Y-haploryhmä N
1 Kalevi Wiik File ’Wiik Haploryhmä N’ Originally ’Y-haploryhmä N 5.9.2011’ September 2011 Y-haploryhmä N Sisällys I. Haploryhmä N ja fylogeneettinen puu 2 II. Haploryhmän N sukulaishaploryhmien ja alaryhmien maantieteelliset levikit 4 III. Haploryhmän N1c vuosituhantiset vaiheet 12 1. Haploryhmän N1c jääkaudella: Siperian refugi ja Volganalue 13 a. Siperian refugia ja Volganaluetta koskevat perustelut 14 b. Siperian refugin kieli 15 2. Haplorymän N1c alueiden laajeneminen jääkauden loppuvaiheessa 17 3. Haploryhmän N1c alueiden laajeneminen jääkauden jälkeen 18 a. Suomusjärven kulttuuri 19 b. Kampakeraaminen kulttuuri 21 c. Vasarakirveskulttuuri 22 d. Pronssikausi 25 e. Roomalainen rautakausi 27 f. Savolaisekspansio 28 IV. Suomen N1c:n STR-mutaatioihin perustuvat kaksi päätyyppiä ja niiden suhteet lähialueiden vastaaviin tyyppeihin 30 V. Suomen N1c-miehet osana suomalaisia 34 1. Itäsuomalaiset autosomisten kromosomien DNA:n kannalta 34 2. Itä-Suomen N1c-miehet ja savolaisuuden määrä 35 3. Itä-Suomen N1c-miehet ja Suomen murteet 37 4. Itä-Suomen N1c-miehet ja kansankultuuri 40 VI. Haploryhmä N1 ja Siperian kielet 41 2 Y-haploryhmä N1 Suomalaisten miesten enemmistö, noin 58 prosenttia heistä, kuuluu haploryhmään N1, tarkemmin sen alaryhmään N1c ja tämän ala-alaryhmään N1c1; ks. taulukko ’ISOGG 2011 N’ ja kuva ’N puu total’. Haploryhmä N ja fylogeneettinen puu Kuvasta ’N ISOGG 2011’ nähdään haploryhmän N alaryhmät ja ne tärkeimmät mutaatiot, jotka ovat saaneet aikaan haploryhmän jakautumiset. N M231/Page91, Page56 • N* • N1 LLY22g • • N1* • • N1a M128 • • N1b P43 • • • N1b* • • • N1b1 P63 • • N1c M46/Page70/Tat, P105 • • • N1c* • • • N1c1 M178, P298 • • • • N1c1* • • • • N1c1a P21 • • • • N1c1b P67 • • • • N1c1c P119 • • • • N1c1d L550 • • • • • N1c1d* • • • • • N1c1d1 L149.2, L551 • • • • • N1c1d2 L591 Kuva ’N ISOGG 2011’. Haploryhmän N mutaatiot ja alaryhmät (subclades). Lähde: ISOGG (International Society of Genetic Genealogy), Y-DNA Haplogroup Tree 2011, Version: 6.57, Date: 18 July 2011. Musta = haploryhmät; punainen = mutaatiot. Haploryhmän N jakautumisesta alaryhmiin ja näiden jakautumisesta edelleen eri tasoisiin ala-alaryhmiin ei toistaiseksi ole yhtä luotettavaa ja ”lopullista” tietoa kuin esimerkiksi haploryhmistä R1b, R1a ja I. Niihin haploryhmän N jakautumisia koskeviin tietoihin, joita jäljempänä annan, saattaa tulla jo vuoden kuluessa runsaastikin täydennyksiä. Tämä koskee erityisesti N1c1:n alaryhmiä: kuuluvatko esimerkiksi suomalaiset alaryhmään N1c1*, N1c1a, N1c1b, N1c1c vai N1c1d? Ja jos he kuuluvat N1c1d:hen, onko heidän alaryhmänsä N1c1d*, N1c1d1 vai N1c1d2? Taulukon ’N ISOGG 2011’ haploryhmät ja ne synnyttäneet oleellisimmat mutaatiot nähdään myös kuvan ’N puu ryhmät mutaatiot’ haarapuusta. 3 Kuva ’N puu ryhmät mutaatiot b’. Haploryhmä F ja siitä kohti NO:ta ja N:ää tapahtunut kehitys sekä N:n alaryhmät ja ne synnyttäneet mutaatiot . Nykytietojen mukaan Pohjois-Euroopan, myös Suomen, yleisin ryhmä on N1c1. Varmoja tietoja ei toistaiseksi ole tarkemmasta alaryhmästä eli siitä, onko tämä esimerkiksi N1c1d (mutaatio L550). Kuvan ’N puu ryhmät mutaatiot 16 copy’ haarapuusta nähdään, että haploryhmän N synnytti makrohaploryhmän NO pohjalta mutaatio M231. Siitä nähdään myös, että NO:n oli synnyttänyt mutaatio M214; pohjana oli ollut haploryhmä K. NO:lla on monia velihaploryhmiä (K1, K2, K3 K4, M, P ja S), sillä K jakautui tähtimäisesti moniksi ryhmiksi noin 40 000 vuotta sitten; näitä ei tosin näy oheisesta puusta. Kun jatketaan N:n syntyhistoriaa ”aikojen alkuun”, nähdään haploryhmän N luonnollisesti viime kädessä polveutuneen ”Aatamista” eli haploryhmästä A. N on kehittynyt A:sta seuraavien mutaatioiden ja haploryhmien sarjana: AM91BTM168CTP143CFM89FL15,M523IJKM9 KM214NOM231N Haploryhmää N edeltäneitä oleellisen mutaatioita ja haploryhmiä oli siis kahdeksan. Kysyn seuraavaksi, millä alueilla haploryhmän N ja sitä välittömästi edeltäneiden ja sitä seuranneiden haploryhmien ja alaryhmien miehiä on aikojen kuluessa asunut. 4 Haploryhmän N sukulaishaploryhmien ja alaryhmien maantieteelliset levikit Perustan haploryhmää N, sitä välittömästi edeltäneiden ja sitä seuranneiden alaryhmien, maantieteellisiä levikkejä koskevat väitteeni paljolti tutkimukseen Rootsi et al. 2006; tutkimusta koskeva artikkeli tunnetaan yleisesti nimellä ”Counterclockwise”-artikkeli. Niiden karttojeni pohjat, joissa eri haploryhmien yleisyydet on osoitettu harmauden asteina, olen lainannut tästä artikkelista. Nuolet, mutaatioiden symbolit, mutaatioiden tapahtuma-ajat ja kieliä koskevat merkinnät olen itse lisännyt karttoihin. Haploryhmän K syntyalue sijaitsi todennäköisesti Lounais-Aasiassa, mikä tarkoittaa, että NO-miehet olivat siirtyneet kartan ’NO täht nuol luvut’ osoittamille asuinalueilleen lännempää. K:ta edeltäneet haploryhmät F (L15,M523) ja IJK (M9) sijaitsivat ehkä Lähi-idässä. F:n synnyttäneet mutaatiot L15 ja M523 lienevät tapahtuneet 60 000 – 80 000 vuotta sitten. Haploryhmät A(M91), BT(M168), CT(P143) ja CF(M89) ovat sijainneet Keski-Afrikasta Lähi-itään ulottuvalla linjalla; ks. kartta ’NO täht nuol luvut b’. Kartta ’NO täht nuol luvut b’. Makrohaploryhmän NO* levikki ja sitä edeltänyt kehitys. A:n ja F:n välisiä haploryhmiä ei ole pyritty sijoittamaan oikeille maantieteellisille alueilleen; näiden osalta kartta on tarkoitettu vain havainnollistamaan tapahtunutta mutaatioiden tapahtumajärjestystä ja haploryhmien ikäjärjestystä. Kartan ’N tähti kartta’ mukaan koko N-haploryhmän alkuna ollut N* sijaitsi Kaakkois-Aasiassa, ja sillä oli heikkoja keskittymiä Kambodzassa ja Etelä-Kiinassa ja erittäin heikko keskittymä myös Etelä-Siperiassa. Viimeksi mainittu keskittymä saattaa olla merkki siitä, että N*-miehiä on jonkin verran jo siirtynyt myös kohti pohjoista. Tästä leviämissuunnasta tuli tyypillinen koko haploryhmän N vastaiselle kehittymiselle. 5 Kartta ’N tähti kartta’. Haploryhmän N* levikki. N*:n synnytti noin 35 000 vuotta sitten NO:n pohjalta mutaatio M231, ja tämä ryhmä jäi ilman kaikkien niiden mutaatioiden vaikutusta, jotka synnyttivät N1a:n (entisen N1:n), N1b:n (entisen N2:n) ja N1c:n (entisen N3:n). Makrohaploryhmän NO jakautuessa noin 35 000 vuotta sitten N:ään ja O:hon, haploryhmän O miehet siirtyivät NO:n alueilta Kambodzasta ja Etelä-Kiinasta itään Kiinan, Vietnamin, Filippiinien, Korean ja Japanin alueille; ks. kartta ’O kartta nuol luvut’. Haploryhmän O synnytti mutaatio M175 ja muutamat muut mutaatiot. Kartoista ’N1 kartta nuol copy’ ja ’O kartta nuol luvut’ on pääteltävissä, että kiinalaiset O-miehet ovat suomalaisten N-miesten sukulaisia; perustuvathan molemmat yhteiseen makrohaploryhmään NO. Sukulaisuus on kuitenkin hyvin etäistä, sillä NO:n jakautuminen N:ään ja O:hon tapahtui noin 35 000 vuotta sitten. Tämän mukaan ”kiinalaisten ja suomalaisten erkaneminen toisistaan” olisi tapahtunut noin 1400 sukupolvea sitten. On syytä huomata, että vielä rohkeampi ja yllättävä väite voidaan esittää kaikista Afrikan ulkopuolisista miehistä: heistä yli 90 % on keskenään sukulaisia sillä perusteella, että he ovat lähtöisin haploryhmästä F, joka syntyi mutaatioiden L15 ja M523 kautta 60 000 – 80 000 vuotta eli noin 2400 – 3200 sukupovea sitten. 6 Kartta ’O kartta nuol luvut’. Haploryhmän O levikki ja alue ja summittainen NO:n alue, jolta Omiehet olivat peräisin. Haploryhmän N kehitti alaryhmäksi N1 mutaatio LLY22g, joka tapahtui jääkauden maksimin aikoihin noin 19 500 vuotta sitten ehkä Kambodzassa tai Etelä-Kiinassa; ks. kartta ’N1 kartta nuol copy’. N1-miehiä siirtyi pohjoisemmas (kartan nuoli N* N1) siten, että heitä ensin muutti Etelä-Siperiaan ja sieltä myöhemmin N1:n eri alaryhminä lähes kaikkialle Pohjois-Siperiaan ja Koillis-Eurooppaan. Kartta ’N1 kartta nuol copy’. Haploryhmän N1:n levikki. Kartan tummennettu alue kuvasi alkuperäisessä Rootsi et al. 2004:n kartassa haploryhmää N, ja tähän alueeseen kuului myös alaryhmä N*. N1:n synnytti mutaatio LLY22g. N1-miehet ovat siirtyneet Pohjois-Euraasiaan Kaakkois-Aasiasta (Kambodzasta ja Etelä-Kiinasta). 7 Haploryhmä N1 jakautui kolmeen alaryhmään, N1c (mutaatiot M46,Tat, P105), N1b (mutaatio P43) ja N1a (mutaatio M128). Alaryhmien levikit nähdään kartoista’N1c nuol copy’, ’N1b nuol’ ja ’N1a-M128 nuol’. Alaryhmän N1c synnyttäneet mutaatiot M46,Tat, P105 tapahtuivat ehkä 12 000 vuotta sitten, minkä jälkeen alaryhmän N1c miehiä alkoi levittäytyä Keski-Siperiasta Pohjois-Siperiaan ja koilliseen Eurooppaan; ks. kartta ’N1c nuol copy’. Kartta ’N1c nuol copy’. N1:n alaryhmän N1c (entisen N3:n) levikki. Kartan tummennettu alue kuvasi alkuperäisessä Rootsi et al. 2004:n kartassa haploryhmää N. Alaryhmän N1b synnytti mutaatio P43, joka tapahtui ehkä 6500 vuotta sitten. N1b:n levikki käsittää pohjoisen Euraasian keskisen alueen, ei Euroopan pohjoisosia eikä Pohjois-Siperian itäosia. Ryhmällä N1b on kaksi keskittymää keskisessä PohjoisSiperiassa, toinen Obinlahdella ja toinen Taimyrin niemimaalla; ks. kartta ’N1b nuol’. Kartta ’N1b nuol’. N1:n alaryhmän N1b (entisen N2:n) levikki. 8 Alaryhmän N1a synnytti mutaatio M128 ehkä noin 11 800 vuotta sitten PohjoisKiinassa. Halporyhmää N1a esiintyy hajallaan Aasiassa; kartan mukaan sillä on pieni keskittymä myös Kazakstanissa sekä Koreassa ja Kiinassa. Kartta ’N1a-M128 nuol’. Haploryhmän N1a (entisen N1:n) levikki. Kartasta ’N jakautuminen b wiik copy’ näkyvät vielä kokoavasti kyseisen kolmen alaryhmän N1c, N1b ja N1a siirtymiset. Kartasta nähdään havainnollisesti mm., että alaryhmä N1b levikki on suureksi osaksi alaryhmän N1c levikin sisällä ja että alaryhmän N1a levikki on muiden alaryhmien levikeistä erillään. Kartan mukaan ryhmää N1b esiintyy kyllä myös Venäjällä. (Ryhmän alue ulottuu lännessä ainakin vepsäläisiin saakka, joissa tämän alaryhmän osuus on 18 %.) Suomessa ryhmä N1b on harvinainen. (Kuriositeettina mainittakoon kuitenkin, että Jaakko Ilkan suku kuuluu tähän ryhmään.) Paljolti Siperian ulkopuolelle jäänyt alaryhmä N1a on verraten harvinainen. Sitä esiintyy harvinaisena eri puolilla Aasiaa; heikkoja keskittymiä sillä on Kazakstanissa, Koreassa ja Kiinassa. Erikoisuutena mainittakoon myös, että haploryhmää N1 on löytynyt vähäisessä määrin myös navaho-intiaaneilta; kyseisten navaho-intiaanien esi-isiä on saattanut siirtyä Keski-Aasiasta Manshurian kautta (Siperian ja Alaskan yhdistäneelle) Beringin kannakselle ja sieltä edelleen etelämmäs Pohjois-Amerikkaan. 9 Kartta ’N jakautuminen c 10’. Haploryhmän N1 alaryhmien ja N1:tä edeltäneiden haploryhmien jakautumisia ja levittäytymisiä. Eurooppalainen alaryhmä N1c1 ja jakutialainen alaryhmä N1c eroavat tosistaan siten, että edellisessä on tapahtunut mutaatio M178 mutta jälkimmäisessä ei (vrt. ryhmä N1c1 vs. N1c*). Alaryhmän N1c1 levikki SNP-mutaatioiden kannalta Käsittelen SNP-mutaatioiden (Single Nucleotide Polymorphisms) perusteella määrätyn haploryhmän N1c sekä sen alaryhmien N1c1 ja N1c* levikkejä. Nämä näkyvät oheisista kartoista, jotka edustavat kolmea tarkkuustasoa (zoomaustasoa) : 1) koko Eurooppaa, 2) Pohjoismaita ja 3) Suomea. 10 Kartta ’N1c1 Eur 10’. Alaryhmän N1c1 levikki Euroopassa. 11 Kartta ‘N3 Pohjois-Eur nrot harm’. Haploryhmän N1c1 levikki Pohjoismaissa ja niiden lähialueilla. Suomalaisten N1c1-miesten frekvenssejä eri maakunnissa esitellään tutkimuksessa Lappalainen et al. 2006. Tutkimuksessa on mukana yhdeksän maakuntaa; ks. kartta ‘N3 Suomen maakunnat copy’. Maakuntien prosenttien perusteella N1c1 on selvästi yleisempi Itä-Suomessa kuin Länsi-Suomessa: Itä-Suomen frekvenssi on 71 % ja Länsi-Suomen 41 %. Lisäksi maakuntien frekvenssien perusteella Suomi voidaan jakaa karkeasti kolmeen vyöhykkeeseen; ks. kartta ‘N1c Suomessa 8’: Idässä N1c1-frekvenssi on noin 65 – 80 % ja lännessä noin 25 – 40 %. Näiden välisellä alueella N1c1-frekvenssi on 55 – 60 %. Suomesa on siis selvä itä-länsi – suuntainen gradientti. Pienen erikoisuuden muodostavat Pohjanmaan ruotsinkieliset: heidän N1c1frekvensinsä 40 % on korkeampi kuin Satakunnan ja (pääasiassa suomenkielisen) Etelä-Pohjanmaan. Erikoisuus selittynee siten, että Ruotsista Kokemäensuulle ja sieltä Satakuntaan ja Etelä-Pohjanmaalle levittäytyneitä haploryhmän (alkujaan todennäköisesti ruotsinkielisiä) I-miehiä ei ole muuttanut samassa määrin ruotsinkielisten pohjanmaalaisten joukkoon rannikkoalueelle. Ehkä ruotsinkielisten pohjalaisten miesten haploryhmät perustuivat vahvemmin Suomen alkuperäisempään väestöön, jossa N1c1-miehiä oli suhteellisen paljon, eikä I-miehiä ollut vielä tullut Suomeen. Selitykseen sisältyy tosin merkillisyys: ”Uusia” ruotsinkielisiä I-miehiä tuli Ruotsista Satakuntaan ja Etelä-Pohjanmaalle, mutta heitä ei tunkeutunut kovin paljon ”vanhempien” ruotsinkielisten alueille, joita asui rannikolla. ”Uudet” ruotsinkieliset I-miehet vaihtoivat kielensä suomeen (tai he olivat vaihtaneet kielensä jo ennen Etelä-Pohjanmaalle tuloaan), mutta ”vanhat” ruotsinkieliset säilyttivät kielensä ja puhuvat ruotsia vielä tänäänkin. 12 Kartta ‘N3 Suomen maakunnat 8 väri b’. Suomen yhdeksän maakunnan N1c1-frekvensit. Luvut osoittavat, kuinka suuri prosenttiosuus maakunnan miesväestöstä kuuluu haploryhmään N1c1. Lähde: Lappalainen et al. 2006. Kartta ‘N1c Suomessa c 8’. Suomen kolme tai neljä vyöhykettä, jotka eroavat toisistaan N1c1-frekvenssien perusteella. Haploryhmän N1c vuosituhantiset vaiheet On selvää, että Koillis-Euroopan (myös Suomen) N1c1-miesten isälinjojen mukaiset esi-isät ovat tulleet idästä. Milloin tämä on tapahtunut ja miltä alueilta he ovat tulleet? Olen aikaisemminkin vastannut tähän kaksiosaiseen kysymykseen näin: N1c1-miehet olivat lähtöisin jääkauden aikaisesta Siperian refugista, ja he lähtivät sieltä vielä jääkauden aikana kohti Eurooppaa asettuen asumaan Volganalueelle, josta he levittäytyivät Koillis-Eurooppaan jääkauden loppuvaiheessa ja jääkauden jälkeisinä aikoina. 1. Haploryhmän N1c1 jääkaudella: Siperian refugi ja Volganalue 13 Kartta ’Siperian refugi b copy’. Kartassa Siperian refugiksi on tulkittu se jäätön ja vedetön alue 1) jonka länsirajan muodostaa jäätikkö sekä Pur- ja Mansi-järvet ja 2) jonka itäraja sijaitsee murtoviivalla, joka yhdistää toisiinsa jäättömän alueen itäpuolella olevat pienemmät jäätikkösaarekkeet; vrt. kartan keltainen alue ’Siperian refugi N1’. Tämän tulkinnan mukaan Siperian refugi ulottui Irtysh-joelta Lena-joelle, ja siihen kuului useita suuria jokia: Ob, Yenisei, Angora ja Kheta. Jäätikössä oli kuusi keskusta, joista Pohjois-Euroopan kannalta tärkein oli Skandinavian keskus (kartan musta ympyrä Sc). Kartan nuoli, joka kulkee Siperian refugista Turgain kanaalin (Turgai Channel) poikki VolganKaman alueelle osoittaa Siperian refugin väestön siirtymisen alkueräiseltä refugi-alueeltaan uudemmalle Itä-Euroopassa sijainneelle asuinalueelleen. Uusi alue sijaitsi Uralvuoriston (kartan U) länsipuolella Dvina-Petchoran ja Ylä-Volgan järvien eteläpuolella. Järvet olivat jäätikön makeiden sulavesien keräymäaltaita, jääjärviä. 14 Kartta ’Siperian refugi f’. Ob-Irtish –jokien ja Lena-joen välinen Siperian refugi nykyisellä kartalla. Siperian refugia ja Volganaluetta koskevat perustelut Kartan ’Siperian refugi b copy’ perustelut ovat geneettiset: 1) Mutaatio LL22g, joka synnytti haploryhmän N1, tapahtui 19 500 vuotta sitten jossakin keskisessä tai eteläisessä Siperiassa, ja 2) mutaatio M46/Tat, joka synnytti haploryhmän N1c tapahtui 12 000 vuotta sitten niin ikään jossakin keskisessä tai eteläisessä Siperiassa. Oleellista on se, että geneetikkojen mukaan kyseisten mutaatioiden tapahtumapaikkana ei ollut läntinen eikä itäinen Siperia, vaan sen keskiosat. Nykyisten turkkilaiskielten levikkikartan perusteella pohjoiseensaapumis-reitti on saattanut kulkea sitä käytävää pitkin, joka vielä nykyään näkyy kielikartalla turkkilaiskielten saarekkeiden ketjuna Mongolian luoteiskulmalta Jakutiaan kartassa ’Turkkilaiskielten alueet’. Kartta ’Turkkilaiskielten alueet nuol’. Turkkilaiskielisiä alueita on hajallaan erittäin laajalla alueella. Turkkilaiskielten saarekkeiden ketju kulkee Mongolian lounaiskulmalta halki Siperian Jakutiaan; vrt Wiikin lisäämä nuoli. Tämä saattaa heijastaa haploryhmän N1c miesten vuosituhansien takaista siirtymisreittiä Pohjois-Siperiaan. Kartan lähde: Wikipedia. 15 Kartta ’N1c kartta 10 nuol’. N1:n ja N1c:n mahdolliset reitit. Kartan mukaan N1- ja N1c-miehiä olisi Pohjois-Siperiassa ensimmäiseksi ollut Jakutian alueella, josta heitä olisi siirtynyt sekä länteen että itään. Kartan läntisin nuoli edustaa N1- ja N1c-miesten lopullista siirtymistä Fennoskandiaan ja Baltiaan. Tämän siirtymisen lähtöalue on Volganalueella (joka sijaitsee hiukan etelämpänä kuin geneettisen kartan ’N1ckartta 10 nuol’ perusteella voisi päätellä). Edellä sanotun perusteella esimerkiksi suomalaisten N1- ja N1c-miesten esilinjojen edustajat asuivat ensin jossakin Jakutian alueella eli laajemmin Siperian refugissa, josta heitä myöhemmin siirtyi lännemmäs, ensin Volganalueelle ja sitten nykyisille asuinalueilleen Fennoskandiaan ja Baltiaan. Siperian refugin kieli Pohjois-Siperian ja Koillis-Euroopan haploryhmän N1 nykyisten frekvenssien perusteella on pääteltävissä, että jo Siperian jääkaudenaikaisen refugin miehissä oli runsaasti haploryhmän N1 miehiä. Tämän haploryhmän miehiä oli levittäytynyt myös Siperian refugin itäpuolelle joko jo jääkauden aikana tai sen jälkeen, sillä nykyään N1-miehiä on runsaasti myös Koillis-Siperiassa, Beringinmerelle rannoilla. Tulkitsen sen Pohjois-Siperian alueen, joka sijaitsi Lena-joen itäpuolella, kuuluneen muuhun kuin Siperian refugiin; nimitän tätä Itä-Siperian refugiksi. Tämän alueella on nykyään kaksi N1-miesten keskittymään; ks. kartat ’N1 kartta nuol copy’ ja ’N1c nuol copy’. Näistä läntisen keskittymän kieli on turkkilainen dolgan tai sakha (= jakuutti), mutta itäisen keskittymän kieli jokin kamtshatkalainen kieli, monessa tapauksessa chukchin kieli. Edellä sanotun mukaan Volgan alueen väestö oli siis geneettisessä mielessä Siperian refugin N1c-väestön Eurooppalainen uloke. Jos ajattelee, että sama koski myös kieliä, voidaan suomalais-ugrilaiset kielet tulkita turkkilaiskielten ”ulokkeeksi”. Kantakielten kannalta tämä tarkoittaisi sitä, että vanhastaan kielipuussa oli turkkilainen (altailainen?) runko ja siinä oksa, joka (esimerkiksi ympäristössä puhuttujen kielten vaikutuksesta) kehittyi erilaiseksi kuin rungosta lähtevät muut 16 oksat. Kysymyksessä oli suomalais-ugrilaisen (uralilaisen) kielen oksa ja ”uuden puun” synty. Siihen, että turkkilaiskielet muodostivat rungon, jota suomalaisugrilaiset kielet olisivat kehittyneet, antaa aiheen geneettisin perustein määritettyjen väestöjen (N-miesten) siirtymiset: Pohjois-Siperiaan tulleet väestöt (oikeastaan Nmiehet) ovat geneettisten karttojen mukaan tulleet etelästä ja toisaalta etelästä löytyy juuri turkkilaisia (ei suomalais-ugrilaisia) kieliä. Jos tällaiset kielten kehittymiset ovat todella tapahtuneet, ne ovat tapahtuneet (kielten kannalta katsoen) erittäin kaukaisessa menneisyydessä: turkkilaiskielten ja suomalais-ugrilaisten kielten sanastot ovat eriytyneet jo niin kauas toisistaan, että etymologisesti yhteisiä, yhteiseen kantakieleen perustuvia, cognate-sanoja ei enää ole löydettävissä. Jotkut kielitieteilijät, jotka kaikesta huolimatta kannattavat kyseistä uralilais-altailaista hypoteesia, ovat taipuvaisia löytämään kielten eräiltä muilta osa-alueilta turkkilaiskielten ja suomalais-ugrilaisten kielten välisiä yhtäläisyyksiä: 1) Joillakin pronomineilla on samantapaiset muodot (esim. minä – sinä on turkmenissa men – sen), 2) molemmissa kielissä on vokaalisointua, 3) molemmat kielet ovat agglutinoivia kieliä, joille on tyypillistä sanan kantaan liitettävät suffiksit ja niiden jonot, 4) molempien kielten pohjana olevana sanajärjestyksenä on SOV (subjekti+objekti+verbi) ja 5) niille on tyypillistä kieliopillisen suvun (he – she) puuttuminen. Tosin suositumpi kuin uralilai-altailainen hypoteesi näyttää olevan nostraattihypoteesi eli euraasialainen hypoteesi, jonka mukaan altailaisten ja uralilaisten kielten lisäksi samaan kantakieleen kuuluvat myös indoeurooppalaiset kielet. Tämän kielihypoteesin mukaista kantakieltä vastaa genetiikassa lähinnä haploryhmä F, johon kuuluvat alahaploryhminä Euroopassa erityisen yleiset haploryhmät I, R1a, R1b ja N. Onko mahdollista, että haploryhmän F puitteissa puhuttiin ”nostraattista kantakieltä” jossa oli mukana aineksia sekä indoeurooppalaisista, altailaisista että uralilaisista kielistä? 17 Kartta ’SU T M K’. Suomalais-ugrilaisten (perinteisten uralilaisten) kielten (SU), turkkilaiskielten (T), mongolilaiskielten (M) sekä kamtshatkalaiskielten (paleosiperialaisten kielten) (K) summittaiset alueet. Kartan mukaan haploryhmän N1 alueilla puhutaan kolmeen eri kielikuntaan kuuluvia kieliä. Kielten yksityiskohtaisemmat puhuma-alueet näkyvät jäljempänä olevista kartoista. 2. Haplorymän N1c alueiden laajeneminen jääkauden loppuvaiheissa Kun jääkauden lopulla jäätikkö alkoi supistua ja sen eteläraja vetäytyä kohti pohjoista, tarkemmin Ruotsin tuntureilla sijainnutta Skandinavian keskusta kohti, Volgan alueen väestö seurasi vetäytyvää jäänreunaa ja siirtyi vähä vähältä kohti luodetta (Suomea ja Baltiaa). Näin N1c-miesten ja suomalais-ugrilaisten kielten alue laajeni Volganalueelta Keski- ja Pohjois-Venäjälle, Baltiaan ja pohjoiseen Fennoskandiaan. Ehkä teoria, jonka mukaan suomalaiset ovat tulleet ”Volgan mutkasta” ei olekaan niin virheellinen, kuin monet ovat ajatelleet. Esitän N1-miesten siirtymisen Siperian refugista ensin Volgfanalueelle ja sieltä kohti luodetta karttoina ’Siperia Nunez 1987 kelt copy’ ja ’Poikalainen C 14 nuol’. Kartta ’Siperia Nunez 1987 kelt copy’. Perinteinen Volganalue (keltainen), jota monet historiallisen kielentutkimuksen edustajat ovat pitäneet suomalais-ugrilaisten (uralilaisten) kielten syntyalueena. Alue osuu paljolti yksiin sen Volgalaisalueen kanssa, jolle N1c miehiä oli saapunut Siperian refugista kartan ’Siperian refugi b copy’ mukaan. Wiikin lisäämät nuolet kuvaavat paitsi N1-miesten, mahdollisesti myös suomalais-ugrilaisten väestöjen, muuttoreittejä. Kartan pohja: Nunez 1987. 18 Kartta ’Poikalainen C 14 nuol’. Pohjoinen Euraasia jääkauden aikana noin vuonna 10 000 eaa. Väino Poikalaisen mukaan. Wiikin lisäämät nuolet osoittavat, mitä N1-miesten ja samalla ehkä suomalais-ugrilaisten väestöjen siirtymisiä oli tapahtunut ennen kartan osoittamaa vaihetta. Edellä olen esittänyt, että N1c-miehet asuivat jääkauden maksimin aikana noin 20 000 vuotta sitten Siperian refugissa, joka sijaitsi Ob-Irtysh –jokien ja Lena-joen välisellä alueella. Täältä he siirtyivät Volgan-Kaman alueelle eli Volganalueelle. Alue sijaitsi silloisen jäätikön eteläreunan lähellä. Kun jäätikkö alkoi sulaa ja sen eteläreuna siirtyä pohjoisemmas, N1c-miehet (samoin kuin alueiden muutkin väestöt) jakautuivat kahtia: Toiset säilyttivät entiset elintapansa, jotka sopivat jäätikön reunan lähellä asuville, ja seurasivat jäätikön eteläreunaa sen vetäytyessä pohjoisemmas. Näiden ei tarvinnut vaihtaa elintapojaan, mutta heidän tuli siirtää elinpaikkansa yhä pohjoisemmas sitä mukaa, kun jäänreuna siirtyi. Toiset N1c-miehet jäivät entisille asuinpaikoilleen ja vaihtoivat elintapansa sellaisiksi, että ne sopivat jäätiköstä kauempana sijaitseville lämpimämpien alueiden asukkaille. Esimerkiksi suomalaisten, saamelaisten, virolaisten, latvialaisten, liettualaisten, pohjoisvenäläisten ja keskivenäläisten geneettiset esi-isät kuuluivat edelliseen joukkoon ja olivat ”siirtyjiä”. Esimerkiksi marien ja mordvalaisten ja monien muiden suomalaisten etäsukukieliä puhuvien väestöjen esi-isät kuuluivat jälkimmäiseen joukkoon ja olivat ”paikoilleen jääjiä”. 3. Haploryhmän N1c alueiden laajeneminen jääkauden jälkeen Tarkastelen seuraavaksi kysymystä, missä vaiheissa suomalaisten N1c-miehet saapuivat Suomeen ja missä vaiheessa heidän määränsä erityisesti kasvoi. Tulkitsen heitä saapuneen Suomeen erityisesti viidessä vaiheessa; kuudennessa vaiheessa heidän määränsä kasvoi merkittävästi ilman, että uutta väestöä saapui alueelle: 1. Suomusjärven kulttuuri 8400-5100 eaa. 2. Kampakeraaminen kulttuuri 5100-3300 eaa. 3. Vasarakirveskulttuuri 3200-2400 eaa. 19 4. Pronssikausi 1500-500 eaa. 5. Roomalainen rautakausi 0-400 jaa. 6. Savolaisekspansio 1475-1700 jaa. 1. Suomusjärven kulttuuri Suomen ensimmäiset asukkaat saapuivat nykyisen Suomen alueelle heti, kun maata paljastui jäätikön alta. Tämä tapahtui Allerödin interstadiaalin aikana 12 700 – 10 700 eaa., jolloin kaakkoisinta ja itäisintä Suomea (samoin kuin Itä-Karjalaa) alkoi vapautua jäästä; ks. kartta ’Jäänreuna’. Ensimmäiset Suomeen saapuneet miehet edustivat todennäköisesti haploryhmää N1c1, joiden asuinalueita olivat olleet koillinen Eurooppaa ja pohjoinen Siperia; ks. kartat ’N tat kartta b nuoli’ ja ‘N3 Pohjois-Eur nrot harm n 8’. Kartta ’Jäänreuna 6’. Jäänreunan kaakkoispuolella sijainneita asuinalueita. Kartan pohja (ilman nuolia ja haploryhmämerkintöjä): Pavel Dolukhanov. Siperian refugista lähteneiden N1c1-miesten asuinalueita saattoivat olla Byzovya, Karhuluola, Talitsky ja Kapova ja R1a-miesten Dnestr, Lipia, Ylä-Dnepr ja Desna. Kostenki-Avdeevo saattoi kuulua ehkä jommallekummalle tai molemmille. 20 Kartta ’Jäätikönreuna’. Jäätikön eteläreunan vetäytyminen. Böllingin interstadiaalin aikana (n. 11 000–10 000 eKr.) koko Suomi oli vielä jäätikön peittämänä, mutta Allerödin interstadiaalin aikana (n. 9600–9000 eKr.) kaakkoisin ja itäisin Suomi (samoin kuin Itä-Karjala) vapautuivat jäästä. Kartan vaaleamman harmaan alueet edustavat Böllingin interstadiaalin aikana vapautuneita alueita ja tummemman harmaan alueet Allerödin interstadiaalin aikana vapautuneita alueita. Kartan vuosiluvut ovat kalibroimattomia vuosia. Kalibroituina vuosina Bölling-interstadiaali oli noin 14 670-14 100 vuotta sitten ja Alleröd-kausi noin 13 450–12 600 vuotta sitten. Suomen itäiset N1c1-miehet perustuvat niihin miehiin, jotka ovat asuneet jo vanhastaan (ehkä jo jääkauden loppuvaiheessa) Pohjois-Venäjän ja Volgan alueilla ja saapuneet sinne Siperian refugista. Suomen läntiset N1c1-miehet, jotka ovat tulleet Suomeen Virosta ja muista Baltian maista, ovat hekin peräisin Venäjän alueelta, jonne he ovat tulleet Siperian refugista. Näin ollen Suomen itäiset ja läntiset N1c1miehet, vaikka he ovatkin tulleet Suomeen kahdelta eri suunnalta, edustavat viime kädessä samoja Venäjän alueelta ja sitä ennen Siperian refugista lähteneitä miehiä. Suomusjärven kulttuurin aikaiset kulttuurit olivat 1) Baltiassa, Vienassa ja Luoteis-Venäjällä Kundan, Veretjen ja Butovon kulttuurit, 2) Puolan alueella Svidrin kulttuuri, 3) Keski-Euroopassa Hampurin kulttuuri ja 4) Ranskassa Magdalenen kulttuuri; ks. kartta ’Suomusjärvi ym värit 10’. Neljä kulttuurialuetta voidaan yhdistää jääkaudenaikaisiin refugeihin ja näiden miehiin seuraavasti: 1) Suomusjärven, Kundan, Veretjen ja Butovon kulttuurit perustuivat Siperian refugiin ja sen Y-haploryhmään N1 ja (vähemmässä määrin) Ukrainan refugiin ja sen Y-haploryhmään R1a; 2) Svidrin kulttuuri perustui Ukrainan refugiin ja sen Y-haploryhmään R1a; 21 3) Hampurin kulttuuri perustui kahteen refugiin, Iberian refugiin ja sen R1b-miehiin sekä Ukrainan refugiin ja sen R1a-miehiin; ja 4) Magdalenen kulttuuri perustui Iberian refugiin ja sen Y-haploryhmään R1b. Voidaan mennä vielä pitemmälle ja ajatella myös kielten määräytyneen refugien perusteella: 1) Suomusjärven, Kundan, Veretjen ja Butovon kulttuurien kieli saattoi olla suomalais-ugrilainen; 2) Svidrin kulttuurin kieli saattoi olla sellainen itäinen indoeurooppalainen kieli, josta kehittyivät mm. balttilaiset ja slaavilaiset kielet; 3) Hampurin kulttuurin kieli saattoi olla sellainen läntinen indoeurooppalainen kieli, josta kehittyivät mm. germaaniset, kelttiläiset ja itaaliset kielet; ja 4) Magdelenen kulttuuirn kieli saattoi olla jokin ”vanha länsieurooppalainen” eiindoeurooppalainen kieli, joita olivat mm. baskilaiskielet. Kartta ’Hampuri zz 8’. Magdalenen, Hampurin, Svidrin ja Kundan kulttuurit noin 12 000-10 000 eaa. Kartasta nähdään näiden kulttuurien summittaiset alueet ja ne Y-haploryhmät, joista kulttuurien väestöt todennäköisesti koostuivat: Magdalene = R1b, Hampuri = N1+R1b, Svidri = R1a ja Kunda = N1+R1a. Y-haploryhmän miehiä on tässä vaiheessa siirtynyt Etelä-Balkanilta pohjoisemmas. 2. Kampakeraaminen kulttuuri Toinen vaihe, jossa N1c-miehiä on todennäköisesti tullut Suomeen, on kampakeraamisen kulttuurin vaihe: varhaiskampakeramiikka oli vallalla 5100-4100 eaa ja myöhäiskampakeramiikan 3700-2900 eaa. Kulttuuri sijaitsi Ylä-Volgalla, josta väestöjä tuli ainakin jonkin verran Itämeren alueelle. Tänne syntyi kukoistava tyypillisen kampakeramiikan kulttuuri (4100-3500 eaa.). Kulttuuri kuului 22 itämerensuomalaisille. Maahantulijoiden miehet lienevät edustaneet varsinkin (Siperian refugista peräisin olevaa) haploryhmää N1c ja pienemmässä määrin (Ukrainan refugista peräisin olevaa) haploryhmää R1a. On mahdollista, että väestön miehissä oli mukana myös pieni määrä R1b-miehiä, joita asuu vielä nykyäänkin mm. bashkiirien alueella itäisimmässä Euroopassa (jonne nämä miehet olivat jääneet erotessaan muista R1b-miehistä, kun R1b-miehiä alkoi siirtyä Euroopan halki läntisimpään Eurooppaan.) Kartta ’Kampakeramiikka 12’. Kampakeraamisen kulttuurin, Tyypillisen kampakeraamisen kulttuurin, Kama-Uralin kulttuurin ja peleosiperialaisten kulttuurien alueet. Voidaan olettaa, että volgalaisen kampakeraamisen kulttuurin ja itämerensuomalaisen tyypillisen kampakeraamisen kulttuurin miehet edustivat voittopuolisesti haploryhmää N1c1. Myös saamelaisen liuskevartsiittikulttuurin miehet saattoivat olla enimmäkseen haporyhmää N1c1. 3. Vasarakirveskulttuuri Kolmas vaihe, jossa N1c-miehiä on saattanut tulla Suomeen, on vasarakirveskulttuuri. Kysymyksessä oli Keski-Euroopassa ja Itä-Euroopassa vallinneen nuorakeraamisen kulttuurin laajentuma, joka oli kehittynyt palloamforakulttuurin pohjalta; ks. kartta ’Nuorakeramiikka Corded Ware’. Nuorakeraamisen kulttuurin ja palloamforakulttuurin väestöt olivat lähtöisin voittopuolisesti Ukrainan refugista. Nuorakeraamisena aikana Euroopassa vallitsi erityisesti kaksi laajaa kultuuria: nuorakeraaminen kulttuuri ja kellopikarikultuuri. Nuorakeraaminen kulttuuri pohjautui aikaisempiin Hampurin ja Svidrin kulttuureihin, ja sen miehet edustivat todennäköisesti Balkanin refugin I-miesten ja Ukrainan refugin R1amiesten sekoittumaa I+R1a. Kellopikarikulttuuri pohjautui Magdalenin kulttuuriin, ja sen miehet lienevät edustaneet voittopuolisesti haploryhmää R1b. Kuitenkin se nuorakeraamisen kulttuurin osa, jonka väestöä levittäytyi vasarakirveskulttuurina/sotakirveskulttuurina Suomeen, oli peräisin nuorakeraamisen 23 kulttuurin koilliskulmalta eli Etelä-Baltiasta. Tämä pohjautui osittain Kundan kulttuuriin ja osittain Svidrin kultuuriin, ja sen miehet edustivat kahta Yhaplotyyppiä, ”siperialaista” N1:tä ja ”ukrainalaista” R1a:ta. Tämän mukaan Suomen rannikoille saapuneet vasarakirvesväestön miehet edustivat sekatyyppiä N1+R1a. Päätellen siitä, että R1a:n frekvenssi on nykysuomalaisissa miehissä verraten alhainen, vain noin 8 prosenttia, vasarakirvesväestön miesten R1a-osuus on saattanut olla verraten pieni verrattuna sen N1-osuuteen. Kieleltään vasarakirvesväestön kieli oli (Ukrainan refugin muiden väestöjen kielten mukaisesti) itäinen indoeurooppalainen kieli, todennäköisesti balttilainen kieli. Siihen, että vasarakirvesväestön kieli oli balttilainen, viittaavat ne lukuisat balttilaiset lainasanat, joita nykysuomessa on. Esimerkiksi lauseen Paimenet parjasivat aina puuroaan heimojen ahtaissa hirsimajoissa kahdeksasta sanasta jokainen on balttilainen lainasana, jonka vasarakirvesväestö on tuonut mukanaan Suomeen eteläisestä Baltiasta. Balttilaiset uudisasukkaat asettuivat asumaan Suomen rannikoille ja he puhuivat täällä luonnollisesti ensin vain omaa balttilaista kieltään; kieltä voidaan nimittää ”suomenbaltiksi” nykyisen nimityksen ”suomenruotsi” mallin mukaisesti. Vuosisatojen kuluessa uudisasukas-baltit assimiloituivat sekä gneettisesti, kulttuurisesti että kielellisesti maan alkuperäiseen väestöön, ja tuloksena olivat ”suomalaiset”, ”suomalainen kulttuuri” ja ”suomen kieli”. Ensimmäinen kerta näitä termejä voitiin nyt käyttää erottamaan Suomen alueen toista aluetta, joka kuului ”saamelaisille”, ”saamalaiselle kulttuurille” ja ”saamen kielelle”. Tämän mukaan balttilaisten uudisasukkailla oli ratkaiseva osuus siihen, että suomalaiset erottuivat saamelaisista: suomalaiset olivat niitä rannikon asukkaita, joihin balttilaisvaikutus ulottui, mutta saamelaiset olivat niitä, joihin tämä vaikutus ei yltänyt. 24 Kartta ’Globular Amphora and CW b 8 copy’. Pohjois-Eurooppa palloamfora-kulttuurin (34002800 eaa.) ja nuorakeraamisen kulttuurin (2800-2300 eaa.) aikana. Skandinavian ja SuomenViron-Latvian nuorakeraamisten kulttuurien niminä ovat yleisen käytännön mukaiset sotakirveskulttuuri ja vasarakirveskulttuuri. Gimbutasin kurgan-hypoteesin mukaan IE kieli saapui jamnaja-kulttuurin alueelta ensin palloamfora-kulttuurin alueelle ja levisi täältä mm. Skandinaviaan ja Suomeen. Skandinaviaan saapuneen sotakirveskulttuurin kieli oli germaaninen, Suomeen saapuneen vasarakirveskulttuurin kieli balttilainen. Nuorakeraamisen kulttuurin alueilla Y-haploryhmä R1a yleistyi muiden Y-haploryhmien kustannuksella. Itäisen nuorakeramiikan pohjoisten alueiden väestöille oli tyypillistä Y-haploryhmän N1 korkeat frekvenssit. Tämä johtui siitä, että näillä alueilla nuorakeramiikka oli tullut tyypillisille SU kielten ja Y-haploryhmän N1 alueille. 25 Kartta ’Nuorakeramiikka nuol’. Pohjoisen ja läntisen Euroopan kaksi laajaa 3000- ja 2000-lukujen kulttuurialuetta. Suomeen levinnyt Nuorakeraminen kultuuri tunnetaan yleensä Vasarakirveskulttuurina tai Sotakirveskulttuurina. Vaaleamman vihreät alueet = alueita, joille nuorakeraaminen kulttuuri levisi. Suomeen kulttuuri on todennäköisesti tullut kartan keskivihreältä alueelta Baltiasta. Tällä alueella vallitsi Väinäjoen-Njemenin kulttuuri; ks. kartta ’Vasarakirves nuol 10 copy’. Vasarakirveskulttuurin aikana N1c1-miehiä tuli Suomeen Baltiasta. Baltian miehet edustivat suureksi osaksi samaa haploryhmää N1c1 kuin Suomen alkuperäisemmätkin miehet. Baltiassa heissä oli ilmeisesti kuitenkin tapahtunut joukko STR-mutaatioita, joita ei ollut tapahtunut Suomen miehissä. Tästä syystä balttilaismiesten mukana tuli läntiseen Suomeen uudenlaisia STR-mutaatioiden synnyttämiä N1c1-ryhmän alatyyppejä, joita ei aikaisemmin idän suunnalta (mm. Volglanalueelta ja Pohjois-Venäjältä) tulleissa miehissä ollut. 4. Pronssikausi Pronssikaudella (1500 – 600 eaa.) Suomeen tuli vaikutteita kahdelta vastakkaiselta suunnalta: lännestä skandinaavisen pronssikulttuurin piiristä ja idästä tekstiilikeraamisen kulttuurin ja Ananjinon kulttuurin piiristä; ks. kartta ’Tekstiilikeramiikka nuol 10’. Suomen kannalta oleellista oli se, että skandinaavisen pronssikulttuurin vaikutus oli voimakasta Suomen rannikoille, että tekstiilikeraamisen kulttuurin vaikutus oli voimakasta Itä- ja Sisä-Suomeen ja että 26 Ananjinon kulttuurin vaikutus oli voimakasta pohjoiseen Suomeen (jossa vallitsi saamelaisten asbestikeraaminen kulttuuri). Nämä vaikutukset syvensivät rannikonsuomalaisten (länsisuomalaisten) ja sisämaansuomalaisten (itäsuomalaisten) eroa, samoin (itä)suomalaisten ja saamelaisten eroa. Geneettisessä mielessä pronssikaudella oli kaksinainen merkitys: Itä-Suomeen (itäsuomalaisten alueelle) ja Pohjois-Suomeen (saamelaisten alueelle) saapui väestöä, jonka miehissä haploryhmä N1 oli vallitseva, mutta Länsi-Suomeen saapui väestöä, jonka miehissä haploryhmä I oli vallitseva. Pronssikauden geneettinen tilanne näkyy selvästi nykysuomalaisten miesten Y-haploryhmien frekvensseistä: Länsisuomalaisissa miehissä ”läntinen” haploryhmä I ja ”itäinen” haploryhmä ovat yhtä yleisiä (noin 40 %), mutta itäsuomalaisissa miehissä N1:ää on noin 70 prosenttia ja länsisuomalaisissa vain noin 40 prosenttia. Kartta ’Tekstiilikeramiikka nuol 10’. Pronssikulttuuri vallitsi Pohjoismaissa 1800 – 600 eaa. Kartan mukaan Pohjoismaissa oli pronssikaudella kolme eri kulttuuria; tekstiilikeraaminen kulttuuri idässä, skandinaavinen pronssikulttuuri lännessä ja asbestikeraaminen kulttuuri pohjoisessa. Kartan pohja: Matti Huurre. N1c1-miehet asuttivat koko Suomen, myös sen läntiset osat, sitä mukaa kuin kuivaa maata paljastui jäätikön alta. Oletettavasti N1c1-miehet säilyivät geneettisesti yhtenäisenä joukkona, vaikka maahan saattoikin tulla mm. kuoppakeraamisen kulttuurin, tyypillisen kampakeraamisen kulttuurin aikana ja tekstiilikeraamisen kulttuurin aikoina uutta väestöä idästä. Eri vaiheissa Suomeen saapuneet N1c1miehet muodostivat sen peruspopulaation, joka oli valmiiksi kehittynyt ja kattoi koko Suomen, myös sen itäpuoliset alueet. Tämä N1c1-miespopulaatio jakautui kuitenkin kahteen N1c1:n STR-alatyyppiin ensin vasarakirveskulttuurin aikana viitisen tuhatta vuotta sitten ja sitten savolaisekspansion aikana vain muutama vuosisata sitten. Ennen savolaisekspansion alkua vuonna 1475 ajattelen Suomen N1c1-miesten olleen sillä tavalla kaksijakoinen populaatio, että Länsi-Suomessa asui STR-alatyyppi, joka 27 perustui balttilaisten saapumiseen, mutta Itä-Suomessa asui edelleen suhteellisen muuttumaton Suomen itäpuolisilta alueilta saapunut STR-alatyyppi. Tämän ja länsisuomalaisen balttilaisvaikutteisen alatyypin erot kärjistyivät entisestään savolaisekspansion vaikutuksesta: niillä N1c1-miehillä, jotka asuivat Mikkelin seudulla (”Suur-Savossa”) ja jotka lähtivät sieltä savolaisekspansiona kohti Savon erämaita, tuli olemaan suuri merkitys siihen, minkälaisiksi savolaiset ja itäsuomalaiset yleisemminkin kehittyivät. Tämä vaikutus näkyy uskoakseni juuri niinä STR-haplotyyppien erilaisuuksina, joita nykyään tavataan länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten N1c1-miesten STR-alatyyppien välillä; käsittelen näitä erilaisuuksia yksityiskohtaisemmin jäljempänä. 5. Roomalainen rautakausi Ajanlaskun ensimmäisen muutaman vuosisadan aikana Suomen rannikoille ilmestyi uusi kalmistotyyppi, tarhakalmisto. Kalmistotyyppi oli yleinen Liettuassa, Latviassa ja Virossa roomalaisella rautakaudella 0 - 400 jaa. Ns. Hackmanin teorian mukaan ne uudisasukkaat, jotka toivat tarhakalmistot Suomeen, olivat Suomen ensimmäisiä asukkaita. Tämä teoria on kuitenkin kumottu, ja sen sijalle on tullut jatkuvuusteoria, jonka mukaan Suomi oli asutettuna jo paljon ennen roomalaista rautakautta. Jos ajatellaan, että tarhakalmistojen saapuessa Baltian ja Suomen väestöjen Yhaploryhmä-koostumus oli siinä suhteessa samantapainen kuin nykyään, että Baltian miehissä haploryhmä R1a oli yleisempi kuin Suomen miehissä ja että Baltian miehissä haploryhmä I oli harvinaisempi kuin Suomen miehissä (ks. kuva ’XXX’), voidaan roomalaisen rautakauden uudisasukkaiden ajatella vaikuttaneen Suomen rannikoiden miehiin kahdella tavalla: 1) haploryhmän R1a suhteellinen osuus nousi ja haploryhmän I suhteellinen osuus laski. Huomattakoon, että saman olettamuksen mukaan roomalaisen rautakauden uudisasukkailla ei olisi ollut suurta merkitystä muiden Y-haploryhmien frekvensseihin (koska nämä ovat nykyäänkin suurin piirtein samat Baltian väestöjen ja Länsi-Suomen väestön miehissä). 28 Kartta ’Tarhakalmistot’. Tarhakalmistojen levikki ja saapuminen Suomen rannikoille. Kartan pohja: Eesti esiajalugu. Kuva XXX. Y-haploryhmien nykyiset fekvenssit Länsi-Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan miehissä. Keltainen = N1c, ruskea = R1a, sininen = I, punainen = R1b, vihreä ja valkoinen = muut haploryhmät. Savolaisekspansio Savolaisekspansiolla (1475 – 1700 jaa.) oli tärkeä osuus Y-haploryhmän N1c yleistymiseen Itä-Suomeen. Perustajaväestön muodosti ”Suur-Savon” eli nykyisen Mikkelinseudun (Savilahden) asukkaat, jotka monesta syystä (mm. veroja kiertääkseen ja asepalveluksesta päästäkseen) alkoivat levittäytyä Olavinlinnan rakennustöiden alkamisvuonna 1475 Savon asumattomiin (tai vain saamelaisten 29 asuttamiin) metsiin. Savolaisekspansioon osallistuneilla kaskiviljelijöillä oli erinomaiset mahdollisuudet kasvattaa suuria perheitä. Parin vuosisadan aikana savolaisten määrä kasvoi merkittävästi. Tämä tarkoitti mm. sitä, että N1c-miesten suhteellinen osuus kasvoi. Juuri savolaisekspansiolla on ollut ratkaiseva merkitys siihen, että savolaisten (yleisemmin itäsuomalaisten) miesten suhteellinen N1c-osuus on noin 70 %. Esitän kolmella kartalla, savolaisekspansion leviämisen vaiheet, savolaisväestön laajuuden vajaat sata vuotta ekspansion alkamisen jälkeen vuonna 1560 sekä saamelaisten etelärajan siirtymisen pohjoisemmas savolaisekspansion takia. Kartta 199. Savolaisekspansion vaiheet. Alueiden numerointi kuvaa savolaisekspansion aikavyöhykkeitä eli niitä alueita, joille savolaisekspansio eri aikoina levittäytyi. 0 = 1475 – 1510, 1 – 8 = 1500-luku ja 9 – 12 = 1600-luku. 30 Kartta ’Suomen asutus 1560 väri 8’. Suomen asutus 1560-luvulla. Karttaan on KW tummentanut ne Vuoksen vesistön vesireitit, joita savolaiset todennäköisesti käyttivät siirtyessään kohti pohjoista. Punaiset pisteet = todennäköisesti savolaisia. Lähde: Suomen taloushistoria 1980. Kartta ’ ’. Saamelaisten eteläraja. Raja työntyi pohjoiseen kahdella tavalla: siten, että saamelaiset vaihtoivat kielensä suomeen ja oppivat puhumaan suomea (jättäen omat geeninsä savolaisiin), ja siten, että saamelaiset muuttivat pohjoisemmas (säilyen sekä kieleltään että geeneiltään saamelaisina). Kartan punainen alue = alue, jonka voidaan katsoa savolaistuneen savolaisekspansion aikana. Kartan rajat ovat kieliin, ei genetiikkaan, perustuvia. Suomen N1c:n STR-mutaatioihin perustuvat kaksi haplotyyppiä ja niiden suhteet lähialueiden vastaaviin tyyppeihin Laajimmat suomalaisten STR (Short Tandem Repeat) –tyyppisten alleelien tiedot on löydettävissä Suomi-projektin taulukoista, nettiosoite Family Tree DNA Suomi. Näissä taulukoissa on eri lokusten (DYS:ien) alleeleja annettu kaikkiaan yli viidestäsadasta N1c1-miehestä. Näistä pääosa on sellaisia, joista asuinpaikkakin on annettuna; omien laskelmieni mukaan tällaisia on 432. Kuvan XXCC taulukko on pieni otos FTDNA:n Suomi-projektin taulukosta. Esimerkin vuoksi siihen on otettu mukaan kahdenkymmenen suomalaisten N1c-miehen alleelit. Esa Kannala on ryhmittänyt Suomi-projektin N1c1-miehet kahteen kategoriaan taulukossa olevien DYS-alleelien perusteella. Toisten miesten tiettyjen alleelien ruudut hän on värittänyt ”sinivivahteiksi” ja toiset ”punavivahteisiksi”. Tämän 31 perusteella puhun yksinkertaisesti Suomen ”sinisistä” ja ”punaisista” N1c1-miehistä. Tärkein kysymykseni on näiden miesten suhteen seuraava: ovatko Suomen ”sinisten” ja ”punaisten” miesten asuinpaikat jollakin systemaattisella tavalla erilaiset? 1. Ensimmäisessä vaiheessa etsin ”sinisten” ja ”punaisten” miesten alleelien erot. Löysin eron kymmenen DYS:in kohdalta: DYS> sininen punainen 390 23 24 389-1 13 14 389-2 29 30 464a 14 13 464b 15 13 464c 15 14 464d 15 14 576 16 19 442 14 12 537 8 9 Taulukko ’2’. Kahden suomalaismiesten tyypin DYS-arvot. Toisessa vaiheessa sijoitin Suomen ”siniset” miehet ja ”punaiset” miehet pisteiksi Suomen karttaan ja laskin, montako ”sinistä” miestä ja ”punaista” miestä sijoittuu kuhunkin Suomen maakuntaan. (Ryhmitin miehet maakuntiin saadakseni tällä tavalla selvemmän kuvan koko maasta; yksittäisiä miehiä kuvaavien pisteiden avulla koko maata koskevien yleistysten teko olisi ollut vaikeampaa.) Tulokset näkyvät taulukosta ’N1 siniset ja punaiset’. Maakunta siniset punaiset yhteensä suhde s : p 5 3 8 63 : 37 Uusimaa 1 0 1 Itä-Uusimaa 100 : 0 19 6 25 76 : 24 Varsinais-Suomi 8 2 10 80 : 20 Satakunta 1 1 2 50 : 50 Kanta-Häme 6 7 13 46 : 54 Pirkanmaa 0 9 9 0 : 100 Päijät-Häme 4 4 8 50 : 50 Kymenlaakso 2 6 8 25 : 75 Etelä-Karjala 9 36 45 17 : 83 Etelä-Savo 12 31 43 17 : 83 Pohjois-Savo 3 27 30 10 : 90 Pohjois-Karjala 3 23 26 12 : 88 Keski-Suomi 7 21 28 25 : 75 Etelä-Pohjanmaa 0 0 0 Pohjanmaa 3 2 5 60 : 40 Keski-Pohjanmaa 15 25 40 38 : 42 Pohjois-Pohjanmaa 3 10 13 23 : 77 Kainuu 5 5 10 50 : 50 Lappi 0 0 0 Ahvenanmaa 5 45 50 10 : 90 luovutettu Karjala 170 263 433 Yhteensä Taulukko ’N1 siniset ja punaiset’. Sarakkeiden siniset ja punaiset luvut osoittavat, kuinka monta ”sinistä” ja ”punaista” N1c1-miestä Suomi-projektin mukaan asuu Suomen eri maakunnissa. Sarake yhteensä antaa tällaisten N1c1-miesten kokonaismäärät. Sarake suhde s : p osoittaa, mitkä ovat ”sinisten” ja ”punaisten” N1c1-miesten suhteelliset osuudet (prosenttimäärät). 32 Taulukon ’N1 siniset ja punaiset’ mukaan 433 suomalaisesta N1c-miehestä 170 eli 39 % on ”sinisiä” ja 263 eli 61 % ”punaisia”. Taulukosta nähdään myös, että ”siniset” N1c1-miehet ovat yleisempiä viidessä maakunnassa: Uudellamaalla, ItäUudellamaalla (josta tosin on vain yksi tapaus), Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Keski-Pohjanmaalla. ”Punaiset” N1c1-miehet ovat puolestaan yleisempiä yhdeksässä maakunnassa: Pirkanmaalla, Päijät-Hämeessä, Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Keski-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla, PohjoisPohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. ”Punaiset” ovat yleisempiä myös luovutetun Karjalan alueella. Kahdessa maakunnassa, Kanta-Hämeessä ja Kymenlaaksossa, ”sinisiä” ja ”punaisia” N1c1-miehiä on yhtä paljon. Pohjanmaan ja Ahvenmaan N1c1-miehiä ei esiinny Suomi-projektin taulukossa. Tulokset nähdään summittaisesti myös kartasta ’N1 maakuntien värit’. Kartta ’N1 maakuntien värit 6’. Sininen = sinisillä/läntisillä N1-miehillä enemmistö; punainen = punaisilla/itäisillä N1-miehillä enemmistö; violetti = molempia N1-miehiä yhtä paljon; valkoinen = aineistoa ei Suomi-projektin taulukoista saatavissa. Läntisten miesten osuus on kaikista suomalaisista N1c-miehistä 41 %. Vastaava itäisten miesten osuus on 61 %. Taulukon ’N1 siniset ja punaiset’ pohjalta laadittu kartta ’N1 maakuntien värit’ osoittaa havainnollisesti, että Suomen ”sinisiä” ja ”punaisia” N1c1-miehiä voidaan oikeutetusta nimittää myös ”läntisiksi” ja ”itäisiksi”. Suomen läntisten N1c1-miesten maantieteellinen levikki on samantapainen kuin vasarakirveskulttuurin ja roomalaisen rautukauden tarhakalmistojen. Tällä perusteella voidaan pitää mahdollisena, että vasarakirveskulttuurin ja roomalaisen rautakauden tarhakalmisto-miesten balttilaisilla 33 ja virolaisilla miehillä on ollut vaikutus siihen, että Suomessa yleensä on ”läntisiä” N1c1-miehiä. Esitän edellä, että N1c-miehiä on tullut Suomeen viidessä vaiheessa: 1) Suomusjärven kulttuurin, 2) Kampakeraamisen kulttuurin, 3) vasarakirveskulttuurin, 4) tekstiilikeraamisen kulttuurin ja 5) roomalaisen rautakauden aikana. Vaiheissa 2 ja 4 N1c-miehet tulivat idästä, tarkemmin volganalueelta; vaiheissa 3 ja 5 he tulivat etelästä eli Virosta ja Baltiasta; tapauksessa 1 he tulivat sekä idästä (Veretjen ja Butovon kultuureista) että etelästä (Kundan kultuurista). Koetan seuraavaksi ratkaista, voidaanko Suomen nykyisten N1c-miehissä tapahtuneiden STR-tyyppisten mutaatioiden perusteella päätellä, keiden N1c-miesten esi-isät ovat tulleet idästä ja keiden etelästä. Edellä jaoin Suomen N1c-miehet kahteen tyyppiin, ”sinisiin” eli läntisiin ja ”punaisiin” eli itäisiin. Nyt kysyn, kumpi tyyppi on yleisempi Venäjällä ja kumpi Baltiassa. Toivon saavani ratkaisun kysymykseen, ovatko Suomen läntiset N1c-miehet ehkä tulleet etelästä eli Baltiasta ja itäiset N1c-miehet ehkä idästä eli Venäjän alueelta. DYS> 390 389-1 389-2 464a 464b 464c 464d 576 442 537 S-sin/länsi 23 13 29 14 15 15 15 16 14 8 Latvia 23 13 29 14 14 15 15 16 13,14 8 Liettua 23 14 29,30 14 14 15 15 16,17,18 14 8 Puola 23 14 29,30 14 14 15 15 16,17 13,14 8 Skandinavia 23,24 14 29,30 14 14 15 15 16,18 12,14 8 Ven.-suom. 23 14 30 14,13 14,13 15,14 15,14 16,17,18 12,13,14 8 Ruotsi 23 14 30 14 14 15 15 18,19 13,14 8,9 Norja 23,24 14 30 13 13 15 15 18 12 8 S-pun/itä 24 14 30 13 13 14 14 19 12 9 Taulukko ’N1c Suomen ja muiden sin ja pun’. Taulukkoon on otettu mukaan ne kymmenen DYS:iä, jotka erottavat Suomi-projektin ”sinivivahteiset” miehet ”punavivahteisista”. Eri maiden FTDNA-taulukoista on otettu mukaan vain sellaiset alleelit, jotka ovat eri maiden FTDNA-taulukoissa verrattain yleisiä; harvinaisia alleeleja ei ole otettu mukaan taulukkoon. Ne alleelit on merkitty sinisiksi, jotka ovat samoja kuin Suomiprojektin sinivivahteiset alleelit; ne alleelit, jotka ovat samoja kuin Suomi-projektin punavivahteiset alleelit, on merkitty punaisiksi; muut alleelit on jätetty mustiksi. Lisäksi maat ovat sellaisessa järjestyksessä, että niiden alleelien perusteella on helposti nähtävissä, kumpaa suomalaistyyppiä (”sinivivahteisia” vai ”punavivahteisia”) kyseisen maan miehet ovat lähempänä; esimerkiksi Latvian miesten nähdään olevan lähellä Suomen ”sinivivahteisia” miehiä ja Norjan miesten lähellä Suomen ”punavivahteisia” miehiä. Taulukosta nähdään, että Suomen sinisten/läntisten N1c1-miesten kanssa samanlaisia miehiä on varsinkin Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Sen sijaan Suomen punaisten/itäisten N1c1-miesten kanssa samanlaisia miehiä on varsinkin venäläissuomalaisissa, ruotsalaisissa ja norjalaisissa miehissä. Nämä asiat vahvistavat edellä tekemääni olettamusta, että Suomen siniset/läntiset N1c1-miehet ovat tulleet Baltiasta ja Suomen punaiset/itäiset N1c1-miehet (samoin kuin Norjan ja Ruotsin vastaavat miehet) Pohjois-Venäjältä. 34 Family Tre DNA Russia –projektin mukaan alaryhmän N1c1 miehiä asuu eri alaalaryhminä 1) Ananianissa (Keski-Volga + Kama), 2) Baltiassa, 3) Suomessa, 4) Karjalassa ja 5) Neurissa, ja lisäksi saman lähteen mukaan muita ala-ryhmiä ovat RussianScandinavian ja Varangian sekä WestFinnish (1 kpl). FTDNA Russia:n mukaan SNP-alaryhmä N1b (8 kpl) voisi asua Moskovan-KazaninPermin alueella. Komi-projektin mukaan myös Komissa (4 kpl). Suomen N1c-miehet osana suomalaisia Edellä on käynyt ilmi, että Suomen N1c-miesten itäinen eli ”punainen” STRhaplotyyppi on tyypillisesti itäsuomalainen/savolainen. Näiden miesten esi-isiä saapui Suomen alueelle jo Suomusjärven kulttuurin, kamkaraamisen kulttuurin ja tekstiilikeraamisen kulttuurin aikana, ja heidän lukumääränsä kasvoi erityisesti savolaisekspansion mukana. Kyseiset STR-tyyppisisten mutaatioiden perusteella määritellyt itäsuomalaiset N1c-miehet, muodostavat ”itäsuomalaisten” heimon/kansan monella muullakin perusteella. Tarkastelen seuraavaksi itäsuomalaisia neljästä näkökulmasta: 1) autosomisten kromosomien DNA:n kannalta, 2) savolaisuuden määrän kannalta, 3) murteiden kannalta ja 4) kansankulttuurin kannalta. 1. Itäsuomalaiset autosomisten kromosomien DNA:n kannalta Suomalaisia on jonkin verran tutkittu jo myös autosomisten kromosomien DNA:n kannalta; esim. Elina Salmela et al. 2008. Kuvasta ’Suomen itä-länsi autosom’ nähdään, että suomalaiset jakautuvat myös autosomisten kromosomien DNA:n suhteen länsisuomalaisiin ja itäsuomalaisiin. Ne Y-kromosomia koskevat STR-mutaatioihin perustuvat DYS-alleelien erot, jotka yllä löydettiin länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten miesten väliltä, vastaavat siis laajemminkin Suomen itäsuomalaisten ja länsisuomalaisten ihmisten (myös naisten) välisiä DNA-eroja. Lisäksi kuvasta ’Suomalaiset ja muut autosom’ nähdään, että länsisuomalaiset ovat autosomisen DNA:n suhteen lähempänä ruotsalaisia ja saksalaisia kuin itäsuomalaiset. Tämä havainto vahvistaa toteamusta, jonka mukaan länsisuomalaiset ja itäsuomalaiset ovat geneettisesti erilaisia ja se antaa myös kriteerin, johon toteamus perustuu: länsisuomalaiset ovat länsieurooppalaisempia. 35 Kuva ’Suomen itä-länsi autosom’. Länsisuomalaiset ja itäsuomalaiset autosomisten kromosomien DNA:n kannalta. Kuva ’Suomalaiset ja muut autosom copy’. Viisi väestöä autosomisten kromosomien DNA:n kannalta. 2. Itä-Suomen N1c-miehet ja savolaisuuden määrä Esitän kartan ’Savolaisuuden määrät 8’ osoittaakseni, kuinka savolaisuus vaihtelee Suomen alueilla. 36 Kartta ’Savolaisuuden määrät 8’. Arvioidut savolaisväestön osuudet eri osissa Suomea. 10 = suurin savolaisosuus, 1 = pienin savolaisosuus. Lähde: Wiik 2004. 37 3. Itä-Suomen N1c1-miehet ja murteet Esitän kuusi karttaa, joista käy ilmi, että se STYR-mutaatiohin perustuva länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten ero vastaa myös murteiden välistä eroa. Kartta ’Suomen murrealueet väri b’. Kartan punavivahteiset alueet 7 ja 8 edustavat itäsuomalaisia murteita. Kartta ’Vihta ja vasta 8 väri’. Suomen vihta- ja vasta-alueet. 38 Kartta ’LI molemmat prosentit väri’. Länsimurteisuus- ja itämurteisuusprosentit. Luvut osoittavat, kuinka suuri määrä tyypillisesti länsisuomalaisista murrepiirteistä (sininen) ja tyypillisisitä itäsuomalaisista murrepiirteistä on käytössä eri alueilla. Lähde: Wiik Kartta ’Itämurteisuusprosentit 8’. Tyypillisten itäsuomalaisten murrepiirteiden esiintymisprosentit eri puolilla Suomea. Itäsuomalaisiksi murrepiirteiksi on tässä tulkittu Rapolan ne 40 piirrettä, joita hän pitää tyypillisinä itäsuomalaisuuksina. 39 Kartta ’Suomen murrerajat pun’. Kuuden eri jyrkkyystason murrerajoja. Kartasta nähdään mm., että varsin yhtenäisen murteen alueita (joiden sisällä ei kulje murrerajoja) ovat lounaismurteiden pohjois- ja itäryhmä, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Savo ja Kainuu. Suomen tässä suhteessa kirjavimpia alueita ovat Kaakkois-Häme (Lahden ja Kouvolan seudut) sekä Etelä-Savo (Mikkelin seutu). Kartta ’Puolipituusprosentit’. Lyhyttä ensimmäistä tavua seuraavan toisen tavun vokaalin kesto, kun ensimmäisen tavun kesto on 100 ms. Jos esimerkiksi sanan kala ensimmäisen tavun a:n kesto on 100 ms, on toisen tavun a:n kesto Lounais-Suomessa 174 ms, Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla 106 ms ja Savossa 155 ms. Lounaissuomessa toisen tavun vokaaliin liittyy lisäksi sävelhuippu eli ”kiekaisu”. Lounaissuomalainen melodinen ääntäminen perustuu todennäköisesti ruotsinkielisten puheeseen. Savon suhteellisen pitkä (155 ms) toisen tavun vokaali saattaa olla saamelaista perua. 40 4. Itä-Suomen N1c1-miehet ja itäsuomalainen kulttuuri Esitän kolme karttaa siitä, että länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten kansatieteelliset kulttuurit eroavat tosistaan. Kartta ’Talven kartta’. Kansankulttuurin rajoja ja alueita Ilmar Talven mukaan. Kartta ’Suomen ruokakulttuurit’. Suomen vanhat ruokakulttuurit. Suomen ruokakulttuuri on kahta päätyyppiä, läntistä (I) tai itäistä (II). Itäiselle ruokakulttuurille tyypillisiä ovat haudutetut ruoat; läntisessä ruokakulttuurissa näitä ei ole. Lähde: Matti Räsänen. 41 Kartta ’Savon kaskiviljely’. Kaskiviljelyn alueet. Hannu Ahokas 2009 (18.7.2011). N1 ja Siperian kielet Pohjoisessa Euraasiassa Y-haploryhmä N1 on erittäin yleinen. Oheiset kartat kattavat nämä Euraasian pohjoiset alueet puhuttujen kielten kannalta. Karttojen perusteella on mahdollista tehdä yleistyksiä alueiden geneettis-kielellisistä tilanteista eli siitä, kuinka alueiden haploryhmät ja kielet korreloivat keskenään. Edellä olen jo käsitellyt pohjoisen Euraasian haploryhmän N1 alaryhmien levikkejä; seuraavaksi käsittelen saman alueen kielten levikkejä. Jaan pohjoisen Euraasian lännestä itään neljään alueeseen. Nämä ovat tyypillisiä (perinteisten) suomalais-ugrilaisten kielten, samojedikielten, turkkilaiskielten ja kamtshatkalaiskielten alueita. 42 Kartta ’SU kielet b’. Perinteisten suomalais-ugrilaisten kielten alueet. Näiden kielten sekä lisäksi balttilaisten ja joidenkin venäjän kielen murteiden puhujien miehissä haploryhmä N1c1 on tavallinen. Lähde: Wikipedia. Kartta ’Samojedikielten alueet väri copy’. Samojedikielten alueet. Alueen miehissä haploryhmä N1b on tavallinen. 43 Kartta ’Turkkilaskielet copy’. Pohjois-Siperian turkkilaiskielet. Haploryhmän N1c* se alue, joka ulottuu Taimyrin niemimaan kaakkoisosista Beringin niemimaalle, on pääasiassa (tukkilaiskieltä puhuvien) jakuuttien ja dolgaanien aluetta. Kartta ’Koillis-Siperian kielet väri’. Koillis-Siperian kielet. Jakuuttien itäpuolinen alue kuuluu kamtshatkalaisten kielten, varsinkin chukchin, puhujille, pieneltä osin myös jukagiirin puhujille. Alueen miehissä haploryhmä N1c* on tavallinen. Haploryhmän N1 ja sen alaryhmien N1c1, N1b ja N1c* sekä neljän kielialueen kannalta oleellisia geneettis-kielellisiä alueita ovat seuraavat viisi (ks. kartta ’N1 5 aluetta 12’): 1) Läntisemmän N1c1:n alue, joka sijaitsee Itä-Euroopassa ja jonka kielet ovat itämerensuomalaisia, saamelaisia (kartta ’SU kielet b’) sekä lisäksi balttilaisia ja slaavilaisia; 2) itäisemmän N1c1:n alue, joka sijaitsee Koillis-Euroopassa ja jonka kielet ovat suomen etäsukukielet mordva, mari, permiläiset kielet (komi, komipermjakki ja udmurtti) sekä obinugrilaiset kielet (hanti ja mansi); 3) N1b:n alue, joka sijaitsee Obinlahdella ja Taimyrin niemimaalla sekä lähialueilla ja jonka kielet ovat samojedikieliä (kartta ’Samojedikielten alueet väri’); 4) N1c*:n läntinen alue, joka sijaitsee Sahan (entisen Jakutian) tasavallassa ja jonka kielet ovat jakuutti ja dolgan (ks. kartta ’Jakuutit’); sekä 44 5) N1c*:n itäinen alue, joka sijaitsee Beringin niemimaalla ja jonka kielet ovat kamtshatkalaiskieliä, mm. chuktchi (kartta ’Koillis-Siperian kielet väri’), sekä jukagiiri. Nämä viisi geneettis-kielellistä aluetta nähdään kaikki samasta kartasta ’N1 5 aluetta 12’. Kartta ’N1 5 aluetta 12’. Haploryhmän N1 viisi geneettis-kielellistä aluetta. Selitykset tekstissä. Taulukosta ’8 y-ryhmää’ nähdään, että haploryhmän N1 kahdella alaryhmällä N1c ja N1b on sillä tavalla erilaiset levikit, että alaryhmä N1b on verraten yleinen samojedeilla (ainakin enetseillä), hiukan harvinaisempi hanteilla ja vielä harvinaisempi komeilla. su vi mo ma ko ud un ha ne ru sa la li ve pu 61 30 17 33 29 58 0 48 40 N1c 7 0 42 43 14 3 0 0 3 0 18 0 0 28 57 N1b 0 0 0 Taulukko D. '8 y-ryhmä'. Joidenkin suomalais-ugrilaisten kielten puhujien N1c1-frekvenssit. Väestöjä koskevia lyhenteitä: su = suomalaiset, vi = virolaiset, mo = mordvalaiset, ma = marit, ko = komit, ud = udmustit, un = unkarilaiset, ha = hantit, ne = nenetsit, ru = ruotsalaiset, sa = saksalaiset, la = latvialaiset, li = liettualaiset, pu = puolalaiset. Lähteitä: Rosser et al. 2000, Laitinen et al. 2002, Rootsi et al. 2004, Helgason et al. 2000. Yleishavainto: turkkilaiskielten Siperian alueet ja suomalais-ugrilaisten kielten alueet ovat pitkälti samat kuin haploryhmän N1c alueet Jos halutaan suhteuttaa yleisväite sellaiseen kieliteoriaan, jonka puitteissa operoidaan kantakielillä, voidaan olettaa, että väestö, jonka miehet kuuluivat haploryhmään N1c, puhuivat turkkilaiskielten ja suomalais-ugrilaisten (uralilaisten) kielten yhteistä kantakieltä. Kantakieli olisi hajonnut kahtia, turkkilaiseksi ja suomalais-ugrilaiseksi, siinä vaiheessa, jossa osa N1c-miehistä lähti kohti koillista ja osa kohti luodetta; ks. kartta’N1c nuol copy’. 45 Kartta ’N1b kartta kielet’. Haploryhmän N1b alueet (Obinlahti ja Taimyrin niemimaa), jotka jossain määrin vastaavat samojedikielten alueita. Kartta ’SU ja turkkilaiset kielet 8’. Haploryhmän N1c pohjoisimmat väestöt suhteutettuina kieliin. Punaisen pystysuoran viivan länsipuoliset väestöt puhuvat suomalais-ugrilaisia kieliä ja itäpuoliset turkkilaisia kieliä. Rajakohtaa määrättäessä on otettu huomioon pohjoiset haploryhmät N1c ja N1b; ks. kartat ’N1c kartta 8’ ja ’N1b kartta 8’. Karttojen pohjat: Rootsi et al. 2007. Koilliseen lähteneiden kieli kehittyi turkkilaiseksi ja luoteeseen lähteneiden suomalais-ugrilaiseksi (perinteiseksi uralilaiseksi). Raja sijaitsi Taimyrin niemimaan kärjen kohdalla.
© Copyright 2024