ESKOLAN KYLÄYHDISTYS

Eskolassa on asukkaita noin 400
Lähes kaksisataa teollista työpaikkaa
Kylältä löytyy koulu, päiväkoti, kaksi kauppaa, kahvila, kesäteatteri,
maauimala, luontopolku lintutorneineen jne.
Eskola valittiin vuoden keskipohjalaiseksi kyläksi 1991 ja 2001
2001 Eskola valittiin myös valtakunnalliseksi vuoden kyläksi
Eskolan kyläyhdistys on toiminut vuodesta 1981 alkaen
ESKOLAN KYLÄYHDISTYS
1981-2011
KOLMEKYMMENTÄ VUOTTA KYLÄTOIMINTAA
Kärrykuorma • Tahdonkivi
-Käsiohjelmat takakannessa1
Eskolan kesäteatteri 2011
Eskolan kesäteatteri 2011
MAIJA MÄNTYKORPI
Eskolan kyläyhdistyksen pj
Satunäytelmä
Lisätietoja:
www.eskolankyla.fi
Lippuvaraukset:
www.eskolankyla.fi
puh. 044 947 9102
Esitykset ti, to ja pe klo 19, la ja su klo 15
KyläKelpaa! Eskolan tapahtumat
LAUANTAINA 23.7.2011
PERJANTAINA 22.7.2011
Kylätoiminta 30 vuotta, Eskolan kylä 10 vuotta
valtakunnallisena vuoden kylänä (vapaa pääsy)
Paikallisen kehittämisen välineet (OPASTETTU KYLÄKIERROS)
Klo 11.00
Lähtökohtana historia (Vapaa pääsy, kahvi omakustanne)
Klo 13.00
Eskolan metsärata, Eskolan kylätalo Pinolankatu 4
Tutustumme Eskolan metsäradan (kansankielessä
”Pikkuradan”)historiaan,oppaanaFTAnne-RuuttulaVasari:
- esityksessämukanavanhaafilmimateriaaliaradantoiminasta
- mittavavalokuvakokoelma
- uudistettuMetsäratamuseonkalusto-jaesinenäyttely
- radanhistoriakehittämisenvälineenä
- tutustuminenEskopuuOy:nentiseen,nykyisellään
museokunnostettuunsahaan
Klo 15.00
Satunäytelmä
Tahdonkivi (lippuvaraukset)
Klo18.00-19.15
Jukka Leppilammen
konsertti
Kulttuurin tapahtumien kehittyminen
Tutustumme paikallisista aiheista kertovien näytelmien syntymiseen,
teemalla”hiekkakuopastamaakunnallistentapahtumieneturiviin”:
- käsikirjoitustensyntyjaaihepiirit
- harrastajanäyttelijänäilollamukana
- ohjaajanmietteet
- koko yhteisö mukana
Klo 21.00 – 00.30
Eskolan kesäteatteri, Leppilammentie 8
Kulttuuriympäristön omaleimaisuus
– kehittämisen vahvuus
Tutustummekulttuuriympäristöön
kehittämiskohteenajamahdollisuutena:
- talonpoikaistalon kunnostus
- perinnemaiseman hoito, tukimuodot
- kaavoituksen mahdollisuudet
- luontotyönantajana
Klo 21.00 – 22.00
Suviyön soitto
Alatupa, Leppilammentie 149 (vapaa pääsy)
Konsertti:Klassistajakansanmusiikkia
Sinikka Ala-Leppilampi & CO
Hem
Lippuvar
www.esk aukset:
puh. 044 olankyla.fi
947 9102
Tanssit teatterilla
Messu ja Rukoushuoneen Juhlaseurat
Es ko la n
Teatteri
Kuva:K
immoPi
hlajamaa
- yhteislaulua
- makkaranpaistoa (omakustanne)
www.kotinet.com/eskolan.kyla tai www.eskolankyla.fi • www.kannus.fi • www.kylakelpaa.kannus.fi 2
ti, to ja
pe klo
19, la ja
su klo
15
Eskolan Rukoushuone 60 vuotta, Koulutie 8
Klo 13.00
ja19.00
S ka
Ala-Leinpik
pilampi
Esitykset
JärjestäjänäEskolankehitysOY(puffetti)
Soittaa:KiluHietalanyhtyeLiput:10€
SUNNUNTAINA 24.7.2011
Näytelmä Kärrykuorma
(lippuvaraukset)
NÄYTTELYT HEINÄKUUSSA
ke sä te at
te ri 20 11
KÄRRYKU
ORMA
Avoinnati–suklo12.00–16.00(vapaapääsy)
22.–31.7.2011
Vanhat valokuvat kertovat
Alatupa Leppilampi
Aikaisempien esitysten
DVD -taltiointeja saatanava
teatterin lipunmyynnistä tai
Eskolan nettisivujen
- www.eskolankyla.fi - kautta
Käsikirjoi
Ohjaus: tus: Arto Ojak
Liput:
Aino Granangas
lund
Lisätietoja
13 €
: www/ aik., 7 € / 6-15
.eskolanky
v.
la.fi
Lippuvar
www.esk aukset:
puh. 044 olankyla.fi
947 9102
Perinnemaiseman kunnostus
Yhteinen hetki nuotiolla (konsertinjälkeen)
Puhelintiedustelutjalippuvaraukset:0449479102
Käsikirjoi
Musiikki: tus: Else Lass
ila & Arto
Jukka
Ohjaus:
Ojakanga
Lepp
s
Aino Gran ilampi
Liput:
lund
aikuiset
Lisätietoja:
10 € , lapse
www.eskol
t 5-15 v.
ankyla.fi
5€
as
Leppilampi
ristiina
”Ehtookellojenaikaan”
Eskolan rukoushuone
Ojakang
Kuva:K
minki
Klo 10.00
Alatupa, Leppilammentie 149
pilampi
Jukka Lep
Tahdonk
i
Marjo
Kyläjuhlan ohjelmaosuus:
- musiikkia (Sinikka Ala-Leppilampi & Co ym)
- tapahtumia vuosien varrelta
Es ko la n
- Puu-jakulttuuritienvihkiminen
ke sä te at
te ri 20 11
- minun Eskolani
Satun
äytelm
- yhteislaulu
ä
vi
Kylätori ja Perinneruokailu (omakustanne)
K
un Eskolan kylätoimikunta perustettiin 30 vuotta sitten, itse olin sellainen lähes rippikouluikäinen.
Eipä silloin kylätoiminta paljon kiinnostanut. Siinä iässä ei vielä osannut arvostaa omaa kotikyläänsä
ja sen tapahtumia. Hämärästi muistan lukeneeni lehdestä, kuinka entistä veturitallia alettiin kunnostaa
kylätaloksi ja tehtiin rivitaloja se ympärille. Myös markan omakotitalotontteja oli myynnissä. Sehän sai aikaan
rakennusbuumin ja uusia omakotitaloja nousi kuin sieniä sateella Eskolan upeaan mäntymetsikköön. Koulun oppilasmäärä kasvoi ja elämä Eskolassa meni hienosti eteenpäin.
Itse tulin valituksi kylätoimikuntaan keväällä 1997.Olin syksyllä –96 perustanut oman yrityksen Tukkataksin.
Muistelen, että joku oli sen takia ehdottanut minua kylätoimikuntaan, kun minulla voisi olla uusia ideoita kylätoimintaan, kun olin keksinyt tällaisen uuden tavan tarjota kampaamopalveluja kotiin. No tiähäntä toinko silloin
uusia ideoita, mutta toimintaan tulin mukaan. Kyllä se aluksi oli vähä sellaista” kuunteluoppilaana” oloa. Kun en
ollut aikaisemmin paneutunut kylän asioihin ja tapahtumiin olin kuin ”Liisa Ihmemaassa”.
Pian sen jälkeen kylätoimikunta rekisteröitiin Eskolan Kyläyhdistys Ry:ksi. Hankerahoitusten takia tarvittiin
rekisteröity yhdistys. Johtokunta pieneni kahdestakymmenestä kahteentoista. Jatkoin mukana. Puheenjohtajaksi
minut valittiin vuoden 2004 vuosikokouksessa. Siinä ”roolissa” tässä on menty vuosia eteenpäin.
Kyläyhdistys on ollut mukana monenlaisten tapahtumien järjestelyissä. On ollut koiravaljakkokisoja, lentopäiviä, kyläjuhlia, vanhan ajan markkinoita, laskettelureissuja jne. Ei mikään ihme, että Eskola valittiin vuoden
kyläksi 2001.Kylä oli mediapyörityksessä pitkän aikaa. Mutta ei se riitä. Aina on katsottava eteenpäin ja mietittävä uusia ideoita ja tapahtumia.
Onneksi Eskolassa on ”ehtymätön ideanikkari” Jaakko Hautamäki. Ilman Jaskan tietotaitoa moni asia olisi
jäänyt toteuttamatta.
Eskolan Kesäteatteri on oiva osoitus siitä mitä unelmat, sinnikkyys ja periksiantamattomuus merkitsevät. Teatteri toiminnasta saaduilla tuloilla on pystytty toteuttamaan kylällä monenlaisia asioita, vaikka alkuvuosien tulot
sijoitettiinkin suurelta osin teatterin kehittämiseen. Pikkuhiljaa vuosi vuodelta on teatteria on laajennettu. Ensin
oli katettu katsomo, sitten rakennettiin huoltorakennus ja sen jälkeen kahviokatos. Olemme pyrkineet vuosittain
kehittämään paikkaa, että katsojat viihtyisivät ja tulisivat taas uudelleen. Siinä olemme onnistuneet. Joka vuosi
kävijämäärät ovat nousseet. Teatterin tuotot ovat myös mahdollistanut nuorten kesätyöllistämisen. Itse pidän sitä
tärkeänä, että kyläyhdistys on voinut tarjota nuorille töitä. Tällä tavoin saadaan nuoria tutustumaan kyläyhdistyksen toimintaan.
Kylä on niin elävä, kuin sen asukkaat haluavat sen olevan. Ei auta sanoa, että ei täällä mitään tapahu. No ei
tapadukkaan, jos ei ole talkoohenkeä. Kateus vie kalatkin vedestä Tärkeää on puhaltaa yhteen hiileen. Mutta
aina tarvitaan joku kyläaktiivi joka pistää asioita eteenpäin.
On hienoa että saimme Kannukseen KyläKelpaa maaseutuasumisen messut. Kyllä Kannuksen kaikilla sivukylillä on elämää. Erityisesti Eskolan osalta on monenlaista tapahtumaa ja tilaisuutta. Osallistukaa ja antakaa
palautetta. Varmasti jokaiselle löytyy jotakin. On kulttuuria, viihdettä, tietoa ja myös hengellistä toimintaa.
Kaikki sulassa sovussa.
Mukavaa kesää kaikille!
Piirros:
Klo 13.00 – 16.00
Eskolan kyläjuhla, Eskolan kesäteatteri
Marjo Ojakang
as
Lippuvaraukset:
www.eskolankyla.fi
puh. 044 947 9102
Käsikirjoitus: Arto Ojakangas
Ohjaus:
Aino Granlund
Liput:
13 € / aik., 7 € / 6-15 v.
Lisätietoja: www.eskolankyla.fi
Else Lassila & Arto Ojakangas
Jukka Leppilampi
Aino Granlund
aikuiset 10 € , lapset 5-15 v. 5 €
Piirros: Marjo Ojakangas
Käsikirjoitus:
Musiikki:
Ohjaus:
Liput:
Piirros:
Piirros: Marjo Ojakangas
o
d
n
h
a
kiv
T
i
KÄRRYKUORMA
KYLÄTOIMINTAA 30 VUOTTA
Alatupa Leppilampi
22.–24.7.2011
Eskolan kylätoiminta 30 vuotta
Eskolan kesäteatteri kahvio
www.kotinet.com/eskolan.kyla tai www.eskolankyla.fi • www.kannus.fi • www.kylakelpaa.kannus.fi
Puhelintiedustelutjalippuvaraukset:0449479102
3
Arto Ojakangas
Paluu ensimmäiselle
esiintymispaikalle
Eskolalaiset juuret omaava niin Suomessa kuin ulkomaillakin tunnettu musiikin tekijä ja esittäjä Jukka
Leppilampi esiintyy heinäkuun 23 päivä Eskolan rukoushuoneella.
Rukoushuone oli myös Jukan ensimmäinen esiintymispaikka. Hän oli kolme vuotta vanha laulaessaan
rukoushuoneella. Laulu oli ”Ystävä sä lapsien.” Laulajan kädessä oli virsikirja, väärinpäin kylläkin, mutta
kirja olikin ainoastaan ”tukikapulana”. Tästä uransa ensimmäisestä ”keikasta” Jukka sai markan palkkion tädiltään Hanna Leppilammelta.
Eskolan rukoushuone on muutenkin erityinen paikka Jukan muistoissa. Hän sanoo kokeneensa rukoushuoneen tummiin pukeutuneen seuraväen keskuudessa Jumalan pelon positiivisessa mielessä. Henkisen
ravinnon lisäksi Jukan mieleen ovat jääneet rukoushuoneen pihalle kannetut pitkät pöydät, joiden
ääressä seuraväki nautti lihaperunoita.
Jukka uskoo, että hänen Eskolassa mummonsa Amansa Leppilammen luona viettämänsä aika, vaikutti hänen tulevaan kehitykseensä. Yhdessä rukoushuone ja Eskolan kylä hietakankaineen jätti nuoren pojan
mieleen merkitsevän ja kauniin muiston.
Amanda mummon kuoleman jälkeen Jukan käynnit Eskolassa harvenivat, mutta eivät suinkaan loppuneet kokonaan. Jukka on vierailut
myös rukoushuoneella esiintymässä.
Ryhtyessään säveltämään Tahdonkivi –näytelmän musiikkia, Jukka päätti, että lastennäytelmän musiikin kohdalla ei pidä yrittää mitään ihmeellistä. Säveltäminen tapahtui nimenomaan tekstin kautta. Jukka sanoi lukeneensa tekstiä toistuvasti niin, että se alkoi luoda
musiikkia hänen kauttaan.
Jukka sanoo toiveenaan olleen, että joku tai jotkin musiikin teemat jäisivät soimaan katsojan mieleen. Vuoden 2004 esityksen katsojien
kanssa käytyjen keskustelujen perusteella, voi sanoa, että Jukan toive toteutui silloin. Ja voi helposti uskoa, että se toteutuu myös uuden
esityksen aikana.
Jukka kehuu yhteistyötään musiikin sovittajan, Terho Granlundin (näytelmän ohjaajan isä) kanssa. Jukan mukaan Granlundilla on tyylitajua ja hänen sovituksensa nostaa näytelmän musiikin lentoon.
Omien laulujensa lisäksi Jukka kertoo säveltäneensä musiikkia hyvin erilaisiin tarkoituksiin. Hän on tehnyt musikaalin Voice 2000, musiikkia performansseihin, taidenäyttelyihin jne.
Haastattelun aikaan, huhtikuussa 2011, Jukka kertoi, että hänellä on työn alla sävellys hollantilaiseen Raamatun kertomuksiin perustuvaan nukketeatteriesitykseen nimeltä Nooan arkki. Sävellystyön ohessa hänellä on jatkuvasti myös esiintymisiä erilaisissa tilaisuuksissa.
Esimerkiksi muutamaa päivää ennen Eskolan esiintymistä Jukka on Lappeenrannassa ja heti seuraavana päivänä Kajaanissa.
Lopuksi Jukan sanat hänen kotisivuiltaan (http://www.jukkaleppilampi.net): ”Tahdon luoda musiikkia, joka inspiroi ja varustaa ihmisiä
uskoon, toivoon ja rakkauteen!”
NOSTOPALVELUT 24 H/VRK
ISO-OJA KY
NOSTOPALVELUT 24 Jouni
H/VRK
ISO-OJA KY
050 5982 477
[email protected]
Kajaanintie 1056
JOUNIJouni
050 5982 477 [email protected]
69150 ESKOLA
050 5982
477
Kajaanintie 1056 69150
✁✁ESKOLA
Sinikka Ala-Leppilampi
Alatupa – isäni koti
Alatupa Leppilammin kylässä kuuluu rakkaimpiin lapsuusmuistoihini koska siellä asustelivat Fanny ja
Ernsti Ala-Leppilampi, Sinikan isovanhemmat,sekä nyt jo edesmennyt Heikki-setä.
Mummolassa tuli vietettyä kesälomilla aikaa ja varhaislapsuudessa 60-luvulla oli vielä sellainen
tapa, että suku kokoontui Alatuvalla esimerkiksi äitienpäivinä ja körttiseurojen yhteydessä.
Körttiseuroista on jäänyt mielikuva pannukahvin ja tuvan edessä kukkivien valkoruusujen tuoksusta,
veisuusta ja huivipäisistä mummoista. Ja tuvan lattian täyttävistä penkeistä.
Tuvan orsilla oli kuivumassa mummon tekemiä reikäleipiä ja kukapa Fanny-mummon läskisoosia
voisi unohtaa;) Ja Eskolan uimaputille piti hellepäivinä ehdottomasti päästä uimaan.
Joulun ajalta muistuu mieleen aina niin kaunis joulukuusi jossa oikeat kynttilät ja niitä punaisia
palloja joita nykyään ei taida saada enää kaupasta, ja enkeli karkit, jotka roikkuivat kuusen
oksilla.
Silloin kun oli viikonloppukylässä mummun ja papan luona,ja pääsi savusaunaan, kohokohta sen jälkeen oli nukkumaanmeno hetki kun pääsi mummon viereen tuoksuville valkoisille lakanoille,
untuvatyynylle ja olkipatjalle. Tuskinpa koskaan on tullut niin makeasti nukuttua.
Joskus harmittaa kun vanhetessaan ei voi muistaa kaikkea lapsuudesta mutta onneksi Leppilammilta on jäänyt sellaisia ihania
hetkiä mieleen,jotka johtuvat varmaan siitä että isovanhemmat olivat niin huolehtivia ja rakastavia kun siellä oli kyläilemässä. Täytyy kuitenkin sanoa ettei toinen mummola Vetelissä ollut yhtään sen huonompi :)
Kävin kouluni Kannuksessa ja Väli-kannuksessa ja aloitin musiikkiopintoni ensin pianolla Keski-Pohjanmaan musiikkiopistossa
opettajinaan mm Esko Hirvi ja Sisko Hihnala.
Myöhemmin piano vaihtui viuluun ja opinnot siirtyivät pikkuhiljaa Kokkolaan. Ilman Marjo-äidin kannustusta ja Pentti-isän kuskaamisia Kokkolaan lähteville ja sieltä palaaville busseille, musiikkiharrastus ei olisi ollut mahdollinen, koska siihen aikaan Kannuksen
ja Väli-kannuksen välillä oli aika harvakseltaan busseilla kulkua.
Väli-kannuksesta jäi paljon mukavia muistoja, hyviä kavereita ja naapureita ja mahdottoman mukava koko miljöö. Löytyyhän
kavereista yksi hengenpelastajakin. Uimakoulussa Hollannin Taunon rannalla meinasin hukkua kun tuli äkkisyvä kohta, mutta onneksi
naapurin poika Mottisen Markku tarttui hiuksista kiinni, ja nosti minut pinnalle. Palkkioksi poika sai myöhemmin karkkipussin :)
Äidin kanssa kuljettiin myös Kannuksen kirkkokuoron mukana silloin kun kuoro lauloi ohjelmistoa, jossa tarvittiin jousisoittimia.
Valmistuin Kokkolasta orkesterimuusikoksi soittaen opiskeluaikani Keski-Pohjanmaan musiikkiopiston kamariorkesterissa sekä
Kokkolan orkesterissa. Opiskeluaikanani myös opetin perustason viulisteja Kannuksessa, Kokkolassa sekä Toholammilla.
Kokkolasta matka jatkui Lapin kamariorkesterin toiseksi konserttimestariksi sekä Lapin musiikkiopiston viuluopettajaksi, sitten
Tampereen vuodet jonka jälkeen lisäopintoja Oulun konservatoriossa ja nykyiseen työpaikkaan, Oulunsalon taidekoulun viuluopettajaksi/orkesterinjohtajaksi tulo 1997 syksyllä.
Nyt työskentelen em lisäksi myös Limingan seudun musiikkiopistossa niinikään viuluopettajan sekä orkesterinjohtajan ominaisuudessa ja samalla toimin perustamani Oulunsalo Ensemblen taiteellisena johtajana sekä konserttimestarina.
Kyseinen orkesteri on tehnyt jo vuosia yhteistyötä Oulun eri seurakuntien
kanssa, eritoten Tuomiokirkkoseurakunnan ja sen kuorojen kanssa esim passio- ja kantaattimusiikkia esittäen.
Kesäkonsertissa esiinnyn yhdessä mm. siskoni Ilona Ala-Leppilammen kanssa joten luvassa on sekä klassista että kansanmusiikkia
soitettuna että laulettuna.
[email protected]
Kajaanintie 1056
69150 ESKOLA
✁✁
Taksipalvelu Jani Tervola
Parturi-kampaamo
Raili Pasanen
- Invataksi nostolavalla
- Karaoke- ja dvd-laitteisto
- Tilaus- sopimusajoja
Diplomikampaaja
Veturitie 5, 69150 Eskola
puh. 040-9110312, 06-872727
Kannus / Eskola Puh. 050 - 517 0272
Aina hyvä permanenttiaineet ja värit
4
5
Heikki Hanhineva
Arto Ojakangas
Eskolan rukoushuone 60 vuotta
Herännäisyys eli körttiläisyys on Pohjois-Savosta ja Pohjanmaalta 1700-luvulla alkunsa saanut yksi luterilaisen kirkon sisällä toimivista herätysliikkeistä. Sen keskeisin hahmo1800-luvulla oli nilsiäläinen talonpoika Paavo Ruotsalainen, joka tunnettiin myös
”Ukko-Paavo” nimellä. Nimitys körttiläisyys ja körtti tulevat nimityksestä, joka liittynee heränneiden miesten käyttämään mustaan
tai harmaaseen takkiin ja sen takaliepeiden kolmeen halkioon. Ruotsin kielessä takinlieve on ett skört. Herännäisyys on nykyään
maltillinen yleiskirkollinen hengellinen liike.
1800-luvun lopulla Herännäisyyden keskuspaikaksi muodostui Lohtajan emäseurakunnan alueella Kannus ja siellä Hanhinevan
kylä. Kylällä keskeisinä hengellisinä vaikuttajina toimi kaksi Maunua, 1842 syntynyt Hakalan Maunu ja 1855 syntynyt puhujanakin
tunnettu Lummukan Maunu. Kylällä oli myös muita herännäisyyden piirissä työskenteleviä henkilöitä, kuten 1859 syntynyt Topias
Ojakangas (Lehtisalo) ja 1834 syntynyt Topias Rintilä, jotka myös puhuivat seuroissa silloin tällöin.
Rukoushuone kesällä 2007.
Rukoushuone seurakunnan ja talkooväen yhteistyöllä
Keväällä 1948 Kannuksen kirkkovaltuusto hyväksyi Eskolan kyläläisten
ajatuksen rukoushuoneen rakentamisesta Eskolaan. Välittömästi päätöksen
jälkeen kyläläiset ryhtyivät viemään hanketta eteenpäin. Hannes Eskolan
perikunta lahjoitti rakennukselle tontin ja kylällä asuva rakennusmestari
Toivo Koponen teki ilmaiseksi rakennuksen piirustukset ja muut tarpeelliset
asiakirjat.
Kyläläisiltä saatiin keräyksellä noin 300 tukkia ja Lohtajan seurakunta lahjoitti 40 suurta tukkirunkoa. Varsinaiset seinähirret, 200 suurta petäjää,
seurakunta sai ostettua metsähallitukselta puoleen hintaan ministeri Matti
Lepistön ja aluemetsänhoitaja Manu Kankaanpään myötävaikutuksella.
Varsinaisen rakennustyön suoritti urakalla Simo ja Lauri Peltolan sekä Anton
ja Vilho Mäki-Leppilammin muodostama kirvesmiesryhmä. Seurakunnan taloudellisen uhrauksen ohella kyläläisten valtava
talkootyön osuus ja avustukset näyttelivät suurta osaa rukoushuoneen valmistumisessa.
Vihkiäisjuhla 16.8.1951
Talon vihkiäisjuhlasta muodostui suuri kyläjuhla. Juhlavieraita oli lähes 700, joten yli
puolet osallistui juhlaan ulkona kovaäänisten välityksellä. Rukoushuoneen vihkimisen
suoritti Oulun hiippakunnan piispa Väinö Malmivaara yhdeksän papin avustamana.
 Kyläläisten valitsema rukoushuoneen paikallinen rakennustoimikunta puolisoineen 1950.
Istumassa vasemmalta Impi Kolppanen, Anna Haapalehto, Sylvi Nissi ja Selma Haapalehto.
Seisomassa keskirivissä vas. Jalmari Kolppanen, toimikunnan pj. Erkki Haapalehto, Jaakko
Nissi ja Heikki Haapalehto. Takarivissä vas. Yrjö Ylikorpi, Väinö Pitkänen, Leander Vähämäki ja Eino Rättyä.
Seurakunta rakensi tapulin ja kyläläiset hankkivat kellot
Heti rakennusvaiheessa oli kyläläisten haaveena saada rukoushuoneelle kellotapuli ja kaksi kelloa. Kesti kuitenkin 17 vuotta ennen kun tämä haave toteutui. Varat ensimmäisen kellon ostoon
saatiin rautaromun keräyksillä ja järjestämällä ompeluiltoja. Seurakunta rakennutti vuoden 1966
aikana kellotornin, joka vihittiin käyttöön 6.8.1967. Kyläläisten haave kahdesta kellosta toteutui
v. 1989, kun kellohankkeen innokas puuhamies Jaakko Nissi lahjoitti toisen kellon. Kellojen soitolla
kutsutaan edelleen kuulijoita jumalanpalvelukseen. Ehtookellot ilmoittavat lauantaisin klo 18 pyhän alkamisesta ja sanomakelloilla ilmoitetaan kyläläisen kuolemasta.
 Vuonna 1966 valmistunut kellotapuli. Tapulin
korkeus on 15 metriä ja ristin kärkeen maanpinnasta on 18 metriä. Ensiksi hankitun 225 kg painavan
kellon kylkeen on valettu tekstit: ” Lahjana Eskolan
rukoushuoneelle v. 1966” sekä ”Eikä sen portteja
suljeta päiväksi ja yötä ei siellä ole. Ilm. 21:25.”
Pienempi kello painaa 110 kg ja kyljessä on teksti:
Katso uudeksi minä teen kaikki. Ilm. 21:5.”
 Rovasti Osmo Kohtala suorittamassa alttaripalvelusta joulukirkossa 1990. Taustalla
taiteilija Justus Sarisalon v. 1955 maalaama
kaunis alttaritaulu ”Jeesus Getsemanessa”.
Lähteet:
SUUR-LOHTAJAN HISTORIA II
RUKOUSHUONEEN HISTORIIKKI, Veikko Haapalehto
6
Teatteria Eskolassa
Teatteriharrastuksen alku
Teatteriharrastus oli Eskolassa vireää 1900 -luvun alkupuolella.
Se kuului olennaisena osana nuorisoseuran toimintaan, mutta näytelmiä esitettiin myös muiden yhdistysten iltamien yhteydessä.
1900 -luvun puolivälin jälkeen nuorisoseuran toiminta alkoi
hyytyä ja sen mukana loppuivat näytelmäesitykset. Televisio valtasi voitokkaasti viihdyttäjän osan.
den sosiaalitilat/varastorakennus. Myöhemmin myös telttakahvio
muuttui kiinteäksi rakennukseksi.
Kesäteatteri korkattiin Kannuksen kotiseutupäivien yhteydessä
näytelmällä Veljet keskenään. Se oli käsikirjoittajan ensimmäinen (ja viimeinen) ohjaustyö. Varsinainen kesäteatterinäytelmä
Veljet keskenään ei ollut. Sitä esitettiinkin myöhemmin sisätiloissa
useilla eri paikkakunnilla eri ryhmien toimesta.
Kyläjuhlien näytelmät
Tahdonkivi
Laajan kylätaloprojektin aikana oli usein aihetta myös juhlaan.
Kylätalon ja kahden ensimmäisen rakennusvaiheen vihkiäisjuhlassa esitettiin kyläläisten voimin metsäradan eri työvaiheita esittelevä kavalkadi. Asiatietoa saatiin metsäradan veteraanien
muisteluista ja Anne Ruuttula-Vasarin kirjasta Pitkin pikkurataa.
Näytteleminen oli puhtaasti improvisaatiopohjalla.
Kavalkadin jälkeen joku tuli sanoneeksi, että metsärata-aiheesta voisi kirjoittaa näytelmän. Joku toinen otti sanat todesta,
ja niin tämän kirjoittajalta tilattiin näytelmä. Syntyi metsäradan
alkuaikaan sijoittuva pienoisnäytelmä nimeltä Latvat kiskoilla.
Varsinainen kesäteatteritoiminta aloitettiin rohkealla näytelmävalinnalla. Satunäytelmä Tahdonkiveä ei voinut missään tapauksena pitää ”varmana” valintana. Näytelmä pohjautuu eskolalaisen kirjailijan Else Lassilan satukirjaan Hyväntuulenlaakso.
Lumoavan musiikin sävelsi valtakunnallisestikin tunnettu, Eskolalaiset juuret omaava, Jukka Leppilampi. Näytelmän ohjasi Helene
Honkala.
Puvuston suunnitteluun osallistui Toholammin artesaaniopisto.
”Aitoa sadun taikaa ja mieltä kiehtovaa kauneutta tarjoaa Eskolan kesäteatterin Tahdonkivi -näytelmä. Helena Honkalan ohjaama
Tahdonkivi on valmistettu huolellisesti monen taitavan tahon yhteistyönä” , totesi Keskipohjanmaa lehden Leena Nygård.
 Talon isäntä (Veikko Haapalehto) kohtelee kaltoin sopimattomia puhunutta poikaa
(Ismo Ojakangasta). Mummo ( Elma Kangasniemi) seuraa tilannetta vasemmalla,
emäntä (Mirja Isohanni) oikealla. Pöydän
takana renki (Tuomo Kangasniemi).
 Salamaalaiset Saji (Kalle Kurikkala) ja
Kitja (Kirsi Koivuoja) välissään Salamaan
puolelle joutunut ihmispoika Janne (Aleksi
Eskola).
Kylätalon pihapiiriin hankitun ja suurella vaivalla kunnostetun museoveturin kunniaksi järjestettiin ”Pikkupässin paluujuhla”. Juhlassa esitettiin Höyryhepo huokasee -näytelmä. Näytelmä kertoi
uuden hienon veturin rikkoutumisesta kesken matkan. Veturia korjattiin ja siinä sivussa ihmissuhteitakin.
1996 kylän urheiluseura Eskolan Eskot vietti 70 -vuotisjuhliaan.
Tällä kertaa näytelmän nimi oli Hakaneula. Aiheena edelleen
metsäradan tapahtumat, nyt 1930 -luvun pula-aikaan sijoitettuna.
Veturijuhlan jälkeen kyläyhdistyksen toiminnan painopiste
siirtyi joksikin aikaa Leppilammen kylälle. Siellä esitettiin ensimmäinen lähemmäs nykyaikaa sijoittuva näytelmä Eurovaari. Leppilampilaisen talon pihamaa oli esityspaikkana myös metsästyskauden avajaisten yhteydessä esitetylle Missi ja mesikämmen
-pienoisnäytelmälle.
Kaikki edellä mainitut näytelmät ohjasi Aili-Marjatta Niemelä.
Pikkupässin viimeiset vihellykset
Vuoden 2005 näytelmä Pikkupässin viimeiset vihellykset palaa
jälleen metsärata-aiheeseen ja 1960 -luvun taitteeseen eli niihin
aikoihin kun huhut metsäradan toiminnan loppumisesta saivat yhä
enemmän kantavuutta.
Erikoista huomiota sai näytelmän lavastus rautateineen ja suurine halkopinoineen. Tämän näytelmän, kuten kaikkien muidenkin,
lavastuksesta vastasi kyläyhdistyksen työryhmä kantavina voiminaan Leena ja Jaakko Hautamäki.
Näytelmää esitettiin yhdeksän kertaa ja se keräsi pari tuhatta
katsojaa. Ohjaajana jatkoi Helena Honkala.
 Veturipuita sahaamassa Akseli (Kilu Hietala), Mirja (Vuokko Sali), Ulla (Satu Hintikka) ja Saara (Irene Iso-oja.)
Kesäteatteri
Vihkikuva peilissä
Oli kirjoitettuna näytelmä nimeltä Kuuromykkä saksalainen.
Täyspitkänä näytelmänä se ei soveltunut minkään juhlatilaisuuden kylkiäiseksi. Esityspaikkaa näytelmälle ei löytynyt ja niinpä
sen käsikirjoitus muokattiin elokuvakäsikirjoitukseksi ja siitä tehtiin
videoelokuva. Mutta ajatus näytelmien esityspaikasta kyti edelleen ja niin käynnistettiin kesäteatterihanke. Paikaksi valikoitui
hiekkamonttu maauimalan läheisyydestä. Se oli sopivasti kaupungin maata ja saatiin vuokrattua kyläyhdistyksen käyttöön. Rakentamista rahoitettiin osin Alma -maaseutuohjelmasta saaduilla
varoilla. Myös talkootyön osuus oli huomattava.
Kesäteatterin katsomo valmistui vuoden 2003 kesällä. Suunnitellun näyttämön tekemiseen ei ollut rahaa eikä voimavaroja.
Mikä asia on myöhemmin osoittautunut pelkästään myönteiseksi:
valmiit rakenteet eivät ole kahlinneet lavastajien mielikuvitusta.
Myöhemmin teatterin katsomo laajennettiin 230 paikasta 300
paikkaiseksi ja kesän 2010 aikana paikkoja lisättiin vielä muutamalla kymmenellä. Vuoden 2007 aikana valmistui näyttelijöi-
Näytelmä kuvasi maalta- ja maastamuuton aikaa 1960 ja -70
-lukujen taitteessa.
Musiikin säveltämisestä ja laulujen sanoituksesta vastasi tässä
näytelmässä kuten parina seuraavanakin vuonna pääosin Tuija
Tilus. Myös Kilu Hietala on kantanut kortensa kekoon niin musiikin
teon kuin esittämisenkin suhteen useissa näytelmissä. Useiden näytelmien komediennen, Vuokko Salin vakituinen poikaystävä, Taavi
Sikala, oli tässä ja monessa muussa näytelmässä eri kokoonpanojen mukana viulistina.
Vuosi vuodelta kasvanut katsojamäärä hipoi kolmea tuhatta.
 Ruotsiin on lähdössä myös Vilpas (Juha Heikkilä). Vilma (Irene
Iso-oja) ja Juuso (Kalevi Uusitalo)
epäilevät – eivätkä suotta – lähdön
onnistumista.
7
Lusikan mitta kuolemasta
Osuuskaupan Maria
Lusikan mitta kuolemasta sijoittui sota-aikaan. Mustan pörssin
kauppa rehotti. Suuri sika joutui ottamaan poliisin kylälle saapumisen vuoksi Saara –täti vainajan osan. Nuori rakkaus roihusi.
”Kyläläisistä kaikki ovat omia persoonia. Tästä porukasta ei voi
olla pitämättä”, kirjoitti Tiina Ruotsala Keskipohjanmaa –lehdessä.
1900 –luvun alkupuoliskolle sijoittuva Osuuskaupan Maria löi jälleen edellisen katsojaennätyksen. Näytelmässä elettiin 1900 –luvun alkupuolta kun osuuskauppa-aate valtasi maaseutua. Myös
suojeluskunta oli voimissaan. Urheiluinnostus oli vallannut etenkin
kylän kauppiaan.
Lestinjoki –lehden Marja-Leena Mattila-Numminen kirjoitti:
”Jos yleisön naurunremahduksien lukumäärä on kesäteatterin
onnistumisen mitta-asteikkona, Osuuskaupan Maria saa täydet
pisteet ja vielä plussan päälle! Ainakin viime viikon tiistain esityksessä yleisö suorastaan ulvoi hyvän olon tunteesta ja näytelmän
kohelluksista.”
 Kuvassa Aulikki (Matleena MäkiPetäjä) ja Hanna (Pikko Leppänen)
jututtavat mustan pörssin kauppaa
tutkimaan saapunutta poliisia (Antero
Iso-Kungas)
 Osuuskaupan Maria (Emilia
Lehtomäki) kaupassa Uunon (Jouko Koskelan) kanssa.
Jupiterin kuut
Sota-aika oli jäänyt taakse, mutta ei suinkaan jälkiä jättämättä. Nuoret haikailivat isompiin ympyröihin pääsemisestä. Nuorten
vanhemmat olivat lastensa keskinäistä seurustelua vastaan, mutta
turhaan.
Uutena ohjaajana siipiään pääsi kokeilemaan Sari Pasanen.
Sekä edellisen vuoden Lusikan mitta kuolemasta että Jupiterin
kuut olivat käytännöllisesti katsoen jo ennakkoon loppuunmyytyjä
ja viimeisin näytelmä saavutti noin 4600 katsojaa.
Sata hehtaaria taivasta
Sata hehtaaria taivasta – näytelmä kertoi sotia edeltäneen ajan
tapahtumista maalaistalossa, missä perinteet ovat muuttumassa
ja rapistumassa nuorten esiinmarssin ja isännän kunnon heikkenemisen myötä.
Uutena ohjaajana oli Aino Granlund.
”Eskolan kesäteatterin Sata hehtaaria taivasta kerää alleen
keskipohjalaisuuden ytimen”, kirjoitti Tiina Ruotsala Keskipohjanmaassa.
Näytelmän kahdestatoista esityksestä yhdeksän viimeistä oli
loppuunmyytyjä.
 Kylän nuorisoa saman kioskin
edessä. Mirja (Anna-Kaisa Kettunen),
Salli (Liisa Kurikkala), Tyyne, kioskin
myyjä (Minna Högbacka), Jaana
(Niina Koivuoja) ja Elias (Kalle Kurikkala).
 Tyttäret Annikki (Satu Hintikka)
ja Kerttu (Niina Koivuoja) sekä näkymättömiin jäävä emäntä (Maija
Mäntykorpi) rauhoittelemassa kimpaantunutta isäntää (Antero IsoKungas).
Tämän jutun kuvissa on esillä vain osa näyttelijöistä. Näytelmien
esittämisessä on voitu vuodesta toiseen tukeutua lujaan ydinryhmään, jota on täydennetty näytelmäkohtaisesti sopivilla esiintyjillä.
Näyttelijöiden lisäksi näytelmien teko on vaatinut suuren ihmismäärän työpanoksen. On tarvittu lavastajia, puvustajia, pullan
leipojia, kahvin keittäjiä, muusikoita, liikenteen ohjaajia, äänimiehiä jne. Näytelmän teko käsikirjoituksesta valmiiksi esitykseksi on
nimenomaan yhteistyötä.
Vuoden 2011 teatterikesässä on kaksi näytelmää. Kärrykuorma näytelmä jatkaa edellisvuosien tapaan keskipohjalaisen
näköisen elämämenon kuvausta. Toisena näytelmänä Eskolan
kesäteatteritoiminnan aloittanut satunäytelmä Tahdonkivi kokee
uuden tulemisen.
Kesän näytelmien synnystä on vastuussa vuoden tauon jälkeen
Eskolaan ohjaajaksi palaava Aino Granlund.
Jaakko Hautamäki
Arto Ojakangas
Kesäteatterin yhteistyökumppanit
Eskolan kesäteatteri tekee yhteistyötä toimintaansa tukevien palveluntarjoajien eli ravintola- ja majoituspalveluja tarjoavien yritysten kanssa.
Ravintola Cavaliere
RUOKARAVINTOLA
Hotelli Ravintola Jokihelmi
JOKIHELMESSÄ ON SATSATTU
LAATUUN
Jussi Perttulan pyöräyttämä pizza valmiina
lähtemään syöjälleen.
Yrittäjäpariskunta hotellin alakerrassa
sijaitsevassa Kannus-Pubissa
Kannuksen Korpelasta kotoisin oleva Juha Perttula on koulutukseltaan
sähkömies. Sähköhommia hän ehti tehdä noin kuuden vuoden ajan.
Kun sähkötyöt taloudellisten suhdanteiden vuoksi loppuivat, Jussi aloitti
pizzan teon. Jo tätä ennen hän oli tullut ravintomiljöön kanssa tutuksi
portsarin hommia tehdessään. Ensimmäisessä toimitilassa homma olikin
pelkkää pizzan vääntöä, mutta nykyisellään Jussin Cavaliere –ravintola on tasokas Á la Carte –ruokaravintola. Tietenkin sieltä saa yhä
myös pizzojakin.
Jussilla on alalla meneillään seitsemästoista vuosi. Hän kertoo, että
tänä aikana asiakaskunta on muuttunut niin, että syömässä käydään
yhä enemmän koko perheet yhdessä. Juuri lukuisien lapsiasiakkaiden
vuoksi Jussi ei ole halunnut ravintolaansa B -oikeuksia kummempia
anniskeluoikeuksia. Jussi korostaa, että Cavaliere ei ole juotto- vaan
ruokapaikka. Kerrallaan Cavaliereen sopii ruokailemaan noin 100
asiakasta.
Jussi on huomannut, että teatterikauden käynnistyminen Eskolassa lisää kävijämäärää Kannuksen keskustassa sijaitsevassa ravintolassaan.
Jussi tarjoaa myös henkilökunnalleen joka kesä mahdollisuuden vierailla Eskolan kesäteatterissa. Hänen mielestään Eskolan teatteri on mainio virkistäytymispaikka. Kesäteatteri todistaa, että hauskaa voi olla
ilman alkoholiakin. Esityksistä puhutaan usein vielä pikkujoulussakin.
Teatterissakäynnin henkiseen antiin voi mainiosti liittää itsensä ravitsemisen Jussin mainiossa ruokapaikassa.
Yrittäjäpariskunta Eeva Sankilampi ja Heikki Vehviläinen ostivat Kannuksen keskeisimmältä paikalta Hotelli Ravintola Jokihelmen vuonna 2007. Alkuun hiukan hirvitti. Jokihelmen historia pitää sisällään epäonnistuneitakin
yrityskokemuksia. Mutta yrittäjäpariskunnan taival Jokihelmen omistajina
on sujunut mallikkaasti. Heikki arvioi asiakaskunnan kasvaneen viidelläkymmenellä prosentilla alkuajoista.
Menestyksen takana on ollut laatuun satsaaminen, hyvä henkilökunta ja
pariskunnan oma kova työ. Eevalla oli jo ennestään kokemusta ravintolaalalta, mutta koneteknikkona työskennelleelle Heikille ala oli uusi. Mutta
sen minkä Heikki ravintokokemuksen puutteessa hävisi, korvautui teknillisenä osaamisena: paikkojen kuntoon laitossa ja pidossa oman työn osuus on
ollut merkittävä.
Eeva ja Heikki asuvat Eskolan Leppilammella 1997 ostamassaan vanhassa maalaistalossa, joka on osa maakunnallisestikin merkittävää Leppilammen kulttuurimaisemaa. Aluksi Leppilammen talo oli tarkoitettu vain kesäpaikaksi. Toinen koti oli Kokkolassa. Vuonna 2000 tehdyn perusteellisen
remontin jälkeen Leppilammen talo muuttui vakituiseksi asunnoksi.
Pariskunta viihtyy Leppilammella hyvin. Asuinpaikka on rauhallinen ja
luonnonkaunis. Heikki arvostaa innokkaana metsästäjänä kun metsästysmaat alkavat heti porraspäästä. Heikki on myös mukana Eskolan hirviporukassa.
Eskolan kesäteatteri on lähietäisyydellä. Ohjelmiston hauskuus viehättää. Eeva ja Heikki kokevat myös kylätoiminnan erittäin myönteisenä. Työkiireet vain estävät siihen osallistumisen, vaikka haluja olisi.
Pariskunta odottaa innolla suunnitellun kaksoisraiteen rakentamista. Hotellimajoituksen lisäksi radan rakentajille kunnostetaan asuntoja ns. metsähallituksen alataloon, jonka Heikki Vehviläinen osti kaupungilta.
Kaksoisraiteen lisäksi yrittäjäpariskunta toivoo Kannuksen elinkeinoelämän
vilkastumista etenkin teollisuusyritysten suhteen. Se antaisi mahdollisuuksia
myös palveluyrityksen kehittämiseen.
Haluatko makuhermoja
kutkuttavaa, maukasta
ruokaa?
LOUNAS
Maukas ja monipuolinen kotiruoka buffet
Ma-Pe klo10.30-14.00
Tilauksesta
- ruokailut
- kokoukset
- juhlatilaisuudet
VIIHDERAVINTOLA
Tanssia ja muuta viihdettä
HOTELLI
Viihtyisät huoneet
15 kpl 2 hh
2 kpl 1 hh
1 kpl 3 hh
Minikeittiöhuone kerroksessa yhteiskäytössä
Valtakatu 7, Kannus
KANNUS
Ravintola avoinna:
Ma–Ti 10.30–19.00
Ke–To 10.30–21.00
Pe 10.30–23.00
La 12.00–23.00
Su 12.00–21.00
P. 873 660
Kotisivumme: krouvimenomono.fi
PUBISSA
Karaoke kaikkina aukioloaikoina
Disco pe ja la
Pubi ruoka aina saatavana
Kesäterassi
Varaukset:
06 873 500 tai 050 3617 336
www.cavaliere.fi
Saunaosasto ja takkahuone tilauksesta
TERVETULOA!
Tervetuloa herkuttelemaan!
8
Asematie 2 69100 KANNUS Puh. 06-870 650
Sähköpostitiedustelut: info@hotellijokihelmi.
9
Arto Ojakangas
Eskolan Eskot ry
Historiasta nykypäivään
Eskolan Eskojen perustava kokous oli vuonna 1925 ja seuraksi rekisteröinti tapahtui seuraavana vuonna eli vuonna 1926, jota on pidetty sitten
varsinaisena perustamisvuotena. Muutaman erittäin aktiivisen vuoden toimimisen jälkeen toiminta hiipui, kunnes jälleen asukasmäärän kasvaessa
kylällä vuonna 1946 alettiin toimintaa taas herätellä. Uudelleen yhdistykseksi rekisteröidyttiin 3.4.1952.
Toiminta-alueenamme on Kannuksen kaupungin Eskolan kylä. Tarkoituksenamme on edistää liikuntaharrastusta seuran toiminta-alueella siten,
että mahdollisimman moni ihminen harrastaisi kylällämme kunto-, kilpa- tai jopa huippu-urheilua edellytystensä mukaisesti.
Panostamme erityisesti lasten liikuntaharrastusten innostamiseen ja tukemiseen sekä yhteisiin liikuntatapahtumiin, joihin kaikki voivat osallistua
ikään katsomatta kuntonsa mukaan. Pyrimme tarjoamaan elämyksiä ja haluamme auttaa kyläläisiä löytämään liikunnan ilon hyödyntämällä
monipuolisia mahdollisuuksia, joita kylällämme on.
Nykyinen toiminta
Eskojen vuosi alkaa heti tammi-helmikuussa keleistä riippuen luisteluilloilla, joita pidetään kerran viikossa Hanhinevan koulun kaukalolla. Samoihin aikoihin koululla
alkaa naisten lentopallo ja poikien sählykerho, jonka toimintaa Eskot on yhdessä
kyläyhdistyksen ja vanhempainyhdistyksen kanssa järjestämässä.
Laskiaisen tienoilla on perinteinen mäenlaskupäivä makkaranpaistoineen Montulla. Sitä seuraa hiihtopäivä Mustanlammenkämpälle ja jossain välissä järjestämme
myös Kuutamohiihdon samalle paikalle. Sitten tullaankin pääsiäiseen. Eskolan Eskot
on jo muutamana edellisenä vuonna järjestänyt pääsiäiskokkotapahtuman talkooväen ja johtokunnan voimin. Kokko on kerännyt perinteisesti paljon väkeä ja se on
yksi suurimmista tapahtumistamme.
Toukokuussa kiipeämme Viitajärvellä lintutorniin valtakunnallisen Tornien Taisto –
lintubongauskisan merkeissä. Tapahtuma alkaa aamulla klo 5 ja loppuu iltapäivällä
Lepohetki Tornien Taiston lomassa.
klo 13. Se on elämys, jota suosittelen kaikille kokeiltavaksi. Siinä voi kokea luonnon
Erkki Peltola lintutornin laavun luona.
kauneuden ja rauhan tämän hektisen elämänrytmin keskellä.
Pyöräilypäivä on myös toukokuussa ja se järjestetään tästä kesästä lähtien siten, että matka on sopiva myös lapsiperheille.
Pikkuratavaellus kesäkuun alussa on yksi suurimmista Eskolan Eskojen järjestämistä tapahtumista. Tapahtuman tulevaisuus on vielä avoin.
Monenako kesänä se tullaan kävelemään, vielä ei ole tietoa.
Kesäkuussa koulujen loputtua alkavat myös ikäkausikilpailut ja niitä pidetään koulun kentällä kerran viikossa. Heinäkuussa teemme perinteisesti retken huvipuistoon Alahärmän Powerparkiin. Niin myös tänä kesänä. Kesän toimintaan avuksi olemme palkanneet muutamia
kylän nuoria kesätyöntekijöiksi.
Olemme myös osaltamme yrittäneet pitää huolta Maauimalasta esimerkiksi maalaus- ja kunnostustalkoiden merkeissä. Laituria ja
kesäkioskin edustaa on kunnostettu pyynnöstämme kaupungin toimesta. Ja yhdessä Kannuksen kaupungin kanssa olemme ruopanneet
säännöllisesti parin vuoden välein Maauimalan pohjan pitääksemme veden uimakelpoisena ja puhtaana. Maauimala on yksi Kannuksen
suosituimmista uimapaikoista.
Syksyllä pidetään onkikilpailut Nestorin montulla ja ulkoilupäivä Pihlajakankaan kodalle. Unohtamatta mainita Eskolan Agility-harrastajia, joiden toimintaa olemme sitäkin tukeneet. Tulevaisuudessa on aikomus järjestää talvella myös pilkkikilpailut. Kaikki ideat, toiveet ja
ehdotukset ovat tervetulleita.
Näkyvimpänä saavutuksenamme ovat Hanhinevan koulun pihalle pystytetyt liikunta- ja leikkitelineet, jotka hankittiin keräyskampanjamme tuotoilla. Hanke oli mittava pieneltä yhdistykseltä. Keräyslupineen, yhdistyksille ja yrityksille lähetettyine keräyskirjeineen sekä
lopulta rahankeräystilityksineen hankkeeseen kului useita vapaaehtoisia työtunteja.
Eskolan Eskoista voisin kertoa vielä sen verran, että enimmillään jäseniä Eskoissa on ollut vuonna 1971, jäsenmäärä oli silloin 311.
Nykyisin jäseniä on n. 150.
Lopuksi rohkenen vapaasti lainata lauseen Eskojen historiikista: “Eskolan Eskot on aina ollut osa Eskolan kylän identiteettiä“.
Suurta ylpeyttä ja kunnioitusta tuntien toimintamme jatkuu edelleen aktiivisesti.
Miten Mikko pärjäisi nyt?
Mikko Ala-Leppilampi (24. heinäkuuta 1943 Kannus – 22. helmikuuta 2005 Pihtipudas) oli Leppilammen Alatuvassa asuneiden Fanni ja Ensti Ala-Leppilammen kahdeksanlapsisen perheen toiseksi nuorin.
Mikko tunnettiin jo poikasena säälimättömänä harjoittelijana, jolla oli kirkkaana tavoitteena olla
kerran yksi maailman parhaista juoksijoista. Ja vaikka todelliset suurvoitot jäivät saavuttamatta, voidaan sanoa, että tavoitteet täyttyivät.
Vuosina 1966–1972 Mikko saavutti useita Suomen mestaruuksia vitosella, kympillä, kolmen tonnin
esteissä ja maastojuoksujen molemmilla matkoilla.
Mikko muistetaan myös huonon tuurin juoksijana. Münchenin kesäolympialaisissa hän loukkasi päänsä
juuri ennen kolmen tonnin estekisan alkua, tuli radalle pää siteeseen kiedottuna, kaatui ensimmäisellä
kuivaesteellä ja mursi kätensä, mutta juoksi kaikesta huolimatta maaliin ja sijoittui kymmenenneksi.
Tänä päivänä moinen sankaruus puhkaisisi lehtien etusivut, mutta tuolloin isommin kirjaimin kirjoitettiin
Virenistä, Vasalasta ja Kantasesta, joista viimeksi mainittu sijoittui Mikon tuskien kisassa pronssille.
Jotakin Mikon tasosta juoksijana (ja valitettavasti myös suomalaisten nykyjuoksijoiden tasosta) kertoo
alla oleva vertailu Suomen vuoden 2010 parhaiden aikojen ja Mikon liki neljäkymmentä vuotta sitten
juoksemien tulosten välillä.
Suomen paras 2010 Mikko Ala-Leppilampi 1966 - 1976
1500 m: 3000 m: 5000 m: 10000 m: Maraton: 3000 m esteet: 3:39.43
7:56.97
13:42.6
28:32.84
2:16:35
8:30.22
Niclas Sandells
Jukka Keskisalo Matti Räsänen Matti Räsänen Obed Kipkurui Jukka Keskisalo 3.40,3
7.57,0
13,40,2
28,52,6
2.21.51,8
8.25,33
Esimerkiksi Kajaanin Kalevan kisoissa Mikko olisi voittanut omilla parhailla ajoillaan 1500 m, vitosen,
kympin ja kolmen tonnin esteet.
Tietysti tällainen juttu on silkkaa jossittelua. Esimerkiksi kolmen tonnin esteissä paras juoksijamme oli 2010 loukkaantuneena. Kiistämätön
tosiasia kuitenkin on, että Mikon ajoilla kuuluttaisiin tälläkin hetkellä Suomen juoksueliittiin.
Omana aikanaan Mikko löysi kovin usein voittajansa myös kotimaan kentillä. Näin siitäkin huolimatta, että hän kuului ehdottomaan maailman kärkikaartiin. Samaan kaartiin kuulujia kun oli siihen aikaan Suomessa enemmältikin.
Tervetuloa kirkkoon!
Saat parhaat edut.
Ja jotain vieläkin arvokkaampaa.
Etuohjelman avainasiakkuudesta on sinulle paljon hyötyä.
Paras etusi on henkilökohtainen pankkineuvoja, joka
tuntee sinut ja on perillä tavoitteistasi. Avainasiakkuus
tuo sinulle myös muita kullanarvoisia etuja tuotteista
ja palveluista. Tule konttoriimme keskustelemaan Etuohjelmaan liittymisestä. Soita 0200 3000 (pvm/mpm)
ma–pe 8–20 ja varaa aika.
Kannuksen ev.-lut. seurakunta mukana
KyläKelpaa tapahtumassa.
Tiekirkko avoinna 27.6.-12.8.
ma-pe klo 11-16.
Teemme sen mahdolliseksi
Messu joka sunnuntai ja paljon muuta.
Kirkkoherranvirasto p. (06) 870 021
www.kannuksenseurakunta.
10
Asematie 4
Kannus
nordea.fi
11
Nordea Pankki Suomi Oyj
Miia Hanni
Arto Ojakangas
Kolmekymmentä vuotta kylätoimintaa
Tämä juttu ei ole mikään eskolalaisen kylätoiminnan historiikki. Mihinkään kattavaan esitykseen ei ole pyritty, onpahan
vain poimittu tapahtuma sieltä täältä, joka vuodelta kuitenkin jotakin.
1981
1987
Kylätoimikunnan perustava kokous pidettiin Hanhinevan koululla
25.5 1981. Tätä ennen oli pidetty pari perustamista pohjustavaa
kokousta. Aloite kylätoimikunnan perustamiseen tuli kunnan kulttuurilautakunnan taholta.
Kyläyhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Antti Alanko ja sihteeriksi Aino Mäki-Leppilampi.
Vanhusten asunto-olot olivat ensimmäisen toimintavuoden teema.
Yhdistyksen pöytäkirja kertoo: ”Aluksi kuultiin puh. johtajan selostus
rakennushankkeesta. Hän totesi asian kiireelliseksi ja hankalaksi.”
”Yhteisöasumista Eskolan kylätaajamassa tutkitaan valtakunnallisessa koerakentamistutkimuksessa, jonka rahoittaa ympäristöministeriön
kaavoitus- ja rakennusosasto. Tämän, jopa kansainvälistä huomiota
saaneen hankkeen toteutuminen varmistui torstaina, jolloin ensimmäisten asuintalojen sekä vanhasta kylätalosta kunnostettavan kylätalon
rakennusurakat allekirjoitettiin. Yhteisöön tulee sekä vanhusten, että
työikäisen väestön asuntoja”, kirjoitti Keskipohjanmaa -lehti tammikuun loppupuolella
Näin vuosien ajan kylätoiminnan päätavoitteena ollut asia lähti
toteutumaan. Veturitalli muuttui jo syksyyn mennessä kylätaloksi.
Samalla ensimmäiset asunnot alkoivat nousta.
Sihteeri Jaakko Hautamäki kirjoitti toimintakertomuksessa: ”Suuret
kiitokset kylätoimikunnalle uhrautuvasta työstä, laulut jäävät elämään
tuleville polville.”
1982
Vuosikertomuksessa Aino Mäki-Leppilampi kirjoitti: ”Kylätoimikunnan tärkeimpänä asiana oli, jo edellisenä vuonnakin esillä ollut, vanhusten vuokratalon saaminen Eskolaan.”
Eskolan kaavoittaminen puhutti kyläyhdistystä niin omissa kokouksissa kuin yhteispalavereissa kunnan edustajien kanssa.
 Kylätoimikunta teki kesän 1987 aikanatalkoilla
veturitalli/kylätalon pihatyöt ja maalauksen. Tikapuilla Keijo Simula, nurkalla
Olavi Eskola, Eero Korpela
ja Sulo Peiponen.
1983
Vanhusten asuntoasiat pysyivät edelleen tapetilla ja tulivat pysymään vielä monta vuotta.
Vanhan koulun ”purku-uhka” on ensi kertaa esillä kyläyhdistyksen
kokouksessa. Asia nousi esiin myöhemmin useaan kertaan kunnes
asiassa päästiin ”lopulliseen” ratkaisuun liki kaksikymmentä vuotta
myöhemmin.
Kylätalon vihkiäisissä esitettiin kyläläisten voimin Eskolan metsäradan eri työvaiheita kuvaava kavalkadi ”Pitkin pikkurataa”. Juhlapuheen piti Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtaja Mauno
Forsman.
Eskola saavutti toisen sijan Vuoden valtakunnallinen kylä -kilpailussa. ”Veikolle (Haapalehto) oli soitettu. Hopeaa tullaan ojentamaan
Perniössä”, kirjoitti tiiviin ilmaisun mies Jaakko Hautamäki.
Asumisyhteisön toinenkin asuntorakentamisvaihe nousi harjakorkeuteen. Hautamäki jatkoi samalla pelkistetyllä linjallaan: ”II vaiheen
harjakaiset 8.4, tapahtuma pienimuotoinen, naiset hoitaa tarjoilun”.
Usko vanhustentalohankkeen toteutumiseen alkoi vahvistua ja samalla alkoi hahmottua ajatus, että pelkkien vanhusten asuntojen
sijaan rakennettaisiin kaikkien ikäluokkien asumisyhteisö. Kyläläiset
ottivat osaa asumusyhteisön suunnitteluun alusta asti.
Muuten toiminta oli vielä melko vaatimatonta. ”Tilikertomusta ei ole,
koska toimintaan ei ole käytetty rahaa”, kirjoitti Aino Mäki-Leppilampi.
 Kahden ensimmäisen ra-
1985
Kiinteistö Oy Eskolan kylätalot perustettiin asumisyhteisön rakennuttajaksi.
Vuosikertomus totesi: ”Päällimmäisenä asiana on ollut ns. Eskolan Kylätalot -hanke, joka on edennyt monien vaiheiden kautta mahdollisesti
kesällä -86 alkavaan rakentamiseen.”
Käynnistettiin metsärata-aiheisten valokuvien keräys.
1986
Antinoja ja Ensti Oja-Heiniemi.
Kyläyhdistys rakensi pääsiäiskokon koulun läheiseen hiekkamonttuun. ”Osallistuminen tähän perinteiseen kokonpolttotilaisuuteen oli
suhteellisen vilkasta”, totesi Aino Mäki-Leppilampi. Kokonpolttoperinne on jatkunut. Kokkoa on rakennettu vuorovuosin Eskolan Eskojen
kanssa.
Kylätalohanketta vauhditettiin puu- ja rahakeräyksellä.
järjestettiin ”Pikkupässin paluujuhla”. Puheenjohtaja Heikki Hanni totesi juhlapuhujaa esitellessään, että vaatimattomina ihmisinä
eskolalaiset tyytyivät puhujan valinnassa oman pitäjän mieheen.
Tämä mies oli silloinen pääministeri Esko Aho.
Ensimmäinen Eskolan joululehti ilmestyi ja on ilmestynyt sen jälkeen
säännöllisesti joka toinen vuosi. Lehdessä on ollut kyläläisten eri
aiheista kirjoittamia juttuja, muistelmia, tarinoita ja runoja. On ollut
yhteenvetoja tapahtumista. Väriä ja mielikuvituksen lentoa on löytynyt päiväkotilasten ja koululaisten aukeamilta.
Työikäisten rivitalosta, joka valmistui projektin kolmannessa vaiheessa, muutettiin kaksi asuntoa päiväkodiksi, joka sai kilpailun
kautta nimen Tenavatalli.
Sihteeri Katri Simula valoi toimintakertomuksen lopuksi uskoa: ”Positiivinen suhtautuminen kylän kehittämiseen on yksi niistä voimista,
jota kannattaa pitää yllä.”
 Veturi kaikessa komeudessaan. Veturin edessä istumassa kunnostustyötä johtanut Olavi Eskola ja Aino
Jaakola. Takana vasemmalta Eugen Lipponen, Voitto
Jaakola, Arto Ojakangas,
Keijo Östman, Erkki KeskiKorpela, Heikki Hanhineva
ja Veikko Haapalehto.
 Tenavatallilaisten oma,
päiväkotilasten isien rakentama, juna.
1994
1990
Kylätaloprojektin kolmannen vaiheen vihkiäisjuhla pidettiin elokuun
5. päivä. Juhlapuheen piti Suomen Kunnallisliiton puheenjohtaja
Mikko Jokela. Juhlan lopuksi esitettiin pienoisnäytelmä Latvat kiskoilla, jonka myötä vuosikymmeniä lamassa ollut teatteriharrastus
elpyi kylällä.
Postin puolesta taisteltiin ponnekkaasti. Taistelu päättyi tappioon
seuraavana vuonna.
kennusvaiheen ja kylätalon
vihkiäisjuhlan
yhteydessä
paljastettiin Veikko Murtoniemen tekemä Lossari -patsas. Patsaan vieressä entiset
lossarit. Takana seisomassa
Heikki Roos ja Leevi Korpi ja
istumassa vasemmalta Eero
Ojakangas, Vilho Hautamäki, Uuno Antinoja, Oiva
1995
Vuoden päähankkeita oli Leppilammen kunnostaminen ja nostaminen. Sekä kaupunki että Vesi- ja ympäristöpiiri tekivät päätökset
hankkeen rahoittamisesta.
Vanhojen valokuvien kerääminen aloitettiin. Nämä kuvat tulivat
myöhemmin muodostamaan pohjan 2007 ilmestyneen historiateoksen kuvituksessa.
Eskola valittiin vuoden keskipohjalaiseksi kyläksi. Perusteluissa todettiin: ”Eskolassa on vuosikausia ollut toimintaa kylätalon ympärillä
päivähoidon, vanhusten huollon ja kansanperinteen säilyttämisen tiimoilla. Eskolassa on hoidettu suhteet hyvin myös kaupungin johtoon.”
Ensimmäinen noin neljänkymmenen kilometrin mittainen Pikkuratavaellus Eskolasta Saariveden entiselle metsäkämpälle käveltiin
alkukesän yössä. Kyläyhdistys on vastannut osaltaan järjestelyistä
myöhempinäkin vuosina.
 Vanha koulu sai kesän
aikana uuden maalipeitteen.
1992
Venäjältä hankittu Eskolan metsäradalla aikanaan kulkeneen
”Franko” -veturin kaltainen veturi saapui monien vaiheiden jälkeen
Eskolaan. Tullessaan veturi ei ollut kaunis näky. Joku kuuli ohimenneiden pikkupoikien ihmettelevän kuinka Peltolan Eskokin, viisas
mies, on ollut tuollaista kylälle touhuamassa.
1996
 Veturi siellä jossakin.
”Kylätoimikunnan toiminnasta vuoden suurin projekti oli Leppilammen nosto- ja kunnostushanke. Keskipohjanmaan Ympäristökeskuksen suunnittelemassa ja valvomassa parannushankkeessa on kylätoimikunta osallistunut sadoilla talkootyötunneilla hankkeen eteenpäin
viemiseen. Kyläläisten aktiivisen osallistumisen ansiosta projekti onkin
edennyt hyvin ja valmistuu vuoden 1997 aikana”, kirjoitti Jari MäkiLeppilampi yhteenvedossaan.
Tätä kuvaa katsellessa voi
olla vaikea uskoa, että jotkut halusivat kuljettaa kyseisen rautaromun tuhansien kilometrien päähän Eskolaan.
1997
Yhdistys päätetään rekisteröidä. Eskolan kyläuhdistys ry:n perustava kokous pidettiin 4.9 1997
Leppilammen kylän kehittämishanke käynnistyi ja kesti vuoteen
1999. Toki kehittämistä on jatkettu eri yhteyksissä senkin jälkeen.
1993
Museoveturin kunnostus vaati lukuisia talkootyötunteja talkoopäällikkö Olavi Eskolan johdolla. Kunnostetun museoveturin kunniaksi
12
Järjestettiin kesäjuhla, jonka yhteydessä
monissa hankkeissa ja luottamustehtävissä
kunnostautuneelle ja esimerkiksi Kylätalo
-hankkeen puuhamiehenä toimineelle Veikko Haapalehdolle luovutettiin tasavallan
presidentin myöntämä kotiseutuneuvoksen
arvonimi.
 Tuore kotiseutuneuvos Veikko Haapalehto vaimonsa Helvin kanssa.
1991
1988
1984
1989
13
1998
Osallistuttiin Hullun hauska päivä -tapahtuman järjestämiseen lentokentällä.
Päätös kyläyhdistyksen rekisteröinnistä astui voimaan 17.2 1998.
Leppilammella järjestettiin Leppilampi -projektiin kuulunut tapahtumaviikonloppu, joka sisälsi työnäytöksiä, myyntitorin ja riihitanssit lauantaina. Sunnuntaina oli pääjuhla, jossa puhujana oli Sakari
Heikkinen Pohjanmaan Museosta. Juhla päättyi Eurovaari -näytelmän esitykseen.
Airi Kolppanen kirjoitti: ”Tämä toimintakertomusaika on ollut vilkkaan puuhastelun aikaa. Kokoontumiskertoja johtokunnalla on ollut
yhteensä 12. Lisäksi lehtitoimikunta ja juhlatoimikunta kokoontuivat
useita kertoja. Talkootyötunteja kyläläiset ovat tehneet n. 1000. Todistettava on, että Eskolan kylä on aktiivinen ja eteenpäin pyrkivä.”
 Valtakunnallisen kyläkilpailun voitonjuhlaa vietettiin
Hanhinevan koululla, jonka
juhlasali olikin tupaten täynnä.
2007
2008
Pitkään suunnitelmissa ollutta paritalohanketta viriteltiin. Kylällä
järjestettiin asukaspäivä, jonka yhteydessä esiteltiin kylän vapaita
asuntoja ja tontteja.
ESKOLA pikkuradan kylä – kyläkirja valmistui ja julkaistiin.
Kyläyhdistys työllisti nuoria kesän aikana. Työllistämiseen saatiin
kaupungin tukea. Samaa toimintaa jatkettiin myös tulevina vuosina.
Eskolalaiset osallistuivat Niityiltä Nummille – kansainvälistyvien kylien hankkeeseen. Irlantilaisryhmä kävi kylässä ja lokakuussa joukko eskolalaisia liittyi eri kyliltä koottuun ryhmään, joka teki vastavierailun Irlantiin.
Viitajärven kunnostushanke on ollut eräänlainen ikuisuushanke, jonka etenemistä kyläyhdistyksessä on seurattu vuosien ajan. Toukokuun johtokunnan kokouksessa todettiin, että ympäristöministeriö oli
antanut luvan järveä koskevien alueiden lunastamiselle.
Kyläyhdistys osallistui 2000 eurolla koulun leikkipaikkatelineiden
rakentamiseen.
Saha-alue vuokrattiin ja entisen saharakennuksen saattamista esittelykuntoon alettiin suunnitella.
2009
Kyläyhdistys sai Rieska-Leader Ry:ltä rahoituksen Lossari -hankkeeseen. Hankkeen aikana kokeiltiin ja kehitettiin erilaisia kylällä
asumista tukevia palveluita. Samalla selviteltiin mitkä tahot soveltuisivat parhaiten palveluiden tuottamiseen. Tarkoituksena on myös,
että muut kylät voivat käyttää Lossari -hankkeesta saatuja kokemuksia omien palveluidensa kehittämiseen.
Kyläyhdistyksen yhdessä kyläläisten kanssa omistama Eskolan kehitys Oy aloitti rivitalon rakennuttamisen.
 Kylähistoriapiirin kova ydin-
 Leppilammella järjestetyt
kyläjuhlat vetivät väkeä
2002
Kyläsuunnitelma vuosille 2002 – 2006 valmistui. Toiminnan pääpiirteiden ennakkosuunnittelu on ollut kyläyhdistyksen linjana myöhemminkin.
Kannuksen kaupungin, Keskipohjanmaan sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen ja kyläyhdistyksen yhteinen Elävä Eskola -projekti käynnistyi.
Vanha koulu vuokrattiin kaupungilta 10 -vuoden sopimuksella.
Nuorten kyläyhdistys perustettiin, mutta alkuinnostuksen jälkeen sen
toiminta tyrehtyi.
1999
Kyläyhdistyksen ajama ja pääosin rahoittama pyörätien valaistus
linjatieltä koululle saatiin valmiiksi.
Nuori Suomi hankkeen pohjalta käynnistettiin 1-2 -luokkalaisten iltapäiväkerhotoiminta yhdessä Eskolan Eskojen kanssa.
Kyläyhdistys työllisti yhdistelmätuella neljä henkilöä.
Eskolan esittelyvideo valmistui.
Leppilammella juhlittiin jälleen. ”Leppilammen kyläjuhla onnistui jälleen hyvin. Toripäivän ohella oli mahdollisuus seurata työnäytöksiä:
perinneaidan tekoa, hirsivarvin vaihtoa, puimista, moottorisahalla
veistoa ja saven polttoa raku -menetelmällä. Illalla myytiin 150 lippua Hakaneula -näytelmään”, kirjoitti sihteeri Ritva Karesola.
2003
Kesäteatteria rakennettiin palkatun työvoiman ja 500 talkootunnin
voimalla. Vihkiäisjuhla pidettiin Kannuksen kotiseutujuhlien yhteydessä 27.7
Kylän nuoret osallistuivat Maitolaiturilta maailmalle -hankkeeseen
seitsemän muun kylän kanssa.
joukko, jonka muistelut mahdollistivat osaltaan kyläkirjan tekemisen.
Vasemmalta Anton Mäki-Leppilampi, Arvo Luomala, Linnea Eskola ja
Eila Lipponen.
2010
Kyläyhdistys sai lahjoituksena eskolalaisen valokuvauksen harrastajan Väinö Laitakankaan vuosien 1920 – 1950 aikana kuvaamaa
lasinegatiivia. Osa negatiiveista valmistetuista kuvista oli esillä kylätalolle järjestetysä näyttelyistä. Kuvista tehtiin myös ”Vanhojen
kuvien tuhannet sanat” cd-levy.
Kyläyhdistyksen hallinnoima Lossari -hanke päättyi helmikuussa.
Hankkeen tuloksena olivat Leppilammen ympäristön maisemanhoitosopimuksen valmistelu, luontoreitin kunnostamisen käynnistäminen
ja kylän uudet nettisivut.
Kyläyhdistys tuki koululaisten iltapäiväkerhoa ja koululla toimivan
kyläkirjaston jatkettua aukioloaikaa.
 Valokuvanäyttelyssä mukana
ollut Väinö Laitakankaan ottama
kuva.
2011
Vietetään kolmikymmenvuotisen kylätoiminnan juhlavuotta.
Eskolassa osallistutaan monipuolisesti KyläKelpaa -maaseutuasumisen messutapahtumiin.
Kesäteatterissa esitetään kaksi näytelmää: Kärrykuorma -niminen
komedia ja uudelleen vuonna 2004 esitetty satunäytelmä Tahdonkivi.
2004
Kyläyhdistyksen aloitteesta tehty Leppilammen kaavoitus vahvistettiin kaupunginvaltuustossa.
Kyläyhdistys osallistui SM-tason koiravaljakkokisojen järjestämiseen.
Kesäteatteritoiminta käynnistyi Tahdonkivi -satunäytelmällä.
Anottiin koululaisten iltapäiväkerhon käynnistämistä.
Tapana on viedä ”rotinat” kylään syntyneille lapsille. Tänä vuonna
näillä asioilla liikuttiin kaks kertaa.
2000
Oltiin järjestämässä Pikkuradan koiravaljakkokisaa.
Kyläyhdistys osallistui rahaliikennettä hoitamalla videoelokuva
Kuuromykkä saksalainen tuotantoon. Elokuvaa esitettiin syksyllä
Kannuksen elokuvateatterissa ja siitä tehtyjä kasetteja myytiin useita satoja kappaleita.
Leppilammella järjestettiin Wanhan ajan
markkinat
Neljän lammen luontopolku valmistui
Metsäradan perinnereitin kunnostus valmistui.
Kyläyhdistys antoi lausuntoja mitä erilaisimmista asioista. Sihteeri Ritva Karesola linjasi lausuntopolitiikkaa: ”Olemme
pyrkineet pysymään riita-asioissa erillään,
mutta olemme pyrkineet vaikuttamaan tulevaisuuden kehitykseen.”
2005
Kyläyhdistys osti Heikki Ala-Leppilammen perikunnalta Leppilammen kylällä sijaitsevan Alatuvan. Kyseinen rakennus on suojeltu
museoviraston päätöksellä. Talon kunnostushanketta alettiin käynnistää ja kunnostushankkeen rahoituksesta jätettiin avustusanomus
ympäristökeskukselle.
Teatterin/metsäradan perinnekeskuksen huoltorakennuksen rakentaminen aloitettiin Rieska-Liederin avustuksen turvin. Huoltorakennus pukukoppeineen paransi olennaisesti näyttelijöiden olosuhteita.
Metsäradan perinnekeskuksen työnäytösalueen kehittämistä jatkettiin. Alueelle saatiin toinen puutavaravaunu ja metsäradan ensimmäisen veturin, ”Erkin” näköisversiota alettiin rakentaa.
Lasketteluretkiä on järjestetty lähes vuosittain. 2005 retki suuntautui Vuokattiin.
 Tapani Vehmasmäki valjakkoineen
valmiina lähtöön.
2001
2006
Eskola valittiin valtakunnalliseksi vuoden kyläksi. Palkitsemistilaisuus
oli Helsingissä Elma -messujen yhteydessä. Perusteluissa todettiin:
”Vuoden Kylän 2001 valinnan perusteina ovat olleet mm. kyläläisten
halu ja kyky yhteistyöhön, kylän kehittämisen laaja-alaisuus, toiminnan suunnitelmallisuus, pitkäjänteisyys sekä tiedottaminen.”
Eskolaa esiteltiin monipuolisesti eri tiedotusvälineissä.
Iltapäiväkerhon vetäjä palkattiin.
Nuorisotilaa rakennettiin koululle.
Teatterin huoltorakennus edistyi. Rakennukseen tuli varasto, wc,
pienoiskeittiö, kaksi pukuhuonetta ja oleskelutupa. Myös teatterin
katsomoa laajennettiin 300 paikkaiseksi. Äänentoistoa varten rakennettiin tila katsomon takaosaan.
Koululaisten iltapäiväkerho toimi ja kyläyhdistys osallistui osaltaan
sen kustannuksiin.
Leppilammen Alatuvan kunnostukseen saatiin 10 000 euron avustus. Kylän oman osuuden, 2500 euroa, täyttämiseksi syksyllä suoritettiin puunkeräys.
14
Kun koti on
Sinulle tärkeä paikka,
vakuuta se
Tervetuloa!
Lestijokilaakson
Lähivakuutusyhdistys
Paikkakunnan
Lähivakuutus
Katu 1, Paikkakunta
Kannus • Toholampi
Puhelin 020 200 200
www.lahivakuutus.fi
15
Arto Ojakangas
Metsärata
Puun tie
Arto Ojakangas
”Sementtipuun” saha
Eskolan kylän suurin työllistäjä on Eskopuu Oy. Aikaisemmin sen nimenä oli Eskolan Sementti ja Puu ja aivan aluksi 1939
perustetun yrityksen nimi oli Keskipohjanmaan Sementtivalimo Oy. Vuonna 1946 yritys rakensi sementtivalimon lisäksi
puunjalostustehtaan. Lähinnä ikkunoita ja ovia valmistava yritys tarvitsi sahattua puutavaraa.
Puu on tarjonnut eskolalaisille elantoa jo hyvin varhaisista ajoista lähtien. Tästä kertovat esimerkiksi lukuisat tervahautojen paikat, joita
löytyy eri puolilta kylää.
Todella merkitykselliseen asemaan puu nousi kun metsähallitus rakensi Eskolan asemalta lähtien metsäradan Lestin hoitoalueen metsiin
Sieviin, Reisjärvelle ja toisena haarana Lestinjärvelle. Yhteensä kapearaiteista rautatietä oli parhaimmillaan seitsemisenkymmentä kilometriä ja sitä pitkin kuljetettiin vuosien 1920 – 1961 aikana yli kaksi miljoonaa kuutiometriä puutavaraa.
Eskola oli se paikka, jossa pikkujunien tuoma puutavara siirrettiin VR:n vaunuihin ja edelleen maailmalle vietäväksi. Eskolassa oli myös
radan johtajan asunto ja hoitoalueen konttori. Nykyinen kylätalo oli veturitallina. Sen ympärillä oli lukuisia muita rakennuksia kuten paja,
saha, ruokailukämppä jne. Puutavaraa, etenkin halkoja, jouduttiin myös varastoimaan Eskolaan.
Vuosina1947 – 1956
sahaus suoritettiin sirkkelisahalla. Varsinainen
kehäsaha (raamisaha)
valmistui vuoden 1957
aikana. Rakennusvaiheeseen liittyy tarina pienestä takaiskusta.
hypännyt pituutta seitsemän metriä. Näin siitäkin huolimatta, että
ponnistuslankku oli takertunut ilmalennon ajaksi piikkarin piikkeihin.
Tukkilaanilla työskenteli kymmeninä vuosina mies, joka oli aina
ensimmäisenä lähtemässä kahvitauolta. Hänen hätäisen mielensä
arveltiin johtuvan siitä, että häneen oli sotasairaalassa haavoittumisen jälkeen lisätty jonkun luutnantin verta.
Oli kakkossahuri, jolta oli mukava kysyä kellonaikaa. Hän kaivoi
taskunauriinsa ja sanoi: ”Ootappa, ootappa, nyt! Nyt se on…” Eikä
hänen kellonsa tarkkuutta sopinut epäillä.
Vanhempi asentaja tiesi millä hiillostaa hätänsä kanssa touhuavaa
työnjohtajaa. Kun pomo hyökkäsi ilmoittamaan, että se ja se on nyt
rikki ja sitä pitää lähteä korjaamaan, vakiokysymys oli: ”Hetikö?”
Osa miehistä oli kohtuullisen tuttuja alkoholin kanssa. Niinpä ei ollut kovin harvinaista, että aamukahvitunnilla työkaveria piti lähteä
käyttämään autolla kaupassa. Kaupan pihalla kyyditettävä sitten
kysyi: hakisitko? Pullon saatuaan kysyi: avaisitko? Avattua olutpulloa
aikansa huulilleen yritettyään vielä yksi pyyntö: juottaisitko? Mutta
niin vain elämä voitti. Noita tapahtumia ei osannut moralisoida silloin eikä siihen ainakaan enää ole aihetta. Jotkut kyllä kantoivat
sahamiesten elämäntavoista huolta. Verstaan porukan (kalpeanaamojen) kakarat kailottivat kylällä varmasti vanhemmiltaan oppineena, että sahalla on vain juoppoja ja hulluja. Kahvitunnilla sitten
tehtiin sahamiesten kesken jakoa. Raittiit oli pakko luokitella hulluiksi.
Ongelmallisia olivat ne, joiden alkoholinkäyttö ei oikein riittänyt juopoksi luokitteluun, mutta jotka eivät mielellään olisi suostuneet hulluiksikaan. Pari miestä ilmoitti olevansa molempia.
Mäntypuu käsiteltiin sinistymistä estävällä aineella. Aluksi aine oli
kovaa myrkkyä, joka aiheutti puutavaraa vaunuihin niputtaville,
kuormaajiksi kutsutuille, miehille ihovaurioita. Suojapukimia kyllä oli,
mutta kuka kantaa tuoretta puutavaraa kesäkuumalla sadevaatteissa? Niinpä erään Sievin puolelta työhön tulleen miehen vaimo
tuli hakemaan miehensä pois työmaalta. Emäntä ei perustanut jalkojen parkkimaiseksi muuttuneesta ihosta, mutta kun jotakin oli tapahtunut jalkojen välissäkin. (Myöhemmin sinistymisenestoaine muuttui vaarattomammaksi ja kastelu siirrettiin pois kuormauspöydältä.
Nyttemmin sinistymisestoaineen saastuttama maa on poistettu sahan
alueelta.)
 Kenttäsirkkeli toiminnassa heti sotien jälkeen.
"Veturi ”Kolmonen”. Kolmosen lisäksi
puutavaraa ajettiin ”Ykkösellä”, ”Kakkosella” ja ”Frankolla”. Franko oli vetureista
suurin. Eskolan kylätalon pihalla seisova
museoveturi muistuttaa eniten Frankoa.
Puutavaraa myös varastoitiin Eskolaan
veturitallin ympäristöön ja lastausalueen
läheisyyteen. Tuhansien halkokuutioiden
muodostamat pinot antoivat Eskolalle
lempinimen ”Mottikaupunki”.
Jos puuta hakattiin, niin kyllä sitä istutettiinkin. Kuvan metsänuudistusryhmä on
kuvattu jossakin Sievin saloilla.
Metsäradan perintö
Metsärata vaikutti toiminta-aikanaan joka ikiseen eskolalaiseen talouteen. Kyläyhdistyksen toiminnan alkuajoista saakka metsärataperinteen vaaliminen on ollut yksi sen toimintasuunnista. Kesäkuussa 1986 Keskipohjanmaa –lehti tiesi kertoa, että Kannuksen ja Sievin kotiseutuväki on ruvennut yhteistuumin keräämään tietoja metsäradasta. Pikkurata-aiheisten valokuvien keräys aloitettiin tuolloin ja loppujen
lopuksi niitä saatiin kerättyä yli 600 kappaletta.
Entinen veturitalli
toimii kylätalona
ja asumisyhteisön
keskuspaikkana.
Kuvassa näkyy
myös Veikko
Murtoniemen
tekemä
Lossari -patsas.
Sieviläinen Anne Ruuttula-Vasari keräsi Pikkurataa koskevaa tietoa arkistoja tutkimalla ja metsäradan veteraaneja haastattelemalla. 1988 valmistui Ruuttula-Vasarin kirjoittama 136 sivuinen
kirja Eskolan metsärata eli pitkin Pikkurataa.
Osaltaan metsärataperinteen vaalimista oli vanhan veturitallin
muuttaminen kylätaloksi ns. kylätaloprojektin aikana.
Metsähallitus ei aikanaan katsonut aiheelliseksi säilyttää yhtään
metsäradan neljästä veturista. Eskolalaisilla oli kuitenkin kova
halu saada ”pikkuveturi” kylälle. Varsin monien vaiheiden jälkeen
sellainen saatiin ostettua ja tuotua kylälle silloisesta Neuvostoliitosta. Veturi asetettiin kylätalon pihaan tehdylle radanpätkälle,
kunnostettiin ja sen perään liitettiin kaksi alkuperäistä Pikkuradan
asuntovaunua.
Kylätalolle ja sen pihapiirissä olevaan rakennukseen on kerätty
erilaista metsärataan liittyvää esineistöä.
Metsäradan perinnekeskus on rakennettu maauimalan läheisyyteen, paikkaan, jonka ohi veturit puuskuttivat sydänmaata kohden
lähtiessään. (Maauimalan kohdalla oli veturien vedenottopaikka.)
Myös perinnekeskuksessa on oma veturi. Sen on radan rakennusaikana käytetyn Erkki –veturin näköiskappale. Veturin perässä on
asuntovaunu, pari puutavaravaunua ja kuupavaunu, jolla ajettiin
soraa ratapohjalle. Perinnekeskuksen kiskoilla seisoo myös Pikkuradalla käytetty resiina.
Hannu
Haapalehdon
valmistama
pikkuradan
ensimmäisen veturin
näköiskappale.
Veturissa Akseli
Ojakangas.
Omanlaistaan Pikkuradan muistelemista on pikkuratavaellus, kesäöinen, noin neljäkymmentä kilometriä pitkä kävely Eskolasta
Sievin puolella sijaitsevalle Saariveden kämpälle. Myöhemmin
pitkä vaellus sai vaihtoehdokseen noin kolmetoista kilometriä pitkän Metsäherran piston.
16
Sahan seinät oli pystytetty Eero Suutari –nimisen miehen toimiessa
työn etumiehenä. Eräänä yönä kova tuuli oli kaatanut koko vielä
katottoman rakennuksen. Ja joku kyläläinen riensi kertomaan Suutarille: ”Nyt se sun sahas on kaatunu.”
Vaikeuksista huolimatta saha saatiin pystyyn ja toimimaankin.
Aika moni eskolalainen ja kauempanakin asunut tuli kulkemaan töissä ”sementtipuun” sahalla.
Tukit sahalle tuotiin kuorma-autoilla ja 1960 –luvun taitteeseen
saakka myös junilla, sillä Eskolan kapearaiteisen metsäradan kiskot
kulkivat aivan sahan vierestä.
Tukkien siirtely sahaan nousevaan ränniin oli aluksi pelkkää tukkikoukuin tehtävää käsityötä. Myöhemmin saatiin kiskoja pitkin kulkeva vinssi. ”Saksimies” kiinnitti tukkisakset tukkiin ja ”narumies” ohjasi
köydestä vetämällä vinssin toimintaa.
Viimeisinä vuosina tukit lajiteltiin koneellisesti ja nosteltiin trukilla
kuljettimelle.
Noin kymmenkunta vuotta puut sahattiin kuorineen, mutta kun
siihen saakka poltettavaksi päätynyt pinta- ja rimatavara alettiin
hakettaa ja ajaa sellutehtaan raaka-aineeksi, rakennettiin kuorimo.
Tukit sahattiin ensimmäisessä, ykkös- tai yläraamissa pelkaksi.
Toinen, ala- tai kakkosraami halkoi pelkan lankuiksi ja laudoiksi. Ykkösraamissa syntyneet täysin särmäämättömät ja kakkosraamissa
vajaasärmäisiksi jääneet laudat särmättiin kantissa. Lankut jatkoivat
kakkosraamin jälkeen suoraan lajittelu- ja tasauspöydälle.
Aluksi raameissa syntynyt pinta- ja kantista tullut rimatavara katkottiin ja lastattiin rimaluukun kautta sidotuiksi kuormiksi ja käytettiin
polttopuuna. Vuonna 1966 rakennettiin hakkuri ja hakesiilo ja pinnat ja rimat päätyivät sellutehtaalle.
Myös lankkujen ja lautojen käsittely kehittyi. Aluksi valmis puutavara ajettiin nosturiautolla nippuina lautatarhalle missä ne taapeloitiin. Myöhemmin rakennettiin lajittelupöydän jatkoksi kuormauspöytä. Puutavara ladottiin lajinsa mukaan valmiiksi nipuiksi vanuihin,
jotka vietiin trukilla lautatarhalle ja ladottiin sillä taapeleiksi.
Parempilaatuinen, oksaton ja vähäoksainen, puutavara eroteltiin
omalla puunjalostustehtaalla käytettäväksi. Oksaisempi mänty ja
kuusitavara meni myyntiin, paljolti vientiin. Kesäaikaan sahan koneet seisoivat ja työmiehet niputtivat myytävän puutavaran nippuihin edelleen satamaan vietäväksi.
Kahvikämpässä käytiin
milloin pinnallisia, milloin
taas vähän syvällisempiä keskusteluja. Huumori oli joskus aika raakaa.
Tosikoiden oli huono olla.
Tiedettiin mitkä asiat saivat heidät suuttumaan.
Keskustelut olivat joskus
kovaäänisiä. Yleensä ne
loppuivat jonkun vanhemman miehen kieltoon:  Saharakennus nykyisellään.
”Älä huuvata sitä!”
Eri mieltä oltiin politiikasta, uskonnosta, viinasta… Joskus tuntui, että kukaan ei voi esittää
mielipidettä ilman että sille löytyi vastakkainen käsitys.
Mutta tämän kirjoittaja ei ole tavannut yhdelläkään työmaalla
vastaavaa yhteishenkeä. Keskenään voitiin olla eri mieltä (ja oikeastaan pitikin olla), mutta ulkopuolisilta ei hyväksytty sahamieheen
kohdistunutta poikittaista sanaa.
Kymmeniä miehiä, tuhansia tarinoita
Sahan noin puolen vuosisadan mittaisen toiminnan aikana sen eri
työpisteissä ehti työskennellä lukemattomia miehiä ja myös joitakin
naisia. Jotkut olivat puoli päivää, jotkut kymmeniä vuosia sen mukaan kuinka he sopeutuivat koneiden määräämään kovaan ja usein
uuvuttavan yksitoikkoiseen työtahtiin.
Jo sahan ensimmäinen työnjohtaja, Marjamäki –niminen mies, oli
vahva persoonallisuus. Hänellä oli Eskolaan tullessaan kokemusta
myös muilta sahoilta. Miehet laskeskelivat hänen täytyi kuvaamiensa
kokemusten perusteella olla ainakin kaksisataa vuotta vanha.
Oli Hyppy-Heikkinä tunnettu mies, joka oli kertomansa mukaan
Lähteet: Eskolan Sementti ja Puu Oy 30 vuotta 1940 – 1970,
Kokkola 1970.
Sahalla lähes sen koko toiminnan ajan ensin nosturiautonkuljettajana
ja sittemmin trukkikuskina toimineen Väinö Myllylän haastattelu.
17
Jaakko Hautamäki
Eskola 2041
Kolmekymmentä vuotta on pitkä aika, jostain syystä eletty aika tuntuu lyhyemmältä kuin tuleva. Tällainen pohdinta tuli mieleen, koska
Ojakankaan Arto pyysi kirjoittamaan ajatuksia kylätoiminnan tulevaisuudesta Eskolassa.
”Elämä on ihmisen parasta aikaa” sanoi Nykäsen Matti aikanaan, joten kylätoiminnassakin kannattaa elää tätä päivää. Sellainen
ajatusmalli, että kun se ja se on tehty, sitten voi asiat olla kunnossa, ei vain tahdo toimia. Uusia haasteita ja tekemistä kyllä piisaa, joten
joudumme tekemään valintoja ja jonkun asian odottaminen ennen kuin teemme mitään, saattaa olla hyvinkin turmiollista.
Kylätoiminta voi olla ja sen tulee olla tavoitteellista, mutta vielä tärkeämpää kuin päämäärä on matka sinne päämäärään. Kaikki ne
arjen askeleet, käytännön teot ovat parasta kylän tulevaisuuden rakentamista.
Mitä sitten on kylätoiminta:
•
•
•
•
•
•
kylätoiminta on me, eli meidän Eskolan asukkaiden toiminta asuinalueemme asukkaiden hyvinvoinnin kehittämiseksi
kylätoimintaa ei tee ”joku muu”, vaan sen tekevät kylän asukkaat
kylätoimintaa voi tehdä jokainen, se ei ole velvollisuus ja pakko, vaan etuoikeus
kylä on yhteisö, johon ei ole pakko kuulua, vaan siihen saa kuulua
asuinyhteisön hyväksi voi toimia kulloisenkin elämäntilanteen mukaan
kyläyhteisöltä ei voi vaatia tekemään puolestani mitään, mutta se voi tehdä hyväkseni valtavasti
Millainen Eskolan kylä on 2041? Riippuu hyvin pitkälle siitä, millaisena sen haluamme olevan. Valtaosalle asioista emme voi mitään, mutta
yllättävän monille voimme. Kylä voi määrittää suunnan, kokea yhteisöllisyyden, kokea arjen murheet ja huolet, sekä iloita onnen päivistä.
Tehkäämme se siis yhdessä, nykyisten, entisten ja tulevien eskolalaisten kanssa.
• Kotona asumista tukevat
kotitalous- ja remonttipalvelut
• Siivouspalvelut
• Pihakalusteet
• Työvoiman vuokraus
• Kiinteistöjen purku kierrätysperiaatteella
Jaakko Hautamäki
ESKOLAN KEHITYS OY
Eskolan kylällä on pitkä kolmekymmenvuotinen taival kylän kehittämisessä. Tässä ajanjaksossa on tapahtunut paljon muutoksia, tällöin
on myös niin, että samat työvälineet eivät toimi vuodesta toiseen.
Isoja muutoksia ovat olleet:
•
•
•
•
•
•
•
kylätoiminnan rekisteröityminen
Suomen Eu:n liittyminen ja hanketoiminnan käynnistyminen
kilpailulainsäädäntö
verohallinnon uudet tulkinnat
maankäyttö ja kaavoitus
ympäristölainsäädäntö
erilaiset hallinnolliset uudistukset
Eskolan kyläyhdistys ry rekisteröityi 1997 ja kylällä alkoi toimia
Osuuskunta Nelikataja 2005. Vuonna 2009 Eskolan kylä päätyi
siihen, että asuntorakentamisen ja kylän mahdollisen liiketoiminnan
kehittämiseen ei kyläyhdistys ole paras mahdollinen tapa toimia,
tällöin päädyttiin siihen, että kylälle perustetaan oma kehitysyhtiö.
Kehitysyhtiöstä tuli osakeyhtiö, jonka osake-enemmistö (yli 50%)
on kyläyhdistyksellä ja loput osakkeet jakautuvat niitä merkitsevien
kylän asukkaiden tai yritysten kesken.
Kylän toimintaorganisaatio on nykyisellään:
Eskolan kyläyhdistys ry = Toiminnan koordinointi ja yleinen
kehitystoiminta, kulttuuritarjonta
Eskolan kehitys oy =
Kylän asuntotuotannon kehittäminen
ja kylältä puuttuvan liiketoiminnan
harjoittaminen
Osuuskunta Nelikataja =
Kyläpalveluiden tuottaja, työllistäjä
Eskolan Eskot =
Kylän urheilu-, liikunta- ja nuorisotoiminta
HanhiKukko ry =
Kylän koulun vanhempainyhdistys,
koulun kehittäjä
Eskolan Metsästysseura ry = Metsästysharrastus ja riistanhoito
Tällä hetkellä kylällä ollaan tyytyväisiä kylän kehittämisen välineisiin, aika näyttä mitä tulevaisuus vaatii.
Eskolan kehitys oy:n käynnistämä rivitalon
rakentaminen lisäsi asuntotarjontaa kylällä.
Satu Kumpulainen 040 7399 027 Kukonkyläntie 663, 69150 Eskola
Joutsen, talvi, kasetti
vai joku muu?
Millainen on sinun korttisi uusi kuva?
Käy valitsemassa omasi osoitteessa op.fi/kortit.
Uudet kuvat valittiin äänestyksessä, johon
osallistui lähes 10 000 suomalaista.
Tunnelmissa mukana!
OP-Visa- ja OP-Visa Debit –korteilla
maksat näppärästi ostoksia tai nostat
käteistä automaateista niin Suomessa
kuin ulkomaillakin.
www.korpelanvoima.fi
18
Korpelan Voima • Junkalantie
15, 69100 Kannus
19
Eskolan kesäteatteri 2011
KÄRRYKUORMA
Ohjaus:Aino Granlund
Käsikirjoitus:
Arto Ojakangas
Eskolan kesäteatteri 2011
Eskolan
kesäteatteri 2011
Henkilöt:
Ronkainen
Juha Heikkilä
Satunäytelmä
TellervoMinna Högbacka
donk
h
a
T
iv
TaimiMaija Mäntykorpi
JuhoKalevi Hietala
KalervoKalle Kurikkala
LeenaKatja Kannussaari
SirpaNiina Koivuoja
SaaraSeija Niemonen
AulisHeikki Aho
i
KÄRRYKUORMA
Muusikko:
Jari Saarenpää, haitari
Musiikki
Rakkauden syli Sävel Kilu Hietala sanat Raija Sinisilta
Lavastus:Eskolan kyläyhdistyksen työryhmä
Äänentoisto
Laitteisto Kilun Musiikkimakasiini
Äänimiehet:
Paavo Hautamäki
Jukka Keski-Korpela
Paavo Mäki-Leppilampi
Lisätietoja:
JulisteTiina
Fors
www.eskolankyla.fi
Lippuvaraukset:
Julisteen
maalaus Marjo Ojakangas
www.eskolankyla.fi
te at te ri
Else Lassila & Arto Ojakangas
Jukka Leppilampi
Aino Granlund
aikuiset 10 € , lapset 5-15 v. 5 €
Es ko la n ke sä
11
Es ko la n ke sä te at te ri 20
puh. 044 947 9102
20 11
LAUANTAINA 23.7.2011
donki
h
a
T
v
Eskolan kyläjuhla, Eskolan kesäteatteri
TAHDONKIVI
PERJANTAINA 22.7.2011
Kylätoiminta 30 vuotta, Eskolan kylä 10 vuotta
valtakunnallisena vuoden kylänä (vapaa pääsy)
Kyläjuhlan ohjelmaosuus:
- musiikkia (Sinikka Ala-Leppilampi & Co ym)
- tapahtumia vuosien varrelta
Es ko la n
- Puu-jakulttuuritienvihkiminen
ke sä te at
te ri 20 11
- minun Eskolani
Satunä
ytelm
- yhteislaulu
ä
- esityksessämukanavanhaafilmimateriaaliaradantoiminasta
- mittavavalokuvakokoelma
- uudistettuMetsäratamuseonkalusto-jaesinenäyttely
- radanhistoriakehittämisenvälineenä
- tutustuminenEskopuuOy:nentiseen,nykyisellään
museokunnostettuunsahaan
Klo18.00-19.15
ppilampi
Jukka Le
Kuva:K
He
ristiina
mmink
i
Tahdonk
i
Satunäytelmä
Tahdonkivi (lippuvaraukset)
Klo 15.00
Musiikki:
Sävellys
Jukka Leppilampi
Kulttuurin
tapahtumien
kehittyminen
Sovitus
Terho
Granlund
Eskolan kesäteatteri, Leppilammentie 8
Musiikin ohjaus
Kirsi
Pulkkinen
Tutustumme paikallisista aiheista kertovien näytelmien syntymiseen,
teemalla”hiekkakuopastamaakunnallistentapahtumieneturiviin”:
Muusikot:
- käsikirjoitustensyntyjaaihepiirit
- harrastajanäyttelijänäilollamukana
Piano
Raita Maliniemi
- ohjaajanmietteet
- koko yhteisö mukana
Kitara
Anssi Korkeakoski
Kulttuuriympäristön omaleimaisuus
Basso kitara – kehittämisen
Reijo vahvuus
Hietala
Alatupa, Leppilammentie 149
Rummut
Teemu
Orava
Tutustummekulttuuriympäristöön
kehittämiskohteenajamahdollisuutena:
Huilu
Roosa
Hautamäki
- talonpoikaistalon kunnostus
Jukka Leppilammen
konsertti
”Ehtookellojenaikaan”
Eskolan rukoushuone
Klo 21.00 – 00.30
Käsikirjoitus
: Else
Musiik
Lassila
ki:
& Arto
Jukka
Ohjaus:
Ojakan
Leppil
gas
Aino Granlu ampi
Liput:
nd
aikuise
Lisätiet
t 10 € ,
www.esoja:
lapset
kolank
5-15 v.
yla.fi
5€
Lippuvarau
www.eskol
kset:
puh. 044 ankyla.fi
947 9102
Tanssit teatterilla
Esityks
et ti, to
JärjestäjänäEskolankehitysOY(puffetti)
Soittaa:KiluHietalanyhtyeLiput:10€
ja pe klo
19, la ja
Marjo Ojakangas
Klo 13.00
Eskolan metsärata, Eskolan kylätalo Pinolankatu 4
i
Aino Granlund
Else Lassila, Hyväntuulenlaakso (WSOY, 1995)
Tutustumme
Eskolan metsäradan (kansankielessä
Dramatisointi
Arto Ojakangas
”Pikkuradan”)historiaan,oppaanaFTAnne-RuuttulaVasari:
Lähtökohtana historia (Vapaa pääsy, kahvi omakustanne)
Kylätori ja Perinneruokailu (omakustanne)
su klo
15
Piirros:
Klo 11.00
vi
KÄRRYM- A
KUOR
Paikallisen kehittämisen välineet (OPASTETTU KYLÄKIERROS)
SUNNUNTAINA 24.7.2011
Eskolan Rukoushuone
60 vuotta
, Koulutie
ngas 8
Ojaka
s: Else Lassila & Arto
Käsikirjoitu
Leppilampi
Jukka
Es ko la n
Messu ja
RukousMusiikki:
ke sä te at
Granlund
te ri 20 11
Aino
s:
Juhlaseurat
Ohjauhuoneen
v. 5 €
aikuiset 10 € , lapset 5-15
Liput:
s
Klo 10.00
Piirros: Marjo Ojakanga
Esitykset ti, to ja pe klo 19, la ja su klo 15
Satunäytelmä
KyläKelpaa! Eskolan tapahtumat
Ohjaus
Klo 13.00 – 16.00
Käsikirjoitus
Piirros: Marjo Ojakangas
Käsikirjoitus:
Musiikki:
Ohjaus:
Liput:
Teatteri
Lippuvaraukset:
Ihmiset:
yla.fi
www.eskolankK
13.00
Näytelmä Kärrykuorma
ÄRRY044 947 9102
puh.
JanneKlo
Aleksi
Hautamäki
ja19.00
(lippuvaraukset)
K
UO
RMA
Salamaalaiset:
Elina Piia Aho
NÄYTTELYT
HEINÄKUUSSA
Leppilampi
Erkki
Antero Iso-Kungas
AINA 23.7.2011
Si kka
Avoinnati–suklo12.00–16.00(vapaapääsy) LAUANT
Ala-Leni
soitto Aho
t
ppilampi
ma
KitjaKlo 21.00 – 22.00 Suviyön
Sofia
Katariina
Outi
Hietamäki
tu
ah
tap
22.–31.7.2011
Vanhat
valokuvat
kertovat
lan
kyläjuhla
ko
lan
Es
Alatupa, Leppilammentie 149 (vapaa pääsy)
Esko
!
KyläKelpaa
Leppilampi
Konsertti:Klassistajakansanmusiikkia
Eskolan kylä 10 vuotta
Suulaa
Piia Aho
Tuija Tuima AlatupaTiia
Heikkinen
Kylätoiminta 30 vuotta,en kylänä
Sinikka Ala-Leppilampi & CO
kunnallisena vuod
valta
Perinnemaiseman kunnostus
Romu
Antero
Iso-Kungas
Puumaa
Kylätori ja Perinneruokailu
AlatupaJenna
Leppilampi Kohtaniemi
Yhteinen
hetki nuotiolla
(konsertinjälkeen)
PERJANTAINA 22.7.2011
- yhteislaulua
ohjelmaosuus:
Isoäiti
Pirkko
Leppänen
välineet
22.–24.7.2011
Eskolan kylätoiminta 30 vuotta Kyläjuhlan
- makkaranpaistoa
(omakustanne)
Paikallisen kehittämisen
Eskolan kesäteatteri kahvio
Lähtökohtana historia
Saji
Sanna Junkkila
Lavastus:Leena
ja
Jaakko
Hautamäki
www.kotinet.com/eskolan.kyla tai www.eskolankyla.fi • www.kannus.fi • www.kylakelpaa.kannus.fi
www.kotinet.com/eskolan.kyla tai www.eskolankyla.fi • www.kannus.fi • www.kylakelpaa.kannus.fi
Tahdonk
Kuningas
Terrieri Tuomas Junkkila
Puvustus:Alkuperäisidea Toholammin
Artesaaniopisto
Puhelintiedustelutjalippuvaraukset:0449479102
i
Satunäytelmä
nkivi
Tahdo
Prinsessa MuminaIina Jokela
Äänentoisto:
Jukka Leppilammen
HojaSandra Wennström
LaitteistoKilun Musiikkimakasiini
konsertti
Vartijat
Aino Tervo
ÄänimiehetPaavo
Mäki-Leppilampi
kehittyminen
Tanssit teatterilla
Kulttuurin tapahtumien
Alina Kujala
Jukka
piKeski-Korpela
ppilam
Jukka Le
Hanno Hirviö
Paavo Hautamäki
1
SUNNUNTAINA 24.7.201
Salamaalaisia Sofia Hirvi, Eerika Takanen, Anniina Liedes,
JulisteTiina Fors Eskolan Rukoushuone 60 vuotta
u ja Rukous
Outi Hietamäki, Tiia Heikkinen, Jenna
Kohtaniemi
Julisteen maalausMarjo Ojakangas Mess
eimaisuus
huoneen Juhlaseurat
Kulttuuriympäristön omal
Lisätietoja:
www.eskolankyla.fi
Esitykset ti, to ja pe
klo 19, la ja su klo 15
Piirros:
Marjo
Ojakangas
- perinnemaiseman hoito, tukimuodot
- kaavoituksen mahdollisuudet
- luontotyönantajana
Käsiki
rjoitus
: Arto
Ohjau
Ojakan
s:
Liput:
Aino Granlu gas
nd
Lisätie
13 € /
aik., 7
toja:
€/
www.e
skolan 6-15 v.
kyla.fi
ihlajam
Lippuvarau
www.eskol
kset:
puh. 044 ankyla.fi
947 9102
, Eskolan kesäteatteri
aa
(vapaa pääsy)
(omakustanne)
Klo 11.00
)
(OPASTETTU KYLÄKIERROS
Klo 13.00
stanne)
Klo 15.00
Klo18.00-19.15
mmentie 8
Eskolan kesäteatteri, Leppila
ien syntymiseen,
aiheista kertovien näytelm
eturiviin”:
Tutustumme paikallisista
aakunnallistentapahtumien
teemalla”hiekkakuopastam piirit
- käsikirjoitustensyntyjaaihemukana
äilolla
ttelijän
- harrastajanäy
eet
- ohjaajanmiett
- koko yhteisö mukana
– kehittämisen vahvuus
(lippuvaraukset)
Kuva:
Kristi
inaHe
mmink
i
”Ehtookellojenaikaan”
Eskolan rukoushuone
Klo 21.00 – 00.30
Y(puffetti)
JärjestäjänäEskolankehitysO
Liput:10€
Soittaa:KiluHietalanyhtye
Leppilampi
Klo 13.00
ja19.00
20
Sinikk
Ala-Lepp a
Lippuvaraukset:
www.eskolankyla.
fi
puh. 044
947 9102
Esitykset
ti, to ja pe
klo 19, la
ja su klo
15
, Koulutie 8
Eskolan kes
Eskolan kesäteatteri 2011
istöön
Tutustummekulttuuriympär ollisuutena:
kehittämiskohteenajamahd
tus
- talonpoikaistalon kunnos
odot
tukimu
- perinnemaiseman hoito, et
- kaavoituksen mahdollisuud
- luontotyönantajana
Käsikirjoitu
s: Else Lassila
Musiikki:
& Arto Ojakangas
Jukka Leppilamp
Ohjaus:
Aino Granlund i
Liput:
aikuiset 10
Lisätietoja:
€ , lapset
5-15 v. 5 €
www.eskola
nkyla.fi
Klo 10.00
Teatteri
e 149
Alatupa, Leppilammenti
vi
(Vapaa pääsy, kahvi omaku
kylätalo Pinolankatu 4
Eskolan metsärata, Eskolan
Puhelintiedustelutjalippuvaraukset:0449479102
adan (kansankielessä
Tutustumme Eskolan metsärpaanaFTAnne-RuuttulaVasari:
aan,op
histori
”Pikkuradan”)
ateriaaliaradantoiminasta
filmim
vanhaa
ukana
- esityksessäm
- mittavavalokuvakokoelma nkalusto-jaesinenäyttely
- uudistettuMetsäratamuseo välineenä
misen
kehittä
istoria
- radanh
entiseen,nykyisellään
- tutustuminenEskopuuOy:n n
museokunnostettuunsahaa
KÄRRYKUO
RMA
Näytelmä Kärrykuorma
(lippuvaraukset)
NÄYTTELYT HEINÄKUUSSA
.00(vapaapääsy)
Avoinnati–suklo12.00–16
Vanhat valokuvat
22.–31.7.2011
Alatupa Leppilampi
ätea tter i 2011
Piirros: Marjo
Ojakangas
Klo 13.00 – 16.00
pilampi & Co ym)
- musiikkia (Sinikka Ala-Lep
Eskolan kes
- tapahtumia vuosien varrelta en
ätea tter i 2011
- Puu-jakulttuuritienvihkimin
Satunäyte
lmä
- minun Eskolani
- yhteislaulu
Ojakangas
immoP
Piirros: Marjo
Kuva:K
Käsikirjoitu
s: Arto Ojakangas
Ohjaus:
Aino Granlund
Liput:
13 € / aik.,
Lisätietoja:
7
www.eskol € / 6-15 v.
ankyla.fi
kertovat
Lippuvaraukset:
www.eskolankyla.
fi
puh. 044
947 9102