurissa tertuissa, joissa voi parhaimmillaan olla jopa tuhansia hedelmiä. Palmuöljyyn liittyvässä tutkimuksessa tuotantoyksikkönä käytetäänkin useimmiten hedelmäterttua (FFP = Fresh Fruit Bunch), ei yksittäistä hedelmää (esim. Hazir ym. 2012). Yusoffin (2006) mukaan yksi palmu tuottaa noin 150 kg hedelmäterttuja vuodessa, jolloin yksi öljypalmu tuottaa 3,45 tonnia hedelmäterttuja (FFP) keskimääräisen 23 tehokkaan tuotantovuoden aikana. Yhden palmuöljytonnin tuottamiseen tarvitaan keskimäärin noin viisi tonnia hedelmäterttuja; palmuöljyn osuus hedelmätertusta on yleensä välillä 17–22 % (Stichnothe & Schuchardt 2011: 3977; Yusoff & Hansen 2005: 52). 13 2.2.2 Öljypalmuviljelmien omistajuus Öljypalmuviljelmien koko vaihtelee erittäin suurista yksityisten yritysten omistamista plantaaseista pieniin, perheiden hoitamiin viljelmiin. Öljypalmujen viljelyyn käytetystä maa-alasta noin 61 % on yksityisten, pääasiassa suurten yritysten, omistuksessa. Viljelmistä noin 20 % on liittovaltion, pääasiassa FELDAn, ohjauksessa olevia pienviljelmiä, 7 % on osavaltioiden omia viljelmiä ja noin 12 % viljelyalasta on itsenäisten pienviljelijöiden viljelmiä (MPOB 2009). Viljelmien omistuspohja on pysynyt pitkään melko muuttumattomana, tosin itsenäisten pienviljelijöiden viljelemä osuus on lisääntynyt 4 prosenttiyksiköllä kymmenessä vuodessa (Simeh & Ahmad 2001: 3; MPOB 2009). Tänä aikana erityisesti FELDAn osuus viljelymaasta on vähentynyt. Malesiassa maanomistajuutta säätelee National Land Code, jonka mukaan maata voi joko omistaa tai vuokrata enimmillään 99 vuodeksi (NLC 1965). Malesiassa maatalousmaa ja asutettu maa voivat olla yksityisessä omistuksessa, ja useimmiten palmuöljy-yritykset ja itsenäiset pienviljelijät omistavat viljelemänsä maan (FAO 2010: 11). Valtion ohjelmissa olevat viljelijät sen sijaan yleensä sitoutuvat vuokraamaan viljelymaan sovituksi ajaksi, jonka jälkeen he voivat lunastaa maan itselleen. Toisin kuin maatalousmaa, on lähes kaikki metsämaa osavaltioiden omistuksessa, muutamaa sataa hehtaaria lukuun ottamatta (FAO 2010: 10–12). Osavaltiot voivat joko vuokrata metsää tai tehdä metsänhoitosopimuksia yksityisten ihmisten tai yritysten kanssa, mutta osavaltioilla on aina valta päättää, kuinka ne käyttävät maataan. 2.2.3 Öljypalmusta saatavat tuotteet Palmuöljyä saadaan öljypalmun hedelmälihasta ja siemenestä. Öljyt poikkeavat toisistaan sekä kemiallisilta että fysikaalisilta ominaisuuksiltaan, vaikka ne ovatkin peräisin samasta kasvista. Öljypalmun hedelmän sisällä on kova ydin, siemen, jota ympäröi kova ja puumainen kerros endokarppi (kuva 2) (MPOC 2012a). Endokarpin ympärillä on mehevä ja pehmeä mesokarppi, jota suojaa hedelmän kuori. Mesokarpista puristettu öljy on ns. varsinaista raakapalmuöljyä (CPO = Crude Palm Oil), joka on kasvista saatava ensisijainen tuote (Sumathi ym. 2008: 2409). 14 Kuva 2. (a) Hedelmärypäs (Prudente, C., RSPOn luvalla 2012), (b) yksittäisiä hedelmiä ja hedelmän poikkileikkaus: keltainen mesokarppi ja valkoinen ydin (MPOC, RSPOn luvalla 2012) Hedelmän ytimestä puristetaan palmuydinöljyä (CPKO = Crude Palm Kernel Oil), joka on kasvista saatava toissijainen tuote. Jatkossa käytän palmuöljyn perässä termien englanninkielisiä lyhenteitä CPO, CPKO, PPO (= Processed Palm Oil) tai PPKO (= Processed Palm Kernel Oil) silloin, kun on tarpeen eritellä erilaiset palmuöljyt toisistaan. Nämä termit ovat vakiintuneet myös tieteellisessä käytössä ja ovat siten verrattavissa muihin tutkimuksiin. Esimerkiksi tuotantolukujen kohdalla on tärkeää eritellä raakapalmuöljy (CPO) prosessoidusta palmuöljystä (PPO). Jos erittely ei ole aiheen kannalta tarpeellista, käytän pelkästään sanaa palmuöljy. Öljypalmun hedelmien täytyy olla prosessoitaessa mahdollisimman tuoreita laadun takaamiseksi. Esimerkiksi Pursegloven (1985) tutkimuksessa todettiin hedelmien liian pitkän varastointiajan lisäävän vapaiden rasvahappojen määrää palmuöljyssä, mikä huonontaa öljyn laatua. Prosessointi tapahtuu yleensä plantaasien lähistöllä sijaitsevissa palmuöljylaitoksissa (palm oil mills). Palmuöljyä (CPO) ja palmuydinöljyä (CPKO) saadaan uuttamalla hedelmän öljy ja prosessoimalla se laatuvaatimusten mukaiseksi (MPOC 2012b). Nämä ovat ensimmäisen prosessointikierroksen tuotteita. Malesiassa suurin osa palmuöljystä jatkojalostetaan 15 toisella prosessointikierroksella sopivaksi eri markkinoille, joko erilaisiksi raakaaineiksi tai valmiiksi tuotteiksi. Palmuöljyn prosessoinnissa syntyy öljyn lisäksi sivutuotteita, joita voidaan hyödyntää monin eri tavoin. Tyhjät hedelmätertut (EFP = Empty Fruit Bunches) ovat biomassaltaan merkittävin sivutuote, mutta myös hedelmän ytimen kuori ja palmukuitu muodostavat paljon jätettä (Yusoff 2006: 88). Prosessoitaessa tonni FFP:tä syntyy keskimäärin 0,23 tonnia EFP:tä ja jonkin verran muuta biomassaa (Stichnothe & Schuchardt 2011: 3977). EFP:tä ja muuta biomassaa voidaan hyödyntää energiaksi, mutta yleensä jätebiomassaa käytetään orgaanisten lannoitteiden ja mullan raaka-aineena (Yusoff 2006: 88). Koska jätteitä halutaan hyödyntää mahdollisimman paljon, on hedelmän ytimen kuoria kokeiltu muutamilla maatiloilla jopa tienpäällystämiseen. Palmuöljyn tuotannossa syntyy myös huomattava määrä jätevettä (POME = Palm Oil Mill Effluent), joka on erittäin saastuttavaa etenkin vesistöön joutuessaan (Lam & Lee 2011: 125). Prosessoitaessa tonni FFP:tä syntyy keskimäärin 0,65 tonnia POMEa (Stichnothe & Schuchardt: 3977). Jätevettä on perinteisesti johdettu säilytysaltaisiin, joiden ongelmana ovat olleet korkeat metaanipäästöt. Nykyisin monet tuotantolaitokset käyttävät jätevettään biokaasun tuottamiseen, jolloin laitokset ovat parhaimmillaan omavaraisia energian suhteen. Lam ja Lee (2011) ehdottavat POMEn käyttöä mikrolevien kasvatuksessa. Tällä menetelmällä voidaan tuottaa toisen sukupolven biodieseliä ja bioetanolia. Myös itse palmukasvia voidaan hyödyntää maataloudessa ja teollisuudessa. Öljypalmuja hyödynnetään 20–30 vuotta, jonka jälkeen puut kaadetaan ja yleensä tilalle istutetaan uusi viljelmä. Palmu voidaan kaataa ja silputa entisellä kasvupaikallaan ja antaa maatua uuden viljelmän ravinteikkaaksi maaksi (MPOC 2006: 13). Näin saadaan kierrätetyksi 90–100 tonnia orgaanista materiaalia hehtaaria kohden. Palmusta saatavaa biomassaa, kuten lehtiä ja runkoa, voidaan käyttää bioenergian lähteenä, mutta jätteelle etsitään myös jatkuvasti uusia hyödyntämismahdollisuuksia (Sumathi ym. 2008: 2414). Rungosta voidaan valmistaa monenlaista puutavaraa, esimerkiksi huonekalupuuta ja vaneria. Alhaisen ominaistiheytensä vuoksi sitä ei kuitenkaan voi käyttää rakennusten rakenteisiin. 16 Palmun lehtiä käytetään muun muassa märehtijöiden ravintona kuten myös palmuöljyn tuotantoprosessissa syntyneitä orgaanisia jätteitä (MPOCa 2012; Sumathi ym. 2008: 2414). Prosessoidusta biomassasta, joka voi sisältää kaikkia palmun osia, tehdään myös erilaisia valmisteita kuten huonekaluja, kotitalousvälineitä, pakkauksia sekä koristeosia elektroniikkaan ja autoteollisuuteen. 2.2.4 Palmuöljy ravintona Palmuöljyn, kuten kaikkien kasviöljyjen, kokonaistuotannosta käytetään valtaosa, noin 80 %, elintarviketeollisuudessa; tärkeimpiä käyttökohteita ovat ruokaöljy, margariini, keksit, suklaa ja einekset (Lam ym. 2008; USDA 2012). Kehitysmaissa ollaan yhä kiinnostuneempia ravinnon terveellisyydestä, mikä on osaltaan lisännyt kasviöljyjen kysyntää eläinrasvojen sijasta (Mukherjee & Mitra 2009: 197). Palmuöljy on myös edullista: YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO 2002) mukaan palmuöljyn kysyntä on merkittävää myös Afrikan köyhimmissä kehitysmaissa, joissa on perinteisesti käytetty kalliimpia pähkinä-, maissi- ja auringonkukkaöljyjä. Malesiassa palmuöljy on eniten käytetty ruokaöljy, sillä se soveltuu erinomaisesti malesialaiselle ruokakulttuurille ominaiseen uppopaistamiseen. Öljy on myös edullista, sillä sen tuotantokustannukset ovat alhaisia ja kauppa on hallituksen tukemaa. Palmuöljyn laatua ja hintaa määrittävät useat indikaattorit, esimerkiksi kosteus, epäpuhtaudet ja jodin määrä sekä erityisesti ruokaöljyn laadun kuvaajana vapaiden rasvahappojen määrä (FFA = Free Fatty Acids) (Saad ym. 2007: 1407). Koska liian korkea vapaiden rasvahappojen pitoisuus on terveydelle haitallista, on niiden hyväksyttävä määrä ruokaöljyissä säänneltyä. Malesiassa ruokaöljyksi tarkoitetussa palmuöljyssä FFA-pitoisuus saa olla korkeintaan 0,1 % (Tan ym. 2009: 645). Saadin ym. (2007) tutkimuksen mukaan raakapalmuöljynäytteissä (CPO) vapaiden rasvahappojen pitoisuus vaihteli välillä 2,3–6,7 %, joten öljyn jatkoprosessointi on välttämätöntä. Lam ym. (2008) muistuttaa, että palmuöljyllä oli pitkään huono maine epäterveellisenä öljynä, sillä siinä on korkea tyydyttyneiden rasvahappojen osuus (palmitiinihappoa 44 % ja steariinihappoa 5 %). Tyydyttyneiden rasvahappojen 17 käytön on todettu lisäävän sydän- ja verisuonitautien riskiä. Palmitiinihappo on kuitenkin myöhemmin osoitettu sinänsä harmittomaksi tyydyttyneeksi rasvahapoksi, eikä se nosta kolesterolia kohtuullisesti käytettynä (Chong & Ng 1991). Palmuöljyn muut rasvahapot ovat pääasiassa terveydelle edullisia kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, joiden on todettu nostavan hyvän HDL-kolesterolin määrää veressä. Kiinalaisessa tutkimuksessa (Zhang ym. 1997) neljä verrokkiryhmää käytti kuuden viikon ajan ravintonsa rasvoina pääasiassa palmu-, soija- tai pähkinäöljyä tai laardia. Odotetusti laardia nauttineiden kokonaiskolesteroli ja veren huono LDLkolesterolipitoisuus nousivat, kun taas palmu- ja soijaöljy laskivat LDL-kolesterolia ja nostivat hyvää HDL-kolesterolia. Pähkinäöljyä käyttäneiden HDL-kolesteroli oli muita öljyjä alhaisempi. Tulokset ovat tilastollisesti merkitseviä. Myös Ong ja Goh (2002) mainitsevat artikkelissaan, että pääosassa heidän läpikäymistään tutkimuksista palmuöljyn todettiin laskevan veren haitallista kokonaiskolesterolia, LDL-kolesterolia ja triglyseriinitasoa sekä nostavan HDL-kolesterolia. Palmuöljy sisältää kasvikunnasta saatavista tuotteista myös eniten karotenoideja, A-vitamiinin esiastetta ja runsaasti E-vitamiinia, jotka toimivat antioksidantteina (Mukherjee & Mitra 2009: 198). Palmuöljy ei siten nykytutkimuksen mukaan ole sen huonompi tai parempi vaihtoehto kuin muutkaan kasviöljyt. Tästä osoituksena maailman terveysjärjestö (WHO) ja FAO ovat hyväksyneet palmuöljyn kansainvälisten elintarvikestandardien vaatimusten mukaiseksi kasviöljyksi (Codex Alimentarius 1999). 2.2.5 Biopolttoaineet ja palmuöljy Biopolttoaineiden käsitteistöä Kansainvälinen energiajärjestö määrittää bioenergian olevan suoraan tai epäsuoraan fotosynteesin tuottaman lähtömateriaalin avulla saatavaa energiaa, joka korvaa fossiilisia polttoaineita (IEA 2009). Bioenergian lähteitä ovat muun muassa puu, kasvit, orgaaninen kasvi- ja eläinjäte, yhdyskuntajäte ja levä. Biopolttoaineet ovat yksi bioenergian muoto, eli ne ovat nestemäisiä polttoaineita, jotka ovat peräisin erilaisista orgaanisista aineksista (Murphy ym. 2011). Tilman ym. (2009) korostavat, 18 että biopolttoaineet ovat järkevä vaihtoehto fossiilisille polttoaineille, jos ne tuottavat huomattavasti vähemmän kasvihuonekaasuja kuin perinteiset polttoaineet ja kun kilpailu ruoantuotannon kanssa on mahdollisimman vähäistä. Sumathi ym. (2008) pitävät edellisten vaatimusten lisäksi tärkeänä, että biopolttoaineet ovat teknisesti järkevästi toteutettavissa, taloudellisesti kannattavia ja kilpailukykyisiä, ympäristön kannalta hyväksyttäviä ja helposti saatavilla. Biopolttoaineet jaetaan yleensä ensimmäisen ja toisen sukupolven polttoaineisiin. Harveyn ja Pilgrimin (2011) mukaan ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden raaka-aineita ovat alun perin maatalouden käytössä olleet kasvit, esimerkiksi maissi, vehnä, rypsi, sokeriruoko ja palmuöljy. Toisen sukupolven biopolttoaineiden raakaaineet ovat monipuolisia (kasveista levään ja bakteereihin), mutta erityisesti niille ovat ominaisia uudenlainen ja tehokas teknologia, esimerkiksi erilaiset lämpökemialliset ja käymiseen liittyvät prosessit (Harvey & Pilgrim 2010). Toisen sukupolven biopolttoaineet ovat pääosin vasta kehitteillä kaupallista käyttöä varten. Biopolttoaineisiin liittyvä terminologia ei ole vielä vakiintunutta; esimerkiksi John ym. (2011) ja Murphy ym. (2011) jaottelevat biopolttoaineet ensimmäisen, toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineisiin. Tässä tutkimuksessa keskityn ensimmäisen sukupolven kasviöljyistä palmuöljyyn, joten kansainvälisen luokittelun epäyhtenäisyys ei ole tämän tutkimuksen kannalta merkittävää. Biopolttoaineiden sukupolvijaottelua ei pidä sekoittaa käsitteeseen kehittyneet biopolttoaineet (advanced biofuels), joka on vuodesta 2007 lähtien ollut USA:n uusiutuvien polttoaineiden standardeihin (RFS2) kuuluva luokka. Kehittyneet biopolttoaineet voivat olla raaka-aineeltaan mitä tahansa biomassaa, kunhan ne tuottavat elinkaarensa aikana vähintään 50 % vähemmän kasvihuonekaasuja kuin fossiiliset polttoaineet vuoden 2005 standardimittauksiin verrattuna (Murphy ym. 2011: 53). Tuottajien kannalta RFS2-luokittelu on merkittävä uudistus, sillä USA hinnoittelee ostamansa biopolttoaineet ainakin osittain niiden päästöarvojen mukaan (McMartin 2012). Biopolttoaineet voidaan edelleen jakaa bioetanoliin ja biodieseliin. Bioraaka-aineita, esimerkiksi sokeriruokoa, maissia tai levää, käyttämällä tai tislaamalla saadaan etanolia, jota voidaan käyttää polttoaineen osana bensiiniin sekoittamalla (John ym. 19 2011: 187). Biodieseliä voidaan valmistaa periaatteessa kaikista öljykasveista. Kemialliselta ominaisuudeltaan biodiesel koostuu pitkäketjuisten rasvahappojen monoalkyyli-estereistä (Meher ym. 2004: 250–251). Tärkeimmät prosessit kasviöljyn muokkaamisessa ovat transesterifikaatio, pyrolyysi ja emulgointi, joiden jälkeen kasviöljyjä voidaan käyttää dieselöljyä vastaavana polttoaineena. Biopolttoaineiden kysyntä kasvussa Maailman energian tarve kasvaa jatkuvasti. Kansainvälinen Energiajärjestö (IEA 2011: 1–2) arvioi energian kulutuksen kaksinkertaistuvan vuodesta 2008 vuoteen 2035 mennessä. Saman raportin mukaan vuonna 2008 maailmassa kulutettiin nestemäisiä polttoaineita noin 85,7 miljoonaa barrelia, pääasiassa liikenteen käyttöön. Vuoteen 2020 mennessä tarpeen odotetaan kasvavan 97 miljoonaan barreliin ja 112 miljoonaan barreliin vuonna 2035. Energiatalouden kasvuun pyritään vastaamaan tehostamalla energiantuotantoa, mutta ratkaisuna pidetään myös bioenergian ja erityisesti biopolttoaineiden merkittävää tuotannon lisäystä (esim. Harvey & Pilgrim 2011: 42; IEA 2011: 2; Murphy ym. 2011: 53). IEA (2011) odottaa ns. epätavallisten polttoaineiden (muun muassa öljyhiekka, liuskeöljy, biopolttoaineet) tuotannon lisääntyvän keskimäärin 4,6 % vuodessa, mikä osaltaan auttaa vastaamaan polttoaineiden kasvavaan kysyntään. Kiinnostus biopolttoaineisiin on lisääntynyt myös ilmastonmuutoskeskustelun myötä, sillä biopolttoaineet nähdään keinona vähentää erityisesti liikenteen aiheuttamia päästöjä (mm. Abdullah 2009: 5440; Lim & Teong 2010: 939). Myös jatkuva huoli fossiilisten polttoaineiden riittävyydestä ja öljyn hinnan nousu kiihdyttävät osaltaan kiinnostusta. Meherin ym. (2004) mukaan biodieselin tärkeimpiä hyötyjä ovat (1) vähäisempi riippuvuus fossiilisesta öljystä, (2) uusiutuva tuotanto, (3) mahdollisuus vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, (4) vähäiset haitalliset päästöt, (5) luonnossa hajoaminen, (6) maatalousylijäämän hyödyntäminen ja (7) turvallinen käsittely korkean leimahduspisteen ansiosta (verrattuna tavalliseen dieseliin). Biopolttoaineiden tuotannon avulla voidaan myös tehostaa alueellista kehitystä, luoda uusia työpaikkoja, kasvattaa maa taloutta, edistää energiaomavaraisuutta ja parhaimmassa tapauksessa jopa suojella ympäristöä (Abdullah ym. 2009; Lim & Teong 2010). 20 Monien hyötyjen ohella biopolttoainesektorin täytyy vastata mittaviin haasteisiin. Esimerkiksi Acosta-Michlik ym. (2011) suhtautuvat melko kriittisesti bioenergiasektoriin, koska vielä ei ole saatu tarpeeksi tuloksia sektorin todellisista hyödyistä. Erityisesti he kritisoivat bioenergiaan liittyvää tutkimusta siitä, että se unohtaa todellisen maailman monimutkaiset vaikutussysteemit, ja on siten liian yksinkertaistavaa todellisuuteen verrattuna. Biopolttoainesektorin haasteita ovat muun muassa kilpailu maasta ruoantuotannon kanssa, metsäpinta-alan väheneminen viljelyalan lisääntymisen myötä, sosiaaliset konfliktit, maanomistuskysymykset, kauppaan liittyvät rajoitteet ja poliittinen keskustelu sekä yleisen mielipiteen kääntäminen positiiviseksi, jotta biopolttoaineilla olisi kysyntää jatkossakin (Lim & Teong 2010; Acosta-Michlik 2011; Harvey & Pilgrim 2011; Murphy ym. 2011). Abdullah ym. (2009) pitävät palmuöljyä biodieselin raaka-aineena lähes ylivoimaisena vaihtoehtona muihin öljykasveihin verrattuna lähinnä palmuöljyn kustannustehokkuuden vuoksi. Tällaista yksinkertaistettua paremmuusjärjestykseen asettamista on kuitenkin syytä välttää, sillä hyödynnettävyyteen vaikuttavat monet tekijät. Kustannustehokkuuden lisäksi pitää ottaa huomioon muun muassa biodieselin raaka-aineen koko elinkaaren aikana syntyneet päästöt, teknologiset ja taloudelliset mahdollisuudet, ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset ja maankäytön kysymykset. (Yusoff & Hansen 2007; Sumathi 2008; Tilman ym. 2009; Harvey & Pilgrim 2011; Murphy ym. 2011). On myös syytä ottaa huomioon, että eri alueiden ja maiden maantieteelliset ominaisuudet vaikuttavat merkittävästi siihen, mitä alueella on kannattavaa tai edes mahdollista viljellä. Biopolttoainesektorin kehitys ja tulevaisuus Malesiassa Biopolttoainesektori on Malesiassa rakentunut palmuöljydieselin ympärille. Tutkimusta on tehty jonkin verran muun muassa jatropan (Mofijur ym. 2012) ja jäteöljyjen (Ghadafi 2008) käytöstä energiana, mutta ne eivät ole saavuttaneet kaupallista kiinnostusta. MPOB (= Malaysian Palm Oil Board), aiemmin PORIM (= Palm Oil Research Insititute of Malaysia) on Malesian palmuöljysektorin tärkein tutkimus- ja kehitysyksikkö. Malesian ensimmäinen biodieseliin liittyvä tutkimusprojekti alkoi vuonna 1982, jolloin MPOB aloitti palmuöljypohjaisen biodieselin kehittämisen (Lim & Teong 2010: 941). Laboratoriokokeet antoivat 21 positiivisia tuloksia ja kahta vuotta myöhemmin Malesian kansallinen öljy-yhtiö Petronas yhdessä MPOB:n kanssa perusti ensimmäisen biodieseliä tuottavan pilottitehtaan Malesiaan. Palmudieseliä testattiin paljon seuraavan vuosikymmenen ajan takseissa, busseissa ja henkilöautoissa, ja testauksesta saatujen lupaavien tulosten perusteella sitä kehitettiin yhä paremmaksi vaihtoehdoksi öljypohjaiselle dieselille. Hankkeilla on ollut Malesian hallituksen vahva tuki, sillä vuodesta 1986 alkaen biodiesel on kuulunut niiden tuotteiden joukkoon, joiden investointeihin kannustetaan esimerkiksi verohelpotusten avulla (Abdullah ym. 2010: 5444). Viidennellä suunnitelmakaudella (2001–2005) Malesia julkaisi uuden energiapoliittisen selonteon, jossa uusiutuva energia nostettiin muun muassa öljyn ohella yhdeksi tärkeimmistä energialähteistä (Lim & Teong 2010: 941; Chin 2011: 2–4). Vuonna 2005 Malesiassa julkaistiin lisäksi kansallinen biopolttoaineisiin liittyvä säännöstö, ja yhdessä nämä linjaukset herättivät myös yksityisen sektorin kiinnostuksen palmudieseliin. Samana vuonna MPOB perusti ensimmäisen kaupallisen biodieseltehtaan yhdessä paikallisen plantaasiyrityksen kanssa, ja vuotta myöhemmin lanseerattiin Envo diesel, jossa oli 5 % palmuöljyä ja 95 % tavallista dieseliä. Kiinnostus palmudieselin tuotantoa kohtaan kasvoi edelleen; esimerkiksi Chin (2011) raportoi Malesiassa olevan 25 toiminnassa olevaa tuotantolaitosta. Vuosikymmenen lopulla hintavaihtelut sekä öljy- että palmuöljymarkkinoilla tekivät palmudieselin tuotannosta vähemmän kannattavaa, ja esimerkiksi Adnan (2010) raportoi The Star –lehden artikkelissaan biodieselin tuotannon lähes loppuneen Malesiassa hinnanvaihteluiden takia. 2.2.6 Kasviöljyjen tuotanto Maailmassa tuotettiin vuonna 2011 noin 157 miljoonaa tonnia kasviöljyjä (USDA 2012). Lähes koko tuotanto saadaan yhdeksästä tärkeimmästä öljykasvista, joista 56,5 miljoonaa tonnia öljyä saadaan öljypalmusta (kuva 3). Palmuöljyn (CPO) tuotanto on noin 50 miljoonaa tonnia ja loput 6,5 miljoonaa tonnia on palmuydinöljyä (CPKO). Muita merkittäviä kasviöljyjen lähteitä ovat soija, rypsi ja auringonkukka. 22 Kookos 2% Oliivi 2% Puuvilla 3% (Maa)pähkinä 3% Auringonkukka 10% Öljypalmu 37% Rypsi 15% Soija 28% Kuva 3. Maailman kasviöljytuotannon jakautuminen kasvilajeittain vuonna 2011 (USDA 2012) Palmuöljy ohitti soijaöljyn maailman tärkeimpänä kasviöljynä jo 2000-luvun puolivälissä, sillä palmuöljyn tuotannon kasvunopeus on ollut suurinta jo yli kymmenen vuoden ajan. IEA:n raportin mukaan (Rosillo-Calle ym. 2009: 9) vuosina 1987–2007 raaka- palmuöljyn vuotuinen tuotannon lisäys on ollut keskimäärin 8 %, palmuydinöljyn 7,6 % ja soijaöljyn 5,7 %. Muiden kasviöljyjen tuotannon kasvu on ollut edellisiä vähäisempää. Huomionarvoista kuitenkin on, että soijan viljelyala on edelleen lähes viisinkertainen öljypalmun viljelyalaan nähden (USDA 2012). Myös rypsin viljelyyn käytetään jonkin verran enemmän maata kuin öljypalmujen kasvatukseen. Syitä palmuöljyn tuotannon nopeaan lisääntymiseen on monia – esimerkiksi viljellyn pinta-alan lisäys erityisesti Malesiassa ja Indonesiassa viime vuosikymmeninä on ollut merkittävää. Palmuöljyn satoisuus hehtaaria kohti on muita öljykasveja huomattavasti korkeampi ja toisaalta tuotantokustannukset tuotettua tonnia kohden ovat pienemmät kuin soijalla tai rypsillä (Lam ym. 2009). Samalla maa-alalla voidaan tuottaa parhaimmillaan lähes kymmenen kertaa enemmän palmuöljyä kuin soijaöljyä, jos vain kasvuedellytykset ovat kunnossa. Lamin ym. (2009) tutkimuksen mukaan palmuöljyn satoisuus oli tutkimusajankohtana Malesiassa keskimäärin 3,62 23 tonnia hehtaaria kohden vuodessa (taulukko 1). Todellisuudessa öljypalmun kuten muidenkin öljykasvien satoisuus vaihtelee alueittain ja eri aikoina muun muassa lajikkeiden, kasvuolosuhteiden ja palmun hedelmien kypsymisajankohdan mukaan. Esimerkiksi Melakassa saavutettiin jopa 4,80 tonnia/hehtaarilla oleva satoisuus vuonna 2011, kun taas samana vuonna Kelantanin osavaltiossa satoisuus oli vain 2,52 tonnia/hehtaari (MPOB 2012a). Taulukko 1. Kolmen tärkeimmän kasviöljyn keskimääräinen öljyn tuotto hehtaaria kohden ja arvioidut tuotantokustannukset maittain/alueittain (Lam ym. 2009) Öljykasvi Palmuöljy Soijaöljy Rypsiöljy Öljyn keskimääräinen tuotto (tonni/ha/vuosi) 3,62 0,40 0,68 Keskimääräinen tuotantokustannus (USD/tonni) 228 (Malesia) 400 (USA) 648 (Kanada) 900 (Eurooppa) Taulukosta 1 ilmeneviä palmuöljyn huomattavan alhaisia tuotantokustannuksia selittää muun muassa öljypalmun monivuotisuus, jolloin viljelijältä säästyy aikaa ja energiaa, joka kuluisi yksivuotisten kasvien viljelyyn (Lam ym. 2009). Öljypalmujen viljely vaatii siten vähemmän koneellista maanmuokkausta, lannoitteita ja muita maatalouskemikaaleja kuin soija ja rypsi. On myös syytä ottaa huomioon eri alueiden väliset kehityserot, jotka vaikuttavat maataloustyöntekijöiden palkkatasoon; Malesiassa toimialan työntekijälle maksettava korvaus samasta työstä on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Euroopassa. Malesia ja Indonesia ovat olleet palmuöljyn suurimmat tuottajamaat kaupallisen viljelyn alusta lähtien, ja vuonna 2011 maat tuottivat yhteensä 87 % maailman palmuöljystä (kuva 4) (USDA 2012). Palmuöljyn tuotannossa on siten hyvin vahva keskittymä Kaakkois-Aasiassa, mitä täydentävät pientuottajamaat Thaimaa ja Papua Uusi-Guinea. Tuotantoa on jonkin verran myös Etelä-Amerikassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. 24 Kolumbia 2% Muut 6% Nigeria 2% Thaimaa 3% Indonesia 50% Malesia 37% Kuva 4. Palmuöljyn tuotannon jakautuminen maittain vuonna 2011 (USDA 2012) Indonesia ohitti Malesian palmuöljyn tuotannossa vuonna 2005 (USDA 2012). Indonesia tuotti vuonna 2011 jo puolet maailman raakapalmuöljystä eli noin 25,4 miljoonaa tonnia ja Malesia 37 % eli 18,7 miljoonaa tonnia (kuva 4). Vuonna 2011 tapahtui merkittävä muutos myös palmuöljyn viennissä, sillä Indonesia ohitti tuolloin Malesian ja nousi näin maailman suurimmaksi palmuöljyn viejäksi (USDA 2012). Indonesian palmuöljystä noin 70 % menee vientiin, kun taas Malesia vie lähes 90 % tuottamastaan palmuöljystä. 2.3 Palmuöljysektorin taloudelliset vaikutukset Palmuöljysektori on yksi Malesian talouden keskeisistä sektoreista. Öljypalmu on maatalouden tärkein viljelykasvi, ja palmuöljy on sekä merkittävä teollisuuden raaka-aine että tärkeä vientituote. Palmuöljysektori on osaltaan edistänyt Malesian talouskasvua lisäarvoa tuottavien palmuöljyteknologioiden ja -tuotteiden avulla sekä luomalla työpaikkoja maatalouteen ja teollisuuteen parantaen erityisesti maaseudulla asuvan väestön tulotasoa (Lim & Teong 2010). Talouskasvu tarkoittaa talouden tuottavuuden kasvua, jota mitataan yleensä bruttokansantuotteen (BKT) avulla. Bruttokansantuote mittaa tietyn valtion kokonaistuotantoa, johon sisältyy mittausaikana (yleensä vuosi) tuotetut tavarat ja 25 palvelut. Jotta eri valtioiden luvut olisivat paremmin vertailtavissa keskenään, käytetään nykyisin YK:n ja maailman keskeisten talousjärjestöjen suosittamia, pääasiassa ostovoimalla korjattuja lukuja (PPP = Purchasing Power Parity). Talouskasvun määritelmän keskittyminen pelkkään kokonaistuotannon kasvuun on kuitenkin saanut osakseen paljon kritiikkiä ja esimerkiksi Acemoglu (2012) esittää, että talouskasvu merkitsee myös (kansan)talouden elinkeino- ja väestörakenteen sekä sosiaalisen ja yhteiskunnallisen ulottuvuuden muutosta. Jatkuvan talouskasvun tulisi johtaa parempaan elintasoon ja työllisyyteen, mutta todellisuudessa epätasainen tulonjako on enemmän sääntö kuin poikkeus. Shinin (2012) mukaan epätasaisella tulonjaolla on erityisen negatiivinen vaikutus talouskasvuun talouden kehityksen varhaisessa vaiheessa. Talouskasvua tukevat hyvät koulutusmahdollisuudet, korkea elinajanodote, alentunut hedelmällisyys, maltillinen julkinen kulutus, tehokas laillisuusperiaatteiden noudattaminen, alhainen inflaatio ja vaihtotaseen parantuminen (Barro 1996). Talouskasvua voidaan tehostaa lisäämällä kokonaisinvestointeja, ulkomaanvaluuttavarantoja, valtion tuloja ja tuottavuutta esimerkiksi uusien tuotantoteknologioiden avulla sekä kasvattamalla kokonaiskysyntää (Todaro 2000, 115–119). Malesian talous on ollut yksi Kaakkois-Aasian voimakkaimmin kasvavista talouksista maan vuonna 1957 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen. Tutkimusajankohtana eli viimeisen 30 vuoden aikana Malesian ostovoimalla korjattu BKT on yli 14-kertaistunut (taulukko 2). BKT:n vuosittainen kasvu oli 1980-luvulla keskimäärin 5,9 %, 1990-luvulla 7,2 % ja 2000-luvulla 5,1 %. Kasvu on ollut jatkuvaa lukuun ottamatta muutamia hitaamman kasvun vuosia; esimerkiksi vuonna 1998 Malesian BKT laski 7,4 % Kaakkois-Aasian talouskriisin vuoksi. Malesian ostovoimalla korjattu keskimääräinen kansantulo on 7-kertaistunut tutkimusajankohtana ja esimerkiksi Maailmanpankki luokittelee maan ’ylemmän keskitulotason maaksi’ (The World Bank 2012a). Taloutta mittaavia tunnuslukuja esitettäessä on hyvä ottaa huomioon, että luvut ovat aina enemmän tai vähemmän arvioita, ja ne saattavat vaihdella lähteiden mukaan. Jotkut maat saattavat myös antaa vääriä lukuja tukeakseen omia tarkoitusperiään, joten on parempi keskittyä taloutta kuvaaviin kehitystrendeihin ja muutoksen suuntiin kuin yksittäisiin lukuihin. 26 Taulukko 2. Malesian ostovoimalla korjattu BKT ja BKT/per henkilö ostovoimalla vuosina 1980–2011 (The World Bank 2012a) BKT, PPP (miljoonaa USD) 31 009 49 431 83 196 146 719 194 857 287 500 319 308 352 861 374 431 375 868 402 101 438 000 Vuosi 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 BKT, PPP/per henkilö (USD) 2 240 3 140 4 570 7 080 8 320 11 020 12 010 13 040 13 610 13 450 14 160 15 190 Malesian raakapalmuöljyn tuotanto on kasvanut viimeiset kolmekymmentä vuotta lukuun ottamatta muutamia pieniä notkahduksia (kuva 5). Merkittävin tuotannon aleneminen tapahtui Kaakkois-Aasian talouskriisin aikaan vuonna 1998, jolloin tuotanto aleni 1,1 miljoonaa tonnia palmuöljyn kysynnän vähennyttyä muualla Aasiassa. Vuonna 2011 Malesia tuotti 18,7 miljoonaa tonnia palmuöljyä (CPO), 2,2 miljoonaa tonnia palmuydinöljyä (CPKO) ja 2,2 miljoonaa tonnia puristettua palmuydintä (PKC) (MPOB 2012a). Palmuöljyn tuotanto (tonnia) 20 000 000 16 000 000 12 000 000 8 000 000 4 000 000 0 1980 1985 1990 1995 Vuosi 2000 2005 2010 Kuva 5. Palmuöljyn tuotanto Malesiassa vuosina 1980–2011 (MPOB 2009 & 2012a) 27 Malesia vie valtaosan tuottamastaan palmuöljystä, ja vienti koostuu pääasiassa prosessoidusta palmuöljystä sekä valmiista tuotteista, jolloin vain 15 % on raakaaineen (CPO/CPKO) vientiä (taulukko 3) (PORAM 2011; MPOB 2012a). Malesia on pyrkinyt jatkuvasti lisäämään prosessoidun palmuöljyn ja valmiiden tuotteiden osuutta viennistä luodakseen lisäarvoa tuottajille ja edistääkseen näin talouskasvuaan. Kuitenkin valmiin biodieselin osuus palmuöljysektorin viennistä ja viennin arvosta oli minimaalisen pieni vuonna 2011 (0,18 %). Luvut eivät tosin kerro Malesian rajojen ulkopuolella valmistetun tai kotimarkkinoille jäävän biodieselin osuutta. Taulukko 3. Palmuöljytuotteiden vienti ja viennin arvo vuonna 2011 (PORAM 2011; MPOB 2012a); 1MYR = 0,26 EUR (30.12.2012) Tuote Raakapalmuöljy (CPO) Prosessoitu palmuöljy (PPO) Raakapalmuydinöljy (CPKO) Prosessoitu palmuydinöljy (PPKO) Puristettu palmuydin (PKC) Oleokemikaalit Valmiit tuotteet Biodiesel Muut Yhteensä Viennin arvo Vienti (tonnia) (miljardia MYR) 3 477 599 11,10 14 515 666 49,37 205 457 0,91 970 746 5,19 2 227 410 0,93 2 181 430 10,85 402 909 1,72 49 999 0,18 240 456 0,17 24 271 672 80,42 Palmuöljysektorin viennin arvon kasvu on ollut viime vuosina merkittävää, sillä vuonna 2011 arvo oli noin 80 miljardia Malesian ringgitiä (MYR), vuonna 2010 arvo noin 60 miljardia ja vuotta aiemmin vain 50 miljardia. Palmuöljysektorin viennin arvo Malesian kokonaisviennistä oli vuonna 2011 lähes 12 %. (MATRADE 2012). Malesian tärkein palmuöljyn vientikohde on Kiina, jonne viedään jopa 25 % tuotannosta. Kiinan lisäksi myös EU, Pakistan, Intia ja USA ovat Malesialle tärkeitä vientikohteita (MPOB 2012a). Malesia on huomattavan vientinsä lisäksi maailman viidenneksi suurin palmuöljyn tuoja, sillä malesialaisilla plantaasiyrityksillä on viljelmiä myös muissa maissa, mutta tuotteen jatkojalostus tapahtuu kuitenkin usein Malesiassa. 28 2.4 Palmuöljysektorin sosiaaliset vaikutukset 2.4.1 Köyhyyden väheneminen Köyhyydellä ja sen vähenemisellä on sekä sosiaalisia että taloudellisia vaikutuksia. Tässä tutkimuksessa köyhyyden väheneminen on luokiteltu sosiaalisten vaikutusten ulottuvuudeksi, sillä köyhien ihmisten tulotason nousu lisää nopeasti elämänlaatua muun muassa parantuneen ravitsemuksen, elinolojen ja koulutuksen avulla (Marsella ym 1997: 56). Köyhyyden väheneminen edistää myös ihmisarvoa ja voimaannuttaa ihmisiä, mikä edistää rauhaa ja turvallisuutta sekä paikallisesti että kansainvälisesti. Maailmanpankin kehitysmaita koskevan määritelmän mukaan ihminen on köyhä, jos hän elää alle 2 dollarilla päivässä, ja äärimmäisen köyhä, jos tulot ovat korkeintaan 1,25 dollaria päivässä (The World Bank 2012b). Köyhyyden vähentäminen on yhtä lailla kansainvälisen kuin kansallisenkin kiinnostuksen kohteena, ja köyhyyden puolittaminen vuodesta 2000 vuoteen 2015 mennessä on keskeisellä sijalla myös YK:n asettamissa vuosituhattavoitteissa (Millennium Development Goals). Tehokkaaseen köyhyyden poistamiseen ja tuloerojen kaventamiseen tarvitaan talouskasvun ohella terveydenhuollon, koulutuksen ja elinkeinojen edistämistä niin, että ne ovat myös kaikkein köyhimmän väestönosan saavutettavissa (Cremin & Nakabugo 2012: 499). Myös hyvät hallintotavat, korruption vähäisyys ja avoin talous edistävät tulotason kasvua (Craig & Porter 2002: 53; Mulok ym. 2012: 31). Maatalouden tuottavuuden kasvu satoisampien lajikkeiden ja tehokkaamman teknologian ansiosta on edistänyt monien kehitysmaiden taloudellista kasvua ja kehitystä (Alwang & Siegel 2003: 1). Maatalouden kehitys on hyödyttänyt erityisesti kansantalouksia, mutta yksittäiset köyhät viljelijät ovat saattaneet jäädä kehityksestä paitsi, sillä heillä ei välttämättä ole pääomaa ansiotason nostamiseksi tarvittaviin investointeihin. Kerrin ja Kolavallin (1999) mukaan maatalouden kehitysvaikutukset riippuvat paljolti maan poliittisesta halusta tukea maataloussektoria, eivät niinkään yksittäisen teknologian tai kasvilajikkeen parannuksista. 29 Malesian 1960-luvulla valitsema linja kasvattaa öljypalmun viljelyalaa nopeasti mahdollisti pienviljelijöiden ottamisen mukaan suunnitelmaan. Valtio tarvitsi lisää työvoimaa sektorille ja toisaalta se kamppaili korkeiden köyhyyslukujen kanssa. Vuonna 1956 perustetun FELDAn tehtävänä oli kehittää maata sopivaksi viljelyyn ja asuttaa maaseudun köyhiä viljelmille (Fold 2000: 473). Valtio takasi toimillaan elinkeinon maan köyhimmille ja sai valitsemansa sektorin kasvuun. FELDAn toimien lisäksi palmuöljysektorin avulla on luotu tuhansia työpaikkoja niin plantaaseille kuin palmuöljysektoriin liittyvään teollisuuteen ja viimeisimpänä korkeakoulutetuille bioteknologian osaajille bioteknologian toimialoille (Lim & Teong 2010: 947). 2.4.2 Inhimillisen pääoman kasvu Inhimillisen (osaamis)pääoman (human capital) käsite on alun perin lähtöisin taloustieteestä, kun tuli tarve kuvata aineellisen pääoman lisäksi ihmisten taitotiedon ja kyvykkyyden merkitystä liiketoiminnassa (Woodhall 2002: 6951). Tällainen aineeton pääoma muodostuu ihmisten tiedoista, taidoista, ominaisuuksista ja pätevyyksistä, jotka edistävät henkilökohtaista, sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia, jota parhaiten saadaan lisätyksi koulutuksen avulla (OECD 2001: 3; Woodhall 2002: 6951). Inhimillisen pääoman rinnalle on tullut käsite sosiaalinen pääoma (social capital), mikä tarkoittaa yksilön sidoksia läheisiin, ryhmien muotoutumista ja yhteistyötä ryhmien kesken. Tässä tutkimuksessa keskityn tutkimuksen aiheen ja tutkimuskysymysten mukaisesti inhimilliseen pääomaan eli mahdollisuuksiin kasvattaa yksilön taitotietoa tarkasteltuna erityisesti koulutuksen näkökulmasta. Inhimillisen pääoman tasoissa ilmenevät erot selittävät suuren osan rikkaiden ja köyhien maiden välisistä elintaso- ja hyvinvointieroista. Monet tutkijat kannustavat taitotiedon kasvattamiseen kehitysmaissa, sillä se on merkittävin yksittäinen tekijä elintasoerojen kaventamiseksi ja talouden kokonaistuotannon (Gershenberg 1987: 931; Schultz 2003: 219–220). lisäämiseksi Malesiassa on ollut pitkään suhteellisen hyvä peruskoulutus, sillä jo 1970-luvulla lähes 90 % väestöstä kävi alakouluun (elementary school) verrattavan oppimäärän ja nykyään lähinnä vain tietyt alkuasukasyhteisöt Borneolla jäävät ilman peruskoulutusta (The World Bank 30 2012a). Yläkoulu- ja lukiotasoinen (secondary school) koulutus on sen sijaan lisääntynyt merkittävästi tutkimusajankohtana. Vuonna 1980 vain hieman alle puolet 11–18 -vuotiaista suoritti toisen asteen koulutuksen, kun luku vuonna 2010 oli jo noin 70 %. Vuonna 2010 noin 40 % väestöstä suoritti kolmannen asteen tutkinnon. 2.5 Palmuöljysektorin vaikutukset ympäristöön 2.5.1 Päästöt ilmaan, veteen ja maahan Palmuöljyn tuotanto ja kulutus aiheuttavat monenlaisia päästöjä ilmaan, veteen ja maaperään. Monipuolinen tutkimus- ja kehitystyö on onnistuneesti ratkaissut monia päästöihin liittyviä ongelmia parantaen siten palmuöljyn elinkaaren ympäristöystävällisyyttä. Parannuksista huolimatta tieteentekijöiden piirissä käydään ajoittain hyvinkin kiivasta keskustelua muun muassa palmuöljytuotannon todellisista hiilidioksidipäästöistä ja niiden vaikutuksista ilmaston lämpenemiseen (esim. Reijnders & Huijbregts 2006; de Vries 2008). Yusoff ja Hansenin (2006) palmuöljyn elinkaaritutkimuksen mukaan palmuöljyn tuotannon saastuttavin prosessi on teollisten lannoitteiden valmistus ja käyttö, joita seuraavat kuljetusten ja tuotantolaitosten fossiilisten polttoaineiden käyttö sekä erityisesti tuotantolaitosten savupiipuista tulevat ilmansaasteet; haitallisimpia näistä ovat hengityselimiin päätyvät epäorgaaniset hiukkaset. Tutkimuksen mukaan palmuöljyn (CPO ja CPKO) tuotanto aiheutti vuoden 2003 tuotantoluvuilla laskettuna Malesian ympäristökuormituksesta noin 3,5 %. On kuitenkin otettava huomioon, että esitetyt vaikutukset kattavat vain öljypalmujen istuttamisesta palmuöljyn tuotantoon saakka muodostuvat päästöt, eli elinkaarimalli ei sisällä esimerkiksi metsän raivaamisesta johtuvia päästöjä. Kokonaiskuormitus (mukaan lukien metsän raivaamisesta aiheutuvat päästöt) on tuotantoteknologian parantumisesta huolimatta todennäköisesti kasvanut, sillä viljelyala on noussut 3,79 miljoonasta hehtaarista tutkimuksen tekoajankohdasta eli vuodesta 2003 yli 5 miljoonaan hehtaariin vuonna 2011 (MPOB 2012a). Osa tutkijoista puolustaa palmuöljyn ympäristöystävällisyyttä vertaamalla siitä tuotetun biodieselin hiilidioksidipäästöjä fossiilisiin polttoaineisiin (Yusoff 2006: 91; 31 Boons & Mendoza 2010; 1686) ja muihin öljykasveihin (Sumathi ym. 2008: 2417). Reijnders ja Huijbregts (2006: 477) taas korostavat palmuöljytuotannon hiilidioksidipäästöjen olevan merkittäviä, jos otetaan huomioon palmuöljytuotannon koko elinkaaren aikaiset päästöt varsinkin silloin, kun viljelyala on raivattu koskemattomaan metsään. de Vries (2008) kuitenkin kritisoi Reijndersin ja Huijbergtsin (2006) tutkimusta ja väittää sen ylikorostavan palmuöljytuotannon hiilidioksidipäästöjä. Reijnders ja Huijbregts perustavat olettamuksensa Prasertsanin ja Prasertsanin (1996) tutkimuksessa Thaimaassa havaittuihin päästöihin, jotka syntyvät muun muassa tuotantolaitosten käyttämästä fossiilisesta energiasta. de Vries (2008) huomauttaa Malesiassa käytäntöjen olevan aivan erilaisia, sillä nykyisin suurin osa tuotantolaitosten energiasta tuotetaan jätebiomassalla tai jätevedestä saadulla biokaasulla. Hän korostaa, kuinka tärkeää jatkotutkimus on, jotta saataisiin selville palmuöljyn todellinen energiatase ja mahdollisimman totuudenmukainen ympäristökuormitus. Hiilidioksidipäästöjen lisäksi ilmaan vapautuu tuotannon aikana myös muita päästöjä, jotka suurina määrinä voivat olla ihmisten terveydelle haitallisia ja voivat myös edistää ilmaston lämpenemistä. Plantaaseja on perinteisesti raivattu polttamalla paikalla ollut kasvillisuus, jolloin ilmaan vapautuu hiilidioksidin lisäksi hiilimonoksidia (CO), metaania (CH4), NMVOC:tä sekä typen oksideja (Reijnders ja Huijbregts 2006: 480). Typen oksideja ja raskasmetalleja vapautuu ilmaan myös tuotantolaitosten toimivien lämpö- ja voimalaitosten puhdistamattomien savukaasujen mukana (Stichnothe & Schuchardt 2011: 3982). Osa plantaaseista sijaitsee turvemailla, joista vapautuu ilmakehään metaania ja hiilidioksia viljelyn myötä (Inubushi 2003: 607). Voimakkain metaanin lähde on kuitenkin palmuöljyn prosessoinnissa syntyvän jäteveden (POME) varastoinnista johtuvat metaanipäästöt (Lam & Lee 2011: 125). POMEa hyödynnetään energiantuotannossa, mutta Stichnothe ja Schuchardt (2011: 3977) pitävät elinkaariajattelun näkökulmasta hyvänä vaihtoehtona myös POMEn ja jätebiomassan samanaikaista kompostointia, jolloin voitaisiin estää anaerobinen käymistila, vähentää haitallisten yhdisteiden muodostumista ja hyödyntää kompostoitu aines plantaaseilla. 32 Palmuöljyn elinkaaren aikana syntyy myös päästöjä, jotka vaikuttavat pohja- ja pintavesiin. POMEn tuotantoteknologian merkittävästi vaikutus kehittyminen vesien on saastumiseen tosiasiassa tunnetaan vähentänyt näitä hyvin ja päästöjä (Lam & Lee 2011: 125). Comte ym. (2012) huomauttavat, että edellistä huonommin tunnetaan muun muassa viljelyn aiheuttamia hydrologisten toimintojen häiriöitä ja veden laadun heikkenemiseen vaikuttavia tekijöitä. Vesistöjen suojelun kannalta viljelymaan raivaus ja viljelyn ensimmäiset vuodet ovat kriittisimmät hetket, sillä tällöin ravinteiden virtaus vesistöihin on suurimmillaan (Comte ym. 2012). Lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön tulisi varsinkin viljelyn alussa olla erityisen tarkkaan harkittua. Rehevöityminen on kasvien perustuotannon kasvua maalla tai vedessä, mikä johtuu lisääntyneestä ravinnon saatavuudesta, yleisimmin typestä ja fosforista (Suomen ympäristökeskus 2012). Palmuöljyplantaaseilla erityisesti lannoitteissa käytettävä fosfori aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä, mutta myös tuotantolaitosten mahdollisesti puhdistamattomien savukaasujen typen oksidit rehevöittävät luontoa (Stichnothe & Schuchardt 2011: 3982). Tuotantoteknologian kehittämisellä on huomattava vaikutus vesien laadun parantamisessa, sillä Stichnothen ja Schuchardtin (2011: 3982) tutkimuksen mukaan erityisesti viljelyn jälkeistä tuotantoteknologiaa parantamalla on mahdollista vähentää yli 50 % ilmaan vapautuvista typen oksideista. Palmuöljyn tuotanto voi aiheuttaa myös maaperän ja vesistöjen happanemista. Nämä päästöt syntyvät pääosin kuljetuksen ja maataloustoimintojen vaatiman energian kulutuksen kautta (Arvidsson ym. 2011: 135). Maaperän kuntoon vaikuttavat päästöjen lisäksi maatalouteen liittyvät toiminnot. Haron ym. (1998) tutkimuksen mukaan maa-alan muokkaus ja valmistelu viljelyä varten vähentää pintamaan orgaanista ainesta merkittävästi. Ravinteiden menetys ja maaperän köyhtyminen ovat uhkana erityisesti pengerretyillä rinneviljelmillä, missä rankkasateet saattavat huuhtoa merkittävän osan ravinteista mukanaan (Tanaka ym. 2009: 300). Saman tutkimuksen mukaan maaperän veden läpäisykyky on palmuöljyplantaaseilla usein heikko, mikä lisää entisestään maaperän eroosiota. Maaperän kuntoa voi kuitenkin parantaa muun muassa käyttämällä oikeaa määrää lannoitteita, välttämällä maaperää liiaksi kovettavia toimintoja, hyödyntämällä 33 palmun jätebiomassaa (esimerkiksi lehtiä) maaperän ravinteiden palauttamisessa ja välttämällä viljelyä eroosiolle herkillä alueilla (Tanaka ym. 2009). Tuotannosta syntyneitä päästöjä ja niiden aiheuttamia haittoja voidaan vähentää huomattavasti muun muassa käyttämällä orgaanisia lannoitteita sekä kehittämällä ympäristöystävällisempiä teollisia lannoitteita, lisäämällä ilman ja veden suodattimia tuotantolaitoksiin, suosimalla raideliikennettä kuljetuksissa ja hyödyntämällä palmun muuta biomassaa ja prosessointijätteitä tuotantolaitosten energiana (Reijnders & Huijbregts 2006: 478; Yusoff & Hansen 2007: 50; Stichnothe & Schuchardt 2011: 3983). Toimenpiteet vähentävät ympäristön kuormitusta, mutta usein ne parantavat myös tuotannon tehokkuutta sekä parantavat kotimaista ja kansainvälistä kilpailukykyä. 2.5.2 Maatalousmaan lisäämisen vaikutukset maankäyttöön Öljypalmuplantaasit ovat merkittävä osa maisemaa Malesian eri alueilla. Valtaosa maatalousmaasta käytetään öljypalmujen viljelyyn, ja maatalousmaan tarve kasvaa vuosittain. Malesia joutuu muiden valtioiden tavoin jatkuvasti pohtimaan maankäyttöään suhteessa maan kehitystarpeisiin. Malesian hallintorakenne vaikuttaa voimakkaasti valtion maankäyttöön. Liittohallitus on vastuussa muun muassa puolustuksesta, ulkomaanasioista, kaupasta, koulutuksesta ja terveydenhuollosta (Malaysia Government’s Official Portal 2012). Osavaltiohallinnon tehtävänä taas on päättää alueensa luonnonvarojen ja maankäytöstä maatalouden ja teollisuuden tarkoituksiin. Liittohallitus voi ohjata ja antaa suosituksia esimerkiksi kestävästä maankäytöstä, mutta osavaltiot ovat hyvin autonomisia omien resursseidensa käytön suhteen. Maanpeite ja maankäyttö ovat omia käsitteitään, jotka ovat kuitenkin läheisessä vuorovaikutuksessa keskenään. Maanpeite tarkoittaa maan pintaa peittävää materiaalia, esimerkiksi metsää, peltoa, vesistöä ja rakennettua aluetta (Jansen & Gregorio 2002: 90–91). Maankäyttö taas kuvaa niitä ihmisen toimintoja, joilla hän maata käyttää. Esimerkiksi pelto on maanpeite ja peltoviljely maankäyttöä. Maanpeitteen tai maankäytön muutos tapahtuu yleensä kategoriasta toiseen, esimerkiksi metsästä pelloksi, jolloin muutos on helposti havaittavissa. Jansen ja 34 Gregorio (2002) tarkentavat, että muutos voi tapahtua myös kategorian sisällä, esimerkiksi sadeveden kastelemasta peltoviljelystä keinokastelua vaativaksi viljelyksi, jolloin muutos ei ole välttämättä näkyvä mutta mahdollisesti hyvinkin merkittävä. Kategorioiden sisäiseen muutokseen vaikuttaa kategorioiden alkuperäinen tarkkuus. Tässä tutkimuksessa keskityn erityisesti maankäytön kategorioiden väliseen muutokseen eli siihen, mitkä maankäytön muodot ovat väistyneet öljypalmuviljelmien tieltä. Keskustelua Malesian maankäytön muutoksesta ja erityisesti metsien vähenemisestä hankaloittaa käsitteellinen ristiriita, sillä metsän käsite on Malesiassa erilainen kuin laajalti käytetty ja hyväksytty FAOn käsite. FAOn (2000) mukaan metsä on alue, joka on kooltaan vähintään 0,5 hehtaaria, puusto kattaa vähintään 10 % pinta-alasta, eikä alue ole maatalouden tai urbaanien toimintojen käytössä. FAO ei siis hyväksy plantaasiviljelmien puita osaksi metsäpeitettä. Malesian oman määritelmän mukaan metsään kuuluvat primaarinen ja sekundaarinen metsä sekä tietyt puuvartiset maatalouskasvit kuten öljypalmu ja kumipuu (FAO 2010). Tässä tutkimuksessa käytän FAOn (2000) virallista käsitettä metsästä, sillä se on yleisesti tieteessä hyväksytty määritelmä. Maanpeitteiden arviot vaihtelevat jonkin verran lähteittäin ja laskutapojen erojen mukaan, joten käytän tutkimuksessani FAOn maaraportin (2010) lukuja. FAO on laatinut maaraporttisarjan useimpien maailman valtioiden maankäytöstä ja metsävaroista, joten tulokset ovat siten ainakin keskenään vertailukelpoisia. Raportin mukaan vuonna 2007 Malesiassa oli pysyvästi suojeltua metsää (permanent reserved forests) 43 % maa-alasta, josta lähes 70 % Borneon puolella. Tämän lisäksi valtion varaamia hyötymetsäalueita (stateland forests) oli noin 10 % sekä kansallispuistoja ja erityisiä suojelualueita 6 % pinta-alasta. FAOn määrittelemää metsäalaa on siten Malesiassa noin 59 %. Malesia on tavoitteessaan, sillä valtiolla on linjaus, jonka mukaan metsäpeitteen tulee olla 50 % pinta-alasta. (Economic Planning Unit 1996: 116). Öljypalmuviljelmät peittävät noin 15 % Malesian kokonaispinta-alasta, kumipuu hieman alle 4 % ja muu maatalousmaa vain 2,5 % (FAO 2010: 7). Loput maasta ovat metsää, urbaania ympäristöä ja pieni osa on sisävesiä. Öljypalmujen viljelyyn 35 käytetty maapinta-ala on lisääntynyt vuosittain lähes 10 % vuodesta 1960 vuoteen 2008 niin, että määrä on kaksinkertaistunut alle 20 vuodessa (Basiron 2007: 293; MPOB 2009). Viljelmiin tarvittavan maapinta-alan odotetaan lisääntyvän myös lähivuosina (Wicke ym. 2010). Öljypalmuja viljellään Malesian kaikissa osavaltioissa; niemimaan puolella Johoressa ja Pahangissa on hehtaarimääräisesti mitattuna eniten viljelmiä, mutta Borneon saarella sijaitsevissa Sabahissa ja Sarawakissa on yhteensä lähes 50 % Malesian kaikista öljypalmuplantaaseista (taulukko 4, kuva 6). Suurimmassa osassa osavaltioita palmuplantaasit kattavat yli 10 % pinta-alasta, Johoressa jopa 38 %. Vain pohjoisessa sijaitseva pieni osavaltio Perlis erottautuu joukosta hyvin minimaalisella viljelyhehtaarimäärällään. Taulukko 4. Öljypalmuviljelmien absoluuttinen ja suhteellinen määrä osavaltioittain sekä öljypalmuviljelmien suhteellinen osuus osavaltion pinta-alasta vuonna 2011 (MPOB 2012a) Osavaltio Johore Kedah Kelantan Melaka Negeri Sembilan Pahang Perak Perlis Pulau Pinang Selangor Terengganu Malakan niemimaa Sabah Sarawak Borneo Malesia yhteensä Öljypalmuviljelmiä (hehtaaria) 721 145 81 417 128 964 52 851 164 513 694 801 387 242 295 13 865 134 233 167 434 2 546 760 1 431 762 1 021 587 2 453 349 5 000 109 Osuus Malesian Öljypalmuviljelmien öljypalmuosuus osavaltion viljelmistä (%) pinta-alasta (%) 14,4 38,0 1,6 8,6 2,6 8,6 1,1 5,2 3,3 24,8 13,9 19,3 7,7 18,4 0,1 0,4 0,3 13,4 2,6 16,9 3,3 13,0 50,9 28,7 20,4 49,1 100,0 19,4 19,3 8,2 12,4 15,2 36 Kuva 6. Öljypalmuviljelmien osuus Malesian osavaltioiden pinta-alasta vuonna 2011 (MPOB 2012a; kartta-aineisto Esri 2012) Wicke ym. (2011) ovat tutkineet tilastollisesti Malesian maankäytön muutosta palmuöljyviljelmien näkökulmasta. Metsäkato oli erityisen nopeaa 1970- ja 1980luvuilla, mutta sittemmin metsäkato on hidastunut niin, että vuosien 1994–2001 aikana metsää hävisi enää keskimäärin 1 % vuodessa. Viimeisen 30 vuoden aikana öljypalmuplantaasien määrä on moninkertaistunut, kun taas muu viljelymaa, erityisesti kumipuuplantaasit, ovat vähentyneet. Olisi helppo vetää yhtäläisyysmerkki metsäkadon ja palmuviljelmien välille, mutta todellisuus ei ole näin yksinkertainen. McMorrow ja Talip (2001) tutkivat Sabahin osavaltion metsäkatoa, jonka tärkeimpiä syitä olivat puutavarakaupan kasvu, perinteinen kaskiviljely ja rahakasvien viljelyn vaatimat plantaasit. Wicke ym. (2011) huomauttavatkin, että Malesiassa palmuöljyplantaasit ovat usein korvanneet muita viljelymuotoja, erityisesti kumipuun ja kookoksen viljelyä, tai sitten plantaaseja on perustettu jo aiemmin raivatuille metsäalueille. Kokonaan syytön palmuöljysektori ei metsäkatoon kuitenkaan ole, sillä esimerkiksi Koh ja Wilcove (2008) arvioivat, että vähintään puolet palmuöljyplantaasien lisäyksestä vuosina 1990–2005 olisi tapahtunut sademetsien kustannuksella. Malesian maankäytön tutkimusta on tehty melko paljon Selangorin osavaltiossa, jonka alueella myös pääkaupunki Kuala Lumpur sijaitsee (Abdullah & Nakagoshi 2006 ja 2008; Olaniyi ym. 2012). Selangorin alue on Malesian kehittyneintä, tiheimmin asuttua ja intensiivisesti viljeltyä. Olaniyi ym. (2012) tutkivat Selangorin rannikkoalueiden maankäytön muutosta vuosina 1990–2006. Sekä maatalouden 37 (öljypalmu, kumipuu, riisi, kookospalmu ja puutarhaviljely) että urbanisaation myötä lisääntynyt maankäyttö tapahtui erityisesti mangrovemetsien ja suomaan kustannuksella. Muutos on huolestuttavaa, sillä mangrovemetsät ovat merkittäviä puolustussysteemejä myrskyaallokkoja ja tsunameja vastaan, ja niiden väheneminen altistaa rannikoita lisääntyvälle eroosiolle. Abdullahin ja Nakagoshin (2008) tutkimus Selangorin maankäytöstä osoitti, että maankäytön muutos metsästä maatalousmaaksi oli erityisen nopeaa vuosina 1966–1981, mutta se on selvästi hidastunut seuraavan tutkimusperiodin eli vuosien 1981–1995 aikana. Tulos on Selangorin alueella samanlainen kuin Wicken ym. (2011) tutkimuksessa koko Malesiassa. Abdullahin ja Nakagoshin (2008) tulos tukee myös Olaniyin ym. (2012) havaintoa siitä, että alueella kosteikkojen ja suomaiden häviäminen on ollut vielä metsäkatoakin nopeampaa. Vaikka Selangoriin liittyvä tutkimus kattaa vain pienen osan Malesiaa, antavat tulokset kuitenkin viitteitä koko maan tilanteesta. Toisaalta liian suoria johtopäätöksiä ei voi tehdä muiden osavaltioiden osalta, sillä niissä päätökset maankäytöstä tehdään melko itsenäisesti osavaltion hallinnon tasolla ja maankäytön ratkaisuihin vaikuttavat myös alueen topografia, maaperä ja ilmasto. 2.5.3 Kilpailu maasta Lisääntyvä ruoan ja energian tarve sekä lisääntyvät paineet suojella ympäristöä aiheuttavat kilpailua maa-alasta. Ruoantuotannon on nähty olevan ensiarvoisen tärkeää (esim. FAO 2008), mutta energian ja materiaalien kysyntään vastaamatta jättäminen aiheuttaa myös laajoja taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia (Harvey & Pilgrim 2010). Kilpailu maasta on noussut keskiöön erityisesti bioenergian tuotantoon liittyvässä keskustelussa (Tilman ym. 2009; Harvey & Pilgrim 2010; Murphy ym. 2011). Tilman ym. (2009) esittivät ruoka-energia-ympäristö -trilemman, jonka ratkaisut vaikuttavat aina joko suorasti tai epäsuorasti myös maankäyttöön sekä yhtälön muihin osa-alueisiin. Tässä tutkimuksessa en ota kantaa maankäytön epäsuoriin vaikutuksiin, sillä niiden monimutkaista verkostoa olisi hyvin vaikea käsitellä tämän tutkimuksen puitteissa. 38 Paikallinen ja globaali politiikka ja sääntely sekä tulevaisuuden palmuöljyn kysyntä vaikuttavat vahvasti siihen, miten Malesia tulee käyttämään maataan (Murphy ym. 2010). Jos hintakehitys on suotuisaa, maailmanlaajuinen biopolttoaineiden kysyntä voi kasvaa nopeasti ja tämä kannustaa silloin maankäytön lisäystä biopolttoaineiden tuotantoon ruoantuotannon ja ympäristön kustannuksella. Tarkkoja arvioita tulevasta kehityssuunnasta on kuitenkin lähes mahdotonta esittää, sillä palmuöljysektorin on vaikeaa vastata yksinään nopeaan kysynnän kasvuun, ja toisaalta pitkäaikaiset kehityssuunnitelmat ohjaavat Malesian kehitystä, jolloin nopeat muutokset markkinoilla eivät välttämättä heijastu tuotantoon. 2.5.4 Metsäkadon vaikutukset ja biodiversiteetin väheneminen Maankäytön ratkaisut, trooppisten metsien hakkuu palmuplantaaseja varten ja biodiversiteetin väheneminen ovat saaneet osakseen kritiikkiä, tai ainakin huolestumista, sekä tutkijoiden (esim. Fitzherbert ym. 2008; Phua ym. 2008; Tilman ym. 2011; Wicke ym. 2011) että kansalaisjärjestöjen piirissä (Yong 2006; Greenpeace 2007; WWF-Malaysia 2012). Suurten tuotantomaiden Malesian ja Indonesian on pystyttävä vastaamaan kansainvälisiin vaatimuksiin kestävästä tuotannosta ja biodiversiteetin vähenemisestä aiheutuviin ongelmiin, jos ne haluavat kasvattaa palmuöljysektoriaan myös tulevaisuudessa. Metsäpeitteen varsinaista vähenemistä käsitellään tarkemmin luvussa 2.7 maankäytön muutos; tässä luvussa keskitytään vain metsäkadon aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin, erityisesti biodiversiteetin muutoksiin. Metsänhakkuu tuhoaa luonnollisia elinympäristöjä ja vaikeuttaa ekosysteemien toimintaa (Tan ym. 2007: 422). Erityisesti suuret nisäkkäät kärsivät metsäkadosta, sillä ne vaativat usein laajan elinympäristön selviytyäkseen; Borneon orangit ovatkin nousseet Kaakkois-Aasian metsäkadon symboleiksi. Biodiversiteetin eli eliöiden monimuotoisuuden vähenemistä tapahtuu myös muiden kuin suurten nisäkkäiden kohdalla. Fitzherbertin ym. (2008) mukaan palmuplantaaseilla elää vain noin 15 % kaikista niistä lajeista, joita elää koskemattomassa metsässä. Myös ns. valikoivien hakkuiden alueilla ja sekundaarisissa metsissä lajikirjo on suurempi kuin plantaaseilla. Erityisesti eläinlajien monimuotoisuuden vuoksi metsäalan pitäisi olla tarpeeksi laaja ja yhtenäinen, jotta se pystyisi ylläpitämään mahdollisimman monta 39 lajia. Plantaasien ympäröimien metsälaikkujen lajimäärä saattaa olla jopa puolta pienempi kuin yhtenäisissä lähimetsissä (Fitzherbert 2008: 542). Palmuöljyn ilmastovaikutus on osin kiistanalainen, mutta luonnonvaraisen metsän hakkaaminen plantaasien alta vapauttaa aina hiilidioksidia ilmaan (Wicke ym. 2011: 194). Puiden häviäminen myös vähentää alueen tulevaa hiilidioksidin sidontakykyä. Öljypalmun hiilen talteenotto on kuitenkin tehokkaampaa kuin yksivuotisten viljelykasvien tai ruohikkomaiden, jos plantaasia varten ei ole kaadettu metsää tai kuivatettu turvamaata (Fitzherbert 2008: 543). Perinteinen metsämaan kaskeaminen aiheuttaa aiottujen palojen lisäksi usein myös tahattomia metsäpaloja, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä metsätuhoja (Lim & Teong 2010: 948). Malesian maataloudessa on virallisesti noudatettu jo pitkään ns. ’zero burning’ -linjaa, eli maatalousmaata ei muokata polttamalla (PORIM 1998: 7). Linjauksesta huolimatta osa pienviljelijöistä muokkaa maansa polttamalla lähinnä sen helppouden vuoksi. Malesian omien metsäpalojen lisäksi Indonesian metsäpaloista peräisin olevat savukaasut heikentävät melko säännöllisesti hengitysilman laatua myös Malesiassa ja muissa Indonesian naapurimaissa (Tan ym. 2007: 422). 2.5.5 Trooppisten turvemaiden vaarantuminen Suurin osa maailman turvemaista (peatlands) sijaitsee pohjoisen ja leudon ilmaston alueilla, ja vain 8 % turvemaista sijaitsee tropiikissa (Kimura ym. 2012: 1). Pagen ym. (2011) arvion mukaan tropiikin turvemaista noin 47 % on Indonesian ja 6 % Malesian alueilla. Malesian pinta-alasta turvemaita on lähes 8 %, joten ne ovat paikallisesti melko merkittäviä maanpeitteitä. Trooppiset turvemaat ovat pysyneet pitkään koskemattomina, sillä niiden märkä ja melko hedelmätön maaperä ei ole houkutellut viljelijöitä alueelle (Tan ym. 2009: 423). Suurilla plantaasiyhtiöillä ja valtiolla sen sijaan on kapasiteettia sekä raivata että kuivattaa maita ja luoda tällä tavalla palmuöljyn viljelyyn sopivia uusia alueita. Plantaasiviljelyn lisäksi turvemaita uhkaavat kasvava saha- ja sellupuun tarve (Page ym. 2011: 798). Malesian turvemaiden tilasta ei ole tarkkoja arvioita, mutta 40 esimerkiksi Indonesiassa arvioidaan, että jopa 25 % öljypalmuplantaaseista sijaitsee entisellä turvemaalla (Tan ym. 2009: 423). Metsäkadon ohella Kaakkois-Aasian trooppisten turvemaiden kohtalo huolestuttaa tutkijoita (esim. Page ym. 2002; Tan ym. 2009; Miettinen ym. 2011). Trooppiset turvemaat ovat yksi tärkeimmistä lähellä maanpintaa olevista orgaanisen hiilen varastointipaikoista, (Page ym. 2002: 61). Koko Kaakkois-Aasian turvemaat varastoivat arviolta 70 Gt hiiltä, kun esimerkiksi maailmanlaajuisesti vuonna 2006 ilmaan vapautui yhteensä 8 Gt hiiltä fossiilisten polttoaineiden käytön myötä (Miettinen ym. 2011). Pagen ym. (2011) arvion mukaan Malesian metsämaat varastoivat noin 15 Gt hiiltä, josta 9 Gt on varastoitunut turvemaihin. Trooppisten turvemaiden säilymisellä on siten suuri merkitys ilmaston lämpenemisen hillitsemisessä. Turvemaat ylläpitävät omanlaistaan lajikirjoa, joten niiden maatalouskäyttöön valjastaminen tuhoaa tärkeitä elinympäristöjä (Miettinen ym. 2011). Turvemailla on lisäksi oma roolinsa alueen sadeveden varastoinnissa ja virtausten säätelyssä, joten turpeen kuivattaminen häiritsee myös alueen hydrologiaa. Kuivatettu maa on myös alttiimpaa tulipaloille. Esimerkiksi vuoden 1997 suuret metsäpalot Indonesiassa saivat alkunsa kaskeamisesta, mutta ne levisivät lopulta hallitsemattomasti ympäristöönsä (Page ym. 2002: 61). Syvällä kytenyt turvemaa vain lisäsi ihmisille haitallista savusumun muodostumista. 41 3. Aineistot ja menetelmät 3.1 Malesia tutkimuskohteena Malesian sijainti ja historia Malesia sijaitsee Kaakkois-Aasiassa lähellä päiväntasaajaa, ja sen rajanaapureita ovat Thaimaa, Singapore, Indonesia ja Brunei (kuva 7). Malesia on suunnilleen Suomen kokoinen; valtion kokonaispinta-ala on noin 330 000 neliökilometriä, josta 40 % sijaitsee Malakan niemimaalla ja 60 % Borneon saaren pohjoisosassa. Malesiassa on 13 osavaltiota ja kolme liittovaltion luonteista aluetta (Kuala Lumpur, Putrajaya ja Labuan). Kuva 7. Malesian sijainti, osavaltiot ja naapurivaltiot (kartta-aineisto Esri 2012) Malesian sijainti Kaakkois-Aasian sydämessä houkutteli aikanaan siirtomaavaltoja, sillä alue on ollut tärkeä läpikulkupaikka idän ja lännen välisessä kaupassa satoja vuosia (Ahmad 1998: 10). Vielä tänäkin päivänä Malesia on tärkeä Aasian ja 42 Tyynenmeren alueen vesi- ja lentoliikenteen solmukohta. Malesian alueella on ollut monia siirtomaaisäntiä, jotka ovat vaikuttaneet maan kehitykseen. Varhaisen historian yksi merkittävimmistä tapahtumista oli islamin saapuminen alueelle 1300luvulla. Islamin keskeistä vaikutusta malaijikansan keskuudessa eivät eurooppalaiset siirtomaavallat onnistuneet myöhemmin hävittämään. Malakan niemimaan eurooppalaisen valtakauden aloitti Portugali vuonna 1511, kunnes Alankomaat valtasi alueen hieman yli sata vuotta myöhemmin. Yhdistynyt kuningaskunta hallitsi Malakan, Penangin ja Singaporen alueita vuodesta 1824 alkaen ja 1900-luvun alkuun mennessä koko niemimaa oli brittien hallussa. Myöhemmin myös Pohjois-Borneolla sijaitsevat Sabah ja Sarawak liitettiin brittien siirtomaa-alueiksi. Britit myönsivät itsenäisyyden Malakan niemimaan alueelle 31.8.1957, jolloin muodostettiin Malaijan liittovaltio. Vuonna 1963 Malaijan liittovaltio, Sabah, Sarawak ja Singapore muodostivat Malesian. Kaksi vuotta myöhemmin Singapore itsenäistyi Malesiasta omaksi valtiokseen. Luonnonolot Malesian korkokuva on hyvin vaihtelevaa. Malakan niemimaan rannikko vaihtuu alankoalueisiin, jotka alkavat vähitellen kohota kohti niemimaata pohjoisesta etelään halkovaa Banjaran Titiwangsa -vuoristoa (Salleh 1998: 30–31). Vuoriston korkeimmat huiput yltävät 2100 metrin korkeuteen. Malesian Borneon puoleisessa osassa rannikon alankojen muuttuminen ylängöiksi ja lopulta vuoristoiksi muodostaa etelässä luonnollisen valtionrajan Indonesian kanssa. Saaren itäisen osavaltion Sabahin pinta-alasta on noin 60 % vuoristoista aluetta (Singh & Tongkul 1998: 32–33). Kaakkois-Aasian korkein vuori Kinabalu (4095 metriä) sijaitsee alueen merkittävimmässä Crocker Range -vuoristossa. Sama vuoristo jatkuu vielä osin myös Sarawakin osavaltiossa, jossa vuoriston huiput yltävät parhaimmillaan noin 1800 metriin. Sarawakissa on kuitenkin huomattavasti enemmän alankoa kuin sen itäisessä naapuriosavaltiossa Sabahissa. Malesiassa vallitsee trooppinen ilmasto, joten maa on kuuma ja kostea ympäri vuoden. Malesiassa tulee sateita melko tasaisesti, tosin koillinen monsuuni tuo sateita lokakuusta maaliskuulle erityisesti Malakan niemimaan itäosissa ja Borneolla 43 (Moten 1998: 64). Lounainen monsuuni taas vaikuttaa toukokuusta syyskuuhun ja aiheuttaa tavallista enemmän sateita Malakan niemimaan länsirannikolla. Monsuunien väliset ajat ovat tyypillisesti kuivimpia, mutta silloinkin konvektiovirtaukset aiheuttavat usein iltapäivisin ukkosta ja sateita. Trooppinen ilmasto on synnyttänyt alueelle metsää, jossa on yksi maailman runsaslukuisimmista eläin- ja kasvilajistoista (Fitzherbert ym. 2008; 538). Alankoalueilla (alle 300 metriä merenpinnasta) kasvaa pääasiassa siipipuuvaltaista (Dipterocarpaceae) sademetsää, joka on luonnontilassa biodiversiteetiltään rikkainta; tätä aluetta hyödynnetään puutavaran lähteenä ja sieltä kaadetaan puita myös plantaaseja varten (Mohamad 1998: 50–51). Alankoalueilla tyypillisiä ovat myös turvemailla kasvavat Ylänköalueiden metsät (300–1200 ja metriä vuorovesirannikoiden merenpinnasta) mangrovemetsät. sademetsät muistuttavat alankoalueiden siipipuuvaltaisia metsiä, mutta niiden erityispiirteenä ovat Shoreasuvun puut. Osassa Malesiaa ylänköalueita hallitsevat kalkkikivikukkulat, joilla kasvaa niille tyypillinen puusto. Vuoristoiset metsät jaetaan alempiin vuoristometsiin (1200–1700 metriä merenpinnasta) ja ylempiin vuoristometsiin (yli 1700 metriä merenpinnasta). Ylemmillä vuoristometsäalueilla kasvaa pääasiassa vain kanervakasvien (Ericaceae) heimoon kuuluvia kasveja. Edellä mainittujen primaarimetsien lisäksi Malesiassa on sekundaarimetsää, joka on kasvanut maa- tai metsätalouden hylkäämän maan tilalle. Sekundaarimetsien lajirakenne ja biologinen tuottavuus poikkeavat primaarimetsistä, mutta silti ne saattavat olla merkittäviä paikallisia ekosysteemejä. Väestö ja yhteiskunta Malesian väkiluku oli vuonna 2011 lähes 29 miljoonaa, ja väestö kasvaa edelleen selvästi maailman keskimääräistä (noin 1 %:n väestönkasvua) nopeammin (taulukko 5) (ADB 2012). Malesian väestönkasvu on ollut 2000-luvulla Aasian kehityspankin (ADB) mukaan keskimäärin 2,0 %, mutta viime vuosina kasvu on hidastunut ollen vuonna 2011 enää noin 1,3 %. Malesian väestöstä yli 70 % asuu kaupungeissa, ja maa on siten yhtä kaupungistunut kuin esimerkiksi Japani ja Saksa. Maan pääkaupunki on Kuala Lumpur, mutta valtion uusi hallinnollinen keskus on varta 44 vasten hallintokaupungiksi rakennettu Putrajaya, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Kuala Lumpurista. Taulukko 5. Keskeisiä tietoja Malesiasta (Department of Statistics, Malaysia 2011; ADB 2012; The World Bank 2012a) Pinta-ala 329 847 km² Väkiluku 28,96 miljoonaa (2011) Väestönkasvu 1,3 % (2011) Elinajanodote 74 vuotta (2011) Väestörakenne Malaijit 51 %, kiinalaiset 23 %, alkuperäiskansat 11 %, intialaiset 7 %, muut etniset ryhmät 8 % Uskonnot Islam 60 %, buddhismi 20 %, kristinusko 9 %, hinduismi 6 %, muut uskonnot 5 % Väkiluvultaan suurimmat osavaltiot Selangor (5,5 milj.), Johor (3,4 milj.), Sabah (3,2 milj.), Sarawak (2,5 milj.), Perak (2,4 milj.), Kedah (2,0 milj.) Ostovoimakorjattu BKT (PPP) 438 miljardia USD (2011) Ostovoimakorjattu BKT/henkilö (PPP) 15 190 USD (2011) Elinkeinorakenne, % BKT:sta Maatalous 12 %, teollisuus 41 %, palvelut 47 % (2011) Tärkeimmät teollisuudenalat Maataloustuotteiden prosessointi ja jalostus (palmuöljy, kumi), puuteollisuus, kaivosteollisuus (tina), öljynjalostus, elektroniikkateollisuus, lääketeollisuus Malesian väestö koostuu monesta etnisestä väestöryhmästä, joista suurimmat ovat malaijit, kiinalaiset. alkuperäiskansat ja intialaiset (taulukko 5). Malesia on maltillinen islamilainen valtio, jossa on kuitenkin monen eri uskonnon edustajia; vuosisatojen ajan valtauskontona on ollut islam. Kansallisella tasolla eri väestöryhmien kesken on ollut melko vähän yhteenottoja lukuunottamatta 1960luvulla tapahtunutta poliittista kuohuntaa. Vapaa-ajalla eri väestöryhmät eivät tyypillisesti ole kovinkaan paljon tekemisissä toistensa kanssa. 45 Malaijit ja muut alkuperäiskansat muodostavat enemmistön nimeltään bumiputrat, jonka suora käännös on kotoperäiset malaijit tai ’isänmaan pojat’. Vuonna 1971 käynnistetyssä uuden talouspolitiikan linjauksessa bumiputrille annettiin muihin väestöryhmiin nähden tiettyjä etuoikeuksia, joita perusteltiin muun muassa sillä, että bumiputrien tulotaso oli selvästi alhaisempi kuin kiinalaisten, ja toisaalta väestössä enemmistönä olevat bumiputrat omistivat vain hieman yli 2 % yritysten pääomista (Economic Planning Unit 1971). Etuoikeudet ovat kuitenkin monin paikoin kääntyneet muiden väestöryhmien syrjimiseksi, sillä bumiputrat saavat esimerkiksi alennuksia asunnoista, ja heillä on myös etusija valtion oppilaitoksissa ja valtion työpaikoissa. Erityisesti malesiankiinalaiset ja ulkomaalaiset yritykset ovat kritisoineet vaatimusta, jonka mukaan pörssiin listatuissa yrityksissä bumiputrilla pitää olla vähintään 30 %:n omistusosuus, ja että valtion projekteissa kilpailutuksen voittavat lähes aina bumiputrien omistamat yritykset. Malesia on ollut jo pitkään yksi Kaakkois-Aasian nopeimmin kasvaneista talouksista. Bruttokansantuote kasvoi itsenäistymisen jälkeen melko hitaasti, mutta alkoi kiihtyä 1980-luvulla. Erityisesti 1980-luvun lopulta 1990-luvun loppupuolelle talous kasvoi voimakkaasti, vuosittain lähes 10 %, kunnes vuonna 1998 Kaakkois-Aasian talouskriisi syöksi myös Malesian hetkellisesti lamakauteen (The World Bank 2012). Malesia selvisi kriisistä kuitenkin melko nopeasti ja vähäisin vaikutuksin, mitä kuvaa se, että koko 2000-luvun maan bruttokansantuote on kasvanut vuosittain keskimäärin 5–6 %. Maailmanlaajuinen taantuma vuonna 2009 heikensi erityisesti vientiteollisuuden kasvua, mutta jälleen maa toipui taantumasta nopeasti ja vuonna 2011 bruttokansantuotteen kasvu oli jo 5,1 %. Kansantaloutena Malesia on sijalla 30, mutta väkilukuun suhteutetun bruttokansantuotteen mukaan valtio on vasta sijalla 77. Kaakkois-Aasian 11 maan joukossa Malesia on kuitenkin henkilökohtaisella bruttokansantuotteella mitattuna toisena Singaporen jälkeen. Maailmanpankin (The World Bank 2012a) luokituksen mukaan Malesia on ylemmän keskitulotason valtio. Malesian elinkeinorakenne on muuttunut merkittävästi talouskasvun myötä. Tutkimusajankohdan alussa vuonna 1981 maa- ja metsätalouden osuus bruttokansantuotteesta oli 21 % ja työvoimasta 36 % (The World Bank 2012a). Tämän sektorin tehostuneet tuotantomenetelmät ovat vaikuttaneet erityisesti työvoiman tarpeeseen; vuonna 2010 maa- ja metsätalouden osuus työvoimasta oli 46 laskenut jo 14 %:iin ja osuus bruttokansantuotteen 11 %:iin. Vastaavasti teollisuuden ja erityisesti palveluiden osuudet ovat kasvaneet; vuonna 2010 teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta oli 44 % ja palveluiden osuus 45 %. Koska bruttokansantuote kertoo valtioiden kehityksestä vain yhden puolen, on YK kehittänyt maiden kehitystasojen vertailemiseksi inhimillisen kehityksen indeksin (HDI = Human Development Index), joka ottaa huomioon odotettavissa olevan eliniän, koulutustason ja henkeä kohti lasketun bruttokansantuotteen. Malesian HD-indeksi vuonna 2011 oli 0,761 (UNDP 2011). Indeksin perusteella Malesian inhimillinen kehitys on selvästi Itä- ja Kaakkois-Aasian kehitystason (0,671) ja myös koko maailman keskiarvon (0,682) yläpuolella. Indeksin arvot Malesiassa ovat: odotettu elinikä 74,2 vuotta, yli 25-vuotiaiden koulutuksen keskiarvo 9,5 vuotta, alle 7-vuotiaan lapsen tulevan koulutuksen keskiarvo 12,6 vuotta ja ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohti 13 685 dollaria (ostovoimakorjattu BKT/henkilö on eri kuin taulukossa 5, sillä indeksin laskemiseksi käytetään kansainvälisesti dollarin vakiomuunninta vuodelta 2005). Malesiassa on onnistuttu poistamaan lähes kokonaan maailmanpankin määrittelemä köyhyys, jolloin ihmisiä, jotka elävät alle 2 dollarilla päivässä, on enää 0,2 % (The World Bank 2012a). Maailmanpankin mukaan kuitenkin noin 3,8 % väestöstä elää alle kansallisen köyhyysrajan (800 MYR = noin 200 euroa). Parantuneesta köyhyystilanteesta huolimatta Malesiassa on melko suuret tuloerot väestöryhmien, osavaltioiden sekä kaupunkien ja maaseudun välillä. Malesiassa osavaltioiden kehitystä mitataan DCI-luvulla (Development Composite Index), joka ottaa huomioon osavaltion bruttokansantuotteen ja sen kasvun, kotitalouksien tulot, köyhyyden sekä osavaltion vetovoimaisuuden uusiin investointeihin (Economic Planning Unit 2006: 355-356). DCI:n perusteella kehittyneimmät alueet ovat Kuala Lumpurin talousalue sekä pohjoisempana sijaitseva Penang. Lähelle edellisten lukuja pääsevät myös läntinen osavaltio Melaka sekä Kuala Lumpuria ympäröivä Selangor (johon sisältyy tässä tarkastelussa myös hallintokaupunki Putrajaya). Vähiten kehittyneet maatalousvaltaiset osavaltiot Kelantan, Terengganu ja Pahang sijoittuvat itärannikolle. Sarawak ja tarkastelussa viimeisenä oleva Sabah sijoittuvat Borneon saarelle. Tuloerojen vähentämiseksi Malesia keskittyy 10. suunnitelmakaudellaan (2011-2015) erityisesti kotitalouksista tulotasoltaan alimman 40 %:n tulojen kasvattamiseen (Economic Planning Unit 2010: 149). 47 3.2 Aineistot 3.2.1 Viisivuotissuunnitelmat Tutkimukseni aineisto muodostuu kahdesta eri osa-alueesta: Malesian valtion kehityssuunnitelmista ja asiantuntijahaastatteluista. Kehityssuunnitelmien kattavuus ja niiden ulottuminen usealle sektorille mahdollistaa laaja-alaisen analyysin palmuöljysektorin merkityksestä valtion kehityksessä, mikä ei olisi mahdollista tutkittaessa vain yksittäisiä poliittisia ohjelmia tai linjauksia. Olen valinnut tutkimukseni aineistoksi kuusi Malesian viisivuotissuunnitelmaa vuosilta 1981–2010. Ajanjakso on tarpeeksi pitkä, jotta mahdolliset valtion linjausten muutokset olisivat havaittavissa. Toisaalta palmuöljysektorin kasvu on ollut merkittävää juuri viimeisen 30 vuoden aikana, sillä esimerkiksi öljypalmun viljelyyn käytetty pinta-ala on yli nelinkertaistunut tarkasteltavana ajanjaksona (MPOB 2009; 3–4). Vuosi 1981 on merkittävä myös poliittisesti, sillä tällöin pääministerin virkaan astui Tun Dr. Mahathir bin Mohamad, jota on kutsuttu ’Malesian kehityksen isäksi’. Dr. Mahathir johti 22 virkavuotensa aikana alkutuotantoon nojautuneen kehitysmaan yhdeksi Kaakkois-Aasian kukoistavammista talouksista. Malesian viisivuotissuunnitelmat poikkeavat ulkoasultaan ja rakenteeltaan hieman toisistaan, mutta tällä vaihtelulla ei ole merkitystä tutkimuksen aineiston kannalta. Jokainen suunnitelma sisältää valtion talouden, elinkeinojen, julkishallinnon, yksityisen sektorin, väestön, hyvinvoinnin, alueellisen kehityksen ja ympäristön kannalta tärkeät tavoitteet. Koska nämä suunnitelmat ovat hyvin laajoja, tarkastelen tutkimuksessani vain kunkin viisivuotiskauden tavoitteita käsitteleviä osioita (prospects). Näin ollen tarkastelun ulkopuolelle jäävät yhteiskunnan kehitystä yleisesti kuvaavat johdannot ja kuluneiden suunnitelmakausien saavutusten käsittely. Saavutusten käsittely on mahdollista jättää tarkastelun ulkopuolelle, koska uudet suunnitelmat todennäköisesti pohjaavat edellisen kauden toteutuneisiin tavoitteisiin. Aineiston rajaamisen jälkeen olen lukenut kaikki suunnitelmat läpi saadakseni kuvan siitä, miten palmuöljysektoria niissä käsitellään. Jokaisessa suunnitelmassa palmuöljyä käsitellään useiden eri aihealueiden kohdalla, ei esimerkiksi pelkästään maatalouden yhteydessä. Ensimmäisen lukukerran perusteella olen valinnut 48 hakusanoja, joiden avulla olen poiminut jokaisesta kuudesta suunnitelmasta ne kappaleet, jotka liittyvät palmuöljysektoriin (taulukko 6). Taulukko 6. Hakusanojen esiintyminen viisivuotissuunnitelmissa sekä aineistoon valittujen kappaleiden määrä vuosina 1981–2010 Hakusana 4. suun- 5. suun- 6. suun- 7. suun- 8. suun- 9. suunnitelma nitelma nitelma nitelma nitelma nitelma Oil palm 8 7 5 3 5 9 Palm oil 14 15 5 7 5 18 Cash/Tree crop 3 4 1 1 0 0 Plantation 3 4 5 4 2 5 Estate 2 4 2 0 1 1 Smallholder/-holding Agro-based industries Resource-based industries 1 2 9 7 2 11 6 2 3 4 7 3 1 4 3 5 19 6 Vegetable oil/Oleochemicals 2 4 2 3 2 2 Biotechnology 0 1 4 7 10 19 Bioenergy from biomass 0 1 0 1 4 0 Biofuel/Biodiesel 0 0 0 0 1 7 FELDA/FELCRA 11 10 7 2 2 3 PORIM/MPOB/MPOC New land development/ Agricultural land/ Land use for agriculture 3 19 3 9 1 5 2 2 1 1 1 4 6 6 0 5 2 4 Hakusanoja yhteensä 83 88 48 51 44 103 Tekstikappaleita yhteensä 52 55 26 32 32 63 Olen valinnut runsaasti hakusanoja, jotta saatoin varmistaa aiheen monipuolisen ja laajan käsittelyn. Hakusanoja on enemmän kuin valittuja kappaleita, sillä suurimmassa osassa valituista kappaleista esiintyy useita hakusanoja, mikä vahvistaa tekstin valintaa aineistoon kuuluvaksi. Yksi hakusana, esimerkiksi ’palm oil’, on laskettu vain kertaalleen yhdestä kappaleesta kuten oheisessa yhdeksännen viisivuotissuunnitelman 2006–2010 kappaleessa. Kappale liittyy kokonaisuudessaan palmuöljysektoriin ja sisältää useita hakusanoja (palm oil, oil palm, biofuel, oleochemical, biotechnology): 49 ”3.58 The palm oil industry will be encouraged to expand its activities overseas, particularly in countries with high demand for palm oil and derivatives. Collaboration between the palm oil industry and research institutions will be further intensified to accelerate the commercialisation of R&D findings to widen the base for new product development and improve manufacturing processes. Commercialisation of oil palm biomass products and biofuel will be expedited through greater private sector participation. Research on palm oil will focus on the utilization of advanced oleochemical technology and biotechnology including nutraceutical and pharmaceutical products.” (9:s suunnitelma: 100) Hakusanat ’oil palm’ ja ‘palm oil’ esiintyvät usein yhdessä jonkun muun hakusanan kanssa. Öljypalmua ja kumipuuta on myös kutsuttu yhteisellä nimityksellä ’tree crops’ ja näitä yhdessä muiden tärkeiden rahakasvien, kuten kaakaon, kanssa nimellä ’cash crops’. Hakusanat ’plantation’ ja ’estate’ viittaavat yleensä sekä öljypalmuun että kumipuuhun, ja olen valinnut ne hakusanoiksi kuvaamaan erityisesti yksityisen sektorin harjoittamaa laajaa liiketoimintaa. Hakusanat ’smallholders/smallholdings’ taas viittaavat palmuöljysektorin pienviljelijöihin ja heidän pienviljelmiinsä. Maaalan uudelleen istuttaminen paremmilla taimilla parantaa palmuöljyn tuottoa, joten olen valinnut hakusanaksi myös ’replanting’. Termi voi viitata myös muihin rahakasveihin, mutta olen valinnut ne kappaleet, jotka viittaavat nimenomaan öljypalmuun. Teollisuuteen liittyvistä hakusanoista esimerkiksi ‘resource-based industries’ kattaa laajasti maataloustuotteita ja luonnonvaroja hyödyntävän teollisuuden, ja sen yhteydessä on usein käsitelty palmuöljyä. Olen valinnut aineistoksi kaikki ne kappaleet, joissa käsitellään maataloustuotteisiin perustavaa teollisuutta, ellei palmuöljyä ole nimenomaan rajattu pois tarkastelusta. Samalla perusteella olen valinnut hakusanoiksi myös ’agro-based industries’, ’vegetable oils’ ja ’oleochemicals’. Bioteknologia ’biotechnology’ on käsitteenä laaja, mutta se sisältää myös monia nykyajan tapoja hyödyntää palmuöljyä. Olen erottanut bioteknologia -käsitteestä itsenäisiksi hakusanoiksi sanat ’biofuel’ ja ’biodiesel’, jotka viittaavat palmuöljyn jalostukseen polttoaineeksi sekä ’bioenergy from biomass’, joka käsittää öljypalmun osien hyödyntämisen energiaksi. Olen kuitenkin säilyttänyt hakusanan ’biotechnology’ myös itsenäisenä, sillä 50 bioteknologiaan ja sen tutkimukseen panostaminen ovat mahdollistaneet myöhemmin tapahtuvan kehityksen muun muassa biopolttoaineiden kohdalla. Palmuöljysektoriin liittyvät kiinteästi tietyt valtion hallinnon alaiset organisaatiot, jotka olen valinnut omiksi hakusanoikseen. ’FELDA (= Federal Land Development Agency)’ ja ’FELCRA (= Federal Land Consolidation and Rehabilitation Agency)’ ovat kehittäneet viljelymaata, jakaneet maata pienviljelijöille ja tukeneet heidän tuotantoaan eri puolilla Malesiaa. ’MPOB (= Malaysian Palm Oil Board)’, aiemmalta nimeltään ’PORIM (= Palm Oil Research Institute of Malaysia?)’, on valtion hallinnon alainen palmuöljyn tutkimuskeskus, joka palvelee sekä valtion että yksityisen sektorin toimijoita. ’MPOC:n (= Malaysian Palm Oil Council)’ keskeinen tehtävä on markkinoida Malesian palmuöljyä kansainvälisillä markkinoilla. Olen valinnut lisäksi muutaman sellaisen maankäyttöön liittyvän hakusanan, jotka ovat yhteydessä palmuöljyn tuotantoon liittyvään maa-alaan. Hakusana ’new land development’ liittyy erityisesti FELDAn ja FELCRAn maanviljelysmaan kehittämiseen pienviljelijöitä varten. Koska palmuöljyviljelmät kattavat Malesian maatalousmaasta suuren osan, olen valinnut hakusanoiksi ’agricultural land’ ja’ land use for agriculture’, ellei öljypalmuviljelmiä ole erikseen rajattu pois. 3.2.2 Haastattelut Haastatteluaineiston muodostavat Malesiassa 5.9.–28.10.2011 keräämäni yhdeksän palmuöljyasiantuntijan haastattelut ja yksi sähköpostitse tehty haastattelu (taulukko 7). Aineistossa on viisi metsätieteiden, maataloustieteiden tai ympäristötieteiden yliopistotutkijan haastattelua. Heistä kaikilla on tohtorin tutkinto, vähintään kymmenen vuoden kokemus alalta, ja he ovat aktiivisia palmuöljysektorin toimijoita. Tutkijoiden lisäksi olen haastatellut kolmea Malesian valtion virkamiestä, jotka työskentelevät palmuöljysektoriin kiinteästi liittyvissä organisaatioissa sekä kahta ympäristöjärjestöjen edustajaa. 51 Taulukko 7. Tutkimuksessa haastateltujen asiantuntijoiden tunnistetiedot Haastateltavan tunniste Organisaation kuvaus Erikoisosaaminen Päivämäärä Haastattelun tallennus Haastateltava A Yliopisto Palmuöljytuotannon spatiaalinen mallinnus 26.9.2011 Nauhoitus Haastateltava B Valtion palmuöljyorganisaatio (a) Palmuöljytuotannon ympäristövaikutukset 27.9.2011 Muistiinpanot Haastateltava C Kansainvälinen ympäristöjärjestö Kestävä maatalous, maankäyttö ja maanomistus 4.10.2011 Nauhoitus Haastateltava D Valtion palmuöljyorganisaatio (b) Palmuöljyn viljelyyn liittyvä kehitys ja tutkimus 17.10.2011 Nauhoitus Haastateltava E Yliopisto Metsäkato, sekundaarisen metsän tutkimus 20.10.2011 Nauhoitus Haastateltava F Valtion palmuöljyorganisaatio (c) Pienviljelijöiden hallinnointi 22.10.2011 Muistiinpanot Haastateltava G Yliopisto Palmuöljytuotannon ympäristövaikutukset ja maankäyttö 24.10.2011 Nauhoitus Haastateltava H Yliopisto Maatalouden ja palmuöljytuotannon kansantaloudellinen tutkimus 27.10.2011 Nauhoitus Haastateltava I Yliopisto Elintarvike- ja 28.10.2011 maatalouspolitiikka sekä palmuöljyn kauppa Muistiinpanot Haastateltava J Kansallinen ympäristöjärjestö Ympäristöhallinto, kestävä kehitys Sähköposti 9.11.2011 52 Koska palmuöljysektorin negatiiviset piirteet ovat edelleen sensitiivinen aihe Malesiassa erityisesti valtion hallinnossa, ovat vastaajat halunneet pysyä anonyymeina. Anonyymina vastaaminen on mahdollistanut avoimemman keskustelun kuin olisi mahdollista omalla nimellä ja organisaation edustajana vastatessa. Tutkimukseni haastattelut ovat teemahaastatteluja. Hirsjärven ja Hurmeen (2010) mukaan teemahaastattelussa on olennaisinta edetä etukäteen valittujen teemojen, ei yksityiskohtaisten kysymysten mukaisesti. Teemahaastattelu on lähempänä strukturoimatonta kuin strukturoitua haastattelua, ja se mahdollistaa sekä kvantitatiivisen että kvalitatiivisen analyysin. Teemahaastattelu ei kuitenkaan ole aivan yhtä vapaa kuin syvähaastattelu, sillä valitut teemat tulee käsitellä kaikkien haastateltavien kanssa. Haastattelujen teemat ovat määräytyneet viisivuotissuunnitelmien alustavan analyysin pohjalta nousseista teemoista. Näiden teemojen lisäksi olen antanut haastateltaville vapauden käsitellä myös muita, heidän tärkeiksi katsomiaan aiheita. Haastateltavat ovat tietyn alan asiantuntijoita, ja heidän tietämyksensä on vahvinta juuri näillä ydinosaamisen alueilla esimerkiksi maankäytössä tai palmuöljysektorin taloudellisissa tekijöissä. Vaikka asiantuntijat ovat keskittyneet haastatteluissaan omaan osaamisalueeseensa, ovat heidän näkemyksensä myös muista teemoista tärkeitä, sillä muuten vaarana olisi saattanut olla liian yksipuolisen kuvan muodostuminen tietyistä teemoista. Haastattelun aihe, tarkoitus ja tärkeimmät teemat ovat olleet vastaajien tiedossa ennen haastattelua, jotta heidän on ollut mahdollista valmistautua haastatteluun. Haastattelut oli tarkoitus nauhoittaa, mutta aiheen sensitiivisyyden ja tiettyjen organisaatioiden periaatteiden vuoksi tämä ei aina ollut mahdollista. Olen nauhoittanut kuusi haastattelua, ja yksi haastattelu on tehty sähköpostin välityksellä, sillä henkilön tapaaminen ei onnistunut. Kolme vastaajaa ei halunnut keskustelua nauhoitettavan, joten näistä tapaamisista olen tehnyt haastattelun aikana muistiinpanoja ja kirjoittanut haastattelut auki heti niiden loputtua. Haastattelujen nauhoittamisen etuna on se, että keskusteluihin voi 53 palata tarvittaessa ja analyysin saa silloin tehdyksi alkuperäisen aineiston perusteella. Muistiinpanoihin perustuvaa analyysia voi vääristää se, että muistiinpanot saattavat jo itsessään olla osittain tutkijan omia tulkintoja. Olen kuitenkin kiinnittänyt ongelmaan huomiota muistiinpanoja tehdessäni ja yrittänyt esittää asian täsmälleen niin kuin haastateltava on asian kertonut. Nämä kolme haastattelua ovat kuitenkin sisällöllisesti arvokkaita tutkimukseni kannalta, ja siksi olen sisällyttänyt ne aineistoon. Olen tehnyt haastattelut englannin kielellä, joka on haastattelujen osapuolille vieras kieli. Kaikki vastaajat käyttävät kuitenkin englantia työssään ja kokivat englannin kielen sen verran vahvaksi, ettei tulkille ollut tarvetta. Olen litteroinut nauhoitetut haastattelut tarkasti, en kuitenkaan täysin sanasta sanaan. Koska haastattelut on tehty vieraalla kielellä, on puheessa tästä syystä täytesanoja ja ylimääräistä toistoa, jotka eivät ole kuitenkaan oleellisia tutkimukseni kannalta. Lisäksi aineistossa on muistiinpanojen perusteella purkamani haastattelut, jotka ovat jossain määrin nauhoilta purettuja haastatteluja epätarkempia. Tutkimuksessani kieltä ja kielellisiä prosesseja tärkeämpiä ovat kuitenkin haastattelujen sisältö. 3.3 Aineiston analysointi 3.3.1 Sisällönanalyysi Sisällönanalyysillä viitataan joko yksittäiseen metodiin tai laajempaan teoreettiseen viitekehykseen riippuen tutkimusperinteestä ja tieteenalasta (Tuomi & Sarajärvi 2009: 91). Erityisesti englannin kielessä tutkimusperinne vaikuttaa usein myös sisällönanalyysistä käytettyyn nimitykseen (Bos & Tarnai 1999: 660). Englannin kielessä ’content analysis’ viittaa sekä määrällisiin että laadullisiin variaatioihin, kun taas suomen kielessä sisällönanalyysi viittaa erityisesti laadulliseen tarkasteluun ja kvantifioiva sisällönerittely määrälliseen lähestymistapaan (Tuomi & Sarajärvi 2009: 120). Olen käyttänyt tutkimuksessani sekä määrällistä sisällönerittelyä että varsinaista laadullista sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysissä aineistoa tarkastellaan eritellen, yhtäläisyyksiä ja/tai eroja etsien ja tiivistäen informaatio yleensä sanalliseen muotoon (Tuomi & Sarajärvi 200, 54 103–106). Sisällönanalyysi on tekstianalyysiä, jossa tarkastellaan jo valmiiksi tekstimuotoisia tai sellaiseksi muutettuja aineistoja kuten esimerkiksi työssäni olevia viisivuotissuunnitelmia ja haastatteluja. Analyysin avulla pyritään muodostamaan tutkittavasta ilmiöstä tiivistetty kuvaus, joka kytkee tulokset ilmiön laajempaan kontekstiin ja aihetta koskeviin muihin tutkimustuloksiin. Tutkimuskysymykset ja aineisto määrittävät sen, millä tarkkuudella asioiden poiminta tekstistä tapahtuu. Tarkkuustasoja ovat muun muassa yksittäiset sanat, virkkeet tai kappaleet (Beck ym. 2010: 208; D’Agostino 2011: 509). Tutkimuksessani ensimmäisen osan aineisto on poimittu yksittäisten hakusanojen perusteella, ja varsinaisen analyysin tarkkuustasona sekä kehityssuunnitelmissa että haastatteluissa olen käyttänyt lauseita ja virkkeitä. Sisällönanalyysi on saanut osakseen myös kritiikkiä, jota Bos ja Tarnai (1999) ovat tutkineet. Menetelmää on kritisoitu liiallisesta subjektiivisuudesta, kuten montaa muutakin laadullista menetelmää, eli tulokset saattavat olla tutkijan oman maailmankatsomuksen värittämiä. Erityisesti positivistiset tieteentekijät, jotka vaativat mahdollisimman objektiivista tutkimustapaa ja luottavat tästä syystä matemaattisiin tutkimusmenetelmiin, ovat kritisoineet sisällönanalyysiä. Menetelmää kehitettiin erityisesti 1950-luvulla määrällisen tutkimuksen suuntaan korostamalla kategorisoinnin ja frekvenssien laskemisen merkitystä – tavoitteena oli lisätä sisällönanalyysin uskottavuutta myös positivistien keskuudessa. Myös tämä suuntaus sai osakseen kritiikkiä, sillä vain määrällisiä menetelmiä käyttämällä tekstistä ei voi löytää piilotettuja merkityksiä, arvioida kirjoittajan motiiveja tai pohtia tekstin vaikutusta sen lukijaan. Bos ja Tarnai (1999) myös muistuttavat, että tutkimuksen validiteettia ja reliabiliteettia ei voi taata suoraan määrällisiä menetelmiä käyttämällä. Sisällönanalyysi menetelmänä on kehittynyt jatkuvan kritiikin ja vastakritiikin myötä, ja nykyään monet tutkijat kannattavat määrällisen ja laadullisen lähestymistavan yhdistämistä sisällönanalyysin alle (muun muassa Bos & Tarnai 1999: 665–666; D’Agostino ym. 2011: 509). Sisällönanalyysi mielletään usein sosiaalisten ja viestintätieteiden menetelmäksi, mutta Beck ym. (2010) esittävät sisällönanalyysin olevan pätevä työkalu myös ympäristöön ja erityisesti ympäristöraportointiin liittyvässä tutkimuksessa. Esimerkiksi Altaweel ja Bone (2012) ovat käyttäneet sisällönanalyysiä arvioidessaan 55 veteen liittyviä ympäristöjulkaisuja. He ovat tutkineet, miten niiden sisältö vaikuttaa julkisen mielipiteen muodostumiseen. Qu ym. (2009) ovat tutkineet, millaista tietoa bioenergiasta välitetään Kiinassa analysoimalla internetissä saatavilla olevaa tietoa sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysillä on mahdollista saada uutta tietoa ja luoda uusia näkökulmia esimerkiksi ympäristöaiheista, joita on ennen tutkittu muita menetelmiä käyttäen. (Qu ym. 2009: 2308) Käyttämäni menetelmä sijoittuu teoriaohjaavan ja aineistolähtöisen sisällönanalyysiin välimaastoon. Olen edennyt analyysissäni aineistolähtöisen analyysin rakenteen mukaisesti (Tuomi & Sarajärvi 2009: 109) ja analyysin edetessä siirtynyt teoriasidonnaisempaan suuntaan. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti analyysissäni on kytkentöjä teoriaan, mutta teoria ei määrännyt tiukasti esimerkiksi luokittelun muodostamista (Tuomi & Sarajärvi 2009: 117–118). Aiemman tiedon vaikutus on tunnistettavissa, ja se on ohjannut analyysiä, mutta tarkoituksena ei ole ollut testata hypoteeseja kuten teorialähtöisessä sisällönanalyysissä. Analyysini on pohjautunut Tuomen ja Sarajärven (2009) esittämään sisällönanalyysin runkoon, joka on pääpiirteissään seuraavanlainen: Aineiston lukeminen ja sen sisältöön perehtyminen Pelkistettyjen ilmausten etsiminen, koodaaminen ja listaaminen Samankaltaisuuksien ja erilaisuuksien etsiminen pelkistetyistä ilmauksista Pelkistettyjen ilmausten yhdistäminen ja alaluokkien muodostaminen Alaluokkien yhdistäminen ja pääluokkien muodostaminen niistä Kokoavan käsitteen muodostaminen ja liittäminen teoriaan 3.3.2 Kehityssuunnitelmien analyysi Luvussa 3.2.1 esitelty, Malesian kehityssuunnitelmista kerätty aineistoni koostuu palmuöljysektorille ja siihen läheisesti liittyville tekijöille asetetuista tavoitteista sekä keinoista saavuttaa tavoitteet. Analyysin kohteeksi valikoituivat sektorille asetetut tavoitteet, sillä ne kertovat siitä, mitä sektorilta on ollut odotettavissa kyseisellä viisivuotiskaudella. Perehdyin aineistooni ensimmäisen ja toisen kerran rajatessani sitä, jonka jälkeen tutustuin rajattuun aineistoon useampaan kertaan. 56 Seuraavilla lukukerroilla koodasin aineiston jokaisen tekstiosion kuuluvaksi tiettyyn aihepiiriin, esimerkiksi viljelyyn, työllisyyteen tai maa-alan muokkaamiseen. Käytin aineiston koodaamisessa sekä värikoodeja että koodisanoja (Coffey & Atkinson 1996: 29). Koodaaminen on tärkeä työkalu sisällönanalyysissä, mutta yksistään se ei ole riittävä menetelmä eikä anna valmiita tuloksia. Koodaamisen tarkoituksena on jäsentää aineistoa, löytää tekstistä olennaisia teemoja, tulkita tekstiä ja suhteuttaa sitä teoriaan (Coffey & Atkinson 1996: 26–27). Aineiston koodaamisen jälkeen listasin tekstistä esiinnousseet aihepiirit, muodostin niistä alaluokkia ja lopuksi muodostin alaluokkia yhdistäviä pääluokkia (taulukko 8). Esimerkiksi tavoitteet kasvattaa öljypalmusta kerättävien hedelmien määrää hehtaaria kohti, lisätä maataloussektorin vientiä tai parantaa viljelyteknologiaa kuuluvat omiin alaluokkiinsa ja samalla pääluokkaan maatalous. Muodostin pääluokat teoreettisen viitekehyksen pohjalta siten, että niillä on joko taloudellinen, sosiaalinen, ympäristöllinen tai maankäytön ulottuvuus. Halusin myös korostaa aineiston omaa identiteettiä, joten jaottelin ja nimesin pääluokat aineiston, en teoreettisen viitekehyksen perusteella. Pääluokat eivät ole toisiaan poissulkevia eivätkä täysin yksiselitteisiä, sillä esimerkiksi pääluokka ’bioteknologia’ voisi sisältyä myös luokkaan ’teollisuus’. Bioteknologia on kuitenkin omanlaisensa, muusta palmuöljyteollisuudesta erottuva kokonaisuus. Myös pääluokan ’kansainvälisyys’ sisältämät alaluokat voisivat kuulua muihin pääluokkiin, esimerkiksi alaluokka ’viljely ulkomailla’ sopisi myös pääluokkaan ’maatalous’ tai ’maankäyttö’. Globalisaatiota korostavat tavoitteet ovat kuitenkin oma kokonaisuutensa ja oleellinen osa Malesian palmuöljysektorin kehitystä, joten tein siitä yhden pääluokan. On hyvä ottaa huomioon, että olen päätynyt taulukossa 8 esittämääni luokkajaotteluun juuri tämän tutkimuksen ongelmanasettelun ja tutkimuskysymysten kautta. Ratkaisut voisivat luonnollisesti olla jossain määrin erilaisia jonkin toisenlaisen tutkimusasetelman yhteydessä. 57 Taulukko 8. Kehityssuunnitelmien tavoitteiden pää- ja alaluokat Maatalous Teollisuus Bioteknologia Globalisaatio Öljypalmuviljely Palmuöljytuotanto Bioenergia Uudet markkinat Pien- ja plantaasiviljelmät Resurssikeskeinen teollisuus Biopolttoaineet ja biodiesel Mainonta ja markkinointi Maatalousteknologia Maatalouteen perustuva teollisuus Tutkimus- ja kehitystyö Kansainväliset vaatimukset Sektorin vaikutus BKT:hen Sektorin vaikutus BKT:hen Kansainvälinen tutkimustyö Vienti Vienti Viljely ulkomailla Uudelleenistutus Sosiaalinen hyvinvointi Alueellinen kehitys Maankäyttö Ympäristö Köyhyyden vähentäminen Infrastruktuurin kehittäminen Maatalousmaan kaavoitus Metsäkato ja metsittäminen Kotitalouksien tulojen kasvu Kehityserojen vähentäminen Maan muokkaus viljelyyn sopivaksi Päästöt ja ilmastovaikutus Työllisyys ja vierastyöläiset Maan kunnostus ja parantaminen Ympäristösertifiointi Koulutus Maankäytön tehostaminen Tasa-arvo Aineiston luokittelun jälkeen jatkoin analyysiä sisällön erittelyllä. Tuomi ja Sarajärvi (2009) määrittelevät sisällön erittelyn olevan dokumenttien analyysiä, jossa kuvataan kvantitatiivisesti tekstin sisältöä eli lasketaan esimerkiksi sitä, kuinka monta kertaa tietty teema tai käsite aineistossa esiintyy. Muodostin frekvenssit tutkimukseni pääluokkien esiintymiselle niin, että laskin aineistosta, kuinka monta kertaa pääluokkiin kuuluvia tavoitteita kussakin kehityssuunnitelmassa esiintyy. Esitän tulokset sekä frekvenssitaulukkona että aikasarjana, joka kuvaa trendien muutoksia. Neuendorfin (2002) mukaan aikasarjat tuovat lisäarvoa sisällönanalyysin kvantitatiiviselle osalle, sillä ne esittävät pitkän ajan muutoksia pelkän hetkittäisen poikkileikkauksen sijaan. 58 Kvantifioivaa sisällön erittelyä on kritisoitu siitä, että laadulliset aineistot ovat usein niin suppeita, ettei niiden kvantifiointi välttämättä tarjoa lisätietoa tutkimukseen tai että kvantifiointia käytetään vain yrityksenä lisätä tutkimuksen uskottavuutta (Tuomi & Sarajärvi 2009: 121). Esimerkiksi Patton (1990) on kuitenkin sitä mieltä, että myös laadullista aineistoa voi kvantifioida, ja että usein se tarjoaa laadullisen aineiston tulkintaan uusia näkökulmia. Tutkimuksessani aineiston kvantifiointi on perusteltua, sillä aikasarjan muodostaminen frekvensseistä kuvaa palmuöljysektorin tavoitteiden painottumista ja painopisteiden muutoksia eri suunnitelmakausilla; se tukee myös laadullisen analyysin tuloksia. Jatkoin analyysiä teemoittamalla aineiston, eli tarkastelun kohteeksi nousi silloin pääluokkien frekvenssien ja niiden trendien sijaan se, mitä kustakin teemasta eli aihepiiristä oli aineistossa sanottu. Tässä vaiheessa analyysiä oli kysymys aineiston pilkkomisesta ja ryhmittelystä erilaisten aihepiirien mukaan (Tuomi & Sarajärvi 2009: 93). Analyysin tämän vaiheen tarkoituksena oli selvittää se, miten kehityssuunnitelmien tavoitteiden sisältö on 30 vuoden aikana muuttunut. On tärkeää havaita, että teemat eivät ole sama asia kuin pääluokat, vaikka osa teemoista muistuttaa pääluokkia, ja vaikka osa teemoista sopisikin useamman pääluokan sisälle. Luokittelu ja sisällön erittely kertovat toisin sanoen esimerkiksi maatalouden kohdalla sen, kuinka paljon maatalouteen liittyviä tavoitteita jokaisella suunnitelmakaudella on ollut, ja että ovatko tavoitteet lisääntyneet tai vähentyneet muihin suunnitelmakausiin verrattuna. Sisällön erittely ei kuitenkaan vielä kerro siitä, että miten tavoitteiden sisältö on muuttunut – tähän tarpeeseen vastaa sisällönanalyysiin kuuluva teemoittelu. Teemat ja niiden muutokset esitän sekä aikasarjana että sanallisesti. Pääluvussa 5 pohdin kehityssuunnitelmien tuloksia suhteessa haastatteluaineiston tuloksiin. Vertailen haastateltavien näkemyksiä palmuöljysektorin vaikutuksista suunnitelmakausien teemoihin, ja teen johtopäätöksiä siitä, ovatko suunnitelmakausien tavoitteet onnistuneet. 59 3.3.3 Haastattelujen analyysi Olen käyttänyt haastattelujen analyysissä samaa Tuomen ja Sarajärven (2009) esittelemää sisällönanalyysin runkoa (esitelty luvussa 3.3.1 sisällönanalyysi) kuin kehityssuunnitelmien kohdalla ja tarvittaessa täydentänyt analyysia Kvalen (1996) sekä Hirsjärven ja Hurmeen (2010) tutkimushaastatteluihin perehdyttävien teosten avulla. Erityisesti Kvale (1996: 188–190) painottaa haastatteluaineiston analyysin alkavan jo itse haastattelutilanteessa ja jatkuvan johtopäätöksiin saakka. Kvalen mukaan haastatteluaineiston analyysi tapahtuu jatkumolla kuvaus ja tulkinta, jotka ovat kaikki tärkeitä aineiston merkitysten löytämiseksi. Aloitin aineistoon perehtymisen jo itse haastattelutilanteessa ja litteroidessani haastatteluja. Kun kaikki haastattelut oli litteroitu, luin ne kahteen kertaan läpi saadakseni kokonaiskuvan aineistosta. Koska haastatteluaineisto oli hyvin erityyppistä kuin loogisesti ja tiiviisti kirjoitetut informatiiviset kehityssuunnitelmat, päädyin jättämään yksityiskohtaisen jokaisen sanan koodaamisen väliin. Luokittelin sen sijaan keskustelukokonaisuuksia (lauseita, virkkeitä tai kappaleita) kuuluvaksi teoriasta ja kehityssuunnitelmista nousseisiin teemoihin: talouteen, sosiaaliseen hyvinvointiin, ympäristöön tai maankäyttöön. Osa keskustelukokonaisuuksista tuntui sopivan useampaankin teemaan, esimerkiksi ympäristöön ja maankäyttöön. Koska tämän vaiheen tarkoituksena oli vasta jäsentää aineistoa, luokittelin muutaman kohdan kuuluvaksi useamman teeman alle. Haastatteluaineiston jäsentelyn ja alustavan luokituksen jälkeen selvitin, kuinka moni haastateltava oli tiettyä teemaa käsitellyt. Koska tavoitteena oli selvittää merkittävimpiä vaikutuksia, päädyin esittelemään tuloksissa ne teemat, joita vähintään puolet haastateltavista oli käsitellyt. Haastateltavien vastaukset palmuöljysektorin vaikutuksista ja niiden merkittävyydestä kumuloituivat seuraaviin teemoihin: vaikutukset talouteen, maaseudun köyhyyden väheneminen, metsäkato, huoli ruokaturvasta, poliittisen vaikuttamisen lisääntyminen ja kestävän tuotannon problematiikka. Tämän lisäksi aineistossa oli yksittäisiä hajamainintoja tietyistä vaikutuksista, jotka eivät kuitenkaan nousseet merkittävimpien joukkoon vähäisen huomionsa vuoksi. Mainitsen kuitenkin tarvittaessa näistäkin vaikutuksista tulosten yhteydessä. 60 Aineiston analyysi on pääasiassa laadullista, sillä tärkeintä oli selvittää haastateltavien ajatuksia palmuöljysektorin vaikutuksista ja niiden merkittävyydestä Malesian kehityksen kannalta. Olen kuitenkin käyttänyt myös kvantifioivaa sisällönerittelyä ilmaisemaan sitä, kuinka moni haastateltava käsitteli tiettyä asiaa. Sisällönerittelyn kritiikistä huolimatta koin mielekkääksi esittää myös sisällönerittelyn tuloksia laadullisten tulosten yhteydessä, koska tutkimuksen kannalta on merkityksellistä, ovatko kaikki haastateltavat samaa mieltä vai onko jokin teema vain muutaman vastaajan, esimerkiksi ympäristöjärjestöjen edustajan, mielestä tärkeä. 61 4. Tulokset 4.1 Kehityssuunnitelmat palmuöljysektorin kasvun vauhdittajana 4.1.1 Kehitystavoitteiden määrä ja jakautuminen suunnitelmakausittain Palmuöljysektori on ollut tärkeä Malesian kehitykselle koko tutkimusajanjakson ajan, mutta sektorin tavoitteet sekä niiden määrä ja sisältö ovat vaihdelleet eri suunnitelmakausilla. Suunnitelmakausilla 4, 5 ja 9 yksilöityjä tavoitteita on ollut noin 130 suunnitelmakautta kohden, kun taas kausien 6, 7 ja 8 aikana tavoitteita on ollut selvästi vähemmän, noin 80 tavoitetta/kehityssuunnitelma (taulukko 9). Tavoitteiden määrien muutokset antavat viitteitä siitä, että palmuöljysektori on ollut osalla suunnitelmakausista suuremmassa roolissa kuin muilla kausilla; muutokset kertovat myös siitä, että valtion kehitystavoitteiden painopisteet ovat vaihdelleet aikakausittain. Esitän sisällönerittelyn muutostrendien tulokset absoluuttisina frekvensseinä (kuvat 8 ja 9), sillä tutkimuksen kannalta on oleellista tavoitteiden määrän muutokset pääluokkien sisällä ja välillä eri ajanjaksoina, ei niinkään yksittäisten suunnitelmakausien pääluokkien suhteelliset osuudet. Taulukko 9. Malesian viisivuotissuunnitelmissa palmuöljysektorin yhteydessä käsiteltyjen tavoitteiden pääluokat ja niiden absoluuttiset frekvenssit. Suunnitelmakauden yleisintä pääluokkaa esittävä luku on esitetty lihavoituna. 4. suun- 5. suun- 6. suun- 7. suun- 8. suun- 9. suunTeema nitelma nitelma nitelma nitelma nitelma nitelma Maatalous 15 11 24 36 32 23 Teollisuus 32 12 14 17 32 18 Bioteknologia 0 1 5 9 16 27 Globalisaatio 0 2 2 4 5 17 Sosiaalinen hyvinvointi 25 23 17 15 17 27 Alueellinen kehitys 12 7 3 7 4 12 Maankäyttö 29 28 14 11 6 5 Ympäristö 0 3 7 4 5 6 62 Pääluokista maatalouden, teollisuuden, bioteknologian ja globalisaation tavoitteet liittyvät vahvasti maan taloudelliseen kehitykseen, vaikka niillä on myös sosiaalisia ja ympäristöllisiä ulottuvuuksia. Maatalouden kehityksen tavoitteet ovat olleet merkittävässä asemassa jokaisella suunnitelmakaudella, mutta kaudella 7 palmuöljyyn liittyvän teollisen tuotannon tavoitteet on mainittu maatalouden tavoitteita useammin (kuva 8). Suunnitelmakaudella 9 teollisuuden tavoitteita oli mainittu jälleen vähemmän kuin maatalouden tavoitteita, mutta yhdessä bioteknologian tavoitteiden kanssa palmuöljyteollisuus nousi merkittävimmäksi kokonaisuudeksi tavoitteiden määrän suhteen. Frekvenssi 40 35 30 Maatalous 25 Teollisuus 20 15 Bioteknologia 10 Globalisaatio 5 0 1981-85 1986-90 1991-95 1996-00 2001-05 2005-10 Suunnitelmakausi Kuva 8. Palmuöljysektorin maatalouden, teollisuuden, bioteknologian ja globalisaation tavoitteiden absoluuttiset frekvenssit ja niiden muutostrendit vuosina 1981–2010. Huomattavin kasvutrendi on pääluokassa bioteknologia, sillä tutkimusajankohdan alussa vuonna 1981 bioteknologiasta ei ollut aineistossa lainkaan mainintoja, mutta sen painotus lisääntyi huomattavasti siirryttäessä suunnitelmakaudelta toiselle (kuva 8). Viimeisellä suunnitelmakaudella bioteknologian pääluokka sisälsi kuvissa 8 ja 9 sekä taulukossa 9 esitetyn mukaisesti eniten tavoitteita yhdessä sosiaalisen hyvinvoinnin pääluokan kanssa. Globalisaatioon liittyvät tavoitteet ovat selkeänä vähemmistönä edellisiin pääluokkiin verrattuna, mutta niiden määrä yli kolminkertaistui siirryttäessä suunnitelmakaudelta 8 suunnitelmakaudelle 9. 63 Sosiaalisen hyvinvoinnin ja alueellisen kehityksen pääluokkien tavoitteet ja niiden määrän muutokset noudattavat toistensa trendejä, tosin sosiaalisen kehityksen tavoitteita on kaikilla kausilla yli kaksi kertaa enemmän kuin alueellisen kehityksen tavoitteita (kuva 9). Maankäytön pääluokkaan sisältyviä tavoitteita on ollut erityisen paljon kausilla 4 ja 5, joiden jälkeen näiden tavoitteiden määrä on laskenut kaikkein eniten. Maankäytön tavoitteiden trendi on samankaltainen maatalouden trendin kanssa muilla kuin suunnitelmakaudella 9, jolloin maatalouden tavoitteiden määrät olivat jälleen kasvussa ja maankäytön tavoitteet vähenivät. Ympäristöön liittyviä tavoitteita on ollut jokaisella kaudella melko vähän; enimmillään näitä tavoitteita on ollut suunnitelmakaudella 6 (yhteensä 7 tavoitetta). Frekvenssi 40 35 30 Sosiaalinen hyvinvointi 25 Alueellinen kehitys 20 Maankäyttö 15 Ympäristö 10 5 0 1981-85 1986-90 1991-95 1996-00 2001-05 2005-10 Suunnitelmakausi Kuva 9. Palmuöljysektorin sosiaalisen hyvinvoinnin, alueellisen kehityksen, maankäytön ja ympäristösuojelun tavoitteiden absoluuttiset frekvenssit ja niiden muutostrendit vuosina 1981–2010. 64 4.1.2. Palmuöljysektorin kehitystavoitteet ja niiden muutokset vuosina 1981–2010 Malesia on panostanut voimakkaasti palmuöljysektorinsa kehittämiseen, mikä näkyy maan kehityssuunnitelmissa. Osa sektorin tavoitteista on säilynyt lähes muuttumattomana läpi tutkimusjakson, osa tavoitteista taas on muuttunut sisällöllisesti kuuluen edelleen samaan teema-alueeseen, ja tietyt tavoitteet ovat nousseet esille vasta myöhemmillä suunnitelmakausilla. Kehitystavoitteiden keskeiset teemat ja niiden muutokset on koottu kuviin 8 ja 9. Palmuöljysektori on vahvasti sidoksissa maatalouteen, ja yksi sektorin kantavista tavoitteista läpi suunnitelmakausien on ollut pitää maatalous teollisuuden ja palveluiden ohella yhtenä tärkeänä bruttokansantuotteeseen ja työllisyyteen positiivisesti vaikuttavana elinkeinona. Malesia ei siis ole halunnut kuihduttaa maataloussektoriaan, vaan säilyttää sen elinvoimaisena muiden elinkeinojen täydentäjänä. Suunnitelmakaudella 9 Malesia otti tavoitteekseen muuttaa maataloussektorinsa moderniksi, dynaamiseksi ja kilpailukykyiseksi sektoriksi palmuöljyn, kumin ja halal-tuotteiden avulla. Myös palmuöljyn tuotannon kasvu on ollut kantava teema läpi tutkimusjakson, mutta tapa tavoitella kasvua on muuttunut. Vuosina 1981–1995 eli suunnitelmakausilla 4, 5 ja 6 tuotannon kasvun painopiste oli uuden maatalousmaan raivaamisessa ja kumipuuviljelmien muuttamisessa öljypalmuplantaaseiksi. Suunnitelmakaudelta 7 eteenpäin tuotannon kasvua on edistetty tehokkaampien viljelymenetelmien ja uuden teknologian avulla ja erityisesti suunnitelmakaudelta 8 alkaen palmuöljysektorilla on panostettu uusiin, parempisatoisiin lajikkeisiin: ”-- the adoption of modern technology and better agronomic practices by smallholders will be given more attention. This is the view to modernizing and commercializing smallholdings and improving productivity.” (7. suunnitelma: 253) “-- improvements in yield are expected through high-yielding clones and better plantation management.” (8. suunnitelma: 44) 65 Tutkimus ja kehitys ovat olleet tärkeässä asemassa koko tutkimusjakson ajan. MPOB, entiseltä nimeltään PORIM, on vastannut pääosin palmuöljysektorin tutkimuksesta ja kehityksestä. Organisaatiossa tehdään tutkimusta koko sektorin tarpeisiin esimerkiksi kasvibiologiaan, viljelymenetelmiin, palmuöljyn tuotantoon ja tuotekehitykseen liittyen. Tutkimusta tehdään osittain yhteistyössä yliopistojen ja yritysten kanssa ja myös kansainvälinen yhteistyö on lisääntynyt. Maatalouden ohella Malesia on panostanut voimakkaasti palmuöljyyn liittyvän teollisuuden kehittämiseen intensiivisen palmuöljyteollisuus oli suunnitelmakaudella 5 tutkimustyön melko kautta. Vielä ja yksipuolista, pienimuotoista teollisuus monipuolistui erityisesti 1980-luvulla mutta jo oleokemikaalien kehityksen myötä. Erilaiset teollisuuden öljyt ja rasvat ovat olleet siitä lähtien merkittäviä palmuöljytuotteita elintarvikkeiden ohella. Malesia otti tavoitteekseen kehittää öljy- ja kemianteollisuuden tarpeisiin soveltuvat palmuöljytuotteiden laatustandardit sekä parantaa palmuöljypohjaisten elintarvikkeiden laatua 2000-luvulla. Toimenpiteillä tavoiteltiin uusien markkinoiden avaamista ja vastaamista asiakkaiden laatuvaatimusten nousuun. Tuote- ja laatukehitys ovat olleet palmuöljysektorin kaupallistamisen ja kilpailukyvyn ylläpitämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää läpi tutkimusajanjakson, erityisesti 2000luvulla: ” In order to be competitive -- Malaysian producers will need to build up R&D capacity, seek research alliances with major end users and encourage customized production of new products.” (8. suunnitelma: 255) Bioteknologia nousi suunnitelmakaudella 5 yhdeksi Malesian tärkeimmistä teknologian aloista ja se on säilyttänyt asemansa siitä lähtien. Valtion rahallinen ja symbolinen tuki bioteknologian kehittämiselle loi innovatiivisen ilmapiirin, mikä mahdollisti perustan biodieselin kehitykselle ja kaupalliselle käyttöönotolle. Malesian tavoitteena on ollut suunnitelmakaudelta 8 alkaen hyödyntää maansa tutkijoiden vahvaa bioteknologian osaamista tavoitteena maan nostaminen maailman johtavaksi palmuöljykeskukseksi. Bioteknologian sovelluksia on käytetty palmuöljysektorilla myös muuhun kuin biodieselin kehittämiseen kuten esimerkiksi öljypalmulajikkeiden, torjunta-aineiden ja tuotteiden kehittämisessä. 66 ”Biotechnology has grown in importance as a key technology of the future, -- applications are evident in diverse areas, such as agriculture, health, food and energy. This is a field where Malaysia has acquired competence and moderately strong knowledge base and further development can be expected.” (6. suunnitelma: 204) Vaikka palmuöljypohjaisen dieselin ensimmäiset tutkimukset aloitettiin jo 1980luvun alussa, biopolttoaineet ja biodiesel ilmestyivät käsitteinä kehityssuunnitelmiin vasta suunnitelmakaudella 8. Tällöin kannustettiin sekä yksityistä sektoria että valtion tutkimuslaitoksia lisäämään biodieseliin liittyvää tuotekehitystä. Seuraavan suunnitelmakauden tavoitteena oli selvittää biopolttoaineiden kaupallisen käyttöönoton mahdollisuuksia ja taloudellista kannattavuutta. Tavoitteena oli myös perustaa pääkaupungin läheisyyteen ensimmäiset tankkausasemat, jotka tarjoaisivat normaalin dieselin vaihtoehtona 5 % palmudieseliä sisältävää polttoainetta. Biopolttoaineiden kehitys on noussut Malesian yhdeksi keskeiseksi tavaksi vastata fossiilisten polttoaineiden vähentämisen haasteisiin, kuten kehityssuunnitelmassa 9 todetaan: ”-- to find renewable energy to replace depleting fossil fuel has presented biofuel as viable area of growth. -- various strategies will be undertaken to increase the use of biodiesel as an alternative to petroleum-based diesel.” (9. suunnitelma: 194) Globalisaatio kansainvälistymisen muodossa on ollut yksi palmuöljysektorin kantavista teemoista suunnitelmakaudelta 5 eteenpäin. Tätä aiemminkin palmuöljysektorilla on ollut muutamia raaka-aineen vientiin liittyviä tavoitteita, mutta ne olen katsonut kuuluvaksi yhdessä BKT:n kasvun kanssa joko maatalouden tai teollisuuden sektoreiden kehitystavoitteisiin. Malesia alkoi pohjustaa tulevaa kansainvälistymistään varsinaisesti suunnitelmakaudella 5, jolloin kehitteillä oleva tuotannon kasvu ja tuotekokonaisuuden kehitys lisäsi kilpailukykyä. Kilpailukyvyn kasvu nähtiin mahdollisuutena päästä uusille markkinoille. Malesian palmuöljyn kansainvälisiä markkinoita uhkasi kuitenkin aluksi länsimaissa lisääntynyt kritiikki palmuöljyä kohtaan, mihin yritettiin vastata tutkimustyötä tehostamalla: 67 ”PORIM will also continue its research on consumption to counter the adverse campaigns overseas against palm oil. Adequate funding of these agencies will be necessary to sustain the leading position of Malaysian palm oil and rubber in the international market.” (6. suunnitelma: 119) Uusien markkinoiden etsimisen ja kansainvälisen kaupan rinnalle ilmestyi suunnitelmakaudella 7 kansainvälinen yhteistyö. Tavoitteena oli lisätä kansainvälistä tutkimusyhteistyötä sekä houkutella ulkomaisia tai ulkomailla opiskelleita kansalaisia työskentelemään palmuöljysektorin asiantuntijatehtävissä. Samalla kun asiantuntijoita yritettiin saada palaamaan maahan, kannustettiin malesialaisia plantaasiyhtiöitä laajentamaan viljelyä naapurimaihin, joissa oli runsaasti hyödyntämätöntä maa-alaa ja paljon halpaa työvoimaa. Viljelyn laajentuminen ulkomaille on lisääntynyt entisestään ja suunnitelmakaudella 9 kansainvälistymisen tavoitteina on muun muassa yhteistyö Afrikassa. Tavoitteiden sisältö on kuitenkin muuttunut toisen maan resurssien hyödyntämisestä kestävämpään yhteistyön ja kehitysavun suuntaan: ”Malaysia will cooperate with the IDB (= Islamic Development Bank) and other OIC (= Organisation of the Islamic Conference) member countries to assist low income and less developed member countries which have been identified. This program will include – capacity building in the palm oil industry in Sierra Leone.” (9. suunnitelma: 521) Tutkimusjakson alkua kuvaa voimakas valtion tuki lähes kaikkien tavoitteiden osalta. Valtio on tukenut muun muassa maaseudun väestöä perustamalla viljelmiä, antamalla ja takaamalla viljelijöille lainoja sekä rahoittamalla erilaisia kehitysprojekteja. Valtio on tukenut myös yksityisiä plantaasiyrityksiä ja se on ollut yleensäkin aktiivinen toimija alalla. Sektorin kasvun myötä valtio on kuitenkin jättäytynyt vähitellen taka-alalle ja suunnitelmakaudelta 6 lähtien yksityisen sektorin roolia on tarkoituksella kasvatettu: ”While public sector will continue to provide such facilities (training, support), the contribution of private sector will have to be enhanced, especially by private plantation companies--.” (6. suunnitelma: 105) 68 Valtion tuki on saavuttanut erityisesti köyhimmän väestön FELDAn tekemän työn kautta. FELDA on perustanut 1960-luvulta alkaen viljelmiä eri puolille Malesiaa ja on asuttanut maaseudun köyhiä perheitä uusien viljelmien läheisyyteen. Viljelijät sitoutuivat FELDAn ohjelmiin, ja saivat vastineeksi suhteellisen turvatun toimeentulon ja peruspalvelut. FELDA lopetti uusien viljelmien perustamisen suunnitelmakaudella 6 ja keskittyi tämän jälkeen olemassaolevien hankkeiden kehittämiseen ja ylläpitoon. FELDAn toiminnalla on ollut suuri merkitys sekä maankäytön kehityksen kannalta että maaseudun köyhyyden vähentämisessä. Pienviljelijöiden hyvinvoinnin tukeminen on ollut yksi kantava teema läpi tutkimusajanjakson. Suunnitelmakausien 4–7 aikana sosiaalisen hyvinvoinnin tavoitteet liittyivät korostuneesti viljelijöiden köyhyyden vähentämiseen, työllisyyden parantumiseen ja erilaisten tukiohjelmien toteuttamiseen: ”These programmes (land development for oil palm) will continue to raise the income of the farming community and contribute towards the objective of eradicating poverty.” (5. suunnitelma: 241) Suunnitelmakaudesta 8 eteenpäin tavoitteiden sisältö on vaihtunut absoluuttisesta köyhyyden vähentämisestä maaseutuväestön ja plantaasien työntekijöiden tulotason kasvuun, elinkeinojen monipuolistamiseen sekä elintason parantamiseen. Lisätuloja on tavoiteltu pääasiassa kehittämällä erilaisia lisäarvoa tuottavia aktiviteetteja öljypalmuviljelyn tai palmuöljytuotannon yhteyteen: ”-- to emphasize downstream processing and diversification of the usage of palm oil so as to increase income through higher value added activities.” (8. suunnitelma: 255) Myös alueellinen kehitys on ollut vahvasti sidoksissa köyhyyden vähentämiseen ja alueellisten erojen pienentämiseen. Malesiassa on edelleen melko suuret tuloerot maaseudun ja kaupunkien väestön välillä samoin kuin eri osavaltioiden ja jopa eri rotujen kesken. Malesian alkuperäisväestö (bumiputrat) ovat yleisesti ottaen pienempituloisia kuin taloutta pääsääntöisesti johtavat malesiankiinalaiset. Alueellista kehitystä on tapahtunut läpi koko tutkimusajankohdan, ja monet kehitystavoitteet ovat olleet sidoksissa maaseudun infrastruktuurin kuten teiden, 69 vesi- ja sähköverkkojen sekä kastelujärjestelmien kehitykseen. Alueellisia eroja on kavennettu myös lisäämällä sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja sekä luomalla työpaikkoja niitä tarvitseville alueille: ”Efforts to disperse industries to the new rural growth centers and to relatively less-developed rural areas will create positive spin-offs to the predominantly Bumiputera rural population and further increase their participation in the manufacturing sector (resource-based processing, including palm oil).” (6. suunnitelma: 149) Sosiaalisen kehityksen toinen tärkeä teema köyhyyden vähentämisen ohella on ollut inhimillisen pääoman kasvattaminen. Teema on ollut esillä kaikissa kehityssuunnitelmissa, tosin tavoitteiden sisällöt ovat laajentuneet ajan kuluessa. Inhimillisen pääoman kasvun tavoitteet ovat nojanneet jokaisella kaudella koulutukseen ja suunnitelmakaudelta 7 eteenpäin valtio on korostanut erilaisten pienviljelijäryhmittymien ja -organisaatioiden tärkeyttä tavoitteiden saavuttamiseksi. Koulutusta on tarjottu niin viljelijöille, valtion organisaatioiden työntekijöille, korkeakouluopiskelijoille, tutkijoille kuin plantaasiyritysten johdollekin. Teema on tärkeä palmuöljysektorin kannalta, sillä inhimillisen pääoman kasvun on katsottu muun muassa edistävän viljelijöiden tietoja ja taitoja sekä lisäävän heidän uskoaan omaan selviytymiseen. Tietotaitoa lisäämällä on myös tavoiteltu viljelijöiden tulotason kasvua, intoa yrittäjyyteen sekä tutkimuspuolella innovatiivisuutta tuotekehitykseen. ”Major emphasis will be given to human resources development, particularly through training, extension and the further development of various rural institutions, including co-operatives, in order to stimulate creativeness, self-reliance and entrepreneurship.” (5. suunnitelma: 316) “In view of the high reliance of biotechnology on intellectual capital and knowledge-intensive applications, measures will be intensified to enhance human capital development. The institutions of higher education will enhance undergraduate and post-graduate courses in order to expand scientific and specialized skills --.“ (9. suunnitelma: 167) 70 Palmuöljysektorin yhteydessä käsiteltäviä ympäristön suojeluun liittyviä tavoitteita on kauttaaltaan melko vähän. Suunnitelmakaudella 4 ympäristötavoitteita ei ole lainkaan ja myöhemmilläkin suunnitelmakausilla tavoitteet liittyvät pääasiassa metsien hallittuun hyödyntämiseen ja metsitysprojekteihin ja suunnitelmakaudelta 8 eteenpäin biologisen monimuotoisuuden suojelemiseen. Tutkimusajankohdan puolessa välissä on tapahtunut kuitenkin selvä muutos ympäristömyönteisempään suuntaan, sillä silloin palmuöljytuotannon kasvua alettiin tukea ensisijaisesti muilla kuin metsän raivaamiseen liittyvillä tavoilla, ja ympäristötekijät otettiin mukaan maankäytön suunnitteluun: ”Environmental dimensions will be incorporated into national spatial and regional development plans and existing structure plans. – the provision of incentives and soft loans to promote the application of environmental and conservation measures in land development. (7. suunnitelma: 611) Muut ympäristötavoitteet liittyvät pääosin maan kunnostustoimenpiteisiin jatkoviljelyä varten: Suunnitelmakaudella 8 otettiin kantaa myös siihen, miten biopolttoaineiden hyödyntäminen voisi olla yksi ratkaisu Malesian päästökuorman vähentämiseksi. Muutamat ekoturismiprojektit, joita käynnistettiin erityisesti Borneolla 2000-luvulla, ovat olleet omaleimainen tapa kannustaa pienviljelijöitä huolehtimaan lähiympäristöstään. Tavoitteistaan ja sitoumuksistaan huolimatta Malesia suhtautuu ympäristövaatimuksiin varauksellisesti, eikä valtio halua vaarantaa taloudellista kehitystään ympäristön tähden, kuten lainaus kehitys- suunnitelmasta 9 osoittaa: ”Malaysia will continue to emphasize regional and international cooperation in addressing regional and global environmental issues. The deliberations and developments at various environmental fora will be closely monitored to ensure that they do not jeopardise Malaysia’s interests. Emphasis will be accorded to the studies and measures needed to facilitate action by Malaysia to meet its commitments to multilateral environmental agreements.” (9. suunnitelma: 462) 71 Kestävän kehityksen käsite on Malesiassa tuttu lähinnä metsäteollisuuden yhteydestä, mutta kaudella 8 valtio tavoitteli kestävän kehityksen indikaattorijärjestelmän luomista myös ympäristön hyvinvoinnin mittaamisen sekä ympäristönsuojelun ja suunnittelun tehostamiseksi. Indikaattorijärjestelmän avulla voisi mitata eri sektoreiden tai osavaltioiden toimintaa ja muuttaa niitä tarpeen mukaan kestävämpään suuntaan. ”To ensure improved planning in addressing environmental and resource issues, the Government will initiate a sustainable development indicators system. -- These indicators of sustainability will enable the Government to ascertain the impact various sectors have on the environment, making it easier to plan remedial action.” (8. suunnitelma: 554) Seuraavalla suunnitelmakaudella järjestelmän kehitystyö jatkui ja siitä pyrittiin tekemään myös kansainvälisesti vertailukelpoinen. Tämän lisäksi Malesia alkoi suunnitelmakaudella 9 kehitystyön lanseeratakseen tuotteille ympäristömerkkijärjestelmän. Molemmat järjestelmät ovat käyttökelpoisia myös palmuöljysektorilla muun muassa kansainvälisen kaupan lisäämiseksi ja palmuöljyyn liittyvän kritiikin vähentämiseksi. Kehityssuunnitelmat 5 ja 8 ovat olleet palmuöljysektorin kannalta erityisen tärkeitä, sillä näillä kausilla on tullut eniten merkittäviä uudistuksia sektorin kehitykseen (kuva 10). Suunnitelmakaudella 5 sektorin tavoitteet laajenivat metsien suojeluun, koulutukseen ja uusien markkinoiden hakuun sekä bioteknologia nostettiin yhdeksi strategisesti tärkeimmistä teknologian aloista. Suunnitelmakaudella 8 tavoitteet monipuolistuivat ja uusia teemoja olivat muun muassa palmuöljyn laatustandardien luominen, biodieselin tutkimus ja kehitys, kestävä kehitys sekä biodiversiteetin suojelu. Kahdeksannella suunnitelmakaudella palmuöljysektori muuttui kokonaisvaltaisemmaksi sektoriksi aiempiin kausiin verrattuna. 72 73 Kuva 10. Palmuöljysektoriin liittyvät kehityssuunnitelmien sisällöt ja niiden muutokset suunnitelmakausittain 4.2 Palmuöljysektorin vaikutukset paikallisten toimijoiden näkökulmasta 4.2.1 Palmuöljysektorin vaikutukset talouteen Palmuöljysektorin vaikutuksilla talouteen tarkoitan tässä yhteydessä sektorin panosta Malesian talouskasvuun ja kansainväliseen kauppaan sekä sen vaikutusta elinkeinojen, erityisesti maatalouden, elinvoimaisuuteen. Palmuöljysektori on vaikuttanut lähes kaikkien haastateltavien (A, B, D, E, F, H, I ja J) mielestä positiivisesti Malesian talouskasvuun. Kaksi haastateltavaa (C ja G) eivät kieltäneet tätä yhteyttä, mutta käsittelivät taloudellisia vaikutuksia lähinnä yksilöiden tulotason kasvun kannalta, jonka olen jaotellut kuuluvaksi teemaan köyhyyden väheneminen. Haastateltavien mukaan palmuöljysektori on ollut merkittävä talouskasvun moottori Malesiassa, sillä ilman palmuöljyä maatalouden osuus bruttokansantuotteesta olisi huomattavasti vähäisempi. Malesia on kokenut voimakkaan rakennemuutoksen viimeisten vuosikymmenten aikana, jolloin erityisesti palvelujen osuus bruttokansantuotteesta on lisääntynyt. Öljypalmujen viljely on kuitenkin mahdollistanut maataloussektorin elinvoimaisuuden sekä työllistäjänä että talouskasvun lähteenä; se on selkeästi estänyt myös maaseudun autioitumista (haastateltavat D, H, I ja J). Palmuöljyn taloudellisen tuottavuuden lähteenä pidettiin hyvää satoisuutta hehtaaria kohden, mitä on pystytty tutkimustyön avulla jatkuvasti kasvattamaan (haastateltavat A, D, E, H, I ja J). Myös palmuöljysektorin työvoimakustannukset ovat kohtuulliset erityisesti muuhun maataloustuotantoon verrattuna (haastateltava H). Palmuöljyn vienti on lisäksi merkittävä ulkomaisen valuutan lähde ja se tukee siten osaltaan kansantalouden kasvua (haastateltavat D, H, J). Palmuöljyn rahallinen tuotto on jo nyt hyvä, mutta entisestään kasvavan satoisuuden, uuden teknologian ja uusien tuotteiden avulla taloudelliset odotukset ovat entistä korkeammalla: ”Now we have good income, yearly we get around 50 to 60 billion and we don’t want that amount come down in next 5 to 15 years. We are waiting to have 170 billion by 2020 from palm oil.” (haastateltava D) 74 Haastateltava H muistutti, että palmuöljysektorin osuutta talouteen ei voi mitata vain maatalouden kautta. Merkittävä osa palmuöljyn tuotoista syntyy palmuöljyn jalostamisen kautta, mikä lasketaan teollisuuden piiriin. Haastateltavat A, B, D, H ja I kokivatkin lisäarvoa tuottavien palmuöljytuotteiden, kuten esimerkiksi oleokemikaalien ja prosessoitujen elintarvikkeiden, tuottavan tärkeän ja jatkuvasti kasvavan osan palmuöljysektorin katteesta. Kukaan haastateltavista ei kuitenkaan maininnut palmuöljystä jalostetun biodieselin olevan taloudellisesti merkittävää, ainakaan vielä. Syynä biodieselin kannattamattomuuteen pidettiin öljyn ja palmuöljyn hinnanvaihteluja sekä niiden yhteisvaikutusta: ”When the price of oil increased so much in 2007 and 2008, lot of people said and also the government approved lot of these factories to convert palm oil into biodiesel. But I don’t hear it anymore. So it seems that when the price of oil increased up to certain threshold, then it was profitable. But when the price of oil is like now, it is not profitable.” (haastateltava H) “The last three years, when people talk about bio fuel, people were very eager to have it, because the price of palm oil was very low. At that time it was very economical to produce bio fuels. We had like 12 bio fuel factories, I think now only 3 runs.” (haastateltava D) Haastateltava D totesi, että kyseinen palmudieselin tilanne koskee Malesiaa, eikä heillä ole sananvaltaa siihen, mihin tarkoitukseen ostajat palmuöljynsä käyttävät. Kuitenkin niin kauan kuin suurimpia vientikohteita ovat väkirikkaat maat kuten Kiina ja Intia, käytetään suurin osa palmuöljystä todennäköisesti ravintona. Haastateltava B arvioi tällä hetkellä kaikesta Malesiassa tuotetusta palmuöljystä käytettävän ruokaöljynä ja muina elintarvikkeina noin 90 %, oleokemikaaleina 5 %, energiana 2 % loppujen 3 %:n jakautuessa muihin teollisuuden aloihin. Tulevaisuuden kehitystä pohtiessaan seitsemän haastateltavaa (B, C, D, E, H, I ja J) uskoivat palmuöljyn tulevaisuuden olevan edelleen ruoassa. Koska ruokaöljyn kysyntä on vahvaa, he eivät nähneet tuotannon ja käyttötarkoituksen muuttuvan merkittävästi. Haastateltavat B ja D uskoivat kuitenkin pitkällä aikavälillä palmuöljyn käytön lisääntyvän myös energianlähteenä, muttei kuitenkaan ylittäen 75 sen käyttöä ruoantuotannossa. Vain haastateltava A uskoi tuotannon painopisteen siirtyvän yhä enemmän kohti energiaa, lähinnä energiantarpeen kasvun ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen tarpeen myötä. Kaksi vastaajaa (F ja G) ei osannut sanoa tulevaisuuden suuntaa. Vaikka palmuöljyn tulevaisuuden nähtiin olevan edelleen ruoassa, olisi tulevan kasvun kannalta tärkeää siirtyä yhä enemmän lisäarvoa tuottavien tuotteiden kehitykseen (haastateltavat D, H ja I). Koska maata ei ole enää juurikaan lisää käytettäväksi, täytyy tuotannon kasvun tulla tuottavuuden lisäyksestä (A, D, H ja I). Tulevaisuuden kasvua haetaan myös ulkomailta; malesialaiset plantaasiyhtiöt ovat jo nyt perustaneet plantaaseja muualle KaakkoisAasiaan ja viime aikoina myös Afrikkaan (haastateltavat A, B, C ja F). Riippumatta palmuöljyn loppukäytön tarkoituksista haastateltavien D, H, I ja J mielestä maatalouden tulisi säilyä myös jatkossa vahvana sektorina muun muassa ruokaturvan (tätä asiaa käsitellään enemmän luvussa 4.2.4 huoli ruokaturvasta), talouden tasapainoisuuden ja työllisyyden kannalta. Palmuöljyn nähtiin edelleen olevan tärkein yksittäinen tulojen lähde maataloussektorilla. ”Let’s face it, we need agriculture to sustain the economics of the country.”(haastateltava J) “Of course palm oil is going to be a major contributor to the agriculture like it’s currently around 40 %.” (haastateltava H) 4.2.2 Palmuöljysektori maaseudun köyhyyden vähentäjänä Taloudellisten vaikutusten ohella palmuöljysektorin myönteisimmiksi vaikutuksiksi koettiin maaseudun köyhyyden väheneminen. Kahdeksan haastateltavaa (A, B, C, D, F, G, H ja I) koki sektorin vaikuttaneen positiivisesti sosiaaliseen hyvinvointiin erityisesti köyhyyden vähenemisen myötä. Kaksi vastaajaa (E ja I) ei käsitellyt sosiaalisen hyvinvoinnin teemaa juuri lainkaan; haastateltava E:n mielestä palmuöljytuotannon pitää olla sosiaalisesti kestävää, mutta hän ei jatkanut teemasta pidemmälle; haastateltava I ei käsitellyt teemaa lainkaan. 76 Maaseudun köyhyyden vähenemisessä valtion toimijalla FELDAlla on ollut suuri merkitys, sillä se on mahdollistanut aiemmin maattomien pienviljelijöiden toimeentulon (A, C, F ja G). FELDAn kehittämät öljypalmuviljelmät ovat olleet monelle absoluuttisessa köyhyydessä elävälle poispääsy kurjuudesta, sillä viljelmät ovat taanneet pitkäaikaisen toimeentulon kymmenille tuhansille perheille. Sosiaalisen hyvinvoinnin lisääntyminen on koskenut erityisesti yksilöitä, mutta se on auttanut myös kehittämään Malesian yhteiskunnan yhtenäisyyttä: ”To the people, to the economy, poverty, wealth of the country, I think FELDA has done that part. That’s why in Malaysia we don’t have demonstrations, well we have little bit but that one is political, not because the country is poor like Indonesians.” (haastateltava A) FELDAn organisoimien pienviljelijöiden lisäksi Malesiassa on myös itsenäisiä pienviljelijöitä, jotka eivät ole olleet automaattisesti hallituksen tuen piirissä. Nykyään hallitus tukee myös itsenäisiä pienviljelijöitä esimerkiksi takaamalla heidän lainojaan ja avustamalla öljypalmujen uudelleen istutuksia, jotka mahdollistavat heille paremman tuottavuuden ja toimeentulon pitkällä aikavälillä (D, H). Haastateltava B korosti hallituksen suoran tuen lisäksi täsmällisten työlakien tärkeyttä työhyvinvoinnin parantamisessa sekä taistelussa lapsityövoiman käyttöä vastaan. Viljelijöiden koulutusta ja tietoisuuden lisäämistä pidettiin tärkeänä köyhyyden vähenemisen ja hyvinvoinnin lisääntymisen kannalta (C, D ja H). Haastateltavat kiittelivät erityisesti MPOB:n järjestämää monipuolista ja laajaa koulutusta, jota tarjotaan kaikille halukkaille viljelijöille ja palmuöljy-yhtiöille. Palmuöljyntuottajat maksavat tietyn summan tuottamaansa palmuöljyä kohden MPOB:lle ja saavat vastineeksi koulutusta sekä tutkimus- ja kehitystyön uusimpia sovelluksia. ”MPOB does give training to those, who registered themselves. The training they give is quite extensive. -- MPOB does, I can say, that they give a very good training for these farmers.” (haastateltava C) 77 Vaikka köyhyyden väheneminen nähtiin positiivisena asiana, oli viidellä haastateltavalla (A, C, B, G ja I) myös hieman varautunut suhtautuminen aiheeseen. Haastateltavat A, D ja I olivat huolissaan siitä, että parantuneiden elintasolukujen myötä valtio saattaa vähentää pienituloisimman väestönosan tukemista. Erilaisen tuen, muun muassa koulutuksen, lainojen saannin, suoran taloudellisen avustuksen sekä teknologian kehittämisen ja siirron, tulee jatkua, jotta sosiaalinen hyvinvointi parantuisi entisestään: ”Many people are still very poor. We (haastateltavan organisaatio) want to make sure that they will develop as the country develops. There is lot of different regions of poor.” (haastateltava D) Haastateltavat C ja G suhtautuivat kriittisesti köyhyyden vähentämisen mekanismeihin, vaikka pitivätkin köyhyyden vähenemistä kiistattomana totuutena. He epäilivät, että aivan kaikki sosiaalisen hyvinvoinnin parantamiseen tähtäävät projektit eivät välttämättä ole olleet läpinäkyviä, esimerkiksi projektien dokumentointi saattaa puuttua. Nämä haastateltavat pohtivat erityisesti sitä, että pyhittääkö tarkoitus keinot: ”Was the government doing it purely for the people? Or was it also for a small group of people to get rich and richer? It could very well be both. Because before you can plant, you must clear the forest. And who get the benefit from the timber? I think a lot of people got really rich as a result of that.” (haastateltava G) Haastateltava C piti haasteellisena erityisesti maattoman alkuperäisväestön tilaa. Valtio on esimerkiksi yrittänyt parantaa mainettaan alkuperäiskansojen tukijana ja värvännyt heitä valtion ylläpitämiin plantaasiyrityksiin. Ihmisten ei ole välttämättä tarvinnut tehdä juuri mitään, mutta heille on luvattu kiinteä palkka, joka on usein hyvin vähäinen. Toimenpiteellä on saatu köyhyysluvut näyttämään paremmilta. Ongelmallista haastateltava C:n mielestä on kuitenkin se, että vaikka vähäinenkin tulonlisäys voi olla merkittävää näille ihmisille, heidän tietämättömyytensä estää tavoittelemasta parempaa, ja he tyytyvät valtion antamaan avustukseen. 78 ”Well, how you say… Palm oil can actually help to reduce poverty, but how they do it, the approach they use, not all are transparent. There is also some exploitation when you plant palm oil to reduce poverty.” (haastateltava C) 4.2.3 Metsäkato Öljypalmujen viljelyyn käytetty pinta-ala on jatkuvasti lisääntynyt, vaikkakin pintaalan kasvu on ollut viimeisen vuosikymmenen ajan vähäisempää kuin tutkimusajankohdan alussa. Plantaaseja on perustettu entisten kumipuuviljelmien tilalle, muuhun ruoantuotantoon käytetyille pelloille ja metsistä raivatuille alueille. Metsäkadon teema nousikin ympäristöön ja maankäyttöön liittyvästä aineistosta merkittävästi esiin, tosin haastateltavien suhtautuminen teemaan oli monitahoista. Haastateltavat A, C, G ja J olivat huolissaan metsien vähenemisestä ja pitivät muutosta liian nopeana. Kolmen haastateltavan (B, E, F) mielestä metsien käyttö on ollut hallittua ja suunniteltua, jolloin metsäkato ei varsinaisesti ole ongelma. Loput haastateltavista (D, H ja I) suhtautuivat neutraalisti aiheeseen, tai he eivät kokeneet oman osaamisalueensa riittävän aiheen kommentointiin. Metsäkatoa ongelmana pitäneiden huoli kohdistui metsän suhteellisen osuuden vähenemiseen, sillä metsä itsessään koettiin tärkeäksi muun muassa maisema-arvojen takia. Haastateltavat C, G ja J pohtivat metsäkadon vaikutusta erityisesti biodiversiteettiin. Pääasiassa huoli kohdistui biodiversiteetiltään arvokkaan primaarimetsän tilaan, mutta myös sekundaarimetsät nähtiin arvokkaana. Myös suurten villieläinten kuten orankien ja elefanttien elintilan väheneminen koettiin ongelmalliseksi. Lisäksi haastateltava A oli huolissaan metsäkadon yhteydestä ilmastonmuutokseen. Metsien väheneminen alkoi jo ennen Malesian itsenäistymistä, mutta kiihtyi erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin metsän suojelu oli vielä lähes tuntematon käsite (haastateltavat B, E ja G). Nykyään tilanne on kuitenkin toinen, ja vahva tutkimusnäyttö puolustaa metsien suojelun tarvetta. Kaikki metsäkadosta huolissaan olleet haastateltavat toivoivatkin palmuöljy-yritysten ottavan enemmän vastuuta ympäristöstä. Myös valtion linjauksia ympäristön ja metsän suojelusta toivottiin 79 terävöitettävän ja yhtenäistettävän. Metsien suojelun koettiin olevan haastavaa, koska sekä yksityisen sektorin että ihmisten kiinnostus ja kunnioitus metsää kohtaan on Malesiassa aivan liian vähäistä: ”We are so disconnected to the forest. Although we live in the tropics and we have here the highest biodiversity in the world, but our kids are getting more and more disconnected from the forest.” (haastateltava G) ”I would love to see the forest there. Not being washed away by the palm oil plantations.” (haastateltava A) Osa haastateltavista (B, E ja F) ei pitänyt metsien vähenemistä ongelmana, sillä metsiä on raivattu kehityksen tieltä. Malesian tavoite on säilyttää maapinta-alastaan vähintään 50 % metsinä, joten niin kauan kuin tämä luku ei vaarannu, puolustavat kyseiset vastaajat valtion oikeutta kehittää maataan. Malesian metsät on jaettu erilaisiin kategorioihin, joista tietty osa (state land forests) on varattu kehitettäväksi ja osa suojeltavaksi (muun muassa permanent forests). Haastateltavat korostivat, että metsien käyttö on ollut pitkälti suunniteltua ja öljypalmuplantaasit on pääasiassa raivattu kehitettäviksi merkityille maille. ”That land (state land forests) are made for development, so there is problem cutting trees.” (haastateltava B) “We as a developing country are on the same scale you (Western countries) were around 30 to 40 years ago. We do need land banks for development. We have had some problems with NGOs, simply because the NGOs think that most of our oil palm and rubber are taken away from the forest land. The truth is yes, but which category of forest land is something that they don’t realize. We took it from the state land forests.” (haastateltava E) Vaikka plantaasit ja muu kehitys ovat pääasiassa suunnattuja kehitykselle varatuille maille, on plantaaseja raivattu myös arvokkaan metsän tilalle (C, E ja G). Malesiassa onkin tätä varten käytössä metsämaan kompensaatiopakko. Jos osavaltio raivaa suojeltua metsää esimerkiksi viljelyä varten, sen pitää kompensoida saman verran 80 metsää kategoriasta state land forests, joka muutetaan suojeltavaksi metsämaaksi. Ongelmana kuitenkin on, että kukaan ei varsinaisesti valvo, millaisesta metsästä kompensaatioalue otetaan; arvokkaan metsän sijaan kompensaationa saattaa olla monimuotoisuudeltaan vähempiarvoista metsää (haastateltavat C ja E). 4.2.4 Huoli ruokaturvasta Metsäkadon lisäksi maankäyttöön liittyvissä keskusteluissa muodostui merkittäväksi teemaksi ruokaturva, vaikka se ei ollutkaan yksi haastattelujen alustavista teemoista. Kaikki teemaa käsitelleet vastaajat pohtivat palmuöljyn ja muun ruoantuotannon suhdetta erityisesti maankäytön kannalta; kolme haastateltavaa (B, H ja I) oli huolissaan liian yksipuolisen viljelyn mahdollisista vaaroista palmuöljyn tuotannolle ja haastateltavat A, B, D ja H käsittelivät lisäksi hintapolitiikan vaikutuksia ruokaturvaan. Vaikka palmuöljystä suurin osa käytetään edelleen ravintona, luetaan se yhdessä kumin kanssa kategoriaan teollinen viljelykasvi (industrial crop), kun taas esimerkiksi riisi, vihannekset ja hedelmät kuuluvat luokkaan ruokakasvit. Kun katsotaan vain ruokakasveja, on Malesia ruoan nettotuoja. Jos taas palmuöljy lasketaan mukaan, Malesiasta tulee ruoan nettoviejä. Käsiteltäessä ruokaturvaa ei voida kuitenkaan vain katsoa tuotannon ja kaupan kokonaislukuja vaan sen sijaan yksittäisiä viljelykasveja tai proteiinien lähteitä. Haastateltavat E ja H kokivat, että ruokaturva ei tarkoita ainoastaan omavaraisuutta kaikessa ruoantuotannossa, vaan tärkeää on myös ruoan saatavuus ulkomaisilta markkinoilta. Ruoan saatavuudella he tarkoittivat vahvoja ja monipuolisia kauppasuhteita sekä tarpeeksi vahvaa ostovoimaa. Kaikki teemaa käsitelleet haastateltavat kokivat, että Malesiassa öljypalmujen viljely on vienyt liikaa maa-alaa muulta ruoantuotannolta. Vaikka monia plantaaseja on perustettu entisten kumipuuviljelmien tilalle tai metsästä on raivattu uusia alueita, on esimerkiksi riisin viljelyala vähentynyt öljypalmuplantaasien myötä. Liian yksipuolista maankäyttöä pidettiin vaarallisena erityisesti ruokaturvan mutta myös ympäristön monimuotoisuuden vähenemisen ja maisema-arvojen takia: 81 ” There should be more variety in land use especially for food security. Now there is too much imported food. Government have neglected food sector because of industrial crops.” (haastateltava I) Syitä alhaiseen ruoantuotantoon on monia. Malesian maatalouden kehitys on keskittynyt pääasiassa palmuöljytuotannon ja kumin tuotannon tehostamiseen, jolloin muun maatalouden tutkimus ja kehitys on jäänyt vähäiseksi (haastateltavat H, I). Samoin uuden teknologian omaksuminen varsinkin pienviljelmillä on harvinaista ja suurin osa työstä tehdään edelleen käsin (G, H, I). Palmuöljyn tuottaminen on viljelijöille ja plantaasiyhtiöille tästä johtuen taloudellisesti huomattavasti kannattavampaa kuin muu maatalous: ”If you look around you can see oil palms everywhere but you seldom see rice or other crops. -- The issue is opportunity cost. Meaning that 1 ringgit that we invest to palm oil, the return is higher than with other crops. I would say that palm oil is maybe the best crop lucratively.” (haastateltava H) Öljypalmuviljelyn työvoiman tarve on kokonaisuudessaan pienempi kuin muun maatalouden, mikä alentaa entisestään sektorin kustannuksia suhteessa muuhun maatalouteen (C, E, H). Malesialle on siten jopa halvempaa ostaa esimerkiksi riisiä halvemman työvoiman maista kuten Thaimaasta, Vietnamista ja Kambodzasta kuin tukea kotimaista riisintuotantoa. Valtio kuitenkin tukee muuta maataloutta erilaisten taloudellisten kannustimien avulla, jotta ruoantuotanto ei häviäisi maasta kokonaan. Haasteena on myös maaseudun ikääntyvä väestö, jonka harteille ruoantuotanto jää nuorten lähtiessä etsimään muualta parempaa toimeentuloa (haastateltava G, H ja I). Vaikka ruoantuotannon omavaraisuuden puutteesta olisi helppo syyttää suoraan palmuöljysektoria, on maatalouden nykyinen tila pitkälti poliittisen linjauksen seurausta. Haastateltava E huomautti, että vielä 1990-luvulla Malesia oli omavarainen muun muassa riisin suhteen, mutta valtio vähensi tietoisesti riisinviljelyä edistääkseen kauppaa esimerkiksi Thaimaan kanssa. Malesian vienti Thaimaahan oli vähäistä, koska maiden välinen kauppatase oli Thaimaalle merkittävästi ylijäämäinen. Malesia alkoi ostaa Thaimaasta riisiä ja muita 82 elintarvikkeita, jolloin myös Malesian vienti Thaimaahan alkoi vetää ja kauppatase tasapainottui. Yksipuolisen maatalouden ja maankäytön lisäksi haastateltavat B, H ja I olivat huolissaan mahdollisista vaaroista, jotka voisivat uhata palmuöljyntuotantoa ja siten osaltaan ruokaturvaa. Öljypalmuja ja niiden satoa, kuten mitä tahansa viljelykasveja, voivat uhata tuhohyönteiset ja kasvitaudit. Esimerkiksi kaakaon intensiivinen viljely Malesiassa epäonnistui aikoinaan juuri kasvitautien takia. Lannoitteet kattavat nykyisellään öljypalmujen viljelyn kuluista jopa puolet, mutta liiallinen lannoittaminen on aiheuttanut muun muassa vesien saastumista, jolloin myös maaperän tuottavuus on paikoin laskenut (haastateltavat B ja I). Malesian pitäisikin tavoitella monipuolista viljelyportfoliota, jolloin yhden viljelykasvin ongelmat eivät uhkaisi koko sektoria: ”We cannot plant oil palms everywhere in Malaysia. Mono crops tend to be dangerous. Of course we have to think about what other crops we are going to plant. -- So we need other crops, too.” (haastateltava H) Osa haastateltavista (A, B, D ja H) koki myös maataloustuotteiden hintapolitiikan ja sääntelyn tärkeäksi tekijäksi Malesian ruokaturvan kannalta. Ruoanlaittoon käytettävän palmuöljyn hinta on valtion sääntelemää, jotta myös köyhimmällä väestönosalla on varaa ruokaöljyyn, joka on hyvin kaloripitoista ravintoa. ”The palm oil, cooking oil, we have subsidized the cooking oil here. To make sure that people get it in reasonable price, because if we want to follow the world price, I think it would have bad impact for the people here. -- So to make sure that the food is enough in terms of food security.” (haastateltava D) Malesian hallinto on kannustanut palmuöljyn pientuottajia harjoittamaan myös muuta viljelyä maillaan, mikä parantaisi ainakin yksittäisten perheiden tai yhteisöjen ruokaturvaa (haastateltavat B, C ja H). Ongelmana kuitenkin on, että esimerkiksi FELDAn viljelyhankkeissa maa-ala täytyy käyttää kokonaan öljypalmujen viljelyyn. Monesti plantaasit myös sijaitsevat kilometrien päässä asumuksista, jolloin on 83 haastavaa pitää huolta päivittäistä hoitoa vaativista eläimistä ja kasveista. Erilaisia kokeiluja on kuitenkin ollut, esimerkiksi öljypalmujen kanssa on viljelty typpeä tuottavia kasveja luonnollisen typpilannoituksen aikaansaamiseksi (haastateltava B). Myös eläinten, erityisesti lampaiden, laiduntamista öljypalmuviljelmillä on kokeiltu (haastateltava H), mutta edellä mainitut toiminnot ovat vielä hyvin marginaalisia. Toisaalta pienviljelijät eivät välttämättä halua lisätä työtaakkaansa, vaan he käyttävät tulojaan mielellään muun muassa ruoan ostamiseen, kuten eräs haastateltava C:n tekemä tutkimus osoitti: ”70 to 80 % of them (smallholders) saying that they have increased their livelihood (because of palm oil). When they were asked is that burden for you to now buying the food rather than planting it on your own, they say no, because the profit they get from palm oil business is enough even to save some.” (haastateltava C) 4.2.5 Poliittisen vaikuttamisen lisääntyminen Haastattelujen ennakoitujen teemojen lisäksi myös poliittiset vaikutukset nousivat aineistosta selvästi esiin. Kahdeksan vastaajaa (haastateltavat A, B, C, D, E, H, I ja J) kokivat kansainvälisen poliittisen vaikuttamisen Malesian palmuöljytuotantoa kohtaan lisääntyneen. Poliittinen vaikuttaminen tässä yhteydessä ei rajoitu siten vain selkeästi poliittisiin tahoihin, vaan kaikkiin niihin toimijoihin, jotka yrittävät vaikuttaa Malesian palmuöljysektorin toimintatapoihin. Kansallisella tasolla poliittinen päätöksenteko sekä osavaltioiden ja liittovaltion välinen toiminta oli kaikkien vastaajien mielestä merkittävää sektorin jokaisella osa-alueella. Kansainvälistä vaikuttamista haastateltavat kokivat tulevan länsimaista, erityisesti EU:sta ja sen jäsenvaltioista (haastateltavat A, B, C, D, H ja I), kansalaisjärjestöiltä (haastateltavat A, C, D ja E) ja länsimaiselta medialta (haastateltava J). Haastateltavat käyttivät vaikuttamisesta puhuessaan sanaa paine ’international pressure’. Kansainvälisen paineen koettiin kohdistuvan pääasiassa negatiivisten ympäristövaikutusten huomioonottamiseen sekä kehotuksiksi ratkaista ongelmat, minkä useampi haastateltava koki positiiviseksi voimaksi ympäristönsuojelun edistämiseksi: 84 ”It (EU policies) gives a lot of pressure to the oil palm companies. And at the same time it helps environmental NGOs to conserve the remaining forest. Because if there is no such pressure from the international then the whole forest will be cut down.” (haastateltava C) Haastateltavat A, D ja E tunnustivat kansalaisjärjestöjen tärkeän roolin ympäristönsuojelun edistämisessä, mutta suhtautuivat niihin silti varauksellisesti. Vastaajat toivoivat kansalaisjärjestöiltä suurempien kokonaisuuksien ymmärtämistä, ongelmien esiin nostamisen lisäksi konkreettisia ratkaisuja sekä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Haitallisina he pitivät joidenkin kansalaisjärjestöjen mustamaalauskampanjoita, jotka pahimmillaan perustuivat yksittäisiin negatiivisiin tapauksiin tai jopa vääristeltyihin tietoihin. Malesiassa maan sisäinen ympäristötietoisuus tavallisen kansan keskuudessa on vielä varsin vähäistä ja kansainvälinen vaikuttaminen voikin parhaimmillaan lisätä ympäristötietoisuutta sekä tukea valtiota ympäristökasvatuksen toteuttamisessa (haastateltavat A, H ja I). Toimivan ympäristönsuojelun kannalta on tehokkaampaa, että aloite tulee oman kansan tarpeista kuin toiselta puolelta maapalloa. Tämä on kuitenkin selkeästi tilanne palmuöljytuotannon suhteen. Erilaiset ympäristösertifikaatit, ohjelmat ja linjaukset ovat lähtöisin länsimaiden, erityisesti EU:n vaatimuksesta (haastateltavat A, B, C, H, I). Toisaalta palmuöljyn ostajat viime kädessä määrittelevät sen, kuinka ympäristöystävällisesti (kalliisti) tuotettua palmuöljyä he ovat valmiita ostamaan: ” If these all importing countries would start posing all these environmental issues, then we would have to follow. Then we would have no choice. -- So unless the countries like China or India will impose… So our decision, we will not respond until they impose.” (haastateltava H) Kansallisella tasolla voimakas poliittinen vaikuttaminen on ollut aina tärkeä osa palmuöljysektoria. Sektorin kehitystä ovat tukeneet pitkän ja lyhyen aikavälin kehityssuunnitelmat sekä erilaiset lait ja säädökset. Kaikki haastateltavat käsittelivät jollain tasolla kansallista politiikkaa, mutta erityiseksi teemaksi nousi liittovaltion ja osavaltioiden poliittisen vaikuttamisen erot; kehittyvä palmuöljysektori ja osin myös 85 kansainvälinen paine ovat aiheuttaneet ongelmia eri hierarkiatasoisen päätöksenteon ja ohjauksen yhteensovittamisessa (haastateltavat A, B, C, D, E ja I). Malesian hallintorakenteen mukaan liittovaltio vastaa muun muassa puolustuksesta, sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä kansainvälisistä suhteista ja kaupasta. Osavaltiot taas päättävät alueensa maan- ja luonnonvarojen käytöstä. Palmuöljysektorin kehitys nojaa erityisesti liittovaltiolle kuuluvaan maatalouspolitiikkaan ja osavaltioille kuuluvaan maankäyttöpolitiikkaan, jotka ovat pahimmillaan ristiriidassa toistensa kanssa. Haastateltavien mukaan suurin ongelma on, että vaikka liittovaltion hallinto haluaisikin toteuttaa laajoja suojelutoimenpiteitä esimerkiksi metsäkadon vähentämiseksi, ei osavaltioiden ole pakko kuunnella näitä ohjeita. ”Land issue is all state matter. They have their local plan, it means that they decide which land is developed for infrastructure, for agriculture and so on.” (haastateltava C) “Federal government cannot do anything on land in Malaysia and that is important and critical factor.” (haastateltava A) Osavaltioiden autonomiasta huolimatta Malesia on onnistunut pysymään tavoitteessaan säilyttää vähintään 50 % maa-alastaan metsinä. Liittovaltio tukee osavaltioiden kehitystä rahallisesti, ja siten sillä on epäsuorasti valtaa myös maankäytön päätöksissä; tuki voi loppua tai ainakin pienentyä, jos osavaltiot eivät välitä liittovaltion ohjauksesta (haastateltavat A, C, D ja E). Ongelmallisia ovat muun muassa opposition hallinnoimat osavaltiot, jotka mahdollisesti haluavat kehittyä omalla tavallaan. Köyhimmät osavaltiot saattavat myös toteuttaa ympäristön kannalta haitallista maankäyttöä, sillä niillä on suurimmat paineet kehittää aluettaan väestön tulotason nostamiseksi. ”One of the ways to (state) government to get sufficient fund to manage the state is to perhaps harvest the forest to get income or clear the forest and plant oil palm.” (haastateltava A) 86 Eri ministeriöiden ja toimijoiden pitäisi aluksi edes yhtenäistää linjauksensa, jotta sektorin olisi mahdollista saavuttaa todellisia parannuksia. Haastateltavat A, C ja I toivoivat, että eri hierarkiatasojen hallinnot pystyisivät kuuntelemaan toisiaan ja tekemään aitoa yhteistyötä aloittaen poliittisten linjausten yhdenmukaistamisesta. 4.2.6 Kohti kestävää tulevaisuutta Palmuöljysektorin nopea kehitys ja erityisesti sen negatiiviset vaikutukset ympäristöön ovat käynnistäneet kiivaan keskustelun sektorin tulevaisuudesta sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Palmuöljysektorilla kestävä tuotanto on melko uusi aihe, ja sen tuoreudesta kertoo se, että kestävän palmuöljytuotannon käsite ei ole vielä vakiintunut edes tutkijoiden kesken saati sektorin käytännön työssä (haastateltavat A, C, D ja E). ”--There is no clear field implementation how you should plant oil palm to produce sustainable palm oil. -- We have some theories, but how these can be implemented on the ground? ” (haastateltava A) Siitä vastaajat olivat kuitenkin yksimielisiä, että kestävän tuotannon pitää kattaa sekä taloudellinen, sosiaalinen että ympäristöulottuvuus: ”There are three pillars on it: economics, environment and social. So for sustainable development it (palm oil production) needs to be economically feasible, environmentally friendly and socially acceptable.” (haastateltava E) “Economical prosperity, environmental sustainability and social equity: they should all go together.” (haastateltava G) Kaksi haastateltavaa (B ja F) olivat sitä mieltä, että Malesian palmuöljytuotanto on jo nyt kestävää, sillä se on lakien ja säännösten mukaista. Loput kahdeksan taas kokivat kestävän tuotannon olevan melko harvinaista ja erityisesti ympäristöasioiden olevan vielä monin paikoin puutteellisia. Tärkeimpinä syinä kestävän tuotannon hitaalle omaksumiselle haastateltavat näkivät halun maksimoida yritysten ja 87 osakkeenomistajien voittoja, puutteelliset resurssit, tietämättömyyden sekä puhtaan ahneuden. ”We still just want to produce more and more, despite the environment. -And to a business people anything that add cost would be delayed as much as possible. ” (haastateltava H) “The problem is that humans are so greedy when talking about oil palm and oil palm companies. I had a chance to talk with one gentleman in Kuala Lumpur over this one gathering. He talks only production and money as an investor.” (haastateltava A) Kaikki kestävän tuotannon perään kuuluttavat haastateltavat toivoivat enemmän yhteistyötä sekä kansainvälisesti että kansallisesti tavoitteiden saavuttamiseksi. Malesialla ei yksinkertaisesti nähty olevan tarpeeksi resursseja toteuttaa kaikkea itsenäisesti. Myös tutkimus- ja kehitystyötä pidettiin hyvin tärkeänä, etenkin satoisuuden lisääminen nähtiin osana kestävän tuotannon tukemista (A, D ja H). Palmuöljyn tuottajien ja ostajien ajattelutapaan toivottiin myös muutoksia; moraalisen ajattelutavan lisääntyminen mahdollistaisi kestävän tuotannon periaatteiden mukaanottamisen liiketoimintaan ja parhaimmillaan se voisi jopa lisätä sektorin tuottavuutta (haastateltavat A, C, D). ”The rise of conscious capitalism has argued that achieving the highest stake in palm oil finance, business and management is to simultaneously reconstruct the moral consciousness of the oil palm industry.” (haastateltava A) Koska ympäristöasiat ovat selvästi jääneet talouden ja sosiaalisen hyvinvoinnin kehityksen alle, toivoivat haastateltavat A, C ja G uuden toimintatavan lisääntyvän ympäristönsuojelijoiden kesken. Ympäristönsuojeluun pitäisi heidän mielestään liittää myös taloudellinen näkökulma, jotta se saisi aikaan laajempaa kiinnostusta. Toisin sanoen kiinnostus ympäristönsuojeluun todennäköisesti lisääntyisi, jos pystyttäisiin osoittamaan, että suojelulla voi olla myös positiivisia taloudellisia vaikutuksia. Haastateltavien mielestä tällainen lähtökohta voisi mahdollistaa 88 kestävän tuotannon periaatteiden mukaan ottamisen rahan tavoitteluun perustuvalla toimialalla. “This is one way to get them (government) interested. It is not purely you conserving the biodiversity, you still need to have your economic mechanism. Then only they will be interested.” (haastateltava C) Kestävän tuotannon ajatus ei ole kuitenkaan täysin uusi palmuöljysektorilla. RSPO (=Round Table of Sustainable Palm Oil) on vapaaehtoinen kestävän tuotannon sertifiointiohjelma, jonka jäseninä on myös malesialaisia palmuöljy-yrityksiä. Kaikki haastateltavat pitivät ohjelmaa periaatteessa hyvänä, mutta haastateltavat B, C, E ja H pitivät sertifioinnin vaatimuksina liian tiukkoina ja jopa mahdottomina etenkin pienviljelijöiden saavuttaa, vaikka vaatimukset pienviljelijöille ovatkin osin helpotettuja. Haastateltavat C ja D huomauttivat, että edes RSPOn kriteerit eivät ole yksimielisesti hyväksyttyjä, sillä sen jäsenet kiistelevät toistuvasti vaatimuksista. Haastateltavat B ja D kertoivat, että Malesiassa kehitetään parhaillaan omaa kestävän tuotannon sertifiointiohjelmaa, joka on suunniteltu nimenomaan Malesian olosuhteisiin sopivaksi. Ohjelma tulee olemaan vapaaehtoinen ja myös pienviljelijöiden toteutettavissa. 89 5. Päättökeskustelu 5.1 Palmuöljysektori talouden menestystekijänä Malesian talouskasvun voidaan katsoa nojanneen tutkimusajankohtana neoliberalistisen koulukunnan ajatuksiin kehityksestä, sillä Malesia on keskittynyt kaupan esteiden poistamiseen, vientikaupan tehostamiseen, ulkomaisten investointien houkuttelemiseen ja yleisesti vapaan markkinatalouden suosimiseen (esimerkiksi Islam 2010; Anwar & Sun 2011). Malesia on ottanut mallia naapuristaan Singaporesta, joka on kehittynyt neoliberalististen kehitysmallien mukaisesti nopeasti yhdeksi Aasian vahvimmista talouksista. Samalla Malesia on neoliberalistisen koulukunnan ihanteiden vastaisesti säilyttänyt voimakkaan sääntelyn tietyillä sektoreilla suosimalla esimerkiksi bumiputrien omistamia yrityksiä valtion projekteissa sekä vaatimalla bumiputrien pääsyä tietynlaisten yritysten toimintaan mukaan (Economic Planning Unit 1971). Nämä ovat olleet pahimmillaan kaupan ja yritystoiminnan esteitä erityisesti ulkomaisille sijoittajille ja paikalliselle kiinalaisväestölle. Malesian kehitystavoitteissa korostuu palmuöljysektorin taloudellinen ulottuvuus, sillä jokaisella suunnitelmakaudella selvästi yli puolet tavoitteista on liittynyt sektorin taloudellisen merkityksen kasvattamiseen. Tämä on sinällään luonnollinen tulos, koska kyseessä on voittoon tähtäävä ja kansainvälinen liiketoiminnan ala. Erityisen palmuöljysektorista tekee kuitenkin Malesian valtion voimakas ohjaus ja valtion osallistuminen sektorin kehitykseen ja toimintaan. Tutkimusajankohdan alussa palmuöljysektori on ollut vielä selvästi maatalouteen nojaavaa, mutta kehityssuunnitelmien tavoitteet ovat ohjanneet kehitystä vuosikymmenten myötä yhä enemmän teollisuuden eri aloille monipuolistaen sektorin rakennetta. Rakennemuutos ei ole tapahtunut siten pelkästään kokonaistaloudessa vaan myös palmuöljysektorin sisällä. Chandra ja Kolavalli (2006: 1) pitävätkin uuden teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa sekä tästä johtuvaa tuotekonseptin monipuolistumista yhtenä tärkeimmistä tavoista edistää kehittyvien maiden talouskasvua. 90 Haastateltujen asiantuntijoiden mukaan palmuöljysektori on osaltaan lisännyt Malesian talouskasvua ja pitänyt maatalouden elinvoimaisena elinkeinona. Samaan tulokseen ovat päätyneet myös Lim ja Teong (2010), Chandra ja Kolavalli (2006) sekä Rasiah (2006), joiden mukaan palmuöljysektori on erityisesti lisäarvoa tuottavien palmuöljytuotteiden ja -teknologian, kasvaneen viennin ja voimakkaan valtiollisen ohjauksen ansiosta lisännyt Malesian talouskasvua. Tulosta tukevat myös tuotannon tunnusluvut; palmuöljyn (CPO) tonnimääräinen tuotanto on 6,5kertaistunut ja viennin määrä 8-kertaistunut tutkimusajanjakson 1981–2010 aikana (MPOB 2009 & 2012a). Malesian kokonaisviennistä palmuöljy kattaa tällä hetkellä yli 10 % (MATRADE 2012). Pletcher (1991) toteaa, että vaikka julkisen hallinnon liiallista sääntelyä maataloussektorilla on kritisoitu paljon, se on ollut tehokas tapa kasvattaa Malesian palmuöljysektoria. Malesia on onnistunut luomaan kansainvälisesti kilpailukykyisen sektorin ja samalla se on onnistunut tukemaan myös pienviljelijöiden tuottavuuden kasvua voimakkaan julkisen sääntelyn avulla. Pletcherin (1991) mukaan yksi onnistumisen syistä saattaa olla se, että sektorin sääntelystä huolimatta palmuöljyn hintaa ei ole koskaan – ainakaan virallisesti – säännelty, jolloin hinnat ovat siten olleet vapaasti markkinoiden säänneltävissä. 5.2 Bioenergia vs. ruoka Bioteknologiaan liittyvät tavoitteet lisääntyivät jokaisella suunnitelmakaudella ja ylittävät kahdeksannella suunnitelmakaudella (vuodet 2001–2005) maatalouteen ja teollisuuteen liittyvien tavoitteiden määrän. Bioteknologiaan liittyvien tavoitteiden määrä voi kuitenkin antaa harhaanjohtavan kuvan sektorin luonteesta ja itse asiassa tavoitteiden sisältö paljastaakin enemmän: tavoitteet keskittyvät pääasiassa tutkimuksen ja kehitykseen lisäämiseen, jotta bioteknologiaa voitaisiin hyödyntää palmuöljysektorilla tulevaisuudessa. On myös syytä ottaa huomioon, että bioteknologian sovelluksia hyödynnetään palmuöljysektorilla myös muuhun kuin biodieselin kehittämiseen, esimerkiksi öljypalmulajikkeiden, torjunta-aineiden ja palmuöljytuotteiden kehittämisessä. 91 Myös haastateltavat pitivät bioenergiakeskustelun aktiivisuutta osin harhaanjohtavana; juuri kukaan haastateltavista ei nähnyt palmudieselin osuuden kaikesta prosessoidusta palmuöljystä lisääntyvän merkittävästi lähivuosina, vaan palmuöljysektorin oletettiin edelleen keskittyvän ruoantuotantoon. Tulos on samansuuntainen Lamin ym. (2009) tutkimuksen kanssa. He ovat tutkineet palmuöljyn käyttötapojen vaikutuksia toisiinsa ja toteavat, että palmuöljyn käyttö biodieselinä on edelleen niin vähäistä, että sillä ei ole vaikutusta ruokaöljyn tuotantomääriin tai hintoihin. Lam ym. (2009: 1462) toteavat lisäksi, että nykyisellä tuotantokapasiteetilla ja -teknologialla Malesia ei edes ole valmis laajamittaiseen biodieselin tuotantoon lähitulevaisuudessa. Lamin ym. (2009) ja haastateltavien näkemys sektorin tulevaisuudesta on ristiriidassa Limin ja Teongin (2010) tutkimuksen kanssa, jonka mukaan he pitävät nimenomaan biodieselin tuotannon lisäystä Malesian talouden tehostajana ja jopa yhtenä keinona saavuttaa kehittyneen maan status lähitulevaisuudessa. Tämä voi osittain pitää paikkansa, mutta biodieselin merkitys suhteessa muihin palmuöljytuotteisiin saa ylikorostuneen merkityksen Limin ja Teongin (2010) tutkimuksessa. On jossain määrin luonnollista, että palmuöljyyn liittyvä tieteellinen tutkimus tapahtuu ensisijaisesti bioteknologiaan ja erityisesti bioenergiaan liittyvien aiheiden ympärillä, sillä se on uusi ja potentiaalinen tapa vastata muun muassa maailman energiantarpeeseen. On myös tutkijoita, joiden mukaan liiallinen biopolttoaineiden lisäys on uhka ympäristölle ja/tai ruoantuotannolle (esimerkiksi Tilman ym. 2009; Harvey & Pilgrim 2011; Murphyn ym. 2011). Toisaalta heidän esittämänsä huoli siitä, että ruoan ja biopolttoaineiden tuotanto aiheuttaisi lisääntyvää kilpailua maasta, ei näytä tällä tietoa toteutuvan öljypalmuviljelyn kohdalla Malesiassa, koska tuotanto keskittyy edelleen ruokaan. Todennäköisemmin kilpailu maasta tapahtuu uusien öljypalmuplantaasien ja metsien välillä, vaikka tuotannon kasvua pyritään lisääntyvässä määrin toteuttamaan satoisuuden parantumisen ja muun kehitystyön kautta, ei niinkään metsiä raivaamalla. Palmuöljysektori suhteessa ruoantuotantoon herätti haastateltavissa ajatuksia myös ruokaturvan näkökulmasta. Haastatteluiden aikana Thaimaan riisinviljelyalueet 92 tulvivat, ja ruokaturva oli yleinen keskustelun aihe muun muassa mediassa, sillä Malesia tuo paljon riisiä Thaimaasta ja Vietnamista. Aiheen ajankohtaisuus saattoi vaikuttaa siihen, että yhtä haastateltavaa lukuun ottamatta kaikki käsittelivät ruokaturvaa suhteessa palmuöljysektoriin. Koska palmuöljysektorin tulevaisuus nähtiin niin voimakkaasti ruoantuotannossa, herätti se huolta haastateltavissa. Pelkona oli, että Malesian ruoantuotanto keskittyy liikaa palmuöljyyn, jolloin se vie viljelymaata muulta ruoantuotannolta ja toisaalta liian yksipuolinen viljelyportfolio on riski myös esimerkiksi tuhohyönteisten ja kasvitautien kannalta. Haastateltavien huoli on ymmärrettävä, mutta Malesian maatalouden kehitys ja tavoitteet kertovat toista. Esimerkiksi riisin satoisuutta hehtaaria kohden on pyritty parantamaan ja vuodesta 2000 vuoteen 2010 tavoite oli kaksinkertaistaa satoisuus ilman viljelyalan lisäystä (Economic Planning Unit 2006; 91–97). Malesian tavoitteena vuoteen 2015 mennessä on parantaa ruokaturvaa kasvattamalla oman tuotannon satoisuutta, laatimalla entistä pidemmän aikavälin tuontisopimuksia ja kasvattamalla erityisesti riisin varmuusvarastoa (Economic Planning Unit 2010: 134). 5.3 Köyhyyden vähentyminen Sosiaalisen hyvinvoinnin parantamiseen palmuöljysektorin kautta on liittynyt jokaisella suunnitelmakaudella melko paljon tavoitteita, ja teeman muutostrendi on pysynyt alueellisen kehityksen trendin kanssa tasaisimpana läpi tutkimusajankohdan. Sosiaalisen hyvinvoinnin lisääntyminen on siten pysynyt tärkeänä tavoitteena kaikilla tutkituilla suunnitelmakausilla. Sosiaalisen hyvinvoinnin ja alueellisen kehityksen pääluokkien sisällöt ovat monin paikoin kiinteästi yhteydessä toisiinsa, sillä etenkin maaseudun väestön hyvinvoinnin ja elintason nousuun liittyy usein myös alueellisia kehitysprojekteja, esimerkiksi terveydenhuollon ja koulutuksen tehostamista tai infrastruktuurin rakentamista. Malesia on keskittynyt erityisesti köyhimpien alueiden kehittämiseen tavoitteenaan parantaa näiden alueiden väestön elintasoa ja hyvinvointia, mikä osaltaan selittää kyseisten teemojen melko yhtenäisiä muutostrendejä. Taloudellisten vaikutusten ohella sosiaalisen hyvinvoinnin lisääntyminen, tarkemmin sanottuna köyhyyden vähentyminen, on ollut haastateltavien mielestä yksi 93 palmuöljysektorin merkittävimmistä positiivisista vaikutuksista. Myös maaseudun väestön inhimillisen pääoman nähtiin parantuneen erilaisen koulutuksen myötä. Näin ollen tutkimus osoittaa, että palmuöljysektorilla on ollut tärkeä osansa siinä, että Malesia on onnistunut parantamaan sosiaalista hyvinvointia merkittävästi vähentämällä lähinnä köyhyyden esiintymistä. Tätä tulosta tukevat myös monet sosiaalisen hyvinvoinnin indikaattorit. Vuonna 1970 noin puolet malesialaisista eli köyhyydessä, kun vuonna 2009 enää hieman yli 2 % väestöstä eli alle kansainvälisen köyhyysrajan (Mulok 2012: 27: The World Bank 2012a). Äärimmäisen köyhyyden raportoidaan hävinneen lähes kokonaan. Köyhyyden vähenemistä kuvaavat myös muutamat muut indikaattorit kuten imeväiskuolleisuus ja eliniänodote. Tutkimusajankohtana eli vuodesta 1981 vuoteen 2010 imeväiskuolleisuus on laskenut 28:sta 5:een 1000 elävänä syntynyttä lasta kohden (The World Bank 2012a). Samaan aikaan eliniänodote on noussut 67 vuodesta 74 vuoteen. Myös muun muassa Pletcherin (1991), Foldin (2000), Sumathin ym. (2008) sekä Limin ja Teongin (2010) mukaan palmuöljysektori, erityisesti valtion organisaatio FELDA, on vähentänyt onnistuneesti maaseudun köyhyyttä. Fold (2000) jopa toteaa, että Malesian tapa organisoida köyhiä ja maattomia ihmisiä kaupallisen maanviljelyn pariin on nähty esimerkillisenä tapana poistaa kehitysmaiden köyhyyttä. Malesia voisikin hyödyntää kokemuksiaan ja osaamistaan laajentaessaan palmuöljyn tuotantoaan erityisesti Afrikkaan. Vaikka nämä intressit ovat ensisijaisesti kaupallisia, olisi Malesian myös mahdollista jakaa kokemuksiaan onnistuneista sosiaalisen hyvinvoinnin projekteista. Positiivisesta sosiaalisen hyvinvoinnin kehityksestä huolimatta osa haastateltavista esitti huolensa köyhyyden vähentämisen mekanismeja kohtaan, sillä kaikki toiminta ei ole ollut läpinäkyvää tai tasapuolista. Myös Pletcher (1991: 628) on raportoinut epäoikeudenmukaisesta toiminnasta FELDAn viljelijöiden valinnassa, sillä esimerkiksi oikealla tavalla poliittisesti suuntautuneet perheet ovat tulleet todennäköisemmin valituiksi FELDAn ohjelmiin kuin muut hakijat. Voidaan todeta, että Malesia on onnistunut palmuöljysektorin avulla sosiaalisen hyvinvoinnin parantamisessa kansallisella tasolla, mutta yksilöiden tasolla todellisuus ei ole ollut kaikissa tapauksissa yhtä positiivinen. 94 5.4 Metsäkato – ympäristökatastrofi vai luonnollinen osa kehitystä? Palmuöljysektorin yhteydessä käsiteltäviä ympäristönsuojeluun liittyviä tavoitteita oli kehityssuunnitelmissa kaikista teemoista vähiten. Voi sanoa, että ympäristönsuojelu ei ole ollut palmuöljysektorilla kovin merkittävä tavoite. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että ympäristötavoitteita, jotka voivat liittyä myös palmuöljysektoriin, on voitu käsitellä myös muissa yhteyksissä, jotka ovat saattaneet karsiutua aineistosta hakusanamenettelyn vuoksi. Ympäristötavoitteet ovat liittyneet pääasiassa metsien hallittuun käyttöön ja biodiversiteetin ylläpitämiseen. Muutama tavoite sivusi ilmastonmuutoskeskustelua biopolttoaineiden kohdalla, mutta esimerkiksi palmuöljysektorin päästöjen vähentämisestä ei ollut mainintaa. Tämä on mahdollista tulkita positiiviseksi kehitykseksi eli sektorin suurimmat päästöongelmat, kuten jäteveden (POME) kierrätys ja sen sisältämien aineiden talteenotto on jo hallinnassa. Päätelmää tukee muun muassa Lamin ja Leen (2011) tutkimus, jonka mukaan tuotantoteknologian kehittyminen on vähentänyt sektorin päästöjä huomattavasti. Ympäristötavoitteiden lisäksi myös haastateltavat keskittyivät ympäristökysymyksiä pohtiessaan metsäkatoon. Muut sektoriin liittyvät ympäristöasiat saivat vain muutaman maininnan. On siten selvää, että tällä hetkellä kriittisin palmuöljysektoriin liittyvä ympäristökysymys on metsäkato ja siihen sidoksissa olevan biodiversiteetin väheneminen. Seitsemän haastateltavaa käsitteli metsäkadon teemaa, ja heistä neljän mielestä muutos metsistä plantaaseiksi on ollut liian nopeaa. Samaa mieltä ovat myös kaikki palmuöljysektorin maankäyttöä selvittäneet tutkimukset, esimerkiksi Fitzherbert ym. (2008), Phua ym. (2008), Tilman ym. (2011) ja Wicke ym. (2011). Edellisestä poiketen kolme haastateltavaa myönsi metsäkadon tapahtuneen, mutta piti sitä luonnollisena kehityksenä. Nämä haastateltavat korostivat Malesian oikeutta kehittää maataan, kunhan kansallinen tavoite säilyttää vähintään 50 % pinta-alasta metsinä toteutuu (Economic Planning Unit 1996: 116). Jokaisella maalla on toki oikeus kehittää alueitaan parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta samalla pitäisi välttää vain lyhyen aikavälin hyötyjen tavoittelua ja suunnitella metsien käyttöä huolellisesti ja kestävien periaatteiden mukaisesti. 95 Sen sijaan, että tutkijat tai ympäristöjärjestöt keskittyvät estämään metsien käyttöä tai kritisoimaan Malesiaa sen kehitystoimista, olisi hyödyllisempää keskittyä inventoimaan tarkasti niitä alueita, jotka soveltuvat parhaiten öljypalmujen viljelyyn tai muuhun aluekehitykseen. Malesiassa metsämaa on jaettu kehitettäviin alueisiin ja suojeltaviin metsiin, mutta monikaan haastateltava ei ollut täysin vakuuttunut näiden alueiden valintaperusteista. Tutkimusta olisi siten tärkeää ohjata tämän kategorisoinnin parantamiseen. Esimerkiksi Fitzherbertin ym. (2008) mukaan olisi tärkeää kartoittaa ne alueet, jotka ovat erityisen runsaslajisia, ja suojella niitä intensiiviseltä maankäytöltä. Metsien hakkuita voitaisiin vähentää myös kartoittamalla joutomaita ja muita matalan tuottavuuden alueita, joita voitaisiin hyödyntää viljelymaana, mikä estäisi siten arvokkaamman metsän tuhoutumisen (Wicke ym. 2011). Palmuöljyyn liittyvä metsäkato on saanut erityistä huomiota muun muassa ympäristöjärjestöiltä (esimerkiksi Greenpeace 2007; WWF-Malaysia 2012), koska Malesia on biodiversiteetiltään yksi maailman rikkaimmista alueista. Myös metsäkadosta huolissaan olevat haastateltavat pitivät biodiversiteetin vähenemistä uhkana. Nykyisin öljypalmuviljelmät peittävät jo noin 15 % Malesian pinta-alasta (FAO 2010: 7). Biodiversiteetin ylläpitämisen kannalta olisi metsänsuojelun lisäksi hyvä pohtia enemmän sitä, miten öljypalmuviljelmien ja niiden lähialueiden biodiversiteettiä voitaisiin lisätä ja ylläpitää. Askeleen tähän suuntaan ovat ottaneet muun muassa Fitzherbert ym. (2008), joiden mukaan yhdessä palmujen kanssa voitaisiin kasvattaa kasveja, jotka eivät vie liikaa elinvoimaa palmuilta, mutta ovat tärkeitä elinympäristöjä esimerkiksi tietyille hyönteislajeille. Myös hyvin suunnitellut metsäkäytävät ja -laikut voisivat parantaa useiden eliölajien liikkumista ja vähentää näin plantaasien aiheuttamaa estevaikutusta metsälaikkujen välillä. 5.5 Yhteistyö ja integraatio Tässä tutkimuksessa palmuöljysektorin kehitystavoitteita ja vaikutuksia on käsitelty erikseen talouden, sosiaalisen hyvinvoinnin ja ympäristöulottuvuuksien kautta lähinnä tutkimuksen luettavuuden vuoksi. Tosielämässä nämä kolme ulottuvuutta ovat osin päällekkäisiä ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Myös palmuöljysektorin kehityksen kannalta on tärkeää, että näitä ulottuvuuksia ei 96 erotettaisi toisistaan, vaan sektoria kehitettäisiin yhtenä kokonaisuutena ottaen huomioon kokonaisvaltaisesti sen eri ulottuvuudet. Haastateltavat kaipasivat sektorille lisää aitoa ja rakentavaa yhteistyötä. Ympäristöjärjestöjen edustajat luonnollisesti toivoivat, että valtion organisaatioiden edustajat ottaisivat heitä enemmän mukaan kehitystyöhön, mutta myös valtion edustajat halusivat lisätä yhteistyötä. Vaikka osa haastateltavista kritisoi ympäristöjärjestöjä siitä, että ne vain nostavat esiin epäkohtia, mutta eivät esitä ratkaisuja, järjestöjen osaamista ja vaikutusvaltaa kuitenkin arvostettiin. Sekä tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen että kansalaisten kritiikki onkin tarpeellista epäkohtien esiin tuomiseksi, mutta monet haastateltavat kokivat tarpeettoman mustamaalaamisen vaikeuttavan ja hidastavan todellista kehitystyötä. Koska valtio on voimakkaasti mukana palmuöljysektorin kehitystyössä, pitäisi sen hyödyntää sekä kansainvälisten että kansallisten tutkijoiden ja ympäristöjärjestöjen huomattavaa osaamispotentiaalia, sillä sektorin eri ulottuvuuksien vuorovaikutusten ymmärtäminen ja todellinen integraatio vaatii laajaa ja monipuolista osaamista. Myös Tan ym. (2007) korostavat yhteystyön tärkeyttä palmuöljysektorin kehityksessä ja huomauttavat, että suunnittelu ja toimiminen kestävämmän tulevaisuuden puolesta on turhaa, jos kaikki osapuolet eivät sitoudu yhteistyöhön ja yhteisiin päämääriin. Suurin osa haastateltavista koki tulevaisuuden suurimmaksi haasteeksi todellisen kestävän kehityksen periaatteiden rantautumisen palmuöljyn tuotantoon. Malesiassa on jo käytössä vapaaehtoinen RSPO-sertifiointi, joka on tiettyjen, pääasiassa Euroopan markkinoille tähtäävien suuryritysten käytössä, mutta esimerkiksi pienviljelijät ovat pääsääntöisesti tietämättömiä kestävän tuotannon vaatimuksista. Aktiivisesta tutkimustyöstä huolimatta (muun muassa Tan ym. 2009; Boons & Mendoza 2010; Acosta-Michlik 2011) ei edelleenkään ole olemassa sellaisia kestävän palmuöljytuotannon kriteereitä, jotka olisivat yleisesti tieteessä ja käytännön työssä hyväksyttyjä. Malesiasta, tai ainakin sen palmuöljysektorilta, puuttuukin lähes kokonaan vaihtoehtoisten kehitysteorioiden mukainen ’alhaalta-ylös’ –toiminta, joka osaltaan 97 mahdollistaisi myös pienviljelijöiden integroimisen kestävän kehityksen mukaiseen tuotantoon. Kuten moni haastateltava totesi, Malesiassa ei ole todellista ympäristötietoisuutta ja sitä kautta ymmärrystä muun muassa ympäristönsuojelua kohtaan. Todellinen kestävä kehitys, joka ottaa huomioon sekä sosiaalisen, taloudellisen että ympäristöulottuvuuden ei pääse leviämään laajalle, koska maassa ei ole ruohonjuuritasolla osaamista tai edes tietoisuutta sen toteuttamiseksi. Niin kauan kun Malesian oma, sisäsyntyinen ympäristötietoisuus on vähäistä, on kansainvälinen paine tärkeää kestävän tuotannon vaatimiseksi. Mutta kuten useampi haastateltava totesi, pääasiassa palmuöljyn ostajat määrittävät tuotannon kestävyyden tason. Malesian suurimmat vientikohteet ovat edelleen Kiina ja Intia, ja nämä maat tuskin ovat lähitulevaisuudessa vaatimassa kestävästi tuotettua palmuöljyä. Myös Boons ja Mendoza (2010) esittävät tutkimuksessaan ostajamaiden voiman olevan suuri uhka tai mahdollisuus kestävälle palmuöljyn tuotannolle. Tästäkin syystä Malesian sisäisen ympäristötietoisuuden lisääntyminen olisi tärkeää, jotta paine kestävää tuotantoa kohtaa ei tulisi vain länsimaista ja ympäristöjärjestöiltä, vaan myös niiltä, jotka ovat tiiviisti sektorin kanssa tekemisissä. 5.6 Aineistojen ja menetelmien luotettavuus Tutkimukseni nojautuu kauttaaltaan laadulliseen tutkimustapaan, ja siten aineiston ja menetelmien käyttöön liittyy paljon valintoja, jotka voivat vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin. Aineiston keruuseen ja analysointiin liittyvät valinnat palvelevat juuri tämän tutkimuksen ongelmanasettelua, joten sama aineisto voisi näyttäytyä toisenlaisena jonkin muun tutkimusotteen tai -ongelman kautta. Tutkimuksen toistettavuuden ja luotettavuuden vuoksi olen pyrkinyt kuvaamaan aineiston valinnan ja analyysimenetelmät mahdollisimman tarkasti sekä tekemään myös kaikki analyysit mahdollisimman objektiivisesti, vaikkakin laadullisen aineiston analyysissä tutkijan subjektiivinen maailma on aina jonkin verran läsnä. Oletukseni tutkimusaineiston keräämisessä oli, että suunnitelmakausien tavoitteet pohjaavat aina edellisten kausien tuloksiin, ja aineistoon tutustumisen perusteella tämä piti paikkaansa ainakin suurempien linjausten kohdalla. Olisi kuitenkin mielenkiintoista tutkia sitä, kuinka tarkasti suunnitelmakausien tavoitteet ovat 98 tosiasiassa toteutuneet ja että onko eri suunnitelmakausien toteutuneiden tavoitteiden välillä suuria eroja. Vain näin pystytään varmasti todentamaan se, ovatko suunnitelmakausien tavoitteet suoraan seurausta edellisen kausien toteutuneista tavoitteista. Tämän tutkimuksen yksi kriittisimmistä vaiheista oli hakusanojen valinta kehityssuunnitelmien tavoitteiden rajaamiseksi, sillä hakusanojen valinta määritti merkittävässä määrin sen, millaista aineistoa suunnitelmista kertyi. Tämän vaiheen tärkeyden vuoksi harkitsin tarkkaan hakusanojen valintaa tutustuttuani kehityssuunnitelmiin, ja niiden tarkka lukeminen antoi kuvan siitä, miten palmuöljysektoria suunnitelmissa käsitellään. Ennakkotutustuminen oli tärkeää, koska ilman aineiston luonteen tuntemista hakusanoiksi olisi voinut päätyä esimerkiksi vain 'palm oil' ja 'oil palm', jotka olisivat luoneet sektorista melko yksipuolisen kuvan. Tällöin esimerkiksi hakusanalla 'resource-based industries’ oleva aineisto olisi jäänyt tulkitsematta; tämä aineisto viittaa kuitenkin hyvin vahvasti palmuöljysektoriin, sillä palmuöljy on kyseisen teollisuudenalan tärkein raaka-aine. Valitsemani hakusanat mahdollistivat mielestäni laajan ja kokonaisvaltaisen aineiston. Toinen tärkeä työvaihe oli aineiston koodaus, mikä luonnollisesti vaikuttaa tulosten muodostumiseen. Myös ennen tätä työvaihetta tutustuin rajattuun aineistoon lukemalla sen useaan kertaa läpi etsien alustavia luokkia. Tässä vaiheessa testasin myös alustavaa koodausluokitusta kehityssuunnitelmaan 9, joka oli suunnitelmista monipuolisin. Testin perusteella pystyin korjaamaan tai lisäämään niitä luokkia, jotka eivät tuntuneet sopivan tekstiin. Varsinaisessa koodauksessa pyrin olemaan mahdollisimman järjestelmällinen. Muutamat kohdat olisivat periaatteessa sopineet useampaan luokkaan, ja nämä kohdat merkitsin erikseen. Koko aineiston koodauksen jälkeen palasin epäselviin kohtiin koodaamalla ne mielestäni parhaiten sopivaan luokkaan. Jälkimmäistä koodausta vertasin alkuperäiseen ja nämä koodaukset olivat kaikissa tapauksissa samanlaiset kuin ensimmäinen koodaus. Haastatteluaineiston hankkimisessa kriittinen vaihe oli haastattelutyylin valinta ja toteutus. Päädyin teemahaastatteluun, jossa ei ollut valmiita kysymyksiä vaan pelkästään teema-alueet, joista haastateltavien kanssa keskusteltiin. Halusin 99 erityisesti selvittää, että mitkä asiat nousevat keskusteluissa esiin, eli mitkä vaikutukset ovat haastateltavien mielestä oikeasti merkittäviä. Aineisto on siten täysin erilaista, kun lähtökohtana on 'keskustelu palmuöljyn ympäristövaikutuksista' kuin tarkat kysymykset, esimerkiksi 'mitä mieltä olet metsäkadosta' tai 'mitä haitallisia päästöjä palmuöljyntuotannosta tulee'. Valmiilla kysymyksillä olisin itse määrittänyt ennalta, mikä on mielestäni tärkeää, kun tavoite oli nimenomaan kuulla paikallisten toimijoiden ajatuksia. Tähän tarkoitukseen valitsemani haastatteluiden rakenne toimi erinomaisesti ja vastaukset nousivat haastateltavilta itseltään. Tarkat haastattelukysymykset ovat toki helpommin tulkittavissa kuin epälineaarisesti kulkevat keskustelut, mutta tämän tutkimuksen ongelmanasetteluun valittu linja toi mielenkiintoisia ja aitoja, haastateltujen omista lähtökohdista nousseita ajatuksia. Perustellakseni tuloksia ja niistä tekemiäni johtopäätöksiä, olen käyttänyt suoria lainauksia sekä kehityssuunnitelmien että haastattelujen aineistoista. Koska tutkimuksen aihe on Malesiassa edelleen paikoin sensitiivinen, on tietenkin vaarana, että haastateltavat eivät vastanneet täysin totuudenmukaisesti, vaan kokivat olevansa esimerkiksi tietyn organisaatioiden edustajia, mistä johtuen heidän tulee antaa tietynlaisia vastauksia. Tämä näkyi haastateltavien B ja erityisesti F kohdalla. Anonyymina vastaaminen antoi kuitenkin mahdollisuuden pohtia aihetta kriittisesti ja haastatteluista päätellen näin useimmat haastateltavat tekivätkin. Aineistossa nousi esiin hyvin monipuolista suhtautumista aiheeseen ja tästä syystä pidän haastatteluaineistoa kuvaavana otoksena sektorilla toimivien ihmisten näkemyksistä. Kokonaisuudessaan Malesian kehityssuunnitelmat tarjosivat kattavan aineiston tutkimukselle. Malesian tai muiden suunnitelmaperustaisten valtioiden kehityssuunnitelmia voisi käyttää myös muiden liiketoiminnan alojen tai esimerkiksi ympäristönsuojelun teemojen tutkimiseen, sillä suunnitelmat ovat kattavia asiakirjoja valtioiden pyrkimyksistä kehittyä valitsemaansa suuntaan. Kehityssuunnitelmien sisältöjä ja niiden muutoksia voidaan myös tarkastella ajan funktiona. Menetelmänä sisällönanalyysi avasi palmuöljysektorin moniulotteisen todellisuuden. Menetelmä soveltuu tämän tutkimuksen kaltaisen aineiston tutkimiseen hyvin, kunhan aineisto koodataan, luokitellaan ja teemoitellaan objektiivisesti, ei tutkijan subjektiivisen maailman ja ennakkokäsitysten kautta. 100 5.7 Tutkimuksen merkitys palmuöljysektorin kehitykselle Tutkimukseni ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, millaisia tavoitteita palmuöljysektorille on Malesiassa asetettu, eli miksi sektori on kehittynyt sellaiseksi kuin se tänä päivänä on. Palmuöljysektori on yksi Malesian tärkeimmistä liiketoiminnan aloista, mikä näkyy monipuolisissa talouden, sosiaalisen hyvinvoinnin ja ympäristön tavoitteissa. Usean vuosikymmenen järjestelmällinen palmuöljysektorin kehitys on ollut tärkeää sekä talouskasvulle että sosiaalisen hyvinvoinnin parantumiselle. Myös uusimmassa kehityssuunnitelmassa vuosille 2010–2015 palmuöljysektori on nimetty yhdeksi Malesian avainsektoreista (= National Key Economic Sector) (Economic Planning Unit 2010: 122–124). Tutkimus vastasi osaltaan siihen deVriesin (2008) johdannossa esittelemääni toiveeseen, että palmuöljyyn liittyvässä tutkimuksessa hyödynnettäisiin enemmän paikallisten asiantuntijoiden osaamista. Tutkimukseni toisena tavoitteena oli selvittää, mitkä ovat paikallisten toimijoiden mielestä palmuöljysektorin merkittävimpiä vaikutuksia. Tarkasteltaessa paikallisten asiantuntijoiden näkemyksiä on selvää, että Malesia on onnistunut melko hyvin sektorin taloudellisissa ja pääosin myös sosiaalisen hyvinvoinnin tavoitteissaan. Valitettavasti ympäristönsuojeluun liittyvä toiminta on tietyistä parannuksista huolimatta jäänyt alisteiseksi talouden ja sosiaalisen hyvinvoinnin kehittämiselle. Suhtautuminen ympäristökysymyksiin ja erityisesti metsäkatoon jakoikin asiantuntijat voimakkaimmin kahteen leiriin; osa piti metsäkatoa ja sen vaikutuksia sektorin vakavimpana ongelmana osan pitäessä metsäkatoa luonnollisena osana valtion kehitystä. Ristiriitaiset mielipiteet tekivät kuitenkin aineistosta moniulotteisen ja ne antoivat todennäköisesti melko todenmukaisen kuvan sektorin piirissä työskentelevien asiantuntijoiden erilaisista tavoista suhtautua palmuöljyyn liittyviin teemoihin. Haasteista huolimatta sektorilla on nähtävissä myös positiivisia kehityskulkuja. Esimerkiksi metsien ja niiden ylläpitämien eliöyhteisöjen kannalta positiivisia ovat tavoitteet, jotka jatkossa pyrkivät kasvattamaan palmuöljyn tuotantoa pääasiassa tuotantoteknologiaa kehittämällä, ei metsiä raivaamalla. Täysin turvassa metsät eivät kuitenkaan ole, sillä esimerkiksi Wicke ym. (2011) arvioivat öljypalmuviljelmiin 101 käytetyn maa-alan kasvavan edelleen, sillä Malesia ei ole vielä onnistunut lisäämään tuotantoaan tarpeeksi pelkän viljely- ja tuotantoteknologian kehittämisen avulla. Jotta metsäkatoa voitaisiin jatkossa hillitä, on jatkotutkimukselle tarvetta. Olisi tärkeää kartoittaa tarkasti ja kattavasti sellaiset Malesian joutomaat ja matalan tuottavuuden metsäalueet, joita voitaisiin tarvittaessa hyödyntää viljelyssä, ja jotka siten säästäisivät korkeamman tuottavuuden metsäalueita hakkuilta. Tutkimuksen mielenkiintoinen anti oli myös asiantuntijoiden näkemys sektorin tulevaisuudesta ja sen kehityksestä. He olivat lähes yksimielisiä siitä, että suurin osa palmuöljystä hyödynnetään myös tulevaisuudessa ravintona. Tältä pohjalta herää kysymys, että olisiko palmuöljyyn suhtautuminen erilaista erityisesti länsimaissa, jos tiedettäisiin, että tuotanto käytetään pääosin ravinnoksi, ei biopolttoaineeksi. Mielenkiintoinen jatkotutkimusmahdollisuus olisi tutkia, että minkälaista kuvaa esimerkiksi media välittää palmuöljysektorista sekä länsimaissa että Malesiassa samoin kuin sitä, että millaisia mielikuvia ihmisille on syntynyt palmuöljysektorista. On selvää, että kestävän tuotannon varmistamiseksi tarvitaan lisääntyvää yhteistyötä eri asiantuntijoiden ja tutkijoiden kesken, mutta myös tuottajien ääni on saatava kuuluviin. Koska Malesiassa merkittävä osa palmuöljystä tuotetaan pienviljelmillä, pitäisi pienviljelijät ottaa mukaan kehitystyöhön ja kuulla heidänkin tarpeitaan ja ajatuksiaan. Myös kestävän tuotannon vaatimuksia kehitettäessä pitäisi ottaa huomioon pienviljelijöiden resurssit ja mahdollisuudet, jotka eroavat huomattavasti suurista plantaasiyrityksistä. Tavoitteena voisi olla kehittää pienviljelijöille oma kestävän tuotannon sertifiointijärjestelmä, joka olisi kohtuullisella työllä saavutettavissa. Tutkimukseni onnistui selvittämään monipuolisesti Malesian palmuöljysektorin kehitystä ja sen vaikutuksia. On tärkeää ymmärtää, mitä palmuöljysektorin kehityksen taustalla on ollut, mutta vähintään yhtä tärkeää on miettiä niitä keinoja, joilla tuotanto saadaan tulevaisuudessa kestävämmälle pohjalle. Tämä vaatii ymmärrystä sektorin moniulotteisesta luonteesta sekä ennakkoluulotonta kansallista että kansainvälistä yhteistyötä. Kehitystyö vaatii myös rahoitusta, aikaa ja poliittista halua, jotta palmuöljysektori voi tulevaisuudessa vastata kestävän kehityksen vaatimuksiin. 102 Kiitokset Esitän suurimmat kiitokseni ohjaajalleni professori Risto Kalliolalle arvokkaista kommenteista ja uusista näkökulmista koko tutkimuksen teon ajan sekä Malesian osuuden ohjaajalleni professori Haji Kamaruzaman bin Jusoffille. Kiitän Avaintulos Oy:tä apurahasta, joka mahdollisti työskentelyni Malesiassa. Ilman haastattelemani asiantuntijoita ja heidän jakamaansa tietoa palmuöljystä tätä tutkimusta ei olisi ollut mahdollista toteuttaa. Lähdeluettelo Abdullah, A. S. & N. Nakagoshi (2006). Changes in landscape spatial pattern in the highly developing state of Selangor, Peninsular Malaysia. Landscape and Urban Planning 77, 263–275. Abdullah, A. S. & N. Nakagoshi (2008). Changes in agricultural landscape pattern and its spatial relationship with forestland in the state of Selangor, Peninsular Malaysia. Landscape and Urban Planning 87, 147–155. Abdullah, A. Z., B. Salamatinia, H. Mootabadi & S. Bhatia (2009). Current status and policies on biodiesel industry in Malaysia as the world’s leading producer of palm oil. Energy Policy 37, 5440–5448. Acemoglu, D. (2012). Introduction to economic growth. Journal of Economic Theory 147, 545–550. Acosta-Michlik, L., W. Lucht, A. Bondeau & T. Beringer (2011). Integrated assessment of sustainability trade-offs and pathways for global bioenergy production: Framing a novel hybrid approach. Renewable and Sustainable Energy Reviews 15, 2791–2809. ADB (=Asian Development Bank) (2012). Key indicators for Asia and the Pacific 2012, Malaysia. 11.10.2012 <http://www.adb.org/sites/default/files/ki/2012/pdf/MAL.pdf>. Adnan, H. (2010). Malaysia’s biodiesel industry at a standstill. The Star 6.9.2010. Ahmad, A. (1998). Introducing Malaysia’s environment. Teoksessa Sani, S. (toim.): The encyclopedia of Malaysia, the environment, 8–13. Archipelago Press, Singapore. Altaweel, M. & C. Bone (2012). Applying content analysis for investigating the reporting of water issues. Computers, Environment and Urban System 36: 6, 599–613. Alwang, J. & P. B. Siegel (2003). Measuring the impacts of agricultural research on poverty reduction. Agricultural Economics 29, 1–14. 103 Anwar, S. & S. Sun (2011). Financial development, foreign investment and economic growth in Malaysia. Journal of Asian Economics 22, 335–342. Arvidsson, R., S. Persson, M. Fröling & M. Svanström (2011). Life cycle assessment of hydrotreated vegetable oil from rape, oil palm and jatropha. Journal of Cleaner Production 19, 129–137. Barro, R. J. (1996). Determinants of economic growth: a cross-country empirical study. 79 s. NBER Working Paper 5698, Cambridge. Basiron, Y. (2007). Palm oil production through sustainable plantations. European Journal of Lipid Science and Technology 109: 4, 289–295. Beck, A. C., D. Campbell & P. J. Shrives (2010). Content analysis in environmental reporting research. The British Accounting Review 42, 207–222. Berger, K. G. & S. M. Martin (2000). Palm oil. Teoksessa Kiple, K. F. & K. C. Ornelas (toim.): The Cambridge World History of Food. Osa II.E.3. Cambridge University Press, Cambridge. Boons, F. & A. Mendoza (2010). Constructing sustainable palm oil: how actors define sustainability. Journal of Cleaner Production 18, 1686–1695. Bos, W. & C. Tarnai (1999). Content analysis in empirical social research. International Journal of Educational Research 31, 659–671. Brookfield, H. (1975). Interdependent development. 235 s. Methuen & Co Limited, London. Chandra, V. & S. Kolavalli (2006). Technology, adaptation and exports –How some developing countries got it right? Teoksessa Chandra, V. (toim.): Technology, adaptation and exports, 1–49. The World Bank, Washington DC. Chin, M. (2011). Biofuels in Malaysia, an analysis of the legal and institutional framework. 29 s. Center for International Forestry Research, Bogor. Chong, Y. H. & T. K. Ng (1991). Effects of palm oil on cardiovascular risk. Medical Journal of Malaysia 46: 1, 41–50. Codex Alimentarius (1999). Codex standard for named vegetable oils, Codex Stan 210-1999. Coffey, A. & P. Atkinson (1996). Making sense of qualitative data: complementary research strategies. 216 s. Sage Publications Inc., California. Comte, I., F. Colin, J. K. Whalen, O. Grüberger & J.-P. Caliman (2012). Agricultural practices in oil palm plantations and their impact on hydrological changes, nutrient fluxes and water quality in Indonesia: a review. Advances in Agronomy 116, 71–124. Craig, D. & D. Porter (2002). Poverty reduction strategy papers: a new convergence. World Development 31: 1, 53–69. Cremin, P. & M. G. Nakabugo (2012). Education, development and poverty reduction: a literature critique. International Journal of Educational Development 32, 499–506. Dag Hammarskjöld Foundation (1975). What now? Another development. 128 s. The Seventh Special Session of the United Nations General Assembly, New York. 104 D’Agostino, A. L., B. K. Sovacool, K. Trott, C. R. Ramos, S. Saleem & Y. Ong (2011). What’s the state of energy studies research? A content analysis of three leading journals from 1999 to 2008. Energy 36, 508–519. Department of statistics Malaysia (2011). Population distribution and basic demographic characteristics. 12.10.2012 <http://www.statistics.gov.my/portal/download_Popula tion/files/census2010/Taburan_Penduduk_dan_Ciri-ciri_Asas_Demografi.pdf> Economic Planning Unit (1971). The New Economic Policy: goals and strategy. 10 s. The Economic Planning Unit, Prime Minister’s Department, Kuala Lumpur. Economic Planning Unit (1996). Seventh Malaysia Plan 1996–2000. 632 s. The Economic Planning Unit, Prime Minister’s Department, Kuala Lumpur. Economic Planning Unit (2004). Malaysia: 30 years of poverty reduction, growth, and racial harmony. 51 s. The Economic Planning Unit, Prime Minister’s Department, Putrajaya. Economic Planning Unit (2006). Ninth Malaysia Plan 2006–2010. 559 s. The Economic Planning Unit, Prime Minister’s Department, Putrajaya. Economic Planning Unit (2009). Development philosophy. 14.12.2012. <http://www.epu. gov.my/approachandphilosophy> Economic Planning Unit (2010). Tenth Malaysia Plan 2011–2015. 429 s. The Economic Planning Unit, Prime Minister’s Department, Putrajaya. Esri (2012). Political boundaries. ArcGIS 10.1. FAO (=Food and Agricultural Organisation of United Nations) (1990). The oil palm. Better Farming Series 3. FAO (=Food and Agricultural Organisation of United Nations) (2000). FRA 2000, On definitions of forest and forest change. Forest Resources Assessment Programme, working paper 33. FAO (=Food and Agricultural Organisation of United Nations) (2008). The state of food and agriculture, biofuels: prospects, risks and opportunities. 128 s. FAO, Rome FAO (=Food and Agriculture Organization of United Nations) (2002). Small-scale palm oil processing in Africa. FAO agricultural Services Bulletin 148. FAO (=Food and Agricultural Organisation of United Nations) (2010). Global forest resources assessment 2010, country report Malaysia. 56 s. FRA2010/123 Rome. Fei, J. C. H. & G. Ranis. (1964). Development of the Labor Surplus Economy: theory and Policy. 324 s. A Publication of the Economic Growth Center, Yale University. Fitzherbert, E. B., M. J. Struebig, A. Morel, F. Danielsen, C. A. Brühl, P. F. Donald & B. Phalan (2008). How will oil palm expansion affect biodiversity? Trends in Ecology and Evolution 23: 10, 538–545. Fold, N. (2000). Oiling the palms: restructuring of settlement schemes in Malaysia and the new international trade regulations. World Development 28: 3, 473–486. Frank, A. G. (1966). The development of underdevelopment. Monthly Review 18: 4, 4–17. 105 Gershenberg, I. (1987). The training and spread of managerial know-how, a comparative analysis of multinational and other firms in Kenya. World Development 15: 7, 931–939. Ghadafi, I. (2008). Biodiesel production from waste cooking oil via single steps tranesterification process with the aid of sodium methoxide as a catalyst. 24 s. Open Access Repository of UMP Research & Publication, University of Pahang. Greenpeace (2007). Cooking the Climate. 81 s. Greenpeace International, Amsterdam. Haron, K., P. C. Brookes, J. M. Anderson & Z. Z. Zakaria (1998). Microbial biomass and soil organic matter dynamics in oil palm (Elaeis guineensis jacq.) plantations, West Malaysia. Soil Biology & Biochemistry 30: 5, 547–552. Harvey, M. & S. Pilgrim (2011). The new competition for land: food, energy and climate change. Food Policy 36, 40–51. Hazir M. H. M., A. R. M. Shariff & M. D. Amiruddin (2012). Determination of oil palm fresh fruit bunch ripeness – based on flavonoids and anthocyanin content. Industrial Crops and Products 36, 466–475. Henderson, J. & D. J. Osborne (2000). The oil palm in all our lives: how this came about. Endeavour 24: 2, 63–68. Hirsjärvi, S. & H. Hurme (2010). Tutkimushaastattelu, teemahaastattelun teoria ja käytäntö. 213 s. Gaudeamus, Tallinna. IEA (=International Energy Agency) (2009). World Energy Outlook 2008. 578 s. OECD/IEA, Paris. IEA (=International Energy Agency) (2011). World Energy Outlook 2011. 696 s. OECD/IEA, Paris. Inubushi, K., Y. Furukawa, A. Hadi, E. Purnomo & H. Tsuruta. Seasonal changes of CO2, CH4 and N2O fluxes in relation to land use change in tropical peatlands located in coastal area of South Kalimantan. Chemosphere 52, 603–608. Islam, R. (2010). Critical success factors of the nine challenges in Malaysia’s vision 2020. Socio-Economic Planning Sciences 44, 199–211. Jansen, L. J. M. & A. D. Gregorio (2002). Parametric land cover and land-use classifications as tools for environmental change detection. Agriculture, Ecosystems and Environment 91, 89–100. John, R. P., G. S. Anisha, K. M. Nampoothiri, A. Pandey (2011). Micro and macroalgal biomass: a renewable source for bioethanol. Bioresource Technology 102, 186–193. Johnson, D. (1980). Tree crops and tropical development: the oil palm as successful example. Agricultural Administration 7, 107–112. Kerr, J. & S. Kolavalli (1999). Impact of agricultural research on poverty alleviation: conceptual framework with illustrations from the literature. 195 s. International Food Policy Research Institute, Washington, DC. 106 Kimura, S. D., L. Melling & K. J. Goh (2012). Influence of soil aggregate size on greenhouse gas emission and uptake rate from tropical peat soil in forest and different oil palm development years. Geoderma 185–186, 1–5. Koh, L. P. & D. S. Wilcove (2008). Is oil palm agriculture really destroying tropical biodiversity?. Conservation Letters 1: 2, 60–64. Kvale, S. (1996). Interviews, an Introduction to qualitative research interviewing. 344 s. Sage Publications, California. Lam, M. K., K. T. Tan & K. T. Lee. (2009). Malaysian palm oil: surviving the food versus fuel dispute for a sustainable future. Renewable and Sustainable Energy Reviews 13, 1456–1464. Lam, M. K. & K. T. Lee (2011). Renewable and sustainable bioenergies production from palm oil mill effluent (POME): win-win strategies toward better environmental protection. Biotechnology advances 29, 124–141. Leinbach, T. R. (1972). The spread of modernization in Malaya: 1985–1969. Tijdschrift voor Economische en Sociale Geografie 63, 262–277. Lim, S. & L. K. Teong (2010). Recent trends, opportunities and challenges of biodiesel in Malaysia: an overview. Renewable and Sustainable Energy Reviews 14, 938–954. The Malaysia Government’s Official Portal (2012). About the Malaysian government. 1.8.2012. <http://www.malaysia.gov.my/EN/Main/MsianGov/Pages/AboutMsianGov. aspx>. Marsella, A. J., L. Levi & S. Ekblad (1997). The importance of including quality-of-life indices in international social and economic development activities. Applied & Preventive Psychology 6, 55–67. MATRADE (=Malaysia External Trade Development Corporation) (2012). Malaysia’s trade performance 2011. 11.7.2012. <http://www.matrade.gov.my/en/malaysia-exporterssection/155/1916-malaysias-trade-performance-2011>. McMarctin, C. (2010). RFS2: understanding the basics. Biodiesel Magazines 23.3.2010. McMorrow, J. & M. A. Talip (2001). Decline of forest area in Sabah, Malaysia: relationship to state policies, land code and land capability. Global Environmental Change 11, 217–230. Meher, L. C., D. V. Sagar & S. N. Naik (2004). Technical aspects of biodiesel production by transesterification – a review. Renewable and Sustainable Energy Reviews 10, 248–268. Miettinen, J., J. Wang, A. Hooijer & S. Liew (2011). Peatland conversion and degradation processes in insular Southeast Asia: a case study in Jambi, Indonesia. Land Degradation & Development doi: 10.1002/1130. Mohamad, A. L. (1998). The physical geography of Malaysia, tropical rainforest. Teoksessa Sani, S. (toim.): The encyclopedia of Malaysia, the environment, 50–51. Archipelago Press, Singapore. 107 Mojifur, M., H. H. Masjuki, M. A. Kalam, M.A. Hazrat, A. M. Liaquat, M. Shahabuddin & M. Varman (2012). Prospects of biodiesel from jatropha in Malaysia. Renewable and Sustainable Energy Reviews 16, 5007–5020. Moten, S. (1998). Weather and climate in Malaysia, rainfall. Teoksessa Sani, S. (toim.): The encyclopedia of Malaysia, the environment, 64–65. Archipelago Press, Singapore MPOB (=Malaysian Palm Oil Board) (2009). Malaysian Oil Palm Statistics 2008. 190 s. Ministry of Plantation Industries & Commodities, Selangor. MPOB (=Malaysian Palm Oil Board) (2012a). Economics & industry development division, statistics. 3.7.2012. <http://bepi.mpob.gov.my/index.php/statistics/>. MPOB (=Malaysian Palm Oil Board) (2012b). Oil palm & the environment. 13.12.2012 http://www.mpob.gov.my/en/palm-info/environment/520-achievements. MPOC (=Malaysian Palm Oil Council) (2006). The Tree of Life. 19 s. MPOC, Selangor. MPOCa (=Malaysian Palm Oil Council) (2012). <http://www.mpoc.org.my/Overview.aspx>. About palm oil. 4.7.2012. MPOCb (=Malaysian Palm Oil Council) (2012). Malaysian palm oil industry. 6.7.2012. <http://www.mpoc.org.my/Malaysian_Palm_Oil_Industry.aspx.>. Mukherjee, S. & A. Mitra (2009). Health effects of palm oil. Journal of Human Ecology 26: 3, 197–203. Mulok, D., M. Kogid, R. Asid & J. Lily (2012). Is economic growth sufficient for poverty alleviation? Empirical evidence from Malaysia. Cuadernos de Economia 35, 26–32. Murphy, R., J. Woods, M. Black & M. McManus (2011). Global developments in the competition for land from biofuels. Food Policy 36, 52–61. Neuendorf, K. A. (2002). The content analysis guidebook. 320 s. Sage Publications Inc., California. NLC (=National Land Code) (1965). Act 56 of 1965. OECD (=Organization for Economic Co-operation and Development) (2001). The wellbeing of nations: the role of human and social capital. 118 s. OECD Publications, Paris. Olaniyi, A. O., A. M. Abdullah, M. F. Ramli & M. S. Alias (2012). Assessment of drivers of coastal land use change in Malaysia. Ocean and Coastal Management 67, 113–123. Ong, A. S. & S. H. Goh (2002). Palm oil: a healthful and cost-effective dietary component. Food and Nutrition Bulletin 23: 1, 11–22 Page, S. E., F. Siegert, J. O. Rieley, H.-D. V. Boehm, A. Jayak & S. Limink (2002). The amount of carbon released from peat and forest fires in Indonesia during 1997. Nature 420, 61–65. Page, S. E., J. O. Rieley & C. J. Banks (2011). Global and regional importance of the tropical peatland carbon pool. Global Change Biology 17, 798–818. 108 Patton, M. Q. (1990). Qualitative evaluation and research methods. 688 s. Sage Publications Inc., Newbury Park. Phua, M.-H., S. Tsuyuki, N. Furuya & J. S. Lee (2008). Detecting deforestation with a spectral change detection approach using multitemporal Landsat data: a case study of Kinabalu Park, Sabah, Malaysia. Journal of Environmental Management 88, 784–795. Pieterse, J. N. (2001). Development Theory. 272 s. Sage Publications, London. PORAM (=Palm Oil Refiners Association of Malaysia) (2011). Annual Report for the Year Ending 31st December 2011. 28 s. PORAM. PORIM (=Palm Oil Research Institute of Malaysia) (1998). Oil palm and the environment. 18 s. Ministry of Primary Industries, Kuala Lumpur. Potter, E. B., T. Binns, J. A. Elliot & D. W. Smith. (2008). Geographies of development, an introduction to development studies. 545 s. Pearson Education Ltd., Essex. Prasertsan S & P. Prasertsan. (1996). Biomass residues from palm oil mills in Thailand: an overview on quantity and potential usage. Biomass and Bioenergy 11: 5, 387–395. Purseglove, J. W. (1985). Tropical crops–monocotyledons. 607 s. Longman, London. Qu, M., L. Tahvanainen, P. Ahponen & P. Pelkonen (2009). Energy Policy 37, 2300–2309. Rasiah, R. (2006). Explaining Malaysia’s export in palm oil and related products. Teoksessa Chandra, V. (toim.): Technology, adaptation and exports, 163–193. The World Bank, Washington DC. Ravallion, M. (1997). Can high-inequality developing countries escape absolute poverty? Economics Letters 56: 1, 51–57 . Reijnders, L. & M. A. J. Huijbregts (2008). Palm oil and the emission of carbon-based greenhouse gases. Journal of Cleaner Production 16, 477–482. Ritchie, B. K. (2005). Coalitional politics, economic reform, and technological upgrading in Malaysia. World Development 33: 5, 745–761. Rosillo-Calle, F., L. Pelkmans & W. Arnaldo (2009). A global overview of vegetable oils, with reference to biodiesel. 89 s. A Report for the IEA Bioenergy Task 40. Rostow, W. W. (1959). The stages of economic growth. The Economic History Review 12: 1, 1–16. Rostow, W. W. (1960). The stages of economic growth: a non-communist manifesto. 324 s. Cambridge University Press, Cambridge. Saad, B., W. L. Cheng, J. Sariff, P. L. Boey, S. M. A. Abdussalam, T. W. Wan, M. I. Saleh (2007). Determination of free fatty acids in palm oil samples using non-aqueous flow injection titrimetric method. Food Chemistry 102, 1407–1414. Salleh, K. O. (1998). The physical geography of Malaysia, The Titiwangsa Range. Teoksessa Sani, S. (toim.): The encyclopedia of Malaysia, the environment, 30–31. Archipelago Press, Singapore. 109 Schultz, T. P. (2003). Human capital, schooling and health. Economics and Human Biology 1, 207–221. Shariff, F. M. (toim., 2009). Palm oil update for the latest information on palm oil. 69 s. Malaysian Palm Oil Board, Selangor. Shin, I. (2012). Income inequality and economic growth. Economic Modelling 29: 5, 2049–2057. Simeh, A. & M. A. T. Ahmad (2001). The case study on the Malaysian palm oil. 15 s. Regional Workshop on Commodity Export Diversification and Poverty Reduction in South and South-East Asia, ESCAP. Singh, H. & F. Tongkul. (1998). The physical geography of Malaysia, the mountains of Sabah and Sarawak. Teoksessa Sani, S. (toim.): The encyclopedia of Malaysia, the environment, 32–33. Archipelago Press, Singapore. Smogyi, J. (1991). Malaysia’s successful reform experience. Finance and Development 28: 1. Soubbotina, T. & K. Sheram (2000). Beyond economic growth, meeting the challenges of global development. 161 s. The World Bank, Washington D.C. Stichnothe, H. & F. Schuchardt (2011). Life cycle assessment of two palm oil production systems. Biomass and Bioenergy 35, 3976–3984. Suomen ympäristökeskus (2012). Rehevöityminen. 25.6.2012. <http://www.ymparisto.fi/ default.asp?contentid=378534&lan=en&clan=fi>. Sumathi, S., S. P. Chai & A. R. Mohamed (2007). Utilization of oil palm as a source of renewable energy in Malaysia. Renewable & Sustainable Energy Review 12, 2404–2421. Tan, C.-H., H. M. Chazali, A. Kuntom, C.-P. Tan & A. A. Ariffin (2009) Extraction and physicochemical properties of low free fatty acid crude palm oil. Food Chemistry 113, 645–650. Tan, K. T., K. T. Lee, A. R. Mohamed & S. Bhatia (2007). Palm oil: addressing issues and towards sustainable development. Renewable and Sustainable Energy Reviews 13, 420–427. Tanaka, S., S. Tachibe, E. Wasli, J. Lat, L. Seman, J. J. Kendawang, K. Iwasaki & K. Sakurai (2009). Soil characteristics under cash crop farming in upland areas of Sarawak, Malaysia. Agriculture, Ecosystem & Environment 129: 1–3, 293–301. The World Bank (2012a). The World Bank data. 1.8.2012. <http://data.worldbank.org/>. The World Bank (2012b). Poverty. 2.8.2012. <http://www.worldbank.org/en/topic/poverty>. Tilman, D., R. Socolow, J. A. Foley, J. Hill, E. Larson, L. Lynd, S. Pacala, J. Reilly, T. Searchinger, C. Somerville & R. Williams (2009). Beneficial biofuels – the food, energy, and environment trilemma. Science 325, 270–271. Todaro, M. (2000). Economic development. 7. painos. 783 s. Pearson Education Limited, Essex. 110 Tuomi, J. & A. Sarajärvi (2009). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 182 s. Tammi, Helsinki. UNDP (=United Nations Development Program) (1990). Human development report 1990. 189 s. Oxford University Press, New York. UNDP (=United Nations Development Program) (2011). International human development indicators, Malaysia. 11.10.2012. <http://hdrstats.undp.org/en/countries/profiles/ MYS. html>. USDA (=United States Department of Agriculture) (2012). Production, supply and distribution online. 30.6.2012. <http://www.fas.usda.gov/psdonline/>. de Vries, S. C. (2008). The bio-fuel debate and fossil energy use in palm oil production: a critique of Reijnders and Huigbregts 2007. Journal of Cleaner production 16, 1926–1927. WCDE (=United Nations World Commission on Environment and Development) (1987). Report of the World Commission on Environment and Development: Our Common Future. WCDE. Westerback, C. (2011). Neste Oil äänestettiin maailman “pahimmaksi” yhtiöksi ennen BP:tä. Helsingin sanomat 28.1.2011. Wicke, B., R. Sikkema, V. Dornburg & A. Faaij (2011). Exploring land use changes and the role of palm oil production in Indonesia and Malaysia. Land Use Policy 28, 193–206. Woodhall, M. (2002). Human capital: educational aspects. International Encyclopedia of the Social & Behavioral Sciences, 6951–6955. WWF-Malaysia (2012). WWF-Malaysia Strategy 2012-2020. 102 s. WWF-Malaysia, Selangor. Yong, C. (toim., 2006). Forest governance in Malaysia, NGO perspective. 40 s. FERN, UK. Yusoff, S. & S. B. Hansen (2007). Feasibility study of performing a life cycle assessment on crude palm oil production in Malaysia. The International Journal of Life Cycle Assessment 12: 1, 50–58. Yusoff, S. (2006). Renewable energy from palm oil –innovation on effective utilization of waste. Journal of Cleaner Production 14, 87–93. Zhang, J., W. Ping, W. Chunrong, C. X. Shou & G. Keyou (1997). Nonhypercholesterolemic effects of a palm oil diet in Chinese adults. The Journal of Nutrition 127: 3, 5095–5135. Valokuvat MPOC (2012). RSPO images center. 20.7.2012. <http://www.rspo.eu/images/index.html>. Prudente, C. (2012). RSPO images center. 20.7.2012. <http://www.rspo.eu/images/ index.html>. United Plantations (2012). RSPO images center. 20.7.2012. <http://www.rspo.eu/images/ index.html>. 111
© Copyright 2024