Abstraktit
Hallinnon tutkimuksen päivät 2015 Työryhmä 10 Vastuullisuus ja eettisyys organisaatioissa Työryhmäkoordinaattorit Johanna Kujala, Tampereen yliopisto, [email protected] Anna-Maija Lämsä, Jyväskylän yliopisto, [email protected] Elina Riivari, Jyväskylän yliopisto, [email protected] Ohjelma ja aikataulu Työryhmä toteutetaan työpajamuodossa. Työryhmään hyväksytyn abstraktin pohjalta osallistujat kirjoittavat enintään viiden sivun mittaisen työpaperin, joka jaetaan kaikille työryhmän osallistujille etukäteen tutustuttavaksi. Lähetä oma työpaperisi ke 18.11. mennessä sähköpostilla työryhmän koordinaattoreille ([email protected], [email protected] sekä [email protected]). Työpaperit välitetään työryhmän osallistujille torstaina 19.11. Työpajassa kunkin paperin esittelylle on varattu aikaa noin 5 minuuttia, minkä jälkeen keskustellaan paperin kehittämisestä valmiiksi julkaisuksi. Kunkin paperin käsittelylle on varattu aikaa yhteensä 20 minuuttia. Torstai 26.11.2015 klo 15.00–17.30 Ville Kiviranta & Jaana Leinonen, Lapin yliopisto: Ethics and politics of sustainable local government leadership Paula Alatalo, Lapin yliopisto: Väitöstutkimus: Kunnat sosiaalisen yhteiskuntavastuun toteuttajina Suomessa Soilikki Viljanen, Jyväskylän yliopisto: Yhteiskunnallisen yrityksen eettisen toiminnan yhteys innovatiivisuuteen: Tutkimuksen viitekehyksen esittely Emilia Kangas, Jyväskylän yliopisto: Tasa-arvo haasteena: Isyyden ja johtajuuden rakentuminen mediateksteissä vuosina 1990-2015 Jenni Puroila, Johanna Kujala & Hannele Mäkelä, Tampereen yliopisto: Framing materiality in sustainability reports Suvi Heikkinen & Anna-Maija Lämsä, Jyväskylän yliopisto: Perhe sidosryhmänä – vastuullisuuden näkökulma Perjantai 27.11. klo 9-10 Esa Käyhkö, Tampereen yliopisto: Vastuu ja etiikka julkisessa hallinnossa: sosiaalisen tasa-arvon merkitys Johanna Kujala & Salme Näsi, Tampereen yliopisto: Yritysvastuukeskustelun kehitys Suomessa Mika Värttö, Tampereen yliopisto: Deliberatiivisen demokratian toimintamallit organisaation päätöksenteon tukena – työntekijät kehittämistyön voimavarana Hallinnontutkimuksenpäivät2015 Abstrakti työryhmään Vastuullisuus ja eettisyys organisaatioissa VilleKivivirta,tutkijatohtori,Lapinyliopistonyhteiskuntatieteellinentiedekunta JaanaLeinonen,yliopistolehtori,Lapinyliopistonyhteiskuntatieteellinentiedekunta Ethicsandpoliticsofsustainablelocalgovernmentleadership In administration research the domains of ethics and politics have often been considered as separate things that have usually been analysed separately. For example, in local government leadership research there has been a continuous interest in political leadership. However, although the ethical dimensions and sustainability of management have been studied, they are not usually connected to local government political leadership research. Furthermore, despite recent interest in compound term called ‘ethico-politics’, where ethics and politics are seen as intertwined (see for example Pullen & Rhodes 2015), research that analyses the interplay between ethics and politics in the public sector and especially in local government leadership remains scarce. The matter comes also down to how ethics and politics are conceptualised in the first place. In fact the divine between ‘ethics’ and ‘politics’ can be seen in the whole tradition of Western thought; term ‘ethics’ derives from the Ancient Greek word ethos, which describes the character of a person, whilst ‘politics’ is derived from polis or the city-state (Parker 2003). For example, the later Latour (2013) makes a dichotomy between the political and organizational modes of experience in the life of us moderns, maintaining that they both have their own “felicity conditions” or ways of establishing truth. However, he also goes on to add that all of these modes participate in what could be called the institution of morality (ibid., 453). Indeed, Latour is by far not the only one among contemporary philosophers and social theoreticians who view that the strict demarcation between ethics and politics might be counterproductive when analysing sustainable social life in contemporary societies. To proceed, we conduct a literature review of the emerging ethico-political research stream in organisation studies. Secondly, we briefly analyse the sustainabilities of local government political leadership and the relationship between ethicopolitical views compared with the conceptualisations of politics and ethics in more traditional leadership research. After this, we draw preliminary insights from our small interview research in Finnish local government context. Finally, further avenues of research are considered that could help tying the aforementioned themes to the public HRM research agenda. Key words: Political leadership; ethics; sustainability; local government HALLINNON TUTKIMUKSEN PÄIVÄT, 26.-27.11.2015, TAMPERE Työryhmä 10: Vastuullisuus ja eettisyys organisaatiossa Väitöstutkimus: Kunnat sosiaalisen yhteiskuntavastuun toteuttajina Suomessa HM, KM Paula Sanna Maria Alatalo Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Abstrakti Yhteiskuntavastuu organisaation arvoja ja eettisyyttä kuvastavana ilmiönä ja käsitteenä on lyönyt vauhdilla itsensä läpi Suomen yrityselämässä. Vuosituhannen alun talousteorioihin perustuvat käsitykset yhteiskuntavastuusta ovat korvautuneet ajatuksilla poikkitieteellisestä ja moniulotteisesta ilmiöstä, jota tulee tarkastella sitä perinteisesti kuvanneet ulottuvuudet (taloudellinen, sosiaalinen, ympäristö) huomioiden holistisesti. Käsillä olevaa väitöstutkimusta raamittaa ajatus yhteiskunnallisen toimintaympäristön kompleksisuudesta, joka ohjaa vastuuilmiön tarkastelua alkaen perinteisistä järjestelmäsidonnaista oletuksista systeemiteoreettiseen ja edelleen tulkinnalliseen, kontekstin merkitys huomioivaan relativistiseen syväanalyysiin. Valmisteilla olevassa väitöstutkimuksessa tarkastellaan kuntien roolia sosiaalisen yhteiskuntavastuun toteuttajana maassamme. Tutkimuksessa analysoidaan erityisesti kuntien johdon, luottamushenkilöiden ja henkilöstön edustajien kokemuksia siitä, mikä on kuntien merkitys sosiaalisen henkilöstövastuun rakentumisessa ja millä tavoin kunnat toiminnassaan edesauttavat sen toteutumista. Tavoitteena on kohderyhmien vastuupuheen kautta selvittää, koetaanko kuntien toiminta yhteiskunnallisesti vastuulliseksi tai voidaanko sitä luonnehtia jopa sille vastakkaiseksi. Esimerkkinä kunnissa tuotannollisista ja taloudellisista syistä toteutettavat henkilöstön irtisanomiset voivat olla toisaalta keino toteuttaa yhteiskunnallista vastuuta (taloudellinen merkitys), mutta toisaalta ne voidaan paikallisesta tai alueellisesta näkökulmasta nähdä mm. sosiaalinen ulottuvuus huomioiden jopa yhteiskuntavastuun vastaisena ratkaisuna. Samalla, kun analysoidaan, millä tavoin käsitys henkilöstöön kohdistuvasta vastuusta rakentuu tutkittavien kokemuksissa, on tutkimuksella mahdollista lisätä tietoa ja ymmärrystä henkilöstöön kohdistuvasta yhteiskuntavastuullisesta toiminnasta kunta-alalla, sekä kerätä kokemuksia hyvistä menettelytavoista, joilla vastuun toteutumista voitaisiin erityisesti meneillään olevassa yhteiskunnallisessa murrostilanteessa edistää. Henkilöstövastuuta tarkastelevaa tutkimusaineistoa on lähestyttävä ilmiön kompleksinen luonne huomioiden tulkinnallisesti. Vaikka sosiaalisen yhteiskuntavastuun ilmiön tarkastelu on ollut kansainvälisesti erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana varsin laaja-alaista ja eri tutkimustraditioiden näkökulmia integroivaa, ei sen yhteiskunnallisesti merkitykselliseen ilmiön syväanalyysiin ole päästy tulkinnallisuuden jäätyä lähes poikkeuksetta tarkastelun ulkopuolelle. Käsillä olevassa väitöstutkimuksessa hyödynnetään tutkimusmenetelmänä Jonathan A. Smithin kehittämää tulkinnallista fenomenologista analyysiä (Interpretative Phenomenological Analysis, IPA), koska se huomioi erityisen hyvin tutkittavan ilmiön kompleksisen luonteen, johon ei itseisarvona liity objektiivisuuden vaatimusta. Soilikki Viljanen YHTEISKUNNALLISEN YRITYKSEN EETTISEN INNOVATIIVISUUTEEN: tutkimuksen viitekehyksen esittely ABSTRAKTI HT 2015 TOIMINNAN YHTEYS Tausta Väitöstutkimus yhteiskunnallisen yrityksen merkityksellisen perustehtävän ja toiminnan eettisyyden suhteesta innovatiivisuuteen on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Tarve aiheen tutkimiseen on ilmaistu usealta taholta, mm. työ- ja elinkeinoministeriöstä, Sitrasta, FinSern-tutkimusverkostosta, Boardman osaamisverkostosta sekä Arvoliitosta ja yhteiskunnallisista yrityksistä. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa siitä, voisiko yhteiskunnallinen yritys olla uusi yritysmuoto, jolla ratkaistaan yhteiskunnallisia ongelmia, lisätään työllisyyttä, parannetaan työelämää, työhyvinvointia ja johtamista sekä rakennetaan uutta arvoperusteista liiketoimintaa Suomeen. Yhteiskunnalliset yritykset, joiden kanssa aiheesta on keskusteltu, odottavat tutkimukselta menetelmiä siihen, miten eettiset periaatteet viedään käytäntöön ja kirkastetaan kilpailueduksi. Lisäksi toivotaan keskeisten käsitteiden selkeyttämistä. Tarkoitus Tämä väitöstutkimus osallistuu yhteiskunnallisia yrityksiä koskevaan keskusteluun tarkoituksena tuottaa uutta tutkimustietoa ja lisätä ymmärrystä eettisen toiminnan yhteydestä innovatiivisuuteen ja erityisesti eettisten periaatteiden käytäntöön viennistä, johtajuuden roolista osana eettisyyttä, siitä, miten eettisyys mahdollistaa innovatiivisuutta sekä siitä, millaista innovatiivisuutta yhteiskunnalliset yritykset tarvitsevat. Tutkimuksen tarkoituksen toteuttamiseksi suoritetaan empiirinen tutkimus, jonka tavoitteena on saada selville, edesauttavatko eettinen toiminta sekä innovaatiot yhteiskunnallisten yritysten menestystä ja kasvua selvittämällä a) sitä, miten eettiset periaatteet on viety käytäntöön, b) millaiset johtajuuden käytännöt tukevat eettisiä periaatteita, c) millaisia uusia yhteiskunnallisia innovaatioita eettinen toiminta tuottaa, d) millaisia uusia innovaatioita yhteiskunnallinen yritys tarvitsee menestyäkseen sekä mahdollistaako yhteiskunnallinen yritys innovatiivisuudelle hyvät puitteet. Tällä tiedolla on merkitystä, jotta saadaan näkyväksi, miten eettisyys ja innovatiivisuus toteutuvat sekä ovat institutionalisoituneet yhteiskunnallisten yritysten toimintaan Suomessa. Tässä tutkimuksessa näkökulma rajataan yhteiskunnallisten yritysten toimitusjohtajaan, henkilöstöön ja asiakkaaseen. Teoriaviitekehys Tutkimuksessa sovellettavat teoriat ovat instituutioteoria, etiikan teoriat sekä innovaatioteoria. Menetelmä Tutkimukseen valitaan 5 yhteiskunnallista yritystä mahdollisimman monelta toimialalta. Valintaperusteet ovat a) yritys täyttää yhteiskunnallisen yrityksen tunnusmerkit: yhteiskunnallisen hyvän edistämisen missio sekä voitto käytetään merkittävissä määrin (yli 50%) yrityksen mission toteuttamiseen ja b) yritykset harjoittavat menestyvää liiketoimintaa. Tutkimus toteutetaan monimenetelmällisesti (mixed methods). Aineistoa hankitaan sekä laadullisilla että määrällisillä menetelmillä. Laadullinen tutkimus toteutetaan instrumentaalisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksessa haastatellaan henkilökohtaisesti yhteensä n. 30 tapausyrityksen toimitusjohtajaa, henkilöstöä sekä asiakasta. Lisäksi aineistonkeruumenetelmänä käytetään dokumenttiaineistoa. Analyysitavaksi valitaan sisällönanalyysi, joka etenee aineiston luennan ja ryhmittelyn kautta aiheittain (teemoittain) suoritettavaan analyysiin, ja toisaalta aineistoa tyyppiluokkiin eritellen. Määrällinen tutkimusosio koostuu Webropol-kyselytutkimuksesta sidosryhmien avainhenkilöille. Kyselyn tavoitteena on täydentää haastatteluaineistoa. Kyselytutkimuksessa hyödynnetään aiemmin testattuja mittaristoja. Aineiston analysointimenetelminä käytetään tilastollisia menetelmiä. Isyyden ja johtajuuden rakentuminen mediateksteissä vuosina 1990-2015 Kangas Emilia, Tohtorikoulutettava, KTM, [email protected] Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu Yleinen ilmapiiri on ottanut viimeisten vuosikymmenten aikana askeleita aikaisempaa osallistuvampaa ja läsnä olevampaa isyyttä kohti. Kun taas johtajuus ideaaliin liitetään yhä edelleen usein perinteinen maskuliinisuus. Maskuliiniseen johtajuuden representaatioon kuuluvat olennaisesti mm. pitkät työpäivät ja täydellinen sitoutuminen työhön, nämä vaateet ovat ristiriidassa läsnä olevan ja hoivaavan isyyden kanssa. Miesjohtajien isyyskokemukset ovat jo kuitenkin löytäneet tiensä mediateksteihin. Miesjohtajien isyyttä ei kuitenkaan rakenneta samoista lähtökohdista kuin naisjohtajien äitiyttä. Isyys on organisaatiokontekstissa monella tapaa näkymättömämpää kuin äitiys. Isyyden näkymättömyys heikentää sekä naisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia työelämässä että miesten mahdollisuuksia hahmottaa omat oikeutensa isinä ja tasavertaisina vanhempina myös työelämän kontekstissa. Johtaja ideaalien ja representaatioiden esiin tuominen ja tutkiminen onkin tärkeää, koska johtajilla on paljon vaikutusvaltaa yritysten käytäntöihin niiden laatijoina ja esikuvina. Johtajat ovat myös käytännössä vastuussa ihmisten työhyvinvoinnista ja sekä vastuullisesta työ-perhesuhteiden johtamisesta. Mediatekstit rakentavat sosiaalista maailmaa. Joukkoviestimet tekevät valintoja siitä, miten ympäristössä tapahtuvia asioita esitetään. Representaatiot eivät vain heijasta yhteiskunnallisia arvoja ja ymmärryksiä vaan osallistuvat niiden muotoutumiseen ja kierrättämiseen. Mediatekstit ovatkin hedelmällisiä resursseja sukupuolen ja johtajuuden rakentumisen analysointiin. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää miten johtajuutta, työelämää ja vanhemmuutta yhdistetään mediassa kun toimijoina ovat miehet. Tutkimukseni tarkoituksena on avata ja purkaa median tarjoamia isyysrepresentaatioita johtaja isistä. Olen kiinnostunut siitä, miten johtajuuskeskusteluissa konstruoidaan isyyttä. Aion tutkimuksessani tarkastella isyyden ja johtajuuden suhdetta niin valtamediassa kuin business lehdissäkin. Olen tutkimuksessani kiinnostunut isyyden ja johtajuuden diskurssista mediassa yleisesti sekä erilaisten joukkoviestimien välisistä eroista. Tutkimusaineistoksi olen kerännyt media-aineiston, jota aion analysoida diskurssianalyysin avulla. Tutkimusaineistoni koostuu seuraavista lehdistä: Helsingin sanomat, Kauppalehti ja Talouselämä. Aikajakso on 1990-2015. Aineisto on kerätty systemaattisesti käyttämällä sähköisiä arkistoja: HS Arkisto (Helsingin sanomat), Talentumin Lehtiarkisto (Talouselämä) ja Suomen media-arkisto (Kauppalehti). Hallinnon tutkimuksen päivät 2015 Työryhmän nimi: Vastuullisuus ja eettisyys organisaatioissa Jenni Puroila, Johanna Kujala & Hannele Mäkelä Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu Framing materiality in sustainability reports Abstract This study aims to increase our understanding of materiality in the context of sustainability reporting and corporate sustainability. The study builds on the normative assumption that companies are held accountable over their social, environmental and economic impacts caused by their operations to a wide group of stakeholders. Sustainability reporting covers both the process through which social and environmental impacts and concerns can be recognized and consequently managed and controlled, and a tool for communicating how companies take care for the impacts of their actions. While materiality is a fairly new concept in the field of sustainability reporting, it is a central element in distinguishing the most important sustainability information from the insignificant immaterial information. In sustainability reporting, the concept of materiality addresses what is important to a wider group of stakeholders and society in general. If a report contains a lot of immaterial information, the quality of the report will be affected, material information will be lost and the communicative effectiveness and the clarity of the report will be diminished. The purpose of the study is to examine how materiality disclosures in sustainability reports and language used therein both shape and reflect what is considered as material in corporate sustainability. The empirical data consists of materiality disclosures collected from 29 sustainability reports. The reporting organizations are listed in Global100 index as the most sustainable companies in the world and have published a sustainability report in accordance with the GRI G4 Sustainability Reporting Guidelines. The focus in the analysis is on the ways by which the materiality disclosures join in constituting what is considered as material in corporate sustainability. The data is analyzed through frame analysis. Frames create boundaries in perception, and limit attention to specific issues. Frames provide interpretation schema through which phenomenon is understood. In other words, different frames can offer distinctly different perceptions of the issue and how it is understood. In this study, frames define the point of view through which something is considered material. The purpose of the frame analysis is to explore the shared, culturally constructed frames reflected in the materiality processes. The ideas and concepts based on theories related to sustainability reporting are interwoven in the analysis and identified frames are further assessed through the theoretical lens. In the frame analysis, we use a framework called “signature matrix”, and complement it with additional frame amplification elements to highlight the contradictions between the frames. As a result of the analysis, five different frames were identified from the data: (1) Risk management frame, (2) Business opportunity frame, (3) Accountability frame, (4) Unified strategy frame, and (5) Stakeholder interest frame. In the final paper, we will explain the theoretical framework, data collection and analysis as well as the findings of the study in more detail. We will conclude the paper by discussing the theoretical and practical contributions of the study. Hallinnon tutkimuksen päivät 2015 Työryhmän nimi: Vastuullisuus ja eettisyys organisaatioissa Suvi Heikkinen & Anna-Maija Lämsä Jyväskylän yliopisto Avoin yliopisto/Kauppakorkeakoulu Perhe sidosryhmänä - vastuullisuuden näkökulma Työn ja muun elämän rajapinnat ovat laajentuneet elämänalueiden monimuotoistuessa, mutta samalla rajoista on tullut epämääräisempiä. Kansainväliselle komennukselle lähtevät työntekijät – ekspatriaatit – muuttavat toimintaympäristöään niin työn kun muun elämän osalta, ja usein ekspatriaattiprosessissa on osallisena myös perhe. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että perhe on yksi yleisimmistä syistä komennuksen epäonnistumiselle. Lisäksi perheen merkitys on havaittu tärkeäksi ekspatriaattipäätöstä tehtäessä. Kuitenkin organisaatioiden vastuullisuuden näkökulmasta perheen roolin tunnistaminen ekspatriaattiprosessissa on ollut vähäistä. Aikaisempi tutkimus on piirtänyt organisaation ja ekspatriaatin välistä suhdetta kaksisuuntaisena ja huomiotta on jäänyt ekspatriaatin ympärillä oleva toimintaympäristö. Tässä tutkimuksessa ehdotamme teoreettista viitekehystä ymmärtämään perheen roolia yhtenä tärkeänä organisaation sidosryhmänä ekspatriaattiprosessissa. Teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnämme sidosryhmien merkittävyyttä koskevaa teoriaa (theory of stakeholder salience) (Mitchell ym., 1997). Vastuullisuusteoriana sovellamme Senin (1985) kyvykkyyksien teoriaa (capabilities theory). Sidosryhmien merkittävyyttä koskeva teoria (Mitchell ym. 1997) antaa mahdollisuuden perustella sitä, miksi perhe on sidosryhmä ekspatriaatin työnantajayritykselle sekä luonnehtia sitä, millainen sidosryhmä on kyseessä. Teoria kuvaa sidosryhmäsuhdetta mutta ei perustele suhdetta eettisestä näkökulmasta. Sen sijaan että perheen ja yrityksen suhde määrittyisi vain välineellisenä hyötysuhteena Senin (1985) teoria tarjoaa syvemmän eettisen näkökulman suhteeseen. Senin lähestymistapa perustuu inhimilliseen toimijuuteen. Ihmisillä on oltava mahdollisuuksia elää toiveidensa mukaista elämää. Hobsonin (2011) mukaan yksi kyvykkyystekijä on tasapainoinen työ-perhesuhde, jonka toimivuus tuottaa hyvinvointia ja elämänlaatua. Ekspatriaattiyrityksen henkilöstöjohtamisen näkökulmasta Senin (1985) teoria viittaa ajatukseen, että ollakseen sosiaalisesti vastuullinen yrityksen pitää luoda mahdollisuuksia ekspatriaatin perheelle saavuttaa hyvinvointia ja elämänlaatua muuttuneessa elin- ja toimintaympäristössä. Edellä mainittujen kahden teoriaviitekehyksen perusteella esitämme kuusi propositiota empiiristä tutkimusta varten. Teemme näkyväksi ja lisäämme ymmärrystä perheen ja yrityksen sosiaalisesti vastuullisesta suhteesta ekspatriaattiprosessissa. Lähteet: Hobson, B. (2011), ‘The Agency Gap in Work-Life Balance: Applying Sen’s Capabilities Framework within European Contexts’, Social Politics, 18(2), 147–167. Mitchell, R.K., Agle, B.R., and Wood, D.J. (1997), ‘Toward a Theory of Stakeholder Identification and Salience: Defining the Principle of Who and What Really Counts’, Academy of Management Review, 22(4), 853–886. Sen, A.K. (1985), Commodities and Capabilities, Oxford: Elsevier. Hallinnon tutkimuksen päivät 2015 Työryhmä: Vastuullisuus ja eettisyys organisaatioissa Esa Käyhkö, HT Ilmarinkatu 28 A 26, 33500 Tampere Puhelin: 040 1912138, sähköposti: [email protected] Ehdotus työpaperiksi: Vastuu ja etiikka julkisessa hallinnossa: sosiaalisen tasa-arvon merkitys Työpaperissani tutkin vastuun ja etiikan suhdetta julkisessa hallinnossa byrokratian ja demokratian näkökulmista. Kun byrokraattinen johtamismalli korostaa tehokkuutta, lojaliteettia, hierarkiaa ja ylhäältä alaspäin suuntautuvaa tarkastelutapaa, demokraattinen johtamismalli luottaa julkisten ongelmien ratkaisussa yhteiseen johtajuuteen (public leadership), joka korostaa sitoutumista julkisiin arvoihin, kuten julkiseen intressiin ja sosiaaliseen tasa-arvoon. Vastuun ja etiikan kannalta kysymys on demokraattisten ja byrokraattisten arvojen yhteensovittamisesta. Kansalaisen rooli julkisen hallinnon eri toimintojen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa nähdään tulevaisuudessa täysin toisenlaisena vuorovaikutussuhteena kuin mitä nykyinen julkisen hallinnon johtamisoppi korostaa. Julkisessa hallinnossa kansalaisvaikuttamisen näkeminen asiakontribuutiona (substantial contribution) ja toisaalla organisaatioiden jäsenten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen omassa työssään kulkevat käsi kädessä. Tätä vuorovaikutussuhdetta voidaan lähestyä julkisen etiikan (public ethics) käsitteen kautta. Samalla hyveiden, kuten luottamuksen näkeminen keskeisenä organisaation voimavarana korostuu instrumentaalisen johtamisen sijasta. Vastuun ja etiikan korostaminen julkisen hallinnon kehittämisessä on erityisen ajankohtaista niin henkilöstön tasa-arvoisen kohtelun kuin johtamisen tarkoituksen suhteen. Julkisen etiikan ja luottamuksen näkökulmasta kysymys on henkilöstön ammatillisen identiteetin ja kunniallisen kansalaisen roolin yhteensovittamisesta. Nykyisessä julkisen hallinnon henkilöstö- ja kehittämispolitiikassa sosiaalinen tasaarvo (social equity) tulisi asettaa perushyveeksi talouden ja tehokkuuden rinnalla. Pohdin vastuun ja etiikan suhdetta World Values Surveyn (http://www.worldvaluessurvey.org) kuudennen haastattelukierroksen (2010–2014) tulosten perusteella. Tutkin sosiaalisen tasa-arvon yksilöllisiä preferenssejä neljän kysymyksen kautta: (1) työn merkitys ihmisten elämälle, (2) kilpailun merkitys työssä ja uusien ajatusten kehittämisessä, (3) rehellisyyden merkitys ja (4) vapaus valita ja määrätä omasta elämästään. Pohdin työpaperissani miten sosiaalinen tasa-arvo toteutuu maamme julkisessa hallinnossa yleismaailmalliseen tilanteeseen verrattuna ja suhteessa ihmisten keskinäiseen luottamukseen. Lisäksi tuon esille demokraattisen hallinnon näkökohtia ja julkisen intressin käsitteen merkitystä kansalaisyhteiskunnassa. Hallinnon tutkimuksen päivät 2015 Työryhmän nimi: Vastuullisuus ja eettisyys organisaatioissa Johanna Kujala & Salme Näsi Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu Yritysvastuukeskustelun kehitys Suomessa ja maailmalla Tämän tutkimuksen tarkoituksena on luoda katsaus yritysvastuukeskustelun kehitykseen Suomessa ja maailmalla. Tutkimuksessa tarkastellaan yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä tutkimuksia ja käytäntöjä 1950-luvulta tähän päivään. Yritysvastuukeskustelun kehityksessä tunnistetaan seitsemän vaihetta, jotka vievät keskustelua eteenpäin ja auttavat jäsentämään ymmärrystämme siitä, miten yritysvastuukeskustelu on syntynyt ja kehittynyt. Modernin yritysvastuukeskustelun voi sanoa käynnistyneen 1950-luvulla (Carroll, 1999). Vuonna 1953 Howard R. Bowen kirjoittaman klassikkoteoksen ”Social Responsibilities of the Businessman” mukaan yhteiskunnallinen vastuullisuus tarkoittaa sitä, että liike-elämässä tulee tehdä päätöksiä, jotka ovat yhteiskunnan arvojen ja tavoitteiden mukaisia. 1960-luvulla tutkimuksessa vahvistui näkökulma siitä, että yrityksillä on ja tulee olla taloudellisten ja laillisten vastuiden lisäksi myös yhteiskunnallisia vastuita (McGuire, 1963; Walton, 1967). Myös yritysten ympäristövastuun tunnistamisessa otettiin ensiaskeleita (Carson, 1962). Yritysvastuun vastaisia argumentteja esitettiin esimerkiksi Albert Carrin (1968) artikkelissa ”Is business bluffing ethical?” ja Milton Friedmanin (1970) artikkelissa ”The social responsibility of business is to increase its profits”. 1970-luvulla insituutiot, kuten OECD ja YK, tulivat mukaan yritysvastuukeskusteluun ja huolta kannettiin erityisesti monikansallisten yritysten toiminnasta. OECD antoi vuonna 1976 ohjeet monikansallisille yrityksille, YK laati ehdotuksen transnationaalisten yritysten käyttäytymissäännöiksi ja ILO julkaisi vuonna 1977 lausuman monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikan periaatteista. Akateemisessa tutkimuksessa syntyi uusia empiirisen tutkimuksen kohteita kuten hyväntekeväisyys ja yritysten yhteiskuntasuhteet, hyödyn maksimointi ja moniarvoiset tavoitteet sekä yritysten yhteiskunnallisen tuloksen mittaaminen. Myös yritysvastuuraportointi otti ensiaskeliaan 1970-luvulla. 1980-lukua voi luonnehtia empiirisen tutkimuksen ajaksi. Tutkimusteemoja olivat esimerkiksi ”corporate social responsiveness”, ”corporate social performance” ja ”public policy”. Myös yritysetiikan teemat nousivat vahvoina esille ja keskustelu laajeni eettisiin pohdintoihin ja eettiseen päätöksentekoon. Vuonna 1984 R. Edward Freeman julkaisi teoksensa ”Strategic Management: A Stakeholder Approach”, joka toi sidosryhmänäkökulman vahvasti osaksi yritysvastuukeskustelua. Yritysvastuuseen liittyvät käytännön tehtävät lisääntyivät ja yrityksissä syntyi uusia nimikkeitä kuten ympäristöjohtaja tai yhteiskuntasuhdejohtaja. 1990-luku oli mallintamisen, raportoinnin ja sertifioinnin aikaa. Elkington jäsensi yritysvastuun alueet ”triplle bottom line” -ajattelun avulla taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristövastuun alle (Elkington, 1994). Global Reporting Initiative syntyi ja edisti merkittävästi yritysvastuun raportointia erityisesti suurissa yrityksissä. Muita suosiota saavuttaneita malleja olivat AA1000, SAI ja SA8000. Kaikille näille malleille on yhteistä pyrkimys yritysvastuun konkretisointiin ja todentamiseen. Suomessa Esa Kaitila oli jo 1940-luvun lopussa tutkinut teollisuuden sosiaalitoimintaa yhteiskunnallisena ilmiönä ja listannut patruuna-ajan suomalaisten yritysten yhteiskuntavastuutoimia ja niiden yleisyyttä vuonna 1946. Näihin toimiin kuului Kaitilan mukaan asuntojen, työvaatteiden ja ruokailun järjestäminen, elintarvikkeiden hankinta ja varastointi, lääkäripalvelujen ja neuvolatoiminnan tarjoaminen sekä liikunta-, urheilu- ja kulttuuriharrastusten tukeminen (Kaitila 1947). 1960-luvulla suomalaisessa tutkimuksessa käytiin keskustelua yrityksen tehtävästä yhteiskunnassa (Honko & Lehtovuori, 1966; Honko, 1969). 1970-luvulla keskustelu laajeni myös Suomessa. Leo Ahlstedt ja Iiro Jahnukainen julkaisivat vuonna 1971 teoksen ”Yritysorganisaation yhteistoiminnan ohjausjärjestelmänä”, jonka keskeisenä sanomana on, että yritysten on toiminnassaan huomioitava myös sidosryhmät. Elinkeinoelämän Valtuuskunta pohti julkaisussaan ”Yrityksen yhteiskunnalliset vaikutukset” vuonna 1976 laskentatoimen ja tilinpäätösmenetelmien roolia yritysvastuukeskustelussa. Vuonna 1979 julkaistussa teoksessa ”Yritys ja yhteiskunta” Pertti Kettunen esitti, että ”yritys ei ole irrallinen, muusta yhteiskunnasta erillinen ilmiö, vaan oleellinen osa sitä arvojen ja käsitysten järjestelmää, jossa elämme”. ”Vastuun rautaisen lain” mukaan ne, jotka käyttävät valtaa niin, että ympäröivä yhteiskunta ei hyväksy sitä, tulevat menettämään tämän vallan (Davis & Blomstrom, 1966). Lähteet Bowen, H. R. (1953). Social Responsibilities of the Businessman. New York: Harper & Row. Carson, R. (1962). The Silent Spring. Davis, K & Blomstrom, R. L. (1966). Business and its environment. Honko, J. (1969). Liiketaloustiede. Honko, J. & Lehtovuori (1966). Suomalaista liiketaloustiedettä. Kaitila, E. (1947). Teollisuuden sosiaalitoiminta yhteiskunnallisena ilmiönä. Taloudellinen Tutkimuskeskus, Sarja A, Nide 5. Walton, C. C. (1967). Corporate social responsibilities. 9.10.2015 Deliberatiivisen demokratian toimintamallit organisaation päätöksenteon tukena – työntekijät kehittämistyön voimavarana Mikko Värttö, tohtoriopiskelija, valtio-oppi, Tampereen yliopisto Tutkimuksessani tarkastelen deliberatiivisen demokratian toimintamalleja, kuten organisaatioraateja sosiaalisen vastuullisuuden vahvistamisen välineenä. Deliberatiivisen demokratian menetelmät edustavat vaihtoehtoa perinteisille työpaikkademokratian muodoille, kuten erilaisille työntekijöiden kuuntelu- ja yhteistoimintamenettelyille, sillä niissä työntekijät nähdään tasavertaisina osapuolina ratkaisuista käytävissä keskusteluissa. Deliberaation etuna on, että sen kautta organisaation inhimilliset resurssit saadaan tehokkaampaan käyttöön, mikä mahdollistaa parempien ratkaisujen tekemisen. Erityisesti deliberaatio tarjoaa välineen kompleksisuuden hallintaan sekä erilaisten ”ilkeiden ongelmien” ratkaisuun. Deliberatiivisen demokratian toimintamalleja on järjestetty jonkin verran organisaatiossa tehtävän päätöksenteon yhteydessä viime vuosien aikana. Tutkimustuloksia kokeiluista on kuitenkin olemassa vasta vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa deliberatiivisen demokratian toimintamalleista työntekijöiden osallistamisen välineenä. Erityisenä tutkimustehtävänäni on selvittää, millaisia vaikutuksia deliberatiivisen demokratian toimintamalleilla on organisaatiouudistuksen yhteydessä. Tutkimukseni hypoteesina on, että erilaisten konkreettisten tulosten, kuten uusien tuotteiden, palveluiden tai työtapojen lisäksi deliberaatiolla voi olla myös itse deliberaatioprosessista johtuva vaikutus. Tämä viittaa deliberaation ”voimaallistavaan” vaikutukseen, joka on seurausta osallistujien kokemuksesta toisten kanssa käydystä vuoropuhelusta, uuden tiedon omaksumisesta sekä ongelmien ratkaisusta. Esimerkiksi työntekijöiden osallistuminen omien työtehtävien sekä työyhteisön toiminnan kehittämiseen saattaa levittää tietoa ja muokata ymmärrystä käsiteltävistä asioista. Tämä voi lisätä ymmärrystä omista näkemyksistä poikkeaville näkökulmille, vahvistaa organisaatiouudistusten hyväksyntää sekä kasvattaa luottamusta organisaatiossa. Toisaalta mikäli työntekijät kokevat, että heidän osallistumisellaan ei ole ollut aitoa vaikutusta, voivat deliberaation vaikutukset osoittautua myös päinvastaisiksi. Tutkimukseni ensimmäisessä osassa luonnostelen teoreettiseen aineistoon pohjautuen deliberatiivisen demokratian roolia sosiaalisen vastuullisuuden kehittämisessä ja teen lyhyen katsauksen aikaisemmin toteutetuista tapaustutkimuksista ja niiden tuloksista. Toisessa osassa tarkastelen deliberatiivisen demokratian toimintamallien vaikuttavuutta empiirisen aineiston avulla. Tutkimustapauksenani on Suomen Setlementtiliiton vuoden 2015 aikana toteuttama lapsi- ja nuorisotyön rakenneuudistus. Rakenneuudistuksen toteuttamisessa hyödynnettiin deliberatiivisen demokratian toimintamalleja, erityisesti kansalaisraatimenetelmää järjestämällä kullakin kohdealueella ns. kehittämispäiviä, joissa paikalliset työntekijät pääsivät keskustelemaan alueella jatkossa toteutettavan lapsi- ja nuorisotyön organisoimisesta. Olen kirjoittanut raportin kehittämispäivistä keväällä 2015 ja tutkimukseni pohjautuu osittain tämän raportin tuloksille. Lopullista tutkimustani varten laajennan raportin käsittelyä ja kerään lisäaineistoa kehittämispäivistä ja lapsi- ja nuorisotyön rakenneuudistuksen edistymisestä haastattelemalla kehittämispäivien osallistujia, järjestäjiä sekä organisaation johtoon kuuluvia henkilöitä. Analysoin aineiston kokonaisuudessaan sisällönanalyysin avulla. Lisäksi hyödynnän myös vertailevaa tutkimusta selvittääkseni eri muuttujien vaikutusta siihen, millä tavoin rakenneuudistuksen lopputulokseen suhtaudutaan eri alueilla.
© Copyright 2024