Erikoisnäyttelyssä runsas osanotto Syksyllä vihreissä parveileva ihmismassa koirineen on tuttu näky Lapuan Poutun koulun pihapiirissä. Vuosia on sen sijaan vierähtänyt siitä, kun samalla paikalla kokoonnuttiin erikoisnäyttelyn merkeissä. Kesäkuun toisena viikonloppuna säät kestävä maastovarustus sai jäädä naulaan, sillä aurinko lämmitti ulkoestradin parahiksi, luullakseni lähes ennätykselliselle osallistuja joukolle. Näyttelyn paras käyttökoira gsn Opendora’s Fiona esittäytyy omistajansa & kasvattajansa Markku Parviaisen kanssa tuomari Per Nymarkille. Kuva: Birgitta Vuorela Erikoisnäyttelyssä esittäytyi yhteensä lähes 150 koiraa. Määrä on, ellei englantilaisten rotujen erikoisnäyttelyennätys, niin ainakin lähellä sitä. Vahvin edustus oli punaisissa irlanninsettereissä, joita nähtiin peräti 55. Englanninsettereitä oli 49, gordoninsettereitä 21, pointtereita 18. Punavalkoisten irlanninsettereiden määrä, yhteensä 5 kpl on ainakin erikoisnäyttelyennätys. Tänä vuonna erikoisnäyttelyssä olivat esillä KKK-HHS ry:n edustamat rodut, setterit ja pointterit. Viime vuosilta tuttu ja hyväksi havaittu yhteistyökumppani Saksanseisojakerho järjesti oman erikoisnäyttelynsä hiukan myöhemmin Keski-Suomessa. Tänä vuonna Kanakoirakerhon kanssa järjestelyvastuussa oli Lapuan kenttäkokeidenkin taustavoimana tunnettu Lakeuden kennelkerho. Rodut jakautuivat kahteen kehään siten, että englanninsetterit ja pointterit arvosteli kehässä 1 Risto Lehmunen ja punaiset ja punavalkoiset irlanninsetterit sekä gordoninsetterit puolestaan olivat norjalaisvieraamme Per Nymarkin arvioitavina kehässä kaksi. Tässä tuomareiden yleisarviot arvostelemistaan roduista: Englanninsetterit: VSP esu Woodgoing Wilde, om. Eeva ja Johannes Anttinen, ROP esn Ödebygdens G Rave, om. Tero Laaksone. Kuva: Tiina Hankaniemi. Risto Lehmunen: Englanninsetterit Englanninsetterit olivat rotutyypiltään keskimäärin hyviä, joitakin raskaita yksilöitä oli mukana. Mittasuhteet olivat kunnossa, mutta muutama lyhyt oli mukana. Siihen on syynä suorat raajojen kulmaukset. Kehänlaidalla. kuvat: Birgitta Vuorela Luonteet olivat kunnossa ja olemus hyvä, joitakin torkkujiakin oli joukossa ja nuorissa muutama jännittäjä. Jännitys johtunee tottumattomuudesta tilanteeseen. Purennat olivat kunnossa eikä mainittavia hammaspuutoksia ollut. Hampaiden katsominen oli vaivatonta samoin kuin korkeuden mittaaminenkin. Tämä lienee paitsi hyvän luonteen myös harjoittelun ansiota. Päät olivat sivulta katsoen linjoiltaan oikean suuntaiset, mutta kuono-osaltaan hieman lyhyitä. Otsapenkereet olivat joillakin matalat, myös liian leveitä kalloja oli joitakin. Lisäksi muutamalla oli pehmeyttä selässä. Rintakehät olivat oikean muotoisia ja riittävän syviä. Raajojen luusto oli hyvä mutta kulmaukset saisivat olla keskimäärin Pointtereista ei tänä vuonna valittu rotunsa parasta. Kuva: Pentti Impiö Aurinkoa kelpasi paistatella Poutun koulun pihanurmella. Kuva: Tiina Hankaniemi. paremmat. Eturaajojen asento oli hyvin monella uloskiertynyt, mutta näin on aina ollut koiran seistessä. Liikkeessä asento on parempi. Tähän kauneus virheeseen puututaan usein, vaikka se ei vaikuta nopeuteen tai kestävyyteen. Jos vaikuttaisi niin se olisi aikojen myötä karsittu pois. Liian vaaleita silmiä ei olut. Karvapeitteen laatu oli hyvä. Joillakin yksilöillä tosin laineikas, johtuen ehkä pesusta ennen näyttelyä. Väritys oli myöskin hyvä. Osalla mustan värin osuus oli huomattava. Koskahan on meidän vuoro? Kuva: Jani Leinonen Pointterit Pointterit olivat oikean kokoisia. Mukana oli useita nuoria koiria, jotka ovat vielä kesken kehityksen. Päissä oli huomattavia puutteita esim. kallon ja kuono-osa linjat olivat samansuuntaiset. Kuonossa pitäisi olla huulta enemmän, niin ettei se ole terävä vaan sen etuosa muodostaa puoliympyrän. Kuono-osan alin kohta on suupieli. Myöskin liian korkeita kalloja oli. Lavoista lantiota kohti viettäviä selkälinjoja ei ollut, vaan lanneosasta kaarevia niin nuorilla kuin aikuisillakin. Rinta- kehän heikkoutena olivat lyhyet takimmaiset kylkiluut josta johtuen alalinja on jyrkästi nouseva. Alalinja ei saa olla suora vaan kevyesti kaareva. Kulmauksiltaan suorat etu ja takaraajat oli hyvin monilla. Kun pointterilla on suorat kulmaukset niin se seisoo jalat rungon alla se lisää neliömäisyyden vaikutusta ja askel on lyhyt. Luonteeltaan arkoja ei ollut. Purennan katsominen sujui hyvin samoin mittaaminen. Uroksissa oli muutama jotka esiintyivät kehässä niin kuin olisivat edellisen yön olleet tuulastamassa. Näyttelypaikka sai kiitosta yleisöltä. Talkooväki puolestaan kiitteli näyttelyvieraiden siisteyttä. Tilaisuuden loputtua alueen siivoukseen riitti roskakorien tyhjennys. Kuva: Jani Leinonen Kauppa käy kuin siimaa. Kehän laidalle pystetystä myyntipisteestä oli mahdollisuus hankkia sekä jaosten että kerhon tuotteita. Kuva: Birgitta Vuorela Ennätys! Punavalkoisia irlanninsettereitä oli kisassa mukana enemmän kuin kertaakaan erikoisnäyttelyn historissa, yhteensä 5. Kuva: Birgitta Vuorela Per Nymark Aluksi haluaisin kiittää, että minut kutsuttiin tuomariksi tähän rotujärjestön järjestämään näyttelyyn. Koirien laatu näyttelyssä oli hieman vaihteleva ja epätasainen, kuten se on useimmissa näyttelyissä Pohjoismaissa. Koirat, jotka saivat laatuarvostelussa erittäin hyvän, olivat erittäin laadukkaita. Niiden rakenne oli juuri sellainen kuin metsästyskoirilla pitääkin olla. Ne edustivat todella niitä tyyppejä, joita toivomme koiriemme olevan. Irlanninsetterit: Irlannin settereiden kohdalla esitettiin myös joitain ns.show-linjan mukaisia koiria, näillä ei ollut sellaista rakennetta, joka vaaditaan metsästyskoiralta, jota joudutaan käyttämään vaativassa useitakin päiviä kestävässä metsästyksessä. Koirat olivat liian raskaita rakenteeltaan, samoin etujalat olivat usella huonosti kulmautuneet, lantio ja risti vaikuttivat heikoilta, takakulmaukset olivat hieman liian suuret. Toisen palkinnon avoimessa luokassa saaneet koirat olivat tyypiltään parempia kuin edellä kuvatut, mutta useissa tapauksissa jonkin verran keveitä rakenteeltaan. Punainen irlanninsetteri VSP isu Douedal’s Bougle, om. Suvi Lintukangas ja Jaakko Mattila, ROP isn Redseeker Xara, om. Sirpa ja Timo Karonen Laitila. Kuva: Birgitta Vuorela ROP (myös näyttelyn kaunein veteraani) pvisn Logherne Mist, om. Seija Kantola ja Henna Kinnunen, VSP pvisu Ballynawn Leonard, om. Seija Kantola, Kruunupyy. Kuva: Birgitta Vuorela Gordoninsetterit: Gordoninsetterit olivat tyypiltään hieman epätsaisia. Jotkut koirat olivat kuitenkin erinomaisia, juuri sellaisia kuin toivomme gordoneiden olevan. Joukosta löytyi kuitenkin muutamia koiria, joilla oli epätyypillisiä päitä. Ne olivat liian kapeita ja teräviä. Luusto oli liian keveärakenteinen, ristit olivat liian jyrkkiä. Näyttely oli erinomaisesti järjestetty, sain myös sellaisen tuntuman, että osanottajat ja yleisö viihtyivät hyvin kehän ympärillä Paras pentu gsn Tahtan Love On The Rocks om. Jani & Ulla-Maija Rajaniemi & Mervi Toivola. Kuva: Pentti Impiö Gordoninsetterit ROP gsn Puronperän Kone om. Jukka Puro, Vesanka. Kuva: Birgitta Vuorela Paras kasvattajarymä Kennel Redseeker om. Marja-Leena Hakkinen, Laitila. Kuva: Tiina Hankaniemi Best in Show 2005. Kuva: Birgitta Vuorela KEHÄ 1 Tulokset Pointteri: ROP VPS - tuomari: Per Nymark, Norja Gordoninsetteri: ROP gsn Puronperän Kone om. Jukka Puro, Vesanka VSP - Best in show: BIS 1 isn Redseeker Xara, om. Sirpa & Timo Karonen, Laitila BIS 2 gsn Puronperän Kone om. Jukka Puro, Vesanka BIS 3 pvisn JMV-98, SV-99 SV-01 Lougherne Mist, om. Seija Kantola & Henna Kinnunen Kruunupyy BIS 4 esn Ödebygdens G Rave, om. Tero Laaksonen, Jämsänkoski Punavalkoinen irlanninsetteri: ROP pvisn JMV-98, SV-99 SV-01 Lougherne Mist, om. Seija Kantola & Henna Kinnunen Kruunupyy VSP pvisu V-96, Est & Ltv-97, Ltv-99, SV-01 Ballynawn Bawn Leonard, om Seija Kantola, Kruunupyy Paras käyttökoira: gsn Opendora Fiona, om. Markku Parviainen, Martinniemi Punainen irlanninsetteri: ROP isn Redseeker Xara, om. Sirpa & Timo Karonen, Laitila VSP isu Douedal´s Bougle, om. Suvi Lintukangas ja Jaakko Mattila, Honkilahti Paras kasvattajaryhmä Kennel Redseeker, Marja-Leena Hakkinen, Laitila Paras pentu: gsn Tahtan Love On The Rocks, om. Jani Rajaniemi & Mervi Toivola, Raahe KEHÄ 2 tuomari Risto Lehmunen, suomi Englanninsetteri: ROP esn Ödebygdens G Rave, om. Tero Laaksonen, Jämsänkoski VSP esu Woodgoing Wilde, om Eeva & Johannes Anttinen, Kauniainen Paras Veteraani pvisn JMV-98, SV-99 SV-01 Lougherne Mist, om. Seija Kantola & Henna Kinnunen Kruunupyy 10 Settereiden, pointtereiden ja saksanseisojien ulkomuoto ja rakenne Tiivistelmä P. Nymarkin Lapualla 11.06.2005 pitämästä esityksestä Edellä olevat koirarodut edustavat Skandinaviassa metsästyskoiria, jotka joutuvat työskentelemään vaativissa maastoissa metsästäessään uupumatta päivä toisensa jälkeen. Tämä vaatii koirilta hyvää kestävää fysiikkaa sekä asettaa kovia vaatimuksia niiden ruumiinrakenteille, raajojen kulmauksille, niiden voimille, tassujen muodolle ja vahvuudelle. Valitettavasti metsästäjienkin joukosta löytyy henkilöitä, jotka eivät juuri anna arvoa koiran rakenteelle, kunhan koira metsästää hyvin. Metsästyskoiralla tulee olla kiihkeä metsästysinto ja tahto, jotta se pystyy hakemaan ja toimimaan tehokkaasti säätilasta ja maaston vaikeudesta riippumatta. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että huonorakenteinen koira kestää vähemmän rasitusta kuin hyvin rakentunut. Se myös rasittuu ja vahingoittuu helpommin. Toisaalta ei hyvälläkään rak- 11 enteella ole mitään merkitystä jos metsästysinto puuttuu. Hyvin rakentunut koira kestää pitempään rasitusta vaikeassakin maastossa ja jaksaa metsästää pidempään. Se pysyy myös kunnossa useamman jahtikauden. Kehityshistoriaa Henkilöt, jotka kehittivät rakennetta koskevat standardit, olivat hyvin tietoisia rakenteen, toiminnallisuuden ja kestävyyden merkityksestä. Heillä oli Ulkomuotostandardit settereille, pointtereille ja saksanseisojille ovat huomattavan paljon samankaltaisia rungon rakenteen suhteen. Säkäkorkeus on 55-66 cm. Ulkomuotovaatimukset ovat samankaltaisia raajojenkulmauksille, rintakehän muodolle ja syvyydelle, lihaksiston vahvuudelle, ristin muodolle ja jyrkkyydelle sekä käpälien koolle ja laadulle. pitkäaikainen kokemus ja mahdollisuudet suorittaa kokemukseen perustuvaa valikoivaa jalostusta. Esimerkkinä voi mainita William Arkwrightin suorittaman modernin pointterin kehitystyön. Hänellä oli parhaimmillaan 500–600 pointteria kennelissään ja käytössään 6-8 täysipäiväistä apulaista vuosikausia. Hänellä oli käytettävänään suunnattomia metsästysalueita, joilla saattoi kokeilla koiria välittämättä rauhoitusajoista tai metsästyskokeista haettaessa parasta mahdollista tulosta. Arkwright oli johtava englantilainen pointterikasvattaja, hänen kennelinsä Sutton Scardale toimitti jalostusmateriaalia, joka on vaikuttanut paljon useissa maissa, ei vähiten Skandinaviassa. Suurenmoista Arkwrightissa oli että hän valikoi jalostusmateriaalia, joka oli puhtainta, ulkomuodollisesti parasta ja jolla oli parhaat mahdolliset metsästysominaisuudet. Hänen pointterinsa olivat siten johtavia sekä näyttelyissä että käyttökokeissa. Niiden ulkomuoto oli erittäin toiminnallinen ja metsästysominaisuudet huippuluokkaa. Samanaikaisesti jalostettiin myös setterirotuja. Modernin englanninsetterin perustan loi E. Lawerack. Hän aloitti kehitystyön paljon ennen Arkwrightia. P. L Llewellin jatkoi kehitystyötä. Irlanninsettereillä kehitystyöstä vastasivat eversti G. Miller, J. Hazzard, C. Moore, jne. Kaikilla oli tarkoitus saada aikaan toiminnallisesti oikean tyylinen irlanninsetteri, jonka esikuvina olivat pointteri ja englanninsetteri. Gordonin setterin kehittäminen tapahtui Skotlannissa useilla suurilla maatiloilla, samoilla periaatteilla. On myös huomattava, että Saksassa kehitys paikallisten lähinnä saksanseisojien kohdalla noudatti samantyyppistä linjaa. Metsästyskoirien rakenne yhtäläinen 12 Huomionarvoista on, että kaikkien edellä esitettyjen rotujen runko on periaatteessa suorakulmio, hieman korkeuttaan pidempi. Niiden säkäkorkeus on 55–66 cm, kaikki standardit asettavat vaatimuksia raajojen kulmautuneisuudelle rintakehän muodolle ja syvyydelle, koiran lihaksiston vahvuudelle, ristin rakenteelle ja käpälien rakenteelle. Hyvin toimiva metsästyskoira on lähtökohtana kaikissa standardeissa. Miksi on näin? Vastaus on yksinkertainen; rodut edustavat metsästäviä lintukoiria, joille metsästystapa asettaa kovia vaatimuksia koiran rakenteelle. Sen tulee pystyä toimimaan väsymättä erilaisissa maastoissa, kuten tiedämme. Kokeneet vanhat pioneerit, jotka kehittivät nämä rodut, päätyivät eri lähtökohdista samaan tulokseen. Yrityksen ja erehdyksen kautta (kill many breed many) ymmärrettiin, että hyvän nenän ja jahti-innon lisäksi koiran tulisi olla ns. keskisuuri, rakenteeltaan suorakaide, raajojen tulisi olla hyvin kulmautuneita. Ulkomuotoarvostelun pääkohtia Kehässä olevan tuomarin tulee ymmärtää miksi koiran tulee olla muodoltaan sellainen kuin se standardissa määritellään, eikä kiinnittää huomiota epäoleellisiin seikkoihin vaan keskittyä kokonaisuuteen. Tuomarin tulee ymmärtää millaisia suunnattomia vaatimuksia useampipäiväinen metsästys asettaa koiran rakenteelle. Tuomarin tulee huomioida kehon eri osien oikeat suhteet. On ymmärrettävä mikä on tärkeää mikä vähemmän tärkeää. Uroskoiran tulee erottua selkeästi nartusta. On huomioitava rodun erikoispiirteet; pään, yleisilmeen, koon ja ruumiin muodon suhteen. Samoin, että karvoituksen rakenne on oikea. Eri rodut eroavat toisistaan eniten pään muodon kohdalla. Kaulan pituus ja sen liikkuvuus on erittäin tärkeää, sillä se vaikuttaa eturaajojen toimintaan. Kaulan pituudella on merkitystä erityisesti tasapainottavana tekijänä erilaisissa etenemismuodoissa. Kaulan ja niskan lihaksisto vaikuttaa etujalkojen toimintaan. Selkä, lantio ja risti, nämä kehonosat tulee aina nähdä kokonaisuutena. Selän tulee olla korkeimmillaan säkän kohdalla ja laskeutua tasaisesti kohti ristiä. Lihaksiston tulee olla hyvin kehittynyttä, lantion ja selän tulee olla oikean pituiset, risti loivasti laskeutuva. Kun selän ja lantion lihaksisto on hyvin kehittynyttä, pystyy koira hyvään maata nielevään laukkaan. Koira jaksaa pitkään väsymättä ja vauhdin putoamatta. Koiralla, jonka tulee olla kestävä laukassaan, ei saa olla liian jyrkkää ristiä, koska se kokemuksen mukaan vähentää kestävyyttä. Sama koskee heikko lihaksistoista selkää ja lantiota. Kantavalla nartulla heikko selkälihaksisto saattaa vahingoittaa selkärankaa. Ristin asento selän ja lantion suhteen on erittäin tärkeää. Koiran laukatessa se potkaisee takaraajoillaan, jolloin selän, lantion ja ristin lihasten tulee toimia optimaalisesti. Tämä asettaa erityisiä vaatimuksia ristille, joka on tämän liikkeen keskiössä. Kokemus osoittaa, että loivasti laskeutuva risti antaa parhaan voimia säästävän tuloksen koiran laukatessa pitkään. Jyrkkä risti aiheuttaa takajaloille turhaa suoruutta. Potku tulee lyhyemmäksi ja heikommaksi. Takapää nousee ylös laukatessa kun suunnan pitäisi olla eteenpäin. Samoin eteenpäin menevä liike tulee lyhyemmäksi. Pitkä ja hyvin kehittynyt takaosa muodostaa hyvän vipusimen ja kiinnityskohdan eteenpäin menevälle liikkeelle ja lihasryhmälle. Tällöin reisilihaskin yleensä on hyvin kehittynyt ja voimakas. Ristin tulee olla tarpeeksi leveä, jotta siihen kiinnittyvät lihakset pystyisivät toimimaan hyvin. Ristin lihaksistolla on tärkeä tehtävä laukan eteenpäin viennissä. Rintakehän tulee olla syvä, hyvin kehittynyt, kylkiluiden myös viimeisten tulee olla pitkät. Vatsa lihaksiston tulee olla vahva, koska se vaikuttaa takaraajojen liikkeeseen. Koira jolla on kehittymätön vatsalihaksisto ei jaksa laukata pitkään. Eturaajat. Koiran eturaajat ovat kiinnittyneet selkärankaan jänteillä ja lihaksilla, koska eturaajojen ja muun Selkä, lantio ja risti Näiden osien lihasten tulee olla hyvin kehittyneet. Lantion tulee olla tarpeeksi pitkä. Vahva lihaksisto ja oikeat rungon suhteet mahdollistavat tehokkaan laukan. Kaulan pituus ja sen asento runkoon nähden on tärkeä yksityiskohta. Kaulan ja eturaajojen lihaksisto vaikuttaa raajojen liikkeeseen. Kaula toimii laukassa tasapainottavana tekijänä. Koiran laukassa takajalkojen potkuun vaikuttavan lihaksiston, sekä lantio-ristin tulee työskennellä keskenään optimaalisesti. Tämä asettaa suuria vaatimuksia erityisesti ristille, sillä se on liikkeen keskiössä. Ristin leveys täytyy olla riittävä, jotta lihaksilla on tukeva kiinnityspohja. 13 Tärkeää ottaa huomioon näillä roduilla Jos koirilla I ja II on yhtä suuri jahti-into, riistanlöytö- ja seisontakyly koira I on parempi. Koira I pystyy ottamaan pitempiä askeleita kuin koira II. s>S Koiran I hyvät kulmaukset takaavat luistavamman laukan. Koiran II takapään ylösals pumppaus vie energiaa hukkaan. g>G. Johtopäätös: Koira II joutuu käyttämään enemmän energiaa liikkumiseen, joten lihas ja käpälävammat ovat todennäköisempiä. 14 Lintukoiran keho, raajat ja nivel joutuvat kovaan rasitukseen sen laukatessa tunti tunnin jälkeen epätasaisessa maastossa, milloin suolla, milloin kivisellä alustalla. Ylös alas mennään laaksoissa, tunturin rinteillä, pusikoissa, liukkailla sammalikoilla ja jäkäläkivillä. 1. Säkä (=Rintarangan II okahaarekkeen kärki) lihakset kiinnittyvät etummaisiin nikamahaarakkeisiin. 2. Lapaluu/olkanivel 3. Kyynärnivel 4. Ranne 5. Käpälä Etukäpälät kantavat hieman yli 2/3 koiran painosta sen laukatessa. Kun käpälä koskettaa maata, isku kohdistuu ylöspäin koko raajaan. Jos iskuvaimennus on huono eli etu raajat ovat huonosti kulmautuneet, joutuvat nivelet, lihakset ja jänteet liian suureen rasitukseen ja vahingoittuvat helposti. Koira alkaa helposti eristamaan eturaajojaan. luuston välillä ei ole niveliä tulee eturaajojen kiinnityslihaksistonolla hyvin kehittynyttä. Koiran seistessä noin 2/3 sen painosta on eturaajojen varassa. Laukassa painosta jakautuu vielä suurempi osa eturaajoille. Eturaajojen kulmaukset ovat erittäin tärkeät, koska raajat toimivat joustimena ja iskunvaimentimena koiran juostessa. Eturaajojen osien pituuksien tulee olla oikeat toisiinsa nähden. Koira, jolla on huonosti kulmautuneet etujalat, pystyy ottamaan lyhyempiä askeleita, samoin käpälät joutuvat kovemman rasituksen alaisiksi ja vahingoittuvat helposti, jolloin koiran käyttö metsästyksessä vaarantuu. Eturaajojen tehtävä ei ole pelkästään viedä koiraa eteenpäin vaan myös toimia iskunvaimentimena vaikeassakin maastossa. Koira, jonka eturaajat ovat hyvin kulmautuneet, pystyy ottamaan pidempiä askeleita kuin koira, jonka kulmaukset ovat liian pienet. Kokemus on osoittanut, että jos lapaluu on pitkä ja hyvässä asennossa rintaan nähden ja sen pituusakseli on 45° kulmassa olkanivelen kautta pystytasoon, on rakenne tältä osin kunnossa. Olkavarren tulee olla yhtä pitkä kuin lapaluu, sen tulee olla olkanivelen kautta noin 40° kulmassa pystytasoon nähden. Kyynärvarren ja raajan alaosan välisen kulman tulee olla noin 30°. Koira jolla on liian suorat etujalat ottaa lyhyempiä askeleita, iskun vaimennus on heikompaa. Käpälä vauriot ja jänneviat vaivaavat. Käpälien tulee olla pienehköt ja kiinteät, varpaiden lyhyet ja vahvat, koska niille tulee laukatessa äärettömän kova rasitus. Anturat, jotka halkeilevat tai ovat liian pitkät, eivät ole toivottavia. Takajalat eivät kanna kuin vain kolmanneksen koiran painosta, mutta tekevät suurimman osan työstä laukatessa. Erityisesti laukassa takajalat, selkä, lantio ja risti ja niiden lihaksisto ovat kovan rasituksen kohteena. Takaraajojen tärkeästä tehtävästä johtuen niiden tulee olla hyvin kulmautuneita ja vahvalihaksisia. Ristin tulee olla noin 30° kulmauksessa vaakatasoon nähden koiran seistessä vapaasti. Lonkan ja reisiluun välisen kulman tulee olla noin 95°, hieman alle, reisi- ja 15 sääriluun välien kulman tulee olla 105115° säären ja kannan välien kulman tulee olla noin 130°. Jos kulmaukset ovat liian pienet, takaraajojen iskunvaimennus on heikko ja askel on lyhyt. Tällöin käpälät ja nivelet joutuvat kovalle rasitukselle, jolloin vammojen synty on todennäköisempää. Liian suuret kulmaukset asettavat lihaksiston ja jänteet myös liian kovalle rasitukselle. Tuomarin tulee kehässä arvioida rakenteen tasasuhteisuutta. Onko selkä tarpeeksi vahva ja suora, kuinka raajat ovat kulmautuneet, ovatko käpälät kiinteät ja varpaat vahvat ja kiinteät vai avoimet ja harittavat. Edelleen selän, lantion ja ristin kokonaisvaikutelma on tärkeä. Eturaajojen kulmauksien tulee olla kunnossa. Tuomarin tulee myös huomioida koiran luonne. Pelokkuus, vihaisuus, murina ei ole suotavaa, samoin veltto esiintyminen kehässä ei ilahduta. Seisovan lintukoiran tulee säteillä itsevarmuutta, iloa ja jäntevyyttä kehässä. Vaatimukset setterit, pointteri ja saksanseisojat: 1. suorakulmainen kehonmuoto 2. keskikokoinen 4. selkä lanne ja risti 5. ristin, reiden säären ja kintereiden väliset kulmaukset 3. lapaluun, hartia olkavarren, kyynärvarren ja välikämmenen kulmaus 6. rintakehän syvyys ja tilavuus 7. riittävän pituiset takimmaiset kylkiluut 8. käpälän muoto Koiran lihaksia 1. 2. 3. 4. 5. 11. 1. käsivarsi- ja päälihakset 2. lapaluun kohottaja 3. olkapäänlihas 4. leveä selkälihas 5. istuinlihas 6. polven ojentaja 7. polven koukistaja 8. rintalihas 9. koukistajalihas 10. varpaiden ojentajat 11. kyynärnivelen koukistaja 12. kyynärnivelen ojentaja 6. 12. 7. 8. 10. 9. 16 Uusia ylituomareita Ari Jaatinen Rovaniemen maalaiskunta KKK:n jäsen vuodesta 1993 Ylituomareiden joukko kasvaa edelleen. Erikoisnäyttelyn yhteydessä järjestetyssä kokouksessaan kerhon hallitus hyväksyi tuomareiden joukkoon uusimpana Ari Jaatisen. Ari on pohjoisen poikia. Metsästysharrastus alkoi varhain ja kotikylässä oli itsestäänselvyys että metsästyskortti hankitaan poikavuosina. Ensimmäinen koira oli suomenajokoira, jonka Arin isä hommasi pojille metsästyskaveriksi. Tämän rodun kanssa Ari metsästelikin vuoteen 1993, jolloin hankki ensimmäisen englanninsetterinsä Lahdensuon Tapilta Lapualta. Se olikin varsin onnekas valinta. Vinkin antoi Matti Kärhä, joka oli kehottanut englanninsettereistä innostunutta Aria etsimään sopivaan pentua Pohjanmaan suunnalta sanoen siitä olevan ”apua”. - Silloin en vielä tajunnut mitä Matti oikeastaan tarkoitti, mutta olen huomannut, että vinkki oli hyvä monellakin tapaa. Sain ensimmäiseksi englanninsetteriksi Timin jonka myötä kiinnostuin kilpailuista. Lisäksi ystävystyin Tapin kanssa, joka on antanut hyviä neuvoja hankalissakin tilanteissa. Koiralle työrauha Ari Jaatisen mieleinen koira on ennen muuta hyvä tuulen ja maaston tulkki ‑ linnunlöytäjä toisin sanoen. Lahjakas metsästyskoira tietää mitä tekee yhteistyössä ohjaajansa kanssa. - Kun homma toimii ohjaaja luottaa koiraansa ja antaa sen työskennellä rauhassa, sitä on ilo katsella, toteaa Ari. Omille metsästysreissuilleen irtoilevaa koiraa Ari ei katso hyvällä. Edellä mainitut asiat vaikuttavat myös omien pentujen valintaan. Uutta pentua hankkiessaan Ari tutustuu vanhempien ohella myös näiden sisaruksiin ja mahdollisiin aikaisempiin pentueisiin. Taustatiedot ovat toki välttämättömiä, mutta: - Pitää muistaa että ne ovat vain 24 apuja, kaikkein tärkeintä on että annat nuorelle koiralle mahdollisuuden kehittyä erilaisissa olosuhteissa, tuumii Ari. Vertailua naapurimaissa Omista koekokemuksista parhaiten ovat jääneet mieleen maaottelut Timin ja Tonyn kanssa, sekä kilpailureissut Pohjoismaihin. - Näillä reissuilla näkee paljon erilaisia koiria. Se avartaa omaa näkemystä kovasti. Ari on tyytyväinen kotimaiseen koejärjestelmäämme, mutta kysyttäessä jää pohtimaan että kenties esimerkiksi Ruotsin puolelta saattaisi löytyä jotain hyödynnettävää tulevaisuudessa. - Varsinkin voittajaluokassa toisinaan ykkösen saa koira joka ei kilpaile sertistä. Huonolla tuurilla sertin koira jää matsauksessa toiseksi. Ruotsissa koira joka on päivän aikana esittänyt olevansa paras, saa sertin. Harrastuksen parissa rentoutuu Kanakoiraharrastus täyttää työstä jäljelle jäävän vapaa-ajan. Tällä hetkellä Arin aika kuluu 2,5-vuotiaan englanninsetteriuroksen, Östkystens Markongin kanssa. Ari on nuorukaiseen tyytyväinen ja kertoo tulokkaan jo nyt täyttäneen odotukset. Järjestötoiminnan aktiviteetit liittyvät nekin, kuinka ollakaan, kanakoiriin. Ari on Lapin kanakoirakerhon hallituksen jäsen. Parhaita metsästysmuistoja udeltaessa, Ari sanoo, että hyviä hetkiä harrastuksen parissa on niin paljon, että niitä on vaikea lähteä erittelemään. - Mutta kun syksyllä pääsee rauhassa koirien kanssa tunturiin, niin siinä kyllä murheet unohtuu. KKK-HHS ry:n seinäkalenteri vuodelle 2006 Kanakoirakerho-Hönshundssektionen ry:n oma kanakoiraharrastajan seinäkalenteri julkaistaan ensimmäisen kerran vuodelle 2006. Kanakoiraharrastajat ovat pitkään joutuneet tyytymään kaikkien rotujen tai erähenkisen vuosikalenterin hankkimiseen. Ei enää, sillä tulevaksi vuodeksi on mahdollista hankkia seinälle läheisesti omaan harrastukseen liittyvä kalenteri. Kalenterin eri kuukausien kuvaaiheina ovat vuoden 2005 erikoiskokeiden voittajat. Kultamalja, Derby, ja Elit-voittajat sekä Kenttien Voittaja ja Metsien Mestari koristavat kukin yhtä kuukautta. Myös rotumestarit saavat omat aukeamansa. Kolme kuukautta sekä kansi jäävät vielä yli, joten myös muita kalenteriin tarjottuja mestariotoksia tullaan käyttämään eri kuukausien kuvittamisessa. Tämän syksyn erikoiskokeiden ja rotumestaruuksien voittajien omis- teksti: Birgitta Vuorela 25 tajat huomio! Toimittakaa kuva koirastanne 15.10. mennessä osoitteella Jukka Puro, Kettulantie 188, 41940 Vesanka (paperikuvat palautusosoitteen kera) tai puronperan@ mail.com (elektronisessa muodossa olevat kuvat). Kaikki kalenteriin tarjotut vaakatai pystykuvat voivat mielellään olla myös muita kuin perinteisiä sivukuvia seisovasta koirasta tai näyttelyposeerauksesta. Etenkin toiminta-, kesä- ja miksei myös synkimmän talvenkin kuvat ovat varmasti arvossaan kuvia eri kuukausille sijoiteltaessa. Mielikuvitusta voi käyttää ‑ omistajaa tai muita koiria ei editoida pois kuvasta. Kalenterista otetaan rajoitettu painos ja se on alustavasti myynnissä marraskuussa ‑ viimeistään syysillanvietossa ja palkintojenjakotilaisuudessa. KKK-HHS ry:n seinäkalenteri ehtii mainiosti tilaamalla pukinkonttiinkin! Heinz Ekman 70 vuotta Kerhon kunniajäsen Heinz Ekman täytti kesäkuussa 70 vuotta. Ovella kolkuttelevana syksynä on puolestaan kenties syntymäpäiväsankarillemme merkityksellisempi “taiteilijajuhla” käsillä. Syyskuussa tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä kun Heinz, tuttujen kesken Hasse, osallistui ensimmäisen kerran kanakoirakokeisiin. Puolen vuosisadan perspektiivillä moni asia on yhteisessä harrastamisessamme muuttunut, eikä aina edukseen. Vaikka osa mieltää Hassen nimenomaan intohimoiseksi punaisen irlanninsetterin puolestapuhujaksi, hän kieltää jyrkästä rajaamasta omaa kiinnostustaan pelkästään yhteen rotuun ja suosittelee samaa myös muille. ‑ Ei välttämättä ole hyvä, vaikka olisi paras huonojen joukossa, toteaa Hasse ja viittaa tällä siihen, että yhteinen etumme on kantaa huoltaa muistakin kuin omasta rodustamme. Rotumme yhdessä määrittelevät yksilöiden tason. Tänä päivänä Hassella ei ole omia koiria, mutta viime vuosina hän on vaikeiden sairauksien jälkeen kuntoutunut niin, että on voinut olla aktiivisesti toiminnassa muuten mukana. Vilkkaimpina toiminnan vuosinaan Hasse vaikutti vahvasti paitsi Suomessa myös muissa Pohjoismaissa mm. nimikilpailujen tuomarina. Heinz Ekmanilla on myös rotujemme ulkomuototuomarin pätevyys. Suomessa Hasse on oli pitkään kerhon hallituksen jäsen ja sihteeri. Yksi haastavimmista tehtävistä yhdistystoiminnassa oli aikanaan tärkeä rooli kahden kerhon yhdistyessä. Yläkuvassa Karl-Viktor Andersin (oik), Heinz ja Ulla Ekman kevätharjoituksissa Raisiossa vuonna 1962. Repussa Klaus Ekman ja hihnan päässä Javelin Gina ja Revonroihun Red Lady. Heinz Ekmanin Fowlers kennel jatkoi Viktor Andersinin Javelin kennelin kasvatustyötä Suomessa. Alakuvassa Gunther ja Heinz Ekman sekä irlanninsetterit Fowlers Diva ja Fowlers Tex Lapualla 1977.Kuva ylhäällä: Klaus Ekmanin kokoelmasta, kuva alhaalla: Rismo Virpimaa. Kuvat kirjasta Allez!Avance! Apporte! Sata vuotta seisovien lintukoirien historiaa, KKK-HHS ry 2001 Kennelnimi Fowlers Ensimmäinen pentue omalla kennelnimellä Fowlers syntyi vuonna 1965. Tätä oli edeltänyt yhteistyö Javelin kennelin kanssa. Ensimmäisen Fowlers 26 pentueen emä on tänä päivänäkin titteleiltään ainut laatuaan punaisen irlanninsetterin kotimaisessa historiassa: Suomen käyttö- ja muotovalio Revonroihun Red Lady. Kenties kirkkaimmin kennelin tähän astiseen historiaan on nimensä kuitenkin kirjoittanut uros nimeltään Fowlers Tex. Tex niitti itsekin mainetta metsästyskokeissa, se on mm. ELIT-voittaja vuodelta 1979, mutta ennen kaikkea Texin merkitys on sen menestyneissä jälkeläisissä Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Kuluneiden vuosikymmenten aikana Fowlers-pentueita on syntynyt kymmeniä. Päävastuu Kennelin toiminnasta tänä päivänä on pojalla, Klaus Ekmanilla. Viimeisin pentue syntyi tänä keväänä. Perinteemme Huoli perinteiden jatkumisesta tuntuu olevan kaikille pitkään mukana olleille yhteinen. Myös Heinz Ekmania asia on askarruttanut: kenties tänä päivänä kaikille asiaa alleviivaaville ei olekaan selvää mihin oikeastaan viitataan kun puhutaan “perinteidemme säilyttämisestä”? ‑ Karkeasti muotoiltuna kysymys on kokemuksesta. Mitä voi ja saa tehdä ja miksi. Kokemus kasvatuksen käytännöistä, materiaalin arvioinnista ja kasvatuksen ohjaamisesta, kiteyttää Hasse. Rotujärjestön toimintaa tulisi ohjata kaikille yhteinen päämäärä, määrätyllä tavalla metsästävä koira. Jo viime vuosisadan alkupuolella ideaaliominaisuudet omaavaa koiraa määrittämään syntyi käsite “luokkakoira”. ‑ Määritelmä on kuitenkin arvoton, jollei tiedä mitä se pitää sisällään, näitä suureita kun ei varsinaisesti voi mitata. Kokemattoman silmissä vaatimatonkin esitys voi näyttää suurenmoiselta. Tämän vuoksi tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen ketä tuomareiksi kutsutaan, korostaa Hasse. Myös koesääntömme ovat perinteiden muovaamat. Kun keskustellaan säännöistä ja niiden tulkinnasta kriittiseen sävyyn tai pohditaan painotusten muuttamista, tulisi ensin analysoida olemassa olevan koiramateriaalin taso. ‑ Sääntöjä on helppo tulkita uudelleen tai muuttaa kun taso laskee, paljon vaikeampaa on kasvattaa parempia Heinz Ekmania (oik.) muistettiin syntymäpäivän johdosta kanakoirakerhon viirillä tämän vuoden erikoisnäyttelyn yhteydessä. Kerhon puheenjohtaja Pekka Mäenpää (kesk.) onnitteli Hassea sekä Risto Lehmusta jonka rintaan kiinnitettiin kerhon ansiomerkki. Kuva: Birgitta Vuorela koiria, tuumii Hasse. Leppoisat eläkepäivät Koiraharrastuksen ohella Hasse on ihan viime vuosiin saakka puuhannut keksintöjen parissa. Nyt patentit on myyty ja Oulussa eläkepäiviään viettävällä syntymäpäiväsankarillamme on aikaa paneutua taas toden teolla koirajalostuksen maailmaan. Punaisen irlanninsetterin nousu laajana rintamana ansaitsemalleen tasolle ilahduttaa, mutta kovimmat haasteet ovat vasta edessä. ‑ Vaikeinta on tason säilyttäminen, sen tietää jokainen jolla on kokemusta 27 kasvatustyöstä. Kritiikeistä ja katsauksista voi lukea kiittäviä kommentteja, mutta tärkeintä olisi etsiä syy-yhteyksiä ja hyödyntää niitä. Hasse on pyrkinyt jakamaan kokemuksen tuomaa tietoaan. Hän on muun muassa evästänyt nuorempia harrastajia koirajalostukseen liittyvissä asioissa irlanninsetterijaoksen tapahtumissa. Syytä onkin, niin että myös tulevat sukupolvet voisivat aikanaan puhua Perinteistä kokemuksen syvällä rintaäänellä. teksti: Birgitta Vuorela