Kuriositeettikabi.net 2/2013
Satu Rantala
Museologian pro gradu -tutkielma: tutkimuskohteena taulunkehyksen
museoarvo
Kehysten monisäikeiset yhteydet taiteeseen ja esinekulttuuriin sekä näiden vaikutus museoarvoon
tulivat hyvin esille tuoreessa museologian pro gradu -tutkielmassa. Kehysten arvoihin pureutunut
tutkimus näytti myös mielenkiintoisella tavalla, kuinka eri lähtökohtien taide- ja
kulttuurihistorialliset museot vaikuttavat arvomaailmallaan tallentamiensa objektien merkitys- ja
tietosisältöön.
Kirjoitin keväällä 2012 Kuriositeettikabi.netin esinetutkimuksen teemanumeroon kehysten
luettelointi- ja dokumentointikäytänteistä suomalaisissa museoissa. Silloisen proseminaarityöni
tulokset perustuivat 73 museon kyselytutkimusvastauksiin ja toimivat pohjana nyt valmistuneelle
pro gradu -tutkielmalle. Gradussa syvennyin kehysten arvottamiseen museoissa, sekä museoarvon
näkymiseen kokoelmahallinnassa.
Kuvan kehys on alkuperäinen ainakin suhteessa Albert Edelfeltin maalaukseen Neitsyt Maria ruusutarhassa (1898,
maalaus, 46 x 65 cm, yksityiskokoelma, kuva: Daniel Nyblin n. 1898, reprokuva: Hannu Aaltonen 2011), mistä kertovat
Nyblinin valokuva teoksen valmistumisvuodelta sekä kokonaisuuden visuaalinen yhtenäisyys. Olen rajannut kuvasta
pois lasinegatiivin reunat. Kuvalähde: Kuvataiteen keskusarkisto 2013.
Museoarvon pohtiminen on museologian peruskysymyksiä ja sopi siten opinnäytteeksi
pääaineessani. Vaikka tutkimus keskittyi yhteen esineryhmään, osoittautui aihe varsin osuvaksi
paljastaessaan museaaliseen arvottamiseen vaikuttavia tekijöitä laajemmin. Museologiaa voi lukea
Suomessa pääaineena Jyväskylän yliopistossa ja tänä syksynä valmistuukin peräti kaksi tieteenalan
maisteritasoista osaajaa.
Tutkielma opetti tekijäänsä, kuten oman alan opinnäyte parhaimmillaan tekee:
kyselytutkimusaineiston ja kirjallisuuden perusteella opin näkemään aiheesta sellaisia puolia, joita
en ennalta osannut odottaa. Rakensin tutkielman pohjan museologian teorialle tärkeimpinä
käsitteinäni museoarvo, museoesine, luettelointi, kokoelma ja kokoelmahallinta, sekä alkuperäisyys
ja aitous. Lisäksi oli olennaista määritellä, mikä on kehys, ja sen myötä tiedostaa esineellisen ja
käsitteellisen kehyksen näkökulmat. Omaksi työkseni jäi museaalisen arvoteorian yhdistäminen
kehystutkimukseen, mitä ei ole aiemmin tehty.
Kehyksen olemuksen ja arvojen jäljillä
Kehyksiä voi tutkia esimerkiksi niiden materiaalirakenteen, koristeiden ja tyylihistorian kautta,
tarkastelemalla kehysvalmistuksen ammattia ja ammattilaisia, erittelemällä kehysten funktioita
suojaamisesta ja visuaalisista ja symbolisista funktioista aina toimimiseen merkkinä, viitteenä tai
lähteenä tai seuraamalla kehysten muotoutumista suhteessa kuvataiteeseen ja esittämisen
traditioihin. Syvyyttä tarkasteluun tuo museon ja kehyksen rinnastaminen. Museo kehystää
kokoelmansa ja näyttelykokemukset samoin kuin taulunkehys maalauksen – se luo sisällölleen
fyysinen ja käsitteellisen kontekstin.[1]
G. J. J. van Osin kevään allegoriamaalaus Stilleven met bloemen in een Griekse vaas: allegorie op de lente (1817, öljy
kankaalle, 149 x 116 cm, inv.no. SK-A-1105) sekä maalauksen alkuperäinen empiretyylinen kehys (n. 1824, kiilto- ja
öljykultausta pohjustuksen ja compo-koristeiden päällä, runko oletettavasti haapaa, 177,4 x 144,3 x 13,0 cm, inv.no.
SK-L-6033). Kuva: Carola van Wijk. Kuvalähde: Rijksmuseum Amsterdamin verkkosivut 2013: Zoeken in de collectie.
Ulkomaisen tutkimuskirjallisuuden perusteella kehysten asema taideteosten ja kokoelmien
yhteydessä on riippunut pitkälti omistajistaan – niin yksityisistä kuin museaalisista. Usein teos
vaihtaa kehystä omistajanvaihdoksen myötä, ja toisaalta omistajuuden leima voi näkyä esimerkiksi
kokoelman yhdenmukaisena kehystyksenä. [2] Museoissa kehyksiä on inventoitu lähinnä niiden
hallinnan helpottamiseksi. [3] Arvottamisessa painotus on kehyksen ja maalauksen visuaalisessa
yhteispelissä sekä kehyksen kyvyssä suojata maalausta fyysisesti, mutta rinnalle on noussut myös
kehyksen alkuperäisyyden arvostaminen. [4]
Tutkielman pohjana olleeseen kyselytutkimukseen vastanneista kotimaisista museoista reilu 60 %
ilmoitti, että edes osa museon kehyksistä on luetteloitu kokoelmahallintaohjelmistoon. Yleisimmin
kehys on luetteloitu siksi, että se on osa kehys-teoskokonaisuutta, alkuperäinen teokselle tai toimii
tiedonlähteenä leimojen ja merkintöjen kautta. Taidemuseoissa painottuvia perusteita luetteloinnille
ovat asema taiteilijakehyksenä tai kyky suojata teosta. Luetteloimattomat kehykset on voitu ajatella
tietoisesti vaihto- tai käyttökehyksiksi, tai sitten resurssien tai tiedonpuute ovat jättäneet ne
luetteloinnin ulkopuolelle.
Dante Gabriel Rossetti on tunnettu yksilöllisistä kehyksistään, kuten La Ghirlandatan (1873, öljy kankaalle, korkeus
124 cm, Guildhall Art Gallery, Lontoo) ympärillä. Kuva: Kaisa Kannus.
Kaikkiaan kehysten arvottamisessa näkyy ero taide- ja kulttuurihistoriallisten museoiden välillä.
Taidemuseoissa korostuvat suojaus, visuaalisuus ja taiteilijan vaikutus. Kehykset nousevat
keskustelun kohteeksi esimerkiksi näyttelytoiminnassa, jossa esteettiset tekijät ja teosten
ennaltaehkäisevä konservointi ovat tärkeitä. Kulttuurihistoriallisissa museoissa kehys-
teoskokonaisuus vaikuttaa olevan dokumentaarisempi ja se otetaan valmiimmin pakettina
kyseenalaistaen vähemmän visuaalista sopivuutta ja taiteellisia tekijöitä. Kehysten tietoinen käyttö
museoissa nojaa pitkälti kehystämisen funktiolle kaikessa monipuolisuudessaan, mutta kehysten
esinetutkimus ja tiedonvälitys museaalisista syistä jäi kyselyvastauksissa vähemmälle.
Aineiston tulkinnasta museoarvon muodostamiseen
Kehykset voivat olla museaalisesti hyvin mielenkiintoisia, kun niitä tarkasteltaessa osataan kysyä
oikeita kysymyksiä. Arviointinäkökulma on ratkaiseva tekijä museoarvon muodostumisessa – tai
muodostamisessa, sillä museaalinen arvolauselma on aina museotyypistä, objektiyksilöstä,
kontekstitiedoista ja käytännön luettelointitilanteesta riippuva rakennelma. Lisäksi kehysten
tarkasteluun vaikuttavat tietyt erityispiirteet: irrallisen tai kiinteän kehyksen problematiikka sekä
museo- ja käyttöesineajattelu.
Nassaun kreivi Engelbrecht II:n muotokuva (1487, öljy paneelille, Rijksmuseum Amsterdam). Kuva ja kehys on
toteutettu samalle puupaneelille ja siten niillä on vain yksi yhteinen inventointinumero. Kuva: Carola van Wijk.
Kuvalähde: Rijksmuseum Amsterdamin verkkosivut 2013: Zoeken in de collectie.
Voiko kehys olla arvokas museoesine itsessään vai ainoastaan osana teosta tai muuta
kokonaisuutta? Kokonaisuus voidaan ajatella kehyksen välittömänä fyysisenä ja käsitteellisenä
kontekstina, eli niin kutsuttuna mikrokontekstina tai artefaktikokonaisuutena. [5] Esimerkiksi
taideteos voi olla kehykselle tärkeä välitön konteksti samoin kuin kerääjän koko alkuperäinen
kokoelma. Riippuu näkökulmasta ja tapauksesta kuinka vahvasti kehys kantaa itsensä museaalisesti
arvokkaana yksikkönä tai kuinka vahvasti sen arvo kiinnittyy johonkin artefaktikokonaisuuteen.
Museoarvon kannalta kokonaisuus on merkittävä, kun kehyksen ja kokonaisuuden suhde
jäsennetään tietoisesti ja se johtaa tahtoon suojella ja säilyttää kehystä. Tämän tulisi näkyä
kokoelmahallinnassa.
Museoarvo ei riipu vain tarkasteltavasta kehyksestä, vaan myös museoympäristöstä, josta käsin
arvoa punnitaan. Eri museotyyppien kokoelmapainotukset vaikuttavat asiaan, ja tutkiminen tietyn
instituution sisällä kertoo siellä tehdyistä arvovalinnoista. Taidemuseoissa taiteellinen arvo on
keskeinen tekijä, jolloin myös kehyksiin vaikuttaa jako taiteeseen ja ei-taiteeseen sekä taideesineisiin ja funktionaalisiin esineisiin. Kulttuurihistoriallisissa museoissa kehystetyt teokset tai
muut objektit ovat vahvemmin historiallisia ja kulttuurihistoriallisia artefaktikokonaisuuksia, joita
arvioidaan harvemmin taiteellisen arvon perusteella.
Taidemuseoissa kehyksen asemaan vaikuttaa kulttuurihistoriallisia museoita enemmän myös
kehyksen kyky suojata teosta: tällöin kehys on museossakin ensisijaisessa eli käyttökontekstissaan.
[6]
Toisaalta kehyksen funktionaalinen arvo, kehystämisen funktio, sisältää myös kehyksen
merkityksen. Ensisijaisessa kontekstissa merkitys vastaa hyödykkeen käyttöarvoa, mutta
museaalisessa säilyttämisen kontekstissa objekti on funktionaalinen ja käyttökelpoinen eri logiikalla
kuin museon ulkopuolella. [7]
Strindbergin kehysverstaan tekijöitä (n. 1919) Aleksanterinkatu 21:ssa, Helsingissä . Kuvalähde: Petteri Viljakainen.
Kehyksen museaalisen arvon tunnistaminen vaatisi tutkimusta, jonka pohjalta kehyksen merkitysja tietopotentiaalia voidaan jäsentää. Tietoinen jäsentäminen voi piirtää esiin esineen, jolla on
voimaa viestiä kulttuurin ilmiöistä. Kulttuuri, museo, ripustus, katsomistraditio, kehys ja muodon
konventiot ovat esimerkiksi taiteen kokijalle esineellisesti luettavaa tekstiä, joka ohjaa aineellisen
muodon saaneen taiteen tulkintaa. Maalaukseen liitettynä kehys kiinnittää teoksen tapaan esittää ja
katsoa taidetta tietyssä ajassa, paikassa ja kulttuurissa. Kehyksiä säilytettäessä tulisi vaalia niiden
todellista ja tiedollista kerroksellisuutta.
Kirjoittaja on konservaattori ja filosofian maisteri.
LÄHTEET
Alabone, Gerry 2009: The picture frame: knowing its place. Julkaisussa: Fiske, Tina & Hermens,
Erma: Art, conservation and authenticities: material, concept, context. London: Archetype
Publications, 60–69.
Barratt, Carrie Rebora 2000: American Frames in the Metropolitan Museum of Art – Choices
and Changes. Julkaisussa: Wilner, Eli (ed.) 2000: Gilded edge: Art of the Frame. San Francisco,
CA: Chronicle Books, 156–177.
Bjerre, Henrik 2008: Picture Frames in the Old Royal Collections. Julkaisussa: Bjerre, Henrik &
Bjerkhof, Sven (eds.) 2008: Frames – State of the Art. Copenhagen: Statens Museum for Kunst,
58–86.
Curry, David Park 2000: What's in a Frame? Julkaisussa: Wilner, Eli (ed.) 2000: Gilded edge:
Art of the Frame. San Francisco, CA: Chronicle Books, 134–155.
Ernst, Wolfgang 1996: Framing the Fragment: Archeology, Art, Museum. Julkaisussa: Duro,
Paul (ed.) 1996: The Rhetoric of the frame – Essays on the boundaries of the artwork. Cambridge
University Press: Cambridge, 111−135.
Karraker, Gene 2009: Looking at European Frames – A Guide to Terms, Styles and Techniques.
Los Angeles: The J. Paul Getty Museum. Kinanen, Pauliina 2009: Museologiset objektit.
Julkaisussa: Kinanen, Pauliina (toim.) 2009: Museologia tänään. Suomen museoliiton julkaisuja 57.
2. korjattu painos. Helsinki: Suomen museoliitto, 168–186.
Koenigsberg, Lisa 2000: How the Edge Became a Center: The Rise of Interest in American
Frames. Julkaisussa: Wilner, Eli (ed.) 2000: Gilded edge: Art of the Frame. San Francisco, CA:
Chronicle Books, 24–45.
Kuvataiteen keskusarkisto 2013. Daniel Nyblinin taideteoslasinegatiivit -verkkosivusto.
Saatavuus: http://www.lahteilla.fi/nyblin-data/ [Viitattu 9.1.2013]
van Mensch, Peter 1992: Towards a methodology of museology. [Väitöskirja] Zagreb: Zagrebin
yliopisto. Saatavuus: http://www.muuseum.ee/et/erialane_areng/museoloogiaalane_ki/ingliske
elne_kirjand/p_van_mensch_towar[Viitattu 24.5.2013]
Mitchell, Paul & Roberts, Lynn 1996: A History of European Picture Frames. London: Merrell
Holberton Publishers Ltd.
Penny, Nicholas 2010: A Closer Look: Frames. London: The National Gallery.
Rijksmuseum Amsterdamin verkkosivut 2013. Zoeken in de collectie. Saatavuus:
https://www.rijksmuseum.nl/nl/zoeken[Viitattu 13.5.2013]
Sandwidth, Hermione 1985: National Trust Picture Frame Survey. The International Journal of
Museum Management and Curatorship 1985, vol 4, no 2. Guildford: Butterworth, 173–178.
Simon, Jacob 1996: The Art of the Picture Frame – Artists, Patrons and the Framing of Portraits
in Britain. London: National Portrait Gallery.
VIITTEET:
1.
2.
3.
4.
Ernst 1996: 114.↑
Curry 2000: 137; Koenigsberg 2000: 35; Mitchell & Roberts 1996: 14. ↑
Alabone 2009: 64; Barratt 2000: 157; Sandwith 1985: 173–174; Simon 1996: 149. ↑
Alabone 2009: 60; Bjerre 2008: 83–84; Curry 2000: 137; Karraker 2009: 1; Penny 2010: 11,
76. ↑
5. van Mensch 1992: Luku 15 Context. "A material micro-context may consist of closely
related objects intended to form a whole. The term artefact set (ensemble) will be used here
for that (limited) number of objects that are intentionally connected, like a painting and its
frame, a diner service, a violin and bow, etc."↑
6. Kinanen 2009: 175–176; van Mensch 1992: Luku 15, alaluvut Primary Context,
Museological Context ja Archaeological Context, sekä Context transforms. ↑
7. Kinanen 2009: 176; van Mensch 1992: Luku 15 Context, alaluku Three Basic Contexts,
Luku 16.↑