Oltermanni 01-2013 - Uudenmaan reserviläispiirit

Äyräpään kirkonmäki
kävi
kalliiksi
Nurmolle
Urheilutuloksia ja
- kalentereita
Sivut
18-19
Sivut 10-11
UUDENMAAN RESERVILÄISPIIRIEN MAANPUOLUSTUSLEHTI
* 32. VUOSIKERTA
25 kilometriä sotahistoriallisissa maisemissa
BRANDENSTEINMARSSI TOI KEVÄÄN
LOVIISAAN
* 1-2013
VETRESUusimaa
vaalii
perinteitä
Sivu
Kirkkonummi
kasvatti
kriisivalmiuttaan
Huhtikuinen sunnuntai esitteli parhaita puoliaan, kun Loviisassa suoritettiin kautta aikain
ensimmäinen Brandenstein-marssi muutaman kymmenen reserviläisen voimin.
Paikallisten maanpuolustusaktiivien luoma
kuntotapahtuma oli suorituksena vaativa,
sillä kaikkiaan 25 kilometrin patikkareissun
mausteena oli kullakin marssijalla kannettavaan selkäreppu, jossa oli kymmenen kilon
lisäpaino.
Sivu
Sivu
Sipoon reservillä on tapahtumia omastakin
takaa, vaan kun naapurustossa oli mahdiollisuus osallistua, niin ei kun mukaan vaan.
Alkutaipaleella Sipoon joukkueella oli hymy
her4kässä.
Loviisan seudulla
laadukasta toimintaa
Loviisan
seudulla
järjestetään
esimerkilllistä toimintaa
alueen reserviläisille.
Helmikuinen
talvipäivä ja
huhtikuun
alun Brandenstein-marssi
olivat oivallisia tapahtumia.
Maanpuolustus oli ja
ei ollut vasurien asia
Sivut 14-15
6
Sipoon ressut
vetivät
talvijotoksen
3
Sotavuosina kotimainen vasemmisto joutui
tiukan paikan eteen. Osa lensi suoraan turvasäilöön, osa meni muiden mukana rintamalle ja
teki velvollisuutensa siellä.
Sisukkain lienee ollut jo vuonna 1941 kaatunut
Arvid, joka sai kaaduttuaan Mannerheim-ristin.
Arvidin tapauksen tekee erikoiseksi se, että hän
oli myös aikanaan taistellut punakaartin joukoissa vuonna 1918.
Sivut 3 ja 13
7
Hyvinkäällä
Milfightlähitaistelukoulutusta
Marssin oheistapahtumiin liittyi
osasto Brandensteinin muistopatsaan koristaminen Loviisan
torin ja kirkon välisellä alueella.
Sivu
7
Sivu
Punakaartilainen Arvid
Janhunen ei kelvannut historiansa vuoksi talvisotaan,
mutta jatkosotaan mies jo
pääsi.
6
Jukka
Sippolan
kolumni
puhuttaa
Sivu
16
Päätoimittajalta
Toimijoita ja jäseniä kaivataan
Reserviläisyhdistysten jäsenmäärät olivat viime vuonna ensi kertaa vuosikausiin laskusuunnassa. Uusien jäsenten määrä laskee ja vanhoja jäsenyyksiä
päättyy. Tähän huolestuttavaan suuntaukseen on saatava muutos. Uudenmaan alueellakin on hyvin jäsenmääräänsä kasvattavia yhdistyksiä, joten
asian ei pitäisi olla mahdotonta toiminta- alueellamme. Ampumaratojen puute ja muut vastaavat syyt ovat useimmin käytettyjä perusteluja reserviläistoiminnan kiinnostavuuden vähenemiseen. Yhteiskunta muuttuu, pitäisikö
meidän reserviläistoimijoidenkin?
Yhdistysten toiminnasta tiedottaminen omalle jäsenistölle on tärkeää, jonka
avulla jäsenillä on ainakin tieto mitä toimintaa omassa paikallisyhdistyksessä
harrastetaan. Toki suuri osa yhdistysten jäsenistä on kannatusjäseniä, joilla
ei olekaan tarkoitusta osallistua toimintaan vaan osallistuvat vapaaehtoiseen
maanpuolustustyöhön jäsenyydellään. Tiedottaminen ei nykymaailmassa
ainakaan ole välineistä kiinni, perinteiseen kirjepostiin tarvitsee harvoin
turvautua.
Monissa eri yhteistoimintaryhmissä osallistuneena voin kyllä sanoa että pienet ovat piirit maanpuolustustyötä tekevillä. Pääosin samat ihmiset osallistuvat kaikkiin tapahtumiin ja kokouksiin. Onhan tietysti niin että jonkun pitää
yhdistyksissäkin kantaa kokonaisvastuu, mutta osallistumismahdollisuuksien
tarjoaminen myös muille voisi lisätä aktiivitoimijoiden määrää. Nythän ollaan monessa paikallisyhdistyksessä siinä tilanteessa että toimintaa ei enää
viitsitä järjestää kun osallistujia ei aiemminkaan ole ollut. Porukat pienenee
ja lähestytään tilannetta että toimijat eivät järjestä yhdistyksen nimissä enää
itselleenkään toimintaa vaan siirtävät harrastuksensa yksilötoiminnaksi.
Puheenjohtajan
palsta
Piiri uudelle vuosikymmenelle
Aloitamme toimintamme uuden vuosikymmenen pääosin
suotuisista lähtökohdista: piirin jäsenmäärä on ollut nouseva
ja toiminta on ollut vilkasta erityisesti urheilu- ja ammuntapuolella. Pilviäkin taivaalla, ainakin lyhytaikaisesti on. Kassatilanteemme on melko vaatimaton. Juhlia joskus kuuluukin
seurata pieni krapula, muuten juhlat eivät ole olleet riittävän
koreat.
Minä en usko tähän. Kansakunnan ja meidän, yksilöiden,
asennoitumisessa perimmäisiin kysymyksiin, ei ole kysymys muutamien vuosien periodista. Olemme kansakuntana
taistelleet itsellemme itsenäisyyden ja taanneet itsellemme
fantastisen kauniin ja monipuolisen maan. Minne tahansa
menemme, minne tahansa katsomme, voimme ihailla ja ihailemme esimerkiksi maamme luontoa ja rauhaa. Ja se hyvä
asia on se, että vastarannalla samaa asiaa ihailee samanlainen
olio, suomalainen.
Talouspuolella meillä on paljon tehtävää. Viimeisten vuosien on ollut tarkoituskin olla varsin alijäämäisiä. Kuitenkin,
olemme joutuneet tilanteeseen, jossa kassassamme on vain
välttämättömät varat lehden julkaisemiseen ja hallinnon pyörittämiseen. Toimintaamme varten tarvitsemme tietynkokoisen puskurin, josta aina löytyy varoja esimerkiksi erilaisten
tapahtumien järjestämiseen.
Suomalaisessa maanpuolustustahdossa hyvää on siis se,
että se on kirjoitettu historiaamme ja edellisten sukupolvien
kokemuksiin ja sieltä ne kumpuavat meille nuoremmille.
Edellisten sukupolvien taistelu on näkyvästi läsnä yhteiskunnassamme eri tavoin. Maamme ikään kuin huokuu maanpuolustushenkeä meille kansalaisille ilman että sitä välttämättä
edes tiedostamme.
Tämän puskurin aikaansaamiseksi tarvitsemme kustannussäästöjä riittävällä ripeydellä. Piiriorganisaatio on luonteeltaan verkosto-organisaatio: omia resursseja ei juuri ole, omia
tiloja ei ole, omaa kahvinkeitintä ei ole. Tässä mielessä lähes
kaikki toiminta, myös se minkä kerhojen hyväksi järjestämme, on piirille maksullista. Tähän tarvitsemme riittävän
pesämunan tilille.
Vaikka me suomalaiset olemme hieman vaitonaisen ja juron
kansan maineessa, yhteinen tavoite on usein sytyttänyt meidät. Pienessä mittakaavassa tämä näkyy ulkomaan matkoilla:
suomalainen löytää suomalaisen helposti ja juttu luistaa.
Meillä on kyllä edelleenkin suuri joukko aktiivisia yhdistystoimijoita, mutta
vuosikausia henkilöt ovat pysyneet samoina. Ikääntyminen alkaa näkyä, millä eläkeikäinen saa juuri armeijasta päässeet aktivoitumaan yhdistystoimijoiksi. Nuorilla opiskelut ja perheiden perustamiset vievät ajan juuri silloin
kun heitä tarvittaisiin aloittamaan aktiivinen toiminta paikallisyhdistyksissä.
Oikeaan aikaan tehdyt jäsenhankinnat tuottavat parhaan tuloksen, henkilöitä
on aktivoitava silloin kun heidän elämäntilanteensa siihen parhaiten antaa
mahdollisuuden. Yhdistyksissä on toki paljon nuoria jäseniä, jotka oman
mahdollisuutensa mukaan osallistuvat ilman mitään erillistä yhteydenottoa.
Meitä on moneksi ja yksilölliset elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia.
Jo vuosia olen kuullut joistain kerhoista kysymyksen: Mihin
piiriä tarvitaan? Osin kysymys on taktinen, tarkoitettu provokatiiviseksi, osin varmasti aito. Niin tai näin, siihen on tullut
aika yrittää vastata. Piirihallitus yrittää vastausta sitä kautta,
että hyvin yksinkertaisin keinoin piirin toimintaa lähennetään
kerhojen kanssa: työvaliokunnan jäsenet alkavat vierailla
urheilu- ja ammuntakilpailuissa. Samoin, puheenjohtajisto
parhaansa mukaan pyytää audiensseja kerhojen tapahtumiin
ja iltoihin. Näistä pienistä teoista seuraa sitten seuraavia, positiivisia ja isompia asioita; myös me-henkeä.
Taas kerran on Reserviläisliiton puolella esillä yhdistysten mallisäännöissä
ikäpykälän poistaminen. Nythän mallisääntöjen mukaan 60- vuoden ikäiset
eivät voi olla johtokunnan jäseniä, toki yhdistyksillä on jo nyt omien sääntöjensä mukaan mahdollisuus myös vanhempien henkilöiden osallistuminen
johtokuntatyöhön. Joissain säännöissä on myös mainittu peräkkäisten kausien maksimimäärä. Mielestäni nuo kaikki rajoitukset ovat hyviä, vuosikymmeniä yhdistyksen johtotehtävissä toimineen toiminta voi alkaa muodostua
vakiintuneiden rutiinien pyörittämiseksi. Hyvä tietysti olisi jos pitkän linjan
johtokuntalainen toisi uusia ideoita jäsenistön aktivoimiseksi. En millään
muotoa kiellä sitä tosiasiaa että yhdistystoiminnan hallitseminen on tärkeää
ja kokeneita henkilöitä tarvitaan tästä syystä johtokunnissa ja hallituksissa.
Mutta kuitenkin, jos kaikilla yhdistyksen päättäjillä on yhtäjaksoinen vuosikymmenten kokemus toiminnasta, ei hirveän paljon nuorisoa aktivoivaa
toimintaa ole odotettavissa. Eri yhdistyksillä tietysti isoja eroja päättäjiensä
ikäjakautumassa, mutta kannattaa katsoa tulevaisuuteen yhdistyksissä ja
turvata toiminnan jatkuvuus nuoria päättäjiksi ottamalla.
Itse vierailin hetki sitten Porvoon kerhon hallituksen kokouksessa ja opin tuon illan aikana porvoolaisesta reserviupseeritoiminnasta enemmän kuin vuosinani piirihallituksen
jäsenenä.
MPK:n maanpuolustusviikonloppujen osallistujamäärät ovat myös vähentyneet huomattavasti ja suunniteltuja kursseja joudutaan perumaan joka kerta.
Positiivista MP- viikonlopuissa on se, että pääosa osallistujista on nuoria,
koska suurin osa kursseista on lukioiden turvakursseja. Millä nämä maanpuolustustyöstä perusasioita oppivat henkilöt saataisiin sitten mukaan reserviläistoimintaan? Tässä meillä toimijoilla on puuhaa saada toimintamme
nuorempaakin väkeä kiinnostavaksi ja jäsenmäärä taas kasvuun. Ehkä jossain vaiheessa myös kurssitarjontaa pitäisi suunnitella kohderyhmien kanssa
eikä aina vaan järjestäjäporukalla.
Aurinkoista kevättä
Timo Åkman
päätoimittaja
Yhteiskunnassa on herännyt keskustelu nuorten syrjäytymiskehityksen estämiseksi. Yhä useammat nuoret jäävät osattomaksi opiskelupaikasta, työstä jopa varusmiespalveluksesta.
Ennen armeijassa tehtiin pojista miehiä, nyt sinne eivät edes
kelpaa monet niistä, jotka eniten miehen mallia elämässään
tarvitsisivat.
Puolustusvoimat ovat kiitettävällä tavalla kehittäneet kutsuntoja ja huomioineet myös ne nuoret, jotka eivät tule pääsemään varusmiespalvelukseen. Kutsuntatilaisuuksissa ovat
pääsääntöisesti paikalla kunnan nuoriso- ja/tai sosiaalitoimen
edustajia, maallikoiden käyttö kutsuntalautakunnissa on jo
jäänyt vähemmälle. Mahdollisuus löytää ja puuttua osattomaksi jäävän nuoren elämäntilanteeseen on jo olemassa.
Tämän mahdollisuuden tehokas käyttö on toivottavaa ja tarpeellista nyky-yhteiskunnassa.
Opettajien ammattiliitto OAJ on esittänyt kutsuntoja vastaavan menettelyn käyttöönottoa koko ikäluokalle. Tähän
toiveeseen on helppo yhtyä. Lapsi ja nuori on neuvolaiän,
päiväkotiajan, peruskoulun ja jatko-opiskelujen ajan hyvin
terveydenhuollon ja palvelujen ulottuvilla. Työssä nuoret
aikuiset pääsevät työterveyshuollon piiriin. Vaan miten ne,
jotka ovat jääneet ilman jatko-opiskelu- tai työpaikkaa, eivätkä vielä kutsuntaikäisinä ole löytäneet paikkaansa yhteiskunnassa. Miehille järjestelmä siis on jo olemassa, vastaava
ikäkausitarkastus olisi syytä ulottaa myös naisiin eli koko
ikäluokkaan.
Tässä kohtaa puolustusvoimat tietysti älähtää, ettei tuo
koko ikäluokkaa koskeva tarkastelu voi kuulua heille, enkä
Timo Åkman, Jussi Karhila
jäsenlehti 32. vuosikerta
RU: Seppo Vahasalo (Kirkkonummi), Juhani Vakkuri (Tuusula),
Jukka Sippola (Kerava)
Oltermanni 2-2013:n aineistopäivä
on 15.5..2013.
e-mail [email protected]
RES: Elina Sarin (Kerava), Mats
Fagerström (Tuusula), Tom Östlund (Hyvinkää)
Jaripekka Turtiainen
Puheenjohtaja
Uudenmaan reserviupseeripiiri
Kutsunnat mahdollisuutena
Uudenmaan reserviläispiirien
Puhelin 040-8620791
Tämän vuoksi uskon suomalaiseen maanpuolustushenkeen.
Olemme koviinkin olosuhteisiin tottunutta, hienostelematonta
tahtokansaa.
Puheenjohtajan
palsta
Seuraava lehti:
Päätoimittaja Timo Åkman
Omakohtainen kokemukseni tahdosta on vuosia sitten kertausharjoituksista. Olimme katsastamassa paikkoja ja löysimmekin hyvät paikat. Katsoin kaukaisuuteen, suuntaan josta
toimintaa kenties olisi ollut odotettavissa. Huomasin olevani
kananlihalla yksi ajatus mielessä: Tästä ei pääse läpi, ei
meidän vahtivuorollamme. Kokoonnuimme yhteen ja kysyin
muilta, miltä tuntuu. Kuin yhdestä suusta kaikki ilmaisivat
saman ajatuksen: Tästä ei pääse läpi. Ei meidän vahtivuorollamme.
Haluaisin vielä lopuksi ilmaista ajatukseni maanpuolustus-
Toimituskunta:
Oltermanni 1-2013
hengestä tilanteessa, jossa useat ovat päätyneet sille kannalle
että puolustusvoimauudistus vähintään väliaikaisesti laskee
maanpuolustushenkeä, joidenkin arvioiden mukaan suurestikin.
Uutena puheenjohtajana minulla on kunnia aloittaa piirissä,
jolla on takanaan kuusikymmentä toiminnan vuotta. Juhlavuosi 2012 huipentui 60-vuotisjuhliin Järvenpäässä, sekä
Juhani Vakkurin toimittamaan Uudenmaan reserviupseeripiirin 60-vuotishistoriikkiin.
Lehteen tarkoitetut aineistot on
lähetettävä päätoimittajalle viimeistään aineistopäivänä sähköpostilla timo.akman@elisanet.
fi.Tekstien toivotaan olevan rtf- tai
word-muodossa, kuvien jpeg-formaatissa.
Ilmoitukset: Valmiit aineistot
*.pdf-muodossa res 180 dpi sähköpostitse osoitteeseen [email protected]
Laskutus: Piirien toiminnanjohtaja Jussi Karhila email:jussi@
uudres.fi 0400-311701
Pankkiyhteys: NORDEA
FI62 1366 3000 0515 57
sellaista tarkoitakaan. Puolustusvoimat olisivat entiseen tapaan mukana etsimässä ja sijoittamassa tarvitsemaansa nuorisoa varusmiespalvelusta suorittamaan. Sen sijaan kuntien ja
valtion rooli voimistuisi. Koko ikäluokalle tehtäisiin terveystarkastus ja kaikkien nuorten elämäntilanne selvitettäisiin.
Yksikään nuori mies tai nainen ei poistuisi ”kutsuntatilaisuudesta” ilman, että hänellä ei olisi tietoa tulevaisuutensa
mahdollisuuksista. Suurimalle osalle se olisi epäilemättä
jo ennakkoonkin selvää. Opiskelu- tai työpaikka on jo tiedossa, varusmiespalvelus kutsuu tms. Tarkoituksena olisi
kuitenkin löytää ne nuoret, joilla tämä ei vielä ole tiedossa
ja ohjata heidät oikean avun piiriin. Selvitetään tarvitsevatko he terveyden- tai sosiaalihuollon palveluja, apua työ- tai
opiskelupaikan haussa jne. Tuo ”kutsuntaikäisten” ikäluokan
perinpohjainen läpikäynti ja ohjaaminen on mitä parhainta
puuttumista ja apua nuorelle aikuistumisen kynnyksellä olevalle kansalaiselle.
Yhteiskunnan tulee nähdä nykyinen kutsuntajärjestelmä
kehittämiskelpoisena vaihtoehtona tavoittaa koko nuorten
miesten ja naisten ikäluokka ja parantaa nuorten sijoittautumisvaihtoehtoja yhteiskunnan erilaisiin hyödyllisiin toimintoihin syrjäytymistä vastaan.
Ismo Nöjd
.
Layout: Commercial Information
Agency CIA email 1mail2cia@
gmail.com
Painopaikka: Salon Lehtitehdas
Osoitteenmuutokset:RUL:n
jäsenet
Virpi Kukkonen 0940562011, email jasenasiat@rul.
fi RES:n jäsenet Päivi Ruusuvuori
09-40562010 email [email protected]
puheenjohtaja
Uudenmaan Reserviläispiiri ry
www.uudres.fi
-erkkosivuilta
voitte seurata molempien piirien
sekä muiden maanpuolustusjärjestöjen tapahtumia, kokouksia,
kilpailukutsuja, tuloksia jne. Sinne
on linkitys myös RUL:n ja Reserviläisliiton sivujen kautta.
u
v
i
s
s
o
Kolm
Reserviläisten kuntotapahtuma historiallisissa puitteissa
Brandenstein-marssi kunnioittaa
itsenäisyyden aamunkoittoa
NH-90-lentosimulaattori
maavoimille
Maavoimille on hankittu
NH90-lentosimulaattori.
Lentosimulaattorin hankinta
on tehty NH90-helikopterin
käyttäjämaiden yhteistyönä.
Hankinnan arvo on noin 13
miljoonaa euroa, ja hankinnalla saavutetaan yli miljoonan euron vuosittaiset säästöt
maavoimien simulaattorilentokoulutuksessa. Laite toimitetaan Utin jääkärirykmenttiin vuonna 2015.
NH90-lentosimulaattori
antaa
helikopterilentäjille
mahdollisuuden harjoitella
lentoturvallisuuden kannalta
välttämättömiä hätä- ja poikkeustilanteita kotimaassa.
Turvallisuuskomitean
toiminta
käynnistyy
Kun on kunto kova ja
henki hyvä niin rankasta
taipaleesta saa mukavan
kokemuksen hyvässä
seurassa.
Sunnuntaina, 7. huh- taistelujen jäljiltä saksalaisten
olivat 20 kaatunutta
tikuuta
kokoontui menetykset
ja 35 haavoittunutta, punaisen
monikymmenpäinen osapuolen noin kymmenen kerreserviläisjoukko lep- taa enemmän. Loviisan seutu
poisassa hengessä oli vapautettu ja vuoden 1918
Valkon satamaan Lo- sotatoimet alkoivat olla loppuviisan länsipuolelle. näytöstä vailla.
Päivälleen 95 vuotta Loviisan seudulla on
aikaisemmin samalle innokkaita toimijoita
alueelle nousi maihin
toisenlainen joukko Loviisan Reserviupseerikerho
– ja tunnelmat olivat puheenjohtajanaan Tom Liljestaika paljon kireäm- rand ja puuhamiehenään koulutusupseeri Jarkko Törmänen on
mät.
puhaltanut uutta henkeä alueen
Saksalainen Detachement Brandenstein, kaikkiaan kolmen tuhannen sotilaan joukko nousi
huhtikuussa 1918 maihin Valkossa ja ryhtyi vapauttamaan
aluetta punaisesta hirmuvallasta.
Runsaan viikon kestäneiden
toimintaan. Hyvin etenevä yhteistyö myös Loviisan Seudun
Reserviläiset ry:n ja sen nokkamiehen Bjarne Nyholmin kanssa
tuottaa ansiokkaita maanpuolustuksellisia hedelmiä.
Ei ole sattumaa, että saman
vuoden alkupuolelle saadaan
järjestettyä kolmekin suurta tapahtumaa, joista yksi valtakunnallinen: RESUL:n ampumahiihtokilpailut 16.-17.02.2013.
Tämän lisäksi alueen tuotantoihin pelkälle kevätkaudelle kuuluivat reserviläisten talvipäivät,
joka aiemmin tunnettiin Loviisan jotoksena sekä huhtikuun
alussa jo mainittu Brandensteinmarssi.
Loviisan seutu on nähnyt yhteistyön mahdollisuudet laajemminkin, sillä paikalliset toimijat ovat
luoneet yhteyksiä Porvooseen ja
keskiselle Uudellemaalle. Puolustusvoimien jatkuvat supistukset ovat ajaneet myös reserviä
alas ja toiminnan ahtaalle, mutta
Loviisassa ei olla jääty voivottelemaan vaan ollaan ryhdytty
järjestämään omia aktiviteetteja.
Uhkana sotilaallinen tyhjiö
Riittämätön rahoitus uhkaa puolustuksemme tulevaisuutta. Reserviläisliiton vaatimus rahoituksen lisäämisestä saa vastakaikua Eduskunnan
puolustusvaliokunnalta.
Ilman lisärahoitusta Puolustusvoimien sodan ajan vahvuutta joudutaan
Ruotsin mallin mukaisesti leikkaamaan voimakkaasti eikä koko maan
puolustaminen ole enää mahdollista. Silloin edessä on liittoutuminen
taikka se, että Suomesta muodostuu
sotilaallinen tyhjiö. Ruotsin mallin
mukaisella sirpalearmeijalla Suomea
ei voida itsenäisesti puolustaa.
Reserviläisliiton
puheenjohtaja,
kansanedustaja Mikko Savola kertoi
Valkealassa, että myös Eduskunta
on heräämässä asiaan. Torstaina hyväksytyssä lausunnossa Eduskunnan
puolustusvaliokunta esittää Reserviläisliiton toivomalla tavalla korotusta
puolustusbudjettiin.
- Voin ilolla kertoa, että Eduskunnan
puolustusvaliokunta on ottanut reserviläisjärjestöjen huolen vakavasti. Se
on kirjannut lausuntoonsa ulko- ja
turvallisuuspoliittisesta selonteosta
puolustusmäärärahojen korottamisen
vuoden 2016 valtion talousarviossa 50 miljoonalla ja vuoteen 2020
mennessä asteittain 150 miljoonalla
indeksikorotusten lisäksi.
Puolustusvoimien tulevien vuosien
rahoitus linjataan parhaillaan eduskuntakäsittelyssä olevassa puolustusja turvallisuusselonteossa. Reserviläisliitto oli asiasta Eduskunnan puolustusvaliokunnan kuultavana 22.2.
ja nosti rahoituskysymysten lisäksi
esiin riittämättömän kertausharjoituskoulutuksen.
Suomen sodan ajan joukkojen vahvuus on tällä hetkellä 350.000 henkilöä, joista yli 95 prosenttia on vasta
valmiutta kohotettaessa palvelukseen
Mallia tästä voisi ottaa muuallakin Suomessa.
25 kilometrin reipas
patikkamatka
Brandenstein-marssi suoritettiin
sunnuntain aamulla Valkon satamasta Liljendaliin. Koko reitin tarponeille kertyi iltapäivään
mennessä kaikkiaan 25 kilometrin urakka. Reippaalla marssiosastolla pukeutuminen vaihtui
virallisesta pikkelsikuosista ulkoiluvaatteisiin, mutta kaikilla
oli yksi yhteinen tekijä: reppu
tai muu kantolaite, jossa kymmenen kilon paino. Aivan hölkkäämiseksi reissu ei siis päässyt
menemään.
Osa joukosta tyytyi huomattavasti vaatimattomampaan suoritukseen kevätkauden ensimmäisessä kuntotapahtumassaan
ja tallasi Loviisan torille, jossa
odottelivat kannustusjoukkojen
lisäksi marssin suojelija, eversti
Risto Häkkinen sekä sotilaskotiauto perinteisine tarjottavineen.
Marssin kärkipartio saapui jo
ennen yhtätoista torille ja nosti
Suomen lipun salkoon Brandenstein-osaston muistokiven eteen
torin laidalle. Marssin järjestelyt
oli hoidettu hyvin, sillä paikallinen media uutisoi tapahtuman
jo etukäteen sekä suomen- että
ruotsinkielisessä paikallislehdessä. Osa onnistunutta toimintaa
on sen tiedotus ja markkinointi,
ja tämä osataan Loviisan lisäksi
myös Sipoossa, jossa aktiivinen
kerho on luonut hyvät suhteet
myös paikalliseen mediaan.
ANTTI KAURANNE
NATO-kannatus hiipunut
kutsuttavia reserviläisiä. Puolustusvoimien sodan ajan joukkojen valmiuden ja osaamisen ylläpitäminen
vaatii riittävää kertausharjoituskoulutusta.
Reserviläisten osaamista ylläpidetään myös laajalla, omaehtoisella
toiminnalla ja koulutuksella, jota
mm. reserviläisjärjestöt tarjoavat.
Kymenlaakson Reserviläispiirin ja
Reserviupseeripiirin yhteisessä juhla- ja kokoustapahtumassa sunnuntaina Valkealassa puhunut Mikko
Savola kertoi, että Reserviläisliitto
on tarvittaessa valmis tukemaan
Puolustusvoimia myös uusien paikallisjoukkojen muodostamisessa.
Enää vajaa kolmannes reserviläisistä kannattaa NATO-jäsenyyttä.
Myös yhteispohjoismainen puolustus arveluttaa. Enää vajaa kolmannes (29,7%) reserviläisistä kannattaa NATO-jäsenyyttä. Vielä viisi
vuotta sitten lähes 40 prosenttia
(39,1%) reserviläisistä halusi liittyä
NATO:on joko heti tai lähivuosina.
Myöskään pohjoismainen puolustusyhteistyö ei saa reserviläisiä
syttymään. Vain runsas kolme prosenttia (3,4 %) vastaajista solmisi
puolustusliiton Ruotsin kanssa.
Yhteistä sotakalustoa hankkisi joka
kymmenes (10,4%) reserviläinen.
Vajaa puolet (42,2%) on kuitenkin
valmis yhdistämään materiaalihankintoja sekä niihin liittyvää koulutusta mahdollisuuksien mukaan.
Jatkossakin täysin itsenäistä puolustusta ylläpitäisi runsas viidennes
(22,5%) reserviläisistä.
Puolustusmäärärahojen korottamisen tarpeesta reserviläiset ovat lähes
yksimielisiä. Yli 4/5 (81,1%) tutkimukseen osallistuneista korottaisi
puolustusbudjettia vähintään jonkin
verran. Nykytason säilyttämistä
kannattaa vain runsas 13 prosenttia
reserviläisistä. Mikäli puolustusmäärärahoja pitää edelleen supistaa, kohdistaisi yli puolet (50,5%) kyselyyn
vastanneista leikkurin puolustusvoimien kansainväliseen toimintaan.
Varuskuntiin ja harjoitusalueisiin
kajoaisi vain viisi prosenttia (4,8%)
reserviläisistä eikä juuri kukaan vähentäisi kertausharjoituksia (2,4%),
varusmieskoulutusta (2,5%), kalustohankintoja (3.8%) tai puolustusvoimien operatiivista toimintaa
(1,9%).
Asetus Turvallisuuskomiteasta tuli voimaan 1.2.2013.
Turvallisuuskomitea on kokonaisturvallisuuteen liittyvä
ennakoivan
varautumisen
pysyvä ja laajapohjainen yhteistoimintaelin.
Turvallisuuskomitea jatkaa
Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean työtä Yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta vastaavana tahona.
Strategia yhteensovittaa valtion, kuntien, järjestöjen ja
elinkeinoelämän varautumista. Komitealla oli merkittävä
rooli myös juuri valmistuneen
Suomen kyberturvallisuusstrategian toimeenpanossa.
Turvallisuuskomitea toimii
puolustusministeriön yhteydessä. Sen tehtävänä on avustaa valtioneuvostoa ja ministeriöitä. Turvallisuuskomitea
toimii tarvittaessa yhteiskunnan eri häiriötilanteissa asiantuntijaelimenä.
Valtioneuvosto
asetti
31.1.2013 Turvallisuuskomitean puheenjohtajaksi puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Rädyn 31.12.2015
saakka.
Keskusteluja
pohjoismaiden
turvallisuudesta
Pohjoismaiden
neuvosto
käynnistää yhteisen keskustelun kaikkien Pohjoismaiden
parlamenteissa. Tällä kertaa
aiheena on Pohjoismaiden
puolustus- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö. Neuvosto
haluaa nostaa esiin Pohjoismaiden
puolustukseen
ja turvallisuuteen liittyvät
panostukset.
Keskustelut
on tarkoitus käydä kaikkien
Pohjoismaiden parlamenteissa ennen kesätaukoa.
Pohjoismaiden
neuvosto
päätti myös ottaa puolustus- ja
turvallisuuspolitiikan yhdeksi
Tukholmassa
huhtikuussa
pidettävän
teemaistunnon
pääaiheeksi. Neuvosto tekee aloitteen pohjoismaisesta puolustusyhteisöstä, eli
vuotuisesta pyöreän pöydän
kokouksesta, jolla edistettäisiin puolustusyhteistyön
kehittämistä ja syventämistä
ja laajennettaisiin sen parlamentaarista ulottuvuutta.
4
Yhdistysten projektituen ehtoihin muutoksia
Uudenmaan Reserviläispiirin piirihallituksen kokouksessa
Porvoossa 13.3.2013
vieraili Reserviläisliiton uusi puheenjohtaja Mikko Savola.
Piirihallituksen kokouksen jälkeen piirin
kevätkokous pidettiin
samassa paikassa.
Toimintakertomus ja
tilit vuodelta 2012 hyväksyttiin.
jäsenrekisteriä. Uusi jäsenrekisteri toimii nykyiseen tapaan
internetissä. Käyttö tapahtuu
internet-selaimella eikä vaadi
erillisten ohjelmien asentamista
koneeseen. Uuden rekisterin rakentaminen alkaa maaliskuussa
ja koekäyttöön se on tarkoitus
saada kesään mennessä. Yhdistys- ja piiritason käyttäjäkoulutus
tapahtuu syksyn aikana. Nyt hankittu järjestelmä korvaa nykyisen
viimeistään vuoden loppuun
mennessä Valinnassa painotettiin
sekä hintaa että erityisesti järjestelmän helppokäyttöisyyttä.
Reserviläispiiri toimii
Reserviläisliiton puheenjohtaja Mikko Savola Porvoon
kokouksessa
Mikkelin syyskokouksessa liiton
puheenjohtajaksi valittu kansanedustaja Mikko Savola otti vuoden vaihtuessa tehtävän vastaan
puheenjohtaja Markku Pakkaselta. Virallinen vaihtotilaisuus
järjestettiin 20.2.2013 ravintola
Ostrobotnian tiloissa Helsingissä. Tilaisuudessa kävi silmiinpistävän paljon poliittisia päättäjiä
sekä toimittajia. Puheenjohtajia
kävi tapaamassa mm. iso joukko
kansanedustajia. Myös puolustusministeri Carl Haglund piipahti tilaisuudessa
Reserviläisliiton uusi puheenjohtaja Mikko Savola esittäytyi
piirihallituksen kokouksen aluksi. Savola on maanviljelijä Etelä-Pohjanmaalta Ähtäristä, hän
on ensimmäisen kauden kansanedustaja. Esittäytymisensä
jälkeen hän kertoi tällä hetkellä
liiton kannalta merkittävistä asioista. Puolustusselonteko on käsittelyssä eduskunnassa, rahoituspohja puolustukselle vuoden
2015 jälkeen päättämättä. Kertausharjoitusten määrä puhuttaa, nykyisin tarve 25000, tänä
vuonna toteutuu noin 5000. Paikallisjoukkojen suunnittelu on
pääesikunnassa pöydällä. Liitto
on esittänyt paikallisjoukkoihin
reserviläisten vahvaa panosta.
Lakkautettavien
varuskuntien ampumaratojen käyttö ollut
esillä, toiveena on varuskuntien
lakkauttamisten jälkeen jatkaa
hyvässä kunnossa olevien ampumaratojen käyttöä.
tai hankinta tukea myönnetään
korkeintaan 30 % kokonaiskustannuksista, 1.000 euroa tai sitä
suurempi hanke tai hankinta tukea myönnetään korkeintaan 40
% kokonaiskustannuksista ja alle
1.000 euron hanke tai hankinta
tukea myönnetään korkeintaan
50 % kokonaiskustannuksista.
Maksimituki vuonna 2013 yhden
hankkeen tai hankinnan osalta on
800 euroa.
Kevätkokouksen puheenjohtaja
Aarre Arrajoki
Kiertopalkittujen yhdistysten
edustajat yhteiskuvassa, kuva
Aarre Arrajoki
piirineuvoston toiminta pitäisi
virallistaa. Piirin toiminnassa ei
ollut isoja muutoksia edellisiin
vuosiin verrattuna, toiminta on
jatkunut tutun aktiivisena. Piirin talous saatiin viime vuonna
käännettyä hyvälle tasolle, miinusta alta 400 euroa, vuonna
2011 miinuksella oltiin useita
tuhansia euroja. Kevätkokouksen puheenjohtajana toimi Aarre
Arrajoki.
Vuoden 2012 palkitut
Reserviläispiirillä on kolme vuosittain kiertävää paikallisyhdistyksille jaettavaa kiertopalkintoa. Caroluksen malja yleisesti
aktiivisesta toiminnasta ojennettiin vuodelta 2012 Nurmijärven
Reserviläiset ry:lle. Laivatykki
jäsenkehityksestä meni samoin
Nurmijärvelle. Viime vuoden
osalta Laivatykki- palkinnon antoperusteita muutettiin. Aiemmin
palkinto annettiin suurimmasta
prosentuaalisesta jäsenmäärän
kehityksestä, nykyisin perusteena on suurin kappalemääräinen
jäsenkehitys. Nurmijärven Reserviläiset ry sai viime vuonna
16 uutta jäsentä. Pekka Lenkkerin PAT- pokaali luovutettiin
vuodeksi MPK:n esityksestä Keravan Reserviläiset ry:lle.
Porvoon kokoukset
Reserviläisliiton puheenjohtajan
kyselyhetkeen ja kevätkokousta
valmistelevan piirihallituksen
kokouksen aikana keskusteltiin
paljon piirineuvoston roolista
rekisteröimättömänä yhdistyksenä. Piirineuvoston toiminta on
ollut aktiivista ja jatkuukin, piirineuvoston toiminnassa on paljon
ampumatoimintaa ja tästä syystä
Jäsenasioita
Reserviläisliitossa liittyneitä uusia jäseniä kertyi viime vuodelta vain hieman vajaat 2.000 eli
noin kolmanneksen vähemmän
kuin vielä muutama vuosi sitten.
Käsiase- ja reserviläiskiväärihankintojen
tukeminen
ja hankintojen tukemiseen. Tukimäärärahan käytöstä päättää
Reserviläisliiton
valiokunta,
jonka seuraavat kokoukset järjestetään 26.5., 15.8., 10.10. ja
12.12. Valiokunta haluaa käsittelyynsä vapaamuotoisia hakemuksia, jossa kerrotaan mitä ollaan hankkimassa tai tekemässä,
minkälaisia kustannuksia siitä
aiheutuu sekä mitkä kaikki tahot
ovat jakamassa näitä kustannuksia. Hakemukseen tulee liittää
kopiot viimeisen tilinpäätöksen
tuloslaskelmasta ja taseesta sekä
isoimmista hankkeista myös rahoitussuunnitelma. Tukea voidaan myöntää jo toteutuneelle
hankkeelle tai hankinnalle taikka vasta tulossa olevalle, josta
kuitenkin on olemassa tarkka
kustannusarvio. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että
yhdistys tai piiri on palauttanut
toimintalomakkeensa vuodelta
2012. Kuluvana vuonna maksimituki yhteen hankkeeseen tai
hankintaan on 800 euroa ja niin,
että tukea voidaan myöntää vain
kahden käsiaseen hankintaan.
Reserviläisliiton projektituen euromäärät 3.500 euron tai sitä kalliimpi hanke tai hankinta tukea
myönnetään korkeintaan 15 %
kokonaiskustannuksista. 2.000
euron tai sitä suurempi hanke
Tämän seurauksena liiton kokonaisjäsenmäärä laski ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1996.
Reserviläisliiton toiminta on sitä
tehokkaampaa mitä enemmän reserviläisiä siinä on mukana. Liittyneiden määrien laskulle on esitetty paljon erilaisia syitä. Suurin
syy taitaa kuitenkin olla se, että
jäsenhankintatyö on monessa
yhdistyksessä painunut viime
vuosina taka-alalle. Tässä on nyt
terästäydyttävä. Reserviläisliiton jäsenhankintakilpailun 2013
kilpailun voittaja saa 500 euron
matkalahjakortti tai vastaava tuki
yhdistyksen toimintaan, muina
palkintoina esimerkiksi risteilylahjakortteja, sissipuukkoja, yhden uuden jäsenen hankkijallekin
vielä RES- lippis. Jäsenhankintakilpailussa 2012 Kirkkonummen
Tom Valkeapää sijoittui hienosti
viidenneksi hankittuaan 16 uutta jäsentä. Kilpailun voitto meni
Ouluun Rauno Mäkiselle 28 uutta jäsentä.
Yhdistysten projektituen ehtoihin
muutoksia
Reserviläisliiton kuluvan vuoden
budjetissa on varattuna 20.000
euroa liiton jäsenyhdistysten
ja piirien erityisten hankkeiden
IN MEMORIAM VESA RÄIKKÖNEN 1968–2013
Vesa Juhani Räikkönen (kers
res.)menehtyi tapaturmaisesti
24.2.2013. Siunaus suoritettiin
Tuusulan kirkossa runsaan saattoväen läsnä ollessa.
Muistotilaisuudessa joku kuvaili Veskun olleen ”aina töissä,
mutta sopivasti pilkettä silmäkulmassa”. Asiat ja työt luontuivat varsin käytännölliseltä mieheltä ilman väkisin yrittämistä.
Itsekin muistan hänelle luonteenomaista olleen hyvin rennon
oloinen suhtautuminen pieniin
vastoinkäymisiin. Hän auttoi ja
ratkoi niin kuin ohimennen monen ystävän tai yhteisön pikku
ongelmia. En nyt muista mistä
kisoista puuttui kerrankin taulukehikoita. Yksi puhelu, sitten
koottiin porukalla raksojen jämäpuutavaraa ja parin tunnin
jälkeen rivat olivat sirkkelöitynä
Veskun autotallin edessä.
Lapsuus rykmentin tuntumassa, kunnioitus veteraanisukupolvia kohtaan ja vankka urheilutausta vetivät hänet useisiin
reserviläisrientoihin. Vesku oli
liikkujana aktiivinen. Hiihto,
ammunta ja suunnistus olivat
hänellä luonnollista ja itsestään
selvää harrastusta.
Kiireisenä kuljetusyrittäjänä
hän kuitenkin päällimmäisenä
huolehti töistään sekä perheestään jossa erityisesti lapsistaan ja
heidän harrastuksistaan. Muistan useasti juuri lasten vieneen
voiton, yrittäessäni houkutella
Veskua johonkin. Hyvä niin.
Menetystä ajatellessa nousee
päällimmäiseksi tuntemukseksi
-taas kerran- elämän arvaamattomuus ja heiveröisyys. Veskun
aivan liian aikainen poislähtö
tuntuu kohtuuttomalta perheen,
sukulaisten ja ystävien kannalta.
On vaikeata käsittää, miksi mies
parhaimmillaan ja parhaalta
kohtaa elämästään otetaan pois.
Harri Majamäki
naapuri
Käsiaseiden osalta (pistoolit ja
revolverit) hakija voi saada tukea
korkeintaan kahteen aseeseen
niin, että tuki on aina 250 euroa
per ase, muttei kuitenkaan yksittäisen aseen hankintahintaa
enempää. Hankittavat tai jo hankitut aseet voivat olla uusia tai
käytettyjä. Reserviläiskiväärejä
(itselataava kertatuliase) hankittaessa yhdistys tai piiri voi saada
tukea 400 euroa yhden kiväärin
hankintaan, muttei kuitenkaan
aseen hankintahintaa enempää.
Hankittava tai jo hankittu ase voi
olla uusia tai käytettyjä. Yhdistys
tai piiri, jolle myönnetty tukea
käsiase- tai reserviläiskiväärihankintaan, voi toimintavuonna
saada projektitukea myös johonkin muuhun hankkeeseen tai
hankintaan.
Jäsenrekisteri vaihtuu
Reserviläisjärjestöjen yhteinen
jäsenrekisteri vaihtuu kuluvan
vuoden loppuun mennessä.
Päätös liittyy Reserviläisliiton,
Suomen
Reserviupseeriliiton
ja Maanpuolustuskiltojen liiton
välisen yhteistyön kehittämishankkeeseen, joka on liittotasolla ollut käynnissä viime syksystä
lähtien. Tarkoituksena on, että
myös
Maanpuolustuskiltojen
liitto siirtyy käyttämään uutta
Jäsenluettelo ja poistolista
Yhdistyksen johtokunnan/hallituksen tulee käsitellä yhdistyksen jäsenluettelo 1/2013 sekä
poistolista niistä, joiden jäsenyys
on vuodenvaihteessa päättynyt.
Poistolistalle on kirjattu kuolleet
sekä jäsenyydestä eronneet. Lisäksi jäsenyys on päätetty myös
niiltä maksamattomilta jäseniltä,
joiden viime vuoden erääntynyttä jäsenmaksulaskua on karhuttu
vähintään kerran. Poistolista tulee käsitellä yhdistyksen johtokunnassa / hallituksessa niin, että
jäsenyyksien päättymiset joko
hyväksytään tai hylätään. Mikäli
yhdistys ei hyväksy jonkun jäsenyyden päättymistä syystä taikka
toisesta, tulee tästä olla yhteydessä liiton toimistoon. Tällöin
jäsenyys palautetaan voimaan ja
kyseiselle henkilölle lähetetään
tämän vuoden jäsenmaksulasku.
Poistolistat löytyvät nettijäsenrekisterin valmislistoista ”kuluvana vuonna päättyneet jäsenyydet”.
Prosenttiammunta
Prosenttiammunnassa
yhdistykset, piirit ja liitot kilpailevat
keskenään ammunnan aktiivisuudessa. Voittaja on se, jonka jäsenistöstä suurin prosenttiosuus
käy vuoden aikana ampumassa
vähintään yhden kerran. Kilpailutuloksiin lasketaan mukaan
kaikki vähintään kymmenen
laukausta käsittävät ampumasuoritukset. Yhdistys pitää kirjaa yhdistyksen jäsenten tekemistä ampumasuorituksista ja hyväksytyn
ampumasuorituksen tehneiden
jäsenten lukumäärä ilmoitetaan
toimintalomakkeessa.
Myös
erilaisilla ampumalaitteistoilla
tehdyt suoritukset hyväksytään.
Reserviläisliiton viime vuoden
sisäisen prosenttiammuntakilpailun voitti Lapin Reserviläispiiri,
joka sai 41 prosenttia jäsenistöstään ampumaan. Seuraavana olivat Kainuu 36 prosentin ja EteläPohjanmaa 32 tuloksellaan.
Uudenmaan Reserviupseeripiiri palkitsi parhaitaan
Reserviupseeripiiri
toimii
Uudenmaan Reserviupseeripiiri palkitsi
kevätkokouksessaan
parhaiten toimineita
kerhoja erilaisilla
kierto- ja rahapalkinnoilla. Myös aktiivisimmat reserviläisen
kuntokortin täyttäjät
palkittiin tavarapalkinnoilla.
Vuoden yleistoimintakerho palkittiin Ollin miekalla. Palkinnon
sai Järvenpää,
Jäsenhankintakilpailussa Sipoo
oli onnistunut nostamaan jäsenmääränsä viidellä jäsenellä, eli
23:sta 28:aan. Se oli suhteellisesti suurin jäsenmäärän nosto,
joten Sipoo sai palkinnokseen
Pekan pistimen.
Absoluuttisesti eniten jäsenmääriään olivat nostaneet Kirkkonummi (16 uutta jäsentä),
Järvenpää (9 jäsentä) ja Porvoo
(8 jäsentä). Kerhojen kesken
jaettiin RUL:n antama 200 euron
jäsenhankintapalkkio.
Uudenmaan maanpuolustuspäivän järjestämisestä kiitoksen
luovutetaan Turvallisuuspolitiikan kannu. Viime vuodesta sen
sai Vihti.
Vuoden Tiedottajakerhona palkittiin Kirkkonummi mm. lukuisten lehtijuttujen ja aktiivisen
sähköpostin ja Internetin käytön
ansiosta.
Vuoden kerhopuheenjohtajana
Adalbert van de Pals -mitalin sai
Sipoon Christer Lindroos.
Kerhot ovat tärkeitä maanpuolustuskoulutuksen
järjestäjiä.
Uudenmaan Koulutus- ja tukiyksikön päällikkö oli päättänyt
myöntää aktiivisimmasta koulutuksesta PAT-pokaalin Järvenpäälle.
Reserviläisten sähköiselle kuntokortille on viime vuoden aikana ollut 94 ahkeraa käyttäjää.
Ylivoimaisesti suurimman pistemäärän keräsi Raine Mönkkönen
Lohjalta, 1081 pistettä. Seuraaviksi tulivat Pekka Elomaa (538
pistettä) ja Börje Eriksson (510
pistettä) Porvoosta.
Onnittelut palkituille!
Seppo Vahasalo
Kuvat:
Markus Lassheikki
Sotilasläänien
vuosipäivänä
juhlittiin monin tavoin
Etelä-Suomen sotilasläänin esikunta vietti sotilasläänien vuosipäivää perjantaina 22.2.2013.
Läänin komentaja teki kunniakäynnin Hietaniemen hautausmaan sankariristille. Esikunnan
asettama kunniaosasto ja Kaartin
soittokunta juhlistivat seppeleenlaskua. Sen suorittivat EteläSuomen sotilasläänin komentaja
prikaatikenraali Pertti Laatikainen, kapteeni Jarmo Puistovirta
ja sihteeri Arja Määttänen.
5
n
Toiminnanjohtaja
turinoita
Vuosi on vaihtunut edellisestä numerosta ja kohti kesää mennään kovalla vauhdilla. Luonto vaan haraa vastaan, eikä keväästä näy vielä
jälkeäkään.
Piirien kevätkokoukset ovat takana, tili- ja vastuuvapaudet myönnetty, vaikkakin toisella puolen koville otti. Näin vaan on, että yksi
ja ainut saa aikaiseksi melkoista sekaannusta ja epätietoisuutta. Yhdistystoimintamme on aatteellista, kun aate on vahva se myös pitää
näkyä tuloksissa. Taloudelliset ongelmat näkyvät myös toisen piirin
osalla. Historiankirja oli kallis toteuttaa, kuten myös juhla kaikkine
oheiskuluineen. Talousseurantaan on uusi reaaliaikainen laskuri,
jolla pystymme taloutta vakauttamaan ja saavuttamaan tarvittavat
säästötoimet.
Valtakunnallinen lippujuhlapäivän paraatikatselmus ja ohimarssi
oheisjuhlineen on tänä vuonna 4.6 Raaseporissa, Tammisaaren
keskustassa. Tästä tiedotteet suoraan kerhojen ja yhdistysten puheenjohtajille sekä yhteistyökumppaneille. Veteraanilippulinnan toteuttaa
Uudenmaan Prikaatin varusmiesosasto.
Turvallista ja leppoisaa kevättä ja alkukesää Teille kaikille. PV uudistuksesta huolimatta pysymme lujina emmekä anna periksi !
Toiminnanjohtajanne
;-) Jussi
Seppeleen laskivat Sankariristille prikaatikenraali Pertti Laatikainen, kapteeni Jarmo Puistovirta ja
sihteeri Arja Määttänen.
Merkkipäiviä
HUHTIKUU
95 vuotta
28.04. van der Pals Adalbert, Lohja
85 vuotta
05.04. Homan Kalervo, Kerava
19.04 Wesanterä Jouko, Kirkkonummi
80 vuotta
12.04. Rosendahl Kaj, Porvoo
Yleistoimintakerhon palkintona jaettavaa Ollin
miekkaa vastaanottamassa Järvenpään Esko
Sarkanen, Veikko Karhumäki ja Esa Kukkonen.
Palkinnon luovutti piirin puheenjohtaja Jaripekka
Turtiainen.
Tiedottaja-lautasta vastaanottamassa tämän jutun kirjoittaja Seppo Vahasalo ja jäsenhankintapalkintoja pokannut yhdistyksen puheenjohtaja
Markus Lassheikki.
Vastaanoton
täytti iloinen
puheensorina,
minkä keskeytti
aika ajoin Kaartin
soittokunnan virittämät ryhdikkäät
sävelet.
MPK:n Keravan paikallispäällikön palkinto maanpuolustuskoulutuksessa
ansioituneelle
keravalaiselle jaettiin kolmannen kerran keskiuusmaalaisten
itsenäisyyspäivän juhlassa. Ku-
70 vuotta
01.04. Nylund Timo, Lohja
08.04. Haverinen Viljo, Lohja
09.04. Hannula Erkki, Nurmijärvi
10.04. Ourama Kalevi, Lohja
12.04. Kaihua Juhani, Lohja
15.04. Teräväinen Paavo, Vantaa
16.04. Lukkari Jussi, Klaukkala
27.04. Seppänen Lasse, Mäntsälä
28.04. Räsänen Timo, Tuusula
60 vuotta
02.04 Lundqvist Stefan, Sjundeå
05.04. Suurla Wille, Helsinki
07.04. Kukkonen Esa, Järvenpää
10.04. Mikkonen Heikki, Kervo
16.04. Saalsto Ismo, Järvenpää
20.04. Kaikkonen Timo, Pornainen
25.04. Peltonen Markku, Tuusula
26.04. Käpyaho Tarmo, Läyliäinen
Aamupäivän kahvitilaisuudessa
palkittiin viime vuoden aikana
ansioituneita henkilöitä ja yhdistyksiä mitalein, kunniakirjoin
ja muistolaatoin. Kutsuvierastilaisuus ja vastaanotto pidettiin
iltapäivällä Lauttasaaressa esikunnan tiloissa. Sotilasläänin
henkilökunta tapasi Uudenmaan
alueen viranomaisia, järjestöjä ja
sidosryhmien edustajia.
Sotilasläänin vuosipäivä on 24.2.
ja se asettui tänä vuonna sunnuntaiksi, minkä vuoksi juhalallisuudet pidettiin jo perjantaina.
Kouluttajatykki
Matti Rahikalle
75 vuotta
02.04. Järvinen Alpo, Siuntio
09.04. Lindblad Kaj, Ekenäs
18.04. Martikainen Mikko, Haarajoki
26.04. Päärni Tuomo, Lohja
50 vuotta
01.04. Henriksson Petri, Otalampi
11.04. Winqvist Jan-Anders, Tessjö
13.04. Österman Bo, Lovisa
16.04. Alén Kari, Karkkila
16.04. Karppinen Jari, Mäntsälä
18.04. Kallio Ari, Porvoo
20.04. Kivimäki Jyri, Espoo
24.04. Loikkanen Jouni, Paippinen
25.04. Lassheikki Markus, Kyrkslätt
26.04. Leutola Tuure, Lohja
27.04. Peltonen Petri, Tolkis
28.04. Kamppinen Ossi, Pornainen
30.04. Ylimaa Timo, Vanda
TOUKOKUU
90 vuotta
01.05. Sormunen Rainer, Lohja
vassa keskellä Kouluttajatykkipalkinnon saanut Matti Rahikka,
joka toimii Uudenmaan KOTUyksikön huoltopäällikkönä. Palkinnon luovuttivat sen viimevuotinen saaja Hannu Nuutinen
(vasemmalla) ja paikallispäällikkö Jukka Sippola (oikealla).
Ensimmäisen Kouluttajatykki-
palkinnon sai vuonna 2010
MPK:n aiempi Uudenmaan piiripäällikkö, keravalainen Risto
Muurman.
Kuva Sari Sippola
85 vuotta
04.05. Rimpiläinen Keijo, Lohja
21.05. Bredenberg Rolf, Dragsvik
22.05. Lahtela Kaarlo, Luhtajoki
80 vuotta
16.05. Helasvuo Heikki, Helsinki
75 vuotta
10.05. Matikka Leila, Talma
14.05. Hietakymi Jukka, Palojoki
17.05. Niemi Onni, Lohja
19.05. Vahlman Silvo, Kerava
25.05. Tiittanen Kimmo, Lohja
26.05. Hyrkkö Erkki, Lohja
70 vuotta
09.05. Westerlund Jan-Henrik, Ekenäs
19.05. Rantakari Reijo, Jokela
20.05. Långvik Berndt, Kråkö
23.05. Mäkelä Osmo, Järvenpää
25.05. Holmberg Johan, Mörskom
26.05. Salmi Risto, Nurmijärvi
60 vuotta
01.05. Nurmi Altti, Lohja
03.05. Virtanen Martti, Söderkulla
03.03. Kauppinen Taisto, Vihti
08.05. Frondén Åke, Ekenäs
09.05. Sandell Kaj, Nurmijärvi
11.05. Strandman Hannu, Hyvinkää
14.05. Ahonen Lassi, Röykkä
16.05. Koski Hannu, Helsinki
50 vuotta
06.05. Berglund Dick, Ekenäs
08.05. Nyyssönen Kari, Haarajoki
08.05. Ahola Matti, Kerava
09.05. Virtanen Timo, Porvoo
12.05. Saarela Leo, Lohja
17.05. Inkala Kari, Lepsämä
23.05. Kohtamäki Timo, Järvenpää
23.05. Högström Tom, Myrskylä
25.05. Kuosa Asta, Mäntsälä
KESÄKUU
90 vuotta
16.06. Suikkari Erkki, Lohja
80 vuotta
10.06. Raunio Esa, Hyvinkää
14.06. Kaiponen Jorma, Laukaa
20.06. Haaramo Kimmo, Tuusula
22.06. Tallqvist Karl-Johan, Borgå
75 vuotta
07.06. Sorvari Juha, Nummela
11.06. Korhonen Matti, Nurmijärvi
18.06. Kolehmainen Erkki, Nurmijärvi
70 vuotta
11.06. Rissanen Erkki, Karjaa
17.06. Joutsenniemi Juhani, Kerava
60 vuotta
02.06. Juvonen Kari, Porvoo
06.06. Roos Heikki, Mäntsälä
10.06. Halonen Raimo, Somero
19.06. Leinonen Markku, Lohja
24.06. Enqvist Kyösti, Hyvinkää
25.06. Lehtinen Matti, Lohja
50 vuotta
02.06. Laurila Hannu, Mäntsälä
07.06. Suominen Harri, Klaukkala
09.06. Pitkänen Hannu, Hyvinkää
10.06. Bäckman Osmo, Porvoo
10.06. Laine Hannu, Kerava
19.06. Jaakkola Hannu, Järvenpää
28.06. Mäkelä Tuomo, Vihti
30.06. Heikkilä Eero, Järvenpää
OLTERMANNI ONNITTELEE !
Tietolähde RUL:n ja RES:n jäsenrekisterit.
Mikäli haluatte, että merkkipäiväänne
EI julkisteta
Oltermannissa, tulee siitä ilmoittaa
piirien
toiminnanjohtajalle ennen lehden
seuraavaa
aineistopäivää.
6
SRA-kurssi Kirkkonummella
Sovellettu
reserviläisammunta (SRA)
on
aktiivireserviläisille tarkoitettua ampumaurheilua, jonka
tärkeimmät periaatteet ovat toiminnallisuus ja turvallisuus.
Kirkkonummen Reserviupeeriyhdistys
ja
Kirkkonummen
Seudun Reserviläiset
järjestivät
yhteisen
SRA-kurssin asiasta
kiinnostuneille.
Seison rennossa haara-asennossa, katse tauluille. 9mm pistooli
on varmistettuna reisikotelossa,
hihna lukitsee aseen koteloon.
Tätä ennen tuomarin käskyillä
lipas on kiinnitetty aseeseen, ase
ladattu ja varmistettu, työnnetty
koteloon ja lukittu paikoilleen.
Olen aloitusasennossa ja vastannut tuomarille olevani valmis
suoritukseen.
HUOMIO! Käsi hakeutuu kotelon tuntumaan. Kun ajanottolaitteen summeri pärähtää, peukalo
painaa nepparin auki ja työntää
lukitushihnan sivuun. Kämmen
puristuu kahvalle ja määrätietoinen veto alkaa. Etusormi hakeutuu suorana luistin sivuun,
jotta tuomari pystyy näkemään
sormivarmistimen käytön. Vasen
käsi tukee otetta ja tähtäinkuva
taululle alkaa hahmottua. Sormi
liipasimelle. Kun tähtäys vakautuu, määrätietoinen puristus
liipasimesta. Laukaus kajahtaa
ja rekyyli nostaa piippua. Nopea
tähtäyksen siirto seuraavaan tauluun, uusi laukaus. Vielä kolmas
laukaus seuraavaan tauluun ja
etusormen siirto luistille.
Nyt voi jo hieman rentoutua.
Aseen piippu pysyi koko suorituksen ajan luvallisessa sektorissa, sormivarmistimen käyttö oli
asianmukaista ja kaikki osumat
näyttävät olevan tauluissa. Ajanottolaite on kellottanut kolmannen laukauksen pamahduksen
aikaan 5.32 sekuntia. Jatkossa
pitää vielä puristaa aikaa paremmaksi, mutta osasuoritus näyttää
olevan hyväksytty.
Toiminnallisissa
kilpailuissa sekä aika
että osumat ratkaisevat
SRA.kilpailuissa
ammutaan
Sami Viitasen tyylinnäyte. Rekyyli
on nostanut pistoolin piipun ylös.
Taakse potkaissut luisti on heittänyt hylsyn ulos ja työntää uutta
patruunaa kammioon.
yleensä vähintään kolmella
aseella. Asevalikoimaan kuuluvat kivääri, pistooli, tarkka-ampujakivääri ja haulikko. Rasteilla
toimitaan rastikuvauksen mukaisesti. Suoritus saattaa sisältää
ryömimisen tunnelia pitkin auton
alle, josta ammutaan 300m päässä olevia kaatuvia tauluja. Tehtävä vaatii yleensä lippaan-, paikan
ja aseen vaihtoja. Suorituksissa
tärkeitä ovat sekä aika että osumatarkkuus. Etusijalla on kuitenkin turvallisuus: turvamääräysten
rikkominen johtaa välittömästi
suorituksen hylkäämiseen ja kotiinlähtöön.
Toiminnallinen ampumaharrastus
vaatii myös sääntöjen
osaamista
Monella eri aseella tehtävä suoritus selvästi kiinnostaa aktiivireserviläisiä. Kirkkonummella
järjestetty SRA-kurssi houkutteli
paikalle 4 reserviupseeria ja 12
reserviläistä. Kurssin pätevinä
opettajina toimivat Esko Kaappola ja Aarne Niemi. Teoriaosuuteen sisältyivät sekä SRA:n
säännöt että turvallisen aseenkäsittelyn perusteet. Teoriaillat
päättyivät kirjalliseen kokeeseen,
jossa oli osoitettava, että SRAsäännöt ovat hallussa. Kun vielä
tyhjällä aseella ja lippaalla suoritettu aseenkäsittelykoe osoitti,
että osaa toimia sääntöjen mukai-
Sipoon Reserviläiset
talvijotoksella
Sipoon Reserviläiset kokoontuivat jälleen vuotuiselle talviretkelle, eli ”jotokselle”, lumiseen
maastoon. Jotoksella reserviläiset kertasivat taistelijaparin
toimintaa sekä jääkäriryhmän
maastossa etenemistä ja yöpymistä haastavissa olosuhteissa.
Suomalaisen sotilaan perustaitoihin kuuluu selviytyminen
maastossa vuoden ympäri, tärkeinä osa-alueina muonitus,
yöpyminen ja kenttähygienia.
Lisäksi syventävänä osana yksittäisen taistelijan ja etenkin
ryhmän maastoutuminen ympäristöön joukon havaituksi tulemisen estämiseksi. Viikonlopun
aikana reserviläiset harjoittelivat
taistelijaparin etenemistä syöksyen hyökkäyksen aikana, ylimääräisenä haasteena hyökkäys
ylämäkeen. ”Vaikka maavoimat
onkin juuri uusimassa taistelutapaansa, ei tarve reserviläisen
perustaidoille ja hyvälle fyysiselle kunnolle katoa mihinkään.”
Kommentoi koulutuksesta yhdistysaktiivi Olli Selvenius.
Maastoyöpymisen uusia puolia
kokeiltiin uuden lämmityspolttoaineen muodossa, puupellettiä
Valkoiselle hangelle kasaantuvat hylsyt todistavat ahkerasta harjoittepolttaen. Normaalista poiketen
lusta.
yhdistyksen kaminaan annosteltiin viikonlopun aikana ainoassesti, pääsimme Upinniemen amtaan puhdasta ja kuivaa puupelpuradalle hiomaan oppejamme
lettiä. Pelletin ansiosta maastoon
käytännössä.
siirrettävän puun tilavuus puolittui ja painostakin säästyi nelTeksti ja kuvat:
Seppo Vahasalo
Milfight-koulutusta Hyvinkäällä
Hyvinkään Reserviläiset ja Hyvinkään
Reserviupseerit järjestivät yhteistyössä
Shudokanin kanssa
16.2.2013 viiden tunnin mittaisen Milfightlajin seminaarin.
Leirille osallistui 20 henkilöä,
pääosin Hyvinkääläisiä mutta
osallistujia oli Helsingin ja Uudenmaan laajuisesti. Tilaisuus
oli ensimmäinen lajin esittely
Pohjanmaan ulkopuolelle.
Ohjaajana toimi lajin kehittäjä,
Hannu Maunula, merivoimien
komentaja-kapteeni (evp), ja pitkän linjan kamppailuharrastaja.
Lajin kehittäminen on alkanut
vuonna -90 luvun puolivälin tie-
noilla, ja toiminta on keskittynyt
aiemmin pohjanmaan alueelle.
Maunulan mukaan harjoittelu
jossa ei todeta ”tämä ei kuulu tyylisuuntaan, näin ei voida
treenata” oli virinnyt mielessä jo
pitkään. Yksi kimmoke oli Vaasan sotilaspoliisikillan kamppailuharjoitteiden vetäminen.
Nykymuotoonsa toiminta kehittyi vuonna 2000, jolloin Hannu
Maunula rekisteröi lajin myös
viralliseksi tavaramerkiksi.
MilFight harjoittelun lähtokohdaksi voidaan kuvata kamppailuhybridia. Teemaan kuuluu
hätävarjeluoikeuteen pohjautuva
itsepuolustustekniikoiltaan rajattu voiman käyttö ja urheilutyyppinen pysty- ja mattokamppailu.
Sotilastyyppiset lähitaistelutekniikat kuuluvat myös lajiin, mut-
ta näitä ei käsitellä normaaleissa
viikkoharjoituksissa.
MilFightissa ei varsinaisesti ole
omakehitettyjä tekniikoita, vaan
eri lajeista yhdistetty pysty- ja
mattotekniikoita jotka on todettu
käytännössä toimiviksi. Kaikki
Maunulan vuosien varrella harjoittelemat lajit ovat vaikuttaneet
toimintaan, yksi tärkeä taustalaji
on ollut judo, liikkuminen, käsitekniikat lähietäisyydeltä, ja erityisesti taisteluajatus pohjaavat
filipiiniläisiin lajeihin, lähinnä
escrimaan ja Pekiti-Tirsiaan.
MilFightin peruskurssi on yleensä järjestetty kahdesti vuodessa
viikonlopun mittaisena leirinä,
jonka suoritettua on voinut alkaa
harrastamaan lajia. Ensimmäiselle peruskurssille 13 vuotta
sitten osallistui 70 ihmistä, ja
toiminta on jatkunut aktiivisena
siitä eteenpäin. Hyvinkään leiri
oli tiukemman aikataulun vuoksi
tiiviimpi kuin perustekniikkaleirit yleensä.
Harjoituksessa käytiin läpi erilaisia kamppailun osa-alueita, ja
niiden sovellusta käytännössä,
iskusarjoja ja vastatekniikoita,
hallinta- ja maahan-vientiotteita
ja mattokamppailua.
jännes verrattuna esimerkiksi
ylivuotiseen koivupilkkeeseen.
Pelletin parempi hyötysuhde
poltettaessa selittyy matalalla
kosteusprosentilla ja tarkemmin
tapahtuvalla palotapahtumalla
jossa hyödynnetään kaminan
pinta-alasta aikaisempaa huomattavasti suurempi osa palokaasujen lämmön talteenottoon.
Viikonloppu meni reserviläisiltä
nopeasti ohi mielekkään liikunnan ja hyvän seuran merkeissä
joihin erityisesti yhdistyksen
varapuheenjohtaja Ville Hellen
oli tyytyväinen : ”Saavutimme
viikonlopun tavoitteet niin koulutuksen kuin yhteishengen kohottamisenkin saralla, mahtava
tapa viettää viikonloppu!”
Talven aikana on tapahtunut
myös toinen uusi asia sipoolaisten toiminnassa, hiihtomarssi.
Hiihtomarssi hiihdettiin sipoonkorvessa tietenkin umpihangessa
eräsuksilla, kukkuloiden ylityksiä kaihtamatta. Matkalle sattui
myös pari ojanylitystä joista ei
selvitty täysin loukkaantumatta, yksi nilkka venähti, maaliin
tosin pääsivät kaikki hiihtäen.
”Hiihtomarssista pidettiin niin
paljon että se järjestetään varmasti myös tulevina vuosina”
kehui marssin järjestäjä Ossi
Ikonen.
PETTERI SEPPÄNEN
7
Myrsky paransi Kirkkonummen varautumista
Samaan aikaan kun
eduskunta keskusteli
turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta
selonteosta, käytiin
Kirkkonummella keskustelua kunnallisesta valmiussuunnittelusta.
Kirkkonummen Reserviupseerien ja Kirkkonummen Seudun
Reserviläisten kuukausikokouksessa puhuneen kunnanjohtaja
Tarmo Aarnion mukaan viime
vuosien myrskyt ovat antaneet
vauhtia suunnittelulle.
Kaikki turvallisuusuhat eivät
ole sotilaallisia. Uusia uhkia on
syntynyt muun muassa siitä, että
yhteiskunta on hyvin riippuvainen sähköstä ja tietotekniikan
toiminnasta. Laajasti tulkittuna
turvallisuus kattaa kaikki sellaiset tekijät, jotka voivat aiheuttaa
merkittävää vahinkoa tai vaaraa
maalle ja sen väestölle.
-Kunnat vastaavat suuresta osasta peruspalveluita. On tärkeää
rakentaa valmius selviytyä erilaisista häiriöistä etukäteen, sanoo
Kirkkonummen kunnanjohtaja
Tarmo Aarnio. Tämä vaatii ennen kaikkea suunnittelua ja valmistelutoimia. Tarvitaan myös
valmiusmateriaalin hankkimista
ja henkilöstön koulutusta, mutta ei oikeastaan erityisen paljon
rahaa.
asutusalueella olevista kotipalvelun asiakkaista. Asia muuttui
akuutiksi viime marraskuussa,
kun myrsky murjoi Porkkalan
aluetta ja yli tuhat kotia jäi ilman
sähköä.
Paikalliset toimijat
apuun
Pelastuslaitos mukana
Kirkkonummen valmiussuunnitelma on uudistettu vuonna 2012.
Uusi suunnittelukierros, joka
kattaa kaikki sektorit, on aloitettu ja sen on tarkoitus olla valmis
vuoden 2014 loppuun mennessä. Uutta suunnittelussa on, että
se tehdään yhteistyössä muiden
kuntien ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen kanssa
-Yksi opetus runsaan vuoden
takaisesta myrskystä oli, että
kuntien välistä yhteistyötä pitää
Maakuntakomppanian Rainer Sarviaho ja kunnanjohtaja Tarmo Aarnio.
kehittää. Aikaisemmin kuntarajat estivät tarkoituksenmukaista
yhteistyötä, pohtii Aarnio. Konkreettisena varautumistoimenpiteenä on ollut kolmen varageneraattorin sisällyttäminen kunnan
tämän vuoden budjettiin.
-Meidän pitää kehittää kriisitiedotustamme ja valmiutta avustaa pulassa olevia kuntalaisia,
korostaa Aarnio. Kunnalla ei
tällä hetkellä ole mitään tietojärjestelmää, josat saisi nopeasti
tiedot esimerkiksi tietyllä haja-
VETRES Keski-Uusimaa toimii
VETRES Keski-Uusi- tamaveteraaneista ja Aimo Heimaan, Järvenpään, naro Tuusulan Sotaveteraaneista
pyytäneen Heikki Talvelan
Keravan ja Tuusulan eroa
jälkeen, jonka aloitteesta VETalueen veteraani- ja RES Keski-Uusimaa perustettiin
maanpuolustusjärjes- 8.12.1999. Hallitus valtuutettiin
töjen yhteistoiminta- kutsumaan naisjärjestöjen edusorganisaation vuosi- taja hallitukseen poisjääneen Inkokous pidettiin jo 14. keri Kostiaisen tilalle.
kerran Tuusulan kun- Toimintavuoden 2012
nantalolla 19. maalis- ja 2013 kohokohdat
kuuta.
Lotta Svärd Säätiö hyväksyttiin
valtuuskuntaan 39. sidosryhmäksi. Näkyvimmät kaksi vuosittain
sidosryhmien tuella toteutettavaa tapahtumaa ovat Vapauden
Viesti– juhla ja talvisodan päättymisen muistoa vaaliva kirkkotilaisuus. Veteraanivastuu ry:n
Sotiemme Veteraanit –keräysten
Keski-Uudenmaan alue on myös
sama kuin VETRES- toiminnan
alue. Viime vuonna reserviyhdistysten (10) lukuisien jäsenien
suorittamilla lipaskeräyksillä ja
vastikemyynneillä sekä johtamilla varusmieskeräyksillä saavutettiin hieno 63.931,88 euron
yhteistulos toimialueen veteraanijärjestöjen (8) hyväksi.
Puheenjohtaja Antti Simolan
kokousavauksen jälkeen muistettiin hiljaisella hetkellä edesmennyttä hallituksen veteraanijäsentä Atro Virtasta Järvenpään
Rintamaveteraaneista. Sotainvalidien Veljesliiton Järvenpään
seudun osaston puheenjohtaja
Taisto Vanhapelto johti hyvin
valmistellun vuosikokouksen
vajaassa tunnissa, johon osallistui 21 henkeä edustaen 20 sidosryhmää.
Kokouksessa vahvistettiin vuoden 2012 toimintakertomus ja
toimintasuunnitelma kuluvalle
vuodelle. Simola valittiin edelleen puheenjohtajaksi jo 10.
kaudelle vuodesta 2004 alkaen.
Hallitukseen valittiin edelleen
Veikko Karhumäki, Frans Krogell, Aarre Lindfors, Hannele
Lindstén, Erkki Mantere, Veijo
Meisalo, Kari Nissinen, Hannu
Nuutinen, Jukka Sariola, Antti
Tervola, Juhani Vakkuri ja Taisto Vanhapelto. Uusiksi hallituksen veteraanijäseniksi valittiin
Veikko Sirén Järvenpään Rin-
VETRES Keski-Uusimaan toiminnassa talvisodan päättymi-
johon Keravan ja Tuusulan seurakunnat järjestivät veteraanikuljetukset.
Juhlavaan kirkkoiltaan osallistui
171 henkeä. Tilaisuus jatkui seurakuntakeskuksessa arvokkaalla
ohjelmalla ja Tuusulan Sotilaskotiyhdistyksen sisarten suorittamalla kahvitarjoilulla.
VETRESin Vapauden Viestin
ensimmäinen juhla järjestettiin
Keravan jäähallissa toukokuussa
2002. Itsenäisyyspäivän aattona
2012 juhlan järjestelyvuorossa
oli Järvenpään lukio (4. krt.) sidosryhmien tukemana. Tulevana
syksynä on taas tuusulalaisten
vuoro.
Järvenpään lukion Areena on
ollut monien maanpuolustusjuhlien pitopaikka viime vuosina.
Tuon viimeisen VETRES-juhlan edellä siellä pidettiin Uudenmaan Reserviupseeripiirin
60-vuotisjuhla 28. lokakuuta.
Juhlapuhujakin oli molemmissa
eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö.
Maakuntakomppania
valmiudessa
Teksti ja kuva:
Markus Lassheikki
Siuntiolainen Rainer Sarviaho,
Talvisodan päättymisen
muistoilta
jatkui
kirkkoillan
jälkeen Järvenpään
seurakuntakeskuksessa juhlatilaisuudella, jossa
Tuusulan Sotilaskotiyhdistyksen
sisaret vastasivat
kahvitarjoilusta.
Kuva Veikko Karhumäki.
Seppelepartion lähettäminen) Emerituskirkkoherra Jaakko Harjuvaara lähetti seppelepartion Tuusulaan
sankarivainajien muistomerkille ja Järvenpäähän Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille. Seppelepartioissa Mikko Takala (vas.), Antti Mäki, Mika Nurmela, Esko Sarkanen, Veikko Karhumäki ja Arno Tarjas.
Kuva Vesa Koivisto. KUIVA OIKEALLA: Juhani Vakkuri piti juhlapuheen VETRES Keski-Uusimaan Vapauden Viesti –juhlassa Järvenpään lukiossa itsenäisyyspäivän edellä 2012 ja talvisodan päättymisen muistoillassa Järvenpään seurakuntakeskuksessa 13. 3. Kuva Veikko Karhumäki.
sen muistotilaisuus järjestettiin
ensimmäisen kerran Järvenpään
kirkossa ja seurakuntakeskuksessa maaliskuussa 2001.
Viime vuonna muistoilta järjestettiin Tuusulan seurakunnan
johdolla Hyrylän varuskuntaalueen ruokalassa. Järvenpäässä
talvisodan päättymisen muistoilta vietettiin seurakunnan johdolla nyt viidennen kerran jo perinteiseen tapaan 13. maaliskuuta,
Kun pitkäkestoinen sähkökatkos
iskee, kunnan omat voimavarat
eivät riitä. Aarnio pohdiskeli, miten kyläyhdistykset ja reserviläiset voidaan ottaa mukaan, muun
muassa jotta tilanteesta ja avun
tarpeesta saadaan parempi kuva.
Pitkäkestoinen sähkökatkos uhkaa myös vesihuollon toimintaa.
Mahdollisia häiriöitä ajatellen
kunnan kotisivuilla on nykyään
vesihuoltolaitoksen tietojen yhteydessä kartta, josta näkyvät
vedenjakopisteet.
joka on Uudenmaan Maakuntakomppanian reserviläinen, kertoi
tilaisuudessa siitä koulutuksesta
ja valmiudesta, jota komppanialla on avustaa viranomaisia.
Maakuntakomppania on ollut
toiminnassa yli viisi vuotta, sillä on hyvä paikallistuntemus ja
korkea valmius joihinkin tehtäviin. Jos viranomaiset sitä pyytävät, sotilaslääni tekee päätöksen
kompanian käyttämisestä virkaapuun.
Kommodori evp Bo Österlund,
joka oli tilaisuuden yleisön joukkossa painotti, että kunta ei ole
viranomainen. Jotta kunta saisi
virka-apua puolustusvoimilta,
sen pitää ensin kääntyä poliisin
tai pelastuslaitoksen puoleen.
Nämä vuorostaan ottavat yhteyttä puolustusvoimiin.
Kuulijoita piirijuhlassa oli kuitenkin vain vajaat 130 ja VETRES- juhlassa vastaavasti vajaat
tuhat 5.12.2012
Ensi syksynä Vapauden Viesti –juhlan järjestämisvuoro on
jälleen Tuusulalla tukijoineen.
Keravan kirjastossa järjestetään lisäksi seminaari teemalla
”Naisten tehtävät rintamalla”
5.11.2013
VEIKKO KARHUMÄKI
8
Otteita
puolustusselontekoa
koskevasta
eduskuntakeskustelusta
EI UUSIA AVAUKSIA
”Puolustuksen tulevien vuosien rahoitustarpeeseen kiinnitetään selonteossa erityistä
huomiota, koska puolustuksen tavoitetilan ja käytettävissä olevien resurssien välillä ei tule olla epätasapainoa.
Puolustushallinnossa laadittu
arvio otetaan vakavasti.
Puolustusselonteko toteaa, että
maavoimiemme vaikuttamiskyvyn keskeisen osan muodostavat raskas raketinheittimistö
ja tykistö sekä suluttaminen.
Suomi on liittynyt jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen, mutta ei mm. tykistön
käyttämien rypäleaseiden kieltoa koskevaan Oslon sopimukseen – vaikka sanookin tukevansa sopimuksen tavoitteita.
Kuvassa raskas kotimainen kanuuna 155K98.
Kuva Jukka Sippola.
Nykyhallitus ei voi kuitenkaan antaa uskottavia sitoumuksia vuodesta 2016 alkavalle ajanjaksolle. Siihen
tällä hallituksella ei ole tosiasiallista mandaattia.”
Pääministeri Jyrki Katainen
”On harmillista, että selontekoa valmisteltaessa ei löytynyt riittävän laajaa poliittista
yhteistä näkemystä siitä, mille tasolle Puolustusvoimien
määrärahat on jatkossa asetettava. Perustaksi on syytä
ottaa puolustushallinnon esittämä tarve ja varattava vuotuisesta bkt:stä noin 1,5 prosenttia puolustuskykymme
uskottavuuden turvaamiseksi
yhä kasvavissa kustannuspaineisessa.”
Kansanedustaja Ilkka Kanerva Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa
”Kun oppositio tulee puheenvuoroissaan
suuntaamaan
tykistönsä juuri tähän määrärahatasoon, niin ehkä pari
taustaseikkaa on otettava
erityisesti huomioon. Suomalaiseen malliin yleinen asevelvollisuus on kustannustehokas. Suomi pystyy kohtuullisella puolustusmenojen
tasolla käyttämään enemmän
materiaalihankintoihin kuin
ammattiarmeijan valtio — ja
reilusti enemmän suhteessa
vastaavankokoiseen
maahan. Esimerkiksi EU-maista
Suomea enemmän varustelumenoihin käyttävät vain Britannia, Ranska, Saksa, Italia,
Espanja, Puola, Alankomaat,
Kreikka ja Ruotsi, siis selvästi meitä isommat valtiot.”
Kansanedustaja Johannes
Koskinen SDP:n ryhmäpuheenvuorossa
”Hallituksen turvallisuus- ja
puolustuspoliittinen selonteko on sen olennaisimman kysymyksen osalta rimanalitus.
Hallitus ei kyennyt muodostamaan yhteistä kantaa siihen, mikä on puolustusmäärärahojen taso vuoden 2015
jälkeen.
Tällä menolla ja tämän hallituksen siunauksella Puolustusvoimien on jatkettava
toimintojen supistamista entisestään. Tämä on seurausta
punavihreässä puristuksessa
olevan, sisäisestä kriisistä
toiseen kulkevan hallituksen
oman maan puolustuksen
tulevaisuutta koskevasta piittaamattomuudesta.”
Kansanedustaja Jussi Niinistö
Perussuomalaisten
ryhmäpuheenvuorossa
PUOLUSTUSSELONTEOSSA
Valtioneuvosto jul- sia, ellei sellaiseksi lasketa
kokonaisturvallisuus-käsitteen
kisti 20. joulukuuta vakiinnuttamista.
Mutta uusilla
uuden turvallisuus- ja termeillä ei maata puolusteta.
puolustuspoliittisen
selonteon. Kyseessä
on jo kuudes puolus- Enemmän tusselonteko, mutta turvallisuus- kuin
tällä kertaa odotukset puolustuspolitiikkaa
ja mielenkiinto selontekoa kohtaan ovat
olleet aiempia vähäi- Uusi selonteko on enemmän
kuin puolustusposemmät johtuen vuo- turvallisuusliittinen selonteko aiemmin julsi sitten julkistetusta kistettujen puolustusvoimauupuolustusvoimauu- distuksen päätösten takia. Valdistuksesta. Selonte- taosa selonteosta on kirjoitettu
ko jättää vuoden 2015 ulkoministeriössä, ei puolustusjälkeisen puolustus- ministeriössä – ja se näkyy.
määrärahojen tason Selonteko alkaa lukijan kannalta
hieman yksitoikkoisella kaikkitäysin auki.
Yleensä turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta
on haettu hallituksen linjauksia
esimerkiksi tulevista puolustusmäärärahoista sekä varuskuntien ja sodan ajan joukkojen
tulevaisuudesta. Joku on ehkä
myös turhaan tavannut selontekoja kuvitellen löytävänsä niistä
uusia kantoja sotilaalliseen liittoutumiseen.
Mutta 8.2.2012 eli vuosi sitten
julkistettu
puolustusvoimauudistus sitoi etukäteen käsiä
uudelta
puolustusselonteolta
paaluttamalla Puolustusvoimien
vuoden 2015 jälkeisen rakenteen. Marssijärjestys oli tietenkin väärä, kun armeija teki itseään koskevia päätöksiä ennen
valtioneuvoston linjauksia, mutta se oli välttämätöntä muiden
poliittisten päätösten kuin budjettileikkausten viipyessä. Leikkausten kohdentaminen on aina
ollut vastenmielistä poliitikoille.
Selonteko 2012 tuottaa pettymyksen niille, jotka odottivat
lukevansa siitä uusia linjauk-
en mahdollisten turvallisuusuhkien luettelulla. Mukana ovat
niin kyberuhat, järjestäytynyt
rikollisuus kuin ilmastonmuutoskin. Kyse on nimenomaan
pitkälti luetteloinnista, syvälliseen analyysiin ei mennä.
Selonteko linjaa Suomen nykyisen puolustusratkaisun jatkuvan, mikä tarkoittaa koko
maan puolustamista, alueellista
puolustusjärjestelmää ja yleistä
asevelvollisuutta. Osinhan tämä
on pelkää teoriaa: joukkojen
määrän pienentymisen takia
puolustuksessamme
keskitytään vain tärkeiden kohteiden
ja reittien puolustamiseen, joka
hehtaarin puolustaminen on
utopiaa. Ja supistuvista miesikäluokista koulutetaan jatkuvasti
yhä pienempi osuus eri syistä
tapahtuvien vapautusten määrän
kasvaessa.
Ei liene kenellekään yllätys, että
selonteossa todetaan Suomen
turvallisuusympäristön olevan
vakaa. Aina on kuulunut sanoa,
ettei maallamme ole vihollisia.
Maanpuolustuksen supistamiseen tai laiminlyömiseen argumentti ei kuitenkaan oikeuta,
sillä tulevaisuudesta ei koskaan
tiedä, ei tiedetty 30-luvullakaan. Selonteossakin todetaan,
että vaikka laajamittaisen sotilaallisen voimankäytön uhka
on nyt pieni, sitä ei voi sulkea
pois. Riittävin resurssein varustettu Suomen maanpuolustus
edesauttaa turvallisuusympäristömme pysymistä edelleenkin
vakaana.
sen eteläisillä rajoilla, kuten
Pohjois-Kaukasiassa. YK:n turvallisuusneuvostossa Venäjän ja
Kiinan näkemykset ovat keskenään usein yhteneväiset, kumpikaan ei halua ulkopuolisten
puuttuvan maiden ”sisäisiin”
asioihin, kuten demokratiavajeeseen. Kuitenkin maiden välillä on myös kilpailuasetelma,
etenkin kaukoidässä.
Selonteko muistuttaa, että Suomen kriittisistä voimavaroista ja
toiminnoista yhä suurempi osa
on yksityisen sektorin omistuksessa ja vastuulla. Tuohon voisi vielä lisätä, että kasvava osa
tuosta omistuksesta on nykyisin
ulkomaalaista.
Vallan itselleen keskittäneen
presidentti Putinin suuri visio on
EU:n mallin mukaisesti syvempään integraatioon perustuva
Euraasian unioni, jossa jäsenmailla olisi yhtenäinen raha- ja
valuuttapolitiikka sekä talouspolitiikka. Eräissä venäläisten
kaavailuissa myös Suomi nähdään mielellään osana Euraasian
unionia, mutta tätä selonteko ei
mainitse.
Olisin myös kaivannut selonteosta selkeää kannanottoa
väestönsuojajärjestelmän tulevaisuudesta ja väestönsuojelun
strategian tarpeesta, mutta niitä
ei selonteosta löydy.
Maailmanpolitiikka ja
Suomi
Kiina nähdään ylivoimaisena
menestyjänä etenkin taloudellisesti, minkä myötä myös sen
poliittinen vaikutusvalta kasvaa
koko ajan. Kiina on nykyisin
esimerkiksi Yhdysvaltojen suurin velkoja. Silti Yhdysvallat on
selonteon mukaan edelleen maailman vaikutusvaltaisin maa.
USA:n kansainvälisen politiikan
painopiste on kuitenkin Aasiassa, ja Eurooppa uhkaa jäädä sivuraiteelle.
Putinin Venäjä haluaa tulla tunnustetuksi maailmanpolitiikan
keskeisenä toimijana, ja Venäjän turvallisuus- ja puolustuspolitiikka lähtee siitä, että Yhdysvallat ja Nato uhkaavat sen
sotilaallista suurvalta-asemaa.
Venäjän merkittävimmät turvallisuushaasteet ovat kuitenkin
Suomen etujen mukaista on
edistää EU:n kansainvälisen
toimintakyvyn ja aseman vahvistamista sekä unionin sisäistä
yhtenäisyyttä. Suomen näkökulmasta yhtenäinen toiminta on
erityisen tärkeää EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa.
Suomi supistaa puolustusbudjettiaan, mutta kaikilla maamme naapurivaltioilla, Ruotsilla,
Norjalla, Virolla ja etenkin Venäjällä, puolustusbudjetit ovat
kasvussa. Venäjällä puolustusbudjetti kasvaa selvästi kansantalouden kasvua nopeammin,
ja puolustukseen on tarkoitus
ohjata lähivuosina kolmannes
valtion menoista.
Pohjoismainen puolustusyhteistyö (Nordic Defence Cooperation, Nordefco) nousee tässä
selonteossa aikaisempaa selvemmin esille, kuten viime aikojen julkisesta turvallisuuspoliittisesta keskustelustakin voi
päätellä. Islannin ilmavalvonta,
joka uusien tietojen mukaan on
kutistunut vain kalliiksi aseettomaksi ulkomaanharjoitteluksi,
nähdään selonteossa konkreettisena mahdollisuutena tiivistää
pohjoismaista kanssakäymistä.
Natosta todetaan, että sillä on
turvallisuutta ja vakautta edistävä vaikutus Euroopassa ja että
Suomelle kumppanuusyhteistyö
Naton kanssa on tärkeää. Hallitusohjelmassahan on todettu,
ettei Suomi harkitse sotilaallista liittoutumista tällä hallituskaudella. Selonteko toteaa, että
sotilasliittoon kuulumattomana
maana Suomi varautuu sotilaallisten uhkien torjumiseen ilman
ulkopuolista tukea ja ylläpitää
tämän vuoksi kaikkia puolustusjärjestelmän suorituskykyalueita.
Entä vapaaehtoinen
maanpuolustus?
Kuten vuosi sitten julkistetussa
puolustusvoimauudistuksessa
määritettiin, sodan ajan joukkojen määrä on vuonna 2015 noin
230 000 sotilasta. Joukkojen
määrän vähenemistä 120.000
sotilaalla pyritään kompensoimaan entistä suorituskykyisimmillä joukoilla ja asejärjestelmillä.
Operatiivisten ja alueellisten
joukkojen rinnalle luodaan uudeksi joukkotyypiksi paikallisjoukot, joilla vahvennetaan
paikallispuolustusta. Paikallisjoukot koostuvat mm. maakunta- ja sotilaspoliisikomppanioista, taistelukoulutusyksiköistä
ja perustamiskeskuksista, jotka
kootaan yhtenäiseen johtoon
paikallispataljooniksi.
Vapaaehtoinen maanpuolustus
saa selonteossa vain marginaalisen huomion. Niinhän se muutenkin on mennyt viime aikoina,
maanpuolustustahto ja reservin
ammattitaidon ylläpitäminen
muistetaan vain juhlapuheissa.
9
Otteita puolustusselontekoa koskevasta eduskuntakeskustelusta
Taistelupanssarivaunu Leopard
2A4 on maavoimien järeintä
kalustoa. Maavoimien kehittämisen painopiste on aluksi alueellisissa joukoissa ja vuodesta
2017 alkaen operatiivisissa joukoissa. Uusien paikallisjoukkojen yhteyteen kanavoidaan
soveltuvin osin vapaaehtoisen
maanpuolustuksen sekä kokonaisturvallisuuden toimintoja.
”Kuluvalla
kehyskaudella,
2012—2015, puolustusministeriön hallinnonalalta leikataan keskimäärin kaksi kertaa
enemmän kuin miltään muulta
hallinnonalalta maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaa
lukuun ottamatta. Leikkausten
suuruus on kohtuuton.
Kuva Jukka Sippola.
Selonteon tärkein tehtävä olisi
ollut varmistaa puolustukselle
riittävä rahoitus vuoden 2015
jälkeen. Siihen valitettavasti
hallituspuolueilta ei löytynyt tahtoa. Vasemmistoliitto,
vihreät ja sosialidemokraatit
estivät kannan ottamisen, ja
kokoomus nyökytteli mukana.
Hallituspuolueitten päättämättömyys vaikeuttaa Puolustusvoimien pitkäjänteistä suunnittelua.”
Kansanedustaja Eero Reijonen Keskustan ryhmäpuheenvuorossa
Kommentti
O
heista artikkelia kirjoittaessani ”Suomen turvallisuus- ja
puolustuspolitiikka 2012” -selonteon käsittely ei ollut
vielä alkanut eduskunnassa. Siksi oli mielenkiintoista havaita 6. helmikuuta käydyssä eduskunnan lähetekeskustelussa
kansanedustajien selontekokritiikin kohdistuvan juuri samoihin
asioihin kuin oma kritiikkini. Kuten oheisista kokoamistani ryhmäpuheenvuorojen otteista huomaa, etenkin oppositio nosti esiin
sen, ettei hallitus yritä pitkäjänteisesti sitouttaa puolustusmäärärahatasoa vuoden 2015 jälkeiselle ajalle, mutta kritiikkiä tuli lähetekeskustelussa myös hallituspuolueiden omilta kansanedustajilta.
Media on käsitellyt uutta selontekoa huomattavasti vähemmän
kuin aikoinaan aiempia selontekoja. Tämä tietenkin johtuu siitä,
että kaikki uutiset oikeastaan tulivat jo vuosi sitten puolustusvoimauudistuksen julkistamisen yhteydessä.
6. helmikuuta käydyn eduskuntakeskustelun limbo epäilemättä oli
se, kun Vasemmistoliiton Annika Lapintie esitti omassa puheenvuorossaan lyhimmän varusmiespalvelun ja samalla myös siviilipalveluajan lyhentämistä neljään kuukauteen. Tästä Timo Soini
lohkaisi, että vasemmistoliitto ja vihreät tuntuvat olevan sillä kan
Selontekokritiikkiä
V
arusmiesten palveluaikoja lyhennettiin juuri vuoden
alusta kahdella viikolla, ja lyhin palveluaika on nyt
5,5 kuukautta. Siviilipalvelusaika lyheni samalla 11,5
kuukauteen, joka on sama kuin pisin varusmiespalvelus. Sivareilla tosin ei tunnetusti ole iltoja tai viikonloppuja kiinni.
Reserviläisliiton puheenjohtaja, keskustan kansanedustaja Mikko
Savola muistutti, että selonteossa linjattu 18.000 reserviläistä kertausharjoituttaminen vuodesta 2015 alkaen nostaisi keskimääräinen
kertausharjoitusten välin yli 12 vuodeksi. Hän kysyi aiheellisesti
puolustusministeri Haglundilta, onko tämä riittävä määrä?
Haglundin mielestä kertausharjoitukset ovat vuonna 2015 kohtuullisella tasolla, mutta tämä ja seuraava vuosi ovat vaikeita, vaikka kertausharjoitettavien määrä on saatu nostettua tänä vuonna
5.000:een alun perin suunnitellusta 2.000:sta. Todettakoon tähän,
että esimerkiksi vuonna 2011 kertausharjoitettiin 27.000 reserviläistä, mikä sekään ei ole kuin puolet oikeasti tarvittavasta määrästä.
Puolustusselonteon käsittely jatkuu nyt eduskunnan valiokunnissa.
nalla, että armeija voidaan kohta suorittaa telttaretkenä takapihalla, ja Ben Zyskowicz puolestaan, että salin vasemmalla laidalla on
eduskuntaryhmä, jonka nimeksi sopisi ”Edustaja Lapintie ja menneisyyden vangit”.
Pieni osuus on ristiriidassa sen
kanssa, että selonteko väittää
reservin ammattitaidon merkityksen kasvavan sodan ajan
joukkojen pienentyessä.
Selonteon mukaan maanpuolustustahto turvataan mm. laadukkaalla varusmies- ja reservin
koulutuksella sekä kehittämällä
asevelvollisuuden toimintaedellytyksiä, luomalla paikallisjoukot ja tukemalla vapaaehtoista
maanpuolustuskoulutusta. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä
kehitetään palvelemaan nykyistä paremmin puolustusvoimien
tarpeita, mutta tarkemmin sitä
ei avata.
Puolustusvoimain komentaja,
kenraali Ari Puheloinen otti asian esille valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa 21.
tammikuuta:
”Tarkoituksena on tunnistaa reserviläisten osaaminen ja kohdentaa se aiempaa paremmin,
parantaa reserviläisten omaehtoista osaamisen kehittämistä
sekä mahdollisuuksia hakeutua
JUKKA SIPPOLA
”Kansainvälinen puolustuspoliittinen yhteistyö ja osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan vahvistavat Suomen
puolustuskykyä.”
poikkeusolojen tehtäviin. Reserviläisten sitoutumisen ja motivoitumisen tueksi kehitetään
kannustejärjestelmää. Sotilaskotiliiton ja Naisten valmiusliiton mahdollisuuksia edelleen
kehittää tukea puolustusvoimille harjoituksissa ja muissa tapahtumissa selvitetään.”
Vapaaehtoinen maanpuolustus
on selonteossa esillä lähinnä
uusien paikallisjoukkojen suunnittelussa ja kouluttamisessa.
Myös kenraali Puheloinen vahvisti asian 21.1.:
”Paikallisjoukkojen koulutuksessa on tarkoitus entistä määrätietoisemmin hyödyntää vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta sekä reserviä. Reservin
neuvottelukunnassa edustettuina olevat järjestöt on jo kutsuttu
mukaan tähän kehitystyöhön.”
Romahtaako puolustuskykymme?
Selonteossa todetaan, että osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan (YK, EU, Nato,
Etyj) on keskeinen osa Suomen
ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Tästä poliitikkojen
lempilapsesta todetaan ilman
sen syvällisempiä perusteluja:
Näin varmasti olisikin jos myös
kotimaan harjoitustoimintaan
olisi riittävästi määrärahoja.
Mutta budjettileikkausten seurauksena supistetun kertausharjoitustoiminnan takia väitteen
voi kyseenalaistaa. Samalla
rahalla, jolla saadaan pieni
joukko osallistumaan kansainväliseen toimintaan, voitaisiin
kertauttaa huomattavan suuri
reserviläisjoukko kotimaan puolustuksessa, joka kuitenkin Puolustusvoimien päätehtävä.
Uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon suurin
puute onkin se, että nykyisen
eduskuntakauden jälkeinen rahoitustaso on täysin auki. Kenraali Puheloisen sanoin:
”Vuodelle 2015 määritetty puolustusbudjetti ei pidemmällä
aikavälillä riitä puolustusmateriaalitarpeista huolehtimiseen
”Selonteon laadinnassa vasemmistolla oli kaksi tärkeää asiaa.
Toinen oli se, että pitäydytään
Naton suhteen siinä, mitä hallitusohjelmaa laadittaessa on
sovittu. Nato-jäsenyyttä ei tämän hallituksen aikana haeta,
eikä hakemista edes valmistella. Toinen on se, että me
emme voineet tässä vaiheessa
mitenkään sitoutua siihen, että
puolustusmenojen tasoa nostetaan hallituskauden jälkeen.
Kumpikin tavoitteemme on nyt
selonteossa.”
”Ylipitkä siviilipalvelus on
muinaismuisto massa-armeijan
ajalta, eikä siihen takertuminen
ole yhteiskunnalle järkevää
saati
tarkoituksenmukaista.
Suomen tulisi lyhentää siviilipalvelus samaan pituuteen kuin
lyhin asepalvelus.”
Kansanedustaja Annika Lapintie Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa
”Kun materiaalikustannukset
puolustuksessa jatkuvasti nousevat, katseet kääntyvät erilaisiin yhteistyömahdollisuuksiin.
Suomessa puhutaan joskus
vähätellen Ruotsin maanpuolustuksesta eikä aina muisteta,
että Ruotsi on paitsi Euroopassa myös maailmanlaajuisesti
merkittävä tekijä puolustus
välineteollisuudessa. Jos on
jotakin, mitä emme omin voimavaroin pysty valmistamaan,
hankkimaan, ylläpitämään tai
käyttämään,
pohjoismainen
yhteistyö ja yhteistyö Ruotsin
kanssa tarjoaisi näissä tilanteissa luontevan vaihtoehdon.”
Kansanedustaja Pekka Haavisto Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa
”Eduskuntaryhmämme
on
hyvin tietoinen siitä, että seuraavan hallituksen on pystyttävä osoittamaan ohjelmassaan
tarvittavat lisäresurssit Puolustusvoimille. Mikäli näin ei
tapahdu, mahdollisesti yhtä tai
useampaa puolustuksen peruslähtökohtaa joudutaan arvioimaan uudelleen. Tähän valintaan meidän ja koko Suomen
kansan on valmistauduttava.”
Kansanedustaja
Thomas
Blomqvist RKP:n ryhmäpuheenvuorossa
”Kertausharjoitusrakenne ylläpitää varusmieskoulutuksen
käyneiden motivaatiota palvella isänmaata ja rakentaa turvallisuutta. Emme voi jatkossa
nipistää kertausharjoituksista.
Näin vain synnytämme ikäluokkia, jotka ovat käyneet
intin ja kokevat turhautumista,
kun eivät pääse kehittymään
koulutuksessaan.”
Kansanedustaja Sari Palm
Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuorossa
”Tämä puolustushallinnon arvio noin 150 miljoonan euron
lisätarpeesta perustuu hyvin
yksityiskohtaiseen arvioon. Se
ei ole mikään tämmöinen yleinen, että tarvitaan 100 tai 150
tai 200 miljoonaa lisää puolustukseen, vaan se on hyvin yksityiskohtainen listaus, mihin
sitä rahaa käytetään.
Jokainen poliittinen ryhmä
voi sitten ensi vaaleihin valmistautuessa määritellä oman
kantansa, luottaako se tähän
puolustushallinnon omaan arvioon vai onko sillä itsellään
joku parempi arvio, joko sitten
suurempi tai pienempi. Mutta
vaaleissa kaikki menoluokat
ovat auki, yhtä lailla koulutus,
sosiaaliturva kuin maanpuolustuskin.”
Pääministeri Jyrki Katainen
edes tyydyttävällä tasolla. Merkittävimmät
puutteet ovat johtamisjärjestelmissä, maavoimien ilmatorjunnassa ja panssarintorjunnassa,
merivoimien alusten uusinnassa
2020-luvun alussa ja ilmavoimien
F18-torjuntahävittäjien
elinkaaren turvaamisessa.”
Puolustusministeri Carl Haglund kertoi selonteon julkistamisen yhteydessä, että puolustushallinnon arvioi lisärahoitustarpeen olevan vuonna 2016 noin
50 miljoonaa euroa ja vuoteen
2020 mennessä asteittain 150
miljoonaa euroa vuodessa – indeksikorotusten lisäksi.
”Yleisen taloudellisen tilanteen
heikentymisestä ja epävarmuudesta johtuen tulevien menokehysten muuttaminen ei ole
tällä hetkellä mahdollista, vaan
seuraava hallitus joutuu osaltaan
arvioimaan tilanteen”, Haglund
jatkoi.
Vaikka aiempienkaan puolustusselontekojen
– myös edellisen, vuoden 2009
selonteon – linjaukset eivät ole
toteutuneet suunnitelluissa aikatauluissa ja tasoissa, on surullista, että Kataisen sateenkaarihallituksella ei ole uskallusta
yrittää sitouttaa vuoden 2015
eduskuntavaalien jälkeistä puolustusmenojen tasoa riittäväksi
– edes moraalisesti.
”Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012” -selonteko löytyy pdf-muodossa puolustusministeriön verkkosivulta
osoitteesta:
www.defmin.fi/julkaisut_ja_
asiakirjat/suomen_turvallisuus-_ja_puolustuspoliittiset_
selonteot/
Jukka Sippola
10
Talvisodan
Vuosalmen Äyräpäällä hyökännyt nurmolainen
Kevyt Osasto 8:n
eskadroona menetti
120 soturistaan pelkästään kaatuneina
44 ja haavoittuneina
yli 60 eli koko taisteluvahvuutensa. ”Nurmoolaisille” ei runoja ole tapahtumasta
riimitelty, liekö siksi,
että suomalaiset sotarunoilijat ovat olleet
harvemmassa kuin ulkomaalaiset.
Nurmolaisten hyökkäys maaliskuussa päättyi katastrofiin
Äyräpään kirkonmäki
muistetaan surulla
Äyräpään kirkosta ei ole kuin muistot
enää jäljellä. Kirkko tuhoutui talvisodassa ja suomalaiset räjättivät sen tornin
maamerkkinä. Kirkonmäkeen kaatui
suomalaisia satamäärin talvi- ja jatkosodassa ja paikan nimellä on synkkä kaiku
veteraanien muistoissa.
Aihetta olisi kyllä ollut, vaan
muistaapa itsenäisenä säilynyt
kansakunta sankarivainajansa
muutenkin.
Venäläisten ylimenohyökkäys alkaa menestyä
Talvisodan viimeisinä viikkoina
suomalaisten hermot oli jännitetty äärimmilleen, fyysinen kestokyky oli jo ylitetty. Vuosalmella
rintama oli murtua ja läpimurto
olisi merkinnyt sen kohtalokasta ja lopullista romahtamista.
JR 23, JR 24 ja Kevyt Osasto 8
muodostivat viimeisen tulpan
vyörylle tällä suunnalla.
Neuvostovenäläiset
pääsivät
siirtymään Äyräpään kirkolle
maaliskuun 4. päivänä iltamyöhään. Sinnikkäästi hyökännyt
ja tappioistaan piittaamaton vihollinen oli vihdoin saavuttanut
Vuosalmen lohkolla ensimmäisen huomattavan menestyksensä. Äyräpään kirkkomäeltä sille
avautuivat hyvät mahdollisuudet
iskeä Vasikkasaaressa Vuoksen
rantoja vielä puolustavia suomalaisia vastaan.
Tämän uhan poistamiseksi määräsi KevOs 8:n uusi päällikkö,
ratsumestari Leo Hälvä, Nurmon
eskadroonan yhdessä ylistarolaisen vänrikki Mauno Vehkaojan
konekiväärijoukkueen tukemana
suorittamaan vastaisku Äyräpään kirkkomäkeen. Tehtävänä
oli vallata kirkonmäki takaisin.
Hyökkäyksen alkamisaika oli
maaliskuun 5. päivän aamulla.
Miehet komennettiin jättämään
suksensa, reppunsa, ylimääräiset
varusteensa, myös päällystakkinsa hevosten suojapaikkaan, jonne
jäi muutama mies vahtimaan ratsuja ja varusteita.
Hyvähenkinen ja toisensa tunteva joukko jäi aaveinakin
historiaan
Nurmon eskadroona perustettiin
lokakuussa vuonna 1939 Seinäjoella Hakolassa ja lähetettiin
satojen muiden joukkojen lailla
kohti itärajaa, YH:ta ja ”suurta tuntematonta”. Eskadroonan
päällikkönä toimi tammikuuhun
1940 saakka ratsuväenluutnantti
Kaarlo Parviainen ja hänen jälkeensä kiivasluonteinen ratsuväenluutnantti Olavi Peltola. Heitä
ja yhtä joukkueenjohtajaa lukuun
ottamatta koko eskadroona oli
koottu nurmolaisista miehistä.
Nurmon eskadroonan moraali,
henkinen arvomaailma ja sotilaskunto olivat korkeata luokkaa.
Suurin osa miehistöstä ja aliupseereista oli varusmiesaikanaan
ratsuväessä palvelleita. Lisäksi
taitoja oli harjoitettu edelleen kotiseudun ratsuväkisuojeluskun-
nassa vuosikausia. Kun lisäksi
kaikki tämän pohjalaispitäjän
miehet tunsivat toisensa hyvin,
useimmat jo lapsuusvuosista lähtien, niin yhteishenki ja keskinäinen luottamus oli poikkeuksellisen vahvaa. Alueen uskonnollisten aatteiden, herännäisyyden ja
körttiläisyyden vaikutus ja siihen
perustuen myös suuri ja näkyvä
uskonnollisuus eskadroonassa
oli yhteisenä voimana ja turvallisuuden luojana.
Knuuttilan koulun opettajana
toiminut eskadroonan yksi joukkueenjohtaja, kornetti Paavo
Saari on kesällä 1940 tuoreeltaan
muistiin merkinnyt vastaiskuun
osallistuneiden miesten kertomuksia.
Paavo Saari kertoo jo nykyisin
toisen painoksen saaneen kovakantisen teoksensa alkusanoissa,
että kirjan tekeminen aikoinaan
lykkääntyi, ja lopuksi tuli välirauhan aikaisen jännittyneen tilanteen vuoksi sotakirjoja koskeva julkaisemiskielto. ”Painavinta
tietoa vastaiskusta ovat siihen
osallistuneiden miesten omat
kertomukset, jotka heti sodan
jälkeen tuoreina muistiin merkittiin”, Saaren kirjaa esitellään
pitäjän aktiivien nettisivuilla.
Reservistä sota-
toimiin vasta joulukuun lopulla
Karjalan kannaksella Sairalan
asemalla eskadroona purkautui
ratsuineen rautatievaunuistaan.
Sieltä marssittiin majoitukseen
Vuokselan Oravakytöön. ”Ylimääräiset harjoitukset” alkoivat
toden teolla. Suhteet paikallisväestön ja eskadroonan välille
muodostuivat heti läheisiksi.
Kevyt Osasto 8 ei joutunut tuleen ensimmäisten yksikköjen
joukossa, ja niinpä sen eskadroonakin sai odotella tulikastettaan
kolmen kuukauden päivät, aina
maaliskuulle 1940 saakka.
Jouluaikaan -39 oli jo liki tärpätä
tulikasteen suhteen. Joulupäivän ja Tapaninpäivän välisenä
yönä eskadroona siirtyi ratsain
kireässä 44 asteen pakkasessa Sakkolaan, jossa se odotti
vastaiskureservinä venäläisten
läpimurtoa. Keskisuomalaisen
soturirunoilija, luutnantti Yrjö
Jylhän pataljoonan taistellessa
Keljassa Suvannon yli rynnänneitä venäläisiä vastaan nurmolaiset odottivat, josko heitä tarvittaisiin apuun. Keljan verisessä taistelussa keskisuomalaiset
pitivät pintansa omin voimin ja
maksoivat aiemmin Koukkuniemessä kokemansa verisen tappi-
on moninkertaisena venäläisille
takaisin.
Tilaisuus tulikasteeseen vasta maaliskuulla
Reservissä olo jatkui eskadroonan osalta, mutta tammikuulla
1940 lähdettiin kuitenkin suojaamaan Muolaan suunnasta vetäytyvien suomalaisten liikettä.
Varsinaista taistelukokemusta
ei kuitenkaan tältäkään retkeltä
saatu. Ensimmäiset kaatuneensakin eskadroona menetti vasta
helmikuulla, kun ilmapommitus
surmasi huoltojoukkueen miehiä
Himotunkankaalla.
Ei ihme, että taistelutahto nousi
ja turhautuminen etsi väyläänsä purkautua. Siihen annettiin
ensimmäinen kunnon tilaisuus
vihdoin maaliskuussa, kun joukko komennettiin Pikku-Vuoksen
rannalle Vuosalmelle horjuvaa
Äyräpäätä tukemaan. Hevoset
jätettiin hoitajille ja eskadroonan
miehet liikkuivat suksilla. Niistäkin luovuttiin myöhemmin ja
vastahyökkäykseen lähettiin saapas- ja pieksuvetoisina.
Kuten mainittu, vastahyökkäyksen tavoitteena oli Äyräpään kirkonmäki ja hyökkäyshetkeksi oli
määrätty maaliskuun 5. päivän
aamu kello 05.10. Ratsumestari Leo Hälvä luotti yllätykseen
ja pimeyteen eikä eskadroonan
päällikkö luutnantti Olavi Peltola
kieltäytynyt noissa oloissa saamastaan ensimmäisestä tositehtävästään. Nurmolaisilla oli vihdoin ensimmäinen näyttämisen
paikka kolmen kuukauden odottelun jälkeen. Miehiä kuitenkin
askarrutti, sillä edellisenä iltana
Äyräpäässä komentoryhmän tiedustelupartio kersantti Hermanni
Kimpimäen johdolla käynyt tiedustelupartio oli nähnyt, kuinka alueelle tuli venäläisvoimia;
hyökkäysvaunuja, piiskatykkejä
ja loputtomia jalkaväkiosastoja. Usea oli ollut kuulemassa
tiedustelupartion kertomusta ja
kylmässä pakkasyössä unettomat miehet olivat antaneet sanan
kiertää.
Onneton tykistön tuki
suututti miehiä
Viime hetkillä, hyökkäyshetken
jo lähestyessä, paikalle saapui
tykistön tulenjohtaja ja ilmoitti
Sotien jälkeen sankarivainajille on päästy pystyttämään koruttomia
muistopaasia myös itänaapurin puolelle.
eskadroonan saavan epäsuoraa
tulta tuekseen. Tämä hämmästytti ja raivostutti luutnantti Peltolaa, koska hän oli varautunut
yllätyshyökkäykseen. Päällikkö
päätti kuitenkin odottaa tykistön
iskua ja hän kehotti vielä viimeisessä käskyssään miehiään
liikkumaan atakissaan varoen,
lyhyin syöksyin ja maastoa hyväksi käyttäen,
Tykistön piti ampua 150-300
kranaattia, mutta niistä ammuttiin vain murto-osa ja sekin
myöhässä. Aamu oli valjennut
jo pitkälle, kun isku alkoi. Keskitys ei osunut maaliin; harvaksi
ammutut putket hajottivat iskua
11
Laurista tuli, päättivät sotilasviranomaiset säästää viimeisen
veljeksistä, Maunon, ja hänet
komennettiin pois sotatoimialueelta. Kotona Nurmossa äitiSofiaja isä-Kustaa saivat sentään
yhden pojistaan sodasta takaisin.
Perhe kärsi siis poikalapsistaan
80 % tappiot sodissa vaan kantoi
uskomattoman raskaan surunsa
kunnialla. Salokorven veljesten
surutarinaa muistuttaa Suomessakin nähty ja suosittu ”Pelastakaa sotamies Ryan” -elokuva,
jossa useita veljiään menettänyttä jenkkitaistelijaa koetetaan
löytää ja saada pois Ranskan
rintamalta.
Hyökkäyksen alkuhetkillä haavoittuneista osa saatiin vedettyä
turvaan, mutta suomalaisten
määrän vähetessä jatkuvassa tulessa kentältä selviytyivät vain
ne, jotka pääsivät omin voimin
pois. Haavoittuneiden kantajia
ei enää ollut, sillä ne, jotka eivät
heti kaatuneet, haavoittuivat itsekin. Lievemmin vammautuneet
yrittivät sankarillisesti kuljettaa
suojaan liikuntakyvyttömäksi
menneitä aseveikkojaan.
Lopullisen pisteen haavoittuneiden selviytymismahdollisuuksille pani asemistaan kentälle
vyörynyt venäläisten lauma, joka
ampui tai pisti kuoliaiksi hangella vielä makaavat ja vaikeroivat
suomalaiset. Kaikkiaan verikentälle jäi tai kokonaan katosi vajaat parikymmentä nurmolaista.
Konekiväärijoukkue
pitää oman verimessunsa
Nurmon sankarihautausmaalla - samoin talvisodan sankarivainajamatrikkelissa on kymmeniä kaatuneita, joiden kohdalla on sama
teksti: ”kaatunut 5.3. 1940 Äyräpäässä.
pituussuunnassa niin, että yksi
ammus putosi venäläisten linjan
eteen ja loput sen taakse. Sen
se kyllä aiheutti, että vihollinen
heräsi valkenevaan aamuun, teki
hälytyksen ja jäi odottamaan.
Suomalaisten lähtötasa oli noin
sadan metrin päässä, paikoitellen
lähempänäkin vastustajaa. Vuoksen rannassa oli harvaa puustoa
näkösuojana, valtaosa alueesta
oli suojatonta aukeaa joka nousi
kohti kirkonmäkeä.
- Eskadroona, eteenpäin!, kajahti
luutnantti Peltolan komento pitkäksi venyneen odottelun päätteeksi.
Nurmolaisten pitkään pidätelty
turhauma ja siitä kummunnut
taisteluinto oli niin kova, että varovaisuus unohtui. He ryntäsivät
pystyssä yli aukeiden ja syöksyivät kohti venäläisten asemia.
Piippalakkisilla vihollisilla piti
tulikuri hyvin, he laskivat suomalaiset likemmäs omia asemiaan. Kun suomalaiset olivat noin
viidenkymmenen metrin päässä,
tuli avattiin yhteislaukauksena.
Eskadroonan iski ainakin neljän
piiskatykin, kahden tai kolmen
konekiväärin, puolen tusinan pikakiväärin ja jalkaväkimiesten
kiväärituli.
Viidenkymmenen
metrin etäisyydeltä, jolloin ihminen on jo iso maali.
Puolet kaatui aukealle
tulenavauksessa
Sivustakatsojiksi joutuneet JR
23 :n miehet seurasivat kauhistuneina, kun venäläisten tulenavaus niitti aukealla eteneviä
suomalaisia maahan. Noin puolet
hyökkääjistä sortui melkein heti,
sillä toiseen syöksyyn lähti vain
enää noin puolet suomalaisista.
Rannan kautta kiertäneistä pääsi enemmän lävitse. He, samoin
kuin aukealta tuliseinän läpi
selvinneet, ryntäsivät vihollisen
varustuksiin verenhimoisina ja
valmiina kostamaan. Kun aseis-
Olisiko Äyräpään verimessu voitu välttää?
Äyräpään kirkonmäen vastahyökkäyksessä moni asia meni
pieleen. Tykistön mitätön ja epätarkka tuli-isku ainoastaan herätti
ja hälytti voimakkaan vihollisen, joka siirtyi asemiin odottamaan
suomalaisten atakkia.
Myös hyökkäysmaasto, yli aukean ja hyviin asemiin kaivautunutta vihollista vastaan oli mieletön ratkaisu, semminkin kun
valkeneva aamu vei yllätyksen mahdollisuuden ja yön pimeyden
antaman suojan. Viivästynyt hyökkäys tapahtui kirkkaana talvipäivänä, aurinkoinen keli teki suomalaisista näkyviä ja helppoja
maaleja.
Vastustajalla oli lisäksi moninkertainen ylivoima ja lukuisia
automaattiaseita, jopa suorasuuntaustykkejä ja hyökkäysvaunuja asemissa odottamassa suomalaisia. Hyökkäyksellä ei ollut
minkäänlaisia mahdollisuuksia menestyä, ja on suoranainen
berserkkisaaga, että muutamat nurmolaismiehistä pääsivät jopa
kirkon luokse ennen kaatumistaan verisissä lähitaisteluissa.
Kohtalokkain ja monesti vaiettu on sen sijaan tosiasia, että hyökkäys oltaisiin saatettu suorittaa jo aiemmin ja sille olisi silloin
ollut huomattavasti paremmat menestymisen edellytykset. Maaliskuun 4. päivän iltana eskadroona lähetti komentoryhmästään
kolmimiehisen tiedustelupartion Äyräpään mäelle tien varteen
katsomaan, mitä venäläiset siellä puuhaavat.
Kolmimiehinen partio kersantti Kimpimäen johdolla makasi ainakin tunnin tieuran varressa piilossa ja seurasi venäläisten marssia
alueelle. Pitkä kolonna, jonka etupäässä ajoivat lumeen uraa teketa loppuivat patruunat, ei ollut
aikaa työntää uutta kampaa makasiiniin. Kivääreitä käytettiin
lyömäaseina, ja kun ne menivät
rikki, tartuttiin puukkoihin. Kun
puukko putosi kädestä tai jäi
kiinni venäläissotilaan ruumiiseen, jatkettiin nyrkkirysynä ja
painina, jossa armoa ei tunnettu
eikä sääliä annettu. Paljain käsin
tappamista ei Suomen armeijassa
tuolloin opetettu, mutta itsesäilytysvaiston ottaessa vallan se
luonnistui pohjalaisilta hyvin.
Eskadroonan päällikkö, luutnantti Peltola, ei väistänyt vastuutaan. Hän johti hyökkäystä
joukon keskellä aukeaa ja kehotti
huutaen miehiä eteenpäin. Tarkasti heitetty krokotiilikranaatti lopetti luutnantin matkan, ja
hänen lisäkseen kaikki joukku-
eenjohtajat kaatuivat tai haavoittuivat. Myös ryhmänjohtajista
alkoi olla pulaa, sillä kaikkiaan
noin 120 kentälle rynnänneestä
nurmolaisesta vain kymmenkunta säilyi taistelussa ilman
verihaavaa – pökertyneitä ja
painevammoja saaneita oli toki
näissäkin.
Hämmästyttävää on, että hyökkäys kuitenkin jatkui, sillä yleensä joukko, kärsittyään noin 50 %
tappiot, lamautuu ja hajaantuu
eikä sillä ole taisteluarvoa joltiseenkaan aikaan. Nurmolaisten
atakkihenki kesti, vaikka joukko
kärsi lopulta noin 90 % tappiot
kaatuneina ja haavoittuneina.
Pesäke pesäkkeeltä nurmolaiset
valtasivat kirkkomäkeä takaisin.
Pisimmälle pääsi kk-osaston kiväärinjohtaja, kersantti Eero Hel-
vät panssarivaunut, saivat seuraa huolto- ja kuljetusautoista, jotka
toivat miehiä ja piiskatykkejä alueelle. Venäläiset olivat vielä
siirtymässä ja osin ryhmittymässä, kun partio palasi tuoden uutisensa venäläisten keskeneräisestä valmiudesta ja ja arvionsa koko
Kevyen osaston tai edes sen eskadroonan iskumahdollisuuksista.
• No mitä se sanoi, tiedustelivat partion muut miehet ja uutiset
kuulleet eskadroonan hyökkäysintoiset sotilaat partion johtajalta,
kun tämä palasi ratsumestari Leo Hälvän komentopaikalta raporttinsa annettuaan.
• Ei mitään, kuunteli vain, oli Kimpimäen apea vastaus.
Suomalaiset noituivat tuoreehkoa komentajaansa, joka ei herättänyt heissä luottamusta. Ratsumestari tapasi myöhästellä joka paikasta, jopa tarkastuksista ja puhutteluista. Niinpä hän oli saanut
sotureiltaan rumahkon kutsumanimen ”Nussiva Hälvä”.
Venäläisille annettiin viisi-kuusi tuntia aikaa varustautua, kaivautua, levätä ja sitten heidät vielä herätettiin ja hälytettiin asemiin
suomalaisten epäonnistuneella tykistön iskulla. Aamuauringon
noustessa yhä korkeammalle kirkonmäen taivaalla hyökkäyksellä
ei ollut mitään mahdollisuuksia onnistua.
Tykistön heikon keskityksen tussahdukset vaimenevat. Odotetaan
luvattuja lisäammuksia. Niitä ei tule. Venäläiset poistavat varmistimet aseistaan ja ottavat sihdin aukealle.
• Eskadroona, eteenpäin, kajahtaa eskadroonan päällikkö luutnantti Olavi Peltolan komento.
Ja nurmolaiset nousevat asemistaan ja lähtevät syöksyyn syvässä
hangessa – ratsuväen atakkihengessä. (AK)
kilinna, joka pinkoi ryhmineen
yli kirkonaidan, pääsi käsikähmän lävitse kirkon viereen, jossa
tuhosi piiskatykin miehistön ja
alkoi kääntää asetta venäläisten
suuntaan. Likeltä ammuttu laukaus kuitenkin kaatoi kersantin
vallatun aseen viereen. Helkilinna ja hänen miehensä jäivät mäell kuten niin moni muukin.
Veljesparin kohtalo
täyttyi kirkonmäellä
Nurmolaisessa Salokorven perheessä oli komea viiden veljeksen sarja. Kaikkiaan heistä
neljä kaatui sodissa vuosina
1939-1944. Kahden kohtalo
täyttyi Äyräpään aukealla, ensin
25-vuotiaan alikersantti-Paavon,
sekä hänen jälkeen 27-vuotiaan
sotamiesveljensä Heikin. En-
simmäinen Salokorpien uhrista
oli annettu jo kaksi viikkoa aiemmin Impilahdella, kun 22-vuotias
korpraalisveli Juho kaatui siellä
Lutuniemessä. Surusanomia Salokorven sukuun tuli Äyräpäästä
muutenkin, sillä veljesten serkku, 30-vuotias Reino jäi myös
Äyräpään kirkkomäelle samana
päivänä. Neljäskin veljeksistä, ylikersantiksi ylennyt Lauri
kaatui, mutta vasta jatkosodassa
vuonna 1941. Lauri joutui kahteen paikkaan haavoittuneena
käsirysyyn venäläisen valekuolleen kanssa Äyräpäässä, mutta
aseveli pelasti hänet tilanteesta
kiväärinperällään. Muut kaksi
veljestä jäivät kentälle.
Kun tieto jo neljännestä kaatuneesta veljeksestä, Kangaskylässä heinäkuussa 1941 kaatuneesta
Vänrikki Mauno Vehkaojan konekiväärijoukkue oli jaettu kahteen puolijoukkueeseen, joista
toista johti kersantti Helkilinna.
Sen vastuulle annettiin vastahyökkäyksen tukeminen, toinen
puolijoukkue tulitti Vasikkasaaren suuntaan.
Kun suomalaisten hyökkäys
kirkonmäelle niitettiin maahan,
Vehkaojan kk-miehet tukivat sitä
aikansa, mutta ammusten huvetessa ja venäläisten alkaessa edetä oli pakko vetäytyä. Joukkue
siirtyi hieman taemmaksi ja kävi
siihen torjumaan toppatakkisia,
joista iso osa hoippuroi eteenpäin selvässä humalassa. Vänrikki Vehkaoja päästi hyökkääjät
lähietäisyydelle, komensi sitten
neljälle Maximilleen tulta, johon
kiväärimiehet yhtyivät kostonhimon vallassa. Noin tusina suomalaista lakaisi maahan venäläisen komppanian, sitten toisen.
Kaikkiaan arvellaan taistelun
tässä vaiheessa venäläisille tuotetun noin kolmensadan miehen
tappiot kaatuneina ja haavoittuneina. Vehkaojan kk-joukkue
kärsi sekin viikon aikana tappiona puolet miehistöstään. Jokkueenjohtajalle sentään annettiin
vapauudenristi hyvin hoidetusta
tuonen työstä.
Nurmolaisten verilöyly oli kostettu, venäläisten hyökkäysinto
siltä päivältä sammutettu.
Iltapäivällä Vuosalmen teillä
kulkijat kohtasivat oudon näyn.
Muutama vaitelias mies kuljetti
taaksepäin yli sadan sotahevosen
laumaa.
Kolonnan kohtaavat pysähtyivät
paikalleen, moni riisui päähineensä saattueen mennessä ohitse. Sana Nurmon eskadroonan
kohtalosta oli kiertänyt. Suomalaisen sotilaan suu ei hevin taivu
runoihin, mutta myötätuntoa ja
arvostusta voi osoittaa myös sanattomin keinoin.
ANTTI KAURANNE
12
Tammenlehvän syntyvaiheita
Sotiemme veteraanien keskuudessa oli
vuosien, jopa vuosikymmenien, ajan
toivottu jonkinlaista
valtiovallan julkista
tunnustusta rintamapalvelun taakan
kantaneille miehille ja
naisille.
Kun vuoden 1985 talvisodan
päättymisen 45-vuotis- ja jatkosodan päättymisen 40-vuotistapahtumat lähestyivät ja itsenäisyytemme 70-vuotisjuhlavuosi
niin ikään, keskustelivat syksyllä
1983 Suomen Sotaveteraaniliiton
puheenjohtaja Gunnar Laatio,
valtuuston puheenjohtaja Toivo
Lehmusvirta sekä toiminnanjohtaja Esko Kosunen puolustusvoimain komentajan, kenraali Lauri
Sutelan kanssa mahdollisuudesta
ylentää ainakin kaikki miehistö- ja aliupseeriarvoissa olevat
sotaveteraanit seuraavaan sotilasarvoon.
Lisäksi liiton edustajat esittivät
tutkittavaksi, voitaisiinko kaikille rintamasotilas- ja rintamapalvelutunnuksen saaneille myöntää
kunniamerkki tai perustaa heitä
varten erityinen tunnustusmitali.
Keskustelussa todettiin kuitenkin, että lukuisten muiden ongelmien lisäksi voimassa oleva
lainsäädäntö ei enää mahdollistanut reserviin kuulumattomien
ylentämistä. Kunniamerkkikysymyksen selvittämisen kenraali
Sutela siirsi keskustelussa mukana olleelle seuraajalleen.
Keväällä 1984 asia tulikin uudelleen esille tapaamisessa Suomen
Sotaveteraaniliiton johdon kanssa. Puolustusvoimain komentaja
kannatti lämpimästi rintamaveteraanien julkista hyvittämistä
ja virallista palkitsemista. Elokuussa hän antoi Pääesikunnan
tehtäväksi tutkia mahdolliset
kunniamerkkivaihtoehdot. Pääesikunnan
komentopäällikön,
kenraalimajuri Erkki Rannikon
johdolla asiaa selvitettiin, mutta
syksyn kuluessa tultiin kaikkien
vaihtoehtojen osalta kielteiseen
lopputulokseen sekä kunniamerkkejä koskevien säädösten
että syntyvien kustannusten takia.
Puolustusvoimain
komentaja
puhui hankkeen rahoittamisesta
myös valtiovarainministeri Ahti
Pekkalan kanssa. Hän suhtautui
periaatteessa hyvin myönteisesti veteraanien palkitsemiseen
kunniamerkillä, mutta ei pitänyt
mahdollisena hankkeen erillistä
rahoittamista. Hänen mielestään
rahoitus pitäisi hoitaa puolustusbudjetin puitteissa. Sotien
muistomitaleihin liitettävästä yksinkertaisemmasta ”kunniasoljesta”, samoin kuin jonkinlaisesta rintamerkistä luovuttiin niin
ikään, kun sellaisten ei katsottu
olevan riittävän arvokkaita. Puolustusministeriön kansliapäällikön kanssa todettiinkin olevan
vaikea löytää käyttökelpoista ja
nopeaa ratkaisua kaikkien osapuolten sinänsä kannattamalle
asialle.
Yleiskuntapäällikön,
kenraaliluutnantti Wilhelm Stewenin
mieltä veteraanien palkitsemisasia kuitenkin jatkuvasti askarrutti. Hän toi kevään 1985 aikana
keskusteluissa esille erilaisia taloudellisesti ”kevyempiä” ansioja rintamerkkivaihtoehtoja.
Elokuussa 1985 pitivät valtionvarainministeri Pekkala, puolustusministeri Veikko Pihlajamäki ja kansliapäällikkö Aimo
Pajunen tavanomaisen seuraavan vuoden budjettiin liittyvän
neuvottelun. Siinä keskusteltiin
myös veteraanien julkisesta palkitsemisesta, jolle puolustusministeri oli kovasti lämmennyt.
Valtionvarainministeri
puolsi
edelleen kunniamerkkivaihtoehtoa, mutta keskustelun lopputuloksena päädyttiin kuitenkin
etsimään ratkaisua erityisestä
rintamerkistä.
Puolustusministeriössä luvattiin
tutkia mahdollisuudet rintamerkin rahoittamiseksi. Kansliapäällikkö, joka itse esitti rintamerkkivaihtoehtoa, soitti keskustelun
tuloksen heti puolustusvoimain
komentajalle. Vaikka rintamerkki todettiin varsin vaatimattomaksi valtiovallan tunnustuksen
osoitukseksi, se olisi kuitenkin
parempi kuin ei mitään. Kun
merkin rahoituskin näytti nyt
selviävän,
puolustusvoimain
komentaja antoi välittömästi
pääesikunnalle tehtäväksi laatia
suunnitelma rintamerkkihankkeen toteuttamiseksi. Kenraaliluutnantti Stewen ohjeisti omilla
merkkiajatuksillaan pääesikunnassa muodostettua toimikuntaa.
Jo syyskuussa esiteltiin useita
graafikko Juhani Vepsäläisen ja
taiteilija B. O. Heinosen laatimia
merkkiluonnoksia
puolustusvoimain komentajalle. Parhaana
vaihtoehtona toimikunta esitti
kaikkien veteraanien tuntemaa
sodanaikaisen tuntolevyn muotoista pienoistuntolevyä, jossa
olisivat vuosiluvut 1939-1945, ja
/tai elämää symbolisoiva liekkikuvio.
Ennen
puolustusministeriölle
tehtävää esitystä puolustusvoimain komentaja pyysi puheenjohtaja Laatiolta kannanottoa
ehdotuksesta.
Keskusteltuaan
liiton piirissä tuntolevymerkistä, hän välitti puolustusvoimain
komentajalle veteraanien varsin
selvän kielteisen mielipiteen.
He pitivät ”kuolemanprikkaa”
jopa suorastaan sopimattomana.
Ja niin asia meni jälleen uuteen
valmisteluun.
Rintamapalvelun
Tammenlehvä toteutetaan
Kenraaliluutnantti Stewen, joka
toimi myös Vapaudenristin Ritarikunnan sihteerinä, sai oivalluksen ehdottaa tammenlehvää
veteraanimerkiksi.
Tammenlehvä kun on, paitsi jo antiikin
ajoista peräisin oleva urhoollisuuden vertauskuva, myös asetuksen mukaan ’’erityisen rintamasuorituksen tai sodanaikaisen
johtajatoiminnan
erikoiseksi
palkitsemiseksi’’ Vapaudenristin
päällikkeeksi kiinnitettävä tunnuskuvio.
Puolustusvoimain
komentaja
mieltyi heti Stewenin ideaan.
Vapaudenristin
Ritarikunnan
hallituskin antoi merkistä puoltavan lausunnon, mutta kehotti
muuttamaan tammenlehväkuviota siten, että sen väärinkäyttö
Vapaudenristien yhteydessä estettäisiin. Kuviota korjattiinkin
siten, että tammenlehvästä pois-
tettiin Vapaudenristissä olevat
tammenterhokuviot ja sen väri
muutettiin patinoiduksi hopeaksi. Lokakuun 25. päivänä 1985
Rintamapalvelun Tammenlehvä,
joka nimi merkille annettiin, oli
lopulta valmis hyväksymisesityksen tekemistä varten puolustusministeriölle.
Marraskuu kului merkin rahoitusjärjestelyissä. Kun puolustusministeriö oli 4.12. hyväksynyt
merkin ja myöntänyt pienen
määrärahan sen suunnittelua varten, Rintamapalvelun Tammenlehvä julkistettiin itsenäisyyspäivänä 1985.
Suunnittelua varten myönnetty
raha ei kuitenkaan riittänyt kuin
pienen alkuerän tilaamiseen,
mutta Merkkikeskus Sorsa suostui valmistamaan luotolla 100
000 merkkiä uskoen saavansa
maksun seuraavan vuoden budjetin varoista. Niin tapahtuikin.
Helmikuun alussa 1986 Pääesikunta antoi sotilaspiireille
ohjeet Tammenlehvän jakelun
aloittamisesta ja 14. päivänä
helmikuuta saatiin ensimmäinen valmis merkki esitettäväksi
puolustusvoimain komentajalle.
Helmikuun 21.päivänä kävivät
puolustusministeri Pihlajamäki
ja puolustusvoimain komentaja
luovuttamassa Tammenlehvän
Tasavallan Presidentti Mauno
Koivistolle. Samana päivänä
luovutettiin merkit pääesikunnassa kaikkien veteraanijärjestöjen johtohenkilöille. Kaunialan
sotavammasairaalan asukkaille
Tammenlehvät jaettiin
24.2. ja varsinainen valtakunnallinen jakelu aloitettiin 25.2.
kaikissa sotilaspiireissä niiden
vuosipäivän juhlatilaisuuksissa.
Vuoden 1996 loppuun mennessä
on jaettu 210 000 Tammenlehvää.
Pääesikunnan komento-osastossa kaiken hankkeeseen liittyvän
esikuntatyön ja muun käytännön
valmistelun hoiti majuri Juha
Rantasaari.
Vaatimattomasta ulkonäöstään
huolimatta
Rintamapalvelun
Tammenlehvästä muodostui arvostettu ja hyväksytty, kaikkia
sotiemme veteraaneja yhdistävä
tunnus. Yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttuminen on vuosien
kuluessa vain lisännyt merkin ja
sitä kautta veteraanisukupolven
arvostusta kansalaisten keskuudessa.
Kenraali Jaakko Valtasen kirjoitus on julkaistu vuonna 1997
Suomen
Sotaveteraaniliiton
40-vuotisjuhlakirjassa ”Yhdessä
kestämme. Suomen Sotaveteraaniliitto ry 40 vuotta 29.9.1997”.
Kenraali Valtanen oli viimeinen
sodanajan kokemukset omannut
Puolustusvoimain komentaja vv.
1983-1990.
Tammenlehvän Perinneliiton perustamisen juhlava julkistamistilaisuus pidettiin 24. huhtikuuta
2003 Helsingin yliopiston juhlasalissa. Juhlapuheen piti presidentti Mauno Koivisto, joka on
itsekin veteraani. Tammenlehvän
Perinneliitosta perinteen säilyt-
täjänä ja siirtäjänä puhui Veteraaniliittojen valtuuskunnan puheenjohtaja Aarno Lampi. Salin
kaikki 700 istuinpaikkaa olivat
täynnä, ja tilaisuudessa oli mukana myös Tasavallan presidentti
Tarja Halonen.
Tammenlehvän Perinneliittoon
kuuluu 22 yhteisöä. Reserviläisliitto ry ja Suomen Reserviupseeriliitto ry hyväksyttiin
Tammenlehvän Perinneliitto ry:n
jäsenyhteisöiksi 19. lokakuuta
2006. Tammenlehvän Perinneliitosta voit lukea osoitteessa www.
tammenlehva.fi - kursiiviteksti
Veikko Karhumäki.
TEKSTI:
KENRAALI
JAAKKO VALTANEN
Ilmatorjuntamuseo Esa Kelloniemen johdolla kohti kevättä
Ilmatorjuntamuseo on edelleen
suosittu vierailukohde. Sitä
osoittaa viime vuoden kävijämäärä – 12 982 kävijää. Jälleen
päästiin lähelle museotoiminnalle asetettua 15 000 kävijän
tavoitetta. Jokohan tuo raja tänä
vuonna rikkoutuisi.
Esa Kelloniemi uusi
museonjohtaja
Everstiluutnantti Esa Kelloniemi aloitti tammikuussa uutena
museonjohtajana. Esa Kelloniemi siirtyi reserviin vuosi sitten.
Hänellä on takanaan pitkä ura eri
tehtävissä ilmatorjunnassa ja sen
lisäksi palvelusta myös opettajana Maanpuolustuskorkeakoulussa, johtamisjärjestelmäalalla
sekä huoltorykmentin komentajana, joten museolle tärkeä aselajin tuntemus ja muu kokemus antavat hänelle hyvän lähtökohdan
museonjohtajan tehtävään. Hän
toimii myös Helsingissä helmikuussa 1944 saavutetun torjuntavoiton 70-vuotistapahtumien
järjestelytoimikunnan puheen-
Siiki ja Esa Kelloniemi.
johtajana.
Muistotapahtumia
vietetään pääkaupunkiseudulla
vajaan vuoden päästä. Haasteita
siis hänelle riittää. Toivotetaan
Esalle menestystä molemmissa
tehtävissä.
Alkuvuoden yleisötapahtumat
Ilmatorjuntamuseon uusi toimintavuosi käynnistyi laskiaissunnuntaina 10.2. perinteisellä
laskiaisenvietolla kelkkamäki-
neen ja napakelkkoineen sekä
hernekeittoineen ja makkaroineen. Kävijöitä oli seitsemisensataa ja väki tuntui tyytyväiseltä.
Tämän ”lähtölaukauksen” myötä
Ilmatorjuntamuseo on taas valmis vastaanottamaan vieraansa.
Seuraava merkittävä tapahtuma
on ”Tutka Suomessa 70 vuotta”
toukokuun 4. päivänä, jolloin
muistellaan tutkan 70-vuotista
taivalta puolustusvoimissa ja
erityisesti ilmapuolustuksessa.
Tutkan juhlavuoteen liittyy
myös Ahti Lapin ja Perttu
Peitsaran kirja ”Salainen asia
ilmapuolustuksessa – Tutkat
toisessa maailmansodassa”.
Lisätietoa tapahtumasta ja
tutkakirjasta löytyy museon
kotisivuilta. Seuraava merkittävä
yleisötapahtuma on Panssarisoittokunnan ”jäähyväiskonsertti” kesäkuun 12. päivänä klo
18.00 alkaen. Odotamme taas
runsaasti kävijöitä. Antakaapa
sanan kiertää ystäväpiirissänne.
Ilmatorjuntamuseo on käynnin
arvoinen.
Uusi ilme ja lisää
sisältöä museon kotisivuille
Vuosi käynnistyi näyttävästi
myös median puolella. Perinteisen median lisäksi tietoa Ilmatorjuntamuseosta on jaettu
vuodesta 2007 alkaen myös
verkossa osoitteessa www.ilmatorjuntamuseo.fi.
Viidessä
vuodessa verkkomedian tekniset
mahdollisuudet ovat lisääntyneet
ja jo parisen vuotta Ilmatorjuntamuseo on kerännyt ystäviä facebookissa. Museon kotisivuille on
lisätty näitä uusia ulottuvuuksia.
Perusilme on pidetty entisenkaltaisena, mutta sisältöä on tullut
lisää. Museon kotisivuilla voi nyt
myös käydä keskustelua ja antaa palautetta. Etusivulta on nyt
myös linkki facebook-sivuille ja
uutta on myös ”Tue museota”
–palkki eli mahdollisuus antaa
museotoimintaan suoraa taloudellista tukea. Palkin käyttöä voi
markkinoida yrityksille ja yhteisöille. Yli 850 € lahjoitukset ovat
niille
verovähennyskelpoisia.
Ensi syksynä avataan vielä verkkokauppa, josta voi vaivattomasti tilata ilmatorjunta-aiheista
materiaalia. Käykääpä netissä
katsomassa uusitut sivut.
Seppo Lehto
13
Loviisan jotos
saa laadukasta
jatkoa
Loviisan reserviläispäivillä päästiin kokeilemaan myös SRA-ammuntaa lyhyillä aseilla, joka oli monellekin uutta ja taatusti kaikille harvinaista
herkkua.
Loviisan jotoksena aiemmin tunnettu maanapuolustustapahtuma
on saanut laadukkaan seuraajan.
Helmikuun hangilla Loviisassa
kisatun tapahtuman järjestäjä oli
MPK:n (Maanpuolustuskoulutusyhdistys) Uudenmaan koulu-
tus- ja tukiyksikkö.
Tapahtuman johtajana toimi
Jarkko Törmänen (MPK:n Uuudenmaan koulutus- ja tukiyksikön Loviisan seudun paikallispäällikkö, opistoupseeri), ja
hänen apunaan varajohtajana toi-
mi vääpeli Peter Ögård.
Käytännön järjestelyissä toimi
myös kolme muuta Loviisan
seudun MPK-sotilaskouluttajaa
(Jukka Turunen, Ismo Pajarinen
& em. Peter Ögård), ja niissä
oli mukana myös paikallisten
Tuusulan Sotilaskotiyhdistys
- perustettu vuonna 1919 tukee vapaaehtoista
maanpuolustustyötä
Tuusulan Sotilaskotiyhdistys ry,
PL 5, 04401 Järvenpää
Puhelin: (09) 275 3481
Gsm. 0400 659 040
Puheenjohtaja Hannele Lindsten,
hannele.lindsten(ät)kolumbus.fi
RANTATIE 66
04310 TUUSULA
reserviläisyhdistysten edustajia.
Kuljetuksista ja huollosta vastasi
rautaisella kokemuksella ylivääpeli Bjarne Nyholm.
Reserviläispäivänä käytetyt
aseet olivat 7,62 mm puoliautomaattisia reserviläiskivääreitä ja
9 mm pistooleita. Ammuntojen
kylmäharjoittelussa ja ampumaasentojen harjoittelussa oli käytössä
myös Airsoft-aseita (mm. RK95
ja AK74 -aseiden kopioita).
Varsinaisia ammuntoja johtivat
luutnantti Jarkko Törmänen ja
luutnantti Pamela Weckman.
Ammunnat olivat kevyesti sovellettuja ja reserviläisille soveltuvia ammuntoja, jotka suoritettiin
kolmen hengen partioissa. Ammunnassa käytettiin sekä reserviläiskivääriä että pistoolia Sovellettu ammunta innostaa aina enemmän kuin muodollinen...
saman
ammuntasuorituksen
aikana.
Maaleina toimi maalitaulujen Päivän virallinen ohjelma alkoi reserviläiset ansaitsivat tapahtumasta itselleen yhden korvaavan
lisäksi mm. ilmapallot, joita voi- klo 9 ja päättyi klo 17.
Tapahtumassa
mukana
olleet
kertausharjoitusvuorokauden.
tiin nostaa esiin narun avulla.
Samaan aikaan ammuntojen
kanssa puolet osallistujista oli
jaettu MPK-kouluttajien toteuttamaan
sotilaskoulutukseen,
joiden aiheina olivat jalkaväkipartion taktinen viestiliikennetoiminta, samoin kuin viuhkapanos ja sen asentaminen (malli
VP 88)
Ampumapaikan läheisyydessä
toimi myös pieni ”muonituspiste”, jossa oli tarjolla grillattua
makkaraa.
Ammuntavaiheen jälkeen tapahtuman osallistujat siirtyivät
ampumaradalta jalan Särkjärvelle, jossa tutustuttiin luutnantti Jarkko Törmäsen esittelemänä
lyhyesti tykistön ja kranaatinheittimistön käyttöperiaatteisiin
ja tulenjohtamiseen mekanisoitua vihollisosastoa vastaan nykyaikaisessa sodankäynnissä.
Tapahtuman päätteeksi järjestettiin vielä ruokailu Laulurannan
tiloissa, jonka jälkeen kaikki
halukkaat saivat vielä mahdollisuuden saunomiseen ja illanviettoon samassa paikassa.
Ennen päätöstä pidettiin lyhyt
tapahtuman palautekysely, jonka perusteella voitiin todeta
osallistujien olleen tyytyväisiä
tapahtumapäivän ohjelmaan.
RESERVILÄISTARJOUS
Rajoitettu erä erittäin hyvin reserviläis- ja palveluskäyttöön soveltuvia 9 mm PARA
polymeerirunkoisia (4”) HS pistooleita tarjoushintaan! Tarjoushinta 399,- €. Pistooli
tulee kovassa kantolaukussa yhdellä lippaalla. Kaksi vihreää jäljellä, muut mustia.
HS pistooli on erittäin laadukas ja ergonominen pistooli. Sitä myydään USA:ssa Springfield
XD nimellä ja se on valittu USA:ssa vuoden käsiaseeksi 2003 ja 2006 (NRA) . Teknisiä tietoja
ja muuta materiaalia löytyy osoitteesta: www.springfield-armory.com (XD service model
4”). Kaikki XD:n lisävarusteet (kotelot, valot jne.) luonnollisesti sopivat käytettäväksi HS
pistooleissa.
Tarjous asekeräilijöille!
CZ999 pistooli (Zastava – Serbia) vain 300 €. Pistooleja on tuotu Suomeen vain 4 kpl
14
Monipuolinen
näyttely
Sotamuseossa
Sotamuseon vierailla on mahdollisuus saada kokonaiskuva
Suomen sotahistoriasta, sillä
Hakkapeliitoista rauhanturvaajiin -näyttely avautui yleisölle
Helsingissä.
Näyttely esittelee sotahistoriaa Ruotsin vallan ajoista autonomian ajan, vapaussodan
ja vuosien 1939–1945 sotien
kautta nykypäivään. Esillä
on ainutlaatuista esineistöä
eri aikakausilta: talvisodan
tarkka-ampujan Simo Häyhän
univormu ja palkintokivääri,
sotilaan varusteet – niin talvisodan aikaiset kuin nykyisetkin, ensimmäinen myönnetty
Mannerheim-risti, rajakyltti
rauhanturvaamisoperaatiosta
Siinailta vuodelta 1973, Hugo
Backmanssonin taidetta sekä
paljon muuta.
Näyttelyn esineillä on kerrottavanaan omat tarinansa. Esimerkiksi kommunistijohtaja
Sergei Kirovin patsaan pronssipään tarina alkaa jatkosodasta. Tuolloin tarvittiin metallia,
jotta voitaisiin Mannerheimin
pyynnöstä valaa suomalaisten
kenraalien rintakuvat. Tätä
varten räjäytettiin miehitetyssä Karhumäessä vuonna
1943 suurikokoinen Kirovia
esittänyt pronssinen patsas,
ja siitä taiteilija Sakari Tohka
teki 18 kenraalipystiä. Kirovin patsaasta säästynyt pää on
nyt ensimmäistä kertaa esillä
näyttelyssä – seuranaan muutama suomalainen kenraalirintakuva. Kaikkia esineitä ei
tarvitse yksinomaan katsella,
sillä näyttelyssä on myös mahdollisuus kokeilla itse sotilaan
varusteita. Näyttely on avoinna ti-to klo 11–17 ja pe-su klo
11–16. Maanantaisin museo on
suljettu.
Venäläisiä konekiväärejä
puolustusvoimille
Puolustusvoimat
hankkii
PKM-konekiväärejä ja niiden
varaosia. Hankintasopimus on
solmittu venäläisen AO Rosoboronexportin kanssa, ja sen
arvonlisäverollinen arvo on
3,1 miljoonaa euroa.
Konekiväärit ja varaosapaketti
toimitetaan vuoden 2013 aikana maa- ja merivoimien käyttöön. Hankittavat konekiväärit
ovat samanlaisia kuin Puolustusvoimien aiemmin käyttöönsä hankkimat venäläiset PKMkonekiväärit.
Kauppaan sisältyvillä varaosilla turvataan PKM-konekiväärien elinkaari vuoteen 2020.
Yli 600 naista
palvelukseen
Naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki tänä vuonna
yhteensä 648 naista. Hakuaika
päättyi 1.3.2013. Hakijamäärä
laski hieman viime vuodesta,
mutta oli silti selvästi enemmän kuin 2000-luvulla keskimäärin.
Eniten hakijoita oli viime vuoden tapaan Kainuun Prikaatiin,
jonne haki tänä vuonna 114
naista. Seuraavaksi suosituimmat joukko-osastot olivat
Karjalan Prikaati (78 hakijaa),
Kaartin Jääkärirykmentti (76),
ja Porin Prikaati (66).
Alikersantti Yrjö Lahtinen ei ollut ainoa punainen maanpuolustaja
Myös kotimainen vasemmisto
Kaikki
kunnollisen
kotikasvatuksen saaneet
muistanevat
Väinö Linnan Tuntemattoman
sotilaan
alikersantti Yrjö Lahtisen? Kivikova, graniitinpunainen kommunisti teki sen, mitä
Suomen laki häneltä
sotatoimessa
vaati
eli suoritti velvollisuutensa puolustaa
isänmaataan
rajan
takaa hyökkääviä vainolaisia vastaan, joiden aatemaailma oli
sama kuin hänellä.
Lahtisen kaltaisia vasemmistolaisesti suuntautuneita sotilaita oli
Suomessa tuhansia. He tekivät,
kuten sydän sanoi ja laki vaati.
Joukko-osastoista on nostettava esiin parikin rykmenttiä,
jotka oli koottu perinteisiltä
työläisalueilta. Helsingin Ässärykmentti, talvisodan JR 11
ja jatkosodan JR 26, tuli miehistöltään Pitkänsillan takaa,
perinteisiltä
duunarialueilta.
Rykmentin sotakunniassa ei ole
talvisodassa moitteen sijaan, jatkosodassa sen sijaan Karhumäen
valtauksen jälkeen vuonna 1942
yksikössä ilmeni joukkokieltäytymisiä sotatoimien jatkamisesta
uudella rintamalohkolla. Kieltäytymiset eivät olleet luonteeltaan
poliittisia vaan sotaväsymystä
pitkän taistelujakson jälkeen.
Asia
painettiin
villaisella,
suurimuotoinen
mielenilmaus kun oli kyseessä, mutta JR
26 hajotettiin tapauksen jälkeen ja miehet siirrettiin toisiin yksiköihin jatkamaan hetkeksi keskeytynyttä sotaansa.
Kemi-Tornio – alue on tunnettu
kohtuupunaisena äänestysseutuna tuohon aikaan, mutta eipä
alueelta kootuissa osastoissa
sen paremmin kuin ”Jänkäjääkäreissä”, JR 12;ssa tai rajavartiopataljoonissa, jotka ovat
perinteisiltä työttömyys- ja nälkäalueilta itärajalta ja KoillisSuomesta, koskaan ilmennyt
muita osastoja enempää sodanvastaisuutta, kieltäytymistä, karkuruutta tai kapinointia.
”Mustasta Nuolesta”
”Pärmin piruiksi”
Oma historiansa sen sijaan
on
Erillisellä
Pataljoonalla 21 ( Er.P21), joka tunnettiin nimillä Musta Nuoli ja
myöhemmin Pärmin pirut.
Jääkärimajuri Nikke Pärmin komentoon annettiin poliittisista
ja rangaistusvangeista koottu
pataljoona, jota oli vahvistettu
tukevasti sotapoliiseilla. Nämä
toimivat ryhmän- ja joukkueenjohtajina, miehistöaines oli
pääosin vankiloista koottua.
Joukko koottiin Riihimäen asemalla, jossa yhdessä valtiollisen poliisin miesten kanssa
poliittisesti
arveluttavimmat
raakattiin takaisin vankiloihin. Muut koottiin härkävaunuihin, varustettiin ja vietiin
rintaman taakse koulutukseen.
Ensimmäiset poliittisesti änkyrimmät karkasivat jo Riihimäen asemalla, ja noin sata
miestä seurasi näiden esimerkkiä muutamassa eri vaiheessa
pataljoonan rintamalle päästyä. Kaikki vasemmistolaiset
eivät suinkaan karanneet idän
onnelaan, ainoastaan äärimmäiset ja soturikunnoltaan heikoimmat jättivät aseveljensä.
Muut ”poliittiset” jatkoivat sotaa
rangaistusvankien rinnalla, ja pataljoona suoritti jopa sankarillisia taistelutehtäviä menestyksellisesti taistellen mm punamajuri
Valter Vallin komentamaa venäjänkarjalaisten ja -suomalaisten
rykmenttiä vastaan. Marsalkka Mannerheim kehui osastoa
eräässä päiväkäskyssään, venäläiset sen sijaan panivat rikollispataljoonan sotatoimet niin pahakseen, että ristivät pataljoonan
uudestaan ”Pärmin piruiksi”.
Kommunisti Taisto Sinisalo ehti
sotia saksalaisia vastaan Suurrsaaressa muutaman päivän ajan.
riseen asepukuun, mutta puolueelämä molemmilla kommunisteilla oli vaikeata keskenään.
Vasemmistosotilaista
Kekkosen luotto-
miehiä
Suuri osa suomalaisista kotikommunisteista meni armeijaan
ja lähti sotaan, usein varmasti
purnaten ja hiljaa kapinoiden,
kuten Tuntemattoman hämäläistaustainen alikersantti Yrjö
Lahtinen. Hyviä esimerkkejä
vasemmistolaissotureista ovat
vaikkapa Piippu-Arska, Taisto Sinisalo ja Arvid Janhunen,
ainoa
Marskin
punaritari.
Punakaartilainen Arvid Janhunen, myöhempi Mannerheim-ristin
ritari ja hänen muistokivensä.
Punaritari Janhunen
kaatui ennen ristin
saamista
Suomen kommunistisen puolueen entinen puheenjohtaja,
kansanedustaja Aarne Saarinen
kuoli vuonna 2004 Helsingissä
90-vuotiaana. Aarne Saarinen,
”Piippu-Arska”, taisteli kersantin natsat itselleen juuri legendaarisessa
Ässä-rykmentissä.
Jalkaväkirykmentti 26 eli ns.
Ässärykmentti oli 12.Divisioonan yksikkö jatkosodassa ja toinen helsinkiläisistä
rykmenteistä.
Jatkosodassa
stadilaisia
jalkaväkirykmenttejä oli jo kaksi, Ässän lisäksi
”Vallilan rykmentti” eli JR 47.
Jalkaväkirykmentti 26:n sotatie kulki Helsingistä Suokumaalta Säiniölle ja Petroskoin
tieltä Karhumäkeen, jossa se
hajotettiin niskoittelun vuoksi.
Saarisen isä, kivenhakkaajaArmas, taisteli sisällissodassa
1918 punaisten puolella ja istui sodan jälkeen vankileirillä.
Aarne Saarinen ryhtyi isänsä
jalanjäljissä
kivityömieheksi vaan kun valtakunta ajautui
sotaan, niin rintamalle lähdettiin tutun porukan mukana.
Talvisodan lopussa Saarinen
taisteli Ässä-rykmentin aliupseerina etulinjassa, kun rykmentti perääntyi Viipurinlahdella
Uuraan kautta Säkkijärvelle.
Välirauhan aikana Saarinen valittiin työläisrintamamiesyhdistyksen johtoelimiin, minkä takia
valtiollinen poliisi Valpo kiinnostui ja teki hänen kotonaan
Sinisalon oppositio vahvistui
Skp:n sisällä. Tshekkoslovakian miehityksestä tuli tärkeä vedenjakaja kesällä 1968.
”Saarislainen” siipi paheksui
neuvostointerventiota, kun taas
”taistolainen” oppositio otti sen
myötämielisesti vastaan. Sinisalosta tulikin Moskovan luottomies, Saarisesta taas Kekkosen.
Yhteistä molemmille vasemmistoaseveljille oli se, että molemmat kieltäytyivät toistuvasti
ja jyrkästi ministerien pesteistä,
vaikka maan isä heitä koetti niihin houkutella ja jopa painostaa.
etsinnän. Raskauttavaa ei löytynyt ja Aarne sai jäädä vapaalle.
Jatkosodasta Saarinen kotiutui kersanttina syksyllä 1944.
Toisen
vasemmistosoturin,
myöhemmän
oppositiokommunistin
Taisto
Sinisalon
johtama oppositio nousi entistä aseveikkoa vastaan - onneksi vasta sodan jälkeen.
Maaliskuussa 2002 kuollut
Taisto Sinisalo toimi SKDL:n
kansanedustajana 1962–1979
ja SKP:n varapuheenjohtajana
1970–1982. Sinisalo johti 1970ja 1980-luvuilla SKP:n sisäistä oppositiota, joka nimettiin
hänen mukaansa taistolaisiksi.
Sinisalo syntyi Kotkassa aviottomana lapsena. Äiti-Jaada oli
aktiivisesti mukana kommunistien salaisessa toiminnassa.
Nuori Taisto varttui kotkalaisten kommunistien keskuudessa.
Talvisodan alettua poliisi teki
kotietsinnän Sinisalon perheen
asuntoon. Perhe lähti kodistaan sotaa pakoon. Välirauhan
aikana Taisto-poika levitti vasemmistolaista
Vapaa Sana
-lehteä kotkalaisiin koteihin.
Jatkosodan alkuaikoina Sinisalo työskenteli liike- ja varastoalalla – kunnes hänet kutsuttiin
puolustusvoimien palvelukseen.
Sinisalon ikäluokka oli viimeinen sodan aikana armeijaan
joutunut ja Sinisalon komennus
rannikkotykistössä jäi varsin
lyhyeksi. Hän osallistui varsinaiseen sodankäyntiin vain 2–3
päivän ajan häätäessään välirauhan jälkeen suomalaisten
kimppuun yllätyksellä hyökänneitä saksalaisia Suursaaresta.
Saattaa olla, että toiseen tehtävään joutuminen olisi ollut liian kova pala Sinisalolle, mutta
saksalaisia vastaan sotiminen
kävi ilman omantunnontuskia.
Saarinen ja Sinisalo, aate- ja aseveljet, mahtuivat kyllä samanvä-
Arvid Mikael Janhunen syntyi
vuonna 1900 Porvoon likellä.
Janhunen taisteli Tampereen punakaartin riveissä Pispalassa keväällä 1918, ja antautui valkoisille Tampereen valloituksessa.
Kuulusteluissa Janhunen kertoi
liittyneensä punakaartiin muiden yllytyksestä ja ennen kaikkea liittymisestä luvatun 400
markan palkkion toivossa. Janhunen tuomittiin elokuussa 1918
avunannosta
valtiopetokseen
kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen, mutta tuomio muutettiin Janhusen isän ja Haltialan
kartanon työnjohtajan vetoomuksen jälkeen viiden vuoden
ehdolliseksi vankeustuomioksi.
Janhunen saavutti kutsuntaiän
1920-luvun alussa, mutta häntä
ei ”poliittisesti epäluotettavana” kelpuutettu suorittamaan
asevelvollisuutta. Päätös ei
ollut ainoa laatuaan, vaan koski jopa ”punikkien lapsia”, ei
vain punakaartissa palvelleita.
Arvid Janhunen muutti Rovaniemelle, jossa vuonna 1934
liittyi suojeluskuntaan. Talvisodan
sytyttyä Janhunen
ilmoittautui halukkaaksi rintamalle, mutta punavankitaustansa vuoksi hänet kutsuttiin
koulutukseen 21. Prikaatiin Uttiin vasta maaliskuussa 1940.
Talvisota loppui siis Janhusen
ja muiden 21. Prikaatin miesten kannalta onnekkaasti kesken ennen rintamakomennusta.
Jatkosotaan Janhunen lähti Jal-
15
puolusti isänmaataan sotavuosina
Piippu-Arska, Aarne Saarinen oli
kommunisti mutta se ei estänyt
häntä iosallistumasta sotaan
legendaarisessa stadilaisessa
joukko-osastossa, Ässä-rykmentissä.
kaväkirykmentti 26:n riveissä.
Rykmenttiin kuului useita vasemmistolaisen ajatusmaailman
omaavia miehiä. Janhunen oli
luotettava, rohkea ja kekseliäs
soturi ja sai porukat mukaansa,
kun lähti itse etumaisena avaamaan tietä konepistoolillaan.
Janhuselle oli ehdotettu ansioistaan jo Vapaudenristiä, joita
yleensä jaettiin vain upseereille.
mukaan politrukin - puoleen.
Samassa maassa maannut, kuolleeksi tekeytynyt venäläinen kuitenkin avasi silmänsä ja ampui
pistoolillaan Janhusta vatsaan.
- Ei meitä surulla ruokita, se
on ilo joka elättelee, lauloi Janhunen, kun lääkintämiehet kantoivat hänet pois. Janhunen menehtyi Juustjärven kenttäsairaalassa leikkauksesta huolimatta.
Korpraali, konepistoolimies Arvid Janhunen oli Mannerheimristin ritari numero 43. Kunniamerkki myönnettiin hänelle päivää hänen kuolemansa jälkeen.
Antti Kauranne
Lähteet: Wikipedia
Myös marsalkka Mannerheim
sai todennäköisesti tietoonsa Janhusen menneisyyden,
koska kaikkien Mannerheimristin
ritareiksi
ehdotettujen taustat tutkittiin tarkoin.
Kelpo korpraali menehtyi marraskuun lopulla 1941. Janhunen
haavoittui vakavasti vatsaansa
hyökätessään kohti Karhumäkeä. Torjuttuaan kiivaan vihollishyökkäyksen Janhunen kumartui
kuolleeksi luulemansa venäläisupseerin - toisten lähteiden
Vasemmiston äärisiipi koki jatkosodan eri tavoin - osa karkureina, osa metsäkaartissa
Vasemmistolaisilla ei ollut Suomessa kovin helppoa ennen
talvisotaa eikä sen jälkeen. Etsivä keskuspoliisi ja myöhempi
ValPo, valtiollinen poliisi oli
napannut äärisuunnan edustajia
kiinni ja toimittanut heidät ”turvasäilöön” eli vankilaan poliittisen vakaumuksensa vuoksi. Olot
vankilassa olivat toki kurjat,
sillä kokihan miespuolisen väestönsä rintamille ylimobilisoinut
Suomi vuonna 1942 suoranaista nälänhätää. Tämä tietenkin
näkyi työleireillä ja vankiloissa,
joissa olot olivat usein epäinhimilliset; vankeja pahoinpideltiin ja joskus jopa surmattiin.
desantteina, jotka työskentelivät
Neuvostoliiton hyväksi. Suurin osa heistä saatiin kiinni ja
tuomio oli yleensä tyly ja lyhyt
– eivätpä kaikki päässeet edes
kuulusteluihin saakka, kerrotaan. Osa desanteista hakeutui
yhteistyöhön metsäkaartilaisten kanssa, harjoitettiin junaja autoliikenteen sabotaashia,
tuhottiin sotateollisuuslaitoksia tai niiden voimalaitteita.
Osa vasureista loikkasi Neuvostoliittoon joko suoraan siviilistä
tai rintamalle päästyään – erityisesti rikollisista ja poliittisesti ”epäluotettavista” aineksista koottu evl Nikke Pärmin
Erillinen Pataljoona 21, ”Musta
Nuoli” kärsi jopa massaloikkaamisista. Osa loikkareista
palasi Suomeen myöhemmin
Äärisuuntia sitten edustivat vasemmistoaatteisiin myönteisesti
ja erityisesti Hitlerin Saksaan
kielteisesti suhtautuneet ”vastarintamiehet”, jotka piiloutuivat
metsäseuduille välttääkseen kutsuntakortin saamisen. Osa heistä
syyllistyi Suomen etujen vastaiseen tiedusteluun, sabotaasheihin ja jopa murhiin, monasti
Metsäkaartilaiset ja
rintamakarkurit
yhteistyössä idästä palanneiden
desanttien kanssa. Kyseessä ei
siis ole taistelutoimissa sotaan
uupuneiden rintamakarkurien
joukko, ”käpykaartilaiset”, vaan
sellaiset henkilöt, jotka eivät
vakaumuksellisista syistä halunneet lähteä Neuvosto-Venäjää
vastaan ja jäivät kutsunnoista
jo vuonna 1941 kokonaan pois.
Tällaisia henkilöitä ja ryhmiä
toimi useissa Suomen osissa,
yksi suurimmista lienee ollut Hämeenkyrön metsäkaarti, jossa oli jopa 50-70 miestä.
Kaikkien suurten kaupunkien
liepeillä toimi metsäkaartilaisryhmiä, joiden huolto jäi
heihin sympaattisesti suhtautuville naisille tai omaisille.
Metsäkaartilaisia
jahdattiin
säälimättömästi ja usein takaaajajien jopa pääasiallinen tavoite oli tappaa nämä heti kiinni
saatua – ja monissa tapauksissa siinä onnistuttiinkin. Kiinni
otettaessa henkiin säilyneitä
kuulusteltiin perin kovin ottein
ja sattuipa kuulusteluissa kuolemantapauksia ja ”itsemurhia”.
Sabotaashia ja kostomurhia
Metsäkaartilaiset ja näiden kanssa toimivat ryhmät, esimerkiksi
Tampereen seudulla vasemmistolaisjärjestöjen nuoriso-osastot,
järjestivät useita kymmeniä
tuhoiskuja. Myös Helsingissä
räjähti mystisesti kaksi saksalaista miinanraivaajaa satamassa
yhtaikaa. Epäiltiin sabotaashia,
mutta asiaa ei kyetty tutkimaan tuolloin sen tarkemmin.
Tutkimuksissa on selvitetty
metsäkaartilaisten
murhanneen kostoiskuina sodan aikana Suomessa neljä henkilöä,
joista yksi ilmiantajaksi tiedetty nainen. Näiden lisäksi
useita poliiseja, reserviläisiä,
suojeluskuntalaisia ja muita
takarintamaa vartioineita kuoli yhteenotoissa desanttien ja
metsäkaartilaisten ja desanttien
kanssa etenkin Etelä-Suomessa.
Sodan jälkeen palkkio ”liittoutuneiden
hyväksi toimimisesta”
Kun välirauha tuli, metsäkaartilaisten ja desanttien jahtaaminen loppui ja kuolemantuomiot
jäivät panematta täytäntöön.
Maan alta ilmestyi satoja ”vastarintamiehiä”, jotka kuulivat
nyt toimineensa liittoutuneiden
hyväksi piileskellessään laillista esivaltaansa ja vältelleensä
maan lakien noudattamista. Irvokasta sen sijaan on, että kun
moni metsäkaartilaisista oli maininnut vakaumuksen perusteeksi
sen, ettei pitänyt lähteä Hitlerien
kätyreiksi sotatoimiin, niin välirauhan jälkeen ei yksikään näistä
korsuissa, navetoissa ja ladoissa
piileskelleistä urhoista lähtenyt
Lapin sotaan saksalaisia vastaan,
vaikka tuolloin metsureissa oli
mukana jo rintamakokemustakin
saaneita miehiä, tuoreita rintamalta paenneita käpykaartilaisia.
Sodan jälkeen hallitus päätti
poikkeusmenettelystä,
jonka
mukaan myös ”liittotutuneiden
asiaa edistäneille” metsä- ja käpykaartilaisille oli maksettava
samat korvaukset kuin rintamamiehille, päivärahoineen kaikkineen. On siinä ollut raajansa menettäneellä sotainvalidilla nieleskelemistä, kun metsäkaartilaiseksi lähtenyt naapuri on kuitannut pienehkön lottovoiton verran
kerralla puhtaana käteen viettämällä sotavuotensa mukavasti
loikoillen vailla muita kiusoja
kuin alituinen nälkä ja mahdollinen suojeluskunnan poikaosaston aseellinen tarkastuspartio …
(
AK)
16
Maanpuolustusyhtiö palvelee, olipa kyseessä osoitteenmuutos tai maastopuvun hankinta
Yhtiö reserviläisen asialla
Tiesitkö, että sinäkin
voit omistaa siivun
osakeyhtiöstä? Kyllä, mikäli olet Reserviupseeriliiton tai Reserviläisliiton jäsen.
Maanpuolustusyhtiö MPY Oy
on nimittäin liittojen omistama
yhtiö. Ja sen tarkoitus on palvella juuri sinua, hyvä jäsen.
MP-myymälä saa tänä vuonna
uuden nimen, kertoo Tuomo Simojoki. Liike sijaitsee Helsingissä
Töölössä.
– Yhtiöllä on kolme eri tehtävää: tuotamme hallintopalveluja
vapaaehtoisille maanpuolustusjärjestöille, kustannamme Reserviläinen-lehteä sekä myymme
armeija- ja erätuotteita, kertoo
toimitusjohtaja Tuomo Simojoki.
le: olisiko tarvetta rakentaa jotain
yhteistyökuviota tai edistää esimerkiksi tarvikemyyntiä? Otan
mielelläni ehdotuksia vastaan.
Hallintopalvelut
tarkoittavat
esimerkiksi toimistotarvikkeiden hankintaa tai rekisteritietojen ylläpitoa. Kun ilmoitat
vaikkapa uudesta osoitteesta,
jäsenrekisterin ylläpitäjät Virpi
Kukkonen ja Päivi Ruusuvuori
kirjaavat tietosi järjestelmään.
Yhtiön tarjoamia hallintopalveluja käyttävät Reserviupseeriliiton ja Reserviläisliiton lisäksi
Maanpuolustuksen tuki, Naisten
valmiusliitto, Reserviläisurheiluliitto, Maanpuolustusnaisten
liitto, Lottaperinneliitto sekä
Maanpuolustuskiltojen
liitto.
TEKSTI JA KUVAT
MIRVA BROLA
FAKTALAATIKKO/
Yhtiö pähkinänkuoressa
Myymälänhoitaja Teppo Malmi tutkii netistä tulleita tilauksia. Tiskin takana myös toimitusjohtaja Tuomo Simojoki.
kauppana palveleva liike tarjoaa
laadukkaita armeija- ja erätuotteita aktiiviselle reserviläiselle.
Myymälästä varusteet
kuntoon
Myymälä on erikoistunut uusiin, Suomen puolustusvoimien virallisiin varusteisiin.
Reserviläisen tai oman piirilehtesi sivuilta muistat ehkä
MP-myymälän mainoksen. Helsingissä Pohjoisella Hesperiankadulla sekä internetissä verkko-
– Paljon toivottua uutta m/05maastopukuakin
haluaisimme myydä, mutta puolustusvoimat ei ole antanut siihen
lupaa. Sen sijaan meillä on
paljon muuta virallista varus-
V
arusmiespalveluksen kesto lyheni tämän
vuoden alusta 15 päivällä kaikissa palvelusajoissa. Uudet palvelusajat ovat nyt miehistöllä 165 päivää (5,5 kk), miehistön erityistaitoa
vaativiin tehtäviin koulutettavalla 255 päivää (8,5
kk) ja upseereilla, aliupseereilla sekä miehistön vaativimmissa erityistehtävissä 347 päivää (11,5 kk).
Aseettoman varusmiespalvelusaika on 255
päivää, jollei häntä määrätä 347 päivän palvelusaikaa
edellyttävään
koulutukseen.
Tasavallan presidentin viime kesäkuussa vahvistama asevelvollisuuslain muutos tuli virallisesti voimaan vasta 1.2.2013, vaikka uusi varusmieserä aloitti jo 7.1.2013. Käytännössä kuitenkin lakia sovelletaan kaikkiin lain voimaan
tullessa jo palveluksessa olleisiin varusmiehiin.
Varusmiesajan parin viikon lyhennys oli järkevä,
sillä nyt joukko-osastoillekin jää edes kolmen
viikon hengähdys- ja huoltotauko palveluserien
väliin kun varusmiehet kotiutuvat jo ennen joulua ja juhannusta. Säästöjä Puolustusvoimille
lyhennyksestä tulee melko marginaalisesti, arviolta vain noin 10 miljoonaa euroa kun armeijan
oman laskelman mukaan todellinen säästöpaine
vuoteen 2016 mennessä on 825 miljoonaa euroa.
Varusmiespalveluksen lyhentäminen kahdella
viikolla perustuu Risto Siilasmaan vetämän Asevelvollisuustyöryhmän esitykseen. Mutta tässä
välillä neljännen valtiomahdin eli tiedotusvälineiden luoma väärinkäsitys asevelvollisuusajan
lyhennyksestä on vienyt keskustelua harhaan
parin vuoden ajan. Keskustelu osoittaa miten
suuri vaikutus medialla on ja miten kaikki se mitä
lehdissä uutisoidaan, ei aina suinkaan ole totta.
A
tetta tarjolla, Simojoki kertoo.
Mutta
miksi
reserviläisen
kannattaisi
asioida juuri MP-myymälässä?
– Siksi, että kyseessä on reserviläisten itsensä omistama
yhtiö. Saadut voitot tilitetään
liitoille, jotka jakavat tuottoja
edelleen takaisin paikallisyhdistysten toimintaan. Ostamalla
meiltä tuet siis oman paikkakuntasi
reserviläistoimintaa.
Maanpuolustusyhtiössä on parhaillaan menossa uudistusten
vuosi. Myymälän nimi on vaihtumassa ja liiketoiminnalle tavoitellaan laajempaa näkyvyyttä.
Helmikuussa yhtiön edellinen
toimitusjohtaja Heikki Suo-
– Yhtiön palvelut heijastuvat
jäsenkuntaan. Yhtiö haluaisikin
olla enemmän kentän kanssa tekemisissä: minkä tyyppisiä tarpeita
kentällä on? Simojoki pohtii.
- perustettu 1992
- työllistää 7 henkeä
- liikevaihto 1,5
miljoonaa euroa
- www.maanpuolustusyhtio.fi
– Heitänkin kysymyksen piireil-
Kun media vie
sevelvollisuustyöryhmän raportin julkaiseminen 28.9.2010 herätti poikkeuksellisen suurta kiinnostusta median parissa, sillä toimittajat selvästi odottivat isoa uutista radikaaleista ehdotuksista
yleisen
asevelvollisuuden
korvaamiseksi.
Sellaisia ei kuitenkaan tullut, vaan asevelvollisuus
todettiin edelleen järkevimmäksi ja taloudellisemmaksi vaihtoehdoksi Suomelle. Niinpä media
teki väkisin ison uutisensa mietintöön sisältyvästä vaihtoehtoisesta esityksestä, siirtymisestä osin
neljän kuukauden varusmiespalvelukseen – kuten
tuoreeltaan Oltermanni 3/2010:ssa jo kirjoitin.
Neljän kuukauden varusmiespalvelus sisältyi
työryhmäraporttiin lähinnä viimeisenä vaihtoehtona, kun pohdittiin keinoja saada niukat puolustusmäärärahat riittämään. Lyhimmän asevelvollisuusajan lyhentäminen kuudesta kuukaudesta
neljään – ja sekin vain osalla miehistötehtäviin
koulutettavista varusmiehistä – tulisi kyseeseen
ehdotuksen mukaan vasta sitten jos muut keinot rahoituskriisin ratkaisemiseen eivät toteudu.
Risto Siilasmaa totesi selvästi työryhmäraportin julkistamistilaisuudessa, ettei tämä vaihtoehto kuulunut työryhmän pääesityksiin,
mutta viesti kaikui kuuroille korville. Median sopulilauma oli jo keksinyt pääuutisensa.
V
Käynnissä uudistusten vuosi
minen jäi ansaituille eläkepäiville. Taloon saatiin uutta
verta, kun 32-vuotias reservin
kersantti,
laskuvarjojääkärikoulutuksen saanut Simojoki otti yhtiön komentoonsa.
alitettavasti myös poliitikot saavat pääosan
tiedoistaan median kautta, sillä esimerkiksi
harva kansanedustaja itse luki Asevelvollisuustyöryhmän raportin – paksuja raportteja riittää
heillä muutenkin selattavana riittämiin. Niinpä
moni alkoi kuvitella, että neljän kuukauden asevelvollisuusaika oli realismia, ja ajatus siitä alkoi elää
omaa elämäänsä toistuvasti poliitikkojen puheissa.
Jopa siinä määrin, että Siilasmaa itse ja myös
Puolustusvoimien komentaja, kenraali Ari Puheloinen joutuivat tulemaan julkisuuteen kieltämään, että kahden kuukauden lyhennystä
suunniteltiin varusmiespalveluun; suunnitelmissa oli ainoastaan kahden viikon lyhennys Asevelvollisuustyöryhmän ehdotuksen mukaisesti.
T
jaan käytetyt rahat menneet täysin hukkaan.
Tappio olisi suuri Suomen ulkopolitiikalle,
mutta kaksinkertainen rahapulan takia supistuvalle kotimaan maanpuolustuksellemme.”
Päätin kuitenkin pyyhkiä tekstin pois, koska kuvittelin huippupoliitikkojemme etukäteen arvioineen mahdollisuudet turvallisuusneuvostopaikkaan realistisesti. Ei olisi kannattanut kuvitella.
uo parin viikon lyhennys on nyt totta, mutta harha neljän kuukauden asepalveluksesta
jatkaa eloaan. Viimeksi ajatus pulpahti esiin
puolustusselontekoa koskevassa eduskuntakeskustelussa 6.2.2013 Vasemmistoliiton kansanedustaja
Annika Lapintien esittäessä kuuden kuukauden varusmiespalveluajan lyhentämistä neljään kuukauteen. Tosin samaan hengenvetoon Lapintie vaati
siviilipalvelusajan lyhentämistä myös neljään
kuukauteen. Se olisikin ollut melkoinen puhallus:
lyhennys yhdestä vuodesta neljään kuukauteen!
Hallitus kuitenkin lyhensi siviilipalvelusaikaa 15
vuorokaudella 347 päivään eli siviilipalvelus seuraa
pituudessa uutta pisintä varusmiespalvelusaikaa.
Siviilipalvelukseen hakeutuu vuosittain noin
2500 asevelvollista, mikä on noin 7 prosenttia koko miesikäluokasta. Mutta mikä olisikaan ollut uusi prosenttiluku jos kaikkein mukavuudenhaluisinta osaa nuorisostamme olisi
houkuteltu neljän kuukauden kevytsivarilla?
P.S.
Oltermanni
3/2012:n
ni loppuun kirjoitin aluksi
kolumnikappaleen:
”Ja jos Suomi ei yllättäen pääsekään YK:n turvallisuusneuvostoon, ovat jäsenyyskampan-
JUKKA SIPPOLA
17
Kutsunnat Uudenmaan aluetoimistossa 2012 ja varusmiespalveluksen aloittamisen ajoitus
Viime vuonna 1994
syntyneiden kutsuntaikäisten määrä oli
noin 34 300 koko
maassa.
Valtakunnassa kutsuntatilaisuuksia järjestettiin
yhteensä 561 kaikkiaan 274 eri paikkakunnalla.
Kutsuntaikäluokka Uudenmaan
aluetoimiston alueella oli noin
1200.
Palveluksenaloittamismääräyksiä annettiin Uudenmaan aluetoimiston kutsunnoissa selvästi yli maan keskiarvon.
Kutsunnoissa palveluksenaloittamismääräyksen sai 81,4 % kutsuntaikäluokasta kun vastaava
valtakunnallinen luku oli 76,3%.
Vuosina 2009 - 2012 prosenttiluku palveluksenaloittamismääräyksien osalta on pysynyt noin
81 %:ssa. Prosenttiluku on näiden vuosien aikana aina ylittänyt
maan keskiarvon.
Pieni osa kutsuntaikäluokasta
Uudenmaan aluetoimiston alueella joutuu uudelleen tarkistettaviksi 1-3 vuoden päästä terveydellisten syiden takia. Viime
vuonna 5,8 % kutsuntaikäluokasta sai E-luokituksen. Valtakunnallinen keskiarvo oli 7,03 %.
Yleensä mielenterveysongelmat
ja käyttäytymishäiriöt ovat suurin syy siihen, että kutsunnoissa
ei määrätä palvelukseen. 9,81
% kutsuntaikäluokasta sai kokonaan viime vuonna vapautuksen
palveluksesta rauhan aikana. Uudenmaan aluetoimiston alueella
luku oli alhaisempi, noin 6,5 %
kutsuntaikäluokasta.
Vuonna 2012 kutsunnat järjestettiin yhdeksällä paikkakunnalla
Hangosta Karkkilaan. Osa kutsuntatilaisuuksista oli kaksikielisiä. Noin 20 % kutsuntaikäluokasta aluetoimiston alueella on
ruotsinkielisiä ja näistä vain pieni osa aloittaa palveluksen muualla kuin Uudenmaan prikaatissa.
Kutsunnat ovat tärkeä tapahtuma
myös kuntien osalta, sillä kutsuntapäivä antaa oivan mahdollisuuden tavoittaa koko kutsuntaikäluokka myös ennalta ehkäisevän
työn osalta; painopisteenä ne
nuoret jotka ovat vaarassa joutua
syrjäytyneeksi. Yhteistyö kuntien kanssa onkin ollut sujuvaa ja
nuorisotyöntekijät ovat aktiivisesti olleet kertomassa etsivästä
nuorisotyöstä ja time-out toimintamallista.
varusmiespalveluksen kuitenkin
mahdollisimman pian heti koulujen päätyttyä. Pääosa kutsunnanalaisista haluaisi palvelukseen jo kutsuntavuotta seuraavan
vuoden kesällä. Toivetta rajoittaa
kuitenkin kouluttavien joukkoosastojen petipaikkojen määrä.
Lomamatkojen kustannukset eivät tulevaisuudessa rasita enää
lainkaan varusmiehen kukkaroa
kunhan lakiesitys kaikkien lomamatkojen muuttumisesta ilmaiseksi toteutuu.
Milloin kannattaa
mennä palvelukseen?
Kutsunnoissa kiintiöiden täyttämisen painopisteenä on talvisaapumiserä puolentoista vuoden
päässä. Palvelukseen määräämisessä puolustusvoimien tarve
menee yksilön tarpeen edelle
kuitenkin niin, että päätöstä tehtäessä pyritään ottamaan kutsunnanalaisen perustellut näkemykset huomioon. Palveluksen
Varusmiespalveluksen voi kukin
asevelvollinen esittää suoritettavaksi joko ennen opintojen
alkua, opintojen aikana, tai mahdollisesti vasta opintojen päätyttyä. Useimmat haluavat suorittaa
aloittamisajankohdan valintaan
vaikuttaa esimerkiksi puolustusvoimien tarve saada jaettua potentiaalista johtaja-ainesta tasaisesti molempiin saapumiseriin.
Mikäli asevelvollinen saa opiskelupaikan ennen tulevaa varusmiespalvelusta, niin opiskelut
kannattaa aloittaa syksyllä jo
ennen varusmiespalveluksen alkamista tulevana talvena.
Kaikille tämä malli ei ehkä sovi,
mutta tehokasta ajankäyttöä se
ennen kaikkea olisi. Edellä mainitun takia varusmiespalveluksen sijoittuminen omaan elämänvaiheeseen vaatii suunnittelua.
Aktiivisuus on tässäkin asiassa
hyväksi.
Moni asevelvollinen on oivaltanut, että hakeutuminen erikoisjoukkoihin erillisen haun kautta
kannattaa, sillä tällä tavalla pääsee jopa nopeammin palvelukseen. Erikoisjoukkovaihtoehtoja
on paljon tarjolla. Lisää informaatiota erikoisjoukoista löytyy
puolustusvoimien nettisivuilta.
Aluetoimisto antaa tarvittaessa
ohjeita ja opastaa hakeutumisessa.
21.3.2013 julkaistun PV:n tiedotteen mukaan yli 80 % palveluksen aloittaneista suorittaa
varusmiespalveluksena loppuun.
Tammikuussa palvelukseen astuneen 1/13 -saapumiserän peruskoulutuskauden keskeyttämisissä ei ollut havaittu merkittäviä
poikkeamia edellisiin vuosiin
verrattuna. Uudenmaan aluetoimiston palvelukseenmääräämien
keskeyttämisprosentti on seurannut maan keskiarvoa.
Uudellamaalla vaikuttaa palvelusmotivaatiota kohottavana
tekijänä väistämättä myös koulutusta antavien joukko-osastojen
läheisyys. Täältä ei vielä tänä
päivänä käsketä ketään palvelukseen kovinkaan kauas kotipaikkakunnalta. Tulevaisuudessa tähänkin asiaan on tulossa muutos
kun ikäluokan kotipaikkakunnat
ja palveluspaikkojen sijoittuminen maassamme ei enää yhtä
hyvin kohtaa. Ruotsinkielisellä
Pohjanmaalla edellä kerrottuun
on totuttu jo vuosikymmenten
ajan, kun alueen ruotsinkieliset
ovat matkustaneet palvelemaan
Uudenmaan prikaatiin Tammisaaren Dragsvikiin.
JÄRVENPÄÄN
2. UUSI APTEEKKI
Helsingintie 41
04410 Järvenpää
Lähde mukaan Etelä-Suomen kiltapiirin järjestämälle
maanpuolustusaiheiselle kiltaretkelle
KERAVAN
HAMMASLÄÄKÄRIASEMA OY
Paasikivenkatu 1 A 3
Hammaslääkärit: Matti ja Eeva
TALLINNAAN
Tutustumme Eestin Merimuseon uusimpaan osaan,
Lentosataman merimuseoon, jossa on näytillä mm. sukellusvene Lembit ja historiallinen Suur- Töll jäänsärkija.
Näemme myös Eestin sotamuseon ja kenraali Laidonerin
museon mielenkiintoiset kokoelmat.
Rahikka
010 4703750
p. (09) 2429 494
Launtaina 4.5 lähtö klo 10,30 Länsisatamasta
M/S Superstar klo 12,30 Tallinna D-Terminaali
klo 13-15 Museokäynti
klo 16,00 Majoittuminen Tallink City Hotel
klo 19,00 yhteinen illallinen
Sunnuntai 5.5 klo 10,00 Museokäynti
klo 13,00 Vapaata-aikaa tehdä ostoksia tai tutustua kaupunkiin
Lähtö klo 16,30 Tallinna D-Terminaali M/S Star
klo 18,30 Helsinki / Länsisatama
hinta75,00 EUR/ henkilö
hinta sisältää matkat, kahden hengen hotellihuoneen,
museokäynnit ja opastukset.
Matka on tarkoitettu kaikille kiltalaisille ja heidän perheenjäsenilleen, myös nuoret ovat tervetulleita. Majoitus
on kahden hengen huoneissa keskustassa siaitsevassaTallink City Hotellissa, Viru-keskusta vastapäätä.
Matkalle voi ilmoittautua: Timo Vartiainen
puh.040-5455 927 mail, [email protected]
ja maksamalla Etelä-Suomen kiltapiiri ry tilille IBAN
FI22 1378 3500 0697 68 BIC NDEAFIHH , 75 ,00 eur/ per
osallistuja.
18
UUDENMAAN RESERVILÄISPIIRIEN MAANPUOLUSTUSURHEILIJA VUONNA 2012
Nimi
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
Ossi Autio
Jarmo Sulopuisto
Markku Laine
Toni Karlsson
Raija Vehanen
Hannu Harju
Matti Luukkainen
Yrjö Nikkinen
Janne Nieminen
Kalervo Juhola
Touko Koivisto
Antero Varjonen
Juha Toivola
Teijo Merinen
Ari Juutinen
Ahti Muhonen
Risto Sirola
Ari Hämäläinen
Johannes Ijas
Markku Ijas
Pertti Vehanen
Esa Soini
Ari Jaakkola
Alpo Veijalainen
Ari-Pekka Laine
Hannu Uronen
Isto Hyyryläinen
Kauko Kaartinen
Markku Husso
Mikael Lindgren
Pekka Pietikäinen
Riku Saarinen
Sauli Saarinen
Teemu Rintala
Timo Laurila
Veikko Karhumäki
Antti Tervola
Ari Lahdenkauppi
Ilkka Kervinen
Jarkko Hemminki
Jouko Mäkinen
Jussi Strandman
Markku Nieminen
Mauri Blomqvist
Mika Heino
Mikko Kylmäniemi
Ralf Linden
Ralf Westerlund
Teemu Mäkinen
Tommi Elg
Vesa-Matti Mäkinen
Antti Mattila
Antti Pitkänen
Hannu Nieminen
Talvi- Amp. Amp. Kolmi- Maast.Maast. Pist. Pienk. Kiv.
kilp.
9
8
10
7
hiihto juoksu ottelu
8
10
10
3
6
8
6
3
6
5
5
10
4
9
7
6
7
3
5
1
kilp
9
5
10
3
3
6
1
5
2
8
10
10
10
3
9
9
9
9
7
8
2
SRA Ilma- Amm
Yht.
pist
pist
54
30
26
21
19
18
18
18
17
17
17
16
16
16
15
14
14
13
13
13
13
12
11
10
10
10
10
10
10
10
10
10
10
10
10
10
9
9
9
9
9
9
9
9
9
9
9
9
9
9
9
8
8
8
yht 30x30 60ls m kenttä amm
46
8
30
26
3
9
0
10
18
0
8
18
17
0
7
10
0
8
9
16
0
10
0
6
0
4
2
7
0
6
8
14
0
7
3
7
6
13
0
8
0
10
2
0
8
3
0
10
10
0
10
0
10
0
10
10
0
10
0
10
0
10
10
0
10
0
10
3
2
3
0
9
9
0
9
0
2
7
9
0
9
9
9
0
9
0
3
6
9
0
9
0
9
0
9
0
9
0
8
0
8
8
9
9
10
6
10
2
3
5
2
yht
8
0
0
18
19
0
18
0
0
17
17
0
16
16
15
14
0
13
6
0
13
12
11
10
0
10
10
10
0
10
10
10
0
10
10
7
9
0
9
9
0
9
0
0
9
9
0
9
9
9
9
8
8
0
19
Urheiluparlamentti: ”Kilpailutiedottamista tehostettava”
Keskusteltiin ns. kilpailusihteerin nimeämisestä. Sihteeri
huolehtisi mm. tulosten toimittamisesta piirin verkkosivuille.
Keskustelussa todettiin, että
kyseiset tehtävät kuuluvat piirien toiminnanjohtajan tehtäviin.
Nettitiedottamista parannetaan
asentamalla piirille uudempi ja
helppokäyttöisempi julkaisujärjestelmä. Teknistä tukea antavat
piirin sihteeri Pasi Lehtiniemi ja
Helsingin Reserviupseeripiirin
järjestösihteeri Ossi Ikonen.
Urheilutoimikunta suosittelee
vanhaa käytäntöä jatkettavaksi;
ammuntalajeissa vakuutusturva
on pakollinen ja maastokilpailuissa, joissa ammunta on yksi
osalaji, ampumaturvaa suositellaan. Kokous vahvisti esityksen.
Maastokilpailuiden ammuntaosuuksien takia maastokilpailuihin suositellaan erityisesti
ampumaturvaa. Liittojen kilpailuissa vaaditaan vakuutusturva
jokaisessa kilpailussa jossa ammutaan.
Hikilajien sarjajako
Urheilutoimikunta suosittelee
Y70 - sarjan lisäämistä ns. hikilajien sääntöihin, pl. partiokilpailu. Kokous päätti lisätä
ns. hikilajeihin Y70 sarjan (pl.
partiokilpailu). Lisäksi tehdään
mahdolliseksi järjestää 3-ottelun juoksuosuus Y70 -sarjassa lyhyempänä. Y70 -sarjan
lyhyemmän
juoksuosuuden
suunnittelun kokous siirsi urheilutoimikunnan tehtäväksi (lyhyempi matka mahdollisesti myös
muissa lajeissa).
Kenttäammunta 22LR kiväärillä
Vuonna 2012 järjestetyn koekisan kokemusten perusteella urheilutoimikunta esitti, ettei ole
syytä jakaa kenttäammuntakisaa
kahtia siten, että pienoiskivääri
ampuisi omana sarjanaan 50 m
matkalta, mikäli ammutaan 100
m radalla. Kokous päätti, että 50
metrin pienoiskiväärisarjaa ei
järjestetä.
Pakkasraja piirien ampumahiihto- ja talvikilpailuissa
Urheilutoimikunta ei esitä pakkasrajaa, mutta järjestäjää kehotetaan käyttämään harkintaa,
ettei kilpailijoiden terveyttä
vaaranneta. Kokous hyväksyi
toimikunnan esityksen ja päätti että pakkasrajaa ei kisoissa
ole johtuen kisapäivien nopean
siirtämisen mahdottomuudesta.
Kukin kilpailija on loppukädessä vastuussa omasta toiminnastaan ja harkitsee itse kilpailuihin
osallistumisesta.
Keskusteltiin, miten kilpailuihin saataisiin aktivoiduksi lisää
osanottajia ja etenkin nuoria.
Keskustelussa esille tuli mm.
laadun takaaminen kilpailuissa.
Kisan pitää olla hyvin ja ammattimaisesti järjestetty. Tuote
pitää olla kunnossa. Lisäksi internetin pitää olla toimiva kanava tiedottamisessa. Oltermannilehden kisailmoittamisessa on
tulevaisuudessa oltava myös
tulospalvelua entistä enemmän.
Korostetaan kilpailunjärjestäjän vastuuta ilmoittaa tulokset
toiminnanjohtajalle halutussa
formaatissa mahdollisimman
tarkasti ja siten että ikäsarjoihin
nousevat kilpailijat olisi jo alustavasti merkittynä.
KOTUyksikön
palsta
Uudenmaan KOTU-yksikön
Alkuvuoden 2013 koulutusta
Hyvää alkuvuotta kaikille Uudenmaan KOTU-yksikön toimijoille! Luminen talvi alkaa olla
lehden ilmestyessä jo takana ja
lämmön ja valon lisääntyessä
koulutusvauhti kiihtyy.
Vuosi aloitettiin 17. ja 21.1.
Tuusulassa pidetyllä, kaksi-iltaisella Sotilastietojen päivityskurssilla. Ensimmäisenä kurssiiltana evl Roi Helminen kertoi
aluetoimiston ajankohtaisista
asioista ja tauon jälkeen hän piti
mielenkiintoisen esityksen uudesta NASAMS-ilmatorjuntajärjestelmästä. Toisena iltana
kuultiin Markku Viikin pitämä
käytännönläheinen esitys nykyaikaisesta kenttälääkintä- ja ensihoitojärjestelmästä.
KOTU:n varastoryhmät harjoittelivat toimiaan Varastokurssilla lauantaina 19. tammikuuta.
Kurssi mm. viimeisteli KOTUn
käyttöön tulevat pukkipöydät,
joita voidaan käyttää kenttäruokailuissa, varusteiden jaossa ym.
Naisten valmiusliiton kanssa
yhteistyössä järjestettiin 9.-10.
helmikuuta kaikille avoin Johtamiskurssi, jonka johti entinen
piirimme koulutussihteeri Hannele Lindstén.
Sotilastietoja päivitettiin myös
Lohjalla 28.2 ja 7.3 samoilla
aiheilla kuin Tuusulassakin,
ja Kriisitilannekurssi pidettiin
Tuusulassa 9.-10.maaliskuuta.
Reserviläisjohtaja 1:n toinen
”veto” alkoi 2.3. ja jatkuu 23.3.
Viime syksynä ja nyt pidetyiltä
laadukkailta ja vaativilta sotilasjohtamisen kursseilta pyritään
saamaan riittävä osallistujamäärä ensi syksynä pidettävälle Reserviläisjohtaja 2 -jatkokurssille.
Loviisan suunnalla on aktivoiduttu kiitettävästi Jarkko
Törmäsen johdolla. 2.3. pidettiin Loviisan reserviläispäivä
ammuntoineen ja koulutusrasteineen ja sen suunnan ohjelma
jatkuu 7.4. pidettävällä Brandenstein-marssilla. Sotilassarjaan
osallistuvat, 25 km:n marssin
kuudessa tunnissa 10 kg:n kantamuksen kanssa suorittaneet
saavat marssista KH-vuorokauden. Marssiin kuuluu myös kevyempi perhesarja.
Keskisen Uudenmaan lukioiden
turvakurssien
luento-osuudet
alkoivat maaliskuussa ao. paikkakunnilla ja ne kokoontuvat
Tuusulan
maanpuolustusviikonloppuna 12.-14.4. maastoosuudelleen. Maanpuolustusviikonloppuna on tarjolla useita
varautumis- ja turvallisuuskoulutuksen kursseja ja uutena mm.
perusasioita kertaava Sotilaan
perustaidot-kurssi. Maanpuolustusviikonlopun harjoituksenjohtajana toimii Lassi Paavonkallio.
Jotostoiminnasta kiinnostuneiden kannattaa merkitä kalentereihinsa 26.-28.4. järjestettävä
vaativa JÄRES-partiokilpailu ja
4.5 Hyvinkäällä pidettävä päivän mittainen Salpajotos. Salpajotoksen rastien viestitoiminnan
hoitaa samaan aikaan pidettävä,
viestiliikenteeseen keskittyvä
Viestikalustokurssi 2. Kurssi on
viime elokuussa pidetyn Viestikalustokurssin jatkokurssi, mutta sille voiva hakeutua muutkin
kohtuullisesti viestikalustoa ja
-liikennettä tuntevat reserviläiset.
Hyrykän IT-museossa kannattaaa aina piipahtaa ja mielellään ajan kanssa, sillä näyttelyyn tututstuminen
perinpohjin ottaa oman aikansa.
Ismo Pajarinen keräsi Loviisassa mainetta ja kunniaa.
alustavasta ilmoittautumisesta
ilmoituksen sähköpostiisi. Se
kuitenkaan ole vielä hyväksyminen kurssille, vaan joudut
odottamaan lopullista hyväksymistä, joka lähetetään yleensä
noin kolmesta kahteen viikkoa
ennen kurssia. Tämän ilmoituksen mukana on kurssimaksun lasku PDF-liitetiedostona,.
Kurssille hyväksytty pääsee
MPK-korttinsa kautta käsiksi
kurssin liitetiedostona oleviin
ohjeisiin ym. Useimmiten kurssin johto lähettää ohjeita esim.
kurssille tulosta ja varustautumisesta myös sähköpostilla.
Kevätkauden toinen suuri kurssikokonaisuus on Syndalenissa
24.-26. toukokuuta KOTUn uuden varapäällikön Olli Greggilän johdolla pidettävä harjoitusviikonloppu. Viikonloppuna on
kaksi pv:n tilaamaa, läntisen Uudenmaan Maakuntakomppanioiden valitulle henkilöstölle kohdennettua sotilaallista kurssia,
jo perinteisiksi muodostuneet
erityisryhmien turvakurssit ja
kokonaisuutta tukevat muonituskurssi ja johtokurssi. KOTU:n
liikkuva perustamisryhmä on
tässä harjoituksessa ensimmäistä
kertaa ”tulessa”.
Muina kevään kursseina mainittakoon iltakurssina pidettävä
Suunnistuksen perusteet kurssi
25.4., 3.-4.5 pidettävä Marssi- ja majoittumisharjoitus ja
kesäkuussa pidettävä Tähysmiinakurssi.
KOTU:n oma koulutusilta pidetään toukokuun 15.päivänä.
KOTU:n varaston koulutusmateriaalin osalta on tapahtunut
myönteistä kehitystä: Vanhat
1970-80-luvun
teknologiaa
edustavat LV 217M-radiot evakuoitiin ESHR:n kautta varikkoon ja tilalle saatiin vastaava
määrä nykyaikaisia LV 241-radioita. KOTU:ssa pystytään nyt
antamaan viestikoulutusta modernilla digitaalisella kenttäradiolla. Ensimmäinen pv:n tilaama kalustokurssi tällä kalustolla
on lehden ilmestyessä pidetty.
MPK:ssa otetaan tämän vuoden
aikana käyttöön PvMoodle-oppimisympäristö. Järjestelmän
kautta on mahdollista mm. jakaa sähköisesti kurssien materiaalia etukäteen opiskeltavaksi,
pitää esikokeita ja kerätä kurssipalaute. Tänä vuonna Pv Moodlea käytetään muutamalla kurssilla ja ensi vuonna sen käyttöä
laajennetaan.
Ota yhteyttä !
Yhteystietoja:
MPK, Uudenmaan KOTU-yksikkö:
KOTU-yksikön päällikkö Harri Kaijansinkko, 040 4822 629,
[email protected]
Itä-Uudenmaan Aluetoimisto
tarkistaa kevään aikana kaikkien
KOTU-yksikköön sitoutuneiden ja pv:n hyväksymien, pv:n
tilaamien sotilaallisten kurssien
kouluttajien kouluttajaoikeudet
normien mukaisesti. Tarkistuksen yhteydessä yli 55-vuotiaiden
kouluttajaoikeuksiä ei jatketa
1.1.2014 alkaen he eivät voi
enää toimia kouluttajina puolustusvoimien tilaamilla sotilaallisilla kursseilla. Varttuneemmat
kouluttajat ovat edelleen tervetulleita MPK:n ”omille” sotilaallisia valmiuksia edistäville
kursseille ja varautumis- ja turvallisuuskoulutuksen kursseille
Vuoden 2014 kurssien suunnittelu on käynnissä. Mikäli sinulla
tai yhdistykselläsi on ideoita tai
tarvetta sotilaallisia valmiuksia
edistävän tai varautumis- ja turvallisuuskoulutuksen kursseiksi,
ota rohkeasti yhteyttä. Tutkitaan
yhdessä toteuttamismahdollisuudet.
Ilmoittautuminen
kursseille
Ilmoittautuminen kursseille tapahtuu pääsääntöisesti MPK:n
internet-sivujen kautta www.
mpk.fi. Jos et ole aiemmin ollut kursseilla, sinun on ensin
hankittava
käyttäjätunnukset
rekisteröitymällä järjestelmään.
Kursseille voi ilmoittautua rekisteröitymättäkin, mutta vain
rekisteröityneiden toimijoiden
korvaavat KH-vuorokaudet kirjautuvat aikanaan pv:n tietoihin.
Kun ilmoittaudut kurssilla, saat
Toimipaikka Tuusula, TKKK:n kampus, liikuntasalirakennuksen yläkerta.
UUDKOTUn koulutuspäällikkö Kaj Pettersson 040 4868 136
Kaj tekee toimistotehtävät pääasiassa kotoaan Espoosta käsin
ja on hänen tehtäviinsä määriteltyjen kurssien aikana kurssipaikalla, ensisijaisesti Dragsvikin – Syndalenin alueella.
MPK, Etelä-Suomen maanpuolustuspiiri:
Piiripäällikkö ja Helsingin KOTU-yksikön päällikkö Mauri
Väänänen, 040 7070 432, [email protected] (sairauslomalla toistaiseksi)
Piirin koulutussihteeri Rina Laaksonen, 040 5033 167, rina.
[email protected]
HELKOTUN koulutuspäällikkö Olli Laurila 0500 440559,
[email protected]
Piiripäällikön, koulutussihteerin ja HELKOTUn koulutuspäällikön toimipaikka on Santahaminan Radioniemi, rak E 32.