TOOL

AMMATTIKORKEAKOULUJEN TEKNIIKAN JA LIIKENTEEN ALAN JÄRJESTÖLEHTI
Toolilainen
1/2014
isia
Äänestä toolila on!
to
OAJ:n valtuus
s. 14
Eko-talon teko
s. 12
Suomen toiseksi suurin aurinkovoimala
s. 16
Haasteena kiinteistöjen energiatehokkuusvaatimukset
s. 18
SISÄLLYSLUETTELO:
s. 16
Pääkirjoitus .............................................................. 3
Ledaren .................................................................... 4
Rungon pystytys.
Päätoimittajalta ........................................................ 5
Neuvottelutilanne kiristyy........................................ 6
Energiataloutta kotitalouksissa ................................ 7
Käytävän äänikentän yksinkertaistettu
laskentayhtälö .......................................................... 8
Uusi päätoimittaja Mirka Airesvuo ........................ 11
Eko-talon teko ........................................................ 12
Äänestä toolilaisia OAJ:n valtuustoon ................... 14
Valaistuksen energiatehokkuus
Suomessa ja maailmalla ........................................ 15
Aurinkokatoksen rungon pystytystä ...................... 16
Maataloustyön ja -koneiden historiaa .................... 18
Kiinteistöjen energiatehokkuusvaatimukset
edellyttävät uutta osaamista ................................... 20
Auringosta sähköä ja lämpöä ................................. 22
Vihreä kampus sinisen Saimaan rannalla ................24
Sähkömoottoripyörää kuljettaa Green Campuksen projektipäällikkö Marko Kasurinen.
(Kuva: Teemu Leinonen)
s. 24
Puukaasukäyttöinen Stirling-moottori ................... 26
Monialaisesti esteettömyyden kimppuun ............... 28
Tuulesta sähköä ...................................................... 30
Oamkin tuotantostudiolle kasvumahdollisuuksia ..32
TAMK-korkeakoulukampus energiatehokkuuden
jatkuvana oppimisympäristönä .............................. 33
Junailua .................................................................. 34
Menneitä muistellen ................................................35
Raahen tuotantostudiolla on
teollisuustasoiset koelaitteistot.
s. 32
Toolilaisen numerossa 4/2013 oli juttu TeKun olympialaisista.
Jutun kuvat oli ottanut Jorma Ikonen.
2
Toolilainen 3/2013
PÄÄKIRJOITUS
OAJ goljat – TOOL …
T
oimintaympäristömme OAJ:ssa on muuttunut entistä
huonompaan suuntaan. Goljattimaisen OAJ:n johdon
taholta tehdyt toimenpiteet uhkaavat TOOLin asemaa ja
toiminnan jatkuvuutta: OAJ on pyrkinyt siirtämään itselleen TOOLin jäsenten jäsenmaksujen keräyksen ilman
asianmukaisia liiton myöntämiä valtuuksia ja on estänyt jäsenrekisteriohjelman käytön työntekijöiltämme. Nämä toimenpiteet sisältävät mahdollisesti laittomia tekoja. TOOL
on ryhtynyt tarvittaviin toimiin.
R
eilun vuoden kestäneiden neuvottelujen sisällön perusteella voitaneen todeta, että liiton paikallistoiminta, julkaisutoiminta ja hallinnon tehtävät on vahvasti
kyseenalaistettu OAJ:n toimesta. TOOLin identiteetti ja
tarkoitus ammattijärjestönä heikkenee, jos suostumme
kaikkiin OAJ:n neuvotteluvaatimuksiin.
TOOLissa koetaan, että vaatimuksillaan ja toimillaan
OAJ kyseenalaistaa TOOLin olemassaolon ja vaarantaa
jäseniemme edunvalvonnan. TOOLia tai sen omaisuutta ei
suomalaisessa sopimusyhteiskunnassa hävitetä tai kivitetä
ilman seurauksia. TOOL on ryhtynyt puolustautumaan ja
hakemaan suojaa.
M
iten tähän on tultu? Yhteistyökumppani näyttää
vetäytyneen demokraattisesti tehtyjen päätösten ja
virka- ja työehtosopimusneuvottelujärjestelmän taakse.
Kumppanimme esitykset on TOOLin hallinnossa koettu
lähinnä vaatimuksina, joihin pitäisi ehdoitta suostua.
Vuoden neuvottelupelin jälkeen OAJ ei enää malttanut
odottaa sopua, vaan muutti yksipuolisesti lähes kaikkien
muiden jäsenjärjestöjen tuella TOOLin osalta noudatettua
pitkäaikaista tukimaksukäytäntöä, jota voidaan pitää sopimuksen veroisena.
T
OOL on käynyt yhteistyö- ja tukimaksuneuvotteluja valtuuston ja hallituksen myöntämillä valtuuksilla.
Tehdyt neuvottelulinjaukset ja -tavoitteet ovat tulleet hallinnostamme yksimielisinä. TOOLin ja sen neuvottelijoiden välittämä kanta on ollut ja on, että asioista on sovittava ja sopimuksia on noudatettava. OAJ ei ole hyväksynyt
TOOLin neuvotteluesityksiä, vaan toimii omien ja vähintäänkin laillisuuden rajoja koettelevien kohtuuttomien ja
yksipuolisten päätöstensä nojalla.
M
iten tästä eteenpäin? TOOL on koko olemassaolonsa
ajan tähän asti vaikeimpien päätösten edessä. Huhtikuussa TOOLin kevätvaltuusto linjannee ja päättänee tulevasta etenemistiestä.
Valtuutettujen täytyy puntaroida tulevien valintojen perusteita yhtenäistämisen ja eroamisen välillä. Mahdollisesti myös uuden yhteistyökumppanin valintaa tai nykyisen
neuvottelujärjestelmän ulkopuolelle jäämistä on syytä arvioida vakavasti.
J
os OAJ ei kehitä TOOLin jäsenen edunvalvontaa sopimuksen mukaisesti, vaan se ainoastaan puolustaa nykyisiä virka- ja työehtosopimuksiamme, joudumme TOOLissa
tarkkaan arvioimaan myös OAJ:n lupaaman edunvalvonnan arvon. TOOL ei anna jäsenilleen vaikutelmaa, että joku
Toolilainen 1/2014
muu järjestö pystyisi hoitamaan opetusalan asioita ennen
kuin kaikki vaihtoehdot saadaan kartoitetuksi. Ja joskus
eteen tulee tilanteita, joissa vastuu pitää ottaa kokonaan
omiin käsiin.
TOOL ei kannata eristäytymistä, mutta sopivan pieni
annos erämaata voi terävöittää organisaatiomme todellista
tehtävää. Erämaasta pääsee pois. TOOL on haluttu yhteistyökumppani.
T
ulevat valinnat eivät käy helposti ja nyt olisi liian aikaista tehdä perusteltuja päätöksiä. Niitä varten hallitus
jatkaa pohjustustyötään. Jäsenistöä ja valtuutettuja informoidaan eduista ja haitoista, mahdollisuuksista ja uhkista
ja kustannuksista kevään aikana.
V
altuuston tulevilla linjauksilla ei ratkaista pelkästään
edunvalvontamme hoitamista, vaan TOOLin olemassaolo ja edunvalvonta. Nyt on ensisijaisesti kysymys
TOOLin taistelusta eloonjäämiseksi. Tarkoitus on, että
TOOL olisi olemassa vielä tulevaisuudessa.
Miten varmistetaan TOOLin olemassaolo ja sen tarkoitus? Jos TOOLia ei tässä ajassa enää tarvittaisi ja sen olemassaolo olisi turhaa, olisi myös TOOLin lakkauttamista
mietittävä. Onko TOOLin luovutettava paineen edessä ja
tehtävä niin kuin toiset järjestöt ovat TOOLin puolesta
päättäneet ja sen myötä haudattava itsensä?
N
yt on oikea aika esittää kysymyksiä: minne Suomen
tekniikan ja liikenteen insinöörikouluttajat kuuluvat?
Missä työolojamme ja -ehtojamme jatkossa tulisi kehittää? Näihin pitää löytää järkeviä ja realistisia vastauksia.
Kokonaisuus täytyy huomioida, ja päätökset täytyy tehdä
logiikalla. Valtuutettujen tulee pitää yhteyttä jäsenkenttään
ja kuunneltava herkällä korvalla niin valtakirjan antanutta
jäsenistöä kuin kaikkia esiin tulevia faktoja.
K
oska edunvalvontatyö perustuu luottamukselle, ja
koska OAJ solmii virka- ja työehtosopimuksemme,
TOOL haluaa edelleen kehittää suhdettaan OAJ:ssa. Mikäli OAJ haluaa jatkaa tai kehittää yhteistyötään TOOLin
suunnassa, pitäisi järjestöjen välinen luottamus ensin ja
ehdottomasti palauttaa. Luottamuksen palauttaminen ei tapahdu itsestään, se ottaa aikansa ja sillä on hintansa. OAJ:n
on osallistuttava syntyneen epäluottamuksen korjaamiseen,
eikä hankkia toiminnallaan huonoa mainetta koko Akavayhteisölle.
TOOL odottaa, että OAJ ilmoittaa jättävänsä TOOLin
jäsenten jäsenmaksut rauhaan ja lopettaa TOOLin työntekijöiden työtehtävien hoitamisen hankaloittamisen. Tämä
olisi hyvä alku luottamuksellisten suhteiden rakentamiselle.
P
ienen TOOLin vahvuudet ovat aina olleet yhtenäisyys,
vahva identiteetti, oman alan erityisasiantuntemus,
liittymissopimus, sen liitteet ja liiton hyvä taloustilanne.
Liittoa suojaa perustuslaki ja ILO:n sopimukset yhdstymisja järjestäytymisvapaudesta. Raidoistamme emme pääse ja
taistelemme oikeuksistamme. Pacta sunt servanda!
3
LEDAREN
OAJ goljat – TOOL ...
V
år verksamhetsmiljö i OAJ har gått i ogynnsam riktning. Ledningen för det Goljataktiga OAJ har vidtagit
åtgärder som hotar TOOL:s status och fortsatta verksamhet: OAJ har försökt överta insamlingen av TOOL-medlemmarnas medlemsavgifter utan tillbörliga befullmäktiganden och har förhindrat våra anställda att använda medlemsregistret. Dessa åtgärder innehåller möjligen olagligheter. TOOL har vidtagit nödiga åtgärder.
ningssektorns ärenden innan alla alternativ är kartlagda.
Och ibland ställs man inför situationer där man måste ta
hela ansvaret själv.
TOOL talar inte för isolation, men en lämplig liten dos
ödemark kan skärpa vår organisations verkliga uppdrag.
Man kan komma bort från ödemarken. TOOL är en eftertraktad samarbetspartner.
P
e kommande valen är inte lätta och nu skulle det vara
för tidigt att kunna fatta välgrundade beslut. För dem
fortsätter styrelsen sitt förberedande arbete. Medlemskåren
och fullmäktigeledamöterna informeras om för- och nackdelar, möjligheter och hot samt kostnader under vårens
lopp.
å basen av ett drygt års förhandlingars innehåll torde
man kunna konstatera, att förbundets lokalverksamhet, publikationsverksamhet och administration starkt har
ifrågasatts av OAJ. TOOL:s identitet och betydelse som
fackförening försvagas, om vi godtar alla OAJ:s förhandlingskrav.
Inom TOOL anser man att OAJ genom sina krav och åtgärder ifrågasätter TOOL:s existens och riskerar våra medlemmars intressebevakning. TOOL eller dess egendom kan
inte förstöras eller stenkastas i det finska avtalssamhället
utan följder. TOOL har börjat försvara sig och söka skydd.
H
ur har man hamnat här? Samarbetspartern tycks ha
dragit sig bakom demokratiskt fattade beslut och
tjänste- och arbetsvillkorsavtalsförhandlingssystemet. Vår
kompanjons förslag har i TOOL:s styrelse främst uppfattats
som krav, som man villkorslöst borde acceptera.
Efter ett års förhandlingsspel orkade OAJ inte längre
vänta på konsensus, utan ändrade med stöd av alla andra
medlemsorganisationer den långvariga praxisen med medlemsavgifter, som man kan hålla för en överenskommelse.
T
OOL har fört samarbets- och stödavgiftsförhandlingar
med mandat från fullmäktige och styrelse. De förhandlingslinjeringar och –målsättningar man följt har kommit
enhälliga från vår administration. TOOL:s och dess förhandlares åsikt har varit och är, att man bör avtala om saker
och ting och följa avtalen. OAJ har inte godkänt TOOL:s
förhandlingsinitiativ, utan verkar på basen av sina egna och
minst sagt till olaglighet gränsande ohemula och ensidiga
beslut.
H
ur gå vidare? TOOL står inför de svåraste besluten
hittills under sin existens. I april torde TOOL:s fullmäktige göra linjedragningar och beslut om den kommande framryckningen.
Fullmäktigeledamöterna måste överväga grunderna för
de kommande valen mellan förenhetligande och utträde.
Möjligen måste man allvarligt överväga också att söka ny
partner eller ställa sig utanför det nuvarande förhandlingssystemet.
O
m OAJ inte utvecklar TOOL-medlemmarnas intressebevakning i enlighet med avtalet, utan enbart försvarar våra nuvarande tjänste- och arbetsvillkorsavtal, måste
vi noggrannt bedöma även värdet på den intressebevakning
OAJ utlovar. TOOL ger inte sina medlemmar intrycket, att
någon annan organisation skulle kunna handha undervis-
4
D
M
ed fullmäktiges kommande linjedragningar löser
man inte enbart skötseln av vår intressebevakning,
utan hela TOOL:s existens och intressebevakning. Nu är
det primärt fråga om TOOL:s kamp för att överleva. Meningen är, att TOOL skulle finnas även i framtiden.
Hur säkrar man TOOL:s existens och dess betydelse? Om
TOOL inte mer behövs och dess existens är onödig, borde
man även överväga att upplösa föreningen. Skall TOOL ge
efter för trycket och göra som andra organisationer redan
beslutit för vår del och därmed begrava sig själv?
N
u är det rätt tid att ställa frågor: vart hör Finlands
teknik- och kommunikations-ingenjörsutbildare? Var
borde man i framtiden utveckla våra arbetsförhållanden
och –villkor? Man måste finna förnuftiga och realistiska
svar på detta. Helheten måste beaktas, och besluten fattas
med logik. Fullmäktigeledamöterna bör hålla kontakt med
fältet och vara lyhörda för både medlemmarna som givit
mandaten och alla fakta som kommer fram.
E
ftersom intressebevakningen grundar sig på förtroende, och då OAJ undertecknar våra tjänste- och arbetsavtalsvillkor, vill TOOL fortsättningsvis utveckla sitt
förhållande inom OAJ. Om OAJ vill fortsätta eller utveckla
sitt samarbete i TOOL:s riktning, borde förtroendet mellan
organisationerna först och absolut återupprättas. Att återupprätta förtroendet går inte av sig själv, det tar tid och kostar.
OAJ måste delta i rättandet av missförtroendet, och inte
med sitt agerande skaffa dåligt rykte åt hela AKAVA.
TOOL förväntar sig att OAJ meddelar att man lämnar
TOOL-medlemmarnas medlemsavgifter i fred och slutar
försvåra arbetet för TOOL:s medarbetare. Detta vore en
god början på uppbyggande av förtroendefulla förhållanden.
L
illa TOOL:s styrkor har alltid varit samhörighet, en
stark identitet, specialkunnande inom sitt område,
anslutningsavtalet, dess bilagor och förbundets goda ekonomiska situation. Förbundet skyddas av grundlagen och
ILO:s avtal om förenings- och organisationsfrihet. Vi slipper inte våra ränder och kämpar för våra rättigheter. Pacta
sunt servanda!
Toolilainen 1/2014
Toolilainen –
Ammattikorkeakoulujen
tekniikan ja liikenteen
alan järjestölehti
PÄÄTOIMITTAJALTA
Aikakauslehtien liiton jäsen
JULKAISIJA
TOOL
Rautatieläisenkatu 6
00520 Helsinki
040 960 9211
040 960 9311
email [email protected]
Sampo Pankki FI64 8000 1100 0545 93
Toimisto avoinna ma–to 9–15
PÄÄTOIMITTAJA
Mirka Airesvuo
044 286 8810
[email protected]
TOIMITUSSIHTEERI
Aineisto osoitteeseen:
[email protected]
Tiina Sola-Jalli
040 960 9311
[email protected]
TOIMITUSKUNTA
Jukka Kurenniemi
[email protected]
Sampsa Kupari
[email protected]
Jaakko Viitala
[email protected]
Ennen, nyt ja tulevaisuudessa
L
ipastosta löytyi Toolilainen 1/2000. Silloin tulin
mukaan Toolilaisen toimituskuntaan. Nyt on ihan pakko
tehdä aikamatka neljäntoista
vuoden taakse!
L
ehti on ollut musta-valkoinen ja lehden taitto
suunniteltiin itse: jutut liimattiin paperille ja sitten vain toivottiin, että yli reunojen pursuavat palstat painotalossa
jotenkin saadaan mahtumaan
lehteen. Lopputulos oli aikamoinen: osa jutuista loppui
kuin seinään (ne ylimääräiset
paperisuikaleet…) ja ulkoasu
tekstimassoineen ja pikkiriikkisine musta-valkokuvineen
oli kaikkea muuta kuin kaunis. Vuodesta 2005 lehti on
ollut värillinen ja taitto tehty
kirjapainossa.
L
ehteä tehdään vapaaehtoisvoimin, joten taso on
vaihdellut, mutta joillakin jutuilla olisi hyvinkin voinut
osallistua vaikka valtakunnalliseen Paras lehtiaukeama
-kilpailuun.
P
uheenjohtajan palstalla
vuonna 2000 Seppo Pahlman pohti, onko kokonaistyöajassa järkeä: ”Opettajan vuotuisen työajan pitää joustaa ja
palkan siinä mukana. TyönToolilainen 2/2013
määrään suhteutetun palkkatason ei pidä laskea vaan nousta. Sopimuksesta tulee ilmetä,
ettei vuotuisten opetuksellisten
päivien määrää lisätä; opiskelijoiden kesäharjoitteluun on varattava tarpeeksi aikaa.”
V
uonna 2000 päätoimittaja Jukka Kurenniemi ennakoi opettajapulan uhkaavan insinöörikoulutusta: ”Syy
heikkoon houkuttelevuuteen
on tiedossa. Palkkauksen jälkeenjääneisyys avoimeen sektoriin verrattuna on merkittävä tekijä, mutta työolot ovat
vieläkin tärkeämpi vaikuttaja.
Suuret opetusryhmät, minimiin karsitut lähiopetustunnit
ja yleinen yhteiskunnan ilmapiiri mm. koulujen normaaleja työaikajärjestelyjä kohtaan
karkottaa ammattitaitoiset
osaajat opetustoimesta.”
K
N
uulostaako ajankohtaiselta myös vuonna 2014?
yt tälle palstalle kirjoittaa
Toolilaisen kuudes päätoimittaja. Edeltäjäni Kauko Kallio jatkaa toistaiseksi
lehden vakituisena avustajana. Lehden teemana on vihreä
teknologia.
M
iltä mahtaa näyttää Toolilainen 14 vuoden ku-
luttua, vuonna 2028? Luetaanko sitä yhä paperilta? Itse
kyllä selaan mieluummin paperisivuja kuin tietokoneen näkymää tai pyyhkäisen tahmein
sormin tabletin pintaa.
Tuoreen Yhteisöllistyvä media -tutkimuksen mukaan 87
prosenttia suomalaisista lukee painettua aikakauslehteä,
ja kolme neljästä suomalaisesta uskoo lukevansa aikakauslehtensä painettuna myös viiden vuoden kuluttua.
L
ehti kulkee kätevästi mukana kahvipöytään tai junamatkalle, ja sen ääreen on
mukava nukahtaa päivätorkuille. Ja kuten lipastolöytöni
osoitti, lehti säilyy konkreettisena aarteena kuten päiväkirja tai kirja.
S
e ainakin on varmaa, että
Toolilainen kehittyy edelleen. Se nostaa esiin lukijoita
kiinnostavia keskustelunaiheita, uutisoi ammattiyhdistyksen
ajankohtaiset asiat sekä esittelee Suomen ammattikorkeakoulujen hyviä opetuskäytänteitä ja tutkimusinnovaatioita.
T
oolilainen on tekniikan ja
liikenteen alan opettajien
tärkein tiedonkulkukanava.
Mirka Airesvuo
TILAUSHINTA
30 €/vsk
(Eläkeläisjäsenet saavat lehden liiton
eläkeläisjäsenmaksun hinnalla,
joka on 10 €/vuosi.)
ILMOITUSHINNAT 1.1.2014
(valmis aineisto)
2/1 s. 1.500 €
1/1 s. 1.000 €
3/4 s. 800 €
1/2 s. 600 €
1/4 s. 400 €
1/8 s. 250 €
PALSTAMILLIMETRI:
1 €/palsta-mm
PAINATUS
Joutsen Median Painotalo
Lekatie 4, 90150 Oulu
Toolilainen ilmestyy 4 kertaa vuodessa.
ISSN 0355 -855x
http://www.tool.fi
TOOLin PUHEENJOHTAJA
Pasi Repo
050 404 3492, [email protected]
JÄRJESTÖSIHTEERI
Tiina Sola-Jalli
040 960 9311, [email protected]
TOIMISTOSIHTEERI
Anja Tahvanainen
040 960 9211, [email protected]
TOOLILAISEN ILMESTYMISAIKATAULU VUONNA 2014
Aineistopäivä Ilmestyy
Nro 1
15.1.
7.2.
Nro 2
22.4.
26.5.
Nro 3
5.9.
7.10.
Nro 4
5.11.
12.12.
Toimitus pidättää itsellään oikeuden
muutoksiin.
ETU- JA TAKAKANSI:
Teemu Rajala
5
Neuvottelutilanne kiristyy
Runsaan vuoden ajan TOOL on tiiviisti käynyt yhteistyöja tukimaksuneuvotteluja OAJ:n kanssa. TOOL on pyrkinyt
pitämään kiinni liittymissopimuksestaan ja esittänyt OAJ:n
johdolle toimintaansa liittyvät erityispiirteet sekä
muut painavat perusteet nykyiselle tukimaksulle.
T
OOL on ilmaissut neuvottelujen edetessä, halukkuudesta
neuvotella mm. IT-tukipalveluista, alueyhdistysmaksuista ja oman
toimitilan osittaisesta myymisestä. Näiden realistinen kustannusvaikutus TOOLille voisi olla pari
kolme prosenttia liiton tuloissa ja
menoissa. Mikäli Opettaja-lehden
ilmestymistiheyttä karsittaisiin
merkittävästi, se voisi puolestaan
vaikuttaa positiivisesti TOOLin
saamaan tukimaksuun.
T
ukimaksuneuvottelut eivät
ole TOOLille uusi ja outo
tilanne: neuvotteluja tukimaksun suuruudesta ja perusteista on
käyty useita kertoja TOOLin ja
OAJ:n yhteistyön aikana. Perusteluja ja kokonaisuutta tarkastellen aiempaa vakiintunutta käytäntöä on yhteisesti päätetty jatkaa.
Näin on toimittu 25 vuotta. Joistain pienistä muutoksista on matkan varrella sovittu yhdessä.
Täysin realistisesti voidaan ajatella, että toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset on useiden
eri puheenjohtajien toimesta huomioitu tukimaksujen suuruudesta sovittaessa. Virhettä TOOLin
osalta OAJ:ssa tuskin on päässyt
tapahtumaan.
S
yksyllä 2012 alkaneet tukimaksuneuvottelut ovat olleet
varsin poikkeukselliset. Ne ovat
kestäneet jo yli vuoden ja yhteisymmärrystä ei ole kyetty kaikilta
osin saavuttamaan. Vaihtoehtoja
on pyritty kartoittamaan ja erimielisyyksiä on selvitetty.
Paine tukimaksun muutokselle
on ollut harvinaisen kova, ja OAJ
on pyrkinyt ratkaisemaan neuvottelut yksipuolisilla päätöksillä ja
toimilla.
O
AJ:n päämäärä on ollut yhtenäistää kaikkien ammatillisten opettajaryhmien saamat tu-
6
kimaksut. OAJ muodostuu hyvin
heterogeenisesta joukosta opettajajärjestöjä. Näillä jokaisella on
omat liittymissopimuksensa.
TOOLilla on varsin ansiokas
sopimus, joihin muilla OAJ:n
jäsenjärjestöillä ei tulisi olla sananvaltaa. Sopimuksen perusteella TOOL päätti liittyvä OAJ:hin
vuonna 1988. Nyttemmin OAJ:n
linja eri jäsenjärjestöjä kohtaa on
muuttunut vaativammaksi. Sen lisäksi, että OAJ on päättänyt leikata TOOLin tukimaksua, OAJ
haluaa muuttaa jäsenyyden ehtoja. TOOLin kanta on, että näitä
kumpaakaan ei voida hyväksyä
ilman yhteistä neuvottelutulosta.
Neuvottelutuloskin on alistettava
TOOLin valtuuston päätöksille.
TOOLissä nähdään, että joukossaan suuren - muttei suinkaan
äärimmäisen suuren (FSL 92 %,
TOOL 40 %) - tukimaksun perustalle pitää nähdä ja tunnustaa erityinen järjestömme. Yhtenäistämiselle pitää olla painavat syyt.
OAJ:ta on joskus verrattu junaan, joka menee massallaan
jyskyttäen tasaisesti kohti tavoitteitaan koostuen erilaisista osastoista: veturi, ravintolavaunu, makuuvaunu, jne. Näiden kaikkien
mukana pitäminen ja jokaiseen
panostaminen on jokaisen junassa matkustajan kannalta äärimmäisen tärkeää. Kaikilla pitäisi
olla sama päämäärä: perillepääseminen.
E
dustuksellisen demokratian valtuuttamina 15.16.11.2013 TOOLin valtuuston
syyskokous hylkäsi OAJ:n hallituksen esitykset TOOLin liittymissopimuksen muuttamisesta
ja tukimaksun alentamisesta. Samalla TOOLille vahvistettiin entisiin lukuihin perustuva talousarvio
2014. TOOLin hallintoa koskevia itsenäisiä, yhteistyösopimusten mukaisia ja laillisia päätöksiä
pitää noudattaa myös OAJ:n päätöksenteossa.
K
eskeneräisistä neuvotteluista
ja TOOLin valtuuston linjauksista huolimatta 20.-22.11.2013
OAJ:n valtuuston syyskokous hyväksyi OAJ:n hallituksen esitykset ja päätti, että vuodesta 2014
TOOLin tukimaksua alennetaan n. 75 %: 40 prosentista
10,5 prosenttiin. Tämä tarkoittaa
TOOLille vain n. 25 prosenttiyksikön palautusta entisistä jäsenmaksutuotoista.
Neljäsosalla tuotoista TOOLin
toiminta ei mitenkään voisi jatkua
entisellään: toimiston asiantuntija- ja valmistelutyö, Toolilainen
-lehti, kenttäorganisaation tuki, ns.
lakkorahaston kartuttaminen ja tilojen ylläpito vaarantuvat.
T
OOLin hallitus totesi tukimaksupäätöksestä, että
OAJ:n valtuusto ylittää valtuutensa TOOLin oikeuksien osalta
päättäessään sopimusta koskevista asioista TOOLin kantojen vastaisesti, ja että OAJ:n syysvaltuuston päätöksien toimeenpanolla voi
olla oikeudellisia seuraamuksia.
TOOLin valtuuston valtuuttamana OAJ:n valtuutettu Jukka Kurenniemi jätti OAJ:n valtuuston
päätöksestä eriävän mielipiteen.
T
OOLissa ei ole hyväksytty OAJ:n tapaa muuttaa tukimaksukäytäntöä. Tukimaksun
eli jäsenmaksupalautuksen tilitys
on noudattanut yhteisesti sovittua pitkäaikaista käytäntöä (s.o.
25 vuotta). OAJ:n toimesta on
käytäntöä nyt yksipuolisesti päätetty muuttaa.
Tukimaksun suuruus on perustunut tehtäväjakoon, jota molemmat osapuolet ovat noudattaneet ja kunnioittaneet lähes näihin
päiviin saakka. Tehtävien siirrosta
TOOLista OAJ:hin tai toisinpäin
ei ole näissä neuvotteluissa edelleenkään sovittu. TOOL on esittänyt useaan kertaan kantanaan
OAJ:lle, että tukimaksua ei pidä
muuttaa ennen kuin tehtävistä ja
TOOLin erityispiirteistä on päästy sopimukseen.
T
OOL on ilmoittanut kantanaan toistuvasti, että yhteistyötä tulee jatkaa liittymissopimuksen ja olemassa olevan
tehtäväjaon mukaisesti, kunnes
muusta saadaan yhteisesti sovittua. Tukimaksun suuruuteen ei
pitäisi koskea OAJ:n valtuuston
päätöksellä ennen kuin neuvottelut saadaan vietyä loppuun.
Näkemyksemme ja esityksemme eivät ole käyneet OAJ:lle, vaan
järjestö edellyttää, että TOOL alkaa noudattaa OAJ:n syysvaltuuston päätöstä mm. tukimaksun osalta jo tämän vuoden alusta.
K
oska liikkumavaraa neuvotteluissa ei ole TOOLille juurikaan jätetty ja tulokulma
asioiden kehittymiselle on ollut ennakoitavissa, TOOL ehdotti 13.12.2013 OAJ:lle viimeisimmän tuloksettoman neuvottelun
jälkeen yhteisen lakimiestyöryhmän perustamista.
Työryhmän tarkoituksena olisi ollut selvittää näkemyserojen
juridisia seikkoja ja estää riidan
syntymistä sekä esittää ratkaisuja
toimivalle johdolle. OAJ ei tässäkään kohden kuunnellut TOOLia,
vaan yhteistyön nimissä ilmoitti ammattikorkeakouluille, että
TOOLin jäsenten jäsenmaksut tilitetään vuonna 2014 OAJ:n jäsenmaksujen keräilytilille.
TOOL pyrki estämään tämän
lähettämällä perään tiedotteen,
jolla vahvistimme TOOLin tilitiedot. Nyt TOOL seuraa jäsenmaksujen kertymistä ja ryhtyy tilanteen vaatimiin toimiin, mikäli
jäsentemme jäsenmaksujen tilitToolilainen 1/2014
tämisestä OAJ:n tilille saadaan
näyttöä tai vahva epäily.
T
OOLin jäsenmaksujen perinnästä on sovittu sopimuksella. Jäsenmaksuperintäsopimus on
ollut tapana tehdä henkilön liittyessä TOOLiin. Sopimuksella
työntekijä on valtuuttanut työnantajan perimään jäsenmaksun suoraan palkasta ja maksamaan sen
TOOL ry:lle TOOLin tilille. Kolmannen osapuolen ei pitäisi voida
ilman valtuuksia laillisin toimin
siirtää sopimusta omiin nimiinsä.
TOOL ei ole myöntänyt valtuuk-
sia OAJ:lle.
OAJ:öön liittymisen suhteen ovat
kaikkinensa pian toteutuneet.
T
OOLin hallitus on tammikuussa 2014 päättänyt, että
alamme selvittämään omassa lakimiestyöryhmässä tutkintapyynnön
ja siviilikanteen jättämisen perusteita. Pian tiedetään, syntyykö tästä riita.
Sittemmin myös yhteisen jäsenrekisteriohjelman käyttö on estetty TOOLin työntekijöiltä.
J
ärjestöjen välinen luottamus
on alkanut rakoilla, ja vuosina 1987 ja -88 esitetyt uhkat
T
OOLin hallitus pitää OAJ:n
päätöstä tukimaksun alentamisesta kohtuuttomana. Vuoteen 2013 saakka eli n. 25 vuotta
TOOLin ostamien OAJ-palvelujen kustannusten kehittyminen on
noudattanut (lähes vuosittain tarkistettua) euromäärää, joka on sidottu jäsenen palkkakehitykseen.
Nyt neljännesvuosisadan kestäneen vakiintuneen käytännön
jälkeen TOOL on lähestulkoon
pakotettu maksamaan OAJ-pal-
veluista n. 1,5 -kertainen summa.
TOOLin hallituksen näkemyksen
mukaan muutoksissa tulisi pitäytyä kohtuullisuudessa ja muutosten pitäisi perustua vastaavasti
ostettujen palvelujen laadun paranemiseen tai kustannusten kasvuun. Kukaan meistä ei toivottavasti hankkisi 25 vuotta käytössä
ollutta 400.000 euron arvoista rakennelmaa 600.000 eurolla.
Toivottavasti OAJ:ssa ollaan
huolissaan myös toolilaisten perillepääsystä. Kenenkään matka
ei saisi katketa.
Vuokko Peltoniemi
Energiataloutta kotitalouksissa
U
uden vuoden alettua, tehdään tyypillisesti uusia
suunnitelmia ja parannuksia elämään. Usein ns. uuden vuoden
lupaukset pettävät ennen pitkää,
jos niihin ei ole oikeasti sitoutunut ja motivoitunut. Mutta pienilläkin teoilla ja tekemisillä voi olla
suurtakin merkitystä.
Tavaraähkyä
I
hminen on usein hamstraaja
luonteeltaan, ainakin tuttavapiirini perusteella ja itseni tuntien.
Tavaraa kertyy yleensä niin paljon kuin kaappeihin ja laatikoihin
huushollissa mahtuu.
Ja moni muistaa pula-ajan kokeneitten isovanhempien hokeman: Kyllä aika tavaran kaupitsee eli ei koskaan tiedä milloin
jotain tavaraa tulee tarvitsemaan.
Joten ei voi heittää menemään! Ja
kuinka moni toteuttaa viisasta ohjetta, että jokaista uutta ostettua tavaraa kohti pitää viedä yksi pois?
Maksimoipa tavaraähkyn ahdistava tunne katsomalla edes yksi
jakso amerikkalaista Himohamstraaja-sarjaa. Se on todella sairasta
menoa: talo on niin täynnä kamaa
ja roskaa, että siellä on vain kapeita kujia läjien välissä ja tuhoeläimet pitävät siellä pesää. Yäk!
Toolilainen 1/2014
Ammattilaisten
siivousapua
T
avaroista kiinnipitäville on
olemassa myös ammattiapua
tavaroitten karsimiseen. Ammattilainen tulee kotiin ja käydään
yhdessä läpi tavaroita. Jos esim.
samaan tarkoitukseen käytettäviä
vispilöitä on viisi, niin eikö siinä
ole vähintään kolme liikaa, jotka
joutavat kierrätykseen?
Kun tavarapaljous vähenee ja
tulee tilaa, on helpompi hengittää
ja nähdä tyhjääkin tavaroitten ympärillä. Japanilaisten Feng Shuissa saattaa olla oikeaa ja vapauttavaa ajatusta.
Tavara
päivässä
L
uin äskettäin yhden vinkin
tavaroitten vähentämiseen
eli JOKA PÄIVÄ 1 tavara/esine
pois kierrätyslaatikkoon ja vuodessa pääsee eroon 365:stä tilaa
vievästä.
Toisinkin päin joku on tehnyt:
kaikki kamat varastoon, lukuun
ottamatta ihan perustavaroita. Sitten saa hakea yhden tavaran varastosta per päivä, jonka huomaa
ehdottomasti tarvitsevansa. Ja vähemmälläkin kuuluu tulevan toimeen.
Helpompaa
kierrätystä
J
oulun jälkeen rikkinäiset kyntteliköt ja valokaapelit jäävät
helposti autotalliin odottamaan
kuormaa hyötyjäteasemalle, vaan
ei enää, koska sähkö- ja pienelektroniikkaromua voi tätä nykyä kierrättää myös päivittäistavarakaupoissa. Pois nurkista ja
mielestä.
vesikuutio on pois vesilaskusta.
Kannattaa muistaa, että lämpimän veden käyttö kuluttaa myös
energiaa.
Hana kiinni suihkussa saippuoimisen ajaksi. Turha ja jatkuva veden juoksuttaminen seis.
Hammasmuki käyttöön ja säästät
10 l/min.
Huoneistokohtaiset vesimittarit
auttavat seuraamaan veden kulutusta. Myös vesikalusteiden ikä ja
mallit vaikuttavat kulutukseen.
Kompostori
kartanolle
K
otitalouksissa voidaan hyödyntää myös omia biojätteitä hankkimalla hyvin eristetyn
kompostorin pihalle, joka toimii
ympärivuotisesti ja saa vielä palkaksi multaa hyödynnettäväksi
puutarhaan. Eikä tarvitse maksaa
jätteen kuljetusfirmalle ruoan tähteiden poiskuljettamisesta.
Hana
kiinni
J
Patterit pienemmälle ja
vaatetta lisää
S
yksy vaihtui vihdoin talveksi ja lämpimän tarve lisääntyi. Ilmalämpöpumput maksavat
itsensä muutamassa vuodessa.
Sen sijaan, että patterit käännetään täysille, voi lisätä vaatetusta
tarpeen mukaan ja villaista ylle ja
villasukat jalkaan.
Näin tekee Vuokko
okainen viemäristä valunut litra kasvattaa vesilaskua. Suomessa toistaiseksi riittää puhdasta vettä, mutta jokainen säästetty
7
Juhani Kuronen
Käytävän äänikentän
yksinkertaistettu laskentayhtälö
Pitkiin käytäviin ei synny tasaista (diffuusia) äänikenttää. Siksi käytävien äänikenttiä ei voida
arvioida yksinkertaisella tilastollisen huoneakustiikan teorialla. Laskenta on tehtävä esimerkiksi akustiseen peilikuvateoriaan perustuvalla tietokoneohjelmalla. Jos esimerkiksi työmaakokouksessa päätös käytävän katon verhoilusta tarvitaan nopeasti, ei työläitä laskentaohjelmia ole aikaa käyttää. Talonrakentajat tarvitsevatkin diffuusittomien äänikenttien laskentaan
helppokäyttöisen ”käsityökalun”, jolla voidaan nopeasti ja riittävän tarkasti tutkia esimerkiksi kattoverhoilun vaimennusvaikutusta käytävän äänenpainetasoon.
Akustinen
peilikuvateoria
P
itkään käytävään syntyvää
diffuusitonta äänikenttää
voidaan kuvata akustisella peilikuvateorialla. Teoriaa voidaan havainnollistaa seuraavasti: Ajatellaan pitkää käytävää, jonka katto,
lattia ja sivuseinät on tehty peileistä. Päätyseinät ovat mustaa kangasta, joka imee kaiken valon.
Jos käytävän poikkileikkauksen
keskipisteeseen asetetaan palava kynttilä, synnyttävät käytävän
peilit äärettömän määrän kynttilän peilikuvia.
Todellinen kynttilä ja sen peilikuvat sijaitsevat käytävän poik-
kileikkauksen suuntaisella tasolla. Jos kynttilän tilalle ajatellaan
äänilähde, saadaan käytävän vastaanottopisteeseen syntyvä äänenpainetaso laskemalla todellisesta
äänilähteestä ja sen kaikista kuvalähteistä vastaanottopisteeseen
saapuvat äänenpainetasot yhteen,
kuva 1.
T
arkastellaan pitkää käytävää,
jonka poikkileikkaus on (hxl)
ja pintojen keskimääräinen äänen
heijastuskerroin β. Akustisen peilikuvateorian mukaan on äänilähteestä etäisyydellä a olevan vastaanottopisteen äänen intensiteetti
(Kuttruff 1989):
I
W
4S
f
f
E
mn
¦ ¦ mh nl 2
m f n f
2
a2
jossa I on äänen intensiteetti, W on
äänilähteen ääniteho, m ja n ovat
kuvalähteiden järjestysluvut ja β
on pintojen keskimääräinen äänen heijastuskerroin sekä a vastaanottopisteen etäisyys äänilähteestä. Kun käytävä on akustisesti
erittäin kova (absorptiokerroin ≤
0,05), tarvitaan äänikentän vastaanottopisteen tarkkaan laskentaan noin 3,6×105 kuvalähdettä.
Jotta vältytään työläältä ja laskenta-aikaa vievältä äärettömältä kaksoissummalausekkeelta, on
seuraavassa esityksessä samanarvoiset kuvalähteet yhdistetty ja
muokattu jatkuvaksi äänitehoja-
kautumaksi. Muokkauksen jälkeen käytävällä olevan vastaanottopisteen äänenpainetaso saadaan
integroimalla jatkuvan äänitehojakautuman yli.
Suorakaiteen muotoisen
käytävän muunto neliön
muotoiseksi
S
uorakulmaisen suuntaissärmiön muotoisen käytävän (hxl)
kuvalähteet voidaan laskennassa
korvata neliön muotoisen käytävän symmetrisillä kuvalähteillä
aiheuttamatta lopputulokseen liian suurta virhettä, jos alkuperäisen käytävän poikkileikkauksen
suuremman dimension suhde pie-
Kuva 3. Lappeenrannan teknisen yliopiston kirjaston käytävä.
8
Toolilainen 1/2014
Kuva 1. Todellinen äänilähde (W) ja samanarvoiset kuvalähteet (Wβn), kun n= 1, 2, 3.
nempään on enintään 1,5. Korvaavan neliönmuotoisen käytävän sivun pituus on Ho=√hxl. Käytävän
poikkileikkauksen keskipisteessä sijaitsevan todellisen äänilähteen (W) kuvalähteet ovat muotoa
Wβn, jossa W on todellisen äänilähteen teho, β on pintojen keskimääräinen heijastuskerroin ja
n kuvalähteen järjestysnumero,
joka ilmoittaa äänisäteen heijastusten lukumäärän. Kun kertaluku n kasvaa kohti ääretöntä, lähestyy todellisesta äänilähteestä
laskettujen samanarvoisten kuvalähteiden etäisyyksien keskiarvon
ja vastaavan koordinaattiakselilla olevan kuvalähteen etäisyyden
suhde arvoa 0,8.
Kuvalähteiden siirto
koordinaattiakselille
P
oikkileikkaukseltaan neliönmuotoisen käytävän kaksiulotteisen kuvalähdeavaruuden
kuvalähteet on mahdollista liian
suurta virhettä aiheuttamatta siirtää koordinaattiakselille diskreetiksi kuvalähdejonoksi, kuva 2.
Tehdään seuraava yksinkertaistus. Siirretään koordinaattiakse-
Toolilainen 4/2013
leilla todellisesta äänilähteestä
etäisyydellä nHo olevat kertaluvun n kuvalähteet sekä näiden kuvalähteiden kautta piirretyn neliön kehällä olevat samanarvoiset
kuvalähteet koordinaattiakselille, etäisyydelle 0,8nHo todellisesta
äänilähteestä. Kuvalähteistä, jotka
ovat etäisyydellä H=0,8Ho toisistaan, muodostuu koordinaattiakselille suppeneva geometrinen pistelähteiden sarja, jonka summa on
S
4WE
(1 E ) 2
Diskreetin
kuvalähdejonon
muunto jatkuvaksi
äänitehojakautumaksi
D
iskreetti kuvalähdejono
voidaan edelleen muuntaa
jatkuvaksi äänitehojakautumaksi, jakamalla jokaisen kuvalähteen ääniteho matkalle H, (Rathe
1969). Äänitehojakautuma saadaan nyt muotoon
x
y
BxE H
Kertoimen B määrittelemiseksi
äänitehokäyrä integroidaan arvosta x=0 arvoon x=8. Tehokäyrän
ja positiivisen koordinaattiakselin
väliin jäävän pinta-alan on oltava
yhtä suuri, kuin kuvalähteiden äänitehosumma S. Integroinnin jälkeen lopulliseksi äänitehokäyräksi saadaan:
y
4WE ln E H 2 1 E 2
2
x
( xE H )
Vastaanottopisteen
äänenpainetason
numeerinen ratkaisu
NUMO
Lasketaan aluksi kuvalähteiden synnyttämä äänen intensiteetti vastaanottopisteessä O, joka on
käytävän suuntaisella z-akselilla
etäisyydellä a todellisesta äänilähteestä. Tarkastellaan äänitehokäyrän alkiota dx, joka on etäisyydellä r vastaanottopisteestä, kuva
2. Alkion dx ääniteho on:
x
Alkion synnyttämä äänen intensiteetti vastaanottopisteessä O voidaan laskea yhtälöstä:
x
H
I dx
BxE e mr dx
4Sr 2
Tekijä e-mr kuvaa ilman vaimennusta, (Hemilä et al. 1991). Yhtälössä m on ilman vaimennuskerroin ja r on äänisäteen kulkema
matka. Tehdään muuttujan vaihdos. Vaihdetaan muuttujaksi kulma Ø. Otetaan huomioon myös
todellisesta äänilähteestä vastaanottopisteeseen O suoraan tullut
äänen intensiteetti. Vastaanottopisteen kokonaisintensiteetti etäisyydellä a äänilähteestä on tällöin:
S
I
We ma
B 2
tan(T ) E
4Sa 2 4S ³0
a tan(T )
H
e ma
1 tan 2 (T )
dT
Sijoitetaan yhtälöön tekijä B ja
sievennetään lauseketta. Vapaassa
äänikentässä äänen intensiteettitaso on yhtä suuri kuin äänenpainetaso. Intensiteettitason ja äänitehotason määritelmien perustella
voidaan kirjoittaa.
dW = BxE H dx
9
Lähteet:
Hemilä, S., Utriainen, J.
(1991): Värähtelyt ja aallot. Otatieto 878, Hämeenlinna 1991.
Kuronen, J. (2013): Jatkuvan äänitehojakautuman algoritmi pitkien käytävien äänikenttien mallintamiseen.
Väitöstutkimus, Lappeenrannan teknillinen yliopisto
2013, Lappeenranta.
Kuttruff, H. (1989): Stationäre Schallausbreitung in
Langräumen. Acustica, Vol.
69 (1989), 53-62.
Rathe, E.J. (1969): Note on
Two Common Problems of
Sound Propagation. J. Sound
Vib. (1969) 10(3), 472–479.
Kuva 2. Kuvalähdejonon muuntaminen jatkuvaksi äänitehojakautumaksi.
Lp
ª
« e ma
4 E (ln E ) 2
LW 11 10 lg « 2 2
H (1 E ) 2
« a
¬
§ S2
a tan(T )
¨
ma
¨ ³ tan(T ) E H e
¨0
©
1 tan 2 (T )
·º
¸»
dT ¸» (8)
¸»
¹¼
Yhtälö 8 ilmoittaa äänenpainetason käytävän vastaanottopisteessä,
joka on etäisyydellä a todellisesta äänilähteestä. Sisin sulkulauseke voidaan ratkaista esimerkiksi taulukkolaskentaohjelmalla tai numeerisen
integrointiin pystyvällä taskulaskimella. Diffuusittoman äänikentän
yhtälö (8) on lähes yhtä yksinkertainen kuin tilastollisen huoneakustiikan perusyhtälö (9), jolla voidaan laskea äänenpainetaso diffuusissa äänikentässä.
Lp
§ Q
4(1 D )
LW 10 lg¨¨
2
S
4
a
D
S
4mV
©
Lp
LW
Q
a
S
V
ã
m
H
β
äänenpainetaso vastaanottopisteessä etäisyydellä
a äänilähteestä (dB)
äänilähteen äänitehotaso (dB)
äänilähteen suuntatekijä
vastaanottopisteen etäisyys äänilähteestä (m)
tilan vaipan ala (m2)
tilavuus (m3)
tilan keskimääräinen absorptiokerroin
ilman vaimennuskerroin (m-1)
kuvalähteiden välinen etäisyys (m)
pintojen keskimääräinen heijastuskerroin
·
¸
¸
¹
Tulokset
Kuvassa 4 on esitetty Lappeenrannan teknillisen yliopiston kirjaston käytävällä mitatut A-äänitasot sekä
kaupallisella AKURI-ohjelmalla, tilastollisella huoneakustiikan yhtälöllä (9) sekä
johdetulla NUMO-yhtälöllä (8) saadut arvot. Kuvasta
havaitaan, että NUMO-yhtälöllä lasketut arvot vastasivat erittäin hyvin mitattuja
sekä tarkalla AKURI-ohjelmalla laskettuja arvoja. Tilastollisen huoneakustiikan
yhtälön tulokset poikkesivat
mitatuista, koska käytävään
ei synny teorian olettamaa
diffuusia äänikenttää.
Lisätietoja:
[email protected]
10
Kuva 4. Kirjaston käytävän mitatut ja lasketut A-äänitasot.
Toolilainen 1/2014
Tiina Sola-Jalli
Kollega työpöytänsä ääressä
MIRKA AIRESVUO
Toolilaisen uusi päätoimittaja
Kollegat Mirkasta:
analyyttinen, tehokas, tyylikäs ja luotettava.
Syntymäaika ja -paikka: 20.2.1962 Joensuu.
Asuinpaikka ja -tapa: 50-vuotias omakotitalo Lappeenrannassa. Onneksi mieheni on rakennusmestari, joten puramme milloin
seinää, milloin lattiaa eli voisi sanoa, että remontoinnista on tullut harrastus. On mielenkiintoista nähdä, mitä mistäkin löytyy;
esimerkiksi lattian alle timpuri oli piilottanut tupakka-askin, Vinetto-pullon ja vuoden -65 pennin.
Perhe: Aviopuoliso ja yhteensä 7 lasta. Meidän kanssamme
asuu tyttäreni Elsa ja poikani Eetu.
Koulutus: Filosofian maisteri Helsingin yliopistosta 1988 ja filosofian lisensiaatti Jyväskylän yliopistosta 2001.
Ammatti ja toimipaikka: Suomen kielen lehtori, Saimaan AMK
Kuvaile nykyistä työtäsi.
Opetan insinööriopiskelijoille
suullista ja kirjallista viestintää,
tarkastan opinnäytetöiden kieliasun sekä kypsyysnäytteet. Työnkuvaan on uutena tullut suomen
kielen opettaminen ulkomaalaisille.
sitten otin virkavapaata ja virkistäydyin sanomalehdessä.
Mikä oli haaveammattisi pikkutyttönä?
Kampaaja. Vietin lapsuuteni Hulda-mummon parturi-kampaamossa.
Toimittajaurasi mieleenpainuvin haastattelu? Milloin ja
missä se tapahtui?
Nuorena kesätoimittajana aikamoisen salapoliisityön ansiosta löysin ainoana suomalaistoimittajana kirjailija John Updiken
lomapiilostaan Savonlinnasta.
USA:han palattuaan hän kirjoitti
matkastaan New Yorkeriin. Artikkelissa hän kertoi, ettei ollut viihtynyt Suomessa ja että hän oli tuntenut olonsa kotoisaksi vain kaksi
kertaa: nuoren Ingrid Bergmanin
näköisen toimittajan haastattelussa ja päästyään vihdoin Helsingissä McDonald´siin. Kuvaajana sillä
keikalla muuten oli nykyinen rehtori Anneli Pirttilä! Myimme jutun aika moneen lehteen.
Ainutlaatuisia kokemuksia
ovat myös olleet Dustin Hoffmanin haastattelu Lontoossa ja presidentti Koiviston itsenäisyyspäivän vastaanotto.
Sinulla on toimittajatausta.
Kertoisitko siitä?
Opiskeluaikana työskentelin
kesätoimittajana kaupunkilehdessä, ja graduvaiheessa sain vakipaikan Annasta. Kymmenisen vuotta
Mikä kirja on yöpöydälläsi
juuri nyt?
Luen joka ilta dekkareita mutta
juuri nyt poikkeuksellisesti norjalaista huumoria: Magne Hovdenin
Viisuviikingit.
Mikä on työssäsi mukavaa?
Se, kun opiskelija oivaltaa, että
viestintätaidot ovat olennainen osa
insinöörin ammattitaitoa. Tällöin
palautteessa lukee esimerkiksi:
”Opin paljon tärkeitä asioita, joita voin varmasti hyödyntää työelämässä.”
Entä työsi stressitekijät?
Opinnäytetyösuma, joka yleensä ajoittuu kevääseen. Luen oppareita mielelläni mutta silmät eivät kestä liikaa kerralla.
Toolilainen 1/2014
Olet hyvän ruuan ystävä.
Tämän hetken lempiruokasi ja
-juomasi?
Grillataan pöydässä Raclettegrillillä hetken pakasteessa olleita ohueksi siivutettuja, hyvin marinoituja naudanpaistisuikaleita ja
porkkana- ja kukkakaaliviipaleita,
samalla paistetaan grillissä maukkaita juustoannoksia, jotka sulaneena kipataan rosmariiniperunapuolikkaiden päälle. Juomaksi
täyteläistä punaviiniä.
Millaista musiikkia kuuntelet?
Radio Rock tai Radio City.
Mitä yleensä teet työpäivän
jälkeen?
Lähden Minni-koiran kanssa
lenkille.
Mitä hajuvettä käytät?
Flower by Kenzo Eau de Toilette.
Pikkupaheesi?
Haen joka aamu Kielikeskuksen automaatista Cafe Latten,
vaikka siitä tulee hiki.
Olet energinen ja positiivinen.
Mikä on mottosi?
Elämä on mielenkiintoista!
Näin ajattelen, oli kyse sitten pelottavista tai iloisista asioista.
Minkälaisia ajatuksia sinulla
on uudesta pestistäsi Toolilaisen
päätoimittajana? Mikä motivoi
sinua kirjoittamaan ja hankkimaan juttuja?
Haluan, että Toolilaisessa on
kaikenlaisia juttuja kaikkien Suomen ammattikorkeakoulujen tekniikan ja liikenteen aloilta. Meitä
on toimituskunnassa vain neljä vakituista jäsentä ja tiedämme
vain omien oppilaitostemme asiat.
Niinpä, jotta eri ammattikorkeakoulujen hyvät käytänteet, kiinnostavat hankkeet ja innovaatiot
saadaan kollegoiden tietoon ympäri Suomen, toivonkin, että toolilaiset ottaisivat yhteyttä minuun,
toimitussihteeriin tai keneen tahansa toimituskunnan jäseneen,
niin varataan lehdestä tila artikkelille!
Liian korkeaa kynnystä ei pidä
pelätä; kaikki tekstit viimeistellään ennen painoon lähettämistä,
kuten lehden toisella aukeamalla todetaan: ”Toimitus pidättää
itsellään oikeuden muutoksiin.”
Tärkeintä on saada juttuja ympäri Suomea kaikkien toolilaisten luettavaksi.
Juttujen kirjoittaminen on mielenkiintoista, samoin niiden lukeminen.
11
Kauko Kallio
Eko-talon teko
Koska jokainen tarvitsee kodin, rakentaminen on ihmisille
aika oleellinen juttu.
Asumisessa energian
käyttö on suurin
kustannus.
Kysyimme Oulun
kaupungin rakennusivalvonnan laatupäälliköltä, Seppälän Pekal-ta, miten energiapihi
talo tehdään. Kysyttiin vähän muutakin
aiheeseen liittyvää
keskustelun lomassa.
Ja näin Pekka vastasi.
Mitä tarkoittaa matalaenergiatalo kansanomaisesti kerrottuna ja miksi niitä halutaan rakentaa?
Edellisissä määräyksissä matalaenergiataso määriteltiin tarkalleen: rakennuksen lämpöhäviö on
< 85% määräysten vähimmäistasoista. Nykyisissä määräyksissä
matalaenergia -määrite pohjautuu
käyttöön otettuun E-lukuun, joka
sisältää rakennuksen erienergiatarpeen lisäksi käytetyn energiaympäristöystävällisyyden. Yleensä matalaenergialla ymmärretään
määräysten minimitasoa 25 % alhaisempi E-luku.
Rakennuttajien energiatehokkuus valinnat perustuvat sekä ekonomisiin että ekologisiin näkökantoihin. Viestimme on selkeä:
Säästä luontoa ja rahaa!
Mitä sitten tarkoittaa nollaenergiatalo myös kansanomaisesti?
Määräykset eivät passiivi- ja
nollaenergiatasoa tunne, mutta
tutkijoiden esittäminen akateemisten arvailujen mukaan lähes
nollaenergiataso saavutetaan kun
E-luku on < 35…60, kun määräysten vähimmäistason E-luku tyypillisesti vaihtelee talon lämmitettävästä nettopinta-alasta riippuen
välillä 140…200.
Passiivitalon määrite perustuu
12
Tukholmaan rakennetaan Ruotsin korkeinta 77-kerroksista
kerroksista puukerrostaloa ja se suojataan hissillä nousevalla suoja
suojatteltalla.
lt ll Rakennuselementit
R k
l
tit puretaan
t
rekkakuormasta
kk k
t siltanosturilla
ilt
t ill teltan
t lt sisällä.
i ällä Työmaavaiheessa
Tö
ih
kuivaketju
k i k tj eii
katkea. Voisiko tällainen suojausjärjestelmä olla käytössä myös Suomessa? Kuva Pekka Seppälä.
saksalaisen Passivihaus Institut
-määritteeseen, minkä suora soveltaminen Suomen olosuhteisiin
on melko ankaraa. Pohjoismaissa
on luotu oma suositus passiivitalolle. Lämmitys- ja jäähdytysenergian tarve < 20…35 kWh/m2/v,
ulkovaipan ilmanpitävyys <0,6
1/h ja primäärienergian tarve alle
130…140 kWh/m2/v. Pienimmät
luvut koskevat Etelä-Suomea ja
suurimmat Pohjois-Suomea.
Onko se realistinen tavoite
Suomessa ja mistä malli? Vaatiiko nollaenergiatalo jotakin
uutta ja erilaista energia-, tariffi- tai säätöpolitiikkaa vai pannaanko vain ”enemmän villaa
seiniin”?
Mielestäni ei ole taloudellisesti realistista rakentaa Suomeen
tänä päivänä lähes nollaenergiataloja. Mutta me voimme tehdä taloja, joissa on muuntojoustavuus,
”tuunattavuus”, lähes nollaenergiatasolle. Malleja löytyy esim.
Saksasta ja Ruotsista.
Energian verkkoon syöttötariffin käyttöönotto selvästi nopeuttaisi nollaenergiarakentamista.
Toinen tärkeä kehityspolku on
aurinko ja muiden ns. uudisenergioiden varastointi. Nyt uutisoitu aurinkoenergian muuntaminen
kaasuksi on suuri mahdollisuus
parantaa uudistuvien energioiden hyödyntämismahdollisuuksia.
Nykylähtökohdista pientalon
aurinkosähkön hyödyntämismahdollisuus on hyvin rajallinen, kun
mitoituskuormana on talon sähkön peruskuorma 250…400 W.
Jos asennetaan esim 6 kWp aurinkosähköjärjestelmä, niin vain
reilut 10 % ko. tuotosta voidaan
hyödyntää talossa ja loput myydään 1…5 c/kWh, kesäajan pörssihinnalla verkkoon. Valitettavasti
saavutettu vuosituotto jää pienemmäksi kuin investoinnin korkomeno vuodessa, ts. takaisinmaksuaika nykyehdoilla on ääretön.
Miten paljon enemmän nollaenergiatalo maksaa kuin nk.
tavallinen nykytalo? Kuinka
kauan taloa pitää asua, jotta
hintaero saadaan takaisin alentuneiden energiakustannusten
muodossa? Onko joitakin muita
kustannuksia, joista etua tulee
ja syntyykö kustannuksia, joista etu kaventuu?
Lähes nollaenergiatalon takaisinmaksuaika on todella pitkä,
joskus pitempi kuin talon elinkaari. Suositeltavaa on investoida kustannustehokkaaseen, lämpöhäviötasoltaan ja E-luvultaan
alle 70% määräysten vähimmäistasosta olevaan taloon ja varmistaa, että talossa on tuunausmahdollisuus lähes nollaenergiatasolle
myöhemmin tekniikan halpuessa.
Tällöin pientalon perusinvestoin-
ti voisi olla n 2…3000 € ja takaisinmaksuaika jopa alle 5 vuotta.
Tuunatun nollaenergiatalon hinta määräytyy tekniikan hintakehityksestä, joka määrittelee tuunauksen ajankohdan – 5, 10 vai 15
vuotta eteenpäin!
Paremman energiatehokkuuden tavoittelussa lisäinvestoinnit
pitää osata kohdistaa tehokkaimpiin paikkoihin. Energia-arkkitehtuuri luo perustan talon energiatehokkuudelle. Tilankäytön
tehokkuus, varjostukset, massan
muoto ja materiaalivalinnat vaikuttavat rakennuksen energiatehokkuuteen ja hiilijalanjälkeen.
Talotekniikalla on suuri merkitys energiatehokkuuden parantamisessa. Ilmanvaihdon lämmön
talteenotto ja sähkönkulutus sekä
energialähteen ja lämmitysjärjestelmän vaikuttavat osaltaan lopputulokseen.
Talon rakenteissa tulee panostaa oikeisiin kohtiin. Seinän eristepaksuuden kasvattaminen yli 300
mm ei yleensä ole kustannustehokasta. Yläpohjassa eristepaksuutta on kustannustehokasta kasvattaa jopa 600 mm. Ikkunoissa ja
ovissa optimi u-arvot ovat noin
0,7..0,8 luokkaa. Ulkovaipan ilmatiiveys on yksi kustannustehokkaimmista toimenpiteistä. Tavoiteltava ilmanpitävyys q50 voisi
olla < 0,6 1/h.
Toolilainen 1/2014
Rakentamista säätelevät määräykset eivät ole kirveenhakattuja lopullisia totuuksia. Mitä nopeammin halutaan muutoksia esim.
energiatehokkuudessa, sitä nopeammassa tahdissa tulee määräyksiä päivittää. Kuitenkin on muistettava, että määräykset ovat vain
vähimmäistason perälauta.
Parempaa laatua saa tehdä ja se
on myös pääsääntöisesti järkevää.
Suuri haaste on suunnittelun ja toteutuksen osaaminen. Materiaali
ja laiteteollisuudelle muutosvauhti on myös suuri haaste ja mahdollisuus.
Onko mahdollista, että jatkuvasti kasvavien katto- ja seinärakenteiden ja eristyspaksuuksien kautta rakennusten
homevaarat kasvavat? Onko
olemassa patenttiratkaisua, joilla homeongelmat saadaan kuriin? Onko huono suunnittelu,
vastuuton rakentaminen vai
puutteellinen valvonta suurin
syntipukki em. pulmiin?
Homevaurioita voi syntyä, jos
eristepaksuuksia kasvatetaan aivan yltiöpäisesti. Lisäksi tilannetta pahentaa, jos rakenneratkaisut
eivät ole rakennusfysikaalisesti
toimivia tai jos rakenteen annetaan kastua rakennusvaiheessa tai
jos rakennusta käytetään ja huolletaan väärin.
Kuivaketjun katkeamiseen on
monia syitä, jotka vaihtelevat
hankekohtaisesti. Jokainen edellä olevista voi aiheuttaa kosteusongelman. Kysymyksen listan alkupäähän voisi lisätä laadukkaan
tilaamisen (sitä saa mitä tilaa!) ja
loppupäähän rakennuksen huollon ja käytön. Koko ketjun heikoin
lenkki määrittää lopullisen laadun.
kin asiassa.
Suomessa kasvaa ennätysmäärä puuta, mutta puukerrostaloja tehdään paljon vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa.
Miksi? Eikö niitä osata suunnitella vai ovatko ne kalliimpia?
Vai onko betoniteollisuus jarrumiehenä/määräilijän asemassa?
Suomessa todella tehdään hyvin vähän puukerrostaloja. Syitä on varmaan monia. On totuttu
tekemään betonista kerrostaloja.
On kehittynyt tehokas betonielementtiteollisuus. Suunnittelijat ja
työmaahenkilökunta on koulutettu
suunnittelemaan ja tekemään taloja, joiden toteutukseen betoni soveltuu paremmin kuin puu.
Puurakentamisen tuotteistamisessa on vielä kehitettävää. Viime
vuosina on kehitetty puupohjaisia
tuotejärjestelmiä, jotka parantavat
puurakentamisen kilpailukykyä.
Kun määräyksiin tulee energiatehokkuuden rinnalle hiilitehokkuus ja resurssitehokkuus, niin
uskoisin materiaalien välisen kilpailun tasoittuvan suhteessa nykyhetkeen.
Kaavoituksella ei pitäisi suosia
mitään rakennusmateriaalia erityisesti, tuotteen hyvyys ja kilpailukyky tulee ratkaista voittajat.
Rakentamisen laatu on kovin
kirjavaa ja rakennusvirheistä
on vaikea saada korvauksia monista syistä. Onko aika määrätä
viranomaistaholta, että jokaisen
rakentajan tulee asettaa takuuaikainen vakuus jokaiselle rakentamalleen kohteelle teollisuuden rakentamisen tapaan?
Joku on jossakin tällaisen heittänyt ilmaan.
Jo nykyään edellytetään asuntokauppalain mukainen rakennusaikainen ja takuuaikainen vakuus.
Lisäksi edellytetään ns. suorituskyvyttömyysvakuus, jonka olemassaolon varmentaa rakennustarkastus valituskokouksessa.
Varmaan kehittämistä on tässä-
Onko suunnittelussa riittävät
määräykset, standardit ja säännöt olemassa? Vai saako suunnittelija sooloilla?
Tulevaisuuden talon laatupolku
Energiankulutusta voidaan pienentää huomioimalla valintoja seuraavan laatupolun mukaisesti.
Valintoja ei tule tehdä kosteudenkestävyyden ja sisäilmaston kustannuksella!
Ylläpito
n
se
lo
p
Rakenteet
ja
U-arvot ilmanpitävyys
ää
nt
yy
materiaali
ok
pu
tu
l
takaisinmaksuaika
taloautomaatio hybridit
oma aktiivisuus uusiutuvat energiat
la
at
u
pa
Talotekninen suunnittelu ja
energiamuotojen valinta
av
iis
a
varjostukset
muuntojoustavuus
us
aurinkoenergia
Tontin valinta
muoto
koko
En
e
rg
i
suuntaukset
lis
Energia--arkkitehtuuri
tilatehokkuus
massoittelu
ra
ne
e
hallittu käyttö
huolto
ilmansuunnat
PERUSTANA ENERGIAVIISAAT MAANHANKINTA, KAAVOITUS JA YHDYSKUNTARAKENNE
Mitä kohentaisit/muuttaisit
rakennusalan koulutuksessa
Suomessa?
Koulutuksen suuri haaste on rakentamiseen kohdistuvat ympäristöpäästövaatimukset ja energiatehokkuuden parantaminen.
35 vuoteen ei ole tapahtunut niin
suuria muutoksia tällä alalla, mitä
nyt on tapahtunut ja tulee tapahtumaan lähivuosina.
Koulutuksen haasteena on pysyä opetuksessa kehityksen mukana ja pystyä kouluttamaan osaajia
tulevaisuuden tarpeisiin.
Tulevaisuuden osaajien tulee
hallita perinteisten insinööritaitojen lisäksi yhä paremmin esim.
rakennusfysiikkaa ja energialaskentaa. Tiimityöskentelytaitoja
rakennuttamisen, arkkitehtuurin,
rakennesuunnittelun ja talotekniikan, työmaan sekä loppukäyttäjän välillä tulee oppia nykyistä
enemmän.
Pientaloissa energia-asiat
ovat kovasti pinnalla keskusteluissa ja lehdissä. Kuinka liikekiinteistöjen energia-asiat makaavat? Kiinnitetäänkö niihin
huomiota eri tavalla? Rakennetaanko niistä matalaenergiataloja tai nollaenergiaratkaisuja?
Pientalojen energiatehokkuuskonseptit poikkeavat selkeästi liike- ja toimistorakennusten konsepteista, joissa talotekniikan ja
automaation merkitys korostuu
enemmän kuin asunnoissa. Esimerkiksi kauppakeskuksissa kylmälaitteiden energiantarve voi
olla samaa suuruusluokkaa kuin
lämmitys. Järkevästi ohjaamalla
voidaan kylmälaitteiden tuottama hukkalämpö hyödyntää lämmitykseen.
Toimistotiloissa tietokoneiden
ja muiden laitteiden sekä valaistuksen ja jäähdytyksen osuus energiankulutuksesta on suuri. Niistä
syntyvä hukkalämmön hyödyntäminen vaikuttaa merkittävästi rakennuksen lopulliseen energiatehokkuuteen.
Liike- ja toimistorakennuksissa mietitään myös ns. lähes nollaenergiaratkaisuja. Tehokkaimmat
toimenpiteet kohdistuvat edellä
kuvattaviin talo- ja automaatioteknisiin ratkaisuihin. Ulkovaipan
ilmanpitävyydellä on suuri vaikutus lopputulokseen, mutta ulkovaipan lämmöneristykselle ei ole
niin suurta merkitystä mitä sillä
on pientalotuotannossa.
Rakennusvalvonta
Toolilainen 1/2014
13
Äänestä toolilaisia OAJ:n valtuustoon!
Ennakkoäänestys netissä 12.-23.2.2014: www.oaj.fi
Uurnavaalit oppilaitoksissa 24.-25.3.2014
Miksi jokaisen toolilaisen kannattaa äänestää SKO/LEO/TOOL-vaaliliittoon kuuluvaa ehdokasta?
Syy on se, että tämän vaaliliiton saamien äänien perusteella ratkeaa, kuinka monta paikkaa vaaliliiton ehdokkaat saavat OAJ:n ammatillisen
opetuksen kiintiöstä. Kiintiössä on 33 paikkaa.
Miksi on tärkeää, että TOOLin edustaja tai edustajia valitaan valtuustoon?
On äärimmäisen tärkeää, että Suomen ammattikorkeakoulujen tekniikan ja liikenteen alan näkemykset tulevat esiin OAJ:n valtuustossa, koska siellä tehdään linjauksia tulo- ja palkkapolitiikasta sekä koulutuspolitiikasta.
TOOLin jäsenyhdistysten kannattaa olla aktiivisia sekä ennakkoäänestyksen että uurnavaalin aikaan.
Uurnavaalit ovat oppilaitoksissa 24.-25.3.2014. TOOL tulee palkitsemaan yhdistyksiä korkeasta äänestysaktiivisuudesta.
SKO/LEO/TOOL -vaaliliiton ehdokkaat OAJ:n valtuustovaalissa 2014
Repo Pasi
Hietalahti Lauri
Jyväskylä
Fysiikan lehtori
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Sähkövoimatekniikan lehtori
Tampereen ammattikorkeakoulu
Tarmokasta Toolilaista edunvalvontaa. Monivuotisella puheenjohtajakaudellani Tool Tampere ry:ssä ja pitkällä työurallani olen oppinut, että työelämä on välillä erittäin raadollista,
kylmää ja kuluttavaa. Hankalia tilanteita varten tarvitaan vahva ammattiyhdistys jäsentensä tueksi tiukkoihin tilanteisiin.
Omaan paljon kokemusta yhteisten asíoiden hoitamisesta niin
omassa työyhteisössä, paikallistoiminnassa, alueellisesti kuin
valtakunnallisestikin. Kuitenkin tuore valinta valtuustoon. En
haihattele, mutta visioin ja toteutan. Pidän paineesta, kantti kestää ja seison sakkini edessä.
Lindfors Kirsi
Varteva Jarno
Loppi
Insinööri (ylempi amk)
Päätoiminen tuntiopettaja
Hämeen ammattikorkeakoulu
Pitkä kokemus insinöörikouluttajana ja edunvalvonnassa paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti antaa näkökulmaa
myös OAJ-valtuustotyöhön. Tasa-arvoiset työn tekemisen edellytykset pitää taata. Työsuojeluvaltuutettuna haluan kehittää
palkkauksen ja työehtojen lisäksi jaksamiseen liittyviä ratkaisuja. Toimin tehokkaasti paineenkin alla, olen yhteistyökykyinen, mutta kuvia en kumarra.
Tekn. Lis.
Sähkötekniikan yliopettaja
Metropolia ammattikorkeakoulu oy, Helsinki
Olen aktiivisesti mukana paikallisessa edunvalvonnassa ja pyrin vaikuttamaan asioihin myös koko Suomen tasolla.
Hyvin pitkä kokemus opettajana insinöörikoulutuksessa, mutta
OAJ valtuustoon toisin tuoretta, rohkeata verta.
Ryhdyn rivakasti asioihin ja en epäröi puuttua haasteisiin.
Olen positiivinen ja puristusta kovastikin kestävä lujayksilö.
Östman Leif
Muistathan
äänestää!
Maxmo
Överlärare i byggteknik
Yrkeshögskolan Novia
Äänesi on
tärkeä!
Viktigt att TOOL:s röst hörs i OAJ.
Tärkeä että TOOL:in ääni kuuluu OAJ:ssa.
14
Toolilainen 1/2014
Kari Kallioharju, lehtori
Tampereen ammattikorkeakoulu / Talotekniikka
Valaistuksen energiatehokkuus
Suomessa ja maailmalla
Valaistus kuluttaa noin viidenneksen maapallon sähköenergiasta, mutta sen energiansäästöpotentiaali on merkittävä. Suurimmat energiansäästöt saavutetaan energiatehokkailla lamppu- ja valaisinvalinnoilla ja tarpeenmukaisella ohjauksella. Esimerkiksi
hehkulamppujen poistuminen markkinoilta on puolittanut kotitalouksien sähköenergian kulutuksen muutaman viime vuoden aikana. Parantuvan energiatalouden lisäksi
uusi valaistustekniikka takaa yleensä aina laadultaan paremman valaistusratkaisun.
K
einovaloa pidetään maailmanlaajuisesti kehityksen mittarina, joka on nyky-yhteiskunnan toiminnan kannalta
elinehto. Koska keinovaloa alkaa
löytyä jo lähes maapallon joka
kolkasta, kuluttaa se myös merkittävän määrän energiaa - kokonaisuudessaan noin viidennes
maapallon sähköenergiasta kuluu
valaistukseen (kuva 1.).
Meillä Suomessa valaistukseen kuluu energiaa vielä keskimääräistäkin enemmän. Esimerkiksi sairaaloissa ja muissa
kiinteistöissä, joissa valaistus on
merkittävässä roolissa, saattaa valaistus haukata jopa yli 50 prosenttia vuosittaisesta sähköenergiasta.
Kulutus on laskenut
V
oimassa olevat rakentamismääräyksemme eivät juuri kannusta tai ohjaa modernin
ja energiatehokkaan valaistuksen
suunnitteluun ja toteutukseen,
mutta yleisellä tasolla viimeisen
vuosikymmenen aikana kiristyneet energiatehokkuusvaatimukset ja kuluttajien muuttuneet asenteet ovat kuitenkin vaikuttaneet
valaistuksen energiankulutukseen
- kulutus on selvästi laskenut. Kotitalouksissa jo pelkkien hehkulamppujen vaihtuminen energiatehokkaampiin lampputyyppeihin
on puolittanut kotitalouksien valaistukseen kuluvan sähköenergian määrän muutaman viime vuoden aikana.
Kodin valaistuksen kuluttama
sähköenergian osuus on nykyisellään enää alle 10 prosenttia kodin kokonaissähköenergiankulutuksesta.
Tarpeenmukainen
valaistuksenohjaus
N
ykyisessä rakennuskannassamme käytössä ole-
Toolilainen 1/2014
van valaistuksen energiansäästöpotentiaali on hyvin merkittävä,
tyypillistä vanhaa kiinteistöä saneerattaessa valaistus- ja ohjaustekniikan uusimisella voidaan
parhaimmillaan saavuttaa valaistuksen kohdalla jopa yli 80 prosentin sähköenergiansäästö.
Energiatehokkuutta parannettaessa kohteeseen valittava lamppu- ja valaisintekniikka on merkittävässä roolissa, mutta vielä
tärkeämpää on toteuttaa kohteeseen tarpeenmukainen valaistuksenohjaus. Valaisin- ja lampputekniikan uusimisella voidaan
saavuttaa yleensä noin 30 prosentin säästöt, loput energiansäästöstä
- noin 20 - 50 prosenttia - saavutetaan ohjauksen, eli muun muassa valaistuksen säädön ja automatisoinnin avulla.
Valaistuksen energiatehokkuuteen voidaan vaikuttaa myös
muun muassa valaisinten sijoittelulla ja valaistavien tilojen pintamateriaalivalinnoilla.
LED- ja
energiansäästölamput
K
uten jo aiemmin mainittiin,
voidaan valaistuksen energiatehokkuutta kotona parantaa
esimerkiksi vaihtamalla vanhojen hehku- ja halogeenilamppujen tilalle energiataloudellisempia
LED- ja energiansäästölamppuja.
LED- ja energiansäästölamppujen ominaisuudet ovat nykyisellään melko yhteneviä sekä energiankulutuksen että valon laadun
osalta. Muita ominaisuuksia tarkasteltaessa LEDit sopivat paremmin kylmään ympäristöön ja tiloihin, joissa valojen pitää syttyä heti
täyteen valotehoon tai joissa valoja sytytellään usein.
Energiansäästölamppu ei toimi
kylmässä juuri lainkaan, ei kestä jatkuvaa sytyttelyä ja syttyy
muutenkin hitaasti, mutta on ny-
kyisellään usein vielä LED-lamppua edullisempi vaihtoehto.
J
os kodin valaistuksen energiatehokkuutta halutaan parantaa valaistustasoa säätämällä,
tulee sekä LED-lamppujen että
energiansäästölamppujen kohdalla huomioida, että lamppujen
tulee olla himmennettäviä - himmennettävyys on erillinen ominaisuus, joka on kirjattu lisämerkinnällä lamppupakkaukseen.
Päivänvaloa
unohtamatta
V
alaistuksen energiatehokkuutta parannettaessa on
tärkeä ymmärtää, ettei energiatehokkuutta saa koskaan parantaa näköergonomian, terveyden
tai turvallisuuden kustannuksella. Valaistuksen energiatehokkuutta kasvatettaessa tulee kiinnittää
huomiota esimerkiksi siihen, että
valon määrä, väri ja värintoisto
säilyvät ennallaan tai vähintäänkin riittävän hyvinä.
Energiatehokkuutta pohditta-
essa tulee huomioida myös päivänvalon hyödyntämisen tehostamismahdollisuudet. Päivänvalo
on ilmaista ja sen vaikutukset sekä
henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnillemme ovat kiistattomia.
Päivänvalo muun muassa pitää
mielemme virkeänä ja sisäisen
kellomme tahdissa. Päivisin ikkunoista tulevaa valoa kannattaa
siis hyödyntää mahdollisuuksien
mukaan.
K
uten voidaan havaita, on valaistuksen energiatehokkuus
monien tekijöiden summa. Valaistustekniikka on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kehittynyt merkittävästi ja nykyiset
energiatehokkuusvaatimukset ohjaavat valaistusta ja valaistuksen
energiankulutusta terveellä tavalla oikeaan suuntaan.
Valaistuksen kohdalla kannattaa vielä pitää mielessä, että
hankittaessa uusi, energiatehokas valaistus, on se yleensä myös
laadullisesti parempi ja elinkaarikustannuksiltaan edullisempi kuin
vanha ratkaisu.
Maapallon sähköenergiankulutuksen jakautuminen.
Kuva 1. Valaistus kuluttaa noin viidenneksen maapallon sähköenergiasta.
15
Timo Sihvo
teksti ja kuvat
Yrittäjyysoppia aurinkoautokatoksesta
Tomi Paajanen katkaisemassa syöksytorvea oikeaan mittaansa.
R
akennusalan työllisyystilanne ei ole kovin hyvä, ei edes
Kaakonkulmalla huolimatta useista itäturistien ostovoimaan perustuvista kauppakeskus- ja kylpylähankkeista. Sen ovat huomanneet
myös Saimaan AMK:n rakennustekniikan opiskelijat, kun kesätyöpaikkaa alalta ei ole helppo löytää.
Ja juuri rakennusalalta pitäisi kesätyö löytää, sitä edellyttää opintoihin sisältyvä 30 opintopisteen
laajuinen ammattitaitoa edistävä harjoittelu. Siinä on kaikkein
suurin syy Saimaan rakentamistekniikan opiskelijaosuuskunnan
perustamiseen kesällä 2013. Jo
ammattitaitoa edistävän harjoittelun nimi kertoo, että kyse on ennen kaikkea oppimisesta ja ammattitaidon kehittymisestä. Toki
hyvä syy työnteolle on myös
raha: osuuskunta maksaa jäsenilleen palkkaa ulkopuolisille tehdystä työstä.
Ammattikorkeakoululta
toiminnalle täysi tuki
A
lku oli nopea. Toukokuussa ensimmäiset osuuskunta-aktiivit selvittivät perustamisen
vaatimaa byrokratiaa. Kesäkuussa oltiinkin jo sitten tositoimessa
maalaamassa vanhoja rakennuksia
aina Savonlinnaa myöten, vaikka
kaupparekisteriin osuuskunta on
merkitty vasta heinäkuussa.
Kaikista tarjouslaskennan ja sopimusneuvottelujen kiemuroista
ei nuorten miesten ja naisten ihan
yksin tarvitse selvitä, sillä Saimaan ammattikorkeakoulu tarjo-
16
aa toiminnalle täyden tuen. Osuuskunta on saanut oman toimiston
koululta ja lehtori Ilkka Paajanen
on alusta saakka toiminut osuuskunnan mentoriopettajana.
Suomen toiseksi suurin
aurinkovoimala
V
arsinaisen tulikasteensa
osuuskunta sai syys–lokakuussa, kun Lappeenrannan teknillinen yliopisto tilasi siltä aurinkoautokatoksen pystytyksen.
Aurinkoautokatos on nimensä mukaisesti aurinkopaneeleilla katettu autokatos, tai oikeastaan kaksi
erillistä katosta.
K
atosten alla on pysäköintipaikat 44 autolle ja sähköä yliopiston verkkoon puskee
432 paneelia. Auringon paistaessa
nousee autokatosten sähköntuotto yli sadan kilowattitunnin. Kun
mukaan lasketaan yliopiston katolle jo asennetut sekä ensi kesänä seinälle asennettavat paneelit,
muodostuu niistä yhdessä Suomen
toiseksi suurin aurinkovoimala yli
200 kilowatin maksimiteholla.
Edelle menee ainoastaan Salon
Astrum-liikekeskuksen vasta valmistunut aurinkovoimala, jonka
paneelit tuottavat sähköä yli 300
kilowatin maksimiteholla.
aurinkoautokatos oikein opetti.
Kolmatta vuotta insinööriksi opiskeleva Joni Reponen sen tietää;
hän on yhdessä luokkatoverinsa
Tomi Paajasen kanssa vastannut
hankkeen tarjouslaskennasta, aikatauluista ja työsuunnittelusta.
Kaiken kukkuraksi he ovat toimineet ”kymppeinä” itse työssä, johon toki osallistui paljon isompikin joukko nuoria naisia ja miehiä
osuuskunnasta.
”Kokemus oli hyvä”, kertoo
Reponen. ”Ensin joutui tarjousvaiheessa kuvittelemaan ja kuvaamaan kaikki työvaiheet huomioiden työturvallisuus ja muut
tekijät. Kun sitten kaikki tosiaan
sujui suunnitellusti, oli se hyvin
palkitsevaa.”
H
anke syvensi Reposen mukaan monia sellaisia insinöörin taitoja, joiden opiskelu koulussa muuten jää vähälle.
Urakkaneuvottelut ja työmaakokoukset jäivät oppituntien harjoitustilanteita paremmin mieleen,
kun osallistui niihin pääurakoitsijan edustajana. Sama päti myös
kustannuslaskentaan: oli eri asia
tehdä todellista tarjousta kuin oppikurssiin sisältyvää harjoitusta.
Reponen toimii myös osuuskunnan hallituksen puheenjohtajana, ja siinä roolissa hän on oppinut puolessa vuodessa yrittäjyyttä
ja yrityksen hoitamista enemmän
kuin muuten luultavasti oppisi
koko opintojensa aikana.
Kohti asiantuntijuutta
O
suuskunnan mentoriopettaja
Ilkka Paajanen näkee asian
pitkälti samalla tavalla. Hän kuvaa
osuuskuntatoiminnan oppimisprosessina, joka tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden kasvaa asiantuntijana. Tärkeimmät teemat ovat
asiakkuuden hoitaminen ja yrittäjyyskasvatus. Hän on huomannut osuuskuntatoiminnan jatkuvaksi kasvamisprosessiksi myös
itselleen.
P
aajanen uskaltautuu pyydettäessä nimeämään myös
suurimman osuuskuntatoiminnan
koululle asettamista haasteita. Se
on avoin aikataulunkäyttö: mentoriopettajan on oltava tarvittaessa osuuskunnan tukena tarjouslaskennassa ja kaikessa muussakin,
missä tukea tarvitaan ”Ei saa
laittaa uimataidotonta yksin kylmään veteen räpiköimään”, tiivistää hän.
Haasteena avoimet
aikataulut
A
voimet aikataulut ovat haaste myös niille opettajille,
joiden kursseihin osuuskunnan
hanke liittyy. Tästä esimerkkinä on työturvallisuus, Reposen ja
Tomi Paajasen tehtävänä oli selvittää koko pystytystyön turvallisuushaasteet. Nyt kun katokset
ovat jo pystyssä, on asiaa käsittelevä Työturvallisuuskurssi vasta alkamassa.
Tässä tapauksessa haasteeseen
vastattiin sillä, että työturvallisuuskurssin opettaja Timo Sihvo
toimi myös pystytystyön työnjohtajana ja siinä roolissa hän sekä
valvoi turvallisuutta että kävi jatkuvaa turvallisuuskeskustelua
Tarjouslaskentaa,
aikatauluja ja
työsuunnittelua
M
utta annetaan asiantuntijoiden itse kertoa, mitä
Aurinkopaneeleita asentamassa.
Toolilainen 1/2014
Katto-orsien
K
tt
i asentamista.
t it
pystyttäjien kanssa jo tarjouslaskentavaiheessa. Reponen ja Paajanen voivat jälkikäteen hyödyntää
kurssin harjoitustöinä laatimansa riskiarvioinnit ja turvallisuus-
suunnitelmat.
E
i osuuskuntaa toki telakalle vedetä talveksikaan. Reposella ja Paajasella on nyt mar-
raskuun päivien pimentyessä
aikaa hieman hengähtää, mutta
muut osuuskunta-aktiivit puurtavat koko ajan tarjouslaskennan
ja pienten töiden kimpussa. Au-
rinkovoimalan pystyttäjät ovat
kyllä valmiina, mitä haasteita tulevaisuus osuuskunnalle sitten tarjoaakaan.
Aurinkopaneelit
A
i k
li on asennettu jja kkatokset
k ovat räystäskouruja
ä äk
j vaille
ill valmiit.
l ii
Toolilainen 1/2014
17
Kuva: Koljonvirran vauhtipyörä ry
MAATALOU
-KONEIDEN H
Entisaikoina maataloustyöt
tehtiin käsivoimin, sitten tulivat
hevosvetoiset työkoneet ja
viimeisimpänä kehityksenä omalla
moottorilla toimivat työkoneet.
Kuvat: Jaakko Viitala
18
Toolilainen 1/2014
USTYÖN JA
N HISTORIAA
Toolilainen 1/2014
Kuva: Koljonvirran vauhtipyörä ry
19
Pirkko Harsia
yliopettaja, sähköinen talotekniikka
Kiinteistöjen
energiatehokkuusvaatimukset
edellyttävät uutta osaamista
Suomessa käynnistyi 10 vuotta sitten rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävä rakentamista ohjaavien säädösten
muutostyö. Taustalla on useita EU-direktiivejä sekä tavoite pienentää rakennusten aiheuttamia päästöjä.
T
uloksena oli aluksi vuonna 2007 rakennusten ET-luku ja energiatodistukset. Viime vuosien aikana ET-luvusta siirryttiin E-lukuun ja uusittiin energiatodistuslainsäädäntö. Nämä kaikki ovat vaikuttaneet merkittävästi uudisrakennuksien rakenteisiin ja teknisiin ratkaisuihin.
Viime vuonna annettiin myös YM:n asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä. Säädöksiä on muutettu hyvin nopeassa tahdissa ja lisää muutoksia on tulossa. Kaikilla näillä muutoksilla on ollut vaikutus sekä rakennusvaiheen ratkaisuihin
että myös kiinteistö- ja huoneistokauppaan.
E-luku
N
ykyisen E-luvun laskentaperiaate ja erityisesti käytettävät energiakertoimet ovat herättäneet paljon keskustelua. Laskentamenetelmässä
on myös ristiriitaisuuksia ja painotuksia, jotka eivät välttämättä ohjaa tekemään energiatehokkaita kokonaisratkaisuja.
Kuvassa 1 on esitetty laskentaan mukaan otettavia energiatarpeita ja –lähteitä. Samaa laskentaperiaatetta käytetään myös energiatodistuksissa.
Ostoenergian (järjestelmien) energiankulutuksen taseraja
Kuva 1: E-luvun perustana olevan ostoenergian laskenta. Lähde: Ympäristöministeriön asetus 5/13 rakennusten energiatehokkuudesta annetun ympäristöministeriön asetuksen muuttamisesta.
Energiatehokkuusvaatimukset ja direktiivit
E
uroopan unionin ilmasto- ja energiapolitiikan keskeisiä sitoumuksia ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 %:lla, uusiutuvien
energialähteiden osuuden nostaminen 20 %:iin energian loppukulutuksesta sekä ohjeellisena energiatehokkuuden parantaminen 20 %:lla
vuoteen 2020 mennessä. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on annettu siis useita direktiivejä.
20
Toolilainen 1/2014
Kuva 2: EU:n 2020 tavoitteet ja rakennukset. Lähde: Pekka Kalliomäki/YM 20131120
R
akennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD)
edellyttää, että 31.12.2020 mennessä kaikki uudet rakennukset
tulee olla lähes nollaenergiarakennuksia. Julkisten uusien rakennusten tulee tämä vaatimus täyttää
jo v. 2018 loppuun mennessä. Direktiivi jättää melko suuren tulkintavaran kansalliselle määrittelylle
siitä, mitä ”lähes nollaenergiarakennus” tarkoittaa, mutta tavoitteen tulee olla:
- rakennuksella tulee olla erittäin korkea energiatehokkuus,
- lähes olematon tai erittäin vähäinen energiamäärä olisi hyvin
laajalti katettavissa uusiutuvista
lähteistä olevalla energialla, mukaan lukien paikan päällä tai rakennuksen lähellä tuotettava uusiutuvista lähteistä peräisin oleva
energia.
U
usiutuvan energian käytön
edistämisdirektiivi (RES)
edellyttää, että jäsenvaltioiden on
31.12.2014 mennessä edellytettävä uusiutuvista lähteistä peräisin
olevan energian vähimmäistasoa
uusissa ja perusteellisesti kunnostettavissa olemassa olevissa
rakennuksissa.
E
nergiatehokkuusdirektiivi
(EED) edellyttää yleisemmin
mm. pitkän aikavälin strategiaa
Toolilainen 1/2014
rakennusten energiatehokkuuden
parantamiseen koskien erityisesti
rakennusten peruskorjausta.
Direktiivin edellytyksistä tullee
heijastuksia myös uudisrakentamiseen, joita voivat olla mm. julkisten hankintojen tekeminen,
kun on kyse julkisen rakennuksen
korjaamisesta, energiakulutuksen
mittaamisesta, energiatehokkuudesta tiedottamista tai vaikka rakennusten energiakatselmuksista.
Y
ksittäisten tuotteiden ja laitteiden energiatehokkuuden
parantamiseksi on asetettu Ekodesign – ja Energiamerkintä –direktiivit. Rakennustuotteita koskevia ekosuunnitteluvaatimuksia on
annettu mm. lämminvesivaraajille, lämmityskattiloille, ilmastointilaitteille, huonelämmittimille ja
kiertovesipumpuille.
Tunnetuin ja jokaista koskettava ekosuunnitteludirektiivi koskee
valolähteiden energiatehokkuutta,
jonka perusteella hehkulamput ja
tulevina vuosina halogeenilamput
poistuvat markkinoilta.
FinZEB –hanke
L
ähes nollaenergiarakennus
– vaatimus on sekä aikataulullisesti että sisällöllisesti hyvin
haastava. Rakennusten suunnittelu maankäytön suunnittelusta ra-
kennushankkeen valmistumiseen
vie vuosia, jopa vuosikymmeniä.
Vaikutus amkkoulutukseen
akennusten energiatehokkuusvaatimuksissa on
siirrytty ja tulee jatkossa yhä
enemmän siirtyä yksittäisten rakennusosien tai teknisten laitteiden energiatehokkuuden osaoptimoinnista rakennuksen,
kiinteistön tai jopa rakennusryhmän kokonaistarkasteluun.
Paikallinen energiantuotanto,
pienvoimalat, sähköverkon kuormanohjaus ja smart grid, rakennusten hallintajärjestelmien uudet
ratkaisut tuovat uusia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita.
E
R
S
uomessa on käynnistynyt
EPBD-direktiivin kansallisen
tulkinnan perustaksi FinZEB-hanke. Sen tavoitteena on selvittää,
kuinka kansalliset vaatimukset tulisi asettaa riittävän haasteellisesti,
mutta kustannustehokkaasti direktiivien täyttämiseksi, rakenteiden
turvallisuus ja hyvät sisäolosuhteet huomioiden.
Vaatimusten tulee jatkossa yhä
enemmän ohjata energian käytön tehostamiseen eikä vain asettaa energian käytölle kWh/m2,
a -tyyppisiä rajoja. Hankkeessa
yhtenä osana myös tarkastellaan
osaamis- ja koulutustarpeita.
nergiatehokas rakentaminen,
joka tähtää terveellisiin, tarkoituksenmukaisiin ja turvallisuus
työ- ja elinympäristöihin edellyttää monialaista osaamista ja eri
toimijoiden tiivistä yhteistyötä. Tämä asettaa haasteita, mutta
tarjoaa uusia näkökulmia, myös
ammattikorkeakoulukoulutukselle. Rakentamisen ja talotekniikan
alojen ”siilomaisesta”, omaan tekniikkaan keskittyvästä koulutuksesta on siirryttävä yhä enemmän
eri alojen yhteistyötä lisääviin toimintamalleihin. Opiskelijoiden on
opittava löytämään yhdessä parhaita kokonaisratkaisuja jo opintojen aikana.
Energiatehokas rakentaminen
edellyttää myös sekä opettajien
osaamisen kehittämistä että opetusaineistojen uudistamista ja laatimista.
A
MK-opettajat ovat suurten
haasteiden edessä resurssien pienentyessä ja samalla vaatimusten lisääntyessä. Jatkossa on
entistä enemmän löydettävä tapoja, joilla opettajien yhteistyötä lisätään. Olisiko ”Energiatehokas
rakentaminen” yksi laajan yhteistyön paikka?
21
Jaakko Viitala
Auringosta sähköä ja lämpöä
Aurinkosähkö on maailman nopeimmin kasvava uusiutuvan energian tuotantomuoto.
Aurinkosähkö on varteenotettava vaihtoehto erityisesti kaukana sähköverkoista olevissa kesämökeissä ja vastaavissa kohteissa mutta nykyisin yhä enempi myös sähköverkkoihin liitetyissä kiinteistöissä, jolloin ylijäämäsähkön ostaa sähköverkkoyhtiö.
Aurinkosäteilyn määrä
A
urinkoenergia ei aiheuta
päästöjä. Maamme olosuhteet soveltuvat varsin hyvin aurinkoenergian hyödyntämiseen.
Aurinkopaneelien vuosituotto saadaan kertomalla aurinkopaneelien
yhteenlaskettu nimellisteho 700
- 1000:lla. Täten Etelä-Suomessa aurinkoenergiaa saadaan neliömetrin paneelilta vuodessa noin
1000 kilowattituntia (kWh), Keski-Suomessa n. 900 kWh ja Sodankylässä n. 800 kWh.
L
ämpötilan nousu laskee aurinkopaneelin tyhjäkäyntijännitettä merkittävästi, täten Suomessa saadaan kesällä enemmän
aurinkoenergiaa talteen kuin Keski- tai Etelä-Euroopassa.
Aurinkoenergian
tavanomaiset käyttötavat
Aurinkopaneelien
sähkön tuotto
urinkokeräimissä kiertää
neste, joka lämmittää lämminvesivaraajaa. Aurinkopaneelit puolestaan tuottavat sähköenergiaa.
Aurinkopaneeleilla ladataan
akkuja, joista energia syötetään
12 V tai 24 V tasasähköjärjestelmiin tai invertterillä 230V omaan
vaihtosähköjärjestelmään. Toinen
mahdollisuus on lämmittää aurinkoenergialla pelkästään vesivaraajaa. Kolmas tapa on kytkeä
aurinkosähköjärjestelmä invertterillä rakennuksen sähköverkkoon
ja myydä ylimääräinen sähkö sähköverkkoyhtiölle.
urinkopaneelien tuottoon
vaikuttaa kohteen sijainti, valoisuusaste, paneelien asennuskulma, suuntaus, lumipeitto,
puhtaanapito ja hyötysuhde. Vuoden valoisuusasteella on merkitystä sähkön tuottoon, mutta myös
pilvisenä päivänä kehittyy sähköä.
Aurinkopaneelin nimellisteho
Wp (Watt-peak = paneelin nimellisteho) on se teho, minkä paneeli
antaa kun auringon säteily kohtaa
paneelin kesällä 35 asteen kulmassa auringon säteilytehon ollessa
1000 W/m².
A
A
Aurinkoenergian määrä
vaihtelee kuukausittain
E
rään Etelä-Suomessa sijaitsevan 2,0 kW aurinkosähkövoimalan sähköenergian tuotto
mitattiin kuukausittain yhden vuoden aikana (yhteensä1640 kWh)
oheisen pylväsdiagrammin mukaisesti . Paneelit oli asennettu 40
asteen kulmaan ja ne oli suunnattu etelään eikä niihin kohdistunut
varjostuksia. Aurinkopaneeleiden
kokonaisteho oli 2,3 kWp ja sähköverkkoinvertterin nimellisteho
oli 2 kW. Tietysti sähköenergian
tuotto vaihtelee vuosittain ja kuukausittain sääolosuhteiden mukaisesti.
Paneeliteholtaan 2,3 kWp aurinkovoimalan tuotto kuukausittain.
22
Toolilainen 1/2014
Sähköenergian tarpeen
määritys
V
apaa-ajan asunnon kokonaissähköenergian tarve saadaan
mitoitettua listaamalla sähkölaitteet nimellistehoineen, kertomalla
kunkin laitteen käyttöaika tunteina ja laskemalla yhteen laitteiden energiatarpeet. Täten esim.
7 W energiansäästölampun kahden tunnin sähköenergiatarve
P · t = 7 W · 2 h = 14 Wh
S
euraavassa on yleisimpien
laitteiden tehoja: LED-valo
3…7 W, kahvin/vedenkeitin 1000
W, 100 litran jääkaappi 60 W, läppäri 30 W, tauluTV 40 W, stereot
100 W, mikroaaltouuni 1000 W,
keittolevy 1800 W, uppopumppu 300 W, vesiautomaatti 1000
W, ja ilmalämpöpumpun jäähdytys 500 W.
Akkukapasiteetin
mitoitus
S
ähköverkkoon kytkemättömän vapaa-ajan asunnon
energian kulutus saattaa vaihdella suurestikin eri hetkinä, mutta
aurinkojärjestelmän akusto mahdollistaa energian käyttämisen
myöhemmin. Seuraavassa akuston mitoitusesimerkki: kesämökin
Toolilainen 1/2014
viikonlopun sähköenergian kulutus ylittää energiantuoton. Tällöin
akuston kapasiteettitarve on esim.
2000 Wh ja järjestelmän jännite
12 V, täten Q = P · t / U = 2000
Wh /12 V = 167 Ah.
Keskisuuri tai suuri aurinkosähköjärjestelmä koostuu vähintään
200 Wp paneelitehosta, 400 Ah
akustosta ja 1,2 kW invertteristä.
Sähkömoottoreiden ja kompressoreiden suurehkot käynnistystehot
saattavat lisätä eo. kapasiteetteja.
Aurinkovoimalan
lupamenettely ja
sähköverkkoon
liittäminen
E
nnen hankintapäätöstä on
syytä ottaa yhteyttä kunnan
rakennusvalvontaan.
Aurinkopaneelijärjestelmän saa
yleensä asentaa ilman toimenpidelupaa katon lappeen suuntaisesti,
suorakaiteen muotoiseksi kokonaisuudeksi ja niin etteivät kiinnitysrakenteet jää häiritsevästi näkyviin. Aurinkopaneelit saa asentaa
myös seinäkiinnityksenä.
Joskus tarvitaan toimenpidelupa ja suurissa järjestelmissä rakennuslupa.
M
ikäli aurinkovoimala halutaan liittää sähköverkkoon,
tulee ennen laitteistohankintoja tiedustella aurinkovoimalatoimittaja -ehdokkaiden näkemykset
sekä paikallisen sähköverkkoyhtiön voimalan verkkoon liittämisen
edellytykset ja ehdot. Yleensä sähköverkkoyhtiö sallii sähköenergian syötön verkkoonsa ja maksaa
siitä parhaimmillaan pohjoismaisen sähköpörssin NordPoolin Suomen hinta-alueen tuntihinnan.
Alle 50 kW:n pienvoimalaitokset on vapautettu sähköverosta (2,4 c/kWh).
Aurinkopaneelien
asennus
A
urinkopaneelin ihanteellisin
asennussuunta on kaakkolounas. Paneelit asennetaan tyypillisesti asennustelineisiin katolle
katon lappeen suuntaisesti tai seinälle, mutta myös maahan kiinnitettävään telineeseen esimerkiksi
piha-alueille. Paras vuosituotanto saadaan 30-45 asteen asennuskulmalla.
12/24V sähköjärjestelmän saa
perehdytetty asentaa itse, mutta
varsinaiset sähköasennukset tulee
teettää sähköalan ammattilaisella.
Mitä suurempi jännite on, niin
sitä pienemmät ovat jännite- ja tehohäviöt johtimissa.
Inverttereiden
hyötysuhde ja käyttö
S
iniaaltoinvertterin nimellishyötysuhde on noin 90 %
eli kuorman kuluttaman tehon lisäksi invertteriin jää 10 %. Tyhjäkäyvän eli kuormittamattoman invertterin tehon kulutus on
noin 1-5 %:ia nimellistehosta.
Usea invertteri voi käyttää samaa akustoa. Täten pieni 350 W
invertteri voi olla TV:lle, radiolle,
kännykälle ja tietokoneelle ja iso
2000 W satunnaiseen käyttöön kuten imurointiin ja pumpuille. Tällöin pieni invertteri on aina päällä
ja iso vain tarvittaessa.
Aurinkopaneeleiden
käyttöikä
A
urinkopaneelien käyttöikä
on yli 30 vuotta. Paneelien
tehontuottokyky laskee lineaarisesti ajan myötä. Yleensä paneelin tehontuotto on 12 vuotta vähintään 90 %, 25 vuotta vähintään
80 % ja 50 vuotta vähintään 60 %
paneelin nimellistehosta.
Aurinkopaneelit eivät tarvitse
huoltoa.
Aurinkopaneelien hyötysuhdetta tärkeämpi ominaisuus on paneelin hinta euro/Watti (€/W) tai
antoteho Watti/ neliömetri (W/m2)
23
Mirka Airesvuo
Vihreä kampus
sinisen Saimaan rannalla
Saimaan ammattikorkeakoulu ja Lappeenrannan teknillinen
yliopisto muodostavat yhteisen kampusalueen Lappeenrannan
Skinnarilassa. Kampuksen teeman - Green Campus – näkee jo
kaukaa: kirkkaan vihreä tuulivoimala seisoo korkealla kukkulalla
Saimaan rannalla.
G
reen Campuksen älykäs
sähköverkko on osa valtakunnallista Smart Grid -tutkimusohjelmaa. Verkkoon kuuluu
tuulivoimala ja aurinkovoimala sekä energiavarastoina toimivat akut, sähkö- ja hybridiautot,
sähköskootterit ja sähköavusteiset polkupyörät. Älykästä sähköverkkoa hyödynnetään opetuksessa ja tutkimuksessa.
Omasta tuulivoimalasta
hyötyvät tutkijat ja
yritykset
K
ampuksen oman tuulivoimalan idea on siinä, että
se antaa tutkijoiden käyttöön aidon tutkimusvälineen ja todelliset käyttöolosuhteet. Voimala
mallintaa suuritehoisia suoravetoturbiineja, joten se havainnollistaa suurten tuotantoturbiinien toimintaperiaatetta ja laiteratkaisuja.
Tavoitteena on kehittää edelleen voimalan siipiä sekä mittaustekniikkaa. Uusilla matalampiin
keskituuliin soveltuvilla siivillä
olisi mahdollista parantaa tuulivoimalan kapasiteettikerrointa, ja
kehittämällä turbiinin mittaustek-
24
niikkaa voimalasta saisi irti entistä monipuolisempia mittaritietoja.
M
itä enemmän tuulienergiaa tuotetaan, sitä enemmän tarvitaan tuulivoimaloiden
kunnossapitoon liittyvää tietämystä ja käytännön osaamista.
Tätä osaamista kehitetään Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja Saimaan ammattikorkeakoulussa koko ajan.
Myös rakenteiden optimointi,
rakenteiden värähtelyjen hallinta,
materiaalitekniikka ja osien edullinen valmistettavuus kiinnostavat
niin tutkijoita kuin myös tuulivoima-alan yrityksiä.
Melutonta ja ilmaista
aurinkovoimaa
S
kinnarilan kampuksen aurinkovoimalan paneelit sijaitsevat yliopiston etupihalla sekä
rakennusten ja autokatosten katoilla (katso Timo Sihvon artikkeli sivulla 16). Uusi aurinkovoimala tuottaa vuosittain noin 160
MWh sähköä, jolla korvataan ostosähköä.
T
uulivoimalan juurella on aurinkopaneeleiden kääntölaite.
Kesällä se suuntaa paneelit kohti
aurinkoa, minkä ansiosta paneelien keräämä energiamäärä lisääntyy 20–40 prosenttia. Toisaalta
talvikaan ei haittaa, koska aurinkopaneelit toimivat sitä paremmin, mitä kylmempää on.
Aurinkovoimala toimii sähköenergian tuotannon lisäksi tutkimus- ja opetuslaboratoriona.
Vihreät kulkuneuvot
varastoivat energiaa
G
reen Campuksella on sähköavusteisia polkupyöriä,
sähköskoottereita sekä sähkö- ja
hybridiautoja. Ne ovat liikkuvia
tutkimus- ja kehityslaboratorioita, joiden ansiosta vihreän teknologian tutkimustulokset konkreettisesti näkyvät Lappeenrannassa.
Tulevaisuudessa kaupungilla liikkuu myös hybridibussi, Cambus,
josta on artikkeli Toolilaisessa
1/2013.
M
yös sähköiset kulkuneuvot ovat osa kampuksen
älykästä sähköverkkoa. Sähköja hybridiautojen akut toimi-
vat energiavarastoina. Niitä ladataan tuuli- ja aurinkosähköllä.
Akkujen käyttö energiavarastona
on tulevaisuutta: hiljaisena aikana akkuja ladataan, ja kuormitushuippujen aikana niistä saadaan
sähköä verkkoon.
Lappeenranta
ilmastokisan finaalissa
G
reen Campus on varmasti ollut yksi syy siihen, että
Lappeenranta on päässyt ainoana
suomalaiskaupunkina Maailman
luonnonsäätiön WWF:n Earth
Hour City Challengen loppukilpailuun. Muita meriittejä ovat esimerkiksi kaupungin Green Energy Showroom -hanke ja Kaukaan
biovoimalaitos.
Kilpailussa on mukana kaupunkeja, jotka toimivat edelläkävijöinä ilmastonmuutoksen hillinnässä
ja päästöjen vähentämisessä.
Kilpailuun haki 163 kaupunkia
ja finaaliin pääsi 34. Lappeenrantaa voi äänestää 27. maaliskuuta
asti osoitteessa http://www.welovecities.org/lappeenranta/
Toolilainen 4/2013
Vihreä tuulivoimala on Skinnarilan yliopisto- ja ammattikorkeakoulukampuksen maamerkki. (Kuva: Teemu Leinonen)
Toolilainen 4/2013
25
Yrjö Muilu
Puukaasukäyttöinen Stirling-moottori
E
H
nergiatekniikan tutkimuss
CENTRIA Ylivieskan yksi-kössä on keskittynyt uusiutuvan
n
energian pienimuotoiseen hajau-tettuun sähkön ja lämmön tuotan-toon.
Energiatekniikan laboratori-ossamme on jo useiden vuosien
n
ajan ollut puukaasutin, joka perus-tuu Eero Kangasojan patenttiin.
n.
CENTRIAn tutkimustyö edesaut-toi kaasuttimen patentoinnissa.
a.
Kaasutin on asennettu merikon-tin ulkoseinälle ja kaasun puhdis-timet, puukaasumoottori ja opin-näytetyönä toteutettu automaatio
o
ovat kontin sisällä (kuvat 1 ja 2)..
ighBIO tutkimushanketta
varten saimme käyttöömme
JJyväskylän yliopiston SOLO 161
sstirling-moottorin. Kytkimme siihhen kaasupolttimen, joka kuumenttaa Stirling-moottorin kruunua,
jja moottorin kuumat savukaasut
jjäähdytetään savukaasulämmönvvaihtimessa.
T
S
Jäähdytysvesi on kytketty lämm
mönvaihtimen
avulla teollisuushallin patteriverkon paluupiiriin,
h
jjoten moottorin tuottama sähköjja lämpö hyödynnetään teollisuushhallin omassa käytössä. Puukaasu
iimetään puhaltimen avulla polttimelle (kuva4).
m
utkimuslaitteessa on myö-tävirtatyyppinen kaasutin,
n,
jossa voidaan käyttää normaaliaa
polttohaketta. Puukaasu imetään
n
puhaltimen avulla polttimelle tai
ai
suoraan moottoriin. Puukaasu-moottorina on kahdeksansylin-terinen Mopar ja se on kytketty
y
generaattorina toimivaan oikosul-kumoottoriin (kuva 2) .
Kuva 1: puukaasukontti.
tirling-moottori toimii ulkopuolisella lämmityksellä ja
ssen on patentoinut Robert Stirlling vuonna 1817.
Stirling-moottori perustuu suljjettuun kiertoon, jossa kiertää
40-150 baarinen helium-kaasu.
4
Moottorissa on sekä kylmä- että
M
kkuumasylinteri, joiden välillä kaassu kiertää vuoronperään jäähdyttettynä ja kuumennettuna. SOLO
1161 Stirling-moottorin sähköteho
oon 9 kW ja lämpöteho n. 30 kW.
Alun perin moottori on suunnitteltu maakaasukäyttöiseksi. Kuumennettavan kruunun täytyy pym
ssyä mahdollisimman puhtaana eli
kkaasussa ei saa olla likaavia komponentteja. Laitteistomme tuottappo
ma puukaasu palaa erittäin puhm
taalla sinisellä liekillä, jota ei
ta
päivänvalossa edes näe (kuvat 3
pä
jja 5).
Stirling-moottorin jälkeiset haitalliset savukaasupäästöt ovat eritta
täin alhaisia. Mittaustemme mutä
kaan SO2-päästöt 0,4 ±1 ja NOx
ka
41 ±7, vastaavat arvot polttomoottorin savukaasuissa ovat SO2to
päästöt 25 ±1 ja NOx 332 ±37.
pä
P
uukaasulaitteisto on ollut
HighBIO ja HighBIO2 Interreg-hankkeiden keskeisenä tutte
kimuskohteena. Hankkeissa ovat
ki
olleet mukana CENTRIA Yliviesol
ka, Oulun Yliopisto, Jyväskylän
ka
yliopisto, Luulajan teknillinen
yl
yliopisto ja Chydenius instituutyl
ti Kokkola. Hankkeiden kotisivut
löytyvät internetistä.
lö
Kuva 2: polttomoottori.
26
Toolilainen 4/2013
Kuva 3: puukaasuliekki pimeällä kuvattuna
kuvattuna.
Kuva 4: Stirling-moottori. Kirjoittaja takana ja opiskelijat Kauko Jarva ja
a
Mauri Niskanen oikealla. Opiskelijat asensivat ja ottivat moottorin käyttöön
n
opinnäytetyönä.
Toolilainen 4/2013
Kuva 5: Sirling-moottorin puukaasupoltin.
27
Ilkka Paajanen, teksti ja kuvat
lehtori, arkkitehti, Saimaan ammattikorkeakoulu
Monialaisesti esteettömyyden kimppuun
O
ppiminen ja opettaminen
tapahtuvat perinteisesti
yleensä yhteen alaan rajoittuvissa ryhmissä. Tämä on perusasioiden opetuksen kannalta varmasti
luontevin ratkaisu. Opiskelijalta
voi kuitenkin helposti jäädä huomioimatta asioiden konteksti laajemmassa kokonaisuudessa. Ammattikorkeakouluissa on saman
organisaation puitteissa hyvinkin
erilaisia koulutusaloja ja ammattiryhmiä. Miksi emme hyödyntäisi tätä mahdollisuutta valmentaaksemme opiskelijoista rautaisia
ammattilaisia tulevan työelämän
haasteisiin?
Tehtävänannossa kaksi
asiakastapausta
S
yksyllä 2013 toteutimme ennakkoluulottomasti Saimaan
ammattikorkeakoulussa monialaisen yhteisprojektin fysioterapeutti- ja rakennustekniikan
koulutusohjelmien kahden opintojakson puitteissa, fysioterapian
lehtori Sanna Spetsin opintojakson Esteettömyys ja apuvälineet
liikkumisen tukemisessa sekä rakennustekniikan lehtori Ilkka Paajasen Talonrakennus 1 -opintojakson yhteisenä harjoitustehtävänä.
Projekti tuli opiskelijoille kieltämättä melkein kuin kylmänä
kylpynä, olivathan kummankin
alan opiskelijat olleet talossa vasta
viikon, kun projekti aloitettiin ja
heidät laitettiin asiantuntijarooliin.
K
ummankin opintojakson ensimmäisillä tunneilla käytiin
läpi perusteita esimerkiksi eri tietolähteiden käyttämisestä sekä
ammattikäsitteistä. Ensimmäisellä
yhteisellä projektitunnilla johdantoluennon jälkeen jaettiin ryhmät
siten että jokaiseen ryhmään tuli
kolmesta neljään fysioterapeuttiopiskelijaa ja neljästä viiteen rakennustekniikan opiskelijaa.
Tehtävänannon mukaan asiakastapauksia oli kaksi: pyörätuolia käyttävä etenevää neurologista
sairautta sairastava asukas ja heikkonäköinen lyhytkasvuinen rollaattoria käyttävä asukas.
Modernissa yhteiskunnassa ei riitä, että ammattilainen hallitsee oman alansa tiedolliset asiat ja taidolliset valmiudet, vaan hänen
on toimittava usein hyvinkin monialaisessa
työryhmässä tai -projektissa. Esimerkiksi ei
tarvita kovinkaan suurta rakennusprojektia,
niin projektiryhmässä on jo mukana käyttäjien ja tilaajan lisäksi useita erilaisia suunnittelijoita, rakentajia ja viranomaisia. Selvitäkseen työelämän haasteissa tarvitaan siis myös
sosiaalisia taitoja. Toki lähtökohtana jokaiselta odotetaan vankkaa oman alansa tietämystä
ja tuntemusta toimiakseen omassa asiantuntijan roolissaan työryhmässä. Tiedollisia taitoja ovat esimerkiksi rakennesuunnittelijan
tapauksessa tiedot materiaaleista, rakenteista ja rakennelaskelmista. Rakennesuunnittelijan taidollisia valmiuksia ovat esimerkiksi
piirustus- ja laskentaohjelmien käyttö.
säänkäyntiin liittyvät yleiset tilat
sekä portaat ja parvekkeet. Nämä
jaettiin tasaisesti eri ryhmien
kesken, niin että eri osa-alueet ja
asiakastapaukset tulivat kaikki eri
kombinaatioina tarkasteltua.
Eri ryhmät valitsivat jonkun
ryhmäläisen kodin kohteekseen.
Kohde piti analysoida asiakkaan
kannalta ja tämän jälkeen piti tehdä asunnonmuutostyölausunto
sekä perusteltu ratkaisuehdotus,
miten mahdollistettaisiin asukkaan toimiminen kotonaan.
T
avoitteina tehtävällä oli monialaisen toimimisympäristön
ja sen mukanaan tuomien haasteiden oppimisen ohella tunnistaa esteettömän ympäristön toimintaperiaatteet, osata etsiä asukkaan ja
kohteen kannalta merkityksellistä
tietoa asunnonmuutostöihin liittyen sekä osata soveltaa tietoa konkreettisessa tapauksessa.
Ratkaisut vaihtelivat
suuresti
R
yhmät tarttuivat tehtävään
innolla, ensimmäisenä vai-
heena kohteeseen tutustuminen ja
tarvittavan taustamateriaalin (pohjapiirustuksia yms.) hankkiminen.
Tämän jälkeen ryhmät analysoivat
mitä kohteessa tulisi tehdä, jotta
kuviteltu liikuntaesteinen asukas
pystyisi toimimaan ja asumaan
asunnossa.
Tehtävän teki läheiseksi ja
konkreettiseksi se, että tarkasteltava asunto oli jonkun ryhmäläisen oma asunto, eli tuntuma asuntoon ja pohdittaviin kysymyksiin
oli hyvä. Tarvittavaa tukea, neuvontaa ja ohjeistusta annettiin toki
matkan varrella, vaikka hyvin paljon prosessin eteneminen olikin
opiskelijavetoista, joka ryhmän
piti itse pystyä sopimaan tapaamisensa ja tehtävänjakonsa.
R
yhmät tekivät kirjallisen
asunnonmuutostyölausunnon tekstein ja kuvin. Lausuntoihin opiskelijat olivat piirtäneet kuvia tarkasteltavasta huonetilasta
(esim. keittiö, märkätilat, sauna) kuvia alkuperäistilanteesta ja
muutostöiden jälkeen. Tässä oli
hyödynnetty esimerkiksi rakennustekniikan opiskelijoiden ensimmäisiä teknisen piirtämisen
taitoja tai ryhmässä olevien ammattiopistotaustaisten opiskelijoiden cad-taitoja.
Tekstiä täydensivät myös monet
valokuvat kohteista ja kuvat teknisistä erikoisratkaisuista. Ratkaisut
vaihtelivat suuresti, osa ryhmistä
oli edennyt pienten askelten politiikalla tehden ”vain välttämät-
Asunnonmuutostyölausunnon tekeminen
T
arkasteltavia osa-alueita olivat keittiö, asunnon märkätilat, asunnon saunatilat, talon si-
28
Pyörätuolilla liikkumisen vaikeuksien havainnollistaminen lattiaan teipatussa kylpyhuoneessa.
Toolilainen 1/2014
T
ehtävä ei missään nimessä ollut helppo ja jo pelkkä aikataulullinen yhteensovittaminen oli
tuottanut esimerkiksi lukujärjestysteknisistä syistä vaikeuksia, yhteisten vapaiden aikojen löytäminen oli tuottanut ongelmia.
Työelämän projekteissa aikataulut, yhteisten aikojen löytäminen ja kaikinpuolinen asioiden
yhteensovittaminen eivät varmastikaan ole yhtään helpompia.
Keräämäämme opiskelijapalaute oli hyvä ja kannustaa jatkamaan
tämänkaltaisia monialaisia projekteja. Vanhempien vuosikurssien
opiskelijat kuultuaan tästä projektista olivat kateellisia, kun heillä
ei vastaavien opintojaksojen puitteissa ollut mitään tämänkaltaista, saimme kuulla kommentteja:
”Miksi meillä ei ollut mitään tuollaista…”
Esityssessio meneillään liikuntasalissa.
tömän”, toiset olivat lähteneet
etsimään uuden teknologian hyödyntämistä vaikkapa infrapunasaunaratkaisuilla, jolloin saunan
muutostyöt pyörätuolilla liikkuvan asukkaan tarpeisiin on mahdollista, jotkut olivat päätyneet
tekemään radikaaleja ratkaisuja,
muun muassa purkamaan seiniä
tilan ulottuvuuksien tai valaistusolosuhteiden parantamiseksi.
Purkusessiot
liikuntasalissa
vin mieleenpainuvalla tavalla, kun
esitystä seuraavasta kuuntelijaryhmästä joku saattoi yrittää liikkua
pyörätuolissa istuen huoneessa.
Yksi ryhmä oli videoinut asunnon sisäänkäyntiin liittyvän reitin
kulkemisen pyörätuolilla ja saattoi näin osoittaa pyörätuolilla liikkujan perspektiivistä karun todellisuuden. Yksi ryhmä oli tehnyt
tarkasteltavasta keittiöstä pienoismallin. Oli mielenkiintoista nähdä ryhmien mielikuvituksen mahdollisuudet.
Ei maneereita, ei
ennakkoluuloja
T
R
ämänkaltaiset projektit tulee
nähdä hyvin paljon kokonaisvaltaisena prosessioppimisena, ne
saattavat opiskelijat valmiuksiltaan paremmin työelämän vaatimalle tasolle. Tässä projektissa
molemmat opiskelijaryhmät olivat
vielä opiskelutaipaleensa alkuvaiheessa, joten heille ei ollut muotoutunut mitään ennakkoluuloja
tai maneereita omista rooleistaan.
M
onialaisissa oppimisprojekteissa haasteita riittää
niin opiskelijoille kuin myös opettajille, esimerkiksi prosessin etenemisen ennakoitavuus on paljon
vaikeampaa kuin tavallisessa yhdelle ryhmälle suunnatussa luento-opetuksessa. Opettaja asettaa
itsensä aivan uudella tavalla ”likoon”. Monialaiset projektit tarjoavat kaikille mahdollisuuden
jatkuvaan oppimiseen ja kehittymiseen.
yhmätöiden kolme purkusessiota järjestettiin liikuntasalissa. Ryhmiä oli kannustettu
tuottamaan muunkinlaista esitysmateriaalia kuin pelkkiä powerpointeja.
Liikuntasalissa oli aina samanaikaisesti neljä esityspistettä, kuuntelijat kiersivät pisteissä ja
pääsivät näin seuraamaan kaikkia
esityksiä. Tällä järjestelyllä kuuntelijaryhmätkään eivät olleet liian
suuria, joten vuorovaikutus toimi
paremmin.
E
sitykset vaihtelivat powerpointeista erilaisiin kuvallisiin ja muihin vaihtoehtoisiin
esitysmuotoihin. Kuvista oli tehty postereita tai kuvia oli ripustettu
seinille. Kuviin oli saatettu lisätä
hintatietoutta, jolloin eri muutosten käsitettävyys havainnollistui
uudella ulottuvuudella.
Muutama ryhmä teippasi lattiaan tarkasteltavan tilan pohjapiirustuksen todellisin mitoin, jolloin
esityksen aikana saatettiin havainnollistaa pyörätuolilla pienen tilan
toiminnalliset mahdottomuudet.
Tilantarpeet konkretisoituivat hyToolilainen 1/2014
Keittiön muutostöistä tehty pienoismalli.
29
Jaakko Viitala
Tuulesta sähköä
Tuulivoima on tärkeä globaali uusiutuvien energiamuotojen vaihtoehto.
Maamme tuulivoimalat tuottavat jo noin 0,7 % sähköstämme ja lisäksi
suunnitteilla on 30-kertainen sähköteho. Tuulivoimaloidemme taloudellinen kannattavuus perustuu täysin valtion maksamaan syöttötariffiin.
Teollinen
tuulivoimatuotanto
T
uulivoimalan kustannukset
ovat lähes kokonaan rakentamis- ja laitekustannuksia, jotka
ovat laskusuunnassa mm. tuotekehittelyn myötä. Tuulivoimaloiden
toiminta-aikaiset huolto- ja korjauskustannukset ovat melko pienet.
Lokakuussa 2013 Suomessa oli
192 tuulivoimalaa (lisäys vuodessa 30 %), joiden yhteisteho on 366
megawattia (MW) ja sen lisäksi
suunnitteilla on 30-kertainen sähköteho.
Laitokset toimivat itsenäisesti
kaukovalvottuina ja -ohjattuina.
Tuulivoimalan käyttöikä on noin
20-25 vuotta.
Käynnistyäkseen tuulivoimalaitos tarvitsee noin 3,5 m/s tuulen
ja toisaalta yli 25 m/s tuulen nopeuksilla laitos yleensä pysäytetään laitevaurioiden välttämiseksi.
Tavallisimpia myrskysuojaustapoja ovat potkurin sivuun kään-
30
tö, potkurin pysäytys, lapakulmien
säätö tai potkurin sakkaus. Talvella lapoja lämmitetään sähkövastuksilla jäävaurioiden estämiseksi.
Pientuulivoimalan
lupamenettely ja
sähköverkkoon
liittäminen
E
nnen hankintapäätöstä otetaan yhteyttä kunnan rakennusvalvontaan. Yleensä tarvitaan
kaava-alueen ulkopuolella toimenpidelupa ja kaava-alueella
rakennuslupa.
Jos tuulivoimala halutaan liittää
sähköverkkoon, tulee ennen laitteistohankintoja tiedustella tuulivoimalatoimittaja -ehdokkaiden
näkemykset sekä paikallisen sähköverkkoyhtiön voimalan verkkoon liittämisen edellytykset ja
ehdot. Yleensä sähköverkkoyhtiö
sallii sähköenergian syötön verkkoonsa ja maksaa siitä pohjoismaisen sähköpörssin NordPoolin
Suomen hinta-alueen tuntihinnan.
Tuulivoimalan tulee olla teknisesti turvallinen ja asennusten
asianmukaiset. Tuulivoimalaitos
on syytä liittää sähköverkkoon
kolmivaiheisena aina kun se on
mahdollista. Alle 3 kW tuulivoimala voidaan liittää verkkoon
myös yksivaiheisena.
Alle 50 kW:n pienvoimalaitokset on vapautettu sähköverosta (2,4 c/kWh).
Pienkuluttaja voi ostaa sähköverkkoyhtiöiltä sähköenergiansa ns. tuulisähkönä maksaen siitä
yleistariffisähköä enemmän.
Pientuulivoiman käyttö
Suomessa
P
ientuulivoimaloita käytetään
pääasiassa vapaa-ajan asunnoissa ja vastaavissa rakennuksissa, mutta nykyisin yhä enempi
myös sähkönjakeluverkossa olevissa kiinteistöissä kuten omakotitaloissa, maatiloilla ja taloyhtiöissä.
Pientuulivoimaloilla ladataan
tavallisesti 12 voltin (V), 24 V tai
48 V akustoja, joista otetaan suoraan rakennuksessa käytettäville
tasasähkölaitteille teho tai akuston jännite muutetaan invertterillä 230 V vaihtosähköksi.
Toinen käyttömahdollisuus on
syöttää sähköteho vesi- tai massavaraajien lämmitysvastuksiin lämmittämään tiloja tai käyttövettä,
jolloin sähkön jännitteellä, taajuudella tai laadulla ei ole merkitystä.
Kolmas mahdollisuus on kytkeä
tuulivoimala syöttämään akuston
kautta invertterillä omakotitalon
tai vastaavan rakennuksen kiinteää sähköverkkoa; ylijäämä syötetään sähkölaitoksen verkkoon.
Tuulivoimalan sähköteho
T
uulesta saatava energia on
suoraan verrannollinen potkurin pyörähdyspinta-alaan eli lavan pituuden neliöön, joka muuttuu tuulennopeuden kuutiossa.
Täten jos lavan pituus 2-kertaistuu, niin pinta-ala 4-kertaistuu ja
Toolilainen
To
Too
o lil
i ain
a en
e 1/2
1/2014
2014
jos tuulen nopeus 2-kertaistuu niin
energia 8-kertaistuu.
Generaattorin tehon
mitoitus
S
opiva generaattoritehon mitoitus on 170 - 250 W/ potkurin pyörähdyspinta-ala neliömetri. Ranta-alueella generaattoriteho
voidaan kertoa 1,5:llä ja sisämaassa 0,75:llä. Generaattoria ei voida kuormittaa enempää kuin mitä
potkuri tuottaa, sillä ylikuormitettaessa potkuri sakkaa ja pysähtyy.
Kesämökkien tuulivoimaloiden
lapojen halkaisija on yleensä alle
2 metrin.
Halkaisijaltaan 1,7 m potkurilla saadaan tuulennopeudella 6
m/s noin 140 W ja nopeudella 12
m/s 1100 W. Tällainen meren rannikolle sijoitettu voimala tuottaa
noin 2000 kilowattituntia vuodessa (kWh/v).
Sähköverkkoon liitettävän tai
lämmityskäytössä olevan tuulivoimalan teho on yleensä yli 2 kW ja
lapojen halkaisija on yli neljä metriä. Pientuulivoimaloiden mastojen yleisimmät korkeudet ovat 5
- 30 m.
Pientuulivoimaloiden
teoriataustaa
K
äynnistyäkseen tuulivoimala
tarvitsee noin 3 m/s tuulennopeuden ja yli 12 m/s nopeukToolilainen 1/2014
silla voimala tuottaa jo nimellissähkötehon.
Parhaita paikkoja tuulivoimaloille ovat merten rannikot, aukeat
mereen tai järveen rajoittuvat pellot tai suurten mäkien ja vuorten
rinteet ja laet, joissa tuulen keskinopeus vuodessa on 5,5–7,5 m/s.
Kaikki esteet, kuten puut ja rakennukset, synnyttävät pyörteitä, jotka heikentävät tuulen voimaa. Voimalan napakorkeuden
tulisi olla selkeästi esteitä korkeammalla.
Pyörteisissä tuuliolosuhteissa
pystyakselinen tuulivoimala toimii vaaka-akselista paremmin.
Ennen laitteistohankintoja suositellaan tuulennopeuksien mittaamista aiotussa sijoituspaikassa, sillä tuulettomalle alueelle ei
kannata voimalaa rakentaa.
Tuulivoimalan masto
V
oimala on syytä sijoittaa
turvallisuussyistä aina vähintään 5 m korkeuteen. Voimalan mastolla korottaminen lisää
oleellisesti energian tuottoa, mikä
on metsäisessä ja kumpareisessa
maassamme tärkeää. Suositeltava
pienen voimalan maston korkeus
on10…15 m, jolloin harusvaijereilla saadaan tarpeellinen lisätuenta. Masto maadoitetaan salamoiden maahan viemiseksi.
Kuormituksen
säätöjärjestelmä
K
oska voimalan pyörimisnopeus vaihtelee ja täten teho
muuttuu voimakkaasti tuulennopeuden mukaan, on tehokäyrää
ja energian talteenottojärjestelmää seuraava säätäjä oleellinen
osa voimalaa. Säätäjä myös lisää
kuormitusta tuulennopeuden kasvaessa.
Syöttötariffi
V
uonna 2011 Suomessa otettiin käyttöön syöttötariffijärjestelmä. Tähän järjestelmään
hyväksytyille tuuli-, biokaasu- ja
puupolttoainevoimaloille maksetaan tavoitehinnan ja sähkön
markkinahinnan erotuksen mukaista tukea 12 vuoden ajan. Tavoitehinta tuotannolle on 8,35 c/
kWh. Uusien tuulivoimaloiden rakentamisen kiihdyttämiseksi maksetaan niille korotettua tavoitehintaa10,5 c/kWh vuoden 2015
loppuun asti. Sähkön markkinahinta (Nord Pool Spot) on alle 4
c/kWh, joten tuulisähkön tuottaja saa kiitettävät tuotot.
Työ- ja elinkeinoministeriön
hallinnoima Energiavirasto maksaa sähkön tuottajalle syöttötariffin mukaista energian tuotantotukea, jonka arvioidaan vuonna
2015 olevan jo 200 miljoonaa euroa.
31
Esa Törmälä
Oamk, Raahe
Oamkin tuotantostudiolle
kasvumahdollisuuksia
”Ei kannata mennä merta edemmäksi kalaan”. Tämä sananlasku pitää
paikkansa rakennus- ja konepajateollisuudelle Oulun eteläpuolella.
Suomen suurimmat investoinnit kohdistuvat alueellemme seuraavan
kymmenen vuoden aikana. Tälle alueelle saapuu merkittävä määrä suuria
yrityksiä toteuttamaan rakennushankkeita, joista rakennusvaiheen jälkeen jää
vielä yli 500 työpaikkaa ja merkittävä piristysruiske talouselämään.
O
ulun ammattikorkeakoulun
(OAMK) yritysyhteistyö on
ollut perinteisesti tiivistä. Markkinoilla on merkkejä rakennus- ja
tuotantotekniikan piristymisestä
ja OAMK valmistautuu tulevaan
vahvistamalla alan koulutustaan.
EU:n myötä Suomen TKI -rahoja kanavoidaan erilaisten hankkeiden kautta erilaisille julkisen puolen toimijoille ja yrityksille.
Aktiivisuus palkitaan, hankkeita ideoivat ja hakevat saavat kehitysrahaa, joka vaikuttaa alueemme
kehittymiseen. OAMK tekee tätä
työtä koko ajan ja varsinkin yrityshankkeet mahdollistavat oppilaitokselle ajantasaisen tiedon saannin ja välittämisen opiskelijoille.
Raahen alueelle
investointeja, aivan
Oamkin kotikentälle
S
uomessa on vallalla odottelumentaliteetti, jolloin pienetkin
positiiviset merkit talouden elpymisestä uutisoidaan voimakkaasti.
Pitkään jatkunut investointikatkos on aiheuttanut noidankehän,
jolloin teollisuusyritysten liikevaihdot ovat yleisesti pienentyneet tai hyvässä tapauksessa pysyneet samalla tasolla. Odotetaan
käännettä parempaan. Tilanne on
nyt muuttumassa.
V
iimeisimmät uutiset lupaavat
Oulun eteläpuolelle hyvää.
Suuria investointihankkeita on
meneillään alueellamme ja lisää
on luvassa. Tuulivoimasuunnitelmat ovat muuttuneet rakennusprojekteiksi rannikkoalueella, rautatietä rakennetaan kaksiraiteiseksi
välillä Kokkola – Oulu, Mustavaaran kaivoksen sulaton paikaksi on
päätetty Raahe ja suurimpana investointina on lähes kymmenen
vuotta kestävä Fennovoiman ydinvoimalan rakentaminen Pyhäjoelle Raahesta etelään.
Sulatto ja voimala tuovat ra-
32
kennusvaiheen jälkeen suoraan
yli 500 teollisuustyöpaikkaa ja
välillisesti kaksinkertaisen määrän. Raahessa teräsyhtiö Ruukin asema on pitkään ollut merkittävä työllistäjänä ja niin se on
edelleenkin. Tiivis yritysyhteistyö
OAMKin ja Ruukin välillä on palvellut molempia osapuolia jo vuosia ja yhteistyö tiivistyy entisestään lähitulevaisuudessa.
N
ämä investoinnit vilkastuttavat alueen elämää kaikilla sektoreilla teollisuudesta ja
kaupasta erilaisiin palveluihin.
Teknisellä alalla kysyntä kohdistuu mm. osaaviin kone- ja metallialan yrityksiin. Ydinvoimalan
vaativimmat osat tulevat laitostoimittajalta, mutta hyvin suuri
osa rakennettavasta infrasta on
tasoltaan normaalia vaativaa teollisuusrakentamista.
Projekteihin valitaan toimittajiksi yrityksiä, joiden toiminta ja
henkilöstö täyttävät vaatimukset.
Tässä on ammattikorkeakouluilla hieno mahdollisuus päästä mukaan vaativaan toimintaan koulutuksen, tki -toiminnan ja muun
yritysyhteistyön alueilla.
Tällä kertaa uudet suuret yhtiöt
tulevat lähelle, niitä ei tarvitse lähteä hakemaan kaukaa ulkomailta.
R
aahen alueella tehdään paljon työtä suurhankkeiden
onnistumisen eteen. Raahen Seutukunnan eri organisaatiot toteuttavat valmisteluja kiihtyvällä vauhdilla ja OAMK osallistuu
tiiviisti tähän toimintaan.
Oamkin vastaus
haasteeseen
Y
ritysten toimihenkilötarve
tulee kasvamaan alueellamme ja tähän valmistaudutaan tiivistämällä OAMKin ja yritysten yhteyksiä harjoitustöiden ja
opinnäytteiden avulla. Uudempi
opiskelutapa on projektimainen
oppiminen yrityksissä.
Raahessa opiskellaan ”Rikastamossa” uudella tavalla työelämälähtöisesti ja opintoihin sisältyy
enemmän oikeita töitä. Opiskelu tapahtuu pääosin yrityksissä.
Raahen kampus Tuotantostudioineen muodostaa tukikohdan, joka
on opiskelijoiden ja yritysten käytettävissä.
T
eollisuuden projekteissa vaaditaan OAMKilta useamman
alan osaamista ja sitä löytyy oppilaitoksen eri osastoilta. Projektit antavat opettajille kaivattua
työelämäkokemusta ja nostavat
opetuksen tasoa. Haasteena näissä yhteisprojekteissa on miten
oppilaitos kykenee reagoimaan
riittävän nopeasti teollisuuden
haasteisiin, opettajien työaikasuunnitelmathan tehdään puoleksi
vuodeksi eteenpäin ja harvalla on
vapaata työaikaa hypätä projektiin
kesken lukukauden.
TKI-työ ja teollisuusprojektit
parantavat ammattikorkeakoulumme kiinnostavuutta, koska hakijoille voidaan esitellä mielenkiintoisia projekteja, joiden kautta
valmistuvat opiskelijat ovat päässeet nopeasti työelämään.
OAMKin Raahen kampuksen
painopisteenä on kone- ja tuotantotekniikka, jolloin valmistuvilla
insinööreillä on valmiudet toimia
teollisuuden tuotannossa sekä laatu- ja logistiikkatehtävissä.
Tuotantostudio
R
aahen Tuotantostudiolla on
teollisuustasoiset koelaitteistot hitsauksen tutkimus- ja
kehitystoimintaan. Protopajassa
voidaan rakentaa ja testata erilaisia hitsausmenetelmiä ja laitteistoja ja suorittaa ensimmäiset testaukset heti hitsauksen jälkeen.
Tuotantostudion toiminta-ajatuksena on kehittää OAMKin lähellä olevien metallialan yritysten
liiketoimintaa. Tiivis yritysyhteis-
työ mahdollistaa korkeatasoisen
opetuksen antamisen ja avaa opiskelijoille työmahdollisuuksia. Metallituotteiden jatkojalostukseen
panostetaan alueella voimakkaasti ja Tuotantostudiossa on toimiva tutkimus- ja kehitysympäristö
yrityksille.
Amk-opetus painottuu opittujen
taitojen soveltamiseen jo opintojen aikana ja Tuotantostudio on
juuri sopiva ja luonteva opiskelijoiden ja yritysten kohtaamispaikka. Tiloissa toteutetaan opintoihin
kuuluvia projektitöitä yritysten
aiheista nykyaikaisilla laitteilla,
vaikka suurin osa projektiharjoitteluista tapahtuukin yritysten tiloissa.
V
aativat teräsrakenteet Norjan kaasukentillä tai Pyhäjoen voimalan tiukat turvallisuusvaatimukset vaativat yrityksiltä
erikoisosaamista. Jotta OAMKin
Tuotantostudiokin voisi vastata tähän haasteeseen, meidän on kehitettävä osaamistamme jatkuvasti,
pidettävä laitteistot ajanmukaisina
ja henkilöstö osaavana. Tätä työtä OAMK on tehnyt jo lähes 10
vuotta Raahessa ja investoi vuonna 2013 lisää Tuotantostudion laitekantaan.
P
ohjois-Norjan suuret offshore-projektit ovat olleet pitkään lupaus suomalaisille yrityksille. Meidän on oltava paikalla
pohjoisessa, koska siellä rakennetaan ensin perusinfrastruktuuri,
sitten tuotantolaitokset ja lopuksi koko huolto hoidetaan paikanpäällä. Tätä varten erilaisten yhteistyöverkostojen rakentaminen
kohdealueille on ensiarvoisen tärkeää. Tuotantostudiolle rakennetaan valmiuksia osallistua yritysten rinnalla näiden vaatimaan
kehitystyöhön.
Oamkilla on hyvät valmiudet
vastata teollisuuden haasteisiin lähitulevaisuudessa!
Toolilainen 1/2014
Pirkko Pihlajamaa
LVI-lehtori ja energiakatselmoija
TAMK-korkeakoulukampus
energiatehokkuuden jatkuvana
oppimisympäristönä
K
esällä 2012 Tampereen
ammattikorkeakoulun iso
TAMK-kampus sitoutui Työ- ja
elinkeinoministeriön kanssa tehdyn energiatehokkuussopimuksen
myötä säästämään energiaa. Aikaa
keinojen ja menetelmien löytämiseen oli vuoden 2013 loppuun asti.
TAMK-kampus on todella iso
kiinteistökokonaisuus kenen tahansa selvitettäväksi, sillä lämmintä rakennustilavuutta on noin
257 000 rm3 vastaten 600 keskikokoista omakotitaloa. Lisäksi kiinteistökokonaisuus on hyvin
monimuotoinen ja rakennukset
ovat eri vuosilta. Vanhimmat rakennusosat ovat vuodelta 1961 ja
uusimmat ovat valmistuneet 2013.
Vuosien varrella on tehty monenlaisia muutoksia ja perusparannuksia. Niin taloteknisten kuin
rakennusteknistenkin ratkaisujen
kirjo on runsas.
E
nergiakatselmustyön toteutustapaa mietittäessä syntyi
ajatus, että rakentamisen tulevat
ammattilaiset voisivat yhdessä
pätevöityneiden katselmoijien
kanssa tutkia, selvittää ja ideoida.
Yhdistettäisiin siis korkeakoulukampuksella kiinteistöpalvelujen
yksikön tehtäviä ja koulutuspuolen oppimistapahtumia.
Yhteen liimaaviksi tekijöiksi tarvittiin toisaalta valveutunut kiinteistöpäällikkö
alaisineen, pätevöitynyt katselmoijaopettaja ja sopivat muut
opettajat innostuneiden ja sitoutuneiden opiskelijoiden lisäksi.
tällainen projekti oli mitä oivallisin ja kaksi tämän alan opiskelijaa
teki opinnäytetyönsäkin projektin aikana liittyen katselmukseen.
V
iikoittain kokoontuneessa
projektiryhmässä oli syksystä kevääseen mukana 10 opiskelijaa ja lopun kokoamisvaiheessa kolme opiskelijaa. Opiskelijat
selvittivät, kartoittivat ja mittasivat ohjatusti ja aikataulutetusti
olosuhteita ja energiankulutuksia
sekä tekivät havaintojensa perusteella parannusehdotuksia laskelmineen.
Kaiken kaikkiaan projektiin
osallistui tavalla tai toisella yli
50 opiskelijaa ja projektin aikana
syntyi neljä opinnäytetyötä.
O
sasiksi pilkottu katselmusprojekti sopi myös täydentäviksi oppimistehtäviksi. Rakennusmestariopiskelijoille sopi
hyvin kiinteistöjen erilaisten rakenteiden kartoitus- ja selvitystyö.
Kunnossapidon ja huollon
opintojaksolle sopi hyvin selvittää eri taloteknisten laitteiden
kuntoa ja toimintaedellytyksiä.
Valaistustekniikan opintojaksolla oli hyvä selvittää koulukiinteistön valaistuksen erilaisia toteutus- ja ohjaustapoja ja löytää
niihin parannusehdotuksia kannattavuuslaskelmineen.
Sähkötekniikan opiskelijoiden
oli opettavaista selvittää koulun
sähköverkon kunto. Mm. kaikissa
näissä toimi monimuotoinen korkeakoulukiinteistö oivana oppimisympäristönä.
Energiansäästöpotentiaalia löytyi ja
löytyy
K
atselmustoiminnassa päätavoitteena on löytää säästötapoja tilojen sisäilmaolosuhteita ja
toimintoja heikentämättä. Usein
kuitenkin myös erittäin tärkeäksi tavoitteeksi ja lopputulokseksi saadaan kasaan entistä selvästi
kattavampi tietopankki kiinteistöstä tukemaan kiinteistönpitoa ja
-hallintaa nimenomaan energiatehokkuusnäkökulmasta katsottuna.
Katselmusprojektin lopputuloksena syntyi yli 100-sivui-
nen raportti, johon on keskitetysti koottu kiinteistötietojen lisäksi
analysoidut ja eritellyt energiankulutuskohteet sekä ideat ja ratkaisut energiansäästötavoista takaisinmaksuaikoineen.
Säästöpotentiaalia energiakuluissa löytyi 11 % eli vähän yli
100 000 €/v veroineen. Lisäksi saatiin aikaan olosuhdeparannuksia.
E
nergiankulutuksen jatkuva
seuranta on avain kiinteistöjen energiatehokkuuden parantamiseen ja säilymiseen. Katselmusprojektin aikana kirkastui
useille opiskelijoille ja projektiin
osallistujille, että kertaluonteisella katselmuksella ei taata vielä kiinteistön energiatehokkuutta,
vaikka kaikki ehdotukset toteutettaisiinkin.
Useita asioita jäi katselmuksessa vielä odottamaan syvällistä
tutkimista. Seuraaville vuosille ja
opiskelijaryhmille on siis tarjolla
vielä oppimistapahtumia omassa
koulukiinteistössä niin tutkimisen
kuin kulutusseurannankin parissa.
E
nergiatehokkuusopintoja on sisällytettynä useassa eri koulutusohjelmassa, joten
nyt tuli haasteeksi pystyä luovasti löytämään ko. opintojen vaihtoehtoinen tai täydentävä suoritustapa. Niin LVI- suuntautuneiden
kuin sähköiseen talotekniikkaankin suuntautuneiden opiskelijoiden koulutusohjelmista oli helppo
löytää opintojakso, jonka vaihtoehtoiseksi suoritustavaksi projektiin osallistuminen sopi.
Myös kiinteistönpito-opiskelijoiden tulevaan ammattikuvaan
Toolilainen 1/2014
Tampereen ammattikorkeakoulukampuksella opiskelee noin 8000 opiskelijaa ja siellä työskentelee noin 800 henkilökuntaan kuuluvaa.
33
Junailua
V
R on kuluneen syksyn aikana saanut ällistyttävän
oivalluksen: se päätti tilata junia, jotka soveltuvat suomalaisiin olosuhteisiin. On aikoihin
eletty!
Aivan eri asia on se, kuinka tuotespeksi on laadittu. Ymmärtääkö saksalainen, mitä
tarkoittavat suomalaiset olosuhteet.
Viimeaikaisten tapahtumien perusteella ainakaan Saksan korkein johto ja autoileva
kansa eivät ole aivan samalla tasolla suomalaisten kanssa lumessa. Ainakaan alamäkilaskussa.
Toivottavaa on, että speksiin
on muistettu kertoa, että meillä
on vähemmän jyrkkiä ylä- tai
alamäkiä. Melkein tasamaata
on raiteiden alla. Emme tarvitse hammasratoihin sopivia vetureita emmekä aio hurjastella
tulevilla kalustoilla 300 kilometrin tuntivauhtia rapistuneilla raiteilla.
Kun nyt uusia Ukko-Pekkoja saadaan, sopisi niihin tehdä
vähän reilumpaakin uudistusta, olemmehan innovatiivinen
kansa.
34
K
un liikenneministerimme
suunnittelee täyttä häkää
autoihin gps-paikantimia kerätäkseen rahaa ja rakkautta tien
päältä, voisimme koplata vetureihin vehkeet, joilla tasoristeystä lähestyttäessä torpataan
lähestyvien autojen liikkuminen. Eivät ajaisi junan alle edes
vahingossa.
Porojakin jää muusattavaksi junien alle satamäärin joka
vuosi. Mikäpä ettei niidenkin
korviin merkkien leikkauksen
yhteydessä voitaisi laittaa pikku siru, johon veturi voisi töötätä ja poro ehkä älyäisi loikata
radalta. Se taitaa olla utopiaa,
niin pöljiä ne ovat.
Ehkäpä olisi viisaampaa laittaa veturin eteen automaattinen
nylkylaite, lihan paloittelija ja
purkittaja. Näin alle pyrkineet
elikot pantaisiin suoraan purkkiin ja lasti myytäisiin ravintolavaunussa.
Ja ai miten mainio energian
säästäjä veturi olisikaan sellainen versio, jonka katolla olisi
tuulimylly. Sehän pyörisi aivan
huimasti, kun veturi porhaltaisi tuhatta ja sataa. Se vääntäisi sähköä omaan ja naapurin-
kin käyttöön.
A
i, vai ei? No mikä ettei.
Ettäkö ikiliikkuja on tällainen? Niin, no. Mutta onhan
myös Einsteinin teoriat pikku
hiljaa kumottu.
Uusien junien tultua liikenteeseen lippujen myynti
voidaan myös muokata ihan
uusiksi. Ostaja voi valita esimerkiksi seuraavista vaihtoehdoista välille Helsinki-Rovaniemi:
– kiireisen matkustajan Siemens-supervuoro ykkösluokassa päivän hintaan huutonetistä
– peruspiletti valitsemaanne junaan – matka voi kestää
kahdeksasta tunnista kahteen
päivään junavalinnasta ja kelistä riippuen
– nopean varaajan piletti hitaaseen junaan melkein ilmaiseksi, lippuun sisältyy yksi
yöpyminen Peräseinäjoella,
Kannuksessa tai Tervolassa
jarrujen jäätymisen varalta
– kuukausikortti koko rautatieverkkoon – aikataulut tilanteen mukaan, pääteasema
vaihtelee sään, tuulen suunnan
ja vaihdemiesten varusteiden
saatavuuden mukaan, seisonta-ajalta veloitetaan paikallisen
toimijan verkkomaksu
J
a kuulutuksessa kerrotaan
mm. seuraavaa:
”Pendolino Ouluun, ainakin
tarkoitus mennä sinne saakka,
lähtee raiteelta 2 – hetkinen,
juuri saamani tiedon mukaan
juna lähtee, jos vaihteista saadaan lumet pois ja vaihdemiehille löydetään puhalluslamppuja ja harjoja.”
”Siis Pendolino lähtee Oulun suuntaan, vielä pieni tarkennus – se lähtee, jos jarrut
saadaan auki ja jarrumiehille löydetään rautakanki, edelleen raiteelta 2. Junassa on ravintolavaunu, jossa on tarjolla
kaljan, kahvin ja pullan lisäksi matkahuopia ja kuumavesipulloja kaiken varalta. Mielenkiintoista matkaa!”
Lipun ostossa myös
Veli Pitkäkorva
Toolilainen 4/2013
Salme Taubert ja Juhani Randén
Menneitä muistellen
Tässä rakennuksessa Langinkosken partaalla käänneltiin Kotkan teknillisen oppilaitoksen historian
viimeiset lehdet vuodesta 1972 vuoteen 1995.
Vihdoin koitti se päivä, jolloin
julkistettiin historiikki ”Tekniikan opetusta Viipurista Kotkaan – Kotkan teknillisen oppilaitoksen vaiheet 1898–1995”.
Tilaisuus pidettiin marraskuussa Kymenlaakson AMK:n eli entisen tekun ruokasalissa.
Aluksi historiikkitoimikunnan jäsen Juhani Randén lausui
tervehdyssanat, kiitti tekijöitä,
hankkeen tukijoita, muistelijoita, taittajia ja kaikkia avustajia.
Sitten Salme Taubert selvitti historiikkihankkeen alkua ja edistymistä, lopuksi ”ikitekulainen”
Veikko Vuoksio kertoi monista
vaiheistaan Kotkan teknillisessä oppilaitoksessa. Ensin Vuoksio suoritti teknikon tutkinnon,
muutamaa vuotta myöhemmin
valmistui insinööriksi, opiskeli välillä muualla diplomi-insinööriksi ja valittiin sitten lehtoriksi omaan tuttuun kouluun.
H
istoriikin varsinaiset kirjoittajat ovat Jonna Laine ja Jussi Niikko Helsingin yliopiston kansatieteen laitokselta.
He haastattelivat opettajia ja henkilökunnan jäseniä ja tutkivat asioita koulun arkistoissa ja Mikkelin maakunta-arkistossa.
Heidän apunaan ja tukenaan oli
toimikunta, johon kuuluivat Anu
Hakkarainen-Kiri, Marja-Sisko
Luode, Tuulikki Mäkelä, Juhani Randén, Juha Rissanen, Maija
Salovaara-Korhonen, Marja-Liisa Siren-Huhtinen, Pekka Suhonen, Juhani Talvela, Salme Taubert ja Veikko Vuoksio.
Ensimmäiset kokoontumiset
olivat helmikuussa 2010, ja sittemmin toimikunta kokoontui
yli 30 kertaa ja teki talkootyötä
mm. kirjoittamalla tuntemistaan
asioista.
Toolilainen 4/2013
Kaikki alkoi Viipurin
teollisuuskoulusta
vain nykyisyyteen valaa”.
yksyllä 2013 on kulunut 115
vuotta siitä, kun Kotkan teknillisen oppilaitoksen historia alkoi Viipurissa 1898 Viipurin teollisuuskouluna päättyen monien
vaiheiden jälkeen vuoteen 1995,
josta ammattikorkeakoulu jatkoi
eteenpäin. Tämä kirja tehtiin ja
julkaistiin postuumina, lähes 20
vuotta tekun ajan päättymisen jälkeen – voisi sanoa viime tipassa –
jolloin vielä joitakin muistelijoita ja kirjoittajia on joukossamme.
K
S
Aika entinen
ei koskaan palaa
T
ämä koulu, noin satavuotias
vanhus, on kestänyt kaksi sotaa, menettänyt rehtorinsa vuoden
1918 sodassa, 8 oppilastaan talvisodassa, kestänyt muuton Viipurista Kotkaan. Oma talo saatiin v.
1972. Mutta ”aika entinen ei koskaan enää palaa, muistot lohtua
Historiikin kansi.
Kirjoittajien terveiset
irjoittajat Jonna ja Jussi eivät päässeet tilaisuuteen
työesteiden takia, mutta he lähettivät tervehdyksensä: Ensimmäiseksi tahdomme onnitella Kotkan teknillistä oppilaitosta sen
115-vuotisesta historiasta ja toiseksi osoittaa kiitokset historiikkitoimikunnalle luottamuksesta, jota
se osoitti valitessaan meidät tämän
projektin kirjoittajiksi.
Kahden humanistin sukellus
”insinöörien maailmaan” oli paitsi haastava myöskin antoisa kokemus. Haasteissa korvaamatonta
apua antoi historiikkitoimikunnan
jäsenten asiantuntemus, joka näkyy muun muassa valmiin kirjan
teksteissä eri alan osaajien kirjoituksina.
H
aastavaa oli myös lähdemateriaalin hankinta. Tietoa aina 1980-luvun puoliväliin
asti löytyi Mikkelin maakuntaarkistosta, mutta uudemman ajan
lähteet vaativat jo pienoista salapoliisityötä ja etsintää.
Antoisaa oli päästä mukaan
vuosisataiseen tarinaan, tarinaan
joka kietoutuu kiehtovasti maamme historiaan, niin itsenäisen Suomen suuriin kohtalon hetkiin kuin
vakiintuneen hyvinvointiyhteiskunnan arkeenkin.
Yhdenkään instituution historia ei ole kuitenkaan juuri mitään
ilman ihmisiä. Ihmisiä joiden toimintoihin, kokemuksiin ja muistoihin teknillinen koulutus on liittynyt. Ilman heidän muistojaan ei
olisi tarinoita inhimillisine tunteineen, suruineen ja iloineen.
Tämä historiikki on monien yksilöiden yhteistyön tulos. Ne ihmiset, jotka ovat avanneet ja jakaneet muistonsa ovat tämän tarinan
keskeisiä tekijöitä. Opettajat, oppilaat, viipurilaiset, kotkalaiset,
teknikot, insinöörit ja kaikki muut
muistelijat, kiitokset lukuisista tarinoista joita ilman kokoamamme
yhteinen kertomus olisi ollut huomattavasti värittömämpi.
Ä
änten moninaisuudesta
muodostuu kokonaisuus,
josta toivomme välittyvän kuvaa
siitä, mitä on ollut olla osa 115
vuotta kestänyttä teknillistä opetusta.
Historiikin voi lukea
myös verkosta,
pdf-versio on osoitteessa
www.kyamk.fi/julkaisut
Kuva: Raimo Eerola.
Julkistamistilaisuuteen oli saapunut
tekun henkilökuntaa ja entisiä opiskelijoita. Oikealla seisomassa Salme
Taubert ja oikealta kolmantena istumassa toimikunnan jäsen Marja-Liisa Siren-Huhtinen.
35
TOOL
RAUTATIELÄISENKATU 6, 00520 HELSINKI
Toolilainen toivottaa
lukijoilleen mukavia
talven riemuja!