Lataa Yaran metsänlannoitusopas tästä

Metsänlannoitusopas
Sisällysluettelo
Metsänlannoitus on tuottava sijoitus
Metsänlannoitus on tuottava sijoitus
2
Metsänlannoituksen perusteet
4
Metsän ravinnetilan selvittäminen
6
Lannoitus parantaa metsän kasvua ja terveyttä
8
Lannoitus kangasmailla
10
Lannoitus turvemailla
12
Boorilannoituksella apua metsän kasvuhäiriöihin
14
Lannoitus on erinomainen sijoitus
16
Lannoituksen kustannukset, rahoitus ja verotus
18
Lannoituksen vaikutus puun laatuun
19
Yaran puhtaat metsälannoitteet
20
Metsänlannoituksen toteutus
22
Metsänlannoituksen ympäristövaikutukset
24
Yhteystiedot26
Muistiinpanoja27
Metsänlannoitus on tuottavin metsä­
talouden investointi. Lisäravinteilla lisäät
metsän tuottoa ja parannat metsätalouden
kannattavuutta. Jo yhdellä lannoitus­
kerralla voit saada metsästä lisätuloja
useita satoja euroja hehtaarilta.
Lannoituksella kasvatat laatupuuta ja
aikaistat hakkuutuloja, sillä lannoitus
lisää kasvua ja nopeuttaa puuston järey­
tymistä. Samalla varsinkin toistuvilla
lannoituksilla kiertoaika ja hakkuiden
väli lyhenevät. Oikeaoppinen lannoitus
parantaa myös puun laatua ja käyttö­
kelpoisuutta sahatavarana.
Voit määrittää metsän ravinnetilan ja
lannoitustarpeen kasvupaikkatyypin,
puuston kehitysluokan ja iän perusteella.
Tuottavimpia kasvatuslannoituskohteita
ovat kuivahkojen ja tuoreiden kankaiden
havupuustot ja vastaavat turvemaat.
Mahdollisissa ravinnepuutoskohteissa
kannattaa käyttää ravinneanalyysiä. Sel­
vät puutosoireet näkyvät myös silmä­
2
© Yara
varaisesti puustossa eriasteisina väri­
vikoina, kasvuhäiriöinä ja heikentyneenä
kasvuna.
Toteuta metsänlannoitus vaivattomasti
yhteishankkeena, jolloin useamman
metsänomistajan lannoitukset hoide­
taan keskitetysti. Voit suorittaa levityk­
sen myös itse käsin tai maa­talous­
traktoria apuna käyttäen.
PEFC/02-31-178
Kysy yhteishankkeista ja valtion avus­
tuksesta metsänhoitoyhdistyksestä tai
metsäkeskuksesta.
Yara Suomen metsälannoitteet valmis­
tetaan Suomessa ja ne on kehitetty
suoma­laisiin metsiin. Lannoitteet ovat
tutkittuja ja turvallisia. Yara International
ASA on globaali kemianalan yritys, joka
valmistaa ja markkinoi muun muassa
kivennäislannoitteita, typpipohjaisia
kemikaaleja teollisuuskäyttöön, sekä
ympäristönsuojeluun käytettäviä
tuotteita.
Kysy lisää metsänlannoituksesta!
Petri Kortejärvi
Puh: 040 762 8210
Sähköposti: [email protected]
www. metsänlannoitus.fi
www.farmit.net
www.yara.fi
© Yara
3
Metsänlannoituksen perusteet
Kasvutekijät määräävät
kasvun tason
Ravinteet ja
niiden merkitys
Puuston kasvu ja kunto riippuu valon,
lämmön, veden ja ravinteiden riittävyy­
destä sekä maaperän ominaisuuksista.
Kasvun tason määrää niin sanottu
minimi­tekijä eli se, jota tarpeeseen
nähden on vähiten. Kangasmailla
minimi­tekijä on yleisesti ravinteiden
– varsinkin typen – puute. Turvemailla
ojituk­sen jälkeen minimitekijä on usein
ravinteiden puute tai niiden epätasa­
paino. Ravinteiden tarve kasvaa ojituksen
jälkeen puuston kasvun ja määrän lisään­
tyessä. Myös ravinteiden määrä ja keski­
näiset suhteet muuttuvat suon kehitty­
essä luonnontilaisesta turvekankaaksi.
Ravinteiden tasapainoinen saatavuus on
metsien elinvoimaisuuden ja hyvän kas­
vun perusedellytyksiä. Puut tarvitsevat
ainakin 16 eri ravinnetta oikeassa suh­
teessa. Esimerkiksi typpeä, fosforia ja
kaliumia tarvitaan suurin piirtein suh­
teessa 10:1:3,5. Turvemailla on yleistä
fosforin, kaliumin ja boorin puute. Vilja­
villa soilla on usein typpeä runsaasti
muihin ravinteisiin nähden, jolloin syntyy
helposti kasvuhäiriöitä. Kunnostusojitus
lisää käyttökelpoisen typen määrää ja
saattaa siten kärjistää entisestään ravin­
teiden epäsuhtaa.
Auringon
energia
Vesi
Puiden tarvitsemat ravinteet jaetaan
tavallisesti pää- ja hivenravinteisiin.
Pääravinteita ovat typpi, fosfori, kalium,
kalsium, magnesium ja rikki. Hiven­
ravinteita ovat rauta, mangaani, kupari,
sinkki, boori, molybdeeni ja kloori.
Typpi
Typpi on kasvien yleisin ravinne. Se on
kasvisolujen rakenneaine ja vaikuttaa
koko kasvutapahtumaan. Kasvu mää­
räytyy pitkälti sen mukaan, millainen on
maan typpitila. Puut ottavat typen
ammonium-, nitraatti- ja ureatyppenä.
Typenpuute rajoittaa puuston kasvua
kivennäismailla karukkokankaista lehto­
maisiin kankaisiin saakka. Soilla typpi­
lisäystä tarvitaan piensaraisilla, tupas­
villaisilla ja isovarpuisilla sekä niitä
karummilla soilla. Jatkolannoituksissa
typpeä tarvitaan myös näitä viljavam­
pien soiden muuttumilla ja turve­
kankailla, kun puusto on täystiheää.
Ohutturpeisuus ja rahkamättäisyys
kuvastavat lisääntyvää typen tarvetta.
Fosfori
Kasvit tarvitsevat fosforia muun muassa
aineenvaihdunnassa ja energiatalou­
dessa. Riittävä fosfori varmistaa myös
siementen itämisen ja juuriston normaa­
lin kehityksen. Puuston fosforipitoisuus
on noin 1/10 typen määrästä.
Hiilidioksidi
Typpi
Fosfori
Kalium
Rauta Molyb- Kupari
deeni
4
© Yara
Magnesium
Man- Sinkki
gaani
Kalsium
Boori
Rikki
Kloori
Fosforin puutetta esiintyy suometsien
lisäksi myös kivennäismailla. Puutteen
tunnistaa heikosta kasvusta sekä mut­
kaisista ja hennoista vuosikasvaimista.
Neulaset ovat lyhyitä ja varisevat
ennenaikaisesti. Tavallista on vain yksi
neulaskerta ja ankarissa puutostiloissa
taimien latvakato. Suometsissä fosforin­
puutos liittyy usein kaliuminpuutokseen.
Kivennäismailla fosforilannoitus lisää
tuoreissa ja lehtomaisissa kuusikoissa
puiden kasvua.
Kalium
Kalsium, magnesium ja rikki
Puut tarvitsevat typen ja kalsiumin jäl­
keen eniten kaliumia. Kalium säätelee
puiden vesitaloutta ja aineiden kulje­
tusta, joten hyvä kaliumtila parantaa
puiden kuivuuden- ja pakkasenkestä­
vyyttä ja auttaa puiden asettumista
talvi­lepoon.
Puut käyttävät runsaasti kalsiumia. Se
on solukkojen toimintojen säätelijä ja
solun seinämien aineosa. Kalsiumia on
yleensä riittävästi turvaamaan puuston
kasvun, joskin happamien sateiden vai­
kutuksesta osa siitä huuhtoutuu helposti
kivennäismailla.
Kaliumin puute näkyy selvimmin
rämeillä alikasvoskuusissa. Vanhat
neula­set ovat keltaisia, mutta viimeisin
neulas­kerta on normaalin vihreä. Män­
nyllä kaliumin puute kellastuttaa neula­
set kärjistä alkaen ja lopulta ne varisevat
pois. Runsas karhunsammal kertoo kali­
umin niukkuudesta.
Magnesium on lehtivihreän aineosa.
Sen riittävyys on yhteyttämisen edelly­
tys. Suomessa magnesiuminpuutosta
tavataan lähinnä karuilla ja lajittuneilla
harju- ja selännealueilla. Kivennäismai­
den terveyslannoituksissa magnesium­
lisäys on tarpeen, mutta turvemailla
puutostilat ovat harvinaisia.
Kaliumia on vähän märillä, nevaisilla ja
paksuturpeisilla soilla. Kaliuminpuutosta
esiintyy ruohoisilla ja paksuturpeisilla
soilla yleensä 10–15 vuoden kuluttua
lannoituksesta ja/tai ojituksesta. Kali­
umin puute on tavallista turvepeltojen
metsitysaloilla.
Rikki on myös tarpeellinen kasvin­
ravinne ja sitä onkin maassa suhteelli­
sen paljon. Kasvit ottavat rikin sulfaat­
tina ja käyttävät sitä muun muassa
valkuaisen aineosana ja kalvoraken­
teissa. Suomessa ei ole tunnistettu rikin
puutteesta johtuvia kasvuhäiriöitä.
Karuilla, lajittuneilla kivennäismailla on
luontaisesti niukasti kaliumia. Sitä
huuhtou­tuu helposti, jos puskuroivaa
humusta on vähän ja ilmasta tuleva
kuormitus on suuri. Kaliumin lisätarve
kasvaa karuilla mailla runsaan hapan­
laskeuman alueella.
Boori ja muut hivenravinteet
Kuparin- ja sinkinpuutokset ovat melko
harvinaisia. Kuparin puutteesta on viit­
teitä soilta ja turvepeltojen metsitys­
aloilta. Alhaisia sinkkipitoisuuksia on
havaittu muun muassa turvemaiden
kasvuhäiriötaimikoissa.
Hivenravinteet säätelevät puiden elin­
toimintoja ja ovat osallisina muun
muassa aineenvaihdunnassa. Hiven­
ravinteiden puutostiloissa on saman­
tapaisia oireita. Kasvuhäiriöt, taantuva
pituuskasvu ja keltaiset neulaset ovat
tavallisimpia oireita. Ääritapauksena on
puuston kuoleminen, jota seuraustuhot
vielä täydentävät.
Mangaani, molybdeeni, kloori ja rauta
ovat myös kasveille välttämättömiä
hivenaineita. Niiden lisätarpeesta puilla
tiedetään vähän, eivätkä metsälannoit­
teet sisällä näitä ravinteita. Tunnettua
on, että korkea mangaanipitoisuus on
merkki liiasta märkyydestä ja osoitus
kunnostusojituksen tarpeesta.
Hivenravinteiden puutostiloista tunne­
tuin on boorinpuutos. Se on yleistä eri­
tyisesti Keski- ja Itä-Suomessa, ja sitä
esiintyy sekä yksittäisissä puissa että
laajemmilla alueilla. Esimerkiksi kaskija laidunmaille, rantaniityille ja peltohei­
toille perustetuissa kuusen taimikoissa
ja nuorissa kuusikoissa boorinpuutos on
hyvin yleistä. Boorinpuutosriski on suuri
myös turvemailla, erityisesti metsite­
tyillä turvepelloilla.
Boorin puutteessa latvakasvaimen
silmut vaurioituvat tai kuolevat koko­
naan. Sen seurauksena syntyy ohitus­
kasvaimia, jolloin puusta tulee moni­
latvainen ja oksikas. Boorinpuutoksen
aiheuttamat kasvuhäiriöt voidaan pois­
taa ja ennaltaehkäistä booripitoisilla
lannoitteilla.
© Yara
5
Metsän ravinnetilan selvittäminen
Metsän ravinnetilaa voidaan määrittää
silmävaraisesti puuston ulkoisten
tunnus­merkkien perusteella tai ravinne­
analyysin avulla. Selvät ravinnepuutok­
set näkyvät puustossa eriasteisina väri­
vikoina, kasvuhäiriöinä ja heikentyneenä
kasvuna. Tarkempi määritys tehdään
maa- tai neulasanalyysien avulla.
Ravinneanalyysin avulla määritetään
kasvupaikan ravinnetila kuviokohtaisesti.
Oikein tehty analyysi kertoo luotetta­
vasti lannoitustarpeista. Tarpeen määri­
tykseen tarvitaan analyysitulosten
ohella tiedot puuston kunnosta, puu­
lajista, kehitysluokasta, kasvupaikasta,
sijainnista ja aikaisemmista lannoituk­
sista.
Analysoinnin tarve korostuu kasvuhäiriö­
kohteissa ja peltojen metsityksissä.
Tulosten perusteella annetaan lannoitus­
suositus, mikäli siihen on aihetta. Ana­
lyysi kannattaa tehdä jo ennen havaitta­
vien oireiden ilmaantumista, jos on
aihetta epäillä ravinnehäiriöitä.
Ravinneanalyysejä tekee muun muassa
Viljavuuspalvelu Oy (viljavuuspalvelu.fi).
Terveyslannoituksen analyysikulujen kor­
vauksesta kannattaa kysyä metsän­hoito­
yhdistyksestä tai metsäkeskuksesta.
Neulasanalyysi
Neulasanalyysi on maa-analyysia tar­
kempi ja siksi suositeltavin analyysi­
menetelmä. Neulasnäytteet kerätään
lokakuun lopun ja maaliskuun lopun väli­
senä aikana. Lehtinäytteet otetaan elo­
kuussa. Näin näytteiden tulokset kuvaa­
vat parhaiten puiden ravinteiden ottoa
edellisenä kesänä. Kasvukauden aikana
ravinnepitoisuudet voivat vaihdella ja
ovat riippuvaisia säävaihteluista.
Näytteet kerätään 5–10 vallitsevan tai
tutkittavan latvuskerroksen puista 1–2
ylimmän oksakiehkuran etelänpuolei­
Ravinnetila
Typpi, g/kg
sesta oksankärjestä. Sairaassa metsi­
kössä neulaset kerätään alueen ter­
veistä puista. Mikäli näytettä ei saada
ylimmistä oksista, se otetaan latvuksen
ylimmästä kolmanneksesta. Poikkea­
vasta näytteenotosta tehdään merkintä
taustatietoihin. Lehtinäytteet otetaan
latvuksen yläosasta siten, että näyte
koostuu oksan keskivaiheilta kesän
aikana syntyneiden oksien lehdistä.
Uusimmat ja verson vanhimmat lehdet
poistetaan näytteistä. Eri puulajeja ei
saa sekoittaa keskenään.
Näytteet on helpointa kerätä harvennus­
hakkuun yhteydessä tuoreista hakkuu­
Fosfori, g/kg
Kalium, g/kg
tähteistä. Ne voidaan ottaa myös oksa­
sahalla, leikkurilla tai pakkasella
haulikolla ampumalla. Lähetystä varten
näytteet pakataan paperipussiin tai
pahvi­rasiaan, ei muovipussiin. Lähetyk­
seen merkitään:
• yhteystiedot
• näytteiden numerot
• metsän sijainti
• tiedot metsän terveydestä ja
lannoituksista
• analysoitavat ravinteet.
Esipainettuja näytepusseja ja tausta­tieto­
lomakkeita voi kysyä Viljavuus­palvelusta
tai metsänhoitoyhdistyksestä.
Kalsium, g/kg
Magnesium, g/kg
Boori, mg/kg
Mänty
Tuoreet ja lehtomaiset kankaat
Lannoituksen yleisohjeet
Ravinnemäärä, kg/ha
Kasvupaikkatyyppi
Typpi
Fosfori
Kalium
Alhainen
–11,9
–1,4
–3,9
–2,5
–0,9
–4,9
Välttävä
12,0–13,9
1,5–1,6
4,0–4,9
2,6–3,0
1,0–1,1
5,0–7,9
14,0–
1,7–
5,0–
3,1–
1,2–
8,0–
Sopiva
Boori
Kuivahkot ja kuivat kankaat
Kangasmetsät
Alhainen
–10,9
–1,3
–3,9
–2,5
–0,9
–4,9
Lehtomainen kangas
Välttävä
11,0–13,9
1,4–1,5
4,0–4,9
2,6–3,0
1,0–1,1
5,0–7,9
14,0–
1,6–
5,0–
3,1–
1,2–
8,0–
-- kuusikko, Etelä-Suomi
150
10–30
1,0–1,5
Sopiva
-- kuusikko, Pohjois-Suomi
120
10–20
1,0–1,5
Ojitetut suot ja turvekankaat
Alhainen
–11,9
–1,3
–3,5
–2,5
–0,9
–4,9
-- kuusikko, Etelä-Suomi
150
10–30
1,0–1,5
Välttävä
12,0–12,9
1,4–1,6
3,6–4,5
2,6–3,0
1,0–1,1
5,0–7,4
-- kuusikko, Pohjois-Suomi
120
10–20
1,0–1,5
Sopiva
13,0–
1,7–
4,6–
3,1–
1,2–
7,5–
-- männikkö, Etelä-Suomi
150
-- männikkö, Pohjois-Suomi
120
Tuore kangas
Kuusi
1,0–1,5
Kuivahko kangas
-- männikkö, Etelä-Suomi
150
-- männikkö, Pohjois-Suomi
120
1,0–1,5
Tuoreet ja lehtomaiset kankaat
Alhainen
–12,4
–1,4
–4,0
–2,0
–0,9
–4,9
Välttävä
12,5–14,9
1,5–1,6
4,1–4,9
2,1–3,0
1,0–1,1
5,0–7,9
15,0–
1,7–
5,0–
3,1–
1,2–
8,0–
Sopiva
Suometsät
Muuttumat ja turvekankaat
Neulasten sopivina ravinnepitoisuuksina pidetään edellisten lisäksi
-- mustikkaturvekangas/
muuttuma
-- puolukka- ja varpu­turve­
kangas/muuttuma
30–40*
60–85
1,0–1,5
100
30–40
60–85
1,0–1,5
30–40*
60–85
1,0–1,5
Sinkki, mg/kg
100
30–40
60–85
1,0–1,5
Mangaani, mg/kg
-- korvet ja typpirikkaat rämeet
-- niukkatyppiset rämeet
* Aiemmin peruslannoitetuissa kohteissa fosforilisäys ei yleensä ole tarpeen.
Varmista ravinnetila neulasanalyysillä.
6
© Yara
Sopiva
Liian alhainen
Rikki, g/kg
1,0–1,5
alle 0,9
Kupari, mg/kg
yli 3,5
alle 2,5
yli 50,0
alle 40,0
yli 600, arveluttavan korkea
Lähde: Viljavuuspalvelu Oy
© Yara
7
Lannoitus parantaa metsän kasvua ja terveyttä
jälkeen. Parhaat kasvunlisäykset saa­
daan lannoittamalla hoidettuja, nuoria ja
keski-ikäisiä, jo ennestään hyväkasvuisia
metsiköitä. Puuston ikääntyessä kasvu
hieman alenee, samoin lannoituksen
antama kasvunlisäys. Kuitupuustossa
lannoitus nopeuttaa runkojen järeyty­
mistä tukkipuuksi ja parantaa näin arvo­
kasvua. Tukkipuustoissa kasvunlisäys on
lähes kokonaan tukkipuuta ja kasvun­
lisäys on nopeasti realisoitavissa pääte­
hakkuussa.
Pohjois-Suomessa kasvunlisäys on
suhteellisesti suurempi, mutta mää­
rällisesti suurimmat kasvunlisäykset
saadaan Etelä- ja Keski-Suomessa.
Kerta­lannoituksessa ero Etelä- ja Poh­
jois-Suomen välillä on noin 5–10 m3/ha
etelän eduksi. Pohjoisessa toistuvilla
lannoituksilla voidaan lyhentää
harvennus­väliä ja kiertoaikaa jopa
kymmenillä vuosilla.
Kasvunlisäys
näkyy lustoissa
Lannoitus nopeuttaa runkojen järeytymistä tukeiksi ja parantaa näin arvokasvua.
Metsänlannoituksella parannetaan
puuston kasvua lisäämällä niitä ravin­
teita, joita maassa on puiden tarpeisiin
nähden niukasti. Lisäravinteilla lisätään
metsän tuottoa ja parannetaan metsä­
talouden kannattavuutta.
Tuottovaatimuksen lisäksi tavoitteena
voi olla myös maan kasvukunnon
yllä­pitäminen ja puuston elinvoiman
varmistaminen. Ravinneperäisten
kasvu­häiriöiden korjaaminen tai ennalta­
ehkäiseminen terveys­lannoituksilla ovat
paikoin edellytyksenä laadukkaan puus­
ton ja terveen metsän kasvatukselle.
8
© Yara
Kuutioita nuorissa metsissä
– tuottoa tukkipuustoissa
Lannoituksen tuottama kasvunlisäys on
lannoitelajin ja -määrien ohella kiinni
monesta eri asiasta:
• metsän sijainti
• kasvupaikan viljavuus
• puulaji
• puuston ikä
• puuston kuutiomäärä
• metsänhoidollinen tila
• levitysaika ja -tasaisuus.
Puusto on kasvatuslannoituskelpoisessa
kehitysvaiheessa ensiharvennuksen
Kasvukautena puu kasvattaa ympäril­
leen uuden kerroksen eli vuosiluston.
Jotta lusto pysyisi vuosi vuodelta yhtä
leveänä, kasvun on oltava jatkuvasti
parempaa. Kasvun pysyessä samana
lusto kapenee vuosittain. Varttuneissa
puustoissa kasvunlisäystä syntyy jo
siitä, että lannoitus pitää vuosiluston
entisen levyisenä. Nuorehkoissa puus­
toissa lannoituksen vaikutus näkyy
selkeästi leventyneinä vuosirenkaina.
Täystiheässä, keskiläpimitaltaan 20 cm
puustossa 0,3 mm luston leveneminen
merkitsee noin 15 m3/ha kasvunlisäystä.
Tarkat tulokset saadaan oikeaoppisella
puuston kasvun mittauksella. Kun
kasvun­lisäys jakaantuu hehtaarilla
satojen runkojen kesken, sitä on ilman
mittausta vaikea todeta esimerkiksi
rungon katkaisukohdasta.
Lannoitus antaa parhaan tuoton harvennuksen jälkeen. Maalevitys on tarkka ja edullinen menetelmä harvennetun metsän lannoituksessa.
© Yara
9
Lannoitus kangasmailla
Kivennäismailla kasvua rajoittaa vilja­
vimpia metsämaita lukuun ottamatta
typen niukkuus. Tyypillisesti maaperän
typpi- ja kaliumvarat lisääntyvät siirryt­
täessä karuilta kasvupaikoilta viljaville.
Sen sijaan viljavimmilla mailla tarvitaan
fosforin lisäystä. Erityisesti Itä-, Keskija Pohjois-Suomessa tulee puustolle
antaa typpilannoituksen yhteydessä
myös booria, jotta vältytään alueille
tyypil­li­siltä kasvuhäiriöiltä.
Kivennäismailla puuston ravinnetarpeen
määrityksessä voidaan useimmiten
soveltaa lannoituskokeisiin perustuvia
yleisohjeita, sillä kangasmaiden ravintei­
suuden yleispiirteissä ei ole suurta alu­
eellista vaihtelua. Epäselvissä tapauk­
sissa puuston ravinnetarve varmistetaan
neulasanalyysillä.
Typpi tehoaa
kivennäismailla
Kangasmaiden männiköiden lannoituk­
sessa riittää yleensä typen lisäys. Tähän
sopii keväästä alkusyksyyn Suomen­
salpietari ja Metsän NP 1 sekä alku­
syksystä pysyvän lumen tuloon saakka
Urea. Männiköiden jatkolannoituksiin
suositellaan joka toisella kerralla typen
lisäksi fosforia ja booria sisältävää
Metsän NP 1:stä.
Kuusikoissa typpi yhdessä fosforin
kanssa antaa yleensä 2–4 m3/ha suu­
remman kasvunlisäyksen kuin pelkkä
typpi. Siksi kuusikoihin suositellaan
Metsän NP 1:stä, joka sisältää myös
hivenravinteita. Esimerkiksi boorilla ja
sinkillä ylläpidetään metsän hyvää
ravinnetasapainoa. Lannoituksen
vaikutus­aika on kangasmaiden männi­
köissä keskimäärin 6–8 vuotta ja kuusi­
koissa keskimäärin 8–10 vuotta.
Lannoituksella
lisää puuta jopa 25 m3
Kangasmaiden parhaita lannoitus­
kohteita ovat kuivahkojen, tuoreiden ja
lehto­maisten kankaiden havupuustot.
Etelä- ja Keski-Suomessa niissä yksi
lannoitus lisää keskimäärin kahdeksassa
vuodessa puuston kasvua 13–25 m3/ha.
Lannoituksella aikaansaatu lisäkasvu
on yleensä sitä suurempi, mitä parem­
min metsä kasvaa lannoitushetkellä.
Jos puuston vuotuinen kasvu ylittää
12 m3/ha, ei lannoituksella enää
kannata yrittää nostaa sitä. Tällaisia
kohteita saattavat olla muun muassa
lehto­maisen kankaan kasvuisimmat
kuusikot.
Kasvunlisäyksen kannalta parhaimpia
lannoituskohteita ovat keski-ikäiset,
35–70-vuotiaat metsiköt. Näissä
kohteissa myös lannoituksen tuotto on
parhaimmillaan. Parantunut kasvu
nopeuttaa runkojen järeytymistä tukeiksi
ja kiihdyttää siten arvokasvua.
Puuston ikääntyessä kasvu alenee.
Siksi myös lannoituksella aikaansaatava
kasvun­lisäys on uudistusikäisissä ja sitä
lähestyvissä metsiköissä hiukan alhai­
sempi. Tukkipuustoissa lisäkasvu koh­
distuu kokonaan tukkipuuhun ja puusto
on nopeasti realisoitavissa pääte­
hakkuussa.
Koivikoista lannoitus tehoaa parhaiten
nuorissa, 10–20-vuotiaissa metsiköissä.
Ikääntyneissä koivuvaltaisissa seka­
metsissä lannoitusvaikutus on jäänyt
puoleen vastaavaan havupuustoon
verrattuna. Koivikoissa lannoituksen
vaikutus­aika on lyhyempi (3–6 vuotta)
ja muun muassa siksi kasvunlisäys jää
havupuustoja pienemmäksi.
Parhaimmat lannoituskohteet
löydät metsäsuunnitelmastasi:
• nuoret ja varttuneet
kasvatusmetsät
• lehtomaisten, tuoreiden ja kuivahkojen
kankaiden havupuustot.
Lannoituksilla
aikaistat hakkuutuloja
Lannoitus lisää puuston kasvua järeyt­
tämällä puita nopeammin. Samalla
varsinkin toistuvissa lannoituksissa
kierto­aika ja hakkuiden väli lyhenee.
Peräkkäisten lannoitusten ansiosta
metsä­t yyppi paranee ohimenevästi,
samoin paranevat lannoituksella saata­
vat kasvunlisäykset.
Hyvälaatuisen harvennetun mäntykankaan lannoitus tuottaa arvopuuta.
10
© Yara
Yksi lannoitus vaikuttaa kivennäismailla
keskimäärin 6–10 vuotta. Kiertoajan
kuluessa metsikkö voidaan siis lannoit­
taa 3–4 kertaa. Ensimmäinen lannoitus
kannattaa tehdä heti ensiharvennuksen
jälkeen ja jatkolannoitukset siitä eteen­
päin säännöllisin väliajoin. Lannoitettu
metsä tulee harventaa ajallaan
harvennus­mallien mukaisesti, jotta
yli­tiheys ei hidasta kasvua ja heikennä
puuston terveyttä.
Kun lannoitukset rytmitetään hakkuu­
kiertoon sopivaksi, lannoituksella tuo­
tettu puu voidaan muuttaa nopeasti
rahaksi. Päätehakkuuta edeltävä lannoi­
tus tehdään kangasmailla vajaa kymme­
nen vuotta ennen metsän uudistamista.
Yhden typpilannoituksen (N 150 kg/ha)
vaikutus eri puolilla maata erilaisissa metsiköissä
30
Kasvunlisäys m3/ha
25
20
15
10
5
0
Hankoniemi
40 v. Mä
Lieksa
60 v. Mä
Kannonkoski
50 v. Mä
Äänekoski
50 v. Ku
Kestilä
70 v. Mä
Taivalkoski
80 v. Ku
Pello
50 v. Mä
Kangasmetsien lannoituksen yleisohjeet
Kohde
Suositeltavat lannoitteet ja käyttömäärät
Lehtomainen kangas
-- kuusikko
Metsän NP 1 (600 kg/ha)
Tuore ja kuivahko kangas
-- kuusikko
Metsän NP 1 (600 kg/ha)
Suomensalpietari (600 kg/ha)
-- männikkö
Suomensalpietari (600 kg/ha)
Metsän NP 1 (600 kg/ha)
Urea (325 kg/ha)
Kertalannoituksella saadut keskimääräiset kasvunlisäykset kangasmailla
(Typpeä 150 kg/ha, vaikutusaika 7–8 vuotta)
Kuitupuustot
Tukkipuustot
Etelä- ja Keski-Suomi
15–24 m /ha
13–22 m3/ha
Pohjois-Suomi
12–17 m3/ha
10–15 m3/ha
3
© Yara
11
Lannoitus turvemailla
Yhdellä lannoituksella
lisäkasvua jopa 35–40 m3
Turvemailla lannoituksella saatavien
kasvunlisäysten vaihteluväli on suu­
rempi kuin kangasmailla. Parhaat
kasvu­tulokset on saatu runsastyppisillä
soilla PK-lannoituksella. Etelä- ja KeskiSuomen rämemänniköissä puuston
kasvu on lisääntynyt vuodessa
2,5 m3/ha. Tämä tarkoittaa 35–40 m3
lisäkasvua 15 vuoden tarkastelujakson
aikana. Parhaissa kohteissa PK-lannoi­
tus on lisännyt puuston kasvua 30 vuo­
den aikana jopa 5–6 m3/ha vuodessa.
kärjistää turvemaiden ravinteiden epä­
suhtaa entisestään. Siksi suometsien
ravinnetila kannattaa selvittää ja korjata
kunnostusojituksen yhteydessä. Lannoi­
tuksen paras hyöty saadaan, kun met­
sän vesitalous on kunnossa ja puusto
pystyy hyödyntämään ravinteet tehok­
kaasti. Lannoitus kannattaa toteuttaa
heti harvennushakkuun jälkeen ennen
ojien perkausta. Tällöin voi olla mahdol­
lista käyttää levitykseen myös maa­
levitys­kalustoa.
Suometsien lannoituksen yleisohjeet
Kohde
Suositeltava lannoite ja käyttömäärä
Muuttumat ja turvekankaat
-- ruoho- ja mustikkaturvekangas/muuttuma
-- puolukka- ja varputurvekangas/muuttuma
Rauta-PK (450 kg/ha) tai Metsän Kalium
-hivenravinne (300 kg/ha)*
Korvet ja typpirikkaat rämeet
Rauta-PK (450 kg/ha) tai Metsän Kalium
(300 kg/ha)*
Niukkatyppiset rämeet
Suometsän Y 1 (600 kg/ha)
Metsitettävät turvemaapellot
Pellonmetsityksen PK 1 (500 kg/ha)
* Aiemmin peruslannoitetuissa kohteissa fosforilisäys ei yleensä ole tarpeen.
Varmista ravinnetila neulasanalyysillä.
Lannoituksella
pitkäaikainen kasvuvaikutus
Ojitettujen suometsien ravinnetalous
poikkeaa selvästi kangasmetsien
ravinne­tilasta ja ravinnepuutoksia esiin­
tyykin soilla enemmän kuin kankailla.
Monesti ojituksella aikaansaatu puuston
parantunut kasvu on tyrehtynyt tai
tyrehtyy myöhemmin kivennäisravintei­
den niukkuuteen. Eri arvioiden mukaan
ravinne-epätasapainoa esiintyy
30–60 %:lla ojitetuista suometsistä.
Ravinnetalouden hoitotarve onkin huo­
mattavasti suurempi verrattuna nykyi­
siin lannoituspinta-aloihin. Suometsät
tuottavat hyvin vain, jos niiden ravinne­
tila on kunnossa.
Turvemailla kasvua rajoittavina ravin­
teina ovat ensisijaisesti fosfori ja kalium
sekä hivenravinteet, erityisesti boori.
Karuimmilla soilla, joissa turpeen typpi­
pitoisuus on alhainen (alle 1,5 %) tarvi­
taan myös typpilannoitusta kasvun
lisäämiseksi.
Turvemaiden tyypillisimpiä lannoitus­
kohteita ovat runsastyppiset suot, jotka
kärsivät kaliumin-, fosforin- ja boorin­
puutoksesta. Usein nämä suot ovat
12
© Yara
olleet ojitushetkellä saraisia tai ruohoisia
sekä varsin vähäpuustoisia ja runsas­
vetisiä. Korkean typpipitoisuutensa
vuoksi ne kuuluvat puuntuotoskyvyltään
parhaimpiin kasvupaikkoihin, mikäli
myös muita ravinteita annetaan terveys­
lannoituksella puuston käyttöön.
Turvemaiden ravinnetilaa voi arvioida
silmämääräisesti etsimällä puustosta
puutosoireita ja kasvuhäiriöitä. Silmin
havaittava kasvuhäiriö merkitsee jo
ankaraa ravinnepuutosta. Esimerkiksi
vakavan kaliuminpuutoksen huomaa
rämeiden alikasvoskuusten neulasten
kellastumisena. Fosforin niukkuus näkyy
pituuskasvun heikkoutena, ohuina ja
usein mutkaisina kasvaimina. Boorin­
puutos puolestaan johtaa monilatvai­
suuteen ja pituuskasvun tyrehtymiseen.
Useimmiten turvemaiden lannoitus­
tarpeen määrittämisessä kannattaa
kuitenkin tukeutua neulasnäytteisiin.
Turvemaiden ravinnepuutokset ovat
silmä­varaisesti hankalia määritettäviä ja
niihin liittyy useasti monen ravinteen
samanaikainen puutos.
Suometsissä yhden lannoituksen
vaikutus­aika on selvästi kangasmetsiä
pidempi. Esimerkiksi PK-lannoituksen
kasvua lisäävä vaikutus kestää suo­
metsissä ainakin 10–15 vuotta. Vaikka
fosforin riittävyys on lannoituksella
turvattu monesti yli 30 vuoden ajaksi,
kaliumin puute alkaa rajoittaa puiden
kasvua yleensä noin 15 vuoden kuluttua.
Yleisohjeena voidaan sanoa, että turve­
maat kannattaa jatkolannoittaa joko
PK-lannoitteella tai kaliumilla ja boorilla
noin 20–30 vuoden kuluttua edellisestä
lannoituksesta. Lannoitteen valinnan
ratkaisee lähinnä kaliumin riittävyys
maassa.
Typpeä niukkatyppisille
rämeille ja jatkolannoituksiin
Karuilla soilla, joissa turpeen typpi­
pitoisuus on alhainen, tarvitaan myös
typpilannoitusta puuston kasvukunnon
elpymiseen. Piensaraisilla, tupasvillai­
silla ja isovarpuisilla sekä niitä karuim­
milla soilla suositellaan lannoitteeksi
Suo­metsän Y 1:stä. Jatkolannoituksissa
typpeä tarvitaan näitä viljavampien
soiden muuttumilla ja turvekankailla
puuston ollessa täystiheää.
Ravinnetalous kuntoon
kunnostus­ojituksen yhteydessä
Kunnostusojitus lisää yleensä käyttö­
kelpoisen typen määrää ja saattaa siten
Runsastyppisissä rämemänniköissä PK-kertalannoitus lisää vuosittaista kasvua noin 2,5 m3/ha 15 vuoden ajan.
© Yara
13
Boorilannoituksella apua metsän kasvuhäiriöihin
Itä- ja Pohjois-Suomen sekä osin KeskiSuomen viljavien kivennäismaiden kuu­
sikoissa esiintyy boorinpuutoksen aihe­
uttamia kasvuhäiriöitä. Metsiköille on
usein tyypillistä se, että niitä on kas­
kettu ja laidunnettu, ja niissä kasvaa
sekapuuna runsaasti leppää. Arvioiden
mukaan jopa puolet Itä-Suomen vilja­
vista kuusikoista kärsii boorinpuutoksen
aiheuttamista kasvuhäiriöistä.
Boorinpuutokselle tyypillisiä oireita ovat
latvan kärkisilmujen kuoleminen ja
lukuisat sivusilmut. Nämä aiheuttavat
puun pituuskasvun tyrehtymisen, moni­
latvaisuuden seurauksena runkovikoja
ja hankalimmissa tapauksissa puiden
pensastumisen.
Boorinpuutos aiheuttaa pahoja kasvuja laatutappioita, jotka voivat pahimmil­
laan aiheuttaa useiden tuhansien
eurojen rahalliset menetykset hehtaaria
kohti kiertoajan kuluessa. Monissa
kasvu­häiriö­kohteissa terveyslannoitus
on välttämätöntä, mikäli halutaan saada
aikaan hyväkasvuinen ja -laatuinen
metsikkö.
Boorinpuutosta
esiintyy erityisesti:
• Itä-, Keski- ja Pohjois-Suomessa
• viljavissa kuusikoissa
• entisillä kaski- ja laidunmailla
• metsitetyillä pelloilla.
Boorilannoitus
vaikuttaa nopeasti
Boorilannoitus vaikuttaa nopeasti neu­
lasten booripitoisuuksiin puiden kunto­
luokasta riippumatta. Tutkimusten
mukaan jo puoli vuotta lannoituksen
jälkeen neulasten booripitoisuudet nou­
sevat moninkertaisiksi. Lannoituksen
kasvuvaikutukset ilmenevät kuitenkin
vasta seuraavina vuosina. Koska häiriö
syntyy jo silmun muodostuessa, toipu­
minen voi kestää 3–4 vuotta.
Boori on ravinne, jolla puutostilan ja
myrkytyksen väli on pieni. Niinpä booria
annetaan häiriötilan korjaamiseksi vain
2–3 kg/ha ja kasvatuslannoituksessa
Metsän NP1:llä noin 1 kg/ha ravinne­
tasapainon säilyttämiseksi.
Hivenravinteista on
niukkuutta pellonmetsityksissä
Lannoitus on yleisesti pellonmetsityksen
onnistumisen edellytys. Varsinkin
turvepeltojen taimikoissa esiintyy
yleensä kaliumin ja boorin puutteesta
johtuvia kasvuhäiriöitä. Samanlaisia
kasvu­häiriöitä tavataan yleisesti myös
kivennäis­pelloilla.
Boorinpuutoksen seurauksena syntyy ohituskasvaimia, jolloin puusta tulee monilatvainen
ja oksikas.
Kasvuhäiriöisen kuusikon pituuskehitys on
normalisoitunut boorilannoituksella. Kuva
Pohjois-Savosta.
Kasvuhäiriöt aiheuttavat laatutappioita puun
arvokkaimpaan osaan – vaurioitunut tyviosa
ei täytä edes teollisuuden hiomokuuselle
asettamia laatuvaatimuksia.
Boorinpuutos aiheuttaa laatutappiota
100
Muutos, %
80
60
40
20
0
0–20
20–40
40–60
60–80
80–100
%
Kasvuhäiriöisten kuusten osuus, %
Runkotilavuus
Tukkitilavuus
Hukkapuu
Mäntykuitu
Kasvuhäiriöisten puiden osuuden noustessa sekä metsikön tukkitilavuus että runkotilavuus
pienenee. Samalla hukkapuun osuus lisääntyy selvästi ja kuusikuitupuuta siirtyy mäntykuituun.
(Lähde: Hynönen, T. ja Makkonen, T. 2004. Kuusen kasvuhäiriöt Pohjois-Savossa ja niiden
taloudellinen merkitys. Julkaisussa METLAn tiedonantoja 934.).
Boorinpuutosalueille räätälöidyt terveyslannoitteet
Kohde
Suositeltava lannoite ja käyttömäärä
Boorinpuutosalueiden terveyslannoitukset
14
© Yara
Taimikot ja riukuvaiheen metsiköt ja
metsitettävät kivennäismaapellot
Booriravinne ( 350 kg / ha)
Nuoret ja varttuneet kasvatusmetsiköt
Metsän NP 2 (500 kg / ha)
Metsitettävät turvemaapellot
Pellonmetsityksen PK 1 (500 kg / ha)
© Yara
15
Lannoitus on erinomainen sijoitus
Metsänlannoitus on selkeästi eniten
tuottava puuntuotannon investointi.
Kantorahatulojen sijoitusvaihtoehtoja
arvioidessaan metsänomistajan kannat­
taa huomioida lannoituksen mahdolli­
suudet. Kangasmetsissä saadaan
yleisesti 10–20 %:n vuotuinen tuotto
lannoitusinvestoinnille. Myös suo­
metsissä on erinomaisen tuottavia
lannoitus­kohteita.
Lannoituksen tuotto perustuu puuston
kasvun ja laadun paranemiseen, arvo­
kasvun nopeutumiseen, harvennus­
hakkuu­tulojen aikaistumiseen ja kierto­
ajan lyhenemiseen. Lannoitusinvestoinnin
riskit rajoittuvat lähinnä tukkipuun kanto­
hinnan kehitykseen ja paikallisesti mah­
dollisiin luonnontuhoihin. Metsän­omis­
tajalle lannoitus on hyvä sijoituskohde.
Lannoituksen kannattavuuteen vaikutta­
vat seuraavat tekijät suoraan ja välillisesti:
• puun kantohinta
• saatava kasvunlisäys
• kasvunlisäyksen jakautuminen sahaja kuitupuun kesken
• kasvunlisäykseen kulunut aika
• lannoituskustannus
• puuston järeytymisen nopeutumisesta
seuraava arvokasvu
• harvennushakkuutulojen aikaistuminen
• kiertoajan lyheneminen
• leimikon hinnoittelutekijöiden
paraneminen.
turpeen typpipitoisuus on suuri. Esimer­
kiksi Etelä- ja Keski-Suomen runsas­
typpisissä rämemänniköissä PK-lannoi­
tus lisää kasvua noin 2–4 m3 hehtaarilla
vuosittain 15 vuoden ajan. Tällöin lannoi­
tuksella saadaan noin 1 500 euron lisä­
tulot hehtaarille ja investoinnille 15 %:n
vuotuinen tuotto.
Rehevissä suometsissä ankaran
kaliumpuutoksen korjaamiseksi tehty
lannoitus saattaa lisätä kasvua jopa
5–8 m3/ha/vuosi.
Vastaavasti korpikuusikoissa vuotuinen
kasvunlisäys on 1,3–2,0 m3/ha 15 vuo­
den ajan, mikä merkitsee 800–1 200
euron lisätuloja ja noin 10 %:n tuottoa.
Lannoitus on nopeavaikutteinen investointi
Lannoitus on kannattavaa jo heti ensi­
harvennuksen jälkeen. Kasvatuslannoi­
tuksen vaikutusaika on normaalilla
typpi­määrällä (N 150 kg/ha) männi­
köissä 6–8 vuotta ja kuusikoissa 8–10
vuotta. Näin ollen lannoituksia voidaan
toistaa useita kertoja kiertoajalla ja reali­
soida lisääntynyt kasvu jo harvennus­
hakkuissa.
Puuston arvokasvun nopeutumisen
ansiosta lannoitukselle saadaan suhteel­
lisesti paras tuotto keski-ikäisissä metsi­
köissä. Tällöin siirtymä kuitupuusta
tukkipuuksi on nopeinta. Lannoituksella
tuotettu puu on kuitenkin aina varmim­
min realisoitavissa päätehakkuuikää
lähestyvissä metsiköissä.
Terveyslannoituksella
lisää laatupuuta
Ravinteiden epätasapainosta tai kasvu­
häiriöistä kärsivät metsät ovat taloudelli­
sesti erittäin kannattavia lannoituskoh­
teita. Tällaisia ovat tyypillisesti kaliumin,
fosforin ja boorin puutteesta kärsivät ojite­
tut suometsät, sekä erityisesti Keski- ja
Itä-Suomen viljavien kivennäismaiden
kuusikot, jotka kärsivät hivenravinteiden
puutteesta (erityisesti boorin). Ilman
terveys­lannoitusta nämä kohteet kehitty­
vät aukkoisiksi ja vajaatuottoisiksi metsiksi.
Puiden huono laatu ja alhainen kasvu
aiheuttavat suuret taloudelliset mene­
tykset. Tutkimusten mukaan tukkiosuus
voi kasvuhäiriökohteissa laskea jopa alle
puoleen ja kiertoajan hehtaarikohtainen
taloudellinen tulos voi olla tuhansia
euroja pienempi kuin normaalisti kehit­
tyvässä metsikössä. Ravinnehäiriökoh­
teissa lannoitus on tehtävä hyvin varhai­
sessa vaiheessa, mielellään ennen kuin
ensimmäiset merkit epänormaalista
kehityksestä ilmenevät puissa.
Tutkimusten mukaan taloudellisesti kaik­
kein tuottavimpia lannoitusmetsiä ovat
kuivahkojen ja tuoreiden kankaiden sekä
vastaavien turvekankaiden männiköt ja
kuusikot. Näissä kohteissa saadaan lan­
noitusinvestoinnille 10–20 %:n vuotuinen
tuotto, kun on kyse 35–70-­vuotiaasta
puustosta. Rahamääräisesti tämä
tarkoittaa noin 700–1 400 euron lisä­
hakkuu­tuloa hehtaarilla kahdeksan
vuoden kuluttua lannoituksesta.
Suometsissä erinomaisia
lannoituskohteita
Suometsistä tuottavimpia lannoitus­
kohteita ovat rehevät suot, joissa
16
© Yara
Yhdellä lannoituksella saadaan VT-männikössä ja MT-kuusikossa 13–25 m3 lisäkasvu hehtaarille.
© Yara
17
Lannoituksen kustannukset, rahoitus ja verotus
Metsänlannoituksen kustannukset
muodostuvat lannoitteiden hinnasta ja
levitys­kustannuksista. Metsän­hoito­
yhdistyksen ja metsäkeskuksen järjestä­
missä yhteishankkeissa lannoitus­
kustannus on lannoitelajista riippuen
200–400 euroa hehtaarilta ilman
arvonlisäveroa. Tästä levityksen osuus
on noin 40 %, minkä metsänomistaja
voi säästää tehdessään työn oma­
toimisesti.
Valtio tukee
terveyslannoituksia
Terveyslannoituksiin on mahdollista
saada Kestävän metsätalouden rahoitus­
lain mukaista avustusta lannoite-, levi­
tys- ja työn­johto­kustannuksiin. Avustus
on noin 40–65 % etelästä pohjoiseen
vyöhykkeittäin porrastettuna. Tuen
ehtona on ennalta laadittu metsäkeskuk­
sen hyväksymä suunnitelma. Valtion
avustusta lannoitukseen kannattaa kysyä
metsänhoitoyhdistyksestä tai metsä­
keskuksesta. Rahoituksen myöntämi­
sestä päättää metsäkeskus määrä­
rahojensa puitteissa. Lain tulkinta ja
rahoituskäytäntö on vaihdellut metsä­
keskuksittain.
Lannoituksen vaikutus puun laatuun
Sahatavaran
käyttökelpoisuus paranee
Paras aika kasvatuslannoitukselle on
heti ensiharvennuksen jälkeen. Tällöin
lannoitus tuuheuttaa latvustoa, joka
lisää varjostusta ja siten alaoksien kar­
siutumista. Männiköissä, joissa karsiutu­
minen on tapahtunut tyvitukkien osalta,
lannoitus lisää oksatonta pintapuuta.
Tutkimusten mukaan lannoitus lisää
ykkösluokan tyvitukin sekä terve­
oksaisen kakkosluokan tukin osuutta.
Lannoitus nopeuttaa puuston järeyty­
mistä. Järeästä puusta saadaan suu­
rempi osuus parhaiden laatuluokkien
sahatavaraa kuin ohuesta rungosta.
Erityi­sen tärkeäksi laatutekijäksi lannoi­
tus muuttuu hyvälaatuisissa männi­
köissä, joissa lannoitus tehdään oksatto­
man puuvaipan lisäämiseksi. Karsituissa
metsi­köissä lannoitus kiihdyttää kasvua,
mikä takaa tasaisen ja täydellisen
kyljestymisen.
Tiheys alenee vain vähän
Lannoitus vaikuttaa puuaineen tiheyteen
ja puun lujuuteen vain vähän. Lannoite­
tussa puussa vaalean kevätpuun osuus
tummaan kesäpuuhun nähden lisääntyy
hiukan. Kevätpuun osuuden lisääntyessä
pienenee puuaineen tiheys noin 2–5 %.
Tukkipuustoissa vuosilusto ei aina vält­
tämättä levene lannoituksella, vaikka
kuutiokasvu lisääntyykin, koska lustot
kasvavat suurenevan kehän päälle. Siksi
puuaineen tiheyden muutos jää hyvin
pieneksi.
Tutkimuksissa havaitut lannoituksen
aiheuttamat reaktiot ovat verrattavissa
maan luontaisen viljavuuden, kasvu­
kauden säätilan tai kasvutilan aiheutta­
miin muutoksiin. Suunnitelmallisesti
lannoitettavat metsäkuviot voidaan
haluttaessa jättää harvennuksessa
hiukan tiuhemmiksi.
Terveyslannoituksella
ehkäistään runkovikoja
Ravinnehäiriökohteissa terveyslannoitus
on usein välttämätöntä, mikäli halutaan
kasvattaa hyväpuustoinen ja -laatuinen
metsikkö. Esimerkiksi boorin puutteessa
puun kärkisilmu tai latvakasvain kuivuu
ja kuolee, mikä aiheuttaa runkovikoja ja
pahimmillaan puun pensastumisen.
Tutki­musten mukaan puuston tukkipuu­
osuus voi laskea alle puoleen ja kierto­
ajan hehtaarikohtainen menetys voi olla
puuston laatutappioina useita tuhansia
euroja.
Kestävän metsätalouden rahoituslain
mukaan terveyslannoituksilla tarkoite­
taan sellaisten metsien lannoitusta,
joiden kehitys metsänhoidollisista
toimen­piteistä huolimatta on taantuvaa
maan ravinteiden epätasapainon vuoksi,
ja jotka voidaan saada elpymään lannoi­
tuksella. Rahoitusehtojen tulkinta on
varsin tiukka ja alueellisesti epäyhtenäi­
nen. Tarpeen toteaminen ja rahoituksen
hyväksyminen edellyttää usein ravinne­
analyysiä. Kasvatuslannoituksiin valtion
avustusta ei myönnetä.
Vähennä lannoituskulut
verotuksessa
Metsänlannoituksesta aiheutuneet
kustannukset ovat vähennyskelpoinen
menoerä metsäverotuksessa. Vero­
vähennys­oikeus parantaa entisestään
lannoituksen erinomaista kannatta­
vuutta.
18
© Yara
© Yara
19
Yaran puhtaat metsälannoitteet
Yaran lannoitteet valmistetaan käyttö­
kohteen tarpeita vastaavista puhtaista
raaka-aineista. Lannoitesuolat ovat
kemiallisesti ruokasuolan kaltaisia. Liue­
tessaan lannoitteet muodostavat ioneja,
joita kasvit ottavat kasvuaan varten.
Näitä ioneja kasvit ottavat myös ilman
lannoitusta.
Metsälannoitteet ovat osaksi samoja,
joita käytetään pellolla. Niiden raakaaineena käytettävä apatiitin fosfori on
veteen liukenematonta. Metsälannoit­
teet sisältävät tarpeellisia hivenaineita,
muun muassa booria. Käyttösuositusten
ylärajalla olevat lannoitemäärät sopivat
Etelä-Suomeen ja alarajalla olevat
Pohjois-­Suomeen.
Metsän NP 1 (NPK 25-2-0)
Metsän NP 1 sopii kangasmaiden kuusi­
koiden ja männiköiden lannoitukseen
sekä koivumetsiin. Käyttösuositus on
450–800 kg/ha 6–8 vuoden välein.
Lannoite sisältää hivenravinteista muun
muassa latvavaurioita ehkäisevää booria
sekä hapansateiden huuhtomia kalsiumia
ja magnesiumia. Levitys tapahtuu
lumettomaan maahan.
Suomensalpietari (NPK 27-0-1)
Suomensalpietari on typpilannoite, joka
sopii kangasmaiden männiköihin, mutta
sitä voidaan käyttää myös kuusivaltai­
sissa metsissä. Käyttösuositus on
400–750 kg/ha 6–8 vuoden välein.
Levitys tehdään keväästä alkusyksyyn.
Urea (N 46,3)
Urea on typpilannoite, joka sopii parhai­
ten kangasmaiden männiköihin, mutta
sitä voidaan käyttää myös kuusivaltai­
sissa metsissä. Lisäksi Urea sopii typpi­
köyhille soille yhdessä Rauta PK 1:n
kanssa. Käyttösuositus kangasmailla on
250–430 kg/ha 6–8 vuoden välein ja
soilla 150–200 kg/ha 10–15 vuoden
välein. Levitys tehdään alkusyksystä
pysyvän lumen tuloon saakka.
Rauta-PK (NPK 0-8-14)
Rauta-PK sopii typpirikkaille soille, sekä
yhdessä typen kanssa myös karuhkojen
soiden lannoitukseen. Käyttösuositus on
400–600 kg/ha. Jatkolannoitus teh­
dään ravinneanalyysin mukaan. Levitys
tapahtuu lumettomaan maahan.
Metsän Kalium-hiven
(NPK 0-0-30)
!
uutuus
Metsän Kalium-hiven sopii typpirikkaille
soille, joissa fosforilisäys ei ole tarpeen.
Aikaisemmin PK-lannoitetuissa suomet­
sissä ei tavallisesti lisättyä fosforia tar­
vita, mutta kaliumista on ankara puute.
Pienen käyttömäärän (250–350 kg/ha)
ansiosta Metsän Kalium-hiven on kus­
tannustehokas ratkaisu suometsien
kalium- ja hivenlannoitukseen. Varmista
puuston ravinnetila neulasanalyysillä.
Metsän Kalium-hiven sisältää myös
booria ja sinkkiä.
Suometsän Y 1 (NPK 10-4-10)
Suometsän Y 1:stä käytetään karuhkojen
suometsien lannoituksiin, joissa fosforin
ja kaliumin lisäksi tarvitaan myös typ­
peä. Käyttösuositus on 600–700 kg/ha
10–15 vuoden välein tai ravinneanalyysin
mukaan. Levitys tehdään lumettomaan
maahan.
metsiköiden lannoitukseen ja kivennäis­
maapeltojen metsityslannoitukseen.
Käyttösuositus on 250–350 kg/ha tai
ravinneanalyysin mukaan. Levitys
tehdään lumettomaan maahan.
syytä huomioida annostelussa. Tuote
sisältää biotiitin niukkaliukoista kaliumia
2,0 %. Käyttösuositus on 500–600 kg/ha
tai ravinneanalyysin mukaan. Levitys
tehdään lumettomaan maahan.
Metsän NP 2 (NPK 19-4-0)
Lannoitteiden hankinta
Metsän NP 2 on räätälöity erityisesti vil­
javien kivennäismaiden boorin puutteesta
kärsivien kasvatusmetsien terveyslannoi­
tukseen. Käyttösuositus on 450–550 kg/
ha tai ravinneanalyysin mukaan. Levitys
tehdään lumettomaan maahan.
Metsälannoitteet valmistetaan ja toimi­
tetaan pääosin Yaran Harjavallan ja
Siilin­järven tehtailta. Lannoitteet voi
ostaa maatalouskaupasta.
Pellonmetsityksen PK 1
(NPK 0-6-9)
Pellonmetsityksen erikoislannoite on
tarkoitettu peltojen metsitysalojen lan­
noituksiin. Lannoite sisältää runsaasti
muun muassa booria (0,67 %), mikä on
Metsä­lannoitteet toimitetaan pääosin
40 kg:n säkeissä, 1 200 kg:n lavoilla ja
650 kg:n suursäkeissä. Pakkauskoko on
syytä varmistaa aina tilauksen yhtey­
dessä. Hintoihin sisältyvä arvonlisävero
(23 %) maksetaan verovelvolliselle
metsän­omistajalle arvonlisäverotuksen
jälkeen takaisin.
Lannoitteiden varastointi
Lannoitteet on varastoitava huolella.
Huonosti varastoituna ne voivat kastua
ja paakkuuntua. On siis huolehdittava,
että:
• varastopaikka on kuiva ja
ympäristöään ylempänä, varjossa
sekä tuulelta suojassa
• alusta on tasainen eikä siinä ole
teräviä kiviä tai oksia
• pitkäaikaisessa varastoinnissa säkit
ovat irti maasta lavalla tai aluspuiden
päällä
• säkit ja lavat on varastoitu vain yhteen
kerrokseen
• viikkoja kestävässä varastoinnissa
säkit on peitetty kuormapeitteellä.
Lannoitteiden levitysajankohdat
Metsän NP 1
Koko kasvukausi
Suomensalpietari
Koko kasvukausi
Booriravinne (B 0,75)
Urea
Alkusyksystä pysyvän lumen tuloon
Booriravinne on räätälöity viljavien
kivennäismaiden boorin puutteesta
kärsi­vien taimikoiden ja riukuvaiheen
Rauta-PK
Koko kasvukausi
Metsän Kalium-hiven
Koko kasvukausi
Suometsän Y 1
Koko kasvukausi
Booriravinne
Koko kasvukausi
Metsän NP 2
Koko kasvukausi
Pellonmetsityksen PK 1
Koko kasvukausi
Metsälannoitteiden ravinnesisältö
Muut ravinteet, %
Lannoite
Metsän NP 1*
Suomensalpietari*
Urea
N-P-K %
Ca
Mg
25-2-0
5,5
1
27-0-1
3
1
S
B
Cu
Fe
0,15
3
Zn
Se
Kuiva­
rakeistettu
0,1
0,02
0,001
46,3-0-0
Rauta-PK*
0-8-14
Metsän Kalium-hiven*
0-0-30
Suometsän Y 1*
10-4-10
Booriravinne*
14,8
0,4
2,4
0,3
1,5
3,3
0,5
8,5
1,5
5,5
0,2
10,5
2,0
14,5
0,75
Metsän NP 2*
19-4-0
4,3
1,0
12,0
0,4
Pellonmetsityksen PK 1*
0-6-11
16
3,3
2,5
0,67
0,1
2,5
x
0,1
0,1
0,2
Suursäkki kg
40/1200
650
40
650
25/1000
600
40/1200
650
x
650
x
x
0,05
Säkki/
lava kg
0,15
x
0,045
x
650
35/1050
650
650
40/1200
650
*Lannoitteet valmistetaan Suomessa.
20
© Yara
© Yara
21
Metsänlannoituksen toteutus
tehdään peruskartalle, johon merkitään
selkeästi lannoituskuviot ja lannoitelajit
omilla väreillään. Helikoptereissa on
karttaohjelmisto, joka mahdollistaa
lannoitus­suunnitelmien siirtämisen
SilvaGIS-järjestelmästä suoraa helikop­
terin näyttöpäätteelle. Näin helpotetaan
lentäjän kartanlukua ja parannetaan
levitystarkkuutta.
Tehokas ja tarkka maalevitys
Maalevitys on tulossa vahvasti takaisin
metsänlannoituksessa. Erityisesti kas­
vatuslannoitus harvennuksen jälkeen
soveltuu hyvin maalevitykseen. Maa­
levi­t yksen etuja ovat edullinen levitys­
kustannus ja hyvä levitystarkkuus.
Traktori ja pintalevitin sopii hyvin metsänlannoitukseen.
Metsänlannoitus on helppo toteuttaa
yhteishankkeena, jolloin useamman
metsänomistajan lannoitukset hoidetaan
keskitetysti lannoituksen suunnittelun,
lannoitteiden hankinnan ja levityksen
osalta. Yhteishankkeita organisoivat
metsänhoitoyhdistykset, paikoin myös
metsäkeskukset ja muut metsäpalveluja
tarjoavat yritykset. Omatoiminen metsän­
omistaja voi toteuttaa lannoituksen myös
itse ja säästää näin levityskustannuksissa.
Yhteishankkeessa suunnittelija hoitaa
toteutuksen, hankkii lannoitteet ja kulje­
tus- sekä levityspalvelun, valvoo levityk­
sen ja tekee tarvittavat tilitykset. Yhteis­
hanke on metsänomistajalle helppo tapa
hoitaa lannoitus. Suunnitelman laatimi­
seksi kannattaa ottaa yhteyttä metsän­
hoitoyhdistykseen tai metsäkeskukseen.
Yhteishankkeen toteutus
Yhteishankkeiden valmistelu aloitetaan
hyvissä ajoin toteutusta edeltävän vuo­
den ja talven aikana. Kohteiden suunnit­
telussa ja markkinoinnissa käytetään
hyväksi metsäsuunnitelmien tietoja.
22
© Yara
Niihin merkittyjen kasvupaikka- ja
puusto­tietojen perusteella löydetään
helposti kannattavimmat lannoitus­
kohteet. Usein lannoituskohteet on
merkitty myös suoraan suunnitelmiin
toimenpide-ehdotuksen muodossa.
Yhteishankkeissa lannoitteiden levitys­
työ tehdään helikopterilla tai metsä­
kone­alustaisella maakoneella. Heli­
kopteri­levityksen kustannukset saadaan
sitä pienemmiksi mitä suurempia
lannoitus­pinta-alat ovat ja mitä keskite­
tymmin lannoituskohteet sijaitsevat.
Tavoitteena on, että yksittäisen lannoi­
tettavan kuvion koko on vähintään yksi
hehtaari ja se on muodoltaan kohtuulli­
sen säännöllinen.
Yksittäiset lannoituskuviot muodostavat
varastopaikan, joka toimii samalla heli­
kopterin nousu- ja laskupaikkana. Tavoi­
teltava lannoitevaraston koko on vähin­
tään kymmenen suursäkkiä. Ohjeellinen
maksimilentomatka varastopaikalta
lannoitus­kuviolle on kaksi kilometriä.
Kuviokohtainen levityssuunnitelma
Levityskalusto kehittyy parhaillaan voi­
makkaasti ja jatkossa myös suometsien
lannoitus on mahdollista maakalustolla.
Suometsien puunkorjuun ja lannoituksen
yhdistäminen samalla kalustolla tehtä­
väksi parantaa sekä metsänomistajan
että koneyrittäjän toiminnan kannatta­
vuutta. Maalevitys tarjoaa hyvän työ­
mahdollisuuden metsäkoneurakoitsijoille
kesän ajaksi. Maalevityksen myötä
levitys­aika voidaan valita paremmin
paikal­listen olosuhteiden ja esimerkiksi
säätilan mukaan.
Maalevitys on edullinen ja tarkka levitys­
menetelmä.
Lentolevitys on tehokas suurilla pinta-aloilla
Maastomönkijä on tehokas väline metsän­
lannoitukseen
Koko kasvukausi on hyvää levitysaikaa.
Keväällä tehdyissä levityksissä ei koe­
tulosten mukaan ole saatu parempia
kasvutuloksia kuin myöhemmin kesällä
tehdyissä. Puut kasvattavat juuriaan
heinä-elokuussa ja ravinteet sitoutuvat
silloin tehokkaasti puustoon käyttöön.
Jos terveyslannoitukseen haetaan avus­
tusta Kestävän metsätalouden rahoitus­
lain perusteella, tarvitaan metsäammat­
tilaisen tekemä ennakkosuunnitelma.
Metsäkeskuksen tulee tehdä myöntei­
nen rahoituspäätös ennen lannoitteiden
hankintaa. Lannoitteen levityksen voi
luonnollisesti terveyslannoituksessakin
tehdä omatoimisesti. Myös omatoimi­
nen metsänomistaja voi saada levitys­
työhön pienen tuen, joka on suuruudel­
taan noin 10–30 euroa hehtaarilta
lannoitteen määrästä ja rahoitusvyöhyk­
keestä riippuen.
Jos mahdollista, lannoituksen levityk­
sessä kannattaa hyödyntää olemassa
olevaa, esimerkiksi oman tilan kalustoa.
Lannoitteen pintalevitin ja maatalo­
ustraktori sopivat metsänlannoitukseen
hyvin kasvatuslannoituksessa harven­
nuksen jälkeen. Tällöin voidaan hyödyn­
tää ajouraverkostoa ja levitysjäljestä
tulee tasainen. Helppokulkuisessa
maastossa traktorin päiväsaavutus voi
olla jopa 20 hehtaaria.
Lannoite tulee levittää kuviolle mahdol­
lisimman tasaisesti. Tämä koskee myös
terveyslannoitusta. Puu ottaa ravinteet
juurisientensä avulla useiden metrien
päästä. Käsinlevityksessä voi käyttää
apuna esimerkiksi taimivakkaa ja äyskäriä.
Omatoiminen lannoitus
Lannoitus on helppo toteuttaa myös
omatoimisesti. Hyvällä ennakkosuunnit­
telulla käsinlevityksen päiväsaavutus
on helposti kaksi hehtaaria henkilöltä.
Käsinlevitystä varten lannoite kannattaa
tilata 40 kilon piensäkeissä. Säkit jae­
taan maastoon ennen levitystä tasaisin
välein. Jos tavoitteena on levittää 600
kiloa lannoitetta hehtaarille, niin säkit
sirotellaan noin 25 metrin etäisyydelle
toisistaan. Yhdellä 40 kilon säkillä lannoit­
taa tällöin 25 x 25 m kokoisen ruudun.
Käsinlevityksessä
säkit kannattaa jakaa
kuviolle etukäteen
maasto­mönkijällä
tai traktorilla.
Säkkien jakamisessa kannattaa hyödyn­
tää pientä traktoria tai maastomönkijää.
Säkit voi jakaa kuviolle myös moottori­
kelkalla jo talven aikana. Lannoite levite­
tään keväällä lumen sulamisen jälkeen.
© Yara
23
Metsänlannoituksen ympäristövaikutukset
Lannoituksen ympäristövaikutuksia
on tutkittu jo vuosikymmenten ajan
Suomessa ja Ruotsissa. Vesistöjen
rehevyyttä säätelevistä ravinteista
fosfori on selvästi tärkein. Kangas­
metsien lannoituksissa fosforihuuhtou­
tumariskiä ei ole, sillä kivennäismaiden
alumiini ja rauta sitovat fosforin
maahan. Fosforia käytetään kivennäis­
maiden lannoitteissa pieniä määriä tai
ei ollenkaan. Apatiittimalmista saatava
fosfori liukenee metsämaassa hyvin
hitaasti, jolloin puusto pystyy hyödyntä­
mään sen ravinteita ottaessaan.
Suometsien eniten käytetty lannoite
Rauta-PK sisältää rautasulfaattia, joka
saostaa käyttämättä jääneen liukoisen
fosforin veteen liukenemattomaksi.
Typpeä voi huuhtoutua ensimmäisenä
vuotena typpilannoituksen jälkeen pieniä
määriä, mutta jo toisena vuotena huuh­
touma jää selvästi alle yhteen prosent­
tiin lannoitetypen määrästä. Muilla
metsän­lannoituksessa annetuilla
ravinteilla, kuten kaliumilla ja hiven­
ravinteilla, ei ole merkitystä vesistöjen
kuormittajana.
Huolellinen suunnittelu
takaa laadun
Myönteiset
ympäristövaikutukset
Lannoituksen ympäristöhaitat voidaan
minimoida huolellisella työn suunnitte­
lulla, lannoitteen ja kohteen oikeaoppi­
sella valinnalla sekä hyvällä levitystyön
toteutuksella. Vesistöjen varsille tulee
jättää maaston kaltevuudesta ja maa­
lajista riippuen 20–50 metriä leveä lan­
noittamaton suojakaista. Metsäluonnon
monimuotoisuuden kannalta tärkeät
elinympäristöt rajataan lannoituksen
ulkopuolelle, ja niiden reunoille jätetään
vähintään 20 metrin suojavyöhyke.
Hiilen sitoutuminen
Toteuta ympäristömyönteinen
metsänlannoitus näin:
• suunnittele lannoituskohteet
huolellisesti
• todenna lannoitustarve tarvittaessa
ravinneanalyyseillä
• käytä tarvetta vastaavia, puhtaista
raaka-aineista valmistettuja lannoit­
teita – jätteet eivät kuulu metsään
• jätä lannoituksessa maastosta
riippuen 20–50 metrin suojakaistat
vesistöjen ympärille ja valvo, että
ravinteita ei joudu ojiin
• valvo levitystyötä mittaamalla
levitystasaisuutta.
Hiilen sitoutuminen puustoon vähentää
ilmakehästä haitallisia kasvihuonekaa­
suja. Puusto sitoo yhteyttämisen kautta
hiilidioksidia pois ilmakehästä ja varastoi
sitä itseensä hyvin pitkäksi ajaksi.
Suomessa elinvoimaiset metsät ovat
merkittävä hiilidioksidin sitoja ja hiilen
varasto. Lannoitus on nopea ja edullinen
tapa vaikuttaa metsien hiilitaseeseen.
Suositusten mukainen typpilannoitus
sitoo hiilidioksidia lisäkasvuun ja metsä­
maahan noin 10 000 kg/ha lannoituk­
sen hiilijalanjäljen ollessa noin 500 kg/
ha. Metsänlannoituksen hiilensidonta on
siis jopa 20-kertainen lannoitteen ja
levityksen hiilijalanjälkeen verrattuna.
Keräilytuotteet
Suotuisissa olosuhteissa lannoitus lisää
marjasatoja. Tutkimuksissa on saatu
puolukkasadon lisäykseksi keskimäärin
150 kg/ha, suurimmat lisäykset olivat
vuodessa jopa 350 kg/ha. Karuimmilla
mustikan kasvupaikoilla lannoitus lisäsi
mustikkasatoja, mutta rehevillä paikoilla
heinittyminen voi estää marjasadon lisä­
yksen. Sääolot ovat kuitenkin merkittä­
vin yksittäinen marja- ja sienisatoon
vaikuttava tekijä.
Metsän terveys
Hyväkuntoinen ja elinvoimainen puusto
on kestävä sairauksia ja monia metsä­
tuholaisia vastaan. Suositusten mukai­
sesti tehdyssä lannoituksessa ravinteita
annetaan sopivia määriä sopivassa suh­
teessa. Tämän ansiosta puiden kasvu
lisääntyy ja ne pystyvät tuottamaan
paremmin vasta-aineita, kuten pihkaa
tuholaisia vastaan. Sieni- ja hyönteis­
tuhojen epidemianomaista esiintymistä
lannoitus ei kykene estämään, mutta
ravinnetilaa korjaava lannoitus nopeut­
taa tuhoista toipumista. Kivennäismailla
typpilannoitus edistää muun muassa
mäntypistiäis- ja surmakkatuhoista kär­
sivien puustojen parantumista.
Riista
Ravintokasvien lisääntyminen tarjoaa
eläimistölle enemmän ruokaa ja suojaa.
Riistaeläinten on todettu hakeutuvan
metsissä lannoitetuille aluille. Esimer­
kiksi marjojen lisääntyminen houkutte­
lee lintuja, kun taas lisääntynyt pinta­
kasvillisuus, kuten heinät ja lehtipuusto,
tuo alueelle erityisesti jäniksiä.
Metsäsertifioinnin kriteerit
Metsäsertifioinnin kriteereissä lannoitus
on hyvää metsänhoitoa, kunhan ravin­
teiden huuhtoutuminen vesistöihin ja
pienvesiin estetään. Tässä onnistutaan
kun vesistöjen ja pienvesien varteen
jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormi­
tusta sitova suojakaista. Suojakaistaa ei
muokata metsänuudistamista varten,
eikä sitä lannoiteta. Kaistalta ei nosteta
kantoja, ei raivata pensaskerroksen kas­
villisuutta eikä siellä käytetä kemiallisia
kasvinsuojeluaineita. Latvusmassan
jättä­mistä suojakaistalle vältetään.
(Kriteeri 2.17)
Pohjavesien laatu turvataan metsä­
talouden toimenpiteissä. Vedenhankin­
taa varten tärkeillä (luokka I) pohjavesi­
alueilla ei käytetä lannoitteita. (Kriteeri
2.19)
Kun lannoitus suunnitellaan ja toteutetaan ohjeiden mukaan, se on myös ympäristönäkökulmasta tarkasteltuna hyvää metsänhoitoa
24
© Yara
© Yara
25
Yhteystiedot
Puheluiden hinnat ovat 8,21 snt/puh + 5,9 snt/min (lankapuhelin)
tai 8,21 snt/puh + 16,9 snt/min (matkapuhelin).
26
© Yara
.f i
sä
t
Neuvotantapuhelin 010 215 2621 palvelee ark. 8.00–17.00
me
Kysy lisää!
nyt ver
u
k
st
sa
os
www.metsanlannoitus.fi
www.yara.fi
www.farmit.net
Tutu
Lue lisää metsänlannoituksesta:
us
Muistiinpanoja
n l a n n oit
© Yara
27
Yara Suomi Oy
puh. 010 215 111
www.yara.fi
Pidätämme oikeuden muuttaa tässä tuoteoppaassa esitettyjä tietoja.
Kirjapaino Kari | 19023-M02
PEFC/02-31-178