Virmolainen, mynämäkeläisen Wirmo
Mynämäessä, Mietoisissa ja Karjalassa. Väinö Metsämäen TrioJan tilan kettutarhaa,jonne kätkettävää tavaraa ensin sijoitettiin. Kuva myöhemmältä ajalta. Kuva Anja Vuoren lehdon kokoelmasta. ' Csi 1944 oli jatkosodan neljäs ja viimeinen vuosi. Sotilaat on opetettu varautumaan pahimpiin mahdollisiin vaihtoehtoihin. Niinpä elo-syyskuussa 1944 sotatoimien vielä kestäessä Päämajan everstiluutnantti Usko Haahti sekä majurit Reino Lukkari ja Reino Arimo ideoivat mahdollisen neuvostomiehityksen varalta sotavarustuksen hajavarastoinnin. Sen suunnitelman mukaan koko Suomen alueelle kätkettäisiin aseita ja muuta sotavarustusta noin 35 000 miehelle.Toimenpide mahdollisti sen, että tarvittaessa koko Suomea olisi voitu puolustaa sissitoiminnan keinoin. Suojeluskuntapiireihin määrättiin 2. yleisesikuntaupseerit johtamaan toimintaa. Käskyt heille annettiin syys-lokakuun vaihteessa ja mm. VakkaSuomessa toiminta käynnistyi lokakuussa 1944. Hajavarastointisuunnitelman oli hyväksynyt everstiluutnantti Haahden esimies eversti Valo K. Nihtilä ja myös päämajoitusmestari kenraaliluutnantti A. F. Airo, joka informoi asiasta presidentti, ylipäällikkö Mannerheimiä. Kun Liittoutuneiden valvontakomissiolle selvisi, että hajavarastointisuunnitelma oli laadittu Suomen puolustamiseksi ei komissio enää ollut kommunistisen Valpon kanssa syyttämässä asemiehiä. PiiJoihin kätkettiin mm. erilaisia sotilaskiväärejä, konepistooleja, panssarimiinoja ja konepistoolin patruunoita. Valpon ja Sisäasiainministeriön Tutkintaelimen mielestä sotavarustuksen hajavarastointi ei ollut ollenkaan riittävän mielenkiintoinen nimi operaatiolle. Asekätkentä sopi näiden vasemmistolaisten organisaatioiden ja miesten mielestä paremmin nimeksi tälle toiminnalle. Nimi asekätkentä jo osoitti heidän mielestään, että oli kyse salaisesta ja nimenomaan luvattomasta toiminnasta. Vehmaalla vuodesta 1937 alkaen suojeluskuntajärjestön aluepäällikkönä toiminut majuri Lauri Miettinen oli valittu Vakka-Suomen Suojeluskuntapiirin 2. yleisesikuntaupseeriksi. Miettisen työpaikka oli Rauman esikunta, ja vastuualueena oli koko suojeluskuntapiirin alue. 23 Kuntasolun johtajat Kuulustelut Majuri Miettinen valitsi kaikkiin kuntiin hajavarastointia valmistelemaan ja johtamaan kuntasolun johtajan. Mynämäen johtoon tuli turkiskasvattaja Väinö Metsämäki, joka asui Kintikkalassa Triolan huvilalla. Mietoisten kuntasolun johtajaksi Miettinen oli valinnut maanviljelijä Vilho Junnilan ja Karjalan vastuuhenkilönä oli maanviljelijä Sulho Hella. Junnila asui Mietoisten Haijaisissa ja Hella Karjalan Suutilassa. Kuntiin oli lupa valita myös apulaisia. Toiminnan piti kuitenkin pysyä salassa ja se rajoitti -tai ainakin sen piti rajoittaa- apulaisten määrää. Pääosan asemiesten kuulusteluista suoritti laitilalaissyntyinen Valpon rikostutkija Erkki Kierola. Hän palveli myöhemmin poliisitehtävissä Porissa ja oli vaihtanut sukunimekseen Kirstilä. Väinö Metsämäkeä kuulusteltiin kolme kertaa ja Kosti Euraa kahdesti. Takavarikkopöytäkirja laadittiin Metsämäen ensimmäisen kuulustelun yhteydessä 9.1.1946. Euran toisen kuulustelun yhteydessä tehtiin pöytäkirja Mynäjokeen upotetun materiaalin osalta 21.5. 1946. Naaraustoimilla 12.6.1946 Mynäjoesta nostettiin osa sinne upotetusta materiaalista ylös. Mietoisten kuulustelut olivat Erkki Kierolalle ja muille tutkijoille hankalat. Kuulusteltavia oli paljon ja monet- Vilho Junnila eivätkä muutkaan -heti kertoneet mitä olivat tehneet. Osa Mietoisten palapelistä kuitenkin saatiin koottua kokoon, kun riittävän montaa miestä kuulusteltiin. Arkistoista on löytynyt kaikkiaan 14 kuulustelupöytäkirjaa. Toiminnan yhtenä perusteena oli se, että johtaja tuntee alaisensa ja eri tehtäviin valitaan luotettavia henkilöitä. Käskyjä annettiin suullisesti ja kirjallisia käskyjä ei juurikaan käytetty. Tämäkin liittyi toiminnan salaamiseen. Raumalle toimitettiin hajavarastointia varten ainakin kaksi junavaunukuormaa aseita ja ampumatarvikkeita. Majuri Lauri Miettinen huolehti apulaistensa ja kuljetusorganisaationsa kanssa tämän materiaalin jakamisesta kuntiin ja kuntasolujen johtajille. Marraskuun lopulla alkaneet asekuljetukset jatkuivat vielä alkutalven 1945 aikana. Pääosa kuntiin tuodusta materiaalista oli kätketty- erilaisiin rakennuksiin tai maahan kaivettuihin kuoppiin- ennen routaa ja talven tuloa. Majuri Lauri Miettinen liikkui ja myös kuljetti itsekin aseita ja ampumatarvikkeita koko vastuualueellaan. Majurilla oli käytössä puolustusvoimien henkilö- ja kuormaautoja. Osa autoista oli puukaasutinautoja. Ensimmäinen käynti Mietoisten Vilho Junnilan luona tapahtui polkupyörällä. Sitä en ole pystynyt selvittämään millaisen "polkupyöräretken" majuri oli syksyllä 1944 syyskyntöjen aikaan tehnyt. Tuskinpa hän oli tullut Mietoisiin Raumalta ja Vehmaaltakin oli liian pitkä matka ! Mynämän kuntasolunjohtajaksi nimettiin turkiskasvattaja Väinö Metsämäki. Kuva Anja Vuorenlehdon kokoelmasta. Apulaiset Kaikki kolme kuntasolun johtajaa eli Metsämäki, Junnila ja Hella lupasivat majuri Miettiselle ottaa heille esitetyn tehtävän vastaan. Väinö Metsämäki värväsi apulaisekseen maanviljelijä Kosti Euran. Sulho Hellaei-ainakaan kuulustelupöytäkirjojen mukaan - pyytänyt ketään apulaisekseen. Vilho Junnilalla oli useampia apulaisia. Varsinaiseen kätkentään Mietoisissa osallistuivat Junnilan lisäksi poliisikonstaapeli Yrjö Lehmuksela ja maanviljelijät Viljo Pohjatalo, Oskari Punta sekä Väinö Mettala. Läpimurto Mietoisten osalta saavutettiin Vilho Junnilan toisessa kuulustelussa 28.5.1946. Sen jälkeen seuraavalla viikolla tehtiin vielä viisi erillistä kuulustelua. Tutkijat asettivat mm. Vilho Junnilan ja Oskari Triittulan vastakkain ja onnistuivat näin saamaan tapahtuneesta tarkemman selvityksen. Mietoisten kuulustelut olivat alkaneet jo tammikuun 10. päivänä 1946, kun Erkki Kierola kuulusteli Vilho Junnilaa. Valpon tutkijoiden kuulusteluissa Mietoisista olivat myös maanviljelijä Oskari Triittula, kauppias Anselm Mettala ja filosofian maisteri Veikko Raimoranta. Kuulusteluissa oli myös Oskari Puntan veli Nousiaisten ni- Karjalassa kuulusteltiin vain Sulho mismies Onni Punta. Heilaa ja molempiin kuulusteluihin eli 14. tammikuuta ja 14. elokuuta Mietoisten hajavarastointioperaatio 19461iittyi myös kätkentämateriaapoikkeaa muiden kuntien osalta lin takavarikko. Ensimmäinen takamyös siten, että Mietoisissa viran- varikko tuotti tutkijoille ja puolusomaiset pystyivät osoittamaan kät- tusvoimille mm. 20 kpl sotilaskivääköön laitetun myös lakkautetun rejä, 2000 kpl konepistoolin patruusuojeluskunnan sotavarustusta. Se noita ja yhden Suomi-konepistoolin kuitenkin jäi viranomaisiltakin yri- lippaineen. Toinen takavarikko oli tyksistä huolimatta selvittämättä pienempi eli Hellan Suutilan ulkorakuka tai ketkä ehtivät varastaa ase- kennuksen ullakoita takavarikoitiin kätköstä materiaalia ennen kuin kät- kaksi konepistoolia ja niihin kuuluketyt varusteet tultiin takavarikoi- vat lippaat. maan. 24 Asekätkijät, jotka eivät joutuneet kuulusteluihin Aikalaiset ovat hyvinkin tienneet, että niiden asemiesten lisäksi, jotka joutuivat kuulusteluihin ja myöhemmin tuomituiksi, oli mukana muitakin. Mynämäessä kunnan palo- ja väestönsuojelupäällikkö Nikolai Lempinen oli jostain saanut aseita ja ampumartarvikkeita kätkettäväkseen. Niille löytyi sopivia paikkoja keskustassa olleesta kanalasta ja nykyisen Mynämotellin tienoilla Lempisen omistamasta pelIosta ja metsästä. luskunnan aseita. Mynämäen eikä myöskään Karjalan osalta ei tiedetä vastaavaa tehdyn. Kuten jo edellä kerroin Mietoisten kätköstä aseita oli varastettu. Vilho Junnilan valitsema kätköpaikka oli valittu Pohjatalon soranummelta. Osa nummesta kuului Mietoisiin ja osa Askaisiin. Rajankäynnin yhteydessä joskus keväällä 1945 kätkö paljastui ja seurauksena oli se, että varkaat veivät paremmat aseet. mietoislaiset kävivät maaherra Härmän luona. Oskari Punta,Viljo Pohjatalo, Väinö Mettala ja Oskari Triittula saivat kaikki kahden kuukauden tuomion. Sulho Hellan tuomio oli kaksi kuukautta vankeutta kolmen vuoden koeajalla.Osalletuomituista määrättiin myös rahallisia korvauksia, koska kätköissä materiaali oli kärsinyt vaurioita tai oli kokonaan jäänyt löytymättä. Nikolai Lempisen poika Pentti Lempinen hyödynsi kätkettyjä aseita. Kotipihan lipputangon perustussementtiin aseet sopivat hyvinkin raudoitusmateriaaaliksi. Osa Lempisen kätkömateriaalista -ainakin patruunat - saattoivat joutua kätketyksi Mynäjokeen. Juttujen mukaan poikien hupina oli aikanaan sukeltamalla etsiä joesta patruunoita. Karjalassa Sulho Hella kuljetti Laajoen talvisella jäällä hevosreellä aseita suulikätköön. Huonoksi onneksi jää petti ja joitakin aseita jäi jokeen. Ruoppauksessa niitä löydettiin, mutta kaivinkoneen kauha oli rikkonut aseet. Hellan suulin lisäksi kätköpaikkana oli "Ukko" Kulmalan suuli eli Onni Kulmalakin oli asekätkijä. Kulmalan suulista kaivettiin viimeiset aseet esiin 1960-luvulla ja niistä saatiin luvallisia metsästysaseita. Viranomaiset eivät "Ukon" toimista tienneet mitään. Paljonko aseita kätkettiin ja miten kätkijöitä rankaistiin ? Yhteensä kolmeen kuntaan tuotiin Raumalta noin sata erilaista kivääriä ja sitten yksittäisiä muita aseita. Patruunoita tuli joitakin tuhansia ja muutama kymmen panssarimiinaa sytyttimineen. Varmuudella tiedetään, että Mietoisissa kätköön laitettiin myös suoje- Turkiskasvattajana Väinö Metsämäki sijoitti vastaanottamansa materiaalin kettutarhaan kaivomaansa kuoppaan. Tavaroitten päälle hän asetti havuja ja lautoja ja lopuksi maata. Kuva kettutarhasta myöhemmältä ajalta. Asekätkijäiden rankaisemiseksi laadittiin taannehtiva laki, jonka presidentti vahvisti 24. tammikuuta 1947. Sotaylioikeus vahvisti asemiesten tuomiot 24.11.1948 ja Korkein oikeus antoi oman päätöksensä, jos asiasta oli valitettu, 21. syyskuuta vuonna 1949.Väinö Metsämäki tuomittiin ensin 3 kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja sitten KO lisäsi siihen yhden kuukauden. Kosti Euran osalta tuomio oli yksi kuukausi ja sitten KO:ssa tuli kuukausi lisää. Mietoisiin määrättiin seuraavat seuraamukset: Vilho Junnila 3 kk ja lisää yksi kk eli 4 kuukautta ehdollisena. Yrjö Lehmukselan tuomio oli vankeutta ehdollisena kaksi kuukautta sekä poliisitehtävän menetys. Se hänelle kuitenkin palautettiin, kun 25 Asekätkijät tekivät isänmaallisen työn ja olivat osaltaan pelastamassa Suomea. Olen laajemmin- 74 sivulla Mynämäen, Mietoisten ja Karjalan hajavarastointi - kirjoittanut tästä aiheesta kirjoittamassani kirjassa "Lauri Miettinen ja asekätkentä Vakka-Suomessa". Lauri Väättänen: Yleisesikuntaupseeri, joka seuraa maanpuolustusta ja turvallisuuspolitiikkaa.
© Copyright 2024