Lataa Yaran metsänlannoitusopas tästä
Metsänlannoitusopas Sisällysluettelo Metsänlannoitus on tuottava sijoitus Metsänlannoitus on tuottava sijoitus 2 Metsänlannoituksen perusteet 4 Metsän ravinnetilan selvittäminen 6 Lannoitus parantaa metsän kasvua ja terveyttä 8 Lannoitus kangasmailla 10 Lannoitus turvemailla 12 Boorilannoituksella apua metsän kasvuhäiriöihin 14 Lannoitus on erinomainen sijoitus 16 Lannoituksen kustannukset, rahoitus ja verotus 18 Lannoituksen vaikutus puun laatuun 19 Yaran puhtaat metsälannoitteet 20 Metsänlannoituksen toteutus 22 Metsänlannoituksen ympäristövaikutukset 24 Yhteystiedot26 Muistiinpanoja27 Metsänlannoitus on tuottavin metsä talouden investointi. Lisäravinteilla lisäät metsän tuottoa ja parannat metsätalouden kannattavuutta. Jo yhdellä lannoitus kerralla voit saada metsästä lisätuloja useita satoja euroja hehtaarilta. Lannoituksella kasvatat laatupuuta ja aikaistat hakkuutuloja, sillä lannoitus lisää kasvua ja nopeuttaa puuston järey tymistä. Samalla varsinkin toistuvilla lannoituksilla kiertoaika ja hakkuiden väli lyhenevät. Oikeaoppinen lannoitus parantaa myös puun laatua ja käyttö kelpoisuutta sahatavarana. Voit määrittää metsän ravinnetilan ja lannoitustarpeen kasvupaikkatyypin, puuston kehitysluokan ja iän perusteella. Tuottavimpia kasvatuslannoituskohteita ovat kuivahkojen ja tuoreiden kankaiden havupuustot ja vastaavat turvemaat. Mahdollisissa ravinnepuutoskohteissa kannattaa käyttää ravinneanalyysiä. Sel vät puutosoireet näkyvät myös silmä 2 © Yara varaisesti puustossa eriasteisina väri vikoina, kasvuhäiriöinä ja heikentyneenä kasvuna. Toteuta metsänlannoitus vaivattomasti yhteishankkeena, jolloin useamman metsänomistajan lannoitukset hoide taan keskitetysti. Voit suorittaa levityk sen myös itse käsin tai maatalous traktoria apuna käyttäen. PEFC/02-31-178 Kysy yhteishankkeista ja valtion avus tuksesta metsänhoitoyhdistyksestä tai metsäkeskuksesta. Yara Suomen metsälannoitteet valmis tetaan Suomessa ja ne on kehitetty suomalaisiin metsiin. Lannoitteet ovat tutkittuja ja turvallisia. Yara International ASA on globaali kemianalan yritys, joka valmistaa ja markkinoi muun muassa kivennäislannoitteita, typpipohjaisia kemikaaleja teollisuuskäyttöön, sekä ympäristönsuojeluun käytettäviä tuotteita. Kysy lisää metsänlannoituksesta! Petri Kortejärvi Puh: 040 762 8210 Sähköposti: [email protected] www. metsänlannoitus.fi www.farmit.net www.yara.fi © Yara 3 Metsänlannoituksen perusteet Kasvutekijät määräävät kasvun tason Ravinteet ja niiden merkitys Puuston kasvu ja kunto riippuu valon, lämmön, veden ja ravinteiden riittävyy destä sekä maaperän ominaisuuksista. Kasvun tason määrää niin sanottu minimitekijä eli se, jota tarpeeseen nähden on vähiten. Kangasmailla minimitekijä on yleisesti ravinteiden – varsinkin typen – puute. Turvemailla ojituksen jälkeen minimitekijä on usein ravinteiden puute tai niiden epätasa paino. Ravinteiden tarve kasvaa ojituksen jälkeen puuston kasvun ja määrän lisään tyessä. Myös ravinteiden määrä ja keski näiset suhteet muuttuvat suon kehitty essä luonnontilaisesta turvekankaaksi. Ravinteiden tasapainoinen saatavuus on metsien elinvoimaisuuden ja hyvän kas vun perusedellytyksiä. Puut tarvitsevat ainakin 16 eri ravinnetta oikeassa suh teessa. Esimerkiksi typpeä, fosforia ja kaliumia tarvitaan suurin piirtein suh teessa 10:1:3,5. Turvemailla on yleistä fosforin, kaliumin ja boorin puute. Vilja villa soilla on usein typpeä runsaasti muihin ravinteisiin nähden, jolloin syntyy helposti kasvuhäiriöitä. Kunnostusojitus lisää käyttökelpoisen typen määrää ja saattaa siten kärjistää entisestään ravin teiden epäsuhtaa. Auringon energia Vesi Puiden tarvitsemat ravinteet jaetaan tavallisesti pää- ja hivenravinteisiin. Pääravinteita ovat typpi, fosfori, kalium, kalsium, magnesium ja rikki. Hiven ravinteita ovat rauta, mangaani, kupari, sinkki, boori, molybdeeni ja kloori. Typpi Typpi on kasvien yleisin ravinne. Se on kasvisolujen rakenneaine ja vaikuttaa koko kasvutapahtumaan. Kasvu mää räytyy pitkälti sen mukaan, millainen on maan typpitila. Puut ottavat typen ammonium-, nitraatti- ja ureatyppenä. Typenpuute rajoittaa puuston kasvua kivennäismailla karukkokankaista lehto maisiin kankaisiin saakka. Soilla typpi lisäystä tarvitaan piensaraisilla, tupas villaisilla ja isovarpuisilla sekä niitä karummilla soilla. Jatkolannoituksissa typpeä tarvitaan myös näitä viljavam pien soiden muuttumilla ja turve kankailla, kun puusto on täystiheää. Ohutturpeisuus ja rahkamättäisyys kuvastavat lisääntyvää typen tarvetta. Fosfori Kasvit tarvitsevat fosforia muun muassa aineenvaihdunnassa ja energiatalou dessa. Riittävä fosfori varmistaa myös siementen itämisen ja juuriston normaa lin kehityksen. Puuston fosforipitoisuus on noin 1/10 typen määrästä. Hiilidioksidi Typpi Fosfori Kalium Rauta Molyb- Kupari deeni 4 © Yara Magnesium Man- Sinkki gaani Kalsium Boori Rikki Kloori Fosforin puutetta esiintyy suometsien lisäksi myös kivennäismailla. Puutteen tunnistaa heikosta kasvusta sekä mut kaisista ja hennoista vuosikasvaimista. Neulaset ovat lyhyitä ja varisevat ennenaikaisesti. Tavallista on vain yksi neulaskerta ja ankarissa puutostiloissa taimien latvakato. Suometsissä fosforin puutos liittyy usein kaliuminpuutokseen. Kivennäismailla fosforilannoitus lisää tuoreissa ja lehtomaisissa kuusikoissa puiden kasvua. Kalium Kalsium, magnesium ja rikki Puut tarvitsevat typen ja kalsiumin jäl keen eniten kaliumia. Kalium säätelee puiden vesitaloutta ja aineiden kulje tusta, joten hyvä kaliumtila parantaa puiden kuivuuden- ja pakkasenkestä vyyttä ja auttaa puiden asettumista talvilepoon. Puut käyttävät runsaasti kalsiumia. Se on solukkojen toimintojen säätelijä ja solun seinämien aineosa. Kalsiumia on yleensä riittävästi turvaamaan puuston kasvun, joskin happamien sateiden vai kutuksesta osa siitä huuhtoutuu helposti kivennäismailla. Kaliumin puute näkyy selvimmin rämeillä alikasvoskuusissa. Vanhat neulaset ovat keltaisia, mutta viimeisin neulaskerta on normaalin vihreä. Män nyllä kaliumin puute kellastuttaa neula set kärjistä alkaen ja lopulta ne varisevat pois. Runsas karhunsammal kertoo kali umin niukkuudesta. Magnesium on lehtivihreän aineosa. Sen riittävyys on yhteyttämisen edelly tys. Suomessa magnesiuminpuutosta tavataan lähinnä karuilla ja lajittuneilla harju- ja selännealueilla. Kivennäismai den terveyslannoituksissa magnesium lisäys on tarpeen, mutta turvemailla puutostilat ovat harvinaisia. Kaliumia on vähän märillä, nevaisilla ja paksuturpeisilla soilla. Kaliuminpuutosta esiintyy ruohoisilla ja paksuturpeisilla soilla yleensä 10–15 vuoden kuluttua lannoituksesta ja/tai ojituksesta. Kali umin puute on tavallista turvepeltojen metsitysaloilla. Rikki on myös tarpeellinen kasvin ravinne ja sitä onkin maassa suhteelli sen paljon. Kasvit ottavat rikin sulfaat tina ja käyttävät sitä muun muassa valkuaisen aineosana ja kalvoraken teissa. Suomessa ei ole tunnistettu rikin puutteesta johtuvia kasvuhäiriöitä. Karuilla, lajittuneilla kivennäismailla on luontaisesti niukasti kaliumia. Sitä huuhtoutuu helposti, jos puskuroivaa humusta on vähän ja ilmasta tuleva kuormitus on suuri. Kaliumin lisätarve kasvaa karuilla mailla runsaan hapan laskeuman alueella. Boori ja muut hivenravinteet Kuparin- ja sinkinpuutokset ovat melko harvinaisia. Kuparin puutteesta on viit teitä soilta ja turvepeltojen metsitys aloilta. Alhaisia sinkkipitoisuuksia on havaittu muun muassa turvemaiden kasvuhäiriötaimikoissa. Hivenravinteet säätelevät puiden elin toimintoja ja ovat osallisina muun muassa aineenvaihdunnassa. Hiven ravinteiden puutostiloissa on saman tapaisia oireita. Kasvuhäiriöt, taantuva pituuskasvu ja keltaiset neulaset ovat tavallisimpia oireita. Ääritapauksena on puuston kuoleminen, jota seuraustuhot vielä täydentävät. Mangaani, molybdeeni, kloori ja rauta ovat myös kasveille välttämättömiä hivenaineita. Niiden lisätarpeesta puilla tiedetään vähän, eivätkä metsälannoit teet sisällä näitä ravinteita. Tunnettua on, että korkea mangaanipitoisuus on merkki liiasta märkyydestä ja osoitus kunnostusojituksen tarpeesta. Hivenravinteiden puutostiloista tunne tuin on boorinpuutos. Se on yleistä eri tyisesti Keski- ja Itä-Suomessa, ja sitä esiintyy sekä yksittäisissä puissa että laajemmilla alueilla. Esimerkiksi kaskija laidunmaille, rantaniityille ja peltohei toille perustetuissa kuusen taimikoissa ja nuorissa kuusikoissa boorinpuutos on hyvin yleistä. Boorinpuutosriski on suuri myös turvemailla, erityisesti metsite tyillä turvepelloilla. Boorin puutteessa latvakasvaimen silmut vaurioituvat tai kuolevat koko naan. Sen seurauksena syntyy ohitus kasvaimia, jolloin puusta tulee moni latvainen ja oksikas. Boorinpuutoksen aiheuttamat kasvuhäiriöt voidaan pois taa ja ennaltaehkäistä booripitoisilla lannoitteilla. © Yara 5 Metsän ravinnetilan selvittäminen Metsän ravinnetilaa voidaan määrittää silmävaraisesti puuston ulkoisten tunnusmerkkien perusteella tai ravinne analyysin avulla. Selvät ravinnepuutok set näkyvät puustossa eriasteisina väri vikoina, kasvuhäiriöinä ja heikentyneenä kasvuna. Tarkempi määritys tehdään maa- tai neulasanalyysien avulla. Ravinneanalyysin avulla määritetään kasvupaikan ravinnetila kuviokohtaisesti. Oikein tehty analyysi kertoo luotetta vasti lannoitustarpeista. Tarpeen määri tykseen tarvitaan analyysitulosten ohella tiedot puuston kunnosta, puu lajista, kehitysluokasta, kasvupaikasta, sijainnista ja aikaisemmista lannoituk sista. Analysoinnin tarve korostuu kasvuhäiriö kohteissa ja peltojen metsityksissä. Tulosten perusteella annetaan lannoitus suositus, mikäli siihen on aihetta. Ana lyysi kannattaa tehdä jo ennen havaitta vien oireiden ilmaantumista, jos on aihetta epäillä ravinnehäiriöitä. Ravinneanalyysejä tekee muun muassa Viljavuuspalvelu Oy (viljavuuspalvelu.fi). Terveyslannoituksen analyysikulujen kor vauksesta kannattaa kysyä metsänhoito yhdistyksestä tai metsäkeskuksesta. Neulasanalyysi Neulasanalyysi on maa-analyysia tar kempi ja siksi suositeltavin analyysi menetelmä. Neulasnäytteet kerätään lokakuun lopun ja maaliskuun lopun väli senä aikana. Lehtinäytteet otetaan elo kuussa. Näin näytteiden tulokset kuvaa vat parhaiten puiden ravinteiden ottoa edellisenä kesänä. Kasvukauden aikana ravinnepitoisuudet voivat vaihdella ja ovat riippuvaisia säävaihteluista. Näytteet kerätään 5–10 vallitsevan tai tutkittavan latvuskerroksen puista 1–2 ylimmän oksakiehkuran etelänpuolei Ravinnetila Typpi, g/kg sesta oksankärjestä. Sairaassa metsi kössä neulaset kerätään alueen ter veistä puista. Mikäli näytettä ei saada ylimmistä oksista, se otetaan latvuksen ylimmästä kolmanneksesta. Poikkea vasta näytteenotosta tehdään merkintä taustatietoihin. Lehtinäytteet otetaan latvuksen yläosasta siten, että näyte koostuu oksan keskivaiheilta kesän aikana syntyneiden oksien lehdistä. Uusimmat ja verson vanhimmat lehdet poistetaan näytteistä. Eri puulajeja ei saa sekoittaa keskenään. Näytteet on helpointa kerätä harvennus hakkuun yhteydessä tuoreista hakkuu Fosfori, g/kg Kalium, g/kg tähteistä. Ne voidaan ottaa myös oksa sahalla, leikkurilla tai pakkasella haulikolla ampumalla. Lähetystä varten näytteet pakataan paperipussiin tai pahvirasiaan, ei muovipussiin. Lähetyk seen merkitään: • yhteystiedot • näytteiden numerot • metsän sijainti • tiedot metsän terveydestä ja lannoituksista • analysoitavat ravinteet. Esipainettuja näytepusseja ja taustatieto lomakkeita voi kysyä Viljavuuspalvelusta tai metsänhoitoyhdistyksestä. Kalsium, g/kg Magnesium, g/kg Boori, mg/kg Mänty Tuoreet ja lehtomaiset kankaat Lannoituksen yleisohjeet Ravinnemäärä, kg/ha Kasvupaikkatyyppi Typpi Fosfori Kalium Alhainen –11,9 –1,4 –3,9 –2,5 –0,9 –4,9 Välttävä 12,0–13,9 1,5–1,6 4,0–4,9 2,6–3,0 1,0–1,1 5,0–7,9 14,0– 1,7– 5,0– 3,1– 1,2– 8,0– Sopiva Boori Kuivahkot ja kuivat kankaat Kangasmetsät Alhainen –10,9 –1,3 –3,9 –2,5 –0,9 –4,9 Lehtomainen kangas Välttävä 11,0–13,9 1,4–1,5 4,0–4,9 2,6–3,0 1,0–1,1 5,0–7,9 14,0– 1,6– 5,0– 3,1– 1,2– 8,0– -- kuusikko, Etelä-Suomi 150 10–30 1,0–1,5 Sopiva -- kuusikko, Pohjois-Suomi 120 10–20 1,0–1,5 Ojitetut suot ja turvekankaat Alhainen –11,9 –1,3 –3,5 –2,5 –0,9 –4,9 -- kuusikko, Etelä-Suomi 150 10–30 1,0–1,5 Välttävä 12,0–12,9 1,4–1,6 3,6–4,5 2,6–3,0 1,0–1,1 5,0–7,4 -- kuusikko, Pohjois-Suomi 120 10–20 1,0–1,5 Sopiva 13,0– 1,7– 4,6– 3,1– 1,2– 7,5– -- männikkö, Etelä-Suomi 150 -- männikkö, Pohjois-Suomi 120 Tuore kangas Kuusi 1,0–1,5 Kuivahko kangas -- männikkö, Etelä-Suomi 150 -- männikkö, Pohjois-Suomi 120 1,0–1,5 Tuoreet ja lehtomaiset kankaat Alhainen –12,4 –1,4 –4,0 –2,0 –0,9 –4,9 Välttävä 12,5–14,9 1,5–1,6 4,1–4,9 2,1–3,0 1,0–1,1 5,0–7,9 15,0– 1,7– 5,0– 3,1– 1,2– 8,0– Sopiva Suometsät Muuttumat ja turvekankaat Neulasten sopivina ravinnepitoisuuksina pidetään edellisten lisäksi -- mustikkaturvekangas/ muuttuma -- puolukka- ja varputurve kangas/muuttuma 30–40* 60–85 1,0–1,5 100 30–40 60–85 1,0–1,5 30–40* 60–85 1,0–1,5 Sinkki, mg/kg 100 30–40 60–85 1,0–1,5 Mangaani, mg/kg -- korvet ja typpirikkaat rämeet -- niukkatyppiset rämeet * Aiemmin peruslannoitetuissa kohteissa fosforilisäys ei yleensä ole tarpeen. Varmista ravinnetila neulasanalyysillä. 6 © Yara Sopiva Liian alhainen Rikki, g/kg 1,0–1,5 alle 0,9 Kupari, mg/kg yli 3,5 alle 2,5 yli 50,0 alle 40,0 yli 600, arveluttavan korkea Lähde: Viljavuuspalvelu Oy © Yara 7 Lannoitus parantaa metsän kasvua ja terveyttä jälkeen. Parhaat kasvunlisäykset saa daan lannoittamalla hoidettuja, nuoria ja keski-ikäisiä, jo ennestään hyväkasvuisia metsiköitä. Puuston ikääntyessä kasvu hieman alenee, samoin lannoituksen antama kasvunlisäys. Kuitupuustossa lannoitus nopeuttaa runkojen järeyty mistä tukkipuuksi ja parantaa näin arvo kasvua. Tukkipuustoissa kasvunlisäys on lähes kokonaan tukkipuuta ja kasvun lisäys on nopeasti realisoitavissa pääte hakkuussa. Pohjois-Suomessa kasvunlisäys on suhteellisesti suurempi, mutta mää rällisesti suurimmat kasvunlisäykset saadaan Etelä- ja Keski-Suomessa. Kertalannoituksessa ero Etelä- ja Poh jois-Suomen välillä on noin 5–10 m3/ha etelän eduksi. Pohjoisessa toistuvilla lannoituksilla voidaan lyhentää harvennusväliä ja kiertoaikaa jopa kymmenillä vuosilla. Kasvunlisäys näkyy lustoissa Lannoitus nopeuttaa runkojen järeytymistä tukeiksi ja parantaa näin arvokasvua. Metsänlannoituksella parannetaan puuston kasvua lisäämällä niitä ravin teita, joita maassa on puiden tarpeisiin nähden niukasti. Lisäravinteilla lisätään metsän tuottoa ja parannetaan metsä talouden kannattavuutta. Tuottovaatimuksen lisäksi tavoitteena voi olla myös maan kasvukunnon ylläpitäminen ja puuston elinvoiman varmistaminen. Ravinneperäisten kasvuhäiriöiden korjaaminen tai ennalta ehkäiseminen terveyslannoituksilla ovat paikoin edellytyksenä laadukkaan puus ton ja terveen metsän kasvatukselle. 8 © Yara Kuutioita nuorissa metsissä – tuottoa tukkipuustoissa Lannoituksen tuottama kasvunlisäys on lannoitelajin ja -määrien ohella kiinni monesta eri asiasta: • metsän sijainti • kasvupaikan viljavuus • puulaji • puuston ikä • puuston kuutiomäärä • metsänhoidollinen tila • levitysaika ja -tasaisuus. Puusto on kasvatuslannoituskelpoisessa kehitysvaiheessa ensiharvennuksen Kasvukautena puu kasvattaa ympäril leen uuden kerroksen eli vuosiluston. Jotta lusto pysyisi vuosi vuodelta yhtä leveänä, kasvun on oltava jatkuvasti parempaa. Kasvun pysyessä samana lusto kapenee vuosittain. Varttuneissa puustoissa kasvunlisäystä syntyy jo siitä, että lannoitus pitää vuosiluston entisen levyisenä. Nuorehkoissa puus toissa lannoituksen vaikutus näkyy selkeästi leventyneinä vuosirenkaina. Täystiheässä, keskiläpimitaltaan 20 cm puustossa 0,3 mm luston leveneminen merkitsee noin 15 m3/ha kasvunlisäystä. Tarkat tulokset saadaan oikeaoppisella puuston kasvun mittauksella. Kun kasvunlisäys jakaantuu hehtaarilla satojen runkojen kesken, sitä on ilman mittausta vaikea todeta esimerkiksi rungon katkaisukohdasta. Lannoitus antaa parhaan tuoton harvennuksen jälkeen. Maalevitys on tarkka ja edullinen menetelmä harvennetun metsän lannoituksessa. © Yara 9 Lannoitus kangasmailla Kivennäismailla kasvua rajoittaa vilja vimpia metsämaita lukuun ottamatta typen niukkuus. Tyypillisesti maaperän typpi- ja kaliumvarat lisääntyvät siirryt täessä karuilta kasvupaikoilta viljaville. Sen sijaan viljavimmilla mailla tarvitaan fosforin lisäystä. Erityisesti Itä-, Keskija Pohjois-Suomessa tulee puustolle antaa typpilannoituksen yhteydessä myös booria, jotta vältytään alueille tyypillisiltä kasvuhäiriöiltä. Kivennäismailla puuston ravinnetarpeen määrityksessä voidaan useimmiten soveltaa lannoituskokeisiin perustuvia yleisohjeita, sillä kangasmaiden ravintei suuden yleispiirteissä ei ole suurta alu eellista vaihtelua. Epäselvissä tapauk sissa puuston ravinnetarve varmistetaan neulasanalyysillä. Typpi tehoaa kivennäismailla Kangasmaiden männiköiden lannoituk sessa riittää yleensä typen lisäys. Tähän sopii keväästä alkusyksyyn Suomen salpietari ja Metsän NP 1 sekä alku syksystä pysyvän lumen tuloon saakka Urea. Männiköiden jatkolannoituksiin suositellaan joka toisella kerralla typen lisäksi fosforia ja booria sisältävää Metsän NP 1:stä. Kuusikoissa typpi yhdessä fosforin kanssa antaa yleensä 2–4 m3/ha suu remman kasvunlisäyksen kuin pelkkä typpi. Siksi kuusikoihin suositellaan Metsän NP 1:stä, joka sisältää myös hivenravinteita. Esimerkiksi boorilla ja sinkillä ylläpidetään metsän hyvää ravinnetasapainoa. Lannoituksen vaikutusaika on kangasmaiden männi köissä keskimäärin 6–8 vuotta ja kuusi koissa keskimäärin 8–10 vuotta. Lannoituksella lisää puuta jopa 25 m3 Kangasmaiden parhaita lannoitus kohteita ovat kuivahkojen, tuoreiden ja lehtomaisten kankaiden havupuustot. Etelä- ja Keski-Suomessa niissä yksi lannoitus lisää keskimäärin kahdeksassa vuodessa puuston kasvua 13–25 m3/ha. Lannoituksella aikaansaatu lisäkasvu on yleensä sitä suurempi, mitä parem min metsä kasvaa lannoitushetkellä. Jos puuston vuotuinen kasvu ylittää 12 m3/ha, ei lannoituksella enää kannata yrittää nostaa sitä. Tällaisia kohteita saattavat olla muun muassa lehtomaisen kankaan kasvuisimmat kuusikot. Kasvunlisäyksen kannalta parhaimpia lannoituskohteita ovat keski-ikäiset, 35–70-vuotiaat metsiköt. Näissä kohteissa myös lannoituksen tuotto on parhaimmillaan. Parantunut kasvu nopeuttaa runkojen järeytymistä tukeiksi ja kiihdyttää siten arvokasvua. Puuston ikääntyessä kasvu alenee. Siksi myös lannoituksella aikaansaatava kasvunlisäys on uudistusikäisissä ja sitä lähestyvissä metsiköissä hiukan alhai sempi. Tukkipuustoissa lisäkasvu koh distuu kokonaan tukkipuuhun ja puusto on nopeasti realisoitavissa pääte hakkuussa. Koivikoista lannoitus tehoaa parhaiten nuorissa, 10–20-vuotiaissa metsiköissä. Ikääntyneissä koivuvaltaisissa seka metsissä lannoitusvaikutus on jäänyt puoleen vastaavaan havupuustoon verrattuna. Koivikoissa lannoituksen vaikutusaika on lyhyempi (3–6 vuotta) ja muun muassa siksi kasvunlisäys jää havupuustoja pienemmäksi. Parhaimmat lannoituskohteet löydät metsäsuunnitelmastasi: • nuoret ja varttuneet kasvatusmetsät • lehtomaisten, tuoreiden ja kuivahkojen kankaiden havupuustot. Lannoituksilla aikaistat hakkuutuloja Lannoitus lisää puuston kasvua järeyt tämällä puita nopeammin. Samalla varsinkin toistuvissa lannoituksissa kiertoaika ja hakkuiden väli lyhenee. Peräkkäisten lannoitusten ansiosta metsät yyppi paranee ohimenevästi, samoin paranevat lannoituksella saata vat kasvunlisäykset. Hyvälaatuisen harvennetun mäntykankaan lannoitus tuottaa arvopuuta. 10 © Yara Yksi lannoitus vaikuttaa kivennäismailla keskimäärin 6–10 vuotta. Kiertoajan kuluessa metsikkö voidaan siis lannoit taa 3–4 kertaa. Ensimmäinen lannoitus kannattaa tehdä heti ensiharvennuksen jälkeen ja jatkolannoitukset siitä eteen päin säännöllisin väliajoin. Lannoitettu metsä tulee harventaa ajallaan harvennusmallien mukaisesti, jotta ylitiheys ei hidasta kasvua ja heikennä puuston terveyttä. Kun lannoitukset rytmitetään hakkuu kiertoon sopivaksi, lannoituksella tuo tettu puu voidaan muuttaa nopeasti rahaksi. Päätehakkuuta edeltävä lannoi tus tehdään kangasmailla vajaa kymme nen vuotta ennen metsän uudistamista. Yhden typpilannoituksen (N 150 kg/ha) vaikutus eri puolilla maata erilaisissa metsiköissä 30 Kasvunlisäys m3/ha 25 20 15 10 5 0 Hankoniemi 40 v. Mä Lieksa 60 v. Mä Kannonkoski 50 v. Mä Äänekoski 50 v. Ku Kestilä 70 v. Mä Taivalkoski 80 v. Ku Pello 50 v. Mä Kangasmetsien lannoituksen yleisohjeet Kohde Suositeltavat lannoitteet ja käyttömäärät Lehtomainen kangas -- kuusikko Metsän NP 1 (600 kg/ha) Tuore ja kuivahko kangas -- kuusikko Metsän NP 1 (600 kg/ha) Suomensalpietari (600 kg/ha) -- männikkö Suomensalpietari (600 kg/ha) Metsän NP 1 (600 kg/ha) Urea (325 kg/ha) Kertalannoituksella saadut keskimääräiset kasvunlisäykset kangasmailla (Typpeä 150 kg/ha, vaikutusaika 7–8 vuotta) Kuitupuustot Tukkipuustot Etelä- ja Keski-Suomi 15–24 m /ha 13–22 m3/ha Pohjois-Suomi 12–17 m3/ha 10–15 m3/ha 3 © Yara 11 Lannoitus turvemailla Yhdellä lannoituksella lisäkasvua jopa 35–40 m3 Turvemailla lannoituksella saatavien kasvunlisäysten vaihteluväli on suu rempi kuin kangasmailla. Parhaat kasvutulokset on saatu runsastyppisillä soilla PK-lannoituksella. Etelä- ja KeskiSuomen rämemänniköissä puuston kasvu on lisääntynyt vuodessa 2,5 m3/ha. Tämä tarkoittaa 35–40 m3 lisäkasvua 15 vuoden tarkastelujakson aikana. Parhaissa kohteissa PK-lannoi tus on lisännyt puuston kasvua 30 vuo den aikana jopa 5–6 m3/ha vuodessa. kärjistää turvemaiden ravinteiden epä suhtaa entisestään. Siksi suometsien ravinnetila kannattaa selvittää ja korjata kunnostusojituksen yhteydessä. Lannoi tuksen paras hyöty saadaan, kun met sän vesitalous on kunnossa ja puusto pystyy hyödyntämään ravinteet tehok kaasti. Lannoitus kannattaa toteuttaa heti harvennushakkuun jälkeen ennen ojien perkausta. Tällöin voi olla mahdol lista käyttää levitykseen myös maa levityskalustoa. Suometsien lannoituksen yleisohjeet Kohde Suositeltava lannoite ja käyttömäärä Muuttumat ja turvekankaat -- ruoho- ja mustikkaturvekangas/muuttuma -- puolukka- ja varputurvekangas/muuttuma Rauta-PK (450 kg/ha) tai Metsän Kalium -hivenravinne (300 kg/ha)* Korvet ja typpirikkaat rämeet Rauta-PK (450 kg/ha) tai Metsän Kalium (300 kg/ha)* Niukkatyppiset rämeet Suometsän Y 1 (600 kg/ha) Metsitettävät turvemaapellot Pellonmetsityksen PK 1 (500 kg/ha) * Aiemmin peruslannoitetuissa kohteissa fosforilisäys ei yleensä ole tarpeen. Varmista ravinnetila neulasanalyysillä. Lannoituksella pitkäaikainen kasvuvaikutus Ojitettujen suometsien ravinnetalous poikkeaa selvästi kangasmetsien ravinnetilasta ja ravinnepuutoksia esiin tyykin soilla enemmän kuin kankailla. Monesti ojituksella aikaansaatu puuston parantunut kasvu on tyrehtynyt tai tyrehtyy myöhemmin kivennäisravintei den niukkuuteen. Eri arvioiden mukaan ravinne-epätasapainoa esiintyy 30–60 %:lla ojitetuista suometsistä. Ravinnetalouden hoitotarve onkin huo mattavasti suurempi verrattuna nykyi siin lannoituspinta-aloihin. Suometsät tuottavat hyvin vain, jos niiden ravinne tila on kunnossa. Turvemailla kasvua rajoittavina ravin teina ovat ensisijaisesti fosfori ja kalium sekä hivenravinteet, erityisesti boori. Karuimmilla soilla, joissa turpeen typpi pitoisuus on alhainen (alle 1,5 %) tarvi taan myös typpilannoitusta kasvun lisäämiseksi. Turvemaiden tyypillisimpiä lannoitus kohteita ovat runsastyppiset suot, jotka kärsivät kaliumin-, fosforin- ja boorin puutoksesta. Usein nämä suot ovat 12 © Yara olleet ojitushetkellä saraisia tai ruohoisia sekä varsin vähäpuustoisia ja runsas vetisiä. Korkean typpipitoisuutensa vuoksi ne kuuluvat puuntuotoskyvyltään parhaimpiin kasvupaikkoihin, mikäli myös muita ravinteita annetaan terveys lannoituksella puuston käyttöön. Turvemaiden ravinnetilaa voi arvioida silmämääräisesti etsimällä puustosta puutosoireita ja kasvuhäiriöitä. Silmin havaittava kasvuhäiriö merkitsee jo ankaraa ravinnepuutosta. Esimerkiksi vakavan kaliuminpuutoksen huomaa rämeiden alikasvoskuusten neulasten kellastumisena. Fosforin niukkuus näkyy pituuskasvun heikkoutena, ohuina ja usein mutkaisina kasvaimina. Boorin puutos puolestaan johtaa monilatvai suuteen ja pituuskasvun tyrehtymiseen. Useimmiten turvemaiden lannoitus tarpeen määrittämisessä kannattaa kuitenkin tukeutua neulasnäytteisiin. Turvemaiden ravinnepuutokset ovat silmävaraisesti hankalia määritettäviä ja niihin liittyy useasti monen ravinteen samanaikainen puutos. Suometsissä yhden lannoituksen vaikutusaika on selvästi kangasmetsiä pidempi. Esimerkiksi PK-lannoituksen kasvua lisäävä vaikutus kestää suo metsissä ainakin 10–15 vuotta. Vaikka fosforin riittävyys on lannoituksella turvattu monesti yli 30 vuoden ajaksi, kaliumin puute alkaa rajoittaa puiden kasvua yleensä noin 15 vuoden kuluttua. Yleisohjeena voidaan sanoa, että turve maat kannattaa jatkolannoittaa joko PK-lannoitteella tai kaliumilla ja boorilla noin 20–30 vuoden kuluttua edellisestä lannoituksesta. Lannoitteen valinnan ratkaisee lähinnä kaliumin riittävyys maassa. Typpeä niukkatyppisille rämeille ja jatkolannoituksiin Karuilla soilla, joissa turpeen typpi pitoisuus on alhainen, tarvitaan myös typpilannoitusta puuston kasvukunnon elpymiseen. Piensaraisilla, tupasvillai silla ja isovarpuisilla sekä niitä karuim milla soilla suositellaan lannoitteeksi Suometsän Y 1:stä. Jatkolannoituksissa typpeä tarvitaan näitä viljavampien soiden muuttumilla ja turvekankailla puuston ollessa täystiheää. Ravinnetalous kuntoon kunnostusojituksen yhteydessä Kunnostusojitus lisää yleensä käyttö kelpoisen typen määrää ja saattaa siten Runsastyppisissä rämemänniköissä PK-kertalannoitus lisää vuosittaista kasvua noin 2,5 m3/ha 15 vuoden ajan. © Yara 13 Boorilannoituksella apua metsän kasvuhäiriöihin Itä- ja Pohjois-Suomen sekä osin KeskiSuomen viljavien kivennäismaiden kuu sikoissa esiintyy boorinpuutoksen aihe uttamia kasvuhäiriöitä. Metsiköille on usein tyypillistä se, että niitä on kas kettu ja laidunnettu, ja niissä kasvaa sekapuuna runsaasti leppää. Arvioiden mukaan jopa puolet Itä-Suomen vilja vista kuusikoista kärsii boorinpuutoksen aiheuttamista kasvuhäiriöistä. Boorinpuutokselle tyypillisiä oireita ovat latvan kärkisilmujen kuoleminen ja lukuisat sivusilmut. Nämä aiheuttavat puun pituuskasvun tyrehtymisen, moni latvaisuuden seurauksena runkovikoja ja hankalimmissa tapauksissa puiden pensastumisen. Boorinpuutos aiheuttaa pahoja kasvuja laatutappioita, jotka voivat pahimmil laan aiheuttaa useiden tuhansien eurojen rahalliset menetykset hehtaaria kohti kiertoajan kuluessa. Monissa kasvuhäiriökohteissa terveyslannoitus on välttämätöntä, mikäli halutaan saada aikaan hyväkasvuinen ja -laatuinen metsikkö. Boorinpuutosta esiintyy erityisesti: • Itä-, Keski- ja Pohjois-Suomessa • viljavissa kuusikoissa • entisillä kaski- ja laidunmailla • metsitetyillä pelloilla. Boorilannoitus vaikuttaa nopeasti Boorilannoitus vaikuttaa nopeasti neu lasten booripitoisuuksiin puiden kunto luokasta riippumatta. Tutkimusten mukaan jo puoli vuotta lannoituksen jälkeen neulasten booripitoisuudet nou sevat moninkertaisiksi. Lannoituksen kasvuvaikutukset ilmenevät kuitenkin vasta seuraavina vuosina. Koska häiriö syntyy jo silmun muodostuessa, toipu minen voi kestää 3–4 vuotta. Boori on ravinne, jolla puutostilan ja myrkytyksen väli on pieni. Niinpä booria annetaan häiriötilan korjaamiseksi vain 2–3 kg/ha ja kasvatuslannoituksessa Metsän NP1:llä noin 1 kg/ha ravinne tasapainon säilyttämiseksi. Hivenravinteista on niukkuutta pellonmetsityksissä Lannoitus on yleisesti pellonmetsityksen onnistumisen edellytys. Varsinkin turvepeltojen taimikoissa esiintyy yleensä kaliumin ja boorin puutteesta johtuvia kasvuhäiriöitä. Samanlaisia kasvuhäiriöitä tavataan yleisesti myös kivennäispelloilla. Boorinpuutoksen seurauksena syntyy ohituskasvaimia, jolloin puusta tulee monilatvainen ja oksikas. Kasvuhäiriöisen kuusikon pituuskehitys on normalisoitunut boorilannoituksella. Kuva Pohjois-Savosta. Kasvuhäiriöt aiheuttavat laatutappioita puun arvokkaimpaan osaan – vaurioitunut tyviosa ei täytä edes teollisuuden hiomokuuselle asettamia laatuvaatimuksia. Boorinpuutos aiheuttaa laatutappiota 100 Muutos, % 80 60 40 20 0 0–20 20–40 40–60 60–80 80–100 % Kasvuhäiriöisten kuusten osuus, % Runkotilavuus Tukkitilavuus Hukkapuu Mäntykuitu Kasvuhäiriöisten puiden osuuden noustessa sekä metsikön tukkitilavuus että runkotilavuus pienenee. Samalla hukkapuun osuus lisääntyy selvästi ja kuusikuitupuuta siirtyy mäntykuituun. (Lähde: Hynönen, T. ja Makkonen, T. 2004. Kuusen kasvuhäiriöt Pohjois-Savossa ja niiden taloudellinen merkitys. Julkaisussa METLAn tiedonantoja 934.). Boorinpuutosalueille räätälöidyt terveyslannoitteet Kohde Suositeltava lannoite ja käyttömäärä Boorinpuutosalueiden terveyslannoitukset 14 © Yara Taimikot ja riukuvaiheen metsiköt ja metsitettävät kivennäismaapellot Booriravinne ( 350 kg / ha) Nuoret ja varttuneet kasvatusmetsiköt Metsän NP 2 (500 kg / ha) Metsitettävät turvemaapellot Pellonmetsityksen PK 1 (500 kg / ha) © Yara 15 Lannoitus on erinomainen sijoitus Metsänlannoitus on selkeästi eniten tuottava puuntuotannon investointi. Kantorahatulojen sijoitusvaihtoehtoja arvioidessaan metsänomistajan kannat taa huomioida lannoituksen mahdolli suudet. Kangasmetsissä saadaan yleisesti 10–20 %:n vuotuinen tuotto lannoitusinvestoinnille. Myös suo metsissä on erinomaisen tuottavia lannoituskohteita. Lannoituksen tuotto perustuu puuston kasvun ja laadun paranemiseen, arvo kasvun nopeutumiseen, harvennus hakkuutulojen aikaistumiseen ja kierto ajan lyhenemiseen. Lannoitusinvestoinnin riskit rajoittuvat lähinnä tukkipuun kanto hinnan kehitykseen ja paikallisesti mah dollisiin luonnontuhoihin. Metsänomis tajalle lannoitus on hyvä sijoituskohde. Lannoituksen kannattavuuteen vaikutta vat seuraavat tekijät suoraan ja välillisesti: • puun kantohinta • saatava kasvunlisäys • kasvunlisäyksen jakautuminen sahaja kuitupuun kesken • kasvunlisäykseen kulunut aika • lannoituskustannus • puuston järeytymisen nopeutumisesta seuraava arvokasvu • harvennushakkuutulojen aikaistuminen • kiertoajan lyheneminen • leimikon hinnoittelutekijöiden paraneminen. turpeen typpipitoisuus on suuri. Esimer kiksi Etelä- ja Keski-Suomen runsas typpisissä rämemänniköissä PK-lannoi tus lisää kasvua noin 2–4 m3 hehtaarilla vuosittain 15 vuoden ajan. Tällöin lannoi tuksella saadaan noin 1 500 euron lisä tulot hehtaarille ja investoinnille 15 %:n vuotuinen tuotto. Rehevissä suometsissä ankaran kaliumpuutoksen korjaamiseksi tehty lannoitus saattaa lisätä kasvua jopa 5–8 m3/ha/vuosi. Vastaavasti korpikuusikoissa vuotuinen kasvunlisäys on 1,3–2,0 m3/ha 15 vuo den ajan, mikä merkitsee 800–1 200 euron lisätuloja ja noin 10 %:n tuottoa. Lannoitus on nopeavaikutteinen investointi Lannoitus on kannattavaa jo heti ensi harvennuksen jälkeen. Kasvatuslannoi tuksen vaikutusaika on normaalilla typpimäärällä (N 150 kg/ha) männi köissä 6–8 vuotta ja kuusikoissa 8–10 vuotta. Näin ollen lannoituksia voidaan toistaa useita kertoja kiertoajalla ja reali soida lisääntynyt kasvu jo harvennus hakkuissa. Puuston arvokasvun nopeutumisen ansiosta lannoitukselle saadaan suhteel lisesti paras tuotto keski-ikäisissä metsi köissä. Tällöin siirtymä kuitupuusta tukkipuuksi on nopeinta. Lannoituksella tuotettu puu on kuitenkin aina varmim min realisoitavissa päätehakkuuikää lähestyvissä metsiköissä. Terveyslannoituksella lisää laatupuuta Ravinteiden epätasapainosta tai kasvu häiriöistä kärsivät metsät ovat taloudelli sesti erittäin kannattavia lannoituskoh teita. Tällaisia ovat tyypillisesti kaliumin, fosforin ja boorin puutteesta kärsivät ojite tut suometsät, sekä erityisesti Keski- ja Itä-Suomen viljavien kivennäismaiden kuusikot, jotka kärsivät hivenravinteiden puutteesta (erityisesti boorin). Ilman terveyslannoitusta nämä kohteet kehitty vät aukkoisiksi ja vajaatuottoisiksi metsiksi. Puiden huono laatu ja alhainen kasvu aiheuttavat suuret taloudelliset mene tykset. Tutkimusten mukaan tukkiosuus voi kasvuhäiriökohteissa laskea jopa alle puoleen ja kiertoajan hehtaarikohtainen taloudellinen tulos voi olla tuhansia euroja pienempi kuin normaalisti kehit tyvässä metsikössä. Ravinnehäiriökoh teissa lannoitus on tehtävä hyvin varhai sessa vaiheessa, mielellään ennen kuin ensimmäiset merkit epänormaalista kehityksestä ilmenevät puissa. Tutkimusten mukaan taloudellisesti kaik kein tuottavimpia lannoitusmetsiä ovat kuivahkojen ja tuoreiden kankaiden sekä vastaavien turvekankaiden männiköt ja kuusikot. Näissä kohteissa saadaan lan noitusinvestoinnille 10–20 %:n vuotuinen tuotto, kun on kyse 35–70-vuotiaasta puustosta. Rahamääräisesti tämä tarkoittaa noin 700–1 400 euron lisä hakkuutuloa hehtaarilla kahdeksan vuoden kuluttua lannoituksesta. Suometsissä erinomaisia lannoituskohteita Suometsistä tuottavimpia lannoitus kohteita ovat rehevät suot, joissa 16 © Yara Yhdellä lannoituksella saadaan VT-männikössä ja MT-kuusikossa 13–25 m3 lisäkasvu hehtaarille. © Yara 17 Lannoituksen kustannukset, rahoitus ja verotus Metsänlannoituksen kustannukset muodostuvat lannoitteiden hinnasta ja levityskustannuksista. Metsänhoito yhdistyksen ja metsäkeskuksen järjestä missä yhteishankkeissa lannoitus kustannus on lannoitelajista riippuen 200–400 euroa hehtaarilta ilman arvonlisäveroa. Tästä levityksen osuus on noin 40 %, minkä metsänomistaja voi säästää tehdessään työn oma toimisesti. Valtio tukee terveyslannoituksia Terveyslannoituksiin on mahdollista saada Kestävän metsätalouden rahoitus lain mukaista avustusta lannoite-, levi tys- ja työnjohtokustannuksiin. Avustus on noin 40–65 % etelästä pohjoiseen vyöhykkeittäin porrastettuna. Tuen ehtona on ennalta laadittu metsäkeskuk sen hyväksymä suunnitelma. Valtion avustusta lannoitukseen kannattaa kysyä metsänhoitoyhdistyksestä tai metsä keskuksesta. Rahoituksen myöntämi sestä päättää metsäkeskus määrä rahojensa puitteissa. Lain tulkinta ja rahoituskäytäntö on vaihdellut metsä keskuksittain. Lannoituksen vaikutus puun laatuun Sahatavaran käyttökelpoisuus paranee Paras aika kasvatuslannoitukselle on heti ensiharvennuksen jälkeen. Tällöin lannoitus tuuheuttaa latvustoa, joka lisää varjostusta ja siten alaoksien kar siutumista. Männiköissä, joissa karsiutu minen on tapahtunut tyvitukkien osalta, lannoitus lisää oksatonta pintapuuta. Tutkimusten mukaan lannoitus lisää ykkösluokan tyvitukin sekä terve oksaisen kakkosluokan tukin osuutta. Lannoitus nopeuttaa puuston järeyty mistä. Järeästä puusta saadaan suu rempi osuus parhaiden laatuluokkien sahatavaraa kuin ohuesta rungosta. Erityisen tärkeäksi laatutekijäksi lannoi tus muuttuu hyvälaatuisissa männi köissä, joissa lannoitus tehdään oksatto man puuvaipan lisäämiseksi. Karsituissa metsiköissä lannoitus kiihdyttää kasvua, mikä takaa tasaisen ja täydellisen kyljestymisen. Tiheys alenee vain vähän Lannoitus vaikuttaa puuaineen tiheyteen ja puun lujuuteen vain vähän. Lannoite tussa puussa vaalean kevätpuun osuus tummaan kesäpuuhun nähden lisääntyy hiukan. Kevätpuun osuuden lisääntyessä pienenee puuaineen tiheys noin 2–5 %. Tukkipuustoissa vuosilusto ei aina vält tämättä levene lannoituksella, vaikka kuutiokasvu lisääntyykin, koska lustot kasvavat suurenevan kehän päälle. Siksi puuaineen tiheyden muutos jää hyvin pieneksi. Tutkimuksissa havaitut lannoituksen aiheuttamat reaktiot ovat verrattavissa maan luontaisen viljavuuden, kasvu kauden säätilan tai kasvutilan aiheutta miin muutoksiin. Suunnitelmallisesti lannoitettavat metsäkuviot voidaan haluttaessa jättää harvennuksessa hiukan tiuhemmiksi. Terveyslannoituksella ehkäistään runkovikoja Ravinnehäiriökohteissa terveyslannoitus on usein välttämätöntä, mikäli halutaan kasvattaa hyväpuustoinen ja -laatuinen metsikkö. Esimerkiksi boorin puutteessa puun kärkisilmu tai latvakasvain kuivuu ja kuolee, mikä aiheuttaa runkovikoja ja pahimmillaan puun pensastumisen. Tutkimusten mukaan puuston tukkipuu osuus voi laskea alle puoleen ja kierto ajan hehtaarikohtainen menetys voi olla puuston laatutappioina useita tuhansia euroja. Kestävän metsätalouden rahoituslain mukaan terveyslannoituksilla tarkoite taan sellaisten metsien lannoitusta, joiden kehitys metsänhoidollisista toimenpiteistä huolimatta on taantuvaa maan ravinteiden epätasapainon vuoksi, ja jotka voidaan saada elpymään lannoi tuksella. Rahoitusehtojen tulkinta on varsin tiukka ja alueellisesti epäyhtenäi nen. Tarpeen toteaminen ja rahoituksen hyväksyminen edellyttää usein ravinne analyysiä. Kasvatuslannoituksiin valtion avustusta ei myönnetä. Vähennä lannoituskulut verotuksessa Metsänlannoituksesta aiheutuneet kustannukset ovat vähennyskelpoinen menoerä metsäverotuksessa. Vero vähennysoikeus parantaa entisestään lannoituksen erinomaista kannatta vuutta. 18 © Yara © Yara 19 Yaran puhtaat metsälannoitteet Yaran lannoitteet valmistetaan käyttö kohteen tarpeita vastaavista puhtaista raaka-aineista. Lannoitesuolat ovat kemiallisesti ruokasuolan kaltaisia. Liue tessaan lannoitteet muodostavat ioneja, joita kasvit ottavat kasvuaan varten. Näitä ioneja kasvit ottavat myös ilman lannoitusta. Metsälannoitteet ovat osaksi samoja, joita käytetään pellolla. Niiden raakaaineena käytettävä apatiitin fosfori on veteen liukenematonta. Metsälannoit teet sisältävät tarpeellisia hivenaineita, muun muassa booria. Käyttösuositusten ylärajalla olevat lannoitemäärät sopivat Etelä-Suomeen ja alarajalla olevat Pohjois-Suomeen. Metsän NP 1 (NPK 25-2-0) Metsän NP 1 sopii kangasmaiden kuusi koiden ja männiköiden lannoitukseen sekä koivumetsiin. Käyttösuositus on 450–800 kg/ha 6–8 vuoden välein. Lannoite sisältää hivenravinteista muun muassa latvavaurioita ehkäisevää booria sekä hapansateiden huuhtomia kalsiumia ja magnesiumia. Levitys tapahtuu lumettomaan maahan. Suomensalpietari (NPK 27-0-1) Suomensalpietari on typpilannoite, joka sopii kangasmaiden männiköihin, mutta sitä voidaan käyttää myös kuusivaltai sissa metsissä. Käyttösuositus on 400–750 kg/ha 6–8 vuoden välein. Levitys tehdään keväästä alkusyksyyn. Urea (N 46,3) Urea on typpilannoite, joka sopii parhai ten kangasmaiden männiköihin, mutta sitä voidaan käyttää myös kuusivaltai sissa metsissä. Lisäksi Urea sopii typpi köyhille soille yhdessä Rauta PK 1:n kanssa. Käyttösuositus kangasmailla on 250–430 kg/ha 6–8 vuoden välein ja soilla 150–200 kg/ha 10–15 vuoden välein. Levitys tehdään alkusyksystä pysyvän lumen tuloon saakka. Rauta-PK (NPK 0-8-14) Rauta-PK sopii typpirikkaille soille, sekä yhdessä typen kanssa myös karuhkojen soiden lannoitukseen. Käyttösuositus on 400–600 kg/ha. Jatkolannoitus teh dään ravinneanalyysin mukaan. Levitys tapahtuu lumettomaan maahan. Metsän Kalium-hiven (NPK 0-0-30) ! uutuus Metsän Kalium-hiven sopii typpirikkaille soille, joissa fosforilisäys ei ole tarpeen. Aikaisemmin PK-lannoitetuissa suomet sissä ei tavallisesti lisättyä fosforia tar vita, mutta kaliumista on ankara puute. Pienen käyttömäärän (250–350 kg/ha) ansiosta Metsän Kalium-hiven on kus tannustehokas ratkaisu suometsien kalium- ja hivenlannoitukseen. Varmista puuston ravinnetila neulasanalyysillä. Metsän Kalium-hiven sisältää myös booria ja sinkkiä. Suometsän Y 1 (NPK 10-4-10) Suometsän Y 1:stä käytetään karuhkojen suometsien lannoituksiin, joissa fosforin ja kaliumin lisäksi tarvitaan myös typ peä. Käyttösuositus on 600–700 kg/ha 10–15 vuoden välein tai ravinneanalyysin mukaan. Levitys tehdään lumettomaan maahan. metsiköiden lannoitukseen ja kivennäis maapeltojen metsityslannoitukseen. Käyttösuositus on 250–350 kg/ha tai ravinneanalyysin mukaan. Levitys tehdään lumettomaan maahan. syytä huomioida annostelussa. Tuote sisältää biotiitin niukkaliukoista kaliumia 2,0 %. Käyttösuositus on 500–600 kg/ha tai ravinneanalyysin mukaan. Levitys tehdään lumettomaan maahan. Metsän NP 2 (NPK 19-4-0) Lannoitteiden hankinta Metsän NP 2 on räätälöity erityisesti vil javien kivennäismaiden boorin puutteesta kärsivien kasvatusmetsien terveyslannoi tukseen. Käyttösuositus on 450–550 kg/ ha tai ravinneanalyysin mukaan. Levitys tehdään lumettomaan maahan. Metsälannoitteet valmistetaan ja toimi tetaan pääosin Yaran Harjavallan ja Siilinjärven tehtailta. Lannoitteet voi ostaa maatalouskaupasta. Pellonmetsityksen PK 1 (NPK 0-6-9) Pellonmetsityksen erikoislannoite on tarkoitettu peltojen metsitysalojen lan noituksiin. Lannoite sisältää runsaasti muun muassa booria (0,67 %), mikä on Metsälannoitteet toimitetaan pääosin 40 kg:n säkeissä, 1 200 kg:n lavoilla ja 650 kg:n suursäkeissä. Pakkauskoko on syytä varmistaa aina tilauksen yhtey dessä. Hintoihin sisältyvä arvonlisävero (23 %) maksetaan verovelvolliselle metsänomistajalle arvonlisäverotuksen jälkeen takaisin. Lannoitteiden varastointi Lannoitteet on varastoitava huolella. Huonosti varastoituna ne voivat kastua ja paakkuuntua. On siis huolehdittava, että: • varastopaikka on kuiva ja ympäristöään ylempänä, varjossa sekä tuulelta suojassa • alusta on tasainen eikä siinä ole teräviä kiviä tai oksia • pitkäaikaisessa varastoinnissa säkit ovat irti maasta lavalla tai aluspuiden päällä • säkit ja lavat on varastoitu vain yhteen kerrokseen • viikkoja kestävässä varastoinnissa säkit on peitetty kuormapeitteellä. Lannoitteiden levitysajankohdat Metsän NP 1 Koko kasvukausi Suomensalpietari Koko kasvukausi Booriravinne (B 0,75) Urea Alkusyksystä pysyvän lumen tuloon Booriravinne on räätälöity viljavien kivennäismaiden boorin puutteesta kärsivien taimikoiden ja riukuvaiheen Rauta-PK Koko kasvukausi Metsän Kalium-hiven Koko kasvukausi Suometsän Y 1 Koko kasvukausi Booriravinne Koko kasvukausi Metsän NP 2 Koko kasvukausi Pellonmetsityksen PK 1 Koko kasvukausi Metsälannoitteiden ravinnesisältö Muut ravinteet, % Lannoite Metsän NP 1* Suomensalpietari* Urea N-P-K % Ca Mg 25-2-0 5,5 1 27-0-1 3 1 S B Cu Fe 0,15 3 Zn Se Kuiva rakeistettu 0,1 0,02 0,001 46,3-0-0 Rauta-PK* 0-8-14 Metsän Kalium-hiven* 0-0-30 Suometsän Y 1* 10-4-10 Booriravinne* 14,8 0,4 2,4 0,3 1,5 3,3 0,5 8,5 1,5 5,5 0,2 10,5 2,0 14,5 0,75 Metsän NP 2* 19-4-0 4,3 1,0 12,0 0,4 Pellonmetsityksen PK 1* 0-6-11 16 3,3 2,5 0,67 0,1 2,5 x 0,1 0,1 0,2 Suursäkki kg 40/1200 650 40 650 25/1000 600 40/1200 650 x 650 x x 0,05 Säkki/ lava kg 0,15 x 0,045 x 650 35/1050 650 650 40/1200 650 *Lannoitteet valmistetaan Suomessa. 20 © Yara © Yara 21 Metsänlannoituksen toteutus tehdään peruskartalle, johon merkitään selkeästi lannoituskuviot ja lannoitelajit omilla väreillään. Helikoptereissa on karttaohjelmisto, joka mahdollistaa lannoitussuunnitelmien siirtämisen SilvaGIS-järjestelmästä suoraa helikop terin näyttöpäätteelle. Näin helpotetaan lentäjän kartanlukua ja parannetaan levitystarkkuutta. Tehokas ja tarkka maalevitys Maalevitys on tulossa vahvasti takaisin metsänlannoituksessa. Erityisesti kas vatuslannoitus harvennuksen jälkeen soveltuu hyvin maalevitykseen. Maa levit yksen etuja ovat edullinen levitys kustannus ja hyvä levitystarkkuus. Traktori ja pintalevitin sopii hyvin metsänlannoitukseen. Metsänlannoitus on helppo toteuttaa yhteishankkeena, jolloin useamman metsänomistajan lannoitukset hoidetaan keskitetysti lannoituksen suunnittelun, lannoitteiden hankinnan ja levityksen osalta. Yhteishankkeita organisoivat metsänhoitoyhdistykset, paikoin myös metsäkeskukset ja muut metsäpalveluja tarjoavat yritykset. Omatoiminen metsän omistaja voi toteuttaa lannoituksen myös itse ja säästää näin levityskustannuksissa. Yhteishankkeessa suunnittelija hoitaa toteutuksen, hankkii lannoitteet ja kulje tus- sekä levityspalvelun, valvoo levityk sen ja tekee tarvittavat tilitykset. Yhteis hanke on metsänomistajalle helppo tapa hoitaa lannoitus. Suunnitelman laatimi seksi kannattaa ottaa yhteyttä metsän hoitoyhdistykseen tai metsäkeskukseen. Yhteishankkeen toteutus Yhteishankkeiden valmistelu aloitetaan hyvissä ajoin toteutusta edeltävän vuo den ja talven aikana. Kohteiden suunnit telussa ja markkinoinnissa käytetään hyväksi metsäsuunnitelmien tietoja. 22 © Yara Niihin merkittyjen kasvupaikka- ja puustotietojen perusteella löydetään helposti kannattavimmat lannoitus kohteet. Usein lannoituskohteet on merkitty myös suoraan suunnitelmiin toimenpide-ehdotuksen muodossa. Yhteishankkeissa lannoitteiden levitys työ tehdään helikopterilla tai metsä konealustaisella maakoneella. Heli kopterilevityksen kustannukset saadaan sitä pienemmiksi mitä suurempia lannoituspinta-alat ovat ja mitä keskite tymmin lannoituskohteet sijaitsevat. Tavoitteena on, että yksittäisen lannoi tettavan kuvion koko on vähintään yksi hehtaari ja se on muodoltaan kohtuulli sen säännöllinen. Yksittäiset lannoituskuviot muodostavat varastopaikan, joka toimii samalla heli kopterin nousu- ja laskupaikkana. Tavoi teltava lannoitevaraston koko on vähin tään kymmenen suursäkkiä. Ohjeellinen maksimilentomatka varastopaikalta lannoituskuviolle on kaksi kilometriä. Kuviokohtainen levityssuunnitelma Levityskalusto kehittyy parhaillaan voi makkaasti ja jatkossa myös suometsien lannoitus on mahdollista maakalustolla. Suometsien puunkorjuun ja lannoituksen yhdistäminen samalla kalustolla tehtä väksi parantaa sekä metsänomistajan että koneyrittäjän toiminnan kannatta vuutta. Maalevitys tarjoaa hyvän työ mahdollisuuden metsäkoneurakoitsijoille kesän ajaksi. Maalevityksen myötä levitysaika voidaan valita paremmin paikallisten olosuhteiden ja esimerkiksi säätilan mukaan. Maalevitys on edullinen ja tarkka levitys menetelmä. Lentolevitys on tehokas suurilla pinta-aloilla Maastomönkijä on tehokas väline metsän lannoitukseen Koko kasvukausi on hyvää levitysaikaa. Keväällä tehdyissä levityksissä ei koe tulosten mukaan ole saatu parempia kasvutuloksia kuin myöhemmin kesällä tehdyissä. Puut kasvattavat juuriaan heinä-elokuussa ja ravinteet sitoutuvat silloin tehokkaasti puustoon käyttöön. Jos terveyslannoitukseen haetaan avus tusta Kestävän metsätalouden rahoitus lain perusteella, tarvitaan metsäammat tilaisen tekemä ennakkosuunnitelma. Metsäkeskuksen tulee tehdä myöntei nen rahoituspäätös ennen lannoitteiden hankintaa. Lannoitteen levityksen voi luonnollisesti terveyslannoituksessakin tehdä omatoimisesti. Myös omatoimi nen metsänomistaja voi saada levitys työhön pienen tuen, joka on suuruudel taan noin 10–30 euroa hehtaarilta lannoitteen määrästä ja rahoitusvyöhyk keestä riippuen. Jos mahdollista, lannoituksen levityk sessä kannattaa hyödyntää olemassa olevaa, esimerkiksi oman tilan kalustoa. Lannoitteen pintalevitin ja maatalo ustraktori sopivat metsänlannoitukseen hyvin kasvatuslannoituksessa harven nuksen jälkeen. Tällöin voidaan hyödyn tää ajouraverkostoa ja levitysjäljestä tulee tasainen. Helppokulkuisessa maastossa traktorin päiväsaavutus voi olla jopa 20 hehtaaria. Lannoite tulee levittää kuviolle mahdol lisimman tasaisesti. Tämä koskee myös terveyslannoitusta. Puu ottaa ravinteet juurisientensä avulla useiden metrien päästä. Käsinlevityksessä voi käyttää apuna esimerkiksi taimivakkaa ja äyskäriä. Omatoiminen lannoitus Lannoitus on helppo toteuttaa myös omatoimisesti. Hyvällä ennakkosuunnit telulla käsinlevityksen päiväsaavutus on helposti kaksi hehtaaria henkilöltä. Käsinlevitystä varten lannoite kannattaa tilata 40 kilon piensäkeissä. Säkit jae taan maastoon ennen levitystä tasaisin välein. Jos tavoitteena on levittää 600 kiloa lannoitetta hehtaarille, niin säkit sirotellaan noin 25 metrin etäisyydelle toisistaan. Yhdellä 40 kilon säkillä lannoit taa tällöin 25 x 25 m kokoisen ruudun. Käsinlevityksessä säkit kannattaa jakaa kuviolle etukäteen maastomönkijällä tai traktorilla. Säkkien jakamisessa kannattaa hyödyn tää pientä traktoria tai maastomönkijää. Säkit voi jakaa kuviolle myös moottori kelkalla jo talven aikana. Lannoite levite tään keväällä lumen sulamisen jälkeen. © Yara 23 Metsänlannoituksen ympäristövaikutukset Lannoituksen ympäristövaikutuksia on tutkittu jo vuosikymmenten ajan Suomessa ja Ruotsissa. Vesistöjen rehevyyttä säätelevistä ravinteista fosfori on selvästi tärkein. Kangas metsien lannoituksissa fosforihuuhtou tumariskiä ei ole, sillä kivennäismaiden alumiini ja rauta sitovat fosforin maahan. Fosforia käytetään kivennäis maiden lannoitteissa pieniä määriä tai ei ollenkaan. Apatiittimalmista saatava fosfori liukenee metsämaassa hyvin hitaasti, jolloin puusto pystyy hyödyntä mään sen ravinteita ottaessaan. Suometsien eniten käytetty lannoite Rauta-PK sisältää rautasulfaattia, joka saostaa käyttämättä jääneen liukoisen fosforin veteen liukenemattomaksi. Typpeä voi huuhtoutua ensimmäisenä vuotena typpilannoituksen jälkeen pieniä määriä, mutta jo toisena vuotena huuh touma jää selvästi alle yhteen prosent tiin lannoitetypen määrästä. Muilla metsänlannoituksessa annetuilla ravinteilla, kuten kaliumilla ja hiven ravinteilla, ei ole merkitystä vesistöjen kuormittajana. Huolellinen suunnittelu takaa laadun Myönteiset ympäristövaikutukset Lannoituksen ympäristöhaitat voidaan minimoida huolellisella työn suunnitte lulla, lannoitteen ja kohteen oikeaoppi sella valinnalla sekä hyvällä levitystyön toteutuksella. Vesistöjen varsille tulee jättää maaston kaltevuudesta ja maa lajista riippuen 20–50 metriä leveä lan noittamaton suojakaista. Metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät elinympäristöt rajataan lannoituksen ulkopuolelle, ja niiden reunoille jätetään vähintään 20 metrin suojavyöhyke. Hiilen sitoutuminen Toteuta ympäristömyönteinen metsänlannoitus näin: • suunnittele lannoituskohteet huolellisesti • todenna lannoitustarve tarvittaessa ravinneanalyyseillä • käytä tarvetta vastaavia, puhtaista raaka-aineista valmistettuja lannoit teita – jätteet eivät kuulu metsään • jätä lannoituksessa maastosta riippuen 20–50 metrin suojakaistat vesistöjen ympärille ja valvo, että ravinteita ei joudu ojiin • valvo levitystyötä mittaamalla levitystasaisuutta. Hiilen sitoutuminen puustoon vähentää ilmakehästä haitallisia kasvihuonekaa suja. Puusto sitoo yhteyttämisen kautta hiilidioksidia pois ilmakehästä ja varastoi sitä itseensä hyvin pitkäksi ajaksi. Suomessa elinvoimaiset metsät ovat merkittävä hiilidioksidin sitoja ja hiilen varasto. Lannoitus on nopea ja edullinen tapa vaikuttaa metsien hiilitaseeseen. Suositusten mukainen typpilannoitus sitoo hiilidioksidia lisäkasvuun ja metsä maahan noin 10 000 kg/ha lannoituk sen hiilijalanjäljen ollessa noin 500 kg/ ha. Metsänlannoituksen hiilensidonta on siis jopa 20-kertainen lannoitteen ja levityksen hiilijalanjälkeen verrattuna. Keräilytuotteet Suotuisissa olosuhteissa lannoitus lisää marjasatoja. Tutkimuksissa on saatu puolukkasadon lisäykseksi keskimäärin 150 kg/ha, suurimmat lisäykset olivat vuodessa jopa 350 kg/ha. Karuimmilla mustikan kasvupaikoilla lannoitus lisäsi mustikkasatoja, mutta rehevillä paikoilla heinittyminen voi estää marjasadon lisä yksen. Sääolot ovat kuitenkin merkittä vin yksittäinen marja- ja sienisatoon vaikuttava tekijä. Metsän terveys Hyväkuntoinen ja elinvoimainen puusto on kestävä sairauksia ja monia metsä tuholaisia vastaan. Suositusten mukai sesti tehdyssä lannoituksessa ravinteita annetaan sopivia määriä sopivassa suh teessa. Tämän ansiosta puiden kasvu lisääntyy ja ne pystyvät tuottamaan paremmin vasta-aineita, kuten pihkaa tuholaisia vastaan. Sieni- ja hyönteis tuhojen epidemianomaista esiintymistä lannoitus ei kykene estämään, mutta ravinnetilaa korjaava lannoitus nopeut taa tuhoista toipumista. Kivennäismailla typpilannoitus edistää muun muassa mäntypistiäis- ja surmakkatuhoista kär sivien puustojen parantumista. Riista Ravintokasvien lisääntyminen tarjoaa eläimistölle enemmän ruokaa ja suojaa. Riistaeläinten on todettu hakeutuvan metsissä lannoitetuille aluille. Esimer kiksi marjojen lisääntyminen houkutte lee lintuja, kun taas lisääntynyt pinta kasvillisuus, kuten heinät ja lehtipuusto, tuo alueelle erityisesti jäniksiä. Metsäsertifioinnin kriteerit Metsäsertifioinnin kriteereissä lannoitus on hyvää metsänhoitoa, kunhan ravin teiden huuhtoutuminen vesistöihin ja pienvesiin estetään. Tässä onnistutaan kun vesistöjen ja pienvesien varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormi tusta sitova suojakaista. Suojakaistaa ei muokata metsänuudistamista varten, eikä sitä lannoiteta. Kaistalta ei nosteta kantoja, ei raivata pensaskerroksen kas villisuutta eikä siellä käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita. Latvusmassan jättämistä suojakaistalle vältetään. (Kriteeri 2.17) Pohjavesien laatu turvataan metsä talouden toimenpiteissä. Vedenhankin taa varten tärkeillä (luokka I) pohjavesi alueilla ei käytetä lannoitteita. (Kriteeri 2.19) Kun lannoitus suunnitellaan ja toteutetaan ohjeiden mukaan, se on myös ympäristönäkökulmasta tarkasteltuna hyvää metsänhoitoa 24 © Yara © Yara 25 Yhteystiedot Puheluiden hinnat ovat 8,21 snt/puh + 5,9 snt/min (lankapuhelin) tai 8,21 snt/puh + 16,9 snt/min (matkapuhelin). 26 © Yara .f i sä t Neuvotantapuhelin 010 215 2621 palvelee ark. 8.00–17.00 me Kysy lisää! nyt ver u k st sa os www.metsanlannoitus.fi www.yara.fi www.farmit.net Tutu Lue lisää metsänlannoituksesta: us Muistiinpanoja n l a n n oit © Yara 27 Yara Suomi Oy puh. 010 215 111 www.yara.fi Pidätämme oikeuden muuttaa tässä tuoteoppaassa esitettyjä tietoja. Kirjapaino Kari | 19023-M02 PEFC/02-31-178
© Copyright 2024