TOOL
AMMATTIKORKEAKOULUJEN TEKNIIKAN JA LIIKENTEEN ALAN JÄRJESTÖLEHTI Toolilainen 1/2014 isia Äänestä toolila on! to OAJ:n valtuus s. 14 Eko-talon teko s. 12 Suomen toiseksi suurin aurinkovoimala s. 16 Haasteena kiinteistöjen energiatehokkuusvaatimukset s. 18 SISÄLLYSLUETTELO: s. 16 Pääkirjoitus .............................................................. 3 Ledaren .................................................................... 4 Rungon pystytys. Päätoimittajalta ........................................................ 5 Neuvottelutilanne kiristyy........................................ 6 Energiataloutta kotitalouksissa ................................ 7 Käytävän äänikentän yksinkertaistettu laskentayhtälö .......................................................... 8 Uusi päätoimittaja Mirka Airesvuo ........................ 11 Eko-talon teko ........................................................ 12 Äänestä toolilaisia OAJ:n valtuustoon ................... 14 Valaistuksen energiatehokkuus Suomessa ja maailmalla ........................................ 15 Aurinkokatoksen rungon pystytystä ...................... 16 Maataloustyön ja -koneiden historiaa .................... 18 Kiinteistöjen energiatehokkuusvaatimukset edellyttävät uutta osaamista ................................... 20 Auringosta sähköä ja lämpöä ................................. 22 Vihreä kampus sinisen Saimaan rannalla ................24 Sähkömoottoripyörää kuljettaa Green Campuksen projektipäällikkö Marko Kasurinen. (Kuva: Teemu Leinonen) s. 24 Puukaasukäyttöinen Stirling-moottori ................... 26 Monialaisesti esteettömyyden kimppuun ............... 28 Tuulesta sähköä ...................................................... 30 Oamkin tuotantostudiolle kasvumahdollisuuksia ..32 TAMK-korkeakoulukampus energiatehokkuuden jatkuvana oppimisympäristönä .............................. 33 Junailua .................................................................. 34 Menneitä muistellen ................................................35 Raahen tuotantostudiolla on teollisuustasoiset koelaitteistot. s. 32 Toolilaisen numerossa 4/2013 oli juttu TeKun olympialaisista. Jutun kuvat oli ottanut Jorma Ikonen. 2 Toolilainen 3/2013 PÄÄKIRJOITUS OAJ goljat – TOOL … T oimintaympäristömme OAJ:ssa on muuttunut entistä huonompaan suuntaan. Goljattimaisen OAJ:n johdon taholta tehdyt toimenpiteet uhkaavat TOOLin asemaa ja toiminnan jatkuvuutta: OAJ on pyrkinyt siirtämään itselleen TOOLin jäsenten jäsenmaksujen keräyksen ilman asianmukaisia liiton myöntämiä valtuuksia ja on estänyt jäsenrekisteriohjelman käytön työntekijöiltämme. Nämä toimenpiteet sisältävät mahdollisesti laittomia tekoja. TOOL on ryhtynyt tarvittaviin toimiin. R eilun vuoden kestäneiden neuvottelujen sisällön perusteella voitaneen todeta, että liiton paikallistoiminta, julkaisutoiminta ja hallinnon tehtävät on vahvasti kyseenalaistettu OAJ:n toimesta. TOOLin identiteetti ja tarkoitus ammattijärjestönä heikkenee, jos suostumme kaikkiin OAJ:n neuvotteluvaatimuksiin. TOOLissa koetaan, että vaatimuksillaan ja toimillaan OAJ kyseenalaistaa TOOLin olemassaolon ja vaarantaa jäseniemme edunvalvonnan. TOOLia tai sen omaisuutta ei suomalaisessa sopimusyhteiskunnassa hävitetä tai kivitetä ilman seurauksia. TOOL on ryhtynyt puolustautumaan ja hakemaan suojaa. M iten tähän on tultu? Yhteistyökumppani näyttää vetäytyneen demokraattisesti tehtyjen päätösten ja virka- ja työehtosopimusneuvottelujärjestelmän taakse. Kumppanimme esitykset on TOOLin hallinnossa koettu lähinnä vaatimuksina, joihin pitäisi ehdoitta suostua. Vuoden neuvottelupelin jälkeen OAJ ei enää malttanut odottaa sopua, vaan muutti yksipuolisesti lähes kaikkien muiden jäsenjärjestöjen tuella TOOLin osalta noudatettua pitkäaikaista tukimaksukäytäntöä, jota voidaan pitää sopimuksen veroisena. T OOL on käynyt yhteistyö- ja tukimaksuneuvotteluja valtuuston ja hallituksen myöntämillä valtuuksilla. Tehdyt neuvottelulinjaukset ja -tavoitteet ovat tulleet hallinnostamme yksimielisinä. TOOLin ja sen neuvottelijoiden välittämä kanta on ollut ja on, että asioista on sovittava ja sopimuksia on noudatettava. OAJ ei ole hyväksynyt TOOLin neuvotteluesityksiä, vaan toimii omien ja vähintäänkin laillisuuden rajoja koettelevien kohtuuttomien ja yksipuolisten päätöstensä nojalla. M iten tästä eteenpäin? TOOL on koko olemassaolonsa ajan tähän asti vaikeimpien päätösten edessä. Huhtikuussa TOOLin kevätvaltuusto linjannee ja päättänee tulevasta etenemistiestä. Valtuutettujen täytyy puntaroida tulevien valintojen perusteita yhtenäistämisen ja eroamisen välillä. Mahdollisesti myös uuden yhteistyökumppanin valintaa tai nykyisen neuvottelujärjestelmän ulkopuolelle jäämistä on syytä arvioida vakavasti. J os OAJ ei kehitä TOOLin jäsenen edunvalvontaa sopimuksen mukaisesti, vaan se ainoastaan puolustaa nykyisiä virka- ja työehtosopimuksiamme, joudumme TOOLissa tarkkaan arvioimaan myös OAJ:n lupaaman edunvalvonnan arvon. TOOL ei anna jäsenilleen vaikutelmaa, että joku Toolilainen 1/2014 muu järjestö pystyisi hoitamaan opetusalan asioita ennen kuin kaikki vaihtoehdot saadaan kartoitetuksi. Ja joskus eteen tulee tilanteita, joissa vastuu pitää ottaa kokonaan omiin käsiin. TOOL ei kannata eristäytymistä, mutta sopivan pieni annos erämaata voi terävöittää organisaatiomme todellista tehtävää. Erämaasta pääsee pois. TOOL on haluttu yhteistyökumppani. T ulevat valinnat eivät käy helposti ja nyt olisi liian aikaista tehdä perusteltuja päätöksiä. Niitä varten hallitus jatkaa pohjustustyötään. Jäsenistöä ja valtuutettuja informoidaan eduista ja haitoista, mahdollisuuksista ja uhkista ja kustannuksista kevään aikana. V altuuston tulevilla linjauksilla ei ratkaista pelkästään edunvalvontamme hoitamista, vaan TOOLin olemassaolo ja edunvalvonta. Nyt on ensisijaisesti kysymys TOOLin taistelusta eloonjäämiseksi. Tarkoitus on, että TOOL olisi olemassa vielä tulevaisuudessa. Miten varmistetaan TOOLin olemassaolo ja sen tarkoitus? Jos TOOLia ei tässä ajassa enää tarvittaisi ja sen olemassaolo olisi turhaa, olisi myös TOOLin lakkauttamista mietittävä. Onko TOOLin luovutettava paineen edessä ja tehtävä niin kuin toiset järjestöt ovat TOOLin puolesta päättäneet ja sen myötä haudattava itsensä? N yt on oikea aika esittää kysymyksiä: minne Suomen tekniikan ja liikenteen insinöörikouluttajat kuuluvat? Missä työolojamme ja -ehtojamme jatkossa tulisi kehittää? Näihin pitää löytää järkeviä ja realistisia vastauksia. Kokonaisuus täytyy huomioida, ja päätökset täytyy tehdä logiikalla. Valtuutettujen tulee pitää yhteyttä jäsenkenttään ja kuunneltava herkällä korvalla niin valtakirjan antanutta jäsenistöä kuin kaikkia esiin tulevia faktoja. K oska edunvalvontatyö perustuu luottamukselle, ja koska OAJ solmii virka- ja työehtosopimuksemme, TOOL haluaa edelleen kehittää suhdettaan OAJ:ssa. Mikäli OAJ haluaa jatkaa tai kehittää yhteistyötään TOOLin suunnassa, pitäisi järjestöjen välinen luottamus ensin ja ehdottomasti palauttaa. Luottamuksen palauttaminen ei tapahdu itsestään, se ottaa aikansa ja sillä on hintansa. OAJ:n on osallistuttava syntyneen epäluottamuksen korjaamiseen, eikä hankkia toiminnallaan huonoa mainetta koko Akavayhteisölle. TOOL odottaa, että OAJ ilmoittaa jättävänsä TOOLin jäsenten jäsenmaksut rauhaan ja lopettaa TOOLin työntekijöiden työtehtävien hoitamisen hankaloittamisen. Tämä olisi hyvä alku luottamuksellisten suhteiden rakentamiselle. P ienen TOOLin vahvuudet ovat aina olleet yhtenäisyys, vahva identiteetti, oman alan erityisasiantuntemus, liittymissopimus, sen liitteet ja liiton hyvä taloustilanne. Liittoa suojaa perustuslaki ja ILO:n sopimukset yhdstymisja järjestäytymisvapaudesta. Raidoistamme emme pääse ja taistelemme oikeuksistamme. Pacta sunt servanda! 3 LEDAREN OAJ goljat – TOOL ... V år verksamhetsmiljö i OAJ har gått i ogynnsam riktning. Ledningen för det Goljataktiga OAJ har vidtagit åtgärder som hotar TOOL:s status och fortsatta verksamhet: OAJ har försökt överta insamlingen av TOOL-medlemmarnas medlemsavgifter utan tillbörliga befullmäktiganden och har förhindrat våra anställda att använda medlemsregistret. Dessa åtgärder innehåller möjligen olagligheter. TOOL har vidtagit nödiga åtgärder. ningssektorns ärenden innan alla alternativ är kartlagda. Och ibland ställs man inför situationer där man måste ta hela ansvaret själv. TOOL talar inte för isolation, men en lämplig liten dos ödemark kan skärpa vår organisations verkliga uppdrag. Man kan komma bort från ödemarken. TOOL är en eftertraktad samarbetspartner. P e kommande valen är inte lätta och nu skulle det vara för tidigt att kunna fatta välgrundade beslut. För dem fortsätter styrelsen sitt förberedande arbete. Medlemskåren och fullmäktigeledamöterna informeras om för- och nackdelar, möjligheter och hot samt kostnader under vårens lopp. å basen av ett drygt års förhandlingars innehåll torde man kunna konstatera, att förbundets lokalverksamhet, publikationsverksamhet och administration starkt har ifrågasatts av OAJ. TOOL:s identitet och betydelse som fackförening försvagas, om vi godtar alla OAJ:s förhandlingskrav. Inom TOOL anser man att OAJ genom sina krav och åtgärder ifrågasätter TOOL:s existens och riskerar våra medlemmars intressebevakning. TOOL eller dess egendom kan inte förstöras eller stenkastas i det finska avtalssamhället utan följder. TOOL har börjat försvara sig och söka skydd. H ur har man hamnat här? Samarbetspartern tycks ha dragit sig bakom demokratiskt fattade beslut och tjänste- och arbetsvillkorsavtalsförhandlingssystemet. Vår kompanjons förslag har i TOOL:s styrelse främst uppfattats som krav, som man villkorslöst borde acceptera. Efter ett års förhandlingsspel orkade OAJ inte längre vänta på konsensus, utan ändrade med stöd av alla andra medlemsorganisationer den långvariga praxisen med medlemsavgifter, som man kan hålla för en överenskommelse. T OOL har fört samarbets- och stödavgiftsförhandlingar med mandat från fullmäktige och styrelse. De förhandlingslinjeringar och –målsättningar man följt har kommit enhälliga från vår administration. TOOL:s och dess förhandlares åsikt har varit och är, att man bör avtala om saker och ting och följa avtalen. OAJ har inte godkänt TOOL:s förhandlingsinitiativ, utan verkar på basen av sina egna och minst sagt till olaglighet gränsande ohemula och ensidiga beslut. H ur gå vidare? TOOL står inför de svåraste besluten hittills under sin existens. I april torde TOOL:s fullmäktige göra linjedragningar och beslut om den kommande framryckningen. Fullmäktigeledamöterna måste överväga grunderna för de kommande valen mellan förenhetligande och utträde. Möjligen måste man allvarligt överväga också att söka ny partner eller ställa sig utanför det nuvarande förhandlingssystemet. O m OAJ inte utvecklar TOOL-medlemmarnas intressebevakning i enlighet med avtalet, utan enbart försvarar våra nuvarande tjänste- och arbetsvillkorsavtal, måste vi noggrannt bedöma även värdet på den intressebevakning OAJ utlovar. TOOL ger inte sina medlemmar intrycket, att någon annan organisation skulle kunna handha undervis- 4 D M ed fullmäktiges kommande linjedragningar löser man inte enbart skötseln av vår intressebevakning, utan hela TOOL:s existens och intressebevakning. Nu är det primärt fråga om TOOL:s kamp för att överleva. Meningen är, att TOOL skulle finnas även i framtiden. Hur säkrar man TOOL:s existens och dess betydelse? Om TOOL inte mer behövs och dess existens är onödig, borde man även överväga att upplösa föreningen. Skall TOOL ge efter för trycket och göra som andra organisationer redan beslutit för vår del och därmed begrava sig själv? N u är det rätt tid att ställa frågor: vart hör Finlands teknik- och kommunikations-ingenjörsutbildare? Var borde man i framtiden utveckla våra arbetsförhållanden och –villkor? Man måste finna förnuftiga och realistiska svar på detta. Helheten måste beaktas, och besluten fattas med logik. Fullmäktigeledamöterna bör hålla kontakt med fältet och vara lyhörda för både medlemmarna som givit mandaten och alla fakta som kommer fram. E ftersom intressebevakningen grundar sig på förtroende, och då OAJ undertecknar våra tjänste- och arbetsavtalsvillkor, vill TOOL fortsättningsvis utveckla sitt förhållande inom OAJ. Om OAJ vill fortsätta eller utveckla sitt samarbete i TOOL:s riktning, borde förtroendet mellan organisationerna först och absolut återupprättas. Att återupprätta förtroendet går inte av sig själv, det tar tid och kostar. OAJ måste delta i rättandet av missförtroendet, och inte med sitt agerande skaffa dåligt rykte åt hela AKAVA. TOOL förväntar sig att OAJ meddelar att man lämnar TOOL-medlemmarnas medlemsavgifter i fred och slutar försvåra arbetet för TOOL:s medarbetare. Detta vore en god början på uppbyggande av förtroendefulla förhållanden. L illa TOOL:s styrkor har alltid varit samhörighet, en stark identitet, specialkunnande inom sitt område, anslutningsavtalet, dess bilagor och förbundets goda ekonomiska situation. Förbundet skyddas av grundlagen och ILO:s avtal om förenings- och organisationsfrihet. Vi slipper inte våra ränder och kämpar för våra rättigheter. Pacta sunt servanda! Toolilainen 1/2014 Toolilainen – Ammattikorkeakoulujen tekniikan ja liikenteen alan järjestölehti PÄÄTOIMITTAJALTA Aikakauslehtien liiton jäsen JULKAISIJA TOOL Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki 040 960 9211 040 960 9311 email [email protected] Sampo Pankki FI64 8000 1100 0545 93 Toimisto avoinna ma–to 9–15 PÄÄTOIMITTAJA Mirka Airesvuo 044 286 8810 [email protected] TOIMITUSSIHTEERI Aineisto osoitteeseen: [email protected] Tiina Sola-Jalli 040 960 9311 [email protected] TOIMITUSKUNTA Jukka Kurenniemi [email protected] Sampsa Kupari [email protected] Jaakko Viitala [email protected] Ennen, nyt ja tulevaisuudessa L ipastosta löytyi Toolilainen 1/2000. Silloin tulin mukaan Toolilaisen toimituskuntaan. Nyt on ihan pakko tehdä aikamatka neljäntoista vuoden taakse! L ehti on ollut musta-valkoinen ja lehden taitto suunniteltiin itse: jutut liimattiin paperille ja sitten vain toivottiin, että yli reunojen pursuavat palstat painotalossa jotenkin saadaan mahtumaan lehteen. Lopputulos oli aikamoinen: osa jutuista loppui kuin seinään (ne ylimääräiset paperisuikaleet…) ja ulkoasu tekstimassoineen ja pikkiriikkisine musta-valkokuvineen oli kaikkea muuta kuin kaunis. Vuodesta 2005 lehti on ollut värillinen ja taitto tehty kirjapainossa. L ehteä tehdään vapaaehtoisvoimin, joten taso on vaihdellut, mutta joillakin jutuilla olisi hyvinkin voinut osallistua vaikka valtakunnalliseen Paras lehtiaukeama -kilpailuun. P uheenjohtajan palstalla vuonna 2000 Seppo Pahlman pohti, onko kokonaistyöajassa järkeä: ”Opettajan vuotuisen työajan pitää joustaa ja palkan siinä mukana. TyönToolilainen 2/2013 määrään suhteutetun palkkatason ei pidä laskea vaan nousta. Sopimuksesta tulee ilmetä, ettei vuotuisten opetuksellisten päivien määrää lisätä; opiskelijoiden kesäharjoitteluun on varattava tarpeeksi aikaa.” V uonna 2000 päätoimittaja Jukka Kurenniemi ennakoi opettajapulan uhkaavan insinöörikoulutusta: ”Syy heikkoon houkuttelevuuteen on tiedossa. Palkkauksen jälkeenjääneisyys avoimeen sektoriin verrattuna on merkittävä tekijä, mutta työolot ovat vieläkin tärkeämpi vaikuttaja. Suuret opetusryhmät, minimiin karsitut lähiopetustunnit ja yleinen yhteiskunnan ilmapiiri mm. koulujen normaaleja työaikajärjestelyjä kohtaan karkottaa ammattitaitoiset osaajat opetustoimesta.” K N uulostaako ajankohtaiselta myös vuonna 2014? yt tälle palstalle kirjoittaa Toolilaisen kuudes päätoimittaja. Edeltäjäni Kauko Kallio jatkaa toistaiseksi lehden vakituisena avustajana. Lehden teemana on vihreä teknologia. M iltä mahtaa näyttää Toolilainen 14 vuoden ku- luttua, vuonna 2028? Luetaanko sitä yhä paperilta? Itse kyllä selaan mieluummin paperisivuja kuin tietokoneen näkymää tai pyyhkäisen tahmein sormin tabletin pintaa. Tuoreen Yhteisöllistyvä media -tutkimuksen mukaan 87 prosenttia suomalaisista lukee painettua aikakauslehteä, ja kolme neljästä suomalaisesta uskoo lukevansa aikakauslehtensä painettuna myös viiden vuoden kuluttua. L ehti kulkee kätevästi mukana kahvipöytään tai junamatkalle, ja sen ääreen on mukava nukahtaa päivätorkuille. Ja kuten lipastolöytöni osoitti, lehti säilyy konkreettisena aarteena kuten päiväkirja tai kirja. S e ainakin on varmaa, että Toolilainen kehittyy edelleen. Se nostaa esiin lukijoita kiinnostavia keskustelunaiheita, uutisoi ammattiyhdistyksen ajankohtaiset asiat sekä esittelee Suomen ammattikorkeakoulujen hyviä opetuskäytänteitä ja tutkimusinnovaatioita. T oolilainen on tekniikan ja liikenteen alan opettajien tärkein tiedonkulkukanava. Mirka Airesvuo TILAUSHINTA 30 €/vsk (Eläkeläisjäsenet saavat lehden liiton eläkeläisjäsenmaksun hinnalla, joka on 10 €/vuosi.) ILMOITUSHINNAT 1.1.2014 (valmis aineisto) 2/1 s. 1.500 € 1/1 s. 1.000 € 3/4 s. 800 € 1/2 s. 600 € 1/4 s. 400 € 1/8 s. 250 € PALSTAMILLIMETRI: 1 €/palsta-mm PAINATUS Joutsen Median Painotalo Lekatie 4, 90150 Oulu Toolilainen ilmestyy 4 kertaa vuodessa. ISSN 0355 -855x http://www.tool.fi TOOLin PUHEENJOHTAJA Pasi Repo 050 404 3492, [email protected] JÄRJESTÖSIHTEERI Tiina Sola-Jalli 040 960 9311, [email protected] TOIMISTOSIHTEERI Anja Tahvanainen 040 960 9211, [email protected] TOOLILAISEN ILMESTYMISAIKATAULU VUONNA 2014 Aineistopäivä Ilmestyy Nro 1 15.1. 7.2. Nro 2 22.4. 26.5. Nro 3 5.9. 7.10. Nro 4 5.11. 12.12. Toimitus pidättää itsellään oikeuden muutoksiin. ETU- JA TAKAKANSI: Teemu Rajala 5 Neuvottelutilanne kiristyy Runsaan vuoden ajan TOOL on tiiviisti käynyt yhteistyöja tukimaksuneuvotteluja OAJ:n kanssa. TOOL on pyrkinyt pitämään kiinni liittymissopimuksestaan ja esittänyt OAJ:n johdolle toimintaansa liittyvät erityispiirteet sekä muut painavat perusteet nykyiselle tukimaksulle. T OOL on ilmaissut neuvottelujen edetessä, halukkuudesta neuvotella mm. IT-tukipalveluista, alueyhdistysmaksuista ja oman toimitilan osittaisesta myymisestä. Näiden realistinen kustannusvaikutus TOOLille voisi olla pari kolme prosenttia liiton tuloissa ja menoissa. Mikäli Opettaja-lehden ilmestymistiheyttä karsittaisiin merkittävästi, se voisi puolestaan vaikuttaa positiivisesti TOOLin saamaan tukimaksuun. T ukimaksuneuvottelut eivät ole TOOLille uusi ja outo tilanne: neuvotteluja tukimaksun suuruudesta ja perusteista on käyty useita kertoja TOOLin ja OAJ:n yhteistyön aikana. Perusteluja ja kokonaisuutta tarkastellen aiempaa vakiintunutta käytäntöä on yhteisesti päätetty jatkaa. Näin on toimittu 25 vuotta. Joistain pienistä muutoksista on matkan varrella sovittu yhdessä. Täysin realistisesti voidaan ajatella, että toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset on useiden eri puheenjohtajien toimesta huomioitu tukimaksujen suuruudesta sovittaessa. Virhettä TOOLin osalta OAJ:ssa tuskin on päässyt tapahtumaan. S yksyllä 2012 alkaneet tukimaksuneuvottelut ovat olleet varsin poikkeukselliset. Ne ovat kestäneet jo yli vuoden ja yhteisymmärrystä ei ole kyetty kaikilta osin saavuttamaan. Vaihtoehtoja on pyritty kartoittamaan ja erimielisyyksiä on selvitetty. Paine tukimaksun muutokselle on ollut harvinaisen kova, ja OAJ on pyrkinyt ratkaisemaan neuvottelut yksipuolisilla päätöksillä ja toimilla. O AJ:n päämäärä on ollut yhtenäistää kaikkien ammatillisten opettajaryhmien saamat tu- 6 kimaksut. OAJ muodostuu hyvin heterogeenisesta joukosta opettajajärjestöjä. Näillä jokaisella on omat liittymissopimuksensa. TOOLilla on varsin ansiokas sopimus, joihin muilla OAJ:n jäsenjärjestöillä ei tulisi olla sananvaltaa. Sopimuksen perusteella TOOL päätti liittyvä OAJ:hin vuonna 1988. Nyttemmin OAJ:n linja eri jäsenjärjestöjä kohtaa on muuttunut vaativammaksi. Sen lisäksi, että OAJ on päättänyt leikata TOOLin tukimaksua, OAJ haluaa muuttaa jäsenyyden ehtoja. TOOLin kanta on, että näitä kumpaakaan ei voida hyväksyä ilman yhteistä neuvottelutulosta. Neuvottelutuloskin on alistettava TOOLin valtuuston päätöksille. TOOLissä nähdään, että joukossaan suuren - muttei suinkaan äärimmäisen suuren (FSL 92 %, TOOL 40 %) - tukimaksun perustalle pitää nähdä ja tunnustaa erityinen järjestömme. Yhtenäistämiselle pitää olla painavat syyt. OAJ:ta on joskus verrattu junaan, joka menee massallaan jyskyttäen tasaisesti kohti tavoitteitaan koostuen erilaisista osastoista: veturi, ravintolavaunu, makuuvaunu, jne. Näiden kaikkien mukana pitäminen ja jokaiseen panostaminen on jokaisen junassa matkustajan kannalta äärimmäisen tärkeää. Kaikilla pitäisi olla sama päämäärä: perillepääseminen. E dustuksellisen demokratian valtuuttamina 15.16.11.2013 TOOLin valtuuston syyskokous hylkäsi OAJ:n hallituksen esitykset TOOLin liittymissopimuksen muuttamisesta ja tukimaksun alentamisesta. Samalla TOOLille vahvistettiin entisiin lukuihin perustuva talousarvio 2014. TOOLin hallintoa koskevia itsenäisiä, yhteistyösopimusten mukaisia ja laillisia päätöksiä pitää noudattaa myös OAJ:n päätöksenteossa. K eskeneräisistä neuvotteluista ja TOOLin valtuuston linjauksista huolimatta 20.-22.11.2013 OAJ:n valtuuston syyskokous hyväksyi OAJ:n hallituksen esitykset ja päätti, että vuodesta 2014 TOOLin tukimaksua alennetaan n. 75 %: 40 prosentista 10,5 prosenttiin. Tämä tarkoittaa TOOLille vain n. 25 prosenttiyksikön palautusta entisistä jäsenmaksutuotoista. Neljäsosalla tuotoista TOOLin toiminta ei mitenkään voisi jatkua entisellään: toimiston asiantuntija- ja valmistelutyö, Toolilainen -lehti, kenttäorganisaation tuki, ns. lakkorahaston kartuttaminen ja tilojen ylläpito vaarantuvat. T OOLin hallitus totesi tukimaksupäätöksestä, että OAJ:n valtuusto ylittää valtuutensa TOOLin oikeuksien osalta päättäessään sopimusta koskevista asioista TOOLin kantojen vastaisesti, ja että OAJ:n syysvaltuuston päätöksien toimeenpanolla voi olla oikeudellisia seuraamuksia. TOOLin valtuuston valtuuttamana OAJ:n valtuutettu Jukka Kurenniemi jätti OAJ:n valtuuston päätöksestä eriävän mielipiteen. T OOLissa ei ole hyväksytty OAJ:n tapaa muuttaa tukimaksukäytäntöä. Tukimaksun eli jäsenmaksupalautuksen tilitys on noudattanut yhteisesti sovittua pitkäaikaista käytäntöä (s.o. 25 vuotta). OAJ:n toimesta on käytäntöä nyt yksipuolisesti päätetty muuttaa. Tukimaksun suuruus on perustunut tehtäväjakoon, jota molemmat osapuolet ovat noudattaneet ja kunnioittaneet lähes näihin päiviin saakka. Tehtävien siirrosta TOOLista OAJ:hin tai toisinpäin ei ole näissä neuvotteluissa edelleenkään sovittu. TOOL on esittänyt useaan kertaan kantanaan OAJ:lle, että tukimaksua ei pidä muuttaa ennen kuin tehtävistä ja TOOLin erityispiirteistä on päästy sopimukseen. T OOL on ilmoittanut kantanaan toistuvasti, että yhteistyötä tulee jatkaa liittymissopimuksen ja olemassa olevan tehtäväjaon mukaisesti, kunnes muusta saadaan yhteisesti sovittua. Tukimaksun suuruuteen ei pitäisi koskea OAJ:n valtuuston päätöksellä ennen kuin neuvottelut saadaan vietyä loppuun. Näkemyksemme ja esityksemme eivät ole käyneet OAJ:lle, vaan järjestö edellyttää, että TOOL alkaa noudattaa OAJ:n syysvaltuuston päätöstä mm. tukimaksun osalta jo tämän vuoden alusta. K oska liikkumavaraa neuvotteluissa ei ole TOOLille juurikaan jätetty ja tulokulma asioiden kehittymiselle on ollut ennakoitavissa, TOOL ehdotti 13.12.2013 OAJ:lle viimeisimmän tuloksettoman neuvottelun jälkeen yhteisen lakimiestyöryhmän perustamista. Työryhmän tarkoituksena olisi ollut selvittää näkemyserojen juridisia seikkoja ja estää riidan syntymistä sekä esittää ratkaisuja toimivalle johdolle. OAJ ei tässäkään kohden kuunnellut TOOLia, vaan yhteistyön nimissä ilmoitti ammattikorkeakouluille, että TOOLin jäsenten jäsenmaksut tilitetään vuonna 2014 OAJ:n jäsenmaksujen keräilytilille. TOOL pyrki estämään tämän lähettämällä perään tiedotteen, jolla vahvistimme TOOLin tilitiedot. Nyt TOOL seuraa jäsenmaksujen kertymistä ja ryhtyy tilanteen vaatimiin toimiin, mikäli jäsentemme jäsenmaksujen tilitToolilainen 1/2014 tämisestä OAJ:n tilille saadaan näyttöä tai vahva epäily. T OOLin jäsenmaksujen perinnästä on sovittu sopimuksella. Jäsenmaksuperintäsopimus on ollut tapana tehdä henkilön liittyessä TOOLiin. Sopimuksella työntekijä on valtuuttanut työnantajan perimään jäsenmaksun suoraan palkasta ja maksamaan sen TOOL ry:lle TOOLin tilille. Kolmannen osapuolen ei pitäisi voida ilman valtuuksia laillisin toimin siirtää sopimusta omiin nimiinsä. TOOL ei ole myöntänyt valtuuk- sia OAJ:lle. OAJ:öön liittymisen suhteen ovat kaikkinensa pian toteutuneet. T OOLin hallitus on tammikuussa 2014 päättänyt, että alamme selvittämään omassa lakimiestyöryhmässä tutkintapyynnön ja siviilikanteen jättämisen perusteita. Pian tiedetään, syntyykö tästä riita. Sittemmin myös yhteisen jäsenrekisteriohjelman käyttö on estetty TOOLin työntekijöiltä. J ärjestöjen välinen luottamus on alkanut rakoilla, ja vuosina 1987 ja -88 esitetyt uhkat T OOLin hallitus pitää OAJ:n päätöstä tukimaksun alentamisesta kohtuuttomana. Vuoteen 2013 saakka eli n. 25 vuotta TOOLin ostamien OAJ-palvelujen kustannusten kehittyminen on noudattanut (lähes vuosittain tarkistettua) euromäärää, joka on sidottu jäsenen palkkakehitykseen. Nyt neljännesvuosisadan kestäneen vakiintuneen käytännön jälkeen TOOL on lähestulkoon pakotettu maksamaan OAJ-pal- veluista n. 1,5 -kertainen summa. TOOLin hallituksen näkemyksen mukaan muutoksissa tulisi pitäytyä kohtuullisuudessa ja muutosten pitäisi perustua vastaavasti ostettujen palvelujen laadun paranemiseen tai kustannusten kasvuun. Kukaan meistä ei toivottavasti hankkisi 25 vuotta käytössä ollutta 400.000 euron arvoista rakennelmaa 600.000 eurolla. Toivottavasti OAJ:ssa ollaan huolissaan myös toolilaisten perillepääsystä. Kenenkään matka ei saisi katketa. Vuokko Peltoniemi Energiataloutta kotitalouksissa U uden vuoden alettua, tehdään tyypillisesti uusia suunnitelmia ja parannuksia elämään. Usein ns. uuden vuoden lupaukset pettävät ennen pitkää, jos niihin ei ole oikeasti sitoutunut ja motivoitunut. Mutta pienilläkin teoilla ja tekemisillä voi olla suurtakin merkitystä. Tavaraähkyä I hminen on usein hamstraaja luonteeltaan, ainakin tuttavapiirini perusteella ja itseni tuntien. Tavaraa kertyy yleensä niin paljon kuin kaappeihin ja laatikoihin huushollissa mahtuu. Ja moni muistaa pula-ajan kokeneitten isovanhempien hokeman: Kyllä aika tavaran kaupitsee eli ei koskaan tiedä milloin jotain tavaraa tulee tarvitsemaan. Joten ei voi heittää menemään! Ja kuinka moni toteuttaa viisasta ohjetta, että jokaista uutta ostettua tavaraa kohti pitää viedä yksi pois? Maksimoipa tavaraähkyn ahdistava tunne katsomalla edes yksi jakso amerikkalaista Himohamstraaja-sarjaa. Se on todella sairasta menoa: talo on niin täynnä kamaa ja roskaa, että siellä on vain kapeita kujia läjien välissä ja tuhoeläimet pitävät siellä pesää. Yäk! Toolilainen 1/2014 Ammattilaisten siivousapua T avaroista kiinnipitäville on olemassa myös ammattiapua tavaroitten karsimiseen. Ammattilainen tulee kotiin ja käydään yhdessä läpi tavaroita. Jos esim. samaan tarkoitukseen käytettäviä vispilöitä on viisi, niin eikö siinä ole vähintään kolme liikaa, jotka joutavat kierrätykseen? Kun tavarapaljous vähenee ja tulee tilaa, on helpompi hengittää ja nähdä tyhjääkin tavaroitten ympärillä. Japanilaisten Feng Shuissa saattaa olla oikeaa ja vapauttavaa ajatusta. Tavara päivässä L uin äskettäin yhden vinkin tavaroitten vähentämiseen eli JOKA PÄIVÄ 1 tavara/esine pois kierrätyslaatikkoon ja vuodessa pääsee eroon 365:stä tilaa vievästä. Toisinkin päin joku on tehnyt: kaikki kamat varastoon, lukuun ottamatta ihan perustavaroita. Sitten saa hakea yhden tavaran varastosta per päivä, jonka huomaa ehdottomasti tarvitsevansa. Ja vähemmälläkin kuuluu tulevan toimeen. Helpompaa kierrätystä J oulun jälkeen rikkinäiset kyntteliköt ja valokaapelit jäävät helposti autotalliin odottamaan kuormaa hyötyjäteasemalle, vaan ei enää, koska sähkö- ja pienelektroniikkaromua voi tätä nykyä kierrättää myös päivittäistavarakaupoissa. Pois nurkista ja mielestä. vesikuutio on pois vesilaskusta. Kannattaa muistaa, että lämpimän veden käyttö kuluttaa myös energiaa. Hana kiinni suihkussa saippuoimisen ajaksi. Turha ja jatkuva veden juoksuttaminen seis. Hammasmuki käyttöön ja säästät 10 l/min. Huoneistokohtaiset vesimittarit auttavat seuraamaan veden kulutusta. Myös vesikalusteiden ikä ja mallit vaikuttavat kulutukseen. Kompostori kartanolle K otitalouksissa voidaan hyödyntää myös omia biojätteitä hankkimalla hyvin eristetyn kompostorin pihalle, joka toimii ympärivuotisesti ja saa vielä palkaksi multaa hyödynnettäväksi puutarhaan. Eikä tarvitse maksaa jätteen kuljetusfirmalle ruoan tähteiden poiskuljettamisesta. Hana kiinni J Patterit pienemmälle ja vaatetta lisää S yksy vaihtui vihdoin talveksi ja lämpimän tarve lisääntyi. Ilmalämpöpumput maksavat itsensä muutamassa vuodessa. Sen sijaan, että patterit käännetään täysille, voi lisätä vaatetusta tarpeen mukaan ja villaista ylle ja villasukat jalkaan. Näin tekee Vuokko okainen viemäristä valunut litra kasvattaa vesilaskua. Suomessa toistaiseksi riittää puhdasta vettä, mutta jokainen säästetty 7 Juhani Kuronen Käytävän äänikentän yksinkertaistettu laskentayhtälö Pitkiin käytäviin ei synny tasaista (diffuusia) äänikenttää. Siksi käytävien äänikenttiä ei voida arvioida yksinkertaisella tilastollisen huoneakustiikan teorialla. Laskenta on tehtävä esimerkiksi akustiseen peilikuvateoriaan perustuvalla tietokoneohjelmalla. Jos esimerkiksi työmaakokouksessa päätös käytävän katon verhoilusta tarvitaan nopeasti, ei työläitä laskentaohjelmia ole aikaa käyttää. Talonrakentajat tarvitsevatkin diffuusittomien äänikenttien laskentaan helppokäyttöisen ”käsityökalun”, jolla voidaan nopeasti ja riittävän tarkasti tutkia esimerkiksi kattoverhoilun vaimennusvaikutusta käytävän äänenpainetasoon. Akustinen peilikuvateoria P itkään käytävään syntyvää diffuusitonta äänikenttää voidaan kuvata akustisella peilikuvateorialla. Teoriaa voidaan havainnollistaa seuraavasti: Ajatellaan pitkää käytävää, jonka katto, lattia ja sivuseinät on tehty peileistä. Päätyseinät ovat mustaa kangasta, joka imee kaiken valon. Jos käytävän poikkileikkauksen keskipisteeseen asetetaan palava kynttilä, synnyttävät käytävän peilit äärettömän määrän kynttilän peilikuvia. Todellinen kynttilä ja sen peilikuvat sijaitsevat käytävän poik- kileikkauksen suuntaisella tasolla. Jos kynttilän tilalle ajatellaan äänilähde, saadaan käytävän vastaanottopisteeseen syntyvä äänenpainetaso laskemalla todellisesta äänilähteestä ja sen kaikista kuvalähteistä vastaanottopisteeseen saapuvat äänenpainetasot yhteen, kuva 1. T arkastellaan pitkää käytävää, jonka poikkileikkaus on (hxl) ja pintojen keskimääräinen äänen heijastuskerroin β. Akustisen peilikuvateorian mukaan on äänilähteestä etäisyydellä a olevan vastaanottopisteen äänen intensiteetti (Kuttruff 1989): I W 4S f f E mn ¦ ¦ mh nl 2 m f n f 2 a2 jossa I on äänen intensiteetti, W on äänilähteen ääniteho, m ja n ovat kuvalähteiden järjestysluvut ja β on pintojen keskimääräinen äänen heijastuskerroin sekä a vastaanottopisteen etäisyys äänilähteestä. Kun käytävä on akustisesti erittäin kova (absorptiokerroin ≤ 0,05), tarvitaan äänikentän vastaanottopisteen tarkkaan laskentaan noin 3,6×105 kuvalähdettä. Jotta vältytään työläältä ja laskenta-aikaa vievältä äärettömältä kaksoissummalausekkeelta, on seuraavassa esityksessä samanarvoiset kuvalähteet yhdistetty ja muokattu jatkuvaksi äänitehoja- kautumaksi. Muokkauksen jälkeen käytävällä olevan vastaanottopisteen äänenpainetaso saadaan integroimalla jatkuvan äänitehojakautuman yli. Suorakaiteen muotoisen käytävän muunto neliön muotoiseksi S uorakulmaisen suuntaissärmiön muotoisen käytävän (hxl) kuvalähteet voidaan laskennassa korvata neliön muotoisen käytävän symmetrisillä kuvalähteillä aiheuttamatta lopputulokseen liian suurta virhettä, jos alkuperäisen käytävän poikkileikkauksen suuremman dimension suhde pie- Kuva 3. Lappeenrannan teknisen yliopiston kirjaston käytävä. 8 Toolilainen 1/2014 Kuva 1. Todellinen äänilähde (W) ja samanarvoiset kuvalähteet (Wβn), kun n= 1, 2, 3. nempään on enintään 1,5. Korvaavan neliönmuotoisen käytävän sivun pituus on Ho=√hxl. Käytävän poikkileikkauksen keskipisteessä sijaitsevan todellisen äänilähteen (W) kuvalähteet ovat muotoa Wβn, jossa W on todellisen äänilähteen teho, β on pintojen keskimääräinen heijastuskerroin ja n kuvalähteen järjestysnumero, joka ilmoittaa äänisäteen heijastusten lukumäärän. Kun kertaluku n kasvaa kohti ääretöntä, lähestyy todellisesta äänilähteestä laskettujen samanarvoisten kuvalähteiden etäisyyksien keskiarvon ja vastaavan koordinaattiakselilla olevan kuvalähteen etäisyyden suhde arvoa 0,8. Kuvalähteiden siirto koordinaattiakselille P oikkileikkaukseltaan neliönmuotoisen käytävän kaksiulotteisen kuvalähdeavaruuden kuvalähteet on mahdollista liian suurta virhettä aiheuttamatta siirtää koordinaattiakselille diskreetiksi kuvalähdejonoksi, kuva 2. Tehdään seuraava yksinkertaistus. Siirretään koordinaattiakse- Toolilainen 4/2013 leilla todellisesta äänilähteestä etäisyydellä nHo olevat kertaluvun n kuvalähteet sekä näiden kuvalähteiden kautta piirretyn neliön kehällä olevat samanarvoiset kuvalähteet koordinaattiakselille, etäisyydelle 0,8nHo todellisesta äänilähteestä. Kuvalähteistä, jotka ovat etäisyydellä H=0,8Ho toisistaan, muodostuu koordinaattiakselille suppeneva geometrinen pistelähteiden sarja, jonka summa on S 4WE (1 E ) 2 Diskreetin kuvalähdejonon muunto jatkuvaksi äänitehojakautumaksi D iskreetti kuvalähdejono voidaan edelleen muuntaa jatkuvaksi äänitehojakautumaksi, jakamalla jokaisen kuvalähteen ääniteho matkalle H, (Rathe 1969). Äänitehojakautuma saadaan nyt muotoon x y BxE H Kertoimen B määrittelemiseksi äänitehokäyrä integroidaan arvosta x=0 arvoon x=8. Tehokäyrän ja positiivisen koordinaattiakselin väliin jäävän pinta-alan on oltava yhtä suuri, kuin kuvalähteiden äänitehosumma S. Integroinnin jälkeen lopulliseksi äänitehokäyräksi saadaan: y 4WE ln E H 2 1 E 2 2 x ( xE H ) Vastaanottopisteen äänenpainetason numeerinen ratkaisu NUMO Lasketaan aluksi kuvalähteiden synnyttämä äänen intensiteetti vastaanottopisteessä O, joka on käytävän suuntaisella z-akselilla etäisyydellä a todellisesta äänilähteestä. Tarkastellaan äänitehokäyrän alkiota dx, joka on etäisyydellä r vastaanottopisteestä, kuva 2. Alkion dx ääniteho on: x Alkion synnyttämä äänen intensiteetti vastaanottopisteessä O voidaan laskea yhtälöstä: x H I dx BxE e mr dx 4Sr 2 Tekijä e-mr kuvaa ilman vaimennusta, (Hemilä et al. 1991). Yhtälössä m on ilman vaimennuskerroin ja r on äänisäteen kulkema matka. Tehdään muuttujan vaihdos. Vaihdetaan muuttujaksi kulma Ø. Otetaan huomioon myös todellisesta äänilähteestä vastaanottopisteeseen O suoraan tullut äänen intensiteetti. Vastaanottopisteen kokonaisintensiteetti etäisyydellä a äänilähteestä on tällöin: S I We ma B 2 tan(T ) E 4Sa 2 4S ³0 a tan(T ) H e ma 1 tan 2 (T ) dT Sijoitetaan yhtälöön tekijä B ja sievennetään lauseketta. Vapaassa äänikentässä äänen intensiteettitaso on yhtä suuri kuin äänenpainetaso. Intensiteettitason ja äänitehotason määritelmien perustella voidaan kirjoittaa. dW = BxE H dx 9 Lähteet: Hemilä, S., Utriainen, J. (1991): Värähtelyt ja aallot. Otatieto 878, Hämeenlinna 1991. Kuronen, J. (2013): Jatkuvan äänitehojakautuman algoritmi pitkien käytävien äänikenttien mallintamiseen. Väitöstutkimus, Lappeenrannan teknillinen yliopisto 2013, Lappeenranta. Kuttruff, H. (1989): Stationäre Schallausbreitung in Langräumen. Acustica, Vol. 69 (1989), 53-62. Rathe, E.J. (1969): Note on Two Common Problems of Sound Propagation. J. Sound Vib. (1969) 10(3), 472–479. Kuva 2. Kuvalähdejonon muuntaminen jatkuvaksi äänitehojakautumaksi. Lp ª « e ma 4 E (ln E ) 2 LW 11 10 lg « 2 2 H (1 E ) 2 « a ¬ § S2 a tan(T ) ¨ ma ¨ ³ tan(T ) E H e ¨0 © 1 tan 2 (T ) ·º ¸» dT ¸» (8) ¸» ¹¼ Yhtälö 8 ilmoittaa äänenpainetason käytävän vastaanottopisteessä, joka on etäisyydellä a todellisesta äänilähteestä. Sisin sulkulauseke voidaan ratkaista esimerkiksi taulukkolaskentaohjelmalla tai numeerisen integrointiin pystyvällä taskulaskimella. Diffuusittoman äänikentän yhtälö (8) on lähes yhtä yksinkertainen kuin tilastollisen huoneakustiikan perusyhtälö (9), jolla voidaan laskea äänenpainetaso diffuusissa äänikentässä. Lp § Q 4(1 D ) LW 10 lg¨¨ 2 S 4 a D S 4mV © Lp LW Q a S V ã m H β äänenpainetaso vastaanottopisteessä etäisyydellä a äänilähteestä (dB) äänilähteen äänitehotaso (dB) äänilähteen suuntatekijä vastaanottopisteen etäisyys äänilähteestä (m) tilan vaipan ala (m2) tilavuus (m3) tilan keskimääräinen absorptiokerroin ilman vaimennuskerroin (m-1) kuvalähteiden välinen etäisyys (m) pintojen keskimääräinen heijastuskerroin · ¸ ¸ ¹ Tulokset Kuvassa 4 on esitetty Lappeenrannan teknillisen yliopiston kirjaston käytävällä mitatut A-äänitasot sekä kaupallisella AKURI-ohjelmalla, tilastollisella huoneakustiikan yhtälöllä (9) sekä johdetulla NUMO-yhtälöllä (8) saadut arvot. Kuvasta havaitaan, että NUMO-yhtälöllä lasketut arvot vastasivat erittäin hyvin mitattuja sekä tarkalla AKURI-ohjelmalla laskettuja arvoja. Tilastollisen huoneakustiikan yhtälön tulokset poikkesivat mitatuista, koska käytävään ei synny teorian olettamaa diffuusia äänikenttää. Lisätietoja: [email protected] 10 Kuva 4. Kirjaston käytävän mitatut ja lasketut A-äänitasot. Toolilainen 1/2014 Tiina Sola-Jalli Kollega työpöytänsä ääressä MIRKA AIRESVUO Toolilaisen uusi päätoimittaja Kollegat Mirkasta: analyyttinen, tehokas, tyylikäs ja luotettava. Syntymäaika ja -paikka: 20.2.1962 Joensuu. Asuinpaikka ja -tapa: 50-vuotias omakotitalo Lappeenrannassa. Onneksi mieheni on rakennusmestari, joten puramme milloin seinää, milloin lattiaa eli voisi sanoa, että remontoinnista on tullut harrastus. On mielenkiintoista nähdä, mitä mistäkin löytyy; esimerkiksi lattian alle timpuri oli piilottanut tupakka-askin, Vinetto-pullon ja vuoden -65 pennin. Perhe: Aviopuoliso ja yhteensä 7 lasta. Meidän kanssamme asuu tyttäreni Elsa ja poikani Eetu. Koulutus: Filosofian maisteri Helsingin yliopistosta 1988 ja filosofian lisensiaatti Jyväskylän yliopistosta 2001. Ammatti ja toimipaikka: Suomen kielen lehtori, Saimaan AMK Kuvaile nykyistä työtäsi. Opetan insinööriopiskelijoille suullista ja kirjallista viestintää, tarkastan opinnäytetöiden kieliasun sekä kypsyysnäytteet. Työnkuvaan on uutena tullut suomen kielen opettaminen ulkomaalaisille. sitten otin virkavapaata ja virkistäydyin sanomalehdessä. Mikä oli haaveammattisi pikkutyttönä? Kampaaja. Vietin lapsuuteni Hulda-mummon parturi-kampaamossa. Toimittajaurasi mieleenpainuvin haastattelu? Milloin ja missä se tapahtui? Nuorena kesätoimittajana aikamoisen salapoliisityön ansiosta löysin ainoana suomalaistoimittajana kirjailija John Updiken lomapiilostaan Savonlinnasta. USA:han palattuaan hän kirjoitti matkastaan New Yorkeriin. Artikkelissa hän kertoi, ettei ollut viihtynyt Suomessa ja että hän oli tuntenut olonsa kotoisaksi vain kaksi kertaa: nuoren Ingrid Bergmanin näköisen toimittajan haastattelussa ja päästyään vihdoin Helsingissä McDonald´siin. Kuvaajana sillä keikalla muuten oli nykyinen rehtori Anneli Pirttilä! Myimme jutun aika moneen lehteen. Ainutlaatuisia kokemuksia ovat myös olleet Dustin Hoffmanin haastattelu Lontoossa ja presidentti Koiviston itsenäisyyspäivän vastaanotto. Sinulla on toimittajatausta. Kertoisitko siitä? Opiskeluaikana työskentelin kesätoimittajana kaupunkilehdessä, ja graduvaiheessa sain vakipaikan Annasta. Kymmenisen vuotta Mikä kirja on yöpöydälläsi juuri nyt? Luen joka ilta dekkareita mutta juuri nyt poikkeuksellisesti norjalaista huumoria: Magne Hovdenin Viisuviikingit. Mikä on työssäsi mukavaa? Se, kun opiskelija oivaltaa, että viestintätaidot ovat olennainen osa insinöörin ammattitaitoa. Tällöin palautteessa lukee esimerkiksi: ”Opin paljon tärkeitä asioita, joita voin varmasti hyödyntää työelämässä.” Entä työsi stressitekijät? Opinnäytetyösuma, joka yleensä ajoittuu kevääseen. Luen oppareita mielelläni mutta silmät eivät kestä liikaa kerralla. Toolilainen 1/2014 Olet hyvän ruuan ystävä. Tämän hetken lempiruokasi ja -juomasi? Grillataan pöydässä Raclettegrillillä hetken pakasteessa olleita ohueksi siivutettuja, hyvin marinoituja naudanpaistisuikaleita ja porkkana- ja kukkakaaliviipaleita, samalla paistetaan grillissä maukkaita juustoannoksia, jotka sulaneena kipataan rosmariiniperunapuolikkaiden päälle. Juomaksi täyteläistä punaviiniä. Millaista musiikkia kuuntelet? Radio Rock tai Radio City. Mitä yleensä teet työpäivän jälkeen? Lähden Minni-koiran kanssa lenkille. Mitä hajuvettä käytät? Flower by Kenzo Eau de Toilette. Pikkupaheesi? Haen joka aamu Kielikeskuksen automaatista Cafe Latten, vaikka siitä tulee hiki. Olet energinen ja positiivinen. Mikä on mottosi? Elämä on mielenkiintoista! Näin ajattelen, oli kyse sitten pelottavista tai iloisista asioista. Minkälaisia ajatuksia sinulla on uudesta pestistäsi Toolilaisen päätoimittajana? Mikä motivoi sinua kirjoittamaan ja hankkimaan juttuja? Haluan, että Toolilaisessa on kaikenlaisia juttuja kaikkien Suomen ammattikorkeakoulujen tekniikan ja liikenteen aloilta. Meitä on toimituskunnassa vain neljä vakituista jäsentä ja tiedämme vain omien oppilaitostemme asiat. Niinpä, jotta eri ammattikorkeakoulujen hyvät käytänteet, kiinnostavat hankkeet ja innovaatiot saadaan kollegoiden tietoon ympäri Suomen, toivonkin, että toolilaiset ottaisivat yhteyttä minuun, toimitussihteeriin tai keneen tahansa toimituskunnan jäseneen, niin varataan lehdestä tila artikkelille! Liian korkeaa kynnystä ei pidä pelätä; kaikki tekstit viimeistellään ennen painoon lähettämistä, kuten lehden toisella aukeamalla todetaan: ”Toimitus pidättää itsellään oikeuden muutoksiin.” Tärkeintä on saada juttuja ympäri Suomea kaikkien toolilaisten luettavaksi. Juttujen kirjoittaminen on mielenkiintoista, samoin niiden lukeminen. 11 Kauko Kallio Eko-talon teko Koska jokainen tarvitsee kodin, rakentaminen on ihmisille aika oleellinen juttu. Asumisessa energian käyttö on suurin kustannus. Kysyimme Oulun kaupungin rakennusivalvonnan laatupäälliköltä, Seppälän Pekal-ta, miten energiapihi talo tehdään. Kysyttiin vähän muutakin aiheeseen liittyvää keskustelun lomassa. Ja näin Pekka vastasi. Mitä tarkoittaa matalaenergiatalo kansanomaisesti kerrottuna ja miksi niitä halutaan rakentaa? Edellisissä määräyksissä matalaenergiataso määriteltiin tarkalleen: rakennuksen lämpöhäviö on < 85% määräysten vähimmäistasoista. Nykyisissä määräyksissä matalaenergia -määrite pohjautuu käyttöön otettuun E-lukuun, joka sisältää rakennuksen erienergiatarpeen lisäksi käytetyn energiaympäristöystävällisyyden. Yleensä matalaenergialla ymmärretään määräysten minimitasoa 25 % alhaisempi E-luku. Rakennuttajien energiatehokkuus valinnat perustuvat sekä ekonomisiin että ekologisiin näkökantoihin. Viestimme on selkeä: Säästä luontoa ja rahaa! Mitä sitten tarkoittaa nollaenergiatalo myös kansanomaisesti? Määräykset eivät passiivi- ja nollaenergiatasoa tunne, mutta tutkijoiden esittäminen akateemisten arvailujen mukaan lähes nollaenergiataso saavutetaan kun E-luku on < 35…60, kun määräysten vähimmäistason E-luku tyypillisesti vaihtelee talon lämmitettävästä nettopinta-alasta riippuen välillä 140…200. Passiivitalon määrite perustuu 12 Tukholmaan rakennetaan Ruotsin korkeinta 77-kerroksista kerroksista puukerrostaloa ja se suojataan hissillä nousevalla suoja suojatteltalla. lt ll Rakennuselementit R k l tit puretaan t rekkakuormasta kk k t siltanosturilla ilt t ill teltan t lt sisällä. i ällä Työmaavaiheessa Tö ih kuivaketju k i k tj eii katkea. Voisiko tällainen suojausjärjestelmä olla käytössä myös Suomessa? Kuva Pekka Seppälä. saksalaisen Passivihaus Institut -määritteeseen, minkä suora soveltaminen Suomen olosuhteisiin on melko ankaraa. Pohjoismaissa on luotu oma suositus passiivitalolle. Lämmitys- ja jäähdytysenergian tarve < 20…35 kWh/m2/v, ulkovaipan ilmanpitävyys <0,6 1/h ja primäärienergian tarve alle 130…140 kWh/m2/v. Pienimmät luvut koskevat Etelä-Suomea ja suurimmat Pohjois-Suomea. Onko se realistinen tavoite Suomessa ja mistä malli? Vaatiiko nollaenergiatalo jotakin uutta ja erilaista energia-, tariffi- tai säätöpolitiikkaa vai pannaanko vain ”enemmän villaa seiniin”? Mielestäni ei ole taloudellisesti realistista rakentaa Suomeen tänä päivänä lähes nollaenergiataloja. Mutta me voimme tehdä taloja, joissa on muuntojoustavuus, ”tuunattavuus”, lähes nollaenergiatasolle. Malleja löytyy esim. Saksasta ja Ruotsista. Energian verkkoon syöttötariffin käyttöönotto selvästi nopeuttaisi nollaenergiarakentamista. Toinen tärkeä kehityspolku on aurinko ja muiden ns. uudisenergioiden varastointi. Nyt uutisoitu aurinkoenergian muuntaminen kaasuksi on suuri mahdollisuus parantaa uudistuvien energioiden hyödyntämismahdollisuuksia. Nykylähtökohdista pientalon aurinkosähkön hyödyntämismahdollisuus on hyvin rajallinen, kun mitoituskuormana on talon sähkön peruskuorma 250…400 W. Jos asennetaan esim 6 kWp aurinkosähköjärjestelmä, niin vain reilut 10 % ko. tuotosta voidaan hyödyntää talossa ja loput myydään 1…5 c/kWh, kesäajan pörssihinnalla verkkoon. Valitettavasti saavutettu vuosituotto jää pienemmäksi kuin investoinnin korkomeno vuodessa, ts. takaisinmaksuaika nykyehdoilla on ääretön. Miten paljon enemmän nollaenergiatalo maksaa kuin nk. tavallinen nykytalo? Kuinka kauan taloa pitää asua, jotta hintaero saadaan takaisin alentuneiden energiakustannusten muodossa? Onko joitakin muita kustannuksia, joista etua tulee ja syntyykö kustannuksia, joista etu kaventuu? Lähes nollaenergiatalon takaisinmaksuaika on todella pitkä, joskus pitempi kuin talon elinkaari. Suositeltavaa on investoida kustannustehokkaaseen, lämpöhäviötasoltaan ja E-luvultaan alle 70% määräysten vähimmäistasosta olevaan taloon ja varmistaa, että talossa on tuunausmahdollisuus lähes nollaenergiatasolle myöhemmin tekniikan halpuessa. Tällöin pientalon perusinvestoin- ti voisi olla n 2…3000 € ja takaisinmaksuaika jopa alle 5 vuotta. Tuunatun nollaenergiatalon hinta määräytyy tekniikan hintakehityksestä, joka määrittelee tuunauksen ajankohdan – 5, 10 vai 15 vuotta eteenpäin! Paremman energiatehokkuuden tavoittelussa lisäinvestoinnit pitää osata kohdistaa tehokkaimpiin paikkoihin. Energia-arkkitehtuuri luo perustan talon energiatehokkuudelle. Tilankäytön tehokkuus, varjostukset, massan muoto ja materiaalivalinnat vaikuttavat rakennuksen energiatehokkuuteen ja hiilijalanjälkeen. Talotekniikalla on suuri merkitys energiatehokkuuden parantamisessa. Ilmanvaihdon lämmön talteenotto ja sähkönkulutus sekä energialähteen ja lämmitysjärjestelmän vaikuttavat osaltaan lopputulokseen. Talon rakenteissa tulee panostaa oikeisiin kohtiin. Seinän eristepaksuuden kasvattaminen yli 300 mm ei yleensä ole kustannustehokasta. Yläpohjassa eristepaksuutta on kustannustehokasta kasvattaa jopa 600 mm. Ikkunoissa ja ovissa optimi u-arvot ovat noin 0,7..0,8 luokkaa. Ulkovaipan ilmatiiveys on yksi kustannustehokkaimmista toimenpiteistä. Tavoiteltava ilmanpitävyys q50 voisi olla < 0,6 1/h. Toolilainen 1/2014 Rakentamista säätelevät määräykset eivät ole kirveenhakattuja lopullisia totuuksia. Mitä nopeammin halutaan muutoksia esim. energiatehokkuudessa, sitä nopeammassa tahdissa tulee määräyksiä päivittää. Kuitenkin on muistettava, että määräykset ovat vain vähimmäistason perälauta. Parempaa laatua saa tehdä ja se on myös pääsääntöisesti järkevää. Suuri haaste on suunnittelun ja toteutuksen osaaminen. Materiaali ja laiteteollisuudelle muutosvauhti on myös suuri haaste ja mahdollisuus. Onko mahdollista, että jatkuvasti kasvavien katto- ja seinärakenteiden ja eristyspaksuuksien kautta rakennusten homevaarat kasvavat? Onko olemassa patenttiratkaisua, joilla homeongelmat saadaan kuriin? Onko huono suunnittelu, vastuuton rakentaminen vai puutteellinen valvonta suurin syntipukki em. pulmiin? Homevaurioita voi syntyä, jos eristepaksuuksia kasvatetaan aivan yltiöpäisesti. Lisäksi tilannetta pahentaa, jos rakenneratkaisut eivät ole rakennusfysikaalisesti toimivia tai jos rakenteen annetaan kastua rakennusvaiheessa tai jos rakennusta käytetään ja huolletaan väärin. Kuivaketjun katkeamiseen on monia syitä, jotka vaihtelevat hankekohtaisesti. Jokainen edellä olevista voi aiheuttaa kosteusongelman. Kysymyksen listan alkupäähän voisi lisätä laadukkaan tilaamisen (sitä saa mitä tilaa!) ja loppupäähän rakennuksen huollon ja käytön. Koko ketjun heikoin lenkki määrittää lopullisen laadun. kin asiassa. Suomessa kasvaa ennätysmäärä puuta, mutta puukerrostaloja tehdään paljon vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa. Miksi? Eikö niitä osata suunnitella vai ovatko ne kalliimpia? Vai onko betoniteollisuus jarrumiehenä/määräilijän asemassa? Suomessa todella tehdään hyvin vähän puukerrostaloja. Syitä on varmaan monia. On totuttu tekemään betonista kerrostaloja. On kehittynyt tehokas betonielementtiteollisuus. Suunnittelijat ja työmaahenkilökunta on koulutettu suunnittelemaan ja tekemään taloja, joiden toteutukseen betoni soveltuu paremmin kuin puu. Puurakentamisen tuotteistamisessa on vielä kehitettävää. Viime vuosina on kehitetty puupohjaisia tuotejärjestelmiä, jotka parantavat puurakentamisen kilpailukykyä. Kun määräyksiin tulee energiatehokkuuden rinnalle hiilitehokkuus ja resurssitehokkuus, niin uskoisin materiaalien välisen kilpailun tasoittuvan suhteessa nykyhetkeen. Kaavoituksella ei pitäisi suosia mitään rakennusmateriaalia erityisesti, tuotteen hyvyys ja kilpailukyky tulee ratkaista voittajat. Rakentamisen laatu on kovin kirjavaa ja rakennusvirheistä on vaikea saada korvauksia monista syistä. Onko aika määrätä viranomaistaholta, että jokaisen rakentajan tulee asettaa takuuaikainen vakuus jokaiselle rakentamalleen kohteelle teollisuuden rakentamisen tapaan? Joku on jossakin tällaisen heittänyt ilmaan. Jo nykyään edellytetään asuntokauppalain mukainen rakennusaikainen ja takuuaikainen vakuus. Lisäksi edellytetään ns. suorituskyvyttömyysvakuus, jonka olemassaolon varmentaa rakennustarkastus valituskokouksessa. Varmaan kehittämistä on tässä- Onko suunnittelussa riittävät määräykset, standardit ja säännöt olemassa? Vai saako suunnittelija sooloilla? Tulevaisuuden talon laatupolku Energiankulutusta voidaan pienentää huomioimalla valintoja seuraavan laatupolun mukaisesti. Valintoja ei tule tehdä kosteudenkestävyyden ja sisäilmaston kustannuksella! Ylläpito n se lo p Rakenteet ja U-arvot ilmanpitävyys ää nt yy materiaali ok pu tu l takaisinmaksuaika taloautomaatio hybridit oma aktiivisuus uusiutuvat energiat la at u pa Talotekninen suunnittelu ja energiamuotojen valinta av iis a varjostukset muuntojoustavuus us aurinkoenergia Tontin valinta muoto koko En e rg i suuntaukset lis Energia--arkkitehtuuri tilatehokkuus massoittelu ra ne e hallittu käyttö huolto ilmansuunnat PERUSTANA ENERGIAVIISAAT MAANHANKINTA, KAAVOITUS JA YHDYSKUNTARAKENNE Mitä kohentaisit/muuttaisit rakennusalan koulutuksessa Suomessa? Koulutuksen suuri haaste on rakentamiseen kohdistuvat ympäristöpäästövaatimukset ja energiatehokkuuden parantaminen. 35 vuoteen ei ole tapahtunut niin suuria muutoksia tällä alalla, mitä nyt on tapahtunut ja tulee tapahtumaan lähivuosina. Koulutuksen haasteena on pysyä opetuksessa kehityksen mukana ja pystyä kouluttamaan osaajia tulevaisuuden tarpeisiin. Tulevaisuuden osaajien tulee hallita perinteisten insinööritaitojen lisäksi yhä paremmin esim. rakennusfysiikkaa ja energialaskentaa. Tiimityöskentelytaitoja rakennuttamisen, arkkitehtuurin, rakennesuunnittelun ja talotekniikan, työmaan sekä loppukäyttäjän välillä tulee oppia nykyistä enemmän. Pientaloissa energia-asiat ovat kovasti pinnalla keskusteluissa ja lehdissä. Kuinka liikekiinteistöjen energia-asiat makaavat? Kiinnitetäänkö niihin huomiota eri tavalla? Rakennetaanko niistä matalaenergiataloja tai nollaenergiaratkaisuja? Pientalojen energiatehokkuuskonseptit poikkeavat selkeästi liike- ja toimistorakennusten konsepteista, joissa talotekniikan ja automaation merkitys korostuu enemmän kuin asunnoissa. Esimerkiksi kauppakeskuksissa kylmälaitteiden energiantarve voi olla samaa suuruusluokkaa kuin lämmitys. Järkevästi ohjaamalla voidaan kylmälaitteiden tuottama hukkalämpö hyödyntää lämmitykseen. Toimistotiloissa tietokoneiden ja muiden laitteiden sekä valaistuksen ja jäähdytyksen osuus energiankulutuksesta on suuri. Niistä syntyvä hukkalämmön hyödyntäminen vaikuttaa merkittävästi rakennuksen lopulliseen energiatehokkuuteen. Liike- ja toimistorakennuksissa mietitään myös ns. lähes nollaenergiaratkaisuja. Tehokkaimmat toimenpiteet kohdistuvat edellä kuvattaviin talo- ja automaatioteknisiin ratkaisuihin. Ulkovaipan ilmanpitävyydellä on suuri vaikutus lopputulokseen, mutta ulkovaipan lämmöneristykselle ei ole niin suurta merkitystä mitä sillä on pientalotuotannossa. Rakennusvalvonta Toolilainen 1/2014 13 Äänestä toolilaisia OAJ:n valtuustoon! Ennakkoäänestys netissä 12.-23.2.2014: www.oaj.fi Uurnavaalit oppilaitoksissa 24.-25.3.2014 Miksi jokaisen toolilaisen kannattaa äänestää SKO/LEO/TOOL-vaaliliittoon kuuluvaa ehdokasta? Syy on se, että tämän vaaliliiton saamien äänien perusteella ratkeaa, kuinka monta paikkaa vaaliliiton ehdokkaat saavat OAJ:n ammatillisen opetuksen kiintiöstä. Kiintiössä on 33 paikkaa. Miksi on tärkeää, että TOOLin edustaja tai edustajia valitaan valtuustoon? On äärimmäisen tärkeää, että Suomen ammattikorkeakoulujen tekniikan ja liikenteen alan näkemykset tulevat esiin OAJ:n valtuustossa, koska siellä tehdään linjauksia tulo- ja palkkapolitiikasta sekä koulutuspolitiikasta. TOOLin jäsenyhdistysten kannattaa olla aktiivisia sekä ennakkoäänestyksen että uurnavaalin aikaan. Uurnavaalit ovat oppilaitoksissa 24.-25.3.2014. TOOL tulee palkitsemaan yhdistyksiä korkeasta äänestysaktiivisuudesta. SKO/LEO/TOOL -vaaliliiton ehdokkaat OAJ:n valtuustovaalissa 2014 Repo Pasi Hietalahti Lauri Jyväskylä Fysiikan lehtori Jyväskylän ammattikorkeakoulu Sähkövoimatekniikan lehtori Tampereen ammattikorkeakoulu Tarmokasta Toolilaista edunvalvontaa. Monivuotisella puheenjohtajakaudellani Tool Tampere ry:ssä ja pitkällä työurallani olen oppinut, että työelämä on välillä erittäin raadollista, kylmää ja kuluttavaa. Hankalia tilanteita varten tarvitaan vahva ammattiyhdistys jäsentensä tueksi tiukkoihin tilanteisiin. Omaan paljon kokemusta yhteisten asíoiden hoitamisesta niin omassa työyhteisössä, paikallistoiminnassa, alueellisesti kuin valtakunnallisestikin. Kuitenkin tuore valinta valtuustoon. En haihattele, mutta visioin ja toteutan. Pidän paineesta, kantti kestää ja seison sakkini edessä. Lindfors Kirsi Varteva Jarno Loppi Insinööri (ylempi amk) Päätoiminen tuntiopettaja Hämeen ammattikorkeakoulu Pitkä kokemus insinöörikouluttajana ja edunvalvonnassa paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti antaa näkökulmaa myös OAJ-valtuustotyöhön. Tasa-arvoiset työn tekemisen edellytykset pitää taata. Työsuojeluvaltuutettuna haluan kehittää palkkauksen ja työehtojen lisäksi jaksamiseen liittyviä ratkaisuja. Toimin tehokkaasti paineenkin alla, olen yhteistyökykyinen, mutta kuvia en kumarra. Tekn. Lis. Sähkötekniikan yliopettaja Metropolia ammattikorkeakoulu oy, Helsinki Olen aktiivisesti mukana paikallisessa edunvalvonnassa ja pyrin vaikuttamaan asioihin myös koko Suomen tasolla. Hyvin pitkä kokemus opettajana insinöörikoulutuksessa, mutta OAJ valtuustoon toisin tuoretta, rohkeata verta. Ryhdyn rivakasti asioihin ja en epäröi puuttua haasteisiin. Olen positiivinen ja puristusta kovastikin kestävä lujayksilö. Östman Leif Muistathan äänestää! Maxmo Överlärare i byggteknik Yrkeshögskolan Novia Äänesi on tärkeä! Viktigt att TOOL:s röst hörs i OAJ. Tärkeä että TOOL:in ääni kuuluu OAJ:ssa. 14 Toolilainen 1/2014 Kari Kallioharju, lehtori Tampereen ammattikorkeakoulu / Talotekniikka Valaistuksen energiatehokkuus Suomessa ja maailmalla Valaistus kuluttaa noin viidenneksen maapallon sähköenergiasta, mutta sen energiansäästöpotentiaali on merkittävä. Suurimmat energiansäästöt saavutetaan energiatehokkailla lamppu- ja valaisinvalinnoilla ja tarpeenmukaisella ohjauksella. Esimerkiksi hehkulamppujen poistuminen markkinoilta on puolittanut kotitalouksien sähköenergian kulutuksen muutaman viime vuoden aikana. Parantuvan energiatalouden lisäksi uusi valaistustekniikka takaa yleensä aina laadultaan paremman valaistusratkaisun. K einovaloa pidetään maailmanlaajuisesti kehityksen mittarina, joka on nyky-yhteiskunnan toiminnan kannalta elinehto. Koska keinovaloa alkaa löytyä jo lähes maapallon joka kolkasta, kuluttaa se myös merkittävän määrän energiaa - kokonaisuudessaan noin viidennes maapallon sähköenergiasta kuluu valaistukseen (kuva 1.). Meillä Suomessa valaistukseen kuluu energiaa vielä keskimääräistäkin enemmän. Esimerkiksi sairaaloissa ja muissa kiinteistöissä, joissa valaistus on merkittävässä roolissa, saattaa valaistus haukata jopa yli 50 prosenttia vuosittaisesta sähköenergiasta. Kulutus on laskenut V oimassa olevat rakentamismääräyksemme eivät juuri kannusta tai ohjaa modernin ja energiatehokkaan valaistuksen suunnitteluun ja toteutukseen, mutta yleisellä tasolla viimeisen vuosikymmenen aikana kiristyneet energiatehokkuusvaatimukset ja kuluttajien muuttuneet asenteet ovat kuitenkin vaikuttaneet valaistuksen energiankulutukseen - kulutus on selvästi laskenut. Kotitalouksissa jo pelkkien hehkulamppujen vaihtuminen energiatehokkaampiin lampputyyppeihin on puolittanut kotitalouksien valaistukseen kuluvan sähköenergian määrän muutaman viime vuoden aikana. Kodin valaistuksen kuluttama sähköenergian osuus on nykyisellään enää alle 10 prosenttia kodin kokonaissähköenergiankulutuksesta. Tarpeenmukainen valaistuksenohjaus N ykyisessä rakennuskannassamme käytössä ole- Toolilainen 1/2014 van valaistuksen energiansäästöpotentiaali on hyvin merkittävä, tyypillistä vanhaa kiinteistöä saneerattaessa valaistus- ja ohjaustekniikan uusimisella voidaan parhaimmillaan saavuttaa valaistuksen kohdalla jopa yli 80 prosentin sähköenergiansäästö. Energiatehokkuutta parannettaessa kohteeseen valittava lamppu- ja valaisintekniikka on merkittävässä roolissa, mutta vielä tärkeämpää on toteuttaa kohteeseen tarpeenmukainen valaistuksenohjaus. Valaisin- ja lampputekniikan uusimisella voidaan saavuttaa yleensä noin 30 prosentin säästöt, loput energiansäästöstä - noin 20 - 50 prosenttia - saavutetaan ohjauksen, eli muun muassa valaistuksen säädön ja automatisoinnin avulla. Valaistuksen energiatehokkuuteen voidaan vaikuttaa myös muun muassa valaisinten sijoittelulla ja valaistavien tilojen pintamateriaalivalinnoilla. LED- ja energiansäästölamput K uten jo aiemmin mainittiin, voidaan valaistuksen energiatehokkuutta kotona parantaa esimerkiksi vaihtamalla vanhojen hehku- ja halogeenilamppujen tilalle energiataloudellisempia LED- ja energiansäästölamppuja. LED- ja energiansäästölamppujen ominaisuudet ovat nykyisellään melko yhteneviä sekä energiankulutuksen että valon laadun osalta. Muita ominaisuuksia tarkasteltaessa LEDit sopivat paremmin kylmään ympäristöön ja tiloihin, joissa valojen pitää syttyä heti täyteen valotehoon tai joissa valoja sytytellään usein. Energiansäästölamppu ei toimi kylmässä juuri lainkaan, ei kestä jatkuvaa sytyttelyä ja syttyy muutenkin hitaasti, mutta on ny- kyisellään usein vielä LED-lamppua edullisempi vaihtoehto. J os kodin valaistuksen energiatehokkuutta halutaan parantaa valaistustasoa säätämällä, tulee sekä LED-lamppujen että energiansäästölamppujen kohdalla huomioida, että lamppujen tulee olla himmennettäviä - himmennettävyys on erillinen ominaisuus, joka on kirjattu lisämerkinnällä lamppupakkaukseen. Päivänvaloa unohtamatta V alaistuksen energiatehokkuutta parannettaessa on tärkeä ymmärtää, ettei energiatehokkuutta saa koskaan parantaa näköergonomian, terveyden tai turvallisuuden kustannuksella. Valaistuksen energiatehokkuutta kasvatettaessa tulee kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, että valon määrä, väri ja värintoisto säilyvät ennallaan tai vähintäänkin riittävän hyvinä. Energiatehokkuutta pohditta- essa tulee huomioida myös päivänvalon hyödyntämisen tehostamismahdollisuudet. Päivänvalo on ilmaista ja sen vaikutukset sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnillemme ovat kiistattomia. Päivänvalo muun muassa pitää mielemme virkeänä ja sisäisen kellomme tahdissa. Päivisin ikkunoista tulevaa valoa kannattaa siis hyödyntää mahdollisuuksien mukaan. K uten voidaan havaita, on valaistuksen energiatehokkuus monien tekijöiden summa. Valaistustekniikka on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kehittynyt merkittävästi ja nykyiset energiatehokkuusvaatimukset ohjaavat valaistusta ja valaistuksen energiankulutusta terveellä tavalla oikeaan suuntaan. Valaistuksen kohdalla kannattaa vielä pitää mielessä, että hankittaessa uusi, energiatehokas valaistus, on se yleensä myös laadullisesti parempi ja elinkaarikustannuksiltaan edullisempi kuin vanha ratkaisu. Maapallon sähköenergiankulutuksen jakautuminen. Kuva 1. Valaistus kuluttaa noin viidenneksen maapallon sähköenergiasta. 15 Timo Sihvo teksti ja kuvat Yrittäjyysoppia aurinkoautokatoksesta Tomi Paajanen katkaisemassa syöksytorvea oikeaan mittaansa. R akennusalan työllisyystilanne ei ole kovin hyvä, ei edes Kaakonkulmalla huolimatta useista itäturistien ostovoimaan perustuvista kauppakeskus- ja kylpylähankkeista. Sen ovat huomanneet myös Saimaan AMK:n rakennustekniikan opiskelijat, kun kesätyöpaikkaa alalta ei ole helppo löytää. Ja juuri rakennusalalta pitäisi kesätyö löytää, sitä edellyttää opintoihin sisältyvä 30 opintopisteen laajuinen ammattitaitoa edistävä harjoittelu. Siinä on kaikkein suurin syy Saimaan rakentamistekniikan opiskelijaosuuskunnan perustamiseen kesällä 2013. Jo ammattitaitoa edistävän harjoittelun nimi kertoo, että kyse on ennen kaikkea oppimisesta ja ammattitaidon kehittymisestä. Toki hyvä syy työnteolle on myös raha: osuuskunta maksaa jäsenilleen palkkaa ulkopuolisille tehdystä työstä. Ammattikorkeakoululta toiminnalle täysi tuki A lku oli nopea. Toukokuussa ensimmäiset osuuskunta-aktiivit selvittivät perustamisen vaatimaa byrokratiaa. Kesäkuussa oltiinkin jo sitten tositoimessa maalaamassa vanhoja rakennuksia aina Savonlinnaa myöten, vaikka kaupparekisteriin osuuskunta on merkitty vasta heinäkuussa. Kaikista tarjouslaskennan ja sopimusneuvottelujen kiemuroista ei nuorten miesten ja naisten ihan yksin tarvitse selvitä, sillä Saimaan ammattikorkeakoulu tarjo- 16 aa toiminnalle täyden tuen. Osuuskunta on saanut oman toimiston koululta ja lehtori Ilkka Paajanen on alusta saakka toiminut osuuskunnan mentoriopettajana. Suomen toiseksi suurin aurinkovoimala V arsinaisen tulikasteensa osuuskunta sai syys–lokakuussa, kun Lappeenrannan teknillinen yliopisto tilasi siltä aurinkoautokatoksen pystytyksen. Aurinkoautokatos on nimensä mukaisesti aurinkopaneeleilla katettu autokatos, tai oikeastaan kaksi erillistä katosta. K atosten alla on pysäköintipaikat 44 autolle ja sähköä yliopiston verkkoon puskee 432 paneelia. Auringon paistaessa nousee autokatosten sähköntuotto yli sadan kilowattitunnin. Kun mukaan lasketaan yliopiston katolle jo asennetut sekä ensi kesänä seinälle asennettavat paneelit, muodostuu niistä yhdessä Suomen toiseksi suurin aurinkovoimala yli 200 kilowatin maksimiteholla. Edelle menee ainoastaan Salon Astrum-liikekeskuksen vasta valmistunut aurinkovoimala, jonka paneelit tuottavat sähköä yli 300 kilowatin maksimiteholla. aurinkoautokatos oikein opetti. Kolmatta vuotta insinööriksi opiskeleva Joni Reponen sen tietää; hän on yhdessä luokkatoverinsa Tomi Paajasen kanssa vastannut hankkeen tarjouslaskennasta, aikatauluista ja työsuunnittelusta. Kaiken kukkuraksi he ovat toimineet ”kymppeinä” itse työssä, johon toki osallistui paljon isompikin joukko nuoria naisia ja miehiä osuuskunnasta. ”Kokemus oli hyvä”, kertoo Reponen. ”Ensin joutui tarjousvaiheessa kuvittelemaan ja kuvaamaan kaikki työvaiheet huomioiden työturvallisuus ja muut tekijät. Kun sitten kaikki tosiaan sujui suunnitellusti, oli se hyvin palkitsevaa.” H anke syvensi Reposen mukaan monia sellaisia insinöörin taitoja, joiden opiskelu koulussa muuten jää vähälle. Urakkaneuvottelut ja työmaakokoukset jäivät oppituntien harjoitustilanteita paremmin mieleen, kun osallistui niihin pääurakoitsijan edustajana. Sama päti myös kustannuslaskentaan: oli eri asia tehdä todellista tarjousta kuin oppikurssiin sisältyvää harjoitusta. Reponen toimii myös osuuskunnan hallituksen puheenjohtajana, ja siinä roolissa hän on oppinut puolessa vuodessa yrittäjyyttä ja yrityksen hoitamista enemmän kuin muuten luultavasti oppisi koko opintojensa aikana. Kohti asiantuntijuutta O suuskunnan mentoriopettaja Ilkka Paajanen näkee asian pitkälti samalla tavalla. Hän kuvaa osuuskuntatoiminnan oppimisprosessina, joka tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden kasvaa asiantuntijana. Tärkeimmät teemat ovat asiakkuuden hoitaminen ja yrittäjyyskasvatus. Hän on huomannut osuuskuntatoiminnan jatkuvaksi kasvamisprosessiksi myös itselleen. P aajanen uskaltautuu pyydettäessä nimeämään myös suurimman osuuskuntatoiminnan koululle asettamista haasteita. Se on avoin aikataulunkäyttö: mentoriopettajan on oltava tarvittaessa osuuskunnan tukena tarjouslaskennassa ja kaikessa muussakin, missä tukea tarvitaan ”Ei saa laittaa uimataidotonta yksin kylmään veteen räpiköimään”, tiivistää hän. Haasteena avoimet aikataulut A voimet aikataulut ovat haaste myös niille opettajille, joiden kursseihin osuuskunnan hanke liittyy. Tästä esimerkkinä on työturvallisuus, Reposen ja Tomi Paajasen tehtävänä oli selvittää koko pystytystyön turvallisuushaasteet. Nyt kun katokset ovat jo pystyssä, on asiaa käsittelevä Työturvallisuuskurssi vasta alkamassa. Tässä tapauksessa haasteeseen vastattiin sillä, että työturvallisuuskurssin opettaja Timo Sihvo toimi myös pystytystyön työnjohtajana ja siinä roolissa hän sekä valvoi turvallisuutta että kävi jatkuvaa turvallisuuskeskustelua Tarjouslaskentaa, aikatauluja ja työsuunnittelua M utta annetaan asiantuntijoiden itse kertoa, mitä Aurinkopaneeleita asentamassa. Toolilainen 1/2014 Katto-orsien K tt i asentamista. t it pystyttäjien kanssa jo tarjouslaskentavaiheessa. Reponen ja Paajanen voivat jälkikäteen hyödyntää kurssin harjoitustöinä laatimansa riskiarvioinnit ja turvallisuus- suunnitelmat. E i osuuskuntaa toki telakalle vedetä talveksikaan. Reposella ja Paajasella on nyt mar- raskuun päivien pimentyessä aikaa hieman hengähtää, mutta muut osuuskunta-aktiivit puurtavat koko ajan tarjouslaskennan ja pienten töiden kimpussa. Au- rinkovoimalan pystyttäjät ovat kyllä valmiina, mitä haasteita tulevaisuus osuuskunnalle sitten tarjoaakaan. Aurinkopaneelit A i k li on asennettu jja kkatokset k ovat räystäskouruja ä äk j vaille ill valmiit. l ii Toolilainen 1/2014 17 Kuva: Koljonvirran vauhtipyörä ry MAATALOU -KONEIDEN H Entisaikoina maataloustyöt tehtiin käsivoimin, sitten tulivat hevosvetoiset työkoneet ja viimeisimpänä kehityksenä omalla moottorilla toimivat työkoneet. Kuvat: Jaakko Viitala 18 Toolilainen 1/2014 USTYÖN JA N HISTORIAA Toolilainen 1/2014 Kuva: Koljonvirran vauhtipyörä ry 19 Pirkko Harsia yliopettaja, sähköinen talotekniikka Kiinteistöjen energiatehokkuusvaatimukset edellyttävät uutta osaamista Suomessa käynnistyi 10 vuotta sitten rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävä rakentamista ohjaavien säädösten muutostyö. Taustalla on useita EU-direktiivejä sekä tavoite pienentää rakennusten aiheuttamia päästöjä. T uloksena oli aluksi vuonna 2007 rakennusten ET-luku ja energiatodistukset. Viime vuosien aikana ET-luvusta siirryttiin E-lukuun ja uusittiin energiatodistuslainsäädäntö. Nämä kaikki ovat vaikuttaneet merkittävästi uudisrakennuksien rakenteisiin ja teknisiin ratkaisuihin. Viime vuonna annettiin myös YM:n asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä. Säädöksiä on muutettu hyvin nopeassa tahdissa ja lisää muutoksia on tulossa. Kaikilla näillä muutoksilla on ollut vaikutus sekä rakennusvaiheen ratkaisuihin että myös kiinteistö- ja huoneistokauppaan. E-luku N ykyisen E-luvun laskentaperiaate ja erityisesti käytettävät energiakertoimet ovat herättäneet paljon keskustelua. Laskentamenetelmässä on myös ristiriitaisuuksia ja painotuksia, jotka eivät välttämättä ohjaa tekemään energiatehokkaita kokonaisratkaisuja. Kuvassa 1 on esitetty laskentaan mukaan otettavia energiatarpeita ja –lähteitä. Samaa laskentaperiaatetta käytetään myös energiatodistuksissa. Ostoenergian (järjestelmien) energiankulutuksen taseraja Kuva 1: E-luvun perustana olevan ostoenergian laskenta. Lähde: Ympäristöministeriön asetus 5/13 rakennusten energiatehokkuudesta annetun ympäristöministeriön asetuksen muuttamisesta. Energiatehokkuusvaatimukset ja direktiivit E uroopan unionin ilmasto- ja energiapolitiikan keskeisiä sitoumuksia ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 %:lla, uusiutuvien energialähteiden osuuden nostaminen 20 %:iin energian loppukulutuksesta sekä ohjeellisena energiatehokkuuden parantaminen 20 %:lla vuoteen 2020 mennessä. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on annettu siis useita direktiivejä. 20 Toolilainen 1/2014 Kuva 2: EU:n 2020 tavoitteet ja rakennukset. Lähde: Pekka Kalliomäki/YM 20131120 R akennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) edellyttää, että 31.12.2020 mennessä kaikki uudet rakennukset tulee olla lähes nollaenergiarakennuksia. Julkisten uusien rakennusten tulee tämä vaatimus täyttää jo v. 2018 loppuun mennessä. Direktiivi jättää melko suuren tulkintavaran kansalliselle määrittelylle siitä, mitä ”lähes nollaenergiarakennus” tarkoittaa, mutta tavoitteen tulee olla: - rakennuksella tulee olla erittäin korkea energiatehokkuus, - lähes olematon tai erittäin vähäinen energiamäärä olisi hyvin laajalti katettavissa uusiutuvista lähteistä olevalla energialla, mukaan lukien paikan päällä tai rakennuksen lähellä tuotettava uusiutuvista lähteistä peräisin oleva energia. U usiutuvan energian käytön edistämisdirektiivi (RES) edellyttää, että jäsenvaltioiden on 31.12.2014 mennessä edellytettävä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasoa uusissa ja perusteellisesti kunnostettavissa olemassa olevissa rakennuksissa. E nergiatehokkuusdirektiivi (EED) edellyttää yleisemmin mm. pitkän aikavälin strategiaa Toolilainen 1/2014 rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen koskien erityisesti rakennusten peruskorjausta. Direktiivin edellytyksistä tullee heijastuksia myös uudisrakentamiseen, joita voivat olla mm. julkisten hankintojen tekeminen, kun on kyse julkisen rakennuksen korjaamisesta, energiakulutuksen mittaamisesta, energiatehokkuudesta tiedottamista tai vaikka rakennusten energiakatselmuksista. Y ksittäisten tuotteiden ja laitteiden energiatehokkuuden parantamiseksi on asetettu Ekodesign – ja Energiamerkintä –direktiivit. Rakennustuotteita koskevia ekosuunnitteluvaatimuksia on annettu mm. lämminvesivaraajille, lämmityskattiloille, ilmastointilaitteille, huonelämmittimille ja kiertovesipumpuille. Tunnetuin ja jokaista koskettava ekosuunnitteludirektiivi koskee valolähteiden energiatehokkuutta, jonka perusteella hehkulamput ja tulevina vuosina halogeenilamput poistuvat markkinoilta. FinZEB –hanke L ähes nollaenergiarakennus – vaatimus on sekä aikataulullisesti että sisällöllisesti hyvin haastava. Rakennusten suunnittelu maankäytön suunnittelusta ra- kennushankkeen valmistumiseen vie vuosia, jopa vuosikymmeniä. Vaikutus amkkoulutukseen akennusten energiatehokkuusvaatimuksissa on siirrytty ja tulee jatkossa yhä enemmän siirtyä yksittäisten rakennusosien tai teknisten laitteiden energiatehokkuuden osaoptimoinnista rakennuksen, kiinteistön tai jopa rakennusryhmän kokonaistarkasteluun. Paikallinen energiantuotanto, pienvoimalat, sähköverkon kuormanohjaus ja smart grid, rakennusten hallintajärjestelmien uudet ratkaisut tuovat uusia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. E R S uomessa on käynnistynyt EPBD-direktiivin kansallisen tulkinnan perustaksi FinZEB-hanke. Sen tavoitteena on selvittää, kuinka kansalliset vaatimukset tulisi asettaa riittävän haasteellisesti, mutta kustannustehokkaasti direktiivien täyttämiseksi, rakenteiden turvallisuus ja hyvät sisäolosuhteet huomioiden. Vaatimusten tulee jatkossa yhä enemmän ohjata energian käytön tehostamiseen eikä vain asettaa energian käytölle kWh/m2, a -tyyppisiä rajoja. Hankkeessa yhtenä osana myös tarkastellaan osaamis- ja koulutustarpeita. nergiatehokas rakentaminen, joka tähtää terveellisiin, tarkoituksenmukaisiin ja turvallisuus työ- ja elinympäristöihin edellyttää monialaista osaamista ja eri toimijoiden tiivistä yhteistyötä. Tämä asettaa haasteita, mutta tarjoaa uusia näkökulmia, myös ammattikorkeakoulukoulutukselle. Rakentamisen ja talotekniikan alojen ”siilomaisesta”, omaan tekniikkaan keskittyvästä koulutuksesta on siirryttävä yhä enemmän eri alojen yhteistyötä lisääviin toimintamalleihin. Opiskelijoiden on opittava löytämään yhdessä parhaita kokonaisratkaisuja jo opintojen aikana. Energiatehokas rakentaminen edellyttää myös sekä opettajien osaamisen kehittämistä että opetusaineistojen uudistamista ja laatimista. A MK-opettajat ovat suurten haasteiden edessä resurssien pienentyessä ja samalla vaatimusten lisääntyessä. Jatkossa on entistä enemmän löydettävä tapoja, joilla opettajien yhteistyötä lisätään. Olisiko ”Energiatehokas rakentaminen” yksi laajan yhteistyön paikka? 21 Jaakko Viitala Auringosta sähköä ja lämpöä Aurinkosähkö on maailman nopeimmin kasvava uusiutuvan energian tuotantomuoto. Aurinkosähkö on varteenotettava vaihtoehto erityisesti kaukana sähköverkoista olevissa kesämökeissä ja vastaavissa kohteissa mutta nykyisin yhä enempi myös sähköverkkoihin liitetyissä kiinteistöissä, jolloin ylijäämäsähkön ostaa sähköverkkoyhtiö. Aurinkosäteilyn määrä A urinkoenergia ei aiheuta päästöjä. Maamme olosuhteet soveltuvat varsin hyvin aurinkoenergian hyödyntämiseen. Aurinkopaneelien vuosituotto saadaan kertomalla aurinkopaneelien yhteenlaskettu nimellisteho 700 - 1000:lla. Täten Etelä-Suomessa aurinkoenergiaa saadaan neliömetrin paneelilta vuodessa noin 1000 kilowattituntia (kWh), Keski-Suomessa n. 900 kWh ja Sodankylässä n. 800 kWh. L ämpötilan nousu laskee aurinkopaneelin tyhjäkäyntijännitettä merkittävästi, täten Suomessa saadaan kesällä enemmän aurinkoenergiaa talteen kuin Keski- tai Etelä-Euroopassa. Aurinkoenergian tavanomaiset käyttötavat Aurinkopaneelien sähkön tuotto urinkokeräimissä kiertää neste, joka lämmittää lämminvesivaraajaa. Aurinkopaneelit puolestaan tuottavat sähköenergiaa. Aurinkopaneeleilla ladataan akkuja, joista energia syötetään 12 V tai 24 V tasasähköjärjestelmiin tai invertterillä 230V omaan vaihtosähköjärjestelmään. Toinen mahdollisuus on lämmittää aurinkoenergialla pelkästään vesivaraajaa. Kolmas tapa on kytkeä aurinkosähköjärjestelmä invertterillä rakennuksen sähköverkkoon ja myydä ylimääräinen sähkö sähköverkkoyhtiölle. urinkopaneelien tuottoon vaikuttaa kohteen sijainti, valoisuusaste, paneelien asennuskulma, suuntaus, lumipeitto, puhtaanapito ja hyötysuhde. Vuoden valoisuusasteella on merkitystä sähkön tuottoon, mutta myös pilvisenä päivänä kehittyy sähköä. Aurinkopaneelin nimellisteho Wp (Watt-peak = paneelin nimellisteho) on se teho, minkä paneeli antaa kun auringon säteily kohtaa paneelin kesällä 35 asteen kulmassa auringon säteilytehon ollessa 1000 W/m². A A Aurinkoenergian määrä vaihtelee kuukausittain E rään Etelä-Suomessa sijaitsevan 2,0 kW aurinkosähkövoimalan sähköenergian tuotto mitattiin kuukausittain yhden vuoden aikana (yhteensä1640 kWh) oheisen pylväsdiagrammin mukaisesti . Paneelit oli asennettu 40 asteen kulmaan ja ne oli suunnattu etelään eikä niihin kohdistunut varjostuksia. Aurinkopaneeleiden kokonaisteho oli 2,3 kWp ja sähköverkkoinvertterin nimellisteho oli 2 kW. Tietysti sähköenergian tuotto vaihtelee vuosittain ja kuukausittain sääolosuhteiden mukaisesti. Paneeliteholtaan 2,3 kWp aurinkovoimalan tuotto kuukausittain. 22 Toolilainen 1/2014 Sähköenergian tarpeen määritys V apaa-ajan asunnon kokonaissähköenergian tarve saadaan mitoitettua listaamalla sähkölaitteet nimellistehoineen, kertomalla kunkin laitteen käyttöaika tunteina ja laskemalla yhteen laitteiden energiatarpeet. Täten esim. 7 W energiansäästölampun kahden tunnin sähköenergiatarve P · t = 7 W · 2 h = 14 Wh S euraavassa on yleisimpien laitteiden tehoja: LED-valo 3…7 W, kahvin/vedenkeitin 1000 W, 100 litran jääkaappi 60 W, läppäri 30 W, tauluTV 40 W, stereot 100 W, mikroaaltouuni 1000 W, keittolevy 1800 W, uppopumppu 300 W, vesiautomaatti 1000 W, ja ilmalämpöpumpun jäähdytys 500 W. Akkukapasiteetin mitoitus S ähköverkkoon kytkemättömän vapaa-ajan asunnon energian kulutus saattaa vaihdella suurestikin eri hetkinä, mutta aurinkojärjestelmän akusto mahdollistaa energian käyttämisen myöhemmin. Seuraavassa akuston mitoitusesimerkki: kesämökin Toolilainen 1/2014 viikonlopun sähköenergian kulutus ylittää energiantuoton. Tällöin akuston kapasiteettitarve on esim. 2000 Wh ja järjestelmän jännite 12 V, täten Q = P · t / U = 2000 Wh /12 V = 167 Ah. Keskisuuri tai suuri aurinkosähköjärjestelmä koostuu vähintään 200 Wp paneelitehosta, 400 Ah akustosta ja 1,2 kW invertteristä. Sähkömoottoreiden ja kompressoreiden suurehkot käynnistystehot saattavat lisätä eo. kapasiteetteja. Aurinkovoimalan lupamenettely ja sähköverkkoon liittäminen E nnen hankintapäätöstä on syytä ottaa yhteyttä kunnan rakennusvalvontaan. Aurinkopaneelijärjestelmän saa yleensä asentaa ilman toimenpidelupaa katon lappeen suuntaisesti, suorakaiteen muotoiseksi kokonaisuudeksi ja niin etteivät kiinnitysrakenteet jää häiritsevästi näkyviin. Aurinkopaneelit saa asentaa myös seinäkiinnityksenä. Joskus tarvitaan toimenpidelupa ja suurissa järjestelmissä rakennuslupa. M ikäli aurinkovoimala halutaan liittää sähköverkkoon, tulee ennen laitteistohankintoja tiedustella aurinkovoimalatoimittaja -ehdokkaiden näkemykset sekä paikallisen sähköverkkoyhtiön voimalan verkkoon liittämisen edellytykset ja ehdot. Yleensä sähköverkkoyhtiö sallii sähköenergian syötön verkkoonsa ja maksaa siitä parhaimmillaan pohjoismaisen sähköpörssin NordPoolin Suomen hinta-alueen tuntihinnan. Alle 50 kW:n pienvoimalaitokset on vapautettu sähköverosta (2,4 c/kWh). Aurinkopaneelien asennus A urinkopaneelin ihanteellisin asennussuunta on kaakkolounas. Paneelit asennetaan tyypillisesti asennustelineisiin katolle katon lappeen suuntaisesti tai seinälle, mutta myös maahan kiinnitettävään telineeseen esimerkiksi piha-alueille. Paras vuosituotanto saadaan 30-45 asteen asennuskulmalla. 12/24V sähköjärjestelmän saa perehdytetty asentaa itse, mutta varsinaiset sähköasennukset tulee teettää sähköalan ammattilaisella. Mitä suurempi jännite on, niin sitä pienemmät ovat jännite- ja tehohäviöt johtimissa. Inverttereiden hyötysuhde ja käyttö S iniaaltoinvertterin nimellishyötysuhde on noin 90 % eli kuorman kuluttaman tehon lisäksi invertteriin jää 10 %. Tyhjäkäyvän eli kuormittamattoman invertterin tehon kulutus on noin 1-5 %:ia nimellistehosta. Usea invertteri voi käyttää samaa akustoa. Täten pieni 350 W invertteri voi olla TV:lle, radiolle, kännykälle ja tietokoneelle ja iso 2000 W satunnaiseen käyttöön kuten imurointiin ja pumpuille. Tällöin pieni invertteri on aina päällä ja iso vain tarvittaessa. Aurinkopaneeleiden käyttöikä A urinkopaneelien käyttöikä on yli 30 vuotta. Paneelien tehontuottokyky laskee lineaarisesti ajan myötä. Yleensä paneelin tehontuotto on 12 vuotta vähintään 90 %, 25 vuotta vähintään 80 % ja 50 vuotta vähintään 60 % paneelin nimellistehosta. Aurinkopaneelit eivät tarvitse huoltoa. Aurinkopaneelien hyötysuhdetta tärkeämpi ominaisuus on paneelin hinta euro/Watti (€/W) tai antoteho Watti/ neliömetri (W/m2) 23 Mirka Airesvuo Vihreä kampus sinisen Saimaan rannalla Saimaan ammattikorkeakoulu ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto muodostavat yhteisen kampusalueen Lappeenrannan Skinnarilassa. Kampuksen teeman - Green Campus – näkee jo kaukaa: kirkkaan vihreä tuulivoimala seisoo korkealla kukkulalla Saimaan rannalla. G reen Campuksen älykäs sähköverkko on osa valtakunnallista Smart Grid -tutkimusohjelmaa. Verkkoon kuuluu tuulivoimala ja aurinkovoimala sekä energiavarastoina toimivat akut, sähkö- ja hybridiautot, sähköskootterit ja sähköavusteiset polkupyörät. Älykästä sähköverkkoa hyödynnetään opetuksessa ja tutkimuksessa. Omasta tuulivoimalasta hyötyvät tutkijat ja yritykset K ampuksen oman tuulivoimalan idea on siinä, että se antaa tutkijoiden käyttöön aidon tutkimusvälineen ja todelliset käyttöolosuhteet. Voimala mallintaa suuritehoisia suoravetoturbiineja, joten se havainnollistaa suurten tuotantoturbiinien toimintaperiaatetta ja laiteratkaisuja. Tavoitteena on kehittää edelleen voimalan siipiä sekä mittaustekniikkaa. Uusilla matalampiin keskituuliin soveltuvilla siivillä olisi mahdollista parantaa tuulivoimalan kapasiteettikerrointa, ja kehittämällä turbiinin mittaustek- 24 niikkaa voimalasta saisi irti entistä monipuolisempia mittaritietoja. M itä enemmän tuulienergiaa tuotetaan, sitä enemmän tarvitaan tuulivoimaloiden kunnossapitoon liittyvää tietämystä ja käytännön osaamista. Tätä osaamista kehitetään Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja Saimaan ammattikorkeakoulussa koko ajan. Myös rakenteiden optimointi, rakenteiden värähtelyjen hallinta, materiaalitekniikka ja osien edullinen valmistettavuus kiinnostavat niin tutkijoita kuin myös tuulivoima-alan yrityksiä. Melutonta ja ilmaista aurinkovoimaa S kinnarilan kampuksen aurinkovoimalan paneelit sijaitsevat yliopiston etupihalla sekä rakennusten ja autokatosten katoilla (katso Timo Sihvon artikkeli sivulla 16). Uusi aurinkovoimala tuottaa vuosittain noin 160 MWh sähköä, jolla korvataan ostosähköä. T uulivoimalan juurella on aurinkopaneeleiden kääntölaite. Kesällä se suuntaa paneelit kohti aurinkoa, minkä ansiosta paneelien keräämä energiamäärä lisääntyy 20–40 prosenttia. Toisaalta talvikaan ei haittaa, koska aurinkopaneelit toimivat sitä paremmin, mitä kylmempää on. Aurinkovoimala toimii sähköenergian tuotannon lisäksi tutkimus- ja opetuslaboratoriona. Vihreät kulkuneuvot varastoivat energiaa G reen Campuksella on sähköavusteisia polkupyöriä, sähköskoottereita sekä sähkö- ja hybridiautoja. Ne ovat liikkuvia tutkimus- ja kehityslaboratorioita, joiden ansiosta vihreän teknologian tutkimustulokset konkreettisesti näkyvät Lappeenrannassa. Tulevaisuudessa kaupungilla liikkuu myös hybridibussi, Cambus, josta on artikkeli Toolilaisessa 1/2013. M yös sähköiset kulkuneuvot ovat osa kampuksen älykästä sähköverkkoa. Sähköja hybridiautojen akut toimi- vat energiavarastoina. Niitä ladataan tuuli- ja aurinkosähköllä. Akkujen käyttö energiavarastona on tulevaisuutta: hiljaisena aikana akkuja ladataan, ja kuormitushuippujen aikana niistä saadaan sähköä verkkoon. Lappeenranta ilmastokisan finaalissa G reen Campus on varmasti ollut yksi syy siihen, että Lappeenranta on päässyt ainoana suomalaiskaupunkina Maailman luonnonsäätiön WWF:n Earth Hour City Challengen loppukilpailuun. Muita meriittejä ovat esimerkiksi kaupungin Green Energy Showroom -hanke ja Kaukaan biovoimalaitos. Kilpailussa on mukana kaupunkeja, jotka toimivat edelläkävijöinä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja päästöjen vähentämisessä. Kilpailuun haki 163 kaupunkia ja finaaliin pääsi 34. Lappeenrantaa voi äänestää 27. maaliskuuta asti osoitteessa http://www.welovecities.org/lappeenranta/ Toolilainen 4/2013 Vihreä tuulivoimala on Skinnarilan yliopisto- ja ammattikorkeakoulukampuksen maamerkki. (Kuva: Teemu Leinonen) Toolilainen 4/2013 25 Yrjö Muilu Puukaasukäyttöinen Stirling-moottori E H nergiatekniikan tutkimuss CENTRIA Ylivieskan yksi-kössä on keskittynyt uusiutuvan n energian pienimuotoiseen hajau-tettuun sähkön ja lämmön tuotan-toon. Energiatekniikan laboratori-ossamme on jo useiden vuosien n ajan ollut puukaasutin, joka perus-tuu Eero Kangasojan patenttiin. n. CENTRIAn tutkimustyö edesaut-toi kaasuttimen patentoinnissa. a. Kaasutin on asennettu merikon-tin ulkoseinälle ja kaasun puhdis-timet, puukaasumoottori ja opin-näytetyönä toteutettu automaatio o ovat kontin sisällä (kuvat 1 ja 2).. ighBIO tutkimushanketta varten saimme käyttöömme JJyväskylän yliopiston SOLO 161 sstirling-moottorin. Kytkimme siihhen kaasupolttimen, joka kuumenttaa Stirling-moottorin kruunua, jja moottorin kuumat savukaasut jjäähdytetään savukaasulämmönvvaihtimessa. T S Jäähdytysvesi on kytketty lämm mönvaihtimen avulla teollisuushallin patteriverkon paluupiiriin, h jjoten moottorin tuottama sähköjja lämpö hyödynnetään teollisuushhallin omassa käytössä. Puukaasu iimetään puhaltimen avulla polttimelle (kuva4). m utkimuslaitteessa on myö-tävirtatyyppinen kaasutin, n, jossa voidaan käyttää normaaliaa polttohaketta. Puukaasu imetään n puhaltimen avulla polttimelle tai ai suoraan moottoriin. Puukaasu-moottorina on kahdeksansylin-terinen Mopar ja se on kytketty y generaattorina toimivaan oikosul-kumoottoriin (kuva 2) . Kuva 1: puukaasukontti. tirling-moottori toimii ulkopuolisella lämmityksellä ja ssen on patentoinut Robert Stirlling vuonna 1817. Stirling-moottori perustuu suljjettuun kiertoon, jossa kiertää 40-150 baarinen helium-kaasu. 4 Moottorissa on sekä kylmä- että M kkuumasylinteri, joiden välillä kaassu kiertää vuoronperään jäähdyttettynä ja kuumennettuna. SOLO 1161 Stirling-moottorin sähköteho oon 9 kW ja lämpöteho n. 30 kW. Alun perin moottori on suunnitteltu maakaasukäyttöiseksi. Kuumennettavan kruunun täytyy pym ssyä mahdollisimman puhtaana eli kkaasussa ei saa olla likaavia komponentteja. Laitteistomme tuottappo ma puukaasu palaa erittäin puhm taalla sinisellä liekillä, jota ei ta päivänvalossa edes näe (kuvat 3 pä jja 5). Stirling-moottorin jälkeiset haitalliset savukaasupäästöt ovat eritta täin alhaisia. Mittaustemme mutä kaan SO2-päästöt 0,4 ±1 ja NOx ka 41 ±7, vastaavat arvot polttomoottorin savukaasuissa ovat SO2to päästöt 25 ±1 ja NOx 332 ±37. pä P uukaasulaitteisto on ollut HighBIO ja HighBIO2 Interreg-hankkeiden keskeisenä tutte kimuskohteena. Hankkeissa ovat ki olleet mukana CENTRIA Yliviesol ka, Oulun Yliopisto, Jyväskylän ka yliopisto, Luulajan teknillinen yl yliopisto ja Chydenius instituutyl ti Kokkola. Hankkeiden kotisivut löytyvät internetistä. lö Kuva 2: polttomoottori. 26 Toolilainen 4/2013 Kuva 3: puukaasuliekki pimeällä kuvattuna kuvattuna. Kuva 4: Stirling-moottori. Kirjoittaja takana ja opiskelijat Kauko Jarva ja a Mauri Niskanen oikealla. Opiskelijat asensivat ja ottivat moottorin käyttöön n opinnäytetyönä. Toolilainen 4/2013 Kuva 5: Sirling-moottorin puukaasupoltin. 27 Ilkka Paajanen, teksti ja kuvat lehtori, arkkitehti, Saimaan ammattikorkeakoulu Monialaisesti esteettömyyden kimppuun O ppiminen ja opettaminen tapahtuvat perinteisesti yleensä yhteen alaan rajoittuvissa ryhmissä. Tämä on perusasioiden opetuksen kannalta varmasti luontevin ratkaisu. Opiskelijalta voi kuitenkin helposti jäädä huomioimatta asioiden konteksti laajemmassa kokonaisuudessa. Ammattikorkeakouluissa on saman organisaation puitteissa hyvinkin erilaisia koulutusaloja ja ammattiryhmiä. Miksi emme hyödyntäisi tätä mahdollisuutta valmentaaksemme opiskelijoista rautaisia ammattilaisia tulevan työelämän haasteisiin? Tehtävänannossa kaksi asiakastapausta S yksyllä 2013 toteutimme ennakkoluulottomasti Saimaan ammattikorkeakoulussa monialaisen yhteisprojektin fysioterapeutti- ja rakennustekniikan koulutusohjelmien kahden opintojakson puitteissa, fysioterapian lehtori Sanna Spetsin opintojakson Esteettömyys ja apuvälineet liikkumisen tukemisessa sekä rakennustekniikan lehtori Ilkka Paajasen Talonrakennus 1 -opintojakson yhteisenä harjoitustehtävänä. Projekti tuli opiskelijoille kieltämättä melkein kuin kylmänä kylpynä, olivathan kummankin alan opiskelijat olleet talossa vasta viikon, kun projekti aloitettiin ja heidät laitettiin asiantuntijarooliin. K ummankin opintojakson ensimmäisillä tunneilla käytiin läpi perusteita esimerkiksi eri tietolähteiden käyttämisestä sekä ammattikäsitteistä. Ensimmäisellä yhteisellä projektitunnilla johdantoluennon jälkeen jaettiin ryhmät siten että jokaiseen ryhmään tuli kolmesta neljään fysioterapeuttiopiskelijaa ja neljästä viiteen rakennustekniikan opiskelijaa. Tehtävänannon mukaan asiakastapauksia oli kaksi: pyörätuolia käyttävä etenevää neurologista sairautta sairastava asukas ja heikkonäköinen lyhytkasvuinen rollaattoria käyttävä asukas. Modernissa yhteiskunnassa ei riitä, että ammattilainen hallitsee oman alansa tiedolliset asiat ja taidolliset valmiudet, vaan hänen on toimittava usein hyvinkin monialaisessa työryhmässä tai -projektissa. Esimerkiksi ei tarvita kovinkaan suurta rakennusprojektia, niin projektiryhmässä on jo mukana käyttäjien ja tilaajan lisäksi useita erilaisia suunnittelijoita, rakentajia ja viranomaisia. Selvitäkseen työelämän haasteissa tarvitaan siis myös sosiaalisia taitoja. Toki lähtökohtana jokaiselta odotetaan vankkaa oman alansa tietämystä ja tuntemusta toimiakseen omassa asiantuntijan roolissaan työryhmässä. Tiedollisia taitoja ovat esimerkiksi rakennesuunnittelijan tapauksessa tiedot materiaaleista, rakenteista ja rakennelaskelmista. Rakennesuunnittelijan taidollisia valmiuksia ovat esimerkiksi piirustus- ja laskentaohjelmien käyttö. säänkäyntiin liittyvät yleiset tilat sekä portaat ja parvekkeet. Nämä jaettiin tasaisesti eri ryhmien kesken, niin että eri osa-alueet ja asiakastapaukset tulivat kaikki eri kombinaatioina tarkasteltua. Eri ryhmät valitsivat jonkun ryhmäläisen kodin kohteekseen. Kohde piti analysoida asiakkaan kannalta ja tämän jälkeen piti tehdä asunnonmuutostyölausunto sekä perusteltu ratkaisuehdotus, miten mahdollistettaisiin asukkaan toimiminen kotonaan. T avoitteina tehtävällä oli monialaisen toimimisympäristön ja sen mukanaan tuomien haasteiden oppimisen ohella tunnistaa esteettömän ympäristön toimintaperiaatteet, osata etsiä asukkaan ja kohteen kannalta merkityksellistä tietoa asunnonmuutostöihin liittyen sekä osata soveltaa tietoa konkreettisessa tapauksessa. Ratkaisut vaihtelivat suuresti R yhmät tarttuivat tehtävään innolla, ensimmäisenä vai- heena kohteeseen tutustuminen ja tarvittavan taustamateriaalin (pohjapiirustuksia yms.) hankkiminen. Tämän jälkeen ryhmät analysoivat mitä kohteessa tulisi tehdä, jotta kuviteltu liikuntaesteinen asukas pystyisi toimimaan ja asumaan asunnossa. Tehtävän teki läheiseksi ja konkreettiseksi se, että tarkasteltava asunto oli jonkun ryhmäläisen oma asunto, eli tuntuma asuntoon ja pohdittaviin kysymyksiin oli hyvä. Tarvittavaa tukea, neuvontaa ja ohjeistusta annettiin toki matkan varrella, vaikka hyvin paljon prosessin eteneminen olikin opiskelijavetoista, joka ryhmän piti itse pystyä sopimaan tapaamisensa ja tehtävänjakonsa. R yhmät tekivät kirjallisen asunnonmuutostyölausunnon tekstein ja kuvin. Lausuntoihin opiskelijat olivat piirtäneet kuvia tarkasteltavasta huonetilasta (esim. keittiö, märkätilat, sauna) kuvia alkuperäistilanteesta ja muutostöiden jälkeen. Tässä oli hyödynnetty esimerkiksi rakennustekniikan opiskelijoiden ensimmäisiä teknisen piirtämisen taitoja tai ryhmässä olevien ammattiopistotaustaisten opiskelijoiden cad-taitoja. Tekstiä täydensivät myös monet valokuvat kohteista ja kuvat teknisistä erikoisratkaisuista. Ratkaisut vaihtelivat suuresti, osa ryhmistä oli edennyt pienten askelten politiikalla tehden ”vain välttämät- Asunnonmuutostyölausunnon tekeminen T arkasteltavia osa-alueita olivat keittiö, asunnon märkätilat, asunnon saunatilat, talon si- 28 Pyörätuolilla liikkumisen vaikeuksien havainnollistaminen lattiaan teipatussa kylpyhuoneessa. Toolilainen 1/2014 T ehtävä ei missään nimessä ollut helppo ja jo pelkkä aikataulullinen yhteensovittaminen oli tuottanut esimerkiksi lukujärjestysteknisistä syistä vaikeuksia, yhteisten vapaiden aikojen löytäminen oli tuottanut ongelmia. Työelämän projekteissa aikataulut, yhteisten aikojen löytäminen ja kaikinpuolinen asioiden yhteensovittaminen eivät varmastikaan ole yhtään helpompia. Keräämäämme opiskelijapalaute oli hyvä ja kannustaa jatkamaan tämänkaltaisia monialaisia projekteja. Vanhempien vuosikurssien opiskelijat kuultuaan tästä projektista olivat kateellisia, kun heillä ei vastaavien opintojaksojen puitteissa ollut mitään tämänkaltaista, saimme kuulla kommentteja: ”Miksi meillä ei ollut mitään tuollaista…” Esityssessio meneillään liikuntasalissa. tömän”, toiset olivat lähteneet etsimään uuden teknologian hyödyntämistä vaikkapa infrapunasaunaratkaisuilla, jolloin saunan muutostyöt pyörätuolilla liikkuvan asukkaan tarpeisiin on mahdollista, jotkut olivat päätyneet tekemään radikaaleja ratkaisuja, muun muassa purkamaan seiniä tilan ulottuvuuksien tai valaistusolosuhteiden parantamiseksi. Purkusessiot liikuntasalissa vin mieleenpainuvalla tavalla, kun esitystä seuraavasta kuuntelijaryhmästä joku saattoi yrittää liikkua pyörätuolissa istuen huoneessa. Yksi ryhmä oli videoinut asunnon sisäänkäyntiin liittyvän reitin kulkemisen pyörätuolilla ja saattoi näin osoittaa pyörätuolilla liikkujan perspektiivistä karun todellisuuden. Yksi ryhmä oli tehnyt tarkasteltavasta keittiöstä pienoismallin. Oli mielenkiintoista nähdä ryhmien mielikuvituksen mahdollisuudet. Ei maneereita, ei ennakkoluuloja T R ämänkaltaiset projektit tulee nähdä hyvin paljon kokonaisvaltaisena prosessioppimisena, ne saattavat opiskelijat valmiuksiltaan paremmin työelämän vaatimalle tasolle. Tässä projektissa molemmat opiskelijaryhmät olivat vielä opiskelutaipaleensa alkuvaiheessa, joten heille ei ollut muotoutunut mitään ennakkoluuloja tai maneereita omista rooleistaan. M onialaisissa oppimisprojekteissa haasteita riittää niin opiskelijoille kuin myös opettajille, esimerkiksi prosessin etenemisen ennakoitavuus on paljon vaikeampaa kuin tavallisessa yhdelle ryhmälle suunnatussa luento-opetuksessa. Opettaja asettaa itsensä aivan uudella tavalla ”likoon”. Monialaiset projektit tarjoavat kaikille mahdollisuuden jatkuvaan oppimiseen ja kehittymiseen. yhmätöiden kolme purkusessiota järjestettiin liikuntasalissa. Ryhmiä oli kannustettu tuottamaan muunkinlaista esitysmateriaalia kuin pelkkiä powerpointeja. Liikuntasalissa oli aina samanaikaisesti neljä esityspistettä, kuuntelijat kiersivät pisteissä ja pääsivät näin seuraamaan kaikkia esityksiä. Tällä järjestelyllä kuuntelijaryhmätkään eivät olleet liian suuria, joten vuorovaikutus toimi paremmin. E sitykset vaihtelivat powerpointeista erilaisiin kuvallisiin ja muihin vaihtoehtoisiin esitysmuotoihin. Kuvista oli tehty postereita tai kuvia oli ripustettu seinille. Kuviin oli saatettu lisätä hintatietoutta, jolloin eri muutosten käsitettävyys havainnollistui uudella ulottuvuudella. Muutama ryhmä teippasi lattiaan tarkasteltavan tilan pohjapiirustuksen todellisin mitoin, jolloin esityksen aikana saatettiin havainnollistaa pyörätuolilla pienen tilan toiminnalliset mahdottomuudet. Tilantarpeet konkretisoituivat hyToolilainen 1/2014 Keittiön muutostöistä tehty pienoismalli. 29 Jaakko Viitala Tuulesta sähköä Tuulivoima on tärkeä globaali uusiutuvien energiamuotojen vaihtoehto. Maamme tuulivoimalat tuottavat jo noin 0,7 % sähköstämme ja lisäksi suunnitteilla on 30-kertainen sähköteho. Tuulivoimaloidemme taloudellinen kannattavuus perustuu täysin valtion maksamaan syöttötariffiin. Teollinen tuulivoimatuotanto T uulivoimalan kustannukset ovat lähes kokonaan rakentamis- ja laitekustannuksia, jotka ovat laskusuunnassa mm. tuotekehittelyn myötä. Tuulivoimaloiden toiminta-aikaiset huolto- ja korjauskustannukset ovat melko pienet. Lokakuussa 2013 Suomessa oli 192 tuulivoimalaa (lisäys vuodessa 30 %), joiden yhteisteho on 366 megawattia (MW) ja sen lisäksi suunnitteilla on 30-kertainen sähköteho. Laitokset toimivat itsenäisesti kaukovalvottuina ja -ohjattuina. Tuulivoimalan käyttöikä on noin 20-25 vuotta. Käynnistyäkseen tuulivoimalaitos tarvitsee noin 3,5 m/s tuulen ja toisaalta yli 25 m/s tuulen nopeuksilla laitos yleensä pysäytetään laitevaurioiden välttämiseksi. Tavallisimpia myrskysuojaustapoja ovat potkurin sivuun kään- 30 tö, potkurin pysäytys, lapakulmien säätö tai potkurin sakkaus. Talvella lapoja lämmitetään sähkövastuksilla jäävaurioiden estämiseksi. Pientuulivoimalan lupamenettely ja sähköverkkoon liittäminen E nnen hankintapäätöstä otetaan yhteyttä kunnan rakennusvalvontaan. Yleensä tarvitaan kaava-alueen ulkopuolella toimenpidelupa ja kaava-alueella rakennuslupa. Jos tuulivoimala halutaan liittää sähköverkkoon, tulee ennen laitteistohankintoja tiedustella tuulivoimalatoimittaja -ehdokkaiden näkemykset sekä paikallisen sähköverkkoyhtiön voimalan verkkoon liittämisen edellytykset ja ehdot. Yleensä sähköverkkoyhtiö sallii sähköenergian syötön verkkoonsa ja maksaa siitä pohjoismaisen sähköpörssin NordPoolin Suomen hinta-alueen tuntihinnan. Tuulivoimalan tulee olla teknisesti turvallinen ja asennusten asianmukaiset. Tuulivoimalaitos on syytä liittää sähköverkkoon kolmivaiheisena aina kun se on mahdollista. Alle 3 kW tuulivoimala voidaan liittää verkkoon myös yksivaiheisena. Alle 50 kW:n pienvoimalaitokset on vapautettu sähköverosta (2,4 c/kWh). Pienkuluttaja voi ostaa sähköverkkoyhtiöiltä sähköenergiansa ns. tuulisähkönä maksaen siitä yleistariffisähköä enemmän. Pientuulivoiman käyttö Suomessa P ientuulivoimaloita käytetään pääasiassa vapaa-ajan asunnoissa ja vastaavissa rakennuksissa, mutta nykyisin yhä enempi myös sähkönjakeluverkossa olevissa kiinteistöissä kuten omakotitaloissa, maatiloilla ja taloyhtiöissä. Pientuulivoimaloilla ladataan tavallisesti 12 voltin (V), 24 V tai 48 V akustoja, joista otetaan suoraan rakennuksessa käytettäville tasasähkölaitteille teho tai akuston jännite muutetaan invertterillä 230 V vaihtosähköksi. Toinen käyttömahdollisuus on syöttää sähköteho vesi- tai massavaraajien lämmitysvastuksiin lämmittämään tiloja tai käyttövettä, jolloin sähkön jännitteellä, taajuudella tai laadulla ei ole merkitystä. Kolmas mahdollisuus on kytkeä tuulivoimala syöttämään akuston kautta invertterillä omakotitalon tai vastaavan rakennuksen kiinteää sähköverkkoa; ylijäämä syötetään sähkölaitoksen verkkoon. Tuulivoimalan sähköteho T uulesta saatava energia on suoraan verrannollinen potkurin pyörähdyspinta-alaan eli lavan pituuden neliöön, joka muuttuu tuulennopeuden kuutiossa. Täten jos lavan pituus 2-kertaistuu, niin pinta-ala 4-kertaistuu ja Toolilainen To Too o lil i ain a en e 1/2 1/2014 2014 jos tuulen nopeus 2-kertaistuu niin energia 8-kertaistuu. Generaattorin tehon mitoitus S opiva generaattoritehon mitoitus on 170 - 250 W/ potkurin pyörähdyspinta-ala neliömetri. Ranta-alueella generaattoriteho voidaan kertoa 1,5:llä ja sisämaassa 0,75:llä. Generaattoria ei voida kuormittaa enempää kuin mitä potkuri tuottaa, sillä ylikuormitettaessa potkuri sakkaa ja pysähtyy. Kesämökkien tuulivoimaloiden lapojen halkaisija on yleensä alle 2 metrin. Halkaisijaltaan 1,7 m potkurilla saadaan tuulennopeudella 6 m/s noin 140 W ja nopeudella 12 m/s 1100 W. Tällainen meren rannikolle sijoitettu voimala tuottaa noin 2000 kilowattituntia vuodessa (kWh/v). Sähköverkkoon liitettävän tai lämmityskäytössä olevan tuulivoimalan teho on yleensä yli 2 kW ja lapojen halkaisija on yli neljä metriä. Pientuulivoimaloiden mastojen yleisimmät korkeudet ovat 5 - 30 m. Pientuulivoimaloiden teoriataustaa K äynnistyäkseen tuulivoimala tarvitsee noin 3 m/s tuulennopeuden ja yli 12 m/s nopeukToolilainen 1/2014 silla voimala tuottaa jo nimellissähkötehon. Parhaita paikkoja tuulivoimaloille ovat merten rannikot, aukeat mereen tai järveen rajoittuvat pellot tai suurten mäkien ja vuorten rinteet ja laet, joissa tuulen keskinopeus vuodessa on 5,5–7,5 m/s. Kaikki esteet, kuten puut ja rakennukset, synnyttävät pyörteitä, jotka heikentävät tuulen voimaa. Voimalan napakorkeuden tulisi olla selkeästi esteitä korkeammalla. Pyörteisissä tuuliolosuhteissa pystyakselinen tuulivoimala toimii vaaka-akselista paremmin. Ennen laitteistohankintoja suositellaan tuulennopeuksien mittaamista aiotussa sijoituspaikassa, sillä tuulettomalle alueelle ei kannata voimalaa rakentaa. Tuulivoimalan masto V oimala on syytä sijoittaa turvallisuussyistä aina vähintään 5 m korkeuteen. Voimalan mastolla korottaminen lisää oleellisesti energian tuottoa, mikä on metsäisessä ja kumpareisessa maassamme tärkeää. Suositeltava pienen voimalan maston korkeus on10…15 m, jolloin harusvaijereilla saadaan tarpeellinen lisätuenta. Masto maadoitetaan salamoiden maahan viemiseksi. Kuormituksen säätöjärjestelmä K oska voimalan pyörimisnopeus vaihtelee ja täten teho muuttuu voimakkaasti tuulennopeuden mukaan, on tehokäyrää ja energian talteenottojärjestelmää seuraava säätäjä oleellinen osa voimalaa. Säätäjä myös lisää kuormitusta tuulennopeuden kasvaessa. Syöttötariffi V uonna 2011 Suomessa otettiin käyttöön syöttötariffijärjestelmä. Tähän järjestelmään hyväksytyille tuuli-, biokaasu- ja puupolttoainevoimaloille maksetaan tavoitehinnan ja sähkön markkinahinnan erotuksen mukaista tukea 12 vuoden ajan. Tavoitehinta tuotannolle on 8,35 c/ kWh. Uusien tuulivoimaloiden rakentamisen kiihdyttämiseksi maksetaan niille korotettua tavoitehintaa10,5 c/kWh vuoden 2015 loppuun asti. Sähkön markkinahinta (Nord Pool Spot) on alle 4 c/kWh, joten tuulisähkön tuottaja saa kiitettävät tuotot. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnoima Energiavirasto maksaa sähkön tuottajalle syöttötariffin mukaista energian tuotantotukea, jonka arvioidaan vuonna 2015 olevan jo 200 miljoonaa euroa. 31 Esa Törmälä Oamk, Raahe Oamkin tuotantostudiolle kasvumahdollisuuksia ”Ei kannata mennä merta edemmäksi kalaan”. Tämä sananlasku pitää paikkansa rakennus- ja konepajateollisuudelle Oulun eteläpuolella. Suomen suurimmat investoinnit kohdistuvat alueellemme seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tälle alueelle saapuu merkittävä määrä suuria yrityksiä toteuttamaan rakennushankkeita, joista rakennusvaiheen jälkeen jää vielä yli 500 työpaikkaa ja merkittävä piristysruiske talouselämään. O ulun ammattikorkeakoulun (OAMK) yritysyhteistyö on ollut perinteisesti tiivistä. Markkinoilla on merkkejä rakennus- ja tuotantotekniikan piristymisestä ja OAMK valmistautuu tulevaan vahvistamalla alan koulutustaan. EU:n myötä Suomen TKI -rahoja kanavoidaan erilaisten hankkeiden kautta erilaisille julkisen puolen toimijoille ja yrityksille. Aktiivisuus palkitaan, hankkeita ideoivat ja hakevat saavat kehitysrahaa, joka vaikuttaa alueemme kehittymiseen. OAMK tekee tätä työtä koko ajan ja varsinkin yrityshankkeet mahdollistavat oppilaitokselle ajantasaisen tiedon saannin ja välittämisen opiskelijoille. Raahen alueelle investointeja, aivan Oamkin kotikentälle S uomessa on vallalla odottelumentaliteetti, jolloin pienetkin positiiviset merkit talouden elpymisestä uutisoidaan voimakkaasti. Pitkään jatkunut investointikatkos on aiheuttanut noidankehän, jolloin teollisuusyritysten liikevaihdot ovat yleisesti pienentyneet tai hyvässä tapauksessa pysyneet samalla tasolla. Odotetaan käännettä parempaan. Tilanne on nyt muuttumassa. V iimeisimmät uutiset lupaavat Oulun eteläpuolelle hyvää. Suuria investointihankkeita on meneillään alueellamme ja lisää on luvassa. Tuulivoimasuunnitelmat ovat muuttuneet rakennusprojekteiksi rannikkoalueella, rautatietä rakennetaan kaksiraiteiseksi välillä Kokkola – Oulu, Mustavaaran kaivoksen sulaton paikaksi on päätetty Raahe ja suurimpana investointina on lähes kymmenen vuotta kestävä Fennovoiman ydinvoimalan rakentaminen Pyhäjoelle Raahesta etelään. Sulatto ja voimala tuovat ra- 32 kennusvaiheen jälkeen suoraan yli 500 teollisuustyöpaikkaa ja välillisesti kaksinkertaisen määrän. Raahessa teräsyhtiö Ruukin asema on pitkään ollut merkittävä työllistäjänä ja niin se on edelleenkin. Tiivis yritysyhteistyö OAMKin ja Ruukin välillä on palvellut molempia osapuolia jo vuosia ja yhteistyö tiivistyy entisestään lähitulevaisuudessa. N ämä investoinnit vilkastuttavat alueen elämää kaikilla sektoreilla teollisuudesta ja kaupasta erilaisiin palveluihin. Teknisellä alalla kysyntä kohdistuu mm. osaaviin kone- ja metallialan yrityksiin. Ydinvoimalan vaativimmat osat tulevat laitostoimittajalta, mutta hyvin suuri osa rakennettavasta infrasta on tasoltaan normaalia vaativaa teollisuusrakentamista. Projekteihin valitaan toimittajiksi yrityksiä, joiden toiminta ja henkilöstö täyttävät vaatimukset. Tässä on ammattikorkeakouluilla hieno mahdollisuus päästä mukaan vaativaan toimintaan koulutuksen, tki -toiminnan ja muun yritysyhteistyön alueilla. Tällä kertaa uudet suuret yhtiöt tulevat lähelle, niitä ei tarvitse lähteä hakemaan kaukaa ulkomailta. R aahen alueella tehdään paljon työtä suurhankkeiden onnistumisen eteen. Raahen Seutukunnan eri organisaatiot toteuttavat valmisteluja kiihtyvällä vauhdilla ja OAMK osallistuu tiiviisti tähän toimintaan. Oamkin vastaus haasteeseen Y ritysten toimihenkilötarve tulee kasvamaan alueellamme ja tähän valmistaudutaan tiivistämällä OAMKin ja yritysten yhteyksiä harjoitustöiden ja opinnäytteiden avulla. Uudempi opiskelutapa on projektimainen oppiminen yrityksissä. Raahessa opiskellaan ”Rikastamossa” uudella tavalla työelämälähtöisesti ja opintoihin sisältyy enemmän oikeita töitä. Opiskelu tapahtuu pääosin yrityksissä. Raahen kampus Tuotantostudioineen muodostaa tukikohdan, joka on opiskelijoiden ja yritysten käytettävissä. T eollisuuden projekteissa vaaditaan OAMKilta useamman alan osaamista ja sitä löytyy oppilaitoksen eri osastoilta. Projektit antavat opettajille kaivattua työelämäkokemusta ja nostavat opetuksen tasoa. Haasteena näissä yhteisprojekteissa on miten oppilaitos kykenee reagoimaan riittävän nopeasti teollisuuden haasteisiin, opettajien työaikasuunnitelmathan tehdään puoleksi vuodeksi eteenpäin ja harvalla on vapaata työaikaa hypätä projektiin kesken lukukauden. TKI-työ ja teollisuusprojektit parantavat ammattikorkeakoulumme kiinnostavuutta, koska hakijoille voidaan esitellä mielenkiintoisia projekteja, joiden kautta valmistuvat opiskelijat ovat päässeet nopeasti työelämään. OAMKin Raahen kampuksen painopisteenä on kone- ja tuotantotekniikka, jolloin valmistuvilla insinööreillä on valmiudet toimia teollisuuden tuotannossa sekä laatu- ja logistiikkatehtävissä. Tuotantostudio R aahen Tuotantostudiolla on teollisuustasoiset koelaitteistot hitsauksen tutkimus- ja kehitystoimintaan. Protopajassa voidaan rakentaa ja testata erilaisia hitsausmenetelmiä ja laitteistoja ja suorittaa ensimmäiset testaukset heti hitsauksen jälkeen. Tuotantostudion toiminta-ajatuksena on kehittää OAMKin lähellä olevien metallialan yritysten liiketoimintaa. Tiivis yritysyhteis- työ mahdollistaa korkeatasoisen opetuksen antamisen ja avaa opiskelijoille työmahdollisuuksia. Metallituotteiden jatkojalostukseen panostetaan alueella voimakkaasti ja Tuotantostudiossa on toimiva tutkimus- ja kehitysympäristö yrityksille. Amk-opetus painottuu opittujen taitojen soveltamiseen jo opintojen aikana ja Tuotantostudio on juuri sopiva ja luonteva opiskelijoiden ja yritysten kohtaamispaikka. Tiloissa toteutetaan opintoihin kuuluvia projektitöitä yritysten aiheista nykyaikaisilla laitteilla, vaikka suurin osa projektiharjoitteluista tapahtuukin yritysten tiloissa. V aativat teräsrakenteet Norjan kaasukentillä tai Pyhäjoen voimalan tiukat turvallisuusvaatimukset vaativat yrityksiltä erikoisosaamista. Jotta OAMKin Tuotantostudiokin voisi vastata tähän haasteeseen, meidän on kehitettävä osaamistamme jatkuvasti, pidettävä laitteistot ajanmukaisina ja henkilöstö osaavana. Tätä työtä OAMK on tehnyt jo lähes 10 vuotta Raahessa ja investoi vuonna 2013 lisää Tuotantostudion laitekantaan. P ohjois-Norjan suuret offshore-projektit ovat olleet pitkään lupaus suomalaisille yrityksille. Meidän on oltava paikalla pohjoisessa, koska siellä rakennetaan ensin perusinfrastruktuuri, sitten tuotantolaitokset ja lopuksi koko huolto hoidetaan paikanpäällä. Tätä varten erilaisten yhteistyöverkostojen rakentaminen kohdealueille on ensiarvoisen tärkeää. Tuotantostudiolle rakennetaan valmiuksia osallistua yritysten rinnalla näiden vaatimaan kehitystyöhön. Oamkilla on hyvät valmiudet vastata teollisuuden haasteisiin lähitulevaisuudessa! Toolilainen 1/2014 Pirkko Pihlajamaa LVI-lehtori ja energiakatselmoija TAMK-korkeakoulukampus energiatehokkuuden jatkuvana oppimisympäristönä K esällä 2012 Tampereen ammattikorkeakoulun iso TAMK-kampus sitoutui Työ- ja elinkeinoministeriön kanssa tehdyn energiatehokkuussopimuksen myötä säästämään energiaa. Aikaa keinojen ja menetelmien löytämiseen oli vuoden 2013 loppuun asti. TAMK-kampus on todella iso kiinteistökokonaisuus kenen tahansa selvitettäväksi, sillä lämmintä rakennustilavuutta on noin 257 000 rm3 vastaten 600 keskikokoista omakotitaloa. Lisäksi kiinteistökokonaisuus on hyvin monimuotoinen ja rakennukset ovat eri vuosilta. Vanhimmat rakennusosat ovat vuodelta 1961 ja uusimmat ovat valmistuneet 2013. Vuosien varrella on tehty monenlaisia muutoksia ja perusparannuksia. Niin taloteknisten kuin rakennusteknistenkin ratkaisujen kirjo on runsas. E nergiakatselmustyön toteutustapaa mietittäessä syntyi ajatus, että rakentamisen tulevat ammattilaiset voisivat yhdessä pätevöityneiden katselmoijien kanssa tutkia, selvittää ja ideoida. Yhdistettäisiin siis korkeakoulukampuksella kiinteistöpalvelujen yksikön tehtäviä ja koulutuspuolen oppimistapahtumia. Yhteen liimaaviksi tekijöiksi tarvittiin toisaalta valveutunut kiinteistöpäällikkö alaisineen, pätevöitynyt katselmoijaopettaja ja sopivat muut opettajat innostuneiden ja sitoutuneiden opiskelijoiden lisäksi. tällainen projekti oli mitä oivallisin ja kaksi tämän alan opiskelijaa teki opinnäytetyönsäkin projektin aikana liittyen katselmukseen. V iikoittain kokoontuneessa projektiryhmässä oli syksystä kevääseen mukana 10 opiskelijaa ja lopun kokoamisvaiheessa kolme opiskelijaa. Opiskelijat selvittivät, kartoittivat ja mittasivat ohjatusti ja aikataulutetusti olosuhteita ja energiankulutuksia sekä tekivät havaintojensa perusteella parannusehdotuksia laskelmineen. Kaiken kaikkiaan projektiin osallistui tavalla tai toisella yli 50 opiskelijaa ja projektin aikana syntyi neljä opinnäytetyötä. O sasiksi pilkottu katselmusprojekti sopi myös täydentäviksi oppimistehtäviksi. Rakennusmestariopiskelijoille sopi hyvin kiinteistöjen erilaisten rakenteiden kartoitus- ja selvitystyö. Kunnossapidon ja huollon opintojaksolle sopi hyvin selvittää eri taloteknisten laitteiden kuntoa ja toimintaedellytyksiä. Valaistustekniikan opintojaksolla oli hyvä selvittää koulukiinteistön valaistuksen erilaisia toteutus- ja ohjaustapoja ja löytää niihin parannusehdotuksia kannattavuuslaskelmineen. Sähkötekniikan opiskelijoiden oli opettavaista selvittää koulun sähköverkon kunto. Mm. kaikissa näissä toimi monimuotoinen korkeakoulukiinteistö oivana oppimisympäristönä. Energiansäästöpotentiaalia löytyi ja löytyy K atselmustoiminnassa päätavoitteena on löytää säästötapoja tilojen sisäilmaolosuhteita ja toimintoja heikentämättä. Usein kuitenkin myös erittäin tärkeäksi tavoitteeksi ja lopputulokseksi saadaan kasaan entistä selvästi kattavampi tietopankki kiinteistöstä tukemaan kiinteistönpitoa ja -hallintaa nimenomaan energiatehokkuusnäkökulmasta katsottuna. Katselmusprojektin lopputuloksena syntyi yli 100-sivui- nen raportti, johon on keskitetysti koottu kiinteistötietojen lisäksi analysoidut ja eritellyt energiankulutuskohteet sekä ideat ja ratkaisut energiansäästötavoista takaisinmaksuaikoineen. Säästöpotentiaalia energiakuluissa löytyi 11 % eli vähän yli 100 000 €/v veroineen. Lisäksi saatiin aikaan olosuhdeparannuksia. E nergiankulutuksen jatkuva seuranta on avain kiinteistöjen energiatehokkuuden parantamiseen ja säilymiseen. Katselmusprojektin aikana kirkastui useille opiskelijoille ja projektiin osallistujille, että kertaluonteisella katselmuksella ei taata vielä kiinteistön energiatehokkuutta, vaikka kaikki ehdotukset toteutettaisiinkin. Useita asioita jäi katselmuksessa vielä odottamaan syvällistä tutkimista. Seuraaville vuosille ja opiskelijaryhmille on siis tarjolla vielä oppimistapahtumia omassa koulukiinteistössä niin tutkimisen kuin kulutusseurannankin parissa. E nergiatehokkuusopintoja on sisällytettynä useassa eri koulutusohjelmassa, joten nyt tuli haasteeksi pystyä luovasti löytämään ko. opintojen vaihtoehtoinen tai täydentävä suoritustapa. Niin LVI- suuntautuneiden kuin sähköiseen talotekniikkaankin suuntautuneiden opiskelijoiden koulutusohjelmista oli helppo löytää opintojakso, jonka vaihtoehtoiseksi suoritustavaksi projektiin osallistuminen sopi. Myös kiinteistönpito-opiskelijoiden tulevaan ammattikuvaan Toolilainen 1/2014 Tampereen ammattikorkeakoulukampuksella opiskelee noin 8000 opiskelijaa ja siellä työskentelee noin 800 henkilökuntaan kuuluvaa. 33 Junailua V R on kuluneen syksyn aikana saanut ällistyttävän oivalluksen: se päätti tilata junia, jotka soveltuvat suomalaisiin olosuhteisiin. On aikoihin eletty! Aivan eri asia on se, kuinka tuotespeksi on laadittu. Ymmärtääkö saksalainen, mitä tarkoittavat suomalaiset olosuhteet. Viimeaikaisten tapahtumien perusteella ainakaan Saksan korkein johto ja autoileva kansa eivät ole aivan samalla tasolla suomalaisten kanssa lumessa. Ainakaan alamäkilaskussa. Toivottavaa on, että speksiin on muistettu kertoa, että meillä on vähemmän jyrkkiä ylä- tai alamäkiä. Melkein tasamaata on raiteiden alla. Emme tarvitse hammasratoihin sopivia vetureita emmekä aio hurjastella tulevilla kalustoilla 300 kilometrin tuntivauhtia rapistuneilla raiteilla. Kun nyt uusia Ukko-Pekkoja saadaan, sopisi niihin tehdä vähän reilumpaakin uudistusta, olemmehan innovatiivinen kansa. 34 K un liikenneministerimme suunnittelee täyttä häkää autoihin gps-paikantimia kerätäkseen rahaa ja rakkautta tien päältä, voisimme koplata vetureihin vehkeet, joilla tasoristeystä lähestyttäessä torpataan lähestyvien autojen liikkuminen. Eivät ajaisi junan alle edes vahingossa. Porojakin jää muusattavaksi junien alle satamäärin joka vuosi. Mikäpä ettei niidenkin korviin merkkien leikkauksen yhteydessä voitaisi laittaa pikku siru, johon veturi voisi töötätä ja poro ehkä älyäisi loikata radalta. Se taitaa olla utopiaa, niin pöljiä ne ovat. Ehkäpä olisi viisaampaa laittaa veturin eteen automaattinen nylkylaite, lihan paloittelija ja purkittaja. Näin alle pyrkineet elikot pantaisiin suoraan purkkiin ja lasti myytäisiin ravintolavaunussa. Ja ai miten mainio energian säästäjä veturi olisikaan sellainen versio, jonka katolla olisi tuulimylly. Sehän pyörisi aivan huimasti, kun veturi porhaltaisi tuhatta ja sataa. Se vääntäisi sähköä omaan ja naapurin- kin käyttöön. A i, vai ei? No mikä ettei. Ettäkö ikiliikkuja on tällainen? Niin, no. Mutta onhan myös Einsteinin teoriat pikku hiljaa kumottu. Uusien junien tultua liikenteeseen lippujen myynti voidaan myös muokata ihan uusiksi. Ostaja voi valita esimerkiksi seuraavista vaihtoehdoista välille Helsinki-Rovaniemi: – kiireisen matkustajan Siemens-supervuoro ykkösluokassa päivän hintaan huutonetistä – peruspiletti valitsemaanne junaan – matka voi kestää kahdeksasta tunnista kahteen päivään junavalinnasta ja kelistä riippuen – nopean varaajan piletti hitaaseen junaan melkein ilmaiseksi, lippuun sisältyy yksi yöpyminen Peräseinäjoella, Kannuksessa tai Tervolassa jarrujen jäätymisen varalta – kuukausikortti koko rautatieverkkoon – aikataulut tilanteen mukaan, pääteasema vaihtelee sään, tuulen suunnan ja vaihdemiesten varusteiden saatavuuden mukaan, seisonta-ajalta veloitetaan paikallisen toimijan verkkomaksu J a kuulutuksessa kerrotaan mm. seuraavaa: ”Pendolino Ouluun, ainakin tarkoitus mennä sinne saakka, lähtee raiteelta 2 – hetkinen, juuri saamani tiedon mukaan juna lähtee, jos vaihteista saadaan lumet pois ja vaihdemiehille löydetään puhalluslamppuja ja harjoja.” ”Siis Pendolino lähtee Oulun suuntaan, vielä pieni tarkennus – se lähtee, jos jarrut saadaan auki ja jarrumiehille löydetään rautakanki, edelleen raiteelta 2. Junassa on ravintolavaunu, jossa on tarjolla kaljan, kahvin ja pullan lisäksi matkahuopia ja kuumavesipulloja kaiken varalta. Mielenkiintoista matkaa!” Lipun ostossa myös Veli Pitkäkorva Toolilainen 4/2013 Salme Taubert ja Juhani Randén Menneitä muistellen Tässä rakennuksessa Langinkosken partaalla käänneltiin Kotkan teknillisen oppilaitoksen historian viimeiset lehdet vuodesta 1972 vuoteen 1995. Vihdoin koitti se päivä, jolloin julkistettiin historiikki ”Tekniikan opetusta Viipurista Kotkaan – Kotkan teknillisen oppilaitoksen vaiheet 1898–1995”. Tilaisuus pidettiin marraskuussa Kymenlaakson AMK:n eli entisen tekun ruokasalissa. Aluksi historiikkitoimikunnan jäsen Juhani Randén lausui tervehdyssanat, kiitti tekijöitä, hankkeen tukijoita, muistelijoita, taittajia ja kaikkia avustajia. Sitten Salme Taubert selvitti historiikkihankkeen alkua ja edistymistä, lopuksi ”ikitekulainen” Veikko Vuoksio kertoi monista vaiheistaan Kotkan teknillisessä oppilaitoksessa. Ensin Vuoksio suoritti teknikon tutkinnon, muutamaa vuotta myöhemmin valmistui insinööriksi, opiskeli välillä muualla diplomi-insinööriksi ja valittiin sitten lehtoriksi omaan tuttuun kouluun. H istoriikin varsinaiset kirjoittajat ovat Jonna Laine ja Jussi Niikko Helsingin yliopiston kansatieteen laitokselta. He haastattelivat opettajia ja henkilökunnan jäseniä ja tutkivat asioita koulun arkistoissa ja Mikkelin maakunta-arkistossa. Heidän apunaan ja tukenaan oli toimikunta, johon kuuluivat Anu Hakkarainen-Kiri, Marja-Sisko Luode, Tuulikki Mäkelä, Juhani Randén, Juha Rissanen, Maija Salovaara-Korhonen, Marja-Liisa Siren-Huhtinen, Pekka Suhonen, Juhani Talvela, Salme Taubert ja Veikko Vuoksio. Ensimmäiset kokoontumiset olivat helmikuussa 2010, ja sittemmin toimikunta kokoontui yli 30 kertaa ja teki talkootyötä mm. kirjoittamalla tuntemistaan asioista. Toolilainen 4/2013 Kaikki alkoi Viipurin teollisuuskoulusta vain nykyisyyteen valaa”. yksyllä 2013 on kulunut 115 vuotta siitä, kun Kotkan teknillisen oppilaitoksen historia alkoi Viipurissa 1898 Viipurin teollisuuskouluna päättyen monien vaiheiden jälkeen vuoteen 1995, josta ammattikorkeakoulu jatkoi eteenpäin. Tämä kirja tehtiin ja julkaistiin postuumina, lähes 20 vuotta tekun ajan päättymisen jälkeen – voisi sanoa viime tipassa – jolloin vielä joitakin muistelijoita ja kirjoittajia on joukossamme. K S Aika entinen ei koskaan palaa T ämä koulu, noin satavuotias vanhus, on kestänyt kaksi sotaa, menettänyt rehtorinsa vuoden 1918 sodassa, 8 oppilastaan talvisodassa, kestänyt muuton Viipurista Kotkaan. Oma talo saatiin v. 1972. Mutta ”aika entinen ei koskaan enää palaa, muistot lohtua Historiikin kansi. Kirjoittajien terveiset irjoittajat Jonna ja Jussi eivät päässeet tilaisuuteen työesteiden takia, mutta he lähettivät tervehdyksensä: Ensimmäiseksi tahdomme onnitella Kotkan teknillistä oppilaitosta sen 115-vuotisesta historiasta ja toiseksi osoittaa kiitokset historiikkitoimikunnalle luottamuksesta, jota se osoitti valitessaan meidät tämän projektin kirjoittajiksi. Kahden humanistin sukellus ”insinöörien maailmaan” oli paitsi haastava myöskin antoisa kokemus. Haasteissa korvaamatonta apua antoi historiikkitoimikunnan jäsenten asiantuntemus, joka näkyy muun muassa valmiin kirjan teksteissä eri alan osaajien kirjoituksina. H aastavaa oli myös lähdemateriaalin hankinta. Tietoa aina 1980-luvun puoliväliin asti löytyi Mikkelin maakuntaarkistosta, mutta uudemman ajan lähteet vaativat jo pienoista salapoliisityötä ja etsintää. Antoisaa oli päästä mukaan vuosisataiseen tarinaan, tarinaan joka kietoutuu kiehtovasti maamme historiaan, niin itsenäisen Suomen suuriin kohtalon hetkiin kuin vakiintuneen hyvinvointiyhteiskunnan arkeenkin. Yhdenkään instituution historia ei ole kuitenkaan juuri mitään ilman ihmisiä. Ihmisiä joiden toimintoihin, kokemuksiin ja muistoihin teknillinen koulutus on liittynyt. Ilman heidän muistojaan ei olisi tarinoita inhimillisine tunteineen, suruineen ja iloineen. Tämä historiikki on monien yksilöiden yhteistyön tulos. Ne ihmiset, jotka ovat avanneet ja jakaneet muistonsa ovat tämän tarinan keskeisiä tekijöitä. Opettajat, oppilaat, viipurilaiset, kotkalaiset, teknikot, insinöörit ja kaikki muut muistelijat, kiitokset lukuisista tarinoista joita ilman kokoamamme yhteinen kertomus olisi ollut huomattavasti värittömämpi. Ä änten moninaisuudesta muodostuu kokonaisuus, josta toivomme välittyvän kuvaa siitä, mitä on ollut olla osa 115 vuotta kestänyttä teknillistä opetusta. Historiikin voi lukea myös verkosta, pdf-versio on osoitteessa www.kyamk.fi/julkaisut Kuva: Raimo Eerola. Julkistamistilaisuuteen oli saapunut tekun henkilökuntaa ja entisiä opiskelijoita. Oikealla seisomassa Salme Taubert ja oikealta kolmantena istumassa toimikunnan jäsen Marja-Liisa Siren-Huhtinen. 35 TOOL RAUTATIELÄISENKATU 6, 00520 HELSINKI Toolilainen toivottaa lukijoilleen mukavia talven riemuja!
© Copyright 2024