1. No category

 Juhannushääpari 2013 Päivi ja Mikael von Rabenau. Taustalla oleva luhtiaitta on tuotu Seurasaareen morsiamen äidin lapsuudenkodin pihapiiristä Karkkilasta. Valokuvaaja: Apirat Nomnavi. Juhannushääparina Seurasaaressa Juhannushäitämme tanssittiin Seurasaaressa kesällä 2013. Keskikesän juhla oli kaunis ja perinteinen hetki juhlia häitä. Myös häävieraat olivat mielissään voidessaan viettää ikimuistoisen juhannuksen asiaankuuluvine juhannuskoivuineen ja juhannussalkoineen. Käsityönäytökset ja perinnepukuinen henkilökunta loivat jo muutenkin maalaisromanttiseen ympäristöön taianomaista tuntua – saari oli kuin pala romanttisten Suomi-­‐filmien maalaismaisemaa, keskellä hektistä pääkaupunkia ja 2000-­‐lukua! Maalaisromanttinen miljöö olikin suuri syy siihen, miksi halusimme viettää häitämme Seurasaaressa. Helsinkiläisinä olimme kumpikin käyneet saaressa jo pienestä pitäen, myöhemmin yhdessä kävelyretkillä. Paikkaan liittyi useita lämpimiä muistoja ja halusimme viettää häitämme meille merkityksellisessä paikassa. Lisäksi Seurasaareen pääsee aina uudestaan uudelleen elämään ihania hetkiä. Lähetimme hakemuksen juhannushääpariksi saman tien kun olimme lukeneet mahdollisuudesta. Hyvät uutiset valituksi tulemisesta nostivat varpaat lopullisesti irti maasta. Jalat ilmassa ryhdyimme häävalssin harjoitteluun. Valintapäätös nopeutti hääsuunnittelua harppauksin: samassa päivämäärä, kirkko ja juhlatila saatiin päätettyä. Juhannushääparilla on automaattinen varausoikeus suosittuihin Karunan kirkkoon ja Ravintola Seurasaaren Juhlasaliin. Oli huojentavaa, miten suunnittelu helpottui kerralla – juhlan teema, ohjelma ja jopa hääkuvauksen suunnittelu suorastaan kirjoittivat itse itsensä. Juhannushääparin kunniatehtävä on tanssia häävalssi Seurasaaren Juhlakentällä. Yleisön paljous kieltämättä jännitti etukäteen ja siksi häävalssikursseihinkin panostettiin. Lopulta ylenpalttinen harjoittelu oli häävalssin osalta liioittelua – muhkeassa morsiuspuvussa kaikista hienovaraisimpiin käännöksiin ei taivu kuitenkaan. Kaikki päivään kohdistunut jännitys katosi kirkkoon saavuttaessa – alttarilla olimme vain me kaksi. Loppupäivän ohjelmasta saattoi nauttia täysin, myös etukäteen jännitetystä tanssiosuudesta. Tanssilavallakin olimme vain me kaksi ilman muuta maailmaa. Lopulta kaikki tuntui menneen liian nopeasti ohi. Valssien jälkeen meidät ajettiin hevosrattailla rantaan kokonsytytykseen. Aurinkoiset juhannusjuhlijat vilkuttivat hyvästiksi ja onnentoivotuksia sateli useilla vierailla kielillä. Lapset juoksivat ”prinsessavaunujen” perässä ja yhteiskuvia morsiusparista ja turisteista löytyy nyt matka-­‐albumeista ympäri maailmaa. Kirkkoveneestä tapahtuva kokon sytytys sujui yhtä lailla vaivattomasti ja rannalta kajahti raikuvat aplodit ensilieskojen leimahtaessa kirkkaalle juhannusyön taivaalle. Vastaavaa emme saa enää ikinä kokea, joten onneksi tapahtuma oli kerrassaan unohtumaton.