Teatteritalon - Jyväskylän kaupunki
w Toteutuneet sisätilat.......................................................................................................24 Sisällys Perustiedot ........................................................................................................................... 4 Teatterisali ..................................................................................................................24 Selvityksestä ......................................................................................................................... 5 Lämpiö ........................................................................................................................28 Tiivistelmä ............................................................................................................................ 6 Aula .............................................................................................................................33 Pari vuosikymmentä suunnittelua ................................................................................ 6 Pääsisäänkäynti ..........................................................................................................35 Osittain toteutunut kulttuuri- ja hallintokeskus ........................................................... 6 Pieni näyttämö ...........................................................................................................37 Teatteritalon arvoista ja säilymistavoitteista ............................................................... 7 Toimintatilat ...............................................................................................................38 Suunnittelu ja rakentaminen ................................................................................................ 8 Näyttämön aputilat ....................................................................................................43 Kaupunki tarvitsee teatterin ............................................................................................ 8 Autohalli .....................................................................................................................44 Teatterin paikka................................................................................................................ 8 Taideteoshankinnat ............................................................................................................45 Arkkitehtuurikilpailu 1961 ................................................................................................ 9 Lämpiön taideteokset .................................................................................................45 Toimeksianto Alvar Aallolle 1964 ................................................................................... 10 Julkisivun karyatidit ....................................................................................................46 Luonnosvaiheet 1964–1971 ........................................................................................... 10 Haastatteluja ..................................................................................................................47 Hallintokeskus 1964–1965 ......................................................................................... 10 Rakennuksen arvoista .........................................................................................................48 Teatteri toukokuussa 1965 ......................................................................................... 11 Seurattavat kohdat .........................................................................................................49 Luonnosvaihe 1969–71 .............................................................................................. 13 Lämpiön ja aulan välinen yhteys ................................................................................49 Toteutussuunnittelu 1977–1982 .................................................................................... 15 Suuri näyttämö: katsomo ja esirippu..........................................................................49 Kavennukset Vapaudenkadun ja Kilpisenkadun julkisivuilla ...................................... 16 Suuri näyttämö: akustiikka .........................................................................................49 Rakennuksen hahmo ja julkisivut ............................................................................... 17 Huoneteatteri .............................................................................................................49 Rakennuslupahistoria ..................................................................................................... 21 Lämpiön ja henkilökunnan kanttiinin keittiöt .............................................................49 Rakennustyöt ................................................................................................................. 21 Sisäänkäyntiaulan yleisöpalvelut ................................................................................50 Erikseen suunnitellut valaisimet .................................................................................50 Teatterin sisustukset ja kalustukset ...........................................................................50 Julkisivujen erityiset pinnat ........................................................................................50 Lähteet................................................................................................................................51 Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 3 PERUSTIEDOT Kohde Osoite Suunnittelijat Arkkitehti Rakennesuunnittelija Sähkö- ja teatteri- tekninen suunnittelu LVI-suunnittelija Äänitekninen suunnittelu Rakentajat Pääurakka ja maalaustyöt Ilmastointityöt Sähkötyöt Teatteritekniset työt ja hissit Vesi- ja lämpöjohtotyöt Sprinklertyöt Äänitehoste- ja vahvistinlaitetyöt Erikoispiirretyt valaisimet Valaistuslaitetyöt Valaistusohjaus ja himmenninlaitetyöt Kalustehankinnat Julkisivuelementit Rakennuttaja Suunnitteluvuodet Jyväskylän kaupunginteatteri Rakennuslupa Jyväskylän kaupunginteatteri Vapaudenkatu 36, 40100 Jyväskylä Kaupunginosa 1, kortteli 3, tontti - Rakennustyöt Luonnosvaihe: Alvar Aalto avustajinaan mm. Eric Adlercreutz, Olli Kari, Kai Liestalo, Vezio Nava, Matti Pöyry ja Jaakko Suihkonen. Toteutusvaihe: Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. Elissa Aalto avustajinaan Masateru Asano, Sverker Gardberg, Tide Hüsser, Seppo Kanerva, Marjatta Kivijärvi, Michele Merckling, Vezio Nava, Pirkko Söderman Esirippu: Irma Kukkasjärvi Insinööritoimisto Helander & Nirkkonen. Pekka Helander, Taisto Voipio Insinööritoimisto Eero Rönkkö Ky. Esko Lehtiö, konsulttina Birger Grönholm LVI-insinööritoimisto Chyneius & Vainio. Raimo Chydenius, Esko Kettu Insinööritoimisto Mauri Parjo Oy Jyväskylän kaupunki, rakennusvirasto, vastaava mestari Reino Ikävalko Ilmateollisuus Oy Are Oy Oy Kone Ab Jyväskylän kaupunki, vesihuoltolaitos Sammutinputkitus Oy Lahti-Sound Suurimmat muutokset ja peruskorjaukset Omistus Kaavatilanne lupanumero 179-1980-9, päätös 16.1.1980 rakentamisenaikaiset muutokset 179-1982-20124, päätös 15.9.1982 töiden aloitus 11/1980 peruskiven muuraus 22.8.1980 harjannostajaiset 2.10.1981 pääurakan vastaanottotarkastus 31.8.1982 vihkiäisjuhla 12.11.1982 1995 sähköinen ACS-akustiikkajärjestelmä suureen saliin, Oy Hedcom Ab Jyväskylän kaupunki kaavatunnus 179 01:136 lainvoimaiseksi 18.11.1998 Yleisten rakennusten korttelialue. Laajuustiedot Kerrosala Kerrosala 8 100 k-m², josta autohallin ja ajoväylän osuus 1 290 m² * Kokonaishyötypinta-ala 5 826 m² * Tilavuus Kokonaistilavuus 46 750 m³, josta autohallin ja ajoväylän osuus 4 120 m³ * Suojelutilanne Rakennus on Valtioneuvoston päätöksellä osa Valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (www.rky.fi). Rakennusta ei ole suojeltu asemakaavassa. Kaupunki omistajana käsittelee rakennusta kuten suojeltua. Muutoksia ohjaa Alvar Aalto -säätiö. Aiemmat selvitykset Kuntoselvitys 29.9.2003, Engel Rakennuttamispalvelut Oy * Arkkitehtitoimiston laskelman mukaan (Alvar Aalto & Co. 1983. 53). Valaisinpaja Ky Finn-tuonti Oy Helvar Oy SOK – Vaajakoski, Herman Lassi Oy, OTK-Kalusteosasto, Plan-Kaluste Oy Kerrostyö Oy, Kerroselementti Jyväskylän kaupunki luonnosvaihe 1964–1971 toteutussuunnittelu 1978–1982 Alvar Aalto -museo 2014 4 SELVITYKSESTÄ Jyväskylän teatteritalon rakennushistoriallinen selvitys on ensimmäinen Aalto-säätiössä tehtävä Alvar Aallon kuoleman jälkeen toteutuneen kohteen lavea katsaus. Selvityksessä sivutaan suunnittelun ajoituksen mukana esille nousevia tekijyyskysymyksiä, mutta periaatteessa rakennukseen on tämän selvityksen tekemisessä suhtauduttu samoin kuin mihin tahansa Aallon toimiston tuotantoon kuuluvaan teokseen. Aallon toimistossa on ollut jo 1930-luvulta alkaen Alvar ja Aino Aallon ohella runsaasti muita arkkitehteja, eikä yksittäisen suunnittelijan osuutta kollektiivisesti tehtyjen suunnitelmien tai arkkitehtonisten kokonaisuuksien osalta ole mahdollista tai kenties tarpeellistakaan erottaa. Teatteritalo on selvityksen tekemishetkellä kohtuullisen nuori rakennus, ja siten se on säilynyt arkkitehtuuriltaan ja yksityiskohdiltaan erittäin hyvin. Arkkitehtuuriin keskeisesti vaikuttaneita muutoksia ei ole tehty, ja suuri osa pintamateriaaleistakin on alkuperäisiä. Rakennus on Aallon myöhäiselle arkkitehtuurille tyypillinen, ja siinä on käytetty runsaasti aiemmilta vuosikymmeniltäkin tuttuja aiheita, materiaaleja ja yksityiskohtia. Tästä selvityksestä on tilauksen yhteydessä rajattu pois kattavat inventoinnit tilojen, pintojen, yksityiskohtien ja kalusteiden osalta. Näitä on Aalto-säätiön näkemyksen mukaan perusteltua tehdä ennen varsinaisen peruskorjauksen ja restauroinnin suunnittelun alkua. Tällöin voidaan saada suunnittelun ja kustannusten kannalta keskeisiä tarkempia tietoja esimerkiksi talotekniikan kunnostuksiin muun muassa alakattojen, niiden valaisinten ja rakenteiden kiinnistystapojen osalta. Rakennuksen kalustukseen ja varustukseen kuuluu myös runsaasti nimenomaan tässä rakennuksessa arvokkaita yksityiskohtia ja esineitä, joita on esimerkkien omaisesti nostettu esille tässä selvityksessä. Näidenkin kannalta kattavat tilainventoinnit tulevat kysymykseen. Tekijät ja lähteet Selvityksen on laatinut Alvar Aalto -säätiöllä arkkitehti, FM Jonas Malmberg avustajanaan FM Mari Murtoniemi. Työtä on ohjannut Alvar Aalto -säätiön johtaja arkkitehti, TkL Tommi Lindh. Selvityksen keskeisinä lähteinä ovat Alvar Aalto -museon arkistot, joissa on kattava kokoelma piirustuksia, kirjallisia suunnitelmia, pienoismalleja, valokuvia ja lehtileikkeitä teatteritalon eri vaiheista. Näiden lisäksi museoon on talletettu Artekin piirustuskokoelma. Näiden lisäksi käytettyjä arkistolähteitä ovat Jyväskylän kaupungin arkisto sekä rakennusvalvontaviraston arkisto. Selvityksen yhteydessä on myös kuultu ja haastateltu joitakin rakennuksen suunnittelu- ja rakennusvaiheessa Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co:ssa työskennelleitä suunnittelijoita sekä kaupunginarkkitehtina hallintokorttelin arkkitehtuurikilpailusta ajoista 1980-luvun loppuun palvellutta Erkki Kantosta. Tilaaja Selvityksen tilaaja on Jyväskylän kaupungin tilapalvelu edustajanaan suunnittelupäällikkö Ulla Rannanheimo. Helsingissä 16.10.2014. Rakennushistoriallisen selvityksen rinnalle on viimeaikoina nostettu esille erityinen säilyttämisen hallintasuunnitelma. Tällainen on pitkäjänteisen arvorakennuksen ylläpitämisen keskeinen väline, ja siinä määritellään kokonaisvaltaisia periaateita ja tavoitteita muutoksille siten, että rakennuksen kulttuuri- ja rakennushistorialliset merkitykset tulevat riittävällä tavalla huomioitua ja säilytettyä. Tämän selvityksen yhteydessä ei ole laadittu kattavaa säilyttämisen hallintasuunnitelmaa, mutta selvityksen lopussa olevassa luvussa on esitetty tehtävien suunnitelmien yhteydessä erikseen seurattavia rakennukseen liittyivä seikkoja, joihin liittyviä ratkaisuja on erityisesti pohdittava, vaihtoehtoja punnittava ja valintoja perusteltava. Tätä tarvetta varten selvityksen lopussa on erilliset seurantaan liittyvät kysymykset, joiden avulla käsillä olevassa hankesuunnittelussa ja tulevassa peruskorjaussuunnittelussa sekä varsinaisen rakennustyön aikana esille tulevia tietoja saadaan kirjattua tulevan ylläpidon ja seuraavien korjaussuunnittelujen taustatiedoiksi. Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 5 tehdyt muutokset ovat sittemmin osoittautuneet ongelmallisiksi: esimerkiksi harjoitusnäyttämöstä luovuttiin sekä liikuntaesteisten yhteyksiä vähennettiin. TIIVISTELMÄ PARI VUOSIKYMMENTÄ S UUNNITTELUA Jyväskylän kaupunginteatteri liittyi kulttuuri- ja hallintokeskuksen suunnitelmaan, joka Alvar Aallolta tilattiin kesällä 1964. Korttelin suunnitelmasta oli järjestetty muutamaa vuotta aikaisemmin arkkitehtuurikilpailu, johon Aalto toimistoineen ei ilmeisesti osallistunut. Kaupunki lienee ollut toimeksiannossa aktiivinen osapuoli. Aallon toimistossa luonnosteltu suunnitelma käsitti koko korttelin, ja korttelin nurkka, johon teatteri sittemmin rakennettiin, oli varattu ”ohjelmaltaan monikäyttöiseksi tarkoitetulle kulttuurielämää palvelevalle rakennukselle”. 1960-luvun puolivälissä laadituissa suunnitelmissa tämä kulttuurirakennus vakiintui teatteriksi ja haki muotoaan. Suunnitelmien yhteisenä kantavana ajatuksena oli näkymä Kirkkopuistosta hallinto- ja kulttuurirakennusten välistä Jyväsjärvelle. OSITTAIN TOTEUTUNUT KULTTUURI- JA HALLINTOKESKUS Kulttuuri- ja hallintokeskuksesta toteutui ainoastaan osa: poliisitalo vuonna 1970, virastotalo vuonna 1978 ja teatteri vuonna 1982. Korttelisuunnitelman kannalta keskeinen osa, eli teatterin vierelle suunniteltu Kansalaistori jäi puolikkaaksi, kun torin toiselle puolelle kaavailtu kaupungintalon laajennus sekä siihen liittynyt, torin keskeinen elementti valtuustotorni, jäivät toteutumatta. Teatteritalon lähiympäristö rajautuu varsinkin kaupungintalon suuntaan keskeneräisesti. Jyväsjärven suunta jäi myös osittain jäsentymättömäksi, kun teatterin suunnitelmat muuttuivat ja Kansalaistorin alle suunniteltu teatterin ja kaupungintalon yhteinen ravintola ulkoterasseineen ja niihin liittyneine kulkureitteineen poistuivat suunnitelmasta. Teatteritalon ulkoarkkitehtuuri sai huhtikuussa 1970 laadituissa luonnoksissa toteutunutta vastaavan hahmonsa. Toteutussuunnittelun aikana tehdyistä monista muutoksista huolimatta voidaan perustellusti sanoa, että teatteritalon keskeiset arkkitehtoniset ratkaisut syntyivät 1970-luvun alussa. Rakennuksen hahmo ja julkisivujen jäsentelyt muotoutuivat viimeistään tuolloin. Suunniteltu rakennus rajautui tiivisti Vapaudenkadun ja Kilpisenkadun nurkalle, ja lämpiö avautui suuren lasiseinän kautta Kirkkopuistoon ja Kansalaistorille. Kadunvarren pohjoisnurkka muotoutui aulan rinnalla olleiden tilojen vuoksi tuolloin varsin umpinaiseksi ja lämpiöstäkin kaavailtiin vain yläikkunoita, vaikka lämpiö oli jo tässä vaiheessa avattu koko Vapaudenkadun julkisivun mittaiseksi – tämä piirre siirtyi myös toteutuneeseen rakennukseen, vaikka tilaratkaisut rakennuksen sisällä muuttuivat. Toteutuneessa rakennuksessa aulakin ulottui aina Kilpisenkadun varteen asti. Alvar Aallon kuoltua 11.5.1976 arkkitehtitoimisto jatkoi toimintaansa Elissa Aallon johdolla. Hän toimi myös teatteritalon suunnittelusta vastanneena arkkitehtina ja allekirjoitti Jyväskylän teatteritalon 29.11.1978 päivätyt pääpiirustukset sekä näiden täydennykset. Teatteritalon suunnitelmaa muutettiin runsaasti vielä pääpiirustusten laatimisen jälkeen. Rakennuksen tilavuutta leikattiin ja rakennuksen kokonaisuutta kavennettiin Kilpisenkadun suunnalta siten, että toteutunut rakennus asettuu korttelirakenteessa eheästi jatkaen poliisitalon julkisivulinjaa. Monet tässä vaiheessa kustannusten säästämiseksi Jyväskylän kaupunginteatteri Jyväskylän kulttuuri- ja hallintokeskus ilmakuvassa syksyllä 1982, teatterin ulkotyövaiheessaan keskellä (AAM ar 147). Alvar Aalto -museo 2014 6 TEATTERITALON ARVOIS TA JA SÄILYMISTAVOIT TEISTA Teatteritalon käyttö on jatkunut alkuperäistä vastaavana, joten kohtuullisen nuori rakennus on säilynyt pintamateriaalejaan myöten varsin kattavasti. Yksittäisten tilojen käyttötarkoituksia on työhuoneosassa vaihdettu ja joitakin väliseiniä on rakennettu. Uudet seinätkin on tehty rakennusta säilyttäen siten, etteivät ne ulotu alakattopintoihin asti. Rakennukseen yksilöllisesti suunnitellut valaisimet ovat säilyneet kattavasti, kuten eri tilojen monenlaiset irto- ja kiintokalusteet. Osa tiloista – varsinkin näyttämöiden yhteydessä – on ollut kovalla kulutuksella, mikä näkyy pintamateriaaleissa, mutta suuri osa pinnoista on säilynyt erittäin hyvin. Se kielii rakennuksen asianmukaisesta ja pitkäjänteisestä hoidosta. Hyvin säilyneiden tilojen ja pintojen osalta Alvar Aalto -säätiön näkemyksen mukaan on perusteltua tavoitella mahdollisimman kattavaa säilyttämistä, ja mahdollisesti purettavien osien tilalle tehtävissä on perusteltua ylläpitää rakennuksen eheää vaikutelmaa. toteutettu monista varhaisemmista Aallon toimistossa suunnitelluista esikuvistaan poiketen elementtitekniikalla. Varsinkaan tällaisen kauttaaltaan hyvin säilyneen rakennuksen kannalta tilojen suojeluluokitusten esittäminen ei ole Alvar Aalto -säätiön näkemyksen mukaan tavoiteltavaa. Mahdollisesti tehtävillä luokitusrajoilla on valitettava taipumus piirtyä näkyväksi osaksi arkkitehtuuria. Rakennukseen suunniteltavat ja toteutettavat muutokset tulee pohtia luonteviksi osiksi säilytettävää kokonaisuutta siten, ettei rakennuksesta välittyvä yhtenäinen vaikutelma häiriinny. Taloteknisiä järjestelmiä on tarpeen uudistaa ja kohentaa, mutta varsinkaan työtilojen osalta suuria ongelmia ei ole ollut. Alvar Aalto -säätiö pitää tavoitteena tutkia olemassa olevien kanavistoja hyödyntämistä mahdollisimman laajasti, jolloin säilyneitä ja vaurioitumattomia pintoja ja alakattoja pystyttäisiin vaalimaan ja toimenpiteiden kokonaismäärää rajoittamaan. Keskeisen sisätilan, suuren näyttämön salin, akustiikka on osoittautunut ongelmaksi. Erityisesti salin paikkojen väliset kuuluvuuserot ovat suuret, minkä lisäksi akustiikka ei tyydytä varsinkaan talossa säännöllisesti esiintyvän sinfoniaorkesterin tarpeita. Akustiikkaa on koetettu parantaa käyttämällä teknisiä järjestelmiä sekä muokkaamalla salin seinien akustisia heijastimia, mutta tämä ei ole tuottanut toivottua muutosta. Sali seinien väritystä muutettiin myös hieman alkuperäistä tummemmaksi 1987. Muutoksista huolimatta sali on säilyttänyt alkuperäiset piirteensä, ja muiden muassa professori Irma Kukkasjärven rakennusta varten suunnittelema esirippu on säilynyt – joskin osin kulutuksesta vaurioituneena. Rakennuksen ulkoarkkitehtuuri on säilynyt alkuperäistä vastaavana. Ainoastaan tilapäisen oloisia mainoslaitteita on kiinnitetty Kilpisenkadun puoleiselle julkisivulle. Rakennuksen keskeiset materiaalit: luonnonkivi, keraamiset sauvat ja kuparikatteet ovat osoittautuneet pitkäikäisiksi. Yksittäisissä paikoissa luonnonkivipinnoissa on merkittäviä mekaanisesti aiheutettuja vaurioita. Keraamisella sauvalla verhoillut julkisivut on Teatteri Kirkkopuiston suunnalta keväällä 2014 (AAM / Malmberg). Ulkoarkkitehtuurin osalta näkyvät, suuret muutokset eivät Alvar Aalto -säätiön mukaan tule kysymykseen. Rakennuksen ajatus kivetyltä Kansalaistorin tasolla olevasta, osin vapaamuotoisesta kokonaisuudesta tulee säilyttää alkuperäisen toteutuksen mukaisena. Kansalaistorin taso sen sijaan toteutui vain osittain, ja tason jatkaminen sekä mahdolliset lisä- ja täydennysrakennukset sen alla ovat teatteriinkin liittyen varsin mahdollisia – kenties joskus toteutuva kaupungintalon laajennus ja valtuustorni ovat luonnollisesti eri 1 rakennuksia. 1 Jonas Malmberg laati tämän tiivistelmän tekstin rakennusperintöä ja säilyttämisen tavoitteita käsitteleväksi hankesuunnitelman osuudeksi 19.8.2014. Kieliasua on tämän raportin oikolukuvaiheessa kohennettu. Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 7 SUUNNITTELU JA RAKENTAMINEN Suomessa rakennettiin erityisen paljon teattereita 1960–80-luvuilla. Suomalaista teatteriarkkitehtuuria tutkineen Timo Kohon mukaan ilmiö liittyy yhteiskunnan muutoksiin, kuten kaupungistumiseen, lisääntyneeseen vapaa-aikaan sekä valtion kulttuuri2 politiikkaan, joka linjasi kulttuurin osaksi julkisia palveluita. Perinteisesti Suomessa teattereita olivat perustaneet yhteisöt, kuten harrastajaryhmät tai aatteelliset yhteisöt. Valtio ja kunnat ryhtyivät tukemaan olemassa olevia teattereita taloudellisesti jo 1930-luvulla, mutta pitkään teatteri merkitsi pikemminkin toimintaa kuin paikkaa: varsinaisia teatterirakennuksia Suomessa oli vähänlaisesti. Heikki ja Kaija Sirenin suunnittelema Suomen kansallisteatterin Pieni näyttämö muodostikin ennakkotapauksen valmistuessaan vuonna 1954, sillä se oli moderni teatterirakennus jolla oli 3 itsenäinen, julkinen identiteetti. Valtio ryhtyi 1960-luvun alussa määrätietoisesti organisoimaan teatteria julkiseksi kulttuuripalveluksi ja sen myötä kunnille myönnettiin rakentamisavustuksia teatterirakennuksiin. Uusia teattereita suunniteltiin ja rakennettiin 1960-luvun nosteessa ainakin Turkuun, Ouluun, Kuopioon, Helsinkiin ja Tampereelle. Aallon toimiston Seinäjoelle, Rovaniemelle ja Jyväskylään suunnittelemat teatterit ovat osa samaa ilmiötä, vaikkakin lopullinen toteutus valmistui vasta 1980-luvulla. korostivat teatterirakennuksille tunnusomaista näyttämötornia, kun taas esimerkiksi Sirenit ja Alvar Aalto häivyttivät näyttämötornin osaksi rakennusta ja korostivat 4 enemmän teatterin kaupunkikuvallista ilmettä. KAUPUNKI TARVITSEE TEATTERIN Ammattiteatterin juuret Jyväskylässä ovat vuodessa 1911, jolloin Jyväskylän Työväen Näytelmäseura esiintyi ensimmäistä kertaa. Vuosikymmenten mittaan teatteritoiminta 5 kasvoi ja ammattimaistui, ja vuonna 1943 nimeksi otettiin Jyväskylän Työväen Teatteri. Jyväskylän kaupunginteatteri perustettiin vuonna 1961 jolloin Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän Työväenyhdistys ja Jyväskylän Työväenteatterin kannatusyhdistys muodostivat 6 Jyväskylän Teatteri Oy:n. Teatterirakennuksena palveli edelleen Alvar Aallon suunnittelema, vuonna 1925 valmistunut Työväentalo. Rakennus oli kuitenkin ammattiteatterille vaikea toimintaympäristö, sillä sali oli pieni, ja teknisten tilojen puuttuessa puvustus ja lavasteet jouduttiin valmistamaan muualla. Asianmukaiselle teatterirakennukselle oli siis suuri tarve. TEATTERIN PAIKKA Aalto esitteli korttelin suunnitelmaa kaupunginvaltuustolle kesäkuussa 1965. Hän perusteli teatterin sijaintia ja hahmoa: Koko kaupungintalokorttelin tuohon Vapaudenkatu–Kilpisenkatu kulmaan olen sijoittanut kaupunginteatterin. Se oli kaupunginjohtajan toivomus. Ainakin kannattaisi kokeilla, sopiiko se siihen. [-- Teatteri] on suunniteltu lähtemällä siitä minkälainen teatteri tai 7 teatteritalo-konserttitaloyhdistelmä tähän sopisi. Arkkitehti-lehti esitteli valmistuneen teatterin laveasti sivuillaan sekä kannessa. Teatterin sijainnin valikoitumista kuvailtiin artikkelissa: Timo Penttilän suunnittelema Helsingin kaupunginteatteri (vas.) sekä Marjatta ja Martti Jaatisen suunnitteleman Oulun kaupunginteatterin suunnitelman havainnekuva (oik.) Arkkitehti-lehden teatterinumerossa 10–11/1967. Moderni teatteri rakennustyyppinä oli haaste, jota 1960-luvun arkkitehdit ratkoivat eri tavoin. Tyypillisiä yhteisiä piirteitä olivat arvokkuus, juhlavuus ja edustavuus. Laadukkaat julkisivumateriaalit korostivat rakennuksen julkista luonnetta, samoin arkadisisäänkäynnit sekä lämpiöiden avaaminen julkisivuun suurilla ikkunapinnoilla. Useat arkkitehdit 2 3 Koho 1991. 19. Koho 1991. 15. Jyväskylän kaupunginteatteri Kaupungin päättävissä elimissä haluttiin tarkastaa, löytyisikö kaupungin alueelta tilavampi tontti teatteria varten. Lopputulokseksi kuitenkin tuli, että Jyväskylän kokoisessa kaupungissa teatterin sijoittaminen sydänkeskukseen palvelee parhaiten 8 asukkaita. 4 Koho 1991. 25. Jyväskylän kaupunginteatterin juhlajulkaisu. 4. 6 Jyväskylän kaupunginteatterin juhlajulkaisu. 8. 7 Kaupunginvaltuuston kokouksen pöytäkirja 21.6.1965. Yleisliite asia n:o 210. Jyväskylän kaupunginarkisto. 8 Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 1983. 46. 5 Alvar Aalto -museo 2014 8 Teatterin paikalla sijaitsi hirsitalo, joka purettiin ennen rakennustöiden alkua marraskuun 9 alussa 1979. Ongelman ratkaisemiseksi Jyväskylän kaupunki järjesti vuonna 1961 yleisen arkkitehtuuri12 kilpailun kaupungin hallintokorttelin suunnittelemisesta. Kilpailuohjelmassa oli kaupungin hallinto- ja virastotilojen lisäksi poliisilaitos sekä kaupunginkirjasto. Teatterirakennuksen tarpeesta oli keskusteltu, mutta kilpailuohjelmasta se jätettiin pois. 13 Olemassa oleva kaupungintalo tuli säilyttää. Aalto tai hänen toimistonsa eivät ilmeisesti osallistuneet Jyväskylän hallinto- ja kulttuurikeskuksen arkkitehtuurikilpailuun. Alvar ja Elissa Aallon kanssa yhteistyötä muun muassa teatterin, poliisitalon ja kaupunginmuseon rakennusten toteuttamisen yhteydessä tehnyt kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen pitää myös ilmeisenä, ettei Aallon toimistosta osallistuttu kilpailuun. Hänen mukaansa Aallon ehdotus olisi kyllä ollut varsin todennäköisesti tunnistettavissa kilpailuehdotusten joukosta, eikä hän muista Alvar tai 14 Elissa Aallon kanssa puhutun arkkitehtuurikilpailusta. Kilpailuun saapui kaikkiaan 26 ehdotusta. Jäppisen mukaan tuomaristo korosti Ranta15 puiston ja Kirkkopuiston yhdistämistä sekä järvimaiseman liittymistä suunnitelmaan. Järven korostaminen ei nykyisessä kaupunkirakenteessa vaikuta enää yhtä perustellulta, sillä rantaviivaa on siirretty noin 100 metriä Rantaväylän rakentamisen yhteydessä 198016 luvulla. Lisäksi näkymään vaikuttaa rautatien sähköjohdot pilareineen. Teatterin paikalta purettu puutalo (AAM 110311). Kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen piti jo tuolloin valikoitua paikkaa, tai vähintäänkin sijaintia keskustassa, ainoa mahdollisena. Hänen mukaansa tuolloin kaupungin keskustan arvoa ei pidetty samalla tavalla keskeisenä kuin nykyisin. Tavoitteena tuolloisessa keskustelussa oli myös esikaupunkien elävöittäminen. Jyväskylän kokoisessa kaupungissa tämä ei kuitenkaan hänen mukaansa ole eikä ollut mahdollista rajallisten yleisömäärien ja 10 muun muassa julkisen liikenteen järjestelyjen vuoksi. ARKKITEHTUURIKILPAILU 1961 Jyväskylän kaupungin ensimmäinen vahvistettu asemakaava vuodelta 1837 määrittelee kaupungin hallintorakennuksen paikan kirkkopuiston eteläiselle puolelle, keskimmäiselle kolmesta tontista. Ilmeisesti maapohjatutkimusten perusteella kaupungintalo päätettiin 11 kuitenkin rakentaa korttelin kulmatontille. Se valmistui vuonna 1899. Vuosikymmenten mittaan kaupungin hallinto kasvoi ja virastot alkoivat levittäytyä kaupungintaloa ympäröiviin puutaloihin. Toimitilojen puute kävi vähitellen vaikeaksi niin kaupungin omilla virastoilla kuin valtion toiminnan piiriin kuuluvalla poliisilaitoksellakin. Timo ja Tuomo Suomalaisen ehdotus hallinto- ja kulttuurikeskukseksi vuodelta 1961 (Arkkitehti 1/2011. 58). 12 9 Teatteritalon rakennustoimikunnan pöytäkirja 10.10.1979. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. 10 Erkki Kantonen tekijälle Jyväskylässä 28.8.2014. 11 Rossi 1997. 7. Jyväskylän kaupunginteatteri Rossi 1997. 15–16. Rossi 1997. 15–16. 14 Erkki Kantonen tekijälle Jyväskylässä 28.8.2014. 15 Jäppinen 2005, 225. 16 Jäppinen 2005, 229. 13 Alvar Aalto -museo 2014 9 Timo ja Tuomo Suomalaisen ehdotus Porrastori voitti kilpailun. Kilpailulautakuntaa miellytti ehdotuksen väljä diagonaalisuus, joka jätti kunnioittavasti tilaa vanhan 17 kaupungintalon ympärille sekä säilytti pitkän näkymän kirkkopuistosta kohti järveä. TOIMEKSIANTO ALVAR AALLOLLE 1964 Jyväskylän kaupunki sivuutti Timo ja Tuomo Suomalaisen kilpailuvoiton vain pari vuotta myöhemmin. Suomen arkkitehtiliitto SAFAN puheenjohtaja Rainer Mahlamäki viitannee juuri Jyväskylän hallintokorttelin tapaukseen arkkitehdin ammattietiikkaa käsittelevässä Arkkitehti-lehden 1/2011 artikkelissaan, koska artikkelin kuvituksessa on rinnastettu Suomalaisten ja Aallon hallintokorttelin pienoismallit. Mahlamäki kirjoittaa: On kerrottu, että itse Alvar Aalto ei aina muistanut korrekteja ammatilliseen käyttäytymiseen liittyviä tapoja. Hän saattoi mennä kollegan ja tilaajan väliin ja näin 18 ”houkutteli itselleen työtehtävän”. Mene ja tiedä. Kaupunginarkistosta ei löydy dokumentteja tehtävän annosta Aallolle, mutta Jäppisen 19 mukaan kaupungin tavoitteena oli kaupungin imagon kohottaminen. Myös kaupungin20 arkkitehti Erkki Kantosen mukaan tämä oli ilmeinen tavoite. Aallon arkistossa säilyneestä aineistosta ei voi päätellä, oliko aloitteen tekijä kaupungin johdosta vai arkkitehtitoimistolta, mutta kesäkuussa 1964 asia on ollut vireillä ja kaupunginjohtaja Veli Järvinen vieraili Aallon toimistossa. Aalto kirjoitti tälle neljä päivää myöhemmin: Viitaten vierailuunne luonamme 2.6.1964 ja sen yhteydessä käymiimme neuvotteluihin minulla on kunnia ilmoittaa, että puolestani katson voivani ottaa vastaan Jyväskylän kaupungintalon suunnittelutehtävän. Kuten keskusteluissamme ilmeni, tulisi tehtävän ensimmäinen osa olemaan nähdäkseni 1:200 kokonaisluonnos kaupungintalokorttelin järjestelyksi, jonka jälkeen seuraisi poliisija oikeustoimen rakennuksen toteuttaminen hankkeen ensimmäisenä rakennusvaiheena. Ennen kyseisten luonnosten tekemistä on ennenaikaista arvioida rakennuskustannuksia edes karkeasti, koska alueelle tulevat rakennuksetkaan eivät ole vielä täysin määriteltyjä 21 (teatteri, kirjasto) puhumattakaan mahdollisen maasto- ja istutustyön osuudesta. Osasyy Suomalaisten suunnitelman hylkäämiseen lienee ollut kaupungin uusi linjaus tilaohjelmasta. Kirjastoa ei rakennettaisikaan hallintokeskukseen, vaan sille etsittäisiin paikka muualta kaupungista. Sen sijaan hallintokeskukseen tulisi teatteri, joka voisi toimia myös kongressi- ja edustuskäytössä. Aalto itse puolsi tätä muutosta, koska näki teatterin 22 sopivan paremmin edustavaan kokonaisuuteen. Teatteria oli sitä paitsi harkittu jo arkkitehtuurikilpailun yhteydessä, joten muutos oli helppo hyväksyä. Sen sijaan kiivasta poliittista keskustelua käytiin siitä, oliko soveliasta sijoittaa poliisilaitos hallinto- ja kulttuurikeskukseen. Vaihtoehdoksi poliisitalolle esitettiin kirjastoa, mutta Aalto vakuutti että poliisitalon olisi sijaittava nimenomaan kaupungin keskustassa. Paine poliisien toimitilapulan ratkaisemiseen oli myös niin kova, että kirjastosta korttelissa luovuttiin ja 23 poliisitalo jäi tilaohjelmaan. Kaupunginarkkitehtina ja kilpailuvaiheessa suunnittelulautakunnassa toiminut Erkki Kantonen muistelee, ettei suunnittelijavaihdos tullut kaupungin rakennusviraston tietoon vielä valmisteluvaiheessa. Aallon toimiston tulo suunnittelijaksi esiteltiin valmiina päätöksenä, ja valinta tehtiin siis muualla kuin rakennusvirastossa, mikä ei ollut tavallinen käytäntö. Toisaalta hanke oli ollut muutoinkin poikkeuksellinen, sillä vielä tuolloin pääperiaate oli, että kaupungin rakennushankkeet suunnitellaan ja rakennetaankin kaupungin omina töinä. Kantonen arvelee, että kaupunginjohtaja Veli Järvisen ohella professori Päivö Oksala oli valinnan taustalla. Oksala oli myöhemminkin Aallon 24 arkkitehtuurin tukija ja vaikutti muun muassa Alvar Aalto -museon perustamiseen. LUONNOSVAIHEET 1964–1971 Hallinto- ja kulttuurikeskuksen luonnosvaiheen ehdotuksessa Kilpisenkadun ja Vapaudenkadun nurkka oli varattuna ”ohjelmaltaan monikäyttöiseksi tarkoitetulle kulttuurielämää 25 palvelevalle rakennukselle”. Korttelin toisella reunalla Vapaudenkadun varrella sijaitsi kaupungintalo. Näiden väliin muodostui torialue, jota suunnitelmissa kutsutaan Kansalaistoriksi. Tämä korttelin suunnittelua ohjannut periaate säilyi ja muotoutui luonnosvaiheiden aikana. HALLINTOKESKUS 1964 –1965 Varhaisin päivätty suunnitelma Jyväskylän hallintokeskuksesta on 11.11.1964 päivätty asemapiirustus. Siinä korostettiin erikseen kirkon edestä avautuvaa näkymää rakennusten sommitelmaa ohjaavana tekijänä. Teatteri ja hallintorakennukset rajasivat näkymää, jonka oikeaan reunaan sijoittui valtuustotorni. Teatterin ja kaupungintalon välinen alue kivettiin Kansalaistoriksi, jolle valtuustotorni asettui. Rakennusten välistä lähti tuolloisessa asemakaavassa esitetty jalankulkusilta Hannikaisenkadun yli. 26 Jalankulkusilta liittyi yleiskaavaa laatineen professori Olli Kivisen suunnitelmiin. 17 Rossi 1997. 17. Mahlamäki 2011. 55. 19 Jäppinen 2005, 225. 20 Erkki Kantonen tekijälle Jyväskylässä 28.8.2014. 21 Alvar Aallon kirje Veli Järviselle 6.6.1964. Allekirjoittamaton jäljennös. AAM dokumenttiarkisto, Jyväskylän hallintokorttelin aineistot. 18 Jyväskylän kaupunginteatteri 22 Rossi 1997. 18. Lampén 2000. 32. 24 Erkki Kantonen tekijälle Jyväskylässä 28.8.2014. 25 Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 1983. 46. 26 Jäppinen 2005. 225. 23 Alvar Aalto -museo 2014 10 Jalankulkusilta jätettiin luonnosvaiheessa pois jo vuonna 1965, mutta se palasi suunnitelmiin jälleen toteutussuunnittelun 10.8.1977 päivätyssä sarjassa. Tällöin laaditussa Kansalaistorin tasoa esittelevässä piirustuksessa on edelleen näkyviä työstöjälkiä sillan leveyden ja tason liittymisen osilla. Asemakaava-arkkitehti Vainio ilmoitti kirjeessään Aallon toimissa työskennelle arkkitehti Heikki Tarkalle 22.8.1978, että ”jalankulkusilta sekä samalla myös korttelin läpi tapahtuva jalankulku on poistunut 27 kuviosta”. Sillasta luovuttiin pian, sillä uudessa asemakaavassa ei sitä enää ole, eikä sitä ole enää 19.9.1978 päivätyissä piirustuksissa. Ensimmäiset päivätyt pohjapiirustukset ovat tammikuulta 1965. Tällöin rakennuksen sisätilojen suunnitelmaan liittyi edellä kuvatun lämpiön avautumissuunnan ohella toinenkin erityisen kiinnostava kaupungintalon laajennukseen liittynyt aihe. Teatterin ja kaupungintalon suunnitelma nivoutui yhteen Kansalaistorin alapuolella, jossa sijaitsi Jyväsjärven suunnan näkymiin avautunut ravintola. Ravintolan rinnalla, kaupungintalon puolella, oli kaavailtu tiloja valtuustoryhmille ja kaupunginhallitukselle – niinikään järven suuntaan avautuvina. Varhaisissa luonnoksissa poliisitalon yläosaltaan myöhemmin vapaamuotoiseksi muuttunut muuri mutkitteli ainoastaan pohjapiirustuksen tasolla. Muoto liittyi teatterin Kansalaistorin puoleiseen julkisivuun, joka jatkui lämpiön suurena ikkunaseinänä. 1960luvun suunnitteluvaiheissa teatterirakennuksen tilojen suuntaukset poikkesivat toteutuneeseen verrattuna siten, että lämpiön pääjulkisivu avautui suunniteltua kaupungintaloa ja Kansalaistoria kohti. Hallintokeskuksen 12.1.1965 päivätty asemapiirustus (AAM 45–2536). TEATTERI TOUKOKUUSSA 1965 Toukokuussa 1965 päivätyssä sarjassa sisätilan arkkitehtoniset teemat ovat selkiytyneet. Teatterin aulasta päästiin useita portaita ylös Kansalaistorin tasolla olevaan lämpiöön. Yhteys torin alla oleviin baariin ja ravintolaan kabinetteineen sekä näiden vierellä olevaan, nyt lounashuoneeksi nimettyyn, kaupungintalon edustustoimintaan liittyneeseen tilaan oli sisätilan kannalta erityinen aihe. Siinä toistui Aallon arkkitehtuurissa jo vuosikymmeniä ilmenneitä piirteitä, kuten valoisien ja hämärien tilojen liittyminen toisiinsa sekä arkkitehtonisen huipennuksen saavuttaminen kontrastin avulla. Näissä Kansalaistorin alapuolella olleissa tiloissa ravintola komeine järvinäkymineen oli tällainen huipentuma sisääntulokerroksessa, ja sen saattoi saavuttaa sekä teatterin että kaupungintalon suunnasta. Aalto esitteli tiloja kaupunginhallitukselle kesäkuussa 1965 seuraavasti: Hallintokeskuksen 11.11.1964 päivätty asemapiirustus (AAM 45–2526). 27 Vainio 22.8.1978. Kirje Heikki Tarkalle. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. Jyväskylän kaupunginteatteri Tänne puutarhamaisiin alaosiin on laitettu ravintolatilat, jotka yhtenäisesti voivat palvella kaupungin hallintoa ja teatteri–konserttitaloa. Ne on käytettävä aina reservinä silloin kun Jyväskylän kaupunki tahtoo edustaa tai olla esim. kongressien ja kokouksien paikkana. Tällä lailla saamme yhteyden pysymään vaikka aukko Jyväsjärveen on auki. [--] Torin alla on teatterin ja kaupungin hallintokeskuksen välillä ravintola, joka terassi- Alvar Aalto -museo 2014 11 maisesti liittyy Jyväsjärveen päin. [--] Kaupunginvaltuuston istuntosali ja teatteri toimivat yhtenä elementtinä silloin kuin niin tarvitaan. [--] Toivoisin , että arvollisille herroille on käynyt selväksi se pääasia, että erilliset yksiköt 28 voivat toimia yhdessä ja ne voivat muodostaa yhden kokonaisuuden. Teatterin seinän muoto muuttui taitteiseksi ollen ehkä ennemminkin teema pohjapiirustuksessa kuin todellinen rakennuksen näkyvä arkkitehtoninen aihe. Hallintokeskuksen 10.5.1965 päivätty teatterin sisäänkäynnin tason pohjapiirustus (rajattu AAM 45–2549). Pienoismalli tammikuussa 1965 päivättyjen suunnitelmien mukaisesti (AAM esinekokoelma: pienoismalli 02E103). Kansalaistorin suuntaan lämpiö esitettiin tässä luonnosvaiheessa aiempaa suljetummaksi siten, että suuret ikkunat olivat lämpiön järven puoleisessa päädyssä. Aiemmin aina Vapaudenkadulle asti ulottunut vapaamuotoinen seinäaihe katkesi jo Kansalaistorille sijoittuneeseen rakennuksen suorakulmaiseen nurkkaan, mutta tässä luonnosvaiheessa se kääntyi alemmalla tasolla teatterin ja poliisitalon välistä Kilpisenkadun julkisivuksi. 28 Kaupunginvaltuuston kokouksen pöytäkirja 21.6.1965. Yleisliite asia n:o 210. Jyväskylän kaupunginarkisto. Jyväskylän kaupunginteatteri Varhaisissa luonnoksissa teatterin ulkohahmo oli vielä huomattavan erilainen kuin lopulta toteutunut. Rakennus vetäytyi Vapaudenkadun katulinjalta ja Kansalaistorilta porrastuen usessa vaiheessa. Kattotasot olivat selkeästi erilliset ja niiden hahmossa korostui mahdollisesti betonirakenteeksi suunniteltu katon poimutettu muoto. Kansalaistori kiersi teatterin lämpiötä pitkälle näyttäytyen kaiteena aina pääsisäänkäynnin yläpuolelle saakka, eli Kansalaistori jatkui tavallaan lähes Kilpisenkadun ja Vapaudenkadun kulmaukseen asti. Kaupunkikuvassa tämä nurkka ei siis luonnosvaiheessa vielä ajateltu kadun kulmausta korostavaksi. Kansalaistorin alle ravintolan ja edustustilojen rinnalle pimeään jääneet tilat Vapaudenkadun katulinjaan asti täyttyivät alakellarissa autohallilla. Ylemmällä tasolla laaja pilaristruktuurin rytmittämä tila nimettin ”keskusvarastoksi”. Alvar Aalto -museo 2014 12 Valtuustotorni oli korttelisuunnitelman ehdoton kiinnekohta. Se suunniteltiin verhoilluksi osin mustalla luonnonkivellä, mikä korosti sen erityisasemaa korttelissa. Valtuustotornia luonnosteltiin varsin tarkoin jo kesällä 1965. Aalto perusteli tornia kaupunginvaltuustolle 21.6.1965 seuraavasti: Meillä on kaupungintaloja, joissa kansliat ovat 15-kerroksisia tai korkeampia. Kaupunginvaltuuston istuntosali on sitten pieni ”kilpikonna”. Minun käsitykseni mukaan pitäisi olla 29 päinvastoin. Valtuustotornin 10.5.1965 päivättyjä luonnoksia (AAM piirustusarkisto: Hallintokorttelin suunnitelmat). Teatterin kannalta tässä toteutumattomassa suunnitelmassa on kiinnostava yksityiskohta. Istuntosalin leikkauspiirrokseen on hahmoteltu yläosastaan kaartuva, viuhkamainen pystysuuntainen sommitelma, kenties taideteos tai akustinen rakenne. Samantapainen aihe toteutettiin sittemmin teatterissa pari vuosikymmentä myöhemmin. LUONNOSVAIHE 1969 –71 Teatteritalon suunnittelussa oli seesteinen vaihe vuosikymmenen loppupuolella. Ainoastaan yksittäisiä luonnoksia tai muita suunnitelmia on säilynyt. Eräs käsivarainen sommitelma teatteritalosta päivättiin heinäkuulle 1969. Siinä teatterin katsomon suunta on kääntynyt siten, että lämpiön ja aulan sijoittuminen Vapaudenkadun puoleiselle julkisivulla vahvistui. Hallintokeskuksen 12.1.1965 päivätty perspektiivi (AAM 45–2537). Korttelin luonnos 3.7.1969 (AAM 45–2564). Korttelin pienoismalli vuodelta 1965, jolloin suunnitelmaan kuului myös Gummeruksenkadun ylittävä toimisto-osa (AAM esinekokoelma: pienoismalli 0E7). Jyväskylän kaupunginteatteri 29 Kaupunginvaltuuston kokouksen pöytäkirja 21.6.1965. Yleisliite asia n:o 210. Jyväskylän kaupunginarkisto. Alvar Aalto -museo 2014 13 Toteutussuunnittelun aikana tehdyistä monista muutoksista huolimatta voidaan sanoa, että teatteritalon keskeiset arkkitehtoniset ratkaisut syntyivät 1970-luvun alussa. Huhtikuussa 1970 laadittiin seuraava varsinainen luonnossarja. Ulkoarkkitehtuurin osalta tämä sarja on erityisen kiinnostava toteutuneeseen rakennukseen rinnastettuna. Edellisen vuosikymmenen puolivälin luonnoksiin verrattuna suuri muutos liittyi rakennuksen vesikaton muotoon, joka nyt luonnosteltiin toteutuneen kaltaiseksi loivien kattojen yhdistelmäksi. Korttelin julkisivu Hannikaisenkadulle, jossa Valtuustotornin ja teatterin hahmo kohoavat puiston ja poliisitalon takana (AAM 45–2608). Sisäarkkitehtuurissa lämpiö muotoutui jo hyvin lähelle toteutunutta rakennusta. Lämpiön pitkä sivu oli nyt selkeä suora seinä Vapaudenkadun julkisivussa. Yleisöaulan keskelle sijoittui suuri portaikko, josta noustiin lämpiöön ja siitä edelleen teatterisalin yläosaan. Salin katsomon vasen reuna saavutettiin siis kerrosta ylempää kuin oikea reuna. Näin lämpiöön saatiin hyvin teatterin juhlavaan asiakastilaan sopiva suuri avoporras. Sen yläpäädyssä sijaitsi teatterin johdolle suunniteltu väliajan viettotila ja niiden rinnalla olivat johtajien työhuoneet. Toteutuneessa teatterissa tämä lämpiön porrasaihe jäi lopulta pois, ja lämpiö toteutui yhdessä tasossa muistuttaen enemmän varhaisia hahmotelmia. Lämpiön päätasolla, Kilpisenkadun päädyssä oli jo tässä luonnosvaiheessa keittiö ja sen toisella puolella taiteilijoiden lämpiö – periaatteessa toteutuneen ratkaisun mukaisesti. Toteutuneesta rakennuksesta jäi pois harjoitussali, joka sijoittui tässä vaiheessa taiteilijoiden lämpiön vierelle. Teatterin yleisötilat ja lämpiö avautuivat tässä vaiheessa aiempaa enemmän kohti Vapaudenkatua ja Kirkkopuistoa samalla, kun näköyhteys lämpiöstä Jyväsjärvelle katkesi. Tämäkin piirre säilyi toteutuneessa rakennuksessa. Jyväskylän kaupunginteatteri Lämpiön ylätason pohjapiirustus 20.4.1970 (AAM 42–2591). Sisäänkäyntitasolla yhteys järven suuntaan säilyi vielä tässä vaiheessa. Teatterin aulasta pääsi edelleen Kansalaistorin alle suunniteltuun ravintolaan. Aiempiin luonnoksiin verrattuna tämä arkkitehtoninen aihe jopa hieman korostui, kun teatterin aula sijoittui noin metrin ravintolan lattiaa ylemmäs. Näin aulasta saatiin siirtymää korostava tasoero, joka samalla lisäsi ravintolan korkeutta ja tilakokemuksessa muutoksen merkitystä matalasta ja hämärästä aulasta – kapeikon kautta – maisemaan avautuvaan ravintolaan. Ravintolaan pääsi myös Jyväsjärven suunnalta eli korttelin keskelle jääneestä puistosta, johon muodostui ravintolan edustalle monitasoinen terassisommitelma portaikkoineen. Portaikko jatkui myös ravintolan katolle eli Kansalaistorille. Alvar Aalto -museo 2014 14 Lämpiön ylätason ja Valtuustotorin kokoussalin tason pohjapiirustus 20.4.1970 (AAM 42–2598). Suunnitelmista laadittiin 29.1.1971 huolellisesti piirretty sarja, joka esitteli koko hallintokeskuksen kokonaisuuden suunnitelman sellaisena kuin se Aallon toimistossa tuolloin ajateltiin. Sisäänkäyntitalon pohjapiirustus 20.4.1970 (rajattu AAM 45–2589). Näitä teemoja kehitettiin edelleen ja esimerkiksi edellä kuvattu tilasarja muodostui edellistä luonnosvaihetta hienostuneemmaksi marraskuun lopulla 1970 päivättyihin suunnitelmiin. Varsinkin aulan ja ravintolan tilaratkaisut kehittyivät yhä monipuolisemmiksi tasoeron siirryttyä lähemmäs ravintolasalia. Aulaa lähimmäs jäänyt ravintolan salin osa nimettiin ”baariksi”, josta myös sisänäkymä ravintolaan ja sen läpi maisemaan korostuivat. Kansalaistorilla huomio kiinnittyy tässä suunnitteluvaiheessa viuhkamaiseen muotoon, joka täyttää huomattavan osan torista. Muodon todellinen tarkoitus jää hieman hämäräksi ja se saattoi olla ainoastaan valtuustotornia korostava kiveysteema, jolla saatiin motivoitua sangen suurta kivettyä aukiota. Lämpiön ikkunat käsittivät tässä vaiheessa noin puolet koko teatterin Kansalaistorin puoleisen julkisivun mitasta. Loppuosa jäi sivu- ja takanäyttämöiden julkisivuiksi, ja siten yleisön kokemuksen kannalta avustavan ja tavallaan merkityksettömän teatterin osan ilmentymäksi. TOTEUTUSSUUNNITTELU 1977–1982 Tässä selvityksen luvussa käsitellään toteutussuunnittelun muutokset rakennuksen kokonaisuuden ja ulkoarkkitehtuurin osalta. Toteutussuunnitteluvaiheen sisätilojen ja tilaryhmien ratkaisuja käsitellään tarkemmin tilaryhmittäin luvussa ”Toteutuneet sisätilat”, jossa sivutaan myös tiloissa tapahtuneita muutoksia. Toteutussuunnittelusta laadittiin uusi suunnittelusopimus Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co:n ja Jyväskylän kaupungin välillä. Sopimus päivättiin 14.4.1978. Sopimuksessa todettiin, että työn pohjaksi otetaan ”teatteritalon ja hallintokeskuksen 20.4.1970 ja 20.5.1972 päivätyt alustavat luonnokset, 12.10.1977 päivätty arkkitehtitoimiston ohjelmaluonnos ja näiden pohjalta kaupungin 21.11.1977 täsmentämä huonetilaohjelma 30 sekä suunnittelutoimikunnan edellisiin mahdollisesti tekemät vähäiset muutokset.” Arkkitehti-lehden esittelyssä kuvailtiin toteutussuunnittelun etenemistä tiivistetysti: 30 Rakennussuunnittelun toimeksiantoa koskeva sopimus 14.4.1978. Jyväskylän kaupunginarkisto: Teatteritalon suunnittelutoimikunnan kokousten pöytäkirjat. Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 15 Vuonna 1978 saimme tehtäväksemme suunnitella nimenomaan teatterikäyttöön tarkoitetun rakennuksen vuoden 1972 keskustasuunnitelman pohjalta. Huolimatta laajentuneesta ohjelmasta nimenomaan päänäyttämön ja sen sivutilojen sijoittamisen osalta, olemme pyrkineet säilyttämään aikaisemman suunnitelmaan päämassoituksen sekä näyttämön ja katsomon diagonaalin sijoituksen suorakulmaiseen kortteliin. Verstastilat, jotka ovat samassa tasossa näyttämön kanssa, on sijoitettu toritason alle. Toimisto- ja pukuhuonetilat, ompelimo, harjoitushuone jne. on ryhmitetty Kilpisenkadun puolelle. Yleisön sisäänkäynti on Vapaudenkadun puolella arkadin alla. Se toimii, samoin 31 kuin lämpiö, yhteisenä sekä pienelle että suurelle näyttämölle. Pieni ristiriita Arkkitehti-lehdessä kerrottuun on se, että toimistossa laadittiin kaupunginteatterin suunnitelmia jo vuonna 1977. Rakennuksen kustannusten pienentäminen oli alkuvuonna 1979 suunnittelun keskeinen kysymys. Rakennuksen pienentämiseksi teatteritalon suunnittelutyöryhmä kirjasi 25.1.1979 pitämässään kokouksessa konkreettisia ehdotuksia muun muassa seuraavasti: ja suunnittelutoimikuntaan kuuluneet Kauko Tumanto, Pirkko Veijonen sekä Sirkka Valjakka lähestyivät heidän työtään jatkamaan perustettua rakennuslautakuntaa kirjeellään todeten muun muassa: Ohjelmassa haastatellut henkilöt, kaupunginjohtaja Jaakko Lovén, kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen ja teatterinjohtaja Ari Kallio toivat julki mielipiteensä teatterirakennuksen tilojen supistamisesta ja pitivät sellaista valitettavana. Rakennustoimikunnan puheenjohtaja sen sijaan oli pontevasti päinvastaista mieltä ja esitti myös paikkansapitämättömiä väitteitä. Hän antoi kuvan, että teatterin suunnittelutoimikunta oli pitänyt vaihtaa uuteen ”suunnittelu- ja rakennustoimikuntaan" sekä syytti edellistä toimikuntaa kustannusarvion tekemättömyydestä. [--] Valitettavasti myös Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto on joutunut epäasiallisen kohtelun alaiseksi. Työtä vaikeutetaan työrauhan takaamisen ja kunnioituksen asemesta. Suunnittelutoimikunnan jäseninä meillä on oikeus odottaa työtämme jatkavalta rakennustoimikunnalta ja sen puheenjohtajalta asiallista suhtautumista yhteisessä 34 suuressa kaupunginteatterihankkeessamme. ”todettiin: - Kilpisenkadun puolelta olisi mahdollista vetää rakennusta katuvierestä n. 3 m. Tämä aiheuttaisi kaikkien siinä reunassa olevien huonetilojen osittaista supistamista ja osittain 3 uudelleenjärjestelyjä. Supistusvaikutus n. 1650 m 2 - että Vapaudenkadun puolelta voisi supistaa n. 150 m :n verran, joka pienentäisi 3 32 yleisötiloja kahdella tasolla. Supistusvaikutus n. 1430 m ” KAVENNUKSET VAPAUDENKADUN JA KILPISENKADUN JULKISIVUILLA Nämä kokouksessa esitetyt muutokset vietiin käytännössä suunnitelmiin seuraavien kuukausien aikana. Ne tarkentuivat ja jalostuivat matkan varrella, eikä suunnitteluprosessi edennyt kaikin osin ongelmattomasti. Rakennustoimikunnan kokouksissa lienee ollut tiukkasanaista keskustelua, joka välittyy pöytäkirjoistakin. 23.2.1979 pidetyn kokouksen pöytäkirjaan kirjattiin: 1. Kellarin autopaikoitustila on siirtynyt Kilpisenkadun suuntaan poistaen varastotilaa. Autopaikkoja on muodostunut 32 kpl. 2. Teatterin ison salin katsojapaikkaluku on pudonnut 610:stä 552:een. 3. Vapaudenkadun puoleinen julkisivu on työntynyt sisäänpäin n. 2 m. 4. Huoneteatteri on siirtynyt Vapaudenkadun / Kilpisenkadun kulmasta ison salin katsomon viereen. 5. Kilpisenkadun näyttämökerroksen kerroskorkeutta on edellisen vuoksi kyetty 35 alentamaan, joka on vähentänyt myös rakennuksen tilavuutta. Puheenjohtaja [Olavi Hakala] totesi piirustuksista kuitenkin jo ilman yksityiskohtaista tarkastusta, ettei viime kokouksen päätöksen mukaisia suunnitelmamuutoksia niihin ollut tehty. Piirustukset osoittavat, ettei kellari- ja 1. kerroksen tiloihin ole tullut pienennyksiä, 33 samoin on Vapaudenkadun puoleinen julkisivu. Teatterin hanke ja siihen liittyneet kustannuskysymykset olivat jopa Yleisradion televisioohjelman aiheena 25. ja 26.2.1979. Siinä hanke oli esillä ilmeisen epäedullisessa valossa, Rakennustoimikunnan kokouksessa 9.3.1979 todettiin keskeisiä rakennuksen kokonaisuuteen vaikuttaneita muutoksia tehdyiksi. Näiden tavoitteena oli pienentää rakennuksen tilavuutta. Nämä kirjattiin pöytäkirjaan seuraavasi: Edellä kuvatun kavennuksen lisäksi rakennuksen hahmoa kavennettiin myös Kilpisenkadun puolelta. Arkkitehti Mikko Merckling Aallon toimistosta esitti teatterin suunnittelukokouksessa 15.3.1979 rakennuksen madaltamista monesta kohdin vesikattoa sekä: 31 Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 1983. 46. Teatteritalon suunnittelutoimikunnan pöytäkirja 25.1.1979. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. 33 Teatteritalon rakennustoimikunnan pöytäkirja 23.2.1979. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. 32 Jyväskylän kaupunginteatteri 34 Teatteritalon rakennustoimikunnan pöytäkirja 14.3.1979. Liite. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. 35 Teatteritalon rakennustoimikunnan pöytäkirja 9.3.1979. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. Alvar Aalto -museo 2014 16 Mikäli erikoissuunnittelijoiden mahdollisuudet toteuttaa talo teknisesti säilyy, esittää arkkitehtitoimisto, että talon koko massaa voidaan kääntää Poliisitalon alaosan rakennusviraston puoleisen kulmapisteen säilyessä ennallaan ja Vapaudenkadun kaupungintalon puoleisen pisteen siirtyessä n. 3 metriä Kilpisenkadun suuntaan, koko em. välisen sektori aiheuttaisi noin 1 000 m3:n tilavuussäästön. Tällöin muuttuu tilajärjestely 36 teatterin sisällä monessa suhteessa. Rakennuksen tiivistäminen vaikutti varsinkin toiminnallisiin yhteyksiin kaavaillun kaupungintalon kanssa. Elokuussa 1977 päivätyissä suunnitelmissa ravintolan kokonaisuus alkoi jo etääntyä teatterista. Kansalaistorin alle jäävästä pysäköintihallista saatiin yhteys verstaaseen, pukuvarastoihin ja muihin teatteritoiminnan aputiloihin siten, että tämä yhteys ristesi aulan ja teatterin välisen, aiemmin varsin juhlavaksi suunnitellun yleisön kulkureitin kanssa. Ongelma tiedostettiin ja pohjapiirustukseen kirjattiin: ”lastausyhteys, ristikkäinen yhteys teatteriravintolaan”. Seuraavan vuoden kesäkuussa päivätyissä suunnitelmissa yleisön yhteys kansalaistorin alle mahdollisesti tehtävään osaan katkaistiin. Suunnitelmassa ei enää sen jälkeen ollut ravintolaa, vaan ainoastaan lämpiökerroksen kahvio. Ravintola siis vaikuttaa siirtyneen aiempaa enemmän kaupungintalon hankkeen osaksi, eikä sitä enää liitetty teatterihankkeeseen. Tällä oli merkitystä aulan arkkitehtuurin ja toimintojen kehitykselle, joita kuvaillaan tarkemmin tilakohtaisissa esittelyissä. Teatterirakennus rajasi tiivisti Vapaudenkadun ja Kilpisenkadun nurkan, kaupungintaloa kohti avautuva julkisivu oli Kansalaistorin yläpuolella polveileva. Rakennuksen alakerroksilla ei ollut varsinaista julkisivua lounaaseen, sillä tilat suunniteltiin jäävän torin kannen alle. Teatterin toiminnan kannalta oleellisin tila, suuri sali näyttämöineen, näkyi ulkoarkkitehtuurissa usean kaarevakattoisen, päällekkäisen osan muodostamana kokonaisuutena, joka kohosi rakennuksen tasakattoisen osan ylle monimuotoisena kattomaailmana. Tämä porrastuminen sovitti näyttämötornia kohti matalia rakennusosia, siten teatterin korkein osa jäi kaupunkikuvassa selkeästi alisteiseksi valtuustorniin verrattuna. Aallon toimisto kuvaili muutosta: Vaadittu näyttämötornin korkeus on vuoden 1970 luonnosvaiheen jälkeen kasvanut 6 metriä. Tämä on ratkaisu osaksi räystäitä korottamalla, osaksi painamalla näyttämön lattiataso kerroksen verran alas niin että verstaat ja kulissivarasto on voitu sijoittaa 37 näyttämän tasoon toripinnan alle. RAKENNUKSEN HAHMO JA JULKISIVUT Rakennuksen muoto ja kokonaishahmo säilyivät toteutussuunnittelun aikana, ja rakennus noudattelee myös toimiston kertoman mukaan 1970-luvun alussa tehtyjä linjoja. Teatterin 1:200-mittakaavaisia julkisivuja 6.6.1978 (AAM 45–2691). Teatterirakennus oli vielä ensimmäisissä pääpiirustuksissa toteutunutta leveämpi ja sen Kilpisenkadun rajauksessa se tuli poliisitalon ulkoseinää lähemmäs ajorataa (AAM esinekokoelma: pienoismalli AAM 12E12). Rakennuksen julkisivumateriaaleina korostuvat keraamiset sauvakaakelit ja luonnonkivet (ks. seuraava luku). Suuriin ikkunoihin liittyvät metallirakenteiset säleiköt korostuvat varsinkin Kirkkopuiston ja Kansalaistorin suunnassa. Säleikköteema esiintyi jo 1960-luvun lopun suunnitelmissa. 36 Teatteritalon suunnittelukokouksen pöytäkirja 15.3.1979. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. Jyväskylän kaupunginteatteri 37 Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 1982. 7. Alvar Aalto -museo 2014 17 Henkilökunnan sisäänkäynnin yhteydessä on erityiset valaisimet portaiden yllä, ajoyhteyteen liittyvät valaisimet ovat tavanomaiset. Numerovalaisin on elegantisti kuparipinnoitettu, mutta lienee aikakauden vakiotuote (AAM / Malmberg). Teatterin julkisivuun liittyvät lämpiön ikkunoiden ulkopuolella olevat säleiköt (AAM 45–3550). Rakennuksen arkkitehtuuriin kuuluvat niin sisällä kuin ulkonakin rakennusta varten suunnitellut valaisimet. Näitä on sisäänkäyntien yhteydessä, Kansalaistorilla ja puiston pylväsvalaisimina. Pääsisäänkäynnin yhteydessä on kattopintaan kiinnitettyjä valaisimia (ks. luku toteutuneet sisätilat, pääsisäänkäynti) ja hieman hierarkiaa kunnioittaen yksinkertaisemmat kattoon upotetut valaisimet on henkilökunnan sisäänkäynnin yhteydessä, jossa on myös elegantisti kupariverhoiltu rakennuksen numerovalaisin. Kansalaistorin puolella oleva seinävalaisin (kuva AAM / Malmberg) sekä valaisimen suunnitelma (AAM 45–3281). Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 18 Kalkkikivilaatoista keramiikkasauvoihin Toteutuneen rakennuksen julkisivuissa vaaleilla, keraamisilla sauvaklinkkereillä on merkittävä rooli. 29.11.1978 päivätyissä pääpiirustustasoisissa julkisivupiirustuksissa esitetään sanallisesti materiaalit: seinäpinnat kalkkikivestä, torniosa slammatusta tiilestä ja sokkelit graniitista. Keraaminen laatta ja kupari korvaavat kivi- ja tiilipinnat 9.4.1979 päivätyissä julkisivuissa. Elementtien yksityiskohdat päivättiin 21.8.1979. . Puiston pylväsvalaisin (AAM / Malmberg). Julkisivumateriaaleina slammattu tiili, kalkkikivi ja graniitti 29.11.1978 päivätyssä, Elissa Aallon allekirjoittamassa pääpiirustuksessa (rajattu AAM 45– 2897). Kivilaatoituksia luonnosteltiin jo saumajakojen tarkkuudella (rajattu AAM 42–2785). Kirjallisten dokumenttien perusteella keraamisiin laattoihin päädyttiin jo aikaisemmin. Alustava rakentamistapaselostus 7.6.1978 esittää: Ulkoseinärakenne ulkoa lukien: - keraaminen laatta betonielementtiin kiinnitettynä - ilmarako - lämmöneristeenä 5 ” mineraalivillaa - kantava betoniseinä 38 - rappaus ja maalaus tai tasoite ja maalaus Toteutuneen kokonaisuuden pienoismalli (AAM esinekokoelma: pienoismalli AAM 0E24). Jyväskylän kaupunginteatteri 38 Teatteritalo, Jyväskylä. Alustava rakennustapaselostus. 7.6.1978. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. Alvar Aalto -museo 2014 19 Toisaalta vielä 8.2.1979 rakennuksen kustannusten vertailussa insinööritoimisto Nirkkonen & Helander arvioi, että kalkkikivijulkisivusta luopumisella voitaisiin säästää 39 400 000 markkaa. detaljeista, ja Gardberg kertoi, että ”klinkkerisauvojen välitilaan tuleva osuus on 42 suunnitelmissa esitetty tehtäväksi titanidioksidia valkaisuaineena hyväksi käyttäen.” Julkisivuissa päädyttiin siis käyttämään keraamisia sauvoja, jotka olivat esiintyneet Aallon suunnitelmissa erilaisissa muodoissaan jo 1950-luvun alkupuolelta alkaen. Elementtirakenteet eivät Aallon tuotannossa olleet merkittävässä roolissa Alvar Aallon johtaessa toimistoa, mutta elementtijulkisivuja tehtiin vastaavilla keramiikkasauvoilla – joskin koboltinsinisillä – verhoiltuina ainakin Seinäjoen vuonna 1962 valmistuneessa kaupungintalossa. Siellä elementit olivat kuorielementtejä periaatteessa vastaavalla tavalla kuin teatteritalossa, joskin elementtitekniikka ehti kahdessa vuosikymmenessä muuttua tehokkaammaksi ja teollisemmaksi. Keraamisen laattajulkisivun elementtien yksityiskohtia (AAM 42–3324). Sauvakaakeleita sivutaan myös rakennuksen valmistuttua Arkkitehti-lehden artikkelissa: Julkisivun elementtimitoituksia (AAM 45–3340). Sauvaklinkkerien kiinnitys elementtiin herätti toteutusvaiheessa epäilyksiä. Rakennusosasto oli pyytänyt arkkitehtia pohtimaan pinnaltaan suoremman laatan käyttöä elementeissä. Tämä ei kuitenkaan suostunut muutokseen, vaan esitti ”että elementti40 tehdas tekisi koe-elementin alkuperäistä laattaa hyväksi käyttäen.” Ratkaisua tutkittiin myös laattojen määrän mukaan, ja suunnittelukokouksessa 18.9.1980 arkkitehti Gardberg ”ilmoitti myös, että nykyiset harvennetut klinkkerijakojulkisivukuvat ovat 41 lopullisia.” 16.5.1980 pidetyssä suunnittelukokouksessa keskusteltiin vaaleiden pintojen Julkisivumateriaalina ovat betonielementteihin kiinnitetyt keramiikkasauvat. Ne on muodoltaan jo aikaisemmin suunniteltu toimistossamme, mutta ne ovat olleet vuosia pois 43 tuotannosta. Nyt Wärtsilän Turun Posliini valmisti niitä tähän tarkoitukseen. Keraamiset sauvat eivät siis olleet tehtaan vakiomallistoa, vaan ne tehtiin erikseen. Tuotannosta käydyssä neuvottelussa todettiin, että värisävyjen vaihtelut pidetään mahdollisimman pieninä. Tilaajan kirjattiin todenneen ”että kohtuulliset sävyerot 44 sallitaan mikäli erot toimitettavissa laattaerissä jakaantuvat tasaisesti.” 39 Teatteritalon rakennustoimikunnan pöytäkirja 9.2.1979. Liite 4. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. 40 Teatteritalon suunnittelukokouksen pöytäkirja 4.3.1980. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. 41 Teatteritalon suunnittelukokouksen pöytäkirja 18.9.1980. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. Jyväskylän kaupunginteatteri 42 Teatteritalon suunnittelukokouksen pöytäkirja 16.5.1980. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. 43 Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 1983. 46. 44 Julkisivulaattakokous Turun Posliinilla 19.11.1980. Liite. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. Alvar Aalto -museo 2014 20 hauskuuttajana ”kaupunginjohtajan toivomuslistan mukaan” esiintyi tämän päivän 49 reteitten rekilaulujen taitaja Mikko Alatalo. RAKENNUSLUPAHISTORIA Jyväskylän rakennusvalvontaviraston arkistosta tarkastettujen tietojen mukaan rakennuspaikalle on myönnetty kaikkiaan kuusi rakennuslupaa, jotka ovat liittyneet nykyisen 45 rakennuksen vaiheisiin. Teatteritalon paikalla olleiden rakennusten purkuluvasta päätettiin 31.10.1979, jolloin lupatunnuksella 179-1979-19302 sallittiin kahden rakennuksen purkaminen ja koepaalutusten tekeminen. Varsinaisen uudisrakennuksen lupa myönnettiin 16.1.1980 tunnuksella 179-1980-9. Rakentamisenaikaiset muutokset sallittiin 15.9.1982 tunnuksella 179-1982-20124. Tämän jälkeen rakennukselle on haettu kaksi määräaikaista rakennuslupaa teatteritaloon kiinnitettäviä mainoslakanoita varten. Ensimmäinen myönnettiin 6.10.2009 ja jälkimmäinen viiden vuoden ajaksi 11.10.2010. Ainoana rakennukseen varsinaisesti liittyvänä luvanvaraisena toimenpiteenä tehtiin purunpoistojärjestelmän uusiminen, jolle myönnettiin rakennuslupa 19.6.2014. RAKENNUSTYÖT Teatterin rakennustyömaalta (AAM doku 33–16). Teatterin rakennustyöt alkoivat marraskuussa 1979 paalutuksella ja teatterin peruskiven juhlallinen muuraus järjestettiin 22.8.1980. Keskisuomalainen uutisoi tapahtuman laveasti ja otsikoi artikkelin ylevästi ”Jyväskylän peruskivi tukee koko maan teatteri46 toimintaa”. 47 Rakennustöiden harjannostajaisia vietettiin 2.10.1981. Niiden yhteydessä todettiin, että 48 työmaa työllisti noin sata työntekijää. Keskisuomalainen uutisoi harjannostajaisista laveasti: Harjannostajaisia vietettiin klassiseen tapaan kiertämällä ensin työmaa asiantuntija- ja luottamusmiesvoimin. Sen jälkeen istui pihvi- ja olut ja kahvipöytien ääreen koko lähes satapäinen rakentajajoukko, suunnittelijat, työnjohto, kaupunginjohto ja kaikki muut, joilla katsottiin olevan osuutta asiaan. Tämä tapahtui Teatteriravintolassa, missä yleisenä Teatterin rakennustyömaata talvella (AAM arkk 81–8) sekä elementtien nostoa (AAM 104472). 45 Rakennuslupahistoria tarkastettu Jyväskylän rakennusvalvontaviraston arkistosta 7.8.2014. ”Jyväskylän peruskivi tukee koko maan teatteritoimintaa”. Keskisuomalainen 23.8.1980. AAM: leikearkisto. 47 ”Kivijärven marmoriveistos teatteritaloon” Keskisuomalainen 1.10.1981. AAM: leikearkisto. 48 ”Jyväskylään nousee uusi teatteritalo” Kansan uutiset 3.10.1981. AAM: leikearkisto. 46 Jyväskylän kaupunginteatteri 49 ”Jyväskylään nousee uusi teatteritalo” Kansan uutiset 3.10.1981. AAM: leikearkisto. Alvar Aalto -museo 2014 21 Arkkitehdit Elissa Aalto ja Bertil Gardberg harjannostajaisten yhteydessä työmaalla vastaavan rakennusmestarin Reino Ikävalkon kanssa (kuva Keskisuomalainen 3.10.1981). Uutisoinnissa todettiin myös, että työtä vaikeuttivat ennätyksellisen luminen talvi ja 50 vetinen kesä. Tästä huolimatta työt olivat sujuneet aikataulussaan. Teatteri rakennettiin kaupungin omana työnä siten, että pääurakka oli kaupungilla ja putkityöt teki kaupungin 51 vesijohtolaitos. Suurin aliurakoitsija on Kone Oy, joka vastasi näyttämötekniikasta. Jyväskylän kunnantyötekijöiden työsuojeluvaltuutettu arvioi haastattelussa, että teatterin rakentaminen kaupungin työnä oli veronmaksajien etu. Kustannukset jäivät alun 52 perin suunnitelluista 1,5 miljoonaa markkaa ollen 56 000 000 mk. Teatterin sali työmaa-aikana (AAM 109908). 50 ”Jyväskylän uuden teatterin katolla harjakaislippu”. Keskisuomalainen 3.10.1981. AAM: leikearkisto. Jyväskylään nousee uusi teatteritalo” Kansan uutiset 3.10.1981. AAM: leikearkisto. 52 ”Jyväskylästä Suomen Firenze?” Helsingin Sanomat 13.11.1982. AAM: leikearkisto. 51 Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 22 Teatterilaiset muuttivat uuteen teatteritaloon maanantaina 16.8.1982, mikä uutisoitiin muun muassa Hämeen Sanomissa ja Kymensanomissa samansisältöisesti STT:n tiedotteeseen perustuen: Teatterinjohtaja Ari Kallio johti valtauskulkueen vanhan teatteritalon pihasta kirkkopuiston kupeeseen uusiin työtiloihin, jotka nekin ovat arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemat. [--] Akustiikaltaan ja tekniikaltaan teatteri edustaa maamme huippua, kertoi Kallio. Suurella näyttämöllä on mm. yhdeksän erillistä lavanostinta ja tyynyjen 53 varassa toimiva pyörönäyttämö. Teatterin rakennustyömaalta (AAM arkk 81–3). Aikataulu toteutuikin, ja maistraatti hyväksyi rakennuksen 27.9.1982. Muiden muassa Aamulehti uutisoi teatterin valmistumisen laveasti. Tällöin kaupungininsinööri Olavi Niemi totesi myös muista hallintokorttelin rakennuksista: ”on aivan selvää, että Aallon laatima suunnitelma kokonaisuudessaan toteutetaan. Siksi merkittävästä 56 kokonaisuudesta on kysymys.” Toisaalta samassa artikkelissa viitataan nimeämättömien epäilevien tuomaiden pitävän suunnitelmia vanhentuneina ja todetaan, että ”asenteet ja arvostukset ovat Aallon parikymmentä vuotta sitten tekemistä suunnitelmista 57 muuttuneet. Jyväskylän keskusta vaatii ilmavampaa rakentamista.” Teatterin rakennustyömaalta (AAM doku 36–2). Teatterin sisustustyöt olivat vielä elokuussa osittain kesken, mutta lehtiartikkelissa arvioitiin niiden valmistuvan lokakuun alkuun, jolloin ensinäytöksenä esitetään Maiju 54 Lassilan ”Kun ruusut kukkivat”. Teatterinjohtaja Ari Kallio totesi, että teatterin ”ohjelmiston teemaksi on otettu moraaliset kysymykset näinä kiskonnan ja lahjonnan 55 aikoina.” 58 Teatteri vihittiin käyttöön 12.11.1982. Seuraavan vuoden keväällä valtakunnalliset teatteripäivät järjestettiin uudessa teatterissa, mikä oli suuri tapahtuma sekä rakennukselle että teatterin henkilökunnalle. Teatteritalo oli herättänyt runsaasti huomiota, ja pääosa ensivaikutelmista oli tiedotussihteeri Marjut Säilän mukaan myönteistä. Teatteritalo oli kiinnostanut erityisesti ”teatterialan vieraita, arkkitehteja ja 59 opiskelijoita”. 56 53 ”Jyväskylässä” Hämeen Sanomat 18.8.1982. AAM: leikearkisto. 54 ”Jyväskylässä” Hämeen Sanomat 18.8.1982. AAM: leikearkisto. 55 Ritamies Jaakko ”Jyväskylän teatteri sai uudet tilat”. Aamulehti 30.9.1982. AAM: leikearkisto. Jyväskylän kaupunginteatteri Ritamies Jaakko ”Jyväskylän teatteri sai uudet tilat”. Aamulehti 30.9.1982. AAM: leikearkisto. Ritamies Jaakko ”Jyväskylän teatteri sai uudet tilat”. Aamulehti 30.9.1982. AAM: leikearkisto. 58 ”Jyväskylässä” Hämeen Sanomat 18.8.1982. AAM: leikearkisto. 59 Salomaa, Kalevi ”On mitä näyttää maan teatteriväelle”. Etelä-Suomen Sanomat 27.3.1983. 57 Alvar Aalto -museo 2014 23 suorakaidekuvioineen niin yleislinjaan kuin väriasteikkoonkin sinisen eri sävyin, sinoberin, 60 lilan ja harmaan ”pilkutuksin”. Salin muoto ja yleisön kannalta varhainen toiminnallinen ajatus liittyi epäsymmetriseen muotoon, ja katsomoon pääsi suunnitelman eri vaiheissa eri tavoin usealta tasolta. Samantapaisesti sekä kulkuyhteydeltään että salin muodonannon kannalta oli suunniteltu myös Essenin oopperatalo, joka perustui jo vuonna 1959 järjestettyyn arkkitehtuurikilpailuun. Oopperataloa suunniteltiin kuitenkin yhtäaikaisesti teatterin 61 kanssa myös 1970-luvun alussa ja se toteutettiin vuosina 1981–88. Myös Essenin oopperatalon salissa on kaarevapäätyisistä rimoista sommiteltuja akustisia heijastimia. Samat kulkuyhteyksiin ja korkeuseroihin liittyvät teemat esiintyivät niin ikään Aallon 62 kuoleman jälkeen toteutuneessa Seinäjoen kaupunginteatterissa, joka valmistui 1987. Seinäjoella akustiset elementit ovat kuitenkin ilman kaarevakärkisiä rimoja. Jyväskylän kaupungin orkesteri soittamassa kapellimestari Kyösti Haatasen johdolla teatteritalon vihkiäisissä (kuva Uusi Suomi 14.11.1982 / Matti Saves). Lämpiön toimintoja muutettiin ja vielä vuoden 1977 suunnitelmissa lämpiön keskivaiheilta noustiin kerros ylöspäin arkkitehtonisesti merkittäviä portaita pitkin salin toiselle ovelle. Tällöin sali oli toteutunutta ratkaisua enemmän epäsymmetrinen ja sen vapaamuotoisuus korostui. TOTEUTUNEET SISÄTILAT Tässä selvityksen luvussa käsitellään suunnittelun viimevaiheiden suunnitelmamuutoksia ja toteutuneita sisätiloja tiloittain tai tilaryhmittäin. Huonekohtaista inventointia ei tässä yhteydessä ole suoritettu, mutta rakennuksen ja sen suunnitelmien kannalta keskeisiä osia toteutussuunnittelun vaiheista sekä pintamateriaaleista, kiintokalustuksesta ja irtokalusteista käsitellään tässä yhteydessä. Rakennuksessa on tehty varsin vähän muutoksia, joten tilaryhmien keskeiset muutokset käsitellään tässä luvussa. TEATTERISALI Rakennuksen toiminnan ja hierarkian kannalta Aalto vaikuttaa pitäneen nimenomaan teatterisalia kaikkein keskeisimpänä. Sen tuli olla neutraalin mustan laatikon sijaan ylevöittävä arkkitehtoninen kokonaisuus, joka oli lämpiön ohella teatteriyleisön kokemuksen keskiössä. Toteutuneen salin sini-valko-musta sävyjoukko täydentyy parketin puusävyissä, ja salin sävymaailma muistuttaa muun muassa Finlandia-talon salin värityksiä. Valmistunutta teatteria kuvailtiin laveasti Uudessa Suomessa seuraavasti: Sisustuksellisesti värit päänäyttämön katsomossa ovat luonnonvaaleaa tammea (permanto), valkoista, mustaa ja lentäjänsinistä (tuolit ja sivuseinien akustisten rakenteiden katteena olevat ornamentit). Irma Kukkasjärven esirippu sopeutuu Teatterin sali kuvattuna 1980-luvulla (AAM av 1730 / Martti Kapanen). 60 Eteläpää, Heikki. ”Jyväskylä siirtyy uuteen teatteriaikaan”. Uusi Suomi 14.11.1982. AAM: leikearkisto. Schildt 1994, 104. 62 Schildt 1994, 106. 61 Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 24 Salin sisäänkäyntiratkaisut muuttuivat toteutunutta vastaaviksi 6.6.1978 päivätyssä piirustussarjassa, jolloin lämpiön tasolta oli kahdet pariovet saliin ja pääportaiden lepotasolta olivat vielä kolmannet salin katsomon oikeaan reunaan. Samalla salin penkkien ryhmittely muuttui siten, että penkkiryhmän jako kahteen eri alueeseen keskikäytävällä jäi pois ja kulkuyhteydet penkkiriveille olivat ainoastaan katsomon reunoilla. Tällöin kolmen kulkuoven ratkaisu jäi toiminnallisesti aiemmin suunniteltua epäselvemmäksi. Teatterisalin ratkaisu vaikutti myös keskeisesti lämpiön toiminnalliseen ajatukseen, jonka suunnitelman muutoksia käsitellään jäljempänä. Akustoivat elementit Salin akustointia varten tehtiin sivuseinille rimoista ja vaimennuslevyistä ilmeikkään vaimennuselementit. Vastaavia oli tehty moniin muihinkin Aallon suunnittelemiin saleihin, muun muassa Finlandia-taloon. Elementtien ilmettä ja ulkonäköä tutkittiin toimistossa runsaasti ja siitä on säilynyt lukuisia vapaalla kädellä tehtyjä perspektiivihahmotelmia sekä viivaimella tehtyjä luonnoksia. Akustisten elementtien alustava luonnos 12.9.1979 (AAM 45–3065A). Vastaavia teemoja esiintyy myös Jyväskylän hallintokeskukseen suunnitellun valtuustotornin salin piirustuksissa jo 1960-luvun puolivälissä. Teatterin suunnitelmista ei ole tässä yhteydessä tavoitettu varhaisia leikkauksia, joissa olisi esitetty seinien pinnoille kaavailtuja ratkaisuja. Ensimmäinen suunnitelma, jossa teatterisalin sivuseinän ratkaisut on esitetty, on 28.11.1978 päivättyä pääpiirustussarja. Vielä 12.9.1979 päivätty alustavaksi merkitty 1:50-luonnoskin esittelee seinän erilaisten kenttien sommitelmana ilman kaarevia aiheita. Arkkitehti Vezio Nava muisteli piirtäneensä useita luonnoksia seinäelementeistä, ja osan niistä vielä Alvar Aallon eläessä. Tällöin hänen mukaansa kaavailtiin varsin suoraviivaista aihetta, ja suksimaisesti kaartuvat yläpäädyt otettiin teatterin osalta aiheeksi vasta 63 myöhemmin. Navan muistelemia piirustuksia ei ole voitu yksilöidä suunnitelmista, eikä niiden säilymisestäkään ole varmuutta. Päivättyjen suunnitelmien ja luonnosten osalta tilanne on kuitenkin edellä kuvatun mukainen, eli teatterisaliin akustiset elementit esitettiin varmuudella vasta pääpiirustusten yhteydessä. Kaarimaiset päädyt ilmaantuivat pääpiirustusten jälkeen, ja teatterisalin sivuseinien julkisivuja piirrettiin yksityiskohtaisesti vuosien 1979–81 aikana siten, että kaarevakärkiset aiheet tulivat suunnitelmiin maaliskuussa 1981. Akustisen elementin julkisivu (AAM 45–3209). 63 Vezio Nava Tiilimäessä Jonas Malmbergille 11.3.2014. Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 25 Muun muassa akustiikan tutkimista varten tehty salin pienoismalli (AAM esinekokoelma: pienoismalli AAM 0E6b) Akustisten elementtien yksityiskohtia (AAM 45–3448). Akustisten elementtien yksityiskohtia (AAM 45–3447). Akustiset elementit toteutettiin päädyistään kaarevina, ja pystylinjasta poiketen yläosasta kohti näyttämöä kallistettuina – ja seinän suuntaisina. Heijastimien ohella salin seinäväritys suunniteltiin tarkasti siten, että seinät tummenivat kohti näyttämöä. Tästä huolimatta erilaiset heijastukset seinistä ja katosta häiritsivät esitysten valaistussuunnittelua rakennuksen käytössä. Siten sävyjen tummentamisesta laadittiin Aallon toimistossa 21.4.1987 päivätty suunnitelma, mutta varsinaiset akustiset elementit, eli piirustuksessa ”skulptuurit”, pidettiin alkuperäisen värisinä. Salin akustiikkaa parannettiin sähköisin järjestelmin ja osin reliefejä muuttaen kesällä 1995.64 64 Salin seinien sävyjen tummentamisesta laadittu suunnitelma, 21.4.1987 päivätty suunnitelma, joka laadittiin akustointipintojen työpiirustuksen kopioon (AAM piirustuskokoelma: Jyväskylän hallintokorttelin piirustukset). Korhonen 2005, 234. Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 26 Salin penkit Salin penkkien ratkaisu täsmentyi lvi-suunnittelija Chydeniuksen ehdotuksen mukaisesti siten, että katsomon tuloilma jaettiin tuolien rakenteiden kautta saliin. Chydeniuksen 65 mukaan ”em. ilmastointi on käytössä mm. Keski-Euroopan teattereissa.” Elissa Aalto totesi 30.1.1980 pidetyssä kokouksessa ”että toimisto on käyttänyt tuoliilmastointia vain Essenin oopperataloprojektissa, jota ei vielä ole toteutettu. [--] mikäli tuoli-ilmastointi toteutuu, merkinnee se tuolin selkänojaan varattavan tilavarauksen johdosta joko sitä, että selkänoja tulee normaalia pystymmäksi tai sitä, että yksi tuolirivi joudutaan poistamaan, joka taas tietää istumapaikkojen vähenemistä ja jota vaihtoehtoa 66 toimisto ei aio esittää.” Salin seinissä ja esiripussa vallitsevat siniset sävyt jatkuivat myös penkeissä, joiden kaksisävyinen verhous oli osa salin interiööriä. Yläosien nahkaverhoukset – ja muut mustat osat – loivat osaltaan saliin viimeistelyä ja hienostunutta tunnelmaa. Penkkien verhousten yläosien nahkapinta liittyy sinisen kankaaseen. Kankaan ja sitä vahvemman nahkaverhoilun liitokset ovat paikoin repeytyneet (AAM / Malmberg). Suunnittelukokouspöytäkirjan 18.9.1980 liitteenä oli Insinööritoimisto Chydeniuksen esitys tuoliilmastoinnin ratkaisusta (Teatteritalon suunnittelukokouksen pöytäkirja 18.9.1980. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma). Esirippu Salin sisustuksen kannalta keskeinen elementti on esirippu. Sen suunnitteluun kiinnitettiin erityistä huomiota. Elissa Aalto kirjoitti 5.5.1981 selvityksen teatterin taideteoksille soveltuvista paikoista, jossa hän totesi: ”Esirippu voidaan luonnollisesti 67 suunnitella sellaiseksi, että se on kuin taideteos.” Irma Kukkasjärvi esitti kustannus65 Teatteritalon rakennustoimikunnan pöytäkirja 22.10.1979. Liite. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. 66 Keskustelu teatteritalosuunnitelmasta. Muistio. 30.1.1980. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. Jyväskylän kaupunginteatteri 67 Aalto Elissa 5.5.1981 päivätty muistio ”Taideteosten sijoittaminen Jyväskylän teatteritaloon”. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. Alvar Aalto -museo 2014 27 68 arvionsa esiripun valmistamisesta 18.1.1982. Arkkitehtitoimisto lienee ollut Kukkasjärven valinnassa aloitteellinen, sillä toimisto päiväsi seuraavalle päivälle muistion esirippujen suunnittelusta, jossa todetaan: Teatterisalin värityskysymyksen ratkettua olemme voineet aloittaa pääesiripun suunnittelun. Tarkoituksenamme on saada eri sinisiä värisävyjä, ja joitakin vaaleampia, elävöittäviä värejä käyttäen, salin pääväreihin sopeutuva, mutta ei yksivärinen esirippu. Tähän ratkaisuun emme ole voineet päästä käyttämällä tehdaskankaita. Niiden väriskaala on yleensä rajoitettu. Kangasmenekki on n. 125 m, kangasleveyden ollessa 130 cm. Määrä on kuitenkin niin pieni, ettei mikään varsinainen tekstiilitehdas ota sellaista kutoakseen, varsinkaan kun on kysymys värivaihteluista. Olemme näin ollen päätyneet käsinkudottuun kankaaseen. Sellaisen aikaansaamiseksi olemme asiantuntija-apuna käyttäneet tekstiilitaiteilija Irma Kukkasjärveä. Hän on puolestaan tehnyt ehdotuksen kankaan kudostyylistä, langan laadusta ja tarkemman väritysehdotuksen sekä antanut tarjouksen esiripusta vuorineen valmiiksineulottuna. [--] Kun on kysymyksessä erikseen suunniteltu esirippu, suosittelisimme ompelutyön teettämistä sen osalta Suomessa. On välttämätöntä, että tekstiilitaiteilija voi valvoa työn 69 suoritusta. Kustannuksiltaan huomattavan, erityisen rakennusosan ja sisustuselementin toteuttaminen ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Toimisto laati uuden esityksen esiripun hankkimisesta helmikuussa 1982: Olemme aloittaneet Teatteritalon pääesiripun suunnittelun yhteistyössä tekstiilitaiteilija Irma Kukkasjärven kanssa syksyllä 1981. Esiripusta on esitetty luonnoksia tammikuussa -82 ja esiripun perussuunnittelu on niin pitkällä, että kudonta- ja värimallien teko on odottanut vain virallista päätöstä esiripun hankinnasta. [--] Mikäli esirippua ei tilata tekstiilitaiteilija Irma Kukkasjärven kanssa tehtyjen suunnitelmien pohjalta, on työ aloitettava uuden taiteilijan kanssa alusta. Epäilemme, että aika ei enää riitä näin vaativaan suunnittelutyöhön. Kankaan kudontaan on 70 varattava mallien teko mukaan luettuna vähintään neljä kuukautta. Toimiston työ tuotti tulosta, ja Kukkasjärven (1941–2011) suunnittelema esirippu 71 toteutettiin. Pirkko Södermanin mukaan esiripun kudonta oli erityisen kiinnostava tehtävä ja se toteutettiin Helsingissä Herttoniemen kansakoulun juhlasalissa, jonka 72 parvelta sommitelmaa päästiin työstövaiheessa tarkastelemaan etäältä. Alkuperäinen esirippu on osin kulunut (AAM / Malmberg.) LÄMPIÖ Toteutussuunnittelun alkuvaiheessa lämpiön tilajärjestely vastasi 1970-luvun alkupuolella kaavailtua ratkaisua. Siinä lämpiötasolle johtavista portaista lähempänä Kilpisenkatua oleva oli selkeästi pääporras. Se jatkui myös lämpiön keskivaiheilta ylätasolle. Portaan takana – pääosin toteutuneella paikalla – sijaitsi kahvion tiski, joka asettui ylätasoon liittyneen parven ja ulokkeen alle. Ylätasolta pääsi myös teatterisalin yläosan penkkiriveille. Saliin pääsi siis kahdelta tasolta: lämpiön tasolta sekä mainitulta ylätasolta. Lämpiö oli myös toteutunutta laajempi ja se avautui tätä enemmän Kansalaistorinkin suuntaan. Näkymäyhteys järvelle ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa toteutunut. 68 Kukkasjärvi Irma, 18.1.1982. ”Kustannusarvio esiripun valmistamiseksi”. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. 69 Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co, 19.1.1982. ”PM teatteritalon esirippujen suunnittelusta”. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. 70 Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co, 17.2.1982. ”Jyväskylän teatteritalo Pääesirippu”. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. Jyväskylän kaupunginteatteri 71 72 Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co, 1982. 6. Pirkko Söderman tekijälle puhelimessa 9.9.2014. Alvar Aalto -museo 2014 28 Lämpiökerroksen pohjapiirustus 10.8.1977 (rajattu AAM 45–2614). Lämpiön yläosan tason piirustus 10.8.1977 (rajattu AAM 45–2615). Lämpiön suunnitelma muuttui monelta keskeiseltä osaltaan seuraavana kesänä, eli 6.6.1978, päivättyihin piirustuksiin. Lämpiöstä ylemmälle tasolle johtaneista, ilmeisen näyttävistä, avoportaista luovuttiin. Tämä liittyi todennäköisesti ainakin osittain ulkoarkkitehtuurin kaupunkikuvallisiin tavoitteisiin, kun näyttämötornin tekniset tarpeet 73 olivat muuttuneet siten, että tornin piti olla kuusi metriä aiempaa korkeampi. Näiden muutosten yhteydessä sisäänkäyntiaulasta ylös johtavista portaista Kilpisenkatua lähempänä olevat menettivät merkitystään. Toiset portaat muuttuivat kapeahkoista suorista aiempaa näyttävämmiksi ja niiden kulkusuunta kääntyi lepotasolla. Lepotasolta avattiin yhteys teatterisaliin. Siten ajatus saliin eri tasoilta pääsemisestä säilyi, vaikkeivät yleisötilat enää lämpiötasoa ylemmäs jatkuneetkaan. Lämpiön pinta-alaa pienennettiin siten, että sen suunta asettui aiempaa enemmän Vapaudenkadun suuntaiseksi. Kahvila asettui nyt neljän askelman verran lämpiön lattiatasoa ylemmäs, jolloin lämpiöön saatiin edelleen tilallista ulottuvuutta ja sisäänkäyntitasolla oleva huoneteatteri sai sisäänkäyntiaulaa enemmän korkeutta. Kahvilan yläpuolelle sijoittui suurehko ompelimotila, joten kahvila muodostui muuta lämpiötä matalammaksi ja intiimimmäksi tilaksi. Tässä yhteydessä Kansalaistorin reunustalle asettunut erillinen tupakkalämpiö rajattiin varsinaisesta aulasta oletettavasti lasiseksi ajatellulla seinällä. 73 Lämpiökerroksen suunnitelma 19.9.1978, johon on hahmoteltu Kansalaistorin julkisivun mutkitteluita (rajattu AAM 45–2832). Lämpiön ratkaisu oli pääpiirteittäin edellä kuvattu ensimmäisissä pääpiirustuksissa 28.11.1978. Suurimpana muutoksena oli Kansalaistoria lähempänä olevan portaan korostuminen entisestään. Porras jatkui lepotasolta lämpiöön aiempia suunnitelmia leveämpänä, joten viimeistään tässä vaiheessa siitä muodostui aulan ja lämpiön välisissä yhteyksissä selkeä pääporras. Suunnittelun edetessä 22.2.1979 päivätyn sarjan tilallinen muutos lämpiössä koski kahvion päätyä. Kahvion yllä olleet ompelimon tilat siirrettiin toisaalle, jolloin lämpiö tuli lähes kauttaaltaan kahden kerroksen korkuiseksi tilaksi. Tätä seuraavassa 7.3.1979 päivätyssä sarjassa lämpiö muotoutui toteutuneeseen hahmoonsa, kun kahvilapäätyyn aiemmin suunniteltu tasoero poistui huoneteatterin siirtyessä. Kahvilan tiski jäi toteutuneen mukaisesti osin ylemmän tason muodostaman ulokkeen alle. Samassa piirustussarjassa tupakkalämpiötä rajaavat ovet ja seinämät jäivät pois. Lämpiön tilalliset ratkaisut eivät tämän jälkeen oleellisesti muuttuneet. Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co, 1982. 7. Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 29 Päiväämätön luonnos lämpiön ja teatterisalin sisustuksista (AAM 45–2806). Lämpiön arkkitehtuuri perustuu suurelta osin tilan korkeuteen ja valoisuuteen. Valon käyttö on Aallon useissa rakennuksissa perustunut nousuun hämärämmästä tilasta kohti kirkkaampaa tilaa. Tämä tehokeino toteutuu valmiissa teatterissa varsinkin juhlavia pääportaita pitkin lämpiöön saavuttaessa. Suuret ikkunat korostuvat myös rakennuksen ulkoarkkitehtuurissa ja niitä korostaa seinälinjan mutkittelu Kansalaistorin vastaisella seinällä. Nahkaverhoiltu messinkinen käsijohde (AAM 45–3153). Lämpiön pintamateriaalit ja yksityiskohdat ovat hienostuneita: pilareiden valkoiset sauvakaakelit, tammiparketti, tupakkalämpiön villamatto, tammiset ja klinkkeripinnoitetut ikkunapenkit, messinki ja punottu nahka käsijohteissa. Toisaalta kattopinnat, alaslaskut ja seinät ovat neutraalin valkoiset. Erityisesti varhaisissa valokuvissa parketti korostuu erittäin kiiltäväksi lakattuna. Luonnonvalolla ja monilla erityisvalaisimilla valaistu lämpiö avautuu pääportaiden lepotasanteelta (AAM av 66). Ikkunapenkin yksityiskohtia (AAM 45–3194). Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 30 Teatterisalin ovi yksilöllisesti suunniteltuine vetimineen (AAM 45–3412). Lämpiön valaisimet Aallon rakennusten keskeisissä sisätiloissa erityisesti suunnitelluilla valaisimilla on ollut suuri merkitys. Monista valaisinmalleista piirrettiin toimistossa projektikohtaisesti piirustukset, ja valaisimia valmistivat eri tehtaat. Siten valaisinmallien pienimpien yksityiskohtien eroja eri rakennusten välillä on varsin hankala vertailla. Tämä pätee Jyväskylän kaupunginteatteriinkin ja korostuu lämpiössä, johon suunniteltiin useita valaisimia. Ulkoarkkitehtuuriinkin vaikuttavat valaisimet on ripustettu suurten ikkunoiden sisäpuolelle siten, että niiden keskeiset valaisusuunnat ovat sekä alas että ulospäin. Valkoiseksi polttomaalatusta metallista tehtyjen kolmen varjostimen väleissä on kiiltäviä, messinkisiä pillimäisiä kappaleita, ja ikkunoita kohti suuntautuvat läpinäkyvät opaaliset varjostinosat. Tämä valaisintyyppi on teatterin valaisimista erikoisin, mutta silläkin on edeltäjänsä Aallon arkkitehtuurissa. Sen esikuvana voitaneen pitää Finlandia-talon ensimmäisen rakennusvaiheen lämpiön ikkunoiden yhteydessä olevia valaisimia. Nämä keskeiset, pitkien varsien varassa riippuvat valaisimet esitettiin päiväämättömässä sisustusta esittävässä leikkausluonnoksessa. Luonnoksessa esitetään myös kattopintaan kiinnitetyt valaisimet, jotka vastaavat toteutuneita. Tällaiset laakean lautasmaisen varjostimen alle kootut valkoiset valaisimet olivat Aallon arkkitehtuurissa toistuvasti käytössä jo 1960-luvulta alkaen, muiden muassa Otaniemen Teknillisen korkeakoulun rakennuksissa. Lämpiön ikkunaseinä ja edustalla nahalla viimeistelty portaan kaide (AAM av 1722). Jyväskylän kaupunginteatteri Leikkausluonnoksessa esitetään myös tarjoilutiskin ylle riippuvalaisimet. Ne vaikuttavat Aallon jo 1950-luvulla suunnittelemalta – käsikranaatiksi kutsutulta – valaisimelta, josta suunniteltiin vuonna 1962 pystysuuntaisin messinkiputkin tehty varjostimen variaatio A Alvar Aalto -museo 2014 31 111. Tämä valaisinmalli ei kuitenkaan teatterin toteuttamisvaiheessa ollut Artekin mallistossa, ja paikalle valikoitui 1980-luvun alussa Artekin vakiomalliston hinnastossakin esiintynyt malli A 335B. Valaisin oli esiintynyt jo 1956 valmistuneessa Kansaneläkelaitoksen pääkonttorissa. Valaisimet A 335A ja A 335B Artekin vuonna 1963 painetussa kuvastossa. Erityisvalaisinten tekijäksi mainitaan mm. Arkkitehti-lehden esittelytekstissä Valaisinpaja Ky, jonka leimoin varustettuja valaisimia on teatterissa runsaasti. Toisaalta eräät Aallon toimistolle tyypilliset valaisinmallit on leimattu SLO:n leimoin. Tällaiset ovat esimerkiksi lämpiön matalan osan kattopintaan kiinnitetyt lieriömäiset valaisimet. Vastaavantyyppistä valaisinta on alakattoon upotettuna mallina teatterissa runsaasti. Lämpiön ikkunan ääressä oleva valaisin (AAM / Malmberg). Lämpiön valaisin, jonka heijastimessa on SLO:n tarrat (AAM / Malmberg). Jyväskylän kaupunginteatteri Lämpiössä käytettiin myös irtokalustukseen liittyneitä valaisimia. Tupakkalämpiöksi kutsutussa osassa oli jo jalkavalaisimina kolmella varjostimella varustettua mallia A 809. Myös tämä valaisin kuului Artekin vakiomallistoon 1980-luvun alussa. Alvar Aalto -museo 2014 32 tupakkalämpiön välillä on joidenkin valokuvien perusteella ollut alkuperäisestä suunnitelmasta ja toteutuksesta poikennut tarjoilukäyttöön liittynyt kaluste, jota selvityksen tekovaiheessa ei enää tällä paikalla ole. Artekin irtokalusteita olivat tammikantiset, viuhkajalkaiset sohvapöydät EMX 800B sekä kahvilapöydät Y 85 koivujaloin sekä mustalla nahalla verhoillut tuolit 612 ja jakkarat 75 76 X601. Nojatuolit ja sohvat olivat erikseen rakennusta varten piirretyt. Interiööriin kuuluivat myös ilmeikkäät seinälle kiinnitetyt taivutetut kasvisäleiköt. Valaisin A 809 Artekin vuonna 1963 painetussa kuvastossa. Lämpiön kalusteet Lämpiön irto- ja kiintokalustukseen kuului valaisinten ohella sekä rakennusta varten suunniteltuja että Artekin vakiomallistoon kuuluneita kalusteita. Kiintokalusteena oli matalaan päätyyn sijoittunut tarjoilutiski ja siihen liittynyt taustaseinän tiski. Tarjoilutiskin mitoituksesta käytiin kirjeenvaihtoa jo rakennuksen viimeistelyvaiheessa, mutta Aallon 74 toimistosta suhtaduttiin kielteisesti kalusteen lyhentämiseen. Lämpiön irtokalusteita keväällä 2014 (AAM / Malmberg). Lämpiön taideteokset sekä teatterin julkisivuun kaavailtu veistossarja käsitellään luvussa ”Taideteoshankinnat”. AULA Aula oli pitkän suunnittelun kuluessa toistuvasti muotoutuva kokonaisuus. Varhaisissa luonnosvaiheissa siihen kuului keskeisenä teemana yhteys Kansalaistorin alle kaavailtuun ravintolaan. Aulan pitkänomainen tila suuntautui kohti ravintolaa, ikään kuin viistosti katulinjoihin nähden. Lämpiön tarjoilupuolen pääty keväällä 2014 (AAM / Malmberg). Lämpiön tarjoilukalusteita on täydennetty myöhemmin lisätyllä tiskillä, joka sijaitsee Vapaudenkadun suuntaisena lähellä Kansalaistorille avautuvia ovia. Myös ovien ja 74 Pirkko Södermanin kirje rkm Ilmo Viitaselle ja SOK:n Vaajakosken tehtaalle 30.6.1982. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma Jyväskylän kaupunginteatteri Aulan liittyminen ikkunoin ulkotilaan ja luonnonvaloon oli kaikissa luonnosvaiheissa 1960-luvun varhaisvaiheiden jälkeen kohtuullisen rajoitettu. Julkisen rakennuksen ovet ja tuulikaappi lienee ajateltu lasisiksi, mutta muu yhteys oli vähäinen jo 1970-luvun alun suunnitelmissa. Aulan oli tarkoitus olla ensisijaisesti keinovalolla valaistu tila, josta olisi Aallolle tyypillinen seremoniallinen porrasyhteys valoisaan lämpiöön sekä Kansalaistorin alle – niin ikään valoisaan – järvinäkymälliseen ravintolaan. 75 Jyväskylän teatteritalo. Artek-kalusteiden värit. 6.4.1982; Jyväskylän teatteritalo. Valintakalusteet. 22.2.1982. Käsinkirjoitetut korjaukset 14.5.1982. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. 76 Valintakalusteet. 22.2.1982. Käsinkirjoitetut korjaukset 14.5.1982. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. Alvar Aalto -museo 2014 33 Aulan yhteyttä Kilpisenkadulle ei tavoiteltu edes siinä vaiheessa, kun ensin toimistokäytöissä olleet tilat vaihtuivat huoneteatteriksi saati sittemmin huoneteatterin siirtyessä aulan toiseen päätyyn. Vapaudenkadun suunnassa oli vielä 1977 suurehkoja lasiseiniä, joiden taakse jäivät tässä vaiheessa varsin juhlaviksi kaavaillut portaat. aulan kaupungintalon puoleiseen päätyyn. Syyskuussa wc:t siirrettiin teatterisalin rinnalle alakerrokseen – sittemmin toteutuneen huoneteatterin paikalle. 17.3.1979 päivätyssä suunnitelmassa wc:t päätyvät toteutuneille sijoilleen. Aula keväällä 2014 (AAM / Malmberg). Sisäänkäyntikerroksen pohjapiirustus 19.9.1978 (AAM 45–2831). Aulasta muotoutui 4.9.1978 ja 19.9.1978 päivätyissä luonnoksissa lämpiöön johtavan pääportaan ympärille kiertynyt sisätila, jonka reunoja kiersivät naulakot. Sisääntulosta vasemmalle olivat ainoastaan pienet narikkatilat huoneteatteria varten sekä pohjapiirustuksessa kolmeosaisesti porrastunut lipunmyyntitiski. Liikuntaesteisten kulku teatterissa oli muutamilta osilta harkittu luonnosvaiheissa toteutunutta ratkaisua paremmin. Keskeisin näistä oli aulasta teatterisalin rinnalla kulkenut ramppi, josta pääsi teatterisalin alatasolle. Ratkaisu tuli suunnitelmiin – samalla kuin erillinen inva-wc:kin – 6.6.1978 ja säilyi niissä eritavoin muotoutuen vielä huoneteatterin rinnallakin aina 17.3.1979 päivättyyn sarjaan asti, jolloin rakennuksen kuutiomäärän tiivistyksissä käytävämäisestä rampista luovuttiin. Lipunmyynti oli myös tilassa monella tavalla tutkittu toiminto. Sen sijaintia harkittiin pääovien molemmin puolin, ja aivan alkuvaiheissa lipunmyynti asettui keskeisesti aulaan ympärikierrettävänä kolmen kopin ryhmänä. Luonnoksessa 10.8.1977 lipunmyynti sijaitsi pääoven oikealla puolella siten, että palvelupisteellä oli oma ulko-ovensa pääoven rinnalla. Edellä mainituissa 1978 ja 1979 suunnitelmissa toiminto vakiintui pääovesta sisäänkäyntisuunnassa katsottuna vasemmalle. Aulaan liittyvinä aputiloina wc:t muovaantuivat muiden muutosten mukana. Varhaisimmissa luonnoksissa 1964 teatterin asiakkaiden käytössä olisivat olleet kahdet wc-tilat: toinen ravintolan teatterin puoleisessa päädyssä ja toinen aulan Kilpisenkadun päädyssä. 1970-luvun alkuvuosina tilojen määrää lisättiin teatterin puolella huomattavasti, ja suuret wc:t sijoittuivat katsomoiden alle vapaamuotoisina tilaryhminä. Ratkaisu säilyi tällaisena 6.6.1978 päivättyyn sarjaan asti, jossa ravintolayhteys poistui. Silloin wc:t sijoitettiin Metallirunkoiset naulakot ja tiski, jonka yläpinta on viimeistely marmorilla (vas.). Aulan lattia on 77 luonnonkiveä, työselostuksen mukaan Lemminkäinen Oy:n louhimaa Ankeleen dolomiittia (oik.) (AAM / Malmberg). 77 Jyväskylän kaupunginteatteri Jyväskylän teatteritalo. Työselitys. 91. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. Alvar Aalto -museo 2014 34 Aulan materiaalit ovat lattian luonnonkiveä lukuun ottamatta samanlaiset kuin yläkerroksen lämpiön. Seinät ja kattopintojen kevytmetallisäleellä verhotut alaslaskut ovat valkoiset. Pääporras korostuu jo valaistuksensa ansiosta. Vaatenaulakoiden ja niihin liittyvien mutkittelevien tiskien puuosat tuovat tilaan lämpimiä sävyjä. Erityiseen kalustukseen kuuluu valaisinten lisäksi hienostuneita nahkaverhoiltuja penkkejä. Lisäksi aulaan ja seuraavana käsiteltävään sisäänkäyntiin liittyy marmoritiskinsä ja metallirakenteidensa ansiosta erityisen näyttävä lipunmyyntitiski. Aulan luonnonkivilattian kaavio ja yksityiskohtia (AAM 45–3316). PÄÄSISÄÄNKÄYNTI Rakennuksen pääsisäänkäynti oli kaikissa keskeisissä luonnosvaiheissa Vapaudenkadulta siten, että aula sijoittui kerroksen verran Kansalaistorin ja lämpiön tason alapuolelle. Tämä ratkaisu perustui tontin ja katulinjausten korkeusasemiin sekä kaupunkikuvallisiin mahdollisuuksiin, joten sitä ei ollut tarvetta muokata tai kyseenalaistaa suunnittelun edetessä. Julkisen rakennuksen sisäänkäynti huomioitiin kuitenkin ulkoarkkitehtuurissa eri luonnosvaiheissa eri tavoin. Varhaisissa 1960-luvun alkupuolen luonnoksissa sisäänkäynti on jo esitetty kolmen pilarin kannattaman arkadin alle. Toritason jatke Vapaudenkadun puolelle ulottui arkadin reunalle siten, että sisäänkäynti sai ylärinteen puolelle suojan torin korkeasta kivimuurista. Vielä tällöin aula avautui ikkunoin hieman Vapaudenkadun ja Kilpisenkadun nurkan ympäri. Luonnostelun tarkentuessa arkadista luovuttiin 5.10.1965, eikä pääsisäänkäyntiä merkitty minkäänlaisin katoksin. Kohtuullisen leveä, kolmeovinen sisäänkäynti oli kuitenkin hieman hankala järjestettäväksi suoraan jalkakäytävältä, sillä katu laskee kohtuullisen jyrkästi teatterirakennuksen kohdalla. Sisäänkäyntikerroksen aulan sauvakaakeliverhoillut pilarit (AAM 45–3546). Jyväskylän kaupunginteatteri Jatkosuunnittelussa arkadi palautettiin 20.4.1970 päivättyihin suunnitelmiin. Tällöin lämpiö ulotettiin arkadin yläpuolelle ja arkadiin muodostui muutamien portaiden ja muuripätkien leimaava sommitelma. Arkadi ratkaisi maaston tasoeron ja pääovista saatettiin muodostaa peräti kuuden rinnakkaisen oven ryhmä. Arkadin päädystä pääsi erilliseen lipunmyyntitilaan, joka saattoi olla avoinna aulan aukiolojen ulkopuolella. Tämä Alvar Aalto -museo 2014 35 ratkaisu oli vastasi myös 1977 päivättyjen sarjojen toteutussuunnittelun vaihetta. Tällöin pääovien vasemmalle puolelle jääneet, lämpiöön lasiseinän takana johtaneet portaat olivat myös osa arkadin ja Vapaudenkadun julkisivun arkkitehtuuria. Lipunmyynnin kohdalla oleva ulkoseinä muutettiin umpinaiseksi 4.9.1978 päivätyssä sarjassa. Arkaditeema katettuine ulkoportaineen säilyi, ja ulkoportaat korostuivat hieman lisää, kun arkadin taustaseinään tehtiin muutamia porrastuksia sisäpuolen tilojen mukaisesti. 78 mallia Rautatalo, pääovissa 2 vedintä päällekkäin.” Pääsisäänkäynnin materiaalimaailmaan kuului myös runsaasti luonnonkivipintoja. Askelma oli graniittinen paasimainen kappale, jonka ulkopuoliset maanpinnat tehtiin karkeasti hakatuista noppakivistä. Arkadin seinissä ja arkadiin liittyvissä pilareissa käytettiin vastaavaa luonnonkiveä kuin sokkeleissakin. Kolmen arkadia kannattelevan pilarin aihe säilyi pääpiirustuksiin ja toteutukseen asti. Arkadin tausta verhoiltiin sokkelia vastaavalla tummalla luonnonkivellä, mikä korosti arkadin tummaa ilmettä. Arkadin kattoon jätettiin betonipinta, jossa näkyvät puumuotin jäljet. Tuulikaapissa alakatto on metallisäleikkö, johon upotettiin erikseen suunniteltuja valaisimia. Pääsisäänkäyntiin liittyvien ulkoaskelmien suunnitelma (AAM 45–3254). Leikkaus pääsisäänkäynnin ja lämpiön kohdalta (AAM 45–3363). Pääovet määriteltiin rakennusselityksessä tehtäväksi teräsrunkoisina ovina, jotka verhoillaan messinkiprofiileilla. Viitetyypiksi annettiin Outokummun OKM-profiili (MS 158). Pääoviin liittyvän tuulikaapin seinä tehtiin vastaavalla messinkipinnalla verhoiltuna myös aulan puolelta katsottuna. Pääovien vetimistä määriteltiin: ”vetimet valupronssia Arkadin kattopinta erityisine valaisimineen (vas.). Sisäänkäynnin pronssiovet, messinkivetimet ja luonnonkiviset pintamateriaalit (oik.) (AAM / Malmberg). 78 Jyväskylän teatteritalo. Rakennusselitys. Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. s. 59, 60. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 36 PIENI NÄYTTÄMÖ Pieni näyttämö, eli huoneteatteri, ei esiintynyt teatterin suunnitelmissa luonnosvaiheessa. Vielä 10.8.1977 laadituissa suunnitelmissa oli ainoastaan kaksikerroksinen harjoitustila, joka sijaitsi Kilpisenkadun varrella lähinnä poliisitaloa. Kesäkuussa 1978 laaditut suunnitelmat sisälsivät sekä pienen näyttämön että yksikerroksiseksi madaltuneen harjoitustilan. Näissä 6.6.1978 päivätyissä suunnitelmissa huoneteatteri oli sijoitettu Kilpisenkadun ja Vapaudenkadun kulmaukseen. Huoneteatterille oli saatu riittävä korkeus siten, että lämpiötasolla ollut kahvio oli muutaman askelman lämpiön perustasoa ylempänä. Sijaintia kulmauksessa tutkittiin monella tavalla penkkijärjestelyjä myöten ja huoneteatteri siirrettiin toteutuneille sijoilleen vasta huomattavan paljon ensimmäisen pääpiirustusvaiheen jälkeen, eli 17.3.1979 päivätyssä pääpiirustussarjassa. Siirto liittyi rakennuksen kuutiomäärien pienentämiseen. Elissa Aallon muistiinpanot puhelinkeskustelusta teatterinjohtajan kanssa 17.1.1979 ovat säilyneet, ja paikkaluvuksi teatteri 79 esitti enintään 150–165. jaettuna. Käytännössä ratkaisu on kuitenkin viimevuosina useimmiten ollut siten, että katsomo on ainoastaan yhdellä sivulla. Katsomo toteutettiin nousevana, siirrettävien elementtien päälle, mutta käyttöpäällikkö Pekka Tammisen mukaan elementit ovat niin raskaat ja siten työläät siirrettävät, ettei katsomojärjestelyjä ole juurikaan muuteltu esitysten mukaisesti vaihdellen. Käytännössä on myös koettu hyväksi, että yleisö ja ääni- ja valotarkkaamo sijoittuvat esitykseen 80 nähden samassa suunnassa. Pienen näyttämön tuolit Pienen näyttämön siirreltäväksi suunniteltuun varustukseen liittyivät keskeisesti tuolit. Niiden ratkaisua ja valintaa tutkittiin vielä rakennusvaiheessa. Toimisto kirjasi 20.1.1982 päivättyyn kirjeeseensä tai muistioonsa tuolille asetettavat vaatimukset seuraavasti: 1. Hyvä istuinmukavuus 2. Pinottavuus ja rivikytkentä 3. Kaksi käsinojaa 4. Ehjä istuinosa. Mikäli selkä ja istuin ovat erillisiä takana istujan jalat saattavat potkia tms. edessä istujan selkää selkänojan avoimuuden takia. Myös esteettinen kokonaisuus 81 puoltaa ehjää istuinosaa. Samassa todetaan, ettei tällaista tuolia ole vakiomallistoissa, ja että Lahden kaupunginteatteriin suunniteltiin erityistuoli ja Intiimiteatteriin tuoli kehitettiin vakioistuimesta yhdessä valmistajatehtaan kanssa. Toimiston vain hieman myöhempi vastaava muistio tai kirje on päivätty 5.2.1982. Siinä todetaan, että toimistossa oli pidetty 27.1.1982 kokous teatterinjohtaja Ari Kallion ja arkkitehti Erkki Kantosen kanssa. Tällöin oli todettu, että Huonekalutehdas Jouko 82 Mäkinen Oy on ottamassa maaliskuussa tuotantoon Lepofinn-malliston tuolin FAO/L131/K, josta oli nähty suunnitelmat ja prototyyppivalokuva. Mallia esitettiin 83 pienelle näyttämölle, koska ”sopivampaa mallia ei ole saatavana”. Kyseinen tuolimalli on sisustusarkkitehti Pirkko Södermanin suunnittelema, ja se esiintyy 84 nimellä Lepofinn Oy:n tuolimallistojen historiikissa nimellä ”Linea”. Söderman Huoneteatterin päiväämätön luonnos (AAM 45–2971). 80 Huoneteatteri suunniteltiin toiminnallisesti monipuoliseksi siten, että katso saatettiin rakentaa tilaan eri tavoin. Tilaan luonnosteltiin ainoastaan takariveiltään nousevaa katsomoa ja korotettua lavaa. Monissa suunnitelmissa katsomo esitettiin kahdelle sivulle 79 Aalto Elissa. Muistiinpano tai viesti projektiarkkitehdille 17.1.1979. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. Jyväskylän kaupunginteatteri Pekka Tamminen tekijöille 12.3.2014. Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 20.1.1982. Kirje tai muistio ”Jyväskylän teatteritalo. Pienen näyttämön tuoli”. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. 82 Huonekalutehdas Jouko Mäkinen jatkoi konkurssiin menneen Lahden Lepokalusteen toimintaa vuodesta 1979. Tämän jälkeen nykyisin Lepo Products -nimellä toimiva tehdas on vaihtanut omistajiaan useiden konkurssien mukana. 83 Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 5.2.1982. Kirje tai muistio ”Jyväskylän teatteritalo. Pienen näyttämön tuoli”. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. 84 Elektroninen julkaisu Lepo. 60 Years in Furniture. Lepo products. Lahti. 2013. 64. 81 Alvar Aalto -museo 2014 37 työskenteli sisustusarkkitehtina Aallon toimistossa maaliskuusta 1962 kesäkuuhun 85 1984 , ja osallistui muiden muassa Jyväskylän teatteritalon sisustussuunnitteluun. Hänen mukaansa tuolia ei suunniteltu teatteria varten, vaan sen päätyminen teatterin pienen näyttämön kalustukseksi oli osittain sattumaa. Suunnittelijaa ei mainittu toimistossa laaditussa muistiossa erikseen, koska se ei Södermanin mukaan ollut tuolloin tavallista – se, ettei häntä kirjeessä tai muistiossa nimeltä mainittu, ei ollut tarkoituksellista. Tuolin koodin FAO-alku sen sijaan selittyy sillä, että tuolin ensimmäinen toimitus meni FAO:lle Roomaan, jonne Söderman suunnitteli sisustuksia oman toimistonsa nimissä. Tuolia käytettiin myös Osuuspankki-ryhmän eri kohteissa. Sittemmin tuoli oli nimellä ”Linea” ja tuotenumero oli L-251 K. Söderman pitää tuolin varsin huomaamatonta rivikytkentähelaa 86 eleganttina ja aikanaan edistyksellisensä yksityiskohtana. Pienen näyttämön katsomoa ja Lepofinn-tuoli keväällä 2014 (AAM / Malmberg). TOIMINTATILAT Kilpisenkadun puolelle, suuren näyttämön rinnalle sijoittuivat kaikissa suunnitteluvaiheissa teatterin toimintaa tukevat pukuhuoneet sekä toimisto- ja muut tilat, näyttämöön liittyviä lavastepajoja ja vastaavia lukuun ottamatta. Työhuoneisiin saatiin ikkunat kadulle. Lämpiöön liittyvän keittiön vierelle sijoittui erillinen taitelijalämpiö. Portaikot ja aputilat sijoitettiin salin viereen luonnonvaloa paitsi jäävään osaan. Luonnosvaiheissa tiloja oli rajattu käytävää kohti vapaamuotoisesti siten, että käytävän leveys vaihteli. Vielä 1970-luvun alun luonnosvaiheissa huomattavan suuren osan työhuonesiiven alakerroksista vei kahden kerroksen korkuinen harjoitussali. Tämä ratkaisu oli vielä 1977 jatkosuunnittelun lähtötilanteena. 20.4.1970 sarjassa toimistorivi oli varsin selkeä ja lämpiön päädyssä sijaitsi johtajan huone sekä siihen liittynyt parvi. Pääsisäänkäynnin tasolla henkilökunnalle tarkoitetut toimisto- ja pukutilat jatkuivat vuoden 1977 suunnitelmissa aina Vapaudenkadun julkisivuarkadiin asti. Linea-tuolin L-251 K esite (jäljennös Lepo-product Oy). Pienen näyttämön tuolit eivät siis ole Jyväskylän teatteritaloa varten erikseen suunnitellut, vaan aikakauden vakiotuote, joka valittiin parhaiten sopivana teatterin kalustukseen. Tuolin suunnittelija on kuitenkin muihinkin rakennuksen sisustuksiin Aallon toimistossa vaikuttanut sisustusarkkitehti, mikä tekee tuoleista teatteritalon kannalta kiinnostavat. 85 86 Jatkosuunnittelun aikana tämä rakennuksen osa oli jatkuvien suunnitelman tarkennusten kohteena, muiden muassa käyttäjien kuulemisen ja toimintojen aiempaa yksityiskohtaisemman sijoittelun edetessä. Joiltakin osin ratkaisut muuttuivat runsaastikin. Tälläinen oli ompelimo, joka sijoitettiin 6.6.1978 päivätyissä suunnitelmissa Vapaudenkadun puoleiseen päätyyn lämpiön kahvion ylle. Tilan katossa oli 15 pyöreää kattoikkunaa, jotka muodostivat Aallon arkkitehtuurissa eri vuosikymmenten aikana muovautuneen aiheen. Ensimmäisessä pääpiirustusvaiheessa, 29.11.1978 päivätyissä suunnitelmissa, kattoikkunoita oli enää kuusi. Schildt 1994, 317. Pirkko Söderman sähköpostilla Jonas Malmbergille 5.9.2014 ja 8.9.2014. Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 38 Mainituissa, kesällä 1978 laadituissa, suunnitelmissa näyttelijöiden pukuhuoneet ovat saaneet toteutuneen hahmonsa, jossa työtiloihin liittyi pieni eteinen erillisine wchuoneineen. Alkuvuonna 1979 laadituissa rakennuksen tiivistämissuunnitelmissa monet periaatteet säilyivät, mutta tilat vaihtoivat paikkaa. Esimerkiksi ompelimo siirrettiin poliisitalon puoleiseen päätyyn. Sitten 7.3.1979 päivätyissä suunnitelmissa ompelimo sijoitettiin toimisto- ja työhuoneiden rivistöön. Maaliskuun suunnitelmissa myös harjoitussalia pienennettiin, eikä sitä enää kaavailtu toiminnallisten harjoitusten tilaksi. 9.4.1979 päivätyt suunnitelmat vastasivat tilaryhmien osalta sittemmin toteutettuja. Toteutuneissa toimintatiloiksi luettavissa tiloissa on Aallon arkkitehtuurille tyypillistä hierarkiaa, joka näkyy pintamateriaaleissa, yksityiskohdissa, kalustuksessa ja varustuksissa. Suurimmassa osassa näitä toimintatiloja oli erityisesti suunniteltuja valaisimia ja muita yksityiskohtia, joista monet – esimerkiksi väliovien vetimet – ovat Aallon monista rakennuksista tuttuja. Kanttiini Yksi selkeästi arvokkaaseen ja erikseen suunniteltuun joukkoon kuuluvista tiloista on kanttiiniksi kutsuttu henkilökunnan ravintola, joka keittiöineen sijoittuu yleisöaulan alapuolelle. Valaisimet ovat Aallon toimiston suunnitelmien mukaiset, kuten useimmissa muissakin työtiloiksi luettavissa tiloissa, mutta kanttiinin erityinen piirre oli tilan korkeus, joka oli saavutettu jättämällä alakatto pois ja kiinnittämällä valaisimet suoraan holvin alapintaan sekä kuvioiseksi laatoitettu lattia. Lattialaatta oli siivoustarpeiden kannalta merkityksellinen, mutta samalla se yhdisti tilan käytävään ja siten yhteiskäyttöisiin tiloihin. Kanttiinin lattian laatoitussuunnitelma (rajattu AAM 42–3542). Kanttiinin sisustuksen yksityiskohtia. Valaisimet, pöydät, tuolit sekä verhot ovat Artekin ja Aallon toimiston mallistoja (AAM / Malmberg). Jyväskylän kaupunginteatteri Taiteilijoiden lämpiö Taiteilijoiden lämpiö sijoittui yleisölämpiön tasolla olevan keittiön rinnalle työtilojen ryhmään. Tila oli hierarkialtaan korotettu erityisin pienin yksityiskohdin: ikkunapenkkien ja valaisinten avulla. Tilassa toiminnan ratkaisut piirtyivät myös alakattoon ja valaisimiin, kun tarjoilutiskin yllä olivat pienehköt messinkikoristeettomat uppovalaisimet. Lisäksi tila avautui liukuoviseinän kautta viereiseen, suunnitelmissa neuvotteluhuoneena esiintyneeseen tilaan. Taiteilijalämpiötä on otettu lavastustoimen käyttöön, mutta merkitykselliset yksityiskohdat ovat paikallaan ja irtokalustuksesta kertovat muiden muassa Artekin jalkavalaisin A 809, neliön muotoiset ruokapöytinä olleet pöydät sekä ikkunaverhot. Alvar Aalto -museo 2014 39 Liukuovi vetimineen ja yksityiskohtineen on Aallon rakennuksissa yleinen aihe (vas.). Keittiöön liittynyt tarjoilutiskin alue on merkitty alakatossa muuta tilaa vaatimattomammin valaisimin (oik.) (AAM / Malmberg). Liukuoven yksityiskohdat (AAM 45–3277). Jyväskylän kaupunginteatteri Taiteilijalämpiön ja neuvotteluhuoneen ikkunapenkin suunnitelma (AAM 45–3552). Työhuoneet Työhuoneiden arkkitehtuuriin kuuluivat alakatot erityisine valaisimineen ja ikkunalautoineen. Nämä olivat Aallon arkkitehtuurissa tyypillisiä: valaisimissa käytettiin valkoista metallia ja messinkikoristuksia, ikkunalaudat olivat laatoitetut ja tammilistalla reunustetut. Hierarkialtaan merkityksellisemmissä tiloissa ikkunalautoihin liittyi tamminen ikkunapenkkisäleikkö. Taiteilijoiden lämpiön ikkunapenkin ritilä (vas.) on yksi tilojen hierarkiaa osoittava tekijä, joka erottaa tilan työhuoneista (oik.) (AAM / Malmberg). Alvar Aalto -museo 2014 40 muista työtiloista, ja listaan on kirjoitettu käsin ”Kari”, mikä viitannee Artekin huonekaluja edullisempaan kalustesarjaan. Samassa luettelossa johtajan huoneen kokouspöydän tuoleiksi esitetään Artekin tuolia 69, mutta lopullinen valinta lienee 87 muuttunut tästäkin. Nykyisin huoneessa on Yrjö Kukkapuron suunnittelemia ”Haimi”-tuoleja sekä Artekin Ljalkaisen pyöreän neuvottelupöydän ääressä että viuhkajalkaisen matalan pöydän ääressä. Neuvottelupöydän yllä on Artekin riippuvalaisin A337, jonka malli periytyy 1950luvulta. Työhuoneiden, verstaiden ja keittiöiden ikkunapenkin suunnitelma (AAM 45–3553). Moniin tiloihin suunniteltiin kiintokalusteita ja huonekaluja. Osa erityisistä kalusteista ja varusteista on varsin anonyymeja, kuten näyttelijöiden puku- ja kampaushuoneiden peilipöydät ja niiden akryylivarjostimelliset valaisimet, jotka suunniteltiin nimenomaan Jyväskylän kaupunginteatteria varten. Alakattoihin liittyy erityisiä valaisimia useimmissa työtiloissa, myös kampauspöytään liittyvästä akryylivarjostimen valaisimesta tehtiin suunnitelmat Aallon toimistossa (AAM / Malmberg). Erityinen työhuone on ollut teatterinjohtajan huone, joka varhaisissa suunnitteluvaiheissa sijaitsi lämpiöstä nousevien portaiden yläpäässä siten, että työhuoneen vierellä oli esimerkiksi johtajan vieraille oma paikkansa väliajan viettoon. Portaiden jäätyä pois suunnitelmasta johtajan työhuone siirrettiin kanttiiniin johtavan käytävän varrelle alakerrokseen. Tilaa ei osoitettu pintamateriaaleiltaan tai kiinteiltä ratkaisuiltaan muita työhuoneita merkityksellisemmäksi. Irtokalustuksessa esitettiin käytettäväksi Martelan työpöydän ja työtuolin ohella Artekin kalusteita, joista esimerkiksi viuhkajalkainen sohvapöytä (numeroltaan MX800A) kertoi tilan merkityksestä. Säilyneessä irtokalustesuunnitelmasta vastaavia erityispöytiä on mahdollisesti kustannussäästöjen yhteydessä jätetty pois Jyväskylän kaupunginteatteri Teatterinjohtajan huoneessa on nykyiselläänkin Artekin viuhkajalkainen pöytä sekä Yrjö Kukkapuron suunnittelemia ”Haimi”-nojatuoleja, jollaisia on myös pyöreän neuvottelupöydän äärellä (vas.) Neuvottelupöydän yllä on riippuvalaisin A337 (oik.) (AAM / Malmberg). Yksityiskohtia suunniteltiin runsaasti myös työtiloihin liittyviin aputiloihin. Esimerkiksi saunaan suunniteltiin sisustus varsin yksityiskohtaisesti, muun muassa löylyhuoneen oven vedin suunniteltiin yksilöllisesti. 87 Jyväskylän teatteritalo. Valintakalusteet. 22.2.1982. Käsinkirjoitetut korjaukset 14.5.1982. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. Alvar Aalto -museo 2014 41 Gutzeitin pääkonttorissa oli. Näitä valaisimia ei kuitenkaan rakennukseen liene toteutettu ja käytävillä on tavanomaiset SLO:n valmistamat loistevalaisimet. Näiden asennustapa metallisessa alakatossa on Aallon monille toimistorakennusten käytäville ominainen siten, että valaisimet sijaitsevat epäkeskeisesti lähempänä ikkunallisten toimistohuoneiden seinää. Saunaosaston sisustuksen yksityiskohtia (AAM 45–3536). Henkilökunnan sisäänkäynniltä avautuva näkymä kohti aulaa ja lopulta kanttiini käytävän päätteenä (vas.). Ylemmissä kerroksissa käytävät laatoitettiin muovilaatoin (kesk.). Käytävällä on erityinen mustaksi verhoiltu, metallisella holkkijalalla varustettu penkki (vas.) (AAM / Malmberg). Työtiloihin liittyvissä portaikoissa käytettiin sintrattuja lattialaattoja ja tammisia lautoja askelten reunoissa, mikä oli Aallon rakennuksissa totuttu tapa jo vuosikymmeniä. Puiset käsijohteet olivat kuitenkin varsin niukat, eivätkä ne jatkuneet yhtenäisinä kuten monissa varhaisemmissa Aallon kohteissa oli ollut. Portaikon valaisimet olivat osittain alakattoon upotettuja pyöreitä valaisimia Saunaosaston valaisimeksi suunniteltiin SLO:n vakiovalaisin, jolle suunniteltiin yksilöllinen ritilä (AAM 45–3535). Käytävät ja portaikot Ensimmäisessä henkilökunnan työtilojen siiven kerroksessa käytävän ja sisäänkäynnin lattiat olivat sintratulla laatalla laatoitetut ja ylemmissä kerroksissa käytävissä oli ruskea vinyylilaatta. Henkilökunnan sisäänkäyntiaula merkittiin erityiseksi pyöreillä valaisimilla ja seinälaatoituksella, jossa käytettiin valkoista sauvakaakelia. Henkilökunnan portaikon yksityiskohtia (AAM / Malmberg). Muille käytäville suunniteltiin loistevalaisimissa käytettäväksi erityinen häikäisysuoja, joka koostui useasta puolipyöreästä levystä samaan tapaan kuin esimerkiksi Enso- Aputiloissa kuten kellarikäytävillä ja sosiaalitiloissa esiintyi vakiovalmisteisia valaisimia, joista maitolasikupuinen kulmikas valaisin on Iittalan valmistama ”Valoelementti”. Sen Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 42 malli oli suunniteltu jo 1960-luvulla ja valaisinta käytettiin muun muassa Jyväskylän Alvar Aalto -museon rakennuksessa. Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co:n suunnitteli teollisesti 88 89 tuotettuja loisteputkivalaisinten runkoja mm. SLO:lle profiloidun sarjan 500. Myös teatterissa käytettiin SLO:n valaisimia monissa kohdissa. NÄYTTÄMÖN APUTILAT Edellä kuvattujen toimintatilojen ohella teatterin näyttämöön liittyneiden aputilojen ratkaisut muuttuivat ja tarkentuivat rakennuksen suunnittelun edetessä. Nämä tilat – esiripuntakainen näyttämön osa mukaan luettuna – olivat nimenomaisesti teatterin toimintaan liittyneitä tiloja, joihin ei liene liittynyt merkittäviä arkkitehtonisia merkityksiä lukuun ottamatta kuutiomäärältään suurehkon kokonaisuuden vaikutusta rakennuksen ulkohahmoon. Toisaalta näihinkin tiloihin suunniteltiin yksityiskohtaisesti rakennusosia kuten portaita ja alakattoja. Aputilojen valaisimina käytettiin erilaisia vakiovalmisteisia valaisimia (AAM / Malmberg). Sivunäyttämön alakaton yksityiskohta (AAM 45–3522). Kansalaistorin alle, järvinäkymän suuntaan, suunniteltu ravintola oli keskeinen arkkitehtoninen ja toiminnallinen korttelin kokonaissuunnitelmaan liittyvä ajatus. Se oli vielä toteutussuunnittelun alkuvaiheessa mukana osana kokonaisuutta. Vuoden 1977 suunnitelmissa aputilat olivat jo suurentuneet Kansalaistorin järven suuntaisella sivustolla, mutta lähimpänä järveä oli ompelimon tapaisia työtiloja. Näiden siirryttyä toisaalle ja aputilojen käsittäessä torin alle jäävät tilat, saatiin toteutuneista aputiloista tavattoman komeat näkymät – kenties hieman tahattomastikin. Tämä huomioitiin myös Uuden Suomen artikkelissa, jossa arvioitiin uutta teatteritaloa: ”Valoa ja ilmaa tulvii Iittalan ”Valoelementti” esiintyi Arkkitehti 10–11/1967-lehden mainoksessa. 88 Aputilojen valaisinrunkojen tyyppejä ei ole tässä yhteydessä inventoitu, mikä liittyy myöhemmin tehtävään huoneinventointiin. 89 Sähköurakoitsija 1–2/1981. AAM leikearkisto. Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 43 anteliaasti myös jo mainittuihin työtiloihin. Ne ajat ovat Jyväskylässä ohi, jolloin 90 verstaisiin, puvustoon, pukuhuoneisiin jne. ei päivä päässyt eikä kuu kurottanut…” puolelle luonnosteltiin 20.11.1970 päivättyyn sarjaan. Valtuustotornin kantavat rakenteet aiheuttivat muutoin systemaattisiin hallitutkielmiin melko konstikkaita pilarijärjestelyjä. Eräs suurista teatterin toimintaan vaikuttaneista muutoksista, joka aiheutui rakennuksen kuutiomäärän pienentämisestä alkuvuonna 1979, oli harjoitussalin poistuminen rakennuksesta. Kaupunginteatterin henkilökunta tutustui rakennuksen suunnitelmiin 12.–13.3.1979 ja totesi lausunnossaan: Jatkosuunnittelussa pysäköintihalli säilyi eri muodoissaan koko ajan. Hallin yhteys teatterin aulaan alkoi korostua 10.8.1977 päivätyssä sarjassa, jolloin autohallin kulku oli lähes samanveroinen kuin Kansalaistorin alle kaavailtuun ravintolaan. Tällöin myös alemman pysäköintitason yhteyttä aulaan parannettiin siten, että sieltä saatiin suora porrasyhteys aulaan. Työ- ja varastotilojen supistaminen on vaikeuttanut teatterin toimivuutta mutta eräin huonejärjestelyin sitä voidaan jonkin verran parantaa. Harjoitussalin pieneneminen harjoitushuoneeksi rajoittaa tilan käyttöä. Vaikka työ- ja varastotiloja [on] supistettu, teatteri voi toimia tilojen aiheuttamin rajoituksin suunnitellussa teatteritalossa. 91 Tulevaisuudessa lisätiloja joudutaan hankkimaan teatterin ulkopuolelta. Korttelin rakentamisen eriaikainen toteuttaminen huomioitiin 6.6.1978 päivättyyn suunnitelmasarjaan. Tällöin hallin koko esitettiin aiempaa pienempänä ja laajennuksiin varauduttiin. Gummeruksenkadun yhteys ei ollut mahdollinen, joten pysäköintitasojen välinen laaja ramppi vei hallista suurehkon osan. Tässä vaiheessa hallista kaavailtiin aiempaa väljemmät yhteydet teatterin aulaan, sillä halli olisi ennen muun kokonaisuuden valmistumista ensisijaisesti teatteria varten. Suora yhteys aulaan kielii siitä, että pysäköintiä suunniteltiin myös teatterin yleisölle. Pysäköintiä kahdessa kerroksessa tutkittiin monin tavoin, mutta 22.2.1979 päivätyssä suunnitelmassa pysäköinti sijoitettiin enää yhteen tasoon, joka sijaitsi kerroksen aulaa alempana. Näissä ja näitä seuraavissa suunnitelmissa pysäköinnin ratkaisu alkoi vakiintua laajuudeltaan toteutunutta vastaavaksi. Pysäköintihallin yhteys pienehkön portaan kautta yleisöaulan alatasolle säilyi toteutuksessakin, mutta hallin käyttö lienee keskittynyt henkilökunnan tarpeisiin. Toteutuneeseen autohalliin liittyvä erityinen aihe on seinissä käytetty ilmeikäs rei’itetty kalkkihiekkatiili. Seinäverhouksella lienee ollut varsinkin akustinen merkitys. Näyttämöön liittyviä aputiloja (AAM / Malmberg). AUTOHALLI Autohalli oli esiintynyt suurena osana keskustakorttelin kokonaisuuden hankkeessa. Kansalaistorin alapuolelle suunniteltiin ravintolan rinnalle ja osin alle kahteen tasoon erilaisia pysäköintiratkaisuja jo 1965 päivätyissä piirustussarjoissa. Ajoyhteydet halliin oli osoitettu sekä Kilpisenkadulta poliisitalon viereltä että Gummeruksenkadulta. Vielä 1970-luvun alun ensimmäisissä luonnosvaiheissa laajasta pysäköintihallista oli varsin vähäisiä yhteyksiä teatteriin. Siten autohalli vaikuttaakin alkuaan kuuluneen enemmän kaupungintalon hankkeeseen. Ensimmäinen autohallin kulkuyhteys teatterin 90 Eteläpää, Heikki. ”Jyväskylä siirtyy uuteen teatteriaikaan”. Uusi Suomi 14.11.1982. AAM: leikearkisto. Viimeisen virkkeen yliviivaus alkuperäisessä asiakirjassa. Teatteritalon rakennustoimikunnan pöytäkirja 19.3.1979. Liite. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. 91 Jyväskylän kaupunginteatteri Autohalliin liittyvien seinien ilmeikästä rei’itettyä kalkkihiekkatiilimuurausta, jossa sisäänajon vieressä on varoitusvalo teatterin suuren salin ollessa käytössä (AAM / Malmberg). Alvar Aalto -museo 2014 44 94 TAIDETEOSHANKINNAT Julkisiin rakennuksiin on yleensä sijoitettu taideteoksia, mikä tuli kysymykseen myös Jyväskylän teatteritalon tapauksessa. Taidehankintoja käsiteltiin rakennuksen tarkemman suunnittelun aikana, ja teoksille soveliaita sijaintipaikkoja esiteltiin erityisissä suunnitelmissa. Elissa Aalto kirjoitti 5.5.1981 näihin liittyvän selvityksen teatterin taideteoksille soveltuvista paikoista todeten, että sisällä lähinnä lämpiö ja pääporras tulevat kysymykseen. Hän totesi vaihtoehtoisiksi soveliaista sijoituspaikoista: Kivijärvi sai unikuvastaan, ja nimen veistos sai kreikkalaisen tarun mukaan. Kivijärven teos saatiin rakennukseen jo rakennustöiden loppuvaiheessa. Kivijärven tunnetuimpia 95 teoksia on vuonna 1980 paljastettu J. K. Paasikiven muistomerkki Helsingin keskustassa. a) pääportaan yläpuolelle sijoittuva ”mobile”luontoinen teos, b) vapaasti sijoitettu suurehko veistos esim. marmorista, lähelle terassia johtavia ovia c) kuvakudos tai useampia salin pääovien väliin jäävälle matalammalle seinälle sijoitettuna, vaihtoehtoisesti tähän paikkaan voisi ajatella puureliefiä, d) suuri maalaus nk. tupakkalämpiön takaseinälle e) eräänä mahdollisuutena voisi myös olla pääportaan lepotason kaiteeseen liittyvä, tilaa jakava seinämäinen taideteos, niin sanoakseni korkeamman asteen ritiläseinä. Mihinkä näistä vaihtoehdoista päädytäänkin, taideteoksen pitäisi mielestäni olla luonteeltaan abstrakti. Taiteilijaa tai taiteilijoita valittaessa, vaikka kotimaisuudesta pidettäisiinkin kiinni, toivoisin kuitenkin, että valinta suoritettaisiin laajemmalta pohjalta, kuin vain Keski-Suomen taiteilijoiden piiristä. Yleisen kilpailun järjestämistä en kuitenkaan haluaisi suositella. Uskoisin, että parhaaseen lopputulokseen päästäisiin neuvottelemalla suoraan kysymykseen tulevien taiteilijoiden 92 kanssa ja teettämällä teos tilaustyönä. Kaupungin kulttuurilautakunta käsitteli teatterin taidehankintoja kokouksessaan 13.5.1981, joka pidettiin Alvar Aalto -museossa. Kokous päätti museonjohtaja Markku Lahden esityksen mukaisesti tutkittavaksi Elissa Aallon esittämistä sisäteosten vaihtoehdoista pääportaan ylle sijoittuvaa mobilea (a), suurehkoa marmoriteosta (b) sekä tupakkalämpiön taustaseinän maalausta (d). Lahden esitystä täydennettiin vielä siten, että salin pääovien väliin sijoittuvaa teostakin (c) harkitaan. Lisäksi päätettiin, ettei 93 teoksista järjestetä kilpailua. Harry Kivijärven teos ”Galateia” lämpiössä lokakuussa 1982 (AAM 104490). Vuoden 1981 päätöksistä poiketen kulttuurilautakunnan kuvataidejaos kutsui vuonna 1983 Keski-Suomen läänin alueella toimivia kuvataiteilijoita osallistumaan taideteosta koskevaan kilpailuun. Taideteoskilpailu ratkaistiin seuraavan vuoden helmikuussa ja palkintolautakunta valitsi voittajaksi kuvanveistäjä Veikko Hirvimäen (1941–) ehdotuksen ”Väliaika”, ja potkupatinoitua pronssia oleva veistos toteutettiin tupakkalämpiön seinälle. Hirvimäen tunnetuin julkinen veistos on Helsinkiin vuonna 1985 valmistunut kirjailija 96 Mika Waltarin muistomerkki. Hirvimäki toteutti vuonna 1982 pystytetyn professori Päiviö Oksalan muistomerkin, joka sijaitsee Jyväskylässä Alvar Aalto-museon viereisen puroaltaan kupeessa. LÄMPIÖN TAIDETEOKSET Lopulta lämpiöön toteutettiin kaksi teosta, joista Harry Kivijärven (1931–2010) suurehko valkoinen patsas ”Galateia” on italialaisesta Carrara-marmorista. Aiheen veistokseen 94 92 Aalto Elissa 5.5.1981 päivätty muistio ”Taideteosten sijoittaminen Jyväskylän teatteritaloon”. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. 93 Jyväskylän kaupunki. Kulttuurilautakunta. Kuvataidejaos. Esityslista ja pöytäkirjan ote 13.5.1981. Jäljennös AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma. Jyväskylän kaupunginteatteri Verkkosivu http://www3.jkl.fi/taidemuseo/veistokset/veistokset/021.html. Luettu 20.8.2014. Helsingin Sanomat 16.4.2010. ”Kuvanveistäjä Harry Kivijärvi kuollut”. Verkkosivu http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Kuvanveist%C3%A4j%C3%A4+Harry+Kivij%C3%A4rvi+kuollut/11352561437 38. Luettu 20.8.2014. 96 Verkkosivu http://www3.jkl.fi/taidemuseo/veistokset/veistokset/022.html. Luettu 19.8.2014. 95 Alvar Aalto -museo 2014 45 JULKISIVUN K ARYATIDIT ”Väliaika”-teoksen hankinnan yhteydessä käsiteltiin runsaasti teatterin julkisivuun suunniteltuja karyatidi-hahmoja. Alvar Aallon aikaan piirtämää julkisivuluonnosta tulkittiin siten, että lämpiön ikkunoiden väleissä olevien pilarien kohdilla esiintyi veistokset. Kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen oli aktiivinen karyatidien puolestapuhuja, 97 ja veistoshanke oli hänen ajatuksiaan. Hallintokorttelin julkisivu Kirkkopuistoon (rajattu AAM 45–2594a). Veistosten suunnittelusta järjestettiin kutsukilpailu, johon kutsuttiin Heikki Häiväoja, Kari Juva, Matti Nurminen ja Laila Pullinen sekä Nina Terno, joka ei kuitenkaan osallistunut 98 kilpailuun. Ensimmäiselle sijalle asetettiin Pullisen ehdotus ”Kosketus”. Hankkeesta syntyi vilkas keskustelu myös lehdistössä. Kantosen mukaan alun perin karyatideihin myötämielisesti suhtautunut Elissa Aaltokin muutti hankkeen edetessä mielipidettään – syystä joka jäi Kantosellekin epäselväksi. Kantonen pitää edelleen tapahtumaa valitettavana, minkä lisäksi kuvanveistäjä Laila Pullinen närkästyi niin paljon, ettei suostunut kyselystä huolimatta myymään Kantoselle teossarjaan kuulunutta 99 luonnosta. Veikko Hirvimäen teos ”Väliaika” teatterin tupakkalämpiössä (kuva Jyväskylän kaupungin verkkosivulta / Marko Lumikangas). Salin pääovien välinen seinä aulassa jätettiin rakennuksen valmistuttua valkoiseksi pinnaksi, jota on vasta 2000-luvun kuluessa alettu käyttää teatterin mainosten ynnä muun alustana. Alvar Aalto -museon johtaja Markku Lahti oli ilmeisesti ollut epäileväinen hankkeen suhteen jo alkuvaiheessa, ja esitti eräänlaisena kompromissina kuvataidejaoston kokouksessa 28.8.1984, että yksi veistossarjan teos tilattaisiin, mutta tämäkään ei 100 kaupunginhallitukselle sopinut. Julkisivuun liittyneiksi kaavailtuja veistoksia ei toteutettu myöhemminkään. 97 Erkki Kantonen tekijöille 28.8.2014; Keskisuomalainen 24.2.1984 ”Pullisen ja Hirvimäen ehdotukset ykkösiä”. Karimaa 1984, 10. 99 Erkki Kantonen tekijälle 28.8.2014. 100 Keskisuomalainen, päivämäärätön leike Erkki Kantosen kokoelmasta. ”Teatterin koristamiselle takapakkia. Jyväskylä ei tilaa Pullisen karyatideja”. 98 Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 46 HAASTATTELUJA Arkkitehti Vezio Nava haastatteli 2000–2002 useita Aallon toimistossa työskennelleitä arkkitehteja. Haastattelujen pääpaino oli Alvar Aallon elinaikana tehdyissä projekteissa, mutta mm. Jyväskylän teatterin keskeisenä arkkitehtina työskennelleen Sverker Gardbergin haastattelussa 22.5.2002 sivutaan toimiston työtapoja Elissa Aallon johtaman toimiston aikana. Gardberg muisteli: Siihen liittyy tämä mielenkiintoinen tilanne kun Alvar oli vanha ja sairas, niin hän yllättäen sanoi, että muista että minun jälkeen on Elissa cheeffinä täällä. Ja tämä oli minulle monta vuotta hirveän tärkeä pieni lause, joka aina soi siellä jossain päässä. Ja minusta Elissa teki aika merkillisen työn, kun hän sai valmiiksi esimerkiksi Seinäjoen keskustan. Hänen aikana rakennettiin viimeinen talo – teatteri – ja hän melkein onnistui saamaan Jyväskylän keskustan, koska rakennettiin kaupungintalon ensimmäinen vaihe, teatteri, Elissan aikana. Sitten tuli liian paljon oppositiota ennen kuin se viimeinen kaupungintalon vaihe olisi rakennettu, ja ilman sitä ja ilman kaupungintalon tornia koko projekti on jonkinlainen torso ilman päätä, ja se on minusta sääli. [--] Sitä kritisoi[tiin] monella taholla. Joku on sanonut, että teatteri ilman keskustatornia ei ole ihan oikealla paikalla vielä, että siinä pitäisi olla tämä kokonaisuus. Torikokonaisuus olisi nyt esimerkiksi tärkeä, teatterin tiloja on pistetty jonkun toripinnan alle, mutta tori 102 on vain fragmenttina, torinpätkänä siinä olemassa. Torikokonaisuus puuttuu. Tämän rakennushistoriallisen selvityksen työstön yhteydessä on kuultu teatterin suunnittelussa mukana ollutta arkkitehti Vezio Navaa sekä sisustusarkkitehti Pirkko Södermania. Lisäksi haastateltiin kaupunginarkkitehtina vuosina 1960–1988 työskennellyttä Erkki Kantosta. Näiden haastattelujen yhteydessä saatu tieto on sisällytetty tämän selvityksen asianmukaisiin kohtiin. Laila Pullisen ”Kosketus” (kuva: Vastin 1.3.1984). Ilta-Sanomien kärkevästi kirjoitetussa Pullisen haastattelussa hylkäämisen perusteiksi esitettiin teosten hintaa ja veistosten sopivuutta teatterin julkisivuun. Haastattelussa Pullinen totesi: ”On taiteen kannalta inhottavaa, että tällaista asiaa käytetään poliittiseen temppuiluun [--] kutsukilpailun jälkipuintiin on liittynyt poikkeuksellisen paljon 101 intriigin makua. Jo sekin, että lopullinen päätös siirrettiin kunnallisvaalien jälkeen.” 101 Ilta-Sanomat 13.11.1984 ”Jyväskylä hylkäsi Pullisen veistossarjan. ’Tämähän on skandaali’”. Jyväskylän kaupunginteatteri 102 Alvar Aalto -museo 2014 Haastattelusarja 2000–2002. Haastattelu 28. Gardberg. AAM: tallennekokoelma, haastattelut. 47 RAKENNUKSEN ARVOISTA Rakennus on kauttaaltaan hyvin säilynyt, joten aiemmin kovakouraisesti tai ymmärtämättömästi käsiteltyjä rakennusperinnön kannalta merkityksettömiä kohtia rakennuksessa ei ole. Rakennuksen huolelliseen suunnitteluun ja toteutukseen on kuulunut kokonaisvaltainen tavoite rakennuksen arkkitehtonisesta kokonaisuudesta. Myös jatkossa keskeisenä tavoitteena tulee olla kaikkien rakennuksen sisä- ja ulkotilojen säilyminen osana eheää kokonaisuutta. Rakennuksen hyvin säilyneeseen ulkoarkkitehtuuriin kohdistuvia oleellisia teknillisiä tai toiminnallisia muutospaineita ei tätä selvitystä laadittaessa ole tiedossa. Tämän selvityksen osan tavoitteena oli esitellä rakennuksen historian ja arkkitehtuurin kannalta merkityksellisiä kohtia – sekä arkkitehtonisia erityispiirteitä että näköpiirissä olevien muutostarpeiden kannalta erityisen tarkastelun kohteiksi joutuvia. Näitä seurattavaksi tunnistettavia ja esitettäviä kohtia ja kokonaisuuksia paljastuu lisää tarkemman tilainventoinnin ja tulevan peruskorjauksen ja restauroinnin suunnittelun aikana, ja tässä esitellyt ovat siten osittain esimerkinomaisia. Tässä luvussa on esimerkinomaisina joitakin seurattaviksi esitettyjä kohtia. Kohteiden erityiset piirteet on kuvailtu tilakohtaisesti luvussa ”toteutuneet sisätilat” sekä julkisivujen sauvakaakelikysymystä on kuvailtu luvussa ”kalkkikivilaatoista keramiikkasauvoihin”. Seurantaa varten on laadittu erilliset kortit suunnittelijoiden täydennettäviksi ja käyttöön. Vastavalmistunut teatteri (AAM 104422). Jyväskylän kaupunginteatteri Teatteri esiteltiin Arkkitehti-lehdessä ja julkaistiin lehden kansikuvana vuonna 1983. Alvar Aalto -museo 2014 48 SUURI NÄYTTÄMÖ: AKUSTIIKKA SEURATTAVAT KOHDAT Kaikista jäljempänä esitellyistä kohdista – sekä täydentävien selvitysten ja jatkosuunnittelun aikana mahdollisesti esille nousevista – on sopivassa suunnittelun tai toteutuksen syytä kirjata vastaukset seuraaviin kysymyksiin: 1) 2) 3) 4) 5) Korjaus- ja muutostoimenpiteen tavoitteet ja niiden perustelut Suunnittelussa tutkitut korjauksen ja muutosten vaihtoehdot sekä niiden perustelut Valittu vaihtoehto ja valinnan perustelu Toteutuksen kuvaus ja mahdollisten purkutöiden yhteydessä havaittua Arkkitehtisuunnittelijan muita havaintoja LÄMPIÖN JA AULAN VÄL INEN YHTEYS Lämpiön ja aulan välinen liikuntaesteisten yhteys esimerkiksi hissinä on rakennuksen käytön kannalta keskeinen tarve, joka on ilmennyt jo ennen hankesuunnittelun alkua. Molemmissa kerroksissa olevat tilat ovat erittäin merkitykselliset sisätilojen arkkitehtonisen kokonaisilmeen kannalta, joten hissin sijoittaminen on toiminnallisuuden ohella mitä suuremmissa määrin esteettinen ja tilojen säilyttämiseen liittyvä kysymys. Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: toiminnallisesti katsottuna yhteys on välttämätön, jotta varsinkin ikääntyvien käyttäjien tarpeisiin voidaan vastata. Rakennuksen säilymisen kannalta toimenpiteessä ei ole kiirettä. Hissin sijoittamisesta tulee laatia vaihtoehtojen punninta siten, että hissivaihtoehtojen tekniset, toiminnalliset ja esteettiset ominaisuudet ja vaikutukset tulevat tarkoin harkituiksi. SUURI NÄYTTÄMÖ: KATSOMO JA ESIRIPPU Teatterin suuren näyttämön katsomoon tarvitaan tilaltaan ja kulkuyhteydeltään liikuntaesteisille soveltuvia paikkoja. Toisaalta nykyaikaisen teatteritekniikan ohjausta näytäntöjen ajan on tarpeen kehittää siten, että äänen- ja valaistuksen hallinta voivat kehittyä teatterin toimintona. Katsomon penkit ovat osana tilan ilmanvaihtoa ja penkkien verhoilujen kangasosat ovat osin repeytyneet. Penkkien tavoin salin interiöörin keskeinen osa on rakennusta varten erikseen suunniteltu ja toteutettu esirippu, joka on niin ikään osin kulunut ja repeytynyt. Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: toiminnallisesti katsottuna liikuntaesteisten kulkua katsomoon ja katsomossa on välttämätöntä helpottaa, jotta varsinkin ikääntyvien käyttäjien tarpeisiin voidaan vastata. Rakennuksen säilymisen kannalta toimenpiteessä ei ole kiirettä. Penkkien kunnostamisen ja ylläpidon periaatteet on syytä ratkoa, ja penkkien ylläpitäminen kuuluu rakennuksen normaaliin huoltoon, ja on sikäli kiireistä myös tilan arvokkuuden säilyttämiseksi. Esiripun säilyttämisen ja konservoinnin toimenpiteet on syytä suunnitella nopastikin ja esiripun enenevä vaurioituminen on syytä estää. Jyväskylän kaupunginteatteri Teatterin suuren näyttämön akustiikka on erityinen kysymys, jota on yritetty ratkoa jo aikaisemmin. Saliin on asennettu sähköisiä järjestelmiä ja tilan arkkitehtuurin kannalta keskeisiä seinille kiinnitettyjä akustisia heijastimia on muokattu. Ongelmana on käyttäjien mukaan varsinkin katsomon paikkojen eriarvoisuus. Lisäksi osa ongelmista liittyy kahden vakiintuneen käyttäjän, eli teatterin ja sinfoniaorkesterin, erilaisiin akustisiin tarpeisiin. Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: rakennuksen säilymisen kannalta toimenpiteessä ei ole kiirettä. Akustiset ratkaisut tulevat ajankohtaisiksi osana peruskorjauksen ja restauroinnin suunnittelua. Arkkitehtuuriin oleellisesti vaikuttavia muutoksia tulee kuitenkin välttää, jotta tilan keskeiset arvot voivat säilyä ja salin tulee arkkitehtuuriltaan liittyä alkuperäisen intention mukaisesti rakennuksen muiden tilojen arkkitehtuuriin. HUONETEATTERI Rakennuksen suunnitelmiin ei alkuvaiheessa kuulunut huoneteatteria, eli pientä näyttämöä. Se tuli suunnitelmiin tarkemman rakennussuunnittelun aikana kesäkuussa 1978 ensin Vapaudenkadun ja Kilpisenkadun kulmaan, josta se siirrettiin toteutuneelle paikalleen rakennuksen kuutiomäärän pienentämisen yhteydessä. Sali suunniteltiin black box -tyyppiseksi ja joustavaksi siten, että katsomorakenteet tehtiin liikutettavaksi ja kytkettävät istuimet olivat keveät ja siirrettävät. Käytännössä esimerkiksi katsomon muuntelun mahdollisuuksia ei ole juurikaan hyödynnetty, sillä rakenteet ovat kohtuullisen painavat ja siirtoihin tarvittava henkilötyömäärä on osoittautunut suureksi. Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: rakennuksen säilymisen kannalta toimenpiteessä ei ole kiirettä, mutta huoneteatterin käyttöä on perusteltua kehittää rakennuksen peruskorjauksen yhteydessä siten, että tila palvelee teatterin tarpeita. Huoneteatterin istuimilla on merkitystä osana rakennuksen historiaa, mutta niiden korvaamista uudenlaisella katsomolla voidaan harkita. Joka tapauksessa jonkinlainen kokonaisuus istuimia on perusteltua säilyttää jossakin käytössä teatterissa. LÄMPIÖN JA HENKILÖKUNNAN KANTTIININ KEIT TIÖT Teatterin toiminnat ovat siltä osin muuttuneet, ettei erilliselle keittiölle henkilökunnan kerroksessa ja lämpiökerroksessa ole tarvetta. Toimintojen yhdistäminen on käyttökustannusten kannalta tavoitteellista, minkä lisäksi teatterin lämpiön kahvion nykyistä laveampi toiminta on tavoitteena. Molempiin keittiöihin liittyy osin erityyppisesti käsiteltyjä tarjoiluista nauttimisen tiloja, eli lämpiö, taiteilijalämpiö sekä henkilökunnan kanttiini. Taiteilijalämpiön käyttö on muuttunut, mutta tila on monine yksityiskohtineen säilynyt. Alkuperäisessä koko korttelia käsittelevässä suunnitelmassa varsinainen yleisölle ja osittain henkilökunnallekin suunniteltu ravintolapalvelu oli kaavailtu Kansalaistorin alle siten, että ravintola olisi palvellut koko korttelin tarpeita. Teatteritaloa ei liene ajateltu varsinaiseksi yleisöravintolaksi. Alvar Aalto -museo 2014 49 Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: rakennuksen säilymisen kannalta toimenpiteellä ei ole kiirettä, mutta teatterin toimintojen kannalta asia tulee ratkottavaksi viimeistään peruskorjauksen yhteydessä. Rakennuksen hierarkiassa kokoontumistiloiksi suunnitellut lämpiö ja taiteilijalämpiö sekä kanttiini ovat erityisiä merkityksellisiä kohtia, joiden erityiset piirteet tulee huomioida suunnittelussa ja mahdollisissa käyttötarkoituksen muutoksissa. Keittiöiden koneistukseen ja laitteistoon liittyvät muutokset ja uudet tarpeet on syytä kartoittaa ja punnita niiden vaikutukset keittiöiden viereisiin tiloihin ja teknisiin järjestelmiin. valonjako ja värilämpötilat. Valaisinten yksityiskohtainen inventointi tulee tehtäväksi huoneinventoinnin yhteydessä (ks. seuraava kohta). TEATTERIN SISUSTUKSE T JA KALUSTUKSET Rakennuksen arkkitehtuuriin kuuluvat erottamattomana osana Aallon toimistossa suunnitellut sisustukselliset kokonaisuudet. Toimistossa suunniteltiin useita osia kiinto- ja irtokalustukseen, minkä lisäksi osa irtaimistosta valittiin Artekin tai muiden valmistajien mallistoista. Näitä yksityiskohtia on osittain tunnistettu tämän selvitystyön yhteydessä, mutta kattavaa huoneinventointia ei ole tilattu ja laadittu. SISÄÄNKÄYNTIAULAN YLEISÖPAL VELUT Tavoitteet muun muassa lipunmyynnin henkilöturvallisuuteen liittyen ovat 1980-luvulta muuttuneet siten, että rakennuksen jatkosuunnitteluvaiheissa pois jäänyt toinen poistumisreitti tuulikaapin yhteydessä olevasta lipunmyynnistä on osoittautunut tärkeäksi. Toisaalta lipunmyynnin kehittäminen teatteria laajemman palvelun pisteeksi saattaa tulla kysymykseen. Kokonaisuudessaan aula on yksi rakennuksen yleisöpalvelun keskeisen tilasarjan – aula-lämpiö-sali – osana sisätilojen arkkitehtuurin ydintiloja. Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: rakennuksen säilymisen kannalta toimenpiteellä ei ole kiirettä, mutta teatterin toimintojen kannalta asia tulee ratkottavaksi viimeistään peruskorjauksen yhteydessä. Rakennuksen hierarkiassa aula ja sen marmorilla korostettu lipunmyyntipiste ovat erityisiä merkityksellisiä kohtia, joiden erityiset piirteet tulee huomioida suunnittelussa ja mahdollisissa käyttötarkoituksen muutoksissa. Aulan toimintojen kehittämisen reunaehtoja tulee punnita kokonaisvaltaisesti rakennuksen arkkitehtuurin ja mahdollisesti muuttuvien toimintojen kannalta. ERIKSEEN SUUNNITELLUT VALAISIMET Rakennuksen arkkitehtuuriin kuuluvat erottamattomana osana Aallon toimistossa suunnitellut valaisimet sisällä ja ulkona. Rakennuksen hierarkiassa erityisvalaisimilla on suuri merkitys (ks. myös seuraava kohta ”teatterin sisustukset ja kalustukset”). Valaisimet toteutti Valaisinpaja Ky, mutta monia merkityksellisiä – messinkirenkainkin viimeisteltyjä – ja todennäköisesti rakennusta varten suunniteltuja valaisimia on toteuttanut myös Sähköliikkeiden Oy, eli SLO. Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: kattavat kaluste- ja huoneinventoinnit ovat tarpeen tilojen arvojen yksityiskohtaisen määrittelyn tueksi, selvitys on perusteltua laatia kokonaisuudessaan ennen varsinaisen peruskorjaussuunnittelun aloittamista. JULKISIVUJEN ERITYIS ET PINNAT Julkisivujen kohdilla peruskorjauksessa ei hankesuunnitelman perusteella tule tehtäväksi arkkitehtuuria muuttavia toimenpiteitä. Pintamateriaaleissa on käytetty luonnonkiveä, sauvakaakeleita ja erikoisia kalkkihiekkatiiliä, jotka ovat muodostavat kukin erityisen kysymyksen julkisivujen ylläpidon ja peruskorjauksen vaiheisiin. Tehtävissä tarkoissa rakenteellisissa kuntoselvityksissä tekniset tarpeet tulevat määritellyiksi. Julkisivujen materiaalit tarkentuivat vasta toteutussuunnitteluvaiheessa, jolloin päädyttiin elementteihin kiinnitettyihin, kohdetta varten toteutettuihin keraamisiin sauvoihin. Näiden julkisivupinnat toteutettiin valkobetonisina elementteinä (ks. selvityksen luku ”rakennuksen hahmo ja julkisivut”). Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: Rakennusteknillinen kiireellisyys selviää kuntoselvityksistä. Kunnostuksissa tarvittavien materiaalinen hankinta muodostaa erityisen kysymyksen, luonnonkiven osalta alkuperäistä vastaavan kiven hankinta tapahtuu kivitoimittajien kautta. Autohallin yhteydessä käytettyä kalkkihiekkatiiltä tulee todennäköisesti autohallin osittaisen käyttötarkoituksen muutosten yhteydessä purettavaksi, jolloin varaosahankinta hoitunee työmaalla. Sauvakaakeleiden osalta tulee kyseeseen selvittää erilaisia vanhoja varastoja ja mahdollisia keraamikkoja, jotka voivat toteuttaa mallien mukaan uusia. Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: rakennuksen säilymisen kannalta toimenpiteellä ei ole kiirettä, mutta valaisinten kunnostukset tulevat pohdittaviksi peruskorjauksen suunnittelun yhteydessä. Valaisinten mahdollisissa muutoksissa tulee huomioida myös Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 50 Mahlamäki, Rainer. 2011. ”Mikä on oikein?”. Arkkitehti 1/2011. 54–58. Suomen Arkkitehtiliitto. Helsinki. LÄHTEET Keskisuomalainen 24.2.1984. “Pullisen ja Hirvimäen ehdotukset ykkösiä”. Jäljennös Erkki Kantosen lehtileikekokoelmasta. ARKISTOT Yksilöidyt sisältötiedot käytetyistä arkistolähteistä on kunkin alaviitteen yhteydessä. Alvar Aalto -museon (AAM) dokumenttiarkisto. Schildt, Göran. 1994. Alvar Aalto. A Life’s Work. Architecture, Design and Art. Otava. Keuruu. Alvar Aalto -museon (AAM) kirjearkisto. PAINAMATTOMAT LÄHTEE T Alvar Aalto -museon (AAM) leikearkisto. Rossi, Leena. 1997. Jyväskylän hallintokortteli – kaupunkitiloja empirestä Alvar Aaltoon ja tulevaisuuteen. Diplomityö Tampereen teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla 10.12.1997. Alvar Aalto -museon (AAM) piirustusarkisto. Lampén, Eira. 2000. Alvar Aallon Jyväskylän poliisitalo. Taidehistorian pro gradu -työ Jyväskylän yliopistossa 18.7.2000. Artekin piirustus- ja dokumenttikokoelma (talletettu AAM). Jyväskylän kaupunginarkisto. Verkkosivuja. Yksilöidyt tiedot alaviitteissä. Jyväskylän kaupungin rakennusvalvontaviraston arkisto. SUULLISET TIEDONANNOT PAINETUT LÄHTEET Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 1982. Jyväskylän kaupunginteatteri. Paino: Tampereen Keskuspaino. Kantonen, Erkki, haastattelu Jyväskylässä 28.8.2014, Jonas Malmberg ja Mari Murtoniemi. Nava, Vezio, keskustelu Jonas Malmbergin kanssa Tiilimäessä 11.3.2014. Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 1983. ”Jyväskylän kaupunginteatteri”. Arkkitehti 5– 6/1983. 46–53. Suomen Arkkitehtiliitto. Helsinki. Söderman, Pirkko, useita puhelinkeskusteluita ja sähköpostikirjeenvaihtoa Jonas Malmbergin kanssa elo-syyskuussa 2014. Jyväskylän kaupunginteatteri 1961–2011. Työryhmän toimittama 50-vuotisjuhlajulkaisu. PunaMusta Oy, Joensuu. Jäppinen, Jussi. 2005. Oletko koskaan nähnyt kauniin kaupungin? Jyväskylän ruutuasemakaava-alueen vaiheet 1800-luvulta 2000-luvulle. Minerva-kustannus. Helsinki. Karimaa, Marja. 1984. ”Valo vai Hirvimäki teatterin lämpiöön?”. Vastin 1.3.1984. Jäljennös Erkki Kantosen lehtileikekokoelmasta. Koho, Timo. 1991. Teatteriarkkitehtuurin merkitysarvot. Teatterirakentamisen suhde yhteiskunnan arvomaailmaan kaupungistuvassa Suomessa. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 97. Helsinki. Korhonen, Pirkko. 2005. Jyväskylän sinfonia. Torvisoittokunnasta kaupunginorkesteriksi. Jyväskylän sinfonia. Jyväskylä. Jyväskylän kaupunginteatteri Alvar Aalto -museo 2014 51
© Copyright 2024