Virmolainen, mynämäkeläisen Wirmo

Mynämäessä,
Mietoisissa ja Karjalassa.
Väinö Metsämäen TrioJan tilan kettutarhaa,jonne kätkettävää tavaraa ensin sijoitettiin.
Kuva myöhemmältä ajalta.
Kuva Anja Vuoren lehdon kokoelmasta.
' Csi 1944 oli jatkosodan neljäs ja viimeinen vuosi. Sotilaat on opetettu varautumaan pahimpiin mahdollisiin vaihtoehtoihin. Niinpä elo-syyskuussa 1944 sotatoimien vielä kestäessä Päämajan everstiluutnantti Usko
Haahti sekä majurit Reino Lukkari ja Reino Arimo ideoivat mahdollisen
neuvostomiehityksen varalta sotavarustuksen hajavarastoinnin. Sen
suunnitelman mukaan koko Suomen alueelle kätkettäisiin aseita ja muuta sotavarustusta noin 35 000 miehelle.Toimenpide mahdollisti sen, että
tarvittaessa koko Suomea olisi voitu puolustaa sissitoiminnan keinoin.
Suojeluskuntapiireihin määrättiin 2. yleisesikuntaupseerit johtamaan toimintaa. Käskyt heille annettiin syys-lokakuun vaihteessa ja mm. VakkaSuomessa toiminta käynnistyi lokakuussa 1944. Hajavarastointisuunnitelman oli hyväksynyt everstiluutnantti Haahden esimies eversti Valo K.
Nihtilä ja myös päämajoitusmestari kenraaliluutnantti A. F. Airo, joka informoi asiasta presidentti, ylipäällikkö Mannerheimiä.
Kun Liittoutuneiden valvontakomissiolle selvisi, että hajavarastointisuunnitelma oli laadittu Suomen puolustamiseksi ei komissio enää ollut kommunistisen Valpon kanssa syyttämässä asemiehiä.
PiiJoihin kätkettiin mm. erilaisia sotilaskiväärejä,
konepistooleja, panssarimiinoja ja konepistoolin
patruunoita.
Valpon ja Sisäasiainministeriön Tutkintaelimen mielestä sotavarustuksen
hajavarastointi ei ollut ollenkaan riittävän mielenkiintoinen nimi operaatiolle. Asekätkentä sopi näiden vasemmistolaisten organisaatioiden ja
miesten mielestä paremmin nimeksi tälle toiminnalle. Nimi asekätkentä
jo osoitti heidän mielestään, että oli kyse salaisesta ja nimenomaan luvattomasta toiminnasta.
Vehmaalla vuodesta 1937 alkaen suojeluskuntajärjestön aluepäällikkönä
toiminut majuri Lauri Miettinen oli valittu Vakka-Suomen Suojeluskuntapiirin 2. yleisesikuntaupseeriksi. Miettisen työpaikka oli Rauman esikunta,
ja vastuualueena oli koko suojeluskuntapiirin alue.
23
Kuntasolun johtajat
Kuulustelut
Majuri Miettinen valitsi kaikkiin kuntiin hajavarastointia valmistelemaan
ja johtamaan kuntasolun johtajan.
Mynämäen johtoon tuli turkiskasvattaja Väinö Metsämäki, joka asui
Kintikkalassa Triolan huvilalla. Mietoisten kuntasolun johtajaksi Miettinen oli valinnut maanviljelijä Vilho
Junnilan ja Karjalan vastuuhenkilönä oli maanviljelijä Sulho Hella.
Junnila asui Mietoisten Haijaisissa
ja Hella Karjalan Suutilassa. Kuntiin
oli lupa valita myös apulaisia. Toiminnan piti kuitenkin pysyä salassa
ja se rajoitti -tai ainakin sen piti rajoittaa- apulaisten määrää.
Pääosan asemiesten kuulusteluista
suoritti laitilalaissyntyinen Valpon
rikostutkija Erkki Kierola. Hän palveli
myöhemmin poliisitehtävissä Porissa ja oli vaihtanut sukunimekseen
Kirstilä. Väinö Metsämäkeä kuulusteltiin kolme kertaa ja Kosti Euraa
kahdesti. Takavarikkopöytäkirja laadittiin Metsämäen ensimmäisen
kuulustelun yhteydessä 9.1.1946.
Euran toisen kuulustelun yhteydessä tehtiin pöytäkirja Mynäjokeen
upotetun materiaalin osalta 21.5.
1946. Naaraustoimilla 12.6.1946 Mynäjoesta nostettiin osa sinne upotetusta materiaalista ylös.
Mietoisten kuulustelut olivat Erkki
Kierolalle ja muille tutkijoille hankalat. Kuulusteltavia oli paljon ja monet- Vilho Junnila eivätkä muutkaan
-heti kertoneet mitä olivat tehneet.
Osa Mietoisten palapelistä kuitenkin saatiin koottua kokoon, kun riittävän montaa miestä kuulusteltiin.
Arkistoista on löytynyt kaikkiaan 14
kuulustelupöytäkirjaa.
Toiminnan yhtenä perusteena oli
se, että johtaja tuntee alaisensa ja
eri tehtäviin valitaan luotettavia
henkilöitä. Käskyjä annettiin suullisesti ja kirjallisia käskyjä ei juurikaan
käytetty. Tämäkin liittyi toiminnan
salaamiseen.
Raumalle toimitettiin hajavarastointia varten ainakin kaksi junavaunukuormaa aseita ja ampumatarvikkeita. Majuri Lauri Miettinen huolehti apulaistensa ja kuljetusorganisaationsa kanssa tämän materiaalin
jakamisesta kuntiin ja kuntasolujen
johtajille. Marraskuun lopulla alkaneet asekuljetukset jatkuivat vielä
alkutalven 1945 aikana. Pääosa kuntiin tuodusta materiaalista oli kätketty- erilaisiin rakennuksiin tai
maahan kaivettuihin kuoppiin- ennen routaa ja talven tuloa.
Majuri Lauri Miettinen liikkui ja
myös kuljetti itsekin aseita ja ampumatarvikkeita koko vastuualueellaan. Majurilla oli käytössä puolustusvoimien henkilö- ja kuormaautoja. Osa autoista oli puukaasutinautoja. Ensimmäinen käynti Mietoisten Vilho Junnilan luona tapahtui polkupyörällä. Sitä en ole pystynyt selvittämään millaisen "polkupyöräretken" majuri oli syksyllä
1944 syyskyntöjen aikaan tehnyt.
Tuskinpa hän oli tullut Mietoisiin
Raumalta ja Vehmaaltakin oli liian
pitkä matka !
Mynämän kuntasolunjohtajaksi nimettiin
turkiskasvattaja Väinö Metsämäki.
Kuva Anja Vuorenlehdon kokoelmasta.
Apulaiset
Kaikki kolme kuntasolun johtajaa eli
Metsämäki, Junnila ja Hella lupasivat majuri Miettiselle ottaa heille
esitetyn tehtävän vastaan. Väinö
Metsämäki värväsi apulaisekseen
maanviljelijä Kosti Euran.
Sulho Hellaei-ainakaan kuulustelupöytäkirjojen mukaan - pyytänyt
ketään apulaisekseen. Vilho Junnilalla oli useampia apulaisia. Varsinaiseen kätkentään Mietoisissa osallistuivat Junnilan lisäksi poliisikonstaapeli Yrjö Lehmuksela ja maanviljelijät Viljo Pohjatalo, Oskari Punta sekä
Väinö Mettala.
Läpimurto Mietoisten osalta saavutettiin Vilho Junnilan toisessa kuulustelussa 28.5.1946. Sen jälkeen
seuraavalla viikolla tehtiin vielä viisi
erillistä kuulustelua. Tutkijat asettivat mm. Vilho Junnilan ja Oskari
Triittulan vastakkain ja onnistuivat
näin saamaan tapahtuneesta tarkemman selvityksen. Mietoisten
kuulustelut olivat alkaneet jo tammikuun 10. päivänä 1946, kun Erkki
Kierola kuulusteli Vilho Junnilaa.
Valpon tutkijoiden kuulusteluissa
Mietoisista olivat myös maanviljelijä
Oskari Triittula, kauppias Anselm
Mettala ja filosofian maisteri Veikko
Raimoranta. Kuulusteluissa oli myös
Oskari Puntan veli Nousiaisten ni- Karjalassa kuulusteltiin vain Sulho
mismies Onni Punta.
Heilaa ja molempiin kuulusteluihin
eli 14. tammikuuta ja 14. elokuuta
Mietoisten hajavarastointioperaatio 19461iittyi myös kätkentämateriaapoikkeaa muiden kuntien osalta lin takavarikko. Ensimmäinen takamyös siten, että Mietoisissa viran- varikko tuotti tutkijoille ja puolusomaiset pystyivät osoittamaan kät- tusvoimille mm. 20 kpl sotilaskivääköön laitetun myös lakkautetun rejä, 2000 kpl konepistoolin patruusuojeluskunnan sotavarustusta. Se noita ja yhden Suomi-konepistoolin
kuitenkin jäi viranomaisiltakin yri- lippaineen. Toinen takavarikko oli
tyksistä huolimatta selvittämättä pienempi eli Hellan Suutilan ulkorakuka tai ketkä ehtivät varastaa ase- kennuksen ullakoita takavarikoitiin
kätköstä materiaalia ennen kuin kät- kaksi konepistoolia ja niihin kuuluketyt varusteet tultiin takavarikoi- vat lippaat.
maan.
24
Asekätkijät, jotka eivät
joutuneet kuulusteluihin
Aikalaiset ovat hyvinkin tienneet,
että niiden asemiesten lisäksi, jotka
joutuivat kuulusteluihin ja myöhemmin tuomituiksi, oli mukana
muitakin. Mynämäessä kunnan
palo- ja väestönsuojelupäällikkö
Nikolai Lempinen oli jostain saanut
aseita ja ampumartarvikkeita kätkettäväkseen. Niille löytyi sopivia
paikkoja keskustassa olleesta kanalasta ja nykyisen Mynämotellin tienoilla Lempisen omistamasta pelIosta ja metsästä.
luskunnan aseita. Mynämäen eikä
myöskään Karjalan osalta ei tiedetä
vastaavaa tehdyn.
Kuten jo edellä kerroin Mietoisten
kätköstä aseita oli varastettu. Vilho
Junnilan valitsema kätköpaikka oli
valittu Pohjatalon soranummelta.
Osa nummesta kuului Mietoisiin ja
osa Askaisiin. Rajankäynnin yhteydessä joskus keväällä 1945 kätkö
paljastui ja seurauksena oli se, että
varkaat veivät paremmat aseet.
mietoislaiset kävivät maaherra Härmän luona. Oskari Punta,Viljo Pohjatalo, Väinö Mettala ja Oskari Triittula
saivat kaikki kahden kuukauden
tuomion.
Sulho Hellan tuomio oli kaksi kuukautta vankeutta kolmen vuoden
koeajalla.Osalletuomituista määrättiin myös rahallisia korvauksia, koska
kätköissä materiaali oli kärsinyt vaurioita tai oli kokonaan jäänyt löytymättä.
Nikolai Lempisen poika Pentti Lempinen hyödynsi kätkettyjä aseita.
Kotipihan lipputangon perustussementtiin aseet sopivat hyvinkin
raudoitusmateriaaaliksi. Osa Lempisen kätkömateriaalista -ainakin
patruunat - saattoivat joutua kätketyksi Mynäjokeen. Juttujen mukaan poikien hupina oli aikanaan
sukeltamalla etsiä joesta patruunoita.
Karjalassa Sulho Hella kuljetti Laajoen talvisella jäällä hevosreellä
aseita suulikätköön. Huonoksi onneksi jää petti ja joitakin aseita jäi
jokeen. Ruoppauksessa niitä löydettiin, mutta kaivinkoneen kauha oli
rikkonut aseet. Hellan suulin lisäksi
kätköpaikkana oli "Ukko" Kulmalan
suuli eli Onni Kulmalakin oli asekätkijä. Kulmalan suulista kaivettiin viimeiset aseet esiin 1960-luvulla ja
niistä saatiin luvallisia metsästysaseita. Viranomaiset eivät "Ukon"
toimista tienneet mitään.
Paljonko aseita kätkettiin
ja miten kätkijöitä
rankaistiin ?
Yhteensä kolmeen kuntaan tuotiin
Raumalta noin sata erilaista kivääriä
ja sitten yksittäisiä muita aseita. Patruunoita tuli joitakin tuhansia ja
muutama kymmen panssarimiinaa
sytyttimineen.
Varmuudella tiedetään, että Mietoisissa kätköön laitettiin myös suoje-
Turkiskasvattajana Väinö Metsämäki sijoitti vastaanottamansa materiaalin kettutarhaan kaivomaansa kuoppaan.
Tavaroitten päälle hän asetti havuja ja lautoja ja lopuksi
maata. Kuva kettutarhasta myöhemmältä ajalta.
Asekätkijäiden rankaisemiseksi laadittiin taannehtiva laki, jonka presidentti vahvisti 24. tammikuuta 1947.
Sotaylioikeus vahvisti asemiesten
tuomiot 24.11.1948 ja Korkein oikeus antoi oman päätöksensä, jos
asiasta oli valitettu, 21. syyskuuta
vuonna 1949.Väinö Metsämäki tuomittiin ensin 3 kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja sitten KO lisäsi
siihen yhden kuukauden. Kosti Euran osalta tuomio oli yksi kuukausi
ja sitten KO:ssa tuli kuukausi lisää.
Mietoisiin määrättiin seuraavat seuraamukset: Vilho Junnila 3 kk ja lisää
yksi kk eli 4 kuukautta ehdollisena.
Yrjö Lehmukselan tuomio oli vankeutta ehdollisena kaksi kuukautta
sekä poliisitehtävän menetys. Se
hänelle kuitenkin palautettiin, kun
25
Asekätkijät tekivät isänmaallisen
työn ja olivat osaltaan pelastamassa
Suomea. Olen laajemmin- 74 sivulla
Mynämäen, Mietoisten ja Karjalan
hajavarastointi - kirjoittanut tästä
aiheesta kirjoittamassani kirjassa
"Lauri Miettinen ja asekätkentä
Vakka-Suomessa".
Lauri Väättänen:
Yleisesikuntaupseeri,
joka seuraa maanpuolustusta ja
turvallisuuspolitiikkaa.