Teatteritalon - Jyväskylän kaupunki

w
Toteutuneet sisätilat.......................................................................................................24
Sisällys
Perustiedot ........................................................................................................................... 4
Teatterisali ..................................................................................................................24
Selvityksestä ......................................................................................................................... 5
Lämpiö ........................................................................................................................28
Tiivistelmä ............................................................................................................................ 6
Aula .............................................................................................................................33
Pari vuosikymmentä suunnittelua ................................................................................ 6
Pääsisäänkäynti ..........................................................................................................35
Osittain toteutunut kulttuuri- ja hallintokeskus ........................................................... 6
Pieni näyttämö ...........................................................................................................37
Teatteritalon arvoista ja säilymistavoitteista ............................................................... 7
Toimintatilat ...............................................................................................................38
Suunnittelu ja rakentaminen ................................................................................................ 8
Näyttämön aputilat ....................................................................................................43
Kaupunki tarvitsee teatterin ............................................................................................ 8
Autohalli .....................................................................................................................44
Teatterin paikka................................................................................................................ 8
Taideteoshankinnat ............................................................................................................45
Arkkitehtuurikilpailu 1961 ................................................................................................ 9
Lämpiön taideteokset .................................................................................................45
Toimeksianto Alvar Aallolle 1964 ................................................................................... 10
Julkisivun karyatidit ....................................................................................................46
Luonnosvaiheet 1964–1971 ........................................................................................... 10
Haastatteluja ..................................................................................................................47
Hallintokeskus 1964–1965 ......................................................................................... 10
Rakennuksen arvoista .........................................................................................................48
Teatteri toukokuussa 1965 ......................................................................................... 11
Seurattavat kohdat .........................................................................................................49
Luonnosvaihe 1969–71 .............................................................................................. 13
Lämpiön ja aulan välinen yhteys ................................................................................49
Toteutussuunnittelu 1977–1982 .................................................................................... 15
Suuri näyttämö: katsomo ja esirippu..........................................................................49
Kavennukset Vapaudenkadun ja Kilpisenkadun julkisivuilla ...................................... 16
Suuri näyttämö: akustiikka .........................................................................................49
Rakennuksen hahmo ja julkisivut ............................................................................... 17
Huoneteatteri .............................................................................................................49
Rakennuslupahistoria ..................................................................................................... 21
Lämpiön ja henkilökunnan kanttiinin keittiöt .............................................................49
Rakennustyöt ................................................................................................................. 21
Sisäänkäyntiaulan yleisöpalvelut ................................................................................50
Erikseen suunnitellut valaisimet .................................................................................50
Teatterin sisustukset ja kalustukset ...........................................................................50
Julkisivujen erityiset pinnat ........................................................................................50
Lähteet................................................................................................................................51
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
3
PERUSTIEDOT
Kohde
Osoite
Suunnittelijat
Arkkitehti
Rakennesuunnittelija
Sähkö- ja teatteri- tekninen
suunnittelu
LVI-suunnittelija
Äänitekninen suunnittelu
Rakentajat
Pääurakka ja maalaustyöt
Ilmastointityöt
Sähkötyöt
Teatteritekniset työt ja hissit
Vesi- ja lämpöjohtotyöt
Sprinklertyöt
Äänitehoste- ja
vahvistinlaitetyöt
Erikoispiirretyt valaisimet
Valaistuslaitetyöt
Valaistusohjaus ja
himmenninlaitetyöt
Kalustehankinnat
Julkisivuelementit
Rakennuttaja
Suunnitteluvuodet
Jyväskylän kaupunginteatteri
Rakennuslupa
Jyväskylän kaupunginteatteri
Vapaudenkatu 36, 40100 Jyväskylä
Kaupunginosa 1, kortteli 3, tontti -
Rakennustyöt
Luonnosvaihe: Alvar Aalto avustajinaan mm. Eric
Adlercreutz, Olli Kari, Kai Liestalo, Vezio Nava, Matti
Pöyry ja Jaakko Suihkonen.
Toteutusvaihe: Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co.
Elissa Aalto avustajinaan Masateru Asano, Sverker
Gardberg, Tide Hüsser, Seppo Kanerva, Marjatta
Kivijärvi, Michele Merckling, Vezio Nava, Pirkko
Söderman
Esirippu: Irma Kukkasjärvi
Insinööritoimisto Helander & Nirkkonen.
Pekka Helander, Taisto Voipio
Insinööritoimisto Eero Rönkkö Ky.
Esko Lehtiö, konsulttina Birger Grönholm
LVI-insinööritoimisto Chyneius & Vainio.
Raimo Chydenius, Esko Kettu
Insinööritoimisto Mauri Parjo Oy
Jyväskylän kaupunki, rakennusvirasto,
vastaava mestari Reino Ikävalko
Ilmateollisuus Oy
Are Oy
Oy Kone Ab
Jyväskylän kaupunki, vesihuoltolaitos
Sammutinputkitus Oy
Lahti-Sound
Suurimmat muutokset ja
peruskorjaukset
Omistus
Kaavatilanne
lupanumero 179-1980-9, päätös 16.1.1980
rakentamisenaikaiset muutokset 179-1982-20124,
päätös 15.9.1982
töiden aloitus 11/1980
peruskiven muuraus 22.8.1980
harjannostajaiset 2.10.1981
pääurakan vastaanottotarkastus 31.8.1982
vihkiäisjuhla 12.11.1982
1995 sähköinen ACS-akustiikkajärjestelmä suureen
saliin, Oy Hedcom Ab
Jyväskylän kaupunki
kaavatunnus 179 01:136
lainvoimaiseksi 18.11.1998
Yleisten rakennusten korttelialue.
Laajuustiedot
Kerrosala
Kerrosala 8 100 k-m², josta autohallin ja ajoväylän
osuus 1 290 m² *
Kokonaishyötypinta-ala 5 826 m² *
Tilavuus
Kokonaistilavuus 46 750 m³, josta autohallin ja
ajoväylän osuus 4 120 m³ *
Suojelutilanne
Rakennus on Valtioneuvoston päätöksellä osa
Valtakunnallisesti merkittävää rakennettua
kulttuuriympäristöä (www.rky.fi).
Rakennusta ei ole suojeltu asemakaavassa. Kaupunki
omistajana käsittelee rakennusta kuten suojeltua.
Muutoksia ohjaa Alvar Aalto -säätiö.
Aiemmat selvitykset
Kuntoselvitys 29.9.2003, Engel Rakennuttamispalvelut
Oy
* Arkkitehtitoimiston laskelman mukaan (Alvar Aalto & Co. 1983. 53).
Valaisinpaja Ky
Finn-tuonti Oy
Helvar Oy
SOK – Vaajakoski, Herman Lassi Oy, OTK-Kalusteosasto,
Plan-Kaluste Oy
Kerrostyö Oy, Kerroselementti
Jyväskylän kaupunki
luonnosvaihe 1964–1971
toteutussuunnittelu 1978–1982
Alvar Aalto -museo 2014
4
SELVITYKSESTÄ
Jyväskylän teatteritalon rakennushistoriallinen selvitys on ensimmäinen Aalto-säätiössä
tehtävä Alvar Aallon kuoleman jälkeen toteutuneen kohteen lavea katsaus. Selvityksessä
sivutaan suunnittelun ajoituksen mukana esille nousevia tekijyyskysymyksiä, mutta
periaatteessa rakennukseen on tämän selvityksen tekemisessä suhtauduttu samoin kuin
mihin tahansa Aallon toimiston tuotantoon kuuluvaan teokseen. Aallon toimistossa on
ollut jo 1930-luvulta alkaen Alvar ja Aino Aallon ohella runsaasti muita arkkitehteja, eikä
yksittäisen suunnittelijan osuutta kollektiivisesti tehtyjen suunnitelmien tai arkkitehtonisten kokonaisuuksien osalta ole mahdollista tai kenties tarpeellistakaan erottaa.
Teatteritalo on selvityksen tekemishetkellä kohtuullisen nuori rakennus, ja siten se on
säilynyt arkkitehtuuriltaan ja yksityiskohdiltaan erittäin hyvin. Arkkitehtuuriin keskeisesti
vaikuttaneita muutoksia ei ole tehty, ja suuri osa pintamateriaaleistakin on alkuperäisiä.
Rakennus on Aallon myöhäiselle arkkitehtuurille tyypillinen, ja siinä on käytetty runsaasti
aiemmilta vuosikymmeniltäkin tuttuja aiheita, materiaaleja ja yksityiskohtia. Tästä
selvityksestä on tilauksen yhteydessä rajattu pois kattavat inventoinnit tilojen, pintojen,
yksityiskohtien ja kalusteiden osalta. Näitä on Aalto-säätiön näkemyksen mukaan
perusteltua tehdä ennen varsinaisen peruskorjauksen ja restauroinnin suunnittelun
alkua. Tällöin voidaan saada suunnittelun ja kustannusten kannalta keskeisiä tarkempia
tietoja esimerkiksi talotekniikan kunnostuksiin muun muassa alakattojen, niiden
valaisinten ja rakenteiden kiinnistystapojen osalta. Rakennuksen kalustukseen ja
varustukseen kuuluu myös runsaasti nimenomaan tässä rakennuksessa arvokkaita
yksityiskohtia ja esineitä, joita on esimerkkien omaisesti nostettu esille tässä
selvityksessä. Näidenkin kannalta kattavat tilainventoinnit tulevat kysymykseen.
Tekijät ja lähteet
Selvityksen on laatinut Alvar Aalto -säätiöllä arkkitehti, FM Jonas Malmberg avustajanaan
FM Mari Murtoniemi. Työtä on ohjannut Alvar Aalto -säätiön johtaja arkkitehti, TkL
Tommi Lindh.
Selvityksen keskeisinä lähteinä ovat Alvar Aalto -museon arkistot, joissa on kattava
kokoelma piirustuksia, kirjallisia suunnitelmia, pienoismalleja, valokuvia ja lehtileikkeitä
teatteritalon eri vaiheista. Näiden lisäksi museoon on talletettu Artekin piirustuskokoelma. Näiden lisäksi käytettyjä arkistolähteitä ovat Jyväskylän kaupungin arkisto sekä
rakennusvalvontaviraston arkisto. Selvityksen yhteydessä on myös kuultu ja haastateltu
joitakin rakennuksen suunnittelu- ja rakennusvaiheessa Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto &
Co:ssa työskennelleitä suunnittelijoita sekä kaupunginarkkitehtina hallintokorttelin
arkkitehtuurikilpailusta ajoista 1980-luvun loppuun palvellutta Erkki Kantosta.
Tilaaja
Selvityksen tilaaja on Jyväskylän kaupungin tilapalvelu edustajanaan suunnittelupäällikkö
Ulla Rannanheimo.
Helsingissä 16.10.2014.
Rakennushistoriallisen selvityksen rinnalle on viimeaikoina nostettu esille erityinen
säilyttämisen hallintasuunnitelma. Tällainen on pitkäjänteisen arvorakennuksen
ylläpitämisen keskeinen väline, ja siinä määritellään kokonaisvaltaisia periaateita ja
tavoitteita muutoksille siten, että rakennuksen kulttuuri- ja rakennushistorialliset
merkitykset tulevat riittävällä tavalla huomioitua ja säilytettyä. Tämän selvityksen
yhteydessä ei ole laadittu kattavaa säilyttämisen hallintasuunnitelmaa, mutta selvityksen
lopussa olevassa luvussa on esitetty tehtävien suunnitelmien yhteydessä erikseen
seurattavia rakennukseen liittyivä seikkoja, joihin liittyviä ratkaisuja on erityisesti
pohdittava, vaihtoehtoja punnittava ja valintoja perusteltava. Tätä tarvetta varten
selvityksen lopussa on erilliset seurantaan liittyvät kysymykset, joiden avulla käsillä
olevassa hankesuunnittelussa ja tulevassa peruskorjaussuunnittelussa sekä varsinaisen
rakennustyön aikana esille tulevia tietoja saadaan kirjattua tulevan ylläpidon ja
seuraavien korjaussuunnittelujen taustatiedoiksi.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
5
tehdyt muutokset ovat sittemmin osoittautuneet ongelmallisiksi: esimerkiksi
harjoitusnäyttämöstä luovuttiin sekä liikuntaesteisten yhteyksiä vähennettiin.
TIIVISTELMÄ
PARI VUOSIKYMMENTÄ S UUNNITTELUA
Jyväskylän kaupunginteatteri liittyi kulttuuri- ja hallintokeskuksen suunnitelmaan, joka
Alvar Aallolta tilattiin kesällä 1964. Korttelin suunnitelmasta oli järjestetty muutamaa
vuotta aikaisemmin arkkitehtuurikilpailu, johon Aalto toimistoineen ei ilmeisesti
osallistunut. Kaupunki lienee ollut toimeksiannossa aktiivinen osapuoli.
Aallon toimistossa luonnosteltu suunnitelma käsitti koko korttelin, ja korttelin nurkka,
johon teatteri sittemmin rakennettiin, oli varattu ”ohjelmaltaan monikäyttöiseksi
tarkoitetulle kulttuurielämää palvelevalle rakennukselle”. 1960-luvun puolivälissä
laadituissa suunnitelmissa tämä kulttuurirakennus vakiintui teatteriksi ja haki muotoaan.
Suunnitelmien yhteisenä kantavana ajatuksena oli näkymä Kirkkopuistosta hallinto- ja
kulttuurirakennusten välistä Jyväsjärvelle.
OSITTAIN TOTEUTUNUT KULTTUURI- JA HALLINTOKESKUS
Kulttuuri- ja hallintokeskuksesta toteutui ainoastaan osa: poliisitalo vuonna 1970, virastotalo vuonna 1978 ja teatteri vuonna 1982. Korttelisuunnitelman kannalta keskeinen osa,
eli teatterin vierelle suunniteltu Kansalaistori jäi puolikkaaksi, kun torin toiselle puolelle
kaavailtu kaupungintalon laajennus sekä siihen liittynyt, torin keskeinen elementti
valtuustotorni, jäivät toteutumatta. Teatteritalon lähiympäristö rajautuu varsinkin
kaupungintalon suuntaan keskeneräisesti. Jyväsjärven suunta jäi myös osittain
jäsentymättömäksi, kun teatterin suunnitelmat muuttuivat ja Kansalaistorin alle
suunniteltu teatterin ja kaupungintalon yhteinen ravintola ulkoterasseineen ja niihin
liittyneine kulkureitteineen poistuivat suunnitelmasta.
Teatteritalon ulkoarkkitehtuuri sai huhtikuussa 1970 laadituissa luonnoksissa
toteutunutta vastaavan hahmonsa. Toteutussuunnittelun aikana tehdyistä monista
muutoksista huolimatta voidaan perustellusti sanoa, että teatteritalon keskeiset
arkkitehtoniset ratkaisut syntyivät 1970-luvun alussa. Rakennuksen hahmo ja julkisivujen
jäsentelyt muotoutuivat viimeistään tuolloin. Suunniteltu rakennus rajautui tiivisti
Vapaudenkadun ja Kilpisenkadun nurkalle, ja lämpiö avautui suuren lasiseinän kautta
Kirkkopuistoon ja Kansalaistorille. Kadunvarren pohjoisnurkka muotoutui aulan rinnalla
olleiden tilojen vuoksi tuolloin varsin umpinaiseksi ja lämpiöstäkin kaavailtiin vain
yläikkunoita, vaikka lämpiö oli jo tässä vaiheessa avattu koko Vapaudenkadun julkisivun
mittaiseksi – tämä piirre siirtyi myös toteutuneeseen rakennukseen, vaikka tilaratkaisut
rakennuksen sisällä muuttuivat. Toteutuneessa rakennuksessa aulakin ulottui aina
Kilpisenkadun varteen asti.
Alvar Aallon kuoltua 11.5.1976 arkkitehtitoimisto jatkoi toimintaansa Elissa Aallon
johdolla. Hän toimi myös teatteritalon suunnittelusta vastanneena arkkitehtina ja
allekirjoitti Jyväskylän teatteritalon 29.11.1978 päivätyt pääpiirustukset sekä näiden
täydennykset.
Teatteritalon suunnitelmaa muutettiin runsaasti vielä pääpiirustusten laatimisen jälkeen.
Rakennuksen tilavuutta leikattiin ja rakennuksen kokonaisuutta kavennettiin Kilpisenkadun suunnalta siten, että toteutunut rakennus asettuu korttelirakenteessa eheästi
jatkaen poliisitalon julkisivulinjaa. Monet tässä vaiheessa kustannusten säästämiseksi
Jyväskylän kaupunginteatteri
Jyväskylän kulttuuri- ja hallintokeskus ilmakuvassa syksyllä 1982, teatterin ulkotyövaiheessaan
keskellä (AAM ar 147).
Alvar Aalto -museo 2014
6
TEATTERITALON ARVOIS TA JA SÄILYMISTAVOIT TEISTA
Teatteritalon käyttö on jatkunut alkuperäistä vastaavana, joten kohtuullisen nuori
rakennus on säilynyt pintamateriaalejaan myöten varsin kattavasti. Yksittäisten tilojen
käyttötarkoituksia on työhuoneosassa vaihdettu ja joitakin väliseiniä on rakennettu.
Uudet seinätkin on tehty rakennusta säilyttäen siten, etteivät ne ulotu alakattopintoihin
asti.
Rakennukseen yksilöllisesti suunnitellut valaisimet ovat säilyneet kattavasti, kuten eri
tilojen monenlaiset irto- ja kiintokalusteet. Osa tiloista – varsinkin näyttämöiden
yhteydessä – on ollut kovalla kulutuksella, mikä näkyy pintamateriaaleissa, mutta suuri
osa pinnoista on säilynyt erittäin hyvin. Se kielii rakennuksen asianmukaisesta ja
pitkäjänteisestä hoidosta. Hyvin säilyneiden tilojen ja pintojen osalta Alvar Aalto -säätiön
näkemyksen mukaan on perusteltua tavoitella mahdollisimman kattavaa säilyttämistä, ja
mahdollisesti purettavien osien tilalle tehtävissä on perusteltua ylläpitää rakennuksen
eheää vaikutelmaa.
toteutettu monista varhaisemmista Aallon toimistossa suunnitelluista esikuvistaan
poiketen elementtitekniikalla.
Varsinkaan tällaisen kauttaaltaan hyvin säilyneen rakennuksen kannalta tilojen suojeluluokitusten esittäminen ei ole Alvar Aalto -säätiön näkemyksen mukaan tavoiteltavaa.
Mahdollisesti tehtävillä luokitusrajoilla on valitettava taipumus piirtyä näkyväksi osaksi
arkkitehtuuria. Rakennukseen suunniteltavat ja toteutettavat muutokset tulee pohtia
luonteviksi osiksi säilytettävää kokonaisuutta siten, ettei rakennuksesta välittyvä
yhtenäinen vaikutelma häiriinny.
Taloteknisiä järjestelmiä on tarpeen uudistaa ja kohentaa, mutta varsinkaan työtilojen
osalta suuria ongelmia ei ole ollut. Alvar Aalto -säätiö pitää tavoitteena tutkia olemassa
olevien kanavistoja hyödyntämistä mahdollisimman laajasti, jolloin säilyneitä ja vaurioitumattomia pintoja ja alakattoja pystyttäisiin vaalimaan ja toimenpiteiden kokonaismäärää
rajoittamaan.
Keskeisen sisätilan, suuren näyttämön salin, akustiikka on osoittautunut ongelmaksi.
Erityisesti salin paikkojen väliset kuuluvuuserot ovat suuret, minkä lisäksi akustiikka ei
tyydytä varsinkaan talossa säännöllisesti esiintyvän sinfoniaorkesterin tarpeita.
Akustiikkaa on koetettu parantaa käyttämällä teknisiä järjestelmiä sekä muokkaamalla
salin seinien akustisia heijastimia, mutta tämä ei ole tuottanut toivottua muutosta. Sali
seinien väritystä muutettiin myös hieman alkuperäistä tummemmaksi 1987. Muutoksista
huolimatta sali on säilyttänyt alkuperäiset piirteensä, ja muiden muassa professori Irma
Kukkasjärven rakennusta varten suunnittelema esirippu on säilynyt – joskin osin
kulutuksesta vaurioituneena.
Rakennuksen ulkoarkkitehtuuri on säilynyt alkuperäistä vastaavana. Ainoastaan tilapäisen
oloisia mainoslaitteita on kiinnitetty Kilpisenkadun puoleiselle julkisivulle. Rakennuksen
keskeiset materiaalit: luonnonkivi, keraamiset sauvat ja kuparikatteet ovat
osoittautuneet pitkäikäisiksi. Yksittäisissä paikoissa luonnonkivipinnoissa on merkittäviä
mekaanisesti aiheutettuja vaurioita. Keraamisella sauvalla verhoillut julkisivut on
Teatteri Kirkkopuiston suunnalta keväällä 2014 (AAM / Malmberg).
Ulkoarkkitehtuurin osalta näkyvät, suuret muutokset eivät Alvar Aalto -säätiön mukaan
tule kysymykseen. Rakennuksen ajatus kivetyltä Kansalaistorin tasolla olevasta, osin
vapaamuotoisesta kokonaisuudesta tulee säilyttää alkuperäisen toteutuksen mukaisena.
Kansalaistorin taso sen sijaan toteutui vain osittain, ja tason jatkaminen sekä mahdolliset
lisä- ja täydennysrakennukset sen alla ovat teatteriinkin liittyen varsin mahdollisia –
kenties joskus toteutuva kaupungintalon laajennus ja valtuustorni ovat luonnollisesti eri
1
rakennuksia.
1
Jonas Malmberg laati tämän tiivistelmän tekstin rakennusperintöä ja säilyttämisen tavoitteita käsitteleväksi
hankesuunnitelman osuudeksi 19.8.2014. Kieliasua on tämän raportin oikolukuvaiheessa kohennettu.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
7
SUUNNITTELU JA RAKENTAMINEN
Suomessa rakennettiin erityisen paljon teattereita 1960–80-luvuilla. Suomalaista teatteriarkkitehtuuria tutkineen Timo Kohon mukaan ilmiö liittyy yhteiskunnan muutoksiin,
kuten kaupungistumiseen, lisääntyneeseen vapaa-aikaan sekä valtion kulttuuri2
politiikkaan, joka linjasi kulttuurin osaksi julkisia palveluita.
Perinteisesti Suomessa teattereita olivat perustaneet yhteisöt, kuten harrastajaryhmät
tai aatteelliset yhteisöt. Valtio ja kunnat ryhtyivät tukemaan olemassa olevia teattereita
taloudellisesti jo 1930-luvulla, mutta pitkään teatteri merkitsi pikemminkin toimintaa
kuin paikkaa: varsinaisia teatterirakennuksia Suomessa oli vähänlaisesti. Heikki ja Kaija
Sirenin suunnittelema Suomen kansallisteatterin Pieni näyttämö muodostikin ennakkotapauksen valmistuessaan vuonna 1954, sillä se oli moderni teatterirakennus jolla oli
3
itsenäinen, julkinen identiteetti.
Valtio ryhtyi 1960-luvun alussa määrätietoisesti organisoimaan teatteria julkiseksi
kulttuuripalveluksi ja sen myötä kunnille myönnettiin rakentamisavustuksia teatterirakennuksiin. Uusia teattereita suunniteltiin ja rakennettiin 1960-luvun nosteessa ainakin
Turkuun, Ouluun, Kuopioon, Helsinkiin ja Tampereelle. Aallon toimiston Seinäjoelle,
Rovaniemelle ja Jyväskylään suunnittelemat teatterit ovat osa samaa ilmiötä, vaikkakin
lopullinen toteutus valmistui vasta 1980-luvulla.
korostivat teatterirakennuksille tunnusomaista näyttämötornia, kun taas esimerkiksi
Sirenit ja Alvar Aalto häivyttivät näyttämötornin osaksi rakennusta ja korostivat
4
enemmän teatterin kaupunkikuvallista ilmettä.
KAUPUNKI TARVITSEE TEATTERIN
Ammattiteatterin juuret Jyväskylässä ovat vuodessa 1911, jolloin Jyväskylän Työväen
Näytelmäseura esiintyi ensimmäistä kertaa. Vuosikymmenten mittaan teatteritoiminta
5
kasvoi ja ammattimaistui, ja vuonna 1943 nimeksi otettiin Jyväskylän Työväen Teatteri.
Jyväskylän kaupunginteatteri perustettiin vuonna 1961 jolloin Jyväskylän kaupunki,
Jyväskylän Työväenyhdistys ja Jyväskylän Työväenteatterin kannatusyhdistys muodostivat
6
Jyväskylän Teatteri Oy:n. Teatterirakennuksena palveli edelleen Alvar Aallon
suunnittelema, vuonna 1925 valmistunut Työväentalo. Rakennus oli kuitenkin ammattiteatterille vaikea toimintaympäristö, sillä sali oli pieni, ja teknisten tilojen puuttuessa
puvustus ja lavasteet jouduttiin valmistamaan muualla. Asianmukaiselle teatterirakennukselle oli siis suuri tarve.
TEATTERIN PAIKKA
Aalto esitteli korttelin suunnitelmaa kaupunginvaltuustolle kesäkuussa 1965. Hän
perusteli teatterin sijaintia ja hahmoa:
Koko kaupungintalokorttelin tuohon Vapaudenkatu–Kilpisenkatu kulmaan olen sijoittanut
kaupunginteatterin. Se oli kaupunginjohtajan toivomus. Ainakin kannattaisi kokeilla,
sopiiko se siihen. [-- Teatteri] on suunniteltu lähtemällä siitä minkälainen teatteri tai
7
teatteritalo-konserttitaloyhdistelmä tähän sopisi.
Arkkitehti-lehti esitteli valmistuneen teatterin laveasti sivuillaan sekä kannessa. Teatterin
sijainnin valikoitumista kuvailtiin artikkelissa:
Timo Penttilän suunnittelema Helsingin kaupunginteatteri (vas.) sekä Marjatta ja Martti Jaatisen
suunnitteleman Oulun kaupunginteatterin suunnitelman havainnekuva (oik.) Arkkitehti-lehden
teatterinumerossa 10–11/1967.
Moderni teatteri rakennustyyppinä oli haaste, jota 1960-luvun arkkitehdit ratkoivat eri
tavoin. Tyypillisiä yhteisiä piirteitä olivat arvokkuus, juhlavuus ja edustavuus. Laadukkaat
julkisivumateriaalit korostivat rakennuksen julkista luonnetta, samoin arkadisisäänkäynnit sekä lämpiöiden avaaminen julkisivuun suurilla ikkunapinnoilla. Useat arkkitehdit
2
3
Koho 1991. 19.
Koho 1991. 15.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Kaupungin päättävissä elimissä haluttiin tarkastaa, löytyisikö kaupungin alueelta
tilavampi tontti teatteria varten. Lopputulokseksi kuitenkin tuli, että Jyväskylän
kokoisessa kaupungissa teatterin sijoittaminen sydänkeskukseen palvelee parhaiten
8
asukkaita.
4
Koho 1991. 25.
Jyväskylän kaupunginteatterin juhlajulkaisu. 4.
6
Jyväskylän kaupunginteatterin juhlajulkaisu. 8.
7
Kaupunginvaltuuston kokouksen pöytäkirja 21.6.1965. Yleisliite asia n:o 210. Jyväskylän kaupunginarkisto.
8
Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 1983. 46.
5
Alvar Aalto -museo 2014
8
Teatterin paikalla sijaitsi hirsitalo, joka purettiin ennen rakennustöiden alkua marraskuun
9
alussa 1979.
Ongelman ratkaisemiseksi Jyväskylän kaupunki järjesti vuonna 1961 yleisen arkkitehtuuri12
kilpailun kaupungin hallintokorttelin suunnittelemisesta. Kilpailuohjelmassa oli
kaupungin hallinto- ja virastotilojen lisäksi poliisilaitos sekä kaupunginkirjasto. Teatterirakennuksen tarpeesta oli keskusteltu, mutta kilpailuohjelmasta se jätettiin pois.
13
Olemassa oleva kaupungintalo tuli säilyttää.
Aalto tai hänen toimistonsa eivät ilmeisesti osallistuneet Jyväskylän hallinto- ja kulttuurikeskuksen arkkitehtuurikilpailuun. Alvar ja Elissa Aallon kanssa yhteistyötä muun muassa
teatterin, poliisitalon ja kaupunginmuseon rakennusten toteuttamisen yhteydessä tehnyt
kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen pitää myös ilmeisenä, ettei Aallon toimistosta
osallistuttu kilpailuun. Hänen mukaansa Aallon ehdotus olisi kyllä ollut varsin
todennäköisesti tunnistettavissa kilpailuehdotusten joukosta, eikä hän muista Alvar tai
14
Elissa Aallon kanssa puhutun arkkitehtuurikilpailusta.
Kilpailuun saapui kaikkiaan 26 ehdotusta. Jäppisen mukaan tuomaristo korosti Ranta15
puiston ja Kirkkopuiston yhdistämistä sekä järvimaiseman liittymistä suunnitelmaan.
Järven korostaminen ei nykyisessä kaupunkirakenteessa vaikuta enää yhtä perustellulta,
sillä rantaviivaa on siirretty noin 100 metriä Rantaväylän rakentamisen yhteydessä 198016
luvulla. Lisäksi näkymään vaikuttaa rautatien sähköjohdot pilareineen.
Teatterin paikalta purettu puutalo (AAM 110311).
Kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen piti jo tuolloin valikoitua paikkaa, tai vähintäänkin
sijaintia keskustassa, ainoa mahdollisena. Hänen mukaansa tuolloin kaupungin keskustan
arvoa ei pidetty samalla tavalla keskeisenä kuin nykyisin. Tavoitteena tuolloisessa
keskustelussa oli myös esikaupunkien elävöittäminen. Jyväskylän kokoisessa kaupungissa
tämä ei kuitenkaan hänen mukaansa ole eikä ollut mahdollista rajallisten yleisömäärien ja
10
muun muassa julkisen liikenteen järjestelyjen vuoksi.
ARKKITEHTUURIKILPAILU 1961
Jyväskylän kaupungin ensimmäinen vahvistettu asemakaava vuodelta 1837 määrittelee
kaupungin hallintorakennuksen paikan kirkkopuiston eteläiselle puolelle, keskimmäiselle
kolmesta tontista. Ilmeisesti maapohjatutkimusten perusteella kaupungintalo päätettiin
11
kuitenkin rakentaa korttelin kulmatontille. Se valmistui vuonna 1899.
Vuosikymmenten mittaan kaupungin hallinto kasvoi ja virastot alkoivat levittäytyä
kaupungintaloa ympäröiviin puutaloihin. Toimitilojen puute kävi vähitellen vaikeaksi niin
kaupungin omilla virastoilla kuin valtion toiminnan piiriin kuuluvalla poliisilaitoksellakin.
Timo ja Tuomo Suomalaisen ehdotus hallinto- ja kulttuurikeskukseksi vuodelta 1961 (Arkkitehti
1/2011. 58).
12
9
Teatteritalon rakennustoimikunnan pöytäkirja 10.10.1979. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän
kaupunginteatterin kokoelma.
10
Erkki Kantonen tekijälle Jyväskylässä 28.8.2014.
11
Rossi 1997. 7.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Rossi 1997. 15–16.
Rossi 1997. 15–16.
14
Erkki Kantonen tekijälle Jyväskylässä 28.8.2014.
15
Jäppinen 2005, 225.
16
Jäppinen 2005, 229.
13
Alvar Aalto -museo 2014
9
Timo ja Tuomo Suomalaisen ehdotus Porrastori voitti kilpailun. Kilpailulautakuntaa
miellytti ehdotuksen väljä diagonaalisuus, joka jätti kunnioittavasti tilaa vanhan
17
kaupungintalon ympärille sekä säilytti pitkän näkymän kirkkopuistosta kohti järveä.
TOIMEKSIANTO ALVAR AALLOLLE 1964
Jyväskylän kaupunki sivuutti Timo ja Tuomo Suomalaisen kilpailuvoiton vain pari vuotta
myöhemmin. Suomen arkkitehtiliitto SAFAN puheenjohtaja Rainer Mahlamäki viitannee
juuri Jyväskylän hallintokorttelin tapaukseen arkkitehdin ammattietiikkaa käsittelevässä
Arkkitehti-lehden 1/2011 artikkelissaan, koska artikkelin kuvituksessa on rinnastettu
Suomalaisten ja Aallon hallintokorttelin pienoismallit. Mahlamäki kirjoittaa:
On kerrottu, että itse Alvar Aalto ei aina muistanut korrekteja ammatilliseen
käyttäytymiseen liittyviä tapoja. Hän saattoi mennä kollegan ja tilaajan väliin ja näin
18
”houkutteli itselleen työtehtävän”. Mene ja tiedä.
Kaupunginarkistosta ei löydy dokumentteja tehtävän annosta Aallolle, mutta Jäppisen
19
mukaan kaupungin tavoitteena oli kaupungin imagon kohottaminen. Myös kaupungin20
arkkitehti Erkki Kantosen mukaan tämä oli ilmeinen tavoite. Aallon arkistossa
säilyneestä aineistosta ei voi päätellä, oliko aloitteen tekijä kaupungin johdosta vai
arkkitehtitoimistolta, mutta kesäkuussa 1964 asia on ollut vireillä ja kaupunginjohtaja Veli
Järvinen vieraili Aallon toimistossa. Aalto kirjoitti tälle neljä päivää myöhemmin:
Viitaten vierailuunne luonamme 2.6.1964 ja sen yhteydessä käymiimme neuvotteluihin
minulla on kunnia ilmoittaa, että puolestani katson voivani ottaa vastaan Jyväskylän
kaupungintalon suunnittelutehtävän.
Kuten keskusteluissamme ilmeni, tulisi tehtävän ensimmäinen osa olemaan nähdäkseni
1:200 kokonaisluonnos kaupungintalokorttelin järjestelyksi, jonka jälkeen seuraisi poliisija oikeustoimen rakennuksen toteuttaminen hankkeen ensimmäisenä rakennusvaiheena.
Ennen kyseisten luonnosten tekemistä on ennenaikaista arvioida rakennuskustannuksia
edes karkeasti, koska alueelle tulevat rakennuksetkaan eivät ole vielä täysin määriteltyjä
21
(teatteri, kirjasto) puhumattakaan mahdollisen maasto- ja istutustyön osuudesta.
Osasyy Suomalaisten suunnitelman hylkäämiseen lienee ollut kaupungin uusi linjaus
tilaohjelmasta. Kirjastoa ei rakennettaisikaan hallintokeskukseen, vaan sille etsittäisiin
paikka muualta kaupungista. Sen sijaan hallintokeskukseen tulisi teatteri, joka voisi toimia
myös kongressi- ja edustuskäytössä. Aalto itse puolsi tätä muutosta, koska näki teatterin
22
sopivan paremmin edustavaan kokonaisuuteen. Teatteria oli sitä paitsi harkittu jo
arkkitehtuurikilpailun yhteydessä, joten muutos oli helppo hyväksyä. Sen sijaan kiivasta
poliittista keskustelua käytiin siitä, oliko soveliasta sijoittaa poliisilaitos hallinto- ja
kulttuurikeskukseen. Vaihtoehdoksi poliisitalolle esitettiin kirjastoa, mutta Aalto vakuutti
että poliisitalon olisi sijaittava nimenomaan kaupungin keskustassa. Paine poliisien
toimitilapulan ratkaisemiseen oli myös niin kova, että kirjastosta korttelissa luovuttiin ja
23
poliisitalo jäi tilaohjelmaan.
Kaupunginarkkitehtina ja kilpailuvaiheessa suunnittelulautakunnassa toiminut Erkki
Kantonen muistelee, ettei suunnittelijavaihdos tullut kaupungin rakennusviraston tietoon
vielä valmisteluvaiheessa. Aallon toimiston tulo suunnittelijaksi esiteltiin valmiina
päätöksenä, ja valinta tehtiin siis muualla kuin rakennusvirastossa, mikä ei ollut tavallinen
käytäntö. Toisaalta hanke oli ollut muutoinkin poikkeuksellinen, sillä vielä tuolloin
pääperiaate oli, että kaupungin rakennushankkeet suunnitellaan ja rakennetaankin
kaupungin omina töinä. Kantonen arvelee, että kaupunginjohtaja Veli Järvisen ohella
professori Päivö Oksala oli valinnan taustalla. Oksala oli myöhemminkin Aallon
24
arkkitehtuurin tukija ja vaikutti muun muassa Alvar Aalto -museon perustamiseen.
LUONNOSVAIHEET 1964–1971
Hallinto- ja kulttuurikeskuksen luonnosvaiheen ehdotuksessa Kilpisenkadun ja Vapaudenkadun nurkka oli varattuna ”ohjelmaltaan monikäyttöiseksi tarkoitetulle kulttuurielämää
25
palvelevalle rakennukselle”. Korttelin toisella reunalla Vapaudenkadun varrella sijaitsi
kaupungintalo. Näiden väliin muodostui torialue, jota suunnitelmissa kutsutaan
Kansalaistoriksi. Tämä korttelin suunnittelua ohjannut periaate säilyi ja muotoutui
luonnosvaiheiden aikana.
HALLINTOKESKUS 1964 –1965
Varhaisin päivätty suunnitelma Jyväskylän hallintokeskuksesta on 11.11.1964 päivätty
asemapiirustus. Siinä korostettiin erikseen kirkon edestä avautuvaa näkymää
rakennusten sommitelmaa ohjaavana tekijänä. Teatteri ja hallintorakennukset rajasivat
näkymää, jonka oikeaan reunaan sijoittui valtuustotorni. Teatterin ja kaupungintalon
välinen alue kivettiin Kansalaistoriksi, jolle valtuustotorni asettui. Rakennusten välistä
lähti tuolloisessa asemakaavassa esitetty jalankulkusilta Hannikaisenkadun yli.
26
Jalankulkusilta liittyi yleiskaavaa laatineen professori Olli Kivisen suunnitelmiin.
17
Rossi 1997. 17.
Mahlamäki 2011. 55.
19
Jäppinen 2005, 225.
20
Erkki Kantonen tekijälle Jyväskylässä 28.8.2014.
21
Alvar Aallon kirje Veli Järviselle 6.6.1964. Allekirjoittamaton jäljennös. AAM dokumenttiarkisto, Jyväskylän
hallintokorttelin aineistot.
18
Jyväskylän kaupunginteatteri
22
Rossi 1997. 18.
Lampén 2000. 32.
24
Erkki Kantonen tekijälle Jyväskylässä 28.8.2014.
25
Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 1983. 46.
26
Jäppinen 2005. 225.
23
Alvar Aalto -museo 2014
10
Jalankulkusilta jätettiin luonnosvaiheessa pois jo vuonna 1965, mutta se palasi
suunnitelmiin jälleen toteutussuunnittelun 10.8.1977 päivätyssä sarjassa. Tällöin
laaditussa Kansalaistorin tasoa esittelevässä piirustuksessa on edelleen näkyviä työstöjälkiä sillan leveyden ja tason liittymisen osilla. Asemakaava-arkkitehti Vainio ilmoitti
kirjeessään Aallon toimissa työskennelle arkkitehti Heikki Tarkalle 22.8.1978, että
”jalankulkusilta sekä samalla myös korttelin läpi tapahtuva jalankulku on poistunut
27
kuviosta”. Sillasta luovuttiin pian, sillä uudessa asemakaavassa ei sitä enää ole, eikä sitä
ole enää 19.9.1978 päivätyissä piirustuksissa.
Ensimmäiset päivätyt pohjapiirustukset ovat tammikuulta 1965. Tällöin rakennuksen
sisätilojen suunnitelmaan liittyi edellä kuvatun lämpiön avautumissuunnan ohella
toinenkin erityisen kiinnostava kaupungintalon laajennukseen liittynyt aihe. Teatterin ja
kaupungintalon suunnitelma nivoutui yhteen Kansalaistorin alapuolella, jossa sijaitsi
Jyväsjärven suunnan näkymiin avautunut ravintola. Ravintolan rinnalla, kaupungintalon
puolella, oli kaavailtu tiloja valtuustoryhmille ja kaupunginhallitukselle – niinikään järven
suuntaan avautuvina.
Varhaisissa luonnoksissa poliisitalon yläosaltaan myöhemmin vapaamuotoiseksi
muuttunut muuri mutkitteli ainoastaan pohjapiirustuksen tasolla. Muoto liittyi teatterin
Kansalaistorin puoleiseen julkisivuun, joka jatkui lämpiön suurena ikkunaseinänä. 1960luvun suunnitteluvaiheissa teatterirakennuksen tilojen suuntaukset poikkesivat
toteutuneeseen verrattuna siten, että lämpiön pääjulkisivu avautui suunniteltua
kaupungintaloa ja Kansalaistoria kohti.
Hallintokeskuksen 12.1.1965 päivätty asemapiirustus (AAM 45–2536).
TEATTERI TOUKOKUUSSA 1965
Toukokuussa 1965 päivätyssä sarjassa sisätilan arkkitehtoniset teemat ovat selkiytyneet.
Teatterin aulasta päästiin useita portaita ylös Kansalaistorin tasolla olevaan lämpiöön.
Yhteys torin alla oleviin baariin ja ravintolaan kabinetteineen sekä näiden vierellä olevaan, nyt lounashuoneeksi nimettyyn, kaupungintalon edustustoimintaan liittyneeseen
tilaan oli sisätilan kannalta erityinen aihe. Siinä toistui Aallon arkkitehtuurissa jo vuosikymmeniä ilmenneitä piirteitä, kuten valoisien ja hämärien tilojen liittyminen toisiinsa
sekä arkkitehtonisen huipennuksen saavuttaminen kontrastin avulla. Näissä Kansalaistorin alapuolella olleissa tiloissa ravintola komeine järvinäkymineen oli tällainen
huipentuma sisääntulokerroksessa, ja sen saattoi saavuttaa sekä teatterin että
kaupungintalon suunnasta.
Aalto esitteli tiloja kaupunginhallitukselle kesäkuussa 1965 seuraavasti:
Hallintokeskuksen 11.11.1964 päivätty asemapiirustus (AAM 45–2526).
27
Vainio 22.8.1978. Kirje Heikki Tarkalle. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Tänne puutarhamaisiin alaosiin on laitettu ravintolatilat, jotka yhtenäisesti voivat palvella
kaupungin hallintoa ja teatteri–konserttitaloa. Ne on käytettävä aina reservinä silloin kun
Jyväskylän kaupunki tahtoo edustaa tai olla esim. kongressien ja kokouksien paikkana.
Tällä lailla saamme yhteyden pysymään vaikka aukko Jyväsjärveen on auki. [--]
Torin alla on teatterin ja kaupungin hallintokeskuksen välillä ravintola, joka terassi-
Alvar Aalto -museo 2014
11
maisesti liittyy Jyväsjärveen päin. [--] Kaupunginvaltuuston istuntosali ja teatteri toimivat
yhtenä elementtinä silloin kuin niin tarvitaan. [--]
Toivoisin , että arvollisille herroille on käynyt selväksi se pääasia, että erilliset yksiköt
28
voivat toimia yhdessä ja ne voivat muodostaa yhden kokonaisuuden.
Teatterin seinän muoto muuttui taitteiseksi ollen ehkä ennemminkin teema pohjapiirustuksessa kuin todellinen rakennuksen näkyvä arkkitehtoninen aihe.
Hallintokeskuksen 10.5.1965 päivätty teatterin sisäänkäynnin tason pohjapiirustus (rajattu AAM
45–2549).
Pienoismalli tammikuussa 1965 päivättyjen suunnitelmien mukaisesti (AAM esinekokoelma:
pienoismalli 02E103).
Kansalaistorin suuntaan lämpiö esitettiin tässä luonnosvaiheessa aiempaa suljetummaksi
siten, että suuret ikkunat olivat lämpiön järven puoleisessa päädyssä. Aiemmin aina
Vapaudenkadulle asti ulottunut vapaamuotoinen seinäaihe katkesi jo Kansalaistorille
sijoittuneeseen rakennuksen suorakulmaiseen nurkkaan, mutta tässä luonnosvaiheessa
se kääntyi alemmalla tasolla teatterin ja poliisitalon välistä Kilpisenkadun julkisivuksi.
28
Kaupunginvaltuuston kokouksen pöytäkirja 21.6.1965. Yleisliite asia n:o 210. Jyväskylän kaupunginarkisto.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Varhaisissa luonnoksissa teatterin ulkohahmo oli vielä huomattavan erilainen kuin lopulta
toteutunut. Rakennus vetäytyi Vapaudenkadun katulinjalta ja Kansalaistorilta porrastuen
usessa vaiheessa. Kattotasot olivat selkeästi erilliset ja niiden hahmossa korostui
mahdollisesti betonirakenteeksi suunniteltu katon poimutettu muoto. Kansalaistori kiersi
teatterin lämpiötä pitkälle näyttäytyen kaiteena aina pääsisäänkäynnin yläpuolelle
saakka, eli Kansalaistori jatkui tavallaan lähes Kilpisenkadun ja Vapaudenkadun
kulmaukseen asti. Kaupunkikuvassa tämä nurkka ei siis luonnosvaiheessa vielä ajateltu
kadun kulmausta korostavaksi.
Kansalaistorin alle ravintolan ja edustustilojen rinnalle pimeään jääneet tilat Vapaudenkadun katulinjaan asti täyttyivät alakellarissa autohallilla. Ylemmällä tasolla laaja pilaristruktuurin rytmittämä tila nimettin ”keskusvarastoksi”.
Alvar Aalto -museo 2014
12
Valtuustotorni oli korttelisuunnitelman ehdoton kiinnekohta. Se suunniteltiin verhoilluksi
osin mustalla luonnonkivellä, mikä korosti sen erityisasemaa korttelissa. Valtuustotornia
luonnosteltiin varsin tarkoin jo kesällä 1965. Aalto perusteli tornia kaupunginvaltuustolle
21.6.1965 seuraavasti:
Meillä on kaupungintaloja, joissa kansliat ovat 15-kerroksisia tai korkeampia. Kaupunginvaltuuston istuntosali on sitten pieni ”kilpikonna”. Minun käsitykseni mukaan pitäisi olla
29
päinvastoin.
Valtuustotornin 10.5.1965 päivättyjä luonnoksia (AAM piirustusarkisto: Hallintokorttelin
suunnitelmat).
Teatterin kannalta tässä toteutumattomassa suunnitelmassa on kiinnostava yksityiskohta. Istuntosalin leikkauspiirrokseen on hahmoteltu yläosastaan kaartuva,
viuhkamainen pystysuuntainen sommitelma, kenties taideteos tai akustinen rakenne.
Samantapainen aihe toteutettiin sittemmin teatterissa pari vuosikymmentä myöhemmin.
LUONNOSVAIHE 1969 –71
Teatteritalon suunnittelussa oli seesteinen vaihe vuosikymmenen loppupuolella.
Ainoastaan yksittäisiä luonnoksia tai muita suunnitelmia on säilynyt. Eräs käsivarainen
sommitelma teatteritalosta päivättiin heinäkuulle 1969. Siinä teatterin katsomon suunta
on kääntynyt siten, että lämpiön ja aulan sijoittuminen Vapaudenkadun puoleiselle
julkisivulla vahvistui.
Hallintokeskuksen 12.1.1965 päivätty perspektiivi (AAM 45–2537).
Korttelin luonnos 3.7.1969 (AAM 45–2564).
Korttelin pienoismalli vuodelta 1965, jolloin suunnitelmaan kuului myös Gummeruksenkadun
ylittävä toimisto-osa (AAM esinekokoelma: pienoismalli 0E7).
Jyväskylän kaupunginteatteri
29
Kaupunginvaltuuston kokouksen pöytäkirja 21.6.1965. Yleisliite asia n:o 210. Jyväskylän kaupunginarkisto.
Alvar Aalto -museo 2014
13
Toteutussuunnittelun aikana tehdyistä monista muutoksista huolimatta voidaan sanoa,
että teatteritalon keskeiset arkkitehtoniset ratkaisut syntyivät 1970-luvun alussa.
Huhtikuussa 1970 laadittiin seuraava varsinainen luonnossarja. Ulkoarkkitehtuurin osalta
tämä sarja on erityisen kiinnostava toteutuneeseen rakennukseen rinnastettuna.
Edellisen vuosikymmenen puolivälin luonnoksiin verrattuna suuri muutos liittyi
rakennuksen vesikaton muotoon, joka nyt luonnosteltiin toteutuneen kaltaiseksi loivien
kattojen yhdistelmäksi.
Korttelin julkisivu Hannikaisenkadulle, jossa Valtuustotornin ja teatterin hahmo kohoavat puiston ja
poliisitalon takana (AAM 45–2608).
Sisäarkkitehtuurissa lämpiö muotoutui jo hyvin lähelle toteutunutta rakennusta. Lämpiön
pitkä sivu oli nyt selkeä suora seinä Vapaudenkadun julkisivussa. Yleisöaulan keskelle
sijoittui suuri portaikko, josta noustiin lämpiöön ja siitä edelleen teatterisalin yläosaan.
Salin katsomon vasen reuna saavutettiin siis kerrosta ylempää kuin oikea reuna. Näin
lämpiöön saatiin hyvin teatterin juhlavaan asiakastilaan sopiva suuri avoporras. Sen yläpäädyssä sijaitsi teatterin johdolle suunniteltu väliajan viettotila ja niiden rinnalla olivat
johtajien työhuoneet. Toteutuneessa teatterissa tämä lämpiön porrasaihe jäi lopulta
pois, ja lämpiö toteutui yhdessä tasossa muistuttaen enemmän varhaisia hahmotelmia.
Lämpiön päätasolla, Kilpisenkadun päädyssä oli jo tässä luonnosvaiheessa keittiö ja sen
toisella puolella taiteilijoiden lämpiö – periaatteessa toteutuneen ratkaisun mukaisesti.
Toteutuneesta rakennuksesta jäi pois harjoitussali, joka sijoittui tässä vaiheessa
taiteilijoiden lämpiön vierelle. Teatterin yleisötilat ja lämpiö avautuivat tässä vaiheessa
aiempaa enemmän kohti Vapaudenkatua ja Kirkkopuistoa samalla, kun näköyhteys
lämpiöstä Jyväsjärvelle katkesi. Tämäkin piirre säilyi toteutuneessa rakennuksessa.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Lämpiön ylätason pohjapiirustus 20.4.1970 (AAM 42–2591).
Sisäänkäyntitasolla yhteys järven suuntaan säilyi vielä tässä vaiheessa. Teatterin aulasta
pääsi edelleen Kansalaistorin alle suunniteltuun ravintolaan. Aiempiin luonnoksiin
verrattuna tämä arkkitehtoninen aihe jopa hieman korostui, kun teatterin aula sijoittui
noin metrin ravintolan lattiaa ylemmäs. Näin aulasta saatiin siirtymää korostava tasoero,
joka samalla lisäsi ravintolan korkeutta ja tilakokemuksessa muutoksen merkitystä
matalasta ja hämärästä aulasta – kapeikon kautta – maisemaan avautuvaan ravintolaan.
Ravintolaan pääsi myös Jyväsjärven suunnalta eli korttelin keskelle jääneestä puistosta,
johon muodostui ravintolan edustalle monitasoinen terassisommitelma portaikkoineen.
Portaikko jatkui myös ravintolan katolle eli Kansalaistorille.
Alvar Aalto -museo 2014
14
Lämpiön ylätason ja Valtuustotorin kokoussalin tason pohjapiirustus 20.4.1970 (AAM 42–2598).
Suunnitelmista laadittiin 29.1.1971 huolellisesti piirretty sarja, joka esitteli koko
hallintokeskuksen kokonaisuuden suunnitelman sellaisena kuin se Aallon toimistossa
tuolloin ajateltiin.
Sisäänkäyntitalon pohjapiirustus 20.4.1970 (rajattu AAM 45–2589).
Näitä teemoja kehitettiin edelleen ja esimerkiksi edellä kuvattu tilasarja muodostui
edellistä luonnosvaihetta hienostuneemmaksi marraskuun lopulla 1970 päivättyihin
suunnitelmiin. Varsinkin aulan ja ravintolan tilaratkaisut kehittyivät yhä monipuolisemmiksi tasoeron siirryttyä lähemmäs ravintolasalia. Aulaa lähimmäs jäänyt ravintolan
salin osa nimettiin ”baariksi”, josta myös sisänäkymä ravintolaan ja sen läpi maisemaan
korostuivat.
Kansalaistorilla huomio kiinnittyy tässä suunnitteluvaiheessa viuhkamaiseen muotoon,
joka täyttää huomattavan osan torista. Muodon todellinen tarkoitus jää hieman
hämäräksi ja se saattoi olla ainoastaan valtuustotornia korostava kiveysteema, jolla
saatiin motivoitua sangen suurta kivettyä aukiota. Lämpiön ikkunat käsittivät tässä
vaiheessa noin puolet koko teatterin Kansalaistorin puoleisen julkisivun mitasta.
Loppuosa jäi sivu- ja takanäyttämöiden julkisivuiksi, ja siten yleisön kokemuksen kannalta
avustavan ja tavallaan merkityksettömän teatterin osan ilmentymäksi.
TOTEUTUSSUUNNITTELU 1977–1982
Tässä selvityksen luvussa käsitellään toteutussuunnittelun muutokset rakennuksen
kokonaisuuden ja ulkoarkkitehtuurin osalta. Toteutussuunnitteluvaiheen sisätilojen ja
tilaryhmien ratkaisuja käsitellään tarkemmin tilaryhmittäin luvussa ”Toteutuneet
sisätilat”, jossa sivutaan myös tiloissa tapahtuneita muutoksia.
Toteutussuunnittelusta laadittiin uusi suunnittelusopimus Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto
& Co:n ja Jyväskylän kaupungin välillä. Sopimus päivättiin 14.4.1978. Sopimuksessa
todettiin, että työn pohjaksi otetaan ”teatteritalon ja hallintokeskuksen 20.4.1970 ja
20.5.1972 päivätyt alustavat luonnokset, 12.10.1977 päivätty arkkitehtitoimiston
ohjelmaluonnos ja näiden pohjalta kaupungin 21.11.1977 täsmentämä huonetilaohjelma
30
sekä suunnittelutoimikunnan edellisiin mahdollisesti tekemät vähäiset muutokset.”
Arkkitehti-lehden esittelyssä kuvailtiin toteutussuunnittelun etenemistä tiivistetysti:
30
Rakennussuunnittelun toimeksiantoa koskeva sopimus 14.4.1978. Jyväskylän kaupunginarkisto: Teatteritalon
suunnittelutoimikunnan kokousten pöytäkirjat.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
15
Vuonna 1978 saimme tehtäväksemme suunnitella nimenomaan teatterikäyttöön
tarkoitetun rakennuksen vuoden 1972 keskustasuunnitelman pohjalta. Huolimatta
laajentuneesta ohjelmasta nimenomaan päänäyttämön ja sen sivutilojen sijoittamisen
osalta, olemme pyrkineet säilyttämään aikaisemman suunnitelmaan päämassoituksen
sekä näyttämön ja katsomon diagonaalin sijoituksen suorakulmaiseen kortteliin.
Verstastilat, jotka ovat samassa tasossa näyttämön kanssa, on sijoitettu toritason alle.
Toimisto- ja pukuhuonetilat, ompelimo, harjoitushuone jne. on ryhmitetty Kilpisenkadun
puolelle. Yleisön sisäänkäynti on Vapaudenkadun puolella arkadin alla. Se toimii, samoin
31
kuin lämpiö, yhteisenä sekä pienelle että suurelle näyttämölle.
Pieni ristiriita Arkkitehti-lehdessä kerrottuun on se, että toimistossa laadittiin
kaupunginteatterin suunnitelmia jo vuonna 1977.
Rakennuksen kustannusten pienentäminen oli alkuvuonna 1979 suunnittelun keskeinen
kysymys. Rakennuksen pienentämiseksi teatteritalon suunnittelutyöryhmä kirjasi
25.1.1979 pitämässään kokouksessa konkreettisia ehdotuksia muun muassa seuraavasti:
ja suunnittelutoimikuntaan kuuluneet Kauko Tumanto, Pirkko Veijonen sekä Sirkka
Valjakka lähestyivät heidän työtään jatkamaan perustettua rakennuslautakuntaa
kirjeellään todeten muun muassa:
Ohjelmassa haastatellut henkilöt, kaupunginjohtaja Jaakko Lovén, kaupunginarkkitehti
Erkki Kantonen ja teatterinjohtaja Ari Kallio toivat julki mielipiteensä teatterirakennuksen
tilojen supistamisesta ja pitivät sellaista valitettavana.
Rakennustoimikunnan puheenjohtaja sen sijaan oli pontevasti päinvastaista mieltä ja
esitti myös paikkansapitämättömiä väitteitä. Hän antoi kuvan, että teatterin suunnittelutoimikunta oli pitänyt vaihtaa uuteen ”suunnittelu- ja rakennustoimikuntaan" sekä syytti
edellistä toimikuntaa kustannusarvion tekemättömyydestä. [--]
Valitettavasti myös Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto on joutunut epäasiallisen kohtelun
alaiseksi. Työtä vaikeutetaan työrauhan takaamisen ja kunnioituksen asemesta.
Suunnittelutoimikunnan jäseninä meillä on oikeus odottaa työtämme jatkavalta
rakennustoimikunnalta ja sen puheenjohtajalta asiallista suhtautumista yhteisessä
34
suuressa kaupunginteatterihankkeessamme.
”todettiin:
- Kilpisenkadun puolelta olisi mahdollista vetää rakennusta katuvierestä n. 3 m. Tämä
aiheuttaisi kaikkien siinä reunassa olevien huonetilojen osittaista supistamista ja osittain
3
uudelleenjärjestelyjä. Supistusvaikutus n. 1650 m
2
- että Vapaudenkadun puolelta voisi supistaa n. 150 m :n verran, joka pienentäisi
3 32
yleisötiloja kahdella tasolla. Supistusvaikutus n. 1430 m ”
KAVENNUKSET VAPAUDENKADUN JA KILPISENKADUN
JULKISIVUILLA
Nämä kokouksessa esitetyt muutokset vietiin käytännössä suunnitelmiin seuraavien
kuukausien aikana. Ne tarkentuivat ja jalostuivat matkan varrella, eikä suunnitteluprosessi edennyt kaikin osin ongelmattomasti. Rakennustoimikunnan kokouksissa lienee
ollut tiukkasanaista keskustelua, joka välittyy pöytäkirjoistakin. 23.2.1979 pidetyn
kokouksen pöytäkirjaan kirjattiin:
1. Kellarin autopaikoitustila on siirtynyt Kilpisenkadun suuntaan poistaen varastotilaa.
Autopaikkoja on muodostunut 32 kpl.
2. Teatterin ison salin katsojapaikkaluku on pudonnut 610:stä 552:een.
3. Vapaudenkadun puoleinen julkisivu on työntynyt sisäänpäin n. 2 m.
4. Huoneteatteri on siirtynyt Vapaudenkadun / Kilpisenkadun kulmasta ison salin
katsomon viereen.
5. Kilpisenkadun näyttämökerroksen kerroskorkeutta on edellisen vuoksi kyetty
35
alentamaan, joka on vähentänyt myös rakennuksen tilavuutta.
Puheenjohtaja [Olavi Hakala] totesi piirustuksista kuitenkin jo ilman yksityiskohtaista
tarkastusta, ettei viime kokouksen päätöksen mukaisia suunnitelmamuutoksia niihin ollut
tehty. Piirustukset osoittavat, ettei kellari- ja 1. kerroksen tiloihin ole tullut pienennyksiä,
33
samoin on Vapaudenkadun puoleinen julkisivu.
Teatterin hanke ja siihen liittyneet kustannuskysymykset olivat jopa Yleisradion televisioohjelman aiheena 25. ja 26.2.1979. Siinä hanke oli esillä ilmeisen epäedullisessa valossa,
Rakennustoimikunnan kokouksessa 9.3.1979 todettiin keskeisiä rakennuksen
kokonaisuuteen vaikuttaneita muutoksia tehdyiksi. Näiden tavoitteena oli pienentää
rakennuksen tilavuutta. Nämä kirjattiin pöytäkirjaan seuraavasi:
Edellä kuvatun kavennuksen lisäksi rakennuksen hahmoa kavennettiin myös Kilpisenkadun puolelta. Arkkitehti Mikko Merckling Aallon toimistosta esitti teatterin
suunnittelukokouksessa 15.3.1979 rakennuksen madaltamista monesta kohdin
vesikattoa sekä:
31
Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 1983. 46.
Teatteritalon suunnittelutoimikunnan pöytäkirja 25.1.1979. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän
kaupunginteatterin kokoelma.
33
Teatteritalon rakennustoimikunnan pöytäkirja 23.2.1979. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän
kaupunginteatterin kokoelma.
32
Jyväskylän kaupunginteatteri
34
Teatteritalon rakennustoimikunnan pöytäkirja 14.3.1979. Liite. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän
kaupunginteatterin kokoelma.
35
Teatteritalon rakennustoimikunnan pöytäkirja 9.3.1979. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän
kaupunginteatterin kokoelma.
Alvar Aalto -museo 2014
16
Mikäli erikoissuunnittelijoiden mahdollisuudet toteuttaa talo teknisesti säilyy, esittää
arkkitehtitoimisto, että talon koko massaa voidaan kääntää Poliisitalon alaosan
rakennusviraston puoleisen kulmapisteen säilyessä ennallaan ja Vapaudenkadun
kaupungintalon puoleisen pisteen siirtyessä n. 3 metriä Kilpisenkadun suuntaan, koko em.
välisen sektori aiheuttaisi noin 1 000 m3:n tilavuussäästön. Tällöin muuttuu tilajärjestely
36
teatterin sisällä monessa suhteessa.
Rakennuksen tiivistäminen vaikutti varsinkin toiminnallisiin yhteyksiin kaavaillun
kaupungintalon kanssa. Elokuussa 1977 päivätyissä suunnitelmissa ravintolan
kokonaisuus alkoi jo etääntyä teatterista. Kansalaistorin alle jäävästä pysäköintihallista
saatiin yhteys verstaaseen, pukuvarastoihin ja muihin teatteritoiminnan aputiloihin siten,
että tämä yhteys ristesi aulan ja teatterin välisen, aiemmin varsin juhlavaksi suunnitellun
yleisön kulkureitin kanssa. Ongelma tiedostettiin ja pohjapiirustukseen kirjattiin:
”lastausyhteys, ristikkäinen yhteys teatteriravintolaan”.
Seuraavan vuoden kesäkuussa päivätyissä suunnitelmissa yleisön yhteys kansalaistorin
alle mahdollisesti tehtävään osaan katkaistiin. Suunnitelmassa ei enää sen jälkeen ollut
ravintolaa, vaan ainoastaan lämpiökerroksen kahvio. Ravintola siis vaikuttaa siirtyneen
aiempaa enemmän kaupungintalon hankkeen osaksi, eikä sitä enää liitetty teatterihankkeeseen. Tällä oli merkitystä aulan arkkitehtuurin ja toimintojen kehitykselle, joita
kuvaillaan tarkemmin tilakohtaisissa esittelyissä.
Teatterirakennus rajasi tiivisti Vapaudenkadun ja Kilpisenkadun nurkan, kaupungintaloa
kohti avautuva julkisivu oli Kansalaistorin yläpuolella polveileva. Rakennuksen alakerroksilla ei ollut varsinaista julkisivua lounaaseen, sillä tilat suunniteltiin jäävän torin
kannen alle.
Teatterin toiminnan kannalta oleellisin tila, suuri sali näyttämöineen, näkyi ulkoarkkitehtuurissa usean kaarevakattoisen, päällekkäisen osan muodostamana kokonaisuutena,
joka kohosi rakennuksen tasakattoisen osan ylle monimuotoisena kattomaailmana. Tämä
porrastuminen sovitti näyttämötornia kohti matalia rakennusosia, siten teatterin korkein
osa jäi kaupunkikuvassa selkeästi alisteiseksi valtuustorniin verrattuna. Aallon toimisto
kuvaili muutosta:
Vaadittu näyttämötornin korkeus on vuoden 1970 luonnosvaiheen jälkeen kasvanut 6
metriä. Tämä on ratkaisu osaksi räystäitä korottamalla, osaksi painamalla näyttämön
lattiataso kerroksen verran alas niin että verstaat ja kulissivarasto on voitu sijoittaa
37
näyttämän tasoon toripinnan alle.
RAKENNUKSEN HAHMO JA JULKISIVUT
Rakennuksen muoto ja kokonaishahmo säilyivät toteutussuunnittelun aikana, ja rakennus
noudattelee myös toimiston kertoman mukaan 1970-luvun alussa tehtyjä linjoja.
Teatterin 1:200-mittakaavaisia julkisivuja 6.6.1978 (AAM 45–2691).
Teatterirakennus oli vielä ensimmäisissä pääpiirustuksissa toteutunutta leveämpi ja sen
Kilpisenkadun rajauksessa se tuli poliisitalon ulkoseinää lähemmäs ajorataa (AAM esinekokoelma:
pienoismalli AAM 12E12).
Rakennuksen julkisivumateriaaleina korostuvat keraamiset sauvakaakelit ja luonnonkivet
(ks. seuraava luku). Suuriin ikkunoihin liittyvät metallirakenteiset säleiköt korostuvat
varsinkin Kirkkopuiston ja Kansalaistorin suunnassa. Säleikköteema esiintyi jo 1960-luvun
lopun suunnitelmissa.
36
Teatteritalon suunnittelukokouksen pöytäkirja 15.3.1979. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän
kaupunginteatterin kokoelma.
Jyväskylän kaupunginteatteri
37
Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 1982. 7.
Alvar Aalto -museo 2014
17
Henkilökunnan sisäänkäynnin yhteydessä on erityiset valaisimet portaiden yllä, ajoyhteyteen
liittyvät valaisimet ovat tavanomaiset. Numerovalaisin on elegantisti kuparipinnoitettu, mutta
lienee aikakauden vakiotuote (AAM / Malmberg).
Teatterin julkisivuun liittyvät lämpiön ikkunoiden ulkopuolella olevat säleiköt (AAM 45–3550).
Rakennuksen arkkitehtuuriin kuuluvat niin sisällä kuin ulkonakin rakennusta varten
suunnitellut valaisimet. Näitä on sisäänkäyntien yhteydessä, Kansalaistorilla ja puiston
pylväsvalaisimina. Pääsisäänkäynnin yhteydessä on kattopintaan kiinnitettyjä valaisimia
(ks. luku toteutuneet sisätilat, pääsisäänkäynti) ja hieman hierarkiaa kunnioittaen
yksinkertaisemmat kattoon upotetut valaisimet on henkilökunnan sisäänkäynnin
yhteydessä, jossa on myös elegantisti kupariverhoiltu rakennuksen numerovalaisin.
Kansalaistorin puolella oleva seinävalaisin (kuva AAM / Malmberg) sekä valaisimen suunnitelma
(AAM 45–3281).
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
18
Kalkkikivilaatoista keramiikkasauvoihin
Toteutuneen rakennuksen julkisivuissa vaaleilla, keraamisilla sauvaklinkkereillä on
merkittävä rooli. 29.11.1978 päivätyissä pääpiirustustasoisissa julkisivupiirustuksissa
esitetään sanallisesti materiaalit: seinäpinnat kalkkikivestä, torniosa slammatusta tiilestä
ja sokkelit graniitista. Keraaminen laatta ja kupari korvaavat kivi- ja tiilipinnat 9.4.1979
päivätyissä julkisivuissa. Elementtien yksityiskohdat päivättiin 21.8.1979.
.
Puiston pylväsvalaisin (AAM / Malmberg).
Julkisivumateriaaleina slammattu tiili, kalkkikivi ja graniitti 29.11.1978 päivätyssä, Elissa Aallon
allekirjoittamassa pääpiirustuksessa (rajattu AAM 45– 2897).
Kivilaatoituksia luonnosteltiin jo saumajakojen tarkkuudella (rajattu AAM 42–2785).
Kirjallisten dokumenttien perusteella keraamisiin laattoihin päädyttiin jo aikaisemmin.
Alustava rakentamistapaselostus 7.6.1978 esittää:
Ulkoseinärakenne ulkoa lukien:
- keraaminen laatta betonielementtiin kiinnitettynä
- ilmarako
- lämmöneristeenä 5 ” mineraalivillaa
- kantava betoniseinä
38
- rappaus ja maalaus tai tasoite ja maalaus
Toteutuneen kokonaisuuden pienoismalli (AAM esinekokoelma: pienoismalli AAM 0E24).
Jyväskylän kaupunginteatteri
38
Teatteritalo, Jyväskylä. Alustava rakennustapaselostus. 7.6.1978. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän
kaupunginteatterin kokoelma.
Alvar Aalto -museo 2014
19
Toisaalta vielä 8.2.1979 rakennuksen kustannusten vertailussa insinööritoimisto
Nirkkonen & Helander arvioi, että kalkkikivijulkisivusta luopumisella voitaisiin säästää
39
400 000 markkaa.
detaljeista, ja Gardberg kertoi, että ”klinkkerisauvojen välitilaan tuleva osuus on
42
suunnitelmissa esitetty tehtäväksi titanidioksidia valkaisuaineena hyväksi käyttäen.”
Julkisivuissa päädyttiin siis käyttämään keraamisia sauvoja, jotka olivat esiintyneet Aallon
suunnitelmissa erilaisissa muodoissaan jo 1950-luvun alkupuolelta alkaen. Elementtirakenteet eivät Aallon tuotannossa olleet merkittävässä roolissa Alvar Aallon johtaessa
toimistoa, mutta elementtijulkisivuja tehtiin vastaavilla keramiikkasauvoilla – joskin
koboltinsinisillä – verhoiltuina ainakin Seinäjoen vuonna 1962 valmistuneessa
kaupungintalossa. Siellä elementit olivat kuorielementtejä periaatteessa vastaavalla
tavalla kuin teatteritalossa, joskin elementtitekniikka ehti kahdessa vuosikymmenessä
muuttua tehokkaammaksi ja teollisemmaksi.
Keraamisen laattajulkisivun elementtien yksityiskohtia (AAM 42–3324).
Sauvakaakeleita sivutaan myös rakennuksen valmistuttua Arkkitehti-lehden artikkelissa:
Julkisivun elementtimitoituksia (AAM 45–3340).
Sauvaklinkkerien kiinnitys elementtiin herätti toteutusvaiheessa epäilyksiä. Rakennusosasto oli pyytänyt arkkitehtia pohtimaan pinnaltaan suoremman laatan käyttöä
elementeissä. Tämä ei kuitenkaan suostunut muutokseen, vaan esitti ”että elementti40
tehdas tekisi koe-elementin alkuperäistä laattaa hyväksi käyttäen.” Ratkaisua tutkittiin
myös laattojen määrän mukaan, ja suunnittelukokouksessa 18.9.1980 arkkitehti
Gardberg ”ilmoitti myös, että nykyiset harvennetut klinkkerijakojulkisivukuvat ovat
41
lopullisia.” 16.5.1980 pidetyssä suunnittelukokouksessa keskusteltiin vaaleiden pintojen
Julkisivumateriaalina ovat betonielementteihin kiinnitetyt keramiikkasauvat. Ne on
muodoltaan jo aikaisemmin suunniteltu toimistossamme, mutta ne ovat olleet vuosia pois
43
tuotannosta. Nyt Wärtsilän Turun Posliini valmisti niitä tähän tarkoitukseen.
Keraamiset sauvat eivät siis olleet tehtaan vakiomallistoa, vaan ne tehtiin erikseen.
Tuotannosta käydyssä neuvottelussa todettiin, että värisävyjen vaihtelut pidetään
mahdollisimman pieninä. Tilaajan kirjattiin todenneen ”että kohtuulliset sävyerot
44
sallitaan mikäli erot toimitettavissa laattaerissä jakaantuvat tasaisesti.”
39
Teatteritalon rakennustoimikunnan pöytäkirja 9.2.1979. Liite 4. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän
kaupunginteatterin kokoelma.
40
Teatteritalon suunnittelukokouksen pöytäkirja 4.3.1980. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän
kaupunginteatterin kokoelma.
41
Teatteritalon suunnittelukokouksen pöytäkirja 18.9.1980. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän
kaupunginteatterin kokoelma.
Jyväskylän kaupunginteatteri
42
Teatteritalon suunnittelukokouksen pöytäkirja 16.5.1980. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän
kaupunginteatterin kokoelma.
43
Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 1983. 46.
44
Julkisivulaattakokous Turun Posliinilla 19.11.1980. Liite. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän
kaupunginteatterin kokoelma.
Alvar Aalto -museo 2014
20
hauskuuttajana ”kaupunginjohtajan toivomuslistan mukaan” esiintyi tämän päivän
49
reteitten rekilaulujen taitaja Mikko Alatalo.
RAKENNUSLUPAHISTORIA
Jyväskylän rakennusvalvontaviraston arkistosta tarkastettujen tietojen mukaan rakennuspaikalle on myönnetty kaikkiaan kuusi rakennuslupaa, jotka ovat liittyneet nykyisen
45
rakennuksen vaiheisiin.
Teatteritalon paikalla olleiden rakennusten purkuluvasta päätettiin 31.10.1979, jolloin
lupatunnuksella 179-1979-19302 sallittiin kahden rakennuksen purkaminen ja
koepaalutusten tekeminen.
Varsinaisen uudisrakennuksen lupa myönnettiin 16.1.1980 tunnuksella 179-1980-9.
Rakentamisenaikaiset muutokset sallittiin 15.9.1982 tunnuksella 179-1982-20124.
Tämän jälkeen rakennukselle on haettu kaksi määräaikaista rakennuslupaa teatteritaloon
kiinnitettäviä mainoslakanoita varten. Ensimmäinen myönnettiin 6.10.2009 ja
jälkimmäinen viiden vuoden ajaksi 11.10.2010.
Ainoana rakennukseen varsinaisesti liittyvänä luvanvaraisena toimenpiteenä tehtiin
purunpoistojärjestelmän uusiminen, jolle myönnettiin rakennuslupa 19.6.2014.
RAKENNUSTYÖT
Teatterin rakennustyömaalta (AAM doku 33–16).
Teatterin rakennustyöt alkoivat marraskuussa 1979 paalutuksella ja teatterin peruskiven
juhlallinen muuraus järjestettiin 22.8.1980. Keskisuomalainen uutisoi tapahtuman
laveasti ja otsikoi artikkelin ylevästi ”Jyväskylän peruskivi tukee koko maan teatteri46
toimintaa”.
47
Rakennustöiden harjannostajaisia vietettiin 2.10.1981. Niiden yhteydessä todettiin, että
48
työmaa työllisti noin sata työntekijää. Keskisuomalainen uutisoi harjannostajaisista
laveasti:
Harjannostajaisia vietettiin klassiseen tapaan kiertämällä ensin työmaa asiantuntija- ja
luottamusmiesvoimin. Sen jälkeen istui pihvi- ja olut ja kahvipöytien ääreen koko lähes
satapäinen rakentajajoukko, suunnittelijat, työnjohto, kaupunginjohto ja kaikki muut,
joilla katsottiin olevan osuutta asiaan. Tämä tapahtui Teatteriravintolassa, missä yleisenä
Teatterin rakennustyömaata talvella (AAM arkk 81–8) sekä elementtien nostoa (AAM 104472).
45
Rakennuslupahistoria tarkastettu Jyväskylän rakennusvalvontaviraston arkistosta 7.8.2014.
”Jyväskylän peruskivi tukee koko maan teatteritoimintaa”. Keskisuomalainen 23.8.1980. AAM: leikearkisto.
47
”Kivijärven marmoriveistos teatteritaloon” Keskisuomalainen 1.10.1981. AAM: leikearkisto.
48
”Jyväskylään nousee uusi teatteritalo” Kansan uutiset 3.10.1981. AAM: leikearkisto.
46
Jyväskylän kaupunginteatteri
49
”Jyväskylään nousee uusi teatteritalo” Kansan uutiset 3.10.1981. AAM: leikearkisto.
Alvar Aalto -museo 2014
21
Arkkitehdit Elissa Aalto ja Bertil Gardberg harjannostajaisten yhteydessä työmaalla vastaavan
rakennusmestarin Reino Ikävalkon kanssa (kuva Keskisuomalainen 3.10.1981).
Uutisoinnissa todettiin myös, että työtä vaikeuttivat ennätyksellisen luminen talvi ja
50
vetinen kesä. Tästä huolimatta työt olivat sujuneet aikataulussaan. Teatteri rakennettiin
kaupungin omana työnä siten, että pääurakka oli kaupungilla ja putkityöt teki kaupungin
51
vesijohtolaitos. Suurin aliurakoitsija on Kone Oy, joka vastasi näyttämötekniikasta.
Jyväskylän kunnantyötekijöiden työsuojeluvaltuutettu arvioi haastattelussa, että
teatterin rakentaminen kaupungin työnä oli veronmaksajien etu. Kustannukset jäivät alun
52
perin suunnitelluista 1,5 miljoonaa markkaa ollen 56 000 000 mk.
Teatterin sali työmaa-aikana (AAM 109908).
50
”Jyväskylän uuden teatterin katolla harjakaislippu”. Keskisuomalainen 3.10.1981. AAM: leikearkisto.
Jyväskylään nousee uusi teatteritalo” Kansan uutiset 3.10.1981. AAM: leikearkisto.
52
”Jyväskylästä Suomen Firenze?” Helsingin Sanomat 13.11.1982. AAM: leikearkisto.
51
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
22
Teatterilaiset muuttivat uuteen teatteritaloon maanantaina 16.8.1982, mikä uutisoitiin
muun muassa Hämeen Sanomissa ja Kymensanomissa samansisältöisesti STT:n
tiedotteeseen perustuen:
Teatterinjohtaja Ari Kallio johti valtauskulkueen vanhan teatteritalon pihasta
kirkkopuiston kupeeseen uusiin työtiloihin, jotka nekin ovat arkkitehti Alvar Aallon
suunnittelemat. [--] Akustiikaltaan ja tekniikaltaan teatteri edustaa maamme huippua,
kertoi Kallio. Suurella näyttämöllä on mm. yhdeksän erillistä lavanostinta ja tyynyjen
53
varassa toimiva pyörönäyttämö.
Teatterin rakennustyömaalta (AAM arkk 81–3).
Aikataulu toteutuikin, ja maistraatti hyväksyi rakennuksen 27.9.1982. Muiden muassa
Aamulehti uutisoi teatterin valmistumisen laveasti. Tällöin kaupungininsinööri Olavi
Niemi totesi myös muista hallintokorttelin rakennuksista: ”on aivan selvää, että Aallon
laatima suunnitelma kokonaisuudessaan toteutetaan. Siksi merkittävästä
56
kokonaisuudesta on kysymys.” Toisaalta samassa artikkelissa viitataan nimeämättömien
epäilevien tuomaiden pitävän suunnitelmia vanhentuneina ja todetaan, että ”asenteet ja
arvostukset ovat Aallon parikymmentä vuotta sitten tekemistä suunnitelmista
57
muuttuneet. Jyväskylän keskusta vaatii ilmavampaa rakentamista.”
Teatterin rakennustyömaalta (AAM doku 36–2).
Teatterin sisustustyöt olivat vielä elokuussa osittain kesken, mutta lehtiartikkelissa
arvioitiin niiden valmistuvan lokakuun alkuun, jolloin ensinäytöksenä esitetään Maiju
54
Lassilan ”Kun ruusut kukkivat”. Teatterinjohtaja Ari Kallio totesi, että teatterin
”ohjelmiston teemaksi on otettu moraaliset kysymykset näinä kiskonnan ja lahjonnan
55
aikoina.”
58
Teatteri vihittiin käyttöön 12.11.1982. Seuraavan vuoden keväällä valtakunnalliset
teatteripäivät järjestettiin uudessa teatterissa, mikä oli suuri tapahtuma sekä
rakennukselle että teatterin henkilökunnalle. Teatteritalo oli herättänyt runsaasti
huomiota, ja pääosa ensivaikutelmista oli tiedotussihteeri Marjut Säilän mukaan
myönteistä. Teatteritalo oli kiinnostanut erityisesti ”teatterialan vieraita, arkkitehteja ja
59
opiskelijoita”.
56
53
”Jyväskylässä” Hämeen Sanomat 18.8.1982. AAM: leikearkisto.
54
”Jyväskylässä” Hämeen Sanomat 18.8.1982. AAM: leikearkisto.
55
Ritamies Jaakko ”Jyväskylän teatteri sai uudet tilat”. Aamulehti 30.9.1982. AAM: leikearkisto.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Ritamies Jaakko ”Jyväskylän teatteri sai uudet tilat”. Aamulehti 30.9.1982. AAM: leikearkisto.
Ritamies Jaakko ”Jyväskylän teatteri sai uudet tilat”. Aamulehti 30.9.1982. AAM: leikearkisto.
58
”Jyväskylässä” Hämeen Sanomat 18.8.1982. AAM: leikearkisto.
59
Salomaa, Kalevi ”On mitä näyttää maan teatteriväelle”. Etelä-Suomen Sanomat 27.3.1983.
57
Alvar Aalto -museo 2014
23
suorakaidekuvioineen niin yleislinjaan kuin väriasteikkoonkin sinisen eri sävyin, sinoberin,
60
lilan ja harmaan ”pilkutuksin”.
Salin muoto ja yleisön kannalta varhainen toiminnallinen ajatus liittyi epäsymmetriseen
muotoon, ja katsomoon pääsi suunnitelman eri vaiheissa eri tavoin usealta tasolta.
Samantapaisesti sekä kulkuyhteydeltään että salin muodonannon kannalta oli
suunniteltu myös Essenin oopperatalo, joka perustui jo vuonna 1959 järjestettyyn
arkkitehtuurikilpailuun. Oopperataloa suunniteltiin kuitenkin yhtäaikaisesti teatterin
61
kanssa myös 1970-luvun alussa ja se toteutettiin vuosina 1981–88. Myös Essenin
oopperatalon salissa on kaarevapäätyisistä rimoista sommiteltuja akustisia heijastimia.
Samat kulkuyhteyksiin ja korkeuseroihin liittyvät teemat esiintyivät niin ikään Aallon
62
kuoleman jälkeen toteutuneessa Seinäjoen kaupunginteatterissa, joka valmistui 1987.
Seinäjoella akustiset elementit ovat kuitenkin ilman kaarevakärkisiä rimoja.
Jyväskylän kaupungin orkesteri soittamassa kapellimestari Kyösti Haatasen johdolla teatteritalon
vihkiäisissä (kuva Uusi Suomi 14.11.1982 / Matti Saves).
Lämpiön toimintoja muutettiin ja vielä vuoden 1977 suunnitelmissa lämpiön keskivaiheilta noustiin kerros ylöspäin arkkitehtonisesti merkittäviä portaita pitkin salin
toiselle ovelle. Tällöin sali oli toteutunutta ratkaisua enemmän epäsymmetrinen ja sen
vapaamuotoisuus korostui.
TOTEUTUNEET SISÄTILAT
Tässä selvityksen luvussa käsitellään suunnittelun viimevaiheiden suunnitelmamuutoksia
ja toteutuneita sisätiloja tiloittain tai tilaryhmittäin. Huonekohtaista inventointia ei tässä
yhteydessä ole suoritettu, mutta rakennuksen ja sen suunnitelmien kannalta keskeisiä
osia toteutussuunnittelun vaiheista sekä pintamateriaaleista, kiintokalustuksesta ja
irtokalusteista käsitellään tässä yhteydessä. Rakennuksessa on tehty varsin vähän
muutoksia, joten tilaryhmien keskeiset muutokset käsitellään tässä luvussa.
TEATTERISALI
Rakennuksen toiminnan ja hierarkian kannalta Aalto vaikuttaa pitäneen nimenomaan
teatterisalia kaikkein keskeisimpänä. Sen tuli olla neutraalin mustan laatikon sijaan
ylevöittävä arkkitehtoninen kokonaisuus, joka oli lämpiön ohella teatteriyleisön
kokemuksen keskiössä. Toteutuneen salin sini-valko-musta sävyjoukko täydentyy
parketin puusävyissä, ja salin sävymaailma muistuttaa muun muassa Finlandia-talon salin
värityksiä. Valmistunutta teatteria kuvailtiin laveasti Uudessa Suomessa seuraavasti:
Sisustuksellisesti värit päänäyttämön katsomossa ovat luonnonvaaleaa tammea
(permanto), valkoista, mustaa ja lentäjänsinistä (tuolit ja sivuseinien akustisten
rakenteiden katteena olevat ornamentit). Irma Kukkasjärven esirippu sopeutuu
Teatterin sali kuvattuna 1980-luvulla (AAM av 1730 / Martti Kapanen).
60
Eteläpää, Heikki. ”Jyväskylä siirtyy uuteen teatteriaikaan”. Uusi Suomi 14.11.1982. AAM: leikearkisto.
Schildt 1994, 104.
62
Schildt 1994, 106.
61
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
24
Salin sisäänkäyntiratkaisut muuttuivat toteutunutta vastaaviksi 6.6.1978 päivätyssä
piirustussarjassa, jolloin lämpiön tasolta oli kahdet pariovet saliin ja pääportaiden lepotasolta olivat vielä kolmannet salin katsomon oikeaan reunaan. Samalla salin penkkien
ryhmittely muuttui siten, että penkkiryhmän jako kahteen eri alueeseen keskikäytävällä
jäi pois ja kulkuyhteydet penkkiriveille olivat ainoastaan katsomon reunoilla. Tällöin
kolmen kulkuoven ratkaisu jäi toiminnallisesti aiemmin suunniteltua epäselvemmäksi.
Teatterisalin ratkaisu vaikutti myös keskeisesti lämpiön toiminnalliseen ajatukseen, jonka
suunnitelman muutoksia käsitellään jäljempänä.
Akustoivat elementit
Salin akustointia varten tehtiin sivuseinille rimoista ja vaimennuslevyistä ilmeikkään
vaimennuselementit. Vastaavia oli tehty moniin muihinkin Aallon suunnittelemiin
saleihin, muun muassa Finlandia-taloon. Elementtien ilmettä ja ulkonäköä tutkittiin
toimistossa runsaasti ja siitä on säilynyt lukuisia vapaalla kädellä tehtyjä perspektiivihahmotelmia sekä viivaimella tehtyjä luonnoksia.
Akustisten elementtien alustava luonnos 12.9.1979 (AAM 45–3065A).
Vastaavia teemoja esiintyy myös Jyväskylän hallintokeskukseen suunnitellun valtuustotornin salin piirustuksissa jo 1960-luvun puolivälissä. Teatterin suunnitelmista ei ole tässä
yhteydessä tavoitettu varhaisia leikkauksia, joissa olisi esitetty seinien pinnoille
kaavailtuja ratkaisuja. Ensimmäinen suunnitelma, jossa teatterisalin sivuseinän ratkaisut
on esitetty, on 28.11.1978 päivättyä pääpiirustussarja. Vielä 12.9.1979 päivätty
alustavaksi merkitty 1:50-luonnoskin esittelee seinän erilaisten kenttien sommitelmana
ilman kaarevia aiheita.
Arkkitehti Vezio Nava muisteli piirtäneensä useita luonnoksia seinäelementeistä, ja osan
niistä vielä Alvar Aallon eläessä. Tällöin hänen mukaansa kaavailtiin varsin suoraviivaista
aihetta, ja suksimaisesti kaartuvat yläpäädyt otettiin teatterin osalta aiheeksi vasta
63
myöhemmin. Navan muistelemia piirustuksia ei ole voitu yksilöidä suunnitelmista, eikä
niiden säilymisestäkään ole varmuutta. Päivättyjen suunnitelmien ja luonnosten osalta
tilanne on kuitenkin edellä kuvatun mukainen, eli teatterisaliin akustiset elementit
esitettiin varmuudella vasta pääpiirustusten yhteydessä. Kaarimaiset päädyt ilmaantuivat
pääpiirustusten jälkeen, ja teatterisalin sivuseinien julkisivuja piirrettiin yksityiskohtaisesti
vuosien 1979–81 aikana siten, että kaarevakärkiset aiheet tulivat suunnitelmiin maaliskuussa 1981.
Akustisen elementin julkisivu (AAM 45–3209).
63
Vezio Nava Tiilimäessä Jonas Malmbergille 11.3.2014.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
25
Muun muassa akustiikan tutkimista varten tehty salin pienoismalli (AAM esinekokoelma:
pienoismalli AAM 0E6b)
Akustisten elementtien yksityiskohtia (AAM 45–3448).
Akustisten elementtien yksityiskohtia (AAM 45–3447).
Akustiset elementit toteutettiin päädyistään kaarevina, ja pystylinjasta poiketen
yläosasta kohti näyttämöä kallistettuina – ja seinän suuntaisina. Heijastimien ohella salin
seinäväritys suunniteltiin tarkasti siten, että seinät tummenivat kohti näyttämöä. Tästä
huolimatta erilaiset heijastukset seinistä ja katosta häiritsivät esitysten valaistussuunnittelua rakennuksen käytössä. Siten sävyjen tummentamisesta laadittiin Aallon
toimistossa 21.4.1987 päivätty suunnitelma, mutta varsinaiset akustiset elementit, eli
piirustuksessa ”skulptuurit”, pidettiin alkuperäisen värisinä.
Salin akustiikkaa parannettiin sähköisin järjestelmin ja osin reliefejä muuttaen kesällä
1995.64
64
Salin seinien sävyjen tummentamisesta laadittu suunnitelma, 21.4.1987 päivätty suunnitelma, joka
laadittiin akustointipintojen työpiirustuksen kopioon (AAM piirustuskokoelma: Jyväskylän
hallintokorttelin piirustukset).
Korhonen 2005, 234.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
26
Salin penkit
Salin penkkien ratkaisu täsmentyi lvi-suunnittelija Chydeniuksen ehdotuksen mukaisesti
siten, että katsomon tuloilma jaettiin tuolien rakenteiden kautta saliin. Chydeniuksen
65
mukaan ”em. ilmastointi on käytössä mm. Keski-Euroopan teattereissa.”
Elissa Aalto totesi 30.1.1980 pidetyssä kokouksessa ”että toimisto on käyttänyt tuoliilmastointia vain Essenin oopperataloprojektissa, jota ei vielä ole toteutettu. [--] mikäli
tuoli-ilmastointi toteutuu, merkinnee se tuolin selkänojaan varattavan tilavarauksen
johdosta joko sitä, että selkänoja tulee normaalia pystymmäksi tai sitä, että yksi tuolirivi
joudutaan poistamaan, joka taas tietää istumapaikkojen vähenemistä ja jota vaihtoehtoa
66
toimisto ei aio esittää.”
Salin seinissä ja esiripussa vallitsevat siniset sävyt jatkuivat myös penkeissä, joiden
kaksisävyinen verhous oli osa salin interiööriä. Yläosien nahkaverhoukset – ja muut
mustat osat – loivat osaltaan saliin viimeistelyä ja hienostunutta tunnelmaa.
Penkkien verhousten yläosien nahkapinta liittyy sinisen kankaaseen. Kankaan ja sitä vahvemman
nahkaverhoilun liitokset ovat paikoin repeytyneet (AAM / Malmberg).
Suunnittelukokouspöytäkirjan 18.9.1980 liitteenä oli Insinööritoimisto Chydeniuksen esitys tuoliilmastoinnin ratkaisusta (Teatteritalon suunnittelukokouksen pöytäkirja 18.9.1980. AAM
dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma).
Esirippu
Salin sisustuksen kannalta keskeinen elementti on esirippu. Sen suunnitteluun
kiinnitettiin erityistä huomiota. Elissa Aalto kirjoitti 5.5.1981 selvityksen teatterin
taideteoksille soveltuvista paikoista, jossa hän totesi: ”Esirippu voidaan luonnollisesti
67
suunnitella sellaiseksi, että se on kuin taideteos.” Irma Kukkasjärvi esitti kustannus65
Teatteritalon rakennustoimikunnan pöytäkirja 22.10.1979. Liite. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän
kaupunginteatterin kokoelma.
66
Keskustelu teatteritalosuunnitelmasta. Muistio. 30.1.1980. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän
kaupunginteatterin kokoelma.
Jyväskylän kaupunginteatteri
67
Aalto Elissa 5.5.1981 päivätty muistio ”Taideteosten sijoittaminen Jyväskylän teatteritaloon”. AAM
dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma.
Alvar Aalto -museo 2014
27
68
arvionsa esiripun valmistamisesta 18.1.1982. Arkkitehtitoimisto lienee ollut Kukkasjärven valinnassa aloitteellinen, sillä toimisto päiväsi seuraavalle päivälle muistion
esirippujen suunnittelusta, jossa todetaan:
Teatterisalin värityskysymyksen ratkettua olemme voineet aloittaa pääesiripun
suunnittelun. Tarkoituksenamme on saada eri sinisiä värisävyjä, ja joitakin vaaleampia,
elävöittäviä värejä käyttäen, salin pääväreihin sopeutuva, mutta ei yksivärinen esirippu.
Tähän ratkaisuun emme ole voineet päästä käyttämällä tehdaskankaita. Niiden väriskaala on yleensä rajoitettu.
Kangasmenekki on n. 125 m, kangasleveyden ollessa 130 cm. Määrä on kuitenkin niin
pieni, ettei mikään varsinainen tekstiilitehdas ota sellaista kutoakseen, varsinkaan kun on
kysymys värivaihteluista. Olemme näin ollen päätyneet käsinkudottuun kankaaseen.
Sellaisen aikaansaamiseksi olemme asiantuntija-apuna käyttäneet tekstiilitaiteilija Irma
Kukkasjärveä.
Hän on puolestaan tehnyt ehdotuksen kankaan kudostyylistä, langan laadusta ja
tarkemman väritysehdotuksen sekä antanut tarjouksen esiripusta vuorineen valmiiksineulottuna. [--]
Kun on kysymyksessä erikseen suunniteltu esirippu, suosittelisimme ompelutyön
teettämistä sen osalta Suomessa. On välttämätöntä, että tekstiilitaiteilija voi valvoa työn
69
suoritusta.
Kustannuksiltaan huomattavan, erityisen rakennusosan ja sisustuselementin
toteuttaminen ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Toimisto laati uuden esityksen
esiripun hankkimisesta helmikuussa 1982:
Olemme aloittaneet Teatteritalon pääesiripun suunnittelun yhteistyössä tekstiilitaiteilija
Irma Kukkasjärven kanssa syksyllä 1981.
Esiripusta on esitetty luonnoksia tammikuussa -82 ja esiripun perussuunnittelu on niin
pitkällä, että kudonta- ja värimallien teko on odottanut vain virallista päätöstä esiripun
hankinnasta. [--]
Mikäli esirippua ei tilata tekstiilitaiteilija Irma Kukkasjärven kanssa tehtyjen
suunnitelmien pohjalta, on työ aloitettava uuden taiteilijan kanssa alusta. Epäilemme,
että aika ei enää riitä näin vaativaan suunnittelutyöhön. Kankaan kudontaan on
70
varattava mallien teko mukaan luettuna vähintään neljä kuukautta.
Toimiston työ tuotti tulosta, ja Kukkasjärven (1941–2011) suunnittelema esirippu
71
toteutettiin. Pirkko Södermanin mukaan esiripun kudonta oli erityisen kiinnostava
tehtävä ja se toteutettiin Helsingissä Herttoniemen kansakoulun juhlasalissa, jonka
72
parvelta sommitelmaa päästiin työstövaiheessa tarkastelemaan etäältä.
Alkuperäinen esirippu on osin kulunut (AAM / Malmberg.)
LÄMPIÖ
Toteutussuunnittelun alkuvaiheessa lämpiön tilajärjestely vastasi 1970-luvun alkupuolella
kaavailtua ratkaisua. Siinä lämpiötasolle johtavista portaista lähempänä Kilpisenkatua
oleva oli selkeästi pääporras. Se jatkui myös lämpiön keskivaiheilta ylätasolle. Portaan
takana – pääosin toteutuneella paikalla – sijaitsi kahvion tiski, joka asettui ylätasoon
liittyneen parven ja ulokkeen alle. Ylätasolta pääsi myös teatterisalin yläosan
penkkiriveille. Saliin pääsi siis kahdelta tasolta: lämpiön tasolta sekä mainitulta ylätasolta.
Lämpiö oli myös toteutunutta laajempi ja se avautui tätä enemmän Kansalaistorinkin
suuntaan. Näkymäyhteys järvelle ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa toteutunut.
68
Kukkasjärvi Irma, 18.1.1982. ”Kustannusarvio esiripun valmistamiseksi”. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän
kaupunginteatterin kokoelma.
69
Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co, 19.1.1982. ”PM teatteritalon esirippujen suunnittelusta”. AAM
dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma.
70
Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co, 17.2.1982. ”Jyväskylän teatteritalo Pääesirippu”. AAM dokumenttiarkisto:
Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma.
Jyväskylän kaupunginteatteri
71
72
Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co, 1982. 6.
Pirkko Söderman tekijälle puhelimessa 9.9.2014.
Alvar Aalto -museo 2014
28
Lämpiökerroksen pohjapiirustus 10.8.1977 (rajattu AAM 45–2614). Lämpiön yläosan tason piirustus
10.8.1977 (rajattu AAM 45–2615).
Lämpiön suunnitelma muuttui monelta keskeiseltä osaltaan seuraavana kesänä, eli
6.6.1978, päivättyihin piirustuksiin. Lämpiöstä ylemmälle tasolle johtaneista, ilmeisen
näyttävistä, avoportaista luovuttiin. Tämä liittyi todennäköisesti ainakin osittain ulkoarkkitehtuurin kaupunkikuvallisiin tavoitteisiin, kun näyttämötornin tekniset tarpeet
73
olivat muuttuneet siten, että tornin piti olla kuusi metriä aiempaa korkeampi.
Näiden muutosten yhteydessä sisäänkäyntiaulasta ylös johtavista portaista Kilpisenkatua
lähempänä olevat menettivät merkitystään. Toiset portaat muuttuivat kapeahkoista
suorista aiempaa näyttävämmiksi ja niiden kulkusuunta kääntyi lepotasolla. Lepotasolta
avattiin yhteys teatterisaliin. Siten ajatus saliin eri tasoilta pääsemisestä säilyi, vaikkeivät
yleisötilat enää lämpiötasoa ylemmäs jatkuneetkaan. Lämpiön pinta-alaa pienennettiin
siten, että sen suunta asettui aiempaa enemmän Vapaudenkadun suuntaiseksi. Kahvila
asettui nyt neljän askelman verran lämpiön lattiatasoa ylemmäs, jolloin lämpiöön saatiin
edelleen tilallista ulottuvuutta ja sisäänkäyntitasolla oleva huoneteatteri sai sisäänkäyntiaulaa enemmän korkeutta. Kahvilan yläpuolelle sijoittui suurehko ompelimotila, joten
kahvila muodostui muuta lämpiötä matalammaksi ja intiimimmäksi tilaksi. Tässä
yhteydessä Kansalaistorin reunustalle asettunut erillinen tupakkalämpiö rajattiin
varsinaisesta aulasta oletettavasti lasiseksi ajatellulla seinällä.
73
Lämpiökerroksen suunnitelma 19.9.1978, johon on hahmoteltu Kansalaistorin julkisivun
mutkitteluita (rajattu AAM 45–2832).
Lämpiön ratkaisu oli pääpiirteittäin edellä kuvattu ensimmäisissä pääpiirustuksissa
28.11.1978. Suurimpana muutoksena oli Kansalaistoria lähempänä olevan portaan
korostuminen entisestään. Porras jatkui lepotasolta lämpiöön aiempia suunnitelmia
leveämpänä, joten viimeistään tässä vaiheessa siitä muodostui aulan ja lämpiön välisissä
yhteyksissä selkeä pääporras.
Suunnittelun edetessä 22.2.1979 päivätyn sarjan tilallinen muutos lämpiössä koski
kahvion päätyä. Kahvion yllä olleet ompelimon tilat siirrettiin toisaalle, jolloin lämpiö tuli
lähes kauttaaltaan kahden kerroksen korkuiseksi tilaksi. Tätä seuraavassa 7.3.1979
päivätyssä sarjassa lämpiö muotoutui toteutuneeseen hahmoonsa, kun kahvilapäätyyn
aiemmin suunniteltu tasoero poistui huoneteatterin siirtyessä. Kahvilan tiski jäi
toteutuneen mukaisesti osin ylemmän tason muodostaman ulokkeen alle. Samassa
piirustussarjassa tupakkalämpiötä rajaavat ovet ja seinämät jäivät pois. Lämpiön tilalliset
ratkaisut eivät tämän jälkeen oleellisesti muuttuneet.
Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co, 1982. 7.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
29
Päiväämätön luonnos lämpiön ja teatterisalin sisustuksista (AAM 45–2806).
Lämpiön arkkitehtuuri perustuu suurelta osin tilan korkeuteen ja valoisuuteen. Valon
käyttö on Aallon useissa rakennuksissa perustunut nousuun hämärämmästä tilasta kohti
kirkkaampaa tilaa. Tämä tehokeino toteutuu valmiissa teatterissa varsinkin juhlavia
pääportaita pitkin lämpiöön saavuttaessa. Suuret ikkunat korostuvat myös rakennuksen
ulkoarkkitehtuurissa ja niitä korostaa seinälinjan mutkittelu Kansalaistorin vastaisella
seinällä.
Nahkaverhoiltu messinkinen käsijohde (AAM 45–3153).
Lämpiön pintamateriaalit ja yksityiskohdat ovat hienostuneita: pilareiden valkoiset sauvakaakelit, tammiparketti, tupakkalämpiön villamatto, tammiset ja klinkkeripinnoitetut
ikkunapenkit, messinki ja punottu nahka käsijohteissa. Toisaalta kattopinnat, alaslaskut ja
seinät ovat neutraalin valkoiset. Erityisesti varhaisissa valokuvissa parketti korostuu
erittäin kiiltäväksi lakattuna.
Luonnonvalolla ja monilla erityisvalaisimilla valaistu lämpiö avautuu pääportaiden lepotasanteelta
(AAM av 66).
Ikkunapenkin yksityiskohtia (AAM 45–3194).
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
30
Teatterisalin ovi yksilöllisesti suunniteltuine vetimineen (AAM 45–3412).
Lämpiön valaisimet
Aallon rakennusten keskeisissä sisätiloissa erityisesti suunnitelluilla valaisimilla on ollut
suuri merkitys. Monista valaisinmalleista piirrettiin toimistossa projektikohtaisesti
piirustukset, ja valaisimia valmistivat eri tehtaat. Siten valaisinmallien pienimpien
yksityiskohtien eroja eri rakennusten välillä on varsin hankala vertailla. Tämä pätee
Jyväskylän kaupunginteatteriinkin ja korostuu lämpiössä, johon suunniteltiin useita
valaisimia.
Ulkoarkkitehtuuriinkin vaikuttavat valaisimet on ripustettu suurten ikkunoiden sisäpuolelle siten, että niiden keskeiset valaisusuunnat ovat sekä alas että ulospäin.
Valkoiseksi polttomaalatusta metallista tehtyjen kolmen varjostimen väleissä on kiiltäviä,
messinkisiä pillimäisiä kappaleita, ja ikkunoita kohti suuntautuvat läpinäkyvät opaaliset
varjostinosat. Tämä valaisintyyppi on teatterin valaisimista erikoisin, mutta silläkin on
edeltäjänsä Aallon arkkitehtuurissa. Sen esikuvana voitaneen pitää Finlandia-talon
ensimmäisen rakennusvaiheen lämpiön ikkunoiden yhteydessä olevia valaisimia.
Nämä keskeiset, pitkien varsien varassa riippuvat valaisimet esitettiin päiväämättömässä
sisustusta esittävässä leikkausluonnoksessa. Luonnoksessa esitetään myös kattopintaan
kiinnitetyt valaisimet, jotka vastaavat toteutuneita. Tällaiset laakean lautasmaisen
varjostimen alle kootut valkoiset valaisimet olivat Aallon arkkitehtuurissa toistuvasti
käytössä jo 1960-luvulta alkaen, muiden muassa Otaniemen Teknillisen korkeakoulun
rakennuksissa.
Lämpiön ikkunaseinä ja edustalla nahalla viimeistelty portaan kaide (AAM av 1722).
Jyväskylän kaupunginteatteri
Leikkausluonnoksessa esitetään myös tarjoilutiskin ylle riippuvalaisimet. Ne vaikuttavat
Aallon jo 1950-luvulla suunnittelemalta – käsikranaatiksi kutsutulta – valaisimelta, josta
suunniteltiin vuonna 1962 pystysuuntaisin messinkiputkin tehty varjostimen variaatio A
Alvar Aalto -museo 2014
31
111. Tämä valaisinmalli ei kuitenkaan teatterin toteuttamisvaiheessa ollut Artekin
mallistossa, ja paikalle valikoitui 1980-luvun alussa Artekin vakiomalliston hinnastossakin
esiintynyt malli A 335B. Valaisin oli esiintynyt jo 1956 valmistuneessa Kansaneläkelaitoksen pääkonttorissa.
Valaisimet A 335A ja A 335B Artekin vuonna 1963 painetussa kuvastossa.
Erityisvalaisinten tekijäksi mainitaan mm. Arkkitehti-lehden esittelytekstissä Valaisinpaja
Ky, jonka leimoin varustettuja valaisimia on teatterissa runsaasti. Toisaalta eräät Aallon
toimistolle tyypilliset valaisinmallit on leimattu SLO:n leimoin. Tällaiset ovat esimerkiksi
lämpiön matalan osan kattopintaan kiinnitetyt lieriömäiset valaisimet. Vastaavantyyppistä valaisinta on alakattoon upotettuna mallina teatterissa runsaasti.
Lämpiön ikkunan ääressä oleva valaisin (AAM / Malmberg).
Lämpiön valaisin, jonka heijastimessa on SLO:n tarrat (AAM / Malmberg).
Jyväskylän kaupunginteatteri
Lämpiössä käytettiin myös irtokalustukseen liittyneitä valaisimia. Tupakkalämpiöksi
kutsutussa osassa oli jo jalkavalaisimina kolmella varjostimella varustettua mallia A 809.
Myös tämä valaisin kuului Artekin vakiomallistoon 1980-luvun alussa.
Alvar Aalto -museo 2014
32
tupakkalämpiön välillä on joidenkin valokuvien perusteella ollut alkuperäisestä
suunnitelmasta ja toteutuksesta poikennut tarjoilukäyttöön liittynyt kaluste, jota
selvityksen tekovaiheessa ei enää tällä paikalla ole.
Artekin irtokalusteita olivat tammikantiset, viuhkajalkaiset sohvapöydät EMX 800B sekä
kahvilapöydät Y 85 koivujaloin sekä mustalla nahalla verhoillut tuolit 612 ja jakkarat
75
76
X601. Nojatuolit ja sohvat olivat erikseen rakennusta varten piirretyt. Interiööriin
kuuluivat myös ilmeikkäät seinälle kiinnitetyt taivutetut kasvisäleiköt.
Valaisin A 809 Artekin vuonna 1963 painetussa kuvastossa.
Lämpiön kalusteet
Lämpiön irto- ja kiintokalustukseen kuului valaisinten ohella sekä rakennusta varten
suunniteltuja että Artekin vakiomallistoon kuuluneita kalusteita. Kiintokalusteena oli
matalaan päätyyn sijoittunut tarjoilutiski ja siihen liittynyt taustaseinän tiski. Tarjoilutiskin
mitoituksesta käytiin kirjeenvaihtoa jo rakennuksen viimeistelyvaiheessa, mutta Aallon
74
toimistosta suhtaduttiin kielteisesti kalusteen lyhentämiseen.
Lämpiön irtokalusteita keväällä 2014 (AAM / Malmberg).
Lämpiön taideteokset sekä teatterin julkisivuun kaavailtu veistossarja käsitellään luvussa
”Taideteoshankinnat”.
AULA
Aula oli pitkän suunnittelun kuluessa toistuvasti muotoutuva kokonaisuus. Varhaisissa
luonnosvaiheissa siihen kuului keskeisenä teemana yhteys Kansalaistorin alle kaavailtuun
ravintolaan. Aulan pitkänomainen tila suuntautui kohti ravintolaa, ikään kuin viistosti
katulinjoihin nähden.
Lämpiön tarjoilupuolen pääty keväällä 2014 (AAM / Malmberg).
Lämpiön tarjoilukalusteita on täydennetty myöhemmin lisätyllä tiskillä, joka sijaitsee
Vapaudenkadun suuntaisena lähellä Kansalaistorille avautuvia ovia. Myös ovien ja
74
Pirkko Södermanin kirje rkm Ilmo Viitaselle ja SOK:n Vaajakosken tehtaalle 30.6.1982. AAM
dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma
Jyväskylän kaupunginteatteri
Aulan liittyminen ikkunoin ulkotilaan ja luonnonvaloon oli kaikissa luonnosvaiheissa
1960-luvun varhaisvaiheiden jälkeen kohtuullisen rajoitettu. Julkisen rakennuksen ovet ja
tuulikaappi lienee ajateltu lasisiksi, mutta muu yhteys oli vähäinen jo 1970-luvun alun
suunnitelmissa. Aulan oli tarkoitus olla ensisijaisesti keinovalolla valaistu tila, josta olisi
Aallolle tyypillinen seremoniallinen porrasyhteys valoisaan lämpiöön sekä Kansalaistorin
alle – niin ikään valoisaan – järvinäkymälliseen ravintolaan.
75
Jyväskylän teatteritalo. Artek-kalusteiden värit. 6.4.1982; Jyväskylän teatteritalo. Valintakalusteet. 22.2.1982.
Käsinkirjoitetut korjaukset 14.5.1982. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma.
76
Valintakalusteet. 22.2.1982. Käsinkirjoitetut korjaukset 14.5.1982. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän
kaupunginteatterin kokoelma.
Alvar Aalto -museo 2014
33
Aulan yhteyttä Kilpisenkadulle ei tavoiteltu edes siinä vaiheessa, kun ensin toimistokäytöissä olleet tilat vaihtuivat huoneteatteriksi saati sittemmin huoneteatterin siirtyessä
aulan toiseen päätyyn. Vapaudenkadun suunnassa oli vielä 1977 suurehkoja lasiseiniä,
joiden taakse jäivät tässä vaiheessa varsin juhlaviksi kaavaillut portaat.
aulan kaupungintalon puoleiseen päätyyn. Syyskuussa wc:t siirrettiin teatterisalin rinnalle
alakerrokseen – sittemmin toteutuneen huoneteatterin paikalle. 17.3.1979 päivätyssä
suunnitelmassa wc:t päätyvät toteutuneille sijoilleen.
Aula keväällä 2014 (AAM / Malmberg).
Sisäänkäyntikerroksen pohjapiirustus 19.9.1978 (AAM 45–2831).
Aulasta muotoutui 4.9.1978 ja 19.9.1978 päivätyissä luonnoksissa lämpiöön johtavan
pääportaan ympärille kiertynyt sisätila, jonka reunoja kiersivät naulakot. Sisääntulosta
vasemmalle olivat ainoastaan pienet narikkatilat huoneteatteria varten sekä pohjapiirustuksessa kolmeosaisesti porrastunut lipunmyyntitiski.
Liikuntaesteisten kulku teatterissa oli muutamilta osilta harkittu luonnosvaiheissa toteutunutta ratkaisua paremmin. Keskeisin näistä oli aulasta teatterisalin rinnalla kulkenut
ramppi, josta pääsi teatterisalin alatasolle. Ratkaisu tuli suunnitelmiin – samalla kuin
erillinen inva-wc:kin – 6.6.1978 ja säilyi niissä eritavoin muotoutuen vielä huoneteatterin
rinnallakin aina 17.3.1979 päivättyyn sarjaan asti, jolloin rakennuksen kuutiomäärän
tiivistyksissä käytävämäisestä rampista luovuttiin.
Lipunmyynti oli myös tilassa monella tavalla tutkittu toiminto. Sen sijaintia harkittiin
pääovien molemmin puolin, ja aivan alkuvaiheissa lipunmyynti asettui keskeisesti aulaan
ympärikierrettävänä kolmen kopin ryhmänä. Luonnoksessa 10.8.1977 lipunmyynti sijaitsi
pääoven oikealla puolella siten, että palvelupisteellä oli oma ulko-ovensa pääoven
rinnalla. Edellä mainituissa 1978 ja 1979 suunnitelmissa toiminto vakiintui pääovesta
sisäänkäyntisuunnassa katsottuna vasemmalle.
Aulaan liittyvinä aputiloina wc:t muovaantuivat muiden muutosten mukana. Varhaisimmissa luonnoksissa 1964 teatterin asiakkaiden käytössä olisivat olleet kahdet wc-tilat:
toinen ravintolan teatterin puoleisessa päädyssä ja toinen aulan Kilpisenkadun päädyssä.
1970-luvun alkuvuosina tilojen määrää lisättiin teatterin puolella huomattavasti, ja suuret
wc:t sijoittuivat katsomoiden alle vapaamuotoisina tilaryhminä. Ratkaisu säilyi tällaisena
6.6.1978 päivättyyn sarjaan asti, jossa ravintolayhteys poistui. Silloin wc:t sijoitettiin
Metallirunkoiset naulakot ja tiski, jonka yläpinta on viimeistely marmorilla (vas.). Aulan lattia on
77
luonnonkiveä, työselostuksen mukaan Lemminkäinen Oy:n louhimaa Ankeleen dolomiittia (oik.)
(AAM / Malmberg).
77
Jyväskylän kaupunginteatteri
Jyväskylän teatteritalo. Työselitys. 91. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma.
Alvar Aalto -museo 2014
34
Aulan materiaalit ovat lattian luonnonkiveä lukuun ottamatta samanlaiset kuin yläkerroksen lämpiön. Seinät ja kattopintojen kevytmetallisäleellä verhotut alaslaskut ovat
valkoiset. Pääporras korostuu jo valaistuksensa ansiosta. Vaatenaulakoiden ja niihin
liittyvien mutkittelevien tiskien puuosat tuovat tilaan lämpimiä sävyjä. Erityiseen
kalustukseen kuuluu valaisinten lisäksi hienostuneita nahkaverhoiltuja penkkejä. Lisäksi
aulaan ja seuraavana käsiteltävään sisäänkäyntiin liittyy marmoritiskinsä ja metallirakenteidensa ansiosta erityisen näyttävä lipunmyyntitiski.
Aulan luonnonkivilattian kaavio ja yksityiskohtia (AAM 45–3316).
PÄÄSISÄÄNKÄYNTI
Rakennuksen pääsisäänkäynti oli kaikissa keskeisissä luonnosvaiheissa Vapaudenkadulta
siten, että aula sijoittui kerroksen verran Kansalaistorin ja lämpiön tason alapuolelle.
Tämä ratkaisu perustui tontin ja katulinjausten korkeusasemiin sekä kaupunkikuvallisiin
mahdollisuuksiin, joten sitä ei ollut tarvetta muokata tai kyseenalaistaa suunnittelun
edetessä.
Julkisen rakennuksen sisäänkäynti huomioitiin kuitenkin ulkoarkkitehtuurissa eri luonnosvaiheissa eri tavoin. Varhaisissa 1960-luvun alkupuolen luonnoksissa sisäänkäynti on jo
esitetty kolmen pilarin kannattaman arkadin alle. Toritason jatke Vapaudenkadun
puolelle ulottui arkadin reunalle siten, että sisäänkäynti sai ylärinteen puolelle suojan
torin korkeasta kivimuurista. Vielä tällöin aula avautui ikkunoin hieman Vapaudenkadun
ja Kilpisenkadun nurkan ympäri.
Luonnostelun tarkentuessa arkadista luovuttiin 5.10.1965, eikä pääsisäänkäyntiä merkitty
minkäänlaisin katoksin. Kohtuullisen leveä, kolmeovinen sisäänkäynti oli kuitenkin
hieman hankala järjestettäväksi suoraan jalkakäytävältä, sillä katu laskee kohtuullisen
jyrkästi teatterirakennuksen kohdalla.
Sisäänkäyntikerroksen aulan sauvakaakeliverhoillut pilarit (AAM 45–3546).
Jyväskylän kaupunginteatteri
Jatkosuunnittelussa arkadi palautettiin 20.4.1970 päivättyihin suunnitelmiin. Tällöin
lämpiö ulotettiin arkadin yläpuolelle ja arkadiin muodostui muutamien portaiden ja
muuripätkien leimaava sommitelma. Arkadi ratkaisi maaston tasoeron ja pääovista
saatettiin muodostaa peräti kuuden rinnakkaisen oven ryhmä. Arkadin päädystä pääsi
erilliseen lipunmyyntitilaan, joka saattoi olla avoinna aulan aukiolojen ulkopuolella. Tämä
Alvar Aalto -museo 2014
35
ratkaisu oli vastasi myös 1977 päivättyjen sarjojen toteutussuunnittelun vaihetta. Tällöin
pääovien vasemmalle puolelle jääneet, lämpiöön lasiseinän takana johtaneet portaat
olivat myös osa arkadin ja Vapaudenkadun julkisivun arkkitehtuuria.
Lipunmyynnin kohdalla oleva ulkoseinä muutettiin umpinaiseksi 4.9.1978 päivätyssä
sarjassa. Arkaditeema katettuine ulkoportaineen säilyi, ja ulkoportaat korostuivat hieman
lisää, kun arkadin taustaseinään tehtiin muutamia porrastuksia sisäpuolen tilojen
mukaisesti.
78
mallia Rautatalo, pääovissa 2 vedintä päällekkäin.” Pääsisäänkäynnin materiaalimaailmaan kuului myös runsaasti luonnonkivipintoja. Askelma oli graniittinen
paasimainen kappale, jonka ulkopuoliset maanpinnat tehtiin karkeasti hakatuista
noppakivistä. Arkadin seinissä ja arkadiin liittyvissä pilareissa käytettiin vastaavaa
luonnonkiveä kuin sokkeleissakin.
Kolmen arkadia kannattelevan pilarin aihe säilyi pääpiirustuksiin ja toteutukseen asti.
Arkadin tausta verhoiltiin sokkelia vastaavalla tummalla luonnonkivellä, mikä korosti
arkadin tummaa ilmettä. Arkadin kattoon jätettiin betonipinta, jossa näkyvät puumuotin
jäljet. Tuulikaapissa alakatto on metallisäleikkö, johon upotettiin erikseen suunniteltuja
valaisimia.
Pääsisäänkäyntiin liittyvien ulkoaskelmien suunnitelma (AAM 45–3254).
Leikkaus pääsisäänkäynnin ja lämpiön kohdalta (AAM 45–3363).
Pääovet määriteltiin rakennusselityksessä tehtäväksi teräsrunkoisina ovina, jotka
verhoillaan messinkiprofiileilla. Viitetyypiksi annettiin Outokummun OKM-profiili (MS
158). Pääoviin liittyvän tuulikaapin seinä tehtiin vastaavalla messinkipinnalla verhoiltuna
myös aulan puolelta katsottuna. Pääovien vetimistä määriteltiin: ”vetimet valupronssia
Arkadin kattopinta erityisine valaisimineen (vas.). Sisäänkäynnin pronssiovet, messinkivetimet ja
luonnonkiviset pintamateriaalit (oik.) (AAM / Malmberg).
78
Jyväskylän teatteritalo. Rakennusselitys. Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. s. 59, 60. AAM
dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
36
PIENI NÄYTTÄMÖ
Pieni näyttämö, eli huoneteatteri, ei esiintynyt teatterin suunnitelmissa luonnosvaiheessa. Vielä 10.8.1977 laadituissa suunnitelmissa oli ainoastaan kaksikerroksinen
harjoitustila, joka sijaitsi Kilpisenkadun varrella lähinnä poliisitaloa. Kesäkuussa 1978
laaditut suunnitelmat sisälsivät sekä pienen näyttämön että yksikerroksiseksi
madaltuneen harjoitustilan. Näissä 6.6.1978 päivätyissä suunnitelmissa huoneteatteri oli
sijoitettu Kilpisenkadun ja Vapaudenkadun kulmaukseen. Huoneteatterille oli saatu
riittävä korkeus siten, että lämpiötasolla ollut kahvio oli muutaman askelman lämpiön
perustasoa ylempänä.
Sijaintia kulmauksessa tutkittiin monella tavalla penkkijärjestelyjä myöten ja huoneteatteri siirrettiin toteutuneille sijoilleen vasta huomattavan paljon ensimmäisen
pääpiirustusvaiheen jälkeen, eli 17.3.1979 päivätyssä pääpiirustussarjassa. Siirto liittyi
rakennuksen kuutiomäärien pienentämiseen. Elissa Aallon muistiinpanot puhelinkeskustelusta teatterinjohtajan kanssa 17.1.1979 ovat säilyneet, ja paikkaluvuksi teatteri
79
esitti enintään 150–165.
jaettuna. Käytännössä ratkaisu on kuitenkin viimevuosina useimmiten ollut siten, että
katsomo on ainoastaan yhdellä sivulla.
Katsomo toteutettiin nousevana, siirrettävien elementtien päälle, mutta käyttöpäällikkö
Pekka Tammisen mukaan elementit ovat niin raskaat ja siten työläät siirrettävät, ettei
katsomojärjestelyjä ole juurikaan muuteltu esitysten mukaisesti vaihdellen. Käytännössä
on myös koettu hyväksi, että yleisö ja ääni- ja valotarkkaamo sijoittuvat esitykseen
80
nähden samassa suunnassa.
Pienen näyttämön tuolit
Pienen näyttämön siirreltäväksi suunniteltuun varustukseen liittyivät keskeisesti tuolit.
Niiden ratkaisua ja valintaa tutkittiin vielä rakennusvaiheessa. Toimisto kirjasi 20.1.1982
päivättyyn kirjeeseensä tai muistioonsa tuolille asetettavat vaatimukset seuraavasti:
1. Hyvä istuinmukavuus
2. Pinottavuus ja rivikytkentä
3. Kaksi käsinojaa
4. Ehjä istuinosa. Mikäli selkä ja istuin ovat erillisiä takana istujan jalat saattavat potkia
tms. edessä istujan selkää selkänojan avoimuuden takia. Myös esteettinen kokonaisuus
81
puoltaa ehjää istuinosaa.
Samassa todetaan, ettei tällaista tuolia ole vakiomallistoissa, ja että Lahden kaupunginteatteriin suunniteltiin erityistuoli ja Intiimiteatteriin tuoli kehitettiin vakioistuimesta
yhdessä valmistajatehtaan kanssa.
Toimiston vain hieman myöhempi vastaava muistio tai kirje on päivätty 5.2.1982. Siinä
todetaan, että toimistossa oli pidetty 27.1.1982 kokous teatterinjohtaja Ari Kallion ja
arkkitehti Erkki Kantosen kanssa. Tällöin oli todettu, että Huonekalutehdas Jouko
82
Mäkinen Oy on ottamassa maaliskuussa tuotantoon Lepofinn-malliston tuolin
FAO/L131/K, josta oli nähty suunnitelmat ja prototyyppivalokuva. Mallia esitettiin
83
pienelle näyttämölle, koska ”sopivampaa mallia ei ole saatavana”.
Kyseinen tuolimalli on sisustusarkkitehti Pirkko Södermanin suunnittelema, ja se esiintyy
84
nimellä Lepofinn Oy:n tuolimallistojen historiikissa nimellä ”Linea”. Söderman
Huoneteatterin päiväämätön luonnos (AAM 45–2971).
80
Huoneteatteri suunniteltiin toiminnallisesti monipuoliseksi siten, että katso saatettiin
rakentaa tilaan eri tavoin. Tilaan luonnosteltiin ainoastaan takariveiltään nousevaa
katsomoa ja korotettua lavaa. Monissa suunnitelmissa katsomo esitettiin kahdelle sivulle
79
Aalto Elissa. Muistiinpano tai viesti projektiarkkitehdille 17.1.1979. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän
kaupunginteatterin kokoelma.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Pekka Tamminen tekijöille 12.3.2014.
Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 20.1.1982. Kirje tai muistio ”Jyväskylän teatteritalo. Pienen näyttämön
tuoli”. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma.
82
Huonekalutehdas Jouko Mäkinen jatkoi konkurssiin menneen Lahden Lepokalusteen toimintaa vuodesta
1979. Tämän jälkeen nykyisin Lepo Products -nimellä toimiva tehdas on vaihtanut omistajiaan useiden
konkurssien mukana.
83
Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 5.2.1982. Kirje tai muistio ”Jyväskylän teatteritalo. Pienen näyttämön
tuoli”. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma.
84
Elektroninen julkaisu Lepo. 60 Years in Furniture. Lepo products. Lahti. 2013. 64.
81
Alvar Aalto -museo 2014
37
työskenteli sisustusarkkitehtina Aallon toimistossa maaliskuusta 1962 kesäkuuhun
85
1984 , ja osallistui muiden muassa Jyväskylän teatteritalon sisustussuunnitteluun. Hänen
mukaansa tuolia ei suunniteltu teatteria varten, vaan sen päätyminen teatterin pienen
näyttämön kalustukseksi oli osittain sattumaa. Suunnittelijaa ei mainittu toimistossa
laaditussa muistiossa erikseen, koska se ei Södermanin mukaan ollut tuolloin tavallista –
se, ettei häntä kirjeessä tai muistiossa nimeltä mainittu, ei ollut tarkoituksellista. Tuolin
koodin FAO-alku sen sijaan selittyy sillä, että tuolin ensimmäinen toimitus meni FAO:lle
Roomaan, jonne Söderman suunnitteli sisustuksia oman toimistonsa nimissä. Tuolia
käytettiin myös Osuuspankki-ryhmän eri kohteissa. Sittemmin tuoli oli nimellä ”Linea” ja
tuotenumero oli L-251 K. Söderman pitää tuolin varsin huomaamatonta rivikytkentähelaa
86
eleganttina ja aikanaan edistyksellisensä yksityiskohtana.
Pienen näyttämön katsomoa ja Lepofinn-tuoli keväällä 2014 (AAM / Malmberg).
TOIMINTATILAT
Kilpisenkadun puolelle, suuren näyttämön rinnalle sijoittuivat kaikissa suunnitteluvaiheissa teatterin toimintaa tukevat pukuhuoneet sekä toimisto- ja muut tilat,
näyttämöön liittyviä lavastepajoja ja vastaavia lukuun ottamatta. Työhuoneisiin saatiin
ikkunat kadulle. Lämpiöön liittyvän keittiön vierelle sijoittui erillinen taitelijalämpiö.
Portaikot ja aputilat sijoitettiin salin viereen luonnonvaloa paitsi jäävään osaan.
Luonnosvaiheissa tiloja oli rajattu käytävää kohti vapaamuotoisesti siten, että käytävän
leveys vaihteli. Vielä 1970-luvun alun luonnosvaiheissa huomattavan suuren osan
työhuonesiiven alakerroksista vei kahden kerroksen korkuinen harjoitussali. Tämä
ratkaisu oli vielä 1977 jatkosuunnittelun lähtötilanteena. 20.4.1970 sarjassa toimistorivi
oli varsin selkeä ja lämpiön päädyssä sijaitsi johtajan huone sekä siihen liittynyt parvi.
Pääsisäänkäynnin tasolla henkilökunnalle tarkoitetut toimisto- ja pukutilat jatkuivat
vuoden 1977 suunnitelmissa aina Vapaudenkadun julkisivuarkadiin asti.
Linea-tuolin L-251 K esite (jäljennös Lepo-product Oy).
Pienen näyttämön tuolit eivät siis ole Jyväskylän teatteritaloa varten erikseen
suunnitellut, vaan aikakauden vakiotuote, joka valittiin parhaiten sopivana teatterin
kalustukseen. Tuolin suunnittelija on kuitenkin muihinkin rakennuksen sisustuksiin Aallon
toimistossa vaikuttanut sisustusarkkitehti, mikä tekee tuoleista teatteritalon kannalta
kiinnostavat.
85
86
Jatkosuunnittelun aikana tämä rakennuksen osa oli jatkuvien suunnitelman tarkennusten
kohteena, muiden muassa käyttäjien kuulemisen ja toimintojen aiempaa yksityiskohtaisemman sijoittelun edetessä. Joiltakin osin ratkaisut muuttuivat runsaastikin. Tälläinen oli
ompelimo, joka sijoitettiin 6.6.1978 päivätyissä suunnitelmissa Vapaudenkadun
puoleiseen päätyyn lämpiön kahvion ylle. Tilan katossa oli 15 pyöreää kattoikkunaa, jotka
muodostivat Aallon arkkitehtuurissa eri vuosikymmenten aikana muovautuneen aiheen.
Ensimmäisessä pääpiirustusvaiheessa, 29.11.1978 päivätyissä suunnitelmissa, kattoikkunoita oli enää kuusi.
Schildt 1994, 317.
Pirkko Söderman sähköpostilla Jonas Malmbergille 5.9.2014 ja 8.9.2014.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
38
Mainituissa, kesällä 1978 laadituissa, suunnitelmissa näyttelijöiden pukuhuoneet ovat
saaneet toteutuneen hahmonsa, jossa työtiloihin liittyi pieni eteinen erillisine wchuoneineen.
Alkuvuonna 1979 laadituissa rakennuksen tiivistämissuunnitelmissa monet periaatteet
säilyivät, mutta tilat vaihtoivat paikkaa. Esimerkiksi ompelimo siirrettiin poliisitalon
puoleiseen päätyyn. Sitten 7.3.1979 päivätyissä suunnitelmissa ompelimo sijoitettiin
toimisto- ja työhuoneiden rivistöön. Maaliskuun suunnitelmissa myös harjoitussalia
pienennettiin, eikä sitä enää kaavailtu toiminnallisten harjoitusten tilaksi. 9.4.1979
päivätyt suunnitelmat vastasivat tilaryhmien osalta sittemmin toteutettuja.
Toteutuneissa toimintatiloiksi luettavissa tiloissa on Aallon arkkitehtuurille tyypillistä
hierarkiaa, joka näkyy pintamateriaaleissa, yksityiskohdissa, kalustuksessa ja
varustuksissa. Suurimmassa osassa näitä toimintatiloja oli erityisesti suunniteltuja
valaisimia ja muita yksityiskohtia, joista monet – esimerkiksi väliovien vetimet – ovat
Aallon monista rakennuksista tuttuja.
Kanttiini
Yksi selkeästi arvokkaaseen ja erikseen suunniteltuun joukkoon kuuluvista tiloista on
kanttiiniksi kutsuttu henkilökunnan ravintola, joka keittiöineen sijoittuu yleisöaulan
alapuolelle. Valaisimet ovat Aallon toimiston suunnitelmien mukaiset, kuten useimmissa
muissakin työtiloiksi luettavissa tiloissa, mutta kanttiinin erityinen piirre oli tilan korkeus,
joka oli saavutettu jättämällä alakatto pois ja kiinnittämällä valaisimet suoraan holvin
alapintaan sekä kuvioiseksi laatoitettu lattia. Lattialaatta oli siivoustarpeiden kannalta
merkityksellinen, mutta samalla se yhdisti tilan käytävään ja siten yhteiskäyttöisiin
tiloihin.
Kanttiinin lattian laatoitussuunnitelma (rajattu AAM 42–3542).
Kanttiinin sisustuksen yksityiskohtia. Valaisimet, pöydät, tuolit sekä verhot ovat Artekin ja Aallon
toimiston mallistoja (AAM / Malmberg).
Jyväskylän kaupunginteatteri
Taiteilijoiden lämpiö
Taiteilijoiden lämpiö sijoittui yleisölämpiön tasolla olevan keittiön rinnalle työtilojen
ryhmään. Tila oli hierarkialtaan korotettu erityisin pienin yksityiskohdin: ikkunapenkkien
ja valaisinten avulla. Tilassa toiminnan ratkaisut piirtyivät myös alakattoon ja valaisimiin,
kun tarjoilutiskin yllä olivat pienehköt messinkikoristeettomat uppovalaisimet. Lisäksi tila
avautui liukuoviseinän kautta viereiseen, suunnitelmissa neuvotteluhuoneena
esiintyneeseen tilaan. Taiteilijalämpiötä on otettu lavastustoimen käyttöön, mutta
merkitykselliset yksityiskohdat ovat paikallaan ja irtokalustuksesta kertovat muiden
muassa Artekin jalkavalaisin A 809, neliön muotoiset ruokapöytinä olleet pöydät sekä
ikkunaverhot.
Alvar Aalto -museo 2014
39
Liukuovi vetimineen ja yksityiskohtineen on Aallon rakennuksissa yleinen aihe (vas.). Keittiöön
liittynyt tarjoilutiskin alue on merkitty alakatossa muuta tilaa vaatimattomammin valaisimin (oik.)
(AAM / Malmberg).
Liukuoven yksityiskohdat (AAM 45–3277).
Jyväskylän kaupunginteatteri
Taiteilijalämpiön ja neuvotteluhuoneen ikkunapenkin suunnitelma (AAM 45–3552).
Työhuoneet
Työhuoneiden arkkitehtuuriin kuuluivat alakatot erityisine valaisimineen ja ikkunalautoineen. Nämä olivat Aallon arkkitehtuurissa tyypillisiä: valaisimissa käytettiin
valkoista metallia ja messinkikoristuksia, ikkunalaudat olivat laatoitetut ja tammilistalla
reunustetut. Hierarkialtaan merkityksellisemmissä tiloissa ikkunalautoihin liittyi
tamminen ikkunapenkkisäleikkö.
Taiteilijoiden lämpiön ikkunapenkin ritilä (vas.) on yksi tilojen hierarkiaa osoittava tekijä, joka
erottaa tilan työhuoneista (oik.) (AAM / Malmberg).
Alvar Aalto -museo 2014
40
muista työtiloista, ja listaan on kirjoitettu käsin ”Kari”, mikä viitannee Artekin
huonekaluja edullisempaan kalustesarjaan. Samassa luettelossa johtajan huoneen
kokouspöydän tuoleiksi esitetään Artekin tuolia 69, mutta lopullinen valinta lienee
87
muuttunut tästäkin.
Nykyisin huoneessa on Yrjö Kukkapuron suunnittelemia ”Haimi”-tuoleja sekä Artekin Ljalkaisen pyöreän neuvottelupöydän ääressä että viuhkajalkaisen matalan pöydän
ääressä. Neuvottelupöydän yllä on Artekin riippuvalaisin A337, jonka malli periytyy 1950luvulta.
Työhuoneiden, verstaiden ja keittiöiden ikkunapenkin suunnitelma (AAM 45–3553).
Moniin tiloihin suunniteltiin kiintokalusteita ja huonekaluja. Osa erityisistä kalusteista ja
varusteista on varsin anonyymeja, kuten näyttelijöiden puku- ja kampaushuoneiden
peilipöydät ja niiden akryylivarjostimelliset valaisimet, jotka suunniteltiin nimenomaan
Jyväskylän kaupunginteatteria varten.
Alakattoihin liittyy erityisiä valaisimia useimmissa työtiloissa, myös kampauspöytään liittyvästä
akryylivarjostimen valaisimesta tehtiin suunnitelmat Aallon toimistossa (AAM / Malmberg).
Erityinen työhuone on ollut teatterinjohtajan huone, joka varhaisissa suunnitteluvaiheissa sijaitsi lämpiöstä nousevien portaiden yläpäässä siten, että työhuoneen vierellä
oli esimerkiksi johtajan vieraille oma paikkansa väliajan viettoon. Portaiden jäätyä pois
suunnitelmasta johtajan työhuone siirrettiin kanttiiniin johtavan käytävän varrelle
alakerrokseen.
Tilaa ei osoitettu pintamateriaaleiltaan tai kiinteiltä ratkaisuiltaan muita työhuoneita
merkityksellisemmäksi. Irtokalustuksessa esitettiin käytettäväksi Martelan työpöydän ja
työtuolin ohella Artekin kalusteita, joista esimerkiksi viuhkajalkainen sohvapöytä
(numeroltaan MX800A) kertoi tilan merkityksestä. Säilyneessä irtokalustesuunnitelmasta
vastaavia erityispöytiä on mahdollisesti kustannussäästöjen yhteydessä jätetty pois
Jyväskylän kaupunginteatteri
Teatterinjohtajan huoneessa on nykyiselläänkin Artekin viuhkajalkainen pöytä sekä Yrjö
Kukkapuron suunnittelemia ”Haimi”-nojatuoleja, jollaisia on myös pyöreän neuvottelupöydän
äärellä (vas.) Neuvottelupöydän yllä on riippuvalaisin A337 (oik.) (AAM / Malmberg).
Yksityiskohtia suunniteltiin runsaasti myös työtiloihin liittyviin aputiloihin. Esimerkiksi
saunaan suunniteltiin sisustus varsin yksityiskohtaisesti, muun muassa löylyhuoneen
oven vedin suunniteltiin yksilöllisesti.
87
Jyväskylän teatteritalo. Valintakalusteet. 22.2.1982. Käsinkirjoitetut korjaukset 14.5.1982. AAM
dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma.
Alvar Aalto -museo 2014
41
Gutzeitin pääkonttorissa oli. Näitä valaisimia ei kuitenkaan rakennukseen liene toteutettu
ja käytävillä on tavanomaiset SLO:n valmistamat loistevalaisimet. Näiden asennustapa
metallisessa alakatossa on Aallon monille toimistorakennusten käytäville ominainen
siten, että valaisimet sijaitsevat epäkeskeisesti lähempänä ikkunallisten toimistohuoneiden seinää.
Saunaosaston sisustuksen yksityiskohtia (AAM 45–3536).
Henkilökunnan sisäänkäynniltä avautuva näkymä kohti aulaa ja lopulta kanttiini käytävän
päätteenä (vas.). Ylemmissä kerroksissa käytävät laatoitettiin muovilaatoin (kesk.). Käytävällä on
erityinen mustaksi verhoiltu, metallisella holkkijalalla varustettu penkki (vas.) (AAM / Malmberg).
Työtiloihin liittyvissä portaikoissa käytettiin sintrattuja lattialaattoja ja tammisia lautoja
askelten reunoissa, mikä oli Aallon rakennuksissa totuttu tapa jo vuosikymmeniä. Puiset
käsijohteet olivat kuitenkin varsin niukat, eivätkä ne jatkuneet yhtenäisinä kuten monissa
varhaisemmissa Aallon kohteissa oli ollut. Portaikon valaisimet olivat osittain alakattoon
upotettuja pyöreitä valaisimia
Saunaosaston valaisimeksi suunniteltiin SLO:n vakiovalaisin, jolle suunniteltiin yksilöllinen ritilä
(AAM 45–3535).
Käytävät ja portaikot
Ensimmäisessä henkilökunnan työtilojen siiven kerroksessa käytävän ja sisäänkäynnin
lattiat olivat sintratulla laatalla laatoitetut ja ylemmissä kerroksissa käytävissä oli ruskea
vinyylilaatta. Henkilökunnan sisäänkäyntiaula merkittiin erityiseksi pyöreillä valaisimilla ja
seinälaatoituksella, jossa käytettiin valkoista sauvakaakelia.
Henkilökunnan portaikon yksityiskohtia (AAM / Malmberg).
Muille käytäville suunniteltiin loistevalaisimissa käytettäväksi erityinen häikäisysuoja,
joka koostui useasta puolipyöreästä levystä samaan tapaan kuin esimerkiksi Enso-
Aputiloissa kuten kellarikäytävillä ja sosiaalitiloissa esiintyi vakiovalmisteisia valaisimia,
joista maitolasikupuinen kulmikas valaisin on Iittalan valmistama ”Valoelementti”. Sen
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
42
malli oli suunniteltu jo 1960-luvulla ja valaisinta käytettiin muun muassa Jyväskylän Alvar
Aalto -museon rakennuksessa. Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co:n suunnitteli teollisesti
88
89
tuotettuja loisteputkivalaisinten runkoja mm. SLO:lle profiloidun sarjan 500. Myös
teatterissa käytettiin SLO:n valaisimia monissa kohdissa.
NÄYTTÄMÖN APUTILAT
Edellä kuvattujen toimintatilojen ohella teatterin näyttämöön liittyneiden aputilojen
ratkaisut muuttuivat ja tarkentuivat rakennuksen suunnittelun edetessä. Nämä tilat –
esiripuntakainen näyttämön osa mukaan luettuna – olivat nimenomaisesti teatterin
toimintaan liittyneitä tiloja, joihin ei liene liittynyt merkittäviä arkkitehtonisia merkityksiä
lukuun ottamatta kuutiomäärältään suurehkon kokonaisuuden vaikutusta rakennuksen
ulkohahmoon. Toisaalta näihinkin tiloihin suunniteltiin yksityiskohtaisesti rakennusosia
kuten portaita ja alakattoja.
Aputilojen valaisimina käytettiin erilaisia vakiovalmisteisia valaisimia (AAM / Malmberg).
Sivunäyttämön alakaton yksityiskohta (AAM 45–3522).
Kansalaistorin alle, järvinäkymän suuntaan, suunniteltu ravintola oli keskeinen
arkkitehtoninen ja toiminnallinen korttelin kokonaissuunnitelmaan liittyvä ajatus. Se oli
vielä toteutussuunnittelun alkuvaiheessa mukana osana kokonaisuutta. Vuoden 1977
suunnitelmissa aputilat olivat jo suurentuneet Kansalaistorin järven suuntaisella
sivustolla, mutta lähimpänä järveä oli ompelimon tapaisia työtiloja. Näiden siirryttyä
toisaalle ja aputilojen käsittäessä torin alle jäävät tilat, saatiin toteutuneista aputiloista
tavattoman komeat näkymät – kenties hieman tahattomastikin. Tämä huomioitiin myös
Uuden Suomen artikkelissa, jossa arvioitiin uutta teatteritaloa: ”Valoa ja ilmaa tulvii
Iittalan ”Valoelementti” esiintyi Arkkitehti 10–11/1967-lehden mainoksessa.
88
Aputilojen valaisinrunkojen tyyppejä ei ole tässä yhteydessä inventoitu, mikä liittyy myöhemmin tehtävään
huoneinventointiin.
89
Sähköurakoitsija 1–2/1981. AAM leikearkisto.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
43
anteliaasti myös jo mainittuihin työtiloihin. Ne ajat ovat Jyväskylässä ohi, jolloin
90
verstaisiin, puvustoon, pukuhuoneisiin jne. ei päivä päässyt eikä kuu kurottanut…”
puolelle luonnosteltiin 20.11.1970 päivättyyn sarjaan. Valtuustotornin kantavat rakenteet
aiheuttivat muutoin systemaattisiin hallitutkielmiin melko konstikkaita pilarijärjestelyjä.
Eräs suurista teatterin toimintaan vaikuttaneista muutoksista, joka aiheutui rakennuksen
kuutiomäärän pienentämisestä alkuvuonna 1979, oli harjoitussalin poistuminen
rakennuksesta. Kaupunginteatterin henkilökunta tutustui rakennuksen suunnitelmiin
12.–13.3.1979 ja totesi lausunnossaan:
Jatkosuunnittelussa pysäköintihalli säilyi eri muodoissaan koko ajan. Hallin yhteys
teatterin aulaan alkoi korostua 10.8.1977 päivätyssä sarjassa, jolloin autohallin kulku oli
lähes samanveroinen kuin Kansalaistorin alle kaavailtuun ravintolaan. Tällöin myös
alemman pysäköintitason yhteyttä aulaan parannettiin siten, että sieltä saatiin suora
porrasyhteys aulaan.
Työ- ja varastotilojen supistaminen on vaikeuttanut teatterin toimivuutta mutta eräin
huonejärjestelyin sitä voidaan jonkin verran parantaa. Harjoitussalin pieneneminen
harjoitushuoneeksi rajoittaa tilan käyttöä. Vaikka työ- ja varastotiloja [on] supistettu,
teatteri voi toimia tilojen aiheuttamin rajoituksin suunnitellussa teatteritalossa.
91
Tulevaisuudessa lisätiloja joudutaan hankkimaan teatterin ulkopuolelta.
Korttelin rakentamisen eriaikainen toteuttaminen huomioitiin 6.6.1978 päivättyyn
suunnitelmasarjaan. Tällöin hallin koko esitettiin aiempaa pienempänä ja laajennuksiin
varauduttiin. Gummeruksenkadun yhteys ei ollut mahdollinen, joten pysäköintitasojen
välinen laaja ramppi vei hallista suurehkon osan. Tässä vaiheessa hallista kaavailtiin
aiempaa väljemmät yhteydet teatterin aulaan, sillä halli olisi ennen muun kokonaisuuden
valmistumista ensisijaisesti teatteria varten. Suora yhteys aulaan kielii siitä, että
pysäköintiä suunniteltiin myös teatterin yleisölle.
Pysäköintiä kahdessa kerroksessa tutkittiin monin tavoin, mutta 22.2.1979 päivätyssä
suunnitelmassa pysäköinti sijoitettiin enää yhteen tasoon, joka sijaitsi kerroksen aulaa
alempana. Näissä ja näitä seuraavissa suunnitelmissa pysäköinnin ratkaisu alkoi vakiintua
laajuudeltaan toteutunutta vastaavaksi. Pysäköintihallin yhteys pienehkön portaan
kautta yleisöaulan alatasolle säilyi toteutuksessakin, mutta hallin käyttö lienee
keskittynyt henkilökunnan tarpeisiin.
Toteutuneeseen autohalliin liittyvä erityinen aihe on seinissä käytetty ilmeikäs rei’itetty
kalkkihiekkatiili. Seinäverhouksella lienee ollut varsinkin akustinen merkitys.
Näyttämöön liittyviä aputiloja (AAM / Malmberg).
AUTOHALLI
Autohalli oli esiintynyt suurena osana keskustakorttelin kokonaisuuden hankkeessa.
Kansalaistorin alapuolelle suunniteltiin ravintolan rinnalle ja osin alle kahteen tasoon
erilaisia pysäköintiratkaisuja jo 1965 päivätyissä piirustussarjoissa. Ajoyhteydet halliin oli
osoitettu sekä Kilpisenkadulta poliisitalon viereltä että Gummeruksenkadulta.
Vielä 1970-luvun alun ensimmäisissä luonnosvaiheissa laajasta pysäköintihallista oli
varsin vähäisiä yhteyksiä teatteriin. Siten autohalli vaikuttaakin alkuaan kuuluneen
enemmän kaupungintalon hankkeeseen. Ensimmäinen autohallin kulkuyhteys teatterin
90
Eteläpää, Heikki. ”Jyväskylä siirtyy uuteen teatteriaikaan”. Uusi Suomi 14.11.1982. AAM: leikearkisto.
Viimeisen virkkeen yliviivaus alkuperäisessä asiakirjassa. Teatteritalon rakennustoimikunnan pöytäkirja
19.3.1979. Liite. AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma.
91
Jyväskylän kaupunginteatteri
Autohalliin liittyvien seinien ilmeikästä rei’itettyä kalkkihiekkatiilimuurausta, jossa sisäänajon
vieressä on varoitusvalo teatterin suuren salin ollessa käytössä (AAM / Malmberg).
Alvar Aalto -museo 2014
44
94
TAIDETEOSHANKINNAT
Julkisiin rakennuksiin on yleensä sijoitettu taideteoksia, mikä tuli kysymykseen myös
Jyväskylän teatteritalon tapauksessa. Taidehankintoja käsiteltiin rakennuksen tarkemman
suunnittelun aikana, ja teoksille soveliaita sijaintipaikkoja esiteltiin erityisissä suunnitelmissa. Elissa Aalto kirjoitti 5.5.1981 näihin liittyvän selvityksen teatterin taideteoksille
soveltuvista paikoista todeten, että sisällä lähinnä lämpiö ja pääporras tulevat
kysymykseen. Hän totesi vaihtoehtoisiksi soveliaista sijoituspaikoista:
Kivijärvi sai unikuvastaan, ja nimen veistos sai kreikkalaisen tarun mukaan. Kivijärven
teos saatiin rakennukseen jo rakennustöiden loppuvaiheessa. Kivijärven tunnetuimpia
95
teoksia on vuonna 1980 paljastettu J. K. Paasikiven muistomerkki Helsingin keskustassa.
a) pääportaan yläpuolelle sijoittuva ”mobile”luontoinen teos,
b) vapaasti sijoitettu suurehko veistos esim. marmorista, lähelle terassia johtavia ovia
c) kuvakudos tai useampia salin pääovien väliin jäävälle matalammalle seinälle
sijoitettuna, vaihtoehtoisesti tähän paikkaan voisi ajatella puureliefiä,
d) suuri maalaus nk. tupakkalämpiön takaseinälle
e) eräänä mahdollisuutena voisi myös olla pääportaan lepotason kaiteeseen liittyvä, tilaa
jakava seinämäinen taideteos, niin sanoakseni korkeamman asteen ritiläseinä.
Mihinkä näistä vaihtoehdoista päädytäänkin, taideteoksen pitäisi mielestäni olla
luonteeltaan abstrakti. Taiteilijaa tai taiteilijoita valittaessa, vaikka kotimaisuudesta
pidettäisiinkin kiinni, toivoisin kuitenkin, että valinta suoritettaisiin laajemmalta pohjalta,
kuin vain Keski-Suomen taiteilijoiden piiristä.
Yleisen kilpailun järjestämistä en kuitenkaan haluaisi suositella. Uskoisin, että parhaaseen
lopputulokseen päästäisiin neuvottelemalla suoraan kysymykseen tulevien taiteilijoiden
92
kanssa ja teettämällä teos tilaustyönä.
Kaupungin kulttuurilautakunta käsitteli teatterin taidehankintoja kokouksessaan
13.5.1981, joka pidettiin Alvar Aalto -museossa. Kokous päätti museonjohtaja Markku
Lahden esityksen mukaisesti tutkittavaksi Elissa Aallon esittämistä sisäteosten vaihtoehdoista pääportaan ylle sijoittuvaa mobilea (a), suurehkoa marmoriteosta (b) sekä
tupakkalämpiön taustaseinän maalausta (d). Lahden esitystä täydennettiin vielä siten,
että salin pääovien väliin sijoittuvaa teostakin (c) harkitaan. Lisäksi päätettiin, ettei
93
teoksista järjestetä kilpailua.
Harry Kivijärven teos ”Galateia” lämpiössä lokakuussa 1982 (AAM 104490).
Vuoden 1981 päätöksistä poiketen kulttuurilautakunnan kuvataidejaos kutsui vuonna
1983 Keski-Suomen läänin alueella toimivia kuvataiteilijoita osallistumaan taideteosta
koskevaan kilpailuun. Taideteoskilpailu ratkaistiin seuraavan vuoden helmikuussa ja
palkintolautakunta valitsi voittajaksi kuvanveistäjä Veikko Hirvimäen (1941–) ehdotuksen
”Väliaika”, ja potkupatinoitua pronssia oleva veistos toteutettiin tupakkalämpiön seinälle.
Hirvimäen tunnetuin julkinen veistos on Helsinkiin vuonna 1985 valmistunut kirjailija
96
Mika Waltarin muistomerkki. Hirvimäki toteutti vuonna 1982 pystytetyn professori
Päiviö Oksalan muistomerkin, joka sijaitsee Jyväskylässä Alvar Aalto-museon viereisen
puroaltaan kupeessa.
LÄMPIÖN TAIDETEOKSET
Lopulta lämpiöön toteutettiin kaksi teosta, joista Harry Kivijärven (1931–2010) suurehko
valkoinen patsas ”Galateia” on italialaisesta Carrara-marmorista. Aiheen veistokseen
94
92
Aalto Elissa 5.5.1981 päivätty muistio ”Taideteosten sijoittaminen Jyväskylän teatteritaloon”. AAM
dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma.
93
Jyväskylän kaupunki. Kulttuurilautakunta. Kuvataidejaos. Esityslista ja pöytäkirjan ote 13.5.1981. Jäljennös
AAM dokumenttiarkisto: Jyväskylän kaupunginteatterin kokoelma.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Verkkosivu http://www3.jkl.fi/taidemuseo/veistokset/veistokset/021.html. Luettu 20.8.2014.
Helsingin Sanomat 16.4.2010. ”Kuvanveistäjä Harry Kivijärvi kuollut”. Verkkosivu
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Kuvanveist%C3%A4j%C3%A4+Harry+Kivij%C3%A4rvi+kuollut/11352561437
38. Luettu 20.8.2014.
96
Verkkosivu http://www3.jkl.fi/taidemuseo/veistokset/veistokset/022.html. Luettu 19.8.2014.
95
Alvar Aalto -museo 2014
45
JULKISIVUN K ARYATIDIT
”Väliaika”-teoksen hankinnan yhteydessä käsiteltiin runsaasti teatterin julkisivuun
suunniteltuja karyatidi-hahmoja. Alvar Aallon aikaan piirtämää julkisivuluonnosta
tulkittiin siten, että lämpiön ikkunoiden väleissä olevien pilarien kohdilla esiintyi
veistokset. Kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen oli aktiivinen karyatidien puolestapuhuja,
97
ja veistoshanke oli hänen ajatuksiaan.
Hallintokorttelin julkisivu Kirkkopuistoon (rajattu AAM 45–2594a).
Veistosten suunnittelusta järjestettiin kutsukilpailu, johon kutsuttiin Heikki Häiväoja, Kari
Juva, Matti Nurminen ja Laila Pullinen sekä Nina Terno, joka ei kuitenkaan osallistunut
98
kilpailuun. Ensimmäiselle sijalle asetettiin Pullisen ehdotus ”Kosketus”.
Hankkeesta syntyi vilkas keskustelu myös lehdistössä. Kantosen mukaan alun perin
karyatideihin myötämielisesti suhtautunut Elissa Aaltokin muutti hankkeen edetessä
mielipidettään – syystä joka jäi Kantosellekin epäselväksi. Kantonen pitää edelleen
tapahtumaa valitettavana, minkä lisäksi kuvanveistäjä Laila Pullinen närkästyi niin paljon,
ettei suostunut kyselystä huolimatta myymään Kantoselle teossarjaan kuulunutta
99
luonnosta.
Veikko Hirvimäen teos ”Väliaika” teatterin tupakkalämpiössä (kuva Jyväskylän kaupungin
verkkosivulta / Marko Lumikangas).
Salin pääovien välinen seinä aulassa jätettiin rakennuksen valmistuttua valkoiseksi
pinnaksi, jota on vasta 2000-luvun kuluessa alettu käyttää teatterin mainosten ynnä
muun alustana.
Alvar Aalto -museon johtaja Markku Lahti oli ilmeisesti ollut epäileväinen hankkeen
suhteen jo alkuvaiheessa, ja esitti eräänlaisena kompromissina kuvataidejaoston
kokouksessa 28.8.1984, että yksi veistossarjan teos tilattaisiin, mutta tämäkään ei
100
kaupunginhallitukselle sopinut. Julkisivuun liittyneiksi kaavailtuja veistoksia ei
toteutettu myöhemminkään.
97
Erkki Kantonen tekijöille 28.8.2014; Keskisuomalainen 24.2.1984 ”Pullisen ja Hirvimäen ehdotukset ykkösiä”.
Karimaa 1984, 10.
99
Erkki Kantonen tekijälle 28.8.2014.
100
Keskisuomalainen, päivämäärätön leike Erkki Kantosen kokoelmasta. ”Teatterin koristamiselle takapakkia.
Jyväskylä ei tilaa Pullisen karyatideja”.
98
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
46
HAASTATTELUJA
Arkkitehti Vezio Nava haastatteli 2000–2002 useita Aallon toimistossa työskennelleitä
arkkitehteja. Haastattelujen pääpaino oli Alvar Aallon elinaikana tehdyissä projekteissa,
mutta mm. Jyväskylän teatterin keskeisenä arkkitehtina työskennelleen Sverker Gardbergin haastattelussa 22.5.2002 sivutaan toimiston työtapoja Elissa Aallon johtaman
toimiston aikana. Gardberg muisteli:
Siihen liittyy tämä mielenkiintoinen tilanne kun Alvar oli vanha ja sairas, niin hän yllättäen
sanoi, että muista että minun jälkeen on Elissa cheeffinä täällä. Ja tämä oli minulle monta
vuotta hirveän tärkeä pieni lause, joka aina soi siellä jossain päässä. Ja minusta Elissa teki
aika merkillisen työn, kun hän sai valmiiksi esimerkiksi Seinäjoen keskustan. Hänen aikana
rakennettiin viimeinen talo – teatteri – ja hän melkein onnistui saamaan Jyväskylän
keskustan, koska rakennettiin kaupungintalon ensimmäinen vaihe, teatteri, Elissan
aikana. Sitten tuli liian paljon oppositiota ennen kuin se viimeinen kaupungintalon vaihe
olisi rakennettu, ja ilman sitä ja ilman kaupungintalon tornia koko projekti on jonkinlainen
torso ilman päätä, ja se on minusta sääli.
[--] Sitä kritisoi[tiin] monella taholla. Joku on sanonut, että teatteri ilman keskustatornia
ei ole ihan oikealla paikalla vielä, että siinä pitäisi olla tämä kokonaisuus. Torikokonaisuus
olisi nyt esimerkiksi tärkeä, teatterin tiloja on pistetty jonkun toripinnan alle, mutta tori
102
on vain fragmenttina, torinpätkänä siinä olemassa. Torikokonaisuus puuttuu.
Tämän rakennushistoriallisen selvityksen työstön yhteydessä on kuultu teatterin
suunnittelussa mukana ollutta arkkitehti Vezio Navaa sekä sisustusarkkitehti Pirkko
Södermania. Lisäksi haastateltiin kaupunginarkkitehtina vuosina 1960–1988
työskennellyttä Erkki Kantosta. Näiden haastattelujen yhteydessä saatu tieto on
sisällytetty tämän selvityksen asianmukaisiin kohtiin.
Laila Pullisen ”Kosketus” (kuva: Vastin 1.3.1984).
Ilta-Sanomien kärkevästi kirjoitetussa Pullisen haastattelussa hylkäämisen perusteiksi
esitettiin teosten hintaa ja veistosten sopivuutta teatterin julkisivuun. Haastattelussa
Pullinen totesi: ”On taiteen kannalta inhottavaa, että tällaista asiaa käytetään
poliittiseen temppuiluun [--] kutsukilpailun jälkipuintiin on liittynyt poikkeuksellisen paljon
101
intriigin makua. Jo sekin, että lopullinen päätös siirrettiin kunnallisvaalien jälkeen.”
101
Ilta-Sanomat 13.11.1984 ”Jyväskylä hylkäsi Pullisen veistossarjan. ’Tämähän on skandaali’”.
Jyväskylän kaupunginteatteri
102
Alvar Aalto -museo 2014
Haastattelusarja 2000–2002. Haastattelu 28. Gardberg. AAM: tallennekokoelma, haastattelut.
47
RAKENNUKSEN ARVOISTA
Rakennus on kauttaaltaan hyvin säilynyt, joten aiemmin kovakouraisesti tai
ymmärtämättömästi käsiteltyjä rakennusperinnön kannalta merkityksettömiä kohtia
rakennuksessa ei ole. Rakennuksen huolelliseen suunnitteluun ja toteutukseen on
kuulunut kokonaisvaltainen tavoite rakennuksen arkkitehtonisesta kokonaisuudesta.
Myös jatkossa keskeisenä tavoitteena tulee olla kaikkien rakennuksen sisä- ja ulkotilojen
säilyminen osana eheää kokonaisuutta. Rakennuksen hyvin säilyneeseen ulkoarkkitehtuuriin kohdistuvia oleellisia teknillisiä tai toiminnallisia muutospaineita ei tätä
selvitystä laadittaessa ole tiedossa.
Tämän selvityksen osan tavoitteena oli esitellä rakennuksen historian ja arkkitehtuurin
kannalta merkityksellisiä kohtia – sekä arkkitehtonisia erityispiirteitä että näköpiirissä
olevien muutostarpeiden kannalta erityisen tarkastelun kohteiksi joutuvia. Näitä
seurattavaksi tunnistettavia ja esitettäviä kohtia ja kokonaisuuksia paljastuu lisää
tarkemman tilainventoinnin ja tulevan peruskorjauksen ja restauroinnin suunnittelun
aikana, ja tässä esitellyt ovat siten osittain esimerkinomaisia.
Tässä luvussa on esimerkinomaisina joitakin seurattaviksi esitettyjä kohtia. Kohteiden
erityiset piirteet on kuvailtu tilakohtaisesti luvussa ”toteutuneet sisätilat” sekä julkisivujen sauvakaakelikysymystä on kuvailtu luvussa ”kalkkikivilaatoista keramiikkasauvoihin”. Seurantaa varten on laadittu erilliset kortit suunnittelijoiden täydennettäviksi
ja käyttöön.
Vastavalmistunut teatteri (AAM 104422).
Jyväskylän kaupunginteatteri
Teatteri esiteltiin Arkkitehti-lehdessä ja julkaistiin lehden kansikuvana vuonna 1983.
Alvar Aalto -museo 2014
48
SUURI NÄYTTÄMÖ: AKUSTIIKKA
SEURATTAVAT KOHDAT
Kaikista jäljempänä esitellyistä kohdista – sekä täydentävien selvitysten ja jatkosuunnittelun aikana mahdollisesti esille nousevista – on sopivassa suunnittelun tai
toteutuksen syytä kirjata vastaukset seuraaviin kysymyksiin:
1)
2)
3)
4)
5)
Korjaus- ja muutostoimenpiteen tavoitteet ja niiden perustelut
Suunnittelussa tutkitut korjauksen ja muutosten vaihtoehdot sekä niiden perustelut
Valittu vaihtoehto ja valinnan perustelu
Toteutuksen kuvaus ja mahdollisten purkutöiden yhteydessä havaittua
Arkkitehtisuunnittelijan muita havaintoja
LÄMPIÖN JA AULAN VÄL INEN YHTEYS
Lämpiön ja aulan välinen liikuntaesteisten yhteys esimerkiksi hissinä on rakennuksen
käytön kannalta keskeinen tarve, joka on ilmennyt jo ennen hankesuunnittelun alkua.
Molemmissa kerroksissa olevat tilat ovat erittäin merkitykselliset sisätilojen arkkitehtonisen kokonaisilmeen kannalta, joten hissin sijoittaminen on toiminnallisuuden
ohella mitä suuremmissa määrin esteettinen ja tilojen säilyttämiseen liittyvä kysymys.
Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: toiminnallisesti katsottuna yhteys on välttämätön,
jotta varsinkin ikääntyvien käyttäjien tarpeisiin voidaan vastata. Rakennuksen säilymisen
kannalta toimenpiteessä ei ole kiirettä. Hissin sijoittamisesta tulee laatia vaihtoehtojen
punninta siten, että hissivaihtoehtojen tekniset, toiminnalliset ja esteettiset ominaisuudet ja vaikutukset tulevat tarkoin harkituiksi.
SUURI NÄYTTÄMÖ: KATSOMO JA ESIRIPPU
Teatterin suuren näyttämön katsomoon tarvitaan tilaltaan ja kulkuyhteydeltään liikuntaesteisille soveltuvia paikkoja. Toisaalta nykyaikaisen teatteritekniikan ohjausta
näytäntöjen ajan on tarpeen kehittää siten, että äänen- ja valaistuksen hallinta voivat
kehittyä teatterin toimintona. Katsomon penkit ovat osana tilan ilmanvaihtoa ja penkkien
verhoilujen kangasosat ovat osin repeytyneet. Penkkien tavoin salin interiöörin keskeinen
osa on rakennusta varten erikseen suunniteltu ja toteutettu esirippu, joka on niin ikään
osin kulunut ja repeytynyt.
Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: toiminnallisesti katsottuna liikuntaesteisten kulkua
katsomoon ja katsomossa on välttämätöntä helpottaa, jotta varsinkin ikääntyvien
käyttäjien tarpeisiin voidaan vastata. Rakennuksen säilymisen kannalta toimenpiteessä ei
ole kiirettä. Penkkien kunnostamisen ja ylläpidon periaatteet on syytä ratkoa, ja penkkien
ylläpitäminen kuuluu rakennuksen normaaliin huoltoon, ja on sikäli kiireistä myös tilan
arvokkuuden säilyttämiseksi. Esiripun säilyttämisen ja konservoinnin toimenpiteet on
syytä suunnitella nopastikin ja esiripun enenevä vaurioituminen on syytä estää.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Teatterin suuren näyttämön akustiikka on erityinen kysymys, jota on yritetty ratkoa jo
aikaisemmin. Saliin on asennettu sähköisiä järjestelmiä ja tilan arkkitehtuurin kannalta
keskeisiä seinille kiinnitettyjä akustisia heijastimia on muokattu. Ongelmana on käyttäjien
mukaan varsinkin katsomon paikkojen eriarvoisuus. Lisäksi osa ongelmista liittyy kahden
vakiintuneen käyttäjän, eli teatterin ja sinfoniaorkesterin, erilaisiin akustisiin tarpeisiin.
Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: rakennuksen säilymisen kannalta toimenpiteessä ei
ole kiirettä. Akustiset ratkaisut tulevat ajankohtaisiksi osana peruskorjauksen ja
restauroinnin suunnittelua. Arkkitehtuuriin oleellisesti vaikuttavia muutoksia tulee
kuitenkin välttää, jotta tilan keskeiset arvot voivat säilyä ja salin tulee arkkitehtuuriltaan
liittyä alkuperäisen intention mukaisesti rakennuksen muiden tilojen arkkitehtuuriin.
HUONETEATTERI
Rakennuksen suunnitelmiin ei alkuvaiheessa kuulunut huoneteatteria, eli pientä
näyttämöä. Se tuli suunnitelmiin tarkemman rakennussuunnittelun aikana kesäkuussa
1978 ensin Vapaudenkadun ja Kilpisenkadun kulmaan, josta se siirrettiin toteutuneelle
paikalleen rakennuksen kuutiomäärän pienentämisen yhteydessä. Sali suunniteltiin black
box -tyyppiseksi ja joustavaksi siten, että katsomorakenteet tehtiin liikutettavaksi ja
kytkettävät istuimet olivat keveät ja siirrettävät. Käytännössä esimerkiksi katsomon
muuntelun mahdollisuuksia ei ole juurikaan hyödynnetty, sillä rakenteet ovat
kohtuullisen painavat ja siirtoihin tarvittava henkilötyömäärä on osoittautunut suureksi.
Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: rakennuksen säilymisen kannalta toimenpiteessä ei
ole kiirettä, mutta huoneteatterin käyttöä on perusteltua kehittää rakennuksen peruskorjauksen yhteydessä siten, että tila palvelee teatterin tarpeita. Huoneteatterin
istuimilla on merkitystä osana rakennuksen historiaa, mutta niiden korvaamista
uudenlaisella katsomolla voidaan harkita. Joka tapauksessa jonkinlainen kokonaisuus
istuimia on perusteltua säilyttää jossakin käytössä teatterissa.
LÄMPIÖN JA HENKILÖKUNNAN KANTTIININ KEIT TIÖT
Teatterin toiminnat ovat siltä osin muuttuneet, ettei erilliselle keittiölle henkilökunnan
kerroksessa ja lämpiökerroksessa ole tarvetta. Toimintojen yhdistäminen on
käyttökustannusten kannalta tavoitteellista, minkä lisäksi teatterin lämpiön kahvion
nykyistä laveampi toiminta on tavoitteena. Molempiin keittiöihin liittyy osin erityyppisesti
käsiteltyjä tarjoiluista nauttimisen tiloja, eli lämpiö, taiteilijalämpiö sekä henkilökunnan
kanttiini. Taiteilijalämpiön käyttö on muuttunut, mutta tila on monine yksityiskohtineen
säilynyt. Alkuperäisessä koko korttelia käsittelevässä suunnitelmassa varsinainen yleisölle
ja osittain henkilökunnallekin suunniteltu ravintolapalvelu oli kaavailtu Kansalaistorin alle
siten, että ravintola olisi palvellut koko korttelin tarpeita. Teatteritaloa ei liene ajateltu
varsinaiseksi yleisöravintolaksi.
Alvar Aalto -museo 2014
49
Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: rakennuksen säilymisen kannalta toimenpiteellä ei
ole kiirettä, mutta teatterin toimintojen kannalta asia tulee ratkottavaksi viimeistään
peruskorjauksen yhteydessä. Rakennuksen hierarkiassa kokoontumistiloiksi suunnitellut
lämpiö ja taiteilijalämpiö sekä kanttiini ovat erityisiä merkityksellisiä kohtia, joiden
erityiset piirteet tulee huomioida suunnittelussa ja mahdollisissa käyttötarkoituksen
muutoksissa. Keittiöiden koneistukseen ja laitteistoon liittyvät muutokset ja uudet
tarpeet on syytä kartoittaa ja punnita niiden vaikutukset keittiöiden viereisiin tiloihin ja
teknisiin järjestelmiin.
valonjako ja värilämpötilat. Valaisinten yksityiskohtainen inventointi tulee tehtäväksi
huoneinventoinnin yhteydessä (ks. seuraava kohta).
TEATTERIN SISUSTUKSE T JA KALUSTUKSET
Rakennuksen arkkitehtuuriin kuuluvat erottamattomana osana Aallon toimistossa
suunnitellut sisustukselliset kokonaisuudet. Toimistossa suunniteltiin useita osia kiinto- ja
irtokalustukseen, minkä lisäksi osa irtaimistosta valittiin Artekin tai muiden valmistajien
mallistoista. Näitä yksityiskohtia on osittain tunnistettu tämän selvitystyön yhteydessä,
mutta kattavaa huoneinventointia ei ole tilattu ja laadittu.
SISÄÄNKÄYNTIAULAN YLEISÖPAL VELUT
Tavoitteet muun muassa lipunmyynnin henkilöturvallisuuteen liittyen ovat 1980-luvulta
muuttuneet siten, että rakennuksen jatkosuunnitteluvaiheissa pois jäänyt toinen
poistumisreitti tuulikaapin yhteydessä olevasta lipunmyynnistä on osoittautunut
tärkeäksi. Toisaalta lipunmyynnin kehittäminen teatteria laajemman palvelun pisteeksi
saattaa tulla kysymykseen. Kokonaisuudessaan aula on yksi rakennuksen yleisöpalvelun
keskeisen tilasarjan – aula-lämpiö-sali – osana sisätilojen arkkitehtuurin ydintiloja.
Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: rakennuksen säilymisen kannalta toimenpiteellä ei
ole kiirettä, mutta teatterin toimintojen kannalta asia tulee ratkottavaksi viimeistään
peruskorjauksen yhteydessä. Rakennuksen hierarkiassa aula ja sen marmorilla korostettu
lipunmyyntipiste ovat erityisiä merkityksellisiä kohtia, joiden erityiset piirteet tulee
huomioida suunnittelussa ja mahdollisissa käyttötarkoituksen muutoksissa. Aulan
toimintojen kehittämisen reunaehtoja tulee punnita kokonaisvaltaisesti rakennuksen
arkkitehtuurin ja mahdollisesti muuttuvien toimintojen kannalta.
ERIKSEEN SUUNNITELLUT VALAISIMET
Rakennuksen arkkitehtuuriin kuuluvat erottamattomana osana Aallon toimistossa
suunnitellut valaisimet sisällä ja ulkona. Rakennuksen hierarkiassa erityisvalaisimilla on
suuri merkitys (ks. myös seuraava kohta ”teatterin sisustukset ja kalustukset”). Valaisimet
toteutti Valaisinpaja Ky, mutta monia merkityksellisiä – messinkirenkainkin viimeisteltyjä
– ja todennäköisesti rakennusta varten suunniteltuja valaisimia on toteuttanut myös
Sähköliikkeiden Oy, eli SLO.
Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: kattavat kaluste- ja huoneinventoinnit ovat tarpeen
tilojen arvojen yksityiskohtaisen määrittelyn tueksi, selvitys on perusteltua laatia
kokonaisuudessaan ennen varsinaisen peruskorjaussuunnittelun aloittamista.
JULKISIVUJEN ERITYIS ET PINNAT
Julkisivujen kohdilla peruskorjauksessa ei hankesuunnitelman perusteella tule tehtäväksi
arkkitehtuuria muuttavia toimenpiteitä. Pintamateriaaleissa on käytetty luonnonkiveä,
sauvakaakeleita ja erikoisia kalkkihiekkatiiliä, jotka ovat muodostavat kukin erityisen
kysymyksen julkisivujen ylläpidon ja peruskorjauksen vaiheisiin. Tehtävissä tarkoissa
rakenteellisissa kuntoselvityksissä tekniset tarpeet tulevat määritellyiksi. Julkisivujen
materiaalit tarkentuivat vasta toteutussuunnitteluvaiheessa, jolloin päädyttiin
elementteihin kiinnitettyihin, kohdetta varten toteutettuihin keraamisiin sauvoihin.
Näiden julkisivupinnat toteutettiin valkobetonisina elementteinä (ks. selvityksen luku
”rakennuksen hahmo ja julkisivut”).
Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: Rakennusteknillinen kiireellisyys selviää
kuntoselvityksistä. Kunnostuksissa tarvittavien materiaalinen hankinta muodostaa
erityisen kysymyksen, luonnonkiven osalta alkuperäistä vastaavan kiven hankinta
tapahtuu kivitoimittajien kautta. Autohallin yhteydessä käytettyä kalkkihiekkatiiltä tulee
todennäköisesti autohallin osittaisen käyttötarkoituksen muutosten yhteydessä
purettavaksi, jolloin varaosahankinta hoitunee työmaalla. Sauvakaakeleiden osalta tulee
kyseeseen selvittää erilaisia vanhoja varastoja ja mahdollisia keraamikkoja, jotka voivat
toteuttaa mallien mukaan uusia.
Toimenpidesuositus ja kiireellisyys: rakennuksen säilymisen kannalta toimenpiteellä ei
ole kiirettä, mutta valaisinten kunnostukset tulevat pohdittaviksi peruskorjauksen
suunnittelun yhteydessä. Valaisinten mahdollisissa muutoksissa tulee huomioida myös
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
50
Mahlamäki, Rainer. 2011. ”Mikä on oikein?”. Arkkitehti 1/2011. 54–58. Suomen
Arkkitehtiliitto. Helsinki.
LÄHTEET
Keskisuomalainen 24.2.1984. “Pullisen ja Hirvimäen ehdotukset ykkösiä”. Jäljennös Erkki
Kantosen lehtileikekokoelmasta.
ARKISTOT
Yksilöidyt sisältötiedot käytetyistä arkistolähteistä on kunkin alaviitteen yhteydessä.
Alvar Aalto -museon (AAM) dokumenttiarkisto.
Schildt, Göran. 1994. Alvar Aalto. A Life’s Work. Architecture, Design and Art. Otava.
Keuruu.
Alvar Aalto -museon (AAM) kirjearkisto.
PAINAMATTOMAT LÄHTEE T
Alvar Aalto -museon (AAM) leikearkisto.
Rossi, Leena. 1997. Jyväskylän hallintokortteli – kaupunkitiloja empirestä Alvar Aaltoon ja
tulevaisuuteen. Diplomityö Tampereen teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla
10.12.1997.
Alvar Aalto -museon (AAM) piirustusarkisto.
Lampén, Eira. 2000. Alvar Aallon Jyväskylän poliisitalo. Taidehistorian pro gradu -työ
Jyväskylän yliopistossa 18.7.2000.
Artekin piirustus- ja dokumenttikokoelma (talletettu AAM).
Jyväskylän kaupunginarkisto.
Verkkosivuja. Yksilöidyt tiedot alaviitteissä.
Jyväskylän kaupungin rakennusvalvontaviraston arkisto.
SUULLISET TIEDONANNOT
PAINETUT LÄHTEET
Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 1982. Jyväskylän kaupunginteatteri. Paino:
Tampereen Keskuspaino.
Kantonen, Erkki, haastattelu Jyväskylässä 28.8.2014, Jonas Malmberg ja Mari
Murtoniemi.
Nava, Vezio, keskustelu Jonas Malmbergin kanssa Tiilimäessä 11.3.2014.
Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 1983. ”Jyväskylän kaupunginteatteri”. Arkkitehti 5–
6/1983. 46–53. Suomen Arkkitehtiliitto. Helsinki.
Söderman, Pirkko, useita puhelinkeskusteluita ja sähköpostikirjeenvaihtoa Jonas
Malmbergin kanssa elo-syyskuussa 2014.
Jyväskylän kaupunginteatteri 1961–2011. Työryhmän toimittama 50-vuotisjuhlajulkaisu.
PunaMusta Oy, Joensuu.
Jäppinen, Jussi. 2005. Oletko koskaan nähnyt kauniin kaupungin? Jyväskylän
ruutuasemakaava-alueen vaiheet 1800-luvulta 2000-luvulle. Minerva-kustannus. Helsinki.
Karimaa, Marja. 1984. ”Valo vai Hirvimäki teatterin lämpiöön?”. Vastin 1.3.1984.
Jäljennös Erkki Kantosen lehtileikekokoelmasta.
Koho, Timo. 1991. Teatteriarkkitehtuurin merkitysarvot. Teatterirakentamisen suhde
yhteiskunnan arvomaailmaan kaupungistuvassa Suomessa. Suomen
muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 97. Helsinki.
Korhonen, Pirkko. 2005. Jyväskylän sinfonia. Torvisoittokunnasta kaupunginorkesteriksi.
Jyväskylän sinfonia. Jyväskylä.
Jyväskylän kaupunginteatteri
Alvar Aalto -museo 2014
51